Villiyrteistä makua ja väriä suolaisiin ja makeisiin ruokiin

 ”Näissähän maistuu karvasmanteli!”

Innostuneita huudahduksia kuuluu Hinkkalan tilan pihamaalla eri suunnista, kun ryhmä ruokapalvelu- ja matkailuyrittäjiä tutustuu villiyrttien maailmaan.  Keruutuoteneuvoja Toini Kumpulainen sekä keittiömestari Anne Rantanen ovat molemmat hullaantuneita luonnon antimista. Toini on tehnyt kohta 20 vuotta töitä suomalaisten yrttien ja sienten parissa Ylä-Savosta käsin. Anne puolestaan kerää ja kokkaa villiyrttejä sekä lehtorintyössään Pohjoisen Keski-Suomen ammattiopistossa että Keski-Suomen keittiömestarien tapahtumissa.

Keruutuoteneuvoja Toini Kumpulainen (oik.) maistattaa pihlajansilmuja Sointu Jalkaselle.

Kaksipäiväisen kurssin jälkeen olen itsekin täysin höyrähtänyt näihin vihreisiin herkkuihin. Omassa pihassa napsin suuhun poimulehtiä, voikukanlehtiä ja suolaheinää. Metsäretkellä on pakko maistaa pihlajansilmuja, kirpeää käenkaalia sekä tarkkailla, joko kuusen ja männyn kerkät ovat puhjenneet.

Poimulehti sopii salaatteihin ja suolaisiin piirakoihin. Sitä voi myös friteerata öljyssä.

Nokkonen on villiyrttien rauta- ja vitamiinipommi. Sitä voi käyttää niin kastikkeisiin, lettuihin kuin jäätelöönkin.

Mustaherukan lehti on keväällä ja alkukesästä parhaimmillaan. Siitä voi tehdä juomaa viinihapolla ja se antaa lisäaromia myös kuusenkerkkälimonadiin.

Vuohenputken nuoret versot soveltuvat niin salaattiin kuin kasvispiiraisiin.

Villiyrttien paras keruuaika on keväällä ja alkukesästä, mutta osa kasveista on käyttökelpoisia myös koko kesän. Yrtit kannattaa kerätä kuivalla säällä, ja eri lajit on paras pitää kerätessä erillään. Myös rinnakkaislajeihin ja myrkkykasveihin on hyvä tutustua, jotta ei tule yllätyksiä. Keruuastiaksi käy leivinpaperilla vuorattu kori tai muovilaatikko.

Kastikepohjankin voi keittää villiyrteistä. Tässä kuusen- ja männynkerkkiä kiehumassa havubearnaisekastikkeen pohjaksi.

Voikukan nuput kannattaa kerätä aivan pieninä eli silloin, kun ne ovat vielä kiinni lehtiruusukkeessa.

Voikukan nuput tuovat aromikkaan lisän punasipulihillokkeeseen.

Struudelin ei aina tarvitse olla makea, tässä täytteenä poimulehtiä ja fetajuustoa.

Alkupalaksi villiyrttipiirakkaa, kuusenkerkkäbriossia nokkospiimäjuuston ja voikukka-punasipulihillokkeen kanssa, vieressä haukimakkaraa ja suolaheinä salsa verde.

Villiyrttipiirakka

Pohja:

100 g voita

1.5 dl vehnäjauhoja

1 dl perunasosejauhetta

1 dl kylmää maitoa

Täyte:

200 g horsman versoja

50 g nuoria poimulehtiä

100 g peltokanankaalin kukintoja

200 g kevätsipulia tai sipulia ¼ renkaina

4 dl ruokakermaa

4 munaa

150 g juustoraastetta

suolaa, pippuria myllystä

Sekoita pohjataikina nyppimällä voi ja kuivat aineet murumaiseksi seokseksi. Lisää maito ja vaivaa notkeksi. Painele taikina voidellun tai leivinpaperilla vuoratun piirasvuoan pohjalle ja reunoille. Freesaa eli kuullota villiyrtit ja sipulit kevyesti pannulla pienessä määrässä öljyä ja mausta. Lisää kasvissekoitus pohjan päälle. Sekoita ruokakerma ja munat. Lisää kerma-munaseos vuokaan kasvisten päälle. Ripottele pinnalle juustoraaste. Paista 200 asteessa n. 25-30 minuuttia.

Ohje: Anne Rantanen

Jälkiruoka-annoksessa on mesiangervokakkua, pihlajansilmukreemiä ja mäntykinuskia, rinnalla nokkosjäätelöä.

NOKKOSJÄÄTELÖ

3 dl nokkosta

1 dl hunaja

3 munaa

2 keltuaista

1,5 dl sokeria

1 vaniljatanko

5 dl kuohukermaa

1 sitruunan kuori ja mehu

Kiehauta nokkoset reilussa vedessä, valuta ja silppua. Sekoita hunaja joukkoon. Mittaa munat, keltuaiset ja sokeri sekä vaniljatangon siemenet kulhoon. Aseta kulho vesikattilan päälle vesihauteeseen ja kuumenna sekoittaen, kunnes seos on paksua ja vaniljakastikemaista (n. 6-8 min). Ota kulho pois vesihauteesta ja jatka vatkaamista, kunnes seos on jäähtynyt. Vaahdota kerma ja lisää varovasti seokseen. Lisää joukkoon nokkos-hunajaseos sekä sitruunan kuoriraaste ja –mehu. Sekoita tasaiseksi. Jäädytä väh 6 tuntia tai valmista jäätelökoneessa.

Ohje: Anne Rantanen

 

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Vegaanivohvelit vohvelipäivälle

En tainnut olla lapsena lettuihmisiä. Muistan toki, että lapsena pidin niistä. Varsinkin jos ne sai ”lumivalkoisina” sokerista. Koska niitä kuitenkin oli tarjolla useasti, mieleeni jäi erityisherkkuna mummuni tekemät piimäletut – sekä kummitädin vohvelit.

Toisinaan tuntuu, etten pysty muistamaan, mitä eilen tapahtui. Mutta samalla saan kuitenkin eteeni helposti mielikuvia kummitädin kaupungin kodista. Ja erityisesti keittiöstä (siinä pienen takkahuoneen vieressä), jossa Tuija teki vohveleita.

Tänään vietetään Suomessakin jo Ruotsista alkunsa saanutta vohvelipäivää. Niinpä heräsin aikaisin ja päätin paistaa koko perheelle näitä herkkuja.

Kun poikamme oli vielä alle kaksivuotias, hän oli allerginen lähes kaikelle. Kananmunat varsinkin kutittivat kitalakea, joten silloin etsittiin ja löydettiin vaihtoehtoisia reseptejä. Tätä nykyä niitä harvoin tarvitsisi noudattaa, mutta vohveleiden kohdalla kananmunattomat tekeleeni ovat herkullisuutensa ansiosta jääneet käyttöön.

Meillä ei varsinaisesti (ainakaan vielä) olla siirrytty täysvegaaniseen ruokavalioon, mutta kun mukana ei (käsittääkseni) ole eläinperäistä kuin rasva, ei näiden vohvelin teko tuota ongelmia.

Mitä vohveliin sitten kuuluu laittaa päälle? Poikani syö ne sellaisenaan, vaimoni yleensä kermavaahdolla ja hillolla, mutta itse olen ihastunut makeaan vaahterasiirappiin. Ja kermavaahtoon. Tietenkin.

Munattomat vohvelit (5kpl)

100 g. kasvimargariinia tai öljyä (tai voita, miten vaan)
2 1/2 dl vettä
2 dl soija- tai kauramaitoa
3 1/2 dl vehnäjauhoja (gluteenittomilla onnistuu myös)
2 tl leivinjauhetta
2 tl vanilliinisokeria (jätä pois, jos haluat suolaisia vohveleita)

  1. Sulata ja jäähdytä rasva
  2. Sekoita kuivat aineet keskenään
  3. Lisää seokseen vesi ja maito (mieluusti kädenlämpöisinä)
  4. Iske mukaan vielä sulatettu rasva
  5. Paista vohvelit
  6. Herkuttele!
  7. (Harmittele, ettet tehnyt sittenkin tupla-annosta)

Vehnäallergikoille

  • Vehnäjauhon voi tarvittaessa korvata riisi- ja/tai maissijauholla
  • Lisää mukaan maissitärkkelystä pitoa varten
  • Sokeria voi lisätä taikinan mukaan antamaan makua

Aurinkoista ja mukavaa vohvelipäivää ja kevättä kaikille!

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Laskiaispulla hillolla vai mantelimassalla?

Laskiaispulla, tuo talven herkkujen herkku, on peräisin 1600-luvun Ruotsista, josta se rantautui suomalaisiin kahvipöytiin 1800-luvulla. Mantelimassatäyte kertoo laskiaispullan läntisestä alkuperästä, köyhempi väki sai tyytyä nauttimaan pullansa kuuman maidon kera. Hillo- ja kermavaahtotäytteiset laskiaispullat ovat syntyneet vasta myöhemmin. Klassinen”kiistanaihe” onkin hillolla vai mantelimassalla?

Laskiaisen rituaalit

Laskiaiseen on perinteisesti liittynyt paljon uskomuksia ja ennusmerkkejä. Tulevan kesän pellavaonnea etsittiin mäkeä laskemalla. Mitä kauemmaksi kelkka liukui, sitä pidempiä seuraavan kesän pellavista kasvaa. ”Pitkiä pellavia!” huudettiin mäkeä alas kiitäessä. Kuuluuko edelleen?

Laskiaisena ei saanut käsitellä teräaseita eikä tehdä töitä, mistä kuului liikaa ääntä. Kotitöiden tekeminen lopetettiin jo varhain iltapäivällä, jotta työt olisivat joutuneet hyvin koko vuoden. Kun työt lopetettiin ajoissa, ehdittiin nauttia laskiaisen runsaista ja rasvaisista ruuista. Laskiaisen rasvaisten ruokien myötä piti nimittäin jaksaa koko pitkä paastonaika pääsiäiseen asti. Laskiaisen jälkeen ruokavaliosta jäivät pois liha, maitotuotteet ja kananmunat. Seuraavan kerran herkuteltiin pääsiäisen pashalla, lampaalla ja mämmillä.

Lapsuuden perheessäsi perinteenä oli, että laskiaistiistain hernerokka piti syödä hiljaisuuden vallitessa. Melkoinen haaste karjalaisperheen ruokapöydässä! Sitä, joka hiljaisuuden rikkoi, piinasivat itikat koko seuraavan kesän. Paha kirous, joka täytyi yrittää välttää. Huh sitä pidätetyn kikatuksen määrää rokkaa syödessä.

Laskiaispullat

20 kappaletta
2,5 dl maitoa
25 g hiivaa
1 dl sokeria
1 tl suolaa
2 tl kardemummaa
1 muna
8-9 dl vehnäjauhoja
1 d juoksevaa margariinia
mantelirouhetta ja/tai raesokeria

Korvasin tavallisen maidon kauramaidolla, hyvin paistuivat pullat ja niistä saivat nauttia myös maidotonta ruokavaliota noudattavat.

Täytteeseen
2 dl kermaa
(2 rkl sokeria)
mantelimassaa tai mansikka/vadelmahilloa

Soya-kerma vaahtoitui hyvin ja maistui pullan välissä:)

Ja se ikuisuuskysymys: hillolla vai mantelilla? Käy äänestämässä Ruokaretken Facebook-ryhmässä!

Sydän on ääni hillolle ja naurunaama mantelimassalle. Jotta asia saadaan selvitettyä perinjuurin, niin jakakaa, kutsukaa ystävät kommentoimaan ja oman makumieltymyksen saa myös perustella kommenteissa – pilke silmäkulmassa

Liukasta laskiaista & pitkiä pellavia!

Laskiaisperinteiden lähteenä Ruokatieto.fi/sesonkien ja juhlien herkut.

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Muikut hautuvat herkullisiksi ruistaikinan suojissa

Kalakukko on perinteinen savolainen luomus, jota vain harva uskaltaa lähteä tekemään. Kukon koossa pysyminen pitkän paistamisen aikana on se vaativin tehtävä kotikokille. Jos kuori repeilee kesken paiston, niin sanotaan, että ”kukko laulaa”.

Itse olen ratkaissut kukon paisto-ongelmat tekemällä tämän arvostetun perinneruoan uunivuoassa tai valurautapadassa. Silloin mehevät liemet eivät karkaa uunin pohjalle, vaan mehustavat ympäröivän ruistaikinan herkullisesti.

Aiemmin olen tehnyt tämän patakukon laittamalla vain muikut ja kylkiviipaleet vuokaan ja tekemällä ruistaikinasta kannen koko komeuden päälle. Nyt päätin kokeilla vähän monimutkaisempaa tapaa, jossa taikinalla vuorataan myös vuoan pohja. Tällä tavalla herkuttelija saa enemmän rehtiä ruista muikkujen kaveriksi.

MUIKKUKUKKO PADASSA

4 dl vettä

1,5 tl suolaa

2 dl vehnäjauhoja

11 dl ruisjauhoja

50 g sulatettua voita

Täyte:

800 g muikkuja

300 g possun kylkisiivuja

suolaa

Kannen voiteluun: sulatettua voita

Perkaa ensin muikut eli poista pää ja suolet. Huuhdo kalat. Sekoita kuoritaikinaa varten kylmä vesi, suola, vehnäjauhot ja osa ruisjauhoista. Lisää pehmeään taikinaan sulatettu voi. Lisää ruisjauhoja, kunnes saat notkean ja napakan taikinan. Voitele pyöreä uunivuoka tai pata (tilavuus n. 2 l). Ota kaksi kolmasosaa taikinasta, muotoile se palloksi ja kauli reilun sentin paksuiseksi pyöreäksi levyksi. Nosta levy kaulimen avulla uunivuokaan.

Asettele possun kylkisiivut vuoan pohjalle ja reunoille taikinapohjan päälle ja ripottele niille suolaa. Lisää muikut kerroksittain vuokaan ja muista ripotella joka väliin suolaa.

Asettele päällimmäiseksi vielä kerros kylkiviipaleita.

Kauli lopusta ruistaikinasta pyöreä kiekko ja nosta se vuoan kanneksi. Painele kansi tiiviisti kukon päälle haarukalla tai käsin.

Paista kukkoa 150 asteen lämmössä noin 4 tunnin ajan. Voitele kukon kantta voisulalla tunnin välein.

Valmis kukko on parhaimmillaan uunikuumana. Ruiskansi kovettuu uunissa herkullisen rapeaksi, joten sen leikkaaminen on hieman haasteellista, mutta maku sitäkin ihanampi. Itse tehty kalakukko on vaivan arvoinen, sillä suoraan uunista nautittuna se on vaan niin hyvää! Jos jotain jää jäljelle, kukkoa voi nauttia seuraavana päivänä kylmänä tai kevyesti lämmitettynä. Maistelemisiin!

 

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Haussa Suomen paras ruokamatkailutuote

Nyt on haussa Suomen paras ja elämyksellisin ruokamatkailutuote. Yritys, yhteisö tai ruokaan ja matkailuun liittyvä verkosto, tässä on maukas tilaisuus, johon kannattaa tarttua. Kilpailussa kehitetään uutta, paikallisuuteen perustuvaa ruokamatkailutarjontaa.

Kuva: Visit Finland Kuvaaja: Elina Manninen

Jos tiedät paikan, jossa et ole pelkästään nauttinut hyvää ruokaa tai juomaa, vaan evääksi olet saanut jotain enemmän, ilmianna paikka ja tekijät! Vastaajien kesken Hungry for Finland arpoo kaksi Hanna Hurtan Sesonkireseptit -kirjaa. Ilmianna tästä>

Kilpailuun voi osallistua 31.3.2017 saakka osoitteessa www.hungryforfinland.fi/ruokamatkailukilpailu. Sivustolla voi myös ehdottaa ruokamatkailuun liittyvää paikkaa tai tekijöitä osallistumaan kilpailuun.

Kuva: Visit Finland, kuvaaja Kim Ekman, leipäjuustokyyttöburger.

Voittaja palkitaan 3 000 euron ruokamatkailutuotteen kehittämisrahalla. Jälkkärinä voittaja ja finalistit saavat näkyvyyttä, sparrausta ja aikamoisen valttikortin omaan markkinointiinsa. Voittajasta tehdään myös video.

Nyt poimitaan esiin suomalaisen ruokamatkailun herkut – Ruokaretki tsemppaa kaikkia kisaajia!

Kuva Visit Finland, kuvaaja Kiki Kolenbet.

 

 

Hungry for Finland – katso video ja osallistu kilpailuun.

Kilpailu on osa Suomen itsenäisyyden satavuotisjuhlavuoden ohjelmaa. Kilpailun toteuttajia ovat maa- ja metsätalousministeriö, Visit Finland (Finpro) ja MTK. Kilpailua koordinoi Haaga-Helia ammattikorkeakoulu. Lisätietoja kilpailusta.

Artikkelikuva: Visit Finland, kuvaaja Kim Ekman, savumuikkurullero

 

 

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Karpalokiisseli on arjen ja juhlan aatelinen

Talven pakkasten ja arktisen hämärän keskellä on hyvä nauttia viime syksyn sadosta ja pakastimeen säilötyistä vitamiinipommeista. Karpalokiisseli on yksinkertainen herkku, joka käy niin arkiseksi välipalaksi kuin juhla-aterian jälkiruoaksi. Tämä marjojemme aatelinen yllättää joka kerta intensiivisellä maullaan ja kauniilla värillään.

Karpalokiisselin valmistus eroaa muista kiisseleistä siinä, että marjan kuorista on päästävä jossain vaiheessa eroon. Vaikka kuoret toki ovat syötäviä ja myös terveellisiä, ne eivät sovellu tähän ruokalajiin.

KARPALOKIISSELI

1 l vettä
4 dl karpaloita
2 dl sokeria
5 rkl perunajauhoja  + ¾ dl vettä
Tarjoiluun: vaahdotettua kermaa + sokeria

Mittaa kattilaan vesi ja kokonaiset karpalot. Kuumenna keitos ja anna kiehua hiljalleen, kunnes marjojen pinta on vaalentunut (15 – 20 min). Laita siivilä toisen kattilan päälle ja kaada koko keitos sen läpi.

Painele siivilään jääneet karpalot lusikalla, jotta saat irrotettua kiisseliin myös herkulliset marjan sisukset. Vain kovat kuoret jäävät siivilään.

Lisää siivilöityyn mehuun sokeri ja nosta kattila liedelle. Sekoita kunnes sokeri on sulanut. Sekoita perunajauhot tilkkaseen kylmää vettä ja lisää seos ohuena nauhana kattilaan.

Kuumenna keskilämmöllä. Tässä vaiheessa kiisseliä ei saa sekoittaa, jotta siitä ei tule sitkeää. Kiisseli on valmista, kun sen pinta alkaa ”hymyillä” eli pinnassa näkyy kuumennuksen aiheuttamia heikkoja pyörteitä. Vanhan sanonnan mukaan ”kiisseli saa hymyillä, mutta ei nauraa” eli se ei saa missään vaiheessa pulpahdella tai poreilla. Nosta siis kattila liedeltä heti, kun ensimmäiset pyörteet kiisselin pinnassa ovat havaittavissa.

Jäähdytä kiisseli kylmässä vesihauteessa. Voit tarjota kiisselin sellaisenaan tai vaahdotetun kerman kanssa.

Meillä lapset ovat tästä herkusta aivan innoissaan, sillä usein lapset nauttivat sileästä rakenteesta, jossa ei ole sattumia. Ensin pöydän ääreen houkutteli kermavaahto, mutta seuraavan vuorokauden kuluessa kiisseliä lusikoitiin ihan ilman kermaakin välipalaksi, iltapalaksi ja aamupalaksi.

Karpalo hurmaa paitsi maullaan, myös terveysvaikutuksillaan. Useissa tutkimuksissa on todettu, että karpalolla on tulehduksia ehkäiseviä vaikutuksia ja sitä käytetäänkin yleisesti virtsatietulehdusten ehkäisyyn. Karpalon sisältämät tanniinit ehkäisevät E.Coli-bakteerien kiinnittymistä virtsateihin. Tämän antibakteerisen vaikutuksen ansiosta karpalo ehkäisee myös mahahaavan syntymistä ja ientulehduksia.

Ei kun kiisselin keittoon! Tätä punaista herkkua maistellessa voi muistella niitä syksyn kuulaita päiviä, jolloin karpaloita metsästettiin lasten kanssa läheiseltä suolta. Suurimmat ja parhaimmat marjat kun melkein kelluivat vedessä suonsilmäkkeiden rannoilla.

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Keittää vaan ja suolaa perään – poron kieli on simppeli herkku

Kielihän se ei varsinaisesti ole mikään kaunein lihakimpale, mutta herkullinen se on, siitä ei pääse mihinkään. Täällä Lapissa on monessa paikkaa mahdollista ostaa pakastealtaasta poron kieltä ainakin suurimman osan vuodesta. Porolla kun on vain yksi kieli, siksi ne saattavat kaupoista loppua kesken ennen seuraavia teurastuksia.

Esimerkiksi Sodankylässä kuitenkin kieliä on edelleen tarjolla, enkä voinut vastustaa kiusausta, vaan nappasin viiden kielen paketin mukaani pakastealtaasta. Kielipaketti maksaa sen koosta riippuen noin 10–20 euroa, ja oman kokemuksen mukaan tarjolla on yleisimmin Kylmäsen ja Lumiporon kieliä.

poronkieli-1

Netistä löytyy monia reseptejä kielen valmistamiseen, mutta suurinta osaa resepteistä tuntuu vaivaavan eräs ikävä seikka: ne ovat varsin monimutkaisia, aines- ja maustelista on monessa reseptissä loputtoman pitkä.

Kieli on monelle jo lähtökohtaisesti varsin eksoottinen raaka-aine, eivätkä monimutkaiset reseptit ainakaan madalla kynnystä valmistaa sitä kotiruuaksi.

Mutta huoli pois: kieli on yhtä helppo keittää kuin peruna. Isoon kattilaan vesi kiehumaan, ja kun lasket sulatetut, huuhdellut kielet kiehuvaan veteen, ei veden pinnalle pitäisi muodostua vaahtoakaan. Jos vaahtoa aluksi kuitenkin muodostuu, kuori se pois. Veteen voi halutessaan plumpsauttaa vaikka lihaliemikuution. Joku pilkkoo sinne sipulia ja lisää mustapippuria, yksi laittaa pelkkää suolaa – teet kuten tykkäät.

poronkieli-1-2

Itse sain aikanaan kielenvalmistusohjeen eräältä ihanalta mummolta työskennellessäni kaupassa Karigasniemellä. Keität niitä jonkun puolitoista tai kaksi tuntia ja kun ne on vielä kuumia, otat niistä sen kalvon pois. Sellainen oli se ohje. Ei kovin vaikeaa!

Keittää vaan ja suolaa perään, näin puolestaan neuvoi eräs ystäväni.

Itse laittelenkin nykyään yleensä keitinveteen pelkästään suolaa ja pippuria. Nyt löytyi kaapista myös kuivattua rakuunaa ja laitoin sitäkin. Hyvää tuli!

poronkieli-1-3

Edessä kuorimaton, takana kuorittu kieli.

Kun kielet ovat kannen alla hiljalleen porisseet kiehuvassa vedessä parisen tuntia tai miksei hieman ylikin, ne ovat kypsiä. Poron kieli on aika pieni, eikä siksi vaadi yhtä pitkää keittoaikaa kuin isompien elukoitten tapauksessa.

Keitetyn kielen pinnalla erottuu selkeä valkoinen kalvo. Se kannattaa kuoria pois ruokaveistä apua käyttäen. Kalvo on kuorittava kielen ollessa lämmin, lähes kuuma, sillä kylmästä kielestä kalvo ei irtoa. Veitsi ei saa olla terävä, tai se leikkaa kalvon lisäksi mukaansa myös lihaa. Valkoinen kalvo irtoaa kuin ohut kumikerros. Ei tosin aina ihan helposti, eli kannattaa näpertää vaan kärsivällisesti.

poronkieli-1-4

Porokoira Mosku tuijottaa taustalla herkullista, lämmintä kielenpalaa.

Sitten päästäänkin itse asiaan. Lämmin, kuorittu kieli kutkuttaa jo makuhermoja, minkä vuoksi on lähes välttämätöntä irrottaa kielen juuresta pari siivua ja syödä ne sellaisenaan. Kielen takaosassa liha on suorastaan nyhtöporoa, supermureaa ja pehmeää.

Koko kielenkin koostumus on murea, sitä voisi paloitella vaikka lusikalla. Kypsä kieli ei ole sitkeä eikä siitä tarvitse heittää pois mitään. Mutta takaosan ensimmäiset palat ovat mielestäni lämpiminä niin hyviä, että ne kannattaa syödä sellaisenaan. Ne ovat kielenkuorijan palkka.

poronkieli-1-7

Mitä sitten kielen kanssa? Vaihtoehtoja on loputtomasti:

  • Alkupalaksi: Paista uunipatonki ja leikkaa siitä ohuita siivuja. Voitele patonkisiivut voilla ja asettele päälle kielisiivuja. Kruunaa suosikkimajoneesillasi – itse käytän chilimajoneesia – ja pistele poskeesi.
  • Pikkunälkään: Kieli on ihana täyte vaaleaan sämpylään tai patonkiin. Pohjois-Lapissa opin, että majoneesi sopii kielen kanssa, joten yksinkertaisimmillaan sämpylän tai patongin voi täyttää voilla, kielisiivuilla, majoneesilla ja vaikka rucolalla. Itse pidän myös sweet chili -kastikkeesta. Kielen maku ei ole voimakas, vaikka riistainen onkin – sen kanssa sopivat monenlaiset täytteet oman maun mukaan!
  • Isoon nälkään: Klassikko on suurustaa kielien keittoliemi sulan voin ja vehnäjauhojen seoksella kastikkeeksi ja lisätä siihen sitruunaa ja kermaa. Tämän jälkeen siivutettu kieli tarjoillaan perunamuusin ja sitruunakastikkeen kera.
  • Yömyöhän huikopalaksi: Lapissa kauemmin asuneet ovat kertoneet, että kieli on hyvää sellaisenaan myös kylmänä. Kokemus tuo mieleen kylmän maksan sekä koostumukseltaan että maultaan – ei hullumpaa!

Jos olet esimerkiksi hiihtolomalla aikomassa Lappiin, kannattaa kurkata, olisiko pakastealtaassa kieliä. Oman kokemukseni mukaan hiihtokeskusten kaupoissa kieliä ei välttämättä ole, mutta esimerkiksi Kilpisjärven, Muonion, Sodankylän, Inarin ja Utsjoen ruokakaupoista olen kieliä löytänyt usein hyvällä menestyksellä.

Perunoiden napakka keitto-ohje

Ruokaretki testasi, toimii!

Varhaisperunan oikeaoppinen keitto-ohje:

Harjaa ja pese perunat puhtaiksi mullasta. Kuumenna vesi kattilassa kiehuvaksi ja mausta merisuolalla. Ruokalusikallinen merisuolaa litraan vettä on sopiva suhde.

Lisää perunat kiehuvaan veteen. Ensin isot ja sitten pienet. Kaada pois ylimääräinen vesi ja jätä kattilaan sen verran että perunat juuri ja juuri peittyvät.

Annan perunoiden keittyä hiljalleen 10-15 minuuttia. Kokeile kypsyys hammastikulla.

Muista, peruna ei saa olla läpikypsä.

Kaada vesi pois ja laita kattilaan puhdas liina tai talouspaperi imemään kosteutta.

Ripottelle päälle tuoretta tilliä. Nauti.

Uusi kotimainen Jussi on kaunis superperuna. Kuvaaja: MIlla von Konow

Uusi kotimainen Jussi on kaunis superperuna. Kuvaaja: MIlla von Konow