Superperuna Jussin tie pöytään on pitkä

Uusi kotimainen Jussi on kaunis superperuna.

Mitä suomalaiset odottavat vesi kielellä juhannusviikolla? Kotimaisia uusia perunoita tietenkin. Perunoita, jotka ovat keskenkasvuisia vauvaperunoita.

Hankkijan Timo, tuo jo nelikymppinen kotimainen varhaisperunalajike on kaikille tuttu hyvässä ja pahassa, mutta nyt se on saanut haastajan. Jussi on valmiina valloittamaan suomalaisten sydämet.

Kovan luokan haastaja Jussi onkin. Sitä voisi tituleerata jopa superperunaksi. Herkullinen Jussi on komean soikea: tasakokoinen ja kauniin keltainen malloltaan. Ei sellainen kalvakka kuin Timo. Tasainen pinnaltaan, ei syviä koloja perunanpesijän kiusaksi. Se tuottaa enemmän mukuloita verrattuna Timoon. Ja mikä ihmeellisintä, Jussi ei ole pelkästään varhaisperunalajike, vaan sitä voi tuottaa syksyyn asti. Jussia voi siis nostaa pellosta Jussista syyskuulle. Näyttäisi siltä, että peruna maistuu vielä varastoinnin jälkeen keväälläkin.

Jussi on Suomessa jalostettu, suomalaiseen ilmastoon sopiva lajike. Lajikkeen täytyi pystyä hyödyntämään Suomen valoisa yö ja tarjeta huhtikuun kylmässä maassa.

Koeputkessa on terve Jussi-emokasvi, Josta lisäämisprosessi alkaa ja kestää 5 vuotta.

Uuden perunalajikkeen jalostus ei ole ihan helppo nakki. Se on aikaa vievää, paljon yrityksiä ja erehdyksiä on Jussinkin taipaleella ollut. Jussi sai alkunsa vuosituhannen vaihteessa, kun valtionyhtiö Boreal Kasvinjalostus Oy aloitti sen jalostuksen. Jussin vanhemmiksi valikoituivat Timo ja Gloria. Risteytykseen tarvittiin Timo, jotta peruna kestää routaisen aikaisen maan. Säkenöivän ulkomuotonsa ja monimukulaisuutensa se sai Glorialta.

”Minä sanon näitä varhaisperunalajikkeita aina pöljiksi potuiksi, koska ne suostuvat kasvamaan kylmässä. Pannaan karvalakki päähän ja ne kasvaa, eikä palellu! Jos pistät hollantilaisen lajikkeen kylmään maahan, se on siinä”, veistelee Paula Ilola, Suomen siemenperunakeskuksen toimitusjohtaja.

Timo toimi äitinä, eli emikasvina ja Gloria pölytti Timon. Timo ja Gloria saivat 500 erilaista risteytettyä jälkeläistä, joita karsittiin ja testailtiin niin kauan, kunnes jäljellä oli Jussi. Muut veljet ja siskot eivät olleet yhtä hyviä. Jalostaja Leena Pietilä teki tätä kehittelytyötä kymmenisen vuotta.

Siemenperunakeskus aloitti yhteistyön Boreal Kasvinjalostus Oy:n kanssa, kun lajike oli olemassa. Hiljaisesti kokeiltiin kolme vuotta olisiko tästä uudeksi perunaksi. Sen ominaisuudet todettiin niin paljon paremmaksi verrattuna Timoon, että lajiketta lähdettiin viemään markkinoille. Sitten paljastettiin myös nimi: Jussi.

Oli jo aikakin saada uusi varhaisperunalajike. Jussi herättää kansallistuntoa jo nimensäkin ansiosta. Nimen perunalle antoi jalostajansa Leena Pietilä. Nimi syntyi lupauksesta, että peruna on Juhannukseksi valmis nostettavaksi.

”Ennen kuin siemenperunakeskukselta lähti siemenperunaviljelijälle, kesti viisi vuotta, koska perunaa piti lisätä viisi kertaa. Nämä ovat käsintehtyjä puhtaita taimia. Sanoo Paula Ilola ja näyttää koeputkea, jossa on pienenpieni Jussi.”

Jussin mukulat ovat kauniita ja irtoavat helposti juuristaan.

Jussi on näillä näkymin jäämässä viimeiseksi kotimaiseksi perunalajikkeeksi.

”Perunanjalostus on kallista ja aikaa vievää työtä. Lisäksi ulkomaisia lajikkeita on tullut Suomen markkinoille runsaasti viime vuosina. Kilpailu on kiristynyt niin paljon, että Boreal on päättänyt lopettaa uusien perunalajikkeiden jalostuksen”, kertoo Leena Pietilä kasvinjalostuslaitokselta.

Jussia voi viljellä kaikilla perunan viljelyalueilla Suomessa.

Viljelijäpalaute on ollut positiivinen, omista perunoista on voinut lisätä siemenperunoita. Tuottajien ensimmäiset kokemukset ovat niin hyviä, että viidakkorumpu on kiirinyt.

Helsingin kauppatorilla on Jussia kaupan tänä kesänä.

Suomalaiset ovat ruotsalaisten ohella ainoita maailmassa varhaisperunan perään.

”Sehän on vähän hölmöä, koska kasvi on kesäkuussa lapsukainen, keskenkasvuinen. Ruotsalaisetkin viljelijät ovat nyt kiinnostuneita Jussista, mutta ensin me takaamme suomalaisten viljelijöiden tarpeet.”

Tänä kesänä Jussia on huomattavasti enemmän saatavilla kuin viime kesällä 2016, Jussi kruunaa tänä kesänä yhä useamman juhlapöydän.

”Mikä parasta Jussissa, puret perunaa, etkä vesipalloa. Kun Timo menee vanhaksi siihen tulee jättimukuloita, mutta Jussi pysyy kauniin tasakokoisena. Paula Ilola hehkuttaa.

Jussin matka kuluttajan pöytään on ollut pitkä, mutta tänä kesänä Jussia jo hyvin tarjolla

 

Ruokaretken Milla kirjoitti artikkelin Jussi-perunasta Helsingin Sanomiin 23.6.2016. Tämä Ruokaretken artikkeli on päivitetty versio kyseisestä jutusta. Laajempi Jussi vahaisperuna -artikkeli löytyy:  http://www.hs.fi/kotimaa/art-2000002907635.html

 

Tallenna

Sideways festarilla oli hyvät purtavat

Parilat kuumina, Sideways ei jätä nälkäiseksi.

Ruoan tuoksu ja musiikki kantautui Teurastamon alueelta Sörnäisiin ja Kalasatamaan asti. Rento Sideways -festivaali täytti Helsingin Teurastamo-alueen 9.-10.6.2017. Tapahtuma järjestettiin kolmannen kerran tänä kesänä. Kävijämäärä on kasvanut ja myös festarialueen koko laajentunut sitten ensimmäisen kerran, vuoden 2015, jälkeen.

Yoga. Cake. Life

Sidewaysin mehukas burgeri.

Festivaalien laaja artistikattaus toi paikalle runsaasti erilaisia musiikinystäviä. Tämä on otettu hyvin huomioon ruokatarjonnassa, sillä kuten musiikki, niin ruokamieltymyksetkin vaihtelevat paljon. On lihaisia burgereita, maukkaita juureslastuja sekä raikkaita vegeannoksia.

Rapeaa pikkusuolaista juureksista. Gluteenittomat snacksit sopivat myös vegaaneille.

Spiraaliperunan perunasta, bataatista sekä punajuuresta valmistamat lisäaineettomat sekä käsintehdyt snacksit ovat festareilla mainio apu pikkunälkään. Perunat ovat kotimaisia rosamundia, punajuuri on Teuroolta ja bataatti Pohjois-Carolinasta. Spiraaliperuna kiertelee Sidewaysin lisäksi muitakin kesän tapahtumia.

Roots Helsingin valikoimiin kuuluu myös Hey Day raakamehu.

Roots Helsinki on pelkästään vegaanista sekä gluteenitonta ruokaa tarjoileva kahvila Vaasankadulla Helsingissä. Kahvittelun ja syömisen lisäksi on mahdollista osallistua joogatunneille, joita järjestetään samassa rakennuksessa. Annoksista löytyy nyhtökauraa, kvinoaa sekä kotimaisia kasviksia.

Neitsytperunafestivaali houkuttelee Turkuun 16.-17.6.

Jopa ovat Turussa keksineet houkuttelevan ruokatapahtuman! Kukapa voisi vastustaa kesän ensimmäisiä perunoita eli neitsytperunoita? Nimen lanseerasi festivaalin isä Markku Haapio, kun Turku oli kulttuuripääkaupunkina seitsemän vuotta sitten. Silloin Neitsytperunafestivaali sai alkunsa, ja nyt se on jo löytänyt pysyvän sijan turkulaisella kesätapahtumakartalla.

Neitsytperunaa juhlitaan 16. – 17. 6. Panimoravintola Koulun pihalla ja Turun torilla. Tällä kertaa juhlavissa Suomi 100 -tunnelmissa, kun festivaali on mukana valtakunnallisessa Syödään Yhdessä -kampanjassa.

Neitsytperunafestivaali alkaa Kokataan torilla -kisailulla Turun torilla. Arvovaltainen raati maistelee annokset. Kuva viime vuoden festivaaleilta.

Festivaalin kulku on tutuksi ja hyväksi havaittu. Perjantaina 16.6. aamupäivällä käydään torin taisto eli Kokataan Torilla -kisa. Kilpailussa taitojaan mittelevät turkulaisten huippuravintoloiden joukkueet valmistamalla annokset torilta ostamistaan lähiraaka-aineista, joissa on pakollisena aineksena varhais- eli neitsytperuna. Mukana on useita Turun huippuravintoloita: Oscar Pub & Grill, Foija, Vaakahuone,  Smör, Tres ja Bowler.

Perunaherkkuja voi maistella kojuista, joissa huippukokkien taidonnäytteitä on tarjolla.

Kisailua on luvassa myös yleisölle Koulun pihalla.

Iltapäivällä avautuu Koulun piha ja juhlalliset avajaiset pidetään klo 17, jotta työssä käyvätkin ehtivät mukaan. Festivaalin avaa Suomi 100 -teemaan sopivasti perunan ja erityisesti neitsytperunan ystäväksi tunnustautuva arkkipiispa Kari Mäkinen. Pihalla syödään kahtena päivänä piharavintoloitten tekemiä piharuokia, kuunnellaan letkeää musiikkia ja seurataan muuta ohjelmaa. Pihalta voi ostaa mukaansa niin perunaa kuin silliäkin.

Kursailematonta piharuokaa.

Helsingissä hienostellaan street foodilla, mutta Turussa on juhlakansalle tarjolla aitoa suomalaista piharuokaa. Tapahtumassa voi maistella millaisia herkkuja eturivin turkulaisravintolat ja ruoka-ammattilaiset saavat neitsytperunasta aikaiseksi. Parin päivän aikana voi syödä vaikka kaikkien kahdeksan kojun annokset. Koska monella ruoan tarjoajalla on myynnissä kaksi annosta, maisteltavaa löytyy peräti 13 annoksen verran.

Mukana ovat seuraavat ravintolat ja ruoantuottajat: Aune, Chic, Xoco’s, JJ, de Nier, Hus Lindman, Koulu, Keittiömestarit ja Kustavin Kipinä.

Neitsytperunafestivaaleilla Turussa tehtiin ekaa kertaa jälkiruokia viime kesänä. Xoco’s oli asialla.

 

 

Neitsytperunafestivaali Turussa 16.-17.6.2017.

Tapahtumapaikat: Turun tori ja Panimoravintola Koulun piha, Eerikinkatu 18

Tarkempaa tietoa ohjelmasta: http://www.neitsytperunafestivaali.fi

Kaikkiin tapahtumiin on vapaa pääsy.

 

Vinkki neitsytperunoiden oikeaoppiseen keittämiseen löytyy:  http://ruokaretki.fi/perunoiden-napakka-keitto-ohje/

 

Villiyrteistä makua ja väriä suolaisiin ja makeisiin ruokiin

 ”Näissähän maistuu karvasmanteli!”

Innostuneita huudahduksia kuuluu Hinkkalan tilan pihamaalla eri suunnista, kun ryhmä ruokapalvelu- ja matkailuyrittäjiä tutustuu villiyrttien maailmaan.  Keruutuoteneuvoja Toini Kumpulainen sekä keittiömestari Anne Rantanen ovat molemmat hullaantuneita luonnon antimista. Toini on tehnyt kohta 20 vuotta töitä suomalaisten yrttien ja sienten parissa Ylä-Savosta käsin. Anne puolestaan kerää ja kokkaa villiyrttejä sekä lehtorintyössään Pohjoisen Keski-Suomen ammattiopistossa että Keski-Suomen keittiömestarien tapahtumissa.

Keruutuoteneuvoja Toini Kumpulainen (oik.) maistattaa pihlajansilmuja Sointu Jalkaselle.

Kaksipäiväisen kurssin jälkeen olen itsekin täysin höyrähtänyt näihin vihreisiin herkkuihin. Omassa pihassa napsin suuhun poimulehtiä, voikukanlehtiä ja suolaheinää. Metsäretkellä on pakko maistaa pihlajansilmuja, kirpeää käenkaalia sekä tarkkailla, joko kuusen ja männyn kerkät ovat puhjenneet.

Poimulehti sopii salaatteihin ja suolaisiin piirakoihin. Sitä voi myös friteerata öljyssä.

Nokkonen on villiyrttien rauta- ja vitamiinipommi. Sitä voi käyttää niin kastikkeisiin, lettuihin kuin jäätelöönkin.

Mustaherukan lehti on keväällä ja alkukesästä parhaimmillaan. Siitä voi tehdä juomaa viinihapolla ja se antaa lisäaromia myös kuusenkerkkälimonadiin.

Vuohenputken nuoret versot soveltuvat niin salaattiin kuin kasvispiiraisiin.

Villiyrttien paras keruuaika on keväällä ja alkukesästä, mutta osa kasveista on käyttökelpoisia myös koko kesän. Yrtit kannattaa kerätä kuivalla säällä, ja eri lajit on paras pitää kerätessä erillään. Myös rinnakkaislajeihin ja myrkkykasveihin on hyvä tutustua, jotta ei tule yllätyksiä. Keruuastiaksi käy leivinpaperilla vuorattu kori tai muovilaatikko.

Kastikepohjankin voi keittää villiyrteistä. Tässä kuusen- ja männynkerkkiä kiehumassa havubearnaisekastikkeen pohjaksi.

Voikukan nuput kannattaa kerätä aivan pieninä eli silloin, kun ne ovat vielä kiinni lehtiruusukkeessa.

Voikukan nuput tuovat aromikkaan lisän punasipulihillokkeeseen.

Struudelin ei aina tarvitse olla makea, tässä täytteenä poimulehtiä ja fetajuustoa.

Alkupalaksi villiyrttipiirakkaa, kuusenkerkkäbriossia nokkospiimäjuuston ja voikukka-punasipulihillokkeen kanssa, vieressä haukimakkaraa ja suolaheinä salsa verde.

Villiyrttipiirakka

Pohja:

100 g voita

1.5 dl vehnäjauhoja

1 dl perunasosejauhetta

1 dl kylmää maitoa

Täyte:

200 g horsman versoja

50 g nuoria poimulehtiä

100 g peltokanankaalin kukintoja

200 g kevätsipulia tai sipulia ¼ renkaina

4 dl ruokakermaa

4 munaa

150 g juustoraastetta

suolaa, pippuria myllystä

Sekoita pohjataikina nyppimällä voi ja kuivat aineet murumaiseksi seokseksi. Lisää maito ja vaivaa notkeksi. Painele taikina voidellun tai leivinpaperilla vuoratun piirasvuoan pohjalle ja reunoille. Freesaa eli kuullota villiyrtit ja sipulit kevyesti pannulla pienessä määrässä öljyä ja mausta. Lisää kasvissekoitus pohjan päälle. Sekoita ruokakerma ja munat. Lisää kerma-munaseos vuokaan kasvisten päälle. Ripottele pinnalle juustoraaste. Paista 200 asteessa n. 25-30 minuuttia.

Ohje: Anne Rantanen

Jälkiruoka-annoksessa on mesiangervokakkua, pihlajansilmukreemiä ja mäntykinuskia, rinnalla nokkosjäätelöä.

NOKKOSJÄÄTELÖ

3 dl nokkosta

1 dl hunaja

3 munaa

2 keltuaista

1,5 dl sokeria

1 vaniljatanko

5 dl kuohukermaa

1 sitruunan kuori ja mehu

Kiehauta nokkoset reilussa vedessä, valuta ja silppua. Sekoita hunaja joukkoon. Mittaa munat, keltuaiset ja sokeri sekä vaniljatangon siemenet kulhoon. Aseta kulho vesikattilan päälle vesihauteeseen ja kuumenna sekoittaen, kunnes seos on paksua ja vaniljakastikemaista (n. 6-8 min). Ota kulho pois vesihauteesta ja jatka vatkaamista, kunnes seos on jäähtynyt. Vaahdota kerma ja lisää varovasti seokseen. Lisää joukkoon nokkos-hunajaseos sekä sitruunan kuoriraaste ja –mehu. Sekoita tasaiseksi. Jäädytä väh 6 tuntia tai valmista jäätelökoneessa.

Ohje: Anne Rantanen

 

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Iloisen rempseää palvelua Savon sydämessä: Ravintola Hetki, Rautalampi

Rautalammin kirkonkylän läpi kulkiessa katseen vangitsee korkealle nostettu keltainen kyltti aivan kirkon vieressä: Ravintola Hetki 100 m. Ravintola Hetki ei näy päätielle eli Rautalammin raitille, joten opasteet ovat enemmän kuin tarpeen. Ravintola sijaitsee kunnantalon alakerrassa ja sisäänkäynti on piilossa rakennuksen takana. Matalaan ravintolasaliin on kuitenkin löytänyt tiensä joukko asiakkaita. Lounaspaikassa tapaavat niin haalaripukuiset työmiehet, kravattikaulaiset virkamiehet kuin lähitalojen ikäihmiset.

Ravintola Hetkessä asiakkaita palvellaan iloisen rempseästi, vas. yrittäjä Titta Tarvainen.

Ravintola Hetki on mukana Rautalammin kunnan hallinnoimassa Ruokaelämyksiä-hankkeessa, joka kutsui Ruokaretken tekemään juttua paikallisista lähiruokayrityksistä. Ravintola Hetki jatkaa edeltäjänsä Piilopirtin jalanjäljissä tarjoten asiakkailleen lähiruokalounasta, pitopalvelua ja leivonnaisia.  Joulukuussa 2015 aloittaneet uudet yrittäjät Titta Tarvainen ja Henriikka Miskala ovat molemmat Rautalammin tyttöjä, Henriikka vain teki ensin melkoisen lenkin maailmalla ennen kuin asettui takaisin kotiseudulleen. Titta puolestaan on työskennellyt saman katon alla jo yli kymmenen vuotta eli myös kahden edellisen yrittäjän aikana.

Ravintola Hetkessä asiakas tulee heti huomatuksi ja palvelu on iloisen rempseää. Ikäihmisiä autetaan tarjottimien kantamisessa, työmiesten kanssa nauretaan ja vitsaillaan ja samalla asenteella palvellaan kaikkia asiakkaita vauvasta vaariin. Iloisen vastaanoton jälkeen asiakas pääsee nauttimaan Hetken tarjottavista. Päätuote on lounas seisovasta pöydästä, jossa on tarjolla runsas salaattivalikoima, keitto, kaksi pääruokavaihtoehtoa, itse tehty leipä ja lisäksi jälkiruoka sekä kahvi tai tee.

Lounaan salaattipöytä on värikäs ja monipuolinen.

Kesällä Ravintola Hetkessä voi lounaan lisäksi tilata annoksen paistettuja muikkuja.

Hetken ruokafilosofia on yhdistelmä lähiruokaa ja eksoottisempia makuja. Yrittäjä Titta Tarvainen on lähiruoan ystävä ja hän kokkaa mielellään perinteisiä suomalaisia ruokalajeja. Ravintolassa käytetään mahdollisimman paljon lähialueen kalaa, kasviksia ja marjoja. Lounaan toinen pääruoka on siis aina perinteisempi, mutta toisen vaihtoehdon makumaailma voi tulla kauempaa. Yrittäjä Henriikka Miskala on työskennellyt Itämerellä ja asunut pitkään Intiassa, joten hänen mukanaan keittiöön kulkeutuu eksotiikkaa, joka näillä leveysasteilla on harvinaista. Keittiössä käytetään eksoottisia mausteita, joilla lähiruokaan saadaan luotua itämaisia vivahteita.

Lounaaseen kuuluu myös jälkiruoka, joka kuvauspäivänä oli paahtovanukas.

Ravintola Hetken päätuote on lounas, mutta vitriinissä on aina myös itse tehtyä kahvileipää ja pientä suolaista kahvila-asiakkaille. Hetkessä pyöräytetään päivittäin lounaalle tuoreet patongit tai sämpylät ja loihditaan erilaisia suolaisia ja makeita leipomuksia tilausasiakkaille. Ravintolasta voi tilata täytekakut yritys- tai perhejuhliin ja tarvittaessa Hetken tiimi hoitaa myös tarjoilutyön alusta loppuun. Juhlia toteutetaan sekä ravintolan omissa tiloissa että asiakkaan valitsemassa paikassa. Tilaisuuksien menu räätälöidään teemaan sopivaksi yhdessä asiakkaan kanssa.

Hetkestä voi tilata myös täytekakkuja yritys- ja perhejuhliin.

Ravintola Hetki sijaitsee keskellä Rautalammin kirkonkylää, josta on noin 10 km matkaa Etelä-Konneveden kansallispuiston patikkareiteille Kalajan kierrokselle ja Kolmen vuoren vaellukselle. Kansallispuiston kävijät voivat noutaa Hetkestä retkieväitä, kunhan tilaus tapahtuu edellisenä päivänä. Hetken kautta melojat ja retkeilijät voivat vuokrata myös saunatiloja, jotka sijaitsevat viereisessä talossa. Ravintola Hetkeen on Äijäveden rannasta n. 200 metriä.

Ravintola Hetki on sisustustyyliltään värikäs ja retrohenkinen.

 

Ravintola Hetki

Alatie 8

77700 Rautalampi

P. 050  4521 519

info@ravintolahetki.fi

Kotisivut

Facebook

 

 

 

Tallenna

Härkätallin herkkuja hakemaan Billnäsiin

Lauantaiaamuna suuntasimme Fiskarsin ruukkiin maastopyörätapahtumaan. Olin Facebookista bongannut, että viereisen Billnäsin ruukin Härkätalli avaisi ovensa klo 10.00, tarjolla olisi vastapaistettuja sitruunarahkamunkkeja. Näistä munkeista olin kuullut niin paljon hyvää, että nyt täytyi tarttua tilaisuuteen. Lähdimme siis matkaan hyvissä ajoin ja perillä olimme klo 9.55, kahvia ja tuoreita munkkeja luvassa!

Härkätallin kahvila on nimensä mukaan perustettu vanhaan härkätalliin. Paikan historiasta kertovat rakennuksen jykevät kiviseinät, kattoparrut ja hämyinen tunnelma sisällä. Nykyisen kahvila-myymälän tiloissa on aikoinaan ollut lantala, yläkerran tilat olivat ruukin tiluksilla työskennelleiden härkien asuinsija.

Härkätallia pyörittää Sami Paatero. Sami on mies Ruukkikylän herkkujen takana. Samin yritys valmistaa käsityönä marinoituja valkosipuleita,  oliiveja, useita palkintoja napsineita sinappeja, hyytelöitä, majoneeseja, salaatinkastikkeita, etikkaa, pirskotteita ja juomia. Oma talven glögisuosikkini on Ruukkikylän habanero-glögi, tuhtia potkua ilman tippaakaan alkoholia. Tänä keväänä Sami kehitti  Fiskarsin Ägräs Distelleryn kanssa Gin Tonic-, Vodka Russian ja Akvavit hyytelöt. Oman tuotannon lisäksi Ruukkikylän herkut myy Italiasta tuotuja herkkuja kuten balsamicoja ja öljyjä. Kaikkia Ruukkikylän valmistamia tuotteita voi ostaa Härkätallista.

Mutta tänään ajoimme tänne nimenomaan vastapaistettujen sitruunarahkamunkkien takia. Ja siellähän ne olivat, höyryävän lämpimät munkit, jotka olivat ylivertaisesti parempia mitä olin edes osannut kuvitella. Jos munkkien jälkeen herkkuhammasta olisi jäänyt kolottamaan, tarjolla oli muitakin makeita ja suolaisia herkkua mm. vastaleivottua suklaakakkua ja juustopiirakkaa.

Juuri uunista ulos tullut juustopiirakka näytti herkulliselta.

Limonadivalikoima yllätti iloisesti!

Härkätallissa on mukavan hämyinen tunnelma. Muhkeiden kiviseinien sisällä on niin paljon mielenkiintoisia yksityiskohtia, että aikaa kannattaa varata myös niille. Tällaisiä paikkoja ei löydy joka kylästä!

Härkätallin kahvila on avoinna toista kesää. Talvisaikaan jyhkeiden kiviseinien viilentämän tilan pitäminen lämpimänä olisi lähes mahdoton urakka. Samin Ruukkikylän herkkujen tuotteita on onneksi saatavilla ympäri vuoden lukuisissa ruokatapahtumissa ja Fiskarsin ruukista Paateron keramiikkaverstaalta. Myös Härkätallissa järjestetään ruokaan liittyviä tapahtumia eri vuodenaikoina, yksi herkullisimmista on pääsiäismarkkinat.

Samin ja Ruukkikylän herkut voi bongata monissa ruokatapahtumissa.

Koska tänne tultiin tänään munkkeja ostamaan, niitä myös lähti mukaan. Vaikka kotona munkit eivät enää olleet höyryävän kuumia, maistuivat ne silti taivaallisille.

Yhteystiedot

Härkätalli, Ruukkikylän herkut

Billnäsin puistotie 3
10330 Billnäs
050 328 2127 sami.paatero@gmail.com

Tarkista Härkätallin aukioloajat ja tapahtumatiedot
Facebook-sivuilta.

Ajo-ohjeet  I Google Maps

 

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Aamukahvilla kupsakan ja munksantin syntysijoilla: Leipomo Puustelli, Pielavesi

Olin jo pitkään valinnut lähimarkettimme hyllystä herkullisia kaurasämpylöitä ja kupsakkaleipää, jotka lumosivat minut rapealla kuorellaan ja herkullisella tuoksullaan. Näiden herkullisten leipien houkuttelemana valitsin lomareissun kahvipaikan uudella tavalla.

Jos siis olet matkalla Jyväskylästä kohti Kajaania tai Kuusamoa, niin valitse navigaattorista reitti Pielaveden kautta. Ajomatka lyhenee sekä kilometreinä että kokemuksena, sillä kurvailu kumpuilevien järvi- ja metsämaisemien kautta on paljon mielekkäämpää kuin valtaväylillä jonotus.

Leipomo Puustellin kahvila-myymälä palvelee asiakkaita Pielaveden keskustassa.

Leipomo Puustelli sijaitsee Pielaveden keskustassa, ja kahvila-myymälä palvelee arkisin ja lauantaisin sekä paikallisia leivännälkäisiä että ohikulkevia herkkusuita.

Puustellilla on pitkät perinteet, sillä leipomo on perustettu jo vuonna 1965. Lauantaiaamuna kymmeneltä ovi käy tiuhaan, ja paikalliset istuvat aamukahvilla tai noutavat leivonnaisia mukaansa. Leipomon myymälä on sisustettu kotoisasti vanhoilla kahvipannuilla ja erilaisilla kuppipareilla.

Hyllyssä on irtomyynnissä kauraleipää ja ruisleipää. Vitriinissä komeilevat laskiaispullien rinnalla paikan erikoisuudet: munksantit.

Munksantti on Leipomo Puustellin kehittämä syntisen hyvä herkku.

Yrittäjä Pekka Savolainen kertoo munksantin historiasta, sillä tämä leivonnainen kehitettiin Leipomo Puustellissa v. 2013. Munksantti on croissantti, joka paistetaan upporasvassa ja täytetään hillolla ja kermalla. Makuvaihtoehtoina kerman kaverina ovat vadelma, mansikka, suklaa tai kinuski. Asiakkaiden suosima makuyhdistelmä on myös ananas-greippi ja tuorejuusto.

Jouluksi munksantti saa piparkakun makuisen täytteen, ja kesällä väliin sujautetaan tuoreita mansikoita ja kermaa. Itse en ole uppopaistettujen leivonnaisten ystävä, joten tämä syntisen hyvä herkku jää tällä kertaa muiden iloksi.

Kauraleipä on yksi Leipomo Puustellin suosituimmista tuotteista.

Leipomo Puustellin  tuotteita on oman myymälän lisäksi saatavilla Nilakka-järven ympäryskuntien kaupoista (Tervo, Vesanto, Keitele) sekä Iisalmen ja Kuopion seudulta.

Yrittäjä Pekka Savolaisen mukaan suosituimpia Puustellin tuotteita ovat kauraleivät, kaura-mallasleipä, ruisleipä ja Antin GI ihmeleipä sekä makeista tuotteista hillomunkit ja munksantit. Antin GI ihmeleipä on jälleen leipomon oma erikoisuus, jolla on runsaan kuitupitoisuutensa ansiosta veren sokeritasapainoa ylläpitävä vaikutus. Nimi tuo asiakkaalle mieleen myös paikalliseen keihässuuruuden, mutta yrittäjän mukaan asioiden yhteys jää savolaisittain kuulijan vastuulle.

Yhteystiedot

Leipomo Puustelli Oy
Puistotie 9
72400 PIELAVESI

 

Kotisivut

FB-sivut

Lähde mukaan makumatkalle Malmgårdin panimoon ja Mustilan viinitilalle!

Kotimaiset pienpanimot elävät nousukauttaan. Kotimaisista, puhtaista raaka-aineista tuotetaan laadukkaita viinejä. Lähellä tuotettua on tarjolla jo ilahduttavissa määrin. Näistä ainesosista ja niiden tarpeesta syntyivät Makumatkat. Järjestettyjen retkien tarkoituksena on tuoda kotimaassa tuotettu helpommin lähestyttäväksi, paremmin ja sankempien väkijoukkojen saavutettavaksi.

malmgard-5

Malmgårdin kartanon tiluksia.

Makumatkat on suosittujen ruokafestivaalien, Tapasfestivaalin ja BBQ Festin, tuotantotiimin uusi tuote. Tarkoituksena on tuoda kotimaan matkailuun uusia tuulia ja vastata järjestettyjen matkojen muodossa erityisesti pienpanimoiden tuotosten ja lähiruoan nousevaan kysyntään. Pienpanimot, viinitilat tai kotimaiset viskitislaamot eivät ole valinneet helpointa tietä, ja matkojen tarkoituksena on omalta osaltaan loiventaa tuolla tiellä olevia mutkia.

Mustilan viinitila

Mustilan viinitilan tunnelmallinen viinipuoti

Matkoja makujen maailmoihin järjestetään paketoimalla sopivia kohteita yhteen, tuoden kohteet helposti lähestyttäviksi ja kiireisempäänkin aikatauluun mahtuviksi kokonaisuuksiksi. Matkoja tuotetaan sekä helposti lähestyttävinä pakettimatkoina että kysynnän mukaan, räätälöimällä ja erillisistä tilauksista aina tarpeen vaatimalla tavalla.

Ensimmäisen matkan kohteiksi ovat valikoituneet Malmgårdin pienpanimo Loviisassa ja Mustilan viinitila Elimäellä, molemmat noin tunnin ajomatkan päässä pääkaupunkiseudulta.

Malmgård

Malmgårdin panimomestari Tuomas Markkula

Makumatka starttaa Helsingin Rautatientorilta, lauantaina 27. toukokuuta 2017. Malmgårdin pienpanimolle saavutaan ennen puolta päivää. Perillä panimolla nautitaan olut-tastingista olutmestari Markku Pulliaisen perehdyttäessä Malmgårdin oluen saloihin. Tämän jälkeen päästään tutustumaan edelleen kreivisuvun isännöimään ja asuttamaan, historialliseen Malmgårdin linnaan.

Malmgårdin panimo valmistaa noin kymmentä vakituista suosikkituotetta. Oluet ovat suodattamattomia, ale-tyyppisiä oluita, jotka syntyvät luonnollisesti ilman lisäaineita. Malmgårdin tuotteita kiitellään paitsi hyvästä mausta, myös tasalaatuisuudesta.

Oluen maailmaan ja kreivisuvun historiaan tutustumisen jälkeen Makumatkalla mukana olevilla on mahdollisuus tehdä ostoksia Malmgårdin Kartanopuodista, joka on erikoistunut paitsi omilla kartanon maillaan luonnon mukaisesti tuotettujen, mutta myös muiden paikallisten tuottajien tuotteiden myyntiin.

Malmgårdin kartanon tuotteita

Maltaista olueksi Malmgårdissa

Malmgårdin kartano viljelee erityisesti spelttiä sekä emmer-vehnää, muinaisviljaa, jota viljeltiin jo tuhansia vuosia sitten. Kartanopuodista saatavilla on erilaisia jauhoa, mausteita, öljyjä, viinietikoita, hunajaa ja hilloja sekä viikonloppuisin myös ihanan tuoreita, kartanon peltojen viljasta leivottuja leivonnaisia.

Malmgårdin panimon jälkeen Makumatka jatkuu Elimäellä, jossa sijaitsee Mustilan viinitila. Tilalla vieraat vastaanottaa Mustilan emäntä, Maria Tigerstedt, joka tutustuttaa vieraat Mustilan viinitilan tarinaan. Sielun ruokaa ja emännän lämpimän vastaanoton saatuaan seurue pääsee nauttimaan katetulla terassilla ”soppaa ja läppää” elimäkeläisen vieraanvaraiseen tapaan. Ruokailun jälkeen vieraille on katettuna kolmen viinin tasting, lähituottajien tapaksilla höystettynä tottakai. Myös Mustilassa pääsee tekemään maistuvia ostoksia ja hankkimaan kotiin viemisiä.

Seurue Mustilan Viinitilalla

Kesäistä tunnelmaa Mustilan Viinitilalla

Mustilan viinitilan viinit valmistetaan aidoista ja puhtaista, kotimaisista raaka-aineista. Raaka-aineet saadaan pääosin paikallisilta sopimusviljelijöiltä ja kotipuutarhoista. Osa tuotteiden raaka-aineista saadaan villistä luonnosta, kuten karpalosoilta. Kaikki Mustilan tilaviinit ovat joutsenlipun arvoisia. Tilan palkittujen viinien lisäksi, valikoimiin kuuluvat myös erilaiset hyytelöt, hillot, mehut, glögit ja muut herkut, kuten erilaiset sinapit ja kurkkusalaatit tai Mustan Everstin kynnet.

Mustilan tilan emäntä

Mustilan viinitilan emäntä, Maria Tigerstedt

Makumatkoja tuotetaan jatkossa paitsi yleisön, myös paikallisten pienyrittäjien kanssa yhteistyössä. Kohteita lisätään monipuolisesti eri puolille kaunista ja ainutlaatuisen puhdasta kotimaatamme edustamaan.

Yhteisenä tavoitteenamme on kotimaisen tuotannon tunnettuuden lisääminen. Pieni on suurta ja kaunista, maamme makuja täynnä.

Varmista ja varaa paikkasi makumatkalle sähköpostilla: makumatkalle@gmail.com tai soittamalla numeroon 040 197 7002.

Makumatka Malmgårdiin ja Mustilaan, lauantaina 27. toukokuuta 2017 klo 10–18

Facebook
Malmgårdin panimon kotisivut
Mustilan viinin kotisivut

Suomen parasta purilaista metsästämässä, osa 1: Kivisalmen Kievari

Pari vuotta sitten jutustelin kesäloman alkupuolella vanhan kaverin kanssa. Jossain kohtaa keskustelu kääntyi ruokaan, ja hän mainitsi itselleni uuden ruokapaikan kehuen sen burgerit ylisanoin. Sama kuvio toistui seuraavien viikkojen aikana pari kertaa. Uteliaisuuteni kasvoi, ja niinpä tuo jo siinä kohtaa nimeltäkin mieleen jäänyt paikka, Kivisalmen kievari, piti lähteä tarkastamaan.

Kivisalmen kievarin kerrotaan olevan rantakievari maukkailla burgereilla ja kylmillä huurteisilla. Kievarin löytää nimensä mukaisesti Kivisalmesta, Rautalammin ja Konneveden kuntien sekä Etelä- ja Pohjois-Konneveden rajalta, kuvankauniista paikasta. Avoinna paikka on vain kesäisin, ja sitä pyörittää joukko nuoria yrittäjiä.

Ensikohtaaminen ylitti kaikki odotukset. Terassi, jonka kautta kievariin oli käynti, oli täynnä. Kävimme sisällä tilaamassa ja palasimme pöytään jututettuamme omistajia pienen tovin. Odotellessa kuuntelin, kuinka paikalla oli niin paikallista väkeä istumassa kesäiltaa, hieman loitompaa vasiten purilaiselle tulleita kuin lähijärvien mökkiläisiä, osa veneillä, osa autoilla tulleita.

Kohta oli totuuden hetken aika. Eteen kannettiin komea annos. Tartuin aseisiin, leikkasin ensimmäisen palan ja annoin makuhermoille työrauhan.

Toistin saman, ja se alleviivasi ensimmäisen suupalan havaintoa: lupsakka porukka nuoria yrittäjiä loihti burgerit, jotka paitsi vastasivat tuttujen kuvauksia makuelämyksistä, kipusivat myös omalla listallani kotimaan purilaispaikkojen terävimpään kärkeen.

Tuolloin Ruokaretki oli vielä tulossa ollut haave, joten en kuollaksenikaan muista annoksen nimeä, mutta ainoa harmittamaan jäänyt asia oli se, ettei samalta istumalta jaksanut syödä toista.

Uusinnan aika tuli sitten viime kesän lopulla. Parkkipaikalla oli nytkin pitkä jono autoja. Terassilta kaikui kutsuvasti hilpeä puheensorina. Sisällä odotti tuttu miljöö ja uusia kasvoja; omistajajoukossa oli tapahtunut pientä muutosta, ja sitä myöten listaa oli päivitetty hieman uuteen uskoon.

Peruskonsepti oli kuitenkin säilynyt, ja yhtälailla uusi jengi oli kaikilla mittareilla miellyttävä kohdata. Vaihdoimme siinä muutaman sanan ja he pyysivät myös kommenttia valitsemastani oluesta, jonka etiketissä tuijotti itse avarauuskissa. Sitä oli nimittäin tilattu koe-erä, ja uusinta oli pohdinnassa.

Niin – se annos! Tällä hertaa rohkaisin mieleni ja valitsin Lihansyöjä-nimisen burgerin. Brutaalia nimeä kantavassa purilaisessa on briossisämpylän sisälle pakattu talon naudanlihapihvi, pekonia, juustoa, nyhtöpossua talon marinadissa, kastiketta ja paahdettua sipulia. Kaverina sillä oli maalaisperunat Kivisalmen tyyliin.

Kun annos kannettiin eteeni, tuumin, että ainakaan se ei jättäisi nälkäiseksi. Sen pidempiä ihmettelemättä kävin kimppuun, ja taas talon keittiö onnistui kutkuttelemaan mielihyvähermosoluja heti ensi puraisusta. Pala kerrallaan tuo mestariteos katosi suuhuni samalla, kun ihastelin kohti horisonttia painuvan auringon värjäämää järvimaisemaa.

Ruokaretkeltä vahva suositus tälle kesäravintolalle. Jos tuttu meno jatkuu tulevanakin kesänä, niin talo voi sanoa tarjoilevansa allekirjoittaneen mielestä maan parhaan burger-kokemuksen.

Yhteystiedot

Kivisalmen kievari
Rautalammintie 1935
44350 Istunmäki

Facebook-sivut

Laskiaispulla hillolla vai mantelimassalla?

Laskiaispulla, tuo talven herkkujen herkku, on peräisin 1600-luvun Ruotsista, josta se rantautui suomalaisiin kahvipöytiin 1800-luvulla. Mantelimassatäyte kertoo laskiaispullan läntisestä alkuperästä, köyhempi väki sai tyytyä nauttimaan pullansa kuuman maidon kera. Hillo- ja kermavaahtotäytteiset laskiaispullat ovat syntyneet vasta myöhemmin. Klassinen”kiistanaihe” onkin hillolla vai mantelimassalla?

Laskiaisen rituaalit

Laskiaiseen on perinteisesti liittynyt paljon uskomuksia ja ennusmerkkejä. Tulevan kesän pellavaonnea etsittiin mäkeä laskemalla. Mitä kauemmaksi kelkka liukui, sitä pidempiä seuraavan kesän pellavista kasvaa. ”Pitkiä pellavia!” huudettiin mäkeä alas kiitäessä. Kuuluuko edelleen?

Laskiaisena ei saanut käsitellä teräaseita eikä tehdä töitä, mistä kuului liikaa ääntä. Kotitöiden tekeminen lopetettiin jo varhain iltapäivällä, jotta työt olisivat joutuneet hyvin koko vuoden. Kun työt lopetettiin ajoissa, ehdittiin nauttia laskiaisen runsaista ja rasvaisista ruuista. Laskiaisen rasvaisten ruokien myötä piti nimittäin jaksaa koko pitkä paastonaika pääsiäiseen asti. Laskiaisen jälkeen ruokavaliosta jäivät pois liha, maitotuotteet ja kananmunat. Seuraavan kerran herkuteltiin pääsiäisen pashalla, lampaalla ja mämmillä.

Lapsuuden perheessäsi perinteenä oli, että laskiaistiistain hernerokka piti syödä hiljaisuuden vallitessa. Melkoinen haaste karjalaisperheen ruokapöydässä! Sitä, joka hiljaisuuden rikkoi, piinasivat itikat koko seuraavan kesän. Paha kirous, joka täytyi yrittää välttää. Huh sitä pidätetyn kikatuksen määrää rokkaa syödessä.

Laskiaispullat

20 kappaletta
2,5 dl maitoa
25 g hiivaa
1 dl sokeria
1 tl suolaa
2 tl kardemummaa
1 muna
8-9 dl vehnäjauhoja
1 d juoksevaa margariinia
mantelirouhetta ja/tai raesokeria

Korvasin tavallisen maidon kauramaidolla, hyvin paistuivat pullat ja niistä saivat nauttia myös maidotonta ruokavaliota noudattavat.

Täytteeseen
2 dl kermaa
(2 rkl sokeria)
mantelimassaa tai mansikka/vadelmahilloa

Soya-kerma vaahtoitui hyvin ja maistui pullan välissä:)

Ja se ikuisuuskysymys: hillolla vai mantelilla? Käy äänestämässä Ruokaretken Facebook-ryhmässä!

Sydän on ääni hillolle ja naurunaama mantelimassalle. Jotta asia saadaan selvitettyä perinjuurin, niin jakakaa, kutsukaa ystävät kommentoimaan ja oman makumieltymyksen saa myös perustella kommenteissa – pilke silmäkulmassa

Liukasta laskiaista & pitkiä pellavia!

Laskiaisperinteiden lähteenä Ruokatieto.fi/sesonkien ja juhlien herkut.

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Muikut hautuvat herkullisiksi ruistaikinan suojissa

Kalakukko on perinteinen savolainen luomus, jota vain harva uskaltaa lähteä tekemään. Kukon koossa pysyminen pitkän paistamisen aikana on se vaativin tehtävä kotikokille. Jos kuori repeilee kesken paiston, niin sanotaan, että ”kukko laulaa”.

Itse olen ratkaissut kukon paisto-ongelmat tekemällä tämän arvostetun perinneruoan uunivuoassa tai valurautapadassa. Silloin mehevät liemet eivät karkaa uunin pohjalle, vaan mehustavat ympäröivän ruistaikinan herkullisesti.

Aiemmin olen tehnyt tämän patakukon laittamalla vain muikut ja kylkiviipaleet vuokaan ja tekemällä ruistaikinasta kannen koko komeuden päälle. Nyt päätin kokeilla vähän monimutkaisempaa tapaa, jossa taikinalla vuorataan myös vuoan pohja. Tällä tavalla herkuttelija saa enemmän rehtiä ruista muikkujen kaveriksi.

MUIKKUKUKKO PADASSA

4 dl vettä

1,5 tl suolaa

2 dl vehnäjauhoja

11 dl ruisjauhoja

50 g sulatettua voita

Täyte:

800 g muikkuja

300 g possun kylkisiivuja

suolaa

Kannen voiteluun: sulatettua voita

Perkaa ensin muikut eli poista pää ja suolet. Huuhdo kalat. Sekoita kuoritaikinaa varten kylmä vesi, suola, vehnäjauhot ja osa ruisjauhoista. Lisää pehmeään taikinaan sulatettu voi. Lisää ruisjauhoja, kunnes saat notkean ja napakan taikinan. Voitele pyöreä uunivuoka tai pata (tilavuus n. 2 l). Ota kaksi kolmasosaa taikinasta, muotoile se palloksi ja kauli reilun sentin paksuiseksi pyöreäksi levyksi. Nosta levy kaulimen avulla uunivuokaan.

Asettele possun kylkisiivut vuoan pohjalle ja reunoille taikinapohjan päälle ja ripottele niille suolaa. Lisää muikut kerroksittain vuokaan ja muista ripotella joka väliin suolaa.

Asettele päällimmäiseksi vielä kerros kylkiviipaleita.

Kauli lopusta ruistaikinasta pyöreä kiekko ja nosta se vuoan kanneksi. Painele kansi tiiviisti kukon päälle haarukalla tai käsin.

Paista kukkoa 150 asteen lämmössä noin 4 tunnin ajan. Voitele kukon kantta voisulalla tunnin välein.

Valmis kukko on parhaimmillaan uunikuumana. Ruiskansi kovettuu uunissa herkullisen rapeaksi, joten sen leikkaaminen on hieman haasteellista, mutta maku sitäkin ihanampi. Itse tehty kalakukko on vaivan arvoinen, sillä suoraan uunista nautittuna se on vaan niin hyvää! Jos jotain jää jäljelle, kukkoa voi nauttia seuraavana päivänä kylmänä tai kevyesti lämmitettynä. Maistelemisiin!

 

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Konneveden myllyn jauhopusseja

Ryyninhakuretki: lähituotteita suoraan Konneveden myllyltä

Monen ruokakaupan viljatuotehyllyiltä löytyy jo lähituottajien jauhoja. Ehkä olet hankkinut kesällä matkan varrelta paikallismyllyn tuotteita, mutta oletko käynyt myllyllä jauho- tai ryyniostoksilla muuhun vuodenaikaan? Keskisuomalaisella Konneveden myllyllä voi paitsi jauhattaa jyviä ympäri vuoden, myös käydä ohikulkeissaan ostamassa jauhoja, puurohiutaleita ja muita lähiviljatuotteita.

Konneveden myllyn aukioloajat

Mylly on Konnevedellä avoinna maanantaista perjantaihin, mutta perjantaisin ei ole jauhatusta. Se kannattaa muistaa, jos on aikeissa ottaa omat jyvät matkaan jauhettavaksi (sekin nimittäin onnistuisi). Paikallismyllyssä jauhetaan pääasiassa lähituottajien viljaa; sopimusviljelijät löytyvät enimmäkseen pohjoisesta Keski-Suomesta että naapurista Pohjois-Savosta. Näin matka pellolta pöytään on mahdollisimman lyhyt ja myllyltä saa mukaansa hyvin tuoretta tavaraa.

Lasse Saarinen

Mylläri Lasse Saarinen otti myllyn ohjat käsiinsä vuonna 1994, joten hänen käsiensä kautta on kulkenut jauhettua viljaa säkkeihin ja pusseihin jo yli 20 vuotta. Myllyä pyörittivät aiemmin hänen veljensä. Tällä hetkellä mylly toimii kahden hengen voimin.

Konneveden myllyn laitteita

Laukaan Vatian kartanon maanviljelijä Eljas Peura rakennutti myllyn vuonna 1953, jolloin Konneveden kirkonkylässä sijainnut ns. Moukkulan mylly jäi historiaan. Menetelmät eivät ole vuosikymmenien takaisista valtavasti muuttuneet, niinpä käytössä on edelleen myös vanhoja koneita. Eri viljoille on omat linjansa; esimerkiksi kuvan vasemman laidan ”pömpelin” kautta kulkee kauraa.

Konneveden myllyn ryynihylly

Myllyn tuotteisiin kuuluvat monenmoiset jauhot, ryynit, leseet, hiutaleet sekä talkkuna. Valikoimassa on myös hiven luomua. Tuotteille on kysyntää sen verran paikallisesti, että Konneveden myllyn tuotteita saa ostaa käytännössä vain lähialueelta, itse myllyn ohella myös joistakin lähikaupoista. Itse löysin Konneveden myllyn tuotteet naapuripitäjän eli Sumiaisten lähikaupan kautta.

Jos ruisleivän leipominen alkaa houkuttaa, löytyy myllyn seinältä ohje, jolla valmistaa hiivatonta ruisleipää tavallisessa sähköuunissa.

Tällä reissulla ostin kotiinviemisiksi kilokaupalla montaa sorttia jauhoja ja ryynejä, joiden kantamisessa autolle Lasse ystävällisesti auttoi. Kohta pääsisin taas ohrarieskan paistoon. Kauraryynit olivat kotoa muutamaa päivää aikaisemmin loppuneet, mutta seuraavana aamuna oli myllyretken ansiosta tiedossa taas sitä parasta kaurapuuroa!

 

Sijainti: Konneveden mylly, Myllärintie 7, 44300 Konnevesi. Myllylle on viitoitus Rautalammintieltä, reilut pari kilometriä Konneveden keskustasta Rautalammin suuntaan.

Aukioloajat: Katso Konneveden myllyn kotisivut

P.S. Vinkki: Myllykäynnin voi yhdistää vaikkapa Etelä-Konneveden kansallispuiston retkeen.

Tallenna

Tallenna