Woikoski Feeling tekee tunteella, ja se maistuu lautasella!

Woikoski Feeling kutsui Ruokaretken tiimin tutustumaan WHD Gårdin tilaan Nurmaalle. Koska paikasta oli kiirinyt herkullisia vihjeitä, tartuimme tilaisuuteen. Vuoden pisimmän päivän iltana putkahdimme keskelle kaunista suomalaista luontoa ja järvimaisemaa. Ja ennen kaikkea keskelle ruoka-aittoja, jotka löytyvät ympäröivästä luonnosta, lähivesiltä ja alueen lukuisilta lähituottajilta.

Sauna, iltauinti ja hyvät unet. Seuraavana päivänä pureuduimme WHD Gårdin makuihin.

WHD Gård toimi 1930-luvulta alkaen Woikosken tehtaan mallitilana, jossa on kasvatettu sokerijuurikasta, viljaa, marjapensaita, Ayshire-karjaa, lampaita ja hevosia. Viimeisen kymmenen vuoden aikana tekemisen tahtia ovat rytmittäneet hevosten lisäksi matkailu-, juhla-, ja kokouspalvelut, joissa kaikissa lähellä kasvatettu ja itse tehty ruoka on suuressa roolissa. Ruokamaailman pääarkkitehtinä häärii keittiömestari Juho Hämäläinen, johon voi törmätä vaikka rantaheinikössä koiranputkea keräämässä.

Juho poimii ison osan keittiönsä raaka-aineista lähialueen metsistä ja rannoilta.

Etelä-Savolaisella vieraanvaraisuudella Juho otti meidät hoiviinsa ja esitteli ympäristöä. WHD Gård toimii vuoden ympäri, alueella on kokous- ja majoitustilojen lisäksi tilausravintola Hilupilttuu, Automuseo sekä paljon luontoon ja liikuntaan liittyviä harrastusmahdollisuuksia.

Kesäisin Juho tekee Ravintola Juureskellarissa työparinsa Edgarin kanssa lähiruoka-aineksista maistuvaa ruokaa keskiviikosta sunnuntaihin, tilauksesta myös muina aikoina. Jykevien kivilohkaraiden suojaama katettu terassi tuntui houkuttelevalta paikalta, mutta siirryimme sisätiloihin, koska halusimme olla kuulo- ja näköetäisyydellä Juhon ja Edgarin avokeittiöstä.

1930-luvulla rakennettu juureskellari on ravintolakäytössä toista kesää. Seinillä näkyvät vielä juureslaarien urat ja katossa luukku, josta perunat ja lantut on kellariin kipattu. Kesällä lounasta tarjoillaan klo 11 alkaen, keittiö on avoinna klo 21 asti, ja baari puoleen yöhön.

Juureskellarin seinämaalaukset ovat mäntyharjulaisen taiteiljan käsialaa.

Mukavan pienessä tilassa on helppo seurata Juhon ja Edgarin puuhia ja kysellä välillä raaka-aineiden ja valmistusmenetelmien perään.

Juureskellarin keittiössä villiyrtit ja oman kasvimaan raaka-aineet ovat hyvin edustettuina.

Juureskellarin lista kunnnioittaa satokauden parhaita antimia. Kesälistalla päivän annos vaihtuu päivittäin, usein se päätetään saman päivän aamuna. Tänään oli tarjolla korvasieniä, itse tehtyä auringonkukkaohrattoa ja lampaan juustoa. Kesällä lammastuotteita saadaan muun muassa läheiseltä Alinin lammastilalta.

Alkuruoaksi valitsimme kuitenkin versosalaattia ja paahdettua hirvipanchettaa. Metsästystä harrastava ja paikalliseen hirviseuraan kuuluva Juho on itse ideoinut kellaritilassa valmistetun hirvipanchetan. Viranomaisten kanssa asian selvittely vei aikansa (koska olemme Suomessa…). Tämä jos mikä kertoo mielestäni aika paljon ammattilaisen kunnianhimosta. Ei mennä sieltä, missä aita on matalin. Tässä tapauksessa se taisi olla vähintäänkin hirviaidan korkuinen. Mutta prosessi kannatti, kiitos sitkeydestä!

Kesäkurpitsaspagetti ja piimä sopivat hirveen hyvin versosalaatin ja suolaisen hirvipanchetan kanssa.

Millan alkuruokana oli kylmää nokkoskeittoa, nokkoschipsejä ja vaniljaöjyä.

Alkuruoan kanssa pöytään tuotiin itse leivottua tinjami foccaciaa havulevitteen kera. Leivät leivotaan täällä itse, ruisjuureen tehty ruisleipä on yksi suosikeista. Keväällä ruisleivästä syntyi myös oma jäätelö; raskijätski.

Koiranputki on kiva kuohkea lisuke hauelle.

Kalavesien äärellä kun olemme, hauki oli itseoikeutettu pääruokavalinta. Valinta ei kyllä ollut helppo, kun tarjolla oli lähitilan maalaispossuvarras, härkäburgeri ja se päivän korvasieniannos. Yrttivoilla täytetty ruodoton haukirulla veti kuitenkin pidemmän korren. Villiyrittisalaatti (niitä, joita aamulla oli kerätty), paahdettuja auringonkukansiemeniä, itse tehtyä kukkaisvinegrettiä ja graaviporkkanaa. Hauki ui hirvensalmelaisen Kuortin kalan pyydyksiin, sinne ui usein hauen lisäksi ahventa, lahnaa, kuhaa…

Kevyt savustus antoi grillitomaatille ruokaisemman maun.

Aina kun mahdollista, haluan maistaa myös kasvisruokaa. Joku minua viisaampi on sanonut kasvisruoan olevan keittiömestarin happotestin. Onko makua vai ei? Olihan sitä. Kevyesti savustettu tomaatti härkäpapucassoulen, paahdetun ruisleivän, kutunjuustolastujen ja timjamin kanssa maistui ja täytti vatsan. Kaikki annokset olivat runsaita ja ruokaisia. Lapsille saa pienemmät annokset, mutta näkö ja maku ovat identtiset aikuisten annosten kanssa.

WHD Gårdissa saadaan paljon aineksia omasta pihapiiristä ja kasvimaalta. Lähistöllä ja koko Etelä-Saimaan alueella lähiruoan tuottajia on runsaasti, yrteistä lihakarjaan ja kaikkea siltä väliltä. Eli mitä ei kasvateta itse, saadaan useimmiten lähituottajilta. Juvalla on vireillä jopa tryffeleiden kasvatus. Possuvartaiden ainekset tulevat parinkymmenen kilometrin päästä Kuvalan maatilalta ja tilateurastamolta. Koska possu on erityisen herkkä stressille, sen lihassa jos missä huomaa makueron. Vähän jäi mieltä kaivelemaan listalla ollut possuvarras, onneksi tänne pääsee uudestaan!

Kesäinen jälkiruokaherkku – marengilla!

Jos jälkiruokana tarjoillaan tyrnigranitaa, kallioimarrekermaa, vadelmaa, minttua ja marenkilastuja, kieltäytyminen jälkiruoasta ei ole vaihtoehto. Kasvimaan laidalla kasvaa melkoinen tyrnirivistö, mutta keittiön suuremmat tyrnitarpeet täyttyvät ainakin toistaiseksi kahden kilometrin päässä sijaitsevalta Heilunkankaan tyrnitilalta.

Kun suklaatorttu on tehty oikein tummasta suklaasta, maku ei ole makea, vaan suklainen.

Suklaatortun kaverina oli itse tehtyä raparperiruusujäätelöä, jonka ainekset on saatu oman pihapiirin raparpereistä ja ruusunlehdistä. Jälkiruokajuomana oli Juhon pihasauniosta ja vadelmanlehdistä fermentoima juoma. Jäiden kanssa tarjoiltuna mocktailien aatelia:)

Herkuttelun jälkeen oli aika käydä jututtamassa Juhon työparia, puutarhuri Päiviä.

Pienessä kasvihuoneessa kasvaa tomaatit ja yrtit. Päätilan suuressa kasvihuoneessa kasvaa varsinainen kauden sato.

Puutarhan lisäksi Päivillä on kokemusta keittiöstä. Kun asiansa osaavan ja innostuneen puutarhurin työparina on idearikas ja rohkea keittiömestari, uusia kokeiluja ja reseptiikkaa syntyy kuin luonnostaan. Täällä aistii työn imun, josta molemmat nauttivat. Ja mikä parasta, asiakas saa nautittavakseen maistuvan kattauksen lähiruokaa.  Juhannuksen jälkeen suunnitelmissa on kylvää puutuhkaan kaskinaurista, vanhaa Eno-kantaa. Herkkuja on siis tiedossa pitkälle syksyyn, riistaviikoille ja talveen.

Tilalla on pitkät perinteet oman ruoan kasvatuksesta, jo nykyisen omistajan Clas Palmbergin äiti oli innokas puutarhuri. Päätilalla, vain kuuden kilometrin päässä WHD Gårdista oleva vanha kasvihuone on taas kunnostettu, marja- ja vadelmapensaat raivattu ja omenapuut tuottavat satoa. Clasin vaimon Sari Palmbergin visio omasta kasvimaasta ja omavaraisuudesta alkaa muuttua todeksi. Täällä huokuu into tehdä ja kokeilla. Hyötypuutarhan antimien kasvattaminen ravintolakäyttöön on haasteellista,  prosessi ei ole nopea, vaan täynnä yllätyksiä. Jokainen joka on kasvattanut kasvimaalla jotain, tietää.

Kasvimaalla kasvaa lähes 50 eri lajia syötävää

WHD Gårdin kasvimaan suunnittelun Päivi aloitti kaksi vuotta sitten aloittaessaan työt täällä. Lajikkeita tulee koko ajan lisää. Kasvimaan suunnittelu ja toteutus on pitkä jatkumo, täällä ei suunnitella vain yhtä satokautta, vaan koko vuoden kirjoa ja tulevia vuosia. Vanhojen lajikkeiden rinnalle istutetaan uusia, kuten tänä keväänä pensasmustikkaa.

Omasta kanalasta saadaan tuoreita munia pienempiin tarpeisiin. Luomumunien toimittajakin löytyy 10 kilometrin päästä silloin kun tarve on suurempi.

Kalle-kukko kanalaumansa kera. Kuva Sari Selkälä, Ruokaretki.fi

WHD Gård on osa Woikoski Feelingin matkailupalveluita. Kuuden kilometrin päässä on kesäkahvila Saiman Torppa sekä Woikosken tehdasmuseo. Sama paikka, mistä löytyy uuden elämän saanut vanha kasvihuone. Etelä-savolaista vieraanvaraisuutta tarjoillaan myös 25 kilometrin päässä Kirjokiven Kartanossa. Tunnelmallisessa 1800-luvun ympäristössä pääsee nauttimaan Juhon makumaailmasta sekä Päivin pihaistutuksista. Idyllinen paikka kokoustamiseen tai perhejuhlien pitoon. Puutarhaihmiset huomio, osa Kirjokiven puiston kasvillisuudesta on peräisin 1800-luvulta!

WHD Gårdissa kasvatetaan myös silmänruokaa

Ja totta, kulttuuritien varrella täällä ollaankin. Taidekeskus Salmela ja UNESCON maailmanperintökohde Verlan ruukkikylä ovat aivan lähietäisyydellä. Ja kuitenkin itsensä löytää luonnon ja rauhan keskeltä, viekottelevien makujen ääreltä. Woikoski Feeling, erilainen maailma:)

Hyvän ruoan lisäksi WHD Gårdin kattaukseen kuuluvat mukavat uudet majoitustilat, täysimittainen AA-1 tason frisbeegolfrata, rantasauna, uinti- ja kalastusmahdollisuus, vene- ja kanoottivuokraus ja yksi Pohjoismaiden laajimmista yksityisomisteisista Automuseoista. Jos et ennen ole nähnyt vetyautoa, täältä löytyy myös sellainen!

Woikoski Feeling yhteystiedot:

WHD Gård
Nurmaankyläntie 90, 52960 Nurmaa

Saiman Torppa ja Woikosken tehdasmuseo
Virransalmentie 2023, 52920 Voikoski

Kirjokiven Kartano
Rudolf Elvingin tie 109, 47900 Vuohijärvi

Tiedustelut, myynti ja asiakaspalvelu
Puh. 040 656 5981
Sähköposti: whd@woikoski.fi

Ajo-ohjeet I Google Maps

Verkkosivut
Facebook-sivut
Instagram #woikoskifeeling

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Take away eväsretki onnistuu helposti Helsingissä

Aurinkoinen ilma, sopivasti vapaata ja tekisi mieli herkutella taivasalla. Piknik-kori ja viinilasit jäivät kotiin, mutta se ei haittaa, sillä rento take-away retki tekee ihan yhtä hyvää.

Kauppatorilla on turistimeininkiä vuoden ympäri. Tänne on helppo solahtaa joukkoon:)

Päätimme poimia helpot eväät mukaan ja tutustua samalla Helsingin kahteen suurimpaan toriin; Kauppatoriin ja Hakaniemen toriin. Suunnitelmissa oli myös testata, miten helposti Helsingissä onnistuu hetken mielijohteesta singahtaa eväsretkelle. Carpe diem!

Kotimaisuusaste näytti hyvältä Tiina Seren kojussa. Mukaan tarttui nippu retiisejä. Kuva Sari Selkälä, Ruokaretki.fi

Torielämä ja myytävät tuotteet muuttuvat ajan hengessä. Seitsemän päivän torityöviikkoa tekevä Anneli tietää, mikä liikkuu nykyisin Kauppatorilla; Mix Box.

Alunperin pari vuotta sitten tmi J. Vaahtokarin myyjän Annelin ideasta lähtenyt Mix Box on sekoitus kauden marjoja; kirsikoita, mustikoita, vadelmia, mustikkaa ja tietysti mansikoita. Nyt Mix Boxeja näkyy jokaisella kojulla. Kauppatorilla on turha kaupitella puolukkalaatikkoa. Mix Box lähti meidänkin eväsretken jälkkäriksi.

Tmi J. Vaahtokarin Anneli on torikonkari.

Kun marjat ja kasvikset oli valittu, oli aika siirtyä kalaosastolle. Heille, jotka nauttivat valmiista kalaherkuista, suosittelemme laskeutumista Linnean veneelle, joka toimii kelluvana kalatiskinä torin kupeessa.

Linnea ajaa veneensä Sipoosta Kauppatorin rantaan kesäaamuisin seitsemältä. Työpäivä on käynnistynyt jo paljon ennen sitä, sillä silakkapihvien massan teon Linnea aloittaa puoliltaöin. Kokeneella tekijällä silakkapihveissä menee aikaa 20 minuuttia per pannu. Lohipihvit paistuvat ”siinä sivussa”. Molempia tiedetään torilla kysyä, niitä on ollut tarjolla jo kauan.

Linnean silakkapihvejä tiedetään kysellä.

Linnea aloitti kalan myynnin äitinsä kanssa 70-luvulla, silakkapihvien resepti taitaa olla äidin perintöä. Lohipihvit on omalla erikoisreseptillä, jota kysellään usein. Vielä ei Linnea ole maukkaiden ja mureiden pihvien salaisuuden verhoa raottanut. Meidän take away -evääksi lähti molempia, sekä silakka- että lohipihvejä.

Torikahvit ja munkki, kesän must!

Kauppatorin jälkeen suuntasimme Hakaniemen torille. Perinteinen tori avattiin joulun alla vuonna 1897. Torilla käydään kauppaa edelleen maanantaista lauantaihin. Joka kuukauden ensimmäisenä sunnuntaina Hakaniemen torilla on perinteiset Maalaismarkkinat klo 10 – 16.

Tmi Tarvainen on tehnyt torikauppaa Hakaniemessä reilut 30 vuotta. Intoa riittää edelleen.

Tarvaisen myyntikojusta löytyi suomalaista uutta superperunaa, Jussia. Kaikki Tarvaisen tuotteet tulevat suoraan viljelijöiltä. Torilla ollaan varhaisesta keväästä syys-lokakuuhun asti eli niin kauan kuin kotimaista satoa riittää myyntiin.

Torin vieressä on jyhkeä punatiilirakennus. Arkkitehti Karl Hård af Segerstadin suunnittelema Hakaniemen kauppahalli avasi ovensa 1914. ”Ehtaa söörviisii kahdessa kerroksessa” luvataan edelleen. Kaksikerroksisessa hallissa on 60 erikoisliikettä, joista 38 myy elintarvikkeita. Valinnan varaa siis löytyy retkieväiden hankintaan.

Syksyllä alkavassa peruskorjauksessa Hakaniemen halli korjataan alkuperäiseen loistoonsa. Myynti hallissa ei kuitenkaan keskeydy, toiminta jatkuu väliaikaisissa tiloissa aivan nykyisen hallin läheisyydessä.

Katso videoklippi Hakaniemen hallista,jos uskallat…

Lihaa, kalaa, kasviksia, leipää, juustoja, herkkuja, hilloja… täältä saa kaikkea!

Iris pakkasi meille Mouhijärven voita retkelle mukaan. Piknik-väki saa voin kyytipojaksi myös puisen veitsen, hyvä palvelu!

Lentävän Lehmän juustopuodin avasivat sisarukset Hanne Hirvonen ja Laura Mauno vuonna 2011. Puoti on alusta pitäen keskittynyt luomuun ja lähiruokaan. Alku oli kivistä, mutta nyt rytmi on ihan toinen ja lähi- ja luomu kuuluvat normaaliin arkeen. Lentävän Lehmän valikoimissa on sekä kotimaisia pienten juustoloiden tuotteita että kansainvälisiä klassikkoja.

Perinteinen Juustopuoti Oy on erikoistunut erityisesti kotimaisiin juustoihin.

Perinteinen Juustopuoti Oy panostaa kotimaisten pientuottajien juustoihin; on Vilhoa ja Hilmaa, Kiuruveden paistettua munajuustoa, itkevää mustaleimaa Toholammilta… Tiskin takana hymyili tuore yrittäjä Saara, joka vakuutti meidät juustotiedollaan. Täällä tunnetaan juustot.

Helsinkiläisten oma juuston valmistaja on Helsingin Meijeriliike Oy. Juustot nimetään Helsingin kaupunginosien mukaan. On Hakaniemi, Hanasaari, Ullanlinna, Linnunlaulu, Klippan. Mukaan lähti pala Hanasaarta.

Mikä valikoima vaikka mitä!

Lihatuotteita ja makkaroita Hakaniemen hallissa on metreittän, taatusti tuoretta ja maukasta. Eli jos suunnitelmissa on grillipiknik, tänne vaan. Yhtä vanha kuin itse halli on lihakauppa E. Hakkarainen, jossa on myyty tuorelihaa jo vuodesta 1914. Pitkät perinteet on myös vuonna 1957 avatulla Holmbergillä, täältä saa erityisesti ranskalaisia herkkuja ja hiukan harvemmin lihatiskillä kohdattua ankkaa ja kania. Roinisten perheyritys on keskittynyt italiaisiin herkkuihin, ja muhkeat valikoimat makkaroita ja lihaa löytyy myös Kestoleike Oy:n, Liha-Hakan ja Reinin Lihan tiskeiltä.

Retkieväidemme kalakiintiö täyttyi jo Kauppatorilla Linnean silakka- ja lohipihveistä. Mutta on Hakaniemen hallissakin mistä valita. Rosendahlin vuonna 1939 avatun kalakaupan erikoisuus on erittäin ohuiksi siivuiksi leikattu miedosti graavattu lohi, mahtava valikoima on myös Ekströminin ja Marja Nättin kalapuodissa, Kala Patagónicossa ja Reitin kalassa, joka myy tuoretta kalaa suoraan ammattikalastajilta Porvoon saaristosta.

Marianna pakkasi meille mukaan auringonkukan siemeniä sisältävän pehmeäkuorisen luomuruisleivän.

Olen 110 % leipäihminen eli ilman leipää ei retkeä synny. Tuffen leipä- ja leivonnaismyymälässä kaikki leivät ovat juureen itseleivottuja. Itse Tuffe on Marokosta kotoisin ja leiponut leipää Espoon Olarinluomassa lähes 30 vuotta. Myymälän erikoisuutena on perinteisempien leipien lisäksi beduiinileipä. Suosittelen!

Leipäihminen tai ei, Hakaniemen hallista on vaikea lähteä pois ilman tuoretta leipää, pullaa, kakkua tai muita leivottuja herkkuja. Helsingin leipä, Kakkugalleria, LeipätoriKeliapuodissa on Suomen laajin gluteeniton valikoima, tuoreiden leipomotuotteiden lisäksi on myslejä, pastaa, nuudeleita ja jauhoja. Marian konditoria ja eväsmyymälä leipoo kaiken kotimaisesta lähimyllyn viljasta ilman lisä- ja säilöntäaineita. Täältä saa myös Liperin ruiskuorisia piirakoita, vink vink. Sanna Ekströmin myymälässä on lähileipomoiden leipä- ja konditoriatuotteiden lisäksi erikoiskahveja ja mm. ranskalaisittain valmistettua Frambois-leipää.

Tuffen ruisleipä, Mouhijärven voita ja Linnean silakkapihvit. Kesäevästä parhaimmillaan.

Aika nopealla kierroksella saimme kokoon upea kattauksen kotimaista lähiruokaa, toreilta ja Hakaniemen hallista poimittua.

Hetken mielijohteesta syntynyt Take away -piknik onnistui täydellisesti. Helsinki on täynnä ihania rantoja, viheralueita, mattolaitureita ja puistoja. Suuntasimme Tervasaaren mattolaiturille, emme valloittaneet matonpesupaikkaa, vaan laiturin vieressä olevan pöydän. Viltti pöydälle ja herkuttelemaan!

Kauppatori

Ma-pe 6.30 – 18.00, la 6.30 – 16.00
kesäsunnuntaisin 10.00 – 17.00

Hakaniemen tori

Ma-la 6.30 – 16.00,

Hakaniemen kauppahalli

ma-pe 8-18, la 8-16
su suljettu

Listan kaikista Helsingin toreista löydät tästä linkistä.

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Kustavin Kipinä kattaa ruokaelämyksen erityiseen ympäristöön

Ruokaretken tiimille tarjoutui tilaisuus päästä kokemaan Kustavin Kipinän kesäkauden avajaiset. Team Milla & Sari hyppäsi autoon ja ajoi kesäkuisena lauantaina Kustaviin. Kuudetta kesää katetaan Kustavin Kipinän Pop Up Ravintolassa viikoittain vaihtuvat huippukokkien menut. Varsinainen herkutteluputki alkaa 6.7., niinpä kesäkuun avajaisviikonloppu oli alkua tuleville ruokaelämyksille.

Ja kyllä, pakko sanoa, että viimeistään puolessa välissä iltaa olimme liekeissä. Tällaisesta tilan, tunnelman, luonnon ja makujen yhdistelmästä pääsee harvoin osalliseksi. Kipinässä koko kirjo jysähti päälle sellaisella voimalla, että runsaan kolmen tunnin aistielämysten jälkeen ei voinut kun todeta, että olimme mukana jossakin sellaisessa, mitä jokaisen pitäisi kokea vähintään kerran kesässä.

Jouni Kuru on isänsä Pekan kanssa rakentanut Kustavin kangasmetsän keskelle uskomattoman miljöön.

Kustavin Kipinän resepti on yksinkertainen. Pekka Vapaavuoren vuonna 2011 suunnittelema rakennus tarjoaa puitteet modernille taiteelle ja konserteille, jotka yhdistetään saaristolaisruokaan. Viikoittain vaihtuvat vierailevat keittiömestarit suunnittelevat saariston raaka-aineista ja paikallisista herkuista oman menunsa maustaen kokonaisuuden omalla persoonallisella tyylillään. Intohimo ja rakkaus omaa työtä kohtaan maistuu ja näkyy lautasella.

Kustavin Kipinän kesän käynnistivät Mikko Marttinen (vas.) ja Roni Toivari lähiruokaa ja metsää juhlistavalla menulla.

Pop Up Ravintola voi johtaa terminä jopa väärille mielikuville. Kesäkuun viikonlopun mestarit Mikko Marttinen ja Roni Toivari loihtivat neljän ruokalajin menun ja muutaman ylimääräisen keittiöntervehdyksen sellaisella palolla, että ei voi kun hämmästellä. Makuelämyksen sinetöi rento ilmapiiri ja lämmin ilta terassilla suomalaisen saaristoluonnon sylissä.

Ronin käsissä valmistuvat alkutervehdyksenä ruiskeksit minivihannesten, grillatun kiinansipulipureen, graavatun keltuaisen ja Mimiksen syötävien kukkien kera.

Tänä vuonna Kustavin Kipinän kesä tulee olemaan historiansa kansainvälisin ja pisin pop-up kesä. Puhtaiden makujen slow’ta, joka tarjoillaan pilke silmänkulmassa, ja pieninkin yksityiskohta on huolella mietitty.

Jopa astiat kertovat tarinaa eri ruokalajien kera – alkutervehdys tarjoiltiin Kustavin savipajan lautasilta.

Kesäkuun avajaisviikonloppuun idean isä ja paikan isäntä Jouni Kuru oli kehittänyt erityisen holittoman juomamenun. Tämän yhdistelmän jälkeen viinipaketti olisi tuntunut jopa tylsältä, niin hyvin nappasivat ruokien ja juomien maut yhteen. Toivottavasti hibiskuksen, puolukan ja poltetun omenapuun kaltaiset makuelämykset löytyvät myös tulevista menuista.

Siian, herukoiden ja merilevän kanssa tarjoiltiin herukanlehdistä, fenkolista ja sitruunasta tehtyä juomaa.

Saimme kuulla, että ihmiset ovat jopa herkistyneet itkuun täällä. Niin kauniita annoksia, yllätyksellisiä makuja ja herkullisia yhdistelmiä. Helppo uskoa!

Uudet perunat rokkaavat rucolan ja lipstikan seurassa, koristeena Mimiksen kauniita ruokakukkia.

Kokkien tervehdysten jälkeen saimme eteemme ensimmäisen menun mukaisen alkuruoan. Tattarisienipuuroa, päällä sienikeksi, kuivattua kirveliä, islantilaista meritryffeliä ja kastikkeena sienisaboyn. Kehtaisiko lautasen nuolla?

Menussa käytetyt sienet tulevat salolaiselta Sienimön tilalta.

Kipinässä paikan voi valita valoisista sisätiloista, josta on kiva seurata kokkien hyörinää, katetulta terassilta tai melkein luonnon helmasta avoterassilta. Sään, oman fiiliksen ja seurueen mukaan.

Ruokalajien välit soljuivat mukavaan tahtiin, kolme tuntia kului huomaamatta. Nuorimmat asiakkaat kirmasivat välillä terassin poikki kangasmetsään ihastelemaan muurahaisten moottoritietä ja kivenlohkareita. Kaiken ikäisille riitti maisteltevaa ja seurattavaa. Lapsien annokset olivat samat kuin aikuisten, osa pienemmässä koossa. Pasta bolognesen perään ei kysellyt kukaan.

Kun saariston läheisyydessä ollaan, ateria ilman tummaa leipää olisi ollut pettymys. Pettyä ei tarvinnut. Fenkolisiemenillä maustetun ruskean voin olisin voinut säästää vaikka jälkiruoaksi.

Tummalla olutsiirapilla valeltu saaristolaisleipä tarjoiltiin kahden erilaisen dipin kanssa; fenkolinsiemen ruskea voivoi sekä ranskankerma, jossa kylmäsavustettua hauenmätiä piparjuuren kera. Maistui!

Jos tekemisen filosofiana on, että keittoliemi kiehuu hymyillen, ei hymynkaretta syödessään edes kannata yrittää piilottaa. Kun Roni toi pöytään sokerisuolattua hiillostettua siikaa, joka on maustettu grillatulla voilla, kalan suomut vielä rapeana pinnalla, hymymme levisi korviin. Pohjalla pikkelöityjä valkoisia herukoita ja savustettua kalalientä maustettuna paahdetulla merilevävoilla. Herukanlehti-fenkoli-sitruuna juoma oli piste i:n päälle. Nyt ymmärrän, miksi täällä joskus itketään.

Lämmin, paahdetulla merilevävoilla savustettu kalaliemi aateloi siian.

Ennen aterian alkua kuulimme Mikolta, että menun liha tulee paikalliselta Vallilan tilalta Vehmaalta, Vallan Maukkaalta. Tilalla kasvatetaan maatiaispossun lisäksi hiukan harvinaisempaa mangalitsapossua. Suomalaisittain villasikana tunnettu mangalitsapossu on unkarilainen rotu, jota alunperin pidettiin lemmikkinä. Mangalitsa on hiukan maatiaispossua pienempi, mutta roimasti rasvaisempi. Possut teurastetaan ja tarkastetaan paikallisella tilateurastamolla eli liha voidaan tarjota myös mediumina. Ennen varsinaista pääruokaa saimmekin maistaa mangalitsasta kinkun tapaan tehtyä alkupalaa.

Vapise Berlusconi – täällä syntyy syötävää taidetta!

Kustavin Kipinä haluaa tehdä ruokaa, joka koetaan paitsi herkullisina makuina, myös ympäristön ja ympäröivän taiteen ja elämysten vaikutuksesta. Olisiko lähiruoan holistinen kokemus oikea termi?

Seuraavan annoksen jälkeen viimeisinkin tyhjä kolo vatsassa täyttyi. Pääruokamme oli maatiaispossun yön yli haudutettu niskaa. Grillattu ja glaseerattu mustalla valkosipulilla, kaverina grillattua varhais- ja kyssäkaalia ja hunajanaurista kasviksistaan palkitulta turkulaiselta Lindrothin tilalta. Rinnalla grillattua purjokreemiä ja kastiketta, joka on maustettu hehkukivien grillihiilien läpi sulatetulla mangalitsapossunrasvalla. Mestari Toivarin sanojen mukaan ”grillipläjäys”… Kelpaa!

Suussa sulava kastike on maustettu mangalitsapossun rasvalla, joka on kaadettu hehkuvien hiilien läpi. Uuh!

Pääruoan kanssa nautimme Jounin juomamenusta omena-savutee-koivu -juomaa, joka täydensi mukavasti maukkaan possun.

Ennen varsinaista jälkiruokaa saimme maisteltavaksi pienen esijälkiruoan; raparperihilloketta, maustettu koivunmahlasiirapilla, jogurttisorbettia, vieressä koivunmahlalla maustettua maitovaahtoa. Mistä nämä virtuoosit kaivavat ideansa?

Suomalaisen alkukesän metsämaut tiivistyivät jälkiruoaksi; kerkkää, hunajaa ja katajaa.

Varsinainen jälkiruoka meni aivan metsään; kuusenkerkästä tehdyn parfaitin seurana oli lähitilan hunajasta tehty hunajakreemi, katajanmarjakeksi, kuusenkerkkägranite, koristeena hunajakennoa ja tuoretta kuusenkerkkää. Lasiin kaadettiin kuusenkerkästä, hunajasta ja vihreistä rypäleistä tehty juoma.

Vietimme pitkän illan nauttien ja samalla kuulimme Kustavin Kipinän alkulähteistä, huikeista keittiömestareista, jotka ovat tuoneet paikkaan omat reseptinsä ja tarinansa. Tämän kesän tarinankerrontaa jatkavat Mikon ja Ronin jälkeen 6. heinäkuuta alkaen huippuammattilaiset Tampereelta, Ranskasta, Miamista, Norjasta ja Islannista. Juuri Islannilla on ollut suuri vaikutus Kustavin Kipinän henkeen. Se koetaan myös tulevana kesänä. Edessä on varmasti huikea heinäkuinen saaristo- ja lähiruoan ylistys.

Upeiden makunautintojen ja ympäristön lisäksi Kustavin Kipinän ainutlaatuisuus syntyy asiakkaiden ja tekijöiden vuorovaikutuksesta. Mikko ja Roni laittoivat itsensä peliin koko sydämestään, sen näki. Rennolla otteella ja ammattilaisen ylpeydellä he kokkasivat ja kertoilivat raaka-aineista ja valmistusmenetelmistä. Jouni henkilökuntineen isännöi leppoisasti salissa ja terassilla, huomioiden jokaisen paikalla olijan. Aterian päätyttyä moni kävikin kädestä pitäen kiittämässä isäntiä ja mestareita. Lähdimme kylläisinä kotimatkalla, syynä hyvä ruoka, mutta ennen kaikkea mieliinpainuva kokemus.

Kustavin Kipinä Pop Up kesän teemaviikot – 6 viikkoa, 6 erilaista teemaa:

6.–9.7. Laurent Holleville ja Sebastien Jeudy tulevat tiiminsä kanssa luomaan ainutkertaisen ranskalaisen menun saariston antimista.

13.–16.7. Jonah Kim Miamista tulee tutustumaan saariston raaka-aineisiin omalla rennolla meiningillään ja japanilais-korealaisella tyylillään.

20.–23.7. Mika Roito ja Pekka Salmela pyörittävät Ravinteli Berthaa, Ravinteli Huberia ja pitävät catering palvelua Tampereella. Mitä tapahtuu paikallisille raaka-aineille tamperelaiskokkien käsissä ja Kipinän uusiokäytössä olevassa ahjogrillissä?

27.-30.7. Fannar Vernhardsson on vieraillut Kustavin Kipinässä  aikaisemminkin. Islannin kokkimaajoukkueen jäsen on intohimoinen metsästäjä ja kalastaja. Luvassa on tuttuja raaka-aineita islantilaisella otteella.

3.–6.8. Tony J. Martin ja Roy Klausen tulevat Stavangerista tutustumaan Suomen saariston raaka-aineisiin. Kaksikon työssä kaikki lähtee lähiseudun ekologisista, korkealaatuisista kauden raaka-aineista yhdistettynä tinkimättömään laatuun ja ripaukseen alkemiaa. Tällä viikolla ruoka ja viini ovat 110 %:sti tasapainossa.

Kattaukset torstaista sunnuntaihin klo 13.00, 16.00 ja 19.00.
Neljän ruokalajin menu 65 € (sisältäen lisäksi kokkien pieniä yllätyksiä väliin!), neljän kaadon viinipaketti 35 €.
Varmista paikka ja tee pöytävaraus tästä!

Yhteystiedot:
Kustavin Kipinä
Pohjolanniementie 2
Kustavi 23360

Nettisivut
Kustavin Kipinän Facebook
Instagram #kustavinkipinä

Ajo-ohjeet:
3 km Kaitaisten sillalta ennen Kustavin talouskauppaa tie oikealle Salmitun kylään. Seuraa opasteita perille.
Kohde kartalla

Lisätiedot:
Jouni Kuru puh. 045 862 8705
puh. 040 5832167
info@kustavinkipina.fi

P.s. Kesän jälkeen suunnittelmissa on syksyn Kipinä, 2-3 pitkää viikonloppua, jotka rakentuvat riistan ympärille.

 

Tallenna

Superperuna Jussin tie pöytään on pitkä

Uusi kotimainen Jussi on kaunis superperuna.

Mitä suomalaiset odottavat vesi kielellä juhannusviikolla? Kotimaisia uusia perunoita tietenkin. Perunoita, jotka ovat keskenkasvuisia vauvaperunoita.

Hankkijan Timo, tuo jo nelikymppinen kotimainen varhaisperunalajike on kaikille tuttu hyvässä ja pahassa, mutta nyt se on saanut haastajan. Jussi on valmiina valloittamaan suomalaisten sydämet.

Kovan luokan haastaja Jussi onkin. Sitä voisi tituleerata jopa superperunaksi. Herkullinen Jussi on komean soikea: tasakokoinen ja kauniin keltainen malloltaan. Ei sellainen kalvakka kuin Timo. Tasainen pinnaltaan, ei syviä koloja perunanpesijän kiusaksi. Se tuottaa enemmän mukuloita verrattuna Timoon. Ja mikä ihmeellisintä, Jussi ei ole pelkästään varhaisperunalajike, vaan sitä voi tuottaa syksyyn asti. Jussia voi siis nostaa pellosta Jussista syyskuulle. Näyttäisi siltä, että peruna maistuu vielä varastoinnin jälkeen keväälläkin.

Jussi on Suomessa jalostettu, suomalaiseen ilmastoon sopiva lajike. Lajikkeen täytyi pystyä hyödyntämään Suomen valoisa yö ja tarjeta huhtikuun kylmässä maassa.

Koeputkessa on terve Jussi-emokasvi, Josta lisäämisprosessi alkaa ja kestää 5 vuotta.

Uuden perunalajikkeen jalostus ei ole ihan helppo nakki. Se on aikaa vievää, paljon yrityksiä ja erehdyksiä on Jussinkin taipaleella ollut. Jussi sai alkunsa vuosituhannen vaihteessa, kun valtionyhtiö Boreal Kasvinjalostus Oy aloitti sen jalostuksen. Jussin vanhemmiksi valikoituivat Timo ja Gloria. Risteytykseen tarvittiin Timo, jotta peruna kestää routaisen aikaisen maan. Säkenöivän ulkomuotonsa ja monimukulaisuutensa se sai Glorialta.

”Minä sanon näitä varhaisperunalajikkeita aina pöljiksi potuiksi, koska ne suostuvat kasvamaan kylmässä. Pannaan karvalakki päähän ja ne kasvaa, eikä palellu! Jos pistät hollantilaisen lajikkeen kylmään maahan, se on siinä”, veistelee Paula Ilola, Suomen siemenperunakeskuksen toimitusjohtaja.

Timo toimi äitinä, eli emikasvina ja Gloria pölytti Timon. Timo ja Gloria saivat 500 erilaista risteytettyä jälkeläistä, joita karsittiin ja testailtiin niin kauan, kunnes jäljellä oli Jussi. Muut veljet ja siskot eivät olleet yhtä hyviä. Jalostaja Leena Pietilä teki tätä kehittelytyötä kymmenisen vuotta.

Siemenperunakeskus aloitti yhteistyön Boreal Kasvinjalostus Oy:n kanssa, kun lajike oli olemassa. Hiljaisesti kokeiltiin kolme vuotta olisiko tästä uudeksi perunaksi. Sen ominaisuudet todettiin niin paljon paremmaksi verrattuna Timoon, että lajiketta lähdettiin viemään markkinoille. Sitten paljastettiin myös nimi: Jussi.

Oli jo aikakin saada uusi varhaisperunalajike. Jussi herättää kansallistuntoa jo nimensäkin ansiosta. Nimen perunalle antoi jalostajansa Leena Pietilä. Nimi syntyi lupauksesta, että peruna on Juhannukseksi valmis nostettavaksi.

”Ennen kuin siemenperunakeskukselta lähti siemenperunaviljelijälle, kesti viisi vuotta, koska perunaa piti lisätä viisi kertaa. Nämä ovat käsintehtyjä puhtaita taimia. Sanoo Paula Ilola ja näyttää koeputkea, jossa on pienenpieni Jussi.”

Jussin mukulat ovat kauniita ja irtoavat helposti juuristaan.

Jussi on näillä näkymin jäämässä viimeiseksi kotimaiseksi perunalajikkeeksi.

”Perunanjalostus on kallista ja aikaa vievää työtä. Lisäksi ulkomaisia lajikkeita on tullut Suomen markkinoille runsaasti viime vuosina. Kilpailu on kiristynyt niin paljon, että Boreal on päättänyt lopettaa uusien perunalajikkeiden jalostuksen”, kertoo Leena Pietilä kasvinjalostuslaitokselta.

Jussia voi viljellä kaikilla perunan viljelyalueilla Suomessa.

Viljelijäpalaute on ollut positiivinen, omista perunoista on voinut lisätä siemenperunoita. Tuottajien ensimmäiset kokemukset ovat niin hyviä, että viidakkorumpu on kiirinyt.

Helsingin kauppatorilla on Jussia kaupan tänä kesänä.

Suomalaiset ovat ruotsalaisten ohella ainoita maailmassa varhaisperunan perään.

”Sehän on vähän hölmöä, koska kasvi on kesäkuussa lapsukainen, keskenkasvuinen. Ruotsalaisetkin viljelijät ovat nyt kiinnostuneita Jussista, mutta ensin me takaamme suomalaisten viljelijöiden tarpeet.”

Tänä kesänä Jussia on huomattavasti enemmän saatavilla kuin viime kesällä 2016, Jussi kruunaa tänä kesänä yhä useamman juhlapöydän.

”Mikä parasta Jussissa, puret perunaa, etkä vesipalloa. Kun Timo menee vanhaksi siihen tulee jättimukuloita, mutta Jussi pysyy kauniin tasakokoisena. Paula Ilola hehkuttaa.

Jussin matka kuluttajan pöytään on ollut pitkä, mutta tänä kesänä Jussia jo hyvin tarjolla

 

Ruokaretken Milla kirjoitti artikkelin Jussi-perunasta Helsingin Sanomiin 23.6.2016. Tämä Ruokaretken artikkeli on päivitetty versio kyseisestä jutusta. Laajempi Jussi vahaisperuna -artikkeli löytyy:  http://www.hs.fi/kotimaa/art-2000002907635.html

 

Tallenna

Sideways festarilla oli hyvät purtavat

Parilat kuumina, Sideways ei jätä nälkäiseksi.

Ruoan tuoksu ja musiikki kantautui Teurastamon alueelta Sörnäisiin ja Kalasatamaan asti. Rento Sideways -festivaali täytti Helsingin Teurastamo-alueen 9.-10.6.2017. Tapahtuma järjestettiin kolmannen kerran tänä kesänä. Kävijämäärä on kasvanut ja myös festarialueen koko laajentunut sitten ensimmäisen kerran, vuoden 2015, jälkeen.

Yoga. Cake. Life

Sidewaysin mehukas burgeri.

Festivaalien laaja artistikattaus toi paikalle runsaasti erilaisia musiikinystäviä. Tämä on otettu hyvin huomioon ruokatarjonnassa, sillä kuten musiikki, niin ruokamieltymyksetkin vaihtelevat paljon. On lihaisia burgereita, maukkaita juureslastuja sekä raikkaita vegeannoksia.

Rapeaa pikkusuolaista juureksista. Gluteenittomat snacksit sopivat myös vegaaneille.

Spiraaliperunan perunasta, bataatista sekä punajuuresta valmistamat lisäaineettomat sekä käsintehdyt snacksit ovat festareilla mainio apu pikkunälkään. Perunat ovat kotimaisia rosamundia, punajuuri on Teuroolta ja bataatti Pohjois-Carolinasta. Spiraaliperuna kiertelee Sidewaysin lisäksi muitakin kesän tapahtumia.

Roots Helsingin valikoimiin kuuluu myös Hey Day raakamehu.

Roots Helsinki on pelkästään vegaanista sekä gluteenitonta ruokaa tarjoileva kahvila Vaasankadulla Helsingissä. Kahvittelun ja syömisen lisäksi on mahdollista osallistua joogatunneille, joita järjestetään samassa rakennuksessa. Annoksista löytyy nyhtökauraa, kvinoaa sekä kotimaisia kasviksia.

Iitin Maatilatorilla lähiruoan tuotantoketju on lyhyt

Olen ollut Iitin Maatilatorin vannoutunut asiakas siitä lähtien, kun elämä johdatti minut ja perheeni paikkakunnalle. Tosin jo ennen sitäkin, Kouvolan Korialla asuessani vierailin maatilatorilla usein. Tuolloin lähinnä sen mainion kalatorin takia. Kalatorilta sain nimittäin hyvin henkilökohtaista palvelua, ehkä parasta ikinä. Kalakauppias tiesi mieltymykseni savustettuun ankeriaaseen ja soitti minulle henkilökohtaisesti, kun ankeriasta oli vesiltä noussut. ”Pistänkö savustaen? Nyt olisi teikäläisen herkkua taas tarjolla.” Näin saattoi kuulua puhelimen toisesta päästä useamminkin kuin kerran kesässä, ja harvoin tuli kieltäydyttyä. Onnekseni Kalatori jatkaa samalla, taatulla kylämeiningillä tänäänkin Iitin Maatilatorin pihapiirissä.

Iitin Maatilatori palvelee keskiviikosta sunnuntaihin, Valtatie 12:n varrella, Lahden ja Kouvolan välisellä matkalla

Kalatorin tarjonnan lisäksi Iitin Maatilatorilta löytyy erinomaisen monipuolinen valikoima vaikka minkälaisia paikkakunnan herkkuja, niin arkeen kuin juhlaankin. Maatilatori sijaitsee valtatie 12:n varrella Lahden ja Kouvolan välimaastossa, Kausalan taajamassa. Matkalaisen kannattaa pitää kahvipaussi juuri Maatilatorin kohdalla, sillä tarjolla on aina sen aukioloaikoina taatusti tuoretta kahvia ja paikkakunnan leivonnaisia moneen makuun.

Kahvitauon paikka

Rauhallinen näkymä idyllisen Iitin Maatilatorin kahvion ikkunasta

Kahvit nautittuaan on mukava tutustua torin laajaan tarjontaan, tehdä ostoksia kotiin ja kesäkylään viemisiksi. Maatilatorin tarjontaan kuuluvat leivonnaiset, juustot ja levitteet, vihannekset ja juurekset, yrtit, säilykkeet, mausteet, teet ja juomat, jauhot ja pastat sekä uniikit käsityötuotteet, makeisia unohtamatta. Iitin Maatilatorin sydän on kuitenkin sen lihatiski, joka on lähiseudun tuottajien yhteistyön taidonnäyte.

Suolaista ja makeaa moneen makuun. Lauantaisin Maatilatorilla on tarjolla usein myös lounasta.

Iitin Maatilatorin lihatiskin takaa löytyy neljä mielenkiintoista tarinaa, joiden summa tiskin tarjonta on. Tarina ja Maatilatorin tarjonnan ydin alkaa Lukkarin Maatilalta Myllykoskelta, jossa isäntäpari Satu ja Lasse Lukkari hoitelevat possujaan.

Tilan asukeilla on hyvät oltavat, sillä huolellinen ja aidosti elinkeinostaan välittävä isäntäpari valvoo paitsi sikalan lämpötilaa ja ilmastointia, myös valaistusta ja sitä, että asukeilla on riittävästi tilaa ja virikkeitä ympärillään. Jo ensisilmäyksellä näkee, ettei possujen tarvitse tilastaan taistella; eläimet näyttävät hyvävointisilta, tilat ovat siistit ja lattioilla on kuivia olkia pöyhittäväksi.

Satu ja Lasse Lukkari Lukkarin tilalta.

Lukkarin tilalla possu itsekin nauttii lähiruoasta, kun sitä ruokitaan monipuolisesti oman kylän peltojen antimilla, kuten vehnällä, ohralla ja härkäpavuilla. Iitin Maatilatoria kohti possun matka alkaa noin 23 viikon iässä, sen painaessa 120 kilon verran. Antti Raanoja noutaa sen Liha REM Oy:n teurastamotiloihin Iittiin.

Suuria logistisia järjestelyitä ei tarvita: matka Lukkarin maatilalta Iittiin kestää vain noin kolme varttia. Matka on poikkeuksellisen lyhyt, sillä lyhyestä kuljetuksesta alalla puhutaan yleensä silloin, kun kuljetukset kestävät enintään kymmenen tuntia.

Possun matka lihatiskille on tarkasti ennakoitua. Teurastamon pihamaalla aamuista kuormaa vastassa on Eviran virkaeläinlääkäri, joka tarkastaa eläimet ennen teurastusta. Jo puolilta päivin kuormassa saapuneet possut on teurastettu ja tarvittavat näytteet otettu. Näytteiden perusteella saadaan kirjalliset lihatarkastuspäätökset. Tämän jälkeen lihaa jäähdytetään seuraavaan aamuun.

Aamulla lihasta suurin osa karkeapaloitellaan 3–4 osaan ja pakataan siirtoa varten. Siirtomatka naapuriin, Maatilatorille, on kilometrin pituinen. Paikallisuus, nopeus ja kylmäketjun varmuus takaavat sen, että asiakas saa pöytäänsä taatusti tuoretta ja kotimaista lihaa.

Kun kylällä ja sen Maatilatorilla asioidaan, vaihdetaan tiskillä kuulumiset ja joskus reseptejäkin lihamestarin kanssa.

Osa Maatilatorin lihatiskiin päätyvästä lihasta käväisee hakemassa lisämakua naapurikylällä, Korian Palvilihalla. Se tuottaa makuja 40 vuoden kokemuksella. Palvilihan osuus ketjusta valmistuu päivässä, ja Maatilatorille palvatut tuotteet päätyvät jo kolmen päivän kuluttua teurastuksesta.

Iitin Maatilatorilla tuore liha leikataan, jauhetaan tai maustetaan omassa lihaleikkaamossa tiskin välittömässä läheisyydessä.

Maatilatorin lihatiskin takaa löytyy ”aina lihasta elänyt”, lihamestari Ilkka Ripatti. Lihamestari pitää itsekin ruoanlaitosta ja on innokas uusien reseptien kokeilija. Hän jakaa niitä mielellään asiakkaidenkin iloksi.

Hyllyt notkuvat herkkuja Iitin Maatilatorilla

25 vuotta sitten perustetun Iitin Maatilatorin tarjonnan muodostavat kaikkiaan yli sadan tuottajan voimin tuotetut kotimaiset ja tuoreet tuotteet, joilla on kevyt hiilijalanjälki. Käynti Maatilatorilla jää taatusti mieleen monestakin syystä. Eikä vähintään siksi, että laadukas lähiruoka yhdistettynä leppoisaan kylätunnelmaan on erittäin toimiva yhdistelmä.

Yrtit houkuttelevat

Iitin maatilatori

Kymenrannantie 1
47400 Kausala
0400 721202
Kotisivut
Facebook-sivut

Tallenna

Tallenna

Neitsytperunafestivaali houkuttelee Turkuun 16.-17.6.

Jopa ovat Turussa keksineet houkuttelevan ruokatapahtuman! Kukapa voisi vastustaa kesän ensimmäisiä perunoita eli neitsytperunoita? Nimen lanseerasi festivaalin isä Markku Haapio, kun Turku oli kulttuuripääkaupunkina seitsemän vuotta sitten. Silloin Neitsytperunafestivaali sai alkunsa, ja nyt se on jo löytänyt pysyvän sijan turkulaisella kesätapahtumakartalla.

Neitsytperunaa juhlitaan 16. – 17. 6. Panimoravintola Koulun pihalla ja Turun torilla. Tällä kertaa juhlavissa Suomi 100 -tunnelmissa, kun festivaali on mukana valtakunnallisessa Syödään Yhdessä -kampanjassa.

Neitsytperunafestivaali alkaa Kokataan torilla -kisailulla Turun torilla. Arvovaltainen raati maistelee annokset. Kuva viime vuoden festivaaleilta.

Festivaalin kulku on tutuksi ja hyväksi havaittu. Perjantaina 16.6. aamupäivällä käydään torin taisto eli Kokataan Torilla -kisa. Kilpailussa taitojaan mittelevät turkulaisten huippuravintoloiden joukkueet valmistamalla annokset torilta ostamistaan lähiraaka-aineista, joissa on pakollisena aineksena varhais- eli neitsytperuna. Mukana on useita Turun huippuravintoloita: Oscar Pub & Grill, Foija, Vaakahuone,  Smör, Tres ja Bowler.

Perunaherkkuja voi maistella kojuista, joissa huippukokkien taidonnäytteitä on tarjolla.

Kisailua on luvassa myös yleisölle Koulun pihalla.

Iltapäivällä avautuu Koulun piha ja juhlalliset avajaiset pidetään klo 17, jotta työssä käyvätkin ehtivät mukaan. Festivaalin avaa Suomi 100 -teemaan sopivasti perunan ja erityisesti neitsytperunan ystäväksi tunnustautuva arkkipiispa Kari Mäkinen. Pihalla syödään kahtena päivänä piharavintoloitten tekemiä piharuokia, kuunnellaan letkeää musiikkia ja seurataan muuta ohjelmaa. Pihalta voi ostaa mukaansa niin perunaa kuin silliäkin.

Kursailematonta piharuokaa.

Helsingissä hienostellaan street foodilla, mutta Turussa on juhlakansalle tarjolla aitoa suomalaista piharuokaa. Tapahtumassa voi maistella millaisia herkkuja eturivin turkulaisravintolat ja ruoka-ammattilaiset saavat neitsytperunasta aikaiseksi. Parin päivän aikana voi syödä vaikka kaikkien kahdeksan kojun annokset. Koska monella ruoan tarjoajalla on myynnissä kaksi annosta, maisteltavaa löytyy peräti 13 annoksen verran.

Mukana ovat seuraavat ravintolat ja ruoantuottajat: Aune, Chic, Xoco’s, JJ, de Nier, Hus Lindman, Koulu, Keittiömestarit ja Kustavin Kipinä.

Neitsytperunafestivaaleilla Turussa tehtiin ekaa kertaa jälkiruokia viime kesänä. Xoco’s oli asialla.

 

 

Neitsytperunafestivaali Turussa 16.-17.6.2017.

Tapahtumapaikat: Turun tori ja Panimoravintola Koulun piha, Eerikinkatu 18

Tarkempaa tietoa ohjelmasta: http://www.neitsytperunafestivaali.fi

Kaikkiin tapahtumiin on vapaa pääsy.

 

Vinkki neitsytperunoiden oikeaoppiseen keittämiseen löytyy:  http://ruokaretki.fi/perunoiden-napakka-keitto-ohje/

 

Villiyrteistä makua ja väriä suolaisiin ja makeisiin ruokiin

 ”Näissähän maistuu karvasmanteli!”

Innostuneita huudahduksia kuuluu Hinkkalan tilan pihamaalla eri suunnista, kun ryhmä ruokapalvelu- ja matkailuyrittäjiä tutustuu villiyrttien maailmaan.  Keruutuoteneuvoja Toini Kumpulainen sekä keittiömestari Anne Rantanen ovat molemmat hullaantuneita luonnon antimista. Toini on tehnyt kohta 20 vuotta töitä suomalaisten yrttien ja sienten parissa Ylä-Savosta käsin. Anne puolestaan kerää ja kokkaa villiyrttejä sekä lehtorintyössään Pohjoisen Keski-Suomen ammattiopistossa että Keski-Suomen keittiömestarien tapahtumissa.

Keruutuoteneuvoja Toini Kumpulainen (oik.) maistattaa pihlajansilmuja Sointu Jalkaselle.

Kaksipäiväisen kurssin jälkeen olen itsekin täysin höyrähtänyt näihin vihreisiin herkkuihin. Omassa pihassa napsin suuhun poimulehtiä, voikukanlehtiä ja suolaheinää. Metsäretkellä on pakko maistaa pihlajansilmuja, kirpeää käenkaalia sekä tarkkailla, joko kuusen ja männyn kerkät ovat puhjenneet.

Poimulehti sopii salaatteihin ja suolaisiin piirakoihin. Sitä voi myös friteerata öljyssä.

Nokkonen on villiyrttien rauta- ja vitamiinipommi. Sitä voi käyttää niin kastikkeisiin, lettuihin kuin jäätelöönkin.

Mustaherukan lehti on keväällä ja alkukesästä parhaimmillaan. Siitä voi tehdä juomaa viinihapolla ja se antaa lisäaromia myös kuusenkerkkälimonadiin.

Vuohenputken nuoret versot soveltuvat niin salaattiin kuin kasvispiiraisiin.

Villiyrttien paras keruuaika on keväällä ja alkukesästä, mutta osa kasveista on käyttökelpoisia myös koko kesän. Yrtit kannattaa kerätä kuivalla säällä, ja eri lajit on paras pitää kerätessä erillään. Myös rinnakkaislajeihin ja myrkkykasveihin on hyvä tutustua, jotta ei tule yllätyksiä. Keruuastiaksi käy leivinpaperilla vuorattu kori tai muovilaatikko.

Kastikepohjankin voi keittää villiyrteistä. Tässä kuusen- ja männynkerkkiä kiehumassa havubearnaisekastikkeen pohjaksi.

Voikukan nuput kannattaa kerätä aivan pieninä eli silloin, kun ne ovat vielä kiinni lehtiruusukkeessa.

Voikukan nuput tuovat aromikkaan lisän punasipulihillokkeeseen.

Struudelin ei aina tarvitse olla makea, tässä täytteenä poimulehtiä ja fetajuustoa.

Alkupalaksi villiyrttipiirakkaa, kuusenkerkkäbriossia nokkospiimäjuuston ja voikukka-punasipulihillokkeen kanssa, vieressä haukimakkaraa ja suolaheinä salsa verde.

Villiyrttipiirakka

Pohja:

100 g voita

1.5 dl vehnäjauhoja

1 dl perunasosejauhetta

1 dl kylmää maitoa

Täyte:

200 g horsman versoja

50 g nuoria poimulehtiä

100 g peltokanankaalin kukintoja

200 g kevätsipulia tai sipulia ¼ renkaina

4 dl ruokakermaa

4 munaa

150 g juustoraastetta

suolaa, pippuria myllystä

Sekoita pohjataikina nyppimällä voi ja kuivat aineet murumaiseksi seokseksi. Lisää maito ja vaivaa notkeksi. Painele taikina voidellun tai leivinpaperilla vuoratun piirasvuoan pohjalle ja reunoille. Freesaa eli kuullota villiyrtit ja sipulit kevyesti pannulla pienessä määrässä öljyä ja mausta. Lisää kasvissekoitus pohjan päälle. Sekoita ruokakerma ja munat. Lisää kerma-munaseos vuokaan kasvisten päälle. Ripottele pinnalle juustoraaste. Paista 200 asteessa n. 25-30 minuuttia.

Ohje: Anne Rantanen

Jälkiruoka-annoksessa on mesiangervokakkua, pihlajansilmukreemiä ja mäntykinuskia, rinnalla nokkosjäätelöä.

NOKKOSJÄÄTELÖ

3 dl nokkosta

1 dl hunaja

3 munaa

2 keltuaista

1,5 dl sokeria

1 vaniljatanko

5 dl kuohukermaa

1 sitruunan kuori ja mehu

Kiehauta nokkoset reilussa vedessä, valuta ja silppua. Sekoita hunaja joukkoon. Mittaa munat, keltuaiset ja sokeri sekä vaniljatangon siemenet kulhoon. Aseta kulho vesikattilan päälle vesihauteeseen ja kuumenna sekoittaen, kunnes seos on paksua ja vaniljakastikemaista (n. 6-8 min). Ota kulho pois vesihauteesta ja jatka vatkaamista, kunnes seos on jäähtynyt. Vaahdota kerma ja lisää varovasti seokseen. Lisää joukkoon nokkos-hunajaseos sekä sitruunan kuoriraaste ja –mehu. Sekoita tasaiseksi. Jäädytä väh 6 tuntia tai valmista jäätelökoneessa.

Ohje: Anne Rantanen

 

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Suomen parasta purilaista metsästämässä osa II: Burgeribaari Kauppuri 5, Oulu

Olin saanut vihjeen, että Oulussa on paikka, joka tulee ehdottomasti huomioida Suomen parasta hampurilaista metsästäessä. Tällaiset vihjeet tarkastetaan viipymättä. Niinpä löysin itseni pian Oulun lentoasemalta. Jos edellinen päivä etelässä oli sujunut 22 lämmössä ja auringossa, niin toista oli Oulun kostean ja viileän tuulen ensi kosketus kasvoille. Siitä lannistumatta otin kurssin kohti keskustaa ja Burgeribaari Kauppuri 5:sta.

Päivän päälle alkoi nälkä ilmoitella itsestään siihen malliin, että kurvailin lainafillarilla kohti Rotuaaria. Melko likeltä Toripolliisia yhytin sitten määränpääni. Vastapäisessä paikassa oli edellisenä kesänä tullut pistäydyttyäkin. Harmi kun tästä ei tienyt siinä vaiheessa, ajattelin.

Kuljin terassin läpi ovelle. Oven pielessä sanotaan, että kävele suoraan tiskille ja tee tilaus. Tästä huolimatta en tehnyt niin.

Istuin sen sijaan hetkeksi ensin maistelemaan paikan tunnelmaa. Sisällä soi rento rokki ja muuta tunnelmaan sopivaa musiikkia. Seinät olivat täynnä kirjoituksia ja piirroksia. Oikeastaan niistä tuli hyvin metka kokonaisuus.

Lista on täynnä erinomaiselta kuulostavia vaihtoehtoja. Kävin niitä läpi mielessäni. Aura, prkl, Kauppuri5, Chili,  BBQ, Vege ja 3 pientä possua kiinnostavat kaikki. En osannut päättää. Mietin lisää. En osannut päättää. Nousin ja kävelin tiskille.

Kerroin, että on nälkä ja kysyin, että mikä olisi paikan paras purilainen. Pienen empimisen jälkeen sainkin suosituksen: BBQ olisi monipuolisin. Tilaisin yhden sellaisen. Kaveriksi sipulirenkaita. Tämän paikan lisämyynnin luontevuudesta pitäisi jokaisen paikan ottaa oppia. Se ei ollut myyntiä, vaan erinomaista palvelua.

Nyt olimme kohdassa juoma. En osannut päättää. Vaihtoehtoja yli yli viisikymmentä. Niinpä pyysin taas suositusta. Paitsi ei IPA:a. Yltiöhumaloitujen osalta kiintiö on tullut täyteen. Oluessa voi olla luonnetta, syvyyttä ja sävyjä muutoinkin.

Sain uusiseelantilaisen oluen ja numerokyltin. Ne käsissä kävelin pyötään vartomaan ruokaa, joka seurasikin kohta perästä. Tarjoilija toivotti hyvät ruokahalut ja minä kävin käsiksi annokseen.

Omalla reseptillä tehty sämpylä oli maukas ja rapea. Samoin omalla reseptillä tehty pihvi erinomaisen mehevä ja kypsyydeltään sopivan medium. Salaatti ja tomaatti toivat annokseen sopivaa raikkautta, ja chili antoi mukavasti ryhtiä BBQ-kastikkeen soittaessa orkesteria. Burgeri katosi pala palalta, mutta hyvin nopeasti parempiin suihin.

Ja sitä myöten katosi myös nälkä. Siksipä Suomen parhaan burgerin metsästyksessä ykkössijan jakavat tällä hetkellä Burgeribaari Kauppuri 5 ja sarjan 1. osassa esitelty Kivisalmen kievari. Kauppuri 5:n lista vaatii ehdottomasti laajempaa testausta. Palaamme asiaan heti seuraavalla Oulun reissulla.

Yhteystiedot:

Kauppuri 5
Kauppurienkatu 5
90100 Oulu

Lisätiedot ja aukioloajat löydät ravintolan kotisivuilta

Lonna vei mielen ja kielen!

Retkemme Helsingin herkkupaikoissa jatkuu. Kohteena kesällä 2014 yleisölle avattu vanha sotilassaari. Pikkuinen, 1,6 hehtaarin kokoinen Lonnan saari sijaitsee Kauppatorin ja Suomenlinnan välissä, lyhyen laivamatkan päässä. Saareen voi rantautua myös omalla veneellä tai kajaakilla. Seitsemän minuutin matka Kauppatorilta vei meidät ruoan aarresaarelle.

Ruokaretki.fi etsi Lonnan saarelta ruoka-aarteita.

 

Kohta hypätään Lonnan saarelle vesibussin kyydistä.

Lonnan historiaan kuuluvat merilintujen lisäksi merimiinat, joita siellä on koottu ja säilytetty. Vuodesta 1944 aina 60-luvulle asti saarella toimi magneettisuuden poistoasema. Laitteisto on edelleen saarella, ja ravintolan yhteydessä toimii kaikille avoin demagnetisointimuseo, jossa vanhat laitteet ovat entisöitynä. Vastaavaa ei takuulla löydy muualta Suomesta.

Lonna on joutsenten ja kanadanhanhien koti.

Vanhat miinamakasiinit on nyt raivattu juhlatiloiksi. Kurkistimme sinnekin, vaikka tilat ovat piilossa muurin takana. Suurempaan tilaan mahtuu 100, pienempään 80 henkeä. Oppaamme Marjaana kertoi, että yritysten lisäksi hääparit ovat löytäneet Lonnan punatiilisen idyllin. Enkä ihmettele!

Miinamakasiinien terassilta on mukavat näkymät vastapäiseen Suomenlinnaan.

Muurien ja makasiinien suojissa on hulppean kokoinen terassi, jossa tapahtumien yhteydessä palvelee pieni keittiö ja drinkkibaari. Tilat ovat varattu yksityistilaisuuksiin, mutta silloin tällöin portti makasiineille avautuu yleisölle. Seuraava tapahtuma kurkistelee jo nurkan takana, Lonnan saarella juhlitaan juhannusta 22.-24.6. Bändejä, ruokaa, tanssia, yötöntä yötä meren äärellä. Ei hullumpaa. Ohjelmasetti on huikea, lippuja kannattaa vielä metsästää Tiketistä.

Makasiinin kalusteet ovat kotimaista suunnittelua; Protos Demos ja Mady by Choice.

Koska ruoka on aina mielessä, ja miinamakasiinin alue vietti tänään hiljaiseloa, siirryimme huumaavien tuoksujen johdattamana kohti paikan sydäntä, Lonnan ravintolaa. Marjaanan mukaan täällä tehdään saaristolaisruokaa rennolla twistillä. Yrttejä lukuunottamatta (jotka kasvavat viljelylaatikoissa ravintolan edustalla), kaikki raaka-aineet tulevat merimatkan takaa, koska saarella ollaan. Kaukaa niitä ei kuitenkaan haeta, Luoman kalan myymälä on 10 metriä Kauppatorin laiturista. Kasvikset otetaan mukaan samalla reissulla. Valinnoissa ovat etusijalla luomu ja lähiruoka.

Ravintola Lonnan salissa on avokeittiö.

Lonnan Marjaana suositteli alkuun Pare Balta Blanca Cusine -cavaa.

Listaa tutkiessa ja espanjalaista Cavaa kilistellessä suurinta nälkää helpotti talon mallasleipä. Päälle sipaisu voin ja piimän sekoitusta, voilá.

Mehevä mallasleipä tarjoillaan kauniisti.

Herkuttelu käynnistyi parsalla. Pikkelöityä valkoista parsaa, marinoitua vihreää, spelttiä ja kuivattua kananmunan keltuaista. Koristeena ja makuvivahteena vuohenputkea, tuota kaikkien puutarhurien inhokkia, jota ei muista riittävästi kitkennän huumassa hyödyntää keittiössä. Mutta lautasella ah niin hyvää. Täydellinen valinta.

Vuohenputket niille sopivassa paikassa – lautasella. Ei kukkapenkissä.

Parsalle ei hävinnyt toinen alkuruokamme, karitsantartar. Majoneesiöljyssä pehmennetylle karhunlaukalle sekä miedolle ja maukkaalle karitsalle antoivat kirpeyttä tuoreet ketunleivät. Paitsi makua, keväiset ketunleivät antavat myös silmänruokaa. Kaunista ja maukasta!

Karhunlaukka on Suomessa rauhoitettu, siksi sitä joudutaan tuomaan Etelä-Ruotsista. Herkkujen herkkua.

Alkuruoat olivat sopivan kokoisia, ja tilaa siialle ja kauden vihreille jäi vielä. Lisukkeiden ehdoton ykkönen oli voissa, maidossa ja mesijuuressa eli kallioimarteessa keitetty nuori kaali. On kuulemma kestosuosikki, enkä ihmettele. Tämä resepti lähtee mukaan!

Annosten yrtit ja koristeet poimitaan ravintolan ulkopuolen istutuslaatikoista.

Oikein suunnitellun aterian tunnistaa mielestäni siitä, että tilaa jää myös pienelle jälkiherkulle. Lonnassa lista elää luontevasti kauden mukaan, ja toukokuisena perjantaina listalta ponnisti kuppiin raparperikompotti. Itse tehtyä maitojäätelöä, piimää ja raparperia. Voi sitä lusikan kilinää kuppia vasten, kun herkku hävisi parempiin suihin. Ja tilaa pitäisi vielä säästää alakerran vohveleille…

Kun kaikki sävyt ja maut ovat kohdallaan, lopputulos ei voi olla muuta kuin täydellinen.

Pieni kierros saarella sulatteli lounaan ja valmisteli vatsaa iltapäiväkahvia ja vohveleita varten. Kurkkasimme Lonnan ainoaan uudisrakennukseen, joka on juuri valmistunut hirsirunkoinen sauna.

Parvisaunan lauteilta on huikeat näkymät merelle. Mieli lepää.

Saunamestari Tuomo Raitio lämmittää kertalämmitteisiä puukiukaita nelisen tuntia heti aamusta. Miehille ja naisille on omat saunansa, molempiin mahtuu kerralla 20 saunojaa. Sauna toimii varausperiaatteella eli klo 14.00 – 19.00 välillä voi varata kahden tunnin saunavuoron hintaan 16 € / henkilö. Sauna on avoinna tiistaista lauantaihin, varaukset kannattaa tehdä etukäteen netissä. Paikan päälläkin toki voi kysellä vapaita vuoroja. Saunajuomat ostetaan mukaan Vohvelibaarista. Sieltä saa myös vuokrattua pyyhkeitä. Vierailupäivänä oli juuri käynnistynyt laiturinteko eli uimapaikkakin on tänä kesänä luvassa.

Lämmin vohveli raparperihillon ja kermavaahdon kera, lurps!

Liekö meri-ilma, mutta lyhyen kävelyn jälkeen Vohvelibaarin houkutukset alkoivat vetää puoleensa. Ravintolan alakerrassa sijaitseva Vohvelibaari on avoinna joka päivä. Suolaisella tai makealla täytteellä varustetun vohvelin voi nauttia sisätiloissa tai ottaa mukaansa. Nyt oli listalla vohveleita parsan, lohen tai raparperin kera. Ja entäs ne jäätelövaihtoehdot; tumma suklaa, kuusi, lakritsi tai raparperisorbetti. Valmistus tapahtuu yläkerran keittiössä. Jos omat piknik-varusteet unohtuivat, Vohvelibaarista saa lainaksi viltin ja termospullon. Kuuma vohveli raparperihillolla ja kermavaahdolla upposi jonnekin vatsanpohjaan hujauksessa.

Lonnan saari sijaitsee lähellä Suomenlinnaa.

Sympaattinen ja herkullinen, näillä adjektiiveilla kuvailisin Lonnan saarta ja sen tarjontaa. Saarelle voi tulla syömään, saunomaan, omalle piknikille tai vain nauttimaan maisemista ja pienen saaren tunnelmasta. Vierailu oli ensimmäinen, mutta ei varmasti jää viimeiseksi. Ensi kerralla otan saunavarusteet mukaan, pulahdan uimaan ja tilaan listalta alkuruoaksi siianmätiä ja artisokkaa, pääruoaksi kyyttöä juurisellerin kera. Jälkiruoka on myös jo selvillä. Viereiseen pöytään tarjoiltu tyrniherkku ruskitetun voin ja jäätelön kera syöpyi verkkokalvolle.

Ja vinkkinä, Lonnassa annokset ovat yhtä kauniita ja maukkaita olivat ne maidottomia, vegaaneja tai lasten annoksia. Nauraville nakeille täällä nauretaan, lapset syövät samaa ruokaa, puoleen hintaan. Annoskoko vain on pienempi.

Lisätiedot, tarjonta, tapahtumat ja varaukset:
Lonnan omilta verkkosivuilta.

Ja toisena vinkkinä, Saarihyppely on kiva tapata tutustua Lonnan lisäksi läheiseen Suomenlinnaan ja kesällä 2016 avautuneeseen Vallisaareen. Vesibussi pysähtyy kaikissa kolmessa saaressa, voit hypätä pois ja kyytiin omaan aikatauluusi sopivalle vuorolle. Katso aikataulut ja lisätiedot saarihyppelystä.

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna