Kallenaution Kievari on pyörittänyt lähiruokapisnestä jo vuodesta 1778!

”Orivereltä se lähtee pohjoiseen, päättyy Lapualla kirkon kupeeseen. Se on uus, ValtaTiä kuuskytkuus!”

Jaa mitä tekoo on tommottella MusiikkiKipaleella RuakaPlokissa? No kattokaas, kumä suamennan: Kun lähtee ajeleen juur tota mainittua tiätä Orivereltä, nin ei tartte kotteroira kun vajaat PariKymmentä kilsaa Virroille päin päästäkseen Kallenaution Kiavariin!

Oliham mukava mennäk kylään, kun oli ninkun sukulainen vastassa.

Me lährettiin äiten kanssa käymään siällä ja kyä kannatti. Hiano, vanha PihaPiiri, mahrottoman mukava VastaanOtto ja tiätysti se tärkein pisnes, makosat syätävät! Mää vähäm miätiskelin, että mikä ihme se on se KestiKiavari?

Kattokaa ny! Kun suaraav vanhasta Suami-Vilmistä.

Johanna Kallenautio, emäntä selvitti sen nii hianosti, että määkin älläsin heti. Tää mainittu Kiavari alotti pisnekset vuanna 1778. Mää en oiken noista VuasiLuvuista ymmärrä muuta kun sen, että se on viä äiteekin vanhempi. Nin että vanha on!

Ja tommottet KestiKiavarit oli EnnevVanhaan ninkun AaPeeSeet nykyjään. Että siällä sai AjoPelit ja matkalaiset tankattua samalla kertaa. Sillon liikuttiin Kärryillä, joita kisko MunkkiMaakarit, nin että niihin tankattiin heinää, ekä sunkan sitä MenoVettä, mitä äitenkin kottero syä.

Tommottija ne MunkkiMaakarit vissiin kisko ennem muinoiv vanhaa.

Äite oli sopinu kahvilan emännän Piia Paavolan kans, että me saatiin mennä sinne aamulla, vähän aikasemmin, kun kahvila aukee. Saatiin sitte rauhassa kattella paikat ja äite napsia Votoja. Kallenautio om muuten kovasti meikäpojan miäleen, se on KoiraYstävällinen paikka. KahvilaRakennuksen seinustalle on tällätty koiria vasten JuamaVesiKippo. Siä on mukava pötkötellä puitten varjossa kaikessa rauhassa! Mää meinaten tesmasin, kun äite jutteli Piian kans sisämpualella.

Piia on ny ekaa kesää emäntänä kahvilassa, muttei sunkan yksistänsä siä huhro. Sillon Apumiähinä sen omat pojat, Jesse ja Jimi, irenttiset kaksoset. Nelijätoista vee. Äite tekee ympyrijäisiä päiviä, mutta pojat, kun ovat nuaria, ahkeroittee kuus tuntia. Myyvät tuatteita ja rahastaavat. Tiskaavat Ruaka-Astijoita ja muutonkin auttavat, missä tarvitaan. Kolmikolla on sitte kesän päätteeks haaveena tehrä yhteinem matka ahkeroinnin palkaks.

Pääsin samaan Votoon Piian ja Jessen kans.

KahvilaRakennuksessa on semmonen iso pirtti, johka mahtuu peräti ViisKymmentä ihmistä syämää. Pirtissä Piia on järjestäny pitoja, EsiMerkiks RippiJuhlat. Sitte on piänempi Topeliuksen kamari, jossa myäs voi juhlija piänempi VäkiMäärä kaikessa rauhassa. Kahvila on auki ÄitienPäivästä EloKuun LoppuPualelle joka päivä AamuKymmenestä IltaKuuteen.

Viihtysää ja mukavav viileetä syärä pirtissä kesähelteellä.

Lounasta tarjotaan yhrestätoista nelijääntoista. Lounaaseen kuuluu keitto, ruakajuamat, Piian itteleipomat sämpylät ja saaristolaisleipä. Ruisleipä tulee mualta. Kahveeta saa hörpätä ruuan päälle. Äite veteli lautasellisen hyvää, kotosemmakusta nakkisoppaa, jota oli sinä päivänä tarjolla. Piian ajatus RuakaPisneksessä on selkeys, yksinkertasuus ja TasaLaatusuus. Jokaselle pitää löytyä jotakim miäleistä SuuhumPantavaa!

Piia tykkää kokeilla kaikellaista ja sitä kautta löytää hyviä makuja. Marjat ja liha tulee LähiTuattajilta. Piia leipoo itte kaikki KahveeLeivät ja voi herrajjukkerik, kun on hyvää! Joka päivä on kuus makeeta ja nelijä, viis sualasta asiakkaittev valkattavaks. Siinnon kyä yks huano puali, kun ei pystyp päättääm, mitä ottas. Äitee EsiMerkiks alko iham pyärryttään, kun siikaili tarjontaa. Ratkas asijan sillain, että osti montaa sorttija mukaan, nin saatiin sitte yhressä kotona maistella! Hyvä irea mum miälestäni. Sai papparainenkin suunsa makoseks.

Topelius-leivos, Kiavarin RaparperiPiirakka, Kiavarin perinteinen JuustoKakku mansikkasoosilla, mitäs meinaatte?

Mistähän tosta ny alottas?

LähiTuattajilta on myynnissä kahvilassa KuusenKerkkäSiirappia, TalkkunaJauhoo ja Metsäkylän Highland LihaJalosteita. Olihan muksa AamuPäivä KestiKiavarissa ja viilikset viä parani Retu-pojalla, kun päästiin kotijo. Aljettiin maistaan KahveeHerkkuja! Kauheen vaikee oli pirätellä ittensä kurissa, kun äite halus ottaa viä muutaman Voton tuamisistamme. Mää saim maistaa KorvaPuustija ja VoiSilmäPullaa äiten kanssa. Kyä oli hyvää nisusta, ninkun Äitenäite sanoo! Vahtasin viäressä, kun äite hörppi kahveeta ja otti palan jokasesta paakkelssista. Ei pystyny päättään, mikä oli parasta, kun jokanen oli nin KertaKaikkisen hyvää!

Hollituvasta!

Muuton viä yks tärkee juttu! Siinä Kiavarin PihaPiirissä on vanha HolliTupa, jossa ny Maarit Lindfors pitää Käsityäläistupaa. Äite kävi siä kattelemassa ja joutu väkisin pitään kätensä taskussa, ettei olis ostanu kotteronperää täyteen. Myytävänä on MoniPualisesti LähiAlueen KäsiTyäläisten valmistamia tuatteita!

Olihan taas muksa RuakaRetki meitillä!

Terveisir Retu ja äite

Yhteystiedot:
Kallenautiontie 327
35500 Juupajoki

Kartalla I Google Maps

Kahvila avoinna kesällä päivittäin klo 10.00-18.00, 25.8.2017 asti.
Muina aikoina tilauskäytössä ja ryhmille.

Verkkosivut

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Erinomaista lähiruokaa Konnevedeltä

Väkiluvultaan niinkin pienessä pitäjässä kuin Konnevesi on yllättävän tukeva lähiruoan tarjonta. Etenkin lihapuoli on viimeisen päälle hallinnassa. Siitä huolehtivat paikalliset lihatilat Juonolan tila, Suopirtti Highland ja Haapamäen tila. Ruokapalveluja vastaavasti tarjoaa Lounas-Café Ranta Hätävara, joka toimii satamassa Konneveden Häyrylänrannassa. Tässä jutussa esittelen jokaisen paikan toivottavasti sopivan mittaisesti, mutta jos mitä jää vajaaksi, niin aina parempi kun itse tulette Konnevedelle katsomaan, mitä kussakin paikassa on tarjolla!

Juonolan tila

Melko lähellä Konneveden keskustaa, osoitteessa Lahdenkyläntie 250, sijaitsee paikka, jossa iso joukko lihakarjaa ”elää kuin pellossa”. Emolehmätilaksi vuonna 2012 maitotilasta muutettu Juonola kasvattaa laadukkaalla ja kemikaalivapaalla nurmirehulla Aberdeen Angus– ja Charolais-rotuista lihakarjaa, josta Atria teurastaa, Savo-Karjalan Liha leikkaa ja paloittelee sekä Säilyke Herttua jalostaa monensorttisia herkullisia lihatuotteita makkaroista pihvilihoihin, paisteihin ja lihasäilykkeisiin.

Maalla on aina mukavaa niin käydä kuin asua, ja kun saapuu Juonolaan, tuntee olevansa todella perinteikkäässä maalaismaisemassa. Tilan rakennukset seisovat avoimien peltojen ympäröimänä loivan kumpareen laella, ja pihapiiristä löytyvät niin päärakennus kuin tilan muutkin toiminnalliset rakennukset pihattoineen sun muineen. Avoimessa pihatossa tilan karja saa viettää aikaansa talvisin, kesäkaudet kuluvat pelloilla käyskennellen, tuoretta heinää syöden ja märehtien.

Tilan emäntä Piia Kauppinen on tyytyväinen vallitsevaan säätilaan, joka hellii niin karjaa kuin peltoja, joilta saadaan hyvän sään aikana myös talvisin elintärkeää rehua. Kesäisin karja hoitaa kyllä pellot tehokkaasti sileäksi itsekin.

Kuljemme Kauppisen Piian kanssa tietä pitkin kohti lähellä laiduntavaa karjaa, joka huomaa meidän tulomme jo kaukaa. Läheisen asumattoman talon vieressä olevasta portista pääsemme katsomaan, minkälaisia elikoita paikasta löytyykään.

Mielenkiinto näytti olevan molemminpuolista.

Aitauksessa käyskentelee ja lepäilee niin suloisia pieniä vasikoita kuin isompia lehmiä ja todella järeitä sonneja, joiden elopaino hipoo tonnia ja taitaapa mennä ylikin. Kaikki kuitenkin ovat sulassa sovussa, ja jopa niin säyseitä, että aitaukseen voi mennä – kuitenkin vain isännän tai emännän kanssa – myös pieniä ihmisiä, jotka mielellään tulevatkin lehmiä ja vasikoita tapaamaan. Juonolaan voi nimittäin tehdä sopimuksesta myös tilavierailuja. Talvella lehmät ovat tosiaan pääasiassa pihatossa, sonnit saattavat käppäillä pihapiirin lähistöllä olevassa haassa; keväisin tilan väki huhkii poikimisen kanssa. Tilan vasikoilla on muuten aika veikeitä nimiä, käykäähän katsomassa!

Kun lehmää pääsee silittämään ja mullikka jopa nuolaisee, se on monelle lapselle varmasti mieliinpainuva kokemus.

Juonolan tilalla on tilapuoti, jonka aukioloajat ilmoitetaan Juonolan omilla sivuilla. Lihatuotteiden suoramyynnin ja tilavierailujen lisäksi Juonolan tilalla pyritään järjestämään vuosittain joulu- ja pääsiäismarkkinat, joilla on käynyt valtava määrä ihmisiä. Markkinoilla on eri lähiruokatuottajien tuotteita, monenlaista muuta myyntiartikkelia, kuten käsitöitä, ja yleensä aina paikalta saa myös kuumaa ruokaa, joka niin ikään valmistetaan ja tarjoillaan paikallisten yrittäjien toimesta.

Juonolan tilan lihasäilykkeitä löytyy ainakin paikallisesta K-Marketista ja Pappilan Hätävarasta sekä Mieron Pavuista ja Pidoista. Juonolan tuotteet ovat todella kysyttyjä, ja etenkin jauheliha menee käytännössä käsistä, kuten myös metwurstit, grillimakkarat ja muut mehevät herkut. Monet muutkin alueen ruokayrittäjät, kuten Eräruokapalvelu Ilonen Hauki tai esimerkiksi eräopas- ja melontapalveluja tarjoava KalajaRetkeily, pyrkivät käyttämään Juonolan tuotteita aina mahdollisuuksien mukaan.

Juonolassa pidetään lehmistä hyvää huolta.

Vaikka itse olen jo aikuinen mies odotettavissa olevan elinikäni puolimatkassa, tykkään silti kovasti kaikenlaisista eläimistä – myös lehmistä. Karjatilat ovat katoavaa kansanperinnettä, joten aina kun on vain tilaisuus käydä ammukoita morjestamassa, se kannattaa käyttää. Myös lapsien pitäisi nähdä lehmiä aidoissa oloissa, ettei kaikkea tarvitsisi googlettaa. Onnellisiksi tulevat yleensä niin lehmät kuin lapsetkin päästessään kohtaamaan toisensa.

Juonolan tilan yhteystiedot Piian ja Antin numeroineen löytyvät tilan Facebook-sivuilta. Sivujen Tietoja-osiossa on myöpieni tilan tarina, joka kannattaa käydä ehdottomasti lukaisemassa. Yhtään en lisäksi valehtele, jos sanon Juonolan tuotteiden vievän kielen mennessään. Maistettu ja paistettu on niin tilan grillimakkaraa, metwurstia kuin entrecôte-pihvilihaakin, ja voin sanoa, että nälkä lähtee! Nälkäiseksi ei jää myöskään kierroksemme seuraavan paikan herkkujen jäljiltä.

Suopirtti Highland

Siinä, missä Charolais on ranskalainen rotu, ovat Aberdeen Angus ja Suopirtti Highlandin karja alun perin säkkipillien, alushousuttomien miesten ja haggiksen valtakunnasta, Skotlannista. Highland Cattle eli ylämaan karja on rotu, jolla on komiat sarvet ja karvainen habitus. Suopirtti Highland sijaitsee Konneveden Istunmäellä osoitteessa Suopirtintie 45, ja tilaa pitävät Hannu ja Paula Vetikko. Tila on itse asiassa Paulan vanha kotitila, jolla nykyään on varsin skottilainen tunnelma. Vain single malttia puuttuu. Tai en tiedä, puuttuuko, kun en ole isännän baarikaapilla käynyt.

Suopirtti Highlandin isäntä Hannu Vetikko on oppinut tuntemaan eläintensä metkut ja maneerit.

Ylämaankarja on sen verran järeätä sorttia sekin, ja koska tilan ympäristössä liikkuu myös lihasta pitäviä petoja, on karja-aidoissa oltava miehekkäästi virtaa. Sähköpaimenen tälli ottaa tujakasti niin karjan kuin karhunkin kuonoon, joten parempi on, että pysyvät molemmat omalla kenttäpuoliskollaan. Samaten tuumaan kömpiessäni aitalangan alitse aitaukseen isännän perässä, että enpä haluaisi minäkään testata aidan tehoa, joten kumarran kunnoittavasti syvään.

”Nää on niin pehmeitä et mä en kestä!” voisi vaikka joku pieni tyttö todeta nämä söpöläiset nähdessään.

Suopirtin lihavalikoima on niin ikään monipuolinen. Listalta löytyy mm. Osso Bucoa, ulkofilettä, sisäpaistia, ulkopaistia, pyöröpaistia jne. Lisäksi vetovoimaisin lihajaloste taitaa olla jauheliha, jota kysytään tällä hetkellä eniten. Tosin Hannu Vetikko toteaa, että kun ihmiset vain malttaisivat valmistaa myös kokolihasta ruokaa, niin makuelämykset kohoaisivat uusiin ulottuvuuksiin. Esimerkin vuoksi paikallisilta pääsiäismarkkinoilta ostamamme Suopirtin ulkopaisti hävisi parempiin suihin nopeammin kuin ehtii tilata Kela-taksin.

Myös Suopirtin eläimillä on hauskoja skottihenkisiä nimiä. Hannu ja Paula kertovat, mitä ne ovat. Laitumella kuljetaan vain isännän tai emännän mukana ja luovitaan miinakentän läpi. Vaikka ylämaankarja on käytännössä säyseä rotu, on muistettava, että niillä on kokoa ja painoa sekä muhkeat sarvet.

Itse asiassa Suopirtin lihavalikoima vaihtelee, joten parhaimman ja ajantasaisimman tiedon saa tiedustelemalla saatavuutta ja hintoja tilalta. Konnevedellä Suopirtti Highlandin lihasta valmistettuja annoksia tarjoaa Ravintola Mierontie. Highland-karjan lihaa saa Suopirtiltä pääasiassa tilausten mukaan, mutta myös esimerkiksi paikallisilta markkinapäiviltä. Myös Konneveden K-Marketista sitä saattaa löytää, ja aina kannattaa tiedustella.

Ylämaankarjan liha on (ks. esim. lopun lisätietolinkki) varsin terveellistä (sisältää vähemmän rasvaa ja kolesterolia kuin keskivertonaudan liha) ja maultaan riistamaista.

Myös Suopirtille voi tulla sopimuksesta eläimiä katsomaan, ja itse asiassa Vetikot ovat jo monta vierailijaa vastaan ottaneetkin. Itsekään en ollut karvaisia sarvipäitä aiemmin nähnyt livenä edes Skotlannissa käydessäni. Varsinkin vasikat ovat todella pörröisiä. Paksun karvansa ansiosta ylämaankarja kestää karumpiakin oloja ja tulee toimeen erinomaisesti luonnonlaitumilla. Tosin paksu karva voi lämpimänä kesäpäivänä olla myös aika tukala – ihmisillä vertailuun kelpaisi ehkä moottoripyöräilijän nahka-asun päälle puettu kokoturkki.

Jos joidenkin elintarvikkeiden jäljitettävyyden kanssa on nykyään vähän niin ja näin. Aina ei välttämättä tiedä, mistä esimerkiksi liha on kotoisin. Lähiruoan osalta epäselvyys kaikkoaa viimeistään silloin, kun vierailee tilalla. Markettien hyllyistä voi tarttua käteen mainstream-tuotemerkkien lihajalosteita, jotka on saatettu koota vaikka kolmesta-neljästä eri maasta olevista raaka-aineista, joten viime aikoina ainakin oma vakaumus takuuvarmasti kotimaisen lihan ja lihajalosteiden käytön puolesta on vain vahvistunut.

Parempi puun alla kuin auringon alla. Vetikon tilalla karjalle riittää viilentäviä varjopaikkoja, joissa voi viettää aikaa porukalla tai halutessaan myös yksin. Istunmäellä on rauhallista laiduntaa.

Highlandit ovat todella kiehtovan näköisiä elukoita – ja äänekkäitä, kun sille päälle sattuvat. Hannu Vetikko sanoo, että eräskin sonni mylvii vähän väliä toistakymmentä kertaa peräkkäin, ja mölinä kantautuu kauas. Tietävät muutkin, että nyt siellä Vetikon sonnilla on taas jotakin ajankohtaista asiaa.

 

Haapamäen tila

Kierroksen kolmannella tilalla ollaan todella itsekkäitä. Kaikki siellä ovat vain mää ja mää ja mää kans. Ollaanhan nimittäin saavuttu lammastilalle – ja luomusellaiselle. Konneveden Pukaralla osoitteessa Pukarantie 580 sijaitseva Haapamäen tila ei ole maatilana välttämättä vanhimmasta päästä, mutta lampuri Liisa Hytösen emännöimä lähes 100-vuotias tila tuottaa silti laadukasta lampaanlihaa ja lihan ohella myös lampaantaljoja.

Tilan lammasrotuja ovat suomenlammas ja kainuunharmas. Pukaran kylällä tilan lähiympäristössä laiduntaa vain osa tilan lampaista, joten siirrymme Liisan kyydissä vajaan 20 kilometrin matkan edemmäs – emme vihreämmille laitumille – vaan isommille, joilla syötävää ja liikkumatilaa riittää. Lampaiden laidunkierto on Liisan mukaan pidettävä sellaisena, että vuosittain laidunnetaan ”puhtaalla” laitumella, eli sellaisella jolla ei edellisvuonna olla laidunnettu.

Lammasaidan sisäpuolelle päästyämme Liisa alkaa kutsua kaukana olevaa laumaa, joka pian kuuleekin kutsun ja alkaa tulla vauhdilla meitä kohti.

Odotin, että muutaman kymmenen lampaan suuruinen lauma pitäisi juostessaan kovempaakin töminää, mutta äänimaailma olikin yllättävän hiljainen. Mitään lännenelokuvista tuttua stampede-efektiä ei syntynyt. Tosin länkkäreissä eivät juuri lampaat ryntäile, mutta silti. Kovempi ääni lähti siitä, kun kaikki tuntuivat kysyvän lampaan kielellä ”ettekö tiedä kuka mää olen?”

Päkäjussit tungeksivat kuin fanit Robinin konsertissa.

Suurin osa Haapamäen tilan lampaista ja niiden lihasta lähtee eri puolille maata Lammasosuuskunnan kautta. Lähistöllä ei ole sopivaa lammasteurastamoa, joten lampaat tekevät pitkän matkan muualle teurastettavaksi ja sitä mukaa jalostukseen. Toki Haapamäen tilalta voi lammasta tilata, ja varsinkin pääsiäisen aikaan jos haluaa varmistaa lampaanlihan saannin, Liisalle kannattaa kilauttaa hyvissä ajoin.

Kotimaisuus on tärkeä asia Liisa Hytöselle, kuten se, että tuotanto on luonnonmukaista.

Haapamäen tila toimittaa yksittäistilaukset asiakkaille itse, ja iso yhteiskuorma liikahtaa, kun tilauskirja on riittävän täynnä. Tilapuotia ei Haapamäen tilalla toistaiseksi ole, mutta Konneveden pääsiäis- ja joulumarkkinoilta on lammasta löytynyt niin lihana kuin taljana. Ajantasaisimman tiedon saa jälleen kerran soittamalla suoraan tilalle.

Kun alkukiinnostus oli jo laantunut, ja lampaat olivat päästelleet suurimmat mölyt mahastaan, alkoivat ne liikehtiä meistä poispäin. Itse asiassa aika monen lampaan rintamasuunta oli muutenkin kuvauksellisesti huono, sillä kameran kennolle tuppasi ilmestymään lähinnä vain päkäjussien peräpäitä.

Lampaista tulivatkin mieleeni vähän kissat, jotka myös näyttävät hyvin selvästi sen, jos niitä ei huvita poseerata kameralle – tai tehdä ylipäänsä yhtään mitään.

Siksipä lauma vaati hieman houkuttelua, jotta ainakin osa lampaista saataisiin tulemaan luokse taputeltavaksi ja rapsuteltavaksi. Lampaat olivat selvästi arempia eläimiä verrattuna aiempien tilojen lehmiin, mutta liikuimme rauhallisesti ja yritimme välttää säikyttämästä niitä. Lopulta yksi rohkaisi mielensä ja antautui pieneen paijaukseen. Ja onhan se lampaan villa pehmeää, eihän siitä mihinkään pääse.

Onkohan kuvassa tuleva lammaspaimen? Ainakin nuori neiti tykkää lampaista kovasti.

Lampaita rapsutellessa tuli ohimennen puheeksi, miten suosittua lammaspaimenena toimiminen nykyään on. Monet suostuvat lähtemään talkoohengessä pitempäänkin matkaan hoitamaan kesäksi lampaita, ja lammaspaimenen hommiin ilmoittautumislistat ovat yleensä heittämällä täynnä, kun esimerkiksi Metsähallitus etsii paimenehdokkaita omiin kohteisiinsa.

Liisa Hytöselle lampaiden kanssa touhuaminen oli selvää jo pienestä tytöstä alkaen, ja päätös oman lammastilan perustamisesta syntyikin hyvin varhaisessa vaiheessa. Se päätös on pitänyt ja näkyy tälläkin hetkellä mm. lampaiden määrässä. Esimerkiksi tämän vuoden keväällä Haapamäen tilalla oli lähes 280 lammasta. Uusia karitsoja syntyi keväällä 160. Siinähän sitä on sitten emille imettämistä.

Liisan lampaat saivat jäädä rauhassa laiduntamaan, kun meidän piti alkaa tehdä paluuta jo takaisin. Näitä mainioita määkijöitä olisin minäkin voinut muutaman pihalleni ottaa maisemanhoitajiksi ja antaa Stigan levätä varastossa, mutta ehkä kuitenkin pienellä tontilla on parempi vielä kiskaista ruohonleikkuri ja joskus myös trimmeri käyntiin kuin ryhtyä lammasfarmariksi edes kesän ajaksi. Vaikka eihän sekään paha vaihtoehto olisi.

Lounas-Café Ranta Hätävara

Viimeisenä muttei suinkaan vähäisimpänä ruokakierroksellamme on Konneveden kirkonkylästä muutaman kilometrin päässä olevassa Häyrylänrannan satamassa osoitteessa Satamatie 60 sijaitseva Lounas-Café Ranta Hätävara. Sen ruoria pyörittää Seija Korhonen, jolla kiirettä riittää kesällä kerrakseen. Vilkas satama toimii muun muassa porttina Etelä-Konneveden kirkkaille vesille ja kansallispuiston maisemiin Konneveden puolelta.

Ranta Hätävarassa voi hätistää pienen ja isommankin nälän loitommalle.

Ranta Hätävarassa luotetaan niin ikään lähellä tuotettuihin raaka-aineisiin. Esimerkiksi aamupuuron gluteenittomat luomukauraryynit tulevat paikalliselta Hinkkalan tilalta, eikä muitakaan aineksia tarvitse kovin kaukaa hakea. Aamupalaa ja lounasta noutopöydästä, kahvia, kahvipullaa, virvokkeita ja niin edelleen – ja iltapäiväkolmesta iltakahdeksaan myös pizzoja ja hampurilaisia. Itse asiassa Seija sanoi männä viikonloppuna paistaneensa lähemmäs 80 pizzaa yhden päivän aikana, eli siinä on saanut olla sekä uuni että paistaja hyvissä lämmöissä.

Ranta Hätävarassa on hyvä noutopöytä, josta saa maittavaa ja tuoretta ruokaa.

Kun menimme lammastilan jälkeen suoraan Häyrylänrantaan, parkkipaikalle oli juuri saapunut suuri joukko eläkeläisiä, jotka olivat muodostaneet pitkälle lounaskahvilan ulkopuolelle ulottuvan jonon. Muutenkin satamassa oli väkeä niin paljon, että pysäköintiruutua omalle autolle oli jopa hankala löytää. Suositun ja hyvän ruokapaikan maine oli nähtävästi kiirinyt kauemmaskin, ja mikäpä ettei, sillä kyllähän Seija osaa apujoukkoineen ruokaa laittaa ja leipoa.

Istumaan ei ehdi. Tässäkin pitää saada äkkiä iso satsi piirakkaa tarjolle kahvin kanssa.

Lounas-Café Ranta Hätävarassa on reilut tilat pienempään ja isompaankin ruokailuun niin sisällä kuin ulkona terassilla. Ja hyvä niin, sillä jos yhtäkkiä paikalle pölähtää isompi seurue, niin ei tarvitse mennä kannonpäähän istumaan. Seija Korhonen kannattaa kautta linjan kotimaisuutta niin kahvilan kalusteissa kuin esimerkiksi ruokailuvälineissä sekä puhdistusaineissa.

Terassin katetulla osalla käy iloinen puheensorina, jota kahvikuppien kilinä säestää.

Seijan repertuaari ulottuu Ranta Hätävaraa pitemmällekin, onhan hänellä muun muassa Konneveden keskustassa perinteinen kyläkahvila ja suoramyyntipiste Pappilan Hätävara, mutta kesäaikaan rantakahvila vie käytännössä leijonanosan Seijan ajasta. Aiemmat vuodet ovat osoittaneet, että satamavieraat suosivat ihan tavallista ja hyvää kotiruokaa, joka on lisäksi kohtuuhintaista. Ranta Hätävaraan tullessa ei tarvitse ottaa mukaan isonnuslasia nähdäkseen annoksen lautasellaan.

Seija on myös mukana aiemmin mainituissa joulu- ja pääsiäismarkkinatouhuissa ja tekee muutenkin yhteistyötä em. yrittäjien kanssa. Esimerkiksi viime pääsiäismarkkinoilla Hätävaralla oli noutopöytä, jossa oli tarjolla paikallisesta lihasta tehtyä lihapataa lisukkeineen kaikkineen. Ranta Hätävaran noutopöydän tarjonta ja päivän annokset kannattaa katsastaa suoraan lounaskahvilasta tai vaikka soittaa rimpauttaa, jos on vielä matkalla tulossa tai menossa.

Paikallisesta lihasta saa myös aivan mahtavaa lihapataa. Kuva kevään 2017 pääsiäismarkkinoilta.

Häyrylänrantaan on hyvä poiketa vaikka ihan käymäseltään, sillä niin maisemat järvelle kuin ruokapuolikin ovat kohdallaan. Jos esimerkiksi on meininki lähteä risteilylle tai melomaan, taikka on liikkeellä omalla veneellä, niin satamassa kannattaa tankata sekä paatti että perämies – kapteenista ja miehistöstä puhumattakaan. Hyvästä ruoasta tulee hyvä mieli, ja kylläisenä ajatuskin juoksee sujuvammin.

Lapsia varten Ranta Hätävarassa on myös hieno leikkimökki, jos aika meinaa käydä pitkäksi aikuisten syödessä – ja tietysti jäätelöä. Jos olette siis suunnittelemassa autoilu- tai veneilyreissua tai retkeä Etelä-Konneveden kansallispuistoon joko maitse tai vesitse, Häyrylänrantaa ei passaa ohittaa. Hyvän ruoan vuoksi voi toki tehdä myös pienen tai isommankin koukkauksen, sillä Konnevedeltä sitä löytyy monessa eri muodossa.

Olen ylpeä, että kotikunnassani on näin monipuolinen ja hyvä ruokatarjonta aina pellolta pöytään saakka. Uskon vakaasti, että ruokayrittäjien yhteistyöllä, laadukkailla raaka-aineilla, hyvällä palvelulla ja tietysti itse ruoalla Konnevedestä on tulossa vauhdilla yksi niin matkailijoiden kuin ruoanystävienkin suosikkikohteista.


Read more

5-tien kulkijan kannattaa koukata Heinolan Heilaan!

Vilkkua päälle Lahden tien varrella, Heinolan pohjoisen liittymän kohdalla. Heinolan Heilan kahvila-ravintola on paikka, jossa saa mahansa täyteen maittavaa lähiruokaa. Ja myymälän puolelta saa ostettua tuoretta ja lähellä tuotettua ruokaa mukaansa yllin kyllin.

Koska nälkä ja sulkemisaika painoivat päälle, kohti ravintolaa. Aukioloajat ovat matkalaiselle ystävälliset, sekä puoti että kahvila-ravintola ovat avoinna arkisin klo 19 asti, perjantaisin 20.00. Vain kolmena päivänä vuodesta Heila pitää ovensa kiinni; juhannuspäivänä ja jouluaattona ja -päivänä.

Tuottajatori on ollut toiminnassa jo yhdeksän vuotta. Sama taho on pyörittänyt viihtyisää ja valoisaa ravintolaa  marraskuusta 2014 lähtien. Seuraavana vuonna avautui oma leipoma ja kaikki makeat ja suolaiset leivonnaiset valmistuvat siellä. Tänne mahtuvat sekä satunnaiset ohikulkijat, etukäteen paikkansa varanneet ryhmät sekä lähialueen lounastajat.

Uudet perunat ja tilliä, eihän sitä muuta. No hyvää kalaa kanttarellikastikkeen kera.

Annokseen sisältyy aina salaattibuffa ja kahvi. Kahvipavut jauhetaan täällä itse, vielä illalla puoli seitsemän aikaan kahvi oli tuoretta ja hyvää. Iso plussa myös tälle.

Jälkiruoaksi nautimme talon suklaakakkua jäätelön kera.

Heilan munkit ovat Heinolan parhaan munkin maineessa.

Myös kaikki vitriinituotteet näyttivät raikkailta lähellä sulkemisaikaakin. Ja valikoima oli runsas, oli lohta, lihaa, makeaa, pitkää ja pyöreää. Mitä ei tehdä paikan päällä itse, tulee paikallisilta lähituottajilta. Tuottajat ovat tarkkaan valittuja, yhdeltä saa gluteenittomat leivonnaiset, toiselta Salpausselältä pyydettyä kalaa, lähellä kasvatettua lammasta, luomuviljeltyjä kasviksia ja kotimaisista marjoista valmistettuja juomia.

Lounaspiirakka on yksi paikan suosituimista take away -tuotteista. XXL kokoinen karjalanpiirakka tuoreilla täytteillä.

Pikapysähdyksellä ehdimme kiertää kaupan puolen vain nopeasti. Mutta tarjonta vakuutti ja päätimme tulla uudelleen ajan kanssa. Heinolan Heila kertoo olevansa Suomen juurevin tuottajatalo. Ja siltä se totisesti näytti; muhkea lihatiski, leipomo, viinipuoti ja kymmenien lähialueen tuottajien elintarvikkeita tarjolla. Toriemäntä Minna esitteli ylpeänä juuri avatun olutpuodin ja lupasimme tulla pian uudelleen tosi tarkoituksella.

Heilan katon alle kätkeytyy paljon enemmän mitä ensi silmäyksellä uskoisi.

Yhteystiedot:

Työmiehentie 35, 18200 Heinola
Heinolan pohjoinen liittymä, 24
Kartalla Google Maps

010 239 2397
ravintola@heilan.fi

Verkkosivut
Facebook

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Piittalan herefordit laiduntavat mukavissa maisemissa

Mää tykkään kauheesti sapuskasta, mutten oo koskaam miättiny sem paremmim, mistä se tulee. No nähenhäm mää, että Kylmästä Kaapista tahikka komerosta, vaam mistä se AlumPeräsesti ol lähteny? Ton takija juur me ajeltiin äiteni kans yhtenä päivänä Oriverellä Piittalan kylään.

Piittalasta on Tampereellem matkaa tommonen KuusKymmentä kilometrijä. Siä asuu yhret Naaralaiset vanhaa SukuTilaa; isä Samuli, äite Susanna ja niitten ihanat likat Venla ja Erin. Ja niittem pisnes on kasvattaa puhrasrotusta LihaKarjaa ja nyt tarttee kirjottaa kauheen tarkasti toi viaraskiälinen nimi, Hereford on se rotu.

Samuli kerto meitille, että Herevortit om maaliman suasituil LihaKarjaRotu. Ne or rauhallista väkee ja niitton helppo käsitellä. Ne tulee hyvin toimeev vaatimattomissa oloissa ja niillom paksu turkki, mikä tarkottaa, että ne voi asua ulkona ympäri vuaren. Tota mää vähäj jäim miättiin; ne ei koskaam pääse Samulin tahikka Susannav viäreen nukkuun! Sillain ninkum mää pötköttelen äiten sänkyssä.

Naaralaisen karja kuljeskelee kesäsim pelloilla, hianoissa MaalaisMaisemissa ja syä LuamuHeinää. Talvella kotona om pihatto. Pelloilla kuljeskelee näin kesällä tommottet Kuuskymmentä EmoLehmää ja jokasella on oma vassu. Vasikat syntyy tossa huhti-toukokuulla ja ne kulkee äitensä mukana lokakuulle, jollonka ne viarotetaa. Jokaseel laumaan kuuluu myäs AstutusSonni ja jokanen on erisukunen. Sel lisäks muutama emo viä KeinoSiämennetään. Sillä keinoin kehitetään EläinAineksel laatua ja MoniPualisuutta.

Kyä sais äite ottaam mallija Sopivasta Ruaka-Annoksesta!

Sonnivasikoista osa lähtee kasvattamoon Tammelaaj ja siältä parhaat menee HK:n HuutoKauppaa. Lopup pojista jää kotijok kasvaan joko lihaks tai AstutusKäyttöön myytäväks. LehmäVasikoista osa jää kotijo uuristukseen, jokkut lähtee uusillet tiloille emoiks ja osa menee välityksen kautta LoppuKasvattamoihi. 

Karja oj jaettu kesäks nelijääm porukkaan, nelijällep pellolle. Kolme sakkija asustelee Piittalassa ja yks lauma om MettäHallituksem mailla MaisemointiTöissä. Me käytiim muuton äiten kanssa siikailemassa LintuTornista tota viimmeks mainittua porukkaa.

Äite otti Votoja, mutta sen kuvaukset oli ihan yhtä tyhjän kanssa. Liijjan kaukaa, nin näyttiväp piänillä kuj jokkup pörriäiset. Ne naurat.

Mää en ook koskaan aijemmin nähnyn nautoja! En oiken tiänny, mihkä suuntaan olisil lähtenym meneen, kun äite laski mut kotterostaam pihalle. Nih hirveem miälenkiintoset hajut änki joka pualelta nenääni. Samuli ja Susanna vei meitik kattoon karjaansa, vakka olikiv vähän sateinen keli. Mutta ennen nautoja, mun tartti tutustuan Naaralaistev VahtiKoiraal, Lakuun. Om meinatem ponteva isäntä, KääpijöVillaKoira. Kun se sano mullek kovan sanan, nim mää olin kilttijä poikaa! Ninkun tiätysti äite om mua neuvonuk kylässä käyttäytyy.

Patjuteltiih hiakkatiätä pitkij ja yhtäkkijä kuulu Muu ja sittem Möö!

Siinähän niitä ittel LehmäRouvvija seiso rivissä pianokaistensak kanssa. Vähän olis tehnym miäli mennäl lähemmäks tekeen tuttavuutta, muttei se oiken sopinu. Ensteks siinä airassa meni kuulemma joku Virtaska ja toiseks se tavanomanej juttu: mää olir remmissä ja RemmimPää äiten käressä. Siikailtiin sittet toisijamme vissiin yhtä ihmeissämme. Mää huutelin, että Hau ja Vuh, mutta ne ymmärsi yhtä huanostim mum puhettani, kum mää niitten. Sitte pitikij jo lähteek kotijo ja saatiiv viä ystävällinel lupa käyrä ottamassa Votoja joku toinem päivä, paremmalla kelillä.

Neuvvompitoo.

Naaralaisilla eijjoo mitään KauppaPuatija kotona, vaam pisnes toimii näin: Kuj jonkun alkas hirveestit tekeem miäli tota torella maukasta ja mureeta lihaa, sem pitää ottaa yhteyttä Naaralaisiij ja ilmottaa palijonko meinaa ostaa. Vaihtoehtona oj joko 13 tahikka 20 kiloo. Liha maksaa ViisToista euroo kilolta. Pelkkä jauhelliha KaksToista. Laatikot on aina samallaisija, pualet vähärasvasta jauhellihaa ja toinem puali kokolihaa.

Tämmöttessä pihatossa Herevortit asuu talvella.

Samuli ränttää MuistiKirjaansa tilaukset ja sittek kun niiton sopiva määrä, se tilaa autoh hakeen nautoja teurastamoo. Kualettamisej jälkeel lihat leikataan samonteij ja pakataan kans. Lihap pistetään semmottiin IlmaTiiviisiim paketteihin. Jauhelliha kilon ja paisti- ja filelajitelma pualesta kilosta kahren kilon kokosiin. Ja sittek kun ne ov valmiit, nin Samuli ajelee hakeen ne ja jakelee ihmisillek kotijot tilatut lootat. Om meinaten nin tuaretta, kun tuaretta voi olla!

Jauhellihak kannattaa tällätäp PakkasKaappiim, mutta paistit lyäräänkiin JääKaappiin raakakypsyyn kolmeks, nelijäks viikoks! Sej jälkeen nekim pistetääm pakkaseen tahikka tehräär ruuaks ja syärääm makosiin suihi.

Äite on useestil laittanun Naaralaisteh Herevortti-lihaa ja kun sem makuun om päässy, ei oikem muuta NauralLihaa välitäkkään syärä! Maku on ihah HuippuHerkullista ja mureeta. Kum mää kerta olil luvannuk kirjottaa täj jutun, nin äite anto munkin tiätysti tesmata makua. Laitto lautasellem muutamam palleroj jauhellihaa ja piti ottamansa Votom mum maistelustani. Ei ehtiny nappaan, kum mää olil lipassul lautasen tyhjäks!

Retun Resepti: Ota Herevortti-Lihaa ja syäp poijjes! Älä sotkes siihem mitääm muuta. Tavattomah hyvää!

Äite tykkää, että oli liha sittej jauhettua tahikka KokoLihaa, ei pirä peittää lihammakua liijallisilla mausteilla. Voissa paistetaaj ja sualaa ja mustapippuria. No kermaa tiätysti. Tämmönem MakuMatka meitillä. Lämpimästi suasitellaan teitillekkin!

 

Terveisir Retu ja äite

Yhteystiedot:
Piittala Hereford
Uuhiniementie 565
35300 Orives

Samuli & Susanna Naaralainen
040 – 558 8458 samuli.naaralainen@gmail.com
044 – 517 9726 susanna.paappanen@gmail.com

www.piittalahereford.fi

 

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna