Gluteenittoman luomukauran syntysijoilla Konneveden Hinkkalassa

Rautalammin ja Konneveden rajalta läheltä Kivisalmen siltaa kääntyy hiekkatie Leskelänkylälle. Tie mutkittelee ensin metsässä ja nousee sitten kukkulan laelle, josta aukeavat kauniit peltomaisemat ja takana siintää Etelä-Konneveden ulappa. Peltoaukean reunalla rannan tuntumassa kohoavat Hinkkalan tilan rakennukset: vanha valkoinen päärakennus, pitkä punamultainen hirsiaitta, navetta ja pieni punainen mökki, joka toimii kokoustalona. Ympäröivät pellot ovat hennolla oraalla ja pellon reunalla komeilee korkea viljankuivaamo. Ruokaretki on kutsuttu paikalle, koska nyt ollaan gluteenittoman luomukauran syntysijoilla.

Hinkkalan kartanon pelloilla gluteeniton luomukaura on juuri itänyt toukokuun lopulla.

Viljankuivaamo odottelee jo tulevaa satoa.

Hinkkalan tilan pihapiirissä tuntuu historian havinaa. Jos rakennukset osaisivat puhua, niillä olisi todella paljon kerrottavaa. Tila sijaitsee nykyisen Konneveden puolella, joka oli aikanaan osana Rautalammin suurta emäpitäjää. 1800-luvulla Hinkkalan tilaa isännöi Albert Kukkonen, joka oli yksi Rautalammin tunnetuista kansanrunoilijoista. Albertin ja hänen topakan puolisonsa Josefinan hoidossa Hinkkalan tilasta kehittyi aikansa edistyksellinen suurtila, jossa järjestettiin karjanhoito- ja käsityökursseja. Hinkkalassa myös kirnuttiin voita, jota lähetettiin Helsinkiin ja sieltä aina Englantiin asti.

HInkkalan kartanon päärakennus on nähnyt monta sukupolvea.

Hinkkalan nykyinen isäntä Olli-Pekka Jalkanen jatkoi esi-isiensä jäljissä tilan viljelyä ja siirsi kaikki pellot luonnonmukaiseen tuotantoon. Viljelyn rinnalla alettiin 2000-luvun alussa harjoittaa myös lomamökkien vuokrausta. Matkailu alueella vilkastui entisestään lähelle perustetun Etelä-Konneveden kansallispuiston myötä, joten Hinkkalassa päätettiin lomamökkien lisäksi kehittää muutakin oheistoimintaa. Koska tilalla on pitkät perinteet maataloustuotteiden jatkojalostuksesta, lähdettiin uusia toimintoja suunnittelemaan gluteenittoman luomukauran ympärille. Idea Hinkkalan tilan gluteenittoman kauran jalostuksesta lähti itämään ja kolmen vuoden hauduttelun tuloksena syntyi Albert, Hinkkalan kartanon gluteeniton luomukaurahiutale.

Hinkkalan kartanon gluteenittoman luomu tuoteperheen ensimmäinen edustaja on Albert kaurahiutale. Kuva: Hanna-Mari Järvinen

Albertin pakkauksessa on kätevä kaatonokka.

Albert kaurahiutaleen pakkaussuunnittelun yhteydessä luotiin samalla oma Hinkkalan kartanon brändi, jossa yhdistyvät kartanon pitkä historia, luonnonmukaisuus ja ihmisen hyvinvoinnin huomioiminen. Olli-Pekka ja Sointu Jalkanen ovat molemmat kiinnostuneita terveellisestä ravinnosta ja he haluavat omilla tuotteillaan tarjota vaihtoehtoja tämän päivän kiireiselle ja stressaantuneelle kuluttajalle. Ensimmäiset Albert-kaurahiutaleet tulivat markkinoille maaliskuussa 2018 ja niitä on siitä lähtien toimitettu vähittäiskauppoihin eri puolille Suomea. Toistaiseksi Hinkkalan kartano ei ole halunnut toimittaa tuotteitaan keskusliikkeille, vaan hoitaa kaikki toimitukset omin voimin.

Hinkkalan kartanon isäntä Olli-Pekka Jalkanen esitteli Albertia Lautasella -messuilla Helsingissä. Kuva: Hanna-Mari Järvinen

Olli-Pekka ja Sointu Jalkanen ovat molemmat kiinnostuneita terveellisestä ravinnosta. Kuva: Hanna-Mari Järvinen

Kauniin ja kätevänkokoisen pakkauksen johdosta Albert soveltuu erinomaisesti tuliaisiksi ja vaikka matkamuistoksi. Pakkauksen kyljessä on reseptejä, joita löytyy lisää yrityksen nettisivuilta ja Instagrammista. Kaikki reseptit ovat yrittäjäperheen itse kehittämiä ja testaamia. Olli-Pekka pukee kotona mielellään essun eteensä ja alkaa tehtailla kaurahiutaleesta erilaisia luomuksia. Hiutaleet voi jauhaa blenderissä, jolloin niistä saadaan herkullista kaurajauhoa. Kaurajauhoja on testattu leipien, munkkien, lettujen ja tortillojen valmistukseen ja onpa niillä leivitetty jopa muikkuja. Hinkkalan kaurajauhoilla leivitetään muuan muassa rautalampilaisen kesäravintola Raitin muikut.

 

Hinkkalan kartanon gluteenittomat kauraleipäset

4-6 kpl

2 dl maustamatonta jogurttia
0,5 tl suolaa
0,5 tl sokeria
0,25- 0,5 tl soodaa
1 rkl öljyä, esim oliivi- tai rypsiöljy
2 dl Albert kaurahiutaleita tai blenderissä tehtyä kaurajauhoa

Valmistus:

  1. Sekoita jogurtti ja öljy
  2. Lisää kuivat aineet ja sekoita tasainen taikina.
  3. Tee pellille 4-6 leipästä.
  4. Paista 225 noin 10-15 min kunnes kauniin ruskeita. Nauti lämpöisenä.

 Vinkki: Voit lisätä taikinaan myös tuoreita tai kuivattuja villiyrttejä.

 

Kauratortillat a la Olli 

2 dl kaurajauhoja (Albert kaurahiutaleista blenderissä nopeasti)
2 dl perunajauhoja
2 dl vettä
1 tl suolaa
1 rkl öljyä

Valmistus:
Sekoita kuivat aineet, lisää vesi ja lopuksi öljy. Taikina on heti valmis.
Kauli ohuita lettuja ja paista hetki molemmilta puolilta esimerkiksi oliiviöljyssä.
Lisää täytteet ja herkuttele.

Reseptit: Hinkkalan kartano

 

Hinkkalan kartano

Hinkkalantie 130

44350 Istunmäki

P. 050 5168 167

maatila@hinkkalantila.com

hinkkala.fi

www.facebook.com/hinkkalankartano/

Instagram: #hinkkalankartano

 

 

Tallenna

Lehmuskukkatee ja valkoinen mansikkahillo hurmaavat borshkeiton voimalla rakennetussa luostarissa

Viettäessäni ensimmäistä kesääni Kirkkonummella reilut kymmenen vuotta sitten, kiinnittyi huomioni eräänä iltana paikallislehdessä julkaistuun pienen, vaatimattoman näköiseen ilmoitukseen.  Lyhyestä ilmoituksesta kävi ilmi, että ortodoksinen veljesyhteisö kerää rahaa kirkon katon korjaukseen myymällä borshkeittoa. Ilmoituksessa oli osoite, sekä puhelinnumero, johon saattoi ilmoittaa kuinka monta litraa keittoa haluaa.  Sekä kehotus ottaa omat astiat mukaan.

Kun uteliaana ihmisenä lähdin seuraavana lauantaina muovisanko mukanani ilmoituksen osoittamaan osoitteeseen, ei mikään valmistanut minua siihen, mikä perillä odotti.

Ensin vastassa oli automeri. Muutaman kilometrin päässä Kehä kolmoselta sijaitsevan hiekkatien varteen sikin sokin parkkeerattuja autoja oli silmänkantamattomiin.  Ihmiset kulkivat sangot kädessä jatkuvana virtana kohti kaarevaa kiviporttia, jonka takaa paljastui vanha kartanon pihamiljöö ja kartanolle johtava rehevä villilehmuskuja.

Upeita istutuksia, kukkia ja pensaita oli kaikkialla. Keltaisen, romanttisen rosoisasti rapistuneen kaksikerroksisen kartanon päärakennuksen takaa laskeutuvan tiheän kuusikujan takana sijaitseva vehreä puutarha säväytti kauneudellaan.

Pokrovan luostarin alue hurmaa kauneudellaan.

Ei olekaan ihme, että puutarhan suunnitellutta puutarhanopettaja Lisa Geijeriä ylistetään vuonna 1929 julkaistussa Suomalaista puutarhataidetta -kirjassa erityisesti puutarhan loistokkaasta kauneudesta ja järjestyksestä.

Pihalla sijaitsevaan vanhan tallin katolla komeileva kupoli ja ortodoksinen risti paljastivat kuitenkin, että nyt ei oltu ihan tavallisen kartanon tiluksilla.

Pokrovan luostarin kirkko on rakennettu vanhaan, upeaan talliin. Tallissa on toiminut myös leipomo tilan ollessa vuokrattuna Neuvostoliitolle osana Porkkalan vuokra-aluetta vuosina 1944-1956.

– Meillä on käynyt parhaimmillaan avoimien päivissä jopa 3000 ihmistä päivässä, kertoo pappismunkki Foma. Eli tungosta saattaa olla. Huhtikuisena lauantaina ruuhkaa ei ole, ja pappismunkilla on aikaa kertoa veljesyhteisön elämästä.

Isä Haritonin, alkuperäiseltä nimeltä Hariton Tuukkasen, perustama ortodoksinen veljesyhteisö on harvinaisuus Suomessa. Entiseen talliin rakennettu, vuonna 2001 vihitty kirkko on ainut  veljesyhteisön omana hankkeena perustama ortodoksinen kirkko Suomessa.  Helsingissä venäläistä ravintolaa pitänyt keittiömestari Hariton myi ravintolansa vuonna 2003, teki täydellisen elämänmuutoksen ryhtymällä munkiksi ja ryhtyi toteuttamaan haavettaan luostarin perustamisesta hankkimalla vanhan kartanotilan Kirkkonummen Jorvaksesta. Paikka sai nimekseen Pokrova; Neitsyt Marian Suojelus.

Borshkeiton ja kaalipiirakoiden voimalla

Konsuli H. A. Elfvingin entinen, 1800-luvulla rakennettu Dannebrogin tila on pitkän historiansa aikana toiminut niin kukoistavana liikepuutarhana, neuvostoliittolaisten sotatuomioistuimena, leipomona kuin kehitysvammaisten asuntolana. Kirkkonummen kunnan omistuksessa ollessa tila kärsi tulipalovaurioista ja oli pahasti ränsistynyt veljesyhteisön aloitellessa toimintaansa. Myös aikaisemmin kukoistanut puutarha oli kokonaan kadonnut, ja se piti perustaa uudelleen. Kunnostustyö vei aikaa ja rahaa. Ja siinä vaiheessa borshkeitto astui kuvaan.

Kirkon kauniit ikonit on pietarilaisten ikoninmaalauskoulujen opettajien ja oppilaiden maalaamia.

– Nämä, ja nämä ja nämä on maksettu borshkeitolla ja kaalipiirakoilla, pappismunkki Foma esittelee idyllisen kauniin kirkon holvikaarien ornamentteja ja seinämaalauksia .

Pappismunkki Foma on entiseltä ammatiltaan kokki, jolle 200 litran keiton keittäminen ei ole ongelma.

Keittoa keitetään 200 litraa kerrallaan vanhassa soppatykissä joka on muurattu paikoilleen päärakennuksen takapihalle. Isä Haritonille ja myös kokkina entisessä elämässään työskennelleelle pappismunkki Fomalle ei satojen litrojen keiton keittäminen ole ongelma.

Täysin yksin munkit eivät keittoja keittele. Mukana on vapaaehtoisten talkoolaisten joukko, joka on alusta alkaen osallistunut Pokrovan rakentamiseen.

– Olemme halunneet elvyttää talkooperinnettä, ja näyttää, että pienelläkin porukalla saa paljon aikaan, pappismunkki Foma kertoo.

Ja kaupaksi herkullinen keitto käykin. Borshkeitto-päiviä on 3-6 kertaa vuodessa ja ihmiset jonottavat omien sankojensa ja astioidensa kanssa saadakseen oman osansa perinteistä venäläistä herkkua.

Pokrovan borshkeittoa tullaan hakemaan pitkienkin matkojen päästä.

– Parhaimpina avoimien ovien päivinä olemme keittäneet ja myyneet 800 litraa keittoa, pappismunkki Foma kertoo.

Kaupaksi käyvät myös itse leivotut, herkulliset kaali- ja omenapiirakat ja muut herkut.

Perinteisiä kaalipiirakoita on aina myynnissä borshkeittopäivinä.

Veljesyhteisö hyödyntää oman puutarhan ja luonnon antimia niin paljon kuin mahdollista. Omasta ryytimaasta saadaan yrtit ja salaatit, omenapuista omenat hilloihin ja mehuihin, luumupuista luumuhilloihin. Puutarhassa kasvavat karviaiset, raparperit, vadelmat ja herukat jalostetaan myös herkullisiksi tuotteiksi, joita myymällä luostariyhteisön elämää rahoitetaan.

Myös villiyrtit ja muut luonnon antimet käytetään hyväksi. Nokkosista ja voikukanlehdistä keitetään keväisin juomaa, lehmuksenkukkaa kuivataan teeksi. Kuusenkerkkiä hyödynnetään leipien leipomisessa ja metsäsieniä säilötään satoja kiloja vuosittain.

Pokrovan veljesyhteisössä hyödynnetään luonnonantimia. Kuusenkerkkä antaa käsin leivotuille leiville hienostuneen maun.

Pokrovan erikoisuus on täysin valkoinen mansikkahillo.

– Puutarhassa viljeltävä valkoinen mansikka on sukua metsämansikalle, ja siitä tulee todella herkullinen hillo esimerkiksi aamiaiselle, pappismunkki Foma vinkkaa.

Kylään veljesyhteisöön

Pokrovassa on mahdollisuus vierailla borshkeitto-päivien lisäksi myös muutaman kerran vuodessa yleisöpäivinä ja heinäkuussa Puutarhapäivänä. Silloin tilalla on mahdollista ruokailla sekä ostaa tilalla valmistettuja tuotteita kotiin vietäväksi. Oma nähtävyytensä on pappismunkkien itse siemenestä kasvattamien tuhansien kesäkukkien loisto.

Pokrvovan luostarissa valmistetaan lehmuskukkateetä luostarin omassa puutarhassa kasvavista villilehmuksista. Teetä voi käyttää kotilääkityksenä esimerkiksi vilustumiseen.

Jos oma matka ei osu juuri noihin päiviin, kannattaa kerätä vähintään 20 hengen ryhmä, ja varata aika ryhmävierailulle etukäteen. Vierailu sisältää esittelykierroksen kirkossa ja puutarhassa sekä yhteisen ruokailun. Ryhmävierailuja järjestetään maaliskuusta marraskuuhun.  Ravintolassa syömisestä ei kuitenkaan ole kyse.

– Meillä ei ole täällä ravintolaa. Me syömme yhdessä kolmen ruokalajin päivällisen veljestön omassa ruokasalisssa trapesassa.  Vierailijat ovat meidän luona kylässä. Tervetuloa! Pappismunkki Foma toivottaa kiirehtiessään syömään yhdessä borshkeitto-päivässä auttaneiden talkoolaisten kanssa.

Yhteystiedot

Pokrovan veljesyhteistö
Elfvinginkuja 11
02420 Kirkkonummi

www.pokrova.fi

Seuraava borshkeitto-päivä on 12.5.2018. Syksyn päivämäärät ilmoitetaan myöhemmin (borshkeitto-päivänä ei ruokailumahdollisuutta).

Yleisöpäivät: 9.6.2018 ja 18.8.2018

Valtakunnallinen puutarhapäivä: 1.7.2018

Tarkista päivämäärät ja ohjeet nettisivuilta ennen Pokrovassa vierailua.

Pokrovaan on Helsingistä noin 25 km ja Kirkkonummen keskustasta noin 5 km. Perille pääsee mainiosti myös julkisilla liikennevälineillä.  Junalla tullessa Jorvaksen asemalta Pokrovaan on noin 500 metrin kävelymatka. Bussilla Pokrovaan pääsee Matinkylän metroasemalta Espoosta lähtevillä busseilla 171-174.

 

 

 

Maissinpoimintaa Pikkalan kartanolla Siuntiossa

 

Pikkalan kartanon maissipellolla Siuntiossa. Viljelijä Thure Lindeberg. Kuvaaja: Milla von Konow.

Pikkalan kartanon isäntä, viljelijä Thure Lindebergin mielestä sokerimaissi on perkuleen hyvää.

– Syön aamiaiseni maissipellolla, kun tulen keräämään satoa kukonlaulun aikaan. Napsautan kypsän sokerimaissin varrestaan, kuorin sen ja rouskutan ahnaasti. Rakastan maissia, kahdesta tähkästä vatsani kiittää, sanoo maissinviljelijä, Pikkalan kartanon isäntä Thure Lindeberg.

Nyt on maissin sesonki huipussaan. Sokerimaissi on makeimmillaan mahdollisimman tuoreena. Silloin se on paitsi makea, myös mehevä ja rouskuva. Kun tähkän irrottaa varresta ja kuorii suojalehdet, maissin sokeri alkaa muuttua tärkkelykseksi. Jos suojalehtiä ja tyviosaa ei poista, maissi säilyttää makeutensa pidempään; kahdesta kolmeen päivään. Keitettäessä ja grillatessa maissi tulee yhä makeammaksi. Onkin olemassa sanonta: ”Miksi maissia kasvatetaan rinteessä? Siksi, että sieltä pääsee alamäkeä nopeasti maissin keittoon.

Jättimaissi tervehtii ja ohjaa maissitilalle autoilijoita rantatie viisykkösellä.

Jättimaissi tervehtii ja ohjaa maissitilalle autoilijoita rantatie viisykkösellä.

Myyntikojulla käy kuhina.

Myyntikojulla käy kuhina.

Sesongin aikana Pikkalan kartanon maissitilaa ei voi olla huomaamatta. Pumpattu jätttimaissi näkyy kauas rantatie viisykkösen ylittävältä sillalta. Itse maissipelto näkyy myös tielle.

Koska tilalla voi poimia itse maissinsa, käy vierailu hupaisasta ruokaretkestä. On maissi sen verran eksoottinen viljeltävä näillä leveysasteilla. Lapsetkin kannattaa ottaa mukaan poimintaan melkein miehen korkuiseen maissiviidakkoon.

Maissit kasvavat pikkupojan pää yläpuolelle. Maissien poiminta on hauskaa.

Maissit kasvavat pikkupojan pää yläpuolelle. Maissien poiminta on hauskaa.

Thure Lindeberg on kasvattanut sokerimaissia 18 vuotta Siuntion Pikkalassa. Innostus lajiin tuli, kun Lindeberg oli harjoittelemassa Yhdysvalloissa.

– Siellä syötiin aina T-luupihviä sokerimaissin kanssa ja se oli niin perkuleen hyvää! Otin maissinsiemeniä mukaani tuliaisiksi Suomeen.

Suomen kesän lämpösumma ei tahdo aina riittää maissille. Lindebergillä meni ensimmäiset kymmenen vuotta kokeillessa, miten saisi huijattua Suomen ilmastoa, suojeltua taimia kevään kylmältä. Jos toukokuussa tuli halla, harso ei lämmittänyt tarpeeksi, mutta sitten Lindeberg keksi keinon:

– Levitän muovia pellolle taimien päälle ja teen muovin sivuille reikiä. Taimet ovat ikään kuin kasvihuoneessa varhaisvaiheensa. Sokerimaissia kasvaa Pikkalassa 0,8 hehtaarin alueella, muovituksessa on kyllä hommansa, mutta eipähän taimiparat palellu.

– Syyshalloihin ei auta muu kuin toivoa parasta. Vuonna 1997 tuli viiden asteen pakkanen elokuussa, juuri kun sato valmistui. Kilon kiloa en silloin myynyt, muistelee Lindeberg.

Pikkalan kartanon maissipellolla Siuntiossa. Viljelijä Thure Lindeberg. Kuvaaja: Milla von Konow.

Viljelijä Thure Lindeberg näyttää miten maissi kuoritaan. Maissi on paras popsia siltä seisomalta..

Tänä vuonna sadonkorjuu alkoi 24. elokuuta, ja kausi jatkuu noin neljä viikkoa. Pikkalan kartanolla on myös itsepoimintaan mahdollisuus. Kassillinen maissia on kerätty parissa minuutissa. Pellolla on lupa maistaa maissia, rouskutella kuten isäntä itsekin.

Viljelijä antaa vinkkejä maissiruokiin.

Viljelijä antaa vinkkejä maissiruokiin.

Maissit punnitaan.

Maissit punnitaan.

Kausi jatkuu noin neljä viikkoa ensimmäiseen kovaan hallayöhön saakka.

Hiilaritankkaus makealla maissilla on houkutellut pyöräretkeilijät paikalle.

Hiilaritankkaus makealla maissilla on houkutellut pyöräretkeilijät paikalle.

Yhteystiedot

PIKKALA KARTANOMAISSI

Pikkalan kartano 1,
02580 Siuntio

Myyntiajat voit tarkistaa Pikkalan kartanomaissin kotisivuilta.

Tallenna

Tallenna

Woikoski Feeling tekee tunteella, ja se maistuu lautasella!

Woikoski Feeling kutsui Ruokaretken tiimin tutustumaan WHD Gårdin tilaan Nurmaalle. Koska paikasta oli kiirinyt herkullisia vihjeitä, tartuimme tilaisuuteen. Vuoden pisimmän päivän iltana putkahdimme keskelle kaunista suomalaista luontoa ja järvimaisemaa. Ja ennen kaikkea keskelle ruoka-aittoja, jotka löytyvät ympäröivästä luonnosta, lähivesiltä ja alueen lukuisilta lähituottajilta.

Sauna, iltauinti ja hyvät unet. Seuraavana päivänä pureuduimme WHD Gårdin makuihin.

WHD Gård toimi 1930-luvulta alkaen Woikosken tehtaan mallitilana, jossa on kasvatettu sokerijuurikasta, viljaa, marjapensaita, Ayshire-karjaa, lampaita ja hevosia. Viimeisen kymmenen vuoden aikana tekemisen tahtia ovat rytmittäneet hevosten lisäksi matkailu-, juhla-, ja kokouspalvelut, joissa kaikissa lähellä kasvatettu ja itse tehty ruoka on suuressa roolissa. Ruokamaailman pääarkkitehtinä häärii keittiömestari Juho Hämäläinen, johon voi törmätä vaikka rantaheinikössä koiranputkea keräämässä.

Juho poimii ison osan keittiönsä raaka-aineista lähialueen metsistä ja rannoilta.

Etelä-Savolaisella vieraanvaraisuudella Juho otti meidät hoiviinsa ja esitteli ympäristöä. WHD Gård toimii vuoden ympäri, alueella on kokous- ja majoitustilojen lisäksi tilausravintola Hilupilttuu, Automuseo sekä paljon luontoon ja liikuntaan liittyviä harrastusmahdollisuuksia.

Kesäisin Juho tekee Ravintola Juureskellarissa työparinsa Edgarin kanssa lähiruoka-aineksista maistuvaa ruokaa keskiviikosta sunnuntaihin, tilauksesta myös muina aikoina. Jykevien kivilohkaraiden suojaama katettu terassi tuntui houkuttelevalta paikalta, mutta siirryimme sisätiloihin, koska halusimme olla kuulo- ja näköetäisyydellä Juhon ja Edgarin avokeittiöstä.

1930-luvulla rakennettu juureskellari on ravintolakäytössä toista kesää. Seinillä näkyvät vielä juureslaarien urat ja katossa luukku, josta perunat ja lantut on kellariin kipattu. Kesällä lounasta tarjoillaan klo 11 alkaen, keittiö on avoinna klo 21 asti, ja baari puoleen yöhön.

Juureskellarin seinämaalaukset ovat mäntyharjulaisen taiteiljan käsialaa.

Mukavan pienessä tilassa on helppo seurata Juhon ja Edgarin puuhia ja kysellä välillä raaka-aineiden ja valmistusmenetelmien perään.

Juureskellarin keittiössä villiyrtit ja oman kasvimaan raaka-aineet ovat hyvin edustettuina.

Juureskellarin lista kunnnioittaa satokauden parhaita antimia. Kesälistalla päivän annos vaihtuu päivittäin, usein se päätetään saman päivän aamuna. Tänään oli tarjolla korvasieniä, itse tehtyä auringonkukkaohrattoa ja lampaan juustoa. Kesällä lammastuotteita saadaan muun muassa läheiseltä Alinin lammastilalta.

Alkuruoaksi valitsimme kuitenkin versosalaattia ja paahdettua hirvipanchettaa. Metsästystä harrastava ja paikalliseen hirviseuraan kuuluva Juho on itse ideoinut kellaritilassa valmistetun hirvipanchetan. Viranomaisten kanssa asian selvittely vei aikansa (koska olemme Suomessa…). Tämä jos mikä kertoo mielestäni aika paljon ammattilaisen kunnianhimosta. Ei mennä sieltä, missä aita on matalin. Tässä tapauksessa se taisi olla vähintäänkin hirviaidan korkuinen. Mutta prosessi kannatti, kiitos sitkeydestä!

Kesäkurpitsaspagetti ja piimä sopivat hirveen hyvin versosalaatin ja suolaisen hirvipanchetan kanssa.

Millan alkuruokana oli kylmää nokkoskeittoa, nokkoschipsejä ja vaniljaöjyä.

Alkuruoan kanssa pöytään tuotiin itse leivottua tinjami foccaciaa havulevitteen kera. Leivät leivotaan täällä itse, ruisjuureen tehty ruisleipä on yksi suosikeista. Keväällä ruisleivästä syntyi myös oma jäätelö; raskijätski.

Koiranputki on kiva kuohkea lisuke hauelle.

Kalavesien äärellä kun olemme, hauki oli itseoikeutettu pääruokavalinta. Valinta ei kyllä ollut helppo, kun tarjolla oli lähitilan maalaispossuvarras, härkäburgeri ja se päivän korvasieniannos. Yrttivoilla täytetty ruodoton haukirulla veti kuitenkin pidemmän korren. Villiyrittisalaatti (niitä, joita aamulla oli kerätty), paahdettuja auringonkukansiemeniä, itse tehtyä kukkaisvinegrettiä ja graaviporkkanaa. Hauki ui hirvensalmelaisen Kuortin kalan pyydyksiin, sinne ui usein hauen lisäksi ahventa, lahnaa, kuhaa…

Kevyt savustus antoi grillitomaatille ruokaisemman maun.

Aina kun mahdollista, haluan maistaa myös kasvisruokaa. Joku minua viisaampi on sanonut kasvisruoan olevan keittiömestarin happotestin. Onko makua vai ei? Olihan sitä. Kevyesti savustettu tomaatti härkäpapucassoulen, paahdetun ruisleivän, kutunjuustolastujen ja timjamin kanssa maistui ja täytti vatsan. Kaikki annokset olivat runsaita ja ruokaisia. Lapsille saa pienemmät annokset, mutta näkö ja maku ovat identtiset aikuisten annosten kanssa.

WHD Gårdissa saadaan paljon aineksia omasta pihapiiristä ja kasvimaalta. Lähistöllä ja koko Etelä-Saimaan alueella lähiruoan tuottajia on runsaasti, yrteistä lihakarjaan ja kaikkea siltä väliltä. Eli mitä ei kasvateta itse, saadaan useimmiten lähituottajilta. Juvalla on vireillä jopa tryffeleiden kasvatus. Possuvartaiden ainekset tulevat parinkymmenen kilometrin päästä Kuvalan maatilalta ja tilateurastamolta. Koska possu on erityisen herkkä stressille, sen lihassa jos missä huomaa makueron. Vähän jäi mieltä kaivelemaan listalla ollut possuvarras, onneksi tänne pääsee uudestaan!

Kesäinen jälkiruokaherkku – marengilla!

Jos jälkiruokana tarjoillaan tyrnigranitaa, kallioimarrekermaa, vadelmaa, minttua ja marenkilastuja, kieltäytyminen jälkiruoasta ei ole vaihtoehto. Kasvimaan laidalla kasvaa melkoinen tyrnirivistö, mutta keittiön suuremmat tyrnitarpeet täyttyvät ainakin toistaiseksi kahden kilometrin päässä sijaitsevalta Heilunkankaan tyrnitilalta.

Kun suklaatorttu on tehty oikein tummasta suklaasta, maku ei ole makea, vaan suklainen.

Suklaatortun kaverina oli itse tehtyä raparperiruusujäätelöä, jonka ainekset on saatu oman pihapiirin raparpereistä ja ruusunlehdistä. Jälkiruokajuomana oli Juhon pihasauniosta ja vadelmanlehdistä fermentoima juoma. Jäiden kanssa tarjoiltuna mocktailien aatelia:)

Herkuttelun jälkeen oli aika käydä jututtamassa Juhon työparia, puutarhuri Päiviä.

Pienessä kasvihuoneessa kasvaa tomaatit ja yrtit. Päätilan suuressa kasvihuoneessa kasvaa varsinainen kauden sato.

Puutarhan lisäksi Päivillä on kokemusta keittiöstä. Kun asiansa osaavan ja innostuneen puutarhurin työparina on idearikas ja rohkea keittiömestari, uusia kokeiluja ja reseptiikkaa syntyy kuin luonnostaan. Täällä aistii työn imun, josta molemmat nauttivat. Ja mikä parasta, asiakas saa nautittavakseen maistuvan kattauksen lähiruokaa.  Juhannuksen jälkeen suunnitelmissa on kylvää puutuhkaan kaskinaurista, vanhaa Eno-kantaa. Herkkuja on siis tiedossa pitkälle syksyyn, riistaviikoille ja talveen.

Tilalla on pitkät perinteet oman ruoan kasvatuksesta, jo nykyisen omistajan Clas Palmbergin äiti oli innokas puutarhuri. Päätilalla, vain kuuden kilometrin päässä WHD Gårdista oleva vanha kasvihuone on taas kunnostettu, marja- ja vadelmapensaat raivattu ja omenapuut tuottavat satoa. Clasin vaimon Sari Palmbergin visio omasta kasvimaasta ja omavaraisuudesta alkaa muuttua todeksi. Täällä huokuu into tehdä ja kokeilla. Hyötypuutarhan antimien kasvattaminen ravintolakäyttöön on haasteellista,  prosessi ei ole nopea, vaan täynnä yllätyksiä. Jokainen joka on kasvattanut kasvimaalla jotain, tietää.

Kasvimaalla kasvaa lähes 50 eri lajia syötävää

WHD Gårdin kasvimaan suunnittelun Päivi aloitti kaksi vuotta sitten aloittaessaan työt täällä. Lajikkeita tulee koko ajan lisää. Kasvimaan suunnittelu ja toteutus on pitkä jatkumo, täällä ei suunnitella vain yhtä satokautta, vaan koko vuoden kirjoa ja tulevia vuosia. Vanhojen lajikkeiden rinnalle istutetaan uusia, kuten tänä keväänä pensasmustikkaa.

Omasta kanalasta saadaan tuoreita munia pienempiin tarpeisiin. Luomumunien toimittajakin löytyy 10 kilometrin päästä silloin kun tarve on suurempi.

Kalle-kukko kanalaumansa kera. Kuva Sari Selkälä, Ruokaretki.fi

WHD Gård on osa Woikoski Feelingin matkailupalveluita. Kuuden kilometrin päässä on kesäkahvila Saiman Torppa sekä Woikosken tehdasmuseo. Sama paikka, mistä löytyy uuden elämän saanut vanha kasvihuone. Etelä-savolaista vieraanvaraisuutta tarjoillaan myös 25 kilometrin päässä Kirjokiven Kartanossa. Tunnelmallisessa 1800-luvun ympäristössä pääsee nauttimaan Juhon makumaailmasta sekä Päivin pihaistutuksista. Idyllinen paikka kokoustamiseen tai perhejuhlien pitoon. Puutarhaihmiset huomio, osa Kirjokiven puiston kasvillisuudesta on peräisin 1800-luvulta!

WHD Gårdissa kasvatetaan myös silmänruokaa

Ja totta, kulttuuritien varrella täällä ollaankin. Taidekeskus Salmela ja UNESCON maailmanperintökohde Verlan ruukkikylä ovat aivan lähietäisyydellä. Ja kuitenkin itsensä löytää luonnon ja rauhan keskeltä, viekottelevien makujen ääreltä. Woikoski Feeling, erilainen maailma:)

Hyvän ruoan lisäksi WHD Gårdin kattaukseen kuuluvat mukavat uudet majoitustilat, täysimittainen AA-1 tason frisbeegolfrata, rantasauna, uinti- ja kalastusmahdollisuus, vene- ja kanoottivuokraus ja yksi Pohjoismaiden laajimmista yksityisomisteisista Automuseoista. Jos et ennen ole nähnyt vetyautoa, täältä löytyy myös sellainen!

Woikoski Feeling yhteystiedot:

WHD Gård
Nurmaankyläntie 90, 52960 Nurmaa

Saiman Torppa ja Woikosken tehdasmuseo
Virransalmentie 2023, 52920 Voikoski

Kirjokiven Kartano
Rudolf Elvingin tie 109, 47900 Vuohijärvi

Tiedustelut, myynti ja asiakaspalvelu
Puh. 040 656 5981
Sähköposti: whd@woikoski.fi

Ajo-ohjeet I Google Maps

Verkkosivut
Facebook-sivut
Instagram #woikoskifeeling

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Lugnet Life & Living – tyylikästä tunnelmaa Kirkkonummen Kylmälässä

Keskellä kirkkonummelaista maaseutua sijaitseva Lugnet Life & Living on monelle tuttu lifestyle- ja sisustusliike, jossa on käsin kosketeltavan lämmin ja rento tunnelma. 1800-luvulla rakennetussa Sjökullan kartanon vanhassa kivinavetassa on sisustusliikkeen yhteydessä myös viihtyisä kahvila.

Maaliskuun alussa  yrityskauppojen myötä veikkolalainen Johanna Seppälä ryhtyi Lugnetin omistajaksi. Ennen yrittäjäksi siirtymistä sisustussuunnittelijaksi opiskellut tarmokas Johanna teki uran Roviolla ja vastasi lintuperheen toimitilasuunnittelusta ja kiinteistöjohdosta. Ammattilaisen ote näkyykin uudistuneessa myymälässä ja myymälän yhteydessä olevassa tunnelmallisessa kahvilassa.

Kahvilan pehmeät sohvat kutsuvat istahtamaan. Kuva Tiko Lasonen.

Vastajauhettua kahvia, upea valikoima haudutettua teetä sekä kotona leivottuja leivonnaisia. Siinähän se. Keittiössä paistuu talon oma juurileipä. Leivonnaisia ja aamulla paistetun leivän voi ostaa myös mukaan.

Maistuvaa ja tuoretta, suolaista ja makeaa. Lugnetissa kaikki on aina itse tehtyä. Kuva Tiko Lasonen.

Tilan voi vuokrata myös yksityistilaisuuteen

Lugnetin viihtyisät tilat voi varata myös yksityiskäyttöön. Houkutteleva ajatus pitää rennon tyylikkäät illanistujaiset tuttavapiirissä, mutta kun ei jaksaisi siivota, hankkia tarjoiluja, järkkäillä kuljetuksia ja kaikkea muuta illanviettoon liittyvää. Johanna lupaa järjestää illan avaimet käteen -periaatteella. Kuulostaa ihanan helpolta, ja voin hyvin kuvitella vieraiden ihastuneet huokaukset tässä paikassa. Aloin heti miettiä tulevia viiskymppisiä, firman kymmenvuotisjuhlia tai leppoisaa kaveri-iltaa muuten vain.

Juurileipäkursseja tulossa

Lugnetin tunnelmaa täydentää tuore yhteistyö artesaanileipuri Jukka Kotkasen kanssa. Raimugido juurileipä paistuu jatkossa Lugnetin tiloissa. Kevään mittaan luvassa on myös suosittuja Raimugido-Rukiintie juurileipäkursseja. Päivän kestävällä kurssilla pääsee harjoittelemaan juurileivän leipomista kokeneen leipurin ohjauksessa. Kotkanen lupaa, että työpajan jälkeen ”leivot parempaa leipää kuin koskaan aikaisemmin”.  Pakko testata!

Kurssilta saa paitsi oppia, hintaan sisältyvät myös itse leipäjuuri ja leivonnan perusvälineistö; leivontakulho, kohotusvuoka, jauhoja ja pieni viiltoveitsi – välttämätön työkalu juurileivän valmistuksessa. Sekä tietysti se itse paistettu juurileipä. Kurssin kesto on 6 tuntia, hinta 150 € / hlö. Hintaan sisältyy myös keittolounas ja kahvit.

Lemmikit tervetulleita!

Tuore yrittäjä Johanna Seppälä & koirakaveri Jare. Kuva Tiko Lasonen.

Koiraihmisiä ilahduttavat aina paikat, joissa nelijalkaiset huomoidaan, edes raikkaalla vesiannoksella. Uuden lainsäädännön myötä yhä useamman kahvilan ovet ovatkin avautuneet karvaisille lenkkikavereille. Myös Lugnetiin ovat koirat tervetulleita. Toki pitää muistaa olla huomaavainen muita asiakkaita kohtaan. Mallia ja omistajan elkeitä näyttää Jare:)

Piipahdin Lugnetissa uudistuneen myymälän avajaisviikonloppuna. Hulinasta huolimatta päällimmäisenä jäi mieleen rentous ja lämmin tunnelma. Vaikka paikka on mutkaisen tien takana, Lugnetiin on erittäin helppo tulla, mutta sieltä on vaikea lähteä pois.

Lugnet Life & Living

Sjökullan kartano
Sjökullantie 425
02450 Kylmälä (Kirkkonummi)

Avoinna: katso verkkosivut www.lugnetlife.com
Facebook

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Ahlmanin tilapuotiin Tampereella kannattaa poiketa ajan kanssa

Ahlmanin tilapuoti Tampereella oli täysin uusi tuttavuus minulle. Myös paikalla aiemmin vierailleiden kannattaa tilapuodissa jälleen piipahtaa, sillä sen toimintaa on uusittu aivan hiljattain.

Koivistonkylän ja Korkinmäen rajalla sijaitsee Ahlmanin ammatti- ja aikuisopisto, jonka alaisuudessa tilapuotikin toimii. Saavuin paikalle melko varhain aamusta, kuten myös kymmenet opiskelijat, joiden kahvihammasta aamutuimaan kolotti.

Kierrellessäni elokuun lopulla yöllisten sateiden jäljiltä vielä kosteassa pihapiirissä, huomasin paikan todella olevan retken arvoinen.

ahlmanin_tilapuoti9

Portti yrttitarhaan ja perinnepihalle.

Kuvankaunis kartanoalue pitää sisällään paitsi tilapuodin, myös ravintolat Kapustan ja Annan, sekä monia muita rakennuksia. Kivenheiton päässä tilapuodista on kaunis yrttitarha, jonka tuoksut syksynkin lähestyessä olivat huumaavat. Yrttitarhaa tutkiessani mielenkiintoni kohdistui opiston ulkoilmaopetustilaan.

Opetustilan infotaulut ovat mielenkiintoista tutkittavaa.

Opetustilan infotaulut ovat mielenkiintoista tutkittavaa.

ahlmanin_tilapuoti11

Opetustilan vieressä on valoisa kasvihuone, jonka tunnelma on hyvin rauhallinen.

Alueelta löytyi myös perheen kanssa paikalle tuleville mielenkiintoisia tietotauluja kysymyksineen, sekä kanoja ja tietenkin lehmiä ihmeteltäväksi.

Oma lukunsa olivat vielä luontoon sijoitetut opiskelijoiden taideteokset, joiden etsiminen sinällään käy jo hauskasta leikistä. Tilan omien lehmien maitotuotteita myödään paitsi tilapuodissa, myös paikallisessa maitobaarissa, josta voi ostaa käsittelemätöntä maitoa.

Tilapuoti löytyy heti alueelle tullessa vasemmalta, mutta se on valitettavan helppo ohittaa vahingossa.

Tilapuoti löytyy heti alueelle tullessa vasemmalta.

Ihasteltuani alueen ulkotiloja palasin takaisin Tilapuodille haastattelemaan työvuorossa olleita Anna Alkiomaata ja Anette Melliniä. Alkiomaa kertoi aloittaneensa opinnot Ahlmanilla vuoden alusta ja päässeensä siihen liittyvien harjoittelujen kautta Tilapuotiin.

– Tämä on siinä mielessä juuri mahtava opiskelupaikka, että pääsee opintojen ohessa oikeisiin töihin, Alkiomaa toteaa.

Ravintolapäällikkö Anette Mellin puolestaan osasi kertoa kattavasti muun muassa paikan historiasta. Vanhin rakennus tilalla on yli 110 vuoden ikäinen, ja sen on testamentannut Suomen talousseuralle kruununvuoti Gabriel Ahlman opetuskäyttöön rahvaan lapsille. Testamenttiin kuului, ettei koulutus olisi keskittynyt pelkästään talouden ja maatalouden hoitoon ja askareisiin, vaan myös lukemiseen ja laskemiseen.

Luonnollisesti testamentista ja sen toimeenpanemisesta neuvoteltiin melko pitkäänkin. Alkuun koulu toimi kiertokouluna, ja ensimmäinen pysyvä koulu perustettiinkin juuri tälle tontille, Seppälän tilalle, vasta vuonna 1904.

Alueen vanhin ja samalla sen päärakennus.

Alueen vanhin ja samalla sen päärakennus.

– Kouluna tämä on hyvin persoonallinen, ja tilana varmaan myös ihan Suomen mittakaavassakin, Mellin kertoo. Kierrän Aregaala-nimisen keittiömestariporukan kanssa ympäri maailmaa opettamassa ravintolakouluissa, ja kyllä tämä tila joka paikassa herättää kiinnostusta.

Mellin jatkaa, että Tilapuoti on avattu alkujaan vuonna 2009. Sen haluttiin tukevan maatalouden elinvoimaisuutta parantamalla pienten tuottajien mahdollisuutta saada tuotteitaan myyntiin. Vaikka lähiruoka onkin jo saavuttanut lähes trendin aseman, ei tämänkaltainen toiminta vielä tuolloin ollut itsestäänselvyys. Nyttemmin lähiruokaan on selvästi liitetty myös eettisyys ja terveellisyys, joiden molempien Mellin korostaa edelleen olevan Tilapuodin merkittäviä kulmakiviä.

Tarjolla on päivittäin tuoretta leipää sekä pullaa. Kuvassa Anette Mellin.

Tarjolla on päivittäin tuoretta leipää sekä pullaa. Kuvassa Anette Mellin.

Kysyessäni Tilapuodin valttia nimenomaan ruokaretken tekemisen suhteen, Anna ja Anette suosittelevat ehdottomasti kokeilemaan paikan lounasta ja vielä mieluummin niin, että ehtii rauhassa katsella ympärilleen ja nauttia hetkestä vielä paikan päällä leivotun pullan ja kahvin kera. Erityisesti tilan juustoja Mellin kehottaa maistamaan, ja ostankin tuliaisiksi kaksi herkutteluun sopivinta.

Koska syksyisin näyttää olevan paljon tarjontaa tapahtumien suhteen, niin kalenteriin voi myös lisätä Ahlmanin perinteiset syysmarkkinat eli Läheltä hyvää -lähiruokatapahtuman 24. syyskuuta 2016. Paikalla on kymmeniä paikallisia tuottajia, ravintolat ovat auki ja luvassa on ohjelmaa myös lapsille!

Yhteystiedot

Ahlmanin Tilapuoti
Hallilantie 24
33820 Tampere
tilapuoti@ahlman.fi
puh 050 995 0096

Aukioloajat voit tarkistaa tilapuodin nettisivuilta.
Nettisivut
Facebook

Ilolan Wanha Asema

Körötellessäni pikkutietä Kangasalta kohti etelää ja Ilolan Wanhaa Asemaa, aurinko puski sateisen aamun jälkeen väkisin esiin kuivaamaan ja lämmittämään ilmaa, jossa oli jo varhaisen syksyn tuoksua. Naakat kaartelivat upeasti vanhan keltaisen asemarakennuksen yläpuolella, ja astuaessani autosta paikallinen kukko tervehti kovalla kiekaisulla.

Vapaana tepasteleva kukko oli selvästi tottunut vieraisiin ja antoi tietää reviiristään vain kiekumalla komeasti.

Vapaana tepasteleva kukko oli selvästi tottunut vieraisiin ja antoi tietää reviiristään vain kiekumalla komeasti.

Ihmettelin ja ihastelin ensin hieman pihapiirin tunnelmaa, mutta nälkä vatsassa kurnien suuntasin lounaalle.

Wanhan aseman kahvilaravintola on valoisa ja lämminhenkinen, ja henkilökunta samaa laatua. Keräsin lautasen täyteen herkkuja – joista friteeratut kesäkurpitsat dippikastikkeella on aivan pakko mainita erikseen – ja siirryin ulos syömään.

Kuten kuvaan kuuluu, valtaosa tarjolla olevasta ruuasta on peräisin joko Ilolan tilalta tai lähiseudun tuottajilta.

Kirsin takasi, että Asemalla kannattaa poiketa syömässä tai ostoksilla. Avoinna ollaan joka päivä.

Kirsi takasi, että Asemalla kannattaa poiketa syömässä tai ostoksilla. Avoinna ollaan joka päivä.

Tarjolla oli perinteisiä herkkuja ja talon erikoisuuksia.

Tarjolla oli perinteisiä herkkuja ja talon erikoisuuksia.

Aterian lomassa haastelin hieman Asemaa pyörittävän Kirsi Ilolan kanssa paikan historiasta ja toiminnasta. Ilola on aloittanut toimintansa 1983, ja Wanha Asema on todellakin vanha asema – Metsäkansan vanha asemarakennus siirrettiin kokonaisena maatilan yhteyteen yhdeksänkymmentäluvun puolivälissä. Siinä on mahtanut olla urakkaa kerrakseen, vaikka apuna onkin ollut junavaunu.

Ulos mennessäni taisin hieman häiritä tilan jahtimestarin päiväunia.

Ulos mennessäni taisin hieman häiritä tilan jahtimestarin päiväunia.

Vaikka alkuun olinkin kuvitellut tulevani pientilan yhteydessä olevalle kahvilalle, jäivät moiset kuvat mielestä Kirsin luetellessa Ilolan tarjontaa. Kartanolla järjestetään juhlia, majoitustiloja on vaikka kuinka monelle ja ratsastustakin on tarjolla. Savusaunastakin oli puhetta!

Aseman herkkuja oli mukava nauttia kesän viipyilevissä tunnelmissa ulkosalla.

Aseman herkkuja oli mukava nauttia kesän viipyilevissä tunnelmissa ulkosalla.

Ilola vaikutti selvästi perhematkailuun suuntautuneelta, sillä aivan Wanhan Aseman lähituntumassa oli paitsi pupuja, lampaita ja viiriäisiä, myös valloittava perunoille perso Rosa-minipossu! Jos tuota kärsäkästä rapsutellessa ei tule hyvä mieli, niin ei sitten millään.

Hurmuripossun herkkua olivat perunat.

Hurmuripossun herkkua olivat perunat.

Olin jo tekemässä lähtöä, kun huomasin Aseman seinässä postin kyltin. Kiinnostuneena seurasin Kirsiä sisälle, ja sieltä paljastuikin vielä tutkimaton aarreaitta: pieni kyläpuoti, jonka hyllyjä koristivat gluteenittomat jauhot, lähitilojen kananmunat ja hunajapurkit.

Olo oli hyvällä tavalla kuin Koiramäen Killellä, sillä ihmeteltävää oli vaikka millä mitalla. Joskin tikkaritorni sai sokerihampaan kolottamaan melkoisen vaativasti.

Rustiikkinen puoti oli pullollaan aarteita ja paikallisesti tuotettua ruokaa.

Rustiikkinen puoti oli pullollaan aarteita ja paikallisesti tuotettua ruokaa.

Wanha Asema oli koristeltu kiehtovilla vanhoilla kauppatavaroilla.

Wanha Asema oli koristeltu kiehtovilla vanhoilla kauppatavaroilla…

...ja leluilla, jotka houkuttelevat kurkottelemaan korkealle.

…ja leluilla, jotka houkuttelevat kurkottelemaan korkealle.

– Tänä perjantaina kylmäkaapista löytyy oman tilan Angus-lihaa, Kirsi lupaili ja muisti vielä mainita, että lauantaina 20.8. vietetään jälleen Lähiruokasafaria.

Hyvästelin Kirsin kylläisenä ja tyytyväisenä. Wanhalla Asemalla oli hyvä ruoka ja vielä parempi palvelu!

Yhteystiedot

ILOLAN MAATILAMATKAILU

Vedentaantie 30
37850 Metsäkansa
Valkeakoski
+358 3 588 9227 / Wanha Asema

Ilolan kotisivu
Ilolan Facebook-sivut

Wohls Gård on astetta luomumpi kartanoravintola

Mutkittelevan tien varrella Kirkkonummella on syytä hiljentää Wohls Gårdin opasteiden kohdalla. Humaljärven rantamaisemissa on kustavilaistyylinen kartano, jonka maisemissa silmä lepää ja vatsa kiittää.

Yksityisasuntona, kunnalliskotina ja sotasairaalanakin toiminut lähes 200 vuotta vanha kartano sai uuden elämän vuonna 2008 kun Kirkkonummen Aktia Säätöpankkisäätiö osti tilan ja kiinteistöt Kirkkonummen kunnalta, ja kunnosti paikan uuteen kukoistukseen, vanhaa kunnioitaen. Yrittäjäpariskunta Sirpa ja Markku Häiväläinen ovat pyörittäneet kartanon ravintolatoimintaa runsaan vuoden. Jos tiloissa vielä asustaa vanhojen kokkien henkiä, he myhäilevät tyytyväisyyttään.

15.6.2016 Volsin kartano kirkkonummella. Kuvaaja: Milla von Konow

Tyylikästä ja tunnelmallista. Kuvaaja: Milla von Konow

Puutarhasta pöytään

Wohls Gårdin puutarhayhdistys paitsi kunnostaa ja hoitaa ympäröivää puutarhaa, viljelee myös hyötytarhaa kartanoravintolan keittiön tarpeisiin.

15.6.2016 Volsin kartano kirkkonummella. Kuvaaja: Milla von Konow

Kartanon hyötytarhasta poimitaan keittiöön tuoreet yrtit ja kasvikset. Kuvaaja: Milla von Konow

Kesäisin Wohls Gård työllistää tuhansia työntekijöitä.  Vaahteroiden katveeseen sijoitetut mehiläispesät tuottavat hunajaa keittiön tarpeisiin sekä myyntiin. Yhdestä pesästä saadaan parhaimpina vuosina  50 – 70 kiloa hunajaa, koleana kesänä tuotto voi jäädä 20 kiloon.

Se, mitä ei saada omasta puutarhasta, tilataan läheltä. Vaihtuva ruokalista elää kauden ja jopa päivän mukaan. Ruokaan intohimoisesti suhtautuvilla kokeneilla tekijöillä on periaatteena maku, tuoreus ja laatu. Tämä myös näkyy lautasella ja maistuu suussa.

15.6.2016 Volsin kartano kirkkonummella. Kuvaaja: Milla von Konow

15.6.2016 Volsin kartano kirkkonummella. Kuvaaja: Milla von Konow

Kesämakasiini Elwiira

Kartanoon johtavan sisääntulotien varrella on idyllinen kivimakasiini, joka toimii kesäkahvilana keskiviikosta lauantaihin klo 12-16.00, säävarauksella.

15.6.2016 Volsin kartano kirkkonummella. Kuvaaja: Milla von Konow

Upea kivimakasiini toimii kesäisin kahvilana. Kuvaaja: Milla von Konow

Idyllinen Elwiira on viileä pistäytymispaikka, tunnelmallinen putiikki ja uniikki jäätelöbaari. Elwiirasta saa nimittäin vielä melko harvassa paikassa tarjottavaa herkkua, ihanaa gelatomaista vuohenmaitojäätelöä. Sekin paikallista Kirkkonummelta.

15.6.2016 Volsin kartano kirkkonummella. Kuvaaja: Milla von Konow

Kahvin ja pienten herkkujen lisäksi myynnissä luomu- ja lähituotteita. Kuvaaja: Milla von Konow

Tapahtumia & tilaisuuksia

Kesäaikaan 1.7. – 14.8. Wohls Gård on avoinna keskiviikosta sunnuntaihin klo 12.00 – 19.00. Muina aikoina paikka on varattavissa juhliin ja tapahtumiin. Sopivan tunnelmallinen ja pieni, mutta riittävän suuri. Olisipa häät suunnitteilla, tietäisin missä ne järjestäisin!

Elokuussa kartanon historia herää eloon ohjaaja Susanna Ruohosen käsissä. Historiallisista lähteistä ja perinnetiedosta ammentava dokumentaarisfiktiivinen vaellusnäytelmä tapahtuu 400 vuotta vanhan kartanopuiston maisemissa ja tilan päärakennuksessa. Monisävyinen tarina herättää eloon Wohls Gårdin keskeiset käänteet aina 1600-luvulta Porkkalan parenteesin päättymiseen asti. Rakkaus, sota ja puutarhanhoito, siinä uniikin vaellusnäytelmän ainekset.

Näihin tunnelmiin pääsee 10.8., 11.8., 14.8., 17.8., 18.8. ja 26.8. (Taiteiden yö) klo 18.00.

Wohls Gårdista jäi erityisen hyvä maku suuhun. Hernecrépes savulohitäytteen kera ja jälkiruoaksi kanervahunajan ja kennohunajan hienojen makujen vertailua. Maukas ruoka & kaunis miljöö, mitäpä sitä muuta voisi toivoa!

15.6.2016 Volsin kartano kirkkonummella. Kuvaaja: Milla von Konow

Wohls Gårdin tunnelmallinen terassi järvinäkymän kera. Kuvaaja: Milla von Konow

Yhteystiedot

010 420 1519
varaukset@wohlsgard.fi
Volsintie 605 B
02400 Kirkkonummi I Google Maps Wohls Gård
www.wohlsgard.fi
https://www.facebook.com/WohlsGard/

 

 

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna