Superfood jalostuu laseihin ja lautaselle – eläköön suomalainen marja!

Yhteistyössä Visit Kouvola

Kotimaiset marjat ja hedelmät ovat tunnetusti varsinaista superfoodia. Metsissä, pihoilla, viljelmillä ja soilla kasvaa mittaamaton aarreaitta. Huonokin satovuosi kypsyttää lähes 100 kiloa luonnonmarjaa jokaista suomalaista kohti, eli yli 500 miljoonaa kiloa. Viljelmillä marjoja tuotetaan vuosittain noin 15 miljoonaa kiloa. Huimia lukuja, ja silti arvioidaan, että esimerkiksi mustikan sadosta saadaan talteen vain 3–10 prosenttia.

Yhden siivun tästä valtaisasta marja- ja hedelmämäärästä hyödyntävät ja jalostavat tilaviiniyrittäjät. Suomessa on 25 tilaviinituottajaa. Lähdimme tutustumaan heistä kahteen. Yhteistä on, että molemmat juhlivat tänä vuonna 20-vuotista taivaltaan tilaviiniyrittäjinä, ja molempien yrittäjyys on lähtenyt liikkeelle rakkaasta harrastuksesta. Suuntana siis Kymenlaakso ja siellä Elimäki ja Verla.

Mustila Viini – rakkaudesta kartanoperinteeseen

📌 Mustilan Puistotie 21, Elimäki
ℹ Kotisivut

Mustilan viini tulee kohdalle, kun ajelee 6-tietä Helsingistä itään, noin 25 kilometriä ennen Kouvolaa. Päätieltä ei juurikaan tarvitse poiketa: seuraa vain opasteita Mustila Viini ja Mustila Arboretum. Pieni poikkeama kuutostien jylinästä, ja itsensä löytää viinipuodin ja ihastuttavan puutarhamyymälän edestä. Vain pienen matkan päästä lähtee reitti varsinaiseen satumetsään, Suomen suurimpaan puulajipuistoon, Arboretum Mustilaan. Se onkin toinen tarina, ja siihen voit tutustua tästä.

Viinitupa on tilan entinen maitohuone.

Puodissa meidät ottaa vastaan Mustila Viinin emäntä ja omistaja Maria Tigerstedt. Tänä vuonna vietetään viinitilan ja -puodin 20-vuotisjuhlaa. Marjan päätös ryhtyä tilaviiniyrittäjäksi alkoi harrastuksesta ja rakkaudesta kartanoperinteeseen. Enää toimintaa ei voi kutsua harrastukseksi, mutta kartanoperinteellä on edelleen vahvat vaikutteet Mustilan viinien ja hillojen tuotannossa. Tilalla valmistettavien hillojen ja liköörien reseptit ovat isoäitien perua, ja viineissä heräävät eloon kartanon luonto, elämä ja historia. Tilan ensimmäinen viini, Mustan Everstin kosto, on kunnianosoitus Mustilan kartanon ikiomalle kummitukselle. Tarinoita riittää.

Kaikki viinit valmistetaan kotimaisista raaka-aineista, joista puolet tulee sopimusviljelijöiltä ja puolet kotipuutarhoista ja -poimijoilta. Raaka-aineet saadaan läheltä, 95 prosenttia raaka-aineista tulee 30 kilometrin alueelta. Vain karpaloita ja lakkaa ostetaan Pohjois-Suomesta. Kaikilla viineillä on Joutsenlippu. Monet ovat myös palkittuja lajissaan, kuten Vuoden 2018 Tilaviiniksi valittu Syysunelma, jonka vivahteikas maku syntyy viherherukasta.

Karvajalka seurusteluun ja savulohelle, Syysunelmaa kannattaa suosia keskitalvellakin ja Mustan Everstin kosto on oikea valinta villasukkien ja takkatulen seuraan.

Kiinnostus suomalaisia marjaviinejä kohtaan on kasvussa. Erityisesti nuoret aikuiset ovat löytäneet vivahteikkaat marjaviinit, eli kuten Maria nauraen kertoi, suomalaiset marjaviinit ovat saavuttaneet hovikelpoisuuden. Kotimaisiin raaka-aineisiin ja lähiruokaan panostavissa helsinkiläisissä ravintoloissa marjaviinit ovat suosiossa, ja niitä on listalla useissa ravintoloissa.

Videolla Maria Tigerstedt kerää herkkukassin.

Puodin puolella pääsimme tutustumaan laajaan valikoimaan viinejä, hilloja ja holittomia.

Maria muistutti, että marjaviinejä ei pidä verrata rypäleviineihin: se on kuin vertaisi kalaa ja liharuokaa keskenään. Viinit valmistetaan eri raaka-aineista, ja marjaviinissä täytyy maistua marja. Siitä on turha etsiä tanniineja tai rypäleen vivahteita.

20 vuotta on pitkä aika yrittäjänä, ja sinä aikana myös suomalaisten viinimaku on muuttunut. Erityisesti makutottumusten muutokset näkyvät Marian mukaan sokerimäärissä. Sitä onkin vähennetty lähes kaikissa viineissä, ja monia valmistetaan ilman lisättyä sokeria. Suosittua Kartanon juhlaviiniä valmistetaan puolikuivana ja puolimakeana. Raaka-aineena ovat kotipuutarhoista riivityt valkoherukat.

Kesällä viinipuodilla käykin säännöllisesti kotipuutarhureita tuomassa raaka-aineita. Pieniäkin määriä voi tuoda, vaikka muutaman kilon. Marjoista maksetaan kilohinta. Seuraavan vuoden tuotevalikoima määräytyy pitkälti edellisen vuoden marjasadon mukaan. Tänä vuonna herukoista ja karviaisista saadaan hyvä sato. Luonnonmarjat, kuten mustikka, ovat kärsineet eniten kesän kuivuudesta.

Ennen marjojen poimimista kotipoimijan täytyy varmistaa marjojen tarve viinitilalta. Toisinaan joistakin marjoista voi olla ylituotantoa. Marjojen täytyy olla saman päivän aikana poimittuja. Kun marjat on viinitilalla punnittu, ne pakastetaan ja mehustetaan sitä mukaan kun tarvitaan. Pakastetuista marjoista mehu irtoaa parhaiten.

Vadelmia, mustikoita, mustaherukkaa, pihlajanmarjoja, lakkaa, kirsikkaa, minttua, ruusukvitteniä…

Myymälän hyllyillä on paitsi viinejä, siidereitä ja limonaadeja, myös hilloja jokaiseen makuun. Saimme erinomaisia käyttövinkkejä, jotka otetaan testiin välittömästi. Konjakkipihlajanmarjaa jäätelön ja juustojen kaveriksi, kirpeän raikas ruusukvitteni aateloi paahtoleivän ja on erinomainen kumppani pehmeille juustoille, kirsikkahyytelö sopii mainiosti juustokakun rinnalle ja minttuhyytelö on suklaakakkuleipurin salainen ase. Ripaus konjakkia kakun kostukkeeksi, ja lopputulos on suussasulava.

Kesän 2018 uutuus on kirsikkalimonadi. Maku ja väri tulevat vain kirsikoista, 30 prosenttia limonadista on kirsikkamehua.

Sanoimme kiitos ja kippis, matka jatkui kohti Verlaa.

Viiniverla – kotimaisten luomuviinien kotipesä

📌 Verlantie 295, Verla (Verlan tehdasmuseon alueella)
ℹ Kotisivut

Elimäeltä on vajaan tunnin matka Verlan kylään, Kouvolasta tarkalleen 32 kilometriä. Verlan ruukkikylä perustettiin aikoinaan samoihin aikoihin kun Kymenlaakson suuria koskia ryhdyttiin valjastamaan puunjalostusteollisuuden käyttöön. 1800-luvun lopulla Verlassa käynnistyi puuhiomo ja pahvitehdas. Tuotanto jatkui vilkkaana lähes sata vuotta. Vuonna 1972 Verlasta tuli Suomen ensimmäinen tehdasmuseo, joka kertoo koko Suomen puunjalostusteollisuuden historiasta.

Verlan ruukkikylä on vierailun arvoinen.

Idyllinen ruukkikylä hyväksyttiin UNESCOn Maailmanperintökohteeksi vuonna 1996. Verla on pieni tiivis kylä, jonne mahtuu valtava määrä historiaa, upeaa luontoa, Repoveden kansallispuisto aivan kivenheiton päässä, kaunis puisto ja puutarha, esihistoriallisia kalliomaalauksia ja nykypäivän käsityöläisiä, puoteja ja pajoja. Meidän retkemme kohteena oli yksi nimenomainen käsityöläinen ja puodin pitäjä.

Vanhassa myllymakasiinissa touhuaa 20-vuotisjuhlavuottaan viettävä tilaviiniyrittäjä Juha Kuronen. Tunnelmallisessa viinipuodissa pääsimme maistelemaan, mutta ennen kaikkea kuuntelemaan Juhan tarinointia tilaviiniyrittäjän ensiaskelista, viinituotannon haasteista Suomessa ja tulevaisuuden näkymistä.

Ensimmäinen kosketus viininvalmistukseen Juhalla oli jo 1980-luvulla äitinsä ylisuuren punaviinimarjasadon kanssa. Kiireinen It-ammattilainen tuli äidin apuun, hankki välineet ja toivorikkaana aloitti ensimmäisen viinieränsä valmistuksen. Lopputuotos meni kompostiin.

Ensimmäinen punaherukkakokeilu ei lannistanut tekijää, päinvastoin. Seuraavan erän hän valmisti halvoista italialaisista viinirypäleistä, joita korttelin K-kauppa myi hintaan 0,70 € / kilo. Nyt viini kävi, ja makukin oli jo ihan toista. Työkaverit kehuivat, ja insinööri jatkoi viiniharrastustaan.

Kesällä 1993 lomamatka suuntautui Ranskaan, jossa Juha kierteli calvadoksen ja hyvän viinin perässä. Sattuman vai kohtalon kautta, Juha jäi paikalliselle viinitilalle oppimaan kahdeksi viikoksi kuohuviinin valmistusta. Ranskan tunnetuin kuohuviini on tietysti Champagnen alueen kuohuviiniä, samppanjaa. Muun Ranskan kuohuviinejä kutsutaan nimityksellä crémant. Valmistustapa on sama, alue eri, ja crémantissa käytetään vaihdellen paikallisia rypälelajikkeita.

Viiniverla keskittyy yhä enemmän alkoholittomiin juomiin.

Ranskan loman jälkeen kipinä viinintekoon leimahti tosissaan, ja vuonna 1998 Juha muutti vaimonsa Pian kanssa Salonsaaren tilalle Jaalaan ja ryhtyi täysipäiväiseksi tilaviiniyrittäjäksi. Tilan juuret ulottuvat 14. vuosisadalle, pelloilla on viljellyt jo useampi sukupolvi. Nyt tilalla kasvaa 1200 viinimarjapensasta, karviaisia, maatiaisomenapuita, päärynöitä, luumuja, kirsikoita ja kriikunoita. Näistä tehdään viinejä, marjalikööreitä, väkeviä alkoholijuomia, siideriä, tisleitä ja alkoholittomia juomia, joita myydään talvisaikaan tilalla ja kesällä Verlan viinipuodissa. Tilan ensimmäinen viini kunnioittaa tilan historiaa. Hevosen mukaan nimetty Helinä, keltaisista karviaisista valmistettu valkoinen kuohuviini, on palkittu useana vuonna kansallisissa tilaviinikilpailuissa.

Hämyisen puodin etuosassa on myymälä ja takaosassa tila maistella Viiniverlan tuotteita.

Viiniverlan erityisyys ovat Juhan Ranskasta kesälomallansa hakemat opit. Tilan viinit valmistetaan perinteisellä ranskalaisella samppanjamenetelmällä. Perinteinen pullokäyminen antaa kuohuviinille kestävän kuohun ja samalla parantaa viinin säilymistä jopa vuosia. Siiderit puolestaan käyvät spontaanisti omilla hiivoillaan ja ovat maultaan ranskalaistyylisiä maalaissiidereitä. Raaka-aineet saadaan Kurosen omasta luomupuutarhasta tai lähialueen sopimusviljelijöiltä. Vuodesta 2000 alkaen tuotanto on ollut luomua.

Kippis – valkoisista viinimarjoista tehty alkoholiton kuohu on kaunis lasissa ja raikas suussa.

Viiniverlan tuotanto suuntautuu yhä vahvemmin alkoholittomiin juomiin. Niitä Juha kehittää ja valmistaa yhtä suurella intohimolla ja tarkkuudella kuin 20 vuotta sitten ensimmäisen erän Helinää. Luomumehut, limonadit ja glögit ovat saaneet rinnalleen runsaan valikoiman alkoholittomia viinejä ja kuohuvia. Ennen kotimatkaa kippistelimme mekin piccolo-pullon Verlan vaaleaa kuohua. Raikasta ja helmeilevää!

Jos reitti suuntautuu Kymenlaaksossa vielä Kotkan seudulle, kannattaa piipahtaa myös Jaakkolan tilalle, josta marjojen lisäksi voi ostaa hillot, mehut, glögit ja oman tuotannon hunajaa. Kymenlaakso on täynnä toinen toistaan makeampia paikkoja!

Jaakkolan tila

Hurukselantie 2056
46930 Kotka
Ajankohtaiset tapahtumat ja aukioloajat tilan Facebook-sivuilta.

Lue myös juttusarjan aiemmat osat

Kolme maukasta vinkkiä retkeilijälle: nämä herkkuhetket kannattaa Repoveden-reissulla ehdottomasti kokea

Makuja Kymijoen rannoilla: Keisarinmajan Kahvila ja Kymen Paviljonki

Kotkan saariin seilataan tuurilla: Fort Elisabeth eli Varissaari

Ikivanhoja ja vähän uudempia ruokaperinteitä Itä-Suomessa: esittelyssä vety, atomi ja särä

Herkuttele suussa sulavalla savulohella kutostien varrella: näistä taukopaikoista ei kannata ajaa ohi!

Kahvilaelämää kaakossa: kolme kohdehelmeä, joista ei kannata ajaa ohi

Gluteenittoman luomukauran syntysijoilla Konneveden Hinkkalassa

Rautalammin ja Konneveden rajalta läheltä Kivisalmen siltaa kääntyy hiekkatie Leskelänkylälle. Tie mutkittelee ensin metsässä ja nousee sitten kukkulan laelle, josta aukeavat kauniit peltomaisemat ja takana siintää Etelä-Konneveden ulappa. Peltoaukean reunalla rannan tuntumassa kohoavat Hinkkalan tilan rakennukset: vanha valkoinen päärakennus, pitkä punamultainen hirsiaitta, navetta ja pieni punainen mökki, joka toimii kokoustalona. Ympäröivät pellot ovat hennolla oraalla ja pellon reunalla komeilee korkea viljankuivaamo. Ruokaretki on kutsuttu paikalle, koska nyt ollaan gluteenittoman luomukauran syntysijoilla.

Hinkkalan kartanon pelloilla gluteeniton luomukaura on juuri itänyt toukokuun lopulla.

Viljankuivaamo odottelee jo tulevaa satoa.

Hinkkalan tilan pihapiirissä tuntuu historian havinaa. Jos rakennukset osaisivat puhua, niillä olisi todella paljon kerrottavaa. Tila sijaitsee nykyisen Konneveden puolella, joka oli aikanaan osana Rautalammin suurta emäpitäjää. 1800-luvulla Hinkkalan tilaa isännöi Albert Kukkonen, joka oli yksi Rautalammin tunnetuista kansanrunoilijoista. Albertin ja hänen topakan puolisonsa Josefinan hoidossa Hinkkalan tilasta kehittyi aikansa edistyksellinen suurtila, jossa järjestettiin karjanhoito- ja käsityökursseja. Hinkkalassa myös kirnuttiin voita, jota lähetettiin Helsinkiin ja sieltä aina Englantiin asti.

HInkkalan kartanon päärakennus on nähnyt monta sukupolvea.

Hinkkalan nykyinen isäntä Olli-Pekka Jalkanen jatkoi esi-isiensä jäljissä tilan viljelyä ja siirsi kaikki pellot luonnonmukaiseen tuotantoon. Viljelyn rinnalla alettiin 2000-luvun alussa harjoittaa myös lomamökkien vuokrausta. Matkailu alueella vilkastui entisestään lähelle perustetun Etelä-Konneveden kansallispuiston myötä, joten Hinkkalassa päätettiin lomamökkien lisäksi kehittää muutakin oheistoimintaa. Koska tilalla on pitkät perinteet maataloustuotteiden jatkojalostuksesta, lähdettiin uusia toimintoja suunnittelemaan gluteenittoman luomukauran ympärille. Idea Hinkkalan tilan gluteenittoman kauran jalostuksesta lähti itämään ja kolmen vuoden hauduttelun tuloksena syntyi Albert, Hinkkalan kartanon gluteeniton luomukaurahiutale.

Hinkkalan kartanon gluteenittoman luomu tuoteperheen ensimmäinen edustaja on Albert kaurahiutale. Kuva: Hanna-Mari Järvinen

Albertin pakkauksessa on kätevä kaatonokka.

Albert kaurahiutaleen pakkaussuunnittelun yhteydessä luotiin samalla oma Hinkkalan kartanon brändi, jossa yhdistyvät kartanon pitkä historia, luonnonmukaisuus ja ihmisen hyvinvoinnin huomioiminen. Olli-Pekka ja Sointu Jalkanen ovat molemmat kiinnostuneita terveellisestä ravinnosta ja he haluavat omilla tuotteillaan tarjota vaihtoehtoja tämän päivän kiireiselle ja stressaantuneelle kuluttajalle. Ensimmäiset Albert-kaurahiutaleet tulivat markkinoille maaliskuussa 2018 ja niitä on siitä lähtien toimitettu vähittäiskauppoihin eri puolille Suomea. Toistaiseksi Hinkkalan kartano ei ole halunnut toimittaa tuotteitaan keskusliikkeille, vaan hoitaa kaikki toimitukset omin voimin.

Hinkkalan kartanon isäntä Olli-Pekka Jalkanen esitteli Albertia Lautasella -messuilla Helsingissä. Kuva: Hanna-Mari Järvinen

Olli-Pekka ja Sointu Jalkanen ovat molemmat kiinnostuneita terveellisestä ravinnosta. Kuva: Hanna-Mari Järvinen

Kauniin ja kätevänkokoisen pakkauksen johdosta Albert soveltuu erinomaisesti tuliaisiksi ja vaikka matkamuistoksi. Pakkauksen kyljessä on reseptejä, joita löytyy lisää yrityksen nettisivuilta ja Instagrammista. Kaikki reseptit ovat yrittäjäperheen itse kehittämiä ja testaamia. Olli-Pekka pukee kotona mielellään essun eteensä ja alkaa tehtailla kaurahiutaleesta erilaisia luomuksia. Hiutaleet voi jauhaa blenderissä, jolloin niistä saadaan herkullista kaurajauhoa. Kaurajauhoja on testattu leipien, munkkien, lettujen ja tortillojen valmistukseen ja onpa niillä leivitetty jopa muikkuja. Hinkkalan kaurajauhoilla leivitetään muuan muassa rautalampilaisen kesäravintola Raitin muikut.

 

Hinkkalan kartanon gluteenittomat kauraleipäset

4-6 kpl

2 dl maustamatonta jogurttia
0,5 tl suolaa
0,5 tl sokeria
0,25- 0,5 tl soodaa
1 rkl öljyä, esim oliivi- tai rypsiöljy
2 dl Albert kaurahiutaleita tai blenderissä tehtyä kaurajauhoa

Valmistus:

  1. Sekoita jogurtti ja öljy
  2. Lisää kuivat aineet ja sekoita tasainen taikina.
  3. Tee pellille 4-6 leipästä.
  4. Paista 225 noin 10-15 min kunnes kauniin ruskeita. Nauti lämpöisenä.

 Vinkki: Voit lisätä taikinaan myös tuoreita tai kuivattuja villiyrttejä.

 

Kauratortillat a la Olli 

2 dl kaurajauhoja (Albert kaurahiutaleista blenderissä nopeasti)
2 dl perunajauhoja
2 dl vettä
1 tl suolaa
1 rkl öljyä

Valmistus:
Sekoita kuivat aineet, lisää vesi ja lopuksi öljy. Taikina on heti valmis.
Kauli ohuita lettuja ja paista hetki molemmilta puolilta esimerkiksi oliiviöljyssä.
Lisää täytteet ja herkuttele.

Reseptit: Hinkkalan kartano

 

Hinkkalan kartano

Hinkkalantie 130

44350 Istunmäki

P. 050 5168 167

maatila@hinkkalantila.com

hinkkala.fi

www.facebook.com/hinkkalankartano/

Instagram: #hinkkalankartano

 

 

Tallenna

Vappuna juhlitaan roseteilla ja marjasimalla!

Vapun juhlinta on sekoitus useita perinteitä. Muinaissuomalaiset juhlivat toukojuhlaa ja sytyttivät pelloille kokkoja pahojen henkien pois ajamiseksi.

Nimensä vappu on saanut keskiajalta, jolloin 1. toukokuuta vietettiin Valpurgin pyhimykseksi julistamisen päivää. Myöhemmin vappu leimautui työläisten ja ylioppilaiden juhlapäiväksi. Keskeistä kaikelle juhlinnalle jo aikojen alusta lähtien on ollut runsas syöminen ja juominen.

Nykypäivänä suositut vappuherkut sima ja tippaleivät olivat tunnettuja jo 1700-luvun Suomessa. Mitään erityisiä vapun ruokia ne eivät kuitenkaan olleet.  Yleisenä janojuomana tarjottavaa simaa juotiin ympäri vuoden ja tippaleipiä tarjottiin esimerkiksi hautajaisissa ja muissa juhlatilaisuuksissa.

Unholaan jääneet rosetit

Nyt jo hiukan unholaan jääneillä vappuherkuilla roseteilla herkuteltiin sen sijaan yleisesti vappuna jo ainakin 60–70 -luvulla. Ja kannattaa herkutella edelleenkin, sillä ne ovat monen mielestä huomattavasti herkullisempia kuin munkit tai tippaleivät.

Rosetit ovat entistaikojen vappuherkku, joita moni on syönyt lapsuudessaan.

Rosettienkin perinne on varmasti huomattavasti pitempi, sillä resepti löytyy yhdestä suomalaisten keittokirjojen klassikosta, vuonna 1908 ensimmäistä kertaa julkaistusta Kotiruoka-kirjasta.

Rosettien tekemiseen tarvitaan rosettirauta.

Helppoja ja nopeita valmistaa

Mitkä lie olleet rosetin unohduksen syyt, ei se valmistustekniikasta ainakaan ole kiinni. Rosetit ovat nimittäin äärettömän helppoja ja nopeita tehdä; Taikinaa ei tarvitse vaivata, kohotella tai odotella, eikä pyörittelyn kanssa tarvitse pähkäillä kuten munkkien leivonnassa. Rosetteja tehdessä ei tarvitse stressata myöskään pursotuksen ja erilaisten muottien kanssa, kuten tippaleipien valmistuksessa.

Rosettien valmistamiseen ei tarvitse muuta kuin paksupohjainen kattila ja rosettirauta. Nyt vaan kipin kapin mummolan kaappeja koluamaan, ja rosettiraudat kuumiksi! Uusinakin rosettirautoja myyvät useat keittiötarvikeliikkeet.

Rosetit 

3 kananmunaa

2,5 dl kermaa

1 dl sokeria

2.5 dl vehnäjauhoja

2 rkl perunajauhoja

½ tl vaniljasokeria

Rypsiöljyä uppopaistamiseen.

Taikinaan voi lisätä vaniljasokerin sijaan myös aitoa vaniljaa, tai esimerkiksi ripauksen kardemummaa.

Sekoita kananmunat ja sokeri pehmeäksi tahnaksi. Lisää sen jälkeen jauhot ja sekoita kunnes taikina on sileää. Lisää lopuksi kerma, ja sekoita.

Kuumenna öljy kuumaksi (noin 170-180 astetta) paksupohjaisessa kattilassa. Öljy on tarpeeksi kuumaa kun pieni pala leipää ruskistuu nopeasti ja leivänpala ”sihisee” öljyssä.

Kuumenna rosettirautaa ensin öljyssä ja valuta ylimääräinen rasva pois. Jos rauta ei ole tarpeeksi kuuma, jää taikina siihen kiinni. Kiinnijääneen rosetin voi irrottaa raudasta varovasti veitsellä. Varo kuitenkin roiskuttamasta kuumaa öljyä.

Upota sen jälkeen rosettirauta taikinaan raudan yläreunaan asti. Jos rauta uppoaa liian syvälle taikinaan, ei valmis rosetti irtoa raudasta.

Nosta sen jälkeen rauta taikinasta, ja anna taikinan kuivua hetki ennen kuin upotat raudan kuumaan rasvaan. Pidä rautaa kokonaan rasvan alla hetken, ja kun rosetti irtoaa raudasta anna sen paistua kullanruskeaksi.

Nosta valmis rosetti pois öljystä reikäkauhalla ja nosta valumaan talouspaperin päälle. Rosetti on vielä pehmeä tässä vaiheessa, mutta muuttuu kuivuessaan rapeaksi. Koristele jäähtyneet rosetit tomusokerilla.

Koristele jäähtyneet rosetit tomusokerilla.

Uppopaistaminen on oikein tehtynä täysin turvallinen tapa valmistaa ruokaa. Muista kuitenkin, että öljyn sekaan ei saa mennä yhtään vettä, ja jos ylikuumentunut öljy sattuisi syttymään tuleen, ei sammuttamiseen saa käyttää vettä. Sammuta öljypalo sammutuspeitolla tai pienempi palo kattilan kannella.

Rosettien seuraksi sopii mainiosti marjoilla maustettu sima. Punaherukka antaa simalle upean, keväisen värin.

Punaherukka-sitruunasima

6-7 dl punaherukoita

250 gr fariinisokeria

250  gr sokeria

1 sitruunan mehu

4 l vettä

Pikkurillinpään kokoinen pala tuoretta hiivaa

Sokeria ja rusinoita (rusinat voi jättää myös pois)

Kesän kolkuttaessa ovella ja uutta marjasatoa odotellessa voi pakastimeen unohtuneet marjat käyttää mainosti siman valmistukseen. Marjasimaan voi käyttää ihan mitä vain kotimaisia marjoja.

Survo marjat kevyesti rikki. Lisää marjat kattilaan sokereiden kanssa, ja lisää sen jälkeen yksi litra vettä. Kuumenna kiehuvaksi ja anna kiehua hetken.

Ota sen jälkeen kattila pois liedeltä ja lisää loput kolme litraa vettä ja sitruunan mehu. Anna liemen jäähtyä kädenlämpöiseksi ja lisää sen jälkeen pieneen vesitilkkaan sekoitettu hiiva.

Anna siman käydä huoneenlämmössä noin vuorokauden. Siivilöi sima ja pullota puhtaisiin pulloihin. Lisää jokaiseen pulloon noin yksi teelusikka sokeria ja halutessasi rusinat.

Sulje pullot, mutta älä liian tiukkaan, sillä paine pulloissa kasvaa käymisen jatkuessa. Pane pullot jääkaappiin. Sima on valmista noin 5-7 päivän kuluttua.

 

Kuvat: Hanna-Mari Järvinen ja Iiris Setianto.

Kuvausjärjestelyt: Iiris Setianto.

Rosettien resepti: Kotiruoka, keittokirja kotia ja koulua varten. Otava, 1962. 25. painos.

 

Pasha tuo pääsiäisen

Happaman raikas ja syntisen kermainen pasha kuuluu erottamattomana osana pääsiäisen viettoon. Kovin pitkät perinteet pashalla ei Suomessa kuitenkaan ole. Pasha on alun perin ortodoksiperinteeseen kuulunut pääsiäisruoka, joka on kulkeutunut Suomeen Venäjältä siirtokarjalaisten myötä. Suomalaisissa juhlapöydissä se alkoi yleistyä 70-luvulla.

Rahkaa, kermaa, munia ja voita sisältävä pasha on niin tuhtia syötävää, että yhdestä ”pyramidista” herkuttelee ainakin 4-6 henkeä. Pashan voi tarjoilla ihan sellaisenaan tai pullan päälle levitettynä.

Pasha on saanut nimensä heprean pääsiäistä merkitsevästä sanasta pesah. Karjalan kannaksen ortodoksialueilla pasha oli paastonajan loppumisen herkkuruoka, johon hyödynnettiin paaston aikana käyttämättä jääneet maitotuotteet. Korkeita, tornimaisia pashoja sai myös ostaa viipurilaisista ja terijokelaisista leipomoista.

Pashaa syödään perinteisesti pääsiäisyön juhla-aterialla jälkiruokana joko sellaisenaan tai yhdessä teen ja kulitshi-pullan kanssa. Pyramidin muotoisessa puumuotissa valmistettu pasha koristellaan usein kristillisen perinteen mukaisesti tuohuksella ja se voidaan viedä myös kirkkoon siunattavaksi ennen juhla-ateriaa.

Pashaa on perinteisesti tehty pyramidin muotoisessa muotissa. Pyramidin muodon kerrotaan olevan vertauskuvan Vapahtajan ruumisarkusta tai toisen käsityksen mukaan muistuttavan israelilaisten orjuudesta Egyptissä.

Keitettyjä tai raakapashoja

Pashan resepteissä pätee sama sääntö kuin muissakin perinneresepteissä: yhtä ja oikeaa reseptiä ei ole olemassa. Reseptejä on yhtä monta kuin tekijöitäkin. Ne ovat kulkeutuneet sukupolvelta ja suvulta toiselle, ja jokainen kokki on muokannut reseptiä omien mieltymystensä mukaiseksi.

Huolimatta reseptien moninaisuudesta, ovat perusraaka-aineet pashassa aina samat: rahkaa, voita, sokeria, munia ja smetanaa tai kermaa. Pasha maustetaan usein pähkinöillä, manteleilla, rusinoilla, tai kuivatuilla hedelmillä. Pasha voidaan valmistaa joko keittämättömänä raakapashana tai keitettynä, jolloin se säilyy pidempään ja voidaan valmistaa ajoissa ennen juhla-ateriaa.

Mikä tahansa muotti sopii

Pashan tekeminen on yksinkertaista: Jommallakummalla tavalla tehty massa valutetaan pashamuottiin ja sen annetaan jähmettyä jääkaapissa 12-24 tuntia. Pashan voi tehdä joko puisessa, varta vasten pashan tekoon tarkoitetussa muotissa tai esimerkiksi siivilässä. Myös kukkaruukku käy, tai mikä tahansa muotti, jonka pohjassa on reikä mistä ylimääräinen hera pääsee valumaan pois. Heraa ei kannata heittää menemään, sen voi käyttää hyvin esimerkiksi sämpylöiden taikinan nesteenä.

Yhden isomman pashan sijaan näyttävän jälkiruoan pääsiäisen juhlapöytään saa myös tekemällä jokaiselle ruokailijalle oman pienen pasha-annoksen. Muottina voi käyttää esimerkiksi pientä jogurttipurkkia.

Muotti vuorataan joko harsolla tai elintarvikekäyttöön tarkoitetulla kuituliinalla, josta jää pashaan hienovaraisempi jälki kuin paksusta harsosta.

Perinteinen pashamuotti valmistetaan puusta. Muotissa on neljä irrallista seinää, jotka kiinnitetään toisiinsa puutapeilla. Yhden seinän sisäpuolelle on kaiverrettu kyrilliset kirjaimet XP, jotka ovat alkukirjaimet sanoista Hristos Voskrese, Kristus on ylös noussut. Vastakkaiselle puolelle on usein kaiverrettu ortodoksinen risti. Puisia pashamuotteja voi ostaa esimerkiksi Helsingin ja Uudenmaan Näkövammaiset ry:n omistamasta Annansilmä-Aitasta.

Paras pasha syntyy itse tehdystä rahkasta eli uunipiimästä. Teollista rahkaa käytettäessä kannattaa valita ei-pehmeä rahka, ja valuttaa sitä harsolla peitetyssä siivilässä vähintään kuusi tuntia tai yön yli, jotta ylimääräinen neste valuu pois. Pashan päälle voi laittaa painon, joka tekee pashasta kuivemman. Älä kuitenkaan laita liian raskasta painoa, ettei siitä tule liian kuiva.

Sitruunalla maustettu pähkinäinen pasha

400 gr rahkaa
80 gr voita
135 gr sokeria
2 kananmunaa
160 gr kuohukermaa
3 rkl sitruunamehua
1 sitruunan kuori raastettuna
50 gr pekaanipähkinöitä
0.5 tl suolaa
puolikas vaniljatanko

Laita rahka valumaan harsolla vuorattuun siivilään vähintään kuudeksi tunniksi. Vatkaa huoneenlämpöinen voi ja sokeri kevyeksi vaahdoksi. Lisää sen jälkeen munat yksitellen ja vaahdota massa pehmeäksi. Lisää valutettu rahka ja kerma, ja sekoita varovasti. Halkaise vaniljatanko ja raavi siemenet teräväkärkisellä veitsellä. Lisää vaniljansiemenet rahkamassaan. Kuumenna massaa paksupohjaisessa kattilassa koko ajan sekoittain 85 asteeseen. Älä anna seoksen kiehua, muuten massa juoksettuu ja muuttuu rakeiseksi.

Jäähdytä sen jälkeen massa esimerkiksi kylmään veteen upotetussa taikinakulhossa. Sekoita massaa välillä ja kunnes se on täysin jäähtynyt lisää pieniksi pilkotut pähkinät, raastettu sitruunan kuori, suola ja sitruunamehu. Kaada massa kostetulla harsolla tai kuituliinalla vuorattuun muottiin ja anna jähmettyä jääkaapissa 12-24 tuntia. Kun pasha on valmis, käännä se ylösalaisin tarjoiluvadille ja irrota muotista. Koristele haluamallasi tavalla.

Pääsiäisperinteeseen kuuluvat myös värjätyt kananmunat. Luonnollisen värin kananmuniin saa keittämällä ne vihannes- ja marjaliemissä. Kaunis sininen väri syntyy keittämällä kananmunat punakaalisilpussa. Kurkumanjuuri värjää munat kirkkaan keltaisiksi. Keltasipulin kuoret värjäävät munat kellanruskeiksi, ja punasipuli punaruskeiksi. Marjoista muniin saa erilaisia punaisen sävyjä. Loraus valkoviinietikkaa värjäysliemessä sitoo värin hyvin.

Pashan historiasta lähteenä käytetty:

Irja Seppänen-Pora: Apposkaalista mantsikamöllöön. Karjalan kannaksen kansanruoka. Otava, 1979.

Rauni Väinämö: Paastosta juhlaan ja arkeen. Ortodoksinen keittokirja. Gummerus, 2007.

 

Tallenna

Tallenna

Voihan tohrapottu!

Nyt tuli Niiralan Martoilta sellainen resepti, että on pakko laittaa jakoon. Rakkaalla lapsella on monta nimeä, tälläkin tohrapotun lisäksi potaattipaesti, tohraperu, rasvapottu tai pottumokkeri. Joko herahti vesi kielelle?

Tätä herkkua tarjoilee ravintola Hetki, josta Ruokaretken Heli teki keväällä jutun. Käyhän tutustumassa tämän rempseän savolaisen ruokapaikan tarjontaan. Tapasin yrittäjä Titta Tarvaisen talvella messuilla ja Titan kuvaus tohrapotusta oli niin hersyvä, että pitihän se resepti saada Ruokaretkeläisille jaettavaksi.

Jos tiedät hauskoja ja herkullisia vanhanajan ruokareseptejä, laita meille kuvien kera. Tässä tohrapottu. Leppoisaa viikonloppua!

Vanhanajan ruokareseptejä / Niiralan Martat ry

Tohrapottu

(potaattipaesti, tohraperu, rasvapotut tai pottumokkeri)

1 kg perunoita
1 – 2 sipulia
250 g siankylkeä tai pekonia siivuina
suolaa
(0,25 tl valkopippuria)

Kuori perunat, pilko ne pieniksi lohkoiksi ja keitä vähässä vedessä kypsäksi.
Viipaloi siankylki ja paista paistinpannulla rapeaksi.
Lisää paloiteltu sipuli lihan kanssa kypsymään.
Kaada osa perunoiden keitinvedestä erilliseen kuppiin.
Lisää kypsä liha-sipuliseos perunoiden joukkoon.
Ravista kattilaa, jolloin osa perunoista rikkoutuu (tohraantuu), voit auttaa myös kauhalla.
Lisää suola ja halutessa pippuria.
Tarkista maku ja lisää tarvittaessa myös perunoiden keitinlientä vielä kostukkeeksi.

Nauti vaikkapa puolukkahillon kanssa.

Riistaherkkuja ammattilaisten opeilla

Lieden ääreen on kokoontunut kolme tötteröhattuista mestaria ja heidän kisällinsä. Käynnissä on Ruokaelämyksiä-hankkeen riistaruokakurssi Äänekosken Pokella ja mukana on yrittäjiä ja henkilökuntaa neljästä ruokapalveluyrityksestä Rautalammilta ja Konnevedeltä. Kaikilla on omat tehtävät keittiössä, padat ja kattilat höyryävät ja ilmassa leijuvat huumaavat tuoksut. Välillä porukka kokoontuu yhteisen pöydän ääreen ja keittiömestarit näyttävät, miten riistaa käsitellään oikeaoppisesti. Päivän tavoitteena on valmistaa seisovan pöydän menu sekä neljä erilaista lautasannosta hyödyntäen mahdollisimman paljon kotimaista riistaa. Odotamme jo innolla sitä H-hetkeä, kun saamme kattaa valmiit ruoat pöytään ja pääsemme maistamaan niitä.

Keittiömestari Pertti Asikainen näyttää, miten sorsa leikataan oikeaoppisesti.

Keittiömestari Pertti Asikainen on eläkkeellä oleva keittiömestari, jolla on vuosien kokemus riistan käsittelystä. Joka syksy Pertti paloittelee kymmeniä hirviä paikallisen metsästysseuran talkoojoukoissa ja muukin riista on vuosien varrella tullut tutuksi sekä töiden että harrastusten kautta. Kurssipäivänä Pertti opastaa meitä sorsan leikkaamisen saloihin. Hotelli Albassa keittiömestarina toimiva Lotta Hirvanen neuvoo meitä villisian fileen ja hirven sisäfileen leikkaamisessa ja pihvien muotoilussa. Kolmas keittiömestari on Poken lehtorina toimiva Anne Rantanen, joka kertoo meille päivän mittaan myös omasta työssään Ravintola Oppikokissa, jossa ammattiin opiskelevat kokit pääsevät ensimmäistä kertaa tekemään a la carte -annoksia.

Minun vastuullani kurssilla on jänispadan valmistus.

Padoissa porisee jänistä ja hirveä, pannulla paistuu vasan maksaa, villisian selyksiä sekä hirven sisäfileetä. Seisovaan pöytään valmistamme riistan lisukkeiksi tähtianiksella maustettuja punajuuria, savuporkkanaa, ohrapilahvia ja uunijuureksia. Savuporkkana on yllättävä ruokalaji, sillä se muistuttaa maultaan ja koostumukseltaan kylmäsavustettua lohta. Savuporkkanan resepti onkin syntynyt alun perin Lotan työpaikalla, kun mietittiin vegaanista vaihtoehtoa alkupalapöytään.

Pitäähän pitopöydässä olla myös kalaa, joten työlistalla on myös sinappi- ja valkosipulisilakkaa sekä lohiterriiniä. Pertti on jo kotona valmistanut meille herkullista kylmäsavulohta. Myös yksi riistaruoista on vaatinut ennakkovalmisteluja, sillä pitopöydässä tarjoillaan myös hirven jääpaistia. Jääpaisti valmistetaan käärimällä jäinen paisti folioon ja laittamalla käärö yöksi mietoon uunin lämpöön. Illalla kannattaa myös keittää valmiiksi mausteliemi, johon paisti sitten aamulla upotetaan. Kuuman paistin annetaan jäähtyä ja maustua liemessä vähintään viisi tuntia. Lopputulos on mureaa ja mehukasta syötävää, joka sopii vaikka eväsleivän väliin.

Päivän tuotoksista maisteltavaksi ennättävät ensin lautasannokset, jotka herättävät ruokahalun upealla ulkonäöllään. Maistelemme neljää erilaista annosta ikään kuin alkupaloina ja siirrymme sen jälkeen seisovan pöydän tarjottavien äärelle.

Upeita makuja, ihania uusia ideoita ja mukavaa yhdessäoloa! Ja mikä siinä on työskennellessä, kun aina on joku ammattilainen lähellä, jolta voi kysyä neuvoa.

Hirven châteaubriand, rosmariiniperunaa, pekonipapuja ja punaviinikastiketta

Poron vasan maksaa, perunasosetta, uunijuureksia, ruskistettua sipulia ja karpalohilloa

Riistainen pitopöytä

Vas. jääpaisti hirven lihasta, omenaista sellerisalaattia ja savuporkkanaa. Takana marinoitua punasipulia ja tähtianiksella maustettua punajuurta.

 

Jääpaisti

2 – 2,5 kg hirven paistia

Keittoliemi:

3 l vettä

0,7 dl karkeaa suolaa

2 rkl sokeria

2 rkl katajanmarjoja

2-3 rkl musta-, viher- ja rosepipureita

3 laakerinlehteä

yrttejä oman maun mukaan tuoreina tai kuivattuina

Ota hirven paisti pakastimesta ja kääri alumiinifolioon jäisenä. Pane paisti 85-95-asteiseen uuniin yön yli (7-10 tuntia). Valmista keittoliemi lisäämällä veteen kaikki muut ainesosat. Keitä lientä 10-15 minuuttia ja jäähdytä. Nosta paisti aamulla uunista, poista folio ja pane lämmin paisti kylmään keittoliemeen niin, että se peittyy kokonaan. Anna paistin olla liemessä vähintään 5 tuntia, jotta se maustuu sisältä.

Ohje: Pertti Asikainen

Savuporkkana (vas.) on savukalan korvike vegaaneille.

Savuporkkana

Keitä haluamasi muotoon paloitellut porkkanat 5-10 % suolavedessä, valuta ja mausta savuaromilla.

Ohje: Lotta Hirvanen

 

Tähtianiksella maustettua punajuurta

1 kg punajuuria

Sokeriliemi:

500 g sokeria

5 dl vettä

5 tähtianista

Keitä sokeriliemi ja jäähdytä se huoneenlämpöiseksi. Kuori, paloittele ja keitä punajuuret kypsiksi. Lisää ne liemeen maustumaan.

Ohje: Lotta Hirvanen

Tallenna

Karviaisten tilan vinkki – voimakakku härkäpavuista

Tapasin Karviaisten tilan Katriina Klinckowströmin messuilla, jossa sain maistaa mahtavan mehevää aprikoosi-härkäpapukakkua. Mukaan sain pussillisen härkäpapujauhoja ja kakkureseptin. Omastani ei tullut aivan niin mehevää kun Katriinan tekemästä, mutta muutamalla Katriinan vinkillä seuraava kakku onnistui jo paremmin.

Katriinan leivonnaisissa on runsaasti härkäpapua, usein Katriina korvaa vehnäjauhot kokonaan härkäpavuilla. Omasta kakustani tuli mielestäni parempaa kun korvasin puolet härkäpapujauhoista vehnäjauholla. Mutta makuasia, ja Katriinan kakku vain härkäpavuista oli kyllä onnistuneempi kuin omani. Tässä siis resepti Katriinan ohjeilla ja vinkeillä. Halutessasi voit vaihtaa osan härkäpavuista vehnäjauhoiksi.

Aprikoosi-härkäpapu kakku

  • 300 g kuivattuja aprikooseja
  • 0,8 dl sokeria
  • 3 dl vettä
  • 50 g voita

Keitä aprikoosit, sokeri ja vesi mössöksi. Lisää sekaan voi. Sekoita ja anna jäähtyä.

  • 2 kpl munia
  • 1 dl vettä

Sekoita jäähtyneeseen seokseen kananmunat sekä 1 desilitraa vettä (härkäpapua varten).

Härkäpapu tekee taikinasta rouheisen mössön.

Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää joukkoon.

  • 3,5 dl härkäpapujauhoja
  • 1 tl leivinjauhoja
  • 1 tl soodaa
  • 1 tl vaniljasokeria

Voitele kakkuvuoka voilla tai margariinilla ja kuorruta korppujauholla / gluteenitomalla jauhoilla / sokerilla tai mikä on sopiva sinulle. Paista 45-55 minuuttia, 170 astetta. Kun otat kakun uunista, se ei saa olla keltainen sisältä. Ensimmäiselle omalleni kävi juuri niin, otin kakun liian aikaisin ja se jäi keskeltä raa’aksi. Silloin se maistuu hiukan väkevälle, sanoisinko papumaiselle.

Katariinan vinkki; anna kakun jäähtyä vuoka päällä ettei kakusta haihdu liikaa kosteutta. Kakusta tulee muhevampi.

Omasta kakustani tuli toisella yrittämällä herkullinen ja mehukas.

Aprikoosit voi hyvin korvata myös taatelilla (1 pkt, 250 g). Taatelikakkuun sokeria riittää 1 dl ja vettä kannattaa lisätä 1,5 dl.

Härkäpapu on kiinnostava aine. Olen tykästynyt myös härkäpapurouheeseen, sopii tosi hyvin smoothien tukevoittajaksi, antaa tuhdin proteiinilisän. Suosikkini on banaani-härkäpapurouhe-mansikka-pihlajanmarja-kauramaito, namskis miten hyvää ja terveellistä:)

Vielä muutama vuosi sitten härkäpapua käytettiin lähes pelkästään rehuna. Eikä siinä mitään, mutta onneksi monet viljelijät ovat alkaneet tuottamaan härkäpapu myyntiin. Itse asiassa härkäpapu on viime vuosina noussut kotimaisten kasviproteiinien tähtikaartiin. Kesällä 2017 härkäpavun viljelyala lähestyi perunan viljelyalaa!

Karviaisten tilalla härkäpapua on viljelty vasta kaksi kesää, vuodesta 2016 alkaen. Tilan emäntä, tietotekniikan insinööri Katriina, alkoi kehitellä omassa keittiössä reseptiikkaa; kakkuja, pannareita, falafelleja, munakasta, piirakoita – vaikka mitä. Härkäpapu on jalostunut rouheeksi, jauhoiksi, kokonaisiksi pavuksi ja jopa makkaraksi!

Karviaisten härkäpapua myydään Voima-Papu-tuotemerkin alla, saatavilla ainakin Turussa, Salossa ja Helsingissä sekä monilla messuilla.

Karviaisten tila
Vartsalantie 115
25230 ANGELNIEMI (Salo)

Verkkosivut, kurkkaa Katariinan monipuoliset härkäpapureseptit. Seuraavaksi aioin kokeilla falafellaja.

Karviaisten tila

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Hiilikot hirvensarvessa

Kun Lakomäen Metsäkartanon emäntä Minna Kauppinen kertoi viikonloppuna leipovansa hiilikoita, kyselin heti reseptin perään. Ja tässä se tulee; Kannonkosken perinne hiilikot hirvensarvessa. Vaikka kotoa ei hirvensarvea löytyisikään, hiilikoita kannattaa Minnan reseptillä leipoa silti.

Minnalle reseptin on kertonut Kannonkosken paikallinen parantajaeukko Pertta PonTikka. Aikoinaan Kannonkoskella  leivinuuneja lämmitettiin kovinkin kuumiksi ja  ”hiilikoilla” testattiin uunin kuumuutta, rieskan tavoin. Kuumuutta juurikin hiilikot tarvitsi, jotta ne poksahtaisi ja ”jäljelle” jäisi vain ns. tyhjät kuoret. Tarinan mukaan Kannonkoskisten uunit olivat hyvinkin kuumia, mutta joissain naapurikunnissa hiilikoita joutui kääntämään kun uunien lämpö ei riittänyt, tottako vai tarua vain?

Hiilikot soveltuvat hyvin paistettavaksi myös sähköuunissa. Toki leivinuuni antaa hiilikolle oman arominsa ja silloin taikinan pitää olla hieman paksumpi, käsin leivottava.

Sähköuunilla paistettaviin Hiilikoihin tarvitset ruisjuuren, vettä, ruisjauhoa ja suolaa.

1. Sekoita ruisjuureen vettä, riippuen siitä kuinka paljon hiilikoita haluat valmistaa –> tämä on tosi löysää ruisvelliä.

2. Lisää ruisvelliin ruisjauhoa sen verran, että siitä tulee paksua velliä. Minnan vinkki: paksun vellin* koostumus on silloin hyvä, kun laitat lusikallisen leivinpaperille niin se laskeutuu tasaisesti muttei leviä pitkin paperia.

3. Anna paksun vellin kuplia yön yli. Velli hieman notkistuu yön aikana ja tämä kuuluu asiaan. Riippuen ruisjuuresta, jos näyttää siltä ettei kuplimista tapahdu niin voit lisätä hieman (teelusikallinen) hiivaa vauhdittamaan kuplimista.

4. Seuraavana aamuna, laita uuni lämpenemään maksimiin 250 astetta. Mausta paksu velli suolalla, sekoita hyvin. Nostele pellille haluamasi kokoisia kökkösiä (ruokalusikalla tai kauhalla). Jos paksu velli on notkistunut yön aikana liikaa, lisää varovasti jauhoja, jotta saat sopivan paksua velliä.

5. Uunista riippuen paista hiilikoita kovassa 250 asteen lämmössä 20-30 minuuttia. Hiilikoihin tulee hieman tummempia hiiltyneitä kohtia, jotka antavat leipäisille oman hiilikkomaisen aromin jossa on vahva rukiinen maku. Kopsauttaessasi leipäsiä pohjaan ja kuulet kumean äänen – se on merkki siitä, että leivät ovat kypsiä.

6. Anna hiilikoiden hieman jäähtyä, halkaise ja levitä voita pinnalle ja nauti!

Lakomäen Metsäkartanon herkku-hiilikot.

*Paksu velli = pysyy kasassa laitettaessa esim. ruokalusikalla leivinpaperille, mutta niin löysää ettei sitä voi käsin leipoa.

Tässä reseptissä ei ole tarkkoja mittoja, hyppysellisillä ja mututuntumalla mennään.

Lakomäen Metsäkartano
Verkkosivut

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Mainio joulucombo, suklaa & tumma olut

Joulunajan tärkeimpiä hankintojani on riittävä määrä suklaata. Valikoimaa silmäillessä juolahti mieleen, että mitäs uutta suklaan kera keksisi. Muistin kuulleeni suklaan ja tumman oluen mainiosta yhdistelmästä. Asiahan piti tarkistaa, soitto siis tutulle panimomestarille, Fiskarsin panimon Jari Leinoselle.

Jarin vinkki; taatelikakun kyytipojaksi tummaa Munkintietä. Toimii!

Vahvistus asiaan tuli nopeasti, ja kaupan päälle hyviä vinkkejä suklaisten herkkujen nauttimiseen. Olut sopii erinomaisesti suklaan kanssa sellaisenaan tai suklaisten jälkiruokien, erityisesti hiukan ylimakeiden suklaakakkujen kera. Jouluherkuista myös taatelikakku saa kivan kaverin tummasta oluesta.

Överimakeiden suklaakakkujen (takimmainen) kanssa maistuu paahteinen tumma olut. Heinolan Heilan herkkuja.

Tumman suklaan kaveriksi kannattaa valita paahteinen porter tai stout. Fiskarsin panimon laktoosilla makeutettu Kaffe Stout (5,5 %) on nappi valinta juuri tumman suklaan tai mehevän mutakakun (mud cake) kanssa. Kyseinen olut voitti muuten kultaa Concours International de Lyon kilpailussa omassa sarjassaan 2017. Onnittelut!

Jarin mukaan tämän kaltainen yhdistelmä toimii erinomaisesti koska molemmissa on samaa paahteista aromia, jotka sopivasti kumoavat toisensa. Suklaasta irtoaa kuulemma jopa raikkaita hedelmäisiä aromeja, ja oluen maku pehmenee ja pyöristyy. Täytyypä testata.

Woikoski Feeling & ihanan makoisa suklaapiirakka.

Suklaisten kakkujen kaveriksi rohkeasti tummaa olutta tarjolle.

Ravintola Hetki & syötävän herkullinen suklaakakku.

Entäs konvehdit, nuo meikäläisen joulunajan kohokohdat? Jari vakuutti, että makean konvehdin kaveriksi sopii hyvin oluessa oleva paahteisuus. Maitosuklaan kanssa toimii hyvin tummahkot vehnäoluet. Valkosuklaan rasvaisuutta keventää happamampi vehnäolut. Testasin Fiskarin Vehnän (3,5%) kanssa, passeli yhdistelmä. Oluet on aromiltaan hiukan sitruksinen, mutta mausteinen. Rasvainen valkosuklaa ja vehnäolut täydensivät toisiaan.

Jarin vinkkinä oli, että mitä vaaleampi suklaa, sen vaaleampi olut kannattaa valita sille kumppaniksi. Toinen vinkki oli prosentit. Suklaassa on paljon rasvaa ja siksi kannattaa yhdistää suklaa oluisiin, joissa on korkeampi alkoholiprosentti. Alkoholi leikkaa ja keventää nimittäin suklaan rasvaisuutta. Eli oppien mukaan tuo 3,5 % vehnä ei ehkä olisi ideaali, mutta suutuntuma oli sangen hyvä:)

Chjoko on suklaakeidas.

Nyt kotitastingin testissä tumma ja tuhti Fiskarsin panimon Munkintie 6,7%, suodattamaton tumma ja mausteinen ale. Sopii suklaalle kivasti ja makeille kakuille oikein hienosti. Vaalean suklaan kanssa testattu vehnäolut toimi sekin. Tästähän ihan innostuu!

Herkullista joulua!

Vaaleaa, valkoista, tummaa ja tosi tummaa. Nam!

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Karjalanpiirakoita leipomaa!

Ruokaretki onnittelee tänään satavuotiasta Suomea karjalanpiirakka huulessa. Hurraa Suomi!

Kannustamme kaikkia lukijoitamme leipomaan karjalanpiirakoita kotosalla.

Väsymätön leipuri, imatralainen Irma aloittaa suomalaisten perinneruokien videosarjan YouTubessa Ruokaretki -kanavallemme.

Karjalanpiirakka, tuo mainio perinteinen suomalainen herkku, jossa ohuen hapattamattoman ruiskuoren sisällä on riisipuuroa, ohraryynipuuroa tai perunasosetta eli muussia. Karjalanpiirakan juuret ovat tietysti Karjalassa, mutta sotien jälkeen piirakkaperinne levisi ympäri Suomen evakoiden mukana. Nimi ”karjalanpiirakka” syntyi silloin.

Kaikki tuntevat karjanlanpiirakan, kaupan valmiin tai sitäkin paremman, itsetehdyn herkun. Ruokaretken perinneruokaguru Irman ohjeilla piirakat syntyvät kokemattomaltakin kokilta:

AINEKSET:

Kuoritaikina:
1½ dl vettä
1 rkl rypsiöljyä
3/4 tl suolaa
3 dl ruisjauhoja
1 dl vehnäjauhoja

Riisitäyte:
2 ½ dl vettä
2 dl riisiä
7 ½ dl maitoa
1/2 tl suolaa
1 kananmuna

Vinkki: Maito voi olla täysmaitoa tai laktoositonta (piirakoista tulee vähän punaisempia). Maidottoman piirakoista saa kun vaihtaa maidon kauramaitoon, hyvä tulee niinkin.

Voiteluun: voita sulatettuna ja vettä. Maidottamiin piirakoihin margariinia.

VALMISTUS:

Valmista täyte ensin, hyvissä ajoin. Voit tehdä sen vaikka edellisenä iltana, että varmasti on jäähtynyt.

Täytteen valmistus:
1. Sekoita kiehuvaan veteen riisi ja keitä 10 minuuttia.
2. Lisää maito ja anna puuron kiehua hiljalleen 30 minuuttia välillä pohjaa pitkin sekoittaen. Jätä täyte hautumaan kannen alle 10 minuutiksi.
3. Mausta valmis puuro suolalla ja jäähdytä se.
4. Sekoita jäähtyneeseen puuroon muna.

Piirakoiden valmistaminen:
1.  Sekoita  kylmään veteen öljy, suola ja jauhot puuhaarukalla. Vaivaa taikina sileäksi ja kiinteäksi.
2.  Ripottele pöydälle ruis- ja vehnäjauhoseosta ja kaada taikina jauhojen päälle. Kaulitse taikinasta noin 1/2 cm:n paksuinen levy.
3.  Painele levystä juomalasilla kakkaroita.
4.  Aseta kakkarat kuuden kappaleen pinoihin, etteivät ne kuivu. Peitä pinot muovipussilla tai kulholla.
5.  Kaulitse kakkarat piirakkapulikalla ohuiksi pyöreiksi tai soikeiksi kuoriksi. Lado kuoret päällekkäin ja ripottele ruisjauhoja väliin. Peitä kuoripinot muovipussilla. Täytä kuoret mahdollisimman pian, jotta ne eivät tartu kiinni toisiinsa.
6.  Ota kuoret leivinpöydälle, levitä lusikallinen täytettä kuoren keskelle (1 cm paksuinen kerros täytettä) ja jätä kuoren reunoilta noin 1 cm tyhjää tilaa.
7.  Käännä vastakkaiset reunat täytteen päälle ja rypytä piirakat etusormilla.
8.  Siirrä piirakat uunipellille leivinpaperin päälle.
9. Paista piirakoita 225-250°C lämmössä noin 20-25 minuuttia.
10. Voitele piirakat sulatetulla voilla, johon on sekoitettu tilkka vettä.
11. Lado kuumat piirakat kulhoon päällekkäin ja peitä leivinpaperilla ja liinalla.

PS. Karjalanpiirakka on muuten rekisteröity Euroopan unionin aidoksi perinteiseksi tuotteeksi. Ensimmäiset kirjalliset maininnat karjalanpiirakoista on vuodelta 1686!

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Suolalla somistettu suklaakakku

Jouluisessa suklaakakussa granaatiomenan siemenet loistavat kuin rubiinit.

Järjestelen viestintäyrittäjän työni ohessa mielelläni koti-illallisia. Pieniä ja vähän isompiakin. Juhlat syntyvät nopeasti, kun käytössä on muutama luottoresepti. Tämä Tukholman vuosilta Suomeen mukanani tullut suklaakakku on ollut yksi suosikkijälkkäreistäni jo vuosia ja katetaan pöytään marras-joulukuun juhlaillallisilla. Joskus jopa jouluaattona. Juomana toimii tummanpunainen portviini. Suolahiutaleet antavat suklaan maulle mainiota napakkuutta. Jos kakkua jää, maistuu se hyvältä myös yön yli levättyään.

Ja ps. useimmiten meillä tämän paistaa mies.

Kakkupohjaan

150 gr tummaa suklaata

150 gr huoneenlämpöistä voita

2 dl hienoa sokeria

4 kananmunaa

1,5 dl vehnäjauhoja

korppujauhoa, voita vuoan voiteluun

Kuorrute

150 gr tummaa suklaata

2 rkl voita

Koristeluun

mustikoita tai granaattiomenan siemeniä, määrä maun mukaan

suolahiutaleita

 

Pilko suklaa paloiksi kakkupohjaa varten ja sulata suklaa vesihauteessa.

Vatkaa voi ja sokeri kuohkeaksi sähkövatkaimella. Lisää yksi kananmuna samalla, kun vispaat. Kaada taikinaan sulatettu suklaa ja sekoita hyvin. Lisää jauhot ja vatkaa taikina sileäksi.

Kaada taikina voideltuun ja korppujauhotettuun vuokaan. Paista 175-asteisessa uunissa noin 25 minuuttia. Kakku saa olla pikkuisen tahmea sisältä.

Anna kakun jäähtyä.

Sulata sillä välin kuorrutteeseen tuleva suklaa ja voi vesihauteessa.

Levitä kuorrute kakun päälle, anna kovettua.

Koristele kakku lopuksi granaattiomenan siemenillä tai esimerkiksi tuoreilla mustikoilla. Ripottele lopuksi päälle suolahiutaleita.

Sitten vaan nautiskelemaan! Kakusta riittää hyvänkokoinen pala kahdeksalle henkilölle.

 

Resepti ja kuva: Tanja Holmberg / Pieni Ideapuoti Oy

Alkuperäinen resepti. Elle Mat & Vin 2013

Take away eväsretki onnistuu helposti Helsingissä

Aurinkoinen ilma, sopivasti vapaata ja tekisi mieli herkutella taivasalla. Piknik-kori ja viinilasit jäivät kotiin, mutta se ei haittaa, sillä rento take-away retki tekee ihan yhtä hyvää.

Kauppatorilla on turistimeininkiä vuoden ympäri. Tänne on helppo solahtaa joukkoon:)

Päätimme poimia helpot eväät mukaan ja tutustua samalla Helsingin kahteen suurimpaan toriin; Kauppatoriin ja Hakaniemen toriin. Suunnitelmissa oli myös testata, miten helposti Helsingissä onnistuu hetken mielijohteesta singahtaa eväsretkelle. Carpe diem!

Kotimaisuusaste näytti hyvältä Tiina Seren kojussa. Mukaan tarttui nippu retiisejä. Kuva Sari Selkälä, Ruokaretki.fi

Torielämä ja myytävät tuotteet muuttuvat ajan hengessä. Seitsemän päivän torityöviikkoa tekevä Anneli tietää, mikä liikkuu nykyisin Kauppatorilla; Mix Box.

Alunperin pari vuotta sitten tmi J. Vaahtokarin myyjän Annelin ideasta lähtenyt Mix Box on sekoitus kauden marjoja; kirsikoita, mustikoita, vadelmia, mustikkaa ja tietysti mansikoita. Nyt Mix Boxeja näkyy jokaisella kojulla. Kauppatorilla on turha kaupitella puolukkalaatikkoa. Mix Box lähti meidänkin eväsretken jälkkäriksi.

Tmi J. Vaahtokarin Anneli on torikonkari.

Kun marjat ja kasvikset oli valittu, oli aika siirtyä kalaosastolle. Heille, jotka nauttivat valmiista kalaherkuista, suosittelemme laskeutumista Linnean veneelle, joka toimii kelluvana kalatiskinä torin kupeessa.

Linnea ajaa veneensä Sipoosta Kauppatorin rantaan kesäaamuisin seitsemältä. Työpäivä on käynnistynyt jo paljon ennen sitä, sillä silakkapihvien massan teon Linnea aloittaa puoliltaöin. Kokeneella tekijällä silakkapihveissä menee aikaa 20 minuuttia per pannu. Lohipihvit paistuvat ”siinä sivussa”. Molempia tiedetään torilla kysyä, niitä on ollut tarjolla jo kauan.

Linnean silakkapihvejä tiedetään kysellä.

Linnea aloitti kalan myynnin äitinsä kanssa 70-luvulla, silakkapihvien resepti taitaa olla äidin perintöä. Lohipihvit on omalla erikoisreseptillä, jota kysellään usein. Vielä ei Linnea ole maukkaiden ja mureiden pihvien salaisuuden verhoa raottanut. Meidän take away -evääksi lähti molempia, sekä silakka- että lohipihvejä.

Torikahvit ja munkki, kesän must!

Kauppatorin jälkeen suuntasimme Hakaniemen torille. Perinteinen tori avattiin joulun alla vuonna 1897. Torilla käydään kauppaa edelleen maanantaista lauantaihin. Joka kuukauden ensimmäisenä sunnuntaina Hakaniemen torilla on perinteiset Maalaismarkkinat klo 10 – 16.

Tmi Tarvainen on tehnyt torikauppaa Hakaniemessä reilut 30 vuotta. Intoa riittää edelleen.

Tarvaisen myyntikojusta löytyi suomalaista uutta superperunaa, Jussia. Kaikki Tarvaisen tuotteet tulevat suoraan viljelijöiltä. Torilla ollaan varhaisesta keväästä syys-lokakuuhun asti eli niin kauan kuin kotimaista satoa riittää myyntiin.

Torin vieressä on jyhkeä punatiilirakennus. Arkkitehti Karl Hård af Segerstadin suunnittelema Hakaniemen kauppahalli avasi ovensa 1914. ”Ehtaa söörviisii kahdessa kerroksessa” luvataan edelleen. Kaksikerroksisessa hallissa on 60 erikoisliikettä, joista 38 myy elintarvikkeita. Valinnan varaa siis löytyy retkieväiden hankintaan.

Syksyllä alkavassa peruskorjauksessa Hakaniemen halli korjataan alkuperäiseen loistoonsa. Myynti hallissa ei kuitenkaan keskeydy, toiminta jatkuu väliaikaisissa tiloissa aivan nykyisen hallin läheisyydessä.

Katso videoklippi Hakaniemen hallista,jos uskallat…

Lihaa, kalaa, kasviksia, leipää, juustoja, herkkuja, hilloja… täältä saa kaikkea!

Iris pakkasi meille Mouhijärven voita retkelle mukaan. Piknik-väki saa voin kyytipojaksi myös puisen veitsen, hyvä palvelu!

Lentävän Lehmän juustopuodin avasivat sisarukset Hanne Hirvonen ja Laura Mauno vuonna 2011. Puoti on alusta pitäen keskittynyt luomuun ja lähiruokaan. Alku oli kivistä, mutta nyt rytmi on ihan toinen ja lähi- ja luomu kuuluvat normaaliin arkeen. Lentävän Lehmän valikoimissa on sekä kotimaisia pienten juustoloiden tuotteita että kansainvälisiä klassikkoja.

Perinteinen Juustopuoti Oy on erikoistunut erityisesti kotimaisiin juustoihin.

Perinteinen Juustopuoti Oy panostaa kotimaisten pientuottajien juustoihin; on Vilhoa ja Hilmaa, Kiuruveden paistettua munajuustoa, itkevää mustaleimaa Toholammilta… Tiskin takana hymyili tuore yrittäjä Saara, joka vakuutti meidät juustotiedollaan. Täällä tunnetaan juustot.

Helsinkiläisten oma juuston valmistaja on Helsingin Meijeriliike Oy. Juustot nimetään Helsingin kaupunginosien mukaan. On Hakaniemi, Hanasaari, Ullanlinna, Linnunlaulu, Klippan. Mukaan lähti pala Hanasaarta.

Mikä valikoima vaikka mitä!

Lihatuotteita ja makkaroita Hakaniemen hallissa on metreittän, taatusti tuoretta ja maukasta. Eli jos suunnitelmissa on grillipiknik, tänne vaan. Yhtä vanha kuin itse halli on lihakauppa E. Hakkarainen, jossa on myyty tuorelihaa jo vuodesta 1914. Pitkät perinteet on myös vuonna 1957 avatulla Holmbergillä, täältä saa erityisesti ranskalaisia herkkuja ja hiukan harvemmin lihatiskillä kohdattua ankkaa ja kania. Roinisten perheyritys on keskittynyt italiaisiin herkkuihin, ja muhkeat valikoimat makkaroita ja lihaa löytyy myös Kestoleike Oy:n, Liha-Hakan ja Reinin Lihan tiskeiltä.

Retkieväidemme kalakiintiö täyttyi jo Kauppatorilla Linnean silakka- ja lohipihveistä. Mutta on Hakaniemen hallissakin mistä valita. Rosendahlin vuonna 1939 avatun kalakaupan erikoisuus on erittäin ohuiksi siivuiksi leikattu miedosti graavattu lohi, mahtava valikoima on myös Ekströminin ja Marja Nättin kalapuodissa, Kala Patagónicossa ja Reitin kalassa, joka myy tuoretta kalaa suoraan ammattikalastajilta Porvoon saaristosta.

Marianna pakkasi meille mukaan auringonkukan siemeniä sisältävän pehmeäkuorisen luomuruisleivän.

Olen 110 % leipäihminen eli ilman leipää ei retkeä synny. Tuffen leipä- ja leivonnaismyymälässä kaikki leivät ovat juureen itseleivottuja. Itse Tuffe on Marokosta kotoisin ja leiponut leipää Espoon Olarinluomassa lähes 30 vuotta. Myymälän erikoisuutena on perinteisempien leipien lisäksi beduiinileipä. Suosittelen!

Leipäihminen tai ei, Hakaniemen hallista on vaikea lähteä pois ilman tuoretta leipää, pullaa, kakkua tai muita leivottuja herkkuja. Helsingin leipä, Kakkugalleria, LeipätoriKeliapuodissa on Suomen laajin gluteeniton valikoima, tuoreiden leipomotuotteiden lisäksi on myslejä, pastaa, nuudeleita ja jauhoja. Marian konditoria ja eväsmyymälä leipoo kaiken kotimaisesta lähimyllyn viljasta ilman lisä- ja säilöntäaineita. Täältä saa myös Liperin ruiskuorisia piirakoita, vink vink. Sanna Ekströmin myymälässä on lähileipomoiden leipä- ja konditoriatuotteiden lisäksi erikoiskahveja ja mm. ranskalaisittain valmistettua Frambois-leipää.

Tuffen ruisleipä, Mouhijärven voita ja Linnean silakkapihvit. Kesäevästä parhaimmillaan.

Aika nopealla kierroksella saimme kokoon upea kattauksen kotimaista lähiruokaa, toreilta ja Hakaniemen hallista poimittua.

Hetken mielijohteesta syntynyt Take away -piknik onnistui täydellisesti. Helsinki on täynnä ihania rantoja, viheralueita, mattolaitureita ja puistoja. Suuntasimme Tervasaaren mattolaiturille, emme valloittaneet matonpesupaikkaa, vaan laiturin vieressä olevan pöydän. Viltti pöydälle ja herkuttelemaan!

Kauppatori

Ma-pe 6.30 – 18.00, la 6.30 – 16.00
kesäsunnuntaisin 10.00 – 17.00

Hakaniemen tori

Ma-la 6.30 – 16.00,

Hakaniemen kauppahalli

ma-pe 8-18, la 8-16
su suljettu

Listan kaikista Helsingin toreista löydät tästä linkistä.

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna