Kotkan saariin seilataan tuurilla

Yhteistyössä Visit Kotka, juttu kuuluu Kaakkois-Suomen ruokakohteita esittelevään sarjaan.

Harva miettii Kotkan kaupungin keskustassa, että tässä ollaan nyt saarella. Kaupungin historia alkaa jo varhain keskiajalta, mutta 1790-luvulla Venäjän valtio lunasti Kotkansaaren alueen Ruotsinsalmen merilinnoituksia varten. Kun historiaa tarkemmin tutkii, päästään kiinnostaviin hetkiin ja Krimin sodan (Oolannin sodan) taisteluihin vuonna 1855.

Kuulin, että vaikka Kotkan kaupunki itsessään on saari, kotkalaisilla on vahva perinne mennä saareen. Kotkalaiset ovat merimiehiä ja -naisia, ja saaret ja saaristolaisuus asunee kai kotkalaisissa vahvasti. Siksi mekin lähdimme  saareen ja tutustumaan saaristolaismakuihin. Valinta ei ollut mikä tahansa saari, vaan vanha merilinnoitus Fort Elisabeth, tutummin kuitenkin Varissaari.

Kotkassa saariin mennään tuurilla (tur-vuoro)ellei omista omaa venettä.

Ravintola Vaakku & Varissaari

Varissaari on suosittu retki- ja ulkoilukohde. Yhteysalus Klippan liikennöi kesä-elokuussa saareen Sapokasta, Kotkan kantasatamasta, tunnin välein, ruuhka-aikoina non-stoppina. Viimeisin vuoro lähtee saaresta klo 21.40, mutta tapahtumailtoina Klippan ajaa yöhön asti. Kippari Petri vakuutti, että kaikki vieraat ajetaan saaresta pois.

Saarella ei nimittäin saa yöpyä. Saareen pääsee myös omalla veneellä, rantautumista varten saarella on kolme laituria. Jääaikaan saarelle pääsee Mansikkalahden uimarannalta lähtevää jäätietä pitkin. Reitti aurataan niin leveäksi, että sitä on helppo kulkea vaikka lastenrattailla tai pyörätuolilla. Mutta nyt on kesä ja meri auki!

Historian merkkejä vuodesta 1788

Varissaaressa on merkkejä jo Kustaan sodan ajoilta eli vuodesta 1788. Tämä vuosiluku on hakattu saaren kallioon, monen muun merkin lisäksi. Varissaaren linnoitus valmistui 1796 ja se kuului osana Ruotsinsalmen merilinnoitukseen. Se kantaa nimeä Fort Elisabeth Venäjän keisarinna Elisabeth Petrovnan mukaan. Linnoitus tuhoutui Krimin sodassa, mutta muistoja ja maamerkkejä historiasta saarella on paljon, muun muassa Ruotsinsalmen meritaisteluissa uponneen fregatin St. Nikolain hylystä nostetut laivanosat ja tykit. Saari on oikea pienten seikkailijoiden (ja isompienkin) unelma; tykkejä, merilinnoituksen raunioita ja merkkejä kalliossa.

Saarella riittää monenlaista tutkittavaa.

Kalliohakkauksia saaren kallioihin on tehty 1900-luvulle asti, tuoreimmat ovat 1960-luvulta. Saaren koillispäähän, muurien suojiin rakennettiin ravintola jo 1960-luvulla. Siinä se on edelleen samalla paikalla. Ja koska Varissaari on kotkalaisille aina ollut Vaakku, myös kesällä 2015 uudelleen avattu ravintola tunnetaan nimellä Ravintola Vaakku.

Ravintola ympäröi Rento-baaria vai miten se meni? Rentoa menoa kuitenkin. Vaakun mottona onkin Fun Dining!

Sisätiloista on hulppeat näkymät merelle. Sisä- ja ulkotilat limittyvät hauskasti yhteen. Lämpimänä iltana on kiva syödä terassilla, mutta oma tunnelmansa on viihtyisissä sisätiloissakin.

Lautasella päivän kalasaalis

Kun meren äärellä ollaan, kala ei voi tulla muualta kuin paikallisilta kalastajilta. Vaakussakin päivän annokset vaihtelevat sen mukaan, mitä kalastajilta saadaan. Aina kuitenkin tuoretta ja maistuvaa.

Tänään keittiössä hääri Mervi, joka nasevalla myyntipuheellaan vakuutti meidät päivän kala-annoksista; savulohisalaattia ja kuhaa. Kyytipojaksi virolahtelaisen panimo Takatalo & Tompurin kylmäsavu- ja ruisolutta. Kylmäsavu palkittiin Suomen parhaana vaaleana lagerina vuonna 2017, eikä syyttä.

Savulohisalaatti oli todella tuhti annos, jossa kahden mehevän lohen kaverina oli rapsakkaa salaattia, parsaa, mansikoita, mustikoita, marinoitua punasipulia ja talon leipää. Ruisoluen kanssa bueno.

Päivän kuha tarjoiltiin uusien perunoiden, tillivoin ja kasvisten kera. Ja huuhdeltiin alas kylmäsavuoluen kanssa.

Vaikka vatsa oli täynnä, viisas ruokailija jättää aina pienen tilan jälkiruoalle. Tänään keittiö sai ylipuhuttua maistelemaan kevyen marjaisaa mascarpone-herkkua, tiramisua Vaakun tapaan suloisesti hillopurkissa.

Saunaan ennen kotiinlähtöä?

Vaakun rannassa kelluu kutsuvasti puulämmitteinen saunalautta Kiulu, jota voi vuokrata vaikka tunniksi kerrallaan. Saunassa on tilaa 12 henkilölle. Jos omat eväät eivät tulleet mukaan, Vaakusta saa mukaansa sopivat saunaeväät. Kiulu on varustettu moottorilla eli sillä pääsee myös kuljettajan vuokraamalla ajelemaan hiukan rantaa pidemmällekin.

Varissaaren ravintolaa pyörittää yrittäjäpariskunta Niina Utter ja Niko Löyttynen. Energisillä yrittäjillä on Kotkassa myös yli 100-vuotias perinteikäs Kotkan Klubi, jonka he laittoivat perinteitä kunnioittaen uuteen loistoon 2017. Vielä yksi hyvä syy tulla uudelleen Kotkaan, makujen kaupunkiin.

Aurinko laski jo, mutta tuurilla pääsimme takaisin Kotkan satamaan.

Yhteystiedot:

Ravintola Vaakku
Varissaari
Verkkosivut ja tuoreimmat uutiset Facebook-sivulta.

Kurkkaa tunnelmia Varissaaresta ja Ravintola Vaakusta:

Muita mukavia kohteita lähialueella:

Matkailijoille Kotka tarjoaa useita kiinnostavia saarikohteita. Vanhat puolustusvoimien saaret Kirkonmaa ja Rankki ovat hiljattain avautuneet matkailukäyttöön, Lehmä-saari on mukava kesäpaikka, mutta sieltä puuttuvat ravintolapalvelut. Oiva piknik-kohde kuitenkin. Kaunissaari on kauimpana ja sinne olimme suunnitelleet menevämme. Huonoksi onneksi (vai huonoa tuuria?) toinen saaren yhteysaluksista oli joutunut korjattavaksi  ja matka siirtyi tulevaisuuteen.

Kaunissaaria Suomessa on useita, mutta kuulemma Itäisen Suomenlahden Kaunissaari on se alkuperäinen. Saarta kehutaan varsinaiseksi kesäparatiisiksi, ja saaren lohikeitto on vertaansa vailla. Saarella on myös kiva pieni saaristolaismuseo, taidegalleria, kauppa, kahvila ja Kaunissaaren maja, jonka loikeittoa jäimme nyt ilman.

Saareen kulkee kaksi yhteysalusta Kotkan satamasta, M/S Otava ja M/S Tekla. Itse saari sijaitsee Pyhtää puolella ja merimatka Kotkasta Kaunissaareen kestää noin 1,5 tuntia.

Kotkan kierroksen yöpymispaikaksi valitsimme kesäisen teeman mukaan leirintäalueen. Eikä minkä tahansa, vaan ehkä yhden Suomen parhaimmista.

Santalahti Resort, 5-tähden lomakeskus meren rannalla, vain 5 kilometrin päässä Kotkan keskustasta. Santalahden ympäristössä on kaksi mukavaa, 2,5 kilometrin mittaista luontopolkua. Toinen on metsäinen polku, toinen polku kiertelee kallioisella rannalla, josta on upeat merimaisemat Suomenlahden saaristoon. Kiersimme tuon ”Sea view track” -nimellä kulkevan polun. Yksi kauneimmista reiteistä, suosittelen!

 

 

 

 

Merellisiä makuja kotkalaisittain

Yhteistyössä Visit Kotka

Reilun meiningin merikaupunki, sitä Kotka totisesti on. Nopealla kyselyllä Kotka tuo mieleen meren, satamat, meripäivät, puistot, Kotkan ruusun, merikeskus Vellamon ja Junnu Vainion. Näihin tunnelmiin sukelsin kun helteinen heinäkuu vaihtui paahteiseksi elokuuksi. Kun Kotkassa viettää merellistä päivää, kuuluu siihen ehdottomasti mukaan tuore kala.

Sapokassa, Merikeskus Vellamon vieressä, on ravintola, joka perustettiin vuonna 1990 intohimosta kalaan. Ja kuinkas sattuikaan, ravintola Wanhan Fiskarin osoite on Juha Vainion katu 2. Niin kotkalaista, eikä syyttä!

Ravintola Wanha Fiskari

1920-luvulla rakennettu rakennus toimi aikoinaan yleisenä saunana. Junnu Vainion isä oli tehdastyöläisenä puheiden mukaan miesten saunassa ahkera löylynlyöjä, ilmeisesti Junnukin on päässyt miesten kanssa saunan lauteille.

Tarinaa saunareissuista vahvistaa ravintolan edestä löytyvä riimikivi.

Voiko sopivampaa nimeä olla kotkalaisella kadulla?

Wanha Fiskari on Kotkan perinteisimpiä kalaravintoloita, jonka toiminta-ajatus oli kirkas perustajapariskunnalle, Riitta ja Matti Hortolle, heti alusta alkaen. Matti hankki aikoinaan perheen elannon pöytään ammattikalastajana, ja Riitalta kalaruokien valmistus sujui luontevasti. Uskomaton asiaansa vihkiytynyt pariskunta, joka on pyörittänyt ravintolaa jo 44 vuoden ajan! Pakko kurkistaa peremmälle.

Onkohan mallina toiminut vanha kalastaja vai omistaja Matti itse?

Kalaa pitää käsitellä kuin lasta

A la carten ja vaihtuvien teemojen lisäksi Wanha Fiskari tunnetaan erityisesti runsaasta Kalastajan buffetista, joka katetaan arkisin klo 11.00 alkaen. Pöydän antimet vaihtelevat hiukan vuodenajan tai päivänkin mukaan. Runsaiden ja maukkaiden kasvisten lisäksi tarjolla on aina  takuuvarmasti eri tavoin valmistettuja kylmiä kaloja, sillejä, graaveja, lämpimällä puolella maukasta liharuokaa lisukkeineen ja artesaanimakkaroita.

Ja tietysti Fiskarin kuuluisaa kalakeittoa, jonka kyytipojaksiksi täytyy napata Reittisen juureen tehtyä ruisleipää. Silmät kiinni ja voi kuvitella olevansa saaristossa. Maut ovat kohdallaan.

Alueen kansalliskalaa hailia eli pieniä silakoita pöydässä on aina saannin mukaan. Lämpimillä vesillä hailit uivat syvissä vesissä, troolarit lopettavat pyynnin kesäkuussa ja kausi käynnistyy taas syyskuussa. Hyvä syy tulla uudelleen!

Fiskarin mehevyydestään kuuluisa savulohi savustetaan Riitan reseptillä vuodesta toiseen tismalleen samalla tavalla ravintolan takapihan omassa savustimessa. Savustusaika on kahdeksan tuntia, ei enempää eikä vähempää, Riitan sanojen mukaan.

Kalaa kuluu vuosittain tuhansia kiloja, mutta raaka-ainetta kunnioitetaan. Keittiöhenkilökunta perehdytetään ruokafilosofiaan Matin sanoilla:

Kalaa pitää käsitellä kuin pientä lasta, sitä ei paiskota ja se lasketaan hellästi pöydälle.

Erikoisuutena Fiskenit eli kalatapakset

Kalastajan buffettin lisäksi ruokalistalla on kalaherkkuja, joita tekisi mieli tilata samantien: Fiskenit eli alkukala”tapakset”, tiikeriravun pyrstöt, voissa paistetut silakat, kuhaa. Suomukalojen päivittäinen saanti varmistuu aina aamupäivisin. Sitä syödään, mitä on parhaiten tarjolla. Säiden ja vuoden ajan mukaan. Suomukalan pyynnissä Riitta luottaa paikalliseen luottokalastajaansa, Antero Haloseen.

Kuha, ahven ja siika ovat yleisimmät Kotkan merialueelta saatavat kalat. Turha edes mainita, että olipa kyseessä liharuoka, kala tai jälkiruoka, raaka-aineet tulevat läheltä ja valmistus tapahtuu omassa keittiössä. Moni resepteistä on omia, vuosien mittaan testattuja tai uusia makuja ideoimalla syntyneitä.

Kalastajan buffetti oli mukava päättää kesäisesti marjaisaan mustikka-mansikkapiirakkaan, kaverina loraus vaniljakastiketta ja Fiskarin Veeran itse tehtyä kirsikkahilloa.

Mustikkaa, mansikkaa ja kirsikkaa – maut kohdallaan!

 

Miellyttävästi ilmastoidusta ravintolasalista siirryimme helteiselle kadulle. Kuulimme, että kotkalaiseen kulttuuriin kuuluu meneminen saarille. Vaikka Kotka itsessään on saari, ympäristöstä löytyy monia muitakin vierailun arvoisia saaria. Suuntana siis Kotkan saaret, hii-ohoi!

Yhteystiedot:

Ravintola Wanha Fiskari
Juha Vainion katu 2, Kotka

Kotisivut ja tuoreimmat uutiset Facebook-sivuilta.