Chjoko on Helsingin Kruunuhaan suklaataivas

Liisankatu 9, Helsingin Kruunuhaassa, 100 vuotiaan jugendtalon kivijalassa. Siinä paikka, jonne on suorastaan pakko suunnata, jos rakastaa suklaata, macaroneja ja syntisen hyviä praliineja. Chjoko on ihana suklaabistro, jonka kaikki tuotteet valmistetaan käsin myymälän takaosan keittiössä. Varmasti tuoretta ja herkullista.

tiedosto_000-17

Chjoko sai alkunsa kymmenen vuotta sitten, marraskuussa 2006. Siitä asti myymälän takahuoneen keittiössä on syntynyt taivaallisia makuja osaavissa käsissä. Chjokon perustaja Mika Gröndahl on paikan suklaamestari, pitkän linjan kokki, joka aiemmin loihti annoksia Helsingin huippuravintoloissa. Chjokon pyöritys tempaisi myös vaimon mukaansa, nykyisin liike työllistää keittiön puolella Mikan lisäksi kaksi muuta ammattilaista ja myymälässä yhdestä kahteen, vaihdellen sesongin mukaan.

tiedosto_000-8

Kaikki tehdään täällä käsin paikan päällä. Suklaalevyissä käytetään venezuelalaista 70 % tummaa suklaata, maitosuklaata ja samenttisen pehmeää valkosuklaata. Kaikkien tuotteiden maut ovat peräisin aidoista pakastekuivatuista marjoista, hedelmistä, pähkinöistä, mausteista ja tuoreista yrteistä. Kaikki herkut ovat säilöntäaineettomia. Mausteena olevat marjat ovat kotimaisia, jotka pikapakastekuivataan Espoossa.

Luontaisena säilöntäaineena käytetään vain sokeria. Tuotteissa ei käytetään mitään esanssia, ei gluteiinia tai kananmunaa. Mikä parasta, myös kauraproteiiniin valmistettuja praliineja löyty useampia makuja. Valko- ja maitosuklaa itsessään sisältää laktoosia, tummat suklaalevyt ovat laktoosittomia.

tiedosto_000-16

 

tiedosto_000-13

Mikan ja tiimin käsissä syntyy myös ehkäpä suussa sulavimmat macaronet, mitä olen koskaan maistanut. Makuja on useita, minttua, lakritsia, sitruunaa, vaniljaa… Oma suosikkini on ihanan pinkki ja pirteä karpalo. Täydellinen pehmeän ja kirpeän yhdistelmä. Varma vinkki uudenvuoden kuohuvan juoman kera.

tiedosto_000-12

Joulun alla Chjoko on täynnä lahjaideoita. Valmiita lajitelmia, joista helposti löytyy ideoita pienten ja suurten ilahduttamiseksi, ja tietysti valtavasta praliinivalikoimasta voi valita mieleisensä. Tässä herkkukeitaassa päätöksen teko ei ole helppoa. Tuumausta helpottaa kun nauttii kupillisen vastajauhetuista pavuista keitettyä tuoretta kahvia.

img_0170-copy

Rakas Joulupukki, toivoisin lahjakääröön SUKLAATA!

tiedosto_000-18

Myymälässä on myös mukavan runsas teevalikoima ja tietysti kaakaojuomia, jotka vievät kielen mennessään. Kaakaota todella kannattaa tulla juomaan pidemmältäkin, ja niin moni tekeekin. Suklaisten herkkujen lisäksi löytyy lounasleipiä ja pientä suolaista.

Suositut Chjokon suklaabrunssit jatkuvat taas tammikuussa. Lauantaisin katetaan kolme kattausta, joihin paikka täytyy varata etukäteen. Herkuttelusetti sisältää suklaisia herkkuja sekä pieniä suolaisia paloja. Lisäksi tarjoillaan kahvia/haudutettua teetä tai mehua. Suklaabrunssin hinta on 25 € / henkilö.

tiedosto_000-14

Kesäisin Chjokon edustalla on aurinkoinen terassi. Myymälä jalkautuu myös pyörille kun Chjoko fillari kiertelee pitkin Helsinkiä myymässä taivaallista jäätelöä. Kyydissä on italialaisia gelato-tyylisiä suklaajäätelöitä, mukana myös kaksi maidotonta makua; vanilja ja suklaa.

Chjoko on ympärivuotinen herkkukeidas, jonka nimi ja osoite kannattaa tallentaa muistiin. Helsingin Kruunuhaka on mukava matkakohde muutenkin; kivoja pieniä myymälöitä, hyviä ruokapaikkoja ja kotiin viemiseksi kassillinen herkkuja.

CHJOKO

Liisankatu 9
00170 Helsinki
0400 199 868
myynti@chjoko.com

Chjokon kotisivut
Facebook-sivut

Kuvat: Chjoko/Laura Gröndahl, Sari Selkälä

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Ahmimalla parasta! Alajärven Tilalla vuohenmaidosta valmistetaan herkullista fudgea

Olin Rehdin Kaupan Rekossa Porissa tutustunut jo aiemmin Alajärven Tilan ihaniin vuohenmaidosta tuotettuihin fudgeihin ja toffeisiin. Nämä herkut menivät yleensä parempiin suihin jo Reko-toria kiertäessä. Nyt kuulin, että Alajärven Tilan pariskunta on avannut tilalleen myös pienen tilamyymälän, josta makeisia on helppo käydä ostamassa vaikka tuliaisiksi, tarjottavaksi vieraille tai ihan itselle herkutteluhetkiin.

Ida ja Asko Alajärvi kiertävät myös lähialueen markkinoita. Aina mukana on myös maistiaisia uusista makuelämyksistä.

Ida ja Asko Alajärvi kiertävät myös lähialueen markkinoita. Aina mukana on myös maistiaisia uusista makuelämyksistä.

Alajärven Tila sijaitsee Porin Noormarkussa, ja pimeänä joulukuun iltana ajellessani kohti Saunakoskentietä meinasi uskonpuute välillä iskeä. Sen verran kuitenkin karkkihammasta kolotti, että tottelin sinnikkäästi gps-tädin käskyjä, vaikka tie tuntuikin kokoajan vain vievän syvemmälle satakuntalaista metsää.

Odotus palkittiin, sillä monen mutkan jälkeen hiekkatien päässä odotti pieni mutta joulunhenkeen somistettu tilamyymälä, jossa tilan emäntä Ida otti minut lämpimästi vastaan.

alajarvi-3

Ida ja Asko Alajärvi toimivat suomenvuohien kasvattajina rakkaudesta eläimiin ja toisaalta myös suorasta tarpeesta johtuen, koska vuohenmaidon saanti Suomesta on vähäistä. Vuohenmaidon jatkojalostus toffeeksi ja fudgeksi käy helposti, kun eläimet ovat omalla tilalla ja koko valmistusprosessi on omissa käsissä.

Suomenvuohia tilalla on tällä hetkellä yhteensä kymmenen, ja vuohet saavat liikkua ulkona halutessaan vaikka vuoden ympäri. Makeisten valmistus on pitkälti käsityötä, jo aivan vuohien lypsämisestä alkaen. Tällä kertaa en valitettavasti vuohia päässyt näkemään, sillä oli jo pilkkopimeää ja Ida oli juuri availemassa tilamyymälän ovia illan asiakkaille.

Tilamyymälän parkkipaikka täyttyi nopeasti autoista, kun "karkkikaupan" ovet aukesivat.

Tilamyymälän parkkipaikka täyttyi nopeasti autoista, kun ”karkkikaupan” ovet aukesivat.

Ida kertoo fudgen valmistuksen olevan peräisin 1800-luvun Englannista. Alajärven tuotteet valmistetaan omalla tilalla tuoreesta vuohenmaidosta käsityönä perinteisin menetelmin. Fudgen ja toffeen valmistusprosessit ja reseptit ovat tarkoin varjeltuja ja salassapidettyjä. Nappaan maistelukulhosta tilan ”perusmakua” eli kinuski-merisuolafudgea palasen, enkä enää yhtään ihmettele, miksi reseptit halutaan pitää salassa. Tämähän vie kielen mennessään.

Makuja löytyy valikoimasta varmasti jokaisen herkkusuun makuun.

Makuja löytyy valikoimasta varmasti jokaisen herkkusuun mieleen.

Tilan tähänastisen historian aikana erilaisia makuyhdistelmiä on valmistettu yhteensä noin 200, ja kerralla valikoimassa on yleensä 30–40 erilaista makunystyröitä hivelevää makua. En voi olla ihmettelemättä, miten näin paljon erilaisia makuyhdistelmiä voi löytyäkin. Kieltämättä kaikki eivät kuulosta aivan omaan makuuni sopivilta, mutta maksuasioistahan ei sovi kiistellä.

Kun kotiuduin tilavierailulta, appivanhempani tulivat juuri piipahtamaan kylässä. Tarjosin heille eri fudge-makuja ja epäilin kovasti, että chili-ananasfudgen maistelun jälkeen appiukkoni pyytäisi nopeastikin vesilasia. Toisin kuitenkin kävi, ja loput paketista lähtikin heidän mukaansa.

Fudgen eri maut sopivat myös tarjottavaksi eri juomien kanssa. Omasta mielestäni ainakin kinuski-merisuolafudge sopi erityisen hyvin punaviinin kera, ja mansikka-popcorn taas maistuisi hyvinkin kuohuviinin kanssa.

Vuohenmaidosta valmistettu energiajuoma Redbullin makuinen fudge - NAM!

Vuohenmaidosta valmistettu energiajuoma Redbullin makuinen fudge – NAM!

Ida kertoi myös, että pariskunta valmistaa tilauksesta fudgeja ja toffeita myös erilaisiin yritys- ja yksityistilaisuuksiin, kuten esimerkiksi hääkarkeiksi. Hääparin kanssa monesti suunnitellaan häiden teema- ja värimaailman kanssa yhteensopivia makuja.

Fudget sopivat moniin erilaisiin hetkiin tarjottaviksi. Tilaustuotteissa asiakas saa itse leikata fudget haluamansa muotoisiin ja kokoisiin paloihin.

Fudget sopivat moniin erilaisiin hetkiin tarjottaviksi. Tilaustuotteissa asiakas saa itse leikata fudget haluamansa muotoisiin ja kokoisiin paloihin.

Idalla maut ovat hyvin hyppysissä, ja muutamassa päivässä saadaan valmistettua kokonaan uusia makumaailmoja. Vierailuni hetkellä myymälästä löytyi fudgea muun muassa kirpeän omenan, sitruunajogurtin, sukulakun, lakritsi-mansikan, mansikka-popcornin, Redbullin ja chili-ananaksen mauissa. Maut on suunniteltu ensisijaisesti aikuiseen makuun, mutta mansikka-popcornfudgen palat hävisivät kiposta kyllä kotona pienempienkin suihin alta aikayksikön.

Kun kysyin Idalta reseptejä tai ideoita, miten fudgeja voisi käyttää, totesi hän heti: ”ahmimalla paras!” Yhdestä 150 gramman palasta saa useita pieniä suupaloja, ja erilaisista mauista voi mukavasti keräillä lauantaikarkkikimaran tai sekoituksen karkkibuffettiin.

Helpoiten fudgen ja toffeen makuun pääsee tilaamalla niitä suoraan Alajärven Tilan verkkokaupasta. Tuotteita on saatavilla myös Rehdin Kaupan Reko -ringissä Porissa, tilamyymälästä, jälleenmyyjiltä tai markkinoilta.

Alajärven Tila

Saunakoskentie 50

29600 Noormarkku

Alajärven Tilan kotisivut

Facebook-sivut

 

Kai me sitten taas mennään joku päivä sinne Somaan? Café Soma, Kittilä

Levillä riittää vilinää kun turistit kävelevät, kelkkailevat ja pulkkailevat teillä, jalkakäytävillä ja parkkipaikoilla posket pakkasesta punaisina. Sukkuloin autoni parkkiin, sammutan CD-soittimesta Lasse Hoikan ja astun ulos.

Pakkasta on tosiaan parikymmentä astetta, ja sormet käpertyvät nopeasti nyrkin lämpöön.

cafesoma-20

Vaapun tottuneesti kohti Café Somaa. Soma on vakkaripaikkani, joka ei petä koskaan. Astun sisälle lämpimään ja valitsen istumapaikan ikkunan vierestä. Kahvilassa käy hyväntuulinen puheensorina pääasiassa brittienglanniksi.

Näen ikkunasta kun Minttu kaartaa pihaan. Somassa on ihana tavata ystäviä, jotka yleensä ovat tulleet matkojen takaa! Minttukin oli aamulla saapunut Luostolta ja pysähtyi kanssani lounaalle, ennen kuin jatkoi matkaansa Muonioon.

cafesoma-15

Tutkailtuamme hetken ajan tarjontaa, päätimme nälkäisinä tilata hampurilaisateriat. Minttu otti vuohenjuustohampparin tavallisilla ranskalaisilla, mutta itse valitsin ananashampurilaisen ja pienellä lisähinnalla bataattiranskalaiset mangodipin kera.

Café Soman makeansuolaiset bataattiranut ovat niin hyviä, että kun niitä kerran maistaa, ei niitä voi jatkossa enää vastustaa.

cafesoma-2

Pakkaspäivänä lämmin ja maukas hampurilaisateria on parasta mitä kuvitella saattaa. Annokset katoavat parempiin suihin nopsaan samalla kun vaihdamme Mintun kanssa kuulumisia.

Täydellinen maanantailounas kruunataan tietenkin jälkiruualla. Itse valitsen After Eight -kakkua ja kahvia, Minttu valitsee kaakaon vaahtokarkeilla.

cafesoma-19

Sitten onkin sen perinteisen, onnellisen ähkyn vuoro.

cafesoma-18

Ensimmäinen Café Soma perustettiin Kittilän kirkonkylälle lokakuussa 2013, ja paria vuotta myöhemmin Levi sai oman Somansa. Molempien kahviloiden ilme on yhtä sievä: värikäs, leikkisä, kotoisa ja tunnelmallinen.

Minusta on mukava viedä Kittilään tulevat vieraat Somaan muun muassa siksi, että sieltä löytyy jokaiselle jotakin. Soman valikoimassa on houkuttelevia kakkuja ja muita makeisia, sekä suolaiseen ja isoonkin nälkään muun muassa hampurilais- ja toast-aterioita sekä arkipäivittäin vaihtuvat keitot.

Esimerkiksi ihanat hampurilaisateriat ja toastit saa halutessaan gluteenittomina. Keitot ovat gluteenittomia aina.

– Levillä on tarjolla myös muun muassa gluteenitonta kääretorttua, muta- ja juustokakkua ja cookieseja. Kittilän valikoima on hieman pienempi, kertoo Café Soman yrittäjä Heli Alatalo.

cafesoma-3

Tanja Autto ja yrittäjä Heli Alatalo (oik.) olivat työvuorossa, kun piipahdin Levin Somassa joulukuisena maanantaina.

Lisäksi Somassa on hyvä salaattitiski, josta asiakas saa valita salaattiannokseensa haluamansa täytteet. Itse syön useimmiten juuri salaatin. Salaattipassini alkaakin kohta olla jo täynnä, ja ilmainen salaattiannos häämöttää…

Salaatin, tomaatin ja kurkun lisätäytteiksi valitsen yleensä lohta, aurinkokuivattua tomaattia ja vuohenjuustoa, kastikkeiden kera tietenkin. Sellaisella salaatilla lähtee isompikin nälkä.

cafesoma-9

Somasta voi ostaa myös kittiläläisiä lahjoja ja matkamuistoja. Heli on tehnyt myyntiin muun muassa hauskoja korviksia, joissa on värikkäitä kakkupaloja ja muita herkkuja. Lisäksi nyt joulukuussa myytävänä on mummon käsitöitä ja monenlaista muuta pientä ja sievää – lahjatavaravalikoima vaihtelee tilanteen mukaan.

cafesoma-7

Otsikon lainaus – kai me sitten taas mennään joku päivä sinne Somaan – on äitini vakiokysymys, jonka hän esittää yleensä aina ensimmäisenä vierailupäivänään saapuessaan etelästä kylään meille Kittilään.

Ja ainahan me sinne jossain vaiheessa mennään.

Soman hyvä puoli ovat myös kesäaukiolot – kas kun Levillä monet paikat sulkevat ovensa kesäksi kokonaan! Molemmat Somat ovat auki käytännössä jokaisena päivänä vuodessa. Ainoastaan keväisin, talvisesongin päättyessä ja kesän alkaessa, saattavat Somien ovet olla pienen hetken suljettuina.

Café Soman kotisivut

Kittilän Café Soma

Valtatie 36, Kittilä
Facebook

Levin Café Soma

Leviraitti (LeviMarketin pihapiiri)
Facebook

Torvisen maja – 60 vuotta Luoston hiihtäjien taukopaikkana

Luostotunturin pohjoispuolella, aivan Pyhä-Luosto-kansallispuiston rajalla, sijaitsee idyllinen ja vanhan ajan tunnelmaa huokuva kahvila, Torvisen maja. Tupa oli täydessä toiminnassa paljon ennen kuin Luostosta tuli matkailukohde. Suosittelen lämpimästi vierailemaan täällä, kahvilan tunnelma ja tarjonta yllättää positiivisesti.

torvismaja1

Helppo pääsy autolla, suksilla, pyörillä, jalan

Törmäsin itse Torvisen majaan hiihtolenkillä joulukuussa. Kun lähtee Luoston “keskuksen” hujakoilta sivakoimaan pohjoiseen, näkee kyltit Torvisen majalle. Kahvilaa ei voi olla huomaamatta, koska latu viistää aivan vierestä ohi. Autolla sinne pääsee Pyhä-Luostontietä, nelisen kilometriä Luostolta pohjoiseen. Tien varrella on kyltti joka opastaa perille.

torvisenmaja3

Takka on tuvan sydän. Kahvilanpitäjä Mariakin viihtyy lammastajalla tulen äärellä, sillä aikaa kun munkkitaikina kohoaa köökin puolella.

60-vuotias taukopaikka

Jo ovensuussa aistit herkistyvät. Hämärässä tuvassa odottaa lämpöä huokuva takka, ja joka puolella on kynttilöitä. Pöytäliinoina on värikkäitä räsymattoja. Sisustus on perinteistä, vanhaa ja autenttista.

Kahvilan historiaan mahtuu vaikka mitä kiinnostavaa. Alun perin se oli retkeilymajana. Toiminnan perusti Sodankylään kuuluva Torvisen kyläseura vuonna 1957. Tupa toimi vaeltajien hostellina, yläkerrasta väsynyt vaeltaja tai hiihtäjä sai maksullisen nukkumapaikan ja alakerrasta ruokaa. Vuosikymmenten aikana maja on ollut myös autiotupana, ja viimeiset 30 vuotta aktiivisesti kahvilana.

torvisenmaja6

Tämä on Torvisen majan ensimmäinen vieraskirja vuodelta 1957. Silmiini pisti teksti: ”Varmaan tämä maja on yhtenä askeleena johtamassa nykyajan ihmisiä takaisin luontoon, josta ehkä olemme vieraantuneet jo liian kauas.” Mitäköhän tämä vieraileva vaeltaja tuumisi tämän päivän Suomesta!

Majassa ei ole edelleenkään sähköä tai juoksevaa vettä. Tämä on kahvilanpitäjälle haaste, mutta vierailijalle suuri osa paikan viehätystä.

Valtteina tunnelma ja vaihteleva valikoima

Nykyiset kahvilanpitäjät ovat Maria Heikkilä ja Toni Vaarala. Luostolainen pariskunta tuo vedet kahvilalle joka päivä, ja tekee tuoreet leivonnaiset itse. Aamuisin majan lämpötila voi olla -5 astetta, joten aikaa menee jo tuvan lämmittämiseen. Munkit paistetaan kaasuliedellä. Puuhellakin on, mutta siinä on Marian mukaan hankalaa säätää oikeaa paistolämpötilaa munkeille.

tosrvisenmaja4

Maria sanoo positiivisen asiakaspalautteen yllättäneen. Hän arvioi Torvisen majan autenttisuuden, sähköttömyyden ja perinteiden vetoavan asiakkaisiin. Tällä paikalla on ollut latukahvila niin kauan kun Luostolla on ollut matkailutoimintaa.

Viereisessä pöydässä vanhempi mieshiihtäjä maistelee pannukahvia ja toteaa tämän olevan tunnelmallisin kahvila, jossa hän on käynyt. Ja hän on kuulemma käynyt monissa.

torvisenmaja5

Maria ja Toni painottavat, että heillä on poikkeuksellisen laaja tarjonta. Joka päivä on jotain erilaista tarjottavaa, aina tuoretta ja itsetehtyä.
Itselläni oli suuria vaikeuksia päättää mitä ottaa hiihtoretkeni hiukopalana, sillä ruokalistalta löytyi tänään:

– maistelulautanen sisältäen karhupatéeta, porosalamia, poronmaksaa, graavilohta ja siianmätiä
– lohileipä
– poro-puolukkapiirakka
– puolukka-kinuskipiirakka
– tuoreet munkit
– lettu (suolaisella ja makealla täytteellä)

torvisenmaja7

Lopulta päädyin perinteiseen, mutta tässä kahvilassa ah-niin-herkulliseen yhdistelmään pannukahvia ja munkkia. Oi että kun suussa suli! Voisin sivakoida tänne joka päivä pelkästään tuoreen munkin perässä.

Torvisen maja on avoinna syksyn ruskasesongista aina vapun tienoille saakka lähes päivittäin klo 11–15, niin kauan kuin lunta riittää maassa.

Torvisen maja kartalla

Kuvat ja teksti:
Minttu Heimovirta

Säänkestävät sarvipäät laiduntavat Laviassa

Markus tämän jutullansa aloitti, innostuksen näihin säänkestäviin sarvipäihin. Kun koko kesän olin Instagrammissa seurannut Riutan tilan kuulumisia #riuttahighland, pakko oli perehtyä asiaan tarkemmin.

Riutan tila on ollut saman suvun hallussa vuodesta 1585! Talon nykyinen emäntä Kati Huusansaari on ollut sinut karjan kanssa ihan pienestä tytöstä asti. Ensin tilalla oli lypsykarjaa, myöhemmin Katin äiti vaihtoi suunnan pienimuotoiseen emolehmätuotantoon. Sitten tuli vaihe, jolloin karjaa ei enää ollut, Riutan mäki oli ilman eläimiä kymmenisen vuotta. Kunnes vuonna 2007 tilalla tehtiin sukupolvenvaihdos, ja Kati otti tilan haltuun miehensä kanssa.

Kipinä highlandereihin oli Katilla ollut jo kauan. Sattumien kautta, ja enemmän harrastusmielessä, tilalle tuli ensin kolme lehmää ja kolme vasikkaa. Lisä sattumien kautta vielä muutama lehmä lisää, orpoja vasikoita ja astutussonni. Karja kasvoi, yksi lopetettava karja pelastettiin Riutan tilalle. Eläinmäärä on lisääntynyt omista hiehoista, ja sonnia on vaihdettu muutaman vuoden välein. Tässä sitä ollaan, kokopäiväisenä karjankasvattajana, tuumaa Kati. Lauma on kasvanut noin sataan sarvipäähän.

Ulkona ympäri vuoden

Tähän aikaan joulukuusta tuntuu uskomattomalta, että tämä rotu todellakin haluaa olla ulkona. Näin on, vakuuttaa Kati. Moni olettaa, että lauma otetaan talveksi sisätiloihin. Mutta siellä mistä rotu on lähtöisin, eli Skotlannin Ylämailta, nämä ovat aina ulkona. Ylämaankarjalla on erittäin paksu nahka ja kaksinkertainen karva. Päällimmäinen karva toimii sadetakkina eikä päästä kosteutta alimpaan karvaan, joka onkin aina kuiva ja eläimen iho kosketettaessa lämmin, jopa kovimmilla pakkasilla. Kati kertoi, että kerran yksi laumasta jouduttiin ottamaan sisätiloihin, ja eläin melkein paahtui karvansa kanssa, vaikka sisätila oli viileä. Koska hikoilu lähtee eläimestä itsestään eli sieltä nahasta, oli eläimellä ajoittain todella kylmäkin, kun oli kokonaan märkä.

Kylmäpihattokaan ei ole ratkaisu, sillä laumassa on tarkka hierarkia. Pitää olla riittävästi tilaa väistää ylempiarvoisia eläimiä, muuten tulee mittelöitä ja niissä ei käy hyvin.

Talvella eläimet ovat talvilaitumilla, missä metsä tarjoaa hyvän suojan. Katoskin löytyy, mutta eivät ne siellä juurikaan viihdy. Kun on riittävästi kuivitettuja makuupaikkoja ja tilaa liikkua, niin lauma on onnellinen vaikka pakkasta olisi paljonkin. Lämmitettävät vesikupit ja riittävästi ruokintakehiä, joihin suurpaalit laitetaan, takaavat veden ja ravinnon.

Nuijapää

Arvaa, mistä Nuijapää on saanut lempinimensä? Tuntee myös kutsun nimellä Emiliana.

Kesäisin Riutan tilan karja pääsee vihreille laitumille ja niityille. Eläimet tietävät kuulemma varsin hyvin milloin kesälaitumien aika koittaa. Odotus on kova ja riemu rajaton, kun nurmi on vihdoinkin keväällä kasvanut riittävästi, jotta eläimet voi päästää kesälaitumille. Vanhatkin lehmät juoksevat kuin nuoret hiehot.

Kesä on parasta aikaa, kuvassa Niilo Kukkaispoika.

Kesä on parasta aikaa, kuvassa nuori Niilo Kukkaispoika.

Maukkaan lihan salaisuus on korsirehu

Highlandereiden ruokinta on yksinkertaista. Maukkaan lihan salaisuus on korsirehu, lisäksi saatavilla on oltava puhdasta vettä ja huolehdittava kivennäisten ja hivenaineiden saannista. Rotu hyödyntää syömänsä ruoan tehokkaasti, ja on erityisen tervettä. Liha on terveellistä ja puhdasta. Kati kertoo, että reilun yhdeksän vuoden aikana eläinlääkäriä on tarvittu vain muutaman kerran. Ainoa säännöllinen lääkitys, mitä karjalle annetaan, on loislääkitys.

Suomessa rotua käytetään vain lihakarjana. Eläimen koosta riippuen yksi eläin tuottaa 200 – 400 kiloa lihaa. Sonnit teurastetaan noin 2,5 – 3,5 vuoden iässä eli huomattavasti vanhempina kuin muut rodut. Ylämaankarja onkin erittäin hidaskasvuista ja myös aika lailla pienempää kuin muut liharodut. Emo on kuitenkin pitkäikäinen: se tuottaa vasikan joka vuosi keskimäärin 15 vuoden ajan. Riutan tilalla kasvatetaan lehmälaumaa omilla hiehovasikoilla,  ja vaihdetaan sonnia, kun sen omat jälkeläiset tulevat vastaan. Teurastus tapahtuu Sastamalassa Liha Hietaselle, Kati kehuu paikkaa. Samasssa rakennuksessa toimii Leikkuupalvelu Renforss, jossa liha leikataan, pakataan ja raakakypsennetään. Ketju on varsin lyhyt siis. Lihan myynti tapahtuu noin kerran kuukaudessa niin, että Kati kerää asiakkailta etukäteen tilaukset ja toimittaa lihat lähialueille. Porin ja Rauman Reko-piiristä on myös mahdollisuus ostaa Riutan Highland lihaa. Tila myy vain tuoretta lihaa, ei pakastettua tai jäädytettyä. Eron huomaa maussa!

Niilo lentävä vasikka.

Niilo lentävä vasikka.

Rotuyhdistyksen sivuilla kerrotaan, että ylämaankarjan liha on erinomaista pihvilihaa. Luonnollisesta ravinnosta johtuen sen liha on maukasta, lyhytsyistä, vähärasvaista ja väriltään tummanpunaista. Naudan matka pihvilihaksi alkaa emolehmätilalta, jossa emolehmät poikivat vuosittain vasikan, joka elää emon rinnalla noin 8 kuukautta, käyttäen kasvamiseensa emolta saadun maidon. Ylämaankarjan pihvilihan vahva, ns. riistan maku, syntyy laiduntamisesta ja korsirehusta sekä pitkästä kasvatusajasta. Rotu on luonteeltaan aktiivinen, ja kun eläin saa liikkua vapaana teuraskypsyyteen asti, rasvakudos muokkautuu pehmeäksi, ja liha on maukasta sekä mureaa.

Vaativa trendirotu?

Suomen Highland Cattle Club ry (SHCC ry) perustettiin huhtikuussa 1997. Jäsentiloja yhdistyksessä oli vuoden 2016 alussa 258 kappaletta. Samaan aikaan Suomessa oli noin 13 000 ylämaankarjan nautaa. Kati tuumii, että rotu tuntuu olevan jonkinlainen trendi nyt. Monet ovat kovasti ihastuneita karvalehmiin. Moni aloittaa, mutta valitettavasti myös lopettaa. Rotu vaatii työtä. Erityisen aikaa ja kärsivällisyyttä vaativaa on eläinten ”kesytys” eli  käsiteltäväksi saaminen. Eläimen pitää tutustua hoitajaan omilla ehdoillaan ja omalla tahdillaan. Helppoutena on rodun terveys ja tavallaan vaatimattomuus. Siis vaatimattomuus ravinnon suhteen, rotu ei vaadi kalliita rakennuksia eikä juurikaan kalliita eläinlääkärikäyntejä. Kun olosuhteet ovat rodulle kohdallaan, rotu tulee toimeen melko vähällä.

Hely saapuu!

Hely saapuu!

Kati haluaa vielä lopuksi erityisesti muistuttaa siitä, että ylämaankarja todellakin on ulkona kasvatettavaa. Tämä ei tarkoita sitä, että ne voidaan unohtaa jonnekin pusikkoon. Puhdasta ruokaa, raikasta vettä ja paljon tilaa käyskennellä laumassa ulkona – kesät ja talvet. Ja erityisen tärkeä muistutus; tälle rodulle kuuluvat sarvet eikä niitä saa poistaa millään tavoin!

Riutan tilalla vanhin lehmä on ollut 18-vuotias. Kun saavutat näiden eläinten luottamuksen, ne palkitsevat moninkertaisesti kiintymyksellä. Nämä sään kestävät sarvipäät ovat äärimmäisen lempeitä, kertoo kokenut kasvattaja.

Pöö

Tämä kaveri on saanut lempinimekseen Pöö, yllättääkö? Oikealta nimeltään Electra.

Sarvipäiden lisäksi Riutan tilalla on  kolme lemmikkivuohea, kolme lemmikkilammasta, kanoja noin kymmenen, ankkoja hiukan alle kymmenen, kaksi pupua, kolme kissaa ja yksi suomenkarjan lehmä, jolla on myös vasikka. Omavaraisia ollaan siis lihan, munien ja maidon suhteen. Ja ehkäpä enemmän kuin hyötyä, kaikista tilan asukkaista on hurjasti iloa. Sen aistii kaikesta.

Jutun kuvat: Kati Huusansaari

Katin kuvaamia sarvipäitä voi ihastella vuoden ympäri Riutan vuosikalenterilla ja muilla hauskoilla tuotteilla. Tilaukset verkkokaupasta.

Katin reseptivinkit

Palapaisti valmistuu kuutioiksi leikatusta naudan sisäpaistista. Paistan pinnat kiinni ja sitten kattilaan veden kanssa hautumaan miedolle lämmölle 100-125 astetta. Mausteeksi suolaa, aromisuolaa ja pippuria maun mukaan. Hautuu useamman tunnin ja valmiina sulaa suussa.

Highlander vokki
400 grammaa ulkofilettä leikattuna suikaleiksi
Riisiä 3 dl keitettynä
kolme paprikaa suikaleiksi
kirsikkatomaatteja

Maustekastike
2 rkl soijaa
2 rkl balsamiviinietikkaa
1 rkl mirini
2 rkl saksanpähkinäöljy
1 tl inkivääri
1 tl kaneli
2 tl paprikajauhetta
2 rkl ruokosokeri
1 rkl siirappi

Paista lihat kypsiksi nopeasti kuumalla pannulla. Keitä riisit valmiiksi. Kuumenna vokkipannu kuumaksi.
Laita pannuun pähkinäöljyä tai tavallista öljyä. Paprikasuikaleet kuumalle pannulle. Anna pintojen hieman paahtua ja sekoita välillä. Lisää sekaan kirsikkatomaatit. Odota, että tomaatit hieman pehmenevät ja lisää liha.
Kaada maustekastike päälle. Sekoita ja kiehauta kastike. Tarjoile riisin kanssa.

Paneeratut ulkofilesuikaleet
400 gramma ulkofilettä suikaleiksi
Pyörittele suikaleet kananmunassa. Sen jälkeen korppujauhoissa, joihin sekoitettu suolaa ja pippuriseosta.
Paista pannulla kullanruskeiksi.
Äärettömään hyvää herkkua!

sari-selka%cc%88la%cc%888

Yhteystiedot:

Kati Huusansaari
Riutantie 33
38600 Lavia
0400-514953
045-8537876
katihuusansaari(at)hotmail.com

Kotisivut, joilla tuhdisti tietoa ylämaankarjasta ja kiva blogi:)
Facebook-sivut
Instagram

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna