Annan suklaatehtaassa asuu suklaan sielu

Kun eksyy Viiskulmasta lähtevälle pienelle sivukujalle Helsingin Punavuoressa, kiinnittyy huomio vanhan kauniin talon kivijalassa sijaitsevaan pieneen puotiin. Ikkunassa lukee valkoisin kirjaimin Annan suklaatehdas ja ikkunan takaa näkyy vaaleisiin työvaatteisiin pukeutunut, keskittynyt nainen suklaan kimpussa.

Annan suklaatehdas on kaikkea muuta kuin tehdas. (Kuva Annan suklaatehdas)

Sisälle pieneen liikkeeseen astuessa huomaa heti, että nimestään huolimatta paikka on kaikkea muuta kuin tehdas. Kaunista tilaa hallitsee iso suklaan työstämiseen tarkoitettu graniittipöytä, jonka takaa konvehtimuotit, lastat ja muut työkalut kurkkivat yhdessä suklaasäkkien kanssa.

Tilassa leijuu mieto, herkullinen suklaan tuoksu.  Puolivalmiit konvehdit muoteissaan odottavat vuoroaan kun suklaamestari Anna Kekki sekoittaa värejä huolellisesti pienellä siveltimellä.

Valmiit kultaisen, punaisen ja keltaisen eri sävyissä hohtavat taidokkaat konvehdit odottavat noutajiaan herkullisissa, siisteissä riveissä puodin ikkunalaudalla ja seinän viereen sijoitetulla hyllyllä. On selvää, että nyt ollaan suklaan sielun syntysijoilla.

Suklaa tuli tielle

Ranskassa suklaamestariksi opiskellut ja New Yorkissa suklaayrityksensä perustanut Anna tekee jokaisen yksittäisen konvehdin käsin alusta alkaen. Aina käsillä tekemistä harrastanut Anna löysi suklaasta oman taiteellisuutensa kanavan sattumalta; opintojen rahoittamista varten töitä New Yorkissa etsinyt psykologian opiskelija päätyi belgialaiseen suklaapuotiin hanttihommiin.

Anna valmistaa kaikki suklaatuotteensa alusta alkaen käsin.

– Suklaa tuli tielleni. En edes itse asiassa pitänyt kovin paljon suklaasta, Anna nauraa. Nyt suklaamestarilla on yli 15 vuoden kokemus ja taito hyppysissä. Merimiehenkadulla suklaa on saanut muotonsa reilun vuoden verran.

Suklaata täytyy hengittää

Suklaan työstäminen on erittäin aikaa vievää ja tarkkaa työtä. Se vaatii Annan mukaan tietynlaisen persoonallisuuden. Yhden konvehdin koko valmistumisprosessi käsin kestää kolme päivää. Ensimmäisenä päivänä konvehtimuotit maalataan ja niihin valetaan kuoret. Toisena päivänä tehdään konvehtien täytteet ja kolmantena päivänä niille valetaan pohjat ja tehdään lopullinen koristelu.

Pääsiäismunat voivat olla näinkin kauniita!

– Suklaata täytyy hengittää. Se on raaka-aineena niin vaativa, että sen kanssa täytyy olla ikään kuin yhtä, jotta siitä saa sen täydellisen tuotteen mitä suklaantekijä tavoittelee.

Ja täydellisen kauniita ja herkullisia Annan suklaat ovatkin. Ilman mitään lisä- tai säilöntäaineita valmistetut pienet suklaataideteokset vangitsevat kauneudellaan. Täydellisyys tulee Annan mielestä valmistusprosessin teknisestä taidokkuudesta.

– Kun suklaa on valmistettu teknisesti hyvin, voi sen makumaailman pitää yksinkertaisena. Silloin ei tarvitse keksiä hulluja makuyhdistelmiä.

Annan suklaat edustavat perinteisiä keskieurooppalaisia konvehteja. Makumaailmassa on usein pähkinöitä, mutta myös paljon marjoja ja tuoreita yrttejä.

Yksi suosituimmista konvehdeista Annan suklaatehtaassa on vadelmakonvehti. (Kuva Annan suklaatehdas)

Basilika esimerkiksi sopii Annan mielestä erinomaisesti suklaan kanssa. Pääsiäiseksi on valmistunut erä mintulla maustettuja suklaasydämiä. Konvehdit ovat tuorekonvehteja, jotka säilyvät valmistustekniikkansa ansiosta, ei niihin lisättyjen säilöntäaineiden vuoksi. Suurin osa Annan suklaista valmistuu tilauksesta.

Annan konvehteja tilataan paljon häälahjoiksi ja muihin juhlatilaisuuksiin. Tilaustuotteet ovat takuulla tuoreita, sillä ne valmistetaan aina vasta edellisenä päivänä. (kuva Annan suklaatehdas)

Yhä useampi haluaa juhlistaa esimerkiksi häitä tai muita juhlia käsintehdyillä, taidokkailla konvehdeilla. Anna tekee kaikki tilaustyöt valmiiksi vasta edellisenä päivänä, ja koska konvehdit tehdään täysin käsityönä, on tilaajalla vapaat kädet makumaailman ja myös ulkonäön suhteen.

Suklaantekijä ei ole koskaan valmis

Helpolla taitavaksi suklaantekijäksi ei tulla.

– Suklaa on kuin musiikki-instrumentti. Täytyy harjoitella valtavasti, ja saada ”kilometrejä” kunnes raaka-aineen oppii hallitsemaan. Eikä silti tule koskaan valmiiksi. Koko ajan oppii lisää, Anna kertoo.

Koko jutun suola on Annan mielestä se, että voi kehittää uudenlaisia tuotteita ja makuyhdistelmiä. Anna haluaakin päästä suklaan juurille asti, ja näyttää suomalaisille kuinka paljon erilaisia nyansseja erityyppisistä suklaapavuista löytyy.

Annan suklaakonvehdit ovat kuin pieniä taideteoksia.

Sen vuoksi hän ehdottomasti haluaa myös tehdä suklaansa julkisesti ikkunan edessä kaiken kansan katsottavana.

– Suklaan tekeminen on kiehtovaa. Se on eräänlainen performanssi, jonka haluan näyttää ihmisille, Anna kertoo.

Annan suklaatehdas on auki pääsääntöisesti lauantaisin klo 12-17, mutta aina kun hän on paikalla, sisään pääsee ostoksille.

– Rohkeasti vaan! Oveen saa tulla koputtamaan!

Pääsiäisenä liike on auki torstaina 29.3. klo 12-18, perjantaina 30.3. klo 12-16 ja lauantaina 31.3. klo 12-17. Annan suklaatehtaan tuotteita voi ostaa Helsingissä myös Roobertin Herkusta, Brooklyn Cafesta, Nougat-sisustusliikkeestä, Kaivopuiston Kalasta sekä Kahviputiikki Papulaarista Kouvolasta.

Annan suklaatehdas
Merimiehenkatu 23
00150 Helsinki
puh. 040 162 9326

https://www.facebook.com/annansuklaatehdas/

Instagram: @annansuklaatehdas

 

Elina jatkaa kyläleipureiden perinnettä Mathildedalissa

Kun mutkitteleva, kapea tie ohi Teijon ja Kirjakkalan ruukkikylien päätyy Mathildedaliin, voi hetken luulla tupsahtaneensa keskelle idyllistä Ranskan maaseutua. Jykevät tammet reunustavat pikkiriikkisen kylän raittia. Rustiikkiset vanhat ruukkirakennukset, punamullatut punaiset hirsituvat ja niityllä laiduntavat alpakat luovat Salossa, Teijon Kansallispuiston kupeessa Varsinais-Suomessa sijaitsevalle kylälle uniikin tunnelman.

Kyläalpakat laiduntavat ulkona ympäri vuoden. Kylässä toimii Suomen ainoa alpakan villaan erikoistunut pienkehräämö, ja alpakan villaisia tuotteita myyvä puoti.

Matildan salmen merenlahden poukaman ja Matildan järven väliin jäävässä kylässä näkyy vuosisatoja vanha ruukkiperinne. Perinteitä aktiivisessa ruukkikylässä pitää yllä myös kyläleipuri Elina Rantamäki. Ennen vanhaan kylän naiset kokoontuivat leipomaan kylän yhteiseen leivintupaan. Tänä päivänä ihmiset kerääntyvät ostamaan leipänsä Elinan Kyläpuodista.

Elina Rantamäki jätti kiireisen mainostoimistoelämän taakseen ja ryhtyi leipomaan leipää pikkiriikkisessä Mathildedalin kylässä. Rapeakuorisen mallasleivän raaka-aineet tulevat leipomon seinän takaa Mathildedalin Kyläpanimosta.

Aurinkoisena lauantaina ovi puotiin käy tasaiseen tahtiin.

”Voi mikä tuoksu täällä on!”

Tuoreen leivän ja pullan tuoksu muutaman neliön kokoisessa leipomopuodissa on huumaava. Uuni käy kuumana koko ajan, ja leipiä valmistuu sitä mukaan kun hyllyt tyhjenevät.

Jokainen leipä on rakkaudella käsintehty yksilö

Elina leipoo kaikki tuotteensa käsin suoraan asiakkaiden edessä. Ainoa koneellinen apuväline uunin lisäksi on taikinan sekoittamiseen tarkoitettu taikinakone. Elina nostelee suoraan uunista hyllyille ja koreihin milloin rapeakuorista maalaisleipää joko sellaisenaan tai cashew-pähkinöillä ja karpaloilla maustettuna, milloin sitruunasta ja timjamista lisämakua saanutta ciapattaa.

Vaaleat leipäkaunottaret saavat viereensä pulleanpyöreitä vierre- ja mallasleipiä sekä ryhdikkäitä vuoissa paistettuja ruisleipiä. Tänään leivontavuorossa on myös hunajalla ja siirapilla maustettua juuripullaa.

Juureen leivottuun maalaisleipään ja ciapattaan ei tule yrttien lisäksi mitään muuta kuin jauhoja, suolaa ja vettä. 

Maistaessani ensimmäistä kertaa Elinan leipomaa leipää kylällä järjestetyllä sieniretkellä, en voinut ymmärtää, miten pelkkä leipä ja loraus paikallisen mehiläistarhurin hunajaa voi maistua niin järisyttävän hyvälle. Rapea, kullanruskeaksi ja happamanmakeaksi paahtunut, ja äärimmäisen maukas kuori kätkee sisäänsä makunystyröitä hellivää, hiukan sitkeää sisusta.

Yksinkertaisuudessa onkin Elinan leipien ja pullien salaisuus.

Leivän pitää riittää itsessään. Silloin kun leivässä on riittävästi makua, ei siihen tarvitse juustoja ja kinkkuja päälle. Esimerkiksi aito voi tai loraus hyvää oliiviöljyä riittävät, Elina kertoo.

Sata vuotta vanha juuri

Maku rapeakuoriseen leipään saadaan leipomalla se juureen ilman hiivaa. Ruisleivän juuren Elina on saanut kyläläiseltä ja sen arvellaan olevan lähes sata vuotta vanhaa. Vehnäjuuren hän on tehnyt itse viisi vuotta sitten. Juurella leipominen on erittäin haastavaa, eikä missään nimessä hätähousun hommaa. Leipätaikinan valmistuminen kestää vähintään vuorokauden ja juurta on ”ruokittava” päivittäin. Elina kertoo juurella leipomisen olevan seikkailua, jonka lopputuloksesta ei ikinä voi olla varma.

Juurella leipomisella on Mathildedalin kylässä pitkät perinteet.

Tulen joka aamu aikaisin puodille toiveikkaana ja mietin miten taikina tänään käyttäytyy. Se on jokapäiväinen ihme mitä uunissa kulloinkin tapahtuu.

Ruis kasvaa kylän pelloilla

Yhtä tärkeitä kuin maku ja rakkaudella jokaisen leivän leipominen, ovat Elinalle raaka-aineet. Ja niiden on tultava läheltä.

Se mikä on tuoretta ja lähellä tuotettua, on yksinkertaisesti paremman makuista. Niin se vain on.

Ruisleivät Elina leipoo läheisen Kirakan kylän kivimyllyllä jauhetuista, paikallisilla pelloilla kasvaneista ruisjauhoista. Vesivoimalla toimivalla myllyllä on jauhettu jauhoja paikallisten tarpeisiin jo satoja vuosia.

Parhaimmillaan voin leipoa ruisleivät edellisenä iltana jauhetuista jauhoista. Ja sen kyllä huomaa mausta. Silloin ruisleipä on herkullisimmillaan, Elina kertoo.

Sen ovat huomanneet myös Artesaaniruoan SM-kilpailun tuomarit. Elinan ruisvuokaleipä palkittiin SM-hopealla syksyllä 2017 ja KURMEE-näkkileipä vuonna 2016.

Luomuvehnäjauhot kyläleipuri hankkii paikallisilta viljelijöiltä. Kesällä pullassa voi maistaa lähimetsistä poimitut mustikat ja puolukat. Syksyisin pizzanrakastajat saavat herkutella suppilovahvero- tai esimerkiksi mustatorvisienipizzalla. Elina suosii sesongin raaka-aineita, eikä käytä pakastettuja sieniä ja marjoja vaikka asiakkaat kaipaavat sienipizzaa ja mustikkapullaa talvisinkin.

Vierre- ja mallasleivän raaka-aineet tulevat leipomon seinän takana sijaitsevasta panimosta, missä Elinan mies panee jo suuren suosion saanutta Mathildedalin Kyläpanimon olutta.

Ja niin se pizza. Ah!

Kun juureen leivottuun, paksuun rapeaan pohjaan yhdistetään somerolaisen pienjuustolan Kolatun juuston cheddaria ja chevreä sekä esimerkiksi ripaus jotain tuoretta kasvista, aletaan olla lähellä sellaista makunautintoa, jonka harvoin kohtaa.

Kyläleipurin pizzaa saa ainoastaan lauantaisin ja silloinkin sitä on tarjolla vain rajattu määrä. Kannattaa olla ajoissa tai varata oma pala etukäteen!

Mathildedaliin tullaan hakemaan mielenrauhaa

Kolme vuotta Kyläleipurina toimineelle Elinalle leipä ei ole pelkkää vatsantäytettä. Se on osa nautintoa ja esteettistä elämystä, jonka hän haluaa tarjota Mathildedalin asukkaille ja siellä vieraileville ihmisille.

Tämä kylä ja sen kauneus luovat raamit leipomiselleni. Ihmiset haluavat myös esteettisiä elämyksiä. Haluan, että nämä näkyvät hitaasti ja rakkaudella leivotuissa leivissäni, kertoo aikaisemmin mainostoimistossa työskennellyt ja pääkaupunkiseudulta hitaamman elämän perässä itse Mathildedaliin muuttanut Elina.

Mathildedalin rautaruukki perustettiin 1850-luvulla ja sen rakennukset kuuluvat nykyisin Museoviraston määrittelemiin valtakunnallisesti merkittäviin rakennettuihin kulttuuriympäristöihin. Ruukin entisessä valssaamossa myydään monissa kylän tapahtumissa pientuottajien herkkuja.

Kylä, pizza ja jälkiruoaksi nautittu speltti-kaura-suklaakeksi tekevätkin tehtävänsä. Takaisin pääkaupunkiseudun humuun matkaa kylän kauneudesta, alpakoiden söpöydestä ja merituulesta hurmioitunut kirjoittaja maha piukeana. Auton takapenkillä mukana matkustavat leivät ja pullat takaavat, että euforinen mielenrauha jatkuu ainakin muutaman päivän.

Yhteystiedot:

Mathildedalin Kyläleipuri
Matildan puistotie 4
25660 Mathildedal

puh. 050 302 6680
elina@kylaleipuri.fi

www.kylaleipuri.fi

www.facebook.com/kylaleipuri

Instagram:@kylaleipuri

Kyläpuoti on avoinna talvisin lauantaina ja sunnuntaina, kesällä joka päivä. Puodista voi ostaa myös viereisen Kyläpanimon oluita sekä varsinkin kesällä paikallisten pientuottajien tuotteita.

Mathildedalin kyläpuodista saa samana päivänä leivottua artesaanileipää ja pullaa sekä omalla kylällä pantua käsityöläisolutta.

Mathildedaliin on Turusta noin 85 kilometriä, Helsingistä noin 140 kilometriä ja Salosta reilu 25 kilometriä. Kylään pääsee myös veneellä, ja siellä on viihtyisä vierasvenesatama. Koordinaatit N60°13’12,7”/ E22°54’03,3”

Hurmaavassa kylässä järjestetään säännöllisesti mielenkiintoisia tapahtumia ja sieltä löytyy useita viehättäviä yöpymispaikkoja ja ruokapaikkoja. Facebook: www.facebook.com/visitmathildedal/
Teijon kansallispuistossa voi patikoida, retkeillä tai vaikka kalastaa. http://www.luontoon.fi/teijo

Mathildedalin palvelut ovat avoinna talvella viikonloppuisin ja koulujen lomien aikaan, ja kesällä joka päivä.

 

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Minna ja Ilmari pelastivat perinteikkään Aholeipä leipomon

Olisittepa tulleet hetki sitten, kun peura tuijotti leipomon ikkunasta sisään. Kangasmetsän siimeksessä on luonto läsnä, pikkasen erilaista kuin entisessä elämässämme Espoon Matinkylässä, missä ikkunasta sisään tuijotti vastapäiset kerrostalot”.

Minna Kauppinen antaa ruishapantaikinan tekeytyä pari päivää.

Muutto espoolaisesta näkökulmasta keskellä ”korpea”, kehä kolmosen tuolla puolen, Vihtiin, totutti Minnan ja Ilmarin kangasmetsän rauhaan. Varsinainen käänne tapahtui Minna Kauppisen ja Ilmari Siiterin elämässä noin puoli vuotta sitten, kun he saivat vihin. Tuttu luomutarkastaja kertoi, että perinteikäs leipomo tarvitsi jatkajaa.

Kun Aholeipä-leipomoa 30 vuotta pyörittäneet Olli ja Marita Saarni jäivät eläkkeelle, leipomo tarvitsi jatkajan.

Yrittäjyys oli pyörinyt pitkään mielessä, mutta omat ideat ovat olleet lähinnä utopistisia tai hankalia toteuttaa, Siiteri toteaa. Tässä pääsimme yhdessä Minnan kanssa kokeilemaan yrittäjyyttä valmiilta pohjalta. Tilaisuuteen piti tarttua.

Aholeivän leivät ovat luomua

Luomuleivän teolla on pitkät perinteet Aholeivässä jo edellisten omistajan myötä. Minnalle ja Ilmarille oli luonnollista, että luomuleivällä jatketaan.

Luomuleivän teko on tarkkuutta vaativaa puuhaa. Luomujauhot pidetään tiukasti erillään normijauhoista. Luomuleipää leivotaan omalla pöydällään. Kun lupa luonnonmukaisen elintarvikkeen valmistukseen on saatu, tarkastaja käy kerran vuodessa tarkistamassa tuotantotilat. Tarkastuksessa kiinnitetään erityistä huomiota luomu- ja tavanomaisten tuotteiden erilläänpitoon, tuotteiden koostumukseen ja pakkausmerkintöihin. Paitsi tuotteita, tarkistetaan erityisesti olosuhteita ja valmistusprosessia.

Minna Kauppinen esittelee luomuleivontapöytää ja vanhoja yhä toimivia leivontamasiinoita.

Aholeipä tunnetaan myös munkeistaan

Saimme maisteltavaksi tuoreita munkkeja; perinteisiä berliininmunkkeja kunnon kreemitäytteellä, kinuskipäällysteellä ja suklaisia suussa sulavia herkkuja. Leivonnaiset ovat kaikki laktoosittomia ja munattomia. Kananmunaa Minna ei käytä edes pullataikinassa.

Aholeivän munkeissä on muhkea kreemitäyte.

 

Munkkien alkumuodot Minna pyöräytti näppärästi perinteisellä Fortuna leivontakoneella. Italiaista designia jo vuosien takaa. Mutta toimii moitteettomasti edelleen.

Neljän jälkeen iltapäivällä ovi alkoi käydä tasaista tahtia. Sana on kiirinyt lähiseudun asukkaiden korviin, että uudet omistajat pitävät myymäläpuotia avoinna maantaista perjantaihin klo 16.00 – 18.00. Nopeasti myyntikärryiltä hävisivät kaura- ja ruisleivät, patongit, munkit sekä vihikset ja lihikset.

Aholeipä leipomossa leivotaan luomuleipää.

Tyytyväiset uudet yrittäjät jatkavat pitkää perinnettä vihtiläisen leipomon parissa. Onneksi tuttu luomutarkastaja heitti idean ilmaan. Siirtymä uusien ja vanhojen yrittäjien välillä kävi jouhevasti. Kuukauden päivät Minna sai olla Olli Saarnin opissa. Vaikka Minna on koulutukseltaan kokki ja kotitalousopettaja, leipomokoneiden kanssa ensimmäisten viikkojen apu oli tärkeää. Nyt kaikki sujuu jo kuin vanhalta tekijältä. Yksi vuoden kiireisistä sesongeista on juuri käynnissä. Vakiovalikoiman lisäksi uunista tulee ulos joululeipiä, siirappivedellä voideltuja joulutorttuja ja taateli- ja maustekakkuja.

Ikivanhaa vaakaa käytetään edelleen. Minna ja Ilmari arvostavat perinteitä.

Yhteystiedot:

Aholeipä
Aholantie 48 B
03150 Huhmari

050 3592 534 / Minna Kauppinen
050 3592 535 / Ilmari Siiteri

Aholeivän Facebook-sivut

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Iloisen pässin muhkea biisoniburgeri!

Itä-Suomeen 6-tietä ajaessa hiljennä Parikkalan kohdalla. Koitsalahden vanha kyläkauppa tunnetaan nykyisin nimellä Iloisen pässin Maalaispuoti. Meidän käyntimme syy oli korviin kiirinyt huhu paikan biisoniburgereista. Pitihän niitä lähteä maistamaan.

Puotiin kannattaa ajella kyllä ihan muutenkin. Yrittäjinä toimivat Niko Hälvä ja Terhi Torikka perustivat puodin ja kahvilan vuonna 2012 rakkaudesta lähellä tuotettuun, aitoon ja maistuvaan ruokaan. Kuulostaa paikalta, jonne pitää lähteä ruokaretkelle.

Paikan erikoisuus on paikallinen luomubiisoninliha, jota Nikon veli kasvattaa läheisellä Hovilan tilalla Uukuniemellä. Tila on yksi Suomen alle kymmenestä biisonitilasta. Iloisen pässin puodista biisonin lihaa on mahdollista ostaa mukaan joko tuoreena tai pakasteena. Valikoima toki vaihtelee saatavuuden mukaan. Biisonin lisäksi myynnissä on myös paikallista ylämaannautaa, karitsaa, onnellista possua ja villisikaa. Lähdetään maistelemaan!

Lihat tulevat lähitiloilta ja kala Simpeleen järvestä.

Kun olimme hetken ihastelleet paikan runsasta valikoimaa, pääsimme itse asiaan. Keittiön puolella Saija valmisti meille biisoniburgerit. Biisoninliha on huomattavasti tummempaa, vähärasvaisempaa ja voimakkaamman makuista kuin naudanliha. Mutta valmistustapa on samanlainen. Mausteeksi riittää suola ja mustapippuri. Mehevä täyslihainen hampurilaispihvi, nam!

Kaikki annoksissa käytetty liha ja lähes kaikki muut raaka-aineet ovat lähiruokaa ja monet tuotteet lisäksi myös luomua.

Annos oli sopivan yksinkertainen kuten purilaisaterian pitääkin. Rapeat perunat ja tuoreet kasvikset. Mitäpä sitä muuta. Tuhdin hampurilaisen kaveriksi sopi mainiosti paikan henkeä mukaellen savonlinnalaisen Mustan Virran panimon Pässi Ipa. Lähellä tuotettua sekin.

Tällä kertaa valitsimme kaikki biisoniburgerit. Niiden takia tänne tänään tulimme. Mutta kuulimme, että kaikki puodissa myytävä ja käytettävä sianliha tulee läheiseltä Kainulaisen sikatilalta Parikkalasta, jossa possut ruokitaan pelkästään paikallisella rehulla. Ne eivät syö lainkaan tuontisoijaa, vaan saavat valkuaisensa parikkalalaisesta härkäpavusta. Myös ylämaankarjan ja karitsanlihaa on myynnissä ympäri vuoden, joko tuoreena tai pakastettuna.

Aterian päätteeksi maistui hyvä kahvi.

Puoti pursuaa lähiruokaa

Kun nälkä oli selätetty, oli aika tutustua paikan muuhun tarjontaan. Lähiruoka- ja lahjapuodista löytyy elintarvikkeita ja käsitöitä yli 70 eri tuottajalta ja käsityöläiseltä. Lihan lisäksi on luomujauhoja, ryynejä, kotileipomotuotteita, mehuja, hilloja, mausteita, luomumunia, kasviksia, vihanneksia, juustoja, marjoja, sieniä, kuivatuotteita, hunajaa, sinappeja, valkosipuleja, salaatinkastikkeita, luomukahveja, luomuteetä, kalasäilykkeitä, pienpanimotuotteita, makeisia, jäätelöitä… Melkoinen makujen aarreaitta.

Paikan rapsuteltavat kaverukset, pihapiirin lampaat Haisuli, Hemuli ja Nipsu.

Yhteystiedot

Kuutostie 470
59130 Koitsanlahti
Puh: 044 976 9950
iloinenpassi@gmail.com

Aukioloajat löytyvät Iloisen Pässin verkkosivuilta
Iloinen Pässi kartalla

Iloisen Pässin facebook-sivut

 

 

KoTallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Syksyn sadon herkkuja ja luomua Suonenjoen Vanhamäellä

Ysitien varressa Suonenjoen länsipuolella opastaulu ohjaa kulkijan Vanhamäelle luomumyymälään ja lounaalle. Kyltti ja nimi eivät paljon kerro, mutta tätä lounaspaikkaa kannattaa käydä vilkaisemassa myös lähempää. Tien päässä avautuu todellinen paratiisi: jykevä keltainen päärakennus, lukuisat punamultaiset piharakennukset, maneesi ja ratsastuskentät, Metsämansikka-toimintapuisto sekä rantasauna pienen järven rannalla. Kokonaisuutta ympäröivät kukkiva puutarha ja vehreät luomupellot. Tämä luomuparatiisi on tullut minulle vuosien varrella tutuksi etenkin töiden kautta, mutta silti pihapiirin näkymä sykähdyttää joka kerta. Tällä kertaa minut on pyydetty paikalle tekemään blogijuttua Ruokaretkeen.

Vanhamäen päärakennus on kulttuurihistoriallisesti arvokas kohde, joka on rakennettu 1930-luvulla.

Vanhamäellä lounasaika on klo 11-13, ja kun saavun paikalle klo 11, keltaisen päärakennuksen eteisessä käy melkoinen kuhina. Vanhamäen johtajana toimiva Sari Granander ottaa vastaan maksuja lounaasta. Lounaspöydässä asiakkaan toivottavat tervetulleeksi vastapaistetut sämpylät ja perunarieskat. Vanhamäen ruokatarjonta pohjautuu kotimaisiin luomu- ja lähiraaka-aineisiin, joista osa tulee omalta tilalta. Salaattipöydässä on Vanhamäen lehtisalaattia, tomaattia, lehtikaali-punasipulisalaattia sekä kuuluisaa Vanhamäen kurkkurelissiä. Lounaan pääruokana on sekä lihaa, kalaa että kasviksia ja talon omista perunoista tehtyä muusia. Vanhamäen omassa yhteisössä työskentelee niin maahanmuuttajia kuin kansainvälisiä vierastyöläisiä, joten lounaalla on aina myös kasvisvaihtoehto tarjolla.

Vanhamäen lounaspöydässä on aina myös lämmin kasvisruokavaihtoehto.

Kielen mukanaan vievä perunamuusi on tehty Vanhamäen omista luomuperunoista.

Juomapöydässä yllätykset jatkuvat, sillä perinteisen vesi-kotikaljalinjan lisäksi Vanhamäellä tarjoillaan myös oman tilan tuorepuristettuja mehuja, kuten omenaa, mustaherukkaa ja aroniaa. Lautanen täyttyy kukkuroilleen, sillä pakko on maistaa vähän sitä ja tätä. Täällä ei ainakaan ole vaikeaa saada lautaselleen riittävästi kasviksia! Tänään jälkiruokana on savolaisittain mustikkakukkoa ja vaniljakastiketta. Mihin mahaan tämä syödään?

Tunnelma Vanhamäen lounaalla on kotoisa, ikään kuin kaikki olisivat yhtä perhettä. Istun henkilökunnan pöydässä rupattelemassa syksyn säistä, sadonkorjuusta – ja totta kai ruoasta! Emäntä Kirsi Nuutinen kertoo, että viime viikolla yksi asiakas kysyi, mistä perunamuusi oikein on tehty, kun se on niin hyvää. Vastaus on yksinkertainen: luomuperunasta! Myös henkilökunta on aidosti sitä mieltä, että täällä on ehdottomasti seutukunnan parhaat eväät.

Pakkasmarjan työntekijät käyvät säännöllisesti Vanhamäellä lounaalla.

Paikalliset asukkaat ja työpaikkaruokailijat ovat löytäneet tiensä Vanhamäen lounaspöytään vasta viimeisen vuoden aikana. Tehokkaan markkinoinnin lisäksi matkassa on ollut ripaus tuuria ja sattumaa. Kun lounaskyltti oli pystytetty tien varteen, niin jonkin ajan kuluttua yksi kaupungin keskustan lounaspaikoista lopetti toimintansa. Samoihin aikoihin myös toinen ravintola piti ovensa kiinni pari viikkoa remontin takia. Kun yksi rohkea työporukka uskaltautui maistamaan Vanhamäen herkkuja, niin sana maittavasta luomu- ja lähiruoasta kiiri nopeasti pienellä paikkakunnalla Tätä juttua kirjoittaessani Vanhamäen lounaalla käy parhaimmillaan 160 ruokailijaa päivässä. Tämä on valtava määrä, kun ottaa huomioon sijainnin vajaan 8000 asukkaan kaupungissa keskustan ulkopuolella. Aiemmin ruokaa laitettiin Vanhamäellä vain oman talon henkilökunnalle ja lastenkodille eli noin 30-50 hengelle.

Eivät Vanhamäen emännät ruoanlaitossa kuitenkaan mitään aloittelijoita ole. Juhliin ja kokouksiin herkkuja on loihdittu jo vuosien ajan menestyksekkäästi. Vanhamäellä on loistavat tilat erilaisille tapahtumille ja teemajuhlille. Aikanaan Suonenjoen kaupungin kunnalliskotina toiminut paikka jäi tyhjilleen vuonna 1995, kun vanhainkoti siirrettiin kaupungin keskustaan. Heti seuraavana päivänä tilalle tuli Mannerheimin lastensuojeluliiton Pohjois-Savon piirin toiminta, jonka keskeisenä muotona oli sosiaalinen lapsi-, nuoriso- ja perhetyö. Myöhemmin toiminta siirrettiin yksityiselle Vanhamäki säätiölle. Ensimmäiset lasten leirit olivat menestys, vaikka vanhat ja rapistuvat tilat vaativat koko ajan korjausta.

Vuosien myötä Vanhamäellä on tehty valtava työmäärä vanhojen rakennusten entisöimiseksi. Työtä ovat tehneet niin Vanhamäki säätiön palkatut työntekijät kuin lukuisat vapaaehtoiset. Kun paikkoja on saatu kohennettua, on palveluja vähitellen voitu suunnattu myös ulkopuolisille asiakkaille. Vanhamäki on nykyään kaunis ja monipuolinen kokonaisuus, joka palvelee niin ohikulkevaa matkailijaa kuin paikallisia asukkaita. Sosiaalinen lapsi- ja perhetyö muodostavat edelleen toiminnan perustan, sillä Vanhamäen pihapiirissä toimii lastenkoti ja kaupungin keskustassa alaikäisten turvapaikan saaneiden perheryhmäkoti. Pelloilla ja jatkojalostuksessa työllistetään edelleen pitkäaikaistyöttömiä ja kuntoutujia.

Vanhamäellä uskotaan puhtaaseen luomuruokaan ja kotimaisten kasvisten ja marjojen positiivisiin terveysvaikutuksiin. Myynnissä on myös aiheeseen liittyvää kirjallisuutta.

Liisa Suihkonen haluaa viedä viestiä terveellisen luomukasvisruoan positiivisista vaikutuksista.

Vanhamäkeä on pyöritetty voimakkaalla tahdolla tulevaisuuteen luottaen. Yksi Vanhamäen kantavia voimia istuu seurassani lounaspöydässä. Olympiahiihtäjänä tunnettu Liisa Suihkonen on jo eläkeiässä, mutta hyväkuntoisena työmyyränä hän ahertaa edelleen Vanhamäen pelloilla ja jatkojalostuspajassa. Liisa uskoo henkeen ja vereen terveellisen luomukasvisruoan positiivisiin vaikutuksiin ja haluaa tätä viestiä viedä eteenpäin Vanhamäen toiminnassa. Vanhamäellä saattaa nähdä talkootöissä myös paikallisen sieni- ja omenaguru Kirsti Eskelisen, joka on räätälöinyt pitkän elämänsä aikana satoja reseptejä ja reseptikirjoja. Myös Kirsti kokee Vanhamäen toiminnan erittäin tärkeänä sekä kotimaisen luomuruoan ja ravitsemuksen että yhteisöllisyyden takia.

Vanhamäen tilamyymälä sijaitsee entisessä navettarakennuksessa.

Vanhamäellä toimii myös tilamyymälä, josta voi ostaa oman tilan tuotteita mukaan. Tuotteita on myynnissä niin päärakennuksen ruokalassa kuin entisessä navettarakennuksessa. Tilamyymälän tuotevalikoima vaihtelee sesonkien mukaan, sillä Vanhamäellä viljellään luomuvihanneksia, – juureksia ja marjoja sekä tehdään omia jatkojalosteita. Pääosa Vanhamäen peltojen tuotannosta käytetään oman talon keittiössä, mutta jatkojalostuspajassa on vuosien varrella kehitetty myyntiin kuivattuja marjajauheita, kuivattuja juureksia ja kurkkusalaattia. Lisäksi Vanhamäellä toimii mehuasema, jossa puristetaan syksyisin tuhansia kiloja seutukunnan omenoita.

Tilamyymälässä on myynnissä mm. kuivattuja marjajauheita ja kuivattuja juureksia.

Vanhamäen kurkkurelissi on klassikko, jota asiakkaat hakevat luomumyymälästä vuodesta toiseen.

Yhteystiedot

Vanhamäki

Vanhamäentie 122, 77600 Suonenjoki
Puh. 050 463 2115
info@vanhamaki.fi

Vanhamäen nettisivut

Vanhamäen Facebook-sivut

Tallenna

Kuppikakkuja Karoliinan Kestikievarissa

Karoliinan Kestikievari kestitsee kiireisenkin kulkijan

Nelostiellä Leivonmäen kohdalla kannattaa keventää kaasujalkaa ja pitää tauko. Paikkakunta lienee saanut nimensä leivosen (kiurun) mukaan, mutta Karoliinan Kestikievaria ajatellessa Leivonmäki tuo heti mieleen ihanat leivonnaiset!

Pirjo Soilu perusti Karoliinan Kahvimylly -kahvilan vuonna 1998 Joutsaan. Kahvila sai nimensä Soilun mummon, Elin Karoliinan mukaan – tämä kun antoi Pirjon lapsena jauhaa kahvia kahvimyllyllään. Aivan nelostien varressa sijainneen viehättävän kahvilan piha alkoi vähitellen täyttyä herkuttelevien matkalaisten autoista. Saksassa kondiittorin taitonsa hankkinut Soilu toi tarjolle muun muassa valikoiman komeita kakkuja, pullia, sämpylöitä ja suolaisia piiraita. Täytyy myöntää, että paikka herkkuineen ehti tulla hyvin tutuksi niinä vuosina, kun oli suorastaan pakko testata eri kakkumakuja.

Karoliinan Kestikievarin kyltti

Nelostien jättiremppa jätti alkuperäisen kahvilan hankalamman kiertotiereitin taakse, mutta asiakkaiden onneksi yrittäjä löysi helppokulkuisemman liiketilan Leivonmäeltä, edelleen ihan nelostien kupeesta. Samalla tuli myös reilusti lisää parkkitilaa ja paikka tunnetaan nykyään Karoliinan Kestikievarina. Karoliinan naapurina samassa kiinteistössä on Jukolan juusto, jonka tuotteisiin kuuluu juustojen lisäksi muun muassa sahtivierre.

Karoliinan Kestikievaria sisältä

Ulkoapäin Kestikievari ei ehkä silmiä hivele, mutta sisäpuolella odottaa iloinen yllätys lukuisine yksityiskohtineen, joita riittää ympäri kahvilaa. Iloiset räsymatot koristavat lattioita, mutta toimivat lisäksi niin pöytäliinoina kuin penkkien peittoina. Pöydiltä löytyy luonnollisesti vanhoja kahvimyllyjä ja kahvipurkkeja, jotka nyt palvelevat servettitelineinä. Entisaikojen tunnelmiin virittävät myös vanhat huonekalut, puusukset ja muu aito, rustiikki rekvisiitta. Wc-tiloista löytyy myös hauskaa tutkittavaa.

Karoliinan Kestikievarin vitriini

Kahvilassa voi paitsi pitää tauon tuoreiden herkkujen äärellä, myös ostaa sieltä tuotteita mukaan. Koeteltu vinkkini esimerkiksi läheiseen Leivonmäen kansallispuistoon menijöille: täältä saa päivittäin mukaan tuoreet sämpylät täytteillä. Ja jos herkulliset pullat näyttävät liian isoilta eväiksi, yhden pullan voi aina jakaa toisen retkeläisen kanssa. Kuten myös muhkean suklaamuffinsin.

 

Lihapiirakkapaloja, Karoliinan Kestikievari

Yksi suosituista suolaisista tuotteista on perinteinen levylihapiirakka, jota myydään paloittain. Yhdellä palalla lähtee ainakin meikäläiseltä nälkä.

Kestikievari tarjoaa päivittäin lounasta kello 10.30-14.30, mutta pizzoja saa uunista pidempäänkin. Keittolounaan vaihtoehtona lounaaksi voi nauttia ruokaisan salaatin. Maalaispizzojen täytteisiin kuuluu kasvisvaihtoehdon ohella esimerkiksi kotimaista hirveä ja karitsaa, Kaartilan maalaispossua ja savumuikkua.

Marjaisa kakku, Karoliinan Kestikievari

Marjaisat kakut sekä suklaakakku ovat kakkuherkuttelijoiden suosikkeja, eikä voi unohtaa ihania pullia – reilun kokoinen korvapuusti tai rahkapulla vie kyllä kielen mennessään. Kakkuvalikoimasta osa on gluteenittomia ja laktoosittomia, esimerkiksi vadelmahyytelö- ja jogurtti-marjakakku. Jos ei satu olemaan makeannälkä, vitriinistä löytyy kivasti erilaisia suolaisia piiraita.

Karoliinasta voi ostaa matkaan myös viereisen juustolan tuotteita, joiden valmistusta voi seurata kahvilankin puolelta lasin lävitse. Naapurin tuotteita hyödynnetään luonnollisesti Karoliinan keittiössä, missä pyritään muutenkin käyttämään lähituottajien antimia mahdollisuuksien mukaan.

Tiedän kyllä, mistä ostan eväät Leivonmäen kansallispuistoretkelle myös ensi kerralla…

 

P.S. Karoliinan Kestikievari palkittiin 8.9. 2017 yhtenä Keski-Suomen maistuvimmista maaseutuyrityksistä.

 

Yhteystiedot

Karoliinan Kestikievari

Kuusirinne 11, 41770 Leivonmäki

Karoliinan Kahvimylly & Kestikievarin www-sivut

Karoliinan Facebook ja Karoliinan Kahvimylly Instagramissa

Tallenna

Nurmeksen Kaneli kutsuu nauttimaan ympäri vuoden

Nurmeksen asema on seissyt paikallaan radan varressa jo 106 vuotta. Nyt kiskobussi pysähtyy asemalla kaksi kertaa päivässä. Lipunmyyntiä tai muuta VR:n toimintaa asemarakennuksessa ei enää ole, mutta silti heinäkuisena päivänä aseman odotushuone on täynnä väkeä.

Aseman odotussali on muuttunut viihtyisäksi lounasravintolaksi

Asemalla on vuodesta 2011 toiminut kahvila-ravintola Kaneli, joka tarjoaa lounasta, kakkuja ja leivonnaisia sekä tilauksesta muita ruokaan liittyviä palveluja. Kanelista saa myös erikoiskahveja, jotka valmistetaan vastajauhetuista pavuista käsityönä italialaisella Nuova Simonelli -espressokoneella.

Asema sijaitsee upealla paikalla, jossa rata kulkee aivan Pielisen rantaa pitkin. Lounaalla on tarjolla buffet, jossa on alkusalaatin lisäksi kaksi lämminta ruokaa. Lisäksi vaihtoehtoina ovat päivän burger sekä päivän keitto. Kasvisvaihtoehto löytyy lounaalta aina, välillä se on keitto tai burgeri. Jos joskus listalla ei suoraan kasvisruokaa ole, valmistetaan kasvisyöjälle sopiva annos tilauksesta.

Päivän lounasvaihtoehdot

Olimme heinäkuussa kahden lapsiperheen voimin mökiltä Nurmeksen keskustassa kauppareissulla ja kävimme Kanelissa nauttimassa lounaaksi hampurilaisia ja keittoa. Kalahampurilainen ranskalaisineen oli maukas ja pinaattikeitto sopivan täyteläistä.

Upeita kakkuja emme voineet ohittaa. Tarjolla oli useita vaihtoehtoja: mustaherukkakakkua, raparperi-marenkitorttua sekä salted caramel -juustokakkua. Näistä viimeksi mainittu sai seurueessamme suuren suosion, ja katosi lautasilta vauhdilla (kuvaa ei ehditty ottaa).

Herkulliset kakut tehdään Kanelissa itse

Yrittäjät Janne ja Sirpa Tiainen perustivat Kanelin muuttaessaan pääkaupunkiseudulta takaisin kotipuoleen. Kaneli on auki ympäri vuoden arkisin, ja suljettuna vain parina lomajaksona. Yrittäjäpariskunnan ja yhden työntekijän voimin lounasruuat ja kakkuvitriinin herkut tehdään itse paikan päällä. Leipäkin paistetaan omassa keittiössä eli tarjoillaan tuoreena suoraan uunista. Eniten asiakkaita käy kesäaikaan, kun mökkiläiset saapuvat Nurmekseen. Aseman vieressä on uimaranta ja pienvenesatama, eli Kaneliin voi saapua myös Pielisellä veneilevät.

Suuntaa Kaneliin, jos kaipaat maukasta lounasta, herkullista kakkua tai hyvää kahvia!

Yhteystiedot

Ravintola Kaneli

Raatihuoneenkatu 24

75500 Nurmes

Kanelin Facebook-sivut ja Instagram

Tallenna

Maissinpoimintaa Pikkalan kartanolla Siuntiossa

 

Pikkalan kartanon maissipellolla Siuntiossa. Viljelijä Thure Lindeberg. Kuvaaja: Milla von Konow.

Pikkalan kartanon isäntä, viljelijä Thure Lindebergin mielestä sokerimaissi on perkuleen hyvää.

– Syön aamiaiseni maissipellolla, kun tulen keräämään satoa kukonlaulun aikaan. Napsautan kypsän sokerimaissin varrestaan, kuorin sen ja rouskutan ahnaasti. Rakastan maissia, kahdesta tähkästä vatsani kiittää, sanoo maissinviljelijä, Pikkalan kartanon isäntä Thure Lindeberg.

Nyt on maissin sesonki huipussaan. Sokerimaissi on makeimmillaan mahdollisimman tuoreena. Silloin se on paitsi makea, myös mehevä ja rouskuva. Kun tähkän irrottaa varresta ja kuorii suojalehdet, maissin sokeri alkaa muuttua tärkkelykseksi. Jos suojalehtiä ja tyviosaa ei poista, maissi säilyttää makeutensa pidempään; kahdesta kolmeen päivään. Keitettäessä ja grillatessa maissi tulee yhä makeammaksi. Onkin olemassa sanonta: ”Miksi maissia kasvatetaan rinteessä? Siksi, että sieltä pääsee alamäkeä nopeasti maissin keittoon.

Jättimaissi tervehtii ja ohjaa maissitilalle autoilijoita rantatie viisykkösellä.

Jättimaissi tervehtii ja ohjaa maissitilalle autoilijoita rantatie viisykkösellä.

Myyntikojulla käy kuhina.

Myyntikojulla käy kuhina.

Sesongin aikana Pikkalan kartanon maissitilaa ei voi olla huomaamatta. Pumpattu jätttimaissi näkyy kauas rantatie viisykkösen ylittävältä sillalta. Itse maissipelto näkyy myös tielle.

Koska tilalla voi poimia itse maissinsa, käy vierailu hupaisasta ruokaretkestä. On maissi sen verran eksoottinen viljeltävä näillä leveysasteilla. Lapsetkin kannattaa ottaa mukaan poimintaan melkein miehen korkuiseen maissiviidakkoon.

Maissit kasvavat pikkupojan pää yläpuolelle. Maissien poiminta on hauskaa.

Maissit kasvavat pikkupojan pää yläpuolelle. Maissien poiminta on hauskaa.

Thure Lindeberg on kasvattanut sokerimaissia 18 vuotta Siuntion Pikkalassa. Innostus lajiin tuli, kun Lindeberg oli harjoittelemassa Yhdysvalloissa.

– Siellä syötiin aina T-luupihviä sokerimaissin kanssa ja se oli niin perkuleen hyvää! Otin maissinsiemeniä mukaani tuliaisiksi Suomeen.

Suomen kesän lämpösumma ei tahdo aina riittää maissille. Lindebergillä meni ensimmäiset kymmenen vuotta kokeillessa, miten saisi huijattua Suomen ilmastoa, suojeltua taimia kevään kylmältä. Jos toukokuussa tuli halla, harso ei lämmittänyt tarpeeksi, mutta sitten Lindeberg keksi keinon:

– Levitän muovia pellolle taimien päälle ja teen muovin sivuille reikiä. Taimet ovat ikään kuin kasvihuoneessa varhaisvaiheensa. Sokerimaissia kasvaa Pikkalassa 0,8 hehtaarin alueella, muovituksessa on kyllä hommansa, mutta eipähän taimiparat palellu.

– Syyshalloihin ei auta muu kuin toivoa parasta. Vuonna 1997 tuli viiden asteen pakkanen elokuussa, juuri kun sato valmistui. Kilon kiloa en silloin myynyt, muistelee Lindeberg.

Pikkalan kartanon maissipellolla Siuntiossa. Viljelijä Thure Lindeberg. Kuvaaja: Milla von Konow.

Viljelijä Thure Lindeberg näyttää miten maissi kuoritaan. Maissi on paras popsia siltä seisomalta..

Tänä vuonna sadonkorjuu alkoi 24. elokuuta, ja kausi jatkuu noin neljä viikkoa. Pikkalan kartanolla on myös itsepoimintaan mahdollisuus. Kassillinen maissia on kerätty parissa minuutissa. Pellolla on lupa maistaa maissia, rouskutella kuten isäntä itsekin.

Viljelijä antaa vinkkejä maissiruokiin.

Viljelijä antaa vinkkejä maissiruokiin.

Maissit punnitaan.

Maissit punnitaan.

Kausi jatkuu noin neljä viikkoa ensimmäiseen kovaan hallayöhön saakka.

Hiilaritankkaus makealla maissilla on houkutellut pyöräretkeilijät paikalle.

Hiilaritankkaus makealla maissilla on houkutellut pyöräretkeilijät paikalle.

Yhteystiedot

PIKKALA KARTANOMAISSI

Pikkalan kartano 1,
02580 Siuntio

Myyntiajat voit tarkistaa Pikkalan kartanomaissin kotisivuilta.

Tallenna

Tallenna

Jäätävän hyvä Kuura Cider

Fiskars Village on saanut taas yhden uuden lähiruoan tuottajan joukkoonsa. Tai tässä tapauksessa juoman. Kuura Ciderin siiderimön avajaisia vietettiin kesäkuussa. Yrittäjä Petri Halmetoja valmistaa 100 prosenttisesti vain suomalaisesta omenista tehtyjä siidereitä. Ei lisättyä vettä, tiivisteitä tai aromeja. Petrin ja Kuuran myötä suomalainen siiderikulttuuri teki taas harppauksen eteenpäin.

Petri etsii, kokeilee ja kehittää uudenlaisia pohjoisia siidereitä suomalaisista omenista. Suunnitteilla on myös jalostaa omenalajeja. Työtä varten Fiskarsin pelloilta on vuokrattu useampi hehtaari omien omenapuiden kasvatusta varten. Puiden istutus on suunnitteilla kesällä 2018. Puhtaasti oman sadon siideriä on tulossa vasta vuosien päästä.

Haluan olla etsimässä täydellistä suomalaista siideriomenaa keräämällä hyviä villilajeja ja kehittämällä niistä tulevaisuudessa omanlaisia siideriomenalajikkeita; sopivan tanniinista, hiukan pahan makuista, sanoisinko lähes syöntiin kelpaamaton omenalajike olisi ihanteellinen. Mehustamisen jälkeen makea, mutta raakana syötynä paha.

Petrille saa siis tuoda maistiaisia pahan makuisista omenoista, jospa juuri sinun omenapuusta syntyisi osa suomalaista siideriperinnettä.

KUURA SIIDERI 16 on valmistettu vuoden 2016 omenasadosta.

Nyt Kuura siideri valmistetaan Katteluksen tilalta lainatusta noin 200 omenapuusta, joiden lisäksi Petri ostaa omenoita paikallisilta, tutuilta viljelijöiltä.

Tuotevalikoimassa on kuivaa villihiivoilla käynyttä real cider -tyyppistä maalaissiideriä, kuplivaa samppanjamenetelmällä tehtyä kuohusiideriä sekä pakkasen puraisemaa jääsiideriä, Ice Cideriä. Ensimmäisen kokonaisen tuotantovuoden eli 2017 aikana myyntiin pääsee hiukan reilu 10 000 litraa siideriä. Kilosta omenia syntyy noin 7 desilitraa valmista siideriä.

Kuuran erikoisuuteen, Ice Cideriin, tarvitaan omenoita vielä enemmän. Ensimmäisen puristuksen jälkeen mehu jätetään jäätymään pimeään pakkassäähän, keväällä mehu sulatetaan, ja maukkain ja makein aines otetaan talteen. Hiljainen käyminen, pakkasen puraisu ja hidas kypsyminen on makean ja hapokkaan jälkiruokasiiderin salaisuus.

Kuura Cuvée on Petrille rakasta kokeellista erikoistuotantoa. Perinteisellä samppanjamenetelmällä syntyy kuohusiideri, kuiva ja pirskahteleva siideri.

Jotta siiderin tai viinin tuottaja saa tilaviinistatuksen Suomessa, edellyttää se omassa hallussa olevaa tarhaa, josta tuotetuista raaka-aineista tuotteita valmistetaan. Omavaraisuuden ei tarvitse olla 100 %, mutta raaka-aineiden on oltava suomalaisia ja ne täytyy tuottaa valmistuspaikan läheisyydessä. Siiderinvalmistajia Suomessa on vielä vähän, mutta Petri uskoo, että siideribuumi on vasta tulossa Suomeen. Pinnan alla kuplii paljon kokeiluja. Kuulostaa hyvältä.

Oman tuotantotilojen yhteydessä sijaitsevan myymälän lisäksi Kuura siidereitä on myynnissä muutamissa ravintoloissa ja paikallisesti. Mutta tarkoitus ei ole tulevaisuudessakaan tehdä suurella volyymillä. Raaka-aineiden alkuperä ja lopputulos ovat tärkeämpää kuin valtava tuotanto.

Petri (vas). ja Juho hoitelevat siiderin valmistuksen ja myynnin ammattilaisen ottein.

Siidereistä Petri on ollut innostunut jo kauan. Lähipiiri on saanut nauttia erilaisista kokeiluista useamman vuoden ajan. Oman työn ohessa Petri suoritti myös tilaviinituottajan ammattitutkinnon. Ensimmäiset vakavammat kokeilut Petri teki 2014 yhteistyössä Rekolan panimon (nykyisin Fiskarsin panimo) kanssa. Syksyllä 2016 Petri heittäytyi täysipäiväiseksi siiderinvalmistajaksi.

Pullot tanssitetaan päivittäin, käsityönä.

Tuotantotilojen yhteydessä oleva myymälä on jaettu kahteen osaan. Toiselta puolelta saa ostaa mukaan Kuura siidereitä, toiselta puolelta paikallisten tuottajien ruokatuotteita; juustoja, lihavalmisteita, jauhoja, suklaata, hilloja, mehuja… Herkkukauppa kerrassaan.

Yhteystiedot:
Kuparivasarantie 7
10470 Fiskars

Kohde kartalla I Google Maps

Verkkosivut
Kuura Facebookissa
Instagram

 

 

 

 

 

 

 

 

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Kallenaution Kievari on pyörittänyt lähiruokapisnestä jo vuodesta 1778!

”Orivereltä se lähtee pohjoiseen, päättyy Lapualla kirkon kupeeseen. Se on uus, ValtaTiä kuuskytkuus!”

Jaa mitä tekoo on tommottella MusiikkiKipaleella RuakaPlokissa? No kattokaas, kumä suamennan: Kun lähtee ajeleen juur tota mainittua tiätä Orivereltä, nin ei tartte kotteroira kun vajaat PariKymmentä kilsaa Virroille päin päästäkseen Kallenaution Kiavariin!

Oliham mukava mennäk kylään, kun oli ninkun sukulainen vastassa.

Me lährettiin äiten kanssa käymään siällä ja kyä kannatti. Hiano, vanha PihaPiiri, mahrottoman mukava VastaanOtto ja tiätysti se tärkein pisnes, makosat syätävät! Mää vähäm miätiskelin, että mikä ihme se on se KestiKiavari?

Kattokaa ny! Kun suaraav vanhasta Suami-Vilmistä.

Johanna Kallenautio, emäntä selvitti sen nii hianosti, että määkin älläsin heti. Tää mainittu Kiavari alotti pisnekset vuanna 1778. Mää en oiken noista VuasiLuvuista ymmärrä muuta kun sen, että se on viä äiteekin vanhempi. Nin että vanha on!

Ja tommottet KestiKiavarit oli EnnevVanhaan ninkun AaPeeSeet nykyjään. Että siällä sai AjoPelit ja matkalaiset tankattua samalla kertaa. Sillon liikuttiin Kärryillä, joita kisko MunkkiMaakarit, nin että niihin tankattiin heinää, ekä sunkan sitä MenoVettä, mitä äitenkin kottero syä.

Tommottija ne MunkkiMaakarit vissiin kisko ennem muinoiv vanhaa.

Äite oli sopinu kahvilan emännän Piia Paavolan kans, että me saatiin mennä sinne aamulla, vähän aikasemmin, kun kahvila aukee. Saatiin sitte rauhassa kattella paikat ja äite napsia Votoja. Kallenautio om muuten kovasti meikäpojan miäleen, se on KoiraYstävällinen paikka. KahvilaRakennuksen seinustalle on tällätty koiria vasten JuamaVesiKippo. Siä on mukava pötkötellä puitten varjossa kaikessa rauhassa! Mää meinaten tesmasin, kun äite jutteli Piian kans sisämpualella.

Piia on ny ekaa kesää emäntänä kahvilassa, muttei sunkan yksistänsä siä huhro. Sillon Apumiähinä sen omat pojat, Jesse ja Jimi, irenttiset kaksoset. Nelijätoista vee. Äite tekee ympyrijäisiä päiviä, mutta pojat, kun ovat nuaria, ahkeroittee kuus tuntia. Myyvät tuatteita ja rahastaavat. Tiskaavat Ruaka-Astijoita ja muutonkin auttavat, missä tarvitaan. Kolmikolla on sitte kesän päätteeks haaveena tehrä yhteinem matka ahkeroinnin palkaks.

Pääsin samaan Votoon Piian ja Jessen kans.

KahvilaRakennuksessa on semmonen iso pirtti, johka mahtuu peräti ViisKymmentä ihmistä syämää. Pirtissä Piia on järjestäny pitoja, EsiMerkiks RippiJuhlat. Sitte on piänempi Topeliuksen kamari, jossa myäs voi juhlija piänempi VäkiMäärä kaikessa rauhassa. Kahvila on auki ÄitienPäivästä EloKuun LoppuPualelle joka päivä AamuKymmenestä IltaKuuteen.

Viihtysää ja mukavav viileetä syärä pirtissä kesähelteellä.

Lounasta tarjotaan yhrestätoista nelijääntoista. Lounaaseen kuuluu keitto, ruakajuamat, Piian itteleipomat sämpylät ja saaristolaisleipä. Ruisleipä tulee mualta. Kahveeta saa hörpätä ruuan päälle. Äite veteli lautasellisen hyvää, kotosemmakusta nakkisoppaa, jota oli sinä päivänä tarjolla. Piian ajatus RuakaPisneksessä on selkeys, yksinkertasuus ja TasaLaatusuus. Jokaselle pitää löytyä jotakim miäleistä SuuhumPantavaa!

Piia tykkää kokeilla kaikellaista ja sitä kautta löytää hyviä makuja. Marjat ja liha tulee LähiTuattajilta. Piia leipoo itte kaikki KahveeLeivät ja voi herrajjukkerik, kun on hyvää! Joka päivä on kuus makeeta ja nelijä, viis sualasta asiakkaittev valkattavaks. Siinnon kyä yks huano puali, kun ei pystyp päättääm, mitä ottas. Äitee EsiMerkiks alko iham pyärryttään, kun siikaili tarjontaa. Ratkas asijan sillain, että osti montaa sorttija mukaan, nin saatiin sitte yhressä kotona maistella! Hyvä irea mum miälestäni. Sai papparainenkin suunsa makoseks.

Topelius-leivos, Kiavarin RaparperiPiirakka, Kiavarin perinteinen JuustoKakku mansikkasoosilla, mitäs meinaatte?

Mistähän tosta ny alottas?

LähiTuattajilta on myynnissä kahvilassa KuusenKerkkäSiirappia, TalkkunaJauhoo ja Metsäkylän Highland LihaJalosteita. Olihan muksa AamuPäivä KestiKiavarissa ja viilikset viä parani Retu-pojalla, kun päästiin kotijo. Aljettiin maistaan KahveeHerkkuja! Kauheen vaikee oli pirätellä ittensä kurissa, kun äite halus ottaa viä muutaman Voton tuamisistamme. Mää saim maistaa KorvaPuustija ja VoiSilmäPullaa äiten kanssa. Kyä oli hyvää nisusta, ninkun Äitenäite sanoo! Vahtasin viäressä, kun äite hörppi kahveeta ja otti palan jokasesta paakkelssista. Ei pystyny päättään, mikä oli parasta, kun jokanen oli nin KertaKaikkisen hyvää!

Hollituvasta!

Muuton viä yks tärkee juttu! Siinä Kiavarin PihaPiirissä on vanha HolliTupa, jossa ny Maarit Lindfors pitää Käsityäläistupaa. Äite kävi siä kattelemassa ja joutu väkisin pitään kätensä taskussa, ettei olis ostanu kotteronperää täyteen. Myytävänä on MoniPualisesti LähiAlueen KäsiTyäläisten valmistamia tuatteita!

Olihan taas muksa RuakaRetki meitillä!

Terveisir Retu ja äite

Yhteystiedot:
Kallenautiontie 327
35500 Juupajoki

Kartalla I Google Maps

Kahvila avoinna kesällä päivittäin klo 10.00-18.00, 25.8.2017 asti.
Muina aikoina tilauskäytössä ja ryhmille.

Verkkosivut

Tallenna

Tallenna

Tallenna

5-tien kulkijan kannattaa koukata Heinolan Heilaan!

Vilkkua päälle Lahden tien varrella, Heinolan pohjoisen liittymän kohdalla. Heinolan Heilan kahvila-ravintola on paikka, jossa saa mahansa täyteen maittavaa lähiruokaa. Ja myymälän puolelta saa ostettua tuoretta ja lähellä tuotettua ruokaa mukaansa yllin kyllin.

Koska nälkä ja sulkemisaika painoivat päälle, kohti ravintolaa. Aukioloajat ovat matkalaiselle ystävälliset, sekä puoti että kahvila-ravintola ovat avoinna arkisin klo 19 asti, perjantaisin 20.00. Vain kolmena päivänä vuodesta Heila pitää ovensa kiinni; juhannuspäivänä ja jouluaattona ja -päivänä.

Tuottajatori on ollut toiminnassa jo yhdeksän vuotta. Sama taho on pyörittänyt viihtyisää ja valoisaa ravintolaa  marraskuusta 2014 lähtien. Seuraavana vuonna avautui oma leipoma ja kaikki makeat ja suolaiset leivonnaiset valmistuvat siellä. Tänne mahtuvat sekä satunnaiset ohikulkijat, etukäteen paikkansa varanneet ryhmät sekä lähialueen lounastajat.

Uudet perunat ja tilliä, eihän sitä muuta. No hyvää kalaa kanttarellikastikkeen kera.

Annokseen sisältyy aina salaattibuffa ja kahvi. Kahvipavut jauhetaan täällä itse, vielä illalla puoli seitsemän aikaan kahvi oli tuoretta ja hyvää. Iso plussa myös tälle.

Jälkiruoaksi nautimme talon suklaakakkua jäätelön kera.

Heilan munkit ovat Heinolan parhaan munkin maineessa.

Myös kaikki vitriinituotteet näyttivät raikkailta lähellä sulkemisaikaakin. Ja valikoima oli runsas, oli lohta, lihaa, makeaa, pitkää ja pyöreää. Mitä ei tehdä paikan päällä itse, tulee paikallisilta lähituottajilta. Tuottajat ovat tarkkaan valittuja, yhdeltä saa gluteenittomat leivonnaiset, toiselta Salpausselältä pyydettyä kalaa, lähellä kasvatettua lammasta, luomuviljeltyjä kasviksia ja kotimaisista marjoista valmistettuja juomia.

Lounaspiirakka on yksi paikan suosituimista take away -tuotteista. XXL kokoinen karjalanpiirakka tuoreilla täytteillä.

Pikapysähdyksellä ehdimme kiertää kaupan puolen vain nopeasti. Mutta tarjonta vakuutti ja päätimme tulla uudelleen ajan kanssa. Heinolan Heila kertoo olevansa Suomen juurevin tuottajatalo. Ja siltä se totisesti näytti; muhkea lihatiski, leipomo, viinipuoti ja kymmenien lähialueen tuottajien elintarvikkeita tarjolla. Toriemäntä Minna esitteli ylpeänä juuri avatun olutpuodin ja lupasimme tulla pian uudelleen tosi tarkoituksella.

Heilan katon alle kätkeytyy paljon enemmän mitä ensi silmäyksellä uskoisi.

Yhteystiedot:

Työmiehentie 35, 18200 Heinola
Heinolan pohjoinen liittymä, 24
Kartalla Google Maps

010 239 2397
ravintola@heilan.fi

Verkkosivut
Facebook

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Take away eväsretki onnistuu helposti Helsingissä

Aurinkoinen ilma, sopivasti vapaata ja tekisi mieli herkutella taivasalla. Piknik-kori ja viinilasit jäivät kotiin, mutta se ei haittaa, sillä rento take-away retki tekee ihan yhtä hyvää.

Kauppatorilla on turistimeininkiä vuoden ympäri. Tänne on helppo solahtaa joukkoon:)

Päätimme poimia helpot eväät mukaan ja tutustua samalla Helsingin kahteen suurimpaan toriin; Kauppatoriin ja Hakaniemen toriin. Suunnitelmissa oli myös testata, miten helposti Helsingissä onnistuu hetken mielijohteesta singahtaa eväsretkelle. Carpe diem!

Kotimaisuusaste näytti hyvältä Tiina Seren kojussa. Mukaan tarttui nippu retiisejä. Kuva Sari Selkälä, Ruokaretki.fi

Torielämä ja myytävät tuotteet muuttuvat ajan hengessä. Seitsemän päivän torityöviikkoa tekevä Anneli tietää, mikä liikkuu nykyisin Kauppatorilla; Mix Box.

Alunperin pari vuotta sitten tmi J. Vaahtokarin myyjän Annelin ideasta lähtenyt Mix Box on sekoitus kauden marjoja; kirsikoita, mustikoita, vadelmia, mustikkaa ja tietysti mansikoita. Nyt Mix Boxeja näkyy jokaisella kojulla. Kauppatorilla on turha kaupitella puolukkalaatikkoa. Mix Box lähti meidänkin eväsretken jälkkäriksi.

Tmi J. Vaahtokarin Anneli on torikonkari.

Kun marjat ja kasvikset oli valittu, oli aika siirtyä kalaosastolle. Heille, jotka nauttivat valmiista kalaherkuista, suosittelemme laskeutumista Linnean veneelle, joka toimii kelluvana kalatiskinä torin kupeessa.

Linnea ajaa veneensä Sipoosta Kauppatorin rantaan kesäaamuisin seitsemältä. Työpäivä on käynnistynyt jo paljon ennen sitä, sillä silakkapihvien massan teon Linnea aloittaa puoliltaöin. Kokeneella tekijällä silakkapihveissä menee aikaa 20 minuuttia per pannu. Lohipihvit paistuvat ”siinä sivussa”. Molempia tiedetään torilla kysyä, niitä on ollut tarjolla jo kauan.

Linnean silakkapihvejä tiedetään kysellä.

Linnea aloitti kalan myynnin äitinsä kanssa 70-luvulla, silakkapihvien resepti taitaa olla äidin perintöä. Lohipihvit on omalla erikoisreseptillä, jota kysellään usein. Vielä ei Linnea ole maukkaiden ja mureiden pihvien salaisuuden verhoa raottanut. Meidän take away -evääksi lähti molempia, sekä silakka- että lohipihvejä.

Torikahvit ja munkki, kesän must!

Kauppatorin jälkeen suuntasimme Hakaniemen torille. Perinteinen tori avattiin joulun alla vuonna 1897. Torilla käydään kauppaa edelleen maanantaista lauantaihin. Joka kuukauden ensimmäisenä sunnuntaina Hakaniemen torilla on perinteiset Maalaismarkkinat klo 10 – 16.

Tmi Tarvainen on tehnyt torikauppaa Hakaniemessä reilut 30 vuotta. Intoa riittää edelleen.

Tarvaisen myyntikojusta löytyi suomalaista uutta superperunaa, Jussia. Kaikki Tarvaisen tuotteet tulevat suoraan viljelijöiltä. Torilla ollaan varhaisesta keväästä syys-lokakuuhun asti eli niin kauan kuin kotimaista satoa riittää myyntiin.

Torin vieressä on jyhkeä punatiilirakennus. Arkkitehti Karl Hård af Segerstadin suunnittelema Hakaniemen kauppahalli avasi ovensa 1914. ”Ehtaa söörviisii kahdessa kerroksessa” luvataan edelleen. Kaksikerroksisessa hallissa on 60 erikoisliikettä, joista 38 myy elintarvikkeita. Valinnan varaa siis löytyy retkieväiden hankintaan.

Syksyllä alkavassa peruskorjauksessa Hakaniemen halli korjataan alkuperäiseen loistoonsa. Myynti hallissa ei kuitenkaan keskeydy, toiminta jatkuu väliaikaisissa tiloissa aivan nykyisen hallin läheisyydessä.

Katso videoklippi Hakaniemen hallista,jos uskallat…

Lihaa, kalaa, kasviksia, leipää, juustoja, herkkuja, hilloja… täältä saa kaikkea!

Iris pakkasi meille Mouhijärven voita retkelle mukaan. Piknik-väki saa voin kyytipojaksi myös puisen veitsen, hyvä palvelu!

Lentävän Lehmän juustopuodin avasivat sisarukset Hanne Hirvonen ja Laura Mauno vuonna 2011. Puoti on alusta pitäen keskittynyt luomuun ja lähiruokaan. Alku oli kivistä, mutta nyt rytmi on ihan toinen ja lähi- ja luomu kuuluvat normaaliin arkeen. Lentävän Lehmän valikoimissa on sekä kotimaisia pienten juustoloiden tuotteita että kansainvälisiä klassikkoja.

Perinteinen Juustopuoti Oy on erikoistunut erityisesti kotimaisiin juustoihin.

Perinteinen Juustopuoti Oy panostaa kotimaisten pientuottajien juustoihin; on Vilhoa ja Hilmaa, Kiuruveden paistettua munajuustoa, itkevää mustaleimaa Toholammilta… Tiskin takana hymyili tuore yrittäjä Saara, joka vakuutti meidät juustotiedollaan. Täällä tunnetaan juustot.

Helsinkiläisten oma juuston valmistaja on Helsingin Meijeriliike Oy. Juustot nimetään Helsingin kaupunginosien mukaan. On Hakaniemi, Hanasaari, Ullanlinna, Linnunlaulu, Klippan. Mukaan lähti pala Hanasaarta.

Mikä valikoima vaikka mitä!

Lihatuotteita ja makkaroita Hakaniemen hallissa on metreittän, taatusti tuoretta ja maukasta. Eli jos suunnitelmissa on grillipiknik, tänne vaan. Yhtä vanha kuin itse halli on lihakauppa E. Hakkarainen, jossa on myyty tuorelihaa jo vuodesta 1914. Pitkät perinteet on myös vuonna 1957 avatulla Holmbergillä, täältä saa erityisesti ranskalaisia herkkuja ja hiukan harvemmin lihatiskillä kohdattua ankkaa ja kania. Roinisten perheyritys on keskittynyt italiaisiin herkkuihin, ja muhkeat valikoimat makkaroita ja lihaa löytyy myös Kestoleike Oy:n, Liha-Hakan ja Reinin Lihan tiskeiltä.

Retkieväidemme kalakiintiö täyttyi jo Kauppatorilla Linnean silakka- ja lohipihveistä. Mutta on Hakaniemen hallissakin mistä valita. Rosendahlin vuonna 1939 avatun kalakaupan erikoisuus on erittäin ohuiksi siivuiksi leikattu miedosti graavattu lohi, mahtava valikoima on myös Ekströminin ja Marja Nättin kalapuodissa, Kala Patagónicossa ja Reitin kalassa, joka myy tuoretta kalaa suoraan ammattikalastajilta Porvoon saaristosta.

Marianna pakkasi meille mukaan auringonkukan siemeniä sisältävän pehmeäkuorisen luomuruisleivän.

Olen 110 % leipäihminen eli ilman leipää ei retkeä synny. Tuffen leipä- ja leivonnaismyymälässä kaikki leivät ovat juureen itseleivottuja. Itse Tuffe on Marokosta kotoisin ja leiponut leipää Espoon Olarinluomassa lähes 30 vuotta. Myymälän erikoisuutena on perinteisempien leipien lisäksi beduiinileipä. Suosittelen!

Leipäihminen tai ei, Hakaniemen hallista on vaikea lähteä pois ilman tuoretta leipää, pullaa, kakkua tai muita leivottuja herkkuja. Helsingin leipä, Kakkugalleria, LeipätoriKeliapuodissa on Suomen laajin gluteeniton valikoima, tuoreiden leipomotuotteiden lisäksi on myslejä, pastaa, nuudeleita ja jauhoja. Marian konditoria ja eväsmyymälä leipoo kaiken kotimaisesta lähimyllyn viljasta ilman lisä- ja säilöntäaineita. Täältä saa myös Liperin ruiskuorisia piirakoita, vink vink. Sanna Ekströmin myymälässä on lähileipomoiden leipä- ja konditoriatuotteiden lisäksi erikoiskahveja ja mm. ranskalaisittain valmistettua Frambois-leipää.

Tuffen ruisleipä, Mouhijärven voita ja Linnean silakkapihvit. Kesäevästä parhaimmillaan.

Aika nopealla kierroksella saimme kokoon upea kattauksen kotimaista lähiruokaa, toreilta ja Hakaniemen hallista poimittua.

Hetken mielijohteesta syntynyt Take away -piknik onnistui täydellisesti. Helsinki on täynnä ihania rantoja, viheralueita, mattolaitureita ja puistoja. Suuntasimme Tervasaaren mattolaiturille, emme valloittaneet matonpesupaikkaa, vaan laiturin vieressä olevan pöydän. Viltti pöydälle ja herkuttelemaan!

Kauppatori

Ma-pe 6.30 – 18.00, la 6.30 – 16.00
kesäsunnuntaisin 10.00 – 17.00

Hakaniemen tori

Ma-la 6.30 – 16.00,

Hakaniemen kauppahalli

ma-pe 8-18, la 8-16
su suljettu

Listan kaikista Helsingin toreista löydät tästä linkistä.

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna