Hiisi vieköön, mitä taitureita! Käsityöläispanimo Hiisi haastaa itsensä jatkuvasti – Ruokaretki

Panimolla leijaili muheva maltaan tuoksu. Ajattelin tuoretta saaristolaisleipää, joulua, leipomista. Panimomestari Tatu Hiitola oli juuri saanut viikon keitot valmiiksi ja jouti sen ansiosta kanssamme kierrokselle jyväskyläläisessä käsityöläispanimossa.

Hiidelle uudet, mutta toisaalta kierrätetyt oluttankit kiiltelivät, lukuisat mallassäkit odottelivat varastossa vuoroaan, pullolaarien ruskeat olutpullot puolestaan valmiiksi kypsynyttä maltaista täytettä ja korkkia kruunukseen. Valmiitakin pullotteita oli luonnollisesti odottamassa siirtymistään oluen ystävien saataville.

Panimo Hiisi on asettunut mukavasti taloksi uudehkoihin tiloihinsa Jyväskylän Palokankaalle. Muutaman kilometrin päässä sijainnut ensimmäinen panimotila ehti jo käydä pieneksi, mutta täällä ei tila lopu ihan heti kesken. Vuonna 2013 perustettu panimo on neljän osakkaan yritys, joka syntyi intohimosta olueeseen, kuinkas muutenkaan.

Reseptejä kokeilunhaluisilla oluenpanijoilla riittää: panimomestareiden käsien kautta on kulkenut yli 200 erilaista olutta.. Visiittipäivänämme keitettiin erä 452. Toisintoja erissä toki on ja noin pariakymmentä valikoiman olutta tehdään useamman kerran vuodessa. Keskisuomalaisille oluenharrastajille ovat matkan varrella tulleet tutuiksi muun muassa lähiseuduilta nimensä saaneet Palokka-, Keitele-, Suolahti– ja Konginkangas -oluet.

Vaikka oluiden kaikki raaka-aineet (kuten hiivat ja humalat) eivät kotimaisia olekaan, Hiisi hankkii eräitä ainesosia myös lähiseudulta. Esimerkiksi Lievestuoreen myllyltä tulee panimolle kauran kuorta ja Konneveden myllyltä riihiruista. Joihinkin oluteriin käytetään kotimaista ruismallasta. Erään oluen makuaineena ovat olleet lähileipomon hillomunkit ja paikallisen kahvipaahtimo Papun kahvi istui parahiksi Hippa-oluen makumaailmaan.

Panimolla on mietitty tarkkaan koko tuotantoketjua. Oluenpanosta yli jäävää mäskiä ei heitetä hukkaan, vaan läheinen leipomo käyttää osan mäskistä leipien ja patonkien raaka-aineena. Mäskiä riittää kuitenkin sen verran reippaasti, että pihan punainen pakettiautokin kulkee osittain mäskin voimalla. Läheinen yritys tuottaa mäskistä biopolttoainetta.

Vasemmalta oikealle: Tatu Hiitola  ja Mikko Mäkelä

Hiisiläiset kertoivat, että olutreseptien innoitus voi lähteä raaka-aineesta, nimestä tai kiinnostavasta tarinasta. Mikko Mäkelä myönsi, että käsityöläisoluiden paneminen ei ole maailman helpointa hommaa. Panimomestari Tatulla on siis haasteita kyllikseen, jotta lopputuote menisi kohdilleen.

– Joskus joutuu itku kurkussa vääntämään mäskipöntön ääressä. Vaivalloisia tehdään. Halutaan kokeilla ja haastaa itseämme ja tehdä asioita, jotka voi mennä hyvin.  Tai pahasti pieleen!

Entä millaista oli siirtyä harrastuksesta ja kotioluiden valmistuksesta tällaiseen mittakaavaan? – Aika ihmeellistä ja hienoa, hymyili Tatu.

Mikolle on erityisen tärkeää käsityöläispanimon vapaus.

Kiinnostusta Hiiden tuotteisiin on osoitettu myös ulkomailta, mutta jyväskyläläisoluita kulkee toistaiseksi Suomen ulkopuolelle vain matkailijoiden mukana. Pienpanimon kapasiteetti ei kaikkeen riitä, vaikka tuotanto onkin toistaiseksi liki tuplaantunut joka vuosi. Aloitusvuonna 2013 panimosta lähti ulos 30,000 litraa olutta, vuonna 2016 jo noin 180,000 litraa.

Vierailun päätteeksi siirryimme keittiön puolelle, missä maistelimme läksiäisiksi siemaukset muutamaa erityyppistä olutta. Sitruksinen Citra IPA Frisco Disco ja hempeän pinkillä etiketillä varustettu IPA Tuff  jäivät minun makumaisemassani kakkosiksi uutukaiselle Pirunpelto-kivibockille. Viimeisenä odotti täyteläisin tuote, joka ei ole mitään janojuomaa:  9,5-prosenttinen tummanpuhuva, lempeän voimakas, Donut Islandin kanssa yhteistyössä tehty Musta Munkki (jonka valmistuksessa on käytetty vadelmamunkkeja!) oli loistava päätös pienpanimovierailulle.

Hiiden tuotteita löytyy hyvän olutvalikoiman omaavista ruokakaupoista sekä Alkosta.

Panimo Hiiden kotisivut

Tallenna

You might also like