FLOW Festival 2017: Eat, Slay, Repeat. – Ruokaretki

Perjantai, aamupäivä. Istun työmatkan ryydyttämänä Rovaniemen lentokentällä puhelin kädessä ja yritän rentoutua sosiaalisen median äärellä. Ei onnistu. Kauluspaita hiertää ja kynähame puristaa, edessä oleva lento häämöttää. Sitten puhelin kilahtaa. Ystäväni lähettää viestin jossa hän muistuttaa: ”Laita sellaiset housut, että pystyt syömään kaiken.” Ai niin. Olen tosiaan menossa syömään kaiken. Lentokentän kuulutus kehottaa nousemaan koneeseen. Uin turistien vanavedessä lentokoneen syövereihin. Kiinalainen pikkupoika irvistää minulle ja nauraa. Istun paikalleni ja sitten nukahdan.

Punavuori on värikäs paikka. Siellä talot ovat kauniita ja ihmiset trendikkäitä. Kaikkia saa rakastaa. Flow Festivaali on siellä verrattavissa jääkiekon MM-kisoihin. Flow’n aikana baarit täyttyvät heimovaatteita kantavista ihmisistä, jotka kiljahtelevat ilosta. Torin sijasta tämä ihmismassa suuntaa Suvilahteen, jossa heitä odottaa portaali toiseen maailmaan.

Onnistun navigoimaan itseni alueen portaalista sisään ja näprään puhelintani paikantaakseni syötävää. Päädyn Balloon 360° stagen vieressä olevalle ruokakojujen alueelle, jossa vaikuttaa olevan sekalainen valikoima ravintoloita. Jostain syystä tuntuu, että haluan aloittaa tutkimusmatkani jollain päräyttävällä. Livun kohti Farangin kojua ja utelen mitä kannattaisi ottaa. Ystävällinen asiakaspalvelija kehottaa maistamaan hummeria. Hetken aikaa päässäni ruksuttaa tyhjää. Hummeria, tokaisen ääneen.

Pian edessäni on Klong Hoi, Green Curry Lobster & Green Mango. Jostain syystä tuntuu hieman syylliseltä syödä jotain niin överiä, mutta upotan haarukkani salaatin kautta hummeriin. Taivaallista. Hetkeksi unohdan istuvani Suvilahdessa ja olen tuntevinani eksoottisen merituulen ihollani, sen verran hypnoottis-eksoottinen salaatin maku on. Sitten hummerinliha iskee makuhermoihin ja havahdun, kun trendikkäät nuoret aikuiset kilistelevät äänekkäästi samppanjaa viereisellä penkillä. Puolikas hummeri tuijottaa minua lautasen pohjalta. Sen liha sulaa suussani. Aivoni etsivät vanhasta muistista voin makua, vaikka salaatin kanssa sitä ei oikeasti tarvitse. Tuntuu kuin olisi syönyt luksusloman jossain paratiisisaarella. Kyllä, söin loman. 5/5.

Flow festivaalin ruokatarjontaa vaivaa yksi oleellinen asia. Lähi-itä ja ”hienommat” falafelit tuntuvat olevan joka toisen kojun päätuote. Teen päätöksen, että keskityn löytämään kuriositeetteja, ilmiöitä ja lähiruokaa. Annoksien nauttimista rajoittaa myös ruoka-aineallergiani, mutta onneksi suurin osa annoksista on saatavilla myös gluteenittomana.

Olin ennen festivaalin alkua nähnyt arvosteluja 3 kaverin uudesta vegaanisesta jäätelömausta, joka tuntui aiheuttavan alueen vegaaneissa jonkinsorttista maniaa. Kookos-lakritsijäätelön metsästys vei minut kahden eri myyntipisteen kautta lopulta voittoon. Ja miten hyvää se olikaan. Kookos-lakritsijäätelö on ehdottomasti paras, pornoin, mustavalkoisin ja maukkain jäätelö, joka koskaan on makuaistiani kutkuttanut. Sen voisi sanoa olevan mustavalkoinen mestariteos. 5/5.

Perjantai-illan kuriositeettina ja hypetettynä annoksena maistelin vielä Gold & Greenin tapas-annoksen. Lautasella oli vegaanisia väännöksiä suomalaisista klassikoista. Vaikka eri ruokalajeissa oli tuttuja makuja, ei seuranani ollut nirso vegaani oikein pitänyt mistään sortista. Ainoa tuote, joka aiheutti hymyä ja innostusta, oli nyhtispullat. Klassikoiden veganisoiminen on ideana vähän elähtänyt, eikä toteutus mennyt ihan nappiin. 3/5.

Onneksi perjantain päätti Lana Del Rey ja viini.

Vaellus alueen toisesta päästä toiseen päähän kestää parhaassa ruuhkassa vartin. Aluetta on laajennettu huomattavasti suuremmaksi, joten navigoimiseen tarvitsee reilusti karttaa. Alueen uloimmassa nurkassa on suurempi ruokailualue, food court. Suuren ruokailuhallin ympärille on tykitetty riveittäin ruokakojuja, myös viereiselle nurmikolle on järjestetty ruokailutilaa.

Food courtin juomapisteen tarjonta keskittyy viineihin, joka on tavallaan ihan järjellinen valinta. Moni annoksen ostanut tuntuukin ostavan ruoan kyytipojaksi virvokkeita. Ainoa asia mikä hämmentää on anniskelupisteen tiskiltä tarjoiltava välinpitämätön asiakaspalvelu. Suurin osa asiakaspalvelijoista keskittyy vaihtamaan kuulumisia keskenään asiakkaiden kohtaamisen sijasta. Asiakaspalvelu onkin ainoa asia, jota FLOW ei ole onnistunut festivaaleilla yhtenäistämään. Vaikka ruokakojujen vuokraajat eivät ole osa järjestäjäorganisaatiota, on asiakaspalvelusta jäävä mielikuva osa tapahtumaa. Tämän sain kokea karvaasti tilatessani ruokaa Sandron kojulta.

Lauantaina alueelle iski rankka ukkoskuuro, joka täytti kaikkien kalsarit vedellä ja kylmyydellä. Alueella ei ollut mitään paikkaa mihin mennä suojaan, joten kastuminen oli välttämätön. Kuuron mentyä ohi oli sellainen olo, että on pakko saada jotain lämmintä ja lohduttavaa. Mieleeni tuli Balloon stagen vieressä ollut Sandron koju. Yleensä kysyn myyjiltä mikä on heidän mielestään hyvää ja mitä kannattaisi maistaa. Tällä kertaa en ehtinyt aloittaa keskustelua, sillä tiskillä oleva myyjä alkoi aggressiivisesti tivaamaan tilaustani ennen kuin sain suutani auki. Päädyin paniikissa ottamaan toisen vaihtoehdon mustekalalla, mutta oletin kaiken Sandron kojussa olevan hyvää. Olin väärässä. Tilasin annoksen gluteenittomana, joten odotin sellaisen saavani. Tilauksestani noin 30 sekunnin päästä edessäni oli jo annos. Kysyin, onko annoksessa oleva leipä todella gluteenitonta. Asiakaspalvelija ei sanonut sanaakaan, otti sormillaan leivästä kiinni, nosti leivän pois annoksesta ja käveli pois. Jäin suu auki annokseni kanssa tiskille. Oli kuitenkin sen verran nälkä, että halusin nopeasti syömään. Valitettavasti Sandron annos oli mössöä, jota en suosittelisi pahimmalle vihamiehellenikään. Ruoka oli vetistä, maut oli pilattu älyttömällä määrällä suolaa ja annoksessa oleva mustekala maistui pyyhekuminpaloilta. En pystynyt syömään annosta loppuun. 0/5.

Jollain sitä itseään piti lohduttaa, joten vieressä ollut Pure Heron konttikahvila tuntui todella kutsuvalta. Asiakaspalvelijat hymyilivät ja vastailivat kysymyksiin, olivat ne miten typeriä tahansa. Otin maisteltavaksi palan Sniku-raakakakkua, joka on kunnianosoitus Snickers-suklaapatukalle. Pähkinäinen, suklainen, muhkea, kaunis ja rohkea – täydellinen. Koska tykkään enemmän övereistä kuin vajareista, niin päätin ottaa vielä pallon vegaanista banaani-toffeejäätelöä. Täytyy sanoa, että harvoin jäätelöstä saa näin autenttiset maut. I was impresssed! Pure Heron konttikonsepti, laadukkaat tuotteet ja mieletön asiakaspalvelu olivat lauantain ehdottomia kohokohtia. 5/5.

Bursa, bögö, purilainen, hamppari. Rakkaalla hampurilaisella on nykyään monta nimeä. Kun maistoin Social Food Buger Jointin juustohampurilaista, en oikein tiennyt miksi sitä kutsua. Kun sain tilauksen eteeni, asiakaspalvelija kertoi selvästi tilaukseni ja varmisti sen olevan oikeanlainen. Erittäin jees. Sitten sain käteeni lapsen pään kokoisen käärön, jonka sisuksista paljastui lihamyrsky. Ensin piti miettiä miten tätä järkälettä lähestyisi. Lopulta päädyin pureutumaan hampurilaiseen rohkeasti naama edellä sukeltaen. Syötyäni muutaman suupalan tuntui, että olen lihakännissä. Paperikääreen sisältä minua tuijotti takaisin mediumiksi paistettu pihvi, joka kuin vaati suuhuni. Samaan aikaan tunsin inhoa ja pelkoa. Vegaaniystäväni veti vegeburgerin ja hänkin olisi voinut vannoa burgerin tuijottavan häntä sieluun. SFBJ:n burgerit ovat eeppisiä ja röyhkeitä, niiden kanssa ei voi harrastaa pettingiä, niiden kanssa mennään suoraan sänkyyn. 5/5.

Lihasta huumautuneena teki mieli melkein polttaa savuke, mutta lopulta päädyimme hummailemaan samppanjabaariin muiden juppihipstereiden laumassa. Vertailtuamme tovin i-laitteita päätimme tehdä vielä yhden housuja venyttävän ruokailun ravintola GRÖNin kojulla. Saimme mitä mainiointa palvelua ja suosituksen annoksesta. Raakakypsytetty tartar on klassikkoannos. Kun sain lautasen käteeni mietin, että mitäs hittoa, tässä on vain jotain lehtikaalia. Mutta kun lehtikaalia alkaa kahistella haarukalla, tapahtuu jotain maagista. Ensin yllätyin siitä, että lehtikaalia oli kahta eri rapeutta. Toinen osa lehtikaalista oli ilmeisesti uppopaistettu tai kuivattu ja osa oli raakaa. Lehtikaalin alta paljastuu tartar. En muista milloin olisin syönyt jotain näin ihanaa ja maukasta. Menin sanattomaksi. Huomasin, että itken onnesta. Tämä on ehdottomasti maukkain ja paras annos, minkä olen ikinä syönyt missään. Sinä ihana ihminen, joka olet tämän annoksen takana, minä rakastan sinua. 6/5.

Housujeni nappi painautuu vasten vatsaani. On aika päättää Flow Festival 2017. Kiitos, että sain olla osa tätä.

Ehkä kaikki ne kaikki teekupeista juodut drinkit tai tuopeista hörpityt Lapin Kulta -oluet sisältävät jotain psykotrooppisia kasvipartikkeleita, ja koko Flow Festival on pelkkä joukkoharha, tai ehkä Helsinkiin on onnistuttu luomaan jotain poikkeuksellista. Ken tietää.

You might also like