Keittää vaan ja suolaa perään – poron kieli on simppeli herkku

Kielihän se ei varsinaisesti ole mikään kaunein lihakimpale, mutta herkullinen se on, siitä ei pääse mihinkään. Täällä Lapissa on monessa paikkaa mahdollista ostaa pakastealtaasta poron kieltä ainakin suurimman osan vuodesta. Porolla kun on vain yksi kieli, siksi ne saattavat kaupoista loppua kesken ennen seuraavia teurastuksia.

Esimerkiksi Sodankylässä kuitenkin kieliä on edelleen tarjolla, enkä voinut vastustaa kiusausta, vaan nappasin viiden kielen paketin mukaani pakastealtaasta. Kielipaketti maksaa sen koosta riippuen noin 10–20 euroa, ja oman kokemuksen mukaan tarjolla on yleisimmin Kylmäsen ja Lumiporon kieliä.

poronkieli-1

Netistä löytyy monia reseptejä kielen valmistamiseen, mutta suurinta osaa resepteistä tuntuu vaivaavan eräs ikävä seikka: ne ovat varsin monimutkaisia, aines- ja maustelista on monessa reseptissä loputtoman pitkä.

Kieli on monelle jo lähtökohtaisesti varsin eksoottinen raaka-aine, eivätkä monimutkaiset reseptit ainakaan madalla kynnystä valmistaa sitä kotiruuaksi.

Mutta huoli pois: kieli on yhtä helppo keittää kuin peruna. Isoon kattilaan vesi kiehumaan, ja kun lasket sulatetut, huuhdellut kielet kiehuvaan veteen, ei veden pinnalle pitäisi muodostua vaahtoakaan. Jos vaahtoa aluksi kuitenkin muodostuu, kuori se pois. Veteen voi halutessaan plumpsauttaa vaikka lihaliemikuution. Joku pilkkoo sinne sipulia ja lisää mustapippuria, yksi laittaa pelkkää suolaa – teet kuten tykkäät.

poronkieli-1-2

Itse sain aikanaan kielenvalmistusohjeen eräältä ihanalta mummolta työskennellessäni kaupassa Karigasniemellä. Keität niitä jonkun puolitoista tai kaksi tuntia ja kun ne on vielä kuumia, otat niistä sen kalvon pois. Sellainen oli se ohje. Ei kovin vaikeaa!

Keittää vaan ja suolaa perään, näin puolestaan neuvoi eräs ystäväni.

Itse laittelenkin nykyään yleensä keitinveteen pelkästään suolaa ja pippuria. Nyt löytyi kaapista myös kuivattua rakuunaa ja laitoin sitäkin. Hyvää tuli!

poronkieli-1-3

Edessä kuorimaton, takana kuorittu kieli.

Kun kielet ovat kannen alla hiljalleen porisseet kiehuvassa vedessä parisen tuntia tai miksei hieman ylikin, ne ovat kypsiä. Poron kieli on aika pieni, eikä siksi vaadi yhtä pitkää keittoaikaa kuin isompien elukoitten tapauksessa.

Keitetyn kielen pinnalla erottuu selkeä valkoinen kalvo. Se kannattaa kuoria pois ruokaveistä apua käyttäen. Kalvo on kuorittava kielen ollessa lämmin, lähes kuuma, sillä kylmästä kielestä kalvo ei irtoa. Veitsi ei saa olla terävä, tai se leikkaa kalvon lisäksi mukaansa myös lihaa. Valkoinen kalvo irtoaa kuin ohut kumikerros. Ei tosin aina ihan helposti, eli kannattaa näpertää vaan kärsivällisesti.

poronkieli-1-4

Porokoira Mosku tuijottaa taustalla herkullista, lämmintä kielenpalaa.

Sitten päästäänkin itse asiaan. Lämmin, kuorittu kieli kutkuttaa jo makuhermoja, minkä vuoksi on lähes välttämätöntä irrottaa kielen juuresta pari siivua ja syödä ne sellaisenaan. Kielen takaosassa liha on suorastaan nyhtöporoa, supermureaa ja pehmeää.

Koko kielenkin koostumus on murea, sitä voisi paloitella vaikka lusikalla. Kypsä kieli ei ole sitkeä eikä siitä tarvitse heittää pois mitään. Mutta takaosan ensimmäiset palat ovat mielestäni lämpiminä niin hyviä, että ne kannattaa syödä sellaisenaan. Ne ovat kielenkuorijan palkka.

poronkieli-1-7

Mitä sitten kielen kanssa? Vaihtoehtoja on loputtomasti:

  • Alkupalaksi: Paista uunipatonki ja leikkaa siitä ohuita siivuja. Voitele patonkisiivut voilla ja asettele päälle kielisiivuja. Kruunaa suosikkimajoneesillasi – itse käytän chilimajoneesia – ja pistele poskeesi.
  • Pikkunälkään: Kieli on ihana täyte vaaleaan sämpylään tai patonkiin. Pohjois-Lapissa opin, että majoneesi sopii kielen kanssa, joten yksinkertaisimmillaan sämpylän tai patongin voi täyttää voilla, kielisiivuilla, majoneesilla ja vaikka rucolalla. Itse pidän myös sweet chili -kastikkeesta. Kielen maku ei ole voimakas, vaikka riistainen onkin – sen kanssa sopivat monenlaiset täytteet oman maun mukaan!
  • Isoon nälkään: Klassikko on suurustaa kielien keittoliemi sulan voin ja vehnäjauhojen seoksella kastikkeeksi ja lisätä siihen sitruunaa ja kermaa. Tämän jälkeen siivutettu kieli tarjoillaan perunamuusin ja sitruunakastikkeen kera.
  • Yömyöhän huikopalaksi: Lapissa kauemmin asuneet ovat kertoneet, että kieli on hyvää sellaisenaan myös kylmänä. Kokemus tuo mieleen kylmän maksan sekä koostumukseltaan että maultaan – ei hullumpaa!

Jos olet esimerkiksi hiihtolomalla aikomassa Lappiin, kannattaa kurkata, olisiko pakastealtaassa kieliä. Oman kokemukseni mukaan hiihtokeskusten kaupoissa kieliä ei välttämättä ole, mutta esimerkiksi Kilpisjärven, Muonion, Sodankylän, Inarin ja Utsjoen ruokakaupoista olen kieliä löytänyt usein hyvällä menestyksellä.

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *