Kustavin Kipinä kattaa ruokaelämyksen erityiseen ympäristöön

Ruokaretken tiimille tarjoutui tilaisuus päästä kokemaan Kustavin Kipinän kesäkauden avajaiset. Team Milla & Sari hyppäsi autoon ja ajoi kesäkuisena lauantaina Kustaviin. Kuudetta kesää katetaan Kustavin Kipinän Pop Up Ravintolassa viikoittain vaihtuvat huippukokkien menut. Varsinainen herkutteluputki alkaa 6.7., niinpä kesäkuun avajaisviikonloppu oli alkua tuleville ruokaelämyksille.

Ja kyllä, pakko sanoa, että viimeistään puolessa välissä iltaa olimme liekeissä. Tällaisesta tilan, tunnelman, luonnon ja makujen yhdistelmästä pääsee harvoin osalliseksi. Kipinässä koko kirjo jysähti päälle sellaisella voimalla, että runsaan kolmen tunnin aistielämysten jälkeen ei voinut kun todeta, että olimme mukana jossakin sellaisessa, mitä jokaisen pitäisi kokea vähintään kerran kesässä.

Jouni Kuru on isänsä Pekan kanssa rakentanut Kustavin kangasmetsän keskelle uskomattoman miljöön.

Kustavin Kipinän resepti on yksinkertainen. Pekka Vapaavuoren vuonna 2011 suunnittelema rakennus tarjoaa puitteet modernille taiteelle ja konserteille, jotka yhdistetään saaristolaisruokaan. Viikoittain vaihtuvat vierailevat keittiömestarit suunnittelevat saariston raaka-aineista ja paikallisista herkuista oman menunsa maustaen kokonaisuuden omalla persoonallisella tyylillään. Intohimo ja rakkaus omaa työtä kohtaan maistuu ja näkyy lautasella.

Kustavin Kipinän kesän käynnistivät Mikko Marttinen (vas.) ja Roni Toivari lähiruokaa ja metsää juhlistavalla menulla.

Pop Up Ravintola voi johtaa terminä jopa väärille mielikuville. Kesäkuun viikonlopun mestarit Mikko Marttinen ja Roni Toivari loihtivat neljän ruokalajin menun ja muutaman ylimääräisen keittiöntervehdyksen sellaisella palolla, että ei voi kun hämmästellä. Makuelämyksen sinetöi rento ilmapiiri ja lämmin ilta terassilla suomalaisen saaristoluonnon sylissä.

Ronin käsissä valmistuvat alkutervehdyksenä ruiskeksit minivihannesten, grillatun kiinansipulipureen, graavatun keltuaisen ja Mimiksen syötävien kukkien kera.

Tänä vuonna Kustavin Kipinän kesä tulee olemaan historiansa kansainvälisin ja pisin pop-up kesä. Puhtaiden makujen slow’ta, joka tarjoillaan pilke silmänkulmassa, ja pieninkin yksityiskohta on huolella mietitty.

Jopa astiat kertovat tarinaa eri ruokalajien kera – alkutervehdys tarjoiltiin Kustavin savipajan lautasilta.

Kesäkuun avajaisviikonloppuun idean isä ja paikan isäntä Jouni Kuru oli kehittänyt erityisen holittoman juomamenun. Tämän yhdistelmän jälkeen viinipaketti olisi tuntunut jopa tylsältä, niin hyvin nappasivat ruokien ja juomien maut yhteen. Toivottavasti hibiskuksen, puolukan ja poltetun omenapuun kaltaiset makuelämykset löytyvät myös tulevista menuista.

Siian, herukoiden ja merilevän kanssa tarjoiltiin herukanlehdistä, fenkolista ja sitruunasta tehtyä juomaa.

Saimme kuulla, että ihmiset ovat jopa herkistyneet itkuun täällä. Niin kauniita annoksia, yllätyksellisiä makuja ja herkullisia yhdistelmiä. Helppo uskoa!

Uudet perunat rokkaavat rucolan ja lipstikan seurassa, koristeena Mimiksen kauniita ruokakukkia.

Kokkien tervehdysten jälkeen saimme eteemme ensimmäisen menun mukaisen alkuruoan. Tattarisienipuuroa, päällä sienikeksi, kuivattua kirveliä, islantilaista meritryffeliä ja kastikkeena sienisaboyn. Kehtaisiko lautasen nuolla?

Menussa käytetyt sienet tulevat salolaiselta Sienimön tilalta.

Kipinässä paikan voi valita valoisista sisätiloista, josta on kiva seurata kokkien hyörinää, katetulta terassilta tai melkein luonnon helmasta avoterassilta. Sään, oman fiiliksen ja seurueen mukaan.

Ruokalajien välit soljuivat mukavaan tahtiin, kolme tuntia kului huomaamatta. Nuorimmat asiakkaat kirmasivat välillä terassin poikki kangasmetsään ihastelemaan muurahaisten moottoritietä ja kivenlohkareita. Kaiken ikäisille riitti maisteltevaa ja seurattavaa. Lapsien annokset olivat samat kuin aikuisten, osa pienemmässä koossa. Pasta bolognesen perään ei kysellyt kukaan.

Kun saariston läheisyydessä ollaan, ateria ilman tummaa leipää olisi ollut pettymys. Pettyä ei tarvinnut. Fenkolisiemenillä maustetun ruskean voin olisin voinut säästää vaikka jälkiruoaksi.

Tummalla olutsiirapilla valeltu saaristolaisleipä tarjoiltiin kahden erilaisen dipin kanssa; fenkolinsiemen ruskea voivoi sekä ranskankerma, jossa kylmäsavustettua hauenmätiä piparjuuren kera. Maistui!

Jos tekemisen filosofiana on, että keittoliemi kiehuu hymyillen, ei hymynkaretta syödessään edes kannata yrittää piilottaa. Kun Roni toi pöytään sokerisuolattua hiillostettua siikaa, joka on maustettu grillatulla voilla, kalan suomut vielä rapeana pinnalla, hymymme levisi korviin. Pohjalla pikkelöityjä valkoisia herukoita ja savustettua kalalientä maustettuna paahdetulla merilevävoilla. Herukanlehti-fenkoli-sitruuna juoma oli piste i:n päälle. Nyt ymmärrän, miksi täällä joskus itketään.

Lämmin, paahdetulla merilevävoilla savustettu kalaliemi aateloi siian.

Ennen aterian alkua kuulimme Mikolta, että menun liha tulee paikalliselta Vallilan tilalta Vehmaalta, Vallan Maukkaalta. Tilalla kasvatetaan maatiaispossun lisäksi hiukan harvinaisempaa mangalitsapossua. Suomalaisittain villasikana tunnettu mangalitsapossu on unkarilainen rotu, jota alunperin pidettiin lemmikkinä. Mangalitsa on hiukan maatiaispossua pienempi, mutta roimasti rasvaisempi. Possut teurastetaan ja tarkastetaan paikallisella tilateurastamolla eli liha voidaan tarjota myös mediumina. Ennen varsinaista pääruokaa saimmekin maistaa mangalitsasta kinkun tapaan tehtyä alkupalaa.

Vapise Berlusconi – täällä syntyy syötävää taidetta!

Kustavin Kipinä haluaa tehdä ruokaa, joka koetaan paitsi herkullisina makuina, myös ympäristön ja ympäröivän taiteen ja elämysten vaikutuksesta. Olisiko lähiruoan holistinen kokemus oikea termi?

Seuraavan annoksen jälkeen viimeisinkin tyhjä kolo vatsassa täyttyi. Pääruokamme oli maatiaispossun yön yli haudutettu niskaa. Grillattu ja glaseerattu mustalla valkosipulilla, kaverina grillattua varhais- ja kyssäkaalia ja hunajanaurista kasviksistaan palkitulta turkulaiselta Lindrothin tilalta. Rinnalla grillattua purjokreemiä ja kastiketta, joka on maustettu hehkukivien grillihiilien läpi sulatetulla mangalitsapossunrasvalla. Mestari Toivarin sanojen mukaan ”grillipläjäys”… Kelpaa!

Suussa sulava kastike on maustettu mangalitsapossun rasvalla, joka on kaadettu hehkuvien hiilien läpi. Uuh!

Pääruoan kanssa nautimme Jounin juomamenusta omena-savutee-koivu -juomaa, joka täydensi mukavasti maukkaan possun.

Ennen varsinaista jälkiruokaa saimme maisteltavaksi pienen esijälkiruoan; raparperihilloketta, maustettu koivunmahlasiirapilla, jogurttisorbettia, vieressä koivunmahlalla maustettua maitovaahtoa. Mistä nämä virtuoosit kaivavat ideansa?

Suomalaisen alkukesän metsämaut tiivistyivät jälkiruoaksi; kerkkää, hunajaa ja katajaa.

Varsinainen jälkiruoka meni aivan metsään; kuusenkerkästä tehdyn parfaitin seurana oli lähitilan hunajasta tehty hunajakreemi, katajanmarjakeksi, kuusenkerkkägranite, koristeena hunajakennoa ja tuoretta kuusenkerkkää. Lasiin kaadettiin kuusenkerkästä, hunajasta ja vihreistä rypäleistä tehty juoma.

Vietimme pitkän illan nauttien ja samalla kuulimme Kustavin Kipinän alkulähteistä, huikeista keittiömestareista, jotka ovat tuoneet paikkaan omat reseptinsä ja tarinansa. Tämän kesän tarinankerrontaa jatkavat Mikon ja Ronin jälkeen 6. heinäkuuta alkaen huippuammattilaiset Tampereelta, Ranskasta, Miamista, Norjasta ja Islannista. Juuri Islannilla on ollut suuri vaikutus Kustavin Kipinän henkeen. Se koetaan myös tulevana kesänä. Edessä on varmasti huikea heinäkuinen saaristo- ja lähiruoan ylistys.

Upeiden makunautintojen ja ympäristön lisäksi Kustavin Kipinän ainutlaatuisuus syntyy asiakkaiden ja tekijöiden vuorovaikutuksesta. Mikko ja Roni laittoivat itsensä peliin koko sydämestään, sen näki. Rennolla otteella ja ammattilaisen ylpeydellä he kokkasivat ja kertoilivat raaka-aineista ja valmistusmenetelmistä. Jouni henkilökuntineen isännöi leppoisasti salissa ja terassilla, huomioiden jokaisen paikalla olijan. Aterian päätyttyä moni kävikin kädestä pitäen kiittämässä isäntiä ja mestareita. Lähdimme kylläisinä kotimatkalla, syynä hyvä ruoka, mutta ennen kaikkea mieliinpainuva kokemus.

Kustavin Kipinä Pop Up kesän teemaviikot – 6 viikkoa, 6 erilaista teemaa:

6.–9.7. Laurent Holleville ja Sebastien Jeudy tulevat tiiminsä kanssa luomaan ainutkertaisen ranskalaisen menun saariston antimista.

13.–16.7. Jonah Kim Miamista tulee tutustumaan saariston raaka-aineisiin omalla rennolla meiningillään ja japanilais-korealaisella tyylillään.

20.–23.7. Mika Roito ja Pekka Salmela pyörittävät Ravinteli Berthaa, Ravinteli Huberia ja pitävät catering palvelua Tampereella. Mitä tapahtuu paikallisille raaka-aineille tamperelaiskokkien käsissä ja Kipinän uusiokäytössä olevassa ahjogrillissä?

27.-30.7. Fannar Vernhardsson on vieraillut Kustavin Kipinässä  aikaisemminkin. Islannin kokkimaajoukkueen jäsen on intohimoinen metsästäjä ja kalastaja. Luvassa on tuttuja raaka-aineita islantilaisella otteella.

3.–6.8. Tony J. Martin ja Roy Klausen tulevat Stavangerista tutustumaan Suomen saariston raaka-aineisiin. Kaksikon työssä kaikki lähtee lähiseudun ekologisista, korkealaatuisista kauden raaka-aineista yhdistettynä tinkimättömään laatuun ja ripaukseen alkemiaa. Tällä viikolla ruoka ja viini ovat 110 %:sti tasapainossa.

Kattaukset torstaista sunnuntaihin klo 13.00, 16.00 ja 19.00.
Neljän ruokalajin menu 65 € (sisältäen lisäksi kokkien pieniä yllätyksiä väliin!), neljän kaadon viinipaketti 35 €.
Varmista paikka ja tee pöytävaraus tästä!

Yhteystiedot:
Kustavin Kipinä
Pohjolanniementie 2
Kustavi 23360

Nettisivut
Kustavin Kipinän Facebook
Instagram #kustavinkipinä

Ajo-ohjeet:
3 km Kaitaisten sillalta ennen Kustavin talouskauppaa tie oikealle Salmitun kylään. Seuraa opasteita perille.
Kohde kartalla

Lisätiedot:
Jouni Kuru puh. 045 862 8705
puh. 040 5832167
info@kustavinkipina.fi

P.s. Kesän jälkeen suunnittelmissa on syksyn Kipinä, 2-3 pitkää viikonloppua, jotka rakentuvat riistan ympärille.

 

Tallenna

Villiyrteistä makua ja väriä suolaisiin ja makeisiin ruokiin

 ”Näissähän maistuu karvasmanteli!”

Innostuneita huudahduksia kuuluu Hinkkalan tilan pihamaalla eri suunnista, kun ryhmä ruokapalvelu- ja matkailuyrittäjiä tutustuu villiyrttien maailmaan.  Keruutuoteneuvoja Toini Kumpulainen sekä keittiömestari Anne Rantanen ovat molemmat hullaantuneita luonnon antimista. Toini on tehnyt kohta 20 vuotta töitä suomalaisten yrttien ja sienten parissa Ylä-Savosta käsin. Anne puolestaan kerää ja kokkaa villiyrttejä sekä lehtorintyössään Pohjoisen Keski-Suomen ammattiopistossa että Keski-Suomen keittiömestarien tapahtumissa.

Keruutuoteneuvoja Toini Kumpulainen (oik.) maistattaa pihlajansilmuja Sointu Jalkaselle.

Kaksipäiväisen kurssin jälkeen olen itsekin täysin höyrähtänyt näihin vihreisiin herkkuihin. Omassa pihassa napsin suuhun poimulehtiä, voikukanlehtiä ja suolaheinää. Metsäretkellä on pakko maistaa pihlajansilmuja, kirpeää käenkaalia sekä tarkkailla, joko kuusen ja männyn kerkät ovat puhjenneet.

Poimulehti sopii salaatteihin ja suolaisiin piirakoihin. Sitä voi myös friteerata öljyssä.

Nokkonen on villiyrttien rauta- ja vitamiinipommi. Sitä voi käyttää niin kastikkeisiin, lettuihin kuin jäätelöönkin.

Mustaherukan lehti on keväällä ja alkukesästä parhaimmillaan. Siitä voi tehdä juomaa viinihapolla ja se antaa lisäaromia myös kuusenkerkkälimonadiin.

Vuohenputken nuoret versot soveltuvat niin salaattiin kuin kasvispiiraisiin.

Villiyrttien paras keruuaika on keväällä ja alkukesästä, mutta osa kasveista on käyttökelpoisia myös koko kesän. Yrtit kannattaa kerätä kuivalla säällä, ja eri lajit on paras pitää kerätessä erillään. Myös rinnakkaislajeihin ja myrkkykasveihin on hyvä tutustua, jotta ei tule yllätyksiä. Keruuastiaksi käy leivinpaperilla vuorattu kori tai muovilaatikko.

Kastikepohjankin voi keittää villiyrteistä. Tässä kuusen- ja männynkerkkiä kiehumassa havubearnaisekastikkeen pohjaksi.

Voikukan nuput kannattaa kerätä aivan pieninä eli silloin, kun ne ovat vielä kiinni lehtiruusukkeessa.

Voikukan nuput tuovat aromikkaan lisän punasipulihillokkeeseen.

Struudelin ei aina tarvitse olla makea, tässä täytteenä poimulehtiä ja fetajuustoa.

Alkupalaksi villiyrttipiirakkaa, kuusenkerkkäbriossia nokkospiimäjuuston ja voikukka-punasipulihillokkeen kanssa, vieressä haukimakkaraa ja suolaheinä salsa verde.

Villiyrttipiirakka

Pohja:

100 g voita

1.5 dl vehnäjauhoja

1 dl perunasosejauhetta

1 dl kylmää maitoa

Täyte:

200 g horsman versoja

50 g nuoria poimulehtiä

100 g peltokanankaalin kukintoja

200 g kevätsipulia tai sipulia ¼ renkaina

4 dl ruokakermaa

4 munaa

150 g juustoraastetta

suolaa, pippuria myllystä

Sekoita pohjataikina nyppimällä voi ja kuivat aineet murumaiseksi seokseksi. Lisää maito ja vaivaa notkeksi. Painele taikina voidellun tai leivinpaperilla vuoratun piirasvuoan pohjalle ja reunoille. Freesaa eli kuullota villiyrtit ja sipulit kevyesti pannulla pienessä määrässä öljyä ja mausta. Lisää kasvissekoitus pohjan päälle. Sekoita ruokakerma ja munat. Lisää kerma-munaseos vuokaan kasvisten päälle. Ripottele pinnalle juustoraaste. Paista 200 asteessa n. 25-30 minuuttia.

Ohje: Anne Rantanen

Jälkiruoka-annoksessa on mesiangervokakkua, pihlajansilmukreemiä ja mäntykinuskia, rinnalla nokkosjäätelöä.

NOKKOSJÄÄTELÖ

3 dl nokkosta

1 dl hunaja

3 munaa

2 keltuaista

1,5 dl sokeria

1 vaniljatanko

5 dl kuohukermaa

1 sitruunan kuori ja mehu

Kiehauta nokkoset reilussa vedessä, valuta ja silppua. Sekoita hunaja joukkoon. Mittaa munat, keltuaiset ja sokeri sekä vaniljatangon siemenet kulhoon. Aseta kulho vesikattilan päälle vesihauteeseen ja kuumenna sekoittaen, kunnes seos on paksua ja vaniljakastikemaista (n. 6-8 min). Ota kulho pois vesihauteesta ja jatka vatkaamista, kunnes seos on jäähtynyt. Vaahdota kerma ja lisää varovasti seokseen. Lisää joukkoon nokkos-hunajaseos sekä sitruunan kuoriraaste ja –mehu. Sekoita tasaiseksi. Jäädytä väh 6 tuntia tai valmista jäätelökoneessa.

Ohje: Anne Rantanen

 

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Lonna vei mielen ja kielen!

Retkemme Helsingin herkkupaikoissa jatkuu. Kohteena kesällä 2014 yleisölle avattu vanha sotilassaari. Pikkuinen, 1,6 hehtaarin kokoinen Lonnan saari sijaitsee Kauppatorin ja Suomenlinnan välissä, lyhyen laivamatkan päässä. Saareen voi rantautua myös omalla veneellä tai kajaakilla. Seitsemän minuutin matka Kauppatorilta vei meidät ruoan aarresaarelle.

Ruokaretki.fi etsi Lonnan saarelta ruoka-aarteita.

 

Kohta hypätään Lonnan saarelle vesibussin kyydistä.

Lonnan historiaan kuuluvat merilintujen lisäksi merimiinat, joita siellä on koottu ja säilytetty. Vuodesta 1944 aina 60-luvulle asti saarella toimi magneettisuuden poistoasema. Laitteisto on edelleen saarella, ja ravintolan yhteydessä toimii kaikille avoin demagnetisointimuseo, jossa vanhat laitteet ovat entisöitynä. Vastaavaa ei takuulla löydy muualta Suomesta.

Lonna on joutsenten ja kanadanhanhien koti.

Vanhat miinamakasiinit on nyt raivattu juhlatiloiksi. Kurkistimme sinnekin, vaikka tilat ovat piilossa muurin takana. Suurempaan tilaan mahtuu 100, pienempään 80 henkeä. Oppaamme Marjaana kertoi, että yritysten lisäksi hääparit ovat löytäneet Lonnan punatiilisen idyllin. Enkä ihmettele!

Miinamakasiinien terassilta on mukavat näkymät vastapäiseen Suomenlinnaan.

Muurien ja makasiinien suojissa on hulppean kokoinen terassi, jossa tapahtumien yhteydessä palvelee pieni keittiö ja drinkkibaari. Tilat ovat varattu yksityistilaisuuksiin, mutta silloin tällöin portti makasiineille avautuu yleisölle. Seuraava tapahtuma kurkistelee jo nurkan takana, Lonnan saarella juhlitaan juhannusta 22.-24.6. Bändejä, ruokaa, tanssia, yötöntä yötä meren äärellä. Ei hullumpaa. Ohjelmasetti on huikea, lippuja kannattaa vielä metsästää Tiketistä.

Makasiinin kalusteet ovat kotimaista suunnittelua; Protos Demos ja Mady by Choice.

Koska ruoka on aina mielessä, ja miinamakasiinin alue vietti tänään hiljaiseloa, siirryimme huumaavien tuoksujen johdattamana kohti paikan sydäntä, Lonnan ravintolaa. Marjaanan mukaan täällä tehdään saaristolaisruokaa rennolla twistillä. Yrttejä lukuunottamatta (jotka kasvavat viljelylaatikoissa ravintolan edustalla), kaikki raaka-aineet tulevat merimatkan takaa, koska saarella ollaan. Kaukaa niitä ei kuitenkaan haeta, Luoman kalan myymälä on 10 metriä Kauppatorin laiturista. Kasvikset otetaan mukaan samalla reissulla. Valinnoissa ovat etusijalla luomu ja lähiruoka.

Ravintola Lonnan salissa on avokeittiö.

Lonnan Marjaana suositteli alkuun Pare Balta Blanca Cusine -cavaa.

Listaa tutkiessa ja espanjalaista Cavaa kilistellessä suurinta nälkää helpotti talon mallasleipä. Päälle sipaisu voin ja piimän sekoitusta, voilá.

Mehevä mallasleipä tarjoillaan kauniisti.

Herkuttelu käynnistyi parsalla. Pikkelöityä valkoista parsaa, marinoitua vihreää, spelttiä ja kuivattua kananmunan keltuaista. Koristeena ja makuvivahteena vuohenputkea, tuota kaikkien puutarhurien inhokkia, jota ei muista riittävästi kitkennän huumassa hyödyntää keittiössä. Mutta lautasella ah niin hyvää. Täydellinen valinta.

Vuohenputket niille sopivassa paikassa – lautasella. Ei kukkapenkissä.

Parsalle ei hävinnyt toinen alkuruokamme, karitsantartar. Majoneesiöljyssä pehmennetylle karhunlaukalle sekä miedolle ja maukkaalle karitsalle antoivat kirpeyttä tuoreet ketunleivät. Paitsi makua, keväiset ketunleivät antavat myös silmänruokaa. Kaunista ja maukasta!

Karhunlaukka on Suomessa rauhoitettu, siksi sitä joudutaan tuomaan Etelä-Ruotsista. Herkkujen herkkua.

Alkuruoat olivat sopivan kokoisia, ja tilaa siialle ja kauden vihreille jäi vielä. Lisukkeiden ehdoton ykkönen oli voissa, maidossa ja mesijuuressa eli kallioimarteessa keitetty nuori kaali. On kuulemma kestosuosikki, enkä ihmettele. Tämä resepti lähtee mukaan!

Annosten yrtit ja koristeet poimitaan ravintolan ulkopuolen istutuslaatikoista.

Oikein suunnitellun aterian tunnistaa mielestäni siitä, että tilaa jää myös pienelle jälkiherkulle. Lonnassa lista elää luontevasti kauden mukaan, ja toukokuisena perjantaina listalta ponnisti kuppiin raparperikompotti. Itse tehtyä maitojäätelöä, piimää ja raparperia. Voi sitä lusikan kilinää kuppia vasten, kun herkku hävisi parempiin suihin. Ja tilaa pitäisi vielä säästää alakerran vohveleille…

Kun kaikki sävyt ja maut ovat kohdallaan, lopputulos ei voi olla muuta kuin täydellinen.

Pieni kierros saarella sulatteli lounaan ja valmisteli vatsaa iltapäiväkahvia ja vohveleita varten. Kurkkasimme Lonnan ainoaan uudisrakennukseen, joka on juuri valmistunut hirsirunkoinen sauna.

Parvisaunan lauteilta on huikeat näkymät merelle. Mieli lepää.

Saunamestari Tuomo Raitio lämmittää kertalämmitteisiä puukiukaita nelisen tuntia heti aamusta. Miehille ja naisille on omat saunansa, molempiin mahtuu kerralla 20 saunojaa. Sauna toimii varausperiaatteella eli klo 14.00 – 19.00 välillä voi varata kahden tunnin saunavuoron hintaan 16 € / henkilö. Sauna on avoinna tiistaista lauantaihin, varaukset kannattaa tehdä etukäteen netissä. Paikan päälläkin toki voi kysellä vapaita vuoroja. Saunajuomat ostetaan mukaan Vohvelibaarista. Sieltä saa myös vuokrattua pyyhkeitä. Vierailupäivänä oli juuri käynnistynyt laiturinteko eli uimapaikkakin on tänä kesänä luvassa.

Lämmin vohveli raparperihillon ja kermavaahdon kera, lurps!

Liekö meri-ilma, mutta lyhyen kävelyn jälkeen Vohvelibaarin houkutukset alkoivat vetää puoleensa. Ravintolan alakerrassa sijaitseva Vohvelibaari on avoinna joka päivä. Suolaisella tai makealla täytteellä varustetun vohvelin voi nauttia sisätiloissa tai ottaa mukaansa. Nyt oli listalla vohveleita parsan, lohen tai raparperin kera. Ja entäs ne jäätelövaihtoehdot; tumma suklaa, kuusi, lakritsi tai raparperisorbetti. Valmistus tapahtuu yläkerran keittiössä. Jos omat piknik-varusteet unohtuivat, Vohvelibaarista saa lainaksi viltin ja termospullon. Kuuma vohveli raparperihillolla ja kermavaahdolla upposi jonnekin vatsanpohjaan hujauksessa.

Lonnan saari sijaitsee lähellä Suomenlinnaa.

Sympaattinen ja herkullinen, näillä adjektiiveilla kuvailisin Lonnan saarta ja sen tarjontaa. Saarelle voi tulla syömään, saunomaan, omalle piknikille tai vain nauttimaan maisemista ja pienen saaren tunnelmasta. Vierailu oli ensimmäinen, mutta ei varmasti jää viimeiseksi. Ensi kerralla otan saunavarusteet mukaan, pulahdan uimaan ja tilaan listalta alkuruoaksi siianmätiä ja artisokkaa, pääruoaksi kyyttöä juurisellerin kera. Jälkiruoka on myös jo selvillä. Viereiseen pöytään tarjoiltu tyrniherkku ruskitetun voin ja jäätelön kera syöpyi verkkokalvolle.

Ja vinkkinä, Lonnassa annokset ovat yhtä kauniita ja maukkaita olivat ne maidottomia, vegaaneja tai lasten annoksia. Nauraville nakeille täällä nauretaan, lapset syövät samaa ruokaa, puoleen hintaan. Annoskoko vain on pienempi.

Lisätiedot, tarjonta, tapahtumat ja varaukset:
Lonnan omilta verkkosivuilta.

Ja toisena vinkkinä, Saarihyppely on kiva tapata tutustua Lonnan lisäksi läheiseen Suomenlinnaan ja kesällä 2016 avautuneeseen Vallisaareen. Vesibussi pysähtyy kaikissa kolmessa saaressa, voit hypätä pois ja kyytiin omaan aikatauluusi sopivalle vuorolle. Katso aikataulut ja lisätiedot saarihyppelystä.

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Mämmien yöhön ämmien voimalla

Joka kuun kuudes päivä tempaistaan ja Syödään yhdessä, niinpä tänään vietetään Mämmien yötä. Keitetään mämmiä ämmien voimalla, juhlitaan ja tanssitaan. Kun keittää mämmiä itse, on syytä koota porukka yhteen ja tehdä samalla padalla iso satsi. Mämmin keitto on hidasta ruoanlaittoa, mutta yhdessä siitä tulee hauska rupeama.

Hardcore-mämminkeittäjät tekevät ropposetkin itse koivun tuohesta.

Jos mämminkeitto tuntuu ylipääsemättömältä, ämmät voivat kokoontua maistelemaan kaupan mämmejä. Mämmitastingissä maistellaan ensin mämmejä ihan paljaaltaan ja vaihdetaan makukokemuksia pisteiden kera.

 

Maistelun jälkeen mämmiä voi tuunata vaikka appelsiinimarmelan tai lakritsikastikkeen kanssa. Mämmi maistuu jäätelön ja suklaan kanssa, erikoisempaaa on yhdistää porteriin ja jäätelöön. Onpa kokeiltu punajuuripannacottaa mämmillä ja pekonilla.

Juomasuositukset mämmille ovat marsala, madeira, malaga-viini ja maito.

Lisää Mämmien yö tapahtumasta: http://syodaanyhdessa.fi/mammien-yo/

 

Mämmiä

1. vaihe
1½ l vettä
250 g mämmimaltaita
400-500 g ruisjauhoja
2. vaihe
2 l vettä
250 g mämmimaltaita
400-500 g ruisjauhoja
3. vaihe
1-2 dl siirappia
2 rkl jauhettua pomeranssinkuorta
1 tl suolaa
Päälle
sokerivettä (1 dl vettä/1/2 dl sokeria)

  • 1. vaihe. Kuumenna vesi poreilevaksi. Sekoita veteen maltaat ja ruisjauhot. Ripottele pinnalle hieman ruisjauhoja. Peitä kattila kannella. Anna imeltyä 1½-2 tuntia lämpimässä paikassa, esimerkiksi uunissa 50 asteen lämmössä.
  • 2. vaihe. Kuumenna vesi poreilevaksi ja lisää kattilaan. Sekoita joukkoon maltaat ja jauhot. Jatka kuten edellä ja anna imeltyä taas pari tuntia.
  • 3. vaihe. Tässä vaiheessa mämmin tulee olla löysän puuron vahvuista. Lisää tarvittaessa jauhoja. Mausta. Keitä seosta 10 minuuttia koko ajan hämmentäen varoen pohjaan palamista. Jäähdytä seos haaleaksi ja jaa mämmituokkosiin tai foliovuokiin. Jätä kuohumisvaraa noin 1/3 vuoan korkeudesta. Lisää mämmin päälle vuokiin 1-2 rkl kylmää sokerivettä kuorettumisen estämiseksi.
  • Paista uunin alatasossa 170 asteen lämmössä noin 2½ tuntia. Mämmi on parhaimmillaan muutaman päivän kuluttua. Tarjoa kylmänä kermamaidon ja sokerin kera.

Tallenna

Laskiaispulla hillolla vai mantelimassalla?

Laskiaispulla, tuo talven herkkujen herkku, on peräisin 1600-luvun Ruotsista, josta se rantautui suomalaisiin kahvipöytiin 1800-luvulla. Mantelimassatäyte kertoo laskiaispullan läntisestä alkuperästä, köyhempi väki sai tyytyä nauttimaan pullansa kuuman maidon kera. Hillo- ja kermavaahtotäytteiset laskiaispullat ovat syntyneet vasta myöhemmin. Klassinen”kiistanaihe” onkin hillolla vai mantelimassalla?

Laskiaisen rituaalit

Laskiaiseen on perinteisesti liittynyt paljon uskomuksia ja ennusmerkkejä. Tulevan kesän pellavaonnea etsittiin mäkeä laskemalla. Mitä kauemmaksi kelkka liukui, sitä pidempiä seuraavan kesän pellavista kasvaa. ”Pitkiä pellavia!” huudettiin mäkeä alas kiitäessä. Kuuluuko edelleen?

Laskiaisena ei saanut käsitellä teräaseita eikä tehdä töitä, mistä kuului liikaa ääntä. Kotitöiden tekeminen lopetettiin jo varhain iltapäivällä, jotta työt olisivat joutuneet hyvin koko vuoden. Kun työt lopetettiin ajoissa, ehdittiin nauttia laskiaisen runsaista ja rasvaisista ruuista. Laskiaisen rasvaisten ruokien myötä piti nimittäin jaksaa koko pitkä paastonaika pääsiäiseen asti. Laskiaisen jälkeen ruokavaliosta jäivät pois liha, maitotuotteet ja kananmunat. Seuraavan kerran herkuteltiin pääsiäisen pashalla, lampaalla ja mämmillä.

Lapsuuden perheessäsi perinteenä oli, että laskiaistiistain hernerokka piti syödä hiljaisuuden vallitessa. Melkoinen haaste karjalaisperheen ruokapöydässä! Sitä, joka hiljaisuuden rikkoi, piinasivat itikat koko seuraavan kesän. Paha kirous, joka täytyi yrittää välttää. Huh sitä pidätetyn kikatuksen määrää rokkaa syödessä.

Laskiaispullat

20 kappaletta
2,5 dl maitoa
25 g hiivaa
1 dl sokeria
1 tl suolaa
2 tl kardemummaa
1 muna
8-9 dl vehnäjauhoja
1 d juoksevaa margariinia
mantelirouhetta ja/tai raesokeria

Korvasin tavallisen maidon kauramaidolla, hyvin paistuivat pullat ja niistä saivat nauttia myös maidotonta ruokavaliota noudattavat.

Täytteeseen
2 dl kermaa
(2 rkl sokeria)
mantelimassaa tai mansikka/vadelmahilloa

Soya-kerma vaahtoitui hyvin ja maistui pullan välissä:)

Ja se ikuisuuskysymys: hillolla vai mantelilla? Käy äänestämässä Ruokaretken Facebook-ryhmässä!

Sydän on ääni hillolle ja naurunaama mantelimassalle. Jotta asia saadaan selvitettyä perinjuurin, niin jakakaa, kutsukaa ystävät kommentoimaan ja oman makumieltymyksen saa myös perustella kommenteissa – pilke silmäkulmassa

Liukasta laskiaista & pitkiä pellavia!

Laskiaisperinteiden lähteenä Ruokatieto.fi/sesonkien ja juhlien herkut.

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Nyt ahmitaan blinejä, pullukaisia sydäntalven herkkuja

”Blini on pyöreä kuin aito antelias aurinko, kaunis ja kuuma. Blini on auringon, kauniiden päivien, hyvien satojen, täyttyneiden avioliittojen ja terveiden lasten vertauskuva.”

Venäläinen kirjailija Aleksandr Kuprin

 

Kirkastettua voita tihkuvia blinejä syötiin Venäjällä varsinkin ennen paastoon laskeutumista. Ennen laskiaisviikkoa ei saanut syödä enää lihaa, mutta voi, kananmuna ja kerma olivat sallittuja aineksia. Blinien päälle ammennettiin myös runsaita ja ravitsevia lisäkkeitä, edessähän oli 40 päivän paasto.

Blin tarkoittaa venäjäksi ohukaista, ja nimensä mukaan blinit ovat ohuita lettusia Venäjällä. Toisin kuin Suomessa, blinejä voisi kutsua pullukaisiksi. Ovathan ne hiivalla kohotettuja, kuohkeita kymmensenttisiä kiekkoja. Ei todellakaan mitään ohkaisia ohukaisia.

Pullukaisia blinejä paistetaan oikeaoppisesti kirkastetussa voissa.

Blinien maukas, miedosti hapan maku ja kuohkeus perustuvat hiivaan ja jauhojen muodostamaan taikinajuureen. Taikinan annetaan käydä huoneenlämmössä jopa yön yli. Perinteinen venäläinen blini tehdään vehnäjauhoista, mutta tattarijauhot tulivat mukaan kuvioon huonon sadon ja köyhyyden takia.

Tattari tuo blineihin hyvän ryhdikkään ominaismaun ja lisää rapeutta. Pulleroiset blinit tulevat erityisen herkulliseksi, kun niiden pinnat paistetaan rapeiksi. Parhaiten se onnistuu kirkastetun voin avulla, jolla myös valellaan bliniä paistamisen aikana.

Runsaat lisäkkeet tekevät lettusista blinejä.

Blinit eivät ole blinejä ilman suorastaan pröystäileviä lisukkeita, joita lapataan blinin päälle minkä ehditään. Venäjällä blinien kanssa tarjotaan, kerta kiellon päälle; voisulaa. Lisäksi tarjotaan smetanaa, suolakalaa ja hyvässä lykyssä kaviaaria.

Suomessa suosituin lisäke on mäti smetanan ja hyvin pieniksi silputun sipulin kera. Punasipuli on erityisen maukas blinin kanssa. Kirjolohen, siian, sammen tai muikun mätiä tarjolle. Mitäpä jos annosteltaisiinkin kaikkia mätejä yhdelle blinille – kohtuuton saa olla! Pyöräytys mustapippuria myllystä tekee viimeisen silauksen ruokanautintoon.

Blinin kanssa voi tarjota kirjolohen ja siian mätiä sipulin kera. Savulohimousse maistuu myös.

Blineistä on tullut Suomessakin sydäntalven juhlaruokaa; perinneruokaa, jota kaipaa pian Joulun jälkeen.

Ruokaretki.fi listasi paikkoja, joissa pääset nauttimaan kuohkean rapeita blinejä:

Ravintola Bystro,  Eteläranta, Helsinki

Bystro: Syö blinejä niin paljon kuin jaksat! Bystron slaavilainen tunnelma kutsuu nauttimaan ennenkokemattomista venäläis-kaukaasialaisen keittiön makuelämyksistä: mätejä, kaviaareja, mausteisia lihapatoja ja tietysti blinejä. Bystron baarissa tarjolla on laaja vodka-valikoima, venäläisiä oluita, teetä ja talon omia shotteja.

Fiskars Wärdshus, Fiskars, Raasepori

Tarjolla blinejä helmikuun alusta lähtien. Blinikarnevaalit 11.2. klo 19:00. Ohjelmassa myös musiikkia: Trio Melnikov viihdyttää.

Bistro O mat, Limnellinaukio, Kirkkonummi

Tarjolla: Oeufs de corégone

Muikunmätiä, savustettua hapankermaa, punasipulia ja rapea tattariblini.

Gasthaus Lohja, Laurinkatu 1, Lohja

Bliniviikot 16.1. – 25.2.

Tarjolla blinejä myös kasvisyöjille: täytteenä sienimousse sekasienistä.

Kylpylä hotelli Päiväkumpu, Ylhäntie 1, Karjalohja (Lohja)  Bliniviikot 3.2. – 26.2.2017

Kuparipaja, Fiskars, Raasepori

Blinejä a la carte listalla. Lisukkeena siianmätiä ja jääkellarin lohta. Tammikuun loppuu asti blinejä.

Krapinhovi, Rantatie 2, Tuusula

Salon Seurahuone, Asemakatu 1, Salo

Sokos Hotel Royal Vaasa: Ravintola Wazaka,  Hovioikeudenpuistikko 18, Vaasa

 

Jutussa on käytetty tietolähteenä kirjaa: Ohukainen & paksukainen, kirjan toimittivat Katja Bäcksbacka ja Anna Paljakka. Otava 2009.

Nämä ihanat kotimaiset herkut kannattaa todellakin etsiä käsiinsä: Joensuun joulumarkkinoiden parhaat löydöt

Oma joulunodotukseni alkaa aina joulumarkkinoilta. Olin kolmatta kertaa käymässä Joensuun Areenassa järjestetyillä joulumarkkinoilla. Vuoden ajan olin haaveillut eräästä lohituotteesta, jota en muualta ollut löytänyt, sekä erilaisista glögijuomista. Siispä suuntasin pakkasaamuna Joensuun Areenalle mukanani intoa ja rahaa.

Markkinoilla vastassa oli ensimmäisenä loimulohen tuoksu.

Markkinoilla vastassa oli ensimmäisenä loimulohen tuoksu.

Ensimmäisenä menin pihalla olevaan Etumies-yrityksen kojulle ostamaan odottamaani kylmäsavulohta, joka oli maustettu valkosipulilla. Ostinkin heti melko ison määrän sitä. Vuoden odotus oli ohi, mutta nyt joudun taas odottamaan vuoden!

Tästä suuntasin sisään Areenaan satojen ihmisten joukkoon kiertämään ja ihmettelemään tarjontaa. Samalla muistin ensimmäisen kerran, kun kävin markkinoilla, kuinka yllätti miten suuret markkinat nämä olivat.

Myyjiä oli kymmeniä, ellei jopa sata. Kiersin markkinat ensin läpi katsellen mitä tarjottavaa siellä on ja maistellen erilaisia maisteltavissa olevia tuotteita. Ehdottomasti uutena makuna tuli minulle tutuksi talkkuna, eli riihiohrasta tehty puuro, joka oli tällä kertaa peräisin Kuopion Kurkiharjusta.

Aikani kierrettyä päätin alkaa ostamaan tuotteita kotiin. Muistin edellisen vuoden käynniltä erään erittäin hyvän glögijuoman, ja koska olin sen löytänyt taas, niin ei tarvinnut juurikaan valikoida.

Hammaslahtelainen Mantsin Makie tuottaa ja myy erilaisia marjatuotteita.

Hammaslahtelainen Mantsin Makie tuottaa ja myy erilaisia marjatuotteita.

Joulun aikaan olen todellinen glögin suurkuluttuja ja olen aina avoin uusille glögimauille. Koska tänä jouluna olimme vanhempieni luona, päätin viedä heille mukanani pohjoiskarjalaista laatuglögiä. Siispä päätin ostaa Mantsin Makien pisteellä tarjoiluvalmista glögijuomaa, joka on valmistettu kotimaisista marjoista. Ja todella, sen maku on marjainen ja puhdas, ylimääräisiä aineita ja makuja ei ollut ja vanhempanikin pitivät glögijuomasta hyvin paljon. Hintakaan ei ollut päätähuimaava, 5,50 €, joka ei mennyt hukkaan.

Koska repussani oli jo useampi sata grammaa sitä ihanaa valkosipulikylmälohta, täytyi minun ehdottomasti ostaa sen kaveriksi ruisleipää. Maatilamatkailu Hirvoselta löysin juureen leivotun hyvän ruisleivän. Heillä oli myytävänä paljon erilaisia leipomotuotteita, ja mainitsemisen arvoisena nykypäivänä paljon halutut gluteenittomat tuotteet ja jouluiset laatikot.

joensuunjoulumarkkinat5

Maatilamatkailu Hirvosen tarjontaa.

Kierrellessäni markkinoita silmiini osui mitä erikoisempia tuotteita. Riekon marjatilan esittelypöydässä törmäsin erilaisiin alkoholittomiin kuohujuomiin, joista täysin uutena tuttavuutena tuli lakasta valmistettu kuohujuoma. Päädyin ostamaan sen ja vein tämänkin juoman vanhempieni luokse maisteltavaksi. Juoma oli erittäin raikas, lakanmakuinen ja kuohui hyvin, sekä maku sopi jouluun paremmin kuin hyvin. Ja koska juoma on myös alkoholiton, sitä pystyisi nauttimaan myös lasten kanssa.

Riekon marjatilan tarjonnassa oli valmiita joulupakkauksia.

Riekon marjatilan tarjonnassa oli valmiita joulupakkauksia.

Rahaa minulla oli vielä jonkin kerran käytettäväksi, ja päätin ostaa kotiini jonkin paljon tarjolla olevista majoneesipohjaisista tuotteista. Ja kun jo aiemmin varmaan tuli selväksi, että pidän paljon valkosipulin mausta, päädyin ensin vertailemaan eri valkosipulimajoneeseja ja lopulta ostin purkillisen Ruoveden herkun valkosipulimajoneesia. Majoneesi maistui itsetehdyltä ja siinä oli puhtaita makuja, ei lainkaan verrattavissa kaupan hyllystä löytyviin tuotteisiin. Tämäkään ostos ei jäänyt harmittamaan.

Ruoveden herkulla oli tarjottavana monenlaisia sinappeja ja majoneeseja.

Ruoveden herkulla oli tarjottavana monenlaisia sinappeja ja majoneeseja.

Siispä reppu täynnä herkkuja oli mukava lähteä kotiin ja aloittaa joulunodotus. Ensi vuonna uudestaan.

5 tuotetta ja yritystä, joita kannattaa kokeilla:

  1. Valkosipulilla maustettu kylmäsavulohi, Etumies
  2. Marjaglögijuoma, Mantsin Makie
  3. Kuohujuomat, Riekon Marjatila
  4. Talkkuna, Rantalan talakkuna
  5. Leivät ja leivonnaiset, pitopalvelu, Maatilamatkailu Hirvonen

Torvisen maja – 60 vuotta Luoston hiihtäjien taukopaikkana

Luostotunturin pohjoispuolella, aivan Pyhä-Luosto-kansallispuiston rajalla, sijaitsee idyllinen ja vanhan ajan tunnelmaa huokuva kahvila, Torvisen maja. Tupa oli täydessä toiminnassa paljon ennen kuin Luostosta tuli matkailukohde. Suosittelen lämpimästi vierailemaan täällä, kahvilan tunnelma ja tarjonta yllättää positiivisesti.

torvismaja1

Helppo pääsy autolla, suksilla, pyörillä, jalan

Törmäsin itse Torvisen majaan hiihtolenkillä joulukuussa. Kun lähtee Luoston “keskuksen” hujakoilta sivakoimaan pohjoiseen, näkee kyltit Torvisen majalle. Kahvilaa ei voi olla huomaamatta, koska latu viistää aivan vierestä ohi. Autolla sinne pääsee Pyhä-Luostontietä, nelisen kilometriä Luostolta pohjoiseen. Tien varrella on kyltti joka opastaa perille.

torvisenmaja3

Takka on tuvan sydän. Kahvilanpitäjä Mariakin viihtyy lammastajalla tulen äärellä, sillä aikaa kun munkkitaikina kohoaa köökin puolella.

60-vuotias taukopaikka

Jo ovensuussa aistit herkistyvät. Hämärässä tuvassa odottaa lämpöä huokuva takka, ja joka puolella on kynttilöitä. Pöytäliinoina on värikkäitä räsymattoja. Sisustus on perinteistä, vanhaa ja autenttista.

Kahvilan historiaan mahtuu vaikka mitä kiinnostavaa. Alun perin se oli retkeilymajana. Toiminnan perusti Sodankylään kuuluva Torvisen kyläseura vuonna 1957. Tupa toimi vaeltajien hostellina, yläkerrasta väsynyt vaeltaja tai hiihtäjä sai maksullisen nukkumapaikan ja alakerrasta ruokaa. Vuosikymmenten aikana maja on ollut myös autiotupana, ja viimeiset 30 vuotta aktiivisesti kahvilana.

torvisenmaja6

Tämä on Torvisen majan ensimmäinen vieraskirja vuodelta 1957. Silmiini pisti teksti: ”Varmaan tämä maja on yhtenä askeleena johtamassa nykyajan ihmisiä takaisin luontoon, josta ehkä olemme vieraantuneet jo liian kauas.” Mitäköhän tämä vieraileva vaeltaja tuumisi tämän päivän Suomesta!

Majassa ei ole edelleenkään sähköä tai juoksevaa vettä. Tämä on kahvilanpitäjälle haaste, mutta vierailijalle suuri osa paikan viehätystä.

Valtteina tunnelma ja vaihteleva valikoima

Nykyiset kahvilanpitäjät ovat Maria Heikkilä ja Toni Vaarala. Luostolainen pariskunta tuo vedet kahvilalle joka päivä, ja tekee tuoreet leivonnaiset itse. Aamuisin majan lämpötila voi olla -5 astetta, joten aikaa menee jo tuvan lämmittämiseen. Munkit paistetaan kaasuliedellä. Puuhellakin on, mutta siinä on Marian mukaan hankalaa säätää oikeaa paistolämpötilaa munkeille.

tosrvisenmaja4

Maria sanoo positiivisen asiakaspalautteen yllättäneen. Hän arvioi Torvisen majan autenttisuuden, sähköttömyyden ja perinteiden vetoavan asiakkaisiin. Tällä paikalla on ollut latukahvila niin kauan kun Luostolla on ollut matkailutoimintaa.

Viereisessä pöydässä vanhempi mieshiihtäjä maistelee pannukahvia ja toteaa tämän olevan tunnelmallisin kahvila, jossa hän on käynyt. Ja hän on kuulemma käynyt monissa.

torvisenmaja5

Maria ja Toni painottavat, että heillä on poikkeuksellisen laaja tarjonta. Joka päivä on jotain erilaista tarjottavaa, aina tuoretta ja itsetehtyä.
Itselläni oli suuria vaikeuksia päättää mitä ottaa hiihtoretkeni hiukopalana, sillä ruokalistalta löytyi tänään:

– maistelulautanen sisältäen karhupatéeta, porosalamia, poronmaksaa, graavilohta ja siianmätiä
– lohileipä
– poro-puolukkapiirakka
– puolukka-kinuskipiirakka
– tuoreet munkit
– lettu (suolaisella ja makealla täytteellä)

torvisenmaja7

Lopulta päädyin perinteiseen, mutta tässä kahvilassa ah-niin-herkulliseen yhdistelmään pannukahvia ja munkkia. Oi että kun suussa suli! Voisin sivakoida tänne joka päivä pelkästään tuoreen munkin perässä.

Torvisen maja on avoinna syksyn ruskasesongista aina vapun tienoille saakka lähes päivittäin klo 11–15, niin kauan kuin lunta riittää maassa.

Torvisen maja kartalla

Kuvat ja teksti:
Minttu Heimovirta

Kurjen tila tuottaa puhdasta ruokaa

Kuljen pitkin Klaus Kurjen historiallista tietä Vesilahdessa. Vaikka syyspäivä on pilvinen, loistaa auringonkukkapelto tien vieressä. Ne kuuluvat Kurjen tilalle, joka pitää tänään lauantaina kesätoria.

Kurjen tila ei ole aivan perinteinen suomalainen maatila. Talot ovat lähellä toisiaan ja ikään kuin ympäröivät pihapiiriä. Tämä kuuluu olevan jonkinlainen ekokylä, mutta mitä se sellainen tarkoittaa?

Ekokylän talot on rakennettu lähelle toisiaan.

Ekokylän talot on rakennettu lähelle toisiaan.

Kylän asukkaisiin kuuluva Ira Hellstén valaisee asiaa. Ekologisuus tulee energiatehokkaasta rakentamisesta, yhteisestä lämpövoimalasta ja ruoantuotannosta. Talojen sijainnille on tehokkuuden lisäksi sosiaalisiakin syitä.

– Kun lähdettiin kylän ideaa kehittelemään, niin haluttiin ihan tietoisesti sellainen melukylän tunnelma. Yhteisöllisyys syntyy arjen kohtaamisista, kun naapuriin törmää väkisinkin kun lähtee ulos, Hellstén kertoo.

Ruoantuotanto on tärkeä osa Kurjen Tilan ekokylän toimintaa. Kurjen tilalla on monipuolisesti erilaisia kasveja, kanoja, suomenlampaita ja kyyttökarjaa. Ira Hellstén vastaa miehensä Arin kanssa Kurjen maatilan toiminnasta ja tuottaa ruokaa koko ekokylän tarpeisiin.

– Siinä etsikkovaiheessa pohdimme, että jos ekokylä ilman ruoantuotantoa, niin se olisi aivan kuin mikä tahansa nukkumalähiö, Hellstén sanoo.

Eläimet ovat tärkeä osa biodynaamisen tilan kiertokulkua.

Eläimet ovat tärkeä osa biodynaamisen tilan kiertokulkua.

Kurjen tilan tuotteet ovat paitsi luomua myös biodynaamisia. Tilalla harjoitettava Rudolf Steinerin oppeihin perustuva biodynaaminen viljely pyrkii hyödyntämään tilan luonnollista kiertoa. Tilan kokoon sopiva karja tuottaa lannoitetta, jota kasvit tarvitsevat. Kun kaikki on tasapainossa, ei tila tarvitse ulkopuolisia ravinteita. Oikealla ajoituksella ja luonnollisten ravinteiden yhdistelmällä  saadaan aikaiseksi ravinteikas maaperä.

– Tehdään huolella komposti, joka on pelloille kuin aarre, Hellstén kertoo.

Kurjen tila ekokylineen on rakennettu historialliseen maalaismaisemaan.

Kurjen tila ekokylineen on rakennettu historialliseen maalaismaisemaan.

Pellot tuottavat enemmän kuin ekokylä tarvitsee. Ira Hellsténin mukaan Kurjen tilan tuotteet myydään lähtökohtaisesti suoraan kuluttajille ilman välikäsiä.

Yksi myyntitavoista on lauantaisin järjestettävä toripäivä, jolloin lähiseudun asukkaat voivat ostaa Kurjen tilan tuotteita. Tänään toripöydälle on koottu satokauden tuotteita eri väreissä. On kurpitsoja, sipuleita, maissia ja vaikka mitä. Näin syksyn puolivälissä satokausi on parhaimmillaan.

Toripöydällä riitti väriä.

Toripöydällä riitti väriä.

Satokausi on syyskuun puolivälissä parhaimmillaan.

Satokausi on syyskuun puolivälissä parhaimmillaan.

Toripäivän aikana palvelee myös ulkoilmakahvila. Tarjolla on muun muassa erikoisreseptillä tehtyä pitsaa. Pitsapohjan päälle on laitettu lehtikaalia, saksanpähkinöitä ja aurajuustoa – herkullinen yhdistelmä!

Herkullisen pitsapalan päällä oli lehtikaalia, saksanpähkinöitä ja aurajuustoa.

Herkullisen pitsapalan päällä oli lehtikaalia, saksanpähkinöitä ja aurajuustoa.

Syön myös omenapiirakkaa, joka eroaa tavallisesta, sillä resepti ei ole aivan perinteinen suomalainen. Omenapiirakan ovat loihtineet Kurjen tilan vapaaehtoistyöntekijät. Tilalla työskentelee kesäisin kansainvälisiä EVS-vapaaehtoistyöntekijöitä, jotka oppivat työnsä aikana kulttuurista ja biodynaamisesta viljelystä.

Omenapiirakka oli mukavan mehevä. Suomalaiset raaka-aineet ja ulkomaalainen respeti yhdistyvät loistavasti.

Omenapiirakka oli mukavan mehevä. Suomalaiset raaka-aineet ja ulkomaalainen respeti yhdistyvät loistavasti.

Kesätori tarjoaa seudun asukkaille paitsi mahdollisuuden hankkia lähiruokaa, myös hyvän paikan istua kiireettömästi kahvilla ja vaihtaa kuulumiset. Juuri tällaista maaseudun elämän toivoisikin olevan.

 

Yhteystiedot:

Kurjen tila
Rautialantie 419
37470 Vesilahti

Nettisivu

Facebook

Ilmianna parhaat joulunajan ruokamarkkinat

Keski-Euroopan joulumarkkinoilla tuoksuvat kastanjat, omenat ja höyryävä glögi. Millaisista eväistä ovat suomalaiset joulumarkkinat tehty? Lähdimme etsimään ruokamarkkinoita, niitä parhaista parhaita, joissa herkutellaan lähituottajien mausteisilla makkaroilla ja muhevilla joululeivonnaisilla.

Kysyimme vinkkejä ympäri Suomen, mihin kannattaa suunnata hakemaan joulutunnelmaa, hörppäämään kuppi kuumaa ja täyttämään korinsa kotiin viemisillä. Alla olevassa listassa ensiaskeleet, kaikki makoisat markkinat eivät listalta löydy, mutta vinkkaa ja lupaamme täydentää listaa aina aattoiltaan asti. Joulu on vain kerran vuodessa, fiilistellään kunnolla ja herkutellaan huolella!

Vanhan Suurtorin joulumarkkinat, Turku
Suomen virallinen joulukaupunki pullistelee joulumarkkinoita, Vanhan Suurtorin joulumarkkinoita vietetään neljänä viikonloppuna peräkkäin, alkaen 26.11.2016

Jan Karlsgårdin pikkujoulumarkkinat, Kastelholman linna
Ahvenanmaalla pikkujoulumarkkinat ovat iso juttu, perinteinen joulukausi alkaa Jan Karslgårdin tunnelmallisilta markkinoilta. Ei hullumpi paikka glögin tuoksuisille herkkumarkkinoille 26.11.2016

Jouluiset Maan Maut -ruokatapahtuma, Fiskars
Fiskarsin ruukista ei tarvitse lähteä tyhjän korin kanssa pois, tunnelmallinen paikka & hyvät antimet, joulufiilis on taattu, sinne siis 3.-4.12.2016

Maan maut Joulumarkkinat Fiskarsissa 2015. Valokuvaaja: Milla von Konow.

Maan maut Joulumarkkinat Fiskarsissa.

Hakaniemen maalaismarkkinat, Helsinki
Helsingissä Hakaniemen torilla järjestetään maalaismarkkinat aina kuukauden ensimmäisenä sunnuntaina klo 10-16. Tarjolla on lukuisten alkutuottajien ja pienten elintarvikealan yritysten ruokaherkkuja. Joulukuun markkinat ovat erityisesti joulumarkkinat, torilla tavataan 4.12.

Porvoon Taidetehtaan joulumarkkinat, Porvoo
Viitisentoista ruokatuottajaa mahtui tänä vuonna mukaan, lähiruoan lisäksi myös lahjatavaroita. Valikoima laadukasta; kalaa, lammasta, leipää, suklaata ja herkullisia säilykkeitä. Bonuksena Hanna Partasen kalakukkoja, kannattaa tehdä hankintoja Porvoon mitalla 9.-10.12.2016

Ahlmanin perinteinen joulutori, Tampere
Yli 40 lähialueen myyjää, tarjolla makeaa ja suolaista jouluherkkua. Myös tunnelmallinen tilapuoti avoinna.
Joulutorilla vipinää klo 10.00 – 16.00.

Joulumarkkinat Rantapromenadilla, Kristiinankaupunki
Kristiinankaupungissa järjestetään useita joulumarkkinoita, mutta 9.-11.12.2016 teemana on ruoka eli tämä kuulostaa lupaavalta!

Malmgårdin joulumarkkinat, Malmgård
Täällä on vipinää, ruokaa läheltä ja oman panimon olutta 10.-11.12.2016

Menneen ajan joulumarkkinat, Lohja
Vanhan kivikirkon kupeessa nenä nappaa glögin tuoksun 10.-11.12.2016

Juonolan joulumarkkinat, Konnevesi
Juonolan tilan joulumarkkinoilla takuulla lähiruokaa, myynnissä erilaisia Juonolan pihvikarjan lihoja- ja lihajalosteita, Konneveden kalan jalosteita, tuoretta lohta ja mätiä paikallisen Taimen Oy:n lohesta, Ruotajärven tilan lampaantaljoja, lisäksi Ilonen Hauki keittää keiton ja Sisustus- ja käsityöliike Hilma ja Onni myy omia tuotteitaan. Tällä tilalla lehmät elää kuulemma ko pellossa – hyvä homma!

Teurastomon joulumarkkinat, Helsinki
Helsinki pullistelee joulumarkkinoita, Teurastomon joulumarkkinat 17.-18.12.2016 valikoitui listallemme, koska sieltä löytyvät Teurastamon omat lähiruokayrittäjät; makkaraa, kahvia, pastaa, leipää, jäätelöä…Kurkkaa kattavampi listaus Helsingin joulu(ruoka)tapahtumista.

Wehmaan joulumarkkinat, Juva
Wehmaan kartanon pihapiiri ja piharakennukset täynnä herkkuja. Samassa pihapiirissä sijaitsee myös ihana TeaHouse ja Butiken på landet. Ruokaan keskittyneet joulumarkkinat avoinna molempina päivinä 17. – 18.12
klo 12 – 16.

Missä sinä täytät herkkukorisi, vinkkaa & lisäämme listalle!

TallennaTallenna

Tallenna

 

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Råbäck Gård tarjoaa osuuden omenapuusta

Tämän syksyn omenasatoa ei ole vielä syöty, keittiössä viipyilee kanelin kyllästämä omenahillontuoksu. Silti on aika kääntää katse uuteen vuoteen ja varmistaa myös ensi vuoden omenapiirakan tarpeet. Råbäck Gård Espoossa tarjoaa tähän mainion ratkaisun, osuuden omenatarhasta. Maanviljelijä Rikhard Korkman keksi muutama vuosi sitten uudenlaisen idean myydä omenoita, hän alkoi markkinoida sato-osuuksia suoraan kuluttajille. Espoon Mankissa sijaitsevalla omenatarhalla kasvaa hehtaarin alalla jo 1 100 omenapuuta!

Hehtaarin alalla kasvaa 1100 omenapuuta!

Råbäck Gårdin omenatarhassa hyödynnetään viininviljelystä tuttua menetelmää.

Råbäck Gård toimii kumppanuusmallin eli CSA-mallin (Community Supported Agriculture) mukaan, joka on lähtöisin USA:sta. CSA-malli on yhteisöllinen maataloustuotteiden suoramarkkinointikanava, joka haluaa lähentää maataloustuottajia ja kuluttajia, sekä korostaa paikallisen lähiruokatuotannon merkitystä.

Rikard Korkman on maanviljelijä jo kuudennessa polvessa.

Rikard Korkman on maanviljelijä jo kuudennessa polvessa.

Råbäck Gård myy sato-osuuksia vuodeksi kerrallaan. Yksi osuus maksaa 35 €, se koostuu kahden omenapuun sadosta, jotka määritellään osuudenomistajan omenapuiksi ja merkitään viljelykarttaan. Omaan osuuteensa voi valita yhden lajikkeen (2 puuta) tai kaksi eri lajiketta (1+1 puuta). Rikhard suosittelee ottamaan varhaisemman ja myöhemmän satokauden omenapuun niin saa kaksi erilaista satoa eri aikoihin. Tällä tapaa voi myös satoriskiä jakaa. Halutessaan voi valita koko osuuden samaa omenalajiketta.

Råbäck Gård

Keruupussi kaulaan, laatikot käteen ja omaa puuta kohti.

Råbäck Gårdissa Rikhard sitoutuu hoitamaan omenatarhan viljely- ja hoitotyöt ammattitaitoisesti, ja asiakas sitoutuu noutamaan satonsa kun sato on kypsynyt. Sadon odotusarvo on noin 11-15 kg, vuodesta riippuen. Osuuden omistaja voi vuoden mittaan seurata miten sato kehittyy, osallistua sadonkorjuuseen ja myös sovittaessa hoitotöihin.

Råbäck Gård

Kumppanuusmallissa kyse onkin juuri tästä, sitoutumisesta ja osallistumisesta. Tämän huomasin nopeasti kun jututin syyskuisena viikonloppuna oman satonsa poimijoita. Kaksi tai kolme vuotta osuuksia omistaneet kertoilivat jo kokeneen omenanviljelijän ottein miniomenapuiden ja mehiläisten roolista pölytyksen onnistumisessa, tiheään istutettujen puiden kevätleikkausnikseistä ja eri lajikkeiden ominaisuuksista.

Omenapuut on merkitty osuuden omistajan nimellä.

Minut Omenapuuni, mitt Äppelträd.

Omenatarhassa puut on nimikoitu asiakkaan nimellä ja numeroitu viljelyskarttaan. Oma puu löytyy helposti runsaan tuhannen puun joukosta.

Råbäck Gård

Satoaika on jokaisella lajikkeella eri. Geneva Early ja Nanna ovat omenakauden ensimmäiset lajikkeet. Syksyllä kypsyvät Rubinola ja Amorosa. Satokauden lopussa osakas kerää oman satonsa suoraan omasta puusta tai noutaa sadon valmiina puulaatikoissa.

Råbäck Gård

Omenapuiden onnistunut pölyttäminen on edellytys hyvälle sadolle. Samalla se tuottaa laadukkaampia ja kestävämpiä hedelmiä.  Pölytys varmistetaan oikeilla lajikevalinnoilla, pölyttäjän kukinnan on ajoituttava samoihin aikoihin pölytettävän kukinnan kanssa. Pölyttäjäpuina toimivat jokaisen rivin alussa pienisatoiset pölyttäjäpuut. Lisäksi tilalla on ahkera joukko omia mehiläisiä, jotka huolehtivat omenapuiden pölytyksestä. Keväisin pölytyksen varmistamiseksi mehiläispesiä siirretään tilan pihapiiristä omenatarhaan kukinnan ajaksi.

Råbäck Gård

Tilan mehiläiset huolehtivat omenapuiden pölytyksestä ja tuottavat hunajaa myyntiin.

Tilan mehiläiset huolehtivat omenapuiden pölytyksestä ja tuottavat hunajaa myyntiin.

Råbäck Gård

Sopimus ja hinta ovat voimassa aina yhden satovuoden kerralla. Vanhoilla osuudenomistajalla on etuoikeus uusia sopimus seuraavalle vuodelle lokakuun loppuun mennessä, tai niin kauan kuin vapaita osuuksia löytyy. Uudet, vapaat osuudet vuodelle 2017 tulevat myyntiin 1.11.2016 klo 12.00.

Yhteystiedot:

Råbäck gård
Rikard Korkman
Mankintie 22
02780 Espoo
rikard@rabackgard.fi

Verkkosivut
Facebook-sivut

 

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Maistuvia marjoja ja maissilabyrintti Suttisen tilalla Pälkäneellä

Saavun Laitikkalan kylälle aurinkoisena päivänä, joka lienee viimeinen kesäpäivä, sillä kalenteri näyttää jo elokuun viimeistä. Laitikkala markkinoi itseään makukylänä. Tämän päivän aikana aion selvittää, miltä kylä oikein maistuu.

Kaarran Suttisen tilan pihaan ja pyörin hetken ympäri. Tuossa on jäätelökioski, vieressä näkyy olevan myytäviä kukkia. Pihamaalla on myös lampaita ja minihevosia. Mutta ennen kaikkea huomioni kiinnittyy maissipeltoon ja kylttiin, jossa lukee “Maissilabyrintti”. Mikähän se on?

suttisentilaoikeakoko (2 of 14)

Suttisen tilalta löytyy Suomen ensimmäinen maissilabyrintti.

Minihevonen

Suttisen tilan minihevoset olivat tuttavallisia.

Pihapiiriä komistaa valtava koivu. Kaksihaarainen on vasta satavuotias, mutta silti sen ympärysmitta on noin kolme syliä. Tarinan mukaan hevonen napsaisi aikanaan pienestä taimesta pätkän pois, jolloin puu alkoi kasvamaan kaksihaaraiseksi.

Pihapiiriä komistaa valtava koivu. Kaksihaarainen on vasta satavuotias, mutta silti sen ympärysmitta on noin kolme syliä. Tarinan mukaan hevonen napsaisi aikanaan pienestä taimesta pätkän pois, jolloin puu alkoi kasvaa kaksihaaraiseksi.

Menen kuitenkin ensimmäisenä sisään myymälään, jossa minun on määrä tavata tilan isäntä Simo Laakso.

Myymälä on tilan sydän, josta löytyy tuoretta tavaraa jokaiselle päivälle. Myymälän hyllyille luovat väriä tuoreet vihannekset ja isot puutarhavadelmat. Vaikka elettiin jo lähes syksyä, kasvoi Suttisen pelloilla vielä mansikoitakin. Itseasiassa nämä mansikat maistuvat jopa makeammilta kuin kesällä.

Myymälään on koottu Suttisen tilan tuotteiden lisäksi myös lähialueen tarjontaa ja muita myymälän henkeen sopivia tuotteita, kuten leipää, Heikkilän juustolan juustoja, erilaisia mehuja ja limonadeja sekä kuivatuotteita.

Tila ja tilamyymälä tarjoavat kesätyöpaikan monelle nuorelle.

Tila ja tilamyymälä tarjoavat kesätyöpaikan monelle nuorelle.

Tilamyymälästä löytyy tuotteita sekä Suttisen omalta pellolta että lähialueen tiloilta.

Tilamyymälästä löytyy tuotteita sekä Suttisen omalta pellolta että lähialueen tiloilta.

Tilan isäntä Simo Laakso johdattaa minut portaita pitkin yläkertaan. Yläkerrasta löytyy kahvila, joka on alakerran tavoin sisustettu mukavan maalaishenkiseksi. Viereisestä huoneesta löytyy sisustusmyymälä, joka on Laakson mukaan täytetty pelkästään suomalaisilla tuotteilla.

Sisustusmyymälässä on vain suomalaisia tuotteita.

Sisustusmyymälässä on vain suomalaisia tuotteita.

Syön kahvilan bravuurin, Suttisen brita-kakun. Kakku syntyy Simo Laakson tyttären Alinan salaisella reseptillä. Tuoreet vadelmat pääsivät erinomaisesti esille raikkaassa kakussa.

Suttisen Brita-kakku tehdään Alina Laakson salaisella reseptillä.

Suttisen brita-kakku tehdään Alina Laakson salaisella reseptillä.

Isäntä kertoo, että Suttisen tilan päärakennus on hieman vaille satavuotias. Sisällissodan aikana rintamalinjat pysähtyivät Laitikkalassa, ja kylältä paloi silloin useita rakennuksia, Suttisen päärakennus muiden mukana.

– Vaarini oli silloin nuori, ehkä 25-vuotias ja  juuri tullut isännäksi. Edellinen talo oli tehty puusta, joten hän sanoi, että nyt tehdään tiilestä, ettei polteta toista kertaa.

Nykyinen päärakennus näyttää harvinaisen jykevästi rakennetulta. Kartano se ei varsinaisesti ole, mutta komea ilmestys siltikin.

suttisentilaoikeakoko (5 of 14)

Suttisen tilan päärakennus on harvinaisen jämerän näköinen tiilitalo.

Mutta mikä oli se maissilabyrintti parkkipaikan vieressä? Laakso kertoo labyrintin olevan loppukesän vetonaula.

– Meillä on ollut maissilabyrintti joka toinen vuosi. Se on hehtaarin kokoinen maissipelto, josta pitää löytää tiensä läpi. Olin vuonna 2001 käymässä USA:ssa ja siellä niihin törmäsin ensimmäistä kertaa. Seuraavana vuonna teimme sellaisen itse, hän sanoo.

Suttisen maissilabyrintti on maissipellolle tehty labyrintti, joka on täynnä arvoituksia, joten umpikujaan eksyminen ei harmita. Laakso kertoo, että arvoituksen ratkaisuun on hyvä varata kokonainen tunti aikaa.

Maissilabyrintti on täynnä arvoituksia.

Maissilabyrintti on täynnä arvoituksia.

Kahvien jälkeen lähden tutustumaan maissilabyrinttiin. Ensin tuntuu, että matka ei etene millään. Jokainen valinta tuntuu jostain syystä johtavan umpikujaan. Yhtäkkiä minun ei tarvitsekaan enää juuri pysähtyä, vaan ohitan lukuisia risteyksiä joutumatta juuri kääntymään takaisin. Aikaa minulla meni vain varttitunti, mutta en tosin ratkaissut labyrintin sisään rakennettua tehtävää.

Maissipellon keskellä voi tuntea eksyvänsä.

Maissipellon keskellä voi tuntea eksyvänsä.

Yhteystiedot

Tilapuoti on suljettu tältä vuodelta. Tilan viherhuoneesta saa ostaa maissia ja kaalia itsepalveluna.

Suttisen tila avaa jälleen ovensa ensi kesäkuun alkupuolella, kun satokausi on alkanut.

Kissalammintie 43
36660 Laitikkala, Finland
p. (03) 53 81 019

Nettisivut

Facebook