Aamukahvilla kupsakan ja munksantin syntysijoilla: Leipomo Puustelli, Pielavesi

Olin jo pitkään valinnut lähimarkettimme hyllystä herkullisia kaurasämpylöitä ja kupsakkaleipää, jotka lumosivat minut rapealla kuorellaan ja herkullisella tuoksullaan. Näiden herkullisten leipien houkuttelemana valitsin lomareissun kahvipaikan uudella tavalla.

Jos siis olet matkalla Jyväskylästä kohti Kajaania tai Kuusamoa, niin valitse navigaattorista reitti Pielaveden kautta. Ajomatka lyhenee sekä kilometreinä että kokemuksena, sillä kurvailu kumpuilevien järvi- ja metsämaisemien kautta on paljon mielekkäämpää kuin valtaväylillä jonotus.

Leipomo Puustellin kahvila-myymälä palvelee asiakkaita Pielaveden keskustassa.

Leipomo Puustelli sijaitsee Pielaveden keskustassa, ja kahvila-myymälä palvelee arkisin ja lauantaisin sekä paikallisia leivännälkäisiä että ohikulkevia herkkusuita.

Puustellilla on pitkät perinteet, sillä leipomo on perustettu jo vuonna 1965. Lauantaiaamuna kymmeneltä ovi käy tiuhaan, ja paikalliset istuvat aamukahvilla tai noutavat leivonnaisia mukaansa. Leipomon myymälä on sisustettu kotoisasti vanhoilla kahvipannuilla ja erilaisilla kuppipareilla.

Hyllyssä on irtomyynnissä kauraleipää ja ruisleipää. Vitriinissä komeilevat laskiaispullien rinnalla paikan erikoisuudet: munksantit.

Munksantti on Leipomo Puustellin kehittämä syntisen hyvä herkku.

Yrittäjä Pekka Savolainen kertoo munksantin historiasta, sillä tämä leivonnainen kehitettiin Leipomo Puustellissa v. 2013. Munksantti on croissantti, joka paistetaan upporasvassa ja täytetään hillolla ja kermalla. Makuvaihtoehtoina kerman kaverina ovat vadelma, mansikka, suklaa tai kinuski. Asiakkaiden suosima makuyhdistelmä on myös ananas-greippi ja tuorejuusto.

Jouluksi munksantti saa piparkakun makuisen täytteen, ja kesällä väliin sujautetaan tuoreita mansikoita ja kermaa. Itse en ole uppopaistettujen leivonnaisten ystävä, joten tämä syntisen hyvä herkku jää tällä kertaa muiden iloksi.

Kauraleipä on yksi Leipomo Puustellin suosituimmista tuotteista.

Leipomo Puustellin  tuotteita on oman myymälän lisäksi saatavilla Nilakka-järven ympäryskuntien kaupoista (Tervo, Vesanto, Keitele) sekä Iisalmen ja Kuopion seudulta.

Yrittäjä Pekka Savolaisen mukaan suosituimpia Puustellin tuotteita ovat kauraleivät, kaura-mallasleipä, ruisleipä ja Antin GI ihmeleipä sekä makeista tuotteista hillomunkit ja munksantit. Antin GI ihmeleipä on jälleen leipomon oma erikoisuus, jolla on runsaan kuitupitoisuutensa ansiosta veren sokeritasapainoa ylläpitävä vaikutus. Nimi tuo asiakkaalle mieleen myös paikalliseen keihässuuruuden, mutta yrittäjän mukaan asioiden yhteys jää savolaisittain kuulijan vastuulle.

Yhteystiedot

Leipomo Puustelli Oy
Puistotie 9
72400 PIELAVESI

 

Kotisivut

FB-sivut

Heikkisen leipomon ruisleipä

”Hyvvää sen olla pittää”! – herkkuja Heikkisen leipomosta Kajaanissa

Heikkisen leipomon myyntitiski, Kajaani

Yksi Kajaanin ylpeyksistä on itsenäistä Suomea vanhempi, jo vuonna 1913 perustettu Leipomo- ja kondiittoriliike Pekka Heikkinen & kumpp., jonka ruisleipää moni kehuu parhaaksi lajissaan. Kun kerroin ystävälleni pysähtyväni Kajaanissa eväsostoksille talvilomareissulla, hän huomautti heti, että Heikkiseltä on haettava maan parasta ruisleipää! ”Soitanko äidille, että saatte varmasti tuoreen ruisleivän sieltä matkaan?”

Pekka Heikkinen (1883-1951) perusti leipomon vaimonsa Anna Loviisan kanssa ja johti yritystä aina kuolemaansa saakka. Anna Loviisan  taival maan päällä päättyi jo vuonna 1929, mutta muutaman vuoden kuluttua Pekka löysi uuden puolison Anna Maria Regina Kemppaisen, joka otti huolehtiakseen muun muassa leipomomyymälän. Leipomo on sittemmin siirtynyt aina nuoremmalle polvelle ja nyt ohjaksissa on neljättä polvea edustava Kaija Marin (o.s. Heikkinen), jonka lapset Juuso ja Kaisa Marin ovat niin ikään leipomolla vastuullisissa tehtävissä.

Ehdimme onneksi Kajaaniin ennen leipomon sulkemisaikaa ja huokasin helpotuksesta nähdessäni, että myös muutama riisipiirakka oli vielä myyntitiskissä jäljellä. Olin parilla retkireissulla havainnut juuri tämän leipomon piirakat aivan loistaviksi retkieväspiirakoiksi – niissä on riittävästi ruista, koko on passeli (ei mikään cocktail-versio) ja piirakat säilyvät rinkassa hyvinä useammankin päivän. Siis jos niitä malttaa niitä sopivasti säännöstellä, eikä hotki eväitä heti.

Leipämaistiaisia Pekka Heikkisen leipomossa

Leipomossa oli heti ovensuussa maistelupöytä, jonka korista löytyi maistiaispalasina mm. puolukkaa sisältävää ärjänleipää sekä suloiselta tuoksuvaa tervaleipää. Tätä herkkua olin tullut maistaneeksi jo aiemmin, mutta en voinut vastustaa sitä nytkään. Ja niinhän siinä kävi, että myös tervaleipää oli ostettava matkaan.

Heikkisen leipomon leipähyllyjä

Pekka Heikkisen leipomon valikoimista löytyy niin suolaista kuin makeaa tuotetta. Se kuuluisa Pekka Heikkisen ruisleipä – ”Super puu-uunileipä” paistetaan nimensä mukaisesti todellakin puu-uunissa, lähes 100 vuotta vanhaan juureen tehtynä. Oijoi, niitäpä ei ollutkaan enää montaa jäljellä!

Ruokaleipien valikoimassa on paitsi perinteisiä leipomuksia, kuten nyrkkirieskaa ja ohra-perunarieskaa, myös esimerkiksi erilaisia patonkeja ja ranskalaista vehnäleipää. Uusien tuotteiden kehittelyn lisäksi leipomolla kehitetään myös uusien alalle tulijoiden ammattitaitoa. Tänä keväänä Heikkisellä työharjoittelussa oleva Annika Kuvaja valittiin edustamaan Suomea nuorten ammattitaidon MM-kisoissa 2017.

Heikkisen kermasarvia

Olimme liikkeellä laskiaispullien aikaan, mutta vastustimme urhoollisesti niiden viehkeitä kutsuja vitriinilasin takaa. Mutta mitäs nuo ovat? Kermasarvet ovat olleet alusta asti Pekka Heikkisen leipomon valikoimassa ja arvatenkin ne ovat erinomaisia makean nälkään!  Näiden kermasarvien makuna on vadelma, jota on mukana kermavaahtotäytteessä. Kahvilan puolella istuskeli vielä muutama asiakas, mutta koska kello läheni sulkemisaikaa, oli kermasarvemme pakattava mukaan, vähitellen kasvaneeseen ostospinoon. No, pärjäisimmepä sitten mukavasti herkkujemme kera seuraavat päivät.

Välikadulle vuonna 1947 rakennetun leipomon löytää Kajaanin keskustasta Välikadulta helposti. Jos ei huomaa leipomon vanhan rouvan Saima Heikkisen motolla ”Hyvvee sen olla pittää” varustettua kylttiä, voi kadunkulmassa sijaitsevan rakennuksen bongata myös esimerkiksi iloisesti maalattujen sähkönjakokaappien avulla, ja kesällä katuasvalttiin maalatusta räsymattoraidoituksesta.

 

Leipomo ja kondiittoriliike Pekka Heikkinen & kumpp.

Välikatu 7, 87100 Kajaani

Avoinna: katso verkkosivut pekkaheikkinen.fi

Facebook

Lugnet Life & Living – tyylikästä tunnelmaa Kirkkonummen Kylmälässä

Keskellä kirkkonummelaista maaseutua sijaitseva Lugnet Life & Living on monelle tuttu lifestyle- ja sisustusliike, jossa on käsin kosketeltavan lämmin ja rento tunnelma. 1800-luvulla rakennetussa Sjökullan kartanon vanhassa kivinavetassa on sisustusliikkeen yhteydessä myös viihtyisä kahvila.

Maaliskuun alussa  yrityskauppojen myötä veikkolalainen Johanna Seppälä ryhtyi Lugnetin omistajaksi. Ennen yrittäjäksi siirtymistä sisustussuunnittelijaksi opiskellut tarmokas Johanna teki uran Roviolla ja vastasi lintuperheen toimitilasuunnittelusta ja kiinteistöjohdosta. Ammattilaisen ote näkyykin uudistuneessa myymälässä ja myymälän yhteydessä olevassa tunnelmallisessa kahvilassa.

Kahvilan pehmeät sohvat kutsuvat istahtamaan. Kuva Tiko Lasonen.

Vastajauhettua kahvia, upea valikoima haudutettua teetä sekä kotona leivottuja leivonnaisia. Siinähän se. Keittiössä paistuu talon oma juurileipä. Leivonnaisia ja aamulla paistetun leivän voi ostaa myös mukaan.

Maistuvaa ja tuoretta, suolaista ja makeaa. Lugnetissa kaikki on aina itse tehtyä. Kuva Tiko Lasonen.

Tilan voi vuokrata myös yksityistilaisuuteen

Lugnetin viihtyisät tilat voi varata myös yksityiskäyttöön. Houkutteleva ajatus pitää rennon tyylikkäät illanistujaiset tuttavapiirissä, mutta kun ei jaksaisi siivota, hankkia tarjoiluja, järkkäillä kuljetuksia ja kaikkea muuta illanviettoon liittyvää. Johanna lupaa järjestää illan avaimet käteen -periaatteella. Kuulostaa ihanan helpolta, ja voin hyvin kuvitella vieraiden ihastuneet huokaukset tässä paikassa. Aloin heti miettiä tulevia viiskymppisiä, firman kymmenvuotisjuhlia tai leppoisaa kaveri-iltaa muuten vain.

Juurileipäkursseja tulossa

Lugnetin tunnelmaa täydentää tuore yhteistyö artesaanileipuri Jukka Kotkasen kanssa. Raimugido juurileipä paistuu jatkossa Lugnetin tiloissa. Kevään mittaan luvassa on myös suosittuja Raimugido-Rukiintie juurileipäkursseja. Päivän kestävällä kurssilla pääsee harjoittelemaan juurileivän leipomista kokeneen leipurin ohjauksessa. Kotkanen lupaa, että työpajan jälkeen ”leivot parempaa leipää kuin koskaan aikaisemmin”.  Pakko testata!

Kurssilta saa paitsi oppia, hintaan sisältyvät myös itse leipäjuuri ja leivonnan perusvälineistö; leivontakulho, kohotusvuoka, jauhoja ja pieni viiltoveitsi – välttämätön työkalu juurileivän valmistuksessa. Sekä tietysti se itse paistettu juurileipä. Kurssin kesto on 6 tuntia, hinta 150 € / hlö. Hintaan sisältyy myös keittolounas ja kahvit.

Lemmikit tervetulleita!

Tuore yrittäjä Johanna Seppälä & koirakaveri Jare. Kuva Tiko Lasonen.

Koiraihmisiä ilahduttavat aina paikat, joissa nelijalkaiset huomoidaan, edes raikkaalla vesiannoksella. Uuden lainsäädännön myötä yhä useamman kahvilan ovet ovatkin avautuneet karvaisille lenkkikavereille. Myös Lugnetiin ovat koirat tervetulleita. Toki pitää muistaa olla huomaavainen muita asiakkaita kohtaan. Mallia ja omistajan elkeitä näyttää Jare:)

Piipahdin Lugnetissa uudistuneen myymälän avajaisviikonloppuna. Hulinasta huolimatta päällimmäisenä jäi mieleen rentous ja lämmin tunnelma. Vaikka paikka on mutkaisen tien takana, Lugnetiin on erittäin helppo tulla, mutta sieltä on vaikea lähteä pois.

Lugnet Life & Living

Sjökullan kartano
Sjökullantie 425
02450 Kylmälä (Kirkkonummi)

Avoinna: katso verkkosivut www.lugnetlife.com
Facebook

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Konneveden myllyn jauhopusseja

Ryyninhakuretki: lähituotteita suoraan Konneveden myllyltä

Monen ruokakaupan viljatuotehyllyiltä löytyy jo lähituottajien jauhoja. Ehkä olet hankkinut kesällä matkan varrelta paikallismyllyn tuotteita, mutta oletko käynyt myllyllä jauho- tai ryyniostoksilla muuhun vuodenaikaan? Keskisuomalaisella Konneveden myllyllä voi paitsi jauhattaa jyviä ympäri vuoden, myös käydä ohikulkeissaan ostamassa jauhoja, puurohiutaleita ja muita lähiviljatuotteita.

Konneveden myllyn aukioloajat

Mylly on Konnevedellä avoinna maanantaista perjantaihin, mutta perjantaisin ei ole jauhatusta. Se kannattaa muistaa, jos on aikeissa ottaa omat jyvät matkaan jauhettavaksi (sekin nimittäin onnistuisi). Paikallismyllyssä jauhetaan pääasiassa lähituottajien viljaa; sopimusviljelijät löytyvät enimmäkseen pohjoisesta Keski-Suomesta että naapurista Pohjois-Savosta. Näin matka pellolta pöytään on mahdollisimman lyhyt ja myllyltä saa mukaansa hyvin tuoretta tavaraa.

Lasse Saarinen

Mylläri Lasse Saarinen otti myllyn ohjat käsiinsä vuonna 1994, joten hänen käsiensä kautta on kulkenut jauhettua viljaa säkkeihin ja pusseihin jo yli 20 vuotta. Myllyä pyörittivät aiemmin hänen veljensä. Tällä hetkellä mylly toimii kahden hengen voimin.

Konneveden myllyn laitteita

Laukaan Vatian kartanon maanviljelijä Eljas Peura rakennutti myllyn vuonna 1953, jolloin Konneveden kirkonkylässä sijainnut ns. Moukkulan mylly jäi historiaan. Menetelmät eivät ole vuosikymmenien takaisista valtavasti muuttuneet, niinpä käytössä on edelleen myös vanhoja koneita. Eri viljoille on omat linjansa; esimerkiksi kuvan vasemman laidan ”pömpelin” kautta kulkee kauraa.

Konneveden myllyn ryynihylly

Myllyn tuotteisiin kuuluvat monenmoiset jauhot, ryynit, leseet, hiutaleet sekä talkkuna. Valikoimassa on myös hiven luomua. Tuotteille on kysyntää sen verran paikallisesti, että Konneveden myllyn tuotteita saa ostaa käytännössä vain lähialueelta, itse myllyn ohella myös joistakin lähikaupoista. Itse löysin Konneveden myllyn tuotteet naapuripitäjän eli Sumiaisten lähikaupan kautta.

Jos ruisleivän leipominen alkaa houkuttaa, löytyy myllyn seinältä ohje, jolla valmistaa hiivatonta ruisleipää tavallisessa sähköuunissa.

Tällä reissulla ostin kotiinviemisiksi kilokaupalla montaa sorttia jauhoja ja ryynejä, joiden kantamisessa autolle Lasse ystävällisesti auttoi. Kohta pääsisin taas ohrarieskan paistoon. Kauraryynit olivat kotoa muutamaa päivää aikaisemmin loppuneet, mutta seuraavana aamuna oli myllyretken ansiosta tiedossa taas sitä parasta kaurapuuroa!

 

Sijainti: Konneveden mylly, Myllärintie 7, 44300 Konnevesi. Myllylle on viitoitus Rautalammintieltä, reilut pari kilometriä Konneveden keskustasta Rautalammin suuntaan.

Aukioloajat: Katso Konneveden myllyn kotisivut

P.S. Vinkki: Myllykäynnin voi yhdistää vaikkapa Etelä-Konneveden kansallispuiston retkeen.

Tallenna

Tallenna

Helsingin kahvipaahtimon Päiväkahvibaari ei jätä kylmäksi

Helsingin Puu-Vallilassa on tunnelmallinen Päiväkahvibaari. Viisi vuotta sitten täällä aloitti toimintansa Helsingin kahvipaahtimo. Paahtimon kyljessä oli pieni kahvila. Kysyntä kasvoi, ja tilat kävivät paahtimolle ahtaaksi, oli edessä muutto suurempiin tiloihin Helsingin Teurastomolle. Pieni kahvila sai lisää tilaa, syntyi Päiväkahvibaari, Helsingin kahvipaahtimon oma myyntipiste ja kahvila.

Tilan tarina on saanut alkunsa jo 1920 luvulta. Alunperin tila toimi hevostallina, sitten linja-autotallina ja sen jälkeen yli 40 vuoden ajan rakennusliikkeen varastona. Nyt rouheassa tilassa tarjoillaan höyrävän kuumaa kahvia vastajauhetuista pavuista, kyytipojaksi on tarjolla pieniä suolaisia ja makeita herkkuja. Moni käy hakemassa täältä pavut mukaansa tai jauhattamassa oman lempikahvinsa. Letkeän kiireetön tunnelma vetää puoleensa. Hyvän kahvin kanssa ei hötkyillä.

Helsingin kahvipaahtimon perusti runsas viisi vuotta sitten Benjamin Andberg. Jo pienenä Benjamia vaivasi, miksi sama juhlamokka maistuu paremmalta isoisän keittämänä nokipannukahvina kuin kotona. Tähän ei ollut isoisälläkään Benjamia tyydyttävää vastausta. Asia jäi vaivaamaan, ja vuosien varrella kahvi oli Benjaminilla enemmän tai vähemmän kuvioissa mukana. Hankenilla opiskellessa syntyi erilaisia liikeideoita kahviin liittyen. Benjamin mm. perusti kaverinsa kanssa kahvilan, ja paahtoi pavut popcorn-koneella. Siitä se ajatus omasta paahtimosta kai lähti kasvamaan.

Ideana on ollut etsiä, sekoittaa ja paahtaa helposti lähestyttäviä kahveja. Nyt ei puhuta kahvihifistelystä, vaan maukkaista kahvilajikkeista, joita on helppo juoda. Sama henki on jotenkin päällä koko paikassa. Päiväkahvibaarin sisustuskin on syntynyt kuulemma  flow with the team -meiningillä. Tavarat ovat löytäneet paikkansa vuosien mittaan. Ja niin myös paahdettavaksi valittavat kahvilajikkeet. Tarkkaan harkiten, maistellen, sitä oikeaa etsiskellen. Benjamin on matkan varrella maistellut yli 400 robusta-lajiketta, kiertänyt maailmaa ja valinnut kahveja esimerkiksi Kolumbiasta suoraan tiloilta. Tavoitteena on ostaa kahvipavut ilman turhia välikäsiä.

Robusta on se toinen kaupallisessa tuotannossa oleva kahvilaji. Toinen, ja ylivoimaisesti yleisempi, on arabica. Molempien lajikkeiden alkuperä on Afrikka; arabica tulee Etiopiasta, robusta Kongosta. Nykyisin niitä kasvatetaan eri puolilla maailmaa.

Visiitillämme meitä kahvin vivahteisiin opasti Tomi. Kokemukseen ja tietoon perustuen Tomin tuntuma on, että  vajaa 20 % suomalaisista tykkää robustasta, valtaosa on arabican ystäviä. Etelä-Euroopasssa juodaan enemmän robustaa. Lajikkeiden merkittävimmät erot ovat kasvupaikan lisäksi maussa. Arabica pavut ovat pehmeämpiä ja happamampia, vivahteet tulevat hedelmistä, marjoista, jopa sokerista. Robustaa Tomi luonnehtii voimakkaammaksi ja terävämmäksi. Maussa on pähkinää, pavut sisältävät myös lähes kaksi kertaa enemmän kofeiinia kuin arabica pavut. Paitsi espresso-sekoituksissa, robusta pavuista jauhetusta kahvista syntyy erinomaiset maitokahvit. Vatsalle robusta-pavut ovat jopa hieman hellempiä kuin arabica-pavut.

Helsingin kahvipaahtimolla on viisi erilaista kahvia myynnissä.

Nyt sitten valitsemaan, tehtävä ei ollut helppo. Viisi lajiketta, joista kaikki Tomi esitteli makuhermoja kutkuttavilla kuvauksilla.

Blend №3

Lempeän täyteläinen ja miellyttävä kahvi. Tätä voi kuulemma nauttia aamulla, päivällä ja kupillinen menee vielä myöhemmin illallakin. Sopii yhtä hyvin suodatinkahviksi kuin presso- tai mutteripannulla keitettäväksi.

№ 4

Erittäin tumma paahto, muhevan täyteläinen bitter. Suklaamaisen savuinen arabica-kahvisekoitus. Kuulostaa oivalta päiväkahvi-kahvilta. Tästä jälkkäriksi espresso, kiitos nam!

Espresso Fifty Sixty

Arabican ja Robustan sekoitus. Ronski, sikarinen, jopa hieman puumainen kahvi, joka toimii myös suodatinkahvina. Tämä alkoi kiinnostaa, ja päätin maistaa suodatinkahvina. Toimii, erinomainen iltapäivän piristäjä. Hiukan makea, puumaisuutta en hoksannut, mutta mukavan täyteläinen mokka, ehkä jopa hiukan pähkinäinen vivahde.

Espresso Buli

Voimakkuudeltaan kolmosen ja nelosen väliin sijoittuvassa Bulissa on Tomin mukaan tummaa suklaamaisuutta, paahteisia makuja ja ripaus makeutta hapokkuuden rinnalla. Nam, tasapainoinen ja täyteläinen espresso, joka sopii erinomaisesti maitokahveihin. Maistuu myös tummana. Millan jälkiruoka cappuchino syntyy näistä pavuista.

El Salvador

Myyntipuhe oli ytimekäs – jos haluat heittäytyä villiksi, valitse El Salvador. Voimakas kahvi, jossa vastapainona on makeutta ja hapokkuutta. Sopii hyvin maitokahveihin, mutta kannattaa maistella myös mustana. Tähän makuun tarttui Milla.

Ei muuta kuin kahvin keittoon. Ensin punnataan eli mitataan tarkasti kahvin ja veden suhde. Yhteen kupilliseen menee noin 12-13 grammaa papuja. Mitä parempi kahvimylly, sitä parempi kahvi. Näin se vain on. Eli kunnon mylly jauhaa pavut hienoksi eikä jauhettuun kahviin jää karheutta ja väkevyyttä kahvipapujen kuorista. Kunnon kahvimyllyssä voi tietenkin säätää jauhatusta. Espressolle todella hieno jauhatus, suodatinkahville hiukan karheampi ja pressopannulle karkeampaa. Vain kokeilun ja erehdysten kautta löytää juuri sen oikean karheuden. Ja näin kahvimaallikolle on se vähän niinkin, että hyvistä aineksista on vaikea keittää huonoa kahvia.

Asiantuntija Tomi ei tyytynyt keittämään kahvia sinne päin, otteista paistoi vuosien kokemus ja ammattitaito. Siinä ne nyt ovat. Maidolla pehmennetty El Salvador Millalle ja Fifty Sixty naturel minulle. Mikä tuoksu ja maku, päiväkahvit!

Mustana vai valkoisena?

Jälkkäriksi pehmeä Buli.

Aika pitkälle on popcorn-koneella paahdetusta kahvista tultu. Helsingin kahvipaahtimo työllistää paahtimolla viisi henkeä ja Päiväkahvibaarissa neljä. Kahveja myydään noin 50 myyntipisteessä pääkaupunkiseudulla. Ja tietysti täällä Päiväkahvibaarissa. Jos sydän sykkii erinomaiselle kahville, rennolle tunnelmalle ja mukavalle jutustelulle kahvikupin äärellä, kannattaa piipahtaa päiväkahville. Hyvä kahvi, parempi mieli!

Muuten, voisiko lähikahvin määritellä kahviksi, jonka pavut on paahdettu Suomessa? Niitä kun ei meillä Suomessa kasva.

Helsingin kahvipaahtimo
Päiväkahvibaari

Päijänteentie 29
00510 Helsinki

Avoinna:
Ma-Pe 07:30-18.00
La 10.00 – 16.00

Helsingin Kahvipaahtimon myymälä ja kahvila

Kotisivut
Facebook-sivut
Instagram

 

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Maxin Kala villitsee Espoossa

”Siis voi herranjumala ihan oikeesti ihmiset! Tää on aivan mahtavaa, vaikka ette päästäkään mua vessaan/juomaan/syömään/ tai muutakaan hömppää tekemään, niin ei haittaa tippaakaan!”

Tämä on suora lainaus Maxin Kalan Facebook-seinältä kuukauden kalakaupan pidon jälkeen. Kauklahtelaiset, espoolaiset, kirkkonummelaiset ja myös helsinkiläiset ovat hullaantuneet kalasta. Eikä mistä tahansa, nimittäin tämä kalakauppias laittaa vain tuoretta tiskiin. Kuhaa, haukea, särkeä, siikaa. Kaikkea menee, ja sulkemisaikaan tiski kiiltää tyhjyyttään. Huomenna on taas tuoretta tarjolla!

tiedosto_000-1

Tässä kaupassa ei ihan varmasti koskaan tiedä mitä saa. Varmaa on se, että kaikki on tuoretta ja hyvää. Päivän tiskin sisältö riippuu pitkälti päivän ja edeltävän yön kalaraporteista. Max päivittää tilanteen ennen myymälän avaamista Facebook-sivuille. Nopeimmat syövät hitaampien herkut, joitain lajikkeita tulee vain muutamia kappaleita kuten viimeksi siikaa. Tällaiselta valikoima näytti tammikuisena päivänä, not bad! Katkarapusalaattia kehuttiin kilvan somessa, ja silakkaa syötiin espoolaiskodeissa suut hymyssä. Max nimittäin paitsi myy kalat, antaa myös mainioita kokkausvinkkejä.

Kotimaista madetta
Kotimaista siikaa
Kotimainen kuhafile
Kotimainen haukifile
Kotimainen siikafile
Turskanseläkettä
Norjalaista lohta
——————-
Kylmäsavulohi
Graavilohi
Lämminsavulohi
——————-
Kylmäsavulohi-piparjuuriherkku
Valkosipuli-ruohosipuli-lime-katkarapusalaatti

Asiakkaiden pyynnöstä huolimatta Maxin kala on avoinna keskiviikosta lauantaihin. Alkuviikolle olisi varmasti ollut kysyntää, mutta kauppiaan perustelut vakuuttivat. Alkuviikosta kauppoihin saapuvat kalat ovat järjestään edellisellä viikolla pyydettyjä, ja tämä ei kohtaa kauppiaan omien laatustandardien kanssa. Respect!

Maxin katkarapusalaatista on tullut hitti.

Maxin katkarapusalaatista on tullut hitti.

Lähes kaikki viljelylaitokset ovat kiinni viikonloppuisin, ja villin kalan puolella on todella harvassa kalastajat, jotka sunnuntaisin kalastaisivat. Keskiviikkona myynnissä oleva kala on varmuudella maanantaina tai tiistaina pyydettyä eli tuoretta. Kuten kalan pitää ollakin. Tuttu sanontahan on, että kala ja vieraat alkavat haista kolmantena päivänä. Niin totta!

Muuten tämä kauppias kyllä kuuntelee asiakasta. Maxin Kalasta saa juuri sitä palvelua miksi erikoismyymälään mennään. Iloista, asiallista, henkilökohtaista – ammattitaito huokuu jokaisesta lauseesta. Juuri tästä syystä asiakkaat löytävät kalakauppaan yhä kauempaa ja kauempaa.

Kalakauppias Max Grönholm

Kalakauppias Max Grönholm

Mistä sitten kimmoke ryhtyä kalakauppiaaksi?

Max paljastaa, että ajatus on hautunut mielessä pitkään. Niin asiakkaan kuin myös tiskin takana työskennelleen näkökulmasta.

”Olen vain aina miettinyt kuinka vaikeaa voi Suomessa olla hyvän ja laatu edellä kulkevan kalakaupan pyörittäminen.”

Intohimo tähän hommaan kumpuaa koko iän kestäneestä harrastuksesta, jota nykyään tosin pääsee toteuttamaan liian harvoin. Eli kalastuksesta.

Maxin Kala avasi ovensa ensimmäisen kerran 16.11. Jo kahdessa kuukaudessa Max on luonut standardin siitä, millaiselta kalan tulee maistua, tuoksua ja näyttää. Tuntuu kuin kalakauppa olisi aina ollut täällä.

Yhteystiedot:

Kalakauppias Max Grönholm
Kuninkaankartanontie 5
02780 Espoo
Kauklahti

Avoinna ke–pe 11–19 ja la 9–17

max@maxinkala.fi
0400 529970

Verkkosivu
Facebook-sivut

PS. Niin, ja se kalakauppiaan suosikki: Kotimaisista kaloista rehdisti voissa paistettu ahven. Silakat ja muikut ovat myös mainioita. Mutta jos yksi kala pitää valita, niin se on norjalainen turska. Maun ja monipuolisuuden ansiosta oikea keittiön ”monitoimityökalu”.

Ravintola Wille - Olohuone ja keittiö

Hyvää ja kaunista Äänekoskella: Wille – Olohuone ja keittiö

Kävin Willessä ensi kertaa viime elokuussa, kun kahvila-ravintola oli virallisesti ollut auki vajaan viikon, ”harjoiteltuaan” Äänekosken vilkkaimman musiikkitapahtuman eli Keitelejazzin aikaan ravintolointia pop-up-meiningillä. Tämä upeaksi remontoitu paikka houkutti välittömästi.

wille-krysanteemit

Ihastuimme heti ravintolaan niin sisältä kuin ulkoa. Ei voi mitään, mutta 1800-luvun puutaloissa on sitä jotain. Ja kun siihen vielä lisätään herkullisia makuja ja tuoksuja…

willen-ruutulattia-upenykanen

Kun avara ravintolasali vielä hehkui keltaisen Birger Kaipiaisen Kiurujen yö-tapetin kajossa ja puulattia oli ihastuttavasti ruutumaalattu, olin aivan myyty. Teetä tai kahvia ja jotain makeaa? Ehei, lounasnälkä voitti.

Wille - Olohuone ja keittiö

Seuralaiseni valitsi makkaroiden ja hapankaalin kruunaaman annoksen. Minä nautin tuolloin kausivihanneksesta eli kukkakaalisopan pehmeästä mausta.

Seuraavallakin visiitillä olin liikkeellä lounasaikaan, joten olin valinnan edessä: maistaako tällä kertaa Willen nimikkoannoksiksi muodostuneita vohveleita vai… No, ei se lopulta niin vaikea valinta ollut.

wille-konneveden-muikut

Ravintolan emäntä ja isäntä pyrkivät käyttämään läheltä saatavia raaka-aineita mahdollisuuksien mukaan, mutta näin alkutaipaleella tuottajissakin on vielä hakemista. Onnekseni lounaalla oli tarjolla naapurikunnan kalaa eli ihania Konneveden muikkuja…. Ehdottomasti siis niitä! Muikut eivät olleet ihan viereisestä järvestä eli Kuhnamosta tai Ala-Keiteleen puolelta, mutta hyvin läheltä kumminkin eli naapuripitäjästä. Sieniä ja marjoja on ravintolaan onnistuttu saamaan lähempääkin. Leivonnaiset valmistuvat Willen omassa keittiössä.

wille-timohonkonen-paivipeltola

Ravintolaa luotsaava omistajapariskunta Timo Honkonen ja Päivi Peltola käytti lukemattomia työtunteja käytössä kuluneen, 1880-luvulla rakennetun Harjulan remontointiin, mutta kuuleman mukaan myös talkooapua oli tarjolla. Olin itse käynyt rakennuksessa edellisen kerran vuotta aiemmin kesällä, kun korkeat huoneet olivat vielä Äänekosken kaupunginmuseon käytössä. Kun kaupunki vuoden 2015 lopulla myi Harjulan, siirtyivät museon kokoelmat siirtyivät tästä myös Kuntala-nimellä tunnetusta rakennuksesta varastoon, odottamaan parempia museoaikoja.

Willen historiaa

Viehättävä Wille – Olohuone ja keittiö sai nimensä rakentajansa, Sumiaisissa syntyneen Wille Rutasen (1858–1911) mukaan. Alun perin rakennus oli hänen asuintalonsa. Wille Rutanen Wille ehti paiskia ennen liikemiesuraansa töitä myös esimerkiksi suosikkialuksellani, nyt jo yli satavuotiaalla (1878) höyrylaiva s/s Keiteleellä. Rutanen testamenttasi toisen talon ohella tämän rakennuksen Äänekosken kunnalle ja toivoi tästä sairaalaa, mutta sen sijaan Harjula palveli ennen ravintola- ja museouraansa kuntalaisia ja kaupunkilaisia muun muassa tehtaan kouluna, kunnallistoimistona, säästöpankkina, kirjastona ja huonekaluliikkeenä.

Willen nimikkoravintola löytyy aivan Äänekosken keskustasta, puiston laidalta Viiskulmasta. Puiston toisella laidalla pääsee tutustumaan Äänekosken taidemuseoon. Wille Rutanen oli Äänekoskella tunnettu paikkakunnan hyväntekijänä, joten eiköhän hänen hengenperintöään seuraamalla tässäkin olohuoneessa ja keittiössä tehdä vielä paljon hyvää! Ainakin minulle jäi erittäin hyvä maku suuhun.

Ensi kerralla aion maistaa niitä mainetta niittäneitä, belgialaistyyppisiä vohveleita, oli listalla mitä muuta hyvänsä.

Wille – Olohuone ja keittiö

Äänekoskentie 311
44100 Äänekoski
Willen kotisivut
Willen Facebook-sivu

Kai me sitten taas mennään joku päivä sinne Somaan? Café Soma, Kittilä

Levillä riittää vilinää kun turistit kävelevät, kelkkailevat ja pulkkailevat teillä, jalkakäytävillä ja parkkipaikoilla posket pakkasesta punaisina. Sukkuloin autoni parkkiin, sammutan CD-soittimesta Lasse Hoikan ja astun ulos.

Pakkasta on tosiaan parikymmentä astetta, ja sormet käpertyvät nopeasti nyrkin lämpöön.

cafesoma-20

Vaapun tottuneesti kohti Café Somaa. Soma on vakkaripaikkani, joka ei petä koskaan. Astun sisälle lämpimään ja valitsen istumapaikan ikkunan vierestä. Kahvilassa käy hyväntuulinen puheensorina pääasiassa brittienglanniksi.

Näen ikkunasta kun Minttu kaartaa pihaan. Somassa on ihana tavata ystäviä, jotka yleensä ovat tulleet matkojen takaa! Minttukin oli aamulla saapunut Luostolta ja pysähtyi kanssani lounaalle, ennen kuin jatkoi matkaansa Muonioon.

cafesoma-15

Tutkailtuamme hetken ajan tarjontaa, päätimme nälkäisinä tilata hampurilaisateriat. Minttu otti vuohenjuustohampparin tavallisilla ranskalaisilla, mutta itse valitsin ananashampurilaisen ja pienellä lisähinnalla bataattiranskalaiset mangodipin kera.

Café Soman makeansuolaiset bataattiranut ovat niin hyviä, että kun niitä kerran maistaa, ei niitä voi jatkossa enää vastustaa.

cafesoma-2

Pakkaspäivänä lämmin ja maukas hampurilaisateria on parasta mitä kuvitella saattaa. Annokset katoavat parempiin suihin nopsaan samalla kun vaihdamme Mintun kanssa kuulumisia.

Täydellinen maanantailounas kruunataan tietenkin jälkiruualla. Itse valitsen After Eight -kakkua ja kahvia, Minttu valitsee kaakaon vaahtokarkeilla.

cafesoma-19

Sitten onkin sen perinteisen, onnellisen ähkyn vuoro.

cafesoma-18

Ensimmäinen Café Soma perustettiin Kittilän kirkonkylälle lokakuussa 2013, ja paria vuotta myöhemmin Levi sai oman Somansa. Molempien kahviloiden ilme on yhtä sievä: värikäs, leikkisä, kotoisa ja tunnelmallinen.

Minusta on mukava viedä Kittilään tulevat vieraat Somaan muun muassa siksi, että sieltä löytyy jokaiselle jotakin. Soman valikoimassa on houkuttelevia kakkuja ja muita makeisia, sekä suolaiseen ja isoonkin nälkään muun muassa hampurilais- ja toast-aterioita sekä arkipäivittäin vaihtuvat keitot.

Esimerkiksi ihanat hampurilaisateriat ja toastit saa halutessaan gluteenittomina. Keitot ovat gluteenittomia aina.

– Levillä on tarjolla myös muun muassa gluteenitonta kääretorttua, muta- ja juustokakkua ja cookieseja. Kittilän valikoima on hieman pienempi, kertoo Café Soman yrittäjä Heli Alatalo.

cafesoma-3

Tanja Autto ja yrittäjä Heli Alatalo (oik.) olivat työvuorossa, kun piipahdin Levin Somassa joulukuisena maanantaina.

Lisäksi Somassa on hyvä salaattitiski, josta asiakas saa valita salaattiannokseensa haluamansa täytteet. Itse syön useimmiten juuri salaatin. Salaattipassini alkaakin kohta olla jo täynnä, ja ilmainen salaattiannos häämöttää…

Salaatin, tomaatin ja kurkun lisätäytteiksi valitsen yleensä lohta, aurinkokuivattua tomaattia ja vuohenjuustoa, kastikkeiden kera tietenkin. Sellaisella salaatilla lähtee isompikin nälkä.

cafesoma-9

Somasta voi ostaa myös kittiläläisiä lahjoja ja matkamuistoja. Heli on tehnyt myyntiin muun muassa hauskoja korviksia, joissa on värikkäitä kakkupaloja ja muita herkkuja. Lisäksi nyt joulukuussa myytävänä on mummon käsitöitä ja monenlaista muuta pientä ja sievää – lahjatavaravalikoima vaihtelee tilanteen mukaan.

cafesoma-7

Otsikon lainaus – kai me sitten taas mennään joku päivä sinne Somaan – on äitini vakiokysymys, jonka hän esittää yleensä aina ensimmäisenä vierailupäivänään saapuessaan etelästä kylään meille Kittilään.

Ja ainahan me sinne jossain vaiheessa mennään.

Soman hyvä puoli ovat myös kesäaukiolot – kas kun Levillä monet paikat sulkevat ovensa kesäksi kokonaan! Molemmat Somat ovat auki käytännössä jokaisena päivänä vuodessa. Ainoastaan keväisin, talvisesongin päättyessä ja kesän alkaessa, saattavat Somien ovet olla pienen hetken suljettuina.

Café Soman kotisivut

Kittilän Café Soma

Valtatie 36, Kittilä
Facebook

Levin Café Soma

Leviraitti (LeviMarketin pihapiiri)
Facebook

Torvisen maja – 60 vuotta Luoston hiihtäjien taukopaikkana

Luostotunturin pohjoispuolella, aivan Pyhä-Luosto-kansallispuiston rajalla, sijaitsee idyllinen ja vanhan ajan tunnelmaa huokuva kahvila, Torvisen maja. Tupa oli täydessä toiminnassa paljon ennen kuin Luostosta tuli matkailukohde. Suosittelen lämpimästi vierailemaan täällä, kahvilan tunnelma ja tarjonta yllättää positiivisesti.

torvismaja1

Helppo pääsy autolla, suksilla, pyörillä, jalan

Törmäsin itse Torvisen majaan hiihtolenkillä joulukuussa. Kun lähtee Luoston “keskuksen” hujakoilta sivakoimaan pohjoiseen, näkee kyltit Torvisen majalle. Kahvilaa ei voi olla huomaamatta, koska latu viistää aivan vierestä ohi. Autolla sinne pääsee Pyhä-Luostontietä, nelisen kilometriä Luostolta pohjoiseen. Tien varrella on kyltti joka opastaa perille.

torvisenmaja3

Takka on tuvan sydän. Kahvilanpitäjä Mariakin viihtyy lammastajalla tulen äärellä, sillä aikaa kun munkkitaikina kohoaa köökin puolella.

60-vuotias taukopaikka

Jo ovensuussa aistit herkistyvät. Hämärässä tuvassa odottaa lämpöä huokuva takka, ja joka puolella on kynttilöitä. Pöytäliinoina on värikkäitä räsymattoja. Sisustus on perinteistä, vanhaa ja autenttista.

Kahvilan historiaan mahtuu vaikka mitä kiinnostavaa. Alun perin se oli retkeilymajana. Toiminnan perusti Sodankylään kuuluva Torvisen kyläseura vuonna 1957. Tupa toimi vaeltajien hostellina, yläkerrasta väsynyt vaeltaja tai hiihtäjä sai maksullisen nukkumapaikan ja alakerrasta ruokaa. Vuosikymmenten aikana maja on ollut myös autiotupana, ja viimeiset 30 vuotta aktiivisesti kahvilana.

torvisenmaja6

Tämä on Torvisen majan ensimmäinen vieraskirja vuodelta 1957. Silmiini pisti teksti: ”Varmaan tämä maja on yhtenä askeleena johtamassa nykyajan ihmisiä takaisin luontoon, josta ehkä olemme vieraantuneet jo liian kauas.” Mitäköhän tämä vieraileva vaeltaja tuumisi tämän päivän Suomesta!

Majassa ei ole edelleenkään sähköä tai juoksevaa vettä. Tämä on kahvilanpitäjälle haaste, mutta vierailijalle suuri osa paikan viehätystä.

Valtteina tunnelma ja vaihteleva valikoima

Nykyiset kahvilanpitäjät ovat Maria Heikkilä ja Toni Vaarala. Luostolainen pariskunta tuo vedet kahvilalle joka päivä, ja tekee tuoreet leivonnaiset itse. Aamuisin majan lämpötila voi olla -5 astetta, joten aikaa menee jo tuvan lämmittämiseen. Munkit paistetaan kaasuliedellä. Puuhellakin on, mutta siinä on Marian mukaan hankalaa säätää oikeaa paistolämpötilaa munkeille.

tosrvisenmaja4

Maria sanoo positiivisen asiakaspalautteen yllättäneen. Hän arvioi Torvisen majan autenttisuuden, sähköttömyyden ja perinteiden vetoavan asiakkaisiin. Tällä paikalla on ollut latukahvila niin kauan kun Luostolla on ollut matkailutoimintaa.

Viereisessä pöydässä vanhempi mieshiihtäjä maistelee pannukahvia ja toteaa tämän olevan tunnelmallisin kahvila, jossa hän on käynyt. Ja hän on kuulemma käynyt monissa.

torvisenmaja5

Maria ja Toni painottavat, että heillä on poikkeuksellisen laaja tarjonta. Joka päivä on jotain erilaista tarjottavaa, aina tuoretta ja itsetehtyä.
Itselläni oli suuria vaikeuksia päättää mitä ottaa hiihtoretkeni hiukopalana, sillä ruokalistalta löytyi tänään:

– maistelulautanen sisältäen karhupatéeta, porosalamia, poronmaksaa, graavilohta ja siianmätiä
– lohileipä
– poro-puolukkapiirakka
– puolukka-kinuskipiirakka
– tuoreet munkit
– lettu (suolaisella ja makealla täytteellä)

torvisenmaja7

Lopulta päädyin perinteiseen, mutta tässä kahvilassa ah-niin-herkulliseen yhdistelmään pannukahvia ja munkkia. Oi että kun suussa suli! Voisin sivakoida tänne joka päivä pelkästään tuoreen munkin perässä.

Torvisen maja on avoinna syksyn ruskasesongista aina vapun tienoille saakka lähes päivittäin klo 11–15, niin kauan kuin lunta riittää maassa.

Torvisen maja kartalla

Kuvat ja teksti:
Minttu Heimovirta

Säänkestävät sarvipäät laiduntavat Laviassa

Markus tämän jutullansa aloitti, innostuksen näihin säänkestäviin sarvipäihin. Kun koko kesän olin Instagrammissa seurannut Riutan tilan kuulumisia #riuttahighland, pakko oli perehtyä asiaan tarkemmin.

Riutan tila on ollut saman suvun hallussa vuodesta 1585! Talon nykyinen emäntä Kati Huusansaari on ollut sinut karjan kanssa ihan pienestä tytöstä asti. Ensin tilalla oli lypsykarjaa, myöhemmin Katin äiti vaihtoi suunnan pienimuotoiseen emolehmätuotantoon. Sitten tuli vaihe, jolloin karjaa ei enää ollut, Riutan mäki oli ilman eläimiä kymmenisen vuotta. Kunnes vuonna 2007 tilalla tehtiin sukupolvenvaihdos, ja Kati otti tilan haltuun miehensä kanssa.

Kipinä highlandereihin oli Katilla ollut jo kauan. Sattumien kautta, ja enemmän harrastusmielessä, tilalle tuli ensin kolme lehmää ja kolme vasikkaa. Lisä sattumien kautta vielä muutama lehmä lisää, orpoja vasikoita ja astutussonni. Karja kasvoi, yksi lopetettava karja pelastettiin Riutan tilalle. Eläinmäärä on lisääntynyt omista hiehoista, ja sonnia on vaihdettu muutaman vuoden välein. Tässä sitä ollaan, kokopäiväisenä karjankasvattajana, tuumaa Kati. Lauma on kasvanut noin sataan sarvipäähän.

Ulkona ympäri vuoden

Tähän aikaan joulukuusta tuntuu uskomattomalta, että tämä rotu todellakin haluaa olla ulkona. Näin on, vakuuttaa Kati. Moni olettaa, että lauma otetaan talveksi sisätiloihin. Mutta siellä mistä rotu on lähtöisin, eli Skotlannin Ylämailta, nämä ovat aina ulkona. Ylämaankarjalla on erittäin paksu nahka ja kaksinkertainen karva. Päällimmäinen karva toimii sadetakkina eikä päästä kosteutta alimpaan karvaan, joka onkin aina kuiva ja eläimen iho kosketettaessa lämmin, jopa kovimmilla pakkasilla. Kati kertoi, että kerran yksi laumasta jouduttiin ottamaan sisätiloihin, ja eläin melkein paahtui karvansa kanssa, vaikka sisätila oli viileä. Koska hikoilu lähtee eläimestä itsestään eli sieltä nahasta, oli eläimellä ajoittain todella kylmäkin, kun oli kokonaan märkä.

Kylmäpihattokaan ei ole ratkaisu, sillä laumassa on tarkka hierarkia. Pitää olla riittävästi tilaa väistää ylempiarvoisia eläimiä, muuten tulee mittelöitä ja niissä ei käy hyvin.

Talvella eläimet ovat talvilaitumilla, missä metsä tarjoaa hyvän suojan. Katoskin löytyy, mutta eivät ne siellä juurikaan viihdy. Kun on riittävästi kuivitettuja makuupaikkoja ja tilaa liikkua, niin lauma on onnellinen vaikka pakkasta olisi paljonkin. Lämmitettävät vesikupit ja riittävästi ruokintakehiä, joihin suurpaalit laitetaan, takaavat veden ja ravinnon.

Nuijapää

Arvaa, mistä Nuijapää on saanut lempinimensä? Tuntee myös kutsun nimellä Emiliana.

Kesäisin Riutan tilan karja pääsee vihreille laitumille ja niityille. Eläimet tietävät kuulemma varsin hyvin milloin kesälaitumien aika koittaa. Odotus on kova ja riemu rajaton, kun nurmi on vihdoinkin keväällä kasvanut riittävästi, jotta eläimet voi päästää kesälaitumille. Vanhatkin lehmät juoksevat kuin nuoret hiehot.

Kesä on parasta aikaa, kuvassa Niilo Kukkaispoika.

Kesä on parasta aikaa, kuvassa nuori Niilo Kukkaispoika.

Maukkaan lihan salaisuus on korsirehu

Highlandereiden ruokinta on yksinkertaista. Maukkaan lihan salaisuus on korsirehu, lisäksi saatavilla on oltava puhdasta vettä ja huolehdittava kivennäisten ja hivenaineiden saannista. Rotu hyödyntää syömänsä ruoan tehokkaasti, ja on erityisen tervettä. Liha on terveellistä ja puhdasta. Kati kertoo, että reilun yhdeksän vuoden aikana eläinlääkäriä on tarvittu vain muutaman kerran. Ainoa säännöllinen lääkitys, mitä karjalle annetaan, on loislääkitys.

Suomessa rotua käytetään vain lihakarjana. Eläimen koosta riippuen yksi eläin tuottaa 200 – 400 kiloa lihaa. Sonnit teurastetaan noin 2,5 – 3,5 vuoden iässä eli huomattavasti vanhempina kuin muut rodut. Ylämaankarja onkin erittäin hidaskasvuista ja myös aika lailla pienempää kuin muut liharodut. Emo on kuitenkin pitkäikäinen: se tuottaa vasikan joka vuosi keskimäärin 15 vuoden ajan. Riutan tilalla kasvatetaan lehmälaumaa omilla hiehovasikoilla,  ja vaihdetaan sonnia, kun sen omat jälkeläiset tulevat vastaan. Teurastus tapahtuu Sastamalassa Liha Hietaselle, Kati kehuu paikkaa. Samasssa rakennuksessa toimii Leikkuupalvelu Renforss, jossa liha leikataan, pakataan ja raakakypsennetään. Ketju on varsin lyhyt siis. Lihan myynti tapahtuu noin kerran kuukaudessa niin, että Kati kerää asiakkailta etukäteen tilaukset ja toimittaa lihat lähialueille. Porin ja Rauman Reko-piiristä on myös mahdollisuus ostaa Riutan Highland lihaa. Tila myy vain tuoretta lihaa, ei pakastettua tai jäädytettyä. Eron huomaa maussa!

Niilo lentävä vasikka.

Niilo lentävä vasikka.

Rotuyhdistyksen sivuilla kerrotaan, että ylämaankarjan liha on erinomaista pihvilihaa. Luonnollisesta ravinnosta johtuen sen liha on maukasta, lyhytsyistä, vähärasvaista ja väriltään tummanpunaista. Naudan matka pihvilihaksi alkaa emolehmätilalta, jossa emolehmät poikivat vuosittain vasikan, joka elää emon rinnalla noin 8 kuukautta, käyttäen kasvamiseensa emolta saadun maidon. Ylämaankarjan pihvilihan vahva, ns. riistan maku, syntyy laiduntamisesta ja korsirehusta sekä pitkästä kasvatusajasta. Rotu on luonteeltaan aktiivinen, ja kun eläin saa liikkua vapaana teuraskypsyyteen asti, rasvakudos muokkautuu pehmeäksi, ja liha on maukasta sekä mureaa.

Vaativa trendirotu?

Suomen Highland Cattle Club ry (SHCC ry) perustettiin huhtikuussa 1997. Jäsentiloja yhdistyksessä oli vuoden 2016 alussa 258 kappaletta. Samaan aikaan Suomessa oli noin 13 000 ylämaankarjan nautaa. Kati tuumii, että rotu tuntuu olevan jonkinlainen trendi nyt. Monet ovat kovasti ihastuneita karvalehmiin. Moni aloittaa, mutta valitettavasti myös lopettaa. Rotu vaatii työtä. Erityisen aikaa ja kärsivällisyyttä vaativaa on eläinten ”kesytys” eli  käsiteltäväksi saaminen. Eläimen pitää tutustua hoitajaan omilla ehdoillaan ja omalla tahdillaan. Helppoutena on rodun terveys ja tavallaan vaatimattomuus. Siis vaatimattomuus ravinnon suhteen, rotu ei vaadi kalliita rakennuksia eikä juurikaan kalliita eläinlääkärikäyntejä. Kun olosuhteet ovat rodulle kohdallaan, rotu tulee toimeen melko vähällä.

Hely saapuu!

Hely saapuu!

Kati haluaa vielä lopuksi erityisesti muistuttaa siitä, että ylämaankarja todellakin on ulkona kasvatettavaa. Tämä ei tarkoita sitä, että ne voidaan unohtaa jonnekin pusikkoon. Puhdasta ruokaa, raikasta vettä ja paljon tilaa käyskennellä laumassa ulkona – kesät ja talvet. Ja erityisen tärkeä muistutus; tälle rodulle kuuluvat sarvet eikä niitä saa poistaa millään tavoin!

Riutan tilalla vanhin lehmä on ollut 18-vuotias. Kun saavutat näiden eläinten luottamuksen, ne palkitsevat moninkertaisesti kiintymyksellä. Nämä sään kestävät sarvipäät ovat äärimmäisen lempeitä, kertoo kokenut kasvattaja.

Pöö

Tämä kaveri on saanut lempinimekseen Pöö, yllättääkö? Oikealta nimeltään Electra.

Sarvipäiden lisäksi Riutan tilalla on  kolme lemmikkivuohea, kolme lemmikkilammasta, kanoja noin kymmenen, ankkoja hiukan alle kymmenen, kaksi pupua, kolme kissaa ja yksi suomenkarjan lehmä, jolla on myös vasikka. Omavaraisia ollaan siis lihan, munien ja maidon suhteen. Ja ehkäpä enemmän kuin hyötyä, kaikista tilan asukkaista on hurjasti iloa. Sen aistii kaikesta.

Jutun kuvat: Kati Huusansaari

Katin kuvaamia sarvipäitä voi ihastella vuoden ympäri Riutan vuosikalenterilla ja muilla hauskoilla tuotteilla. Tilaukset verkkokaupasta.

Katin reseptivinkit

Palapaisti valmistuu kuutioiksi leikatusta naudan sisäpaistista. Paistan pinnat kiinni ja sitten kattilaan veden kanssa hautumaan miedolle lämmölle 100-125 astetta. Mausteeksi suolaa, aromisuolaa ja pippuria maun mukaan. Hautuu useamman tunnin ja valmiina sulaa suussa.

Highlander vokki
400 grammaa ulkofilettä leikattuna suikaleiksi
Riisiä 3 dl keitettynä
kolme paprikaa suikaleiksi
kirsikkatomaatteja

Maustekastike
2 rkl soijaa
2 rkl balsamiviinietikkaa
1 rkl mirini
2 rkl saksanpähkinäöljy
1 tl inkivääri
1 tl kaneli
2 tl paprikajauhetta
2 rkl ruokosokeri
1 rkl siirappi

Paista lihat kypsiksi nopeasti kuumalla pannulla. Keitä riisit valmiiksi. Kuumenna vokkipannu kuumaksi.
Laita pannuun pähkinäöljyä tai tavallista öljyä. Paprikasuikaleet kuumalle pannulle. Anna pintojen hieman paahtua ja sekoita välillä. Lisää sekaan kirsikkatomaatit. Odota, että tomaatit hieman pehmenevät ja lisää liha.
Kaada maustekastike päälle. Sekoita ja kiehauta kastike. Tarjoile riisin kanssa.

Paneeratut ulkofilesuikaleet
400 gramma ulkofilettä suikaleiksi
Pyörittele suikaleet kananmunassa. Sen jälkeen korppujauhoissa, joihin sekoitettu suolaa ja pippuriseosta.
Paista pannulla kullanruskeiksi.
Äärettömään hyvää herkkua!

sari-selka%cc%88la%cc%888

Yhteystiedot:

Kati Huusansaari
Riutantie 33
38600 Lavia
0400-514953
045-8537876
katihuusansaari(at)hotmail.com

Kotisivut, joilla tuhdisti tietoa ylämaankarjasta ja kiva blogi:)
Facebook-sivut
Instagram

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Kurjen tila tuottaa puhdasta ruokaa

Kuljen pitkin Klaus Kurjen historiallista tietä Vesilahdessa. Vaikka syyspäivä on pilvinen, loistaa auringonkukkapelto tien vieressä. Ne kuuluvat Kurjen tilalle, joka pitää tänään lauantaina kesätoria.

Kurjen tila ei ole aivan perinteinen suomalainen maatila. Talot ovat lähellä toisiaan ja ikään kuin ympäröivät pihapiiriä. Tämä kuuluu olevan jonkinlainen ekokylä, mutta mitä se sellainen tarkoittaa?

Ekokylän talot on rakennettu lähelle toisiaan.

Ekokylän talot on rakennettu lähelle toisiaan.

Kylän asukkaisiin kuuluva Ira Hellstén valaisee asiaa. Ekologisuus tulee energiatehokkaasta rakentamisesta, yhteisestä lämpövoimalasta ja ruoantuotannosta. Talojen sijainnille on tehokkuuden lisäksi sosiaalisiakin syitä.

– Kun lähdettiin kylän ideaa kehittelemään, niin haluttiin ihan tietoisesti sellainen melukylän tunnelma. Yhteisöllisyys syntyy arjen kohtaamisista, kun naapuriin törmää väkisinkin kun lähtee ulos, Hellstén kertoo.

Ruoantuotanto on tärkeä osa Kurjen Tilan ekokylän toimintaa. Kurjen tilalla on monipuolisesti erilaisia kasveja, kanoja, suomenlampaita ja kyyttökarjaa. Ira Hellstén vastaa miehensä Arin kanssa Kurjen maatilan toiminnasta ja tuottaa ruokaa koko ekokylän tarpeisiin.

– Siinä etsikkovaiheessa pohdimme, että jos ekokylä ilman ruoantuotantoa, niin se olisi aivan kuin mikä tahansa nukkumalähiö, Hellstén sanoo.

Eläimet ovat tärkeä osa biodynaamisen tilan kiertokulkua.

Eläimet ovat tärkeä osa biodynaamisen tilan kiertokulkua.

Kurjen tilan tuotteet ovat paitsi luomua myös biodynaamisia. Tilalla harjoitettava Rudolf Steinerin oppeihin perustuva biodynaaminen viljely pyrkii hyödyntämään tilan luonnollista kiertoa. Tilan kokoon sopiva karja tuottaa lannoitetta, jota kasvit tarvitsevat. Kun kaikki on tasapainossa, ei tila tarvitse ulkopuolisia ravinteita. Oikealla ajoituksella ja luonnollisten ravinteiden yhdistelmällä  saadaan aikaiseksi ravinteikas maaperä.

– Tehdään huolella komposti, joka on pelloille kuin aarre, Hellstén kertoo.

Kurjen tila ekokylineen on rakennettu historialliseen maalaismaisemaan.

Kurjen tila ekokylineen on rakennettu historialliseen maalaismaisemaan.

Pellot tuottavat enemmän kuin ekokylä tarvitsee. Ira Hellsténin mukaan Kurjen tilan tuotteet myydään lähtökohtaisesti suoraan kuluttajille ilman välikäsiä.

Yksi myyntitavoista on lauantaisin järjestettävä toripäivä, jolloin lähiseudun asukkaat voivat ostaa Kurjen tilan tuotteita. Tänään toripöydälle on koottu satokauden tuotteita eri väreissä. On kurpitsoja, sipuleita, maissia ja vaikka mitä. Näin syksyn puolivälissä satokausi on parhaimmillaan.

Toripöydällä riitti väriä.

Toripöydällä riitti väriä.

Satokausi on syyskuun puolivälissä parhaimmillaan.

Satokausi on syyskuun puolivälissä parhaimmillaan.

Toripäivän aikana palvelee myös ulkoilmakahvila. Tarjolla on muun muassa erikoisreseptillä tehtyä pitsaa. Pitsapohjan päälle on laitettu lehtikaalia, saksanpähkinöitä ja aurajuustoa – herkullinen yhdistelmä!

Herkullisen pitsapalan päällä oli lehtikaalia, saksanpähkinöitä ja aurajuustoa.

Herkullisen pitsapalan päällä oli lehtikaalia, saksanpähkinöitä ja aurajuustoa.

Syön myös omenapiirakkaa, joka eroaa tavallisesta, sillä resepti ei ole aivan perinteinen suomalainen. Omenapiirakan ovat loihtineet Kurjen tilan vapaaehtoistyöntekijät. Tilalla työskentelee kesäisin kansainvälisiä EVS-vapaaehtoistyöntekijöitä, jotka oppivat työnsä aikana kulttuurista ja biodynaamisesta viljelystä.

Omenapiirakka oli mukavan mehevä. Suomalaiset raaka-aineet ja ulkomaalainen respeti yhdistyvät loistavasti.

Omenapiirakka oli mukavan mehevä. Suomalaiset raaka-aineet ja ulkomaalainen respeti yhdistyvät loistavasti.

Kesätori tarjoaa seudun asukkaille paitsi mahdollisuuden hankkia lähiruokaa, myös hyvän paikan istua kiireettömästi kahvilla ja vaihtaa kuulumiset. Juuri tällaista maaseudun elämän toivoisikin olevan.

 

Yhteystiedot:

Kurjen tila
Rautialantie 419
37470 Vesilahti

Nettisivu

Facebook

Iloisen Pojan Lähiruokakauppa matkustaa lähellesi

Kauppa-auto kuuluu menneisyyden maaseutumielikuviin, joten missäpä olisikaan oudompaa törmätä sellaiseen kuin Töölön torilla? Siellä se silti seisoo joka torstai. Auto kuuluu pirkanmaalaisille Iloisen Pojan Lähiruokakaupan yrittäjäpariskunnalle Pasi ja Anna Tanniselle.

Anna ja Pasi Tanninen aloittivat pientuottajina ja päätyivät lähiruoka-auton kauppiaiksi.

Anna ja Pasi Tanninen aloittivat pientuottajina ja päätyivät lähiruoka-auton kauppiaiksi.

Tanniset ovat Töölön torilla nyt kahdeksatta kertaa, ja asiakkaita kauppa-autossa tuntuu riittävän. Iloisen Pojan Lähiruoan myymäläauto on kaikkea muuta kuin pelkkä pyörillä kulkeva lähikauppa. Suurinta osaa tuotteista ei löydä isoista marketeistakaan. Autosta löytyy muun muassa pienjuustoloiden juustoja, pienpanimoiden oluita, aivan uusia kasvisruokia, lihaa strutsista karhuun ja 300 vuotta vanhaan juureen leivottua ruisleipää.

Iloisen Pojan lähiruoka-auto Töölön torilla.

Iloisen Pojan lähiruoka-auto Töölön torilla.

– Oikeastaan idea lähti siitä, että pientuottajan on vaikea saada markettien hyllyille tuotteita, kun pitää olla toimitusvarmuus, ja pienien erien kohdalla ei aina voida antaa takeita siitä, että hyllyt ovat täynnä, kertoo Anna Tanninen.

Iloisen Pojan kauppa-auto kulkee pääasiassa Pirkanmaalla. Pysäkkejä on lähes joka puolella, yhteensä noin sata. Töölössä auto on joka toinen torstai kesäasukkaiden pyynnöstä. Moni haluaa ostaa Iloisen Pojan lähituotteita talviaikaankin. Vaikka Tanniset aloittivat toimintansa perinteisen kauppa-auton tavoin maaseudulla, on kysyntää palvelulle heidän mukaansa etenkin kaupungissa.

Kasvissyöjä löytää hyllyiltä mielenkiintoisia uutuuksia.

Kasvissyöjä löytää hyllyiltä mielenkiintoisia uutuuksia.

– Ihmiset on täällä rohkeampia, uskalletaan kurkata sisälle, Anna kertoo.

Iloisen Pojan lähiruoka-auton valikoimassa on laajennettu lähiruoan käsittävän Suomessa valmistetut tuotteet. Monet tuotteet päätyvät kyytiin kauppa-auton reitiltä, joten hiilijalanjälki ei kasva, vaikka ne kulkisivat kauemmaksi.

– Tänäänkin otettiin luomukananmunia mukaan matkalta, Pasi kertoo.

1700-luvun juureen leivottu ruisleipä on monelle asiakkaalle riittävä syy ostosreissulle.

1700-luvun juureen leivottu ruisleipä on monelle asiakkaalle riittävä syy ostosreissulle.

Autosta löytyy myös kattava valikoima pienpanimoiden oluita.

Autosta löytyy myös kattava valikoima pienpanimoiden oluita.

Tanniset pyrkivät keräämään kyytiin pieniäkin eriä erilaisia tuotteita. Siinä on selvästi onnistuttu, sillä aivan vieraiden tuotteiden määrä jaksaa ihmetyttää. Miten näin pieneen autoon mahtuukaan näin paljon kaikkea uutta ja ennennäkemätöntä.

Mainita täytyy myös Iloisen Pojan omat tuotteet. Pasi Tannisen reseptiikalla syntyy muun muassa säilöntäaineettomia valmislounaita, oluita, sahtia, hilloja, oma maustesarja ja nyt joulun alla myös glögiä.

Iloisen Pojan omassa keittiössä syntyy säilöntäaineettomia valmisruokia.

Iloisen Pojan omassa keittiössä syntyy säilöntäaineettomia valmisruokia.

Aitoon kauppa-autokokemukseen kuuluu keskeisenä osana palvelualtis kauppias. Siinä Tanniset loistavat. Pasilla riittää juttua niin tuotteista kuin raaka-aineista, ja moni asiakas löytää mukaansa monta asiaa, joita ei ollut edes osannut kysyä. Jos jotain ei löydy, pyrkii kauppias toimittamaan sitä myöhemmin. Perinteet ovat kunniassa myös kauppiaan ja asiakkaiden välisessä luottamuksessa.

 – Meillä on perinteinen sininen ruutuvihko, johon merkitään, jos jollain ei ole rahaa mukana, niin voi maksaa sitten myöhemmin, Pasi Tanninen sanoo.

Yhteystiedot:

Nettisivu

Facebook