Iitin Maatilatorilla lähiruoan tuotantoketju on lyhyt

Olen ollut Iitin Maatilatorin vannoutunut asiakas siitä lähtien, kun elämä johdatti minut ja perheeni paikkakunnalle. Tosin jo ennen sitäkin, Kouvolan Korialla asuessani vierailin maatilatorilla usein. Tuolloin lähinnä sen mainion kalatorin takia. Kalatorilta sain nimittäin hyvin henkilökohtaista palvelua, ehkä parasta ikinä. Kalakauppias tiesi mieltymykseni savustettuun ankeriaaseen ja soitti minulle henkilökohtaisesti, kun ankeriasta oli vesiltä noussut. ”Pistänkö savustaen? Nyt olisi teikäläisen herkkua taas tarjolla.” Näin saattoi kuulua puhelimen toisesta päästä useamminkin kuin kerran kesässä, ja harvoin tuli kieltäydyttyä. Onnekseni Kalatori jatkaa samalla, taatulla kylämeiningillä tänäänkin Iitin Maatilatorin pihapiirissä.

Iitin Maatilatori palvelee keskiviikosta sunnuntaihin, Valtatie 12:n varrella, Lahden ja Kouvolan välisellä matkalla

Kalatorin tarjonnan lisäksi Iitin Maatilatorilta löytyy erinomaisen monipuolinen valikoima vaikka minkälaisia paikkakunnan herkkuja, niin arkeen kuin juhlaankin. Maatilatori sijaitsee valtatie 12:n varrella Lahden ja Kouvolan välimaastossa, Kausalan taajamassa. Matkalaisen kannattaa pitää kahvipaussi juuri Maatilatorin kohdalla, sillä tarjolla on aina sen aukioloaikoina taatusti tuoretta kahvia ja paikkakunnan leivonnaisia moneen makuun.

Kahvitauon paikka

Rauhallinen näkymä idyllisen Iitin Maatilatorin kahvion ikkunasta

Kahvit nautittuaan on mukava tutustua torin laajaan tarjontaan, tehdä ostoksia kotiin ja kesäkylään viemisiksi. Maatilatorin tarjontaan kuuluvat leivonnaiset, juustot ja levitteet, vihannekset ja juurekset, yrtit, säilykkeet, mausteet, teet ja juomat, jauhot ja pastat sekä uniikit käsityötuotteet, makeisia unohtamatta. Iitin Maatilatorin sydän on kuitenkin sen lihatiski, joka on lähiseudun tuottajien yhteistyön taidonnäyte.

Suolaista ja makeaa moneen makuun. Lauantaisin Maatilatorilla on tarjolla usein myös lounasta.

Iitin Maatilatorin lihatiskin takaa löytyy neljä mielenkiintoista tarinaa, joiden summa tiskin tarjonta on. Tarina ja Maatilatorin tarjonnan ydin alkaa Lukkarin Maatilalta Myllykoskelta, jossa isäntäpari Satu ja Lasse Lukkari hoitelevat possujaan.

Tilan asukeilla on hyvät oltavat, sillä huolellinen ja aidosti elinkeinostaan välittävä isäntäpari valvoo paitsi sikalan lämpötilaa ja ilmastointia, myös valaistusta ja sitä, että asukeilla on riittävästi tilaa ja virikkeitä ympärillään. Jo ensisilmäyksellä näkee, ettei possujen tarvitse tilastaan taistella; eläimet näyttävät hyvävointisilta, tilat ovat siistit ja lattioilla on kuivia olkia pöyhittäväksi.

Satu ja Lasse Lukkari Lukkarin tilalta.

Lukkarin tilalla possu itsekin nauttii lähiruoasta, kun sitä ruokitaan monipuolisesti oman kylän peltojen antimilla, kuten vehnällä, ohralla ja härkäpavuilla. Iitin Maatilatoria kohti possun matka alkaa noin 23 viikon iässä, sen painaessa 120 kilon verran. Antti Raanoja noutaa sen Liha REM Oy:n teurastamotiloihin Iittiin.

Suuria logistisia järjestelyitä ei tarvita: matka Lukkarin maatilalta Iittiin kestää vain noin kolme varttia. Matka on poikkeuksellisen lyhyt, sillä lyhyestä kuljetuksesta alalla puhutaan yleensä silloin, kun kuljetukset kestävät enintään kymmenen tuntia.

Possun matka lihatiskille on tarkasti ennakoitua. Teurastamon pihamaalla aamuista kuormaa vastassa on Eviran virkaeläinlääkäri, joka tarkastaa eläimet ennen teurastusta. Jo puolilta päivin kuormassa saapuneet possut on teurastettu ja tarvittavat näytteet otettu. Näytteiden perusteella saadaan kirjalliset lihatarkastuspäätökset. Tämän jälkeen lihaa jäähdytetään seuraavaan aamuun.

Aamulla lihasta suurin osa karkeapaloitellaan 3–4 osaan ja pakataan siirtoa varten. Siirtomatka naapuriin, Maatilatorille, on kilometrin pituinen. Paikallisuus, nopeus ja kylmäketjun varmuus takaavat sen, että asiakas saa pöytäänsä taatusti tuoretta ja kotimaista lihaa.

Kun kylällä ja sen Maatilatorilla asioidaan, vaihdetaan tiskillä kuulumiset ja joskus reseptejäkin lihamestarin kanssa.

Osa Maatilatorin lihatiskiin päätyvästä lihasta käväisee hakemassa lisämakua naapurikylällä, Korian Palvilihalla. Se tuottaa makuja 40 vuoden kokemuksella. Palvilihan osuus ketjusta valmistuu päivässä, ja Maatilatorille palvatut tuotteet päätyvät jo kolmen päivän kuluttua teurastuksesta.

Iitin Maatilatorilla tuore liha leikataan, jauhetaan tai maustetaan omassa lihaleikkaamossa tiskin välittömässä läheisyydessä.

Maatilatorin lihatiskin takaa löytyy ”aina lihasta elänyt”, lihamestari Ilkka Ripatti. Lihamestari pitää itsekin ruoanlaitosta ja on innokas uusien reseptien kokeilija. Hän jakaa niitä mielellään asiakkaidenkin iloksi.

Hyllyt notkuvat herkkuja Iitin Maatilatorilla

25 vuotta sitten perustetun Iitin Maatilatorin tarjonnan muodostavat kaikkiaan yli sadan tuottajan voimin tuotetut kotimaiset ja tuoreet tuotteet, joilla on kevyt hiilijalanjälki. Käynti Maatilatorilla jää taatusti mieleen monestakin syystä. Eikä vähintään siksi, että laadukas lähiruoka yhdistettynä leppoisaan kylätunnelmaan on erittäin toimiva yhdistelmä.

Yrtit houkuttelevat

Iitin maatilatori

Kymenrannantie 1
47400 Kausala
0400 721202
Kotisivut
Facebook-sivut

Tallenna

Tallenna

Ahmimalla parasta! Alajärven Tilalla vuohenmaidosta valmistetaan herkullista fudgea

Olin Rehdin Kaupan Rekossa Porissa tutustunut jo aiemmin Alajärven Tilan ihaniin vuohenmaidosta tuotettuihin fudgeihin ja toffeisiin. Nämä herkut menivät yleensä parempiin suihin jo Reko-toria kiertäessä. Nyt kuulin, että Alajärven Tilan pariskunta on avannut tilalleen myös pienen tilamyymälän, josta makeisia on helppo käydä ostamassa vaikka tuliaisiksi, tarjottavaksi vieraille tai ihan itselle herkutteluhetkiin.

Ida ja Asko Alajärvi kiertävät myös lähialueen markkinoita. Aina mukana on myös maistiaisia uusista makuelämyksistä.

Ida ja Asko Alajärvi kiertävät myös lähialueen markkinoita. Aina mukana on myös maistiaisia uusista makuelämyksistä.

Alajärven Tila sijaitsee Porin Noormarkussa, ja pimeänä joulukuun iltana ajellessani kohti Saunakoskentietä meinasi uskonpuute välillä iskeä. Sen verran kuitenkin karkkihammasta kolotti, että tottelin sinnikkäästi gps-tädin käskyjä, vaikka tie tuntuikin kokoajan vain vievän syvemmälle satakuntalaista metsää.

Odotus palkittiin, sillä monen mutkan jälkeen hiekkatien päässä odotti pieni mutta joulunhenkeen somistettu tilamyymälä, jossa tilan emäntä Ida otti minut lämpimästi vastaan.

alajarvi-3

Ida ja Asko Alajärvi toimivat suomenvuohien kasvattajina rakkaudesta eläimiin ja toisaalta myös suorasta tarpeesta johtuen, koska vuohenmaidon saanti Suomesta on vähäistä. Vuohenmaidon jatkojalostus toffeeksi ja fudgeksi käy helposti, kun eläimet ovat omalla tilalla ja koko valmistusprosessi on omissa käsissä.

Suomenvuohia tilalla on tällä hetkellä yhteensä kymmenen, ja vuohet saavat liikkua ulkona halutessaan vaikka vuoden ympäri. Makeisten valmistus on pitkälti käsityötä, jo aivan vuohien lypsämisestä alkaen. Tällä kertaa en valitettavasti vuohia päässyt näkemään, sillä oli jo pilkkopimeää ja Ida oli juuri availemassa tilamyymälän ovia illan asiakkaille.

Tilamyymälän parkkipaikka täyttyi nopeasti autoista, kun "karkkikaupan" ovet aukesivat.

Tilamyymälän parkkipaikka täyttyi nopeasti autoista, kun ”karkkikaupan” ovet aukesivat.

Ida kertoo fudgen valmistuksen olevan peräisin 1800-luvun Englannista. Alajärven tuotteet valmistetaan omalla tilalla tuoreesta vuohenmaidosta käsityönä perinteisin menetelmin. Fudgen ja toffeen valmistusprosessit ja reseptit ovat tarkoin varjeltuja ja salassapidettyjä. Nappaan maistelukulhosta tilan ”perusmakua” eli kinuski-merisuolafudgea palasen, enkä enää yhtään ihmettele, miksi reseptit halutaan pitää salassa. Tämähän vie kielen mennessään.

Makuja löytyy valikoimasta varmasti jokaisen herkkusuun makuun.

Makuja löytyy valikoimasta varmasti jokaisen herkkusuun mieleen.

Tilan tähänastisen historian aikana erilaisia makuyhdistelmiä on valmistettu yhteensä noin 200, ja kerralla valikoimassa on yleensä 30–40 erilaista makunystyröitä hivelevää makua. En voi olla ihmettelemättä, miten näin paljon erilaisia makuyhdistelmiä voi löytyäkin. Kieltämättä kaikki eivät kuulosta aivan omaan makuuni sopivilta, mutta maksuasioistahan ei sovi kiistellä.

Kun kotiuduin tilavierailulta, appivanhempani tulivat juuri piipahtamaan kylässä. Tarjosin heille eri fudge-makuja ja epäilin kovasti, että chili-ananasfudgen maistelun jälkeen appiukkoni pyytäisi nopeastikin vesilasia. Toisin kuitenkin kävi, ja loput paketista lähtikin heidän mukaansa.

Fudgen eri maut sopivat myös tarjottavaksi eri juomien kanssa. Omasta mielestäni ainakin kinuski-merisuolafudge sopi erityisen hyvin punaviinin kera, ja mansikka-popcorn taas maistuisi hyvinkin kuohuviinin kanssa.

Vuohenmaidosta valmistettu energiajuoma Redbullin makuinen fudge - NAM!

Vuohenmaidosta valmistettu energiajuoma Redbullin makuinen fudge – NAM!

Ida kertoi myös, että pariskunta valmistaa tilauksesta fudgeja ja toffeita myös erilaisiin yritys- ja yksityistilaisuuksiin, kuten esimerkiksi hääkarkeiksi. Hääparin kanssa monesti suunnitellaan häiden teema- ja värimaailman kanssa yhteensopivia makuja.

Fudget sopivat moniin erilaisiin hetkiin tarjottaviksi. Tilaustuotteissa asiakas saa itse leikata fudget haluamansa muotoisiin ja kokoisiin paloihin.

Fudget sopivat moniin erilaisiin hetkiin tarjottaviksi. Tilaustuotteissa asiakas saa itse leikata fudget haluamansa muotoisiin ja kokoisiin paloihin.

Idalla maut ovat hyvin hyppysissä, ja muutamassa päivässä saadaan valmistettua kokonaan uusia makumaailmoja. Vierailuni hetkellä myymälästä löytyi fudgea muun muassa kirpeän omenan, sitruunajogurtin, sukulakun, lakritsi-mansikan, mansikka-popcornin, Redbullin ja chili-ananaksen mauissa. Maut on suunniteltu ensisijaisesti aikuiseen makuun, mutta mansikka-popcornfudgen palat hävisivät kiposta kyllä kotona pienempienkin suihin alta aikayksikön.

Kun kysyin Idalta reseptejä tai ideoita, miten fudgeja voisi käyttää, totesi hän heti: ”ahmimalla paras!” Yhdestä 150 gramman palasta saa useita pieniä suupaloja, ja erilaisista mauista voi mukavasti keräillä lauantaikarkkikimaran tai sekoituksen karkkibuffettiin.

Helpoiten fudgen ja toffeen makuun pääsee tilaamalla niitä suoraan Alajärven Tilan verkkokaupasta. Tuotteita on saatavilla myös Rehdin Kaupan Reko -ringissä Porissa, tilamyymälästä, jälleenmyyjiltä tai markkinoilta.

Alajärven Tila

Saunakoskentie 50

29600 Noormarkku

Alajärven Tilan kotisivut

Facebook-sivut

 

Säänkestävät sarvipäät laiduntavat Laviassa

Markus tämän jutullansa aloitti, innostuksen näihin säänkestäviin sarvipäihin. Kun koko kesän olin Instagrammissa seurannut Riutan tilan kuulumisia #riuttahighland, pakko oli perehtyä asiaan tarkemmin.

Riutan tila on ollut saman suvun hallussa vuodesta 1585! Talon nykyinen emäntä Kati Huusansaari on ollut sinut karjan kanssa ihan pienestä tytöstä asti. Ensin tilalla oli lypsykarjaa, myöhemmin Katin äiti vaihtoi suunnan pienimuotoiseen emolehmätuotantoon. Sitten tuli vaihe, jolloin karjaa ei enää ollut, Riutan mäki oli ilman eläimiä kymmenisen vuotta. Kunnes vuonna 2007 tilalla tehtiin sukupolvenvaihdos, ja Kati otti tilan haltuun miehensä kanssa.

Kipinä highlandereihin oli Katilla ollut jo kauan. Sattumien kautta, ja enemmän harrastusmielessä, tilalle tuli ensin kolme lehmää ja kolme vasikkaa. Lisä sattumien kautta vielä muutama lehmä lisää, orpoja vasikoita ja astutussonni. Karja kasvoi, yksi lopetettava karja pelastettiin Riutan tilalle. Eläinmäärä on lisääntynyt omista hiehoista, ja sonnia on vaihdettu muutaman vuoden välein. Tässä sitä ollaan, kokopäiväisenä karjankasvattajana, tuumaa Kati. Lauma on kasvanut noin sataan sarvipäähän.

Ulkona ympäri vuoden

Tähän aikaan joulukuusta tuntuu uskomattomalta, että tämä rotu todellakin haluaa olla ulkona. Näin on, vakuuttaa Kati. Moni olettaa, että lauma otetaan talveksi sisätiloihin. Mutta siellä mistä rotu on lähtöisin, eli Skotlannin Ylämailta, nämä ovat aina ulkona. Ylämaankarjalla on erittäin paksu nahka ja kaksinkertainen karva. Päällimmäinen karva toimii sadetakkina eikä päästä kosteutta alimpaan karvaan, joka onkin aina kuiva ja eläimen iho kosketettaessa lämmin, jopa kovimmilla pakkasilla. Kati kertoi, että kerran yksi laumasta jouduttiin ottamaan sisätiloihin, ja eläin melkein paahtui karvansa kanssa, vaikka sisätila oli viileä. Koska hikoilu lähtee eläimestä itsestään eli sieltä nahasta, oli eläimellä ajoittain todella kylmäkin, kun oli kokonaan märkä.

Kylmäpihattokaan ei ole ratkaisu, sillä laumassa on tarkka hierarkia. Pitää olla riittävästi tilaa väistää ylempiarvoisia eläimiä, muuten tulee mittelöitä ja niissä ei käy hyvin.

Talvella eläimet ovat talvilaitumilla, missä metsä tarjoaa hyvän suojan. Katoskin löytyy, mutta eivät ne siellä juurikaan viihdy. Kun on riittävästi kuivitettuja makuupaikkoja ja tilaa liikkua, niin lauma on onnellinen vaikka pakkasta olisi paljonkin. Lämmitettävät vesikupit ja riittävästi ruokintakehiä, joihin suurpaalit laitetaan, takaavat veden ja ravinnon.

Nuijapää

Arvaa, mistä Nuijapää on saanut lempinimensä? Tuntee myös kutsun nimellä Emiliana.

Kesäisin Riutan tilan karja pääsee vihreille laitumille ja niityille. Eläimet tietävät kuulemma varsin hyvin milloin kesälaitumien aika koittaa. Odotus on kova ja riemu rajaton, kun nurmi on vihdoinkin keväällä kasvanut riittävästi, jotta eläimet voi päästää kesälaitumille. Vanhatkin lehmät juoksevat kuin nuoret hiehot.

Kesä on parasta aikaa, kuvassa Niilo Kukkaispoika.

Kesä on parasta aikaa, kuvassa nuori Niilo Kukkaispoika.

Maukkaan lihan salaisuus on korsirehu

Highlandereiden ruokinta on yksinkertaista. Maukkaan lihan salaisuus on korsirehu, lisäksi saatavilla on oltava puhdasta vettä ja huolehdittava kivennäisten ja hivenaineiden saannista. Rotu hyödyntää syömänsä ruoan tehokkaasti, ja on erityisen tervettä. Liha on terveellistä ja puhdasta. Kati kertoo, että reilun yhdeksän vuoden aikana eläinlääkäriä on tarvittu vain muutaman kerran. Ainoa säännöllinen lääkitys, mitä karjalle annetaan, on loislääkitys.

Suomessa rotua käytetään vain lihakarjana. Eläimen koosta riippuen yksi eläin tuottaa 200 – 400 kiloa lihaa. Sonnit teurastetaan noin 2,5 – 3,5 vuoden iässä eli huomattavasti vanhempina kuin muut rodut. Ylämaankarja onkin erittäin hidaskasvuista ja myös aika lailla pienempää kuin muut liharodut. Emo on kuitenkin pitkäikäinen: se tuottaa vasikan joka vuosi keskimäärin 15 vuoden ajan. Riutan tilalla kasvatetaan lehmälaumaa omilla hiehovasikoilla,  ja vaihdetaan sonnia, kun sen omat jälkeläiset tulevat vastaan. Teurastus tapahtuu Sastamalassa Liha Hietaselle, Kati kehuu paikkaa. Samasssa rakennuksessa toimii Leikkuupalvelu Renforss, jossa liha leikataan, pakataan ja raakakypsennetään. Ketju on varsin lyhyt siis. Lihan myynti tapahtuu noin kerran kuukaudessa niin, että Kati kerää asiakkailta etukäteen tilaukset ja toimittaa lihat lähialueille. Porin ja Rauman Reko-piiristä on myös mahdollisuus ostaa Riutan Highland lihaa. Tila myy vain tuoretta lihaa, ei pakastettua tai jäädytettyä. Eron huomaa maussa!

Niilo lentävä vasikka.

Niilo lentävä vasikka.

Rotuyhdistyksen sivuilla kerrotaan, että ylämaankarjan liha on erinomaista pihvilihaa. Luonnollisesta ravinnosta johtuen sen liha on maukasta, lyhytsyistä, vähärasvaista ja väriltään tummanpunaista. Naudan matka pihvilihaksi alkaa emolehmätilalta, jossa emolehmät poikivat vuosittain vasikan, joka elää emon rinnalla noin 8 kuukautta, käyttäen kasvamiseensa emolta saadun maidon. Ylämaankarjan pihvilihan vahva, ns. riistan maku, syntyy laiduntamisesta ja korsirehusta sekä pitkästä kasvatusajasta. Rotu on luonteeltaan aktiivinen, ja kun eläin saa liikkua vapaana teuraskypsyyteen asti, rasvakudos muokkautuu pehmeäksi, ja liha on maukasta sekä mureaa.

Vaativa trendirotu?

Suomen Highland Cattle Club ry (SHCC ry) perustettiin huhtikuussa 1997. Jäsentiloja yhdistyksessä oli vuoden 2016 alussa 258 kappaletta. Samaan aikaan Suomessa oli noin 13 000 ylämaankarjan nautaa. Kati tuumii, että rotu tuntuu olevan jonkinlainen trendi nyt. Monet ovat kovasti ihastuneita karvalehmiin. Moni aloittaa, mutta valitettavasti myös lopettaa. Rotu vaatii työtä. Erityisen aikaa ja kärsivällisyyttä vaativaa on eläinten ”kesytys” eli  käsiteltäväksi saaminen. Eläimen pitää tutustua hoitajaan omilla ehdoillaan ja omalla tahdillaan. Helppoutena on rodun terveys ja tavallaan vaatimattomuus. Siis vaatimattomuus ravinnon suhteen, rotu ei vaadi kalliita rakennuksia eikä juurikaan kalliita eläinlääkärikäyntejä. Kun olosuhteet ovat rodulle kohdallaan, rotu tulee toimeen melko vähällä.

Hely saapuu!

Hely saapuu!

Kati haluaa vielä lopuksi erityisesti muistuttaa siitä, että ylämaankarja todellakin on ulkona kasvatettavaa. Tämä ei tarkoita sitä, että ne voidaan unohtaa jonnekin pusikkoon. Puhdasta ruokaa, raikasta vettä ja paljon tilaa käyskennellä laumassa ulkona – kesät ja talvet. Ja erityisen tärkeä muistutus; tälle rodulle kuuluvat sarvet eikä niitä saa poistaa millään tavoin!

Riutan tilalla vanhin lehmä on ollut 18-vuotias. Kun saavutat näiden eläinten luottamuksen, ne palkitsevat moninkertaisesti kiintymyksellä. Nämä sään kestävät sarvipäät ovat äärimmäisen lempeitä, kertoo kokenut kasvattaja.

Pöö

Tämä kaveri on saanut lempinimekseen Pöö, yllättääkö? Oikealta nimeltään Electra.

Sarvipäiden lisäksi Riutan tilalla on  kolme lemmikkivuohea, kolme lemmikkilammasta, kanoja noin kymmenen, ankkoja hiukan alle kymmenen, kaksi pupua, kolme kissaa ja yksi suomenkarjan lehmä, jolla on myös vasikka. Omavaraisia ollaan siis lihan, munien ja maidon suhteen. Ja ehkäpä enemmän kuin hyötyä, kaikista tilan asukkaista on hurjasti iloa. Sen aistii kaikesta.

Jutun kuvat: Kati Huusansaari

Katin kuvaamia sarvipäitä voi ihastella vuoden ympäri Riutan vuosikalenterilla ja muilla hauskoilla tuotteilla. Tilaukset verkkokaupasta.

Katin reseptivinkit

Palapaisti valmistuu kuutioiksi leikatusta naudan sisäpaistista. Paistan pinnat kiinni ja sitten kattilaan veden kanssa hautumaan miedolle lämmölle 100-125 astetta. Mausteeksi suolaa, aromisuolaa ja pippuria maun mukaan. Hautuu useamman tunnin ja valmiina sulaa suussa.

Highlander vokki
400 grammaa ulkofilettä leikattuna suikaleiksi
Riisiä 3 dl keitettynä
kolme paprikaa suikaleiksi
kirsikkatomaatteja

Maustekastike
2 rkl soijaa
2 rkl balsamiviinietikkaa
1 rkl mirini
2 rkl saksanpähkinäöljy
1 tl inkivääri
1 tl kaneli
2 tl paprikajauhetta
2 rkl ruokosokeri
1 rkl siirappi

Paista lihat kypsiksi nopeasti kuumalla pannulla. Keitä riisit valmiiksi. Kuumenna vokkipannu kuumaksi.
Laita pannuun pähkinäöljyä tai tavallista öljyä. Paprikasuikaleet kuumalle pannulle. Anna pintojen hieman paahtua ja sekoita välillä. Lisää sekaan kirsikkatomaatit. Odota, että tomaatit hieman pehmenevät ja lisää liha.
Kaada maustekastike päälle. Sekoita ja kiehauta kastike. Tarjoile riisin kanssa.

Paneeratut ulkofilesuikaleet
400 gramma ulkofilettä suikaleiksi
Pyörittele suikaleet kananmunassa. Sen jälkeen korppujauhoissa, joihin sekoitettu suolaa ja pippuriseosta.
Paista pannulla kullanruskeiksi.
Äärettömään hyvää herkkua!

sari-selka%cc%88la%cc%888

Yhteystiedot:

Kati Huusansaari
Riutantie 33
38600 Lavia
0400-514953
045-8537876
katihuusansaari(at)hotmail.com

Kotisivut, joilla tuhdisti tietoa ylämaankarjasta ja kiva blogi:)
Facebook-sivut
Instagram

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Kurjen tila tuottaa puhdasta ruokaa

Kuljen pitkin Klaus Kurjen historiallista tietä Vesilahdessa. Vaikka syyspäivä on pilvinen, loistaa auringonkukkapelto tien vieressä. Ne kuuluvat Kurjen tilalle, joka pitää tänään lauantaina kesätoria.

Kurjen tila ei ole aivan perinteinen suomalainen maatila. Talot ovat lähellä toisiaan ja ikään kuin ympäröivät pihapiiriä. Tämä kuuluu olevan jonkinlainen ekokylä, mutta mitä se sellainen tarkoittaa?

Ekokylän talot on rakennettu lähelle toisiaan.

Ekokylän talot on rakennettu lähelle toisiaan.

Kylän asukkaisiin kuuluva Ira Hellstén valaisee asiaa. Ekologisuus tulee energiatehokkaasta rakentamisesta, yhteisestä lämpövoimalasta ja ruoantuotannosta. Talojen sijainnille on tehokkuuden lisäksi sosiaalisiakin syitä.

– Kun lähdettiin kylän ideaa kehittelemään, niin haluttiin ihan tietoisesti sellainen melukylän tunnelma. Yhteisöllisyys syntyy arjen kohtaamisista, kun naapuriin törmää väkisinkin kun lähtee ulos, Hellstén kertoo.

Ruoantuotanto on tärkeä osa Kurjen Tilan ekokylän toimintaa. Kurjen tilalla on monipuolisesti erilaisia kasveja, kanoja, suomenlampaita ja kyyttökarjaa. Ira Hellstén vastaa miehensä Arin kanssa Kurjen maatilan toiminnasta ja tuottaa ruokaa koko ekokylän tarpeisiin.

– Siinä etsikkovaiheessa pohdimme, että jos ekokylä ilman ruoantuotantoa, niin se olisi aivan kuin mikä tahansa nukkumalähiö, Hellstén sanoo.

Eläimet ovat tärkeä osa biodynaamisen tilan kiertokulkua.

Eläimet ovat tärkeä osa biodynaamisen tilan kiertokulkua.

Kurjen tilan tuotteet ovat paitsi luomua myös biodynaamisia. Tilalla harjoitettava Rudolf Steinerin oppeihin perustuva biodynaaminen viljely pyrkii hyödyntämään tilan luonnollista kiertoa. Tilan kokoon sopiva karja tuottaa lannoitetta, jota kasvit tarvitsevat. Kun kaikki on tasapainossa, ei tila tarvitse ulkopuolisia ravinteita. Oikealla ajoituksella ja luonnollisten ravinteiden yhdistelmällä  saadaan aikaiseksi ravinteikas maaperä.

– Tehdään huolella komposti, joka on pelloille kuin aarre, Hellstén kertoo.

Kurjen tila ekokylineen on rakennettu historialliseen maalaismaisemaan.

Kurjen tila ekokylineen on rakennettu historialliseen maalaismaisemaan.

Pellot tuottavat enemmän kuin ekokylä tarvitsee. Ira Hellsténin mukaan Kurjen tilan tuotteet myydään lähtökohtaisesti suoraan kuluttajille ilman välikäsiä.

Yksi myyntitavoista on lauantaisin järjestettävä toripäivä, jolloin lähiseudun asukkaat voivat ostaa Kurjen tilan tuotteita. Tänään toripöydälle on koottu satokauden tuotteita eri väreissä. On kurpitsoja, sipuleita, maissia ja vaikka mitä. Näin syksyn puolivälissä satokausi on parhaimmillaan.

Toripöydällä riitti väriä.

Toripöydällä riitti väriä.

Satokausi on syyskuun puolivälissä parhaimmillaan.

Satokausi on syyskuun puolivälissä parhaimmillaan.

Toripäivän aikana palvelee myös ulkoilmakahvila. Tarjolla on muun muassa erikoisreseptillä tehtyä pitsaa. Pitsapohjan päälle on laitettu lehtikaalia, saksanpähkinöitä ja aurajuustoa – herkullinen yhdistelmä!

Herkullisen pitsapalan päällä oli lehtikaalia, saksanpähkinöitä ja aurajuustoa.

Herkullisen pitsapalan päällä oli lehtikaalia, saksanpähkinöitä ja aurajuustoa.

Syön myös omenapiirakkaa, joka eroaa tavallisesta, sillä resepti ei ole aivan perinteinen suomalainen. Omenapiirakan ovat loihtineet Kurjen tilan vapaaehtoistyöntekijät. Tilalla työskentelee kesäisin kansainvälisiä EVS-vapaaehtoistyöntekijöitä, jotka oppivat työnsä aikana kulttuurista ja biodynaamisesta viljelystä.

Omenapiirakka oli mukavan mehevä. Suomalaiset raaka-aineet ja ulkomaalainen respeti yhdistyvät loistavasti.

Omenapiirakka oli mukavan mehevä. Suomalaiset raaka-aineet ja ulkomaalainen respeti yhdistyvät loistavasti.

Kesätori tarjoaa seudun asukkaille paitsi mahdollisuuden hankkia lähiruokaa, myös hyvän paikan istua kiireettömästi kahvilla ja vaihtaa kuulumiset. Juuri tällaista maaseudun elämän toivoisikin olevan.

 

Yhteystiedot:

Kurjen tila
Rautialantie 419
37470 Vesilahti

Nettisivu

Facebook

Ylämaankarja viihtyy Mäki-Laurilan tilalla

Isot karvaiset sonnit löntystävät hiljalleen Punkalaitumella Mäki-Laurilan pihamaata reunustavassa aitauksessa. Osa niistä katselee minua kiinnostuneina, osaa ei voisi vähempää kiinnostaa kameran kanssa heiluva ihminen.

Isot karvaiset lehmät ovat ylämaankarjaa. Nämä eivät kuitenkaan ole mahdottoman isoja. Kuvittelin niiden olevan enemmän biisonin kuin tavallisen lehmän kokoisia.

Tilan omistajat Timo ja Anne Mäki-Laurila kertovat, että osa on paljon isompia. Anne lähtee näyttämään minulle siitossonnia, jonka pitäisi kuulemma olla paljon aitauksessa olevia yksivuotiata isompi.

Kuinkahan iso tuo isoin oikein on?

– Se painaa noin tuhat kiloa, Anne Mäki-Laurila vastaa.

Suurimmat sonnit painavat lähemmäs tonnin!

Suurimmat sonnit painavat lähemmäs tonnin!

Sonnit kävelevät verkkaisesti. Niitä eivät tunnu hirveästi kiinnostavan paikalle sattuneet ihmiset. Epäilen kuitenkin, pitääkö ohut sähkölanka tosiaan jättiläiset aitauksessa. Noilla sarvilla tekisi pahaa jälkeä, eikä edes pakeneminen pakettiauton sisään tuskin riittäisi. Anne kertoo, että eläimet ovat rauhallisia. Sähköaita tosin ei hänen mukaansa eläimiä pidättelisi, jos ne niin päättäisivät.

– Nämä sonnit eivät tarvitsisi sähköä aidassa ja portin voi jättää vaikka auki hetkeksi, eivätkä ne karkaa, hän rauhoittelee.

Uskottava on. Tosin näyttää aika hurjalta, kun sonnit kolisuttavat sarviaan vastakkain. Eläimet ovat kuitenkin tottuneet vieraisiin, sillä Mäki-Laurilalla on myös vuokramökkejä, ja majoittujat käyvät usein ihmettelemässä karvaisia lehmiä.

Ylämaankarjan lisäksi Mäki-Laurilan tilalla on mökkejä. Mökkien pihoista löytyy lämmitetyt porealtaat.

Ylämaankarjan lisäksi Mäki-Laurilan tilalla on mökkejä. Mökkien pihoista löytyy lämmitetyt porealtaat.

Käymme katsomassa toista aitausta. Anne Mäki-Laurila menee lauman sekaan. Eläinten huomio kiinnittyy häneen. Omistaja käy päivittäin ruokkimassa eläimet ja tarkastamassa jokaisen yksilön. Moni eläin tulee lähemmäksi päästäkseen harjattavaksi.

– Tykkään eläimistä ja tässä työssä saa olla eläinten kanssa tekemisissä, Mäki-Laurila sanoo.

Eläimet tunnistavat emäntänsä ja tulevat paikalle ruoan toivossa.

Eläimet tunnistavat emäntänsä.

Tilalla oli aikaisemmin hevosia, mutta ylämaankarjan hoitaminen on Annen mukaan paljon huolettomampaa. Hevoset tulee viedä ulos ja sisälle, mutta ylämaankarja viihtyy ulkona hyvin vaikka talvipakkasella. Anne kertoo, että kova helle tai häiritsee eläimiä enemmän. 

Ylämaankarjan liha muistuttaa tavallista nautaa, mutta on vähärasvaisempaa. Anne kertoo, että maku on hieman tavallista nautaa riistamaisempi. Mäki-Laurilan luomulihaa voi ostaa suoraan tilalta tai Tilatori.fi -verkkokaupasta. 

Yhteystiedot:

Luojunseläntie 181
31900 Punkalaidun

050-5466757/Anne
050-5489660/Timo

Nettisivu

Facebook

Suojärven Suklaatila yhdistää suklaan suomalaisuuteen

Tällä kertaa olen menossa vielä tavallistakin makoisammalle ruokaretkelle. Kohteenani on nimittäin Suojärven Suklaatila Ylöjärvellä. Kysymyksiä ainakin on paljon, sillä miten se voi olla suklaatila? Voiko suklaata viljellä Suomessa? Vaikka kasvituntemukseni ei olekaan aivan huipputasoa, en silti usko Pirkanmaalla kasvavan kaakaopuita. No, kohtapa se nähdään.

Suklaatilalle kyltit tuntuvat vievän, ja niin lukee myös entisen navettarakennuksen ovessa. Rakennus toimii tehtaanmyymälänä. Pienessä viihtyisässä myymälässä on ikkuna suklaaleipomoon, jonne ei arkivaatteissa ole asiaa. Suklaa virtaa erilaisissa laitteissa ja sitä on pöydillä eri muodoissa.

Suklaata valmistetaan Suojärven suklaaleipomossa.

Suklaata valmistetaan Suojärven suklaaleipomossa.

Yrittäjäpariskunta Katja ja Tomi Järvenpää tulevat tervehtimään myymälään. Katja palaa kohta takaisin tuotannon puolelle huolehtimaan suklaatuotteiden valmistuksesta. Nyt eletään kiireistä aikaa, sillä joulu on suklaamarkkinoiden ehdoton sesonki.

Suojärven Suklaatila on Tomi Järvenpään kotitila. Taustalla Katja Järvenpää valmistaa konvehteja.

Suojärven Suklaatila on Tomi Järvenpään kotitila. Taustalla Katja Järvenpää valmistaa konvehteja.

Tomi ehtii kuitenkin istahtamaan kanssani kahville ja vastaamaan kysymyksiini. Hän kertoo, että kaakaopapu on peräisin päiväntasaajalta, eikä Suojärven tilalla kasva kaakaopuita. Suojärven Suklaatilan kaakaomassa tuodaan Keski-Euroopasta, mutta loppu syntyy Järvenpään mukaan Suomessa.

– Me olemme halunneet yhdistää kaikkien tuntemaan herkkuun suomalaisia juttuja, hän sanoo.

Suklaatilan suklaissa on laaja skaala suomalaista makua. Alussa tuotteisiin päätyivät suomalaiset marjat, kuten mustikka, puolukka ja mustaherukka, mutta myöhemmin mukaan löytyi erikoisempiakin makuja, kuten talkkuna, hamppu ja porkkana.

Sarkapaloista löytyy suklaata joka makuun.

Sarkapaloista löytyy suklaata joka makuun.

Maistan hampunsiemenillä maustettua Sarkapalaa, joka kieltämättä maistuu jollain tavalla suomalaiselle. Suklaa rouskuu mukavavasti suussa. Hampunsiemenet ovat peräisin Impolan kasvitilalta Sastamalasta, joka on yksi monista yhteistyöyrityksistä.

– Alusta asti lähdettiin etsimään toisia tiloja ja miettimään millaisia raaka-aineita voitaisiin hyödyntää. Sieltä ovatkin tulleet kiinnostavimmat tuotteet, joita teemme.

Kaikki maut eivät toki ole peräisin maatalouden tuotteista, vaan esimerkiksi savu ja terva ovat myös päätyneet tuotteisiin. Yksi tällaisista on savusuolasuklaa, jota pääsen maistamaan. Makeahkon maitosuklaan kääntöpuolella on savusuolakiteitä, jotka antavat suklaalle särmää. Parhaimman makukokemuksen saa, kun kääntää suolaisen puolen kieltä vasten.

Savusuolasuklaassa on jotain suomalaista.

Savusuolasuklaassa on jotain suomalaista.

Tomi Järvenpää kertoo Suklaatilan toiminnan pohjaavan maaseudun vahvuuksille ja ajatukselle, että maaseutu voi olla muutakin kuin perinteistä maataloutta. Suklaa oli luonteva valinta Järvenpäille.

– Ajateltiin, että yhdistetään meidän harrastus ja maaseutu mahdollisuuksien paikkana.

Tässä tapauksessa mahdollisuuden tarjosivat Tomin sukutilan tyhjät rakennukset. Järvenpäät kunnostivat vanhasta navetasta suklaaleipomon ja myöhemmin kahvilan, joissa järjestetään suklaanmaistajaisia.

Suklaanmaistajaiset ovat makumatka herkuttelun historiaan.

Suklaanmaistajaiset ovat makumatka herkuttelun historiaan.

– Kylän naisväki alkoi kyselemään, että voisimmeko järjestää suklaanmaisteluiltoja. Meillä ei ollut mitään valmista tuotetta tällaista varten, mutta otimme haasteen vastaan, Järvenpää kertoo.

Suklaanmaistajaiset osoittautuivat hyvin suosituksi ohjelmanumeroksi, ja kahvilaakin jouduttiin laajentamaan. Vuosittain yli sata ryhmää käy puolentoista tunnin mittaisella suklaanmaistelukurssilla, jossa käydään läpi paitsi herkun historiaa, myös oikeita tapoja syödä suklaata.

– Maistajaiset on makumatka suklaan maailmaan. Lähdetään vaaleammista liikkeelle ja edetään tummempiin.

Suklaan kanssa maistuu kupillinen tiramisukahvia.

Suklaan kanssa maistuu kupillinen tiramisukahvia.

Suklaan kannattaa antaa sulaa suussa ja välillä on hyvä juoda hieman vettä, jotta suu maistaisi uuden maun. Tällä kertaa aika ei anna myöten kokonaiselle luennolle, mutta Suojärven suklaista löytää kyllä erilaisia makuja lyhyemmälläkin oppimäärällä. Esimerkiksi Sarkapalojen appelsiinisuklaa maistuu vaaleudestaan huolimatta raikkaalle. Chilisuklaa sen sijaan maistuu terävältä. Suklaa harvoin on näin tulista, mutta chili korostaa miellyttävästi tumman suklaan makua.

Suklaapakkaukset ovat viimeisteltyjä. Ne kertovat tilan tarinaa tavalla tai toisella. Erään kyljessä on esimerkiksi pieni poika käsissään heinäpellolla.

– Siinä on kuva siitä, kun meikäläinen on heinäpellolla 70-luvulla isoisäni kanssa, Järvenpää sanoo.

Suklaarasian kyljessä on kuva Tomi Järvenpäästä ja hänen isoisästään peltotöissä 70-luvulla.

Suklaarasian kyljessä on kuva Tomi Järvenpäästä ja hänen isoisästään peltotöissä 70-luvulla.

Viimeisimpänä Suklaatilan tarinaan ovat tulleet mukaan navettatontut, jotka ovat kuulemma monen tilalla tapahtuvan asian takana. Tontut myös myyvät erikoissuklaita, jotka muun muassa antavat lisäenergiaa väsyneille lapsille.

Äkkipiristys antaa tehoa, kun voimat loppuvat.

Äkkipiristys antaa voimia, kun energiat loppuvat.

 

Yhteystiedot:

Liivalammintie 75
34140 Mutala (Ylöjärvi)

Nettisivu

Facebook

Frantsilan Luomuyrttitilalta löytyy parannuskeino flunssan lisäksi nälkään

Puutarha on täynnä erilaisia yrttejä. Olen Hämeenkyrössä Frantsilan Kehäkukan vieressä olevalla näyteyrttitarhalla, jota ravintola Kehäkukka käyttää myös maustamiseen. Puutarha on tarkoitettu lähinnä opiskelua varten, mutta nyt saan luvan maistaa joitain kasveja, sillä oppaanani on Frantsilan Luomuyrttitilan perustaja, Virpi Raipala-Cormier.

– Yrttien mauilla on omat rohdolliset vaikutuksensa, hän kertoo.

Useat maustekasvit ovat Raipala-Cormierin mukaan rohtoja. Kaikilla maustekasvien mauilla on terapeuttinen vaikutus. Makeat maut auttavat esimerkiksi pernan, vatsalaukun ja haiman toimintaan.

Oppaani antaa minulle palasen saksankirveliä. Se maistuu yllättävän paljon lakritsilta. Sopisi vaikka jälkiruoaksi. Makeiden yrttien lisäksi muillakin mauilla on kuulemma rohtovaikutuksensa.

Frantsilan Luomuyrttitilan perustanut Virpi Raipala-Cormier tuntee kasvien parantavat vaikutukset.

Frantsilan Luomuyrttitilan perustanut Virpi Raipala-Cormier tuntee kasvien parantavat vaikutukset.

– Pikantit maut, joita löytyy esimerkiksi piparjuuresta, sinapista ja pippureista, laittavat keuhkot toimimaan paremmin. Monet ovat myös desinfioivia keuhkorohtoja, Raipala-Cormier kertoo.

Opin monta uutta asiaa, kuten että karvaat maut ovat sydämen ja verenkierron makuja, joita löytyy esimerkiksi rosmariinista, ja että oregano eli mäkimeirami on maukas luonnonyrtti, joka on myös lämmittävä kasvi.

Maistelemme erilaisia yrttejä. Monet ovat tuttuja maustehyllyiltä, mutta osa on vieraampia. Yrteistä myös löytää paljon uusia makuja, kun niitä oikein tietoisesti maistelee.

Yrttipuutarha on Pappilajoen varressa.

Yrttipuutarha on Pappilanjoen varressa.

Seuraavaksi kuljemme puutarhan vieressä olevan Kehäkukka-ravintolan takaterassille, josta aukeaa hienot näkymät. Maisema Pappilanjoen rannassa on rauhoittava.  Kesällä järjestetään myös veneretkiä M/S Purimolla, joka risteilee Yrjölän marjatilan ja Kehäkukan välillä ja aina Siuroon asti.

Lounas Kehäkukassa

Kasvisravintola Frantsilan Kehäkukka.

Kasvisravintola Frantsilan Kehäkukka.

Astumme sisään ravintola Kehäkukkaan. Kehäkukka on eräänlainen Frantsilan ensimmäinen portti, josta saa paitsi maittavaa kasvisruokaa, myös lukemattomia erilaisia Frantsilan yrttitilan tuotteita.

Lounas on täynnä väriä. Salaattipöydästä löytyy vihersalaatin lisäksi muun muassa syksyinen pastasalaatti ja intialainen kaalisalaatti. Pääruokana on kasviskiusausta, rakuunaporkkanoita, papu-kasviskiusausta ja kasvislasagnea. Yritän parhaani mukaan saada lautaselle mahtumaan kaikkea.

Kehäkukan emännän Tiina Ahosen mukaan kasvisruoan ei tarvitse muistuttaa liharuokaa.

Kehäkukan emännän Tiina Ahosen mukaan kasvisruoan ei tarvitse muistuttaa liharuokaa.

Kasvisruokaan on joskus vaikea saada makua, mutta tällä kertaa ruoka on täynnä tuoreita makuja. Eri ruokalajeja yhdistää yrttien runsas määrä. Aion viedä opin mukana myös omaan keittiööni, sillä vaikka syön lähinnä kasvisruokaa, on välillä hankalaa löytää siihen riittävästi erilaisia sävyjä. Ruokahan on parhaimmillaan paitsi maukasta myös mielenkiintoista – ja siihen Kehäkukan kasvislounas yltää loistavasti.

Ravintolan emäntä Tiina Ahonen kertoo, ettei kasvisruokaravintola Hämeenkyrön kokoisella paikalla ollut aivan itsestään selvä asia, kun ravintola vuonna 1987 perustettiin.

– Kauheasti oli sellaista puhetta, että mitä tämä kasvisruoka on, minä en syö pupunruokaa, mutta sitä ei kuule enää ollenkaan.

Tiinan mukaan lähes kaikki lounasruokailijat ovat sekasyöjiä. Kasvisruoka maittaa lähes kaikille, ja kysymällä saa myös esimerkiksi vegaanisen vaihtoehdon. Itse asiassa tänään koko lounas on vegaaninen.

Kehäkukan emäntä Tiina Ahonen kerää Frantsilan Luomuyrttitilan tuotteita ostoskoriin.

Kehäkukan emäntä Tiina Ahonen kerää Frantsilan Luomuyrttitilan tuotteita ostoskoriin.

Jälkiruokana on marjarahkaa, jonka kanssa otan kupillisen Ystävyyden yrttiteetä, joka on oikeastaan koko Frantsilan yrttitilan alkupiste, sillä Virpi Raipala-Cormier kehitti sen jo 14-vuotiaana.

Virpi Raipala-Cormier kehitti ensimmäisen teereseptinsä jo 14-vuotiaana.

Virpi Raipala-Cormier kehitti ensimmäisen teereseptinsä jo 14-vuotiaana.

– Keräsin yrtit, kuivasin ne, laitoin pusseihin ja annoin ystäville sekä läheisille. Siitä nimi tuli, Ystävyyden yrttitee, hän kertoo.

Frantsilan Luomuyrttipellot

Herkullinen lounas on takana ja lähdemme tutustumaan muutaman kilometrin päähän Frantsilan yrttipelloille, joissa moni tuotteista saa alkunsa. Nyt oppaakseni lähtee Anna Karhu-Cormier.

Hän kertoo olevansa ammatiltaan kuvataiteilija, mutta siirtyneensä Frantsilan tilalle avioiduttuaan Virpi Raipala-Cormierin pojan, Jupiterin kanssa. Anna kertoo opiskelleensa Virpin järjestämällä kurssilla fytoterapiaa eli lääkeyrttejä hyödyntävää yrttiterapiaa.

Pysähdymme matkalla Frantsilaan kuuluvan Hyvän Olon keskuksella, jossa järjestetään erilaisia kursseja ja kokkaillaan kasvisruokaa. Tänään pöytä ei ole katettuna, sillä keittiössä vasta valmistaudutaan tekemään ruokaa huomista varten. Ruokaretkeilijöitä kiinnostavat todennäköisesti etenkin kasvisruokakurssit, joilla Hyvän Olon keskuksen emäntä Aija Lento opettaa itämaisia kasvisruokareseptejä.

Frantsilan Hyvän Olon keskus on Virpi Raipala-Cormierin entinen kotitalo, joka nykyisin toimii kurssikeskuksena.

Frantsilan Hyvän Olon keskus on Virpi Raipala-Cormierin entinen kotitalo, joka nykyisin toimii kurssikeskuksena.

Jatkamme idyllisessä maalaismaisemassa kohti yrttipeltoja. Karhu-Cormier kertoo, että Hyvän Olon keskuksesta yrttipellolle kulkee myös teemaan sopiva luontopolku, Yrttipolku. Polun varrelta voi löytää erilaisia suomalaiseen luontoon kuuluvia yrttikasveja.

Frantsilan peltojen kehäkukat ovat alkavasta syksystä huolimatta täydessä loistossa. En ihmettele, että tästä on saatu nimi ravintolallekin. Suuri osa vuoden sadosta on jo kerätty. Yrttien kerääminen on käsityötä, ja pellolla on tälläkin hetkellä töissä useampi käsipari, jotta erilaisiin Frantsilan yrttitilan tuotteisiin saataisiin raaka-aineita.

Anna Karhu-Cormier kerää kehäkukkia Frantsilan pellolta.

Anna Karhu-Cormier kerää kehäkukkia Frantsilan pellolta.

Anna Karhu-Cormier ojentaa minulle kauniin purppuranpunaisen kukan, joka on nimeltään kaunopunahattu. Frantsilassa kaunopunahattua on viljelty Hämeenkyrön luomupelloilla jo vuodesta 1982.

– Tästä on apua immuniteetin vahvistamiseen ja saattaa jopa tuntua puuduttavalta suussa, hän sanoo.

Maistan rohkeasti. Suuni todellakin tuntuu puutuvan. Jos en tietäisi, luulisin kasvia myrkylliseksi, mutta se kuuluu olevan lähinnä flunssanhoitoon tarkoitettava yrtti.

Tumma sadepilvi vyöryy uhkaavasti päällemme. Nyt on lähdettävä, ennen kuin sade kastelee niin läpimäräksi, että flunssaa hoitaville yrteille tulee oikeasti tarvetta.

Auringonhattu puuduttaa suuta. Sitä käytetäänkin hengitystieinfektioiden hoitoon.

Kaunopunahattu puuduttaa suuta. Sitä käytetäänkin hengitystieinfektioiden hoitoon.

 

 

Yhteystiedot

Frantsilan Luomuyrttitila

Osoite: Tippavaarantie 6, 39200, Kyröskoski

Nettisivu

Facebook

Frantsilan Kehäkukka

Osoite:  Yrjö-Koskisentie 1, 39100 Hämeenkyrö

Nettisivu

Facebook

Frantsilan Hyvän Olon keskus

Osoite: Kyröspohjantie 320, 39100 Hämeenkyrö

Nettisivu

Facebook

Seitsemisen Portissa ruokailee matkalla kansallispuistoon

Päivä on kaunis, joten päätän suunnata kohti Seitsemisen kansallispuistoa. Nyt on kuitenkin lounasaika, joten pysähdyn Seitsemisen luontokeskuksen yhteydessä sijaitsevassa Seitsemisen Portissa.

Ravintola on hieman huomaamattomassa paikassa, sillä se on luontokeskuksen sisäpuolella. Paikka on sinänsä luonteva, mutta ei aivan ilmeinen. Monesta luontokeskuksesta löytyy jonkinlainen kioski, mutta harvassa ovat kunnolliset lounaspaikat. Tunnelma on miellyttävä. Voi vain kuvitella, kuinka tunnelma tiivistyy talvisin, kun ravintolan takkaan viritetään tulet.

Ravintolassa on à la carte -listalla monenlaisia herkkuja. Huomio kiinnittyy etenkin villisikaan ja strutsiin, jotka eivät ole aivan tavallisimmasta päästä. Saan kuulla, että ruoka on mitä suurimmissa määrin lähiruokaa. Lähes kaikki raaka-aineet tulevat lähialueelta. Villisiat ja strutsit kasvatetaan yrittäjien omalla tilalla Helvetin Portin naapurissa.

Listalta löytyy vaikka mitä erikoista. Lihat tulevat yrittäjien omalta tilalta ja muut raaka-aineet lähialueelta.

Listalta löytyy vaikka mitä erikoista. Lihat tulevat yrittäjien omalta tilalta ja muut raaka-aineet lähialueelta.

Katselen listaa mielenkiinnolla. Tällaista tuskin löytyy  toisesta luontokeskuksesta! Päädyn kuitenkin lounaaseen, ja lounaaksi on tänään ylämaankarjan jauhelihakeittoa. Kaavin keittoa lautaselle ja kerään salaattipöydästä toisen lautasen täyteen.  Siirryn luontokeskuksen ulkopöytään nautiskelemaan. Aurinko lämmittää mukavasti, ja ulkona ruoka maistuu.

Söin päivän keittolounaan, joka oli tänään ylämaankarjan jauhelihakeitto.

Söin päivän keittolounaan, joka oli tänään ylämaankarjan jauhelihakeitto.

Palvelu on ystävällistä. Keittiössä pyörähtelevä Terhi Järvinen huokuu toimeliaisuutta. Hän on aloittanut ravintolassa vastikään, mutta kehuu olevansa uransa parhaassa työpaikassa. Seitsemisen Portissa saa kuulemma toteuttaa omia ideoitaan.

– Minun täytyy koko ajan tehdä jotain, en osaa olla paikallani, hän sanoo.

Aina kun ravintolassa on hiljaisempaa, leipoo Terhi Järvinen uusia tuotteita vitriiniin.

Aina kun ravintolassa on hiljaisempaa, leipoo Terhi Järvinen uusia tuotteita vitriiniin.

Silloin kun asiakkaita on vähemmän, loihtii Järvinen vitriiniin erilaisia piirakoita ja muita herkkuja. Kohta kuuluu olevan valmistusvuorossa jonkinlainen sienipiirakka, johon hän keräsi raaka-aineet vapaapäivänään.

Sisällä juon vielä kahvit ja syön porkkanaleivoksen. Herkullista!

Söin porkkanaleivoksen kahvin kanssa.

Söin porkkanaleivoksen kahvin kanssa.

Vatsa täynnä maittavaa ruokaa lähden Seitsemisen kansallispuistoon. Hetken kuluttua parkkeeraan autoni Koveron perinnetilan pysäköintialueelle. Koveron tilalla muuten järjestetään toisinaan Seitsemisen Portin suurempia tilaisuuksia.

Suurin ihme minua odottaa kuitenkin lammashaassa. Kaksi karitsaa on syntynyt vain muutamaa tuntia aikaisemmin. Osaavatpa ne olla suloisia.

Kaksi vastasyntynyttä karitsaa Koveron perinnetilalla.

Kaksi vastasyntynyttä karitsaa Koveron perinnetilalla.

Yhteystiedot

Ravintola Seitsemisen Portti
Seitsemisentie 110
34540 Länsi-Aure

Aukioloajat löytyvät ravintolan nettisivuilta.
Nettisivu
Facebook

Katajan saunapalvia Kesänmaku-myymälästä

Pyörähdän Laitikkalan Kesänmaku-myymälän pihassa. Ovet ovat tähän aikaan kiinni, mutta yrittäjä Kari Kataja pyöräilee paikalle valkoisissa vaatteissa. Hän on juuri saanut palvikinkut saunaan. Ne ovat tulossa viikonlopuksi kaupalle, sillä Kesänmaku on Katajan Lihan tuotteiden myyntipaikka.

Kylmiössä odottaa monta sian ruhoa valmiina perjantaita varten, jolloin myymälä on jälleen auki. Sika onkin Katajan Lihan pääraaka-aine.

Porsaan ruhot odottavat kylmiössä perjantaita, jolloin kauppa on jälleen auki.

Porsaan ruhot odottavat kylmiössä perjantaita, jolloin kauppa on jälleen auki.

– Me tehdään perinteistä palvia, saunapalvattua ja montaa sorttia makkaroita, esittelee Kari Kataja.

Liha, savu ja suola on ollut Katajan lihan reseptinä yli kahden vuosikymmenen ajan. Liha kypsytetään ajan kanssa leppäsavussa. Katajan mukaan lyhyimmilläänkin kello ehtii pyörähtää ympäri, kun liha kypsyy, mutta monia tuotteita savustetaan toista vuorokautta.

Leppäsavulla savustettua saunapalvikinkkua.

Leppäsavulla savustettua saunapalvikinkkua.

– Kyllähän oma arominsa tulee, kun perinteisesti puulla lämmitetään, yrittäjä kertoo.

Katajan Lihan tuotteet ovat myynnissä vain heidän omassa myymälässään.

– Ei löydy kaupoista. Jos meidän tuotteita haluaa, niin täältä pitää tulla ostamaan, Kataja sanoo.

Palaan kaupalle parin viikon kuluttua perjantaina, jolloin Kesänmaku on auki. Joudun hetken etsimään parkkipaikkaa, sillä piha on täynnä autoja. Ovesta sopii kuitenkin sisään. Lihatiskin edessä on väenpaljoutta, mutta onpa siellä tuotteitakin. Saunapalvia, makkaraa, erilaisia leikkeitä ja vaikka mitä itselleni tuntemattomia lihan muotoja. Oikeastaan kaikkea mitä lihatiskistä voisi odottaa löytyvän.

Viikonloppuisin mökkiläiset valtaavat kaupan.

Tiskistä löytyy myös monenlaista makkaraa.

Tiskistä löytyy monenlaista makkaraa.

Ihmettelen kauppiaalle suurta asiakasmäärää. Onko nyt joku paikallinen juhlapäivä tulossa, vai onko kaunis syyspäivä saanut mökkiläiset liikkeelle?

– Tämä on normaalia hiljaisempi perjantai. Monesti jonoa riittää ulos asti, joku asiakkaista oikaisee.

Toinen toppuuttelee, että kymmenien metrien päähän ulos jono ulottuu lähinnä juhannuksen ja joulun alla. Joka tapauksessa minun on nyt uskottava leppäsavun voimaan.  

Eräs perhe istuu kaupan ulkopuolella jäätelöllä. He ovat paikallisia ja kertovat tekevänsä lihaostokset usein kotikylällä Kesänmaku-myymälässä. He kertovat, että varsinkin kesäaikaan mökkiläiset täyttävät kaupan, eikä paikallisille aina tahdo riittää ostettavaa.  Myös joulukinkku pitää varata hyvissä ajoin, sillä muuten lähitilan herkut saattavat jäädä saamatta.

Myymälästä löytyvät myös tärkeimmät peruselintarvikkeet ja samassa rakennuksessa toimivan leipurin leipää.

Myymälästä löytyvät myös tärkeimmät peruselintarvikkeet ja samassa rakennuksessa toimivan leipurin leipää.

Yhteystiedot

Unnaanmäentie 2
36660 Laitikkala

Aukioloajat löytyvät Katajan lihan nettisivuilta.
Nettisivu
Facebook

 

Ahlmanin tilapuotiin Tampereella kannattaa poiketa ajan kanssa

Ahlmanin tilapuoti Tampereella oli täysin uusi tuttavuus minulle. Myös paikalla aiemmin vierailleiden kannattaa tilapuodissa jälleen piipahtaa, sillä sen toimintaa on uusittu aivan hiljattain.

Koivistonkylän ja Korkinmäen rajalla sijaitsee Ahlmanin ammatti- ja aikuisopisto, jonka alaisuudessa tilapuotikin toimii. Saavuin paikalle melko varhain aamusta, kuten myös kymmenet opiskelijat, joiden kahvihammasta aamutuimaan kolotti.

Kierrellessäni elokuun lopulla yöllisten sateiden jäljiltä vielä kosteassa pihapiirissä, huomasin paikan todella olevan retken arvoinen.

ahlmanin_tilapuoti9

Portti yrttitarhaan ja perinnepihalle.

Kuvankaunis kartanoalue pitää sisällään paitsi tilapuodin, myös ravintolat Kapustan ja Annan, sekä monia muita rakennuksia. Kivenheiton päässä tilapuodista on kaunis yrttitarha, jonka tuoksut syksynkin lähestyessä olivat huumaavat. Yrttitarhaa tutkiessani mielenkiintoni kohdistui opiston ulkoilmaopetustilaan.

Opetustilan infotaulut ovat mielenkiintoista tutkittavaa.

Opetustilan infotaulut ovat mielenkiintoista tutkittavaa.

ahlmanin_tilapuoti11

Opetustilan vieressä on valoisa kasvihuone, jonka tunnelma on hyvin rauhallinen.

Alueelta löytyi myös perheen kanssa paikalle tuleville mielenkiintoisia tietotauluja kysymyksineen, sekä kanoja ja tietenkin lehmiä ihmeteltäväksi.

Oma lukunsa olivat vielä luontoon sijoitetut opiskelijoiden taideteokset, joiden etsiminen sinällään käy jo hauskasta leikistä. Tilan omien lehmien maitotuotteita myödään paitsi tilapuodissa, myös paikallisessa maitobaarissa, josta voi ostaa käsittelemätöntä maitoa.

Tilapuoti löytyy heti alueelle tullessa vasemmalta, mutta se on valitettavan helppo ohittaa vahingossa.

Tilapuoti löytyy heti alueelle tullessa vasemmalta.

Ihasteltuani alueen ulkotiloja palasin takaisin Tilapuodille haastattelemaan työvuorossa olleita Anna Alkiomaata ja Anette Melliniä. Alkiomaa kertoi aloittaneensa opinnot Ahlmanilla vuoden alusta ja päässeensä siihen liittyvien harjoittelujen kautta Tilapuotiin.

– Tämä on siinä mielessä juuri mahtava opiskelupaikka, että pääsee opintojen ohessa oikeisiin töihin, Alkiomaa toteaa.

Ravintolapäällikkö Anette Mellin puolestaan osasi kertoa kattavasti muun muassa paikan historiasta. Vanhin rakennus tilalla on yli 110 vuoden ikäinen, ja sen on testamentannut Suomen talousseuralle kruununvuoti Gabriel Ahlman opetuskäyttöön rahvaan lapsille. Testamenttiin kuului, ettei koulutus olisi keskittynyt pelkästään talouden ja maatalouden hoitoon ja askareisiin, vaan myös lukemiseen ja laskemiseen.

Luonnollisesti testamentista ja sen toimeenpanemisesta neuvoteltiin melko pitkäänkin. Alkuun koulu toimi kiertokouluna, ja ensimmäinen pysyvä koulu perustettiinkin juuri tälle tontille, Seppälän tilalle, vasta vuonna 1904.

Alueen vanhin ja samalla sen päärakennus.

Alueen vanhin ja samalla sen päärakennus.

– Kouluna tämä on hyvin persoonallinen, ja tilana varmaan myös ihan Suomen mittakaavassakin, Mellin kertoo. Kierrän Aregaala-nimisen keittiömestariporukan kanssa ympäri maailmaa opettamassa ravintolakouluissa, ja kyllä tämä tila joka paikassa herättää kiinnostusta.

Mellin jatkaa, että Tilapuoti on avattu alkujaan vuonna 2009. Sen haluttiin tukevan maatalouden elinvoimaisuutta parantamalla pienten tuottajien mahdollisuutta saada tuotteitaan myyntiin. Vaikka lähiruoka onkin jo saavuttanut lähes trendin aseman, ei tämänkaltainen toiminta vielä tuolloin ollut itsestäänselvyys. Nyttemmin lähiruokaan on selvästi liitetty myös eettisyys ja terveellisyys, joiden molempien Mellin korostaa edelleen olevan Tilapuodin merkittäviä kulmakiviä.

Tarjolla on päivittäin tuoretta leipää sekä pullaa. Kuvassa Anette Mellin.

Tarjolla on päivittäin tuoretta leipää sekä pullaa. Kuvassa Anette Mellin.

Kysyessäni Tilapuodin valttia nimenomaan ruokaretken tekemisen suhteen, Anna ja Anette suosittelevat ehdottomasti kokeilemaan paikan lounasta ja vielä mieluummin niin, että ehtii rauhassa katsella ympärilleen ja nauttia hetkestä vielä paikan päällä leivotun pullan ja kahvin kera. Erityisesti tilan juustoja Mellin kehottaa maistamaan, ja ostankin tuliaisiksi kaksi herkutteluun sopivinta.

Koska syksyisin näyttää olevan paljon tarjontaa tapahtumien suhteen, niin kalenteriin voi myös lisätä Ahlmanin perinteiset syysmarkkinat eli Läheltä hyvää -lähiruokatapahtuman 24. syyskuuta 2016. Paikalla on kymmeniä paikallisia tuottajia, ravintolat ovat auki ja luvassa on ohjelmaa myös lapsille!

Yhteystiedot

Ahlmanin Tilapuoti
Hallilantie 24
33820 Tampere
tilapuoti@ahlman.fi
puh 050 995 0096

Aukioloajat voit tarkistaa tilapuodin nettisivuilta.
Nettisivut
Facebook

Rönnvikin viinitilalla on kuin Keski-Euroopassa

Rönnvikin viinitilalla voi kokea olevansa jossain muualla kuin Suomessa. Viinimyymälän seinustaa koristavat köynnökset tuovat mieleen lähinnä Keski-Euroopan. Tarkastan sijainnin varalta kännykästä. Kyllä, olemme edelleen Laitikkalassa.

Köynnökset ovat kuin Keski-Euroopan viinitiloilta.

Köynnökset ovat kuin Keski-Euroopan viinitiloilta.

Viinitilan päärakennuksen on rakennuttanut kihlakunnan kirjurina toiminut kamreeri Schrey. Hän oli raittiuden kannattaja, eikä varmaankaan arvannut, että vuonna 1995 tilasta tulisi viinitila, ja hevostalli palvelisi tulevaisuudessa ravintolana.

Tallin vintiltä löytyy kiehtova pontikkapannunäyttely. On helppo kuvitella, kuinka pannuja on aikanaan piiloteltu pitkin Pirkanmaan metsiä.

Tallin vintiltä löytyy kiehtova pontikkapannunäyttely. On helppo kuvitella, kuinka pannuja on aikanaan piiloteltu pitkin Pirkanmaan metsiä.

Jututan viinitilan perustajaa Eila Rönniä. Hän kertoo tilan historian olevan mukana tuotteissa. Rönnvikin palkittu puolikuiva valkoherukkaviini on nimeltään Kamreeri. Samoin myös ainoa Alkoon päätynyt Rönnvikin vahvempi alkoholijuoma, Calvadós-tyylinen omenatisle Kamrer V.S.O.P., sai kylkeensä nykyisten omistajien isoisoisän Juho Kustaa Fredrikin kuvan. 

Kamreeri Schrey seisoo arvokkaasti Ilmoilan Impi -viinin etikettiin ikuistetun Eila Rönnin vieressä.

Kamreeriksi kutsuttu Juho Kustaa Fredrik seisoo arvokkaasti Ilmoilan Impi -viinin etikettiin ikuistetun Eila Rönnin vieressä.

Koska olemme viinitilalla, on juomapuolella valinnanvaraa moneen makuun. Ravintolasta saa lisäksi ruokaa. Tänä kesänä listalla oli oman tilan broilereista tehty toast ja uuniperuna kahdella valinnaisella täytteellä. Palanpainikkeeksi voi kulauttaa vaikka Rönnvikissä valmistettua pienpanimo-olutta.

Minä kulautan kahvia omenapiirakan kera, sillä keskieurooppalaisesta tunnelmasta huolimatta olemme Suomessa, eikä alkoholin ja autolla ajamisen yhdistelmä onneksi kuulu maamme kulttuuriin.

Paikalla on myös joukko muita kahvittelijoita, sillä ravintola on syksyisin auki vain tilauksesta. Viinimyymälässä sen sijaan voi käydä perjantaina ja lauantaina. Eila Rönni sanoo, että ovet avataan, jos joku sattuu paikalla olemaan.

Tämän syksyn omenat maistuvat piirakassa.

Tämän syksyn omenat maistuvat piirakassa.

Kesäajan ulkopuolella Rönnvikissä vierailee etenkin ryhmiä. Oveen saa koputtaa, vaikka se ei olisikaan auki, Eila Rönni lupailee.

Kesäajan ulkopuolella Rönnvikissä vierailee etenkin ryhmiä. Oveen saa koputtaa, vaikka se ei olisikaan auki, Eila Rönni lupailee.

– Kukaan ei päivystä, mutta voi vaikka soittaa ja sopia, milloin on menossa ohi. Kunhan on lain säätämien myyntiaikojen puitteissa, ei ole ongelmaa, hän kertoo.

Käymme tutustumassa viinehtimöön. Vaikka rakennus näyttääkin ulkopuolelta juuri siltä, miltä viinitilalla kuuluukin, tulee viinehtimöstä mieleen lähinnä kouluaikojen kemiantunnit. Petrimaljat ja kaikenlaiset koeputket koristavat seiniä. Kemiasta viininvalmistuksessa onkin oikeastaan kyse.

Oven takana on moderni tuotantotila.

Oven takana on moderni tuotantotila.

– Uusi tuote syntyy siten, että tehdään ensin kuiva perusviini, jota voidaan sekoittaa jonkin muun perusviinin kanssa ja johon lisätään eri sokeripitoisuuksia. Se on laboratoriomittakaavassa tehtävää kokeilua, Rönni kertoo.

Eila Rönni kertoo eri viinilaatujen syntymällä kuivia perusviinejä yhdistelemällä ja sokeripitoisuutta muuttamalla.

Eila Rönni kertoo eri viinilaatujen syntymällä kuivia perusviinejä yhdistelemällä ja sokeripitoisuutta muuttamalla.

Käymme vielä pyörähtämässä viinimyymälässä. Hyllyllä on melkoinen määrä erilaisia viinejä. Nyt tiedän, että paljous on syntynyt eri viinien yhdistelmän tuloksena.

Ostan lähtiessäni pullollisen Rönnvikin tilan puolikuivaa valkoviiniä, Kamreeria totta kai.

Yhteystiedot

Rönnvikin Viinitila
Hämeenlinnantie 270
36660 Laitikkala

Aukioloajat voit tarkistaa tilan nettisivuilta.

Nettisivu

Facebook

Maistuvia marjoja ja maissilabyrintti Suttisen tilalla Pälkäneellä

Saavun Laitikkalan kylälle aurinkoisena päivänä, joka lienee viimeinen kesäpäivä, sillä kalenteri näyttää jo elokuun viimeistä. Laitikkala markkinoi itseään makukylänä. Tämän päivän aikana aion selvittää, miltä kylä oikein maistuu.

Kaarran Suttisen tilan pihaan ja pyörin hetken ympäri. Tuossa on jäätelökioski, vieressä näkyy olevan myytäviä kukkia. Pihamaalla on myös lampaita ja minihevosia. Mutta ennen kaikkea huomioni kiinnittyy maissipeltoon ja kylttiin, jossa lukee “Maissilabyrintti”. Mikähän se on?

suttisentilaoikeakoko (2 of 14)

Suttisen tilalta löytyy Suomen ensimmäinen maissilabyrintti.

Minihevonen

Suttisen tilan minihevoset olivat tuttavallisia.

Pihapiiriä komistaa valtava koivu. Kaksihaarainen on vasta satavuotias, mutta silti sen ympärysmitta on noin kolme syliä. Tarinan mukaan hevonen napsaisi aikanaan pienestä taimesta pätkän pois, jolloin puu alkoi kasvamaan kaksihaaraiseksi.

Pihapiiriä komistaa valtava koivu. Kaksihaarainen on vasta satavuotias, mutta silti sen ympärysmitta on noin kolme syliä. Tarinan mukaan hevonen napsaisi aikanaan pienestä taimesta pätkän pois, jolloin puu alkoi kasvaa kaksihaaraiseksi.

Menen kuitenkin ensimmäisenä sisään myymälään, jossa minun on määrä tavata tilan isäntä Simo Laakso.

Myymälä on tilan sydän, josta löytyy tuoretta tavaraa jokaiselle päivälle. Myymälän hyllyille luovat väriä tuoreet vihannekset ja isot puutarhavadelmat. Vaikka elettiin jo lähes syksyä, kasvoi Suttisen pelloilla vielä mansikoitakin. Itseasiassa nämä mansikat maistuvat jopa makeammilta kuin kesällä.

Myymälään on koottu Suttisen tilan tuotteiden lisäksi myös lähialueen tarjontaa ja muita myymälän henkeen sopivia tuotteita, kuten leipää, Heikkilän juustolan juustoja, erilaisia mehuja ja limonadeja sekä kuivatuotteita.

Tila ja tilamyymälä tarjoavat kesätyöpaikan monelle nuorelle.

Tila ja tilamyymälä tarjoavat kesätyöpaikan monelle nuorelle.

Tilamyymälästä löytyy tuotteita sekä Suttisen omalta pellolta että lähialueen tiloilta.

Tilamyymälästä löytyy tuotteita sekä Suttisen omalta pellolta että lähialueen tiloilta.

Tilan isäntä Simo Laakso johdattaa minut portaita pitkin yläkertaan. Yläkerrasta löytyy kahvila, joka on alakerran tavoin sisustettu mukavan maalaishenkiseksi. Viereisestä huoneesta löytyy sisustusmyymälä, joka on Laakson mukaan täytetty pelkästään suomalaisilla tuotteilla.

Sisustusmyymälässä on vain suomalaisia tuotteita.

Sisustusmyymälässä on vain suomalaisia tuotteita.

Syön kahvilan bravuurin, Suttisen brita-kakun. Kakku syntyy Simo Laakson tyttären Alinan salaisella reseptillä. Tuoreet vadelmat pääsivät erinomaisesti esille raikkaassa kakussa.

Suttisen Brita-kakku tehdään Alina Laakson salaisella reseptillä.

Suttisen brita-kakku tehdään Alina Laakson salaisella reseptillä.

Isäntä kertoo, että Suttisen tilan päärakennus on hieman vaille satavuotias. Sisällissodan aikana rintamalinjat pysähtyivät Laitikkalassa, ja kylältä paloi silloin useita rakennuksia, Suttisen päärakennus muiden mukana.

– Vaarini oli silloin nuori, ehkä 25-vuotias ja  juuri tullut isännäksi. Edellinen talo oli tehty puusta, joten hän sanoi, että nyt tehdään tiilestä, ettei polteta toista kertaa.

Nykyinen päärakennus näyttää harvinaisen jykevästi rakennetulta. Kartano se ei varsinaisesti ole, mutta komea ilmestys siltikin.

suttisentilaoikeakoko (5 of 14)

Suttisen tilan päärakennus on harvinaisen jämerän näköinen tiilitalo.

Mutta mikä oli se maissilabyrintti parkkipaikan vieressä? Laakso kertoo labyrintin olevan loppukesän vetonaula.

– Meillä on ollut maissilabyrintti joka toinen vuosi. Se on hehtaarin kokoinen maissipelto, josta pitää löytää tiensä läpi. Olin vuonna 2001 käymässä USA:ssa ja siellä niihin törmäsin ensimmäistä kertaa. Seuraavana vuonna teimme sellaisen itse, hän sanoo.

Suttisen maissilabyrintti on maissipellolle tehty labyrintti, joka on täynnä arvoituksia, joten umpikujaan eksyminen ei harmita. Laakso kertoo, että arvoituksen ratkaisuun on hyvä varata kokonainen tunti aikaa.

Maissilabyrintti on täynnä arvoituksia.

Maissilabyrintti on täynnä arvoituksia.

Kahvien jälkeen lähden tutustumaan maissilabyrinttiin. Ensin tuntuu, että matka ei etene millään. Jokainen valinta tuntuu jostain syystä johtavan umpikujaan. Yhtäkkiä minun ei tarvitsekaan enää juuri pysähtyä, vaan ohitan lukuisia risteyksiä joutumatta juuri kääntymään takaisin. Aikaa minulla meni vain varttitunti, mutta en tosin ratkaissut labyrintin sisään rakennettua tehtävää.

Maissipellon keskellä voi tuntea eksyvänsä.

Maissipellon keskellä voi tuntea eksyvänsä.

Yhteystiedot

Tilapuoti on suljettu tältä vuodelta. Tilan viherhuoneesta saa ostaa maissia ja kaalia itsepalveluna.

Suttisen tila avaa jälleen ovensa ensi kesäkuun alkupuolella, kun satokausi on alkanut.

Kissalammintie 43
36660 Laitikkala, Finland
p. (03) 53 81 019

Nettisivut

Facebook