Laskiaispulla hillolla vai mantelimassalla?

Laskiaispulla, tuo talven herkkujen herkku, on peräisin 1600-luvun Ruotsista, josta se rantautui suomalaisiin kahvipöytiin 1800-luvulla. Mantelimassatäyte kertoo laskiaispullan läntisestä alkuperästä, köyhempi väki sai tyytyä nauttimaan pullansa kuuman maidon kera. Hillo- ja kermavaahtotäytteiset laskiaispullat ovat syntyneet vasta myöhemmin. Klassinen”kiistanaihe” onkin hillolla vai mantelimassalla?

Laskiaisen rituaalit

Laskiaiseen on perinteisesti liittynyt paljon uskomuksia ja ennusmerkkejä. Tulevan kesän pellavaonnea etsittiin mäkeä laskemalla. Mitä kauemmaksi kelkka liukui, sitä pidempiä seuraavan kesän pellavista kasvaa. ”Pitkiä pellavia!” huudettiin mäkeä alas kiitäessä. Kuuluuko edelleen?

Laskiaisena ei saanut käsitellä teräaseita eikä tehdä töitä, mistä kuului liikaa ääntä. Kotitöiden tekeminen lopetettiin jo varhain iltapäivällä, jotta työt olisivat joutuneet hyvin koko vuoden. Kun työt lopetettiin ajoissa, ehdittiin nauttia laskiaisen runsaista ja rasvaisista ruuista. Laskiaisen rasvaisten ruokien myötä piti nimittäin jaksaa koko pitkä paastonaika pääsiäiseen asti. Laskiaisen jälkeen ruokavaliosta jäivät pois liha, maitotuotteet ja kananmunat. Seuraavan kerran herkuteltiin pääsiäisen pashalla, lampaalla ja mämmillä.

Lapsuuden perheessäsi perinteenä oli, että laskiaistiistain hernerokka piti syödä hiljaisuuden vallitessa. Melkoinen haaste karjalaisperheen ruokapöydässä! Sitä, joka hiljaisuuden rikkoi, piinasivat itikat koko seuraavan kesän. Paha kirous, joka täytyi yrittää välttää. Huh sitä pidätetyn kikatuksen määrää rokkaa syödessä.

Laskiaispullat

20 kappaletta
2,5 dl maitoa
25 g hiivaa
1 dl sokeria
1 tl suolaa
2 tl kardemummaa
1 muna
8-9 dl vehnäjauhoja
1 d juoksevaa margariinia
mantelirouhetta ja/tai raesokeria

Korvasin tavallisen maidon kauramaidolla, hyvin paistuivat pullat ja niistä saivat nauttia myös maidotonta ruokavaliota noudattavat.

Täytteeseen
2 dl kermaa
(2 rkl sokeria)
mantelimassaa tai mansikka/vadelmahilloa

Soya-kerma vaahtoitui hyvin ja maistui pullan välissä:)

Ja se ikuisuuskysymys: hillolla vai mantelilla? Käy äänestämässä Ruokaretken Facebook-ryhmässä!

Sydän on ääni hillolle ja naurunaama mantelimassalle. Jotta asia saadaan selvitettyä perinjuurin, niin jakakaa, kutsukaa ystävät kommentoimaan ja oman makumieltymyksen saa myös perustella kommenteissa – pilke silmäkulmassa

Liukasta laskiaista & pitkiä pellavia!

Laskiaisperinteiden lähteenä Ruokatieto.fi/sesonkien ja juhlien herkut.

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Muikut hautuvat herkullisiksi ruistaikinan suojissa

Kalakukko on perinteinen savolainen luomus, jota vain harva uskaltaa lähteä tekemään. Kukon koossa pysyminen pitkän paistamisen aikana on se vaativin tehtävä kotikokille. Jos kuori repeilee kesken paiston, niin sanotaan, että ”kukko laulaa”.

Itse olen ratkaissut kukon paisto-ongelmat tekemällä tämän arvostetun perinneruoan uunivuoassa tai valurautapadassa. Silloin mehevät liemet eivät karkaa uunin pohjalle, vaan mehustavat ympäröivän ruistaikinan herkullisesti.

Aiemmin olen tehnyt tämän patakukon laittamalla vain muikut ja kylkiviipaleet vuokaan ja tekemällä ruistaikinasta kannen koko komeuden päälle. Nyt päätin kokeilla vähän monimutkaisempaa tapaa, jossa taikinalla vuorataan myös vuoan pohja. Tällä tavalla herkuttelija saa enemmän rehtiä ruista muikkujen kaveriksi.

MUIKKUKUKKO PADASSA

4 dl vettä

1,5 tl suolaa

2 dl vehnäjauhoja

11 dl ruisjauhoja

50 g sulatettua voita

Täyte:

800 g muikkuja

300 g possun kylkisiivuja

suolaa

Kannen voiteluun: sulatettua voita

Perkaa ensin muikut eli poista pää ja suolet. Huuhdo kalat. Sekoita kuoritaikinaa varten kylmä vesi, suola, vehnäjauhot ja osa ruisjauhoista. Lisää pehmeään taikinaan sulatettu voi. Lisää ruisjauhoja, kunnes saat notkean ja napakan taikinan. Voitele pyöreä uunivuoka tai pata (tilavuus n. 2 l). Ota kaksi kolmasosaa taikinasta, muotoile se palloksi ja kauli reilun sentin paksuiseksi pyöreäksi levyksi. Nosta levy kaulimen avulla uunivuokaan.

Asettele possun kylkisiivut vuoan pohjalle ja reunoille taikinapohjan päälle ja ripottele niille suolaa. Lisää muikut kerroksittain vuokaan ja muista ripotella joka väliin suolaa.

Asettele päällimmäiseksi vielä kerros kylkiviipaleita.

Kauli lopusta ruistaikinasta pyöreä kiekko ja nosta se vuoan kanneksi. Painele kansi tiiviisti kukon päälle haarukalla tai käsin.

Paista kukkoa 150 asteen lämmössä noin 4 tunnin ajan. Voitele kukon kantta voisulalla tunnin välein.

Valmis kukko on parhaimmillaan uunikuumana. Ruiskansi kovettuu uunissa herkullisen rapeaksi, joten sen leikkaaminen on hieman haasteellista, mutta maku sitäkin ihanampi. Itse tehty kalakukko on vaivan arvoinen, sillä suoraan uunista nautittuna se on vaan niin hyvää! Jos jotain jää jäljelle, kukkoa voi nauttia seuraavana päivänä kylmänä tai kevyesti lämmitettynä. Maistelemisiin!

 

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Konneveden myllyn jauhopusseja

Ryyninhakuretki: lähituotteita suoraan Konneveden myllyltä

Monen ruokakaupan viljatuotehyllyiltä löytyy jo lähituottajien jauhoja. Ehkä olet hankkinut kesällä matkan varrelta paikallismyllyn tuotteita, mutta oletko käynyt myllyllä jauho- tai ryyniostoksilla muuhun vuodenaikaan? Keskisuomalaisella Konneveden myllyllä voi paitsi jauhattaa jyviä ympäri vuoden, myös käydä ohikulkeissaan ostamassa jauhoja, puurohiutaleita ja muita lähiviljatuotteita.

Konneveden myllyn aukioloajat

Mylly on Konnevedellä avoinna maanantaista perjantaihin, mutta perjantaisin ei ole jauhatusta. Se kannattaa muistaa, jos on aikeissa ottaa omat jyvät matkaan jauhettavaksi (sekin nimittäin onnistuisi). Paikallismyllyssä jauhetaan pääasiassa lähituottajien viljaa; sopimusviljelijät löytyvät enimmäkseen pohjoisesta Keski-Suomesta että naapurista Pohjois-Savosta. Näin matka pellolta pöytään on mahdollisimman lyhyt ja myllyltä saa mukaansa hyvin tuoretta tavaraa.

Lasse Saarinen

Mylläri Lasse Saarinen otti myllyn ohjat käsiinsä vuonna 1994, joten hänen käsiensä kautta on kulkenut jauhettua viljaa säkkeihin ja pusseihin jo yli 20 vuotta. Myllyä pyörittivät aiemmin hänen veljensä. Tällä hetkellä mylly toimii kahden hengen voimin.

Konneveden myllyn laitteita

Laukaan Vatian kartanon maanviljelijä Eljas Peura rakennutti myllyn vuonna 1953, jolloin Konneveden kirkonkylässä sijainnut ns. Moukkulan mylly jäi historiaan. Menetelmät eivät ole vuosikymmenien takaisista valtavasti muuttuneet, niinpä käytössä on edelleen myös vanhoja koneita. Eri viljoille on omat linjansa; esimerkiksi kuvan vasemman laidan ”pömpelin” kautta kulkee kauraa.

Konneveden myllyn ryynihylly

Myllyn tuotteisiin kuuluvat monenmoiset jauhot, ryynit, leseet, hiutaleet sekä talkkuna. Valikoimassa on myös hiven luomua. Tuotteille on kysyntää sen verran paikallisesti, että Konneveden myllyn tuotteita saa ostaa käytännössä vain lähialueelta, itse myllyn ohella myös joistakin lähikaupoista. Itse löysin Konneveden myllyn tuotteet naapuripitäjän eli Sumiaisten lähikaupan kautta.

Jos ruisleivän leipominen alkaa houkuttaa, löytyy myllyn seinältä ohje, jolla valmistaa hiivatonta ruisleipää tavallisessa sähköuunissa.

Tällä reissulla ostin kotiinviemisiksi kilokaupalla montaa sorttia jauhoja ja ryynejä, joiden kantamisessa autolle Lasse ystävällisesti auttoi. Kohta pääsisin taas ohrarieskan paistoon. Kauraryynit olivat kotoa muutamaa päivää aikaisemmin loppuneet, mutta seuraavana aamuna oli myllyretken ansiosta tiedossa taas sitä parasta kaurapuuroa!

 

Sijainti: Konneveden mylly, Myllärintie 7, 44300 Konnevesi. Myllylle on viitoitus Rautalammintieltä, reilut pari kilometriä Konneveden keskustasta Rautalammin suuntaan.

Aukioloajat: Katso Konneveden myllyn kotisivut

P.S. Vinkki: Myllykäynnin voi yhdistää vaikkapa Etelä-Konneveden kansallispuiston retkeen.

Tallenna

Tallenna

Helsingin kahvipaahtimon Päiväkahvibaari ei jätä kylmäksi

Helsingin Puu-Vallilassa on tunnelmallinen Päiväkahvibaari. Viisi vuotta sitten täällä aloitti toimintansa Helsingin kahvipaahtimo. Paahtimon kyljessä oli pieni kahvila. Kysyntä kasvoi, ja tilat kävivät paahtimolle ahtaaksi, oli edessä muutto suurempiin tiloihin Helsingin Teurastomolle. Pieni kahvila sai lisää tilaa, syntyi Päiväkahvibaari, Helsingin kahvipaahtimon oma myyntipiste ja kahvila.

Tilan tarina on saanut alkunsa jo 1920 luvulta. Alunperin tila toimi hevostallina, sitten linja-autotallina ja sen jälkeen yli 40 vuoden ajan rakennusliikkeen varastona. Nyt rouheassa tilassa tarjoillaan höyrävän kuumaa kahvia vastajauhetuista pavuista, kyytipojaksi on tarjolla pieniä suolaisia ja makeita herkkuja. Moni käy hakemassa täältä pavut mukaansa tai jauhattamassa oman lempikahvinsa. Letkeän kiireetön tunnelma vetää puoleensa. Hyvän kahvin kanssa ei hötkyillä.

Helsingin kahvipaahtimon perusti runsas viisi vuotta sitten Benjamin Andberg. Jo pienenä Benjamia vaivasi, miksi sama juhlamokka maistuu paremmalta isoisän keittämänä nokipannukahvina kuin kotona. Tähän ei ollut isoisälläkään Benjamia tyydyttävää vastausta. Asia jäi vaivaamaan, ja vuosien varrella kahvi oli Benjaminilla enemmän tai vähemmän kuvioissa mukana. Hankenilla opiskellessa syntyi erilaisia liikeideoita kahviin liittyen. Benjamin mm. perusti kaverinsa kanssa kahvilan, ja paahtoi pavut popcorn-koneella. Siitä se ajatus omasta paahtimosta kai lähti kasvamaan.

Ideana on ollut etsiä, sekoittaa ja paahtaa helposti lähestyttäviä kahveja. Nyt ei puhuta kahvihifistelystä, vaan maukkaista kahvilajikkeista, joita on helppo juoda. Sama henki on jotenkin päällä koko paikassa. Päiväkahvibaarin sisustuskin on syntynyt kuulemma  flow with the team -meiningillä. Tavarat ovat löytäneet paikkansa vuosien mittaan. Ja niin myös paahdettavaksi valittavat kahvilajikkeet. Tarkkaan harkiten, maistellen, sitä oikeaa etsiskellen. Benjamin on matkan varrella maistellut yli 400 robusta-lajiketta, kiertänyt maailmaa ja valinnut kahveja esimerkiksi Kolumbiasta suoraan tiloilta. Tavoitteena on ostaa kahvipavut ilman turhia välikäsiä.

Robusta on se toinen kaupallisessa tuotannossa oleva kahvilaji. Toinen, ja ylivoimaisesti yleisempi, on arabica. Molempien lajikkeiden alkuperä on Afrikka; arabica tulee Etiopiasta, robusta Kongosta. Nykyisin niitä kasvatetaan eri puolilla maailmaa.

Visiitillämme meitä kahvin vivahteisiin opasti Tomi. Kokemukseen ja tietoon perustuen Tomin tuntuma on, että  vajaa 20 % suomalaisista tykkää robustasta, valtaosa on arabican ystäviä. Etelä-Euroopasssa juodaan enemmän robustaa. Lajikkeiden merkittävimmät erot ovat kasvupaikan lisäksi maussa. Arabica pavut ovat pehmeämpiä ja happamampia, vivahteet tulevat hedelmistä, marjoista, jopa sokerista. Robustaa Tomi luonnehtii voimakkaammaksi ja terävämmäksi. Maussa on pähkinää, pavut sisältävät myös lähes kaksi kertaa enemmän kofeiinia kuin arabica pavut. Paitsi espresso-sekoituksissa, robusta pavuista jauhetusta kahvista syntyy erinomaiset maitokahvit. Vatsalle robusta-pavut ovat jopa hieman hellempiä kuin arabica-pavut.

Helsingin kahvipaahtimolla on viisi erilaista kahvia myynnissä.

Nyt sitten valitsemaan, tehtävä ei ollut helppo. Viisi lajiketta, joista kaikki Tomi esitteli makuhermoja kutkuttavilla kuvauksilla.

Blend №3

Lempeän täyteläinen ja miellyttävä kahvi. Tätä voi kuulemma nauttia aamulla, päivällä ja kupillinen menee vielä myöhemmin illallakin. Sopii yhtä hyvin suodatinkahviksi kuin presso- tai mutteripannulla keitettäväksi.

№ 4

Erittäin tumma paahto, muhevan täyteläinen bitter. Suklaamaisen savuinen arabica-kahvisekoitus. Kuulostaa oivalta päiväkahvi-kahvilta. Tästä jälkkäriksi espresso, kiitos nam!

Espresso Fifty Sixty

Arabican ja Robustan sekoitus. Ronski, sikarinen, jopa hieman puumainen kahvi, joka toimii myös suodatinkahvina. Tämä alkoi kiinnostaa, ja päätin maistaa suodatinkahvina. Toimii, erinomainen iltapäivän piristäjä. Hiukan makea, puumaisuutta en hoksannut, mutta mukavan täyteläinen mokka, ehkä jopa hiukan pähkinäinen vivahde.

Espresso Buli

Voimakkuudeltaan kolmosen ja nelosen väliin sijoittuvassa Bulissa on Tomin mukaan tummaa suklaamaisuutta, paahteisia makuja ja ripaus makeutta hapokkuuden rinnalla. Nam, tasapainoinen ja täyteläinen espresso, joka sopii erinomaisesti maitokahveihin. Maistuu myös tummana. Millan jälkiruoka cappuchino syntyy näistä pavuista.

El Salvador

Myyntipuhe oli ytimekäs – jos haluat heittäytyä villiksi, valitse El Salvador. Voimakas kahvi, jossa vastapainona on makeutta ja hapokkuutta. Sopii hyvin maitokahveihin, mutta kannattaa maistella myös mustana. Tähän makuun tarttui Milla.

Ei muuta kuin kahvin keittoon. Ensin punnataan eli mitataan tarkasti kahvin ja veden suhde. Yhteen kupilliseen menee noin 12-13 grammaa papuja. Mitä parempi kahvimylly, sitä parempi kahvi. Näin se vain on. Eli kunnon mylly jauhaa pavut hienoksi eikä jauhettuun kahviin jää karheutta ja väkevyyttä kahvipapujen kuorista. Kunnon kahvimyllyssä voi tietenkin säätää jauhatusta. Espressolle todella hieno jauhatus, suodatinkahville hiukan karheampi ja pressopannulle karkeampaa. Vain kokeilun ja erehdysten kautta löytää juuri sen oikean karheuden. Ja näin kahvimaallikolle on se vähän niinkin, että hyvistä aineksista on vaikea keittää huonoa kahvia.

Asiantuntija Tomi ei tyytynyt keittämään kahvia sinne päin, otteista paistoi vuosien kokemus ja ammattitaito. Siinä ne nyt ovat. Maidolla pehmennetty El Salvador Millalle ja Fifty Sixty naturel minulle. Mikä tuoksu ja maku, päiväkahvit!

Mustana vai valkoisena?

Jälkkäriksi pehmeä Buli.

Aika pitkälle on popcorn-koneella paahdetusta kahvista tultu. Helsingin kahvipaahtimo työllistää paahtimolla viisi henkeä ja Päiväkahvibaarissa neljä. Kahveja myydään noin 50 myyntipisteessä pääkaupunkiseudulla. Ja tietysti täällä Päiväkahvibaarissa. Jos sydän sykkii erinomaiselle kahville, rennolle tunnelmalle ja mukavalle jutustelulle kahvikupin äärellä, kannattaa piipahtaa päiväkahville. Hyvä kahvi, parempi mieli!

Muuten, voisiko lähikahvin määritellä kahviksi, jonka pavut on paahdettu Suomessa? Niitä kun ei meillä Suomessa kasva.

Helsingin kahvipaahtimo
Päiväkahvibaari

Päijänteentie 29
00510 Helsinki

Avoinna:
Ma-Pe 07:30-18.00
La 10.00 – 16.00

Helsingin Kahvipaahtimon myymälä ja kahvila

Kotisivut
Facebook-sivut
Instagram

 

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Haussa Suomen paras ruokamatkailutuote

Nyt on haussa Suomen paras ja elämyksellisin ruokamatkailutuote. Yritys, yhteisö tai ruokaan ja matkailuun liittyvä verkosto, tässä on maukas tilaisuus, johon kannattaa tarttua. Kilpailussa kehitetään uutta, paikallisuuteen perustuvaa ruokamatkailutarjontaa.

Kuva: Visit Finland Kuvaaja: Elina Manninen

Jos tiedät paikan, jossa et ole pelkästään nauttinut hyvää ruokaa tai juomaa, vaan evääksi olet saanut jotain enemmän, ilmianna paikka ja tekijät! Vastaajien kesken Hungry for Finland arpoo kaksi Hanna Hurtan Sesonkireseptit -kirjaa. Ilmianna tästä>

Kilpailuun voi osallistua 31.3.2017 saakka osoitteessa www.hungryforfinland.fi/ruokamatkailukilpailu. Sivustolla voi myös ehdottaa ruokamatkailuun liittyvää paikkaa tai tekijöitä osallistumaan kilpailuun.

Kuva: Visit Finland, kuvaaja Kim Ekman, leipäjuustokyyttöburger.

Voittaja palkitaan 3 000 euron ruokamatkailutuotteen kehittämisrahalla. Jälkkärinä voittaja ja finalistit saavat näkyvyyttä, sparrausta ja aikamoisen valttikortin omaan markkinointiinsa. Voittajasta tehdään myös video.

Nyt poimitaan esiin suomalaisen ruokamatkailun herkut – Ruokaretki tsemppaa kaikkia kisaajia!

Kuva Visit Finland, kuvaaja Kiki Kolenbet.

 

 

Hungry for Finland – katso video ja osallistu kilpailuun.

Kilpailu on osa Suomen itsenäisyyden satavuotisjuhlavuoden ohjelmaa. Kilpailun toteuttajia ovat maa- ja metsätalousministeriö, Visit Finland (Finpro) ja MTK. Kilpailua koordinoi Haaga-Helia ammattikorkeakoulu. Lisätietoja kilpailusta.

Artikkelikuva: Visit Finland, kuvaaja Kim Ekman, savumuikkurullero

 

 

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Karpalokiisseli on arjen ja juhlan aatelinen

Talven pakkasten ja arktisen hämärän keskellä on hyvä nauttia viime syksyn sadosta ja pakastimeen säilötyistä vitamiinipommeista. Karpalokiisseli on yksinkertainen herkku, joka käy niin arkiseksi välipalaksi kuin juhla-aterian jälkiruoaksi. Tämä marjojemme aatelinen yllättää joka kerta intensiivisellä maullaan ja kauniilla värillään.

Karpalokiisselin valmistus eroaa muista kiisseleistä siinä, että marjan kuorista on päästävä jossain vaiheessa eroon. Vaikka kuoret toki ovat syötäviä ja myös terveellisiä, ne eivät sovellu tähän ruokalajiin.

KARPALOKIISSELI

1 l vettä
4 dl karpaloita
2 dl sokeria
5 rkl perunajauhoja  + ¾ dl vettä
Tarjoiluun: vaahdotettua kermaa + sokeria

Mittaa kattilaan vesi ja kokonaiset karpalot. Kuumenna keitos ja anna kiehua hiljalleen, kunnes marjojen pinta on vaalentunut (15 – 20 min). Laita siivilä toisen kattilan päälle ja kaada koko keitos sen läpi.

Painele siivilään jääneet karpalot lusikalla, jotta saat irrotettua kiisseliin myös herkulliset marjan sisukset. Vain kovat kuoret jäävät siivilään.

Lisää siivilöityyn mehuun sokeri ja nosta kattila liedelle. Sekoita kunnes sokeri on sulanut. Sekoita perunajauhot tilkkaseen kylmää vettä ja lisää seos ohuena nauhana kattilaan.

Kuumenna keskilämmöllä. Tässä vaiheessa kiisseliä ei saa sekoittaa, jotta siitä ei tule sitkeää. Kiisseli on valmista, kun sen pinta alkaa ”hymyillä” eli pinnassa näkyy kuumennuksen aiheuttamia heikkoja pyörteitä. Vanhan sanonnan mukaan ”kiisseli saa hymyillä, mutta ei nauraa” eli se ei saa missään vaiheessa pulpahdella tai poreilla. Nosta siis kattila liedeltä heti, kun ensimmäiset pyörteet kiisselin pinnassa ovat havaittavissa.

Jäähdytä kiisseli kylmässä vesihauteessa. Voit tarjota kiisselin sellaisenaan tai vaahdotetun kerman kanssa.

Meillä lapset ovat tästä herkusta aivan innoissaan, sillä usein lapset nauttivat sileästä rakenteesta, jossa ei ole sattumia. Ensin pöydän ääreen houkutteli kermavaahto, mutta seuraavan vuorokauden kuluessa kiisseliä lusikoitiin ihan ilman kermaakin välipalaksi, iltapalaksi ja aamupalaksi.

Karpalo hurmaa paitsi maullaan, myös terveysvaikutuksillaan. Useissa tutkimuksissa on todettu, että karpalolla on tulehduksia ehkäiseviä vaikutuksia ja sitä käytetäänkin yleisesti virtsatietulehdusten ehkäisyyn. Karpalon sisältämät tanniinit ehkäisevät E.Coli-bakteerien kiinnittymistä virtsateihin. Tämän antibakteerisen vaikutuksen ansiosta karpalo ehkäisee myös mahahaavan syntymistä ja ientulehduksia.

Ei kun kiisselin keittoon! Tätä punaista herkkua maistellessa voi muistella niitä syksyn kuulaita päiviä, jolloin karpaloita metsästettiin lasten kanssa läheiseltä suolta. Suurimmat ja parhaimmat marjat kun melkein kelluivat vedessä suonsilmäkkeiden rannoilla.

Tallenna

Tallenna

Tallenna