Artikkelit

Kolme maukasta vinkkiä retkeilijälle: nämä herkkuhetket kannattaa Repoveden-reissulla ehdottomasti kokea

Yhteistyössä Visit Kouvola

Kuvat: Tomi Pohja

Hyvä ruoka on onnistuneen retken tärkeimpiä tekijöitä. Niinpä into oli korkea, kun saimme Tomin kanssa aloittaa hieman erilaisten retkien sarjan Repovedelle: tällä kertaa pääosassa eivät olleetkaan Olhavanvuori, Lapinsalmi, Kirnuhuoko tai muut Repoveden luonnonnähtävyydet, vaan se, miltä Repovesi maistuu.

Hyvien ruokapaikkojen löytäminen on tien päällä aina oma haasteensa. Toivomme, että nyt alkava juttusarja tekisi siitä aavistuksen helpompaa: tämä artikkeli kuuluu laajempaan Kaakkois-Suomen ruokakohteita esittelevään sarjaan, jonka tavoitteena on nostaa esille hienojen luontokohteiden läheisyydestä löytyviä ruokapalveluita. Juttusarjan avulla jokainen voisi löytää sen juuri itselleen parhaan ratkaisun reissussa ruokailuun, oli se sitten trangialla kokkailu, valmiiseen pöytään istuminen tai mitä tahansa siltä väliltä.

Nyt itse asiaan: missä Repovedellä kannattaa syödä?

Helsinki oli jäänyt taaksemme jo aamutuimaan, ja matkamme varrella olimme poikenneet upeassa Mustilan arboretumissa sekä Lapinjärven seudulla. Niinpä kello oli jo hyvinkin lounasajassa, kun jalkauduimme Repoveden kansallispuiston pääportille eli kuuluisaan Lapinsalmen sisääntuloon. Ensimmäinen paikka, jonka haluan esitellä, löytyykin heti niiltä sijoilta.

RepoTassu: Helppo poiketa vaikka mennen tullen

RepoTassu on mainio kioski Lapinsalmen sisääntulossa, ja varmasti vähintään näöltä tuttu jokaiselle paikalla käyneelle. Itsekin olin kahvitellut RepoTassussa useaan otteeseen, mutta ruoka oli jäänyt aiemmilla kerroilla kokeilematta.

Listalla oli kolme keittovaihtoehtoa sekä aasialainen pata. Kokeiluun päätyivät kalaseljanka ja savuporojuustokeitto, jotka kumpikin osuivat napakymppiin. Reilu annos keittoa, pari palaa leipää, suolakurkkua ja kannullinen kotikaljaa luonnon lähellä nautittuna ravitsivat  mutkattomasti ruumiin. Sielun ravintoa taas oli luvassa kansallispuistoseikkailun merkeissä.

Ruokailumme aikana paikalla oli tai kävi kaikkiaan parikymmentä retkeilijää lounastamassa. Näppärä sijainti tekee RepoTassusta helpon kohteen poiketa vaikka mennen tullen, ja hintataso on kohtuullinen, kuten kansallispuiston portin ruokapaikassa tulee ollakin. Lounaan ja kahvin lisäksi RepoTassusta löytyy myös muita virvokkeita. Lisäksi jopa kanoottien varaaminen onnistuu kioskin kautta.

Osoite: Riippusillantie 55, Kouvola

Katso RepoTassun Facebook-sivu >>

Luonnossa evästeleville: Repoveden nuotiopaikat

Taukopaikkoja löytyy Repovedeltä koko joukko: muun muassa Olhavalta, Kuutista ja Lapinsalmelta löytyvät komeat tulistelupaikat. Tulistelun suhteen tulee ensimmäiseksi tarkastaa aina voimassa olevat metsäpalovaroitukset. Jos varoitus on voimassa, ei tulen tekeminen ole mahdollista, vaan tilalle pitää keksiä jotain muuta. Toinen tärkeä maastoruokailussa huomioitava asia ovat roskat. Mitä vähemmän niitä syntyy, sen parempi, ja kaikki syntyvät roskat jokainen jaksaa aivan varmasti tuoda myös maastosta pois. Nämä kaksi perusasiaa huomioimalla kaikkien on mukavampaa nauttia luonnosta ja retkiruuasta.

Me herättelimme nälkää kolmen tunnin pienellä patikalla auringon hellimässä kansallispuistossa. Tuulenvire leikkasi helteeltä pahimman terän, ja varjoissa oli suorastaan miellyttävää liikkua. Taipaleen loppupuolella nälkä alkoi taas ilmoitella itsestään, ja Lapinsalmen tulipaikalle päästyämme ryhdyimme oitis ruuan valmistukseen.

Evääksi olin suunnitellut helpon herkkuhodarin, jonka aineksiksi olin varannut juustosämpylöitä, raakamakkaraa, juustoa, paahdettua sipulirouhetta, maustettua majoneesia, sinappia ja ketsuppia.

Ensitöiksemme pilkoimme puut ja pistimme tulet. Sitten siirryimme vaiheeseen kaksi, eli raakamakkaroiden paistamiseen. Jos raakamakkaran konsepti on vieras, niin kyseessä on yksinkertaisesti makkara, jota ei ole esipaistettu valmiiksi, vaan jonka kypsennys tapahtuu kokonaisuudessaan sillä hetkellä, kun se valmistetaan nautittavaksi. Aikaa paistamiseen on siis hyvä varata hiven pidempään kuin perusmakkaralle.

Makkaroiden näyttäessä melkein kypsiltä, laitoimme aukitaitetut sämpylät hetkeksi lämpenemään niiden viereen. Sitten vain hetki odottelua, ja pääsimme kasaamaan hodarit: ensimmäisenä juustosiivu lämmitetyn sämpylän väliin ja makkara heti perään. Yhdessä sämpylän ja makkaran lämpö sulattavat juuston herkullisen pehmeäksi. Sitten, kun tämä hodarin ydin on valmis, viimeistellään se oman maun mukaan mausteilla. Itsessäni se tapahtuu järjestyksessä sinappi, kurkkumajoneesi (joskus käytän myös jalapenomajoneesia), ketsuppi ja viimeiseksi mukavan rapeat sipulirouheet. Majoneesin suhteen kannattaaa muistaa, että se on herkästi pilaantuvaa, joten pidemmillä reissuilla se kannattaa jättää pois.

Ja siinä se! Retkihodari on valmis nautittavaksi. Ruokajuoman voi valita oman maun mukaan. Kylmä maito, raikas lähdevesi, huurteinen olut tai pirskahteleva limu toimivat kaikki. Tällä kertaa juomaksi oli valikoitunut listan toinen, eli raikas lähdevesi. Ruoka oli ilmeisen hyvää ja ruokailijat nälkäisiä, sillä paljoa siinä ei puhuttu, kun hodarit katosivat retkeiljöiden naamariin.

Oli aika siirtyä jälkiruokaan, eli avata pussillinen tuoretta paikallista herkkua: Kouvolan lakritsia.

Kaikkiaan Repovedeltä löytyy 12 tulipaikkaa. Tulenteko muualla kuin näillä virallisilla tulipaikoilla on kielletty, vaikka alueella onkin lukuisia jäänteitä luvattomasta tulenteosta. Viralliset tulipaikat on selkeästi merkitty ja varustettu puuvajalla, ja ne myös löytyvät kartoista. Repoveden viralliset tulipaikat ovat retkeilijöiden käytössä ympäri vuoden ja vuorokauden. Kaikilla tulipaikoilla on järjestetty polttopuuhuolto, mutta ennen kuin tulenteko onnistuu, pääsee harrastamaan pientä liikuntaa puiden sahaamisen ja pilkkomisen kanssa. Saha ja kirves kuuluvat tulipaikkojen varustukseen.  

Eväsrepun voi täyttää pohjoisesta päin tultaessa esimerkiksi Mäntyharjulla, ja etelästä päin tultaessa Kouvolassa.

Orilammen Maja: Maistuva ratkaisu kovaan nälkään

Orilammen Maja on Repoveden alueen legenda, joka on palvellut alueella retkeilleitä ja muutoin vierailleita jo kauan ennen kuin kansallispuisto perustettiin. Orilammen Maja on perheyritys, joka on aina ollut saman perheen hallinnassa. Irja ja Väinö Siikava aloittivat vesibussiristeilyt vuonna 1957, ja sittemmin, Orilammen majan oston kautta, yritys on kasvanut kokonaiseksi lomakyläksi. Vetovastuu on siirtynyt seuraavalle sukupolvelle, joka on tarttunut reippaasti paikan kehittämiseen.

Testiryhmämme jalkautui paikalle illallisaikaan. Helteinen päivä patikointeineen tuntui painona jaloissa, nihkeytenä vaatteissa sekä janossa, joka sai ensimmäisenä tarttumaan vesilasiin. Kolmannen lasin jälkeen olo helpotti. Aivotoimintaa oli palautunut sen verran, että pystyimme syventymään paikan ruokalistaan.

Herkullisista vaihtoehdoista löysin alkuun Emännän ape -nimisen annoksen: grillattua halloumjuustoa, rapeita valkosipulitikkuja, Mustilan hilloa ja mehustettua rucolaa. Tomi otti blinin savulohella. Kohta annokset kannettiin keittiöstä pöytään. Ne todella olivat odotusten mukaiset, elleivät jopa niitä selkeästi runsaammat. Köykäisempi nälkä olisi lähtenyt jo alkuruuilla, varsinkin, kun maku oli molemmissa kohdallaan.

Ruokailun ohessa jutustelimme talonväen kanssa paikan historiasta, nykytilasta ja kävijöistä. He kertoivat, että monet Repovedellä retkeilevät käyvät pitkän retkipäivän päätteeksi syömässä Orilammella, eikä tätä kyllä tarvinnut alkupalojen jälkeen ihmetellä: kyllä niiden takia mielellään teki Lapinsalmelta pienen koukkauksen. Kuulimme myös, että Lapinsalmen riippusillan turma on näkynyt kävijämäärissä.

Pääruuaksi sitten Tomi tilasi klassikon, talon hampurilaisen. Oma valintani oli Nanan leipä, joka listan mukaan sisälsi Orilammen omassa uunissa paistettua maalaisleipää, ylikypsää, revittyä naudanrintaa, rapsakoita ruissipsejä ja aurajuustoa, hillottua punasipulia, talon bearnaisekastiketta ja maustekurkkuja. Jo listaa lukiessani arvelin, että annoskoko olisi reipas.

Nanan leipä

Talon hampurilainen

Odotellessa kertasimme Repovesi-tarinoita ja katselimme ulkona välkehtivää vedenpintaa, tuulessa keinuvia auringonkukkia ja ihmisiä, jotka yrittivät ottaa niistä kuvaa. Kotvan päästä saimme ruokapainotteisen retkemme viimeiset annokset eteemme. Arveluni piti tismalleen kutinsa: annos ei jättäisi ainakaan nälkäiseksi, varsinkaan, kun ensimmäinen suupala jo kertoi, että vatsalaukku ja makuhermot olisivat pian keskenään eri mieltä. Jotakuinkin samoilla sanoilla saattoi luonnehtia myös hampurilaista.

Jos alkuun ajatus oli sumea janosta, niin lopussa sama tila johtui hyvin sammutetusta nälästä. Istuimme nauttimassa rennosta tunnelmasta tovin, kiitimme, ja sitten olikin aika lähteä paluumatkalle kohti kotia.

Osoite: Voikoskentie 138

Katso Orilammen Majan kotisivut >>

Testaamiemme vaihtoehtojen lisäksi kannattaa vielä kysellä vaihtoehtoja maastossa tapahtuvaan ruokailuun ainakin Repovesikeskukselta ja KymiSunilta, jotka järjestävät myös retkiä puistoon. Seudulla on myös muita hyviä vaihtoehtoja herkkusuille. Poiketa kannattaa ainakin Kahvila Kaakkurissa, jossa makeannälkä talttuu vaikkapa jäätelöllä tai muhevilla korvapuusteilla. Kaakkuri löytyy Vuohijärven luonto- ja kulttuuritalolta.

Lue lisää: Retkipaikan vinkit Repoveden kansallispuistoon >>

Juttu julkaistu aiemmin Retkipaikka.fi-sivustolla.

Ruukin tuvan Isännän hodari Sonkajärvellä

Seison kohisevan kosken rannalla eukonkannosta tunnetussa Sonkajärven kunnassa. Takana on Volokin Polku, eli noin 30 kilometriä patikointia. Fiilis on huipussaan, mutta energiatasot alhaalla. Vatsassa kurnii. Onneksi apukin on lähellä. Kosken partaalla kohoaa nimittäin Ruukin masuuni, ja sen sisälleen kätkevässä rakennuksessa toimii kesäkahvila Ruukintupa.

Astun sisälle ja kohtaan miellyttävän tunnelman. Paikka on yksinkertainen, ajaton, mutkaton ja mukava. Kahvilan yhteydessä toimii myös ruukkimuseo. Alakerrassa palvelee baari.

Ensin pohdin hetken paninin ja hodarin välillä. Hodareissa kerrotaan näkyvän paikan oman kädenjäljen. Siispä valikoin listalta hodaria. Valinta on paha, sillä sekä Isännän hodari että Emännän hodari vaikuttavat kumpikin tähän nälkään ja energiatankkaukseen sopivilta. Varsinkin kun myös Emännän hodarin saa halutessaan kahden nakin versioksi modattuna.

Lopulta tulisuus kutsuu ja valinta kallistuu Isännän hodariin. Istahdan pöytään selailemaan Savon Sanomia kahvikupposen kanssa. Kohta annos on valmis. Hodari ojennetaan käteen.

Tunnen sämpylän lämmön paperikääreen läpi. Papereista paljastuu herkullinen näkymä, johon kuuluu mm. sämpylä, majoneesia, kaksi nakkia, sipulirouhetta, punasipulia ja jalapenoa. Sen enempää en pysty ihastelemaan silmilläni. On pakko iskeä kiinni.

Ensipuraisu on herkullinen. Ainekset sekoittuvat suussa harmoniseksi kokonaisuudeksi, jossa on sopivasti potkua, pehmeyttä ja ripaus makeutta. Samoin rakenne on mieluisa. Rapeaa sipulia, pehmeää sämpylää, lihaisaa nakkia ja meheviä mausteita.

Yhdessä silmänräpäyksessä kaikki on ohi. Haukkaan papereista viimeisiä sipulirouheita majoneesin seasta ja totean, että annos teki mitä lupasi ja piti. Nälkä oli kaukainen muisto, ja suussa viipyili vielä kevyt jälkipolte. Lopuksi vielä kiittelin ja houkuttelin yrittäjät kuvaan.

Jos lähelle osutte, niin kannattaa poiketa. Jo pelkästään miljöö on näkemisen arvoinen ja hodari herkullinen helpotus pikkunälkään.

Yhteystiedot

Ruukin tupa
Jyrkäntie 1881,
74380 Jyrkkä
Kotisivu

Suomen parasta purilaista metsästämässä osa II: Burgeribaari Kauppuri 5, Oulu

Olin saanut vihjeen, että Oulussa on paikka, joka tulee ehdottomasti huomioida Suomen parasta hampurilaista metsästäessä. Tällaiset vihjeet tarkastetaan viipymättä. Niinpä löysin itseni pian Oulun lentoasemalta. Jos edellinen päivä etelässä oli sujunut 22 lämmössä ja auringossa, niin toista oli Oulun kostean ja viileän tuulen ensi kosketus kasvoille. Siitä lannistumatta otin kurssin kohti keskustaa ja Burgeribaari Kauppuri 5:sta.

Päivän päälle alkoi nälkä ilmoitella itsestään siihen malliin, että kurvailin lainafillarilla kohti Rotuaaria. Melko likeltä Toripolliisia yhytin sitten määränpääni. Vastapäisessä paikassa oli edellisenä kesänä tullut pistäydyttyäkin. Harmi kun tästä ei tienyt siinä vaiheessa, ajattelin.

Kuljin terassin läpi ovelle. Oven pielessä sanotaan, että kävele suoraan tiskille ja tee tilaus. Tästä huolimatta en tehnyt niin.

Istuin sen sijaan hetkeksi ensin maistelemaan paikan tunnelmaa. Sisällä soi rento rokki ja muuta tunnelmaan sopivaa musiikkia. Seinät olivat täynnä kirjoituksia ja piirroksia. Oikeastaan niistä tuli hyvin metka kokonaisuus.

Lista on täynnä erinomaiselta kuulostavia vaihtoehtoja. Kävin niitä läpi mielessäni. Aura, prkl, Kauppuri5, Chili,  BBQ, Vege ja 3 pientä possua kiinnostavat kaikki. En osannut päättää. Mietin lisää. En osannut päättää. Nousin ja kävelin tiskille.

Kerroin, että on nälkä ja kysyin, että mikä olisi paikan paras purilainen. Pienen empimisen jälkeen sainkin suosituksen: BBQ olisi monipuolisin. Tilaisin yhden sellaisen. Kaveriksi sipulirenkaita. Tämän paikan lisämyynnin luontevuudesta pitäisi jokaisen paikan ottaa oppia. Se ei ollut myyntiä, vaan erinomaista palvelua.

Nyt olimme kohdassa juoma. En osannut päättää. Vaihtoehtoja yli yli viisikymmentä. Niinpä pyysin taas suositusta. Paitsi ei IPA:a. Yltiöhumaloitujen osalta kiintiö on tullut täyteen. Oluessa voi olla luonnetta, syvyyttä ja sävyjä muutoinkin.

Sain uusiseelantilaisen oluen ja numerokyltin. Ne käsissä kävelin pyötään vartomaan ruokaa, joka seurasikin kohta perästä. Tarjoilija toivotti hyvät ruokahalut ja minä kävin käsiksi annokseen.

Omalla reseptillä tehty sämpylä oli maukas ja rapea. Samoin omalla reseptillä tehty pihvi erinomaisen mehevä ja kypsyydeltään sopivan medium. Salaatti ja tomaatti toivat annokseen sopivaa raikkautta, ja chili antoi mukavasti ryhtiä BBQ-kastikkeen soittaessa orkesteria. Burgeri katosi pala palalta, mutta hyvin nopeasti parempiin suihin.

Ja sitä myöten katosi myös nälkä. Siksipä Suomen parhaan burgerin metsästyksessä ykkössijan jakavat tällä hetkellä Burgeribaari Kauppuri 5 ja sarjan 1. osassa esitelty Kivisalmen kievari. Kauppuri 5:n lista vaatii ehdottomasti laajempaa testausta. Palaamme asiaan heti seuraavalla Oulun reissulla.

Yhteystiedot:

Kauppuri 5
Kauppurienkatu 5
90100 Oulu

Lisätiedot ja aukioloajat löydät ravintolan kotisivuilta

Suomen parasta purilaista metsästämässä, osa 1: Kivisalmen Kievari

Pari vuotta sitten jutustelin kesäloman alkupuolella vanhan kaverin kanssa. Jossain kohtaa keskustelu kääntyi ruokaan, ja hän mainitsi itselleni uuden ruokapaikan kehuen sen burgerit ylisanoin. Sama kuvio toistui seuraavien viikkojen aikana pari kertaa. Uteliaisuuteni kasvoi, ja niinpä tuo jo siinä kohtaa nimeltäkin mieleen jäänyt paikka, Kivisalmen kievari, piti lähteä tarkastamaan.

Kivisalmen kievarin kerrotaan olevan rantakievari maukkailla burgereilla ja kylmillä huurteisilla. Kievarin löytää nimensä mukaisesti Kivisalmesta, Rautalammin ja Konneveden kuntien sekä Etelä- ja Pohjois-Konneveden rajalta, kuvankauniista paikasta. Avoinna paikka on vain kesäisin, ja sitä pyörittää joukko nuoria yrittäjiä.

Ensikohtaaminen ylitti kaikki odotukset. Terassi, jonka kautta kievariin oli käynti, oli täynnä. Kävimme sisällä tilaamassa ja palasimme pöytään jututettuamme omistajia pienen tovin. Odotellessa kuuntelin, kuinka paikalla oli niin paikallista väkeä istumassa kesäiltaa, hieman loitompaa vasiten purilaiselle tulleita kuin lähijärvien mökkiläisiä, osa veneillä, osa autoilla tulleita.

Kohta oli totuuden hetken aika. Eteen kannettiin komea annos. Tartuin aseisiin, leikkasin ensimmäisen palan ja annoin makuhermoille työrauhan.

Toistin saman, ja se alleviivasi ensimmäisen suupalan havaintoa: lupsakka porukka nuoria yrittäjiä loihti burgerit, jotka paitsi vastasivat tuttujen kuvauksia makuelämyksistä, kipusivat myös omalla listallani kotimaan purilaispaikkojen terävimpään kärkeen.

Tuolloin Ruokaretki oli vielä tulossa ollut haave, joten en kuollaksenikaan muista annoksen nimeä, mutta ainoa harmittamaan jäänyt asia oli se, ettei samalta istumalta jaksanut syödä toista.

Uusinnan aika tuli sitten viime kesän lopulla. Parkkipaikalla oli nytkin pitkä jono autoja. Terassilta kaikui kutsuvasti hilpeä puheensorina. Sisällä odotti tuttu miljöö ja uusia kasvoja; omistajajoukossa oli tapahtunut pientä muutosta, ja sitä myöten listaa oli päivitetty hieman uuteen uskoon.

Peruskonsepti oli kuitenkin säilynyt, ja yhtälailla uusi jengi oli kaikilla mittareilla miellyttävä kohdata. Vaihdoimme siinä muutaman sanan ja he pyysivät myös kommenttia valitsemastani oluesta, jonka etiketissä tuijotti itse avarauuskissa. Sitä oli nimittäin tilattu koe-erä, ja uusinta oli pohdinnassa.

Niin – se annos! Tällä hertaa rohkaisin mieleni ja valitsin Lihansyöjä-nimisen burgerin. Brutaalia nimeä kantavassa purilaisessa on briossisämpylän sisälle pakattu talon naudanlihapihvi, pekonia, juustoa, nyhtöpossua talon marinadissa, kastiketta ja paahdettua sipulia. Kaverina sillä oli maalaisperunat Kivisalmen tyyliin.

Kun annos kannettiin eteeni, tuumin, että ainakaan se ei jättäisi nälkäiseksi. Sen pidempiä ihmettelemättä kävin kimppuun, ja taas talon keittiö onnistui kutkuttelemaan mielihyvähermosoluja heti ensi puraisusta. Pala kerrallaan tuo mestariteos katosi suuhuni samalla, kun ihastelin kohti horisonttia painuvan auringon värjäämää järvimaisemaa.

Ruokaretkeltä vahva suositus tälle kesäravintolalle. Jos tuttu meno jatkuu tulevanakin kesänä, niin talo voi sanoa tarjoilevansa allekirjoittaneen mielestä maan parhaan burger-kokemuksen.

Yhteystiedot

Kivisalmen kievari
Rautalammintie 1935
44350 Istunmäki

Facebook-sivut