Nyt ahmitaan blinejä, pullukaisia sydäntalven herkkuja

”Blini on pyöreä kuin aito antelias aurinko, kaunis ja kuuma. Blini on auringon, kauniiden päivien, hyvien satojen, täyttyneiden avioliittojen ja terveiden lasten vertauskuva.”

Venäläinen kirjailija Aleksandr Kuprin

 

Kirkastettua voita tihkuvia blinejä syötiin Venäjällä varsinkin ennen paastoon laskeutumista. Ennen laskiaisviikkoa ei saanut syödä enää lihaa, mutta voi, kananmuna ja kerma olivat sallittuja aineksia. Blinien päälle ammennettiin myös runsaita ja ravitsevia lisäkkeitä, edessähän oli 40 päivän paasto.

Blin tarkoittaa venäjäksi ohukaista, ja nimensä mukaan blinit ovat ohuita lettusia Venäjällä. Toisin kuin Suomessa, blinejä voisi kutsua pullukaisiksi. Ovathan ne hiivalla kohotettuja, kuohkeita kymmensenttisiä kiekkoja. Ei todellakaan mitään ohkaisia ohukaisia.

Pullukaisia blinejä paistetaan oikeaoppisesti kirkastetussa voissa.

Blinien maukas, miedosti hapan maku ja kuohkeus perustuvat hiivaan ja jauhojen muodostamaan taikinajuureen. Taikinan annetaan käydä huoneenlämmössä jopa yön yli. Perinteinen venäläinen blini tehdään vehnäjauhoista, mutta tattarijauhot tulivat mukaan kuvioon huonon sadon ja köyhyyden takia.

Tattari tuo blineihin hyvän ryhdikkään ominaismaun ja lisää rapeutta. Pulleroiset blinit tulevat erityisen herkulliseksi, kun niiden pinnat paistetaan rapeiksi. Parhaiten se onnistuu kirkastetun voin avulla, jolla myös valellaan bliniä paistamisen aikana.

Runsaat lisäkkeet tekevät lettusista blinejä.

Blinit eivät ole blinejä ilman suorastaan pröystäileviä lisukkeita, joita lapataan blinin päälle minkä ehditään. Venäjällä blinien kanssa tarjotaan, kerta kiellon päälle; voisulaa. Lisäksi tarjotaan smetanaa, suolakalaa ja hyvässä lykyssä kaviaaria.

Suomessa suosituin lisäke on mäti smetanan ja hyvin pieniksi silputun sipulin kera. Punasipuli on erityisen maukas blinin kanssa. Kirjolohen, siian, sammen tai muikun mätiä tarjolle. Mitäpä jos annosteltaisiinkin kaikkia mätejä yhdelle blinille – kohtuuton saa olla! Pyöräytys mustapippuria myllystä tekee viimeisen silauksen ruokanautintoon.

Blinin kanssa voi tarjota kirjolohen ja siian mätiä sipulin kera. Savulohimousse maistuu myös.

Blineistä on tullut Suomessakin sydäntalven juhlaruokaa; perinneruokaa, jota kaipaa pian Joulun jälkeen.

Ruokaretki.fi listasi paikkoja, joissa pääset nauttimaan kuohkean rapeita blinejä:

Ravintola Bystro,  Eteläranta, Helsinki

Bystro: Syö blinejä niin paljon kuin jaksat! Bystron slaavilainen tunnelma kutsuu nauttimaan ennenkokemattomista venäläis-kaukaasialaisen keittiön makuelämyksistä: mätejä, kaviaareja, mausteisia lihapatoja ja tietysti blinejä. Bystron baarissa tarjolla on laaja vodka-valikoima, venäläisiä oluita, teetä ja talon omia shotteja.

Fiskars Wärdshus, Fiskars, Raasepori

Tarjolla blinejä helmikuun alusta lähtien. Blinikarnevaalit 11.2. klo 19:00. Ohjelmassa myös musiikkia: Trio Melnikov viihdyttää.

Bistro O mat, Limnellinaukio, Kirkkonummi

Tarjolla: Oeufs de corégone

Muikunmätiä, savustettua hapankermaa, punasipulia ja rapea tattariblini.

Gasthaus Lohja, Laurinkatu 1, Lohja

Bliniviikot 16.1. – 25.2.

Tarjolla blinejä myös kasvisyöjille: täytteenä sienimousse sekasienistä.

Kylpylä hotelli Päiväkumpu, Ylhäntie 1, Karjalohja (Lohja)  Bliniviikot 3.2. – 26.2.2017

Kuparipaja, Fiskars, Raasepori

Blinejä a la carte listalla. Lisukkeena siianmätiä ja jääkellarin lohta. Tammikuun loppuu asti blinejä.

Krapinhovi, Rantatie 2, Tuusula

Salon Seurahuone, Asemakatu 1, Salo

Sokos Hotel Royal Vaasa: Ravintola Wazaka,  Hovioikeudenpuistikko 18, Vaasa

 

Jutussa on käytetty tietolähteenä kirjaa: Ohukainen & paksukainen, kirjan toimittivat Katja Bäcksbacka ja Anna Paljakka. Otava 2009.

Keittää vaan ja suolaa perään – poron kieli on simppeli herkku

Kielihän se ei varsinaisesti ole mikään kaunein lihakimpale, mutta herkullinen se on, siitä ei pääse mihinkään. Täällä Lapissa on monessa paikkaa mahdollista ostaa pakastealtaasta poron kieltä ainakin suurimman osan vuodesta. Porolla kun on vain yksi kieli, siksi ne saattavat kaupoista loppua kesken ennen seuraavia teurastuksia.

Esimerkiksi Sodankylässä kuitenkin kieliä on edelleen tarjolla, enkä voinut vastustaa kiusausta, vaan nappasin viiden kielen paketin mukaani pakastealtaasta. Kielipaketti maksaa sen koosta riippuen noin 10–20 euroa, ja oman kokemuksen mukaan tarjolla on yleisimmin Kylmäsen ja Lumiporon kieliä.

poronkieli-1

Netistä löytyy monia reseptejä kielen valmistamiseen, mutta suurinta osaa resepteistä tuntuu vaivaavan eräs ikävä seikka: ne ovat varsin monimutkaisia, aines- ja maustelista on monessa reseptissä loputtoman pitkä.

Kieli on monelle jo lähtökohtaisesti varsin eksoottinen raaka-aine, eivätkä monimutkaiset reseptit ainakaan madalla kynnystä valmistaa sitä kotiruuaksi.

Mutta huoli pois: kieli on yhtä helppo keittää kuin peruna. Isoon kattilaan vesi kiehumaan, ja kun lasket sulatetut, huuhdellut kielet kiehuvaan veteen, ei veden pinnalle pitäisi muodostua vaahtoakaan. Jos vaahtoa aluksi kuitenkin muodostuu, kuori se pois. Veteen voi halutessaan plumpsauttaa vaikka lihaliemikuution. Joku pilkkoo sinne sipulia ja lisää mustapippuria, yksi laittaa pelkkää suolaa – teet kuten tykkäät.

poronkieli-1-2

Itse sain aikanaan kielenvalmistusohjeen eräältä ihanalta mummolta työskennellessäni kaupassa Karigasniemellä. Keität niitä jonkun puolitoista tai kaksi tuntia ja kun ne on vielä kuumia, otat niistä sen kalvon pois. Sellainen oli se ohje. Ei kovin vaikeaa!

Keittää vaan ja suolaa perään, näin puolestaan neuvoi eräs ystäväni.

Itse laittelenkin nykyään yleensä keitinveteen pelkästään suolaa ja pippuria. Nyt löytyi kaapista myös kuivattua rakuunaa ja laitoin sitäkin. Hyvää tuli!

poronkieli-1-3

Edessä kuorimaton, takana kuorittu kieli.

Kun kielet ovat kannen alla hiljalleen porisseet kiehuvassa vedessä parisen tuntia tai miksei hieman ylikin, ne ovat kypsiä. Poron kieli on aika pieni, eikä siksi vaadi yhtä pitkää keittoaikaa kuin isompien elukoitten tapauksessa.

Keitetyn kielen pinnalla erottuu selkeä valkoinen kalvo. Se kannattaa kuoria pois ruokaveistä apua käyttäen. Kalvo on kuorittava kielen ollessa lämmin, lähes kuuma, sillä kylmästä kielestä kalvo ei irtoa. Veitsi ei saa olla terävä, tai se leikkaa kalvon lisäksi mukaansa myös lihaa. Valkoinen kalvo irtoaa kuin ohut kumikerros. Ei tosin aina ihan helposti, eli kannattaa näpertää vaan kärsivällisesti.

poronkieli-1-4

Porokoira Mosku tuijottaa taustalla herkullista, lämmintä kielenpalaa.

Sitten päästäänkin itse asiaan. Lämmin, kuorittu kieli kutkuttaa jo makuhermoja, minkä vuoksi on lähes välttämätöntä irrottaa kielen juuresta pari siivua ja syödä ne sellaisenaan. Kielen takaosassa liha on suorastaan nyhtöporoa, supermureaa ja pehmeää.

Koko kielenkin koostumus on murea, sitä voisi paloitella vaikka lusikalla. Kypsä kieli ei ole sitkeä eikä siitä tarvitse heittää pois mitään. Mutta takaosan ensimmäiset palat ovat mielestäni lämpiminä niin hyviä, että ne kannattaa syödä sellaisenaan. Ne ovat kielenkuorijan palkka.

poronkieli-1-7

Mitä sitten kielen kanssa? Vaihtoehtoja on loputtomasti:

  • Alkupalaksi: Paista uunipatonki ja leikkaa siitä ohuita siivuja. Voitele patonkisiivut voilla ja asettele päälle kielisiivuja. Kruunaa suosikkimajoneesillasi – itse käytän chilimajoneesia – ja pistele poskeesi.
  • Pikkunälkään: Kieli on ihana täyte vaaleaan sämpylään tai patonkiin. Pohjois-Lapissa opin, että majoneesi sopii kielen kanssa, joten yksinkertaisimmillaan sämpylän tai patongin voi täyttää voilla, kielisiivuilla, majoneesilla ja vaikka rucolalla. Itse pidän myös sweet chili -kastikkeesta. Kielen maku ei ole voimakas, vaikka riistainen onkin – sen kanssa sopivat monenlaiset täytteet oman maun mukaan!
  • Isoon nälkään: Klassikko on suurustaa kielien keittoliemi sulan voin ja vehnäjauhojen seoksella kastikkeeksi ja lisätä siihen sitruunaa ja kermaa. Tämän jälkeen siivutettu kieli tarjoillaan perunamuusin ja sitruunakastikkeen kera.
  • Yömyöhän huikopalaksi: Lapissa kauemmin asuneet ovat kertoneet, että kieli on hyvää sellaisenaan myös kylmänä. Kokemus tuo mieleen kylmän maksan sekä koostumukseltaan että maultaan – ei hullumpaa!

Jos olet esimerkiksi hiihtolomalla aikomassa Lappiin, kannattaa kurkata, olisiko pakastealtaassa kieliä. Oman kokemukseni mukaan hiihtokeskusten kaupoissa kieliä ei välttämättä ole, mutta esimerkiksi Kilpisjärven, Muonion, Sodankylän, Inarin ja Utsjoen ruokakaupoista olen kieliä löytänyt usein hyvällä menestyksellä.

Maxin Kala villitsee Espoossa

”Siis voi herranjumala ihan oikeesti ihmiset! Tää on aivan mahtavaa, vaikka ette päästäkään mua vessaan/juomaan/syömään/ tai muutakaan hömppää tekemään, niin ei haittaa tippaakaan!”

Tämä on suora lainaus Maxin Kalan Facebook-seinältä kuukauden kalakaupan pidon jälkeen. Kauklahtelaiset, espoolaiset, kirkkonummelaiset ja myös helsinkiläiset ovat hullaantuneet kalasta. Eikä mistä tahansa, nimittäin tämä kalakauppias laittaa vain tuoretta tiskiin. Kuhaa, haukea, särkeä, siikaa. Kaikkea menee, ja sulkemisaikaan tiski kiiltää tyhjyyttään. Huomenna on taas tuoretta tarjolla!

tiedosto_000-1

Tässä kaupassa ei ihan varmasti koskaan tiedä mitä saa. Varmaa on se, että kaikki on tuoretta ja hyvää. Päivän tiskin sisältö riippuu pitkälti päivän ja edeltävän yön kalaraporteista. Max päivittää tilanteen ennen myymälän avaamista Facebook-sivuille. Nopeimmat syövät hitaampien herkut, joitain lajikkeita tulee vain muutamia kappaleita kuten viimeksi siikaa. Tällaiselta valikoima näytti tammikuisena päivänä, not bad! Katkarapusalaattia kehuttiin kilvan somessa, ja silakkaa syötiin espoolaiskodeissa suut hymyssä. Max nimittäin paitsi myy kalat, antaa myös mainioita kokkausvinkkejä.

Kotimaista madetta
Kotimaista siikaa
Kotimainen kuhafile
Kotimainen haukifile
Kotimainen siikafile
Turskanseläkettä
Norjalaista lohta
——————-
Kylmäsavulohi
Graavilohi
Lämminsavulohi
——————-
Kylmäsavulohi-piparjuuriherkku
Valkosipuli-ruohosipuli-lime-katkarapusalaatti

Asiakkaiden pyynnöstä huolimatta Maxin kala on avoinna keskiviikosta lauantaihin. Alkuviikolle olisi varmasti ollut kysyntää, mutta kauppiaan perustelut vakuuttivat. Alkuviikosta kauppoihin saapuvat kalat ovat järjestään edellisellä viikolla pyydettyjä, ja tämä ei kohtaa kauppiaan omien laatustandardien kanssa. Respect!

Maxin katkarapusalaatista on tullut hitti.

Maxin katkarapusalaatista on tullut hitti.

Lähes kaikki viljelylaitokset ovat kiinni viikonloppuisin, ja villin kalan puolella on todella harvassa kalastajat, jotka sunnuntaisin kalastaisivat. Keskiviikkona myynnissä oleva kala on varmuudella maanantaina tai tiistaina pyydettyä eli tuoretta. Kuten kalan pitää ollakin. Tuttu sanontahan on, että kala ja vieraat alkavat haista kolmantena päivänä. Niin totta!

Muuten tämä kauppias kyllä kuuntelee asiakasta. Maxin Kalasta saa juuri sitä palvelua miksi erikoismyymälään mennään. Iloista, asiallista, henkilökohtaista – ammattitaito huokuu jokaisesta lauseesta. Juuri tästä syystä asiakkaat löytävät kalakauppaan yhä kauempaa ja kauempaa.

Kalakauppias Max Grönholm

Kalakauppias Max Grönholm

Mistä sitten kimmoke ryhtyä kalakauppiaaksi?

Max paljastaa, että ajatus on hautunut mielessä pitkään. Niin asiakkaan kuin myös tiskin takana työskennelleen näkökulmasta.

”Olen vain aina miettinyt kuinka vaikeaa voi Suomessa olla hyvän ja laatu edellä kulkevan kalakaupan pyörittäminen.”

Intohimo tähän hommaan kumpuaa koko iän kestäneestä harrastuksesta, jota nykyään tosin pääsee toteuttamaan liian harvoin. Eli kalastuksesta.

Maxin Kala avasi ovensa ensimmäisen kerran 16.11. Jo kahdessa kuukaudessa Max on luonut standardin siitä, millaiselta kalan tulee maistua, tuoksua ja näyttää. Tuntuu kuin kalakauppa olisi aina ollut täällä.

Yhteystiedot:

Kalakauppias Max Grönholm
Kuninkaankartanontie 5
02780 Espoo
Kauklahti

Avoinna ke–pe 11–19 ja la 9–17

max@maxinkala.fi
0400 529970

Verkkosivu
Facebook-sivut

PS. Niin, ja se kalakauppiaan suosikki: Kotimaisista kaloista rehdisti voissa paistettu ahven. Silakat ja muikut ovat myös mainioita. Mutta jos yksi kala pitää valita, niin se on norjalainen turska. Maun ja monipuolisuuden ansiosta oikea keittiön ”monitoimityökalu”.

Nämä ihanat kotimaiset herkut kannattaa todellakin etsiä käsiinsä: Joensuun joulumarkkinoiden parhaat löydöt

Oma joulunodotukseni alkaa aina joulumarkkinoilta. Olin kolmatta kertaa käymässä Joensuun Areenassa järjestetyillä joulumarkkinoilla. Vuoden ajan olin haaveillut eräästä lohituotteesta, jota en muualta ollut löytänyt, sekä erilaisista glögijuomista. Siispä suuntasin pakkasaamuna Joensuun Areenalle mukanani intoa ja rahaa.

Markkinoilla vastassa oli ensimmäisenä loimulohen tuoksu.

Markkinoilla vastassa oli ensimmäisenä loimulohen tuoksu.

Ensimmäisenä menin pihalla olevaan Etumies-yrityksen kojulle ostamaan odottamaani kylmäsavulohta, joka oli maustettu valkosipulilla. Ostinkin heti melko ison määrän sitä. Vuoden odotus oli ohi, mutta nyt joudun taas odottamaan vuoden!

Tästä suuntasin sisään Areenaan satojen ihmisten joukkoon kiertämään ja ihmettelemään tarjontaa. Samalla muistin ensimmäisen kerran, kun kävin markkinoilla, kuinka yllätti miten suuret markkinat nämä olivat.

Myyjiä oli kymmeniä, ellei jopa sata. Kiersin markkinat ensin läpi katsellen mitä tarjottavaa siellä on ja maistellen erilaisia maisteltavissa olevia tuotteita. Ehdottomasti uutena makuna tuli minulle tutuksi talkkuna, eli riihiohrasta tehty puuro, joka oli tällä kertaa peräisin Kuopion Kurkiharjusta.

Aikani kierrettyä päätin alkaa ostamaan tuotteita kotiin. Muistin edellisen vuoden käynniltä erään erittäin hyvän glögijuoman, ja koska olin sen löytänyt taas, niin ei tarvinnut juurikaan valikoida.

Hammaslahtelainen Mantsin Makie tuottaa ja myy erilaisia marjatuotteita.

Hammaslahtelainen Mantsin Makie tuottaa ja myy erilaisia marjatuotteita.

Joulun aikaan olen todellinen glögin suurkuluttuja ja olen aina avoin uusille glögimauille. Koska tänä jouluna olimme vanhempieni luona, päätin viedä heille mukanani pohjoiskarjalaista laatuglögiä. Siispä päätin ostaa Mantsin Makien pisteellä tarjoiluvalmista glögijuomaa, joka on valmistettu kotimaisista marjoista. Ja todella, sen maku on marjainen ja puhdas, ylimääräisiä aineita ja makuja ei ollut ja vanhempanikin pitivät glögijuomasta hyvin paljon. Hintakaan ei ollut päätähuimaava, 5,50 €, joka ei mennyt hukkaan.

Koska repussani oli jo useampi sata grammaa sitä ihanaa valkosipulikylmälohta, täytyi minun ehdottomasti ostaa sen kaveriksi ruisleipää. Maatilamatkailu Hirvoselta löysin juureen leivotun hyvän ruisleivän. Heillä oli myytävänä paljon erilaisia leipomotuotteita, ja mainitsemisen arvoisena nykypäivänä paljon halutut gluteenittomat tuotteet ja jouluiset laatikot.

joensuunjoulumarkkinat5

Maatilamatkailu Hirvosen tarjontaa.

Kierrellessäni markkinoita silmiini osui mitä erikoisempia tuotteita. Riekon marjatilan esittelypöydässä törmäsin erilaisiin alkoholittomiin kuohujuomiin, joista täysin uutena tuttavuutena tuli lakasta valmistettu kuohujuoma. Päädyin ostamaan sen ja vein tämänkin juoman vanhempieni luokse maisteltavaksi. Juoma oli erittäin raikas, lakanmakuinen ja kuohui hyvin, sekä maku sopi jouluun paremmin kuin hyvin. Ja koska juoma on myös alkoholiton, sitä pystyisi nauttimaan myös lasten kanssa.

Riekon marjatilan tarjonnassa oli valmiita joulupakkauksia.

Riekon marjatilan tarjonnassa oli valmiita joulupakkauksia.

Rahaa minulla oli vielä jonkin kerran käytettäväksi, ja päätin ostaa kotiini jonkin paljon tarjolla olevista majoneesipohjaisista tuotteista. Ja kun jo aiemmin varmaan tuli selväksi, että pidän paljon valkosipulin mausta, päädyin ensin vertailemaan eri valkosipulimajoneeseja ja lopulta ostin purkillisen Ruoveden herkun valkosipulimajoneesia. Majoneesi maistui itsetehdyltä ja siinä oli puhtaita makuja, ei lainkaan verrattavissa kaupan hyllystä löytyviin tuotteisiin. Tämäkään ostos ei jäänyt harmittamaan.

Ruoveden herkulla oli tarjottavana monenlaisia sinappeja ja majoneeseja.

Ruoveden herkulla oli tarjottavana monenlaisia sinappeja ja majoneeseja.

Siispä reppu täynnä herkkuja oli mukava lähteä kotiin ja aloittaa joulunodotus. Ensi vuonna uudestaan.

5 tuotetta ja yritystä, joita kannattaa kokeilla:

  1. Valkosipulilla maustettu kylmäsavulohi, Etumies
  2. Marjaglögijuoma, Mantsin Makie
  3. Kuohujuomat, Riekon Marjatila
  4. Talkkuna, Rantalan talakkuna
  5. Leivät ja leivonnaiset, pitopalvelu, Maatilamatkailu Hirvonen
Ravintola Wille - Olohuone ja keittiö

Hyvää ja kaunista Äänekoskella: Wille – Olohuone ja keittiö

Kävin Willessä ensi kertaa viime elokuussa, kun kahvila-ravintola oli virallisesti ollut auki vajaan viikon, ”harjoiteltuaan” Äänekosken vilkkaimman musiikkitapahtuman eli Keitelejazzin aikaan ravintolointia pop-up-meiningillä. Tämä upeaksi remontoitu paikka houkutti välittömästi.

wille-krysanteemit

Ihastuimme heti ravintolaan niin sisältä kuin ulkoa. Ei voi mitään, mutta 1800-luvun puutaloissa on sitä jotain. Ja kun siihen vielä lisätään herkullisia makuja ja tuoksuja…

willen-ruutulattia-upenykanen

Kun avara ravintolasali vielä hehkui keltaisen Birger Kaipiaisen Kiurujen yö-tapetin kajossa ja puulattia oli ihastuttavasti ruutumaalattu, olin aivan myyty. Teetä tai kahvia ja jotain makeaa? Ehei, lounasnälkä voitti.

Wille - Olohuone ja keittiö

Seuralaiseni valitsi makkaroiden ja hapankaalin kruunaaman annoksen. Minä nautin tuolloin kausivihanneksesta eli kukkakaalisopan pehmeästä mausta.

Seuraavallakin visiitillä olin liikkeellä lounasaikaan, joten olin valinnan edessä: maistaako tällä kertaa Willen nimikkoannoksiksi muodostuneita vohveleita vai… No, ei se lopulta niin vaikea valinta ollut.

wille-konneveden-muikut

Ravintolan emäntä ja isäntä pyrkivät käyttämään läheltä saatavia raaka-aineita mahdollisuuksien mukaan, mutta näin alkutaipaleella tuottajissakin on vielä hakemista. Onnekseni lounaalla oli tarjolla naapurikunnan kalaa eli ihania Konneveden muikkuja…. Ehdottomasti siis niitä! Muikut eivät olleet ihan viereisestä järvestä eli Kuhnamosta tai Ala-Keiteleen puolelta, mutta hyvin läheltä kumminkin eli naapuripitäjästä. Sieniä ja marjoja on ravintolaan onnistuttu saamaan lähempääkin. Leivonnaiset valmistuvat Willen omassa keittiössä.

wille-timohonkonen-paivipeltola

Ravintolaa luotsaava omistajapariskunta Timo Honkonen ja Päivi Peltola käytti lukemattomia työtunteja käytössä kuluneen, 1880-luvulla rakennetun Harjulan remontointiin, mutta kuuleman mukaan myös talkooapua oli tarjolla. Olin itse käynyt rakennuksessa edellisen kerran vuotta aiemmin kesällä, kun korkeat huoneet olivat vielä Äänekosken kaupunginmuseon käytössä. Kun kaupunki vuoden 2015 lopulla myi Harjulan, siirtyivät museon kokoelmat siirtyivät tästä myös Kuntala-nimellä tunnetusta rakennuksesta varastoon, odottamaan parempia museoaikoja.

Willen historiaa

Viehättävä Wille – Olohuone ja keittiö sai nimensä rakentajansa, Sumiaisissa syntyneen Wille Rutasen (1858–1911) mukaan. Alun perin rakennus oli hänen asuintalonsa. Wille Rutanen Wille ehti paiskia ennen liikemiesuraansa töitä myös esimerkiksi suosikkialuksellani, nyt jo yli satavuotiaalla (1878) höyrylaiva s/s Keiteleellä. Rutanen testamenttasi toisen talon ohella tämän rakennuksen Äänekosken kunnalle ja toivoi tästä sairaalaa, mutta sen sijaan Harjula palveli ennen ravintola- ja museouraansa kuntalaisia ja kaupunkilaisia muun muassa tehtaan kouluna, kunnallistoimistona, säästöpankkina, kirjastona ja huonekaluliikkeenä.

Willen nimikkoravintola löytyy aivan Äänekosken keskustasta, puiston laidalta Viiskulmasta. Puiston toisella laidalla pääsee tutustumaan Äänekosken taidemuseoon. Wille Rutanen oli Äänekoskella tunnettu paikkakunnan hyväntekijänä, joten eiköhän hänen hengenperintöään seuraamalla tässäkin olohuoneessa ja keittiössä tehdä vielä paljon hyvää! Ainakin minulle jäi erittäin hyvä maku suuhun.

Ensi kerralla aion maistaa niitä mainetta niittäneitä, belgialaistyyppisiä vohveleita, oli listalla mitä muuta hyvänsä.

Wille – Olohuone ja keittiö

Äänekoskentie 311
44100 Äänekoski
Willen kotisivut
Willen Facebook-sivu