Karviaisten tilan vinkki – voimakakku härkäpavuista

Tapasin Karviaisten tilan Katriina Klinckowströmin messuilla, jossa sain maistaa mahtavan mehevää aprikoosi-härkäpapukakkua. Mukaan sain pussillisen härkäpapujauhoja ja kakkureseptin. Omastani ei tullut aivan niin mehevää kun Katriinan tekemästä, mutta muutamalla Katriinan vinkillä seuraava kakku onnistui jo paremmin.

Katriinan leivonnaisissa on runsaasti härkäpapua, usein Katriina korvaa vehnäjauhot kokonaan härkäpavuilla. Omasta kakustani tuli mielestäni parempaa kun korvasin puolet härkäpapujauhoista vehnäjauholla. Mutta makuasia, ja Katriinan kakku vain härkäpavuista oli kyllä onnistuneempi kuin omani. Tässä siis resepti Katriinan ohjeilla ja vinkeillä. Halutessasi voit vaihtaa osan härkäpavuista vehnäjauhoiksi.

Aprikoosi-härkäpapu kakku

  • 300 g kuivattuja aprikooseja
  • 0,8 dl sokeria
  • 3 dl vettä
  • 50 g voita

Keitä aprikoosit, sokeri ja vesi mössöksi. Lisää sekaan voi. Sekoita ja anna jäähtyä.

  • 2 kpl munia
  • 1 dl vettä

Sekoita jäähtyneeseen seokseen kananmunat sekä 1 desilitraa vettä (härkäpapua varten).

Härkäpapu tekee taikinasta rouheisen mössön.

Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää joukkoon.

  • 3,5 dl härkäpapujauhoja
  • 1 tl leivinjauhoja
  • 1 tl soodaa
  • 1 tl vaniljasokeria

Voitele kakkuvuoka voilla tai margariinilla ja kuorruta korppujauholla / gluteenitomalla jauhoilla / sokerilla tai mikä on sopiva sinulle. Paista 45-55 minuuttia, 170 astetta. Kun otat kakun uunista, se ei saa olla keltainen sisältä. Ensimmäiselle omalleni kävi juuri niin, otin kakun liian aikaisin ja se jäi keskeltä raa’aksi. Silloin se maistuu hiukan väkevälle, sanoisinko papumaiselle.

Katariinan vinkki; anna kakun jäähtyä vuoka päällä ettei kakusta haihdu liikaa kosteutta. Kakusta tulee muhevampi.

Omasta kakustani tuli toisella yrittämällä herkullinen ja mehukas.

Aprikoosit voi hyvin korvata myös taatelilla (1 pkt, 250 g). Taatelikakkuun sokeria riittää 1 dl ja vettä kannattaa lisätä 1,5 dl.

Härkäpapu on kiinnostava aine. Olen tykästynyt myös härkäpapurouheeseen, sopii tosi hyvin smoothien tukevoittajaksi, antaa tuhdin proteiinilisän. Suosikkini on banaani-härkäpapurouhe-mansikka-pihlajanmarja-kauramaito, namskis miten hyvää ja terveellistä:)

Vielä muutama vuosi sitten härkäpapua käytettiin lähes pelkästään rehuna. Eikä siinä mitään, mutta onneksi monet viljelijät ovat alkaneet tuottamaan härkäpapu myyntiin. Itse asiassa härkäpapu on viime vuosina noussut kotimaisten kasviproteiinien tähtikaartiin. Kesällä 2017 härkäpavun viljelyala lähestyi perunan viljelyalaa!

Karviaisten tilalla härkäpapua on viljelty vasta kaksi kesää, vuodesta 2016 alkaen. Tilan emäntä, tietotekniikan insinööri Katriina, alkoi kehitellä omassa keittiössä reseptiikkaa; kakkuja, pannareita, falafelleja, munakasta, piirakoita – vaikka mitä. Härkäpapu on jalostunut rouheeksi, jauhoiksi, kokonaisiksi pavuksi ja jopa makkaraksi!

Karviaisten härkäpapua myydään Voima-Papu-tuotemerkin alla, saatavilla ainakin Turussa, Salossa ja Helsingissä sekä monilla messuilla.

Karviaisten tila
Vartsalantie 115
25230 ANGELNIEMI (Salo)

Verkkosivut, kurkkaa Katariinan monipuoliset härkäpapureseptit. Seuraavaksi aioin kokeilla falafellaja.

Karviaisten tila

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Kynttiläkuusien keskellä kohoaa Wanha Waskoolimies: koe aidon Lapin maut ja tunnelma Tankavaaran Kultakylässä

Sodankylän ääretön taivas kylpi auringossa. Pakkasta hohkaava valo sai lumihangen peittämät maisemat loistamaan valkoisena. Tykkylumiset kynttiläkuuset kurkottivat korkeuksiin, ja horisontissa siinsi paljas tunturinpää. Olimme saapumassa Tankavaaraan kevättalven ensimmäisinä päivinä.

Tankavaaran Kultakylässä, Lapin legendaarisimpien kultamaiden sydämessä, vierailijat vastaanottaa ravintola Wanha Waskoolimies. Ravintolan juuret yltävät kauas menneisyyteen, mutta vuodesta 2013 sitä ovat ylläpitäneet ja kehittäneet uudet omistajat. Heidän myötään on Wanha Waskoolimies uudistunut mukavalla tavalla, vanhaa kunnioittaen.

Saavuimme ravintolan pihaan vanhempieni sekä mieheni kanssa. Pakkasessa, lumessa ja kuurassa kylpevä rakennus oli hauska näky. Olin sopinut henkilökunnan kanssa ennalta yllättäväni etelästä lomalle tulleet vanhempani koiravaljakkosafarilla, ja pian pääsinkin todistamaan, kuinka kymmenen alaskanhuskyn komea joukkio kiidätti isän ja äidin oppaineen Lapin taikamaahan kuuluisan Pyhä-Nattasen hallitsemissa maisemissa, Urho Kekkosen kansallispuistossa.

Huskyvaljakoiden kadottua horisonttiin oli minulla ja miehelläni aikeena istahtaa alas herkuttelemaan Wanhan Waskoolimiehen hampurilaisilla. Ravintolassa on rento ja rauhallinen tunnelma ja maukasta ruokaa oikeasti paikallisilla raaka-aineilla. Lisäksi jo joitakin vuosia Lapissa asuneena olen oppinut arvostamaan kattavia aukioloaikoja: Wanha Waskoolimies on auki joka päivä aamuyhdeksästä iltayhdeksään.

Valitsin listalta Sompion kalahampurilaisen ja mieheni otti jo melkeinpä kuuluisaksi tulleen Kullankaivajan hampurilaisen. Vaikka ravintolassa olisi myös hyvältä vaikuttava lounaspöytä, tulee meidän joka kerta otettua nämät samat hampurilaiset. Sompion kalahampurilaisessa on paikallista kalaa, tällä kertaa se oli haukea. Haukipihvin lisäksi muhkean maun hampurilaiseen toi kylmäsavustettu siika.

Valitse Sompion kalahampurilainen, niin saat herkutella paikallisella kalalla.

Kullankaivajan hampurilaisessa on muun muassa kittiläläistä villisikaa sekä tietenkin paikallista poroa. Lahdesta kotoisin oleva yrittäjä Marko Touru kertoo, että Kullankaivajan hampurilainen on kehitetty täysin uuteen uskoon sitten aiempien aikojen. Lihaisan hampurilaisen resepti on salaisuus, eikä ole mikään ihme, että tämä hampurilaisunelma on listan suosituin herkku. Molempien hampurilaisten välissä on reilu kourallinen myös tuoreita kasviksia, kuten purjoa ja punasipulia. Makua ja rakennetta löytyy rutkasti, ja hampurilaisen ohella on mukava napostella ihanan krouveja ranskanperunoita.

Kullankaivajan hampurilaisen nykyinen resepti on salaisuus. Siinä on kuitenkin mm. kittiläläistä villisikaa ja paikallisen paliskunnan poroa.

Tankavaara on Sodankylän keskeisimpiä matkailualueita Kullanhuuhdonnan SM-kisoineen ja Taiga Festivaaleineen. Se on myös KaamosJazzin syntypaikka. Wanhassa Waskoolimiehessä ja sen yhteydessä toimivassa Wild West Saluunassa esiintyy vuodesta toiseen nimekkäitä artisteja. Urho Kekkosen kansallispuiston ja Sompion luonnonpuiston nurkalla sijaitseva, oikeiden kullankaivajien aikoinaan perustama Kultakylä on monipuolisena kohteena oikea Lapin-kävijöiden aarre, johon pääsee helposti myös bussilla. Paikka on aivan nelostien varrella, ja silti juuri sopivasti metsässä omassa rauhassaan.

Lahtelainen Marko Touru tuli Tankavaaran Kultakylän yrittäjäksi vuonna 2013.

Wanhan Waskoolimiehen sisustus on vähintäänkin omaperäinen. Hämärän ravintolan tunnelmaa hallitsevat patinoituneet puupinnat, kultaryntäyksen historia sekä täytetyt eläimet, joista keskeisimmän kunniapaikan on saanut juokseva susi. Katonrajasta voi bongata myös riekkoja, näädän ja monenlaista muuta.

Ravintolan sisustuksesta ei myöskään Tankavaaran kullanhohtoinen historia jää piiloon. Seinillä on niin vanhoja valokuvia, esineistöä kuin lehtiartikkeleitakin vuosien varrelta, myös eri maailmankolkista. Yhden salin katto on täynnä komeita poronsarvia.

Me herkuttelimme mieheni kanssa hampurilaiset ikkunan äärellä. Ikkunasta tulvi valkoista valoa suoraan luonnosta, ja totta puhuen itse katselen syödessä mieluummin elävää luontoa kuin täytettyjä villieläimiä. Syömisen tuoksinassa näin silmäkulmassani liikettä ulkona ikkunan takana. Porohan se siellä asteli pitkin pihamaata kaikessa rauhassa.

Jos haluaa paikallisten makujen ja historiaan perehtyneen sisustuksen lisäksi sukeltaa vieläkin syvemmälle kultamaailmaan, pääsee Wanhan Waskoolimiehen sisähuuhtomossa kokeilemaan kullanhuuhdontaa jopa talvella. Minua ei kultakärpänen ole vielä puraissut, joten jätin kullanhuuhtomisen tällä kertaa väliin.

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

Herkuteltuamme vatsamme täyteen ja tutustuttuamme ravintolaan hieman tarkemmin, palasivat vanhempanikin koiravaljakkosafarilta hymyt korvissa. Heidän kanssaan pääsimme vielä nokipannukahville ravintolan vieressä olevalle kodalle, kunnes oli heidän aikansa tilata kunnon talvipäivän päivällinen Wanhan Waskoolimiehen ruokalistalta.

Asuttuani Sodankylässä vuoden ajan oli minulla mielipide, että tämä on koko Pyssykylän suuren kunnan paras ravintola. Olen edelleen samaa mieltä, tosin ihan kaikkia paikkoja en ole vielä kerennyt testata.

Vinkkinä mainittakoon, että jos ja kun herkuttelun jälkeen napa tuntuu pinkeältä, niin Tankavaaran Kultakylästä lähtee monta eripituista kävelyreittiä Urho Kekkosen kansallispuistoon. Reitit lähtevät Tankavaaran luontokeskuksen pihasta. Talvisin Kultakylän väki pitää jossain määrin auki ainakin 7 kilometrin mittaista Geologista polkua, joka nousee muun muassa Ison Tankavaaran laelle ja sieltä on maisema Pyhä-Nattaselle. Lisäksi valittavana on 1, 3 ja 6 kilometrin mittaiset rengasreitit kauneimmissa kultamaan maisemissa.

Yhteystiedot

Wanha Waskoolimies / Tankavaaran Kultakylä
Tankavaarantie 11A
info@tankavaara.fi, p. 016 626 158
Tankavaara.fi

Pienpaahtimoiden kahvivalikoima näppärästi kotiin

Uuden kahvinkeittimen hankinnan myötä törmäsin kiinnostavaan yritykseen nimeltä Slurp. Piti ottaa tarkemmin selvää, joten soitto idean isälle Tero Rehulalle.

Tero, mikä on Slurp?

Slurp on kahvitilauspalvelu, joka toimittaa korkealaatuisia ja kestävästi tuotettuja kahveja noin 20 pienpaahtimon valikoimista. Kahvit postitetaan vastapaahdettuina suoraan paahtimoilta asiakkaan postiluukkuun.

Näppärä paketti kahvia suoraan kotiin.

Hmm, mielenkiintoista. Keitä idean takana on?

Kesällä 2014 löysimme yhteisen vision tulevaisuuden kahviyrityksestä Linnankosken veljesten kanssa. Manuel Linnankoski ja minä olimme koulukavereita oikeustieteellisestä ja Rafael Linnankosken tausta oli arkkitehtuurissa. Olimme kaikki tuolloin yliopisto-opiskelijoita.

Team Slurp:)

Nykyään Slurpin tiimissä on yhdeksän jäsentä. Meitä yhdistää nuori ikä, suuri intohimo kahvia kohtaan ja halu saada aikaan positiivinen muutos maailmassa.

Mistä idea yhteisen yrityksen perustamiseen syntyi?

Suomeen on perustettu viime vuosina lukuisia uusia kahvipaahtimoita, jotka keskittyvät paahtamaan ainoastaan todella korkealaatuisia ja usein yksittäiselle tilalle asti jäljitettäviä kahvipapuja. Trendi on globaali ja sitä voi verrata pienpanimo-oluiden suosion nousuun. Tarjonnan kasvusta huolimatta pienpaahtimokahvit eivät ole saaneet juurikaan hyllytilaa marketeissa.

Vaikka Suomessa juodaan maailman eniten kahvia henkeä kohden, kahvia ei ole totuttu näkemään nautintoaineena vaan ennemminkin polttoaineena. Tosiasiassa kahvissa on enemmän makukomponentteja kuin viinissä. Oivalsimme, että kuka tahansa kahvinjuoja rakastuisi huippulaatuisten kahvien makuihin, jos vain pääsisi maistamaan niitä. Niinhän meillekin oli käynyt.

Tästä ideasta syntyi Slurp.

Millainen kahvi maistuu päivittäin kahvin kanssa työskentelevälle?

Henkilökohtaisesti pidän eniten vaaleista paahdoista, joissa kahvipapujen omat uniikit ja kompleksit makuyhdistelmät ovat täydessä loistossaan. Yhtä suosikkikahvia on mahdotonta nimetä.

Teron kuppiin valikoituu useammin vaalea paahtoinen kahvi.

Millaisesta kahvista suomalaiset tykkäävät, mitä tilataan eniten?

Suurin menekki on tummapaahtoisilla kahveilla. Todella monet vakiotilaajamme haluavat myös vuorotellen vaaleita ja tummia paahtoja, mikä kertoo siitä, että suomalaiset ovat kiinnostuneita maistelemaan erilaisia kahveja laajalla skaalalla.

Valtaosa kahvista menee papuina, mutta kaikki kahvit saa myös valmiiksi jauhettuna juuri omalle valmistusmenetelmälle sopivalla karkeudella.

Jokaisella kahvinjuojalla on oma makunsa. Olemme palvelleet jo tuhansia suomalaisia kahvinjuojia ja opimme heidän mielytymyksistään koko ajan lisää. Kehitämme parhaillaan myös tekoälyä, joka osaa suositella käyttäjille juuri heidän mieltymyksiään vastaavia uusia kahveja.

Millä perusteella valitsette paahtimot?

Olemme lähtökohtaisesti kiinnostuneita työskentelemään kaikkien suomalaisten pienpaahtimoiden kanssa. Uusia paahtimoita perustetaan edelleen jatkuvasti ja usein uudet paahtajat ottavat meihin yhteyttä heti perustamisen jälkeen.

Paahtaminen vaatii kuitenkin kokemusta ja ammattitaitoa sekä poikkeuksellista makuaistia. Eri paahtimoiden raakakahvit vaihtelevat myös laadun ja hinnan suhteen. Tärkeintä on se, miltä valmis kupillinen kahvia maistuu. Olemme valitettavasti joutuneet kieltäytymään yhteistyöstä joidenkin paahtimoiden kanssa, koska käsitykset laadusta ovat olleet liian erilaiset.

Joku hyvä kahvivinkki talveen?

Suosittelen kokeilemaan kahvin uuttamista pressopannulla, koska se antaa voimakkaampaa ja paksumpaa kahvia, mikä sopii hyvin talveen. Kahviksi sopii erinomaisesti tummempi paahto Intiasta tai Indonesiasta.

Mustana vai valkoisena?


Omaan postilaatikkoon tipahtivat hiljattain kaksi mukavaa kahvipakettia; lappeenrantalaisen Lehmus Roasteryn City-kettua – täyteläisen tumma brasiliaisen Fazenda I.P. -tilan Arabica papusekoitus pressopannulle sekä kuopiolaisen 2017 perustetun Café Nazca kahvipaahtimon perulaista, hedelmäistä suklaan vivahteista luomukahvia. Seuraavaan tilaukseen valitsen ehkä vaaleampaa paahtoa, vaikka tumman kahvin ystävä olenkin.

Tämä tuntuu mukavalta idealta, oman lähikaupan kahvivalikoima kun ei juurikaan vaihdu. Slurpin myötä suomalaiset pienpaahtimot ovatkin yhden napin painalluksen päässä. Koska Ruokaretken tiimin sydän sykkii myös hyvälle kahville, kutsuimme Teron Ruokaretken kahviasiantuntijaksi. Luvassa kahvivinkkejä ja kurkistuksia suomalaisten pienpaahtimoiden valikoimiin.

Onko sinulla omaa suosikkia pienpaahtimoiden joukosssa, johon haluaisit myös muiden tutustuvan? Laita meille vinkkiä!

 

 

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna