Gluteenittoman luomukauran syntysijoilla Konneveden Hinkkalassa

Rautalammin ja Konneveden rajalta läheltä Kivisalmen siltaa kääntyy hiekkatie Leskelänkylälle. Tie mutkittelee ensin metsässä ja nousee sitten kukkulan laelle, josta aukeavat kauniit peltomaisemat ja takana siintää Etelä-Konneveden ulappa. Peltoaukean reunalla rannan tuntumassa kohoavat Hinkkalan tilan rakennukset: vanha valkoinen päärakennus, pitkä punamultainen hirsiaitta, navetta ja pieni punainen mökki, joka toimii kokoustalona. Ympäröivät pellot ovat hennolla oraalla ja pellon reunalla komeilee korkea viljankuivaamo. Ruokaretki on kutsuttu paikalle seudulla käynnissä olevan Ruokaelämyksiä-hankkeen toimesta. Nyt ollaan gluteenittoman luomukauran syntysijoilla.

Hinkkalan kartanon pelloilla gluteeniton luomukaura on juuri itänyt toukokuun lopulla.

Viljankuivaamo odottelee jo tulevaa satoa.

Hinkkalan tilan pihapiirissä tuntuu historian havinaa. Jos rakennukset osaisivat puhua, niillä olisi todella paljon kerrottavaa. Tila sijaitsee nykyisen Konneveden puolella, joka oli aikanaan osana Rautalammin suurta emäpitäjää. 1800-luvulla Hinkkalan tilaa isännöi Albert Kukkonen, joka oli yksi Rautalammin tunnetuista kansanrunoilijoista. Albertin ja hänen topakan puolisonsa Josefinan hoidossa Hinkkalan tilasta kehittyi aikansa edistyksellinen suurtila, jossa järjestettiin karjanhoito- ja käsityökursseja. Hinkkalassa myös kirnuttiin voita, jota lähetettiin Helsinkiin ja sieltä aina Englantiin asti.

HInkkalan kartanon päärakennus on nähnyt monta sukupolvea.

Hinkkalan nykyinen isäntä Olli-Pekka Jalkanen jatkoi esi-isiensä jäljissä tilan viljelyä ja siirsi kaikki pellot luonnonmukaiseen tuotantoon. Viljelyn rinnalla alettiin 2000-luvun alussa harjoittaa myös lomamökkien vuokrausta. Matkailu alueella vilkastui entisestään lähelle perustetun Etelä-Konneveden kansallispuiston myötä, joten Hinkkalassa päätettiin lomamökkien lisäksi kehittää muutakin oheistoimintaa. Koska tilalla on pitkät perinteet maataloustuotteiden jatkojalostuksesta, lähdettiin uusia toimintoja suunnittelemaan gluteenittoman luomukauran ympärille. Idea Hinkkalan tilan gluteenittoman kauran jalostuksesta lähti itämään ja kolmen vuoden hauduttelun tuloksena syntyi Albert, Hinkkalan kartanon gluteeniton luomukaurahiutale.

Hinkkalan kartanon gluteenittoman luomu tuoteperheen ensimmäinen edustaja on Albert kaurahiutale. Kuva: Hanna-Mari Järvinen

Albertin pakkauksessa on kätevä kaatonokka.

Albert kaurahiutaleen pakkaussuunnittelun yhteydessä luotiin samalla oma Hinkkalan kartanon brändi, jossa yhdistyvät kartanon pitkä historia, luonnonmukaisuus ja ihmisen hyvinvoinnin huomioiminen. Olli-Pekka ja Sointu Jalkanen ovat molemmat kiinnostuneita terveellisestä ravinnosta ja he haluavat omilla tuotteillaan tarjota vaihtoehtoja tämän päivän kiireiselle ja stressaantuneelle kuluttajalle. Ensimmäiset Albert-kaurahiutaleet tulivat markkinoille maaliskuussa 2018 ja niitä on siitä lähtien toimitettu vähittäiskauppoihin eri puolille Suomea. Toistaiseksi Hinkkalan kartano ei ole halunnut toimittaa tuotteitaan keskusliikkeille, vaan hoitaa kaikki toimitukset omin voimin.

Hinkkalan kartanon isäntä Olli-Pekka Jalkanen esitteli Albertia Lautasella -messuilla Helsingissä. Kuva: Hanna-Mari Järvinen

Olli-Pekka ja Sointu Jalkanen ovat molemmat kiinnostuneita terveellisestä ravinnosta. Kuva: Hanna-Mari Järvinen

Kauniin ja kätevänkokoisen pakkauksen johdosta Albert soveltuu erinomaisesti tuliaisiksi ja vaikka matkamuistoksi. Pakkauksen kyljessä on reseptejä, joita löytyy lisää yrityksen nettisivuilta ja Instagrammista. Kaikki reseptit ovat yrittäjäperheen itse kehittämiä ja testaamia. Olli-Pekka pukee kotona mielellään essun eteensä ja alkaa tehtailla kaurahiutaleesta erilaisia luomuksia. Hiutaleet voi jauhaa blenderissä, jolloin niistä saadaan herkullista kaurajauhoa. Kaurajauhoja on testattu leipien, munkkien, lettujen ja tortillojen valmistukseen ja onpa niillä leivitetty jopa muikkuja. Hinkkalan kaurajauhoilla leivitetään muuan muassa rautalampilaisen kesäravintola Raitin muikut.

 

Hinkkalan kartanon gluteenittomat kauraleipäset

4-6 kpl

2 dl maustamatonta jogurttia
0,5 tl suolaa
0,5 tl sokeria
0,25- 0,5 tl soodaa
1 rkl öljyä, esim oliivi- tai rypsiöljy
2 dl Albert kaurahiutaleita tai blenderissä tehtyä kaurajauhoa

Valmistus:

  1. Sekoita jogurtti ja öljy
  2. Lisää kuivat aineet ja sekoita tasainen taikina.
  3. Tee pellille 4-6 leipästä.
  4. Paista 225 noin 10-15 min kunnes kauniin ruskeita. Nauti lämpöisenä.

 Vinkki: Voit lisätä taikinaan myös tuoreita tai kuivattuja villiyrttejä.

 

Kauratortillat a la Olli 

2 dl kaurajauhoja (Albert kaurahiutaleista blenderissä nopeasti)
2 dl perunajauhoja
2 dl vettä
1 tl suolaa
1 rkl öljyä

Valmistus:
Sekoita kuivat aineet, lisää vesi ja lopuksi öljy. Taikina on heti valmis.
Kauli ohuita lettuja ja paista hetki molemmilta puolilta esimerkiksi oliiviöljyssä.
Lisää täytteet ja herkuttele.

Reseptit: Hinkkalan kartano

 

Hinkkalan kartano

Hinkkalantie 130

44350 Istunmäki

P. 050 5168 167

maatila@hinkkalantila.com

hinkkala.fi

www.facebook.com/hinkkalankartano/

Instagram: #hinkkalankartano

 

 

Tallenna

Karviaisten tilan vinkki – voimakakku härkäpavuista

Tapasin Karviaisten tilan Katriina Klinckowströmin messuilla, jossa sain maistaa mahtavan mehevää aprikoosi-härkäpapukakkua. Mukaan sain pussillisen härkäpapujauhoja ja kakkureseptin. Omastani ei tullut aivan niin mehevää kun Katriinan tekemästä, mutta muutamalla Katriinan vinkillä seuraava kakku onnistui jo paremmin.

Katriinan leivonnaisissa on runsaasti härkäpapua, usein Katriina korvaa vehnäjauhot kokonaan härkäpavuilla. Omasta kakustani tuli mielestäni parempaa kun korvasin puolet härkäpapujauhoista vehnäjauholla. Mutta makuasia, ja Katriinan kakku vain härkäpavuista oli kyllä onnistuneempi kuin omani. Tässä siis resepti Katriinan ohjeilla ja vinkeillä. Halutessasi voit vaihtaa osan härkäpavuista vehnäjauhoiksi.

Aprikoosi-härkäpapu kakku

  • 300 g kuivattuja aprikooseja
  • 0,8 dl sokeria
  • 3 dl vettä
  • 50 g voita

Keitä aprikoosit, sokeri ja vesi mössöksi. Lisää sekaan voi. Sekoita ja anna jäähtyä.

  • 2 kpl munia
  • 1 dl vettä

Sekoita jäähtyneeseen seokseen kananmunat sekä 1 desilitraa vettä (härkäpapua varten).

Härkäpapu tekee taikinasta rouheisen mössön.

Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää joukkoon.

  • 3,5 dl härkäpapujauhoja
  • 1 tl leivinjauhoja
  • 1 tl soodaa
  • 1 tl vaniljasokeria

Voitele kakkuvuoka voilla tai margariinilla ja kuorruta korppujauholla / gluteenitomalla jauhoilla / sokerilla tai mikä on sopiva sinulle. Paista 45-55 minuuttia, 170 astetta. Kun otat kakun uunista, se ei saa olla keltainen sisältä. Ensimmäiselle omalleni kävi juuri niin, otin kakun liian aikaisin ja se jäi keskeltä raa’aksi. Silloin se maistuu hiukan väkevälle, sanoisinko papumaiselle.

Katariinan vinkki; anna kakun jäähtyä vuoka päällä ettei kakusta haihdu liikaa kosteutta. Kakusta tulee muhevampi.

Omasta kakustani tuli toisella yrittämällä herkullinen ja mehukas.

Aprikoosit voi hyvin korvata myös taatelilla (1 pkt, 250 g). Taatelikakkuun sokeria riittää 1 dl ja vettä kannattaa lisätä 1,5 dl.

Härkäpapu on kiinnostava aine. Olen tykästynyt myös härkäpapurouheeseen, sopii tosi hyvin smoothien tukevoittajaksi, antaa tuhdin proteiinilisän. Suosikkini on banaani-härkäpapurouhe-mansikka-pihlajanmarja-kauramaito, namskis miten hyvää ja terveellistä:)

Vielä muutama vuosi sitten härkäpapua käytettiin lähes pelkästään rehuna. Eikä siinä mitään, mutta onneksi monet viljelijät ovat alkaneet tuottamaan härkäpapu myyntiin. Itse asiassa härkäpapu on viime vuosina noussut kotimaisten kasviproteiinien tähtikaartiin. Kesällä 2017 härkäpavun viljelyala lähestyi perunan viljelyalaa!

Karviaisten tilalla härkäpapua on viljelty vasta kaksi kesää, vuodesta 2016 alkaen. Tilan emäntä, tietotekniikan insinööri Katriina, alkoi kehitellä omassa keittiössä reseptiikkaa; kakkuja, pannareita, falafelleja, munakasta, piirakoita – vaikka mitä. Härkäpapu on jalostunut rouheeksi, jauhoiksi, kokonaisiksi pavuksi ja jopa makkaraksi!

Karviaisten härkäpapua myydään Voima-Papu-tuotemerkin alla, saatavilla ainakin Turussa, Salossa ja Helsingissä sekä monilla messuilla.

Karviaisten tila
Vartsalantie 115
25230 ANGELNIEMI (Salo)

Verkkosivut, kurkkaa Katariinan monipuoliset härkäpapureseptit. Seuraavaksi aioin kokeilla falafellaja.

Karviaisten tila

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Elina leipoo knäkei suurella sydämellä

”Kaunis käsityötaitoa henkivä ulkomuoto. Rapea koostumus. Moninainen tasapainoinen makumaailma.”

 

Teksti: Mona Salama

Tämän arvioinnin sai Elina Linerin leipoma Hamppuknäkei viime lokakuussa Raaseporissa käydyssä Artesaaniruuan SM-kisassa. Hamppunäkkileipä saavutti hopeasijan luokassa kovat leivät.

Elinan tie näkkileipäleipäyrittäjäksi alkoi pari vuotta sitten, kun ystävän häihin tilattiin erilaista leipää. Elina päätti kokeilla näkkileivän tekoa ja herkullisten näkkäreiden suosio yllätti. Leipä tuli myyntiin Paimion lähiruokarenkaassa ja Elina perusti Elinan Knäkei-toiminimen näkkileipien ympärille.

Kaunis kuin näkkileipä. Kuva Petra Veikkola

Tällä hetkellä knäkei löytyy neljää eri makua: rosmariini, hamppu, puna- ja mustapippuri ja chili, mutta aina silloin tällöin Elina kokeilee uusia makuja. SM-kilpailujen jälkeen hamppuknäkei on noussut asiakkaiden suosikiksi ja moni on halunnut kokeilla palkittua tuotetta. Myös Elinan äidin pyörittämän catering-yrityksen Pitopastantin asiakkaat ovat olleet kiinnostuneita rapeasta näkkäristä, joka valmistetaan paikallisista raaka-aineista.

Onnea voittajalle! Kuva Marika Mulari

Knäkei myydään tällä hetkellä pelkästään suoramyynnin kautta, mutta Elina toivoo, että lähitulevaisuudessa jäisi tuotteita myös pienten herkkupuotien myyntiin. Hän ei kuitenkaan haaveile tuotannon kasvattamisesta, vaan haluaa pitää valmistuksen pienimuotoisena ja käsityömäisenä, mukavana harrastuksena.

Artesaaniruuan SM-kilpailua Elina kehuu hienona kokemuksena. ”Kilpailu antoi hyvää mieltä ja motivaatiota, koska sain virallisen todistuksen siitä, että olen oikealla tiellä”, Elina toteaa. Tämä on varsin vaivaton tapa saada arviointi omasta tuotteestaan. Kilpailusta saa puolueetonta ja asiantuntevaa palautetta. Elina harkitsee osallistumista myös ensi kevään SM-kisaan, tällä kertaa toisen näkkileivän kanssa, joka ei viimeksi menestynyt kilpailussa. ”Tuomariston palautetta kannattaa hyödyntää ja yrittää kehittää tuotetta paremmaksi”, hän pohtii.

Seuraava Artesaaniruuan SM-kilpailu järjestetään 21.-23. maaliskuuta 2018 Raaseporissa. Ilmoittautuminen on nyt auki ja jatkuu 18.2.2018 asti.

Lisätiedot: www.novia.fi/mathantverkfm/fi

Ruokaretki kannustaa Elinaa ja kaikkia lähiruokaherkkujen tekijöitä mukaan kilpailuun!

Kuva: Petra Veikkola

Tallenna

Tallenna

Minna ja Ilmari pelastivat perinteikkään Aholeipä leipomon

Olisittepa tulleet hetki sitten, kun peura tuijotti leipomon ikkunasta sisään. Kangasmetsän siimeksessä on luonto läsnä, pikkasen erilaista kuin entisessä elämässämme Espoon Matinkylässä, missä ikkunasta sisään tuijotti vastapäiset kerrostalot”.

Minna Kauppinen antaa ruishapantaikinan tekeytyä pari päivää.

Muutto espoolaisesta näkökulmasta keskellä ”korpea”, kehä kolmosen tuolla puolen, Vihtiin, totutti Minnan ja Ilmarin kangasmetsän rauhaan. Varsinainen käänne tapahtui Minna Kauppisen ja Ilmari Siiterin elämässä noin puoli vuotta sitten, kun he saivat vihin. Tuttu luomutarkastaja kertoi, että perinteikäs leipomo tarvitsi jatkajaa.

Kun Aholeipä-leipomoa 30 vuotta pyörittäneet Olli ja Marita Saarni jäivät eläkkeelle, leipomo tarvitsi jatkajan.

Yrittäjyys oli pyörinyt pitkään mielessä, mutta omat ideat ovat olleet lähinnä utopistisia tai hankalia toteuttaa, Siiteri toteaa. Tässä pääsimme yhdessä Minnan kanssa kokeilemaan yrittäjyyttä valmiilta pohjalta. Tilaisuuteen piti tarttua.

Aholeivän leivät ovat luomua

Luomuleivän teolla on pitkät perinteet Aholeivässä jo edellisten omistajan myötä. Minnalle ja Ilmarille oli luonnollista, että luomuleivällä jatketaan.

Luomuleivän teko on tarkkuutta vaativaa puuhaa. Luomujauhot pidetään tiukasti erillään normijauhoista. Luomuleipää leivotaan omalla pöydällään. Kun lupa luonnonmukaisen elintarvikkeen valmistukseen on saatu, tarkastaja käy kerran vuodessa tarkistamassa tuotantotilat. Tarkastuksessa kiinnitetään erityistä huomiota luomu- ja tavanomaisten tuotteiden erilläänpitoon, tuotteiden koostumukseen ja pakkausmerkintöihin. Paitsi tuotteita, tarkistetaan erityisesti olosuhteita ja valmistusprosessia.

Minna Kauppinen esittelee luomuleivontapöytää ja vanhoja yhä toimivia leivontamasiinoita.

Aholeipä tunnetaan myös munkeistaan

Saimme maisteltavaksi tuoreita munkkeja; perinteisiä berliininmunkkeja kunnon kreemitäytteellä, kinuskipäällysteellä ja suklaisia suussa sulavia herkkuja. Leivonnaiset ovat kaikki laktoosittomia ja munattomia. Kananmunaa Minna ei käytä edes pullataikinassa.

Aholeivän munkeissä on muhkea kreemitäyte.

 

Munkkien alkumuodot Minna pyöräytti näppärästi perinteisellä Fortuna leivontakoneella. Italiaista designia jo vuosien takaa. Mutta toimii moitteettomasti edelleen.

Neljän jälkeen iltapäivällä ovi alkoi käydä tasaista tahtia. Sana on kiirinyt lähiseudun asukkaiden korviin, että uudet omistajat pitävät myymäläpuotia avoinna maantaista perjantaihin klo 16.00 – 18.00. Nopeasti myyntikärryiltä hävisivät kaura- ja ruisleivät, patongit, munkit sekä vihikset ja lihikset.

Aholeipä leipomossa leivotaan luomuleipää.

Tyytyväiset uudet yrittäjät jatkavat pitkää perinnettä vihtiläisen leipomon parissa. Onneksi tuttu luomutarkastaja heitti idean ilmaan. Siirtymä uusien ja vanhojen yrittäjien välillä kävi jouhevasti. Kuukauden päivät Minna sai olla Olli Saarnin opissa. Vaikka Minna on koulutukseltaan kokki ja kotitalousopettaja, leipomokoneiden kanssa ensimmäisten viikkojen apu oli tärkeää. Nyt kaikki sujuu jo kuin vanhalta tekijältä. Yksi vuoden kiireisistä sesongeista on juuri käynnissä. Vakiovalikoiman lisäksi uunista tulee ulos joululeipiä, siirappivedellä voideltuja joulutorttuja ja taateli- ja maustekakkuja.

Ikivanhaa vaakaa käytetään edelleen. Minna ja Ilmari arvostavat perinteitä.

Yhteystiedot:

Aholeipä
Aholantie 48 B
03150 Huhmari

050 3592 534 / Minna Kauppinen
050 3592 535 / Ilmari Siiteri

Aholeivän Facebook-sivut

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Iloisen pässin muhkea biisoniburgeri!

Itä-Suomeen 6-tietä ajaessa hiljennä Parikkalan kohdalla. Koitsalahden vanha kyläkauppa tunnetaan nykyisin nimellä Iloisen pässin Maalaispuoti. Meidän käyntimme syy oli korviin kiirinyt huhu paikan biisoniburgereista. Pitihän niitä lähteä maistamaan.

Puotiin kannattaa ajella kyllä ihan muutenkin. Yrittäjinä toimivat Niko Hälvä ja Terhi Torikka perustivat puodin ja kahvilan vuonna 2012 rakkaudesta lähellä tuotettuun, aitoon ja maistuvaan ruokaan. Kuulostaa paikalta, jonne pitää lähteä ruokaretkelle.

Paikan erikoisuus on paikallinen luomubiisoninliha, jota Nikon veli kasvattaa läheisellä Hovilan tilalla Uukuniemellä. Tila on yksi Suomen alle kymmenestä biisonitilasta. Iloisen pässin puodista biisonin lihaa on mahdollista ostaa mukaan joko tuoreena tai pakasteena. Valikoima toki vaihtelee saatavuuden mukaan. Biisonin lisäksi myynnissä on myös paikallista ylämaannautaa, karitsaa, onnellista possua ja villisikaa. Lähdetään maistelemaan!

Lihat tulevat lähitiloilta ja kala Simpeleen järvestä.

Kun olimme hetken ihastelleet paikan runsasta valikoimaa, pääsimme itse asiaan. Keittiön puolella Saija valmisti meille biisoniburgerit. Biisoninliha on huomattavasti tummempaa, vähärasvaisempaa ja voimakkaamman makuista kuin naudanliha. Mutta valmistustapa on samanlainen. Mausteeksi riittää suola ja mustapippuri. Mehevä täyslihainen hampurilaispihvi, nam!

Kaikki annoksissa käytetty liha ja lähes kaikki muut raaka-aineet ovat lähiruokaa ja monet tuotteet lisäksi myös luomua.

Annos oli sopivan yksinkertainen kuten purilaisaterian pitääkin. Rapeat perunat ja tuoreet kasvikset. Mitäpä sitä muuta. Tuhdin hampurilaisen kaveriksi sopi mainiosti paikan henkeä mukaellen savonlinnalaisen Mustan Virran panimon Pässi Ipa. Lähellä tuotettua sekin.

Tällä kertaa valitsimme kaikki biisoniburgerit. Niiden takia tänne tänään tulimme. Mutta kuulimme, että kaikki puodissa myytävä ja käytettävä sianliha tulee läheiseltä Kainulaisen sikatilalta Parikkalasta, jossa possut ruokitaan pelkästään paikallisella rehulla. Ne eivät syö lainkaan tuontisoijaa, vaan saavat valkuaisensa parikkalalaisesta härkäpavusta. Myös ylämaankarjan ja karitsanlihaa on myynnissä ympäri vuoden, joko tuoreena tai pakastettuna.

Aterian päätteeksi maistui hyvä kahvi.

Puoti pursuaa lähiruokaa

Kun nälkä oli selätetty, oli aika tutustua paikan muuhun tarjontaan. Lähiruoka- ja lahjapuodista löytyy elintarvikkeita ja käsitöitä yli 70 eri tuottajalta ja käsityöläiseltä. Lihan lisäksi on luomujauhoja, ryynejä, kotileipomotuotteita, mehuja, hilloja, mausteita, luomumunia, kasviksia, vihanneksia, juustoja, marjoja, sieniä, kuivatuotteita, hunajaa, sinappeja, valkosipuleja, salaatinkastikkeita, luomukahveja, luomuteetä, kalasäilykkeitä, pienpanimotuotteita, makeisia, jäätelöitä… Melkoinen makujen aarreaitta.

Paikan rapsuteltavat kaverukset, pihapiirin lampaat Haisuli, Hemuli ja Nipsu.

Yhteystiedot

Kuutostie 470
59130 Koitsanlahti
Puh: 044 976 9950
iloinenpassi@gmail.com

Aukioloajat löytyvät Iloisen Pässin verkkosivuilta
Iloinen Pässi kartalla

Iloisen Pässin facebook-sivut

 

 

KoTallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Syksyn sadon herkkuja ja luomua Suonenjoen Vanhamäellä

Ysitien varressa Suonenjoen länsipuolella opastaulu ohjaa kulkijan Vanhamäelle luomumyymälään ja lounaalle. Kyltti ja nimi eivät paljon kerro, mutta tätä lounaspaikkaa kannattaa käydä vilkaisemassa myös lähempää. Tien päässä avautuu todellinen paratiisi: jykevä keltainen päärakennus, lukuisat punamultaiset piharakennukset, maneesi ja ratsastuskentät, Metsämansikka-toimintapuisto sekä rantasauna pienen järven rannalla. Kokonaisuutta ympäröivät kukkiva puutarha ja vehreät luomupellot. Tämä luomuparatiisi on tullut minulle vuosien varrella tutuksi etenkin töiden kautta, mutta silti pihapiirin näkymä sykähdyttää joka kerta. Tällä kertaa minut on pyydetty paikalle tekemään blogijuttua Ruokaretkeen.

Vanhamäen päärakennus on kulttuurihistoriallisesti arvokas kohde, joka on rakennettu 1930-luvulla.

Vanhamäellä lounasaika on klo 11-13, ja kun saavun paikalle klo 11, keltaisen päärakennuksen eteisessä käy melkoinen kuhina. Vanhamäen johtajana toimiva Sari Granander ottaa vastaan maksuja lounaasta. Lounaspöydässä asiakkaan toivottavat tervetulleeksi vastapaistetut sämpylät ja perunarieskat. Vanhamäen ruokatarjonta pohjautuu kotimaisiin luomu- ja lähiraaka-aineisiin, joista osa tulee omalta tilalta. Salaattipöydässä on Vanhamäen lehtisalaattia, tomaattia, lehtikaali-punasipulisalaattia sekä kuuluisaa Vanhamäen kurkkurelissiä. Lounaan pääruokana on sekä lihaa, kalaa että kasviksia ja talon omista perunoista tehtyä muusia. Vanhamäen omassa yhteisössä työskentelee niin maahanmuuttajia kuin kansainvälisiä vierastyöläisiä, joten lounaalla on aina myös kasvisvaihtoehto tarjolla.

Vanhamäen lounaspöydässä on aina myös lämmin kasvisruokavaihtoehto.

Kielen mukanaan vievä perunamuusi on tehty Vanhamäen omista luomuperunoista.

Juomapöydässä yllätykset jatkuvat, sillä perinteisen vesi-kotikaljalinjan lisäksi Vanhamäellä tarjoillaan myös oman tilan tuorepuristettuja mehuja, kuten omenaa, mustaherukkaa ja aroniaa. Lautanen täyttyy kukkuroilleen, sillä pakko on maistaa vähän sitä ja tätä. Täällä ei ainakaan ole vaikeaa saada lautaselleen riittävästi kasviksia! Tänään jälkiruokana on savolaisittain mustikkakukkoa ja vaniljakastiketta. Mihin mahaan tämä syödään?

Tunnelma Vanhamäen lounaalla on kotoisa, ikään kuin kaikki olisivat yhtä perhettä. Istun henkilökunnan pöydässä rupattelemassa syksyn säistä, sadonkorjuusta – ja totta kai ruoasta! Emäntä Kirsi Nuutinen kertoo, että viime viikolla yksi asiakas kysyi, mistä perunamuusi oikein on tehty, kun se on niin hyvää. Vastaus on yksinkertainen: luomuperunasta! Myös henkilökunta on aidosti sitä mieltä, että täällä on ehdottomasti seutukunnan parhaat eväät.

Pakkasmarjan työntekijät käyvät säännöllisesti Vanhamäellä lounaalla.

Paikalliset asukkaat ja työpaikkaruokailijat ovat löytäneet tiensä Vanhamäen lounaspöytään vasta viimeisen vuoden aikana. Tehokkaan markkinoinnin lisäksi matkassa on ollut ripaus tuuria ja sattumaa. Kun lounaskyltti oli pystytetty tien varteen, niin jonkin ajan kuluttua yksi kaupungin keskustan lounaspaikoista lopetti toimintansa. Samoihin aikoihin myös toinen ravintola piti ovensa kiinni pari viikkoa remontin takia. Kun yksi rohkea työporukka uskaltautui maistamaan Vanhamäen herkkuja, niin sana maittavasta luomu- ja lähiruoasta kiiri nopeasti pienellä paikkakunnalla Tätä juttua kirjoittaessani Vanhamäen lounaalla käy parhaimmillaan 160 ruokailijaa päivässä. Tämä on valtava määrä, kun ottaa huomioon sijainnin vajaan 8000 asukkaan kaupungissa keskustan ulkopuolella. Aiemmin ruokaa laitettiin Vanhamäellä vain oman talon henkilökunnalle ja lastenkodille eli noin 30-50 hengelle.

Eivät Vanhamäen emännät ruoanlaitossa kuitenkaan mitään aloittelijoita ole. Juhliin ja kokouksiin herkkuja on loihdittu jo vuosien ajan menestyksekkäästi. Vanhamäellä on loistavat tilat erilaisille tapahtumille ja teemajuhlille. Aikanaan Suonenjoen kaupungin kunnalliskotina toiminut paikka jäi tyhjilleen vuonna 1995, kun vanhainkoti siirrettiin kaupungin keskustaan. Heti seuraavana päivänä tilalle tuli Mannerheimin lastensuojeluliiton Pohjois-Savon piirin toiminta, jonka keskeisenä muotona oli sosiaalinen lapsi-, nuoriso- ja perhetyö. Myöhemmin toiminta siirrettiin yksityiselle Vanhamäki säätiölle. Ensimmäiset lasten leirit olivat menestys, vaikka vanhat ja rapistuvat tilat vaativat koko ajan korjausta.

Vuosien myötä Vanhamäellä on tehty valtava työmäärä vanhojen rakennusten entisöimiseksi. Työtä ovat tehneet niin Vanhamäki säätiön palkatut työntekijät kuin lukuisat vapaaehtoiset. Kun paikkoja on saatu kohennettua, on palveluja vähitellen voitu suunnattu myös ulkopuolisille asiakkaille. Vanhamäki on nykyään kaunis ja monipuolinen kokonaisuus, joka palvelee niin ohikulkevaa matkailijaa kuin paikallisia asukkaita. Sosiaalinen lapsi- ja perhetyö muodostavat edelleen toiminnan perustan, sillä Vanhamäen pihapiirissä toimii lastenkoti ja kaupungin keskustassa alaikäisten turvapaikan saaneiden perheryhmäkoti. Pelloilla ja jatkojalostuksessa työllistetään edelleen pitkäaikaistyöttömiä ja kuntoutujia.

Vanhamäellä uskotaan puhtaaseen luomuruokaan ja kotimaisten kasvisten ja marjojen positiivisiin terveysvaikutuksiin. Myynnissä on myös aiheeseen liittyvää kirjallisuutta.

Liisa Suihkonen haluaa viedä viestiä terveellisen luomukasvisruoan positiivisista vaikutuksista.

Vanhamäkeä on pyöritetty voimakkaalla tahdolla tulevaisuuteen luottaen. Yksi Vanhamäen kantavia voimia istuu seurassani lounaspöydässä. Olympiahiihtäjänä tunnettu Liisa Suihkonen on jo eläkeiässä, mutta hyväkuntoisena työmyyränä hän ahertaa edelleen Vanhamäen pelloilla ja jatkojalostuspajassa. Liisa uskoo henkeen ja vereen terveellisen luomukasvisruoan positiivisiin vaikutuksiin ja haluaa tätä viestiä viedä eteenpäin Vanhamäen toiminnassa. Vanhamäellä saattaa nähdä talkootöissä myös paikallisen sieni- ja omenaguru Kirsti Eskelisen, joka on räätälöinyt pitkän elämänsä aikana satoja reseptejä ja reseptikirjoja. Myös Kirsti kokee Vanhamäen toiminnan erittäin tärkeänä sekä kotimaisen luomuruoan ja ravitsemuksen että yhteisöllisyyden takia.

Vanhamäen tilamyymälä sijaitsee entisessä navettarakennuksessa.

Vanhamäellä toimii myös tilamyymälä, josta voi ostaa oman tilan tuotteita mukaan. Tuotteita on myynnissä niin päärakennuksen ruokalassa kuin entisessä navettarakennuksessa. Tilamyymälän tuotevalikoima vaihtelee sesonkien mukaan, sillä Vanhamäellä viljellään luomuvihanneksia, – juureksia ja marjoja sekä tehdään omia jatkojalosteita. Pääosa Vanhamäen peltojen tuotannosta käytetään oman talon keittiössä, mutta jatkojalostuspajassa on vuosien varrella kehitetty myyntiin kuivattuja marjajauheita, kuivattuja juureksia ja kurkkusalaattia. Lisäksi Vanhamäellä toimii mehuasema, jossa puristetaan syksyisin tuhansia kiloja seutukunnan omenoita.

Tilamyymälässä on myynnissä mm. kuivattuja marjajauheita ja kuivattuja juureksia.

Vanhamäen kurkkurelissi on klassikko, jota asiakkaat hakevat luomumyymälästä vuodesta toiseen.

Yhteystiedot

Vanhamäki

Vanhamäentie 122, 77600 Suonenjoki
Puh. 050 463 2115
info@vanhamaki.fi

Vanhamäen nettisivut

Vanhamäen Facebook-sivut

Tallenna

5-tien kulkijan kannattaa koukata Heinolan Heilaan!

Vilkkua päälle Lahden tien varrella, Heinolan pohjoisen liittymän kohdalla. Heinolan Heilan kahvila-ravintola on paikka, jossa saa mahansa täyteen maittavaa lähiruokaa. Ja myymälän puolelta saa ostettua tuoretta ja lähellä tuotettua ruokaa mukaansa yllin kyllin.

Koska nälkä ja sulkemisaika painoivat päälle, kohti ravintolaa. Aukioloajat ovat matkalaiselle ystävälliset, sekä puoti että kahvila-ravintola ovat avoinna arkisin klo 19 asti, perjantaisin 20.00. Vain kolmena päivänä vuodesta Heila pitää ovensa kiinni; juhannuspäivänä ja jouluaattona ja -päivänä.

Tuottajatori on ollut toiminnassa jo yhdeksän vuotta. Sama taho on pyörittänyt viihtyisää ja valoisaa ravintolaa  marraskuusta 2014 lähtien. Seuraavana vuonna avautui oma leipoma ja kaikki makeat ja suolaiset leivonnaiset valmistuvat siellä. Tänne mahtuvat sekä satunnaiset ohikulkijat, etukäteen paikkansa varanneet ryhmät sekä lähialueen lounastajat.

Uudet perunat ja tilliä, eihän sitä muuta. No hyvää kalaa kanttarellikastikkeen kera.

Annokseen sisältyy aina salaattibuffa ja kahvi. Kahvipavut jauhetaan täällä itse, vielä illalla puoli seitsemän aikaan kahvi oli tuoretta ja hyvää. Iso plussa myös tälle.

Jälkiruoaksi nautimme talon suklaakakkua jäätelön kera.

Heilan munkit ovat Heinolan parhaan munkin maineessa.

Myös kaikki vitriinituotteet näyttivät raikkailta lähellä sulkemisaikaakin. Ja valikoima oli runsas, oli lohta, lihaa, makeaa, pitkää ja pyöreää. Mitä ei tehdä paikan päällä itse, tulee paikallisilta lähituottajilta. Tuottajat ovat tarkkaan valittuja, yhdeltä saa gluteenittomat leivonnaiset, toiselta Salpausselältä pyydettyä kalaa, lähellä kasvatettua lammasta, luomuviljeltyjä kasviksia ja kotimaisista marjoista valmistettuja juomia.

Lounaspiirakka on yksi paikan suosituimista take away -tuotteista. XXL kokoinen karjalanpiirakka tuoreilla täytteillä.

Pikapysähdyksellä ehdimme kiertää kaupan puolen vain nopeasti. Mutta tarjonta vakuutti ja päätimme tulla uudelleen ajan kanssa. Heinolan Heila kertoo olevansa Suomen juurevin tuottajatalo. Ja siltä se totisesti näytti; muhkea lihatiski, leipomo, viinipuoti ja kymmenien lähialueen tuottajien elintarvikkeita tarjolla. Toriemäntä Minna esitteli ylpeänä juuri avatun olutpuodin ja lupasimme tulla pian uudelleen tosi tarkoituksella.

Heilan katon alle kätkeytyy paljon enemmän mitä ensi silmäyksellä uskoisi.

Yhteystiedot:

Työmiehentie 35, 18200 Heinola
Heinolan pohjoinen liittymä, 24
Kartalla Google Maps

010 239 2397
ravintola@heilan.fi

Verkkosivut
Facebook

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Piittalan herefordit laiduntavat mukavissa maisemissa

Mää tykkään kauheesti sapuskasta, mutten oo koskaam miättiny sem paremmim, mistä se tulee. No nähenhäm mää, että Kylmästä Kaapista tahikka komerosta, vaam mistä se AlumPeräsesti ol lähteny? Ton takija juur me ajeltiin äiteni kans yhtenä päivänä Oriverellä Piittalan kylään.

Piittalasta on Tampereellem matkaa tommonen KuusKymmentä kilometrijä. Siä asuu yhret Naaralaiset vanhaa SukuTilaa; isä Samuli, äite Susanna ja niitten ihanat likat Venla ja Erin. Ja niittem pisnes on kasvattaa puhrasrotusta LihaKarjaa ja nyt tarttee kirjottaa kauheen tarkasti toi viaraskiälinen nimi, Hereford on se rotu.

Samuli kerto meitille, että Herevortit om maaliman suasituil LihaKarjaRotu. Ne or rauhallista väkee ja niitton helppo käsitellä. Ne tulee hyvin toimeev vaatimattomissa oloissa ja niillom paksu turkki, mikä tarkottaa, että ne voi asua ulkona ympäri vuaren. Tota mää vähäj jäim miättiin; ne ei koskaam pääse Samulin tahikka Susannav viäreen nukkuun! Sillain ninkum mää pötköttelen äiten sänkyssä.

Naaralaisen karja kuljeskelee kesäsim pelloilla, hianoissa MaalaisMaisemissa ja syä LuamuHeinää. Talvella kotona om pihatto. Pelloilla kuljeskelee näin kesällä tommottet Kuuskymmentä EmoLehmää ja jokasella on oma vassu. Vasikat syntyy tossa huhti-toukokuulla ja ne kulkee äitensä mukana lokakuulle, jollonka ne viarotetaa. Jokaseel laumaan kuuluu myäs AstutusSonni ja jokanen on erisukunen. Sel lisäks muutama emo viä KeinoSiämennetään. Sillä keinoin kehitetään EläinAineksel laatua ja MoniPualisuutta.

Kyä sais äite ottaam mallija Sopivasta Ruaka-Annoksesta!

Sonnivasikoista osa lähtee kasvattamoon Tammelaaj ja siältä parhaat menee HK:n HuutoKauppaa. Lopup pojista jää kotijok kasvaan joko lihaks tai AstutusKäyttöön myytäväks. LehmäVasikoista osa jää kotijo uuristukseen, jokkut lähtee uusillet tiloille emoiks ja osa menee välityksen kautta LoppuKasvattamoihi. 

Karja oj jaettu kesäks nelijääm porukkaan, nelijällep pellolle. Kolme sakkija asustelee Piittalassa ja yks lauma om MettäHallituksem mailla MaisemointiTöissä. Me käytiim muuton äiten kanssa siikailemassa LintuTornista tota viimmeks mainittua porukkaa.

Äite otti Votoja, mutta sen kuvaukset oli ihan yhtä tyhjän kanssa. Liijjan kaukaa, nin näyttiväp piänillä kuj jokkup pörriäiset. Ne naurat.

Mää en ook koskaan aijemmin nähnyn nautoja! En oiken tiänny, mihkä suuntaan olisil lähtenym meneen, kun äite laski mut kotterostaam pihalle. Nih hirveem miälenkiintoset hajut änki joka pualelta nenääni. Samuli ja Susanna vei meitik kattoon karjaansa, vakka olikiv vähän sateinen keli. Mutta ennen nautoja, mun tartti tutustuan Naaralaistev VahtiKoiraal, Lakuun. Om meinatem ponteva isäntä, KääpijöVillaKoira. Kun se sano mullek kovan sanan, nim mää olin kilttijä poikaa! Ninkun tiätysti äite om mua neuvonuk kylässä käyttäytyy.

Patjuteltiih hiakkatiätä pitkij ja yhtäkkijä kuulu Muu ja sittem Möö!

Siinähän niitä ittel LehmäRouvvija seiso rivissä pianokaistensak kanssa. Vähän olis tehnym miäli mennäl lähemmäks tekeen tuttavuutta, muttei se oiken sopinu. Ensteks siinä airassa meni kuulemma joku Virtaska ja toiseks se tavanomanej juttu: mää olir remmissä ja RemmimPää äiten käressä. Siikailtiin sittet toisijamme vissiin yhtä ihmeissämme. Mää huutelin, että Hau ja Vuh, mutta ne ymmärsi yhtä huanostim mum puhettani, kum mää niitten. Sitte pitikij jo lähteek kotijo ja saatiiv viä ystävällinel lupa käyrä ottamassa Votoja joku toinem päivä, paremmalla kelillä.

Neuvvompitoo.

Naaralaisilla eijjoo mitään KauppaPuatija kotona, vaam pisnes toimii näin: Kuj jonkun alkas hirveestit tekeem miäli tota torella maukasta ja mureeta lihaa, sem pitää ottaa yhteyttä Naaralaisiij ja ilmottaa palijonko meinaa ostaa. Vaihtoehtona oj joko 13 tahikka 20 kiloo. Liha maksaa ViisToista euroo kilolta. Pelkkä jauhelliha KaksToista. Laatikot on aina samallaisija, pualet vähärasvasta jauhellihaa ja toinem puali kokolihaa.

Tämmöttessä pihatossa Herevortit asuu talvella.

Samuli ränttää MuistiKirjaansa tilaukset ja sittek kun niiton sopiva määrä, se tilaa autoh hakeen nautoja teurastamoo. Kualettamisej jälkeel lihat leikataan samonteij ja pakataan kans. Lihap pistetään semmottiin IlmaTiiviisiim paketteihin. Jauhelliha kilon ja paisti- ja filelajitelma pualesta kilosta kahren kilon kokosiin. Ja sittek kun ne ov valmiit, nin Samuli ajelee hakeen ne ja jakelee ihmisillek kotijot tilatut lootat. Om meinaten nin tuaretta, kun tuaretta voi olla!

Jauhellihak kannattaa tällätäp PakkasKaappiim, mutta paistit lyäräänkiin JääKaappiin raakakypsyyn kolmeks, nelijäks viikoks! Sej jälkeen nekim pistetääm pakkaseen tahikka tehräär ruuaks ja syärääm makosiin suihi.

Äite on useestil laittanun Naaralaisteh Herevortti-lihaa ja kun sem makuun om päässy, ei oikem muuta NauralLihaa välitäkkään syärä! Maku on ihah HuippuHerkullista ja mureeta. Kum mää kerta olil luvannuk kirjottaa täj jutun, nin äite anto munkin tiätysti tesmata makua. Laitto lautasellem muutamam palleroj jauhellihaa ja piti ottamansa Votom mum maistelustani. Ei ehtiny nappaan, kum mää olil lipassul lautasen tyhjäks!

Retun Resepti: Ota Herevortti-Lihaa ja syäp poijjes! Älä sotkes siihem mitääm muuta. Tavattomah hyvää!

Äite tykkää, että oli liha sittej jauhettua tahikka KokoLihaa, ei pirä peittää lihammakua liijallisilla mausteilla. Voissa paistetaaj ja sualaa ja mustapippuria. No kermaa tiätysti. Tämmönem MakuMatka meitillä. Lämpimästi suasitellaan teitillekkin!

 

Terveisir Retu ja äite

Yhteystiedot:
Piittala Hereford
Uuhiniementie 565
35300 Orives

Samuli & Susanna Naaralainen
040 – 558 8458 samuli.naaralainen@gmail.com
044 – 517 9726 susanna.paappanen@gmail.com

www.piittalahereford.fi

 

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Säänkestävät sarvipäät laiduntavat Laviassa

Markus tämän jutullansa aloitti, innostuksen näihin säänkestäviin sarvipäihin. Kun koko kesän olin Instagrammissa seurannut Riutan tilan kuulumisia #riuttahighland, pakko oli perehtyä asiaan tarkemmin.

Riutan tila on ollut saman suvun hallussa vuodesta 1585! Talon nykyinen emäntä Kati Huusansaari on ollut sinut karjan kanssa ihan pienestä tytöstä asti. Ensin tilalla oli lypsykarjaa, myöhemmin Katin äiti vaihtoi suunnan pienimuotoiseen emolehmätuotantoon. Sitten tuli vaihe, jolloin karjaa ei enää ollut, Riutan mäki oli ilman eläimiä kymmenisen vuotta. Kunnes vuonna 2007 tilalla tehtiin sukupolvenvaihdos, ja Kati otti tilan haltuun miehensä kanssa.

Kipinä highlandereihin oli Katilla ollut jo kauan. Sattumien kautta, ja enemmän harrastusmielessä, tilalle tuli ensin kolme lehmää ja kolme vasikkaa. Lisä sattumien kautta vielä muutama lehmä lisää, orpoja vasikoita ja astutussonni. Karja kasvoi, yksi lopetettava karja pelastettiin Riutan tilalle. Eläinmäärä on lisääntynyt omista hiehoista, ja sonnia on vaihdettu muutaman vuoden välein. Tässä sitä ollaan, kokopäiväisenä karjankasvattajana, tuumaa Kati. Lauma on kasvanut noin sataan sarvipäähän.

Ulkona ympäri vuoden

Tähän aikaan joulukuusta tuntuu uskomattomalta, että tämä rotu todellakin haluaa olla ulkona. Näin on, vakuuttaa Kati. Moni olettaa, että lauma otetaan talveksi sisätiloihin. Mutta siellä mistä rotu on lähtöisin, eli Skotlannin Ylämailta, nämä ovat aina ulkona. Ylämaankarjalla on erittäin paksu nahka ja kaksinkertainen karva. Päällimmäinen karva toimii sadetakkina eikä päästä kosteutta alimpaan karvaan, joka onkin aina kuiva ja eläimen iho kosketettaessa lämmin, jopa kovimmilla pakkasilla. Kati kertoi, että kerran yksi laumasta jouduttiin ottamaan sisätiloihin, ja eläin melkein paahtui karvansa kanssa, vaikka sisätila oli viileä. Koska hikoilu lähtee eläimestä itsestään eli sieltä nahasta, oli eläimellä ajoittain todella kylmäkin, kun oli kokonaan märkä.

Kylmäpihattokaan ei ole ratkaisu, sillä laumassa on tarkka hierarkia. Pitää olla riittävästi tilaa väistää ylempiarvoisia eläimiä, muuten tulee mittelöitä ja niissä ei käy hyvin.

Talvella eläimet ovat talvilaitumilla, missä metsä tarjoaa hyvän suojan. Katoskin löytyy, mutta eivät ne siellä juurikaan viihdy. Kun on riittävästi kuivitettuja makuupaikkoja ja tilaa liikkua, niin lauma on onnellinen vaikka pakkasta olisi paljonkin. Lämmitettävät vesikupit ja riittävästi ruokintakehiä, joihin suurpaalit laitetaan, takaavat veden ja ravinnon.

Nuijapää

Arvaa, mistä Nuijapää on saanut lempinimensä? Tuntee myös kutsun nimellä Emiliana.

Kesäisin Riutan tilan karja pääsee vihreille laitumille ja niityille. Eläimet tietävät kuulemma varsin hyvin milloin kesälaitumien aika koittaa. Odotus on kova ja riemu rajaton, kun nurmi on vihdoinkin keväällä kasvanut riittävästi, jotta eläimet voi päästää kesälaitumille. Vanhatkin lehmät juoksevat kuin nuoret hiehot.

Kesä on parasta aikaa, kuvassa Niilo Kukkaispoika.

Kesä on parasta aikaa, kuvassa nuori Niilo Kukkaispoika.

Maukkaan lihan salaisuus on korsirehu

Highlandereiden ruokinta on yksinkertaista. Maukkaan lihan salaisuus on korsirehu, lisäksi saatavilla on oltava puhdasta vettä ja huolehdittava kivennäisten ja hivenaineiden saannista. Rotu hyödyntää syömänsä ruoan tehokkaasti, ja on erityisen tervettä. Liha on terveellistä ja puhdasta. Kati kertoo, että reilun yhdeksän vuoden aikana eläinlääkäriä on tarvittu vain muutaman kerran. Ainoa säännöllinen lääkitys, mitä karjalle annetaan, on loislääkitys.

Suomessa rotua käytetään vain lihakarjana. Eläimen koosta riippuen yksi eläin tuottaa 200 – 400 kiloa lihaa. Sonnit teurastetaan noin 2,5 – 3,5 vuoden iässä eli huomattavasti vanhempina kuin muut rodut. Ylämaankarja onkin erittäin hidaskasvuista ja myös aika lailla pienempää kuin muut liharodut. Emo on kuitenkin pitkäikäinen: se tuottaa vasikan joka vuosi keskimäärin 15 vuoden ajan. Riutan tilalla kasvatetaan lehmälaumaa omilla hiehovasikoilla,  ja vaihdetaan sonnia, kun sen omat jälkeläiset tulevat vastaan. Teurastus tapahtuu Sastamalassa Liha Hietaselle, Kati kehuu paikkaa. Samasssa rakennuksessa toimii Leikkuupalvelu Renforss, jossa liha leikataan, pakataan ja raakakypsennetään. Ketju on varsin lyhyt siis. Lihan myynti tapahtuu noin kerran kuukaudessa niin, että Kati kerää asiakkailta etukäteen tilaukset ja toimittaa lihat lähialueille. Porin ja Rauman Reko-piiristä on myös mahdollisuus ostaa Riutan Highland lihaa. Tila myy vain tuoretta lihaa, ei pakastettua tai jäädytettyä. Eron huomaa maussa!

Niilo lentävä vasikka.

Niilo lentävä vasikka.

Rotuyhdistyksen sivuilla kerrotaan, että ylämaankarjan liha on erinomaista pihvilihaa. Luonnollisesta ravinnosta johtuen sen liha on maukasta, lyhytsyistä, vähärasvaista ja väriltään tummanpunaista. Naudan matka pihvilihaksi alkaa emolehmätilalta, jossa emolehmät poikivat vuosittain vasikan, joka elää emon rinnalla noin 8 kuukautta, käyttäen kasvamiseensa emolta saadun maidon. Ylämaankarjan pihvilihan vahva, ns. riistan maku, syntyy laiduntamisesta ja korsirehusta sekä pitkästä kasvatusajasta. Rotu on luonteeltaan aktiivinen, ja kun eläin saa liikkua vapaana teuraskypsyyteen asti, rasvakudos muokkautuu pehmeäksi, ja liha on maukasta sekä mureaa.

Vaativa trendirotu?

Suomen Highland Cattle Club ry (SHCC ry) perustettiin huhtikuussa 1997. Jäsentiloja yhdistyksessä oli vuoden 2016 alussa 258 kappaletta. Samaan aikaan Suomessa oli noin 13 000 ylämaankarjan nautaa. Kati tuumii, että rotu tuntuu olevan jonkinlainen trendi nyt. Monet ovat kovasti ihastuneita karvalehmiin. Moni aloittaa, mutta valitettavasti myös lopettaa. Rotu vaatii työtä. Erityisen aikaa ja kärsivällisyyttä vaativaa on eläinten ”kesytys” eli  käsiteltäväksi saaminen. Eläimen pitää tutustua hoitajaan omilla ehdoillaan ja omalla tahdillaan. Helppoutena on rodun terveys ja tavallaan vaatimattomuus. Siis vaatimattomuus ravinnon suhteen, rotu ei vaadi kalliita rakennuksia eikä juurikaan kalliita eläinlääkärikäyntejä. Kun olosuhteet ovat rodulle kohdallaan, rotu tulee toimeen melko vähällä.

Hely saapuu!

Hely saapuu!

Kati haluaa vielä lopuksi erityisesti muistuttaa siitä, että ylämaankarja todellakin on ulkona kasvatettavaa. Tämä ei tarkoita sitä, että ne voidaan unohtaa jonnekin pusikkoon. Puhdasta ruokaa, raikasta vettä ja paljon tilaa käyskennellä laumassa ulkona – kesät ja talvet. Ja erityisen tärkeä muistutus; tälle rodulle kuuluvat sarvet eikä niitä saa poistaa millään tavoin!

Riutan tilalla vanhin lehmä on ollut 18-vuotias. Kun saavutat näiden eläinten luottamuksen, ne palkitsevat moninkertaisesti kiintymyksellä. Nämä sään kestävät sarvipäät ovat äärimmäisen lempeitä, kertoo kokenut kasvattaja.

Pöö

Tämä kaveri on saanut lempinimekseen Pöö, yllättääkö? Oikealta nimeltään Electra.

Sarvipäiden lisäksi Riutan tilalla on  kolme lemmikkivuohea, kolme lemmikkilammasta, kanoja noin kymmenen, ankkoja hiukan alle kymmenen, kaksi pupua, kolme kissaa ja yksi suomenkarjan lehmä, jolla on myös vasikka. Omavaraisia ollaan siis lihan, munien ja maidon suhteen. Ja ehkäpä enemmän kuin hyötyä, kaikista tilan asukkaista on hurjasti iloa. Sen aistii kaikesta.

Jutun kuvat: Kati Huusansaari

Katin kuvaamia sarvipäitä voi ihastella vuoden ympäri Riutan vuosikalenterilla ja muilla hauskoilla tuotteilla. Tilaukset verkkokaupasta.

Katin reseptivinkit

Palapaisti valmistuu kuutioiksi leikatusta naudan sisäpaistista. Paistan pinnat kiinni ja sitten kattilaan veden kanssa hautumaan miedolle lämmölle 100-125 astetta. Mausteeksi suolaa, aromisuolaa ja pippuria maun mukaan. Hautuu useamman tunnin ja valmiina sulaa suussa.

Highlander vokki
400 grammaa ulkofilettä leikattuna suikaleiksi
Riisiä 3 dl keitettynä
kolme paprikaa suikaleiksi
kirsikkatomaatteja

Maustekastike
2 rkl soijaa
2 rkl balsamiviinietikkaa
1 rkl mirini
2 rkl saksanpähkinäöljy
1 tl inkivääri
1 tl kaneli
2 tl paprikajauhetta
2 rkl ruokosokeri
1 rkl siirappi

Paista lihat kypsiksi nopeasti kuumalla pannulla. Keitä riisit valmiiksi. Kuumenna vokkipannu kuumaksi.
Laita pannuun pähkinäöljyä tai tavallista öljyä. Paprikasuikaleet kuumalle pannulle. Anna pintojen hieman paahtua ja sekoita välillä. Lisää sekaan kirsikkatomaatit. Odota, että tomaatit hieman pehmenevät ja lisää liha.
Kaada maustekastike päälle. Sekoita ja kiehauta kastike. Tarjoile riisin kanssa.

Paneeratut ulkofilesuikaleet
400 gramma ulkofilettä suikaleiksi
Pyörittele suikaleet kananmunassa. Sen jälkeen korppujauhoissa, joihin sekoitettu suolaa ja pippuriseosta.
Paista pannulla kullanruskeiksi.
Äärettömään hyvää herkkua!

sari-selka%cc%88la%cc%888

Yhteystiedot:

Kati Huusansaari
Riutantie 33
38600 Lavia
0400-514953
045-8537876
katihuusansaari(at)hotmail.com

Kotisivut, joilla tuhdisti tietoa ylämaankarjasta ja kiva blogi:)
Facebook-sivut
Instagram

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Kurjen tila tuottaa puhdasta ruokaa

Kuljen pitkin Klaus Kurjen historiallista tietä Vesilahdessa. Vaikka syyspäivä on pilvinen, loistaa auringonkukkapelto tien vieressä. Ne kuuluvat Kurjen tilalle, joka pitää tänään lauantaina kesätoria.

Kurjen tila ei ole aivan perinteinen suomalainen maatila. Talot ovat lähellä toisiaan ja ikään kuin ympäröivät pihapiiriä. Tämä kuuluu olevan jonkinlainen ekokylä, mutta mitä se sellainen tarkoittaa?

Ekokylän talot on rakennettu lähelle toisiaan.

Ekokylän talot on rakennettu lähelle toisiaan.

Kylän asukkaisiin kuuluva Ira Hellstén valaisee asiaa. Ekologisuus tulee energiatehokkaasta rakentamisesta, yhteisestä lämpövoimalasta ja ruoantuotannosta. Talojen sijainnille on tehokkuuden lisäksi sosiaalisiakin syitä.

– Kun lähdettiin kylän ideaa kehittelemään, niin haluttiin ihan tietoisesti sellainen melukylän tunnelma. Yhteisöllisyys syntyy arjen kohtaamisista, kun naapuriin törmää väkisinkin kun lähtee ulos, Hellstén kertoo.

Ruoantuotanto on tärkeä osa Kurjen Tilan ekokylän toimintaa. Kurjen tilalla on monipuolisesti erilaisia kasveja, kanoja, suomenlampaita ja kyyttökarjaa. Ira Hellstén vastaa miehensä Arin kanssa Kurjen maatilan toiminnasta ja tuottaa ruokaa koko ekokylän tarpeisiin.

– Siinä etsikkovaiheessa pohdimme, että jos ekokylä ilman ruoantuotantoa, niin se olisi aivan kuin mikä tahansa nukkumalähiö, Hellstén sanoo.

Eläimet ovat tärkeä osa biodynaamisen tilan kiertokulkua.

Eläimet ovat tärkeä osa biodynaamisen tilan kiertokulkua.

Kurjen tilan tuotteet ovat paitsi luomua myös biodynaamisia. Tilalla harjoitettava Rudolf Steinerin oppeihin perustuva biodynaaminen viljely pyrkii hyödyntämään tilan luonnollista kiertoa. Tilan kokoon sopiva karja tuottaa lannoitetta, jota kasvit tarvitsevat. Kun kaikki on tasapainossa, ei tila tarvitse ulkopuolisia ravinteita. Oikealla ajoituksella ja luonnollisten ravinteiden yhdistelmällä  saadaan aikaiseksi ravinteikas maaperä.

– Tehdään huolella komposti, joka on pelloille kuin aarre, Hellstén kertoo.

Kurjen tila ekokylineen on rakennettu historialliseen maalaismaisemaan.

Kurjen tila ekokylineen on rakennettu historialliseen maalaismaisemaan.

Pellot tuottavat enemmän kuin ekokylä tarvitsee. Ira Hellsténin mukaan Kurjen tilan tuotteet myydään lähtökohtaisesti suoraan kuluttajille ilman välikäsiä.

Yksi myyntitavoista on lauantaisin järjestettävä toripäivä, jolloin lähiseudun asukkaat voivat ostaa Kurjen tilan tuotteita. Tänään toripöydälle on koottu satokauden tuotteita eri väreissä. On kurpitsoja, sipuleita, maissia ja vaikka mitä. Näin syksyn puolivälissä satokausi on parhaimmillaan.

Toripöydällä riitti väriä.

Toripöydällä riitti väriä.

Satokausi on syyskuun puolivälissä parhaimmillaan.

Satokausi on syyskuun puolivälissä parhaimmillaan.

Toripäivän aikana palvelee myös ulkoilmakahvila. Tarjolla on muun muassa erikoisreseptillä tehtyä pitsaa. Pitsapohjan päälle on laitettu lehtikaalia, saksanpähkinöitä ja aurajuustoa – herkullinen yhdistelmä!

Herkullisen pitsapalan päällä oli lehtikaalia, saksanpähkinöitä ja aurajuustoa.

Herkullisen pitsapalan päällä oli lehtikaalia, saksanpähkinöitä ja aurajuustoa.

Syön myös omenapiirakkaa, joka eroaa tavallisesta, sillä resepti ei ole aivan perinteinen suomalainen. Omenapiirakan ovat loihtineet Kurjen tilan vapaaehtoistyöntekijät. Tilalla työskentelee kesäisin kansainvälisiä EVS-vapaaehtoistyöntekijöitä, jotka oppivat työnsä aikana kulttuurista ja biodynaamisesta viljelystä.

Omenapiirakka oli mukavan mehevä. Suomalaiset raaka-aineet ja ulkomaalainen respeti yhdistyvät loistavasti.

Omenapiirakka oli mukavan mehevä. Suomalaiset raaka-aineet ja ulkomaalainen respeti yhdistyvät loistavasti.

Kesätori tarjoaa seudun asukkaille paitsi mahdollisuuden hankkia lähiruokaa, myös hyvän paikan istua kiireettömästi kahvilla ja vaihtaa kuulumiset. Juuri tällaista maaseudun elämän toivoisikin olevan.

 

Yhteystiedot:

Kurjen tila
Rautialantie 419
37470 Vesilahti

Nettisivu

Facebook

Iloisen Pojan Lähiruokakauppa matkustaa lähellesi

Kauppa-auto kuuluu menneisyyden maaseutumielikuviin, joten missäpä olisikaan oudompaa törmätä sellaiseen kuin Töölön torilla? Siellä se silti seisoo joka torstai. Auto kuuluu pirkanmaalaisille Iloisen Pojan Lähiruokakaupan yrittäjäpariskunnalle Pasi ja Anna Tanniselle.

Anna ja Pasi Tanninen aloittivat pientuottajina ja päätyivät lähiruoka-auton kauppiaiksi.

Anna ja Pasi Tanninen aloittivat pientuottajina ja päätyivät lähiruoka-auton kauppiaiksi.

Tanniset ovat Töölön torilla nyt kahdeksatta kertaa, ja asiakkaita kauppa-autossa tuntuu riittävän. Iloisen Pojan Lähiruoan myymäläauto on kaikkea muuta kuin pelkkä pyörillä kulkeva lähikauppa. Suurinta osaa tuotteista ei löydä isoista marketeistakaan. Autosta löytyy muun muassa pienjuustoloiden juustoja, pienpanimoiden oluita, aivan uusia kasvisruokia, lihaa strutsista karhuun ja 300 vuotta vanhaan juureen leivottua ruisleipää.

Iloisen Pojan lähiruoka-auto Töölön torilla.

Iloisen Pojan lähiruoka-auto Töölön torilla.

– Oikeastaan idea lähti siitä, että pientuottajan on vaikea saada markettien hyllyille tuotteita, kun pitää olla toimitusvarmuus, ja pienien erien kohdalla ei aina voida antaa takeita siitä, että hyllyt ovat täynnä, kertoo Anna Tanninen.

Iloisen Pojan kauppa-auto kulkee pääasiassa Pirkanmaalla. Pysäkkejä on lähes joka puolella, yhteensä noin sata. Töölössä auto on joka toinen torstai kesäasukkaiden pyynnöstä. Moni haluaa ostaa Iloisen Pojan lähituotteita talviaikaankin. Vaikka Tanniset aloittivat toimintansa perinteisen kauppa-auton tavoin maaseudulla, on kysyntää palvelulle heidän mukaansa etenkin kaupungissa.

Kasvissyöjä löytää hyllyiltä mielenkiintoisia uutuuksia.

Kasvissyöjä löytää hyllyiltä mielenkiintoisia uutuuksia.

– Ihmiset on täällä rohkeampia, uskalletaan kurkata sisälle, Anna kertoo.

Iloisen Pojan lähiruoka-auton valikoimassa on laajennettu lähiruoan käsittävän Suomessa valmistetut tuotteet. Monet tuotteet päätyvät kyytiin kauppa-auton reitiltä, joten hiilijalanjälki ei kasva, vaikka ne kulkisivat kauemmaksi.

– Tänäänkin otettiin luomukananmunia mukaan matkalta, Pasi kertoo.

1700-luvun juureen leivottu ruisleipä on monelle asiakkaalle riittävä syy ostosreissulle.

1700-luvun juureen leivottu ruisleipä on monelle asiakkaalle riittävä syy ostosreissulle.

Autosta löytyy myös kattava valikoima pienpanimoiden oluita.

Autosta löytyy myös kattava valikoima pienpanimoiden oluita.

Tanniset pyrkivät keräämään kyytiin pieniäkin eriä erilaisia tuotteita. Siinä on selvästi onnistuttu, sillä aivan vieraiden tuotteiden määrä jaksaa ihmetyttää. Miten näin pieneen autoon mahtuukaan näin paljon kaikkea uutta ja ennennäkemätöntä.

Mainita täytyy myös Iloisen Pojan omat tuotteet. Pasi Tannisen reseptiikalla syntyy muun muassa säilöntäaineettomia valmislounaita, oluita, sahtia, hilloja, oma maustesarja ja nyt joulun alla myös glögiä.

Iloisen Pojan omassa keittiössä syntyy säilöntäaineettomia valmisruokia.

Iloisen Pojan omassa keittiössä syntyy säilöntäaineettomia valmisruokia.

Aitoon kauppa-autokokemukseen kuuluu keskeisenä osana palvelualtis kauppias. Siinä Tanniset loistavat. Pasilla riittää juttua niin tuotteista kuin raaka-aineista, ja moni asiakas löytää mukaansa monta asiaa, joita ei ollut edes osannut kysyä. Jos jotain ei löydy, pyrkii kauppias toimittamaan sitä myöhemmin. Perinteet ovat kunniassa myös kauppiaan ja asiakkaiden välisessä luottamuksessa.

 – Meillä on perinteinen sininen ruutuvihko, johon merkitään, jos jollain ei ole rahaa mukana, niin voi maksaa sitten myöhemmin, Pasi Tanninen sanoo.

Yhteystiedot:

Nettisivu

Facebook

Villa Sofiassa opetellaan kokkaamaan lähiruoka-aineksilla

Tilaisuus Villa Sofian talo on poikkeava Tampereen Puu-Tammelassa, sillä se on rakennettu kivestä. 1920-luvulla rakennetun talon tilat palvelivat aikanaan kolmen perheen asuntoina, mutta viimeisimmän kymmenen vuoden ajan siellä on järjestetty juhlia ja kokkauskursseja. 

Heini Niklas-Salminen esivalmistelee ruokaa illan cocktail-tilaisuutta varten.

Heini Niklas-Salminen esivalmistelee ruokaa illan cocktail-tilaisuutta varten.

Kun Heini Niklas-Salminen alkoi järjestää kokkauskursseja, ei vastaavaa ollut Tampereella tarjolla. Resepti on periaatteessa yksinkertainen: ryhmä ihmisiä valmistaa Niklas-Salmisen opastuksella lähiruoka-aterian, ja he syövät sen yhdessä yläkerran ruokasalissa.

– Tehdään mitä tahansa, niin tehdään mahdollisimman aidosti. Teimme esimerkiksi vegaaneille sopivan juhlamenun, joka voidaan tarjota koko porukalle. Emme lähteneet imitoimaan joulukinkkua, vaan teimme sellaista, joka on alunperin tarkoitettukin kasvisruoaksi, hän kertoo.

Lähiruoka on tärkeässä asemassa Tilaisuus Villa Sofian kokkauskursseilla. Esimerkiksi suosittu Pirkanmaan herkut -kurssi pohjautuu lähiruokiin.

Niklas-Salminen painottaa, että laatu on ensisijaista myös lähiruoassa. Lähiruoasta pyritään kurssilla tekemään mahdollisimman helposti lähestyttävää.

– Ajatuksena on näyttää kurssilaisille, että lähiruokaa löytää kotikeittiöihin nykyään myös normaalista ruokakaupasta, Niklas-Salminen kertoo.

Heini Niklas-Salminen kävi ostamassa hilloja lähiruokakauppa Lempistä illan tilaisuutta varten.

Heini Niklas-Salminen kävi ostamassa hilloja lähiruokakauppa Lempistä illan tilaisuutta varten.

Kokkauskurssi taipuu moneen eri muotoon, vaikkapa kokkaussynttäreiksi. Tamperelainen Riikka Franttila päätti viettää syntymäpäivänsä kokaten ruokaa ystäviensä kanssa.

– Olin ollut Villa Sofiassa aiemmin työporukalla kokkauskurssilla. Se oli todella kiva tapa viettää aikaa, hän sanoo.

Ruoan esivalmistelut oli tehty ennakkoon, joten he pääsivät aloittamaan suoraan ruoanlaitolla.

– Saatiin mukavampi osuus, eli tutustuttiin resepteihin, että millainen menu on tarkoitus nauttia ja kokkailtiin pienissä ryhmissä.

Kokkauskurssilla tutustutaan lähiseudun tuotteisiin.

Kokkauskurssilla tutustutaan lähiseudun tuotteisiin.

Franttila ystävineen valmisti sienikeittoa, siikacevicheä, naudan ulkofilepihvejä viheripippurikastikkeella ja röstiperunoilla, paahdettuja kasviksia, juustopähikinäsalaattia ja jälkiruoaksi vielä lämmitettyjä juustopaloja omena-aprikoosihillon kera.

Syntymäpäiväsankarin mukaan itsetehty ruoka maistui jopa paremmalta kuin ravintolassa.

– Onnistui aika hyvin. Täytyy sanoa, että hyviä kotikokkeja meistä siellä kuoriutui. Oli oikein maukas illallinen, ja kaikki saivat ruokaa. Jokainen ryhmä esitteli ruokapöydässä tekemänsä ruokalajin.

Riikka Franttila kertoo, että kurssista jäi osaamista myös kotiinviemisiksi. Hän sai uutta tietoa muun muassa pihvin kypsyysasteen määrittämiseen ja ruoan monipuoliseen maustamiseen. Lisäksi Franttilan mieleen jäi hyviä muistoja ystävien kanssa vietetystä laatuajasta.

Yhteystiedot

Kullervonkatu 28
Tampere

Kotisivut

Facebook