Seitsemisen Portissa ruokailee matkalla kansallispuistoon

Päivä on kaunis, joten päätän suunnata kohti Seitsemisen kansallispuistoa. Nyt on kuitenkin lounasaika, joten pysähdyn Seitsemisen luontokeskuksen yhteydessä sijaitsevassa Seitsemisen Portissa.

Ravintola on hieman huomaamattomassa paikassa, sillä se on luontokeskuksen sisäpuolella. Paikka on sinänsä luonteva, mutta ei aivan ilmeinen. Monesta luontokeskuksesta löytyy jonkinlainen kioski, mutta harvassa ovat kunnolliset lounaspaikat. Tunnelma on miellyttävä. Voi vain kuvitella, kuinka tunnelma tiivistyy talvisin, kun ravintolan takkaan viritetään tulet.

Ravintolassa on à la carte -listalla monenlaisia herkkuja. Huomio kiinnittyy etenkin villisikaan ja strutsiin, jotka eivät ole aivan tavallisimmasta päästä. Saan kuulla, että ruoka on mitä suurimmissa määrin lähiruokaa. Lähes kaikki raaka-aineet tulevat lähialueelta. Villisiat ja strutsit kasvatetaan yrittäjien omalla tilalla Helvetin Portin naapurissa.

Listalta löytyy vaikka mitä erikoista. Lihat tulevat yrittäjien omalta tilalta ja muut raaka-aineet lähialueelta.

Listalta löytyy vaikka mitä erikoista. Lihat tulevat yrittäjien omalta tilalta ja muut raaka-aineet lähialueelta.

Katselen listaa mielenkiinnolla. Tällaista tuskin löytyy  toisesta luontokeskuksesta! Päädyn kuitenkin lounaaseen, ja lounaaksi on tänään ylämaankarjan jauhelihakeittoa. Kaavin keittoa lautaselle ja kerään salaattipöydästä toisen lautasen täyteen.  Siirryn luontokeskuksen ulkopöytään nautiskelemaan. Aurinko lämmittää mukavasti, ja ulkona ruoka maistuu.

Söin päivän keittolounaan, joka oli tänään ylämaankarjan jauhelihakeitto.

Söin päivän keittolounaan, joka oli tänään ylämaankarjan jauhelihakeitto.

Palvelu on ystävällistä. Keittiössä pyörähtelevä Terhi Järvinen huokuu toimeliaisuutta. Hän on aloittanut ravintolassa vastikään, mutta kehuu olevansa uransa parhaassa työpaikassa. Seitsemisen Portissa saa kuulemma toteuttaa omia ideoitaan.

– Minun täytyy koko ajan tehdä jotain, en osaa olla paikallani, hän sanoo.

Aina kun ravintolassa on hiljaisempaa, leipoo Terhi Järvinen uusia tuotteita vitriiniin.

Aina kun ravintolassa on hiljaisempaa, leipoo Terhi Järvinen uusia tuotteita vitriiniin.

Silloin kun asiakkaita on vähemmän, loihtii Järvinen vitriiniin erilaisia piirakoita ja muita herkkuja. Kohta kuuluu olevan valmistusvuorossa jonkinlainen sienipiirakka, johon hän keräsi raaka-aineet vapaapäivänään.

Sisällä juon vielä kahvit ja syön porkkanaleivoksen. Herkullista!

Söin porkkanaleivoksen kahvin kanssa.

Söin porkkanaleivoksen kahvin kanssa.

Vatsa täynnä maittavaa ruokaa lähden Seitsemisen kansallispuistoon. Hetken kuluttua parkkeeraan autoni Koveron perinnetilan pysäköintialueelle. Koveron tilalla muuten järjestetään toisinaan Seitsemisen Portin suurempia tilaisuuksia.

Suurin ihme minua odottaa kuitenkin lammashaassa. Kaksi karitsaa on syntynyt vain muutamaa tuntia aikaisemmin. Osaavatpa ne olla suloisia.

Kaksi vastasyntynyttä karitsaa Koveron perinnetilalla.

Kaksi vastasyntynyttä karitsaa Koveron perinnetilalla.

Yhteystiedot

Ravintola Seitsemisen Portti
Seitsemisentie 110
34540 Länsi-Aure

Aukioloajat löytyvät ravintolan nettisivuilta.
Nettisivu
Facebook

Katajan saunapalvia Kesänmaku-myymälästä

Pyörähdän Laitikkalan Kesänmaku-myymälän pihassa. Ovet ovat tähän aikaan kiinni, mutta yrittäjä Kari Kataja pyöräilee paikalle valkoisissa vaatteissa. Hän on juuri saanut palvikinkut saunaan. Ne ovat tulossa viikonlopuksi kaupalle, sillä Kesänmaku on Katajan Lihan tuotteiden myyntipaikka.

Kylmiössä odottaa monta sian ruhoa valmiina perjantaita varten, jolloin myymälä on jälleen auki. Sika onkin Katajan Lihan pääraaka-aine.

Porsaan ruhot odottavat kylmiössä perjantaita, jolloin kauppa on jälleen auki.

Porsaan ruhot odottavat kylmiössä perjantaita, jolloin kauppa on jälleen auki.

– Me tehdään perinteistä palvia, saunapalvattua ja montaa sorttia makkaroita, esittelee Kari Kataja.

Liha, savu ja suola on ollut Katajan lihan reseptinä yli kahden vuosikymmenen ajan. Liha kypsytetään ajan kanssa leppäsavussa. Katajan mukaan lyhyimmilläänkin kello ehtii pyörähtää ympäri, kun liha kypsyy, mutta monia tuotteita savustetaan toista vuorokautta.

Leppäsavulla savustettua saunapalvikinkkua.

Leppäsavulla savustettua saunapalvikinkkua.

– Kyllähän oma arominsa tulee, kun perinteisesti puulla lämmitetään, yrittäjä kertoo.

Katajan Lihan tuotteet ovat myynnissä vain heidän omassa myymälässään.

– Ei löydy kaupoista. Jos meidän tuotteita haluaa, niin täältä pitää tulla ostamaan, Kataja sanoo.

Palaan kaupalle parin viikon kuluttua perjantaina, jolloin Kesänmaku on auki. Joudun hetken etsimään parkkipaikkaa, sillä piha on täynnä autoja. Ovesta sopii kuitenkin sisään. Lihatiskin edessä on väenpaljoutta, mutta onpa siellä tuotteitakin. Saunapalvia, makkaraa, erilaisia leikkeitä ja vaikka mitä itselleni tuntemattomia lihan muotoja. Oikeastaan kaikkea mitä lihatiskistä voisi odottaa löytyvän.

Viikonloppuisin mökkiläiset valtaavat kaupan.

Tiskistä löytyy myös monenlaista makkaraa.

Tiskistä löytyy monenlaista makkaraa.

Ihmettelen kauppiaalle suurta asiakasmäärää. Onko nyt joku paikallinen juhlapäivä tulossa, vai onko kaunis syyspäivä saanut mökkiläiset liikkeelle?

– Tämä on normaalia hiljaisempi perjantai. Monesti jonoa riittää ulos asti, joku asiakkaista oikaisee.

Toinen toppuuttelee, että kymmenien metrien päähän ulos jono ulottuu lähinnä juhannuksen ja joulun alla. Joka tapauksessa minun on nyt uskottava leppäsavun voimaan.  

Eräs perhe istuu kaupan ulkopuolella jäätelöllä. He ovat paikallisia ja kertovat tekevänsä lihaostokset usein kotikylällä Kesänmaku-myymälässä. He kertovat, että varsinkin kesäaikaan mökkiläiset täyttävät kaupan, eikä paikallisille aina tahdo riittää ostettavaa.  Myös joulukinkku pitää varata hyvissä ajoin, sillä muuten lähitilan herkut saattavat jäädä saamatta.

Myymälästä löytyvät myös tärkeimmät peruselintarvikkeet ja samassa rakennuksessa toimivan leipurin leipää.

Myymälästä löytyvät myös tärkeimmät peruselintarvikkeet ja samassa rakennuksessa toimivan leipurin leipää.

Yhteystiedot

Unnaanmäentie 2
36660 Laitikkala

Aukioloajat löytyvät Katajan lihan nettisivuilta.
Nettisivu
Facebook

 

Soup Töölössä britit kokkaavat herkullista kasvissoppaa

Helsingin Töölössä sijaitsevan lounaspaikan tutustumiseen oli kaksi hyvää syytä; kiire ja koira. Kiire palaverista toiseen kiritti etsimään nopeaa lounaspaikkaa, ja pieni koira lounaspaikan ovenpielessä sai astelemaan sisään Soup Töölön soppakattiloiden äärelle. Kannatti!

Soup Töölö

Päivän keitto maksoi 7 euroa, vaihtoehtoja oli kolme; herkkusieni, punajuuri-punakaali-puolukka ja kimchi (kiinankaalista valmistettu, voimakkaasti maustettu keitto). Hintaan sisältyi tuoretta leipää ja monenlaista lisuketta. Santsiannoksen sai samaan hintaan. Vielä kiireisempi lounastaja voi napata keiton pahvimukassa mukaansa 6 eurolla.

Soup Töölö

Tiskin takana häärää toinen paikan omistajista, James Pearman. Saan kuulla, että Soup syntyi ideasta tarjota kaupunkilaisille nopeaa ja terveellistä lounasruokaa. Päivän kolme keittovaihtoehtoa vaihtuvat päivittäin, ja tarjolla on aina tuoretta leipää raikkaiden kasvisten kera. Lihaa ei tästä lounaspaikasta löydy, sitä ei edes käsitellä keittiössä.

Ensimmäisenä silmäni iskivät kiinni rapeapintaiseen leipään. Takuutuoretta, hetki sitten paistettua. Leipää voi ostaa myös mukaan 3 euron hintaan, ja monet lähitienoolla asuvat hakevatkin leipänsä täältä.

Soup Töölö

Koko kattaus oli aseteltu valmiiksi ikkunalaudalle rakennetulle tasolle, ei kun nopeasti lounastamaan. Pikaruokaa, mutta ei ihan sanan varsinaisessa merkityksessä. Leivän lisäksi tarjolla oli tuoreita kasviksia ja maistuvaa hummusta.

Valikoima oli mukavan yksinkertainen, ja kaikki tarjolla oleva oli raikasta ja tuoretta. Siistiä ja simppeliä. Nopeasti lautaselle poimittavissa. Juuri liikeidean mukaista: nopeaa ja terveellistä pikaruokaa, jonka voi syödä paikanpäällä tai ottaa mukaansa.

soup1

Halutessaan keittoa voi tukevoittaa siemenillä, krutongeilla, mausteilla ja tuoreilla kasviksilla.

Soup Töölö

Soup Töölö

Punajuuri-punakaali-puolukka keitto oli ainakin sen verran tukevaa ja maukasta, että lisukkeita ei sen sekaan juuri kaivannut. Kasviskeittoja kokkaa täällä Jamesin lisäksi Christopher Dare. Tai oikeastaan Christopher on varsinainen kokki, ja James hoitaa asiakaspalvelun. Christopherin keittotaitoihin ihastui muuten myös Prince Suomen keikallaan 2011. Silloin Christopher työskenteli Tavastialla kokkina ja keitteli Princelle maa-artisokkakeittoa. Tarinan mukaan Prince tykästyi soppaan niin, että otti sitä vielä mukaansa 🙂

Soup Töölö

Keiton lisäksi maistui kupillinen raikasta rouskuteltavaa. Leipä oli juuri sitä miltä näytti, sopivan rapeaa pinnalta ja pehmeää sisältä. Soup panostaa kausituotteisiin, tällä viikolla keittojen raaka-aineina oli ainakin kurpitsaa, punakaalia, punajuurta, pinaattia, porkkanaa ja naurista. Höystettynä chilillä, kookoksella, inkiväärillä, muskotilla ja korianterilla.

Terveellisyyden lisäksi kierrätys ja ekologisuus on näille yrittäjille tärkeää. Raaka-aineissa huomioidaan paitsi terveellisyys, myös ympäristöystävällisyys.

Omistajien toinen paikka löytyy Helsingin Kalliosta, ja suunnitelmissa on laajentaa konseptia vielä muutamalla lounapaikalla. Terveellisen pikaruoan kysyntä tuntuu olevan kasvussa – hyvä niin!

Niin, se pieni koira ovensuussa. Kuuluu henkilökuntaan, pieni bulgarialainen löytökoira. Hänelle maistuu myös liharuoka.

Yhteystiedot

Soup Töölö
Runeberginkatu 54
00260 Helsinki

Soup Kallio
Vilhovuorenkatu 7–9
00500 Helsinki

Aukioloajat voit tarkistaa ravintolan nettisivuilta.
Nettisivut
Facebook

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Leipomo Ilona taikoo gluteenittomia herkkuja

Aivan 3-tien varressa Lempäälässä sijaitseva gluteeniton leipomo Ilona on suorastaan pakollinen pysähdys, jos noudattaa gluteenitonta ruokavaliota. Itse en noudata, mutta olen ymmärtänyt, että stereotypian mukaan gluteenittomat tuotteet ovat jotenkin sahajauhomaisia korvikkeita.

Ilonan tarjonta kuitenkin todistaa nämä ennakkoluulot vääriksi. Gluteenittomana voi todellakin herkutella!

Ulospäin vaatimattoman näköisestä hallista löytyy sympaattisen kodikas tehtaanmyymälä.

Ulkoa vaatimattoman näköisestä hallista löytyy sympaattisen kodikas tehtaanmyymälä.

Astun sisään pieneen myymälään, ja hyvä tuoksu täyttää mielen. Leivokset vitriineissä näyttävät erittäin houkuttelevilta. Erimuotoiset sämpylät, piirakat ja leivät luovat tunnelmaa kodikkaasti sisustettuun myymälään. Taustalla näkyvästä aukosta voi kurkistaa leipomoon, jossa gluteenittomat tuotteet syntyvät.

Leipomon puolella valmistetaan lukemattomia erilaisia gluteenittomia tuotteita. Tässä leikataan korppuja.

Leipomon puolella valmistetaan lukemattomia erilaisia gluteenittomia tuotteita. Tässä leikataan korppuja.

Yrittäjä Mira Lindqvistin mukaan gluteenittomissa tuotteissa voi olla makua jopa tavallisia vehnätuotteita enemmän.

– Teemme laatu ja maku edellä. Ei allergistenkaan suu tuohesta ole, hän sanoo.

Laatu painaa, koska yrittäjän perheessä syödään gluteenitonta. Kun kävi ilmi, että yksi hänen lapsistaan on allerginen viljalle, alkoi Mira leipoa itse omia gluteenittomia tuotteita. Kysyntää oli paljon, joten hän alkoi leipoa myös myyntiin. Toiminta alkoi kirpputorin kahviossa, ja jatkuvasti kiihtyvä kysyntä kasvatti yrityksestä lopulta oikean leipomon.

– Asiakasmäärät ja kävijämäärät kasvavat jatkuvasti. Kun kyse on erityisruokavaliosta, haetaan tuotteita pitkästäkin matkasta, Lindqvist sanoo.

Yrittäjä Mira Lindqvist on Ilonan leipomusten reseptien takana.

Yrittäjä Mira Lindqvist on Ilonan leipomusten reseptien takana.

Ilonan pieneen myymälään ei kahvilatiloja mahdu. Tuotteita löytyy tosin kymmeniltä jälleenmyyjiltä. Mira Lindqvist pakkaa minulle kassiin maistiaisia erilaisista tuotteista.

Joudun toteamaan, että puhe sahajauhosta liittyy ehkä johonkin menneisyyden gluteenittomiin tuotteisiin. Näillä ei ole mitään tekemistä mauttomuuden kanssa. Näköjään myös gluteenittomana voi herkutella kunnolla!

Maistan ensimmäisenä leipomon pullaa, joka näyttää pullalta ja maistuu pullalta. Jos en olisi tiennyt, tuskin olisi tajunnut, että kyseessä on gluteeniton tuote. Sama pätee käpykakkuun, joka vie makeantuskan vaativammaltakin herkkusuulta. Vegaaninen mokkapiirakka sen sijaan eroaa rakenteeltaan totutusta. Maku on kohdallaan, mutta tiivisrakenteista piirakkaa pitää ottaa tavallista mokkapiirakkaa pienempi lusikallinen kerrallaan.

Herkutteluun ei tarvita vehnäjauhoja.

Herkutteluun ei tarvita vehnäjauhoja.

Herkkuja ovat myös leivät. Maku eroaa vehnäleivästä, mutta eipä gluteenittoman tuotteen ole tarkoituskaan maistua samalta.

Karpalo-pellavasämpylä sopii hyvin suomalaisen suuhun. Ilonan leipomon Onni-leivästä puuttuvat gluteenin lisäksi myös maito ja kananmuna.  Sen sijaan taikinasta löytyy täysjyväriisiä, maissia ja teff-jauhoja. Onni suositellaan syötäväksi paahdettuna. Leipä on oikein maukasta, ja rapeana se tuntuu suussakin miellyttävältä. Täytyy käydä kokeilemassa, miten sämpylä toimii Kekkosentien Nesteen vegaanihampurilaisissa

Runsaasta valikoimasta löytyy sekä suolaista että makeaa.

Runsaasta valikoimasta löytyy sekä suolaista että makeaa.

Yhteystiedot

Vikinraitti 5, 33880 Lempäälä

Puhelin: 040 543 3909

Leipomon myymälän aukioloajat löydät myymälän nettisivuilta.
Nettisivut
Facebook

Matkan väärti – Kehla Stallcafé Siuntiossa

Kilometreissä lyhyt, mutta tunnelmassa pitkä siirtymä vilinästä maaseudun rauhaan. Siuntion maalaismaisemissa, mutkaisen hiekkatien varrella putkahtaa esiin mahtavan kokoinen tiilinavetta. Olemme perillä Kehla Stallcaféssa. Vuonna 1901 rakennettu jyhkeä rakennus pitää sisällään kahvilan, kokoustilan, juhlasalin ja muurausliikkeen.

Kehla Stallcafe

Syyskuun aurinkoisessa säässä olisi mainiosti voinut nauttia keittolounaan ulkona, lampaankarvojen päällä istuskellen. Pienen kahvilan tunnelmalliset puitteet ja mukava rupattelu paikan emännän, Kati Riesenin kanssa sai meidät kuitenkin istahtamaan sisätiloihin. Porkkana-mangokeitto oli sopivan samettista, sopi hyvin lämpimän syyspäivän tunnelmaan.

Kehla Stallcafe

Paikalla on pitkä historia, Kehlan kartano on muodostettu vuonna 1683, mutta tilan omistajat tunnetaan jo vuodesta 1540 lähtien. Tila ja sen komeat navettarakennukset ovat olleet saman suvun hallussa jo vuodesta 1907.

Ennen toista maailmansotaa karjan lisäksi tallissa oli sekä työhevosia että ratsukoita. Sodan jälkeen kaksi kolmasosaa Kirkkonummesta, lähes puolet Siuntiosta ja koko Degerbyn kunta vuokrattiin Neuvostoliitolle merisotilaalliseksi tukikohdaksi. Suomalainen väestö evakuoitiin kymmenessä päivässä, ja silloin lähtivät myös Kehlan punatiilisen tallirakennuksen asukkaat. Vuokra-ajan päätyttyä hevoset eivät enää talliin palanneet, mutta rakennukset toimivat karjatilana 80-luvun alkuun saakka.

kehla_stallcafe-7

Tilan emäntä Kati on pitänyt tallirakennuksessa kahvilaa ja juhlatiloja jo kuuden vuoden ajan. Katille kahvilanpito on viikonloppujen harrastus, päivätöihin kuuluu työnohjausta, tunnetaitovalmennusta ja eläinavusteista terapiaa. Pari nelijalkaista työntekijää piipahtikin kahvilassa meitä tervehtimässä. Koirien lisäksi eläinavustajina toimivat tilan lampaat ja hevoset.

Sunnuntaivapaalla hänkin.

Sunnuntaivapaalla hänkin.

Kahvilassa on myynnissä tilan omien lampaiden villasta tehtyjä lankoja. Kerät oli hauskasti nimetty tuottajan mukaan, myynnissä on mm. Comon, Loitsun, Blackin ja Laalaan lankoja. Myös lampaan taljoja löytyi, ne eivät ole omien, mutta suomalaisia taljoja kuitenkin. Onneksi ilman nimilappuja…

Kehla Stallcafe

Keittojen ja pienten suolaisten lisäksi Kehla Stallcafé on tunnettu herkuistaan; prinsessatortuista, omenatoscakakuista ja erityisesti munkeista. Niitä tullaan kuulemma hakemaan kaukaakin, ja joskus myydään ei-oota, kuten tänään. Parissa tunnissa tämän päivän munkkivuori oli hävinnyt. Meille maistui hyvin jälkiruoaksi omenapiirakka vaniljavaahdon kera ja kuppi hyvää kahvia.

Kaikki leivotaan täällä itse ja maku on sen mukainen.

Kaikki leivotaan täällä itse ja maku on sen mukainen.

Navettarakennuksen toiselle puolelle on kunnostettu hulppeat juhlatilat, noin 260 neliötä ja istumapaikkoja lähes 200 henkilölle. Tila on remontoitu kauniisti ja paikka on suosittu häiden pitopaikkana. Tunnelmalliset tilat sopivat erinomaisesti häiden tai vaikka 5-kymppisten viettoon. Hyvissä ajoin kannattaa kuitenkin olla liikkeellä, ensi kesän viikonloput on jo varattu! Juhlatila on käytössä vain kesäkaudella ja pitopalvelu järjestyy Kehla Stallcaféen toimesta.

Komeat tilat löytyvät tallirakennuksen toisesta päästä.

Komeat tilat löytyvät tallirakennuksen toisesta päästä. Kuva Tinka Riesen.

Jos ei suunnitelmissa ole omia juhlia, voi osallistua Kehla Stallcafén järjestämiin tapahtumiin. Kalenteriin kannattaa laittaa 8.10. sushi-ilta ja 12.11. lammasmarkkinat. Tulossa myös maalaisjoulumarkkinat ja jazz-ilta.

Auki ympäri vuoden!

Moni mukavista pienistä kahviloista sulkee ovensa sesongin eli kesäkauden jälkeen. Kehla Stallcafén herkuista ja tunnelmasta pääsee nauttimaan ympäri vuoden. Voin vain kuvitella miten mukavalta maistuu lämmin keitto reippaan ulkoilun jälkeen, antaa ulkona räimiä vettä, kaakeliuunissa hehkuu kotoinen lämpö.

Kehla Stallcafe

Talvisin tallin nurkalta lähtee noin 7,5 kilometrin mittainen hiihtolatu, josta pääsee Meikon luontopoluille asti. Kahvilan eteen saa jättää auton hiihtoreissun ajaksi. Hiihtoreissun jälkeen maistuu varmasti vaikka talon juureskeitto tuoreen leivän kera, vadelmajuustokakku tai ne kuuluisat munkit. Kehla Stallcaféessa kannattaa siis käydä ympäri vuoden, avoinna viikonloppuisin la-su klo 11.00 – 16.00.

Yhteystiedot:

Kehla Stallcafé
Niittykyläntie 299
02580 Siuntio I Google-maps

kati.riesen(at)elisanet.fi
puh. 045 635 2841

Nettisivut

Facebook

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Lounasta ja lähiruokaa vanhassa viljamakasiinissa: Tiltun makasiini, Hämeenkyrö

Tiltun makasiini seisoo komeana keskellä maalaismaisemaa. Kyröskoskelle paperitehtaan viljakuivuriksi ja viljamakasiiniksi vuonna 1927 tehty tiilirakennus on jämäkkä maamerkki. Niin sen täytyi aikanaan ollakin, koska viljakuivurit olivat herkkiä tulipalolle. Tiilen avulla vältettiin palamisen vaara.

Tiltun makasiini

Sigurd Frosteruksen suunnittelema vanha viljamakasiini on löytänyt uuden elämän ravintolana.

Nyt makasiinin sisällä pitäisi kuitenkin olla ravintola, josta saa lounasaikaan Hiltun Pirtin keittiössä valmistettua kotiruokaa. Sulan maan aikaan avoinna olevalla makasiinilla on lisäksi á la carte -lista ja A-oikeudet. 

Tällä kertaa lounaalla tarjolla oli karjalanpaistia ja hernekeitto pannarilla.

Tällä kertaa lounaalla tarjolla oli karjalanpaistia ja hernekeittoa pannarilla.

makasiini-1-of-3-2

Menen sisään päädyssä sijaitsevasta ovesta. Oven molemmilla puolilla näkyvät vanhat viljasiilot.

Sisällä tunnelma on kuin kirkossa. Ei yhtä harras, mutta tiilestä rakennettu makasiini näyttää kynttilöiden valossa arvokkaalta ja ehkä hieman pyhältäkin paikalta. Aivan hiljaista ei kuitenkaan ole, sillä lounasaika on juuri alkanut.

Tiltun makasiini on tunnelmallinen ruokailupaikka.

Tiltun makasiini on tunnelmallinen ruokailupaikka.

Makasiinin on suunnitellut Sigurd Frosterus, jonka portfolioon lukeutuvat vaatimattomasti muun muassa Stockmannin tavaratalo Helsingin keskustassa, Vanajanlinna ja tasavallan presidentin edustusasunnoksi rakennettu Tamminiemi. Frosteruksen suunnittelutoimiston kuvastoon kuului myös maatalousrakennuksia, joten paperitehdas sai makasiinin piirustukset astetta paremmalta arkkitehdilta.

Viljamakasiini kunnostettiin 2000-luvulla nykyiseen käyttöön sopivaksi. Kunnostustöissä lukemattomia tunteja käyttänyt paikallishistorian tutkija Jouko Hannu kertoo, että syy viljamakasiinien ja vieressä seisovan navetan rakentamiseen ei ollut liiketaloudellinen.

Tuoreet munkit paistetaan joka aamu.

Tuoreet munkit paistetaan joka aamu.

– Tila oli toiminta-aikanaan vain kahtena vuotena voitollinen, mutta ennen vanhaan sillä pystyttiin houkuttelemaan korkeampaa työnjohtoa paikkakunnalle, kun oli tarjota viljaa omasta takaa, hän sanoo.

Kyse oli siis eräänlaisesta työsuhde-edusta. Kun aamu valkeni, kävi palvelusväki hakemassa herrojen aamiaispöytään tuoretta maitoa ja oman pellon viljoista tehtyä leipää. Viime vuosina kovasti suosiotaan kasvattanut lähiruoka oli jo lähes vuosisata sitten sellainen valttikortti, joka sai kaupunkien ammattilaiset muuttamaan Kyröskoskelle.

Nykyisen ravintolan salin täyttivät ennen viljasiilot. Ovenpieleen on jätetty kaksi viljasiiloa kertomaan tarinaa menneisyydestä.

Nykyisen ravintolan salin täyttivät ennen viljasiilot. Ovenpieleen on jätetty kaksi viljasiiloa kertomaan tarinaa menneisyydestä.

Vaikka viljamakasiinin entisestä käyttötarkoituksesta on jäljellä enää muisto ja komeat puitteet, pitävät perinteet siinä mielessä pintansa, että Tiltun makasiinin à la carte -lista on yrittäjä Johanna Koivun mukaan rakennettu mahdollisimman pitkälle lähiruokaan painottuen. Listalta löytyy muun muassa kyyttöburgeria ja kutunjuustosalaattia.

Mielenkiintoinen ja varmasti pysähtymisen arvoinen paikka! Yksi kysymys jäi kuitenkin askarruttamaan: nauttivatkohan paperitehtaan herrat yhä viljamakasiinin antimista työsuhde-etuna?

Yhteystiedot

Tehtaantie 1, 39200 Kyröskoski
Vuodenajan mukaan vaihtuvat aukioloajat löydät ravintolan verkkosivulta
Facebook

Alusta loppuun itse tehtyä kotiruokaa – Hiltun pirtti, Hämeenkyrö

Lempeä syksyinen aurinko valaisee pihamaan lupaillen lämmintä päivää. Vielä on hiljaista, sillä lounasaikaan on tovi aikaa.

Kävelen Heiskan pihapiiriin, jossa puutalot muodostavat kehän ja tuntuu, kuin olisin tullut jonkinlaisen museon pihalle. Paikalla on asuttu jo 1500-luvulta asti, tai ehkä jopa kauemmin, mutta kirjallista tietoa siitä ei ole.

Paikan historiaan liittyy paljon mielenkiintoisia käänteitä. Kun venäläiset sotajoukot valtasivat Suomen useampaan otteeseen 1800-luvun taitteessa, marssivat sotajoukot Pohjanmaata kohti aivan nykyisen Heiskan vierestä. Historiankirjoitus kertoo, että sotilaat itse asiassa yöpyivätkin läheisellä pellolla.

Heiska on Uskelan kylän entinen kylätalo. Talossa asui Heiskan suku, kaksitoista sisarusta, joista seitsemän kuoli sota-aikana. Viidestä jäljelle jääneestä sisaruksesta vain yksi meni naimisiin, eikä hänkään saanut lapsia. Kun viimeinen Heiskoista muutti vanhainkotiin 90-luvun puolivälissä, luovutettiin tila kunnalle.

Hiltun pirtti on kodikas lounaspaikka ja kahvila.

Rakennukset olivat päässeet jo pahoin ränsistymään, ja esimerkiksi Heiska-salin kohdalla oli vain kivijalka pystyssä. Rakennukset kunnostettiin vapaaehtoistyönä, ja Heiskalla alettiin järjestää erilaisia tapahtumia. Tarvittiin myös ravintola, joka huolehtii nykyisin niin Heiskan kesäteatterin kahvituksista kuin ympärivuotisesta lounaasta.

Ravintolan ovi on auki, joten kurkistan sisälle keittiöön. Yrittäjä Johanna Koivu pyytää istumaan alas. Hän on juuri paistamassa silakkapihvejä tämän päivän lounasta varten. Tuoksuu hyvälle.

– Teemme kaiken itse. Emme käytä puolivalmisteita, hän kertoo.

Silakkapihvit valmistuvat Hiltun pirtin keittiössä.

Silakkapihvit valmistuvat Hiltun pirtin keittiössä.

Yrittäjä Johanna Koivu välttää puolivalmisteita ja valmistaa muun muassa paistetut kasvikset joka kerta erikseen.

Yrittäjä Johanna Koivu välttää puolivalmisteita ja valmistaa muun muassa paistetut kasvikset joka kerta erikseen.

Koivu kertoo, että Hiltun pirtti on pysäkki etenkin matkalaisille. Siellä käy varsinkin kesälomien aikana paljon lounasruokailijoita. Kesällä Hiltun pirtissä tarjotaan lounasta myös viikonloppuisin.

Salaattipöydästä löytyy vihreitä herkkuja.

Salaattipöydästä löytyy vihreitä herkkuja.

Salaattipöydän antimia.

Salaattipöydän antimia.

Kun silakkapihvit ovat valmistuneet, paistaa Koivu vielä tuoreita sieniä lounasta varten. Ensimmäinen asiakas odottaa jo varttia ennen lounaan alkamista. Silakkapihvien lisäksi tarjolla on perunamuusia, monipuolinen salaattipöytä ja Hiltun pirtissä leivottuja leipiä.

Yhteystiedot

Heiskankuja 1,
39100 Hämeenkyrö

Aukioloajat löydät yrityksen nettisivuilta.
Nettisivu 
Facebook 

Ahlmanin tilapuotiin Tampereella kannattaa poiketa ajan kanssa

Ahlmanin tilapuoti Tampereella oli täysin uusi tuttavuus minulle. Myös paikalla aiemmin vierailleiden kannattaa tilapuodissa jälleen piipahtaa, sillä sen toimintaa on uusittu aivan hiljattain.

Koivistonkylän ja Korkinmäen rajalla sijaitsee Ahlmanin ammatti- ja aikuisopisto, jonka alaisuudessa tilapuotikin toimii. Saavuin paikalle melko varhain aamusta, kuten myös kymmenet opiskelijat, joiden kahvihammasta aamutuimaan kolotti.

Kierrellessäni elokuun lopulla yöllisten sateiden jäljiltä vielä kosteassa pihapiirissä, huomasin paikan todella olevan retken arvoinen.

ahlmanin_tilapuoti9

Portti yrttitarhaan ja perinnepihalle.

Kuvankaunis kartanoalue pitää sisällään paitsi tilapuodin, myös ravintolat Kapustan ja Annan, sekä monia muita rakennuksia. Kivenheiton päässä tilapuodista on kaunis yrttitarha, jonka tuoksut syksynkin lähestyessä olivat huumaavat. Yrttitarhaa tutkiessani mielenkiintoni kohdistui opiston ulkoilmaopetustilaan.

Opetustilan infotaulut ovat mielenkiintoista tutkittavaa.

Opetustilan infotaulut ovat mielenkiintoista tutkittavaa.

ahlmanin_tilapuoti11

Opetustilan vieressä on valoisa kasvihuone, jonka tunnelma on hyvin rauhallinen.

Alueelta löytyi myös perheen kanssa paikalle tuleville mielenkiintoisia tietotauluja kysymyksineen, sekä kanoja ja tietenkin lehmiä ihmeteltäväksi.

Oma lukunsa olivat vielä luontoon sijoitetut opiskelijoiden taideteokset, joiden etsiminen sinällään käy jo hauskasta leikistä. Tilan omien lehmien maitotuotteita myödään paitsi tilapuodissa, myös paikallisessa maitobaarissa, josta voi ostaa käsittelemätöntä maitoa.

Tilapuoti löytyy heti alueelle tullessa vasemmalta, mutta se on valitettavan helppo ohittaa vahingossa.

Tilapuoti löytyy heti alueelle tullessa vasemmalta.

Ihasteltuani alueen ulkotiloja palasin takaisin Tilapuodille haastattelemaan työvuorossa olleita Anna Alkiomaata ja Anette Melliniä. Alkiomaa kertoi aloittaneensa opinnot Ahlmanilla vuoden alusta ja päässeensä siihen liittyvien harjoittelujen kautta Tilapuotiin.

– Tämä on siinä mielessä juuri mahtava opiskelupaikka, että pääsee opintojen ohessa oikeisiin töihin, Alkiomaa toteaa.

Ravintolapäällikkö Anette Mellin puolestaan osasi kertoa kattavasti muun muassa paikan historiasta. Vanhin rakennus tilalla on yli 110 vuoden ikäinen, ja sen on testamentannut Suomen talousseuralle kruununvuoti Gabriel Ahlman opetuskäyttöön rahvaan lapsille. Testamenttiin kuului, ettei koulutus olisi keskittynyt pelkästään talouden ja maatalouden hoitoon ja askareisiin, vaan myös lukemiseen ja laskemiseen.

Luonnollisesti testamentista ja sen toimeenpanemisesta neuvoteltiin melko pitkäänkin. Alkuun koulu toimi kiertokouluna, ja ensimmäinen pysyvä koulu perustettiinkin juuri tälle tontille, Seppälän tilalle, vasta vuonna 1904.

Alueen vanhin ja samalla sen päärakennus.

Alueen vanhin ja samalla sen päärakennus.

– Kouluna tämä on hyvin persoonallinen, ja tilana varmaan myös ihan Suomen mittakaavassakin, Mellin kertoo. Kierrän Aregaala-nimisen keittiömestariporukan kanssa ympäri maailmaa opettamassa ravintolakouluissa, ja kyllä tämä tila joka paikassa herättää kiinnostusta.

Mellin jatkaa, että Tilapuoti on avattu alkujaan vuonna 2009. Sen haluttiin tukevan maatalouden elinvoimaisuutta parantamalla pienten tuottajien mahdollisuutta saada tuotteitaan myyntiin. Vaikka lähiruoka onkin jo saavuttanut lähes trendin aseman, ei tämänkaltainen toiminta vielä tuolloin ollut itsestäänselvyys. Nyttemmin lähiruokaan on selvästi liitetty myös eettisyys ja terveellisyys, joiden molempien Mellin korostaa edelleen olevan Tilapuodin merkittäviä kulmakiviä.

Tarjolla on päivittäin tuoretta leipää sekä pullaa. Kuvassa Anette Mellin.

Tarjolla on päivittäin tuoretta leipää sekä pullaa. Kuvassa Anette Mellin.

Kysyessäni Tilapuodin valttia nimenomaan ruokaretken tekemisen suhteen, Anna ja Anette suosittelevat ehdottomasti kokeilemaan paikan lounasta ja vielä mieluummin niin, että ehtii rauhassa katsella ympärilleen ja nauttia hetkestä vielä paikan päällä leivotun pullan ja kahvin kera. Erityisesti tilan juustoja Mellin kehottaa maistamaan, ja ostankin tuliaisiksi kaksi herkutteluun sopivinta.

Koska syksyisin näyttää olevan paljon tarjontaa tapahtumien suhteen, niin kalenteriin voi myös lisätä Ahlmanin perinteiset syysmarkkinat eli Läheltä hyvää -lähiruokatapahtuman 24. syyskuuta 2016. Paikalla on kymmeniä paikallisia tuottajia, ravintolat ovat auki ja luvassa on ohjelmaa myös lapsille!

Yhteystiedot

Ahlmanin Tilapuoti
Hallilantie 24
33820 Tampere
tilapuoti@ahlman.fi
puh 050 995 0096

Aukioloajat voit tarkistaa tilapuodin nettisivuilta.
Nettisivut
Facebook

Heikkilän Juustolassa perinne kohtaa nykyajan

Olin kiertänyt Laitikkalan makukylässä Pälkäneellä jo Suttisen marjatilalla ja Rönnvikin viinitilalla, mutta eräs paikallinen ruoantuottaja oli vielä siltä päivältä näkemättä.

Heikkilän Juustolassa valmistuu tuorejuustoja ja kellarissa kypsyy kittijuustoja. Tilamyymälää Heikkilässä ei ole, vaan juustoja voi ostaa esimerkiksi peltojen toiselta puolelta Rönnivikin viinitilalta tai tien toiselta puolelta Suttisen tilalta. Voi Heikkilän juustoja toki ostaa myös vaikkapa Stockmannista Helsingin keskustasta.

Heikkilän tilan juuret ovat vuodessa 1694, jolloin nykyinen suku aloitti tilallisena. Juustonvalmistus alkoi kuitenkin vasta vuonna 1995, kun Pirkko ja Markku Heikkilä alkoivat valmistaa juustoa autotallin takahuoneessa. Sukupolvenvaihdoksen myötä juustolan ja tilan pyörittäminen on vuodesta 2010 alkaen kuulunut Annika Heikkilälle ja Pekka Moisiolle.

Juustomestarina toimiva Annika oli juuri nyt reissussa, mutta tilasta huolehtiva Pekka lupasi kertoa minulle Heikkilän Juustolasta.

Pihan punainen mökki näyttää aivan juustolalta. Sellaisia ne ainakin Sveitsissä ovat. Moisio kuitenkin korjaa, että kyseessä on lämpökeskus, jonka hän on naamioinut hirsikehikolla paremmin pihapiiriin sopivaksi.

Juustolaan ei ole asiaa arkivaatteissa.

Juustolaan ei ole asiaa arkivaatteissa.

Varsinainen juustola on vallan moderni halli, johon ei ole asiaa arkivaatteissa. Moision mukaan suomalainen elintarvikelainsäädäntö on sikäli tiukkaa, ettei juustoja voi oikein Keski-Euroopan tapaan maakellarissa valmistaa, eikä paikalle sattuva ruokaretkeiljä voi valitettavasti juustolan sisällä pyörähtää.

Mielikuvien juustonvalmistukseen pääsee kuitenkin tutustumaan juustolan viereisellä pellolla. Kaksi lehmää mutustaa ilta-auringon paisteessa vihreää ruohoa. On helppo kuvitella, että siinä luodaan maitoa Heikkilän juustoja varten.

Hiehot tulivat kuuntelemaan keskusteluamme.

Hiehot tulivat kuuntelemaan keskusteluamme.

Moisio korjaa jälleen ajatusmaailmaani. Kyseiset eläimet eivät ole vielä vielä lypsäviä lehmiä, vaan hiehoja eli poikimattomia nautoja. Tulevaisuudessa nämäkin kaksi tuttavallista tapausta tuottavat maitoa juustonvalmistusta varten.

Tänä vuonna lehmät saavat ensimmäistä kertaa rehukseen maissia, jota Pekka Moisio on kylvänyt juustolan viereiselle pellolle. Kävelemme pellolle ja avaamme maissintähkän.  Hyvää – tästä tulee varmasti myös maukasta maitoa. Pekka kuitenkin toppuuttelee ja sanoo minulle, että rehun muutoksen ei sentään pitäisi näkyä juustossa saakka.

Tulevana talvena lehmät saavat syödä maissia.

Tulevana talvena lehmät saavat syödä maissia.

Opettavainen reissu. Vaikka itse juustolaan en päässytkään, opin yhtä jos toista juuston tekemisestä juustolan pyörittämisestä. Senkin kuulin, että 20 lehmän voimin tuotetaan yli 10 000 kiloa juustoa. Huima määrä, kun juustokiloon menee moninkertaisesti enemmän maitoa.

Pekka antaa minulle mukaan Heikkilän leipäjuustoa.  Pysäytän autoni läheisen metsän reunaan nauttiakseni juustoa sille sopivassa maisemassa. Juustossa on omaleimainen leipäjuustoksi voimakas maku, jossa voisi kuvitella olevan ripaus savua ja suolaisuutta. Kyllä Laitikkalassa osataan. Vielä kun olisi aamupäivällä tajunnut ostaa lakkoja Suttisen tilalta, niin makukokemus olisi ollut täydellinen.

ruokaretki-39-of-44

Pysähdyin kivelle istumaan ja maistelin mukavan suolaista Heikkilän Juustolan leipäjuustoa.

Yhteystiedot

Heikkilän Juustola
Köökinmäentie 1, 36660 Laitikkala
heikkila(at)juustola.fi
+35844 339 9904

Nettisivu

Facebook

Rönnvikin viinitilalla on kuin Keski-Euroopassa

Rönnvikin viinitilalla voi kokea olevansa jossain muualla kuin Suomessa. Viinimyymälän seinustaa koristavat köynnökset tuovat mieleen lähinnä Keski-Euroopan. Tarkastan sijainnin varalta kännykästä. Kyllä, olemme edelleen Laitikkalassa.

Köynnökset ovat kuin Keski-Euroopan viinitiloilta.

Köynnökset ovat kuin Keski-Euroopan viinitiloilta.

Viinitilan päärakennuksen on rakennuttanut kihlakunnan kirjurina toiminut kamreeri Schrey. Hän oli raittiuden kannattaja, eikä varmaankaan arvannut, että vuonna 1995 tilasta tulisi viinitila, ja hevostalli palvelisi tulevaisuudessa ravintolana.

Tallin vintiltä löytyy kiehtova pontikkapannunäyttely. On helppo kuvitella, kuinka pannuja on aikanaan piiloteltu pitkin Pirkanmaan metsiä.

Tallin vintiltä löytyy kiehtova pontikkapannunäyttely. On helppo kuvitella, kuinka pannuja on aikanaan piiloteltu pitkin Pirkanmaan metsiä.

Jututan viinitilan perustajaa Eila Rönniä. Hän kertoo tilan historian olevan mukana tuotteissa. Rönnvikin palkittu puolikuiva valkoherukkaviini on nimeltään Kamreeri. Samoin myös ainoa Alkoon päätynyt Rönnvikin vahvempi alkoholijuoma, Calvadós-tyylinen omenatisle Kamrer V.S.O.P., sai kylkeensä nykyisten omistajien isoisoisän Juho Kustaa Fredrikin kuvan. 

Kamreeri Schrey seisoo arvokkaasti Ilmoilan Impi -viinin etikettiin ikuistetun Eila Rönnin vieressä.

Kamreeriksi kutsuttu Juho Kustaa Fredrik seisoo arvokkaasti Ilmoilan Impi -viinin etikettiin ikuistetun Eila Rönnin vieressä.

Koska olemme viinitilalla, on juomapuolella valinnanvaraa moneen makuun. Ravintolasta saa lisäksi ruokaa. Tänä kesänä listalla oli oman tilan broilereista tehty toast ja uuniperuna kahdella valinnaisella täytteellä. Palanpainikkeeksi voi kulauttaa vaikka Rönnvikissä valmistettua pienpanimo-olutta.

Minä kulautan kahvia omenapiirakan kera, sillä keskieurooppalaisesta tunnelmasta huolimatta olemme Suomessa, eikä alkoholin ja autolla ajamisen yhdistelmä onneksi kuulu maamme kulttuuriin.

Paikalla on myös joukko muita kahvittelijoita, sillä ravintola on syksyisin auki vain tilauksesta. Viinimyymälässä sen sijaan voi käydä perjantaina ja lauantaina. Eila Rönni sanoo, että ovet avataan, jos joku sattuu paikalla olemaan.

Tämän syksyn omenat maistuvat piirakassa.

Tämän syksyn omenat maistuvat piirakassa.

Kesäajan ulkopuolella Rönnvikissä vierailee etenkin ryhmiä. Oveen saa koputtaa, vaikka se ei olisikaan auki, Eila Rönni lupailee.

Kesäajan ulkopuolella Rönnvikissä vierailee etenkin ryhmiä. Oveen saa koputtaa, vaikka se ei olisikaan auki, Eila Rönni lupailee.

– Kukaan ei päivystä, mutta voi vaikka soittaa ja sopia, milloin on menossa ohi. Kunhan on lain säätämien myyntiaikojen puitteissa, ei ole ongelmaa, hän kertoo.

Käymme tutustumassa viinehtimöön. Vaikka rakennus näyttääkin ulkopuolelta juuri siltä, miltä viinitilalla kuuluukin, tulee viinehtimöstä mieleen lähinnä kouluaikojen kemiantunnit. Petrimaljat ja kaikenlaiset koeputket koristavat seiniä. Kemiasta viininvalmistuksessa onkin oikeastaan kyse.

Oven takana on moderni tuotantotila.

Oven takana on moderni tuotantotila.

– Uusi tuote syntyy siten, että tehdään ensin kuiva perusviini, jota voidaan sekoittaa jonkin muun perusviinin kanssa ja johon lisätään eri sokeripitoisuuksia. Se on laboratoriomittakaavassa tehtävää kokeilua, Rönni kertoo.

Eila Rönni kertoo eri viinilaatujen syntymällä kuivia perusviinejä yhdistelemällä ja sokeripitoisuutta muuttamalla.

Eila Rönni kertoo eri viinilaatujen syntymällä kuivia perusviinejä yhdistelemällä ja sokeripitoisuutta muuttamalla.

Käymme vielä pyörähtämässä viinimyymälässä. Hyllyllä on melkoinen määrä erilaisia viinejä. Nyt tiedän, että paljous on syntynyt eri viinien yhdistelmän tuloksena.

Ostan lähtiessäni pullollisen Rönnvikin tilan puolikuivaa valkoviiniä, Kamreeria totta kai.

Yhteystiedot

Rönnvikin Viinitila
Hämeenlinnantie 270
36660 Laitikkala

Aukioloajat voit tarkistaa tilan nettisivuilta.

Nettisivu

Facebook

Kekrin humua Lohjansaaressa

Kekri Lohjansaaressa 2016. Valokuvaaja: Milla von Konow

Perinteet kunniaan! On kutkuttavaa osallistua pakanalliseen juhlaan, Kekriin, Lohjansaaren kauniissa maisemissa. Lohjansaaren kyläyhteisö on virkistänyt ikivanhaa kekkeri-perinnettä. Kolmatta vuotta järjestettävä Kekri kokosi Seurantalon pihamaille runsaasti väkeä ilakoimaan.

Talonpoikaisessa kulttuurissa oli tapana viettää joka syksy Kekriä. Kun työt oli tehty, oli aika juhlia työn hedelmiä. Kekri oli sadonkorjuun juhla ja karjamarkkinoiden aikaa. Runsaalla ruoalla kestittäminen oli kekrinvietossa tärkeää. Niin myös Lohjansaaressa syyskuun 10. päivänä 2016.

Kekri Lohjansaaressa 2016. Valokuvaaja: Milla von Konow

Ennen vanhaanhan syötiin vain lähiruokaa. Onpa hyvä, että nyt myös perinnejuhla Kekri on löydetty uudelleen. Lohjansaaressa riittää maan antimia, jotka kasvavat saaren omalaatuisessa ilmastossa. Lohjansaaressa on pari asteita lämpimämpää, joten erilaiset eksoottisemmatkin hedelmät ja marjat tuottavat satoa: viinirypäleistä karhuvatukkaan. Omenat ovat Lohjan seudun tärkein viljeltävä hedelmä. niinpä Lohjansaaressakin on useita omenatiluksia.

 

Ihana kanelin tuoksu houkutteli torikeittiöön, jossa Krappen omenatilan Samo –omenista valmistettiin omenahyvettä. Lämmin luomukanelilla maustettu omenamörsseli kruunattin vanijakastikkeella ja Mustion myllyn spelttirouheella. Yksinkertaista ja herkullista!

Kekri Lohjansaaressa 2016. Valokuvaaja: Milla von Konow

Takuuvarma torikeittiön lämpimäinen ovat muurinpohjaräiskäleet, joita jonotti hiukopalaksi niin pienet kuin isotkin. Taikina oli valmistettu Mustion luomu Lättyjauhosta. Lohjansaaren seuran tapahtuman järjestäjät pukeutuivat wanhan ajan tyyliin. Myös Kekriin osallistujia kannustettiin tulemaan paikalle henkeen sopivasti sonnustautuneina.

Töttöröö, kaikki kisailemaan parhaimmasta hillosta ja mehusta! Kriteereinä: herkullisuus, ulkonäkö ja lähituotannon raaka-aineet. Raadin yhteenlaskettu mieltymysjärjestys määrittelee mikä voittaa. Erikoisia makuyhdistelmiä hilloissa onkin. Miltä kuulostaa calvados-lakka -hyytelö, minttu-omena -hyytelö tai raparperi-inkiväärihillo?

Yleisökin pääsi maistelemaan taidonnäytteitä. Oma suosikkini oli raparperi-inkiväärihillo, joka sinapinvärisenä ei ollut niinkään silmää hivelevä, mutta maku sitäkin parempi; ihanan täyteläisen kinuskinen. Kisan voitti Merja Ikkelän loihtima Huppelin Hulvaton hillo, jossa oli omenaa, päärynää ja mausteina mm chiliä. Raadissa vaikuttaneet koululaispojat olivat erityisen mieltyneitä hillon pirteään takapotkuun.

Kekri Lohjansaaressa 2016. Valokuvaaja: Milla von Konow

Seurantalon talkootyöllä kunnostetussa salissa tarjoiltiin illallinen. Sen oli loihtinut paikallinen ruoka-guru Yrjö Mensola. Oli ihan luksusta nauttia kolmen ruokalajin paikallista sadonkorjuumenuta pöytiin tarjoiltuna. Alkuruokana oli sienikeittoa, joka kaadettiin kekri-teemaan sopivasti kahvipannusta!

Pääruoan, lihavartaiden ja makoisien uunijuuresten jälkeen tarjoiltiin jälkiruoaksi hienostunutta ruusunmarjavanukasta. Siihen oli käytetty ruusuvettä itse vanukkaaseen ja päälle oli lorautettu ruusunmarjasosetta.

Eipä Kekriä ilman pukkia. Kekripukki kuului perinteisesti syksyn juhlintaan pelottavana oliona. Kansanperinne on täynnä jännittäviä uskomuksia ja olentoja. Lohjansaaren kekripukki on uhkea olkipukki, joka auringon laskiessa viedään järven rantaan kylän väen saattelemana.

Kekri Lohjansaaressa 2016. Valokuvaaja: Milla von Konow

 

Kekri Lohjansaaressa 2016. Valokuvaaja: Milla von KonowVanha satovuosi on päättynyt, onnea uudelle satovuodelle!

Maistuvia marjoja ja maissilabyrintti Suttisen tilalla Pälkäneellä

Saavun Laitikkalan kylälle aurinkoisena päivänä, joka lienee viimeinen kesäpäivä, sillä kalenteri näyttää jo elokuun viimeistä. Laitikkala markkinoi itseään makukylänä. Tämän päivän aikana aion selvittää, miltä kylä oikein maistuu.

Kaarran Suttisen tilan pihaan ja pyörin hetken ympäri. Tuossa on jäätelökioski, vieressä näkyy olevan myytäviä kukkia. Pihamaalla on myös lampaita ja minihevosia. Mutta ennen kaikkea huomioni kiinnittyy maissipeltoon ja kylttiin, jossa lukee “Maissilabyrintti”. Mikähän se on?

suttisentilaoikeakoko (2 of 14)

Suttisen tilalta löytyy Suomen ensimmäinen maissilabyrintti.

Minihevonen

Suttisen tilan minihevoset olivat tuttavallisia.

Pihapiiriä komistaa valtava koivu. Kaksihaarainen on vasta satavuotias, mutta silti sen ympärysmitta on noin kolme syliä. Tarinan mukaan hevonen napsaisi aikanaan pienestä taimesta pätkän pois, jolloin puu alkoi kasvamaan kaksihaaraiseksi.

Pihapiiriä komistaa valtava koivu. Kaksihaarainen on vasta satavuotias, mutta silti sen ympärysmitta on noin kolme syliä. Tarinan mukaan hevonen napsaisi aikanaan pienestä taimesta pätkän pois, jolloin puu alkoi kasvaa kaksihaaraiseksi.

Menen kuitenkin ensimmäisenä sisään myymälään, jossa minun on määrä tavata tilan isäntä Simo Laakso.

Myymälä on tilan sydän, josta löytyy tuoretta tavaraa jokaiselle päivälle. Myymälän hyllyille luovat väriä tuoreet vihannekset ja isot puutarhavadelmat. Vaikka elettiin jo lähes syksyä, kasvoi Suttisen pelloilla vielä mansikoitakin. Itseasiassa nämä mansikat maistuvat jopa makeammilta kuin kesällä.

Myymälään on koottu Suttisen tilan tuotteiden lisäksi myös lähialueen tarjontaa ja muita myymälän henkeen sopivia tuotteita, kuten leipää, Heikkilän juustolan juustoja, erilaisia mehuja ja limonadeja sekä kuivatuotteita.

Tila ja tilamyymälä tarjoavat kesätyöpaikan monelle nuorelle.

Tila ja tilamyymälä tarjoavat kesätyöpaikan monelle nuorelle.

Tilamyymälästä löytyy tuotteita sekä Suttisen omalta pellolta että lähialueen tiloilta.

Tilamyymälästä löytyy tuotteita sekä Suttisen omalta pellolta että lähialueen tiloilta.

Tilan isäntä Simo Laakso johdattaa minut portaita pitkin yläkertaan. Yläkerrasta löytyy kahvila, joka on alakerran tavoin sisustettu mukavan maalaishenkiseksi. Viereisestä huoneesta löytyy sisustusmyymälä, joka on Laakson mukaan täytetty pelkästään suomalaisilla tuotteilla.

Sisustusmyymälässä on vain suomalaisia tuotteita.

Sisustusmyymälässä on vain suomalaisia tuotteita.

Syön kahvilan bravuurin, Suttisen brita-kakun. Kakku syntyy Simo Laakson tyttären Alinan salaisella reseptillä. Tuoreet vadelmat pääsivät erinomaisesti esille raikkaassa kakussa.

Suttisen Brita-kakku tehdään Alina Laakson salaisella reseptillä.

Suttisen brita-kakku tehdään Alina Laakson salaisella reseptillä.

Isäntä kertoo, että Suttisen tilan päärakennus on hieman vaille satavuotias. Sisällissodan aikana rintamalinjat pysähtyivät Laitikkalassa, ja kylältä paloi silloin useita rakennuksia, Suttisen päärakennus muiden mukana.

– Vaarini oli silloin nuori, ehkä 25-vuotias ja  juuri tullut isännäksi. Edellinen talo oli tehty puusta, joten hän sanoi, että nyt tehdään tiilestä, ettei polteta toista kertaa.

Nykyinen päärakennus näyttää harvinaisen jykevästi rakennetulta. Kartano se ei varsinaisesti ole, mutta komea ilmestys siltikin.

suttisentilaoikeakoko (5 of 14)

Suttisen tilan päärakennus on harvinaisen jämerän näköinen tiilitalo.

Mutta mikä oli se maissilabyrintti parkkipaikan vieressä? Laakso kertoo labyrintin olevan loppukesän vetonaula.

– Meillä on ollut maissilabyrintti joka toinen vuosi. Se on hehtaarin kokoinen maissipelto, josta pitää löytää tiensä läpi. Olin vuonna 2001 käymässä USA:ssa ja siellä niihin törmäsin ensimmäistä kertaa. Seuraavana vuonna teimme sellaisen itse, hän sanoo.

Suttisen maissilabyrintti on maissipellolle tehty labyrintti, joka on täynnä arvoituksia, joten umpikujaan eksyminen ei harmita. Laakso kertoo, että arvoituksen ratkaisuun on hyvä varata kokonainen tunti aikaa.

Maissilabyrintti on täynnä arvoituksia.

Maissilabyrintti on täynnä arvoituksia.

Kahvien jälkeen lähden tutustumaan maissilabyrinttiin. Ensin tuntuu, että matka ei etene millään. Jokainen valinta tuntuu jostain syystä johtavan umpikujaan. Yhtäkkiä minun ei tarvitsekaan enää juuri pysähtyä, vaan ohitan lukuisia risteyksiä joutumatta juuri kääntymään takaisin. Aikaa minulla meni vain varttitunti, mutta en tosin ratkaissut labyrintin sisään rakennettua tehtävää.

Maissipellon keskellä voi tuntea eksyvänsä.

Maissipellon keskellä voi tuntea eksyvänsä.

Yhteystiedot

Tilapuoti on suljettu tältä vuodelta. Tilan viherhuoneesta saa ostaa maissia ja kaalia itsepalveluna.

Suttisen tila avaa jälleen ovensa ensi kesäkuun alkupuolella, kun satokausi on alkanut.

Kissalammintie 43
36660 Laitikkala, Finland
p. (03) 53 81 019

Nettisivut

Facebook