Suojärven Suklaatila yhdistää suklaan suomalaisuuteen

Tällä kertaa olen menossa vielä tavallistakin makoisammalle ruokaretkelle. Kohteenani on nimittäin Suojärven Suklaatila Ylöjärvellä. Kysymyksiä ainakin on paljon, sillä miten se voi olla suklaatila? Voiko suklaata viljellä Suomessa? Vaikka kasvituntemukseni ei olekaan aivan huipputasoa, en silti usko Pirkanmaalla kasvavan kaakaopuita. No, kohtapa se nähdään.

Suklaatilalle kyltit tuntuvat vievän, ja niin lukee myös entisen navettarakennuksen ovessa. Rakennus toimii tehtaanmyymälänä. Pienessä viihtyisässä myymälässä on ikkuna suklaaleipomoon, jonne ei arkivaatteissa ole asiaa. Suklaa virtaa erilaisissa laitteissa ja sitä on pöydillä eri muodoissa.

Suklaata valmistetaan Suojärven suklaaleipomossa.

Suklaata valmistetaan Suojärven suklaaleipomossa.

Yrittäjäpariskunta Katja ja Tomi Järvenpää tulevat tervehtimään myymälään. Katja palaa kohta takaisin tuotannon puolelle huolehtimaan suklaatuotteiden valmistuksesta. Nyt eletään kiireistä aikaa, sillä joulu on suklaamarkkinoiden ehdoton sesonki.

Suojärven Suklaatila on Tomi Järvenpään kotitila. Taustalla Katja Järvenpää valmistaa konvehteja.

Suojärven Suklaatila on Tomi Järvenpään kotitila. Taustalla Katja Järvenpää valmistaa konvehteja.

Tomi ehtii kuitenkin istahtamaan kanssani kahville ja vastaamaan kysymyksiini. Hän kertoo, että kaakaopapu on peräisin päiväntasaajalta, eikä Suojärven tilalla kasva kaakaopuita. Suojärven Suklaatilan kaakaomassa tuodaan Keski-Euroopasta, mutta loppu syntyy Järvenpään mukaan Suomessa.

– Me olemme halunneet yhdistää kaikkien tuntemaan herkkuun suomalaisia juttuja, hän sanoo.

Suklaatilan suklaissa on laaja skaala suomalaista makua. Alussa tuotteisiin päätyivät suomalaiset marjat, kuten mustikka, puolukka ja mustaherukka, mutta myöhemmin mukaan löytyi erikoisempiakin makuja, kuten talkkuna, hamppu ja porkkana.

Sarkapaloista löytyy suklaata joka makuun.

Sarkapaloista löytyy suklaata joka makuun.

Maistan hampunsiemenillä maustettua Sarkapalaa, joka kieltämättä maistuu jollain tavalla suomalaiselle. Suklaa rouskuu mukavavasti suussa. Hampunsiemenet ovat peräisin Impolan kasvitilalta Sastamalasta, joka on yksi monista yhteistyöyrityksistä.

– Alusta asti lähdettiin etsimään toisia tiloja ja miettimään millaisia raaka-aineita voitaisiin hyödyntää. Sieltä ovatkin tulleet kiinnostavimmat tuotteet, joita teemme.

Kaikki maut eivät toki ole peräisin maatalouden tuotteista, vaan esimerkiksi savu ja terva ovat myös päätyneet tuotteisiin. Yksi tällaisista on savusuolasuklaa, jota pääsen maistamaan. Makeahkon maitosuklaan kääntöpuolella on savusuolakiteitä, jotka antavat suklaalle särmää. Parhaimman makukokemuksen saa, kun kääntää suolaisen puolen kieltä vasten.

Savusuolasuklaassa on jotain suomalaista.

Savusuolasuklaassa on jotain suomalaista.

Tomi Järvenpää kertoo Suklaatilan toiminnan pohjaavan maaseudun vahvuuksille ja ajatukselle, että maaseutu voi olla muutakin kuin perinteistä maataloutta. Suklaa oli luonteva valinta Järvenpäille.

– Ajateltiin, että yhdistetään meidän harrastus ja maaseutu mahdollisuuksien paikkana.

Tässä tapauksessa mahdollisuuden tarjosivat Tomin sukutilan tyhjät rakennukset. Järvenpäät kunnostivat vanhasta navetasta suklaaleipomon ja myöhemmin kahvilan, joissa järjestetään suklaanmaistajaisia.

Suklaanmaistajaiset ovat makumatka herkuttelun historiaan.

Suklaanmaistajaiset ovat makumatka herkuttelun historiaan.

– Kylän naisväki alkoi kyselemään, että voisimmeko järjestää suklaanmaisteluiltoja. Meillä ei ollut mitään valmista tuotetta tällaista varten, mutta otimme haasteen vastaan, Järvenpää kertoo.

Suklaanmaistajaiset osoittautuivat hyvin suosituksi ohjelmanumeroksi, ja kahvilaakin jouduttiin laajentamaan. Vuosittain yli sata ryhmää käy puolentoista tunnin mittaisella suklaanmaistelukurssilla, jossa käydään läpi paitsi herkun historiaa, myös oikeita tapoja syödä suklaata.

– Maistajaiset on makumatka suklaan maailmaan. Lähdetään vaaleammista liikkeelle ja edetään tummempiin.

Suklaan kanssa maistuu kupillinen tiramisukahvia.

Suklaan kanssa maistuu kupillinen tiramisukahvia.

Suklaan kannattaa antaa sulaa suussa ja välillä on hyvä juoda hieman vettä, jotta suu maistaisi uuden maun. Tällä kertaa aika ei anna myöten kokonaiselle luennolle, mutta Suojärven suklaista löytää kyllä erilaisia makuja lyhyemmälläkin oppimäärällä. Esimerkiksi Sarkapalojen appelsiinisuklaa maistuu vaaleudestaan huolimatta raikkaalle. Chilisuklaa sen sijaan maistuu terävältä. Suklaa harvoin on näin tulista, mutta chili korostaa miellyttävästi tumman suklaan makua.

Suklaapakkaukset ovat viimeisteltyjä. Ne kertovat tilan tarinaa tavalla tai toisella. Erään kyljessä on esimerkiksi pieni poika käsissään heinäpellolla.

– Siinä on kuva siitä, kun meikäläinen on heinäpellolla 70-luvulla isoisäni kanssa, Järvenpää sanoo.

Suklaarasian kyljessä on kuva Tomi Järvenpäästä ja hänen isoisästään peltotöissä 70-luvulla.

Suklaarasian kyljessä on kuva Tomi Järvenpäästä ja hänen isoisästään peltotöissä 70-luvulla.

Viimeisimpänä Suklaatilan tarinaan ovat tulleet mukaan navettatontut, jotka ovat kuulemma monen tilalla tapahtuvan asian takana. Tontut myös myyvät erikoissuklaita, jotka muun muassa antavat lisäenergiaa väsyneille lapsille.

Äkkipiristys antaa tehoa, kun voimat loppuvat.

Äkkipiristys antaa voimia, kun energiat loppuvat.

 

Yhteystiedot:

Liivalammintie 75
34140 Mutala (Ylöjärvi)

Nettisivu

Facebook

Ylä-Tuuhosen maatilamatkailutila vie menneeseen aikaan

Ylä-Tuuhosen tila Ruoveden Tuuhoskylässä on paitsi luomutila myös matkailutila. Pihapiiri on perinteinen. Lukuisat vanhat hirsirakennukset muodostavat Ylä-Tuuhosesta kuin pienen kylän. Se on kuitenkin perinteinen pirkanmaalainen tila. Rakennusten määrä on pitkän historian ansiota.

– Tilalla on eletty talonpoikaisesti ja rakennukset on pyritty säilyttämään vanhan tyylin mukaisina, sanoo emäntä Irma Ylä-Tuuhonen.

Irma Ylä-Tuuhonen valmistaa matkailijoille ruokaa omassa keittiössään

Irma Ylä-Tuuhonen valmistaa matkailijoille ruokaa omassa keittiössään

Emännällä ei ole varmaa tietoa, mistä talon nimi on peräisin. On arveltu, että se tulisi tuuheasta tai lehtevästä ympäristöstä, mutta varmaa tietoa ei enää ole. Suku on asettunut tilalle jo vuonna 1625, joten osa perimätiedosta on matkalla hukkunut.

Ylä-Tuuhosta on asutettu vieläkin kauemmin, sillä puolen tuhatta vuotta takaperin sinne asettuivat Tampereen seudulta käyneet metsästäjät ja kalastajat.

Tarjolla oli omenapiirakkaa, jonka Irma Ylä-Tuuhonen oli leiponut remonttimiehiä varten.

Tarjolla oli omenapiirakkaa, jonka Irma Ylä-Tuuhonen oli leiponut remonttimiehiä varten.

Ruokailut järjestetään vanhassa päärakennuksessa, joka on myös Ylä-Tuuhosten koti.

– Vieraat tulevat samalla meidän vieraiksemme, Irma sanoo.

Tilalla käy vieraina erilaisia pariskuntia, ryhmiä ja perheitä. Monet tulevat ulkomailta. Puhdas ruoka maistuu kaikille. 

Ylä-Tuuhosen tilan rakennukset luovat mielikuvan menneestä ajasta.

Ylä-Tuuhosen tilan rakennukset luovat mielikuvan menneestä ajasta.

– On mukava huomata, miten ulkomaalaiset pitävät suomalaisesta ruoasta.

Ylä-Tuuhosessa ruokaa loihditaan perinteisillä resepteillä. Juureen tehdyt leivät, kotimehut ja oman pellon luomukaurapuuro ovat kotiruokaa, joka sopii Ylä-Tuuhosen miljööseen loistavasti. Tilalla pyritään käyttämään lähituotteita aina, kun se on mahdollista. Myös oman puutarhan tuotteet päätyvät monesti tarjolle.

Ruoan lisäksi Ylä-Tuuhosella pääsee nauttimaan perinteisestä elämästä muun muassa lampaita rapsuttelemalla ja saunomalla. Saunoja on useampikin, mutta mielenkiintoisin niistä on Tarjanteen rannassa seisova savusauna, jossa löylyä riittää pitkäksi aikaa.

Perinteinen savusauna kutsuu lauteilleen.

Perinteinen savusauna kutsuu lauteilleen.

Ylä-Tuuhosen tila sijaitsee Tarjanteen rannalla.

Ylä-Tuuhosen tila sijaitsee Tarjanteen rannalla.

Majoittua voi erilaisissa aitoissa tai Vierastalo Eetulassa, joihin mahtuu yhteensä yli kaksikymmentä yöpyjää. Aittojen tunnelmasta voi aistia menneen vuosituhannen. Jykevien hirsien tuoksu yhdistettynä hämäryyteen takaa sikeät unet.

Pienet hirsiaitat soveltuvat esimerkiksi pariskunnille.

Pienet hirsiaitat soveltuvat esimerkiksi pariskunnille.

Yhteystiedot:

Tanhuantie 105
34600 Ruovesi

Nettisivu

Pien on kauppa, josta löytyy isosti suomalaisia pienpanimoiden oluita

Kokoaan suurempi olutkauppa Pien löytyy aivan Helsingin ytimestä, Ateneuminkujalta. Pien on melko uusi tulokas, avattu elokuussa 2016 eli vasta runsas kaksi kuukautta toimintaa takana. Mutta kaikesta huomaa, että tänne on tultu jäädäkseen, ja suunnitelmia uusien pienten olutpuotien perustamiseen on jo vireillä. Hyvä niin, me kotimaisten pienpanimoiden oluen ystävät riemuitsemme.  pien-ikkunaPien syntyi kahden kaverin ideasta. Erkki Häme on paikan siideriasiantuntija ja Tuomas Kokkonen taitaa oluet. Kauppiaiden tavoitteena on, että jokainen suomalainen pienpanimon tuottama kauppavahvuinen (4,7 %) olut ja siideri löytyy valikoimasta. Tilanne näyttää hyvältä jo nyt.

pien

Myymälän  hyllyiltä löytyy noin 185 erilaista kotimaista olutta ja lisäksi noin 70 ulkomaista sorttia. Valikoimassa on myös alkoholittomia vaihtoehtoja. Pien on myös siitä hauska kauppa, että valikoima vaihtuu tiheään. Osa pienpanimoista pystyy tuottamaan jatkuvasti tuotteitaan myyntiin, osa vain satunnaisesti koska tuotantomäärät ovat pieniä.

pien-14Pienpanimolle Pien on hyvä yhteistyökumppani, koska tänne voi tuottaa pieniäkin eriä myyntiin, toisin kuin suuriin kauppaketjuihin, jotka vaativat suuret tuotantovolyymit ja useimmiten myös valtakunnallisen jakelun. Pien on puoti, josta löytyy myös niitä kotimaisten pienpanimoiden helmiä, joihin ei muuten törmää kuin korkeintaan kyseisen panimopaikkakunnan lähimyymälöissä.

pien-12Kaikilla pienpanimoilla on tarina kerrottavana; tekijöidensä, paikkakunnan tai historiasta ammentava.  Savonlinnalaisen Mustan Virran Panimon tarina kumpuaa Olavinlinnan historiasta ja myyteistä, keskiaikaisista puupiirroksista, linnan historian esineistöstä, aseista sekä heraldiikasta. Tarinoiden taustoittamisessa tehdään yhteistyötä Suomen Kansallismuseon Suomen keskiaikaisista linnoista vastaavan intendentin kanssa. Olavinlinnan syntysijoista ponnistaa panimon suosituin olut, perinteinen Pale Ale St. Olaf, Pyhän Olavin nimikko-olut. St. Olaf on muuten tällä hetkellä Pien-puodin kysytyin olut.

Ipa vai Apa? Pintahiivaoluet maistuvat nyt suomalaisille. Ipa eli Indian Pale ale -oluet ovat väriltään vaaleita ja raikkaasti humaloituja. Nimensä mukaisesti niitä kuljetettiin Isosta-Britanniasta Intiaan jo 1700-luvulla. Apa on Ipan amerikkalainen serkku eli American Pale ale. Molemmille on ominaista hiukan vahvempi humalointi, sitrushedelmäisyys ja kukkaisuus. Mutta vivahteita löytyy eli maistella täytyy.

pien-4

Sveitsiläinen pariskunta löysi hyllystä iltakaljat.

Suomalaisten pienpanimoiden tarjontaan tuli tutustumaan myös matkailijakaksikko Sveitsissä. Lappia oli kierretty viikon verran, ja nyt oli aika nauttia Helsingin tarjonnasta. Hyllyvalikoima kirvoitti ihastuneita kommentteja. Hyvä Suomi!

pien-2

Vääksyläisen Kanavan Panimon uutuustuote Uitto Pale Ale on juuri saapunut, seuralaisena Toivo ja Sulku.

Pien on paitsi kotimaisten pienpanimoiden runsaudensarvi, myös olutasiantuntija omassa luokassaan. Saimme kuulla, että juuri nyt nousussa ovat hapanoluet ja saisonit.

Saisonit ovat perinteisesti hiilihappoisia ja hedelmäisiä, mausteisia ja jopa hieman pippurisia oluita. Saisonit ovat alunperin Belgian ranskankieliseltä Vallonian alueelta kotoisin olevia kausioluita. Pintahiivaolueiden tyyppisen humaloinnin sijaan saisonien maut syntyivät villihiivoista, ohran lisäksi vaikkapa vehnästä ja speltistä, sekä inkiväärin, korianterin ja tähtianiksen kaltaisista mausteista ja hedelmistä. Kuulostaa hyvältä ja tähän hetkeen mukavan talvisilta.

Hapanolut eli sour ale kasvattaa myös suosiotaan. Jos ei hapanoluiden maku ole maistelijalle helpoimmasta päästä, myös niiden valmistus on vaativaa. Niiden maun salaisuus on villihiivoissa ja bakteereissa. Hapanoluen käyminen kestää kauan, kuukausia. Eikä ne valmiita ole heti silloinkaan, kypsymiseen vaaditaan aikaa vähintään saman verran. Mielenkiintoisia epeleitä, näistä päätimme ottaa paremmin selvää ja suuntaamme lähitulevaisuudessa suomalaisten hapanoluiden lähteille, pysy kuulolla.

pien-11Kun omat suosikit ovat löytyneet, ei täältä tarvitse lähteä pois tylsän muovikassin kanssa. Olut pakataan paperikassiin tai juuttikankaasta valmistettuun ”siksariin”. Aika mukava lahjaidea kerätä kokoon vaikka kuuden oluen maistiaissetti.

pien-6Oluiden lisäksi myymälässä on kauppavahvuuksisia kotimaisia siidereitä, joita täydentää joukko ulkomaisia makuja. Pien on satsannut myös limonaadeihin, tarjolla on muikea valikoima sekä kotimaisia että ulkomaisia limuherkkuja.

pien-5

Juomien lisäksi löytyy valikoituja, lähellä tuotettuja elintarvikkeita. Oluen kanssa sopivien naposteluherkkujen lisäksi myynnissä on jauhoja, mausteita, kuivalihaa, suklaata – monenlaista.

pien-7

pien-9

Ateneuminkujalla kävelykadulla on mukava pistäytyä olutostoksille.

Mukava tuttavuus tämä Pien, tänne tulee varmasti suunnattua askeleensa toistekin. Erityiskiitos Annille osaavasta opastuksesta kotimaisten pienpanimoiden oluiden saloihin, makuvivahteisiin ja ruokavinkkeihin. Oluttietoisuutemme kasvoi suurin harppauksin.

Yhteystiedot:

Pien
Ateneuminkuja
00100 Helsinki
puh. 050 4123 323
asiakaspalvelu@pien.fi

Avoinna ma-la 10.00 – 20.00
Nettisivut
Facebook

Google maps

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Frantsilan Luomuyrttitilalta löytyy parannuskeino flunssan lisäksi nälkään

Puutarha on täynnä erilaisia yrttejä. Olen Hämeenkyrössä Frantsilan Kehäkukan vieressä olevalla näyteyrttitarhalla, jota ravintola Kehäkukka käyttää myös maustamiseen. Puutarha on tarkoitettu lähinnä opiskelua varten, mutta nyt saan luvan maistaa joitain kasveja, sillä oppaanani on Frantsilan Luomuyrttitilan perustaja, Virpi Raipala-Cormier.

– Yrttien mauilla on omat rohdolliset vaikutuksensa, hän kertoo.

Useat maustekasvit ovat Raipala-Cormierin mukaan rohtoja. Kaikilla maustekasvien mauilla on terapeuttinen vaikutus. Makeat maut auttavat esimerkiksi pernan, vatsalaukun ja haiman toimintaan.

Oppaani antaa minulle palasen saksankirveliä. Se maistuu yllättävän paljon lakritsilta. Sopisi vaikka jälkiruoaksi. Makeiden yrttien lisäksi muillakin mauilla on kuulemma rohtovaikutuksensa.

Frantsilan Luomuyrttitilan perustanut Virpi Raipala-Cormier tuntee kasvien parantavat vaikutukset.

Frantsilan Luomuyrttitilan perustanut Virpi Raipala-Cormier tuntee kasvien parantavat vaikutukset.

– Pikantit maut, joita löytyy esimerkiksi piparjuuresta, sinapista ja pippureista, laittavat keuhkot toimimaan paremmin. Monet ovat myös desinfioivia keuhkorohtoja, Raipala-Cormier kertoo.

Opin monta uutta asiaa, kuten että karvaat maut ovat sydämen ja verenkierron makuja, joita löytyy esimerkiksi rosmariinista, ja että oregano eli mäkimeirami on maukas luonnonyrtti, joka on myös lämmittävä kasvi.

Maistelemme erilaisia yrttejä. Monet ovat tuttuja maustehyllyiltä, mutta osa on vieraampia. Yrteistä myös löytää paljon uusia makuja, kun niitä oikein tietoisesti maistelee.

Yrttipuutarha on Pappilajoen varressa.

Yrttipuutarha on Pappilanjoen varressa.

Seuraavaksi kuljemme puutarhan vieressä olevan Kehäkukka-ravintolan takaterassille, josta aukeaa hienot näkymät. Maisema Pappilanjoen rannassa on rauhoittava.  Kesällä järjestetään myös veneretkiä M/S Purimolla, joka risteilee Yrjölän marjatilan ja Kehäkukan välillä ja aina Siuroon asti.

Lounas Kehäkukassa

Kasvisravintola Frantsilan Kehäkukka.

Kasvisravintola Frantsilan Kehäkukka.

Astumme sisään ravintola Kehäkukkaan. Kehäkukka on eräänlainen Frantsilan ensimmäinen portti, josta saa paitsi maittavaa kasvisruokaa, myös lukemattomia erilaisia Frantsilan yrttitilan tuotteita.

Lounas on täynnä väriä. Salaattipöydästä löytyy vihersalaatin lisäksi muun muassa syksyinen pastasalaatti ja intialainen kaalisalaatti. Pääruokana on kasviskiusausta, rakuunaporkkanoita, papu-kasviskiusausta ja kasvislasagnea. Yritän parhaani mukaan saada lautaselle mahtumaan kaikkea.

Kehäkukan emännän Tiina Ahosen mukaan kasvisruoan ei tarvitse muistuttaa liharuokaa.

Kehäkukan emännän Tiina Ahosen mukaan kasvisruoan ei tarvitse muistuttaa liharuokaa.

Kasvisruokaan on joskus vaikea saada makua, mutta tällä kertaa ruoka on täynnä tuoreita makuja. Eri ruokalajeja yhdistää yrttien runsas määrä. Aion viedä opin mukana myös omaan keittiööni, sillä vaikka syön lähinnä kasvisruokaa, on välillä hankalaa löytää siihen riittävästi erilaisia sävyjä. Ruokahan on parhaimmillaan paitsi maukasta myös mielenkiintoista – ja siihen Kehäkukan kasvislounas yltää loistavasti.

Ravintolan emäntä Tiina Ahonen kertoo, ettei kasvisruokaravintola Hämeenkyrön kokoisella paikalla ollut aivan itsestään selvä asia, kun ravintola vuonna 1987 perustettiin.

– Kauheasti oli sellaista puhetta, että mitä tämä kasvisruoka on, minä en syö pupunruokaa, mutta sitä ei kuule enää ollenkaan.

Tiinan mukaan lähes kaikki lounasruokailijat ovat sekasyöjiä. Kasvisruoka maittaa lähes kaikille, ja kysymällä saa myös esimerkiksi vegaanisen vaihtoehdon. Itse asiassa tänään koko lounas on vegaaninen.

Kehäkukan emäntä Tiina Ahonen kerää Frantsilan Luomuyrttitilan tuotteita ostoskoriin.

Kehäkukan emäntä Tiina Ahonen kerää Frantsilan Luomuyrttitilan tuotteita ostoskoriin.

Jälkiruokana on marjarahkaa, jonka kanssa otan kupillisen Ystävyyden yrttiteetä, joka on oikeastaan koko Frantsilan yrttitilan alkupiste, sillä Virpi Raipala-Cormier kehitti sen jo 14-vuotiaana.

Virpi Raipala-Cormier kehitti ensimmäisen teereseptinsä jo 14-vuotiaana.

Virpi Raipala-Cormier kehitti ensimmäisen teereseptinsä jo 14-vuotiaana.

– Keräsin yrtit, kuivasin ne, laitoin pusseihin ja annoin ystäville sekä läheisille. Siitä nimi tuli, Ystävyyden yrttitee, hän kertoo.

Frantsilan Luomuyrttipellot

Herkullinen lounas on takana ja lähdemme tutustumaan muutaman kilometrin päähän Frantsilan yrttipelloille, joissa moni tuotteista saa alkunsa. Nyt oppaakseni lähtee Anna Karhu-Cormier.

Hän kertoo olevansa ammatiltaan kuvataiteilija, mutta siirtyneensä Frantsilan tilalle avioiduttuaan Virpi Raipala-Cormierin pojan, Jupiterin kanssa. Anna kertoo opiskelleensa Virpin järjestämällä kurssilla fytoterapiaa eli lääkeyrttejä hyödyntävää yrttiterapiaa.

Pysähdymme matkalla Frantsilaan kuuluvan Hyvän Olon keskuksella, jossa järjestetään erilaisia kursseja ja kokkaillaan kasvisruokaa. Tänään pöytä ei ole katettuna, sillä keittiössä vasta valmistaudutaan tekemään ruokaa huomista varten. Ruokaretkeilijöitä kiinnostavat todennäköisesti etenkin kasvisruokakurssit, joilla Hyvän Olon keskuksen emäntä Aija Lento opettaa itämaisia kasvisruokareseptejä.

Frantsilan Hyvän Olon keskus on Virpi Raipala-Cormierin entinen kotitalo, joka nykyisin toimii kurssikeskuksena.

Frantsilan Hyvän Olon keskus on Virpi Raipala-Cormierin entinen kotitalo, joka nykyisin toimii kurssikeskuksena.

Jatkamme idyllisessä maalaismaisemassa kohti yrttipeltoja. Karhu-Cormier kertoo, että Hyvän Olon keskuksesta yrttipellolle kulkee myös teemaan sopiva luontopolku, Yrttipolku. Polun varrelta voi löytää erilaisia suomalaiseen luontoon kuuluvia yrttikasveja.

Frantsilan peltojen kehäkukat ovat alkavasta syksystä huolimatta täydessä loistossa. En ihmettele, että tästä on saatu nimi ravintolallekin. Suuri osa vuoden sadosta on jo kerätty. Yrttien kerääminen on käsityötä, ja pellolla on tälläkin hetkellä töissä useampi käsipari, jotta erilaisiin Frantsilan yrttitilan tuotteisiin saataisiin raaka-aineita.

Anna Karhu-Cormier kerää kehäkukkia Frantsilan pellolta.

Anna Karhu-Cormier kerää kehäkukkia Frantsilan pellolta.

Anna Karhu-Cormier ojentaa minulle kauniin purppuranpunaisen kukan, joka on nimeltään kaunopunahattu. Frantsilassa kaunopunahattua on viljelty Hämeenkyrön luomupelloilla jo vuodesta 1982.

– Tästä on apua immuniteetin vahvistamiseen ja saattaa jopa tuntua puuduttavalta suussa, hän sanoo.

Maistan rohkeasti. Suuni todellakin tuntuu puutuvan. Jos en tietäisi, luulisin kasvia myrkylliseksi, mutta se kuuluu olevan lähinnä flunssanhoitoon tarkoitettava yrtti.

Tumma sadepilvi vyöryy uhkaavasti päällemme. Nyt on lähdettävä, ennen kuin sade kastelee niin läpimäräksi, että flunssaa hoitaville yrteille tulee oikeasti tarvetta.

Auringonhattu puuduttaa suuta. Sitä käytetäänkin hengitystieinfektioiden hoitoon.

Kaunopunahattu puuduttaa suuta. Sitä käytetäänkin hengitystieinfektioiden hoitoon.

 

 

Yhteystiedot

Frantsilan Luomuyrttitila

Osoite: Tippavaarantie 6, 39200, Kyröskoski

Nettisivu

Facebook

Frantsilan Kehäkukka

Osoite:  Yrjö-Koskisentie 1, 39100 Hämeenkyrö

Nettisivu

Facebook

Frantsilan Hyvän Olon keskus

Osoite: Kyröspohjantie 320, 39100 Hämeenkyrö

Nettisivu

Facebook

Teekannuja Teeleidissä

Teen lumoissa Teeleidissä

Teeleidi: It's alwaus tea time!

Teeleidi. Mitä se tuo mieleen? Ajatteletko hienostunutta hopeista teekannua ja herttaista ladya kaatamassa Lapsang Souchongia posliinikuppiin? Vai brittiläistä teeleidiä, joita ennen vanhaan (ihan oikeasti) kierteli sikäläisissä toimistoissa essu yllä tarjoilemassa työntekijöille teekupposta ja pientä välipalaa? Se perinne alkaa olla Englannissakin jo historiaa.

Lutakon Leidi, Jyväskylä

Mielikuva kannattaa päivittää Jyväskylässä, mistä löytyy tyystin toisenlainen Teeleidi: teetä aidosti rakastavan Anne Savelan teehuone. Todellakin teehuone, sillä siellä ei tarjoilla pisaraakaan kahvia. Pinttynein kahvinjuoja voi kuitenkin yllättyä, sillä Anne on käännyttänyt jo useammankin kahvinystävän maistamaan teetä ja vieläpä niin, että he ovat palanneet Teeleidiin kupposelle yhä uudestaan.

Jyväskylän ainoa teehuone syntyi Lutakkoon, kaupungin ydinkeskustan ja Jyväsjärven väliin, vain kivenheiton päähän Matkakeskuksesta. Lutakon Leidi-nimellä tunnettu, arkkitehti Yrjö Blomstedtin suunnittelema upea rakennus on peräisin vuodelta 1912.  Viereisen Schaumanin vaneritehtaan johtajana toimi vuodesta 1917 alkaen Bruno Krook, joka muutti yhden perheen kotina olleesta talosta naapuriin rakennuttamaansa hulppeaan Schaumanin linnaan vuonna 1924.

Teeleidi aloitti toimintansa kesäkuussa 2014 Lutakon Leidin alakerran pienessä huoneistossa, missä aluksi tarjoiltiin teetä asiakkaille vain yhdessä pienessä huoneessa. Teepuodin ja -huoneen maine alkoi vähitellen kiiriä, ja kohta tilaa tarvittiin lisää. Tällä hetkellä Teeleidi toimii jo kahdessa kerroksessa. Teehuoneen tarjoiluvalikoimaan pääsee tutustumaan yläkerrassa, missä asiantuntevat tarjoilijat esittelevät teelaatuja (tuoksuttelu sallittu). Kun teekupposet on nautittu, maksu suoritetaan alakerrassa, teemyymälän yhteydessä, mistä voi lähtiessä ostaa teeherkkuja mukaan.

Teekupillinen Teeleidissä

Kun itse kävin ensimmäisen kerran Teeleidissä, olin onnellinen taivaallisen makuisesta kannullisesta haudutettua oolongia (wūlóng); vastaavaa teekokemusta ei ollut paikallisista kahviloista tullut vastaan.

Teeleidissä aika pysähtyy sillä tavalla mukavasti; teekannu ja kuppi – ei mikä tahansa muki – tuodaan pöytään levollisen tunnelman vallitessa, jolloin päässä kenties vellonut kiire unohtuu. Ainakin minulla. Riippumatta siitä, olenko ehtinyt ottaa esiin päiväkirjani, käytänkö teetuokion lueskeluun tai seurusteluun.

Teeleidi Anne Savela

Anne Savela hylkäsi itse kahvin jo viitisentoista vuotta sitten, kun huomasi, että tee sopii hänelle kahvia paremmin. Kiinassa vietetyn vuoden jälkeen rakkaus teehen syveni niin, että paluuta ei ollut ja hän päätti – jyväskyläläisten onneksi – jakaa intohimonsa teehen muiden kanssa.

Äskettäin olin Teeleidissä paikallisille bloggareille järjestetyssä teetastingissa, missä Anne kertoi matkastaan teen pariin, ja sain maistaa tuttujen makujen ohella myös uusia tuttavuuksia.

Teeleidin sammakko

Hauskimpia hetkiä oli se, kun Anne näytti meille gongfu-haudutuksen, johon osallistui myös Kyösti-sammakko; se sai kuuman teekylvyn. Teevesi oli keitetty tismalleen oikeaan lämpötilaan; esimerkiksi vihreä tee on haudutettava teelaadusta riippuen 70–80-asteisessa vedessä, ettei teen maku kärsi. Tiedän että se on ihan totta, sillä olen joskus pilannut hyvät teelehdet kaatamalla niille liian kuumaa vettä ja teestä on tullut kitkerää.

On teelaatuja, joiden teelehdet voi ja usein kuuluukin hauduttaa useaan kertaan. Opin, että ensimmäinen kaato on vasta pikkutyttö, toinen kaato on varttuva neitonen ja kolmas kypsä nainen.

Maistelimme illan hämärtyessä useita teelaatuja, muun muassa paahdettua japanilaista tamaryokuchaa, Annen omaa suosikki-oolongia, voimakasaromista pu’eria ja lopuksi myös Teeleidin omia teesekoituksia, kuten Kattoratsastajaa sekä suursuosikkia Mansikkasamppanja-teetä. Kattoratsastaja viittaa viereisen Schaumanin linnan torniin, josta tehtaanjohtaja Bruno Krook saattoi katsella maisemia Jyväsjärvelle.

Teeleidin herkkuja

Teehuoneen seiniä koristavat aika ajoin taidenäyttelyt, ja siellä voi maistella teen ohessa myös makeita ja suolaisia herkkuja. Oma suosikkini on siemennäkkileipä, jota saa vaihtoehtoisilla päällyksillä. Näkkäri on Teeleidin omaa tuotantoa. Makeiden valikoimiin kuuluu myös esimerkiksi raakakakkuja. Sopii arvata, mitä niissä on käytetty yhtenä ainesosana!

Teeleidin polkupyörä

Teeleidissä pääsee nauttimaan parina päivänä viikossa iltapäiväteestä brittityyliin (muun muassa skonssien kera), lisäksi teemapäiviä on muun muassa raakakakkujen ystäville; lisätiedot näistä ja teekursseista Teeleidistä.

Sijainti: Lutakon Leidi sijaitsee osoitteessa Schaumanin Puistotie 2 a 2, Jyväskylä. Matkakeskuksesta (yhdistetty bussi- ja rautatieasema) pääsee radan ylittävää kävelysiltaa pitkin näppärästi perille, kun kääntyy sillan päästä Innova-tornin vierestä kävelytietä vasemmalle. Teeleidin autopaikkoja löytyy rakennuksen takaa (ajo oikealta), etupihan parkkiruudut on varattu tilausravintola Lutakon Leidille. Polkupyörälle paikka löytyy aina.

Aukioloajat: Teeleidi on avoinna maanantaista lauantaihin. Sunnuntai on varattu yksityistilaisuuksille.

Yhteystiedot

Teeleidi
Schaumanin puistotie 2 A 2
40100 Jyväskylä
Puh. 044 5555 900
info@teeleidi.fi

Tarkat aukioloajat löytyvät ravintolan nettisivuilta.
Nettisivu
Facebook

Råbäck Gård tarjoaa osuuden omenapuusta

Tämän syksyn omenasatoa ei ole vielä syöty, keittiössä viipyilee kanelin kyllästämä omenahillontuoksu. Silti on aika kääntää katse uuteen vuoteen ja varmistaa myös ensi vuoden omenapiirakan tarpeet. Råbäck Gård Espoossa tarjoaa tähän mainion ratkaisun, osuuden omenatarhasta. Maanviljelijä Rikhard Korkman keksi muutama vuosi sitten uudenlaisen idean myydä omenoita, hän alkoi markkinoida sato-osuuksia suoraan kuluttajille. Espoon Mankissa sijaitsevalla omenatarhalla kasvaa hehtaarin alalla jo 1 100 omenapuuta!

Hehtaarin alalla kasvaa 1100 omenapuuta!

Råbäck Gårdin omenatarhassa hyödynnetään viininviljelystä tuttua menetelmää.

Råbäck Gård toimii kumppanuusmallin eli CSA-mallin (Community Supported Agriculture) mukaan, joka on lähtöisin USA:sta. CSA-malli on yhteisöllinen maataloustuotteiden suoramarkkinointikanava, joka haluaa lähentää maataloustuottajia ja kuluttajia, sekä korostaa paikallisen lähiruokatuotannon merkitystä.

Rikard Korkman on maanviljelijä jo kuudennessa polvessa.

Rikard Korkman on maanviljelijä jo kuudennessa polvessa.

Råbäck Gård myy sato-osuuksia vuodeksi kerrallaan. Yksi osuus maksaa 35 €, se koostuu kahden omenapuun sadosta, jotka määritellään osuudenomistajan omenapuiksi ja merkitään viljelykarttaan. Omaan osuuteensa voi valita yhden lajikkeen (2 puuta) tai kaksi eri lajiketta (1+1 puuta). Rikhard suosittelee ottamaan varhaisemman ja myöhemmän satokauden omenapuun niin saa kaksi erilaista satoa eri aikoihin. Tällä tapaa voi myös satoriskiä jakaa. Halutessaan voi valita koko osuuden samaa omenalajiketta.

Råbäck Gård

Keruupussi kaulaan, laatikot käteen ja omaa puuta kohti.

Råbäck Gårdissa Rikhard sitoutuu hoitamaan omenatarhan viljely- ja hoitotyöt ammattitaitoisesti, ja asiakas sitoutuu noutamaan satonsa kun sato on kypsynyt. Sadon odotusarvo on noin 11-15 kg, vuodesta riippuen. Osuuden omistaja voi vuoden mittaan seurata miten sato kehittyy, osallistua sadonkorjuuseen ja myös sovittaessa hoitotöihin.

Råbäck Gård

Kumppanuusmallissa kyse onkin juuri tästä, sitoutumisesta ja osallistumisesta. Tämän huomasin nopeasti kun jututin syyskuisena viikonloppuna oman satonsa poimijoita. Kaksi tai kolme vuotta osuuksia omistaneet kertoilivat jo kokeneen omenanviljelijän ottein miniomenapuiden ja mehiläisten roolista pölytyksen onnistumisessa, tiheään istutettujen puiden kevätleikkausnikseistä ja eri lajikkeiden ominaisuuksista.

Omenapuut on merkitty osuuden omistajan nimellä.

Minut Omenapuuni, mitt Äppelträd.

Omenatarhassa puut on nimikoitu asiakkaan nimellä ja numeroitu viljelyskarttaan. Oma puu löytyy helposti runsaan tuhannen puun joukosta.

Råbäck Gård

Satoaika on jokaisella lajikkeella eri. Geneva Early ja Nanna ovat omenakauden ensimmäiset lajikkeet. Syksyllä kypsyvät Rubinola ja Amorosa. Satokauden lopussa osakas kerää oman satonsa suoraan omasta puusta tai noutaa sadon valmiina puulaatikoissa.

Råbäck Gård

Omenapuiden onnistunut pölyttäminen on edellytys hyvälle sadolle. Samalla se tuottaa laadukkaampia ja kestävämpiä hedelmiä.  Pölytys varmistetaan oikeilla lajikevalinnoilla, pölyttäjän kukinnan on ajoituttava samoihin aikoihin pölytettävän kukinnan kanssa. Pölyttäjäpuina toimivat jokaisen rivin alussa pienisatoiset pölyttäjäpuut. Lisäksi tilalla on ahkera joukko omia mehiläisiä, jotka huolehtivat omenapuiden pölytyksestä. Keväisin pölytyksen varmistamiseksi mehiläispesiä siirretään tilan pihapiiristä omenatarhaan kukinnan ajaksi.

Råbäck Gård

Tilan mehiläiset huolehtivat omenapuiden pölytyksestä ja tuottavat hunajaa myyntiin.

Tilan mehiläiset huolehtivat omenapuiden pölytyksestä ja tuottavat hunajaa myyntiin.

Råbäck Gård

Sopimus ja hinta ovat voimassa aina yhden satovuoden kerralla. Vanhoilla osuudenomistajalla on etuoikeus uusia sopimus seuraavalle vuodelle lokakuun loppuun mennessä, tai niin kauan kuin vapaita osuuksia löytyy. Uudet, vapaat osuudet vuodelle 2017 tulevat myyntiin 1.11.2016 klo 12.00.

Yhteystiedot:

Råbäck gård
Rikard Korkman
Mankintie 22
02780 Espoo
rikard@rabackgard.fi

Verkkosivut
Facebook-sivut

 

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Café Herkkuhetki tarjoaa enemmän kuin kahvia

Olen viime aikoina kulkenut paljon Kuopion ja Tampereen väliä. Matkalla on hyvä pysähtyä tauolle ainakin kerran. Tällä kertaa poikkesin hieman 9-tieltä Orivedellä sijaitsevaan Café Herkkuhetkeen.

Café Herkkuhetki sijaitsee Oriveden keskustassa.

Café Herkkuhetki on leipomo, kahvila ja ravintola.

Nimestään huolimatta kyse ei ole aivan muutaman pöydän kahvilasta. Itse asiassa täällä kuuluu olevan yli sata asiakaspaikkaa sekä kahvilatoiminnan lisäksi leipomo, lounas ja à la carte -lista. Vaan pienestä Herkkuhetken tarina yrittäjä Johanna Luiro-Ojasen mukaan kuusi vuotta sitten alkoi.

– Silloin kahvilassa oli neljä pöytää. Se lähti ihan lapasesta. Ilmeisesti osattiin tehdä jotain oikein, kun jo ensimmäisenä kesänä asiakasmäärä aivan rysähti ravintolaan, hän sanoo.

Vitriini on täynnä erilaisia herkkuja.

Vitriini on täynnä erilaisia herkkuja.

Se jotain on Luiro-Ojasen arvelun mukaan aitojen ihmisten lisäksi oikeissa raaka-aineissa.

– Aidosta voista ja aidosta kermasta teemme, ja se vaikuttaa suoraan makuun. Meillä on myös kattava gluteeniton valikoima, sillä en voi itse syödä viljoja, yrittäjä kertoo.

Myös laktoosittomia versioita löytyy lähes kaikesta. Ainoastaan valkosuklaata ei ole olemassa laktoosittomana.

Vitriinin leivokset näyttävät herkullisilta. Niin herkullisilta, että niistä voisi ottaa kuvan jos toisenkin. Puhumme valokuvauksesta kahvilassa työskentelevän Sanna Hellekosken kanssa. Hän on toiselta ammatiltaan ruokakuvaukseen erikoistunut valokuvaaja. Hellekoski kertoo kuvanneensa kahvila-ravintolan tuotteita ja päätyneensä ravintolan mukavan ilmapiirin takia myös tiskin taakse.

Sanna Hellekoski valmistaa cappuccinoa. Erikoiskahvit ovat löytäneet asiakaskuntansa Herkkuhetkessä.

Sanna Hellekoski kaataa maitovaahtoa cappuccinoon. Erikoiskahvit ovat löytäneet asiakaskuntansa Herkkuhetkessä.

Keskustellessamme eri annoksien kuvauksellisuudesta saapuu huoneeseen Herkkuhetken keittiömestari Jarmo Räisänen. Suomen kokkimaajoukkueessakin toiminut keittiömestari ehdottaa minulle paahdettua siikaa kantarellirisoton kera. Kuulostaa herkulliselta. Räisänen kertoo kantavansa päävastuun à la carte -listan suunnittelusta.

– Lähtökohta on, että ruoka on hyvälaatuista, puhdasta ja paikallisista raaka-aineista valmistettua, hän sanoo.

Olen kuullut, että lähiruoan ja satokausituotteiden käyttäminen ravintolassa on haastavaa. Räisäsen mukaan se vaatii ainoastaan hyvää yhteistyötä lähitilojen kanssa, eikä eläminen satokauden mukaan ole erityisen vaikeaa.

– Raaka-aineiden hinta on korkeampi, mutta toisaalta silloin raaka-aineita oppii kunnioittamaan enemmän, hän kertoo.

Keittiömestari Jarmo Räisänen valmistaa kantarellirisottoa.

Keittiömestari Jarmo Räisänen valmistaa kantarellirisottoa.

Räisänen ryhtyy valmistamaan annosta ja kehottaa minua ottamaan salaatin lounaspöydästä. Lounaskaan ei näytä hullummalta, ja salaattipöydästä löytyy harvinaisen paljon valinnanvaraa. Kokoan lautaselleni vähän kaikkea.

Salaattipöydässä riittää valinnanvaraa.

Salaattipöydässä riittää valinnanvaraa.

Kohta eteeni tuodaan komea siika-annos. Odotan vesi kielellä, että pääsen maistamaan sitä, mutta tällaisesta annoksesta täytyy ensin saada hyvät kuvat, varsinkin kun vieressä on huippukokki ja ruokakuvaaja. Kantarellirisotto ja siika sopivat hyvin yhteen. Rapeat ruusukaalit tuovat mukavan lisän kokonaisuudelle. Annoksen kruunaavat Lauhtuan luomutilan keltaiset kääpiösamettikukat.

Paahdettua siikaa ja kantarellirisottoa.

Paahdettua siikaa ja kantarellirisottoa.

Syötävät keltaiset kääpiösamettikukat tuovat annokseen mukavasti väriä.

Syötävät keltaiset kääpiösamettikukat tuovat annokseen mukavasti väriä.

Jälkiruoaksi Hellekoski ehdottaa Chocoronia, joka on suolakinuskilla ja suklaalla tuunattu macaron-leivos. Pehmeä leivos on kuorrutettu suklaalla ja maistuu aivan taivaallisen hyvältä. Vielä seurana on kuppi cappuccinoa, ei voi kuin olla tyytyväinen.

Chocoron on suolakinuskitäytteinen macaron-leivos suklaakuorrutuksella.

Chocoron on suolakinuskitäytteinen macaron-leivos suklaakuorrutuksella.

Yhteystiedot

Café Herkkuhetki
Anttilantie 6
35300 Orivesi

Aukioloajat löytyvät ravintolan nettisivuilta.

Nettisivu
Facebook

Mikontalossa syödään perinteistä hämäläistä pitoruokaa

Virtain perinnekylän punaiset talot näyttävät komeilta sunnuntaisena aamupäivänä. Yksi taloista on pitopöydästään kuuluisa Mikontalo.

Mikontalo on alkujaan peräisin Jalasjärveltä.

Mikontalo on alkujaan peräisin Jalasjärveltä.

Viikonloppuisin Mikontalon pöytä laitetaan koreaksi hämäläiseen tapaan. Hämäläinen pitopöytä on täynnä monenlaista syötävää. Yrittäjä Matti Niemelän mukaan lähtökohtana onkin juuri runsaus.

– Pohjois-Pirkanmaan ja Etelä-Pohjammaan pramein pöytä pyritään tekemään, hän kehuu.

Matti Niemelä on kehittänyt pitopöytää jo liki kolmen vuosikymmenen ajan.

Matti Niemelä on kehittänyt pitopöytää jo liki kolmen vuosikymmenen ajan.

Erikoisuutena ovat laatikot, jotka normaalisti kuuluvat vain joulupöytään. Pitopöydässä on myös kattava salaattitarjonta ja kalavalikoima, josta löytyy niin lohta kuin silakkaakin.

Niemelä kertoo, että kesäaikaan monelle maistuvat paremmin salaattipuolen antimet, kun taas syksyn kylmetessä lautaselle raivataan yleensä tilaa laatikkoja varten.

Salaattipöydän runsautta.

Salaattipöydän runsautta.

Kerään lautaselleni vähän kaikkea. Tällä kertaa etenkin laatikoita, kun niitä en pitkään aikaan ole päässyt syömään.

Mikontalon bravuuri on Niemelän suvun reseptillä tehtävä imelletty perunalaatikko. Kyseinen ruoka jakaa monesti mielipiteet, mutta Mikontalon pöytään se kuuluu ehdottomasti.

Lautaselleni päätyi etenkin laatikkoruokia. Myös aamulla leivotut sämpylät maistuivat.

Lautaselleni päätyi etenkin laatikkoruokia. Myös aamulla leivotut sämpylät maistuivat.

– Joskus on kokeiltu, että tehdään jotain muuta kuin tämä pitopöytä. Silloin jo ensimmäiset asiakkaat kysyivät, että missä perunalaatikko on.

Itse olen syönyt imellettyä perunalaatikkoa harvoin jos koskaan, mutta tällainen maku sopii hyvin suuhun varsinkin karjalanpaistin kanssa. Rakenne on hämäläiseen tapaan löysähkö, ja laatikko on pehmeän makuinen.

Ulkomaalaisten kohdalla imelletty perunalaatikko tuo Niemelän mukaan kulttuurierot esille. Länsimaalaisille suomalainen perinneherkku harvemmin maistuu, mutta idästä tulevien matkalaisten lautaselle imelletty perunalaatikko yleensä löytää reittinsä.

Laatikot ovat lämpimän ruuan kulmakivi.

Laatikot ovat lämpimän ruoan kulmakivi.

– Porkkanalaatikko sen sijaan maistuu oikeastaan kenelle tahansa, jopa ulkomaalaisille.

Vaikka kyse onkin perinteisestä ruokapaikasta, seurataan Mikontalossa aikaa. Matti Niemelä hakee vaikutteita muun muassa Gordon Ramsayn keittokirjoista. Varsinkin arkena, kun Mikontalo toimii lounaspaikkana ja toimittaa lounaan myös liki sadalle vanhukselle, on vaihtelu tärkeää. Ranskalaisia tai muuta uppopaistettua Mikontalosta ei kuitenkaan löydy.

– Rasvakeittimen hajun sijaan täällä tuoksuu ruoka, Niemelä sanoo.

Perinteisen tapaan jälkiruoaksi on tarjolla tuoretta pullaa.

Perinteisen tapaan jälkiruoaksi on tarjolla tuoretta pullaa.

Juon vielä kahvit vastaleivotun pullan kanssa. Matti Niemelä kertoo Mikontalon historiasta. Vaikka rakennus on vanha, ei se nykysijoillaan ole ollut kuin rapiat kolmekymmentä vuotta. Talo edustaa eteläpohjalaista rakennusmallia, ja se on siirretty perinnekylään Jalasjärveltä. Talon nimi taas on peräisin metallitaiteilija Mikko Haapasalolta, joka toi hirret aikanaan Virroille.

Kierrän vielä ulkona pienen lenkin perinnekylässä. Sieltä löytyy museoita ja muuta nähtävää. Nyt syksyllä monet ovet ovat kiinni, mutta kesällä Virtain perinnekylä on oiva paikka tutustua 1800-luvun loppupuolen elämään ja maistella perinneruokaa.

Perinnekylästä löytyy myös taidetta ja museoita.

Perinnekylästä löytyy myös taidetta ja museoita.

Yhteystiedot

Ravintola Mikontalo
Perinnekylä
34800 Virrat

Aukioloajat löytyvät ravintolan nettisivuilta.
Nettisivu
Facebook

Strutsia, villisikaa ja sienirisottoa Helvetin Portista

Olin nukkunut yön Helvetinjärven kansallispuistossa ja olin ihan varma, että helvetti jäätyi. Yö kävi pakkasen puolella, mutta nyt aurinko paistaa jo korkealla. Saavun Helvetin Portille, joka on pienehkö rakennus monen terassin keskellä.

Täältä saa vaikka mitä, mutta ensin juon kupillisen tavallista kahvia. Lämmin juoma auttaa, eikä palelemisesta ole kohta tietoakaan. Nyt ulkona on oikeastaan aika mukava istua.

Paikka on tunnettu villisika- ja strutsiannoksistaan. Tiskin takaa tervehtivä yrittäjä Mirja Vilén kertoo, että ravintola tuli oikeastaan vasta pääraaka-aineiden jälkeen. Strutsit ja villisiat kasvatetaan Helvetin Portista muutaman sadan metrin päässä sijaitsevalla yrittäjäpariskunnan kotitilalla. Kun tilaisuus kioskin ostamiseen tuli kohdalle, ei Vilén epäröinyt hetkeäkään. Tarjonta laajeni ruokaan ja suosio kasvoi huimaa vauhtia.

Helvetin Portissa voi vakuuttua syövänsä lähiruokaa.

Helvetin Portissa voi vakuuttua syövänsä lähiruokaa.

– Äärettömän antoisa paikka. Täällä on hyvin vähän kiukkuisia ihmisiä. Jos naama rutussa tulisikin Helvetinjärvelle, ei metsästä tullessa enää kukaan valita, Vilén kertoo

Syy terassien määrällekin selviää. Vilén kertoo, että asiakasmäärät ovat kasvaneet vuosi vuodelta, ja terasseja ollaan jouduttu laajentamaan, jotta jokainen asiakas mahtuisi istumaan pöytään.

Ravintola on ulkoilmaravintola, joten se ei luonnollisesti ole auki talvisaikaan. Kuitenkin vielä näin syksyiselläkin säällä ulkona on mukava istua. Sitä jotenkin pystyy kuvittelemaan olevansa aivan kansallispuiston liepeillä.

Vaikka villisika ja strutsi ovatkin listan erikoisuus, valitsen annokseksi metsäsienirisoton. Minun on nimittäin tarkoitus käydä vierailemassa myös tilalla. Pystyisin tuskin katsomaan strutsia silmiin, jos olisin juuri syönyt sen lajitoveria.

Metsäsienirisottoannos oli mukavan runsas.

Metsäsienirisottoannos oli mukavan runsas.

Mutta ei ole risottokaan huono valinta, sen huomaan heti. Runsas annos pitää sisällään lähimetsästä, ehkä kansallispuistosta kerättyjä metsäsieniä. Ruoka maistuu hyvin kirpeässä syysilmassa ja sitruunaviipale vahvistaa makua. Reilun annoksen jälkeen alkaa hieman ramaisemaan.

Käyn kurkistamassa lähipöytään, jossa on villisikaa eri muodoissa, kuten pulled pork -hampurilaisena ja käristyksenä. Nämäkin annokset näyttävät hyviltä.

Villisikaburgerikin näyttää maukkaalta.

Villisikaburgerikin näyttää maukkaalta.

Nälkäiseksi eivät jää myöskään koirat, joita kansallispuistossa käy vaeltajien mukana paljon. Mirja Vilén kertoo, että he ottivat tälle vuodelle annoksen myös koiria varten. Annos villisian lihaa, maksaa ja riisiä on maistunut jo monelle.

Yrittäjien koirat toivottavat myös koira-asiakkat tervetulleiksi. Listalta löytyy annoksia myös nelijalkaisille perheenjäsenille.

Yrittäjien koirat toivottavat myös koira-asiakkaat tervetulleiksi. Listalta löytyy annoksia myös nelijalkaisille perheenjäsenille.

Nyt on aika mennä katsomaan, miltä näyttävät elävät villisiat ja strutsit. Kumpaakaan eläintä en ole ennen nähnyt. Strutsi on valtava lintu, mutta ei juuri pienempiä lajitovereitaan älykkäämpi, Vilén kertoo. Vaarallinen se kuitenkin on, joten Mirja Vilén neuvoo minua pitämään kiinni kahden metrin turva-alueesta.

– Strutsi voi tappaa jopa leijonan potkaisemalla, hän sanoo.

Tilalla saa kulkea ja katsella vapaasti. Eräs Helvetin Portissa ruokaillut seurue pysähtyykin villisikojen kohdalle katsomaan, mitä äskein söivät.

Sisällä navetassa on pienempiä strutseja. Nämä ovat vielä aivan lapsia. Jotenkin mieleen tulevat tiput, mutta en tiedä voiko koiraa isompia strutseja kutsua tipuiksi.

Pienet strutsinpoikaset ovat heinäpaalihäkissä.

Strutsinpoikaset ovat heinäpaalihäkissä.

Isoja ovat myös villisiat. Ne kuopsuttavat maan hetkessä karuksi mutalikoksi, jossa ei kasva yhtään mikään. Nimestään huolimatta villisiat eivät ole aivan villejä. Mirja Vilén laskeutuu alas tarhaan rapsuttamaan sikoja. Ne tuntuvat nauttivan kasvattajansa seurasta.

Yhteystiedot

Ravintola Helvetin Portti
Helvetinkoluntie 775
34640 Ruovesi

Aukioloajat löytyvät ravintolan nettisivuilta.
Nettisivu
Facebook