Artikkelit

FLOW Festival 2017: Eat, Slay, Repeat.

Perjantai, aamupäivä. Istun työmatkan ryydyttämänä Rovaniemen lentokentällä puhelin kädessä ja yritän rentoutua sosiaalisen median äärellä. Ei onnistu. Kauluspaita hiertää ja kynähame puristaa, edessä oleva lento häämöttää. Sitten puhelin kilahtaa. Ystäväni lähettää viestin jossa hän muistuttaa: ”Laita sellaiset housut, että pystyt syömään kaiken.” Ai niin. Olen tosiaan menossa syömään kaiken. Lentokentän kuulutus kehottaa nousemaan koneeseen. Uin turistien vanavedessä lentokoneen syövereihin. Kiinalainen pikkupoika irvistää minulle ja nauraa. Istun paikalleni ja sitten nukahdan.

Punavuori on värikäs paikka. Siellä talot ovat kauniita ja ihmiset trendikkäitä. Kaikkia saa rakastaa. Flow Festivaali on siellä verrattavissa jääkiekon MM-kisoihin. Flow’n aikana baarit täyttyvät heimovaatteita kantavista ihmisistä, jotka kiljahtelevat ilosta. Torin sijasta tämä ihmismassa suuntaa Suvilahteen, jossa heitä odottaa portaali toiseen maailmaan.

Onnistun navigoimaan itseni alueen portaalista sisään ja näprään puhelintani paikantaakseni syötävää. Päädyn Balloon 360° stagen vieressä olevalle ruokakojujen alueelle, jossa vaikuttaa olevan sekalainen valikoima ravintoloita. Jostain syystä tuntuu, että haluan aloittaa tutkimusmatkani jollain päräyttävällä. Livun kohti Farangin kojua ja utelen mitä kannattaisi ottaa. Ystävällinen asiakaspalvelija kehottaa maistamaan hummeria. Hetken aikaa päässäni ruksuttaa tyhjää. Hummeria, tokaisen ääneen.

Pian edessäni on Klong Hoi, Green Curry Lobster & Green Mango. Jostain syystä tuntuu hieman syylliseltä syödä jotain niin överiä, mutta upotan haarukkani salaatin kautta hummeriin. Taivaallista. Hetkeksi unohdan istuvani Suvilahdessa ja olen tuntevinani eksoottisen merituulen ihollani, sen verran hypnoottis-eksoottinen salaatin maku on. Sitten hummerinliha iskee makuhermoihin ja havahdun, kun trendikkäät nuoret aikuiset kilistelevät äänekkäästi samppanjaa viereisellä penkillä. Puolikas hummeri tuijottaa minua lautasen pohjalta. Sen liha sulaa suussani. Aivoni etsivät vanhasta muistista voin makua, vaikka salaatin kanssa sitä ei oikeasti tarvitse. Tuntuu kuin olisi syönyt luksusloman jossain paratiisisaarella. Kyllä, söin loman. 5/5.

Flow festivaalin ruokatarjontaa vaivaa yksi oleellinen asia. Lähi-itä ja ”hienommat” falafelit tuntuvat olevan joka toisen kojun päätuote. Teen päätöksen, että keskityn löytämään kuriositeetteja, ilmiöitä ja lähiruokaa. Annoksien nauttimista rajoittaa myös ruoka-aineallergiani, mutta onneksi suurin osa annoksista on saatavilla myös gluteenittomana.

Olin ennen festivaalin alkua nähnyt arvosteluja 3 kaverin uudesta vegaanisesta jäätelömausta, joka tuntui aiheuttavan alueen vegaaneissa jonkinsorttista maniaa. Kookos-lakritsijäätelön metsästys vei minut kahden eri myyntipisteen kautta lopulta voittoon. Ja miten hyvää se olikaan. Kookos-lakritsijäätelö on ehdottomasti paras, pornoin, mustavalkoisin ja maukkain jäätelö, joka koskaan on makuaistiani kutkuttanut. Sen voisi sanoa olevan mustavalkoinen mestariteos. 5/5.

Perjantai-illan kuriositeettina ja hypetettynä annoksena maistelin vielä Gold & Greenin tapas-annoksen. Lautasella oli vegaanisia väännöksiä suomalaisista klassikoista. Vaikka eri ruokalajeissa oli tuttuja makuja, ei seuranani ollut nirso vegaani oikein pitänyt mistään sortista. Ainoa tuote, joka aiheutti hymyä ja innostusta, oli nyhtispullat. Klassikoiden veganisoiminen on ideana vähän elähtänyt, eikä toteutus mennyt ihan nappiin. 3/5.

Onneksi perjantain päätti Lana Del Rey ja viini.

Vaellus alueen toisesta päästä toiseen päähän kestää parhaassa ruuhkassa vartin. Aluetta on laajennettu huomattavasti suuremmaksi, joten navigoimiseen tarvitsee reilusti karttaa. Alueen uloimmassa nurkassa on suurempi ruokailualue, food court. Suuren ruokailuhallin ympärille on tykitetty riveittäin ruokakojuja, myös viereiselle nurmikolle on järjestetty ruokailutilaa.

Food courtin juomapisteen tarjonta keskittyy viineihin, joka on tavallaan ihan järjellinen valinta. Moni annoksen ostanut tuntuukin ostavan ruoan kyytipojaksi virvokkeita. Ainoa asia mikä hämmentää on anniskelupisteen tiskiltä tarjoiltava välinpitämätön asiakaspalvelu. Suurin osa asiakaspalvelijoista keskittyy vaihtamaan kuulumisia keskenään asiakkaiden kohtaamisen sijasta. Asiakaspalvelu onkin ainoa asia, jota FLOW ei ole onnistunut festivaaleilla yhtenäistämään. Vaikka ruokakojujen vuokraajat eivät ole osa järjestäjäorganisaatiota, on asiakaspalvelusta jäävä mielikuva osa tapahtumaa. Tämän sain kokea karvaasti tilatessani ruokaa Sandron kojulta.

Lauantaina alueelle iski rankka ukkoskuuro, joka täytti kaikkien kalsarit vedellä ja kylmyydellä. Alueella ei ollut mitään paikkaa mihin mennä suojaan, joten kastuminen oli välttämätön. Kuuron mentyä ohi oli sellainen olo, että on pakko saada jotain lämmintä ja lohduttavaa. Mieleeni tuli Balloon stagen vieressä ollut Sandron koju. Yleensä kysyn myyjiltä mikä on heidän mielestään hyvää ja mitä kannattaisi maistaa. Tällä kertaa en ehtinyt aloittaa keskustelua, sillä tiskillä oleva myyjä alkoi aggressiivisesti tivaamaan tilaustani ennen kuin sain suutani auki. Päädyin paniikissa ottamaan toisen vaihtoehdon mustekalalla, mutta oletin kaiken Sandron kojussa olevan hyvää. Olin väärässä. Tilasin annoksen gluteenittomana, joten odotin sellaisen saavani. Tilauksestani noin 30 sekunnin päästä edessäni oli jo annos. Kysyin, onko annoksessa oleva leipä todella gluteenitonta. Asiakaspalvelija ei sanonut sanaakaan, otti sormillaan leivästä kiinni, nosti leivän pois annoksesta ja käveli pois. Jäin suu auki annokseni kanssa tiskille. Oli kuitenkin sen verran nälkä, että halusin nopeasti syömään. Valitettavasti Sandron annos oli mössöä, jota en suosittelisi pahimmalle vihamiehellenikään. Ruoka oli vetistä, maut oli pilattu älyttömällä määrällä suolaa ja annoksessa oleva mustekala maistui pyyhekuminpaloilta. En pystynyt syömään annosta loppuun. 0/5.

Jollain sitä itseään piti lohduttaa, joten vieressä ollut Pure Heron konttikahvila tuntui todella kutsuvalta. Asiakaspalvelijat hymyilivät ja vastailivat kysymyksiin, olivat ne miten typeriä tahansa. Otin maisteltavaksi palan Sniku-raakakakkua, joka on kunnianosoitus Snickers-suklaapatukalle. Pähkinäinen, suklainen, muhkea, kaunis ja rohkea – täydellinen. Koska tykkään enemmän övereistä kuin vajareista, niin päätin ottaa vielä pallon vegaanista banaani-toffeejäätelöä. Täytyy sanoa, että harvoin jäätelöstä saa näin autenttiset maut. I was impresssed! Pure Heron konttikonsepti, laadukkaat tuotteet ja mieletön asiakaspalvelu olivat lauantain ehdottomia kohokohtia. 5/5.

Bursa, bögö, purilainen, hamppari. Rakkaalla hampurilaisella on nykyään monta nimeä. Kun maistoin Social Food Buger Jointin juustohampurilaista, en oikein tiennyt miksi sitä kutsua. Kun sain tilauksen eteeni, asiakaspalvelija kertoi selvästi tilaukseni ja varmisti sen olevan oikeanlainen. Erittäin jees. Sitten sain käteeni lapsen pään kokoisen käärön, jonka sisuksista paljastui lihamyrsky. Ensin piti miettiä miten tätä järkälettä lähestyisi. Lopulta päädyin pureutumaan hampurilaiseen rohkeasti naama edellä sukeltaen. Syötyäni muutaman suupalan tuntui, että olen lihakännissä. Paperikääreen sisältä minua tuijotti takaisin mediumiksi paistettu pihvi, joka kuin vaati suuhuni. Samaan aikaan tunsin inhoa ja pelkoa. Vegaaniystäväni veti vegeburgerin ja hänkin olisi voinut vannoa burgerin tuijottavan häntä sieluun. SFBJ:n burgerit ovat eeppisiä ja röyhkeitä, niiden kanssa ei voi harrastaa pettingiä, niiden kanssa mennään suoraan sänkyyn. 5/5.

Lihasta huumautuneena teki mieli melkein polttaa savuke, mutta lopulta päädyimme hummailemaan samppanjabaariin muiden juppihipstereiden laumassa. Vertailtuamme tovin i-laitteita päätimme tehdä vielä yhden housuja venyttävän ruokailun ravintola GRÖNin kojulla. Saimme mitä mainiointa palvelua ja suosituksen annoksesta. Raakakypsytetty tartar on klassikkoannos. Kun sain lautasen käteeni mietin, että mitäs hittoa, tässä on vain jotain lehtikaalia. Mutta kun lehtikaalia alkaa kahistella haarukalla, tapahtuu jotain maagista. Ensin yllätyin siitä, että lehtikaalia oli kahta eri rapeutta. Toinen osa lehtikaalista oli ilmeisesti uppopaistettu tai kuivattu ja osa oli raakaa. Lehtikaalin alta paljastuu tartar. En muista milloin olisin syönyt jotain näin ihanaa ja maukasta. Menin sanattomaksi. Huomasin, että itken onnesta. Tämä on ehdottomasti maukkain ja paras annos, minkä olen ikinä syönyt missään. Sinä ihana ihminen, joka olet tämän annoksen takana, minä rakastan sinua. 6/5.

Housujeni nappi painautuu vasten vatsaani. On aika päättää Flow Festival 2017. Kiitos, että sain olla osa tätä.

Ehkä kaikki ne kaikki teekupeista juodut drinkit tai tuopeista hörpityt Lapin Kulta -oluet sisältävät jotain psykotrooppisia kasvipartikkeleita, ja koko Flow Festival on pelkkä joukkoharha, tai ehkä Helsinkiin on onnistuttu luomaan jotain poikkeuksellista. Ken tietää.

Take away eväsretki onnistuu helposti Helsingissä

Aurinkoinen ilma, sopivasti vapaata ja tekisi mieli herkutella taivasalla. Piknik-kori ja viinilasit jäivät kotiin, mutta se ei haittaa, sillä rento take-away retki tekee ihan yhtä hyvää.

Kauppatorilla on turistimeininkiä vuoden ympäri. Tänne on helppo solahtaa joukkoon:)

Päätimme poimia helpot eväät mukaan ja tutustua samalla Helsingin kahteen suurimpaan toriin; Kauppatoriin ja Hakaniemen toriin. Suunnitelmissa oli myös testata, miten helposti Helsingissä onnistuu hetken mielijohteesta singahtaa eväsretkelle. Carpe diem!

Kotimaisuusaste näytti hyvältä Tiina Seren kojussa. Mukaan tarttui nippu retiisejä. Kuva Sari Selkälä, Ruokaretki.fi

Torielämä ja myytävät tuotteet muuttuvat ajan hengessä. Seitsemän päivän torityöviikkoa tekevä Anneli tietää, mikä liikkuu nykyisin Kauppatorilla; Mix Box.

Alunperin pari vuotta sitten tmi J. Vaahtokarin myyjän Annelin ideasta lähtenyt Mix Box on sekoitus kauden marjoja; kirsikoita, mustikoita, vadelmia, mustikkaa ja tietysti mansikoita. Nyt Mix Boxeja näkyy jokaisella kojulla. Kauppatorilla on turha kaupitella puolukkalaatikkoa. Mix Box lähti meidänkin eväsretken jälkkäriksi.

Tmi J. Vaahtokarin Anneli on torikonkari.

Kun marjat ja kasvikset oli valittu, oli aika siirtyä kalaosastolle. Heille, jotka nauttivat valmiista kalaherkuista, suosittelemme laskeutumista Linnean veneelle, joka toimii kelluvana kalatiskinä torin kupeessa.

Linnea ajaa veneensä Sipoosta Kauppatorin rantaan kesäaamuisin seitsemältä. Työpäivä on käynnistynyt jo paljon ennen sitä, sillä silakkapihvien massan teon Linnea aloittaa puoliltaöin. Kokeneella tekijällä silakkapihveissä menee aikaa 20 minuuttia per pannu. Lohipihvit paistuvat ”siinä sivussa”. Molempia tiedetään torilla kysyä, niitä on ollut tarjolla jo kauan.

Linnean silakkapihvejä tiedetään kysellä.

Linnea aloitti kalan myynnin äitinsä kanssa 70-luvulla, silakkapihvien resepti taitaa olla äidin perintöä. Lohipihvit on omalla erikoisreseptillä, jota kysellään usein. Vielä ei Linnea ole maukkaiden ja mureiden pihvien salaisuuden verhoa raottanut. Meidän take away -evääksi lähti molempia, sekä silakka- että lohipihvejä.

Torikahvit ja munkki, kesän must!

Kauppatorin jälkeen suuntasimme Hakaniemen torille. Perinteinen tori avattiin joulun alla vuonna 1897. Torilla käydään kauppaa edelleen maanantaista lauantaihin. Joka kuukauden ensimmäisenä sunnuntaina Hakaniemen torilla on perinteiset Maalaismarkkinat klo 10 – 16.

Tmi Tarvainen on tehnyt torikauppaa Hakaniemessä reilut 30 vuotta. Intoa riittää edelleen.

Tarvaisen myyntikojusta löytyi suomalaista uutta superperunaa, Jussia. Kaikki Tarvaisen tuotteet tulevat suoraan viljelijöiltä. Torilla ollaan varhaisesta keväästä syys-lokakuuhun asti eli niin kauan kuin kotimaista satoa riittää myyntiin.

Torin vieressä on jyhkeä punatiilirakennus. Arkkitehti Karl Hård af Segerstadin suunnittelema Hakaniemen kauppahalli avasi ovensa 1914. ”Ehtaa söörviisii kahdessa kerroksessa” luvataan edelleen. Kaksikerroksisessa hallissa on 60 erikoisliikettä, joista 38 myy elintarvikkeita. Valinnan varaa siis löytyy retkieväiden hankintaan.

Syksyllä alkavassa peruskorjauksessa Hakaniemen halli korjataan alkuperäiseen loistoonsa. Myynti hallissa ei kuitenkaan keskeydy, toiminta jatkuu väliaikaisissa tiloissa aivan nykyisen hallin läheisyydessä.

Katso videoklippi Hakaniemen hallista,jos uskallat…

Lihaa, kalaa, kasviksia, leipää, juustoja, herkkuja, hilloja… täältä saa kaikkea!

Iris pakkasi meille Mouhijärven voita retkelle mukaan. Piknik-väki saa voin kyytipojaksi myös puisen veitsen, hyvä palvelu!

Lentävän Lehmän juustopuodin avasivat sisarukset Hanne Hirvonen ja Laura Mauno vuonna 2011. Puoti on alusta pitäen keskittynyt luomuun ja lähiruokaan. Alku oli kivistä, mutta nyt rytmi on ihan toinen ja lähi- ja luomu kuuluvat normaaliin arkeen. Lentävän Lehmän valikoimissa on sekä kotimaisia pienten juustoloiden tuotteita että kansainvälisiä klassikkoja.

Perinteinen Juustopuoti Oy on erikoistunut erityisesti kotimaisiin juustoihin.

Perinteinen Juustopuoti Oy panostaa kotimaisten pientuottajien juustoihin; on Vilhoa ja Hilmaa, Kiuruveden paistettua munajuustoa, itkevää mustaleimaa Toholammilta… Tiskin takana hymyili tuore yrittäjä Saara, joka vakuutti meidät juustotiedollaan. Täällä tunnetaan juustot.

Helsinkiläisten oma juuston valmistaja on Helsingin Meijeriliike Oy. Juustot nimetään Helsingin kaupunginosien mukaan. On Hakaniemi, Hanasaari, Ullanlinna, Linnunlaulu, Klippan. Mukaan lähti pala Hanasaarta.

Mikä valikoima vaikka mitä!

Lihatuotteita ja makkaroita Hakaniemen hallissa on metreittän, taatusti tuoretta ja maukasta. Eli jos suunnitelmissa on grillipiknik, tänne vaan. Yhtä vanha kuin itse halli on lihakauppa E. Hakkarainen, jossa on myyty tuorelihaa jo vuodesta 1914. Pitkät perinteet on myös vuonna 1957 avatulla Holmbergillä, täältä saa erityisesti ranskalaisia herkkuja ja hiukan harvemmin lihatiskillä kohdattua ankkaa ja kania. Roinisten perheyritys on keskittynyt italiaisiin herkkuihin, ja muhkeat valikoimat makkaroita ja lihaa löytyy myös Kestoleike Oy:n, Liha-Hakan ja Reinin Lihan tiskeiltä.

Retkieväidemme kalakiintiö täyttyi jo Kauppatorilla Linnean silakka- ja lohipihveistä. Mutta on Hakaniemen hallissakin mistä valita. Rosendahlin vuonna 1939 avatun kalakaupan erikoisuus on erittäin ohuiksi siivuiksi leikattu miedosti graavattu lohi, mahtava valikoima on myös Ekströminin ja Marja Nättin kalapuodissa, Kala Patagónicossa ja Reitin kalassa, joka myy tuoretta kalaa suoraan ammattikalastajilta Porvoon saaristosta.

Marianna pakkasi meille mukaan auringonkukan siemeniä sisältävän pehmeäkuorisen luomuruisleivän.

Olen 110 % leipäihminen eli ilman leipää ei retkeä synny. Tuffen leipä- ja leivonnaismyymälässä kaikki leivät ovat juureen itseleivottuja. Itse Tuffe on Marokosta kotoisin ja leiponut leipää Espoon Olarinluomassa lähes 30 vuotta. Myymälän erikoisuutena on perinteisempien leipien lisäksi beduiinileipä. Suosittelen!

Leipäihminen tai ei, Hakaniemen hallista on vaikea lähteä pois ilman tuoretta leipää, pullaa, kakkua tai muita leivottuja herkkuja. Helsingin leipä, Kakkugalleria, LeipätoriKeliapuodissa on Suomen laajin gluteeniton valikoima, tuoreiden leipomotuotteiden lisäksi on myslejä, pastaa, nuudeleita ja jauhoja. Marian konditoria ja eväsmyymälä leipoo kaiken kotimaisesta lähimyllyn viljasta ilman lisä- ja säilöntäaineita. Täältä saa myös Liperin ruiskuorisia piirakoita, vink vink. Sanna Ekströmin myymälässä on lähileipomoiden leipä- ja konditoriatuotteiden lisäksi erikoiskahveja ja mm. ranskalaisittain valmistettua Frambois-leipää.

Tuffen ruisleipä, Mouhijärven voita ja Linnean silakkapihvit. Kesäevästä parhaimmillaan.

Aika nopealla kierroksella saimme kokoon upea kattauksen kotimaista lähiruokaa, toreilta ja Hakaniemen hallista poimittua.

Hetken mielijohteesta syntynyt Take away -piknik onnistui täydellisesti. Helsinki on täynnä ihania rantoja, viheralueita, mattolaitureita ja puistoja. Suuntasimme Tervasaaren mattolaiturille, emme valloittaneet matonpesupaikkaa, vaan laiturin vieressä olevan pöydän. Viltti pöydälle ja herkuttelemaan!

Kauppatori

Ma-pe 6.30 – 18.00, la 6.30 – 16.00
kesäsunnuntaisin 10.00 – 17.00

Hakaniemen tori

Ma-la 6.30 – 16.00,

Hakaniemen kauppahalli

ma-pe 8-18, la 8-16
su suljettu

Listan kaikista Helsingin toreista löydät tästä linkistä.

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Lonna vei mielen ja kielen!

Retkemme Helsingin herkkupaikoissa jatkuu. Kohteena kesällä 2014 yleisölle avattu vanha sotilassaari. Pikkuinen, 1,6 hehtaarin kokoinen Lonnan saari sijaitsee Kauppatorin ja Suomenlinnan välissä, lyhyen laivamatkan päässä. Saareen voi rantautua myös omalla veneellä tai kajaakilla. Seitsemän minuutin matka Kauppatorilta vei meidät ruoan aarresaarelle.

Ruokaretki.fi etsi Lonnan saarelta ruoka-aarteita.

 

Kohta hypätään Lonnan saarelle vesibussin kyydistä.

Lonnan historiaan kuuluvat merilintujen lisäksi merimiinat, joita siellä on koottu ja säilytetty. Vuodesta 1944 aina 60-luvulle asti saarella toimi magneettisuuden poistoasema. Laitteisto on edelleen saarella, ja ravintolan yhteydessä toimii kaikille avoin demagnetisointimuseo, jossa vanhat laitteet ovat entisöitynä. Vastaavaa ei takuulla löydy muualta Suomesta.

Lonna on joutsenten ja kanadanhanhien koti.

Vanhat miinamakasiinit on nyt raivattu juhlatiloiksi. Kurkistimme sinnekin, vaikka tilat ovat piilossa muurin takana. Suurempaan tilaan mahtuu 100, pienempään 80 henkeä. Oppaamme Marjaana kertoi, että yritysten lisäksi hääparit ovat löytäneet Lonnan punatiilisen idyllin. Enkä ihmettele!

Miinamakasiinien terassilta on mukavat näkymät vastapäiseen Suomenlinnaan.

Muurien ja makasiinien suojissa on hulppean kokoinen terassi, jossa tapahtumien yhteydessä palvelee pieni keittiö ja drinkkibaari. Tilat ovat varattu yksityistilaisuuksiin, mutta silloin tällöin portti makasiineille avautuu yleisölle. Seuraava tapahtuma kurkistelee jo nurkan takana, Lonnan saarella juhlitaan juhannusta 22.-24.6. Bändejä, ruokaa, tanssia, yötöntä yötä meren äärellä. Ei hullumpaa. Ohjelmasetti on huikea, lippuja kannattaa vielä metsästää Tiketistä.

Makasiinin kalusteet ovat kotimaista suunnittelua; Protos Demos ja Mady by Choice.

Koska ruoka on aina mielessä, ja miinamakasiinin alue vietti tänään hiljaiseloa, siirryimme huumaavien tuoksujen johdattamana kohti paikan sydäntä, Lonnan ravintolaa. Marjaanan mukaan täällä tehdään saaristolaisruokaa rennolla twistillä. Yrttejä lukuunottamatta (jotka kasvavat viljelylaatikoissa ravintolan edustalla), kaikki raaka-aineet tulevat merimatkan takaa, koska saarella ollaan. Kaukaa niitä ei kuitenkaan haeta, Luoman kalan myymälä on 10 metriä Kauppatorin laiturista. Kasvikset otetaan mukaan samalla reissulla. Valinnoissa ovat etusijalla luomu ja lähiruoka.

Ravintola Lonnan salissa on avokeittiö.

Lonnan Marjaana suositteli alkuun Pare Balta Blanca Cusine -cavaa.

Listaa tutkiessa ja espanjalaista Cavaa kilistellessä suurinta nälkää helpotti talon mallasleipä. Päälle sipaisu voin ja piimän sekoitusta, voilá.

Mehevä mallasleipä tarjoillaan kauniisti.

Herkuttelu käynnistyi parsalla. Pikkelöityä valkoista parsaa, marinoitua vihreää, spelttiä ja kuivattua kananmunan keltuaista. Koristeena ja makuvivahteena vuohenputkea, tuota kaikkien puutarhurien inhokkia, jota ei muista riittävästi kitkennän huumassa hyödyntää keittiössä. Mutta lautasella ah niin hyvää. Täydellinen valinta.

Vuohenputket niille sopivassa paikassa – lautasella. Ei kukkapenkissä.

Parsalle ei hävinnyt toinen alkuruokamme, karitsantartar. Majoneesiöljyssä pehmennetylle karhunlaukalle sekä miedolle ja maukkaalle karitsalle antoivat kirpeyttä tuoreet ketunleivät. Paitsi makua, keväiset ketunleivät antavat myös silmänruokaa. Kaunista ja maukasta!

Karhunlaukka on Suomessa rauhoitettu, siksi sitä joudutaan tuomaan Etelä-Ruotsista. Herkkujen herkkua.

Alkuruoat olivat sopivan kokoisia, ja tilaa siialle ja kauden vihreille jäi vielä. Lisukkeiden ehdoton ykkönen oli voissa, maidossa ja mesijuuressa eli kallioimarteessa keitetty nuori kaali. On kuulemma kestosuosikki, enkä ihmettele. Tämä resepti lähtee mukaan!

Annosten yrtit ja koristeet poimitaan ravintolan ulkopuolen istutuslaatikoista.

Oikein suunnitellun aterian tunnistaa mielestäni siitä, että tilaa jää myös pienelle jälkiherkulle. Lonnassa lista elää luontevasti kauden mukaan, ja toukokuisena perjantaina listalta ponnisti kuppiin raparperikompotti. Itse tehtyä maitojäätelöä, piimää ja raparperia. Voi sitä lusikan kilinää kuppia vasten, kun herkku hävisi parempiin suihin. Ja tilaa pitäisi vielä säästää alakerran vohveleille…

Kun kaikki sävyt ja maut ovat kohdallaan, lopputulos ei voi olla muuta kuin täydellinen.

Pieni kierros saarella sulatteli lounaan ja valmisteli vatsaa iltapäiväkahvia ja vohveleita varten. Kurkkasimme Lonnan ainoaan uudisrakennukseen, joka on juuri valmistunut hirsirunkoinen sauna.

Parvisaunan lauteilta on huikeat näkymät merelle. Mieli lepää.

Saunamestari Tuomo Raitio lämmittää kertalämmitteisiä puukiukaita nelisen tuntia heti aamusta. Miehille ja naisille on omat saunansa, molempiin mahtuu kerralla 20 saunojaa. Sauna toimii varausperiaatteella eli klo 14.00 – 19.00 välillä voi varata kahden tunnin saunavuoron hintaan 16 € / henkilö. Sauna on avoinna tiistaista lauantaihin, varaukset kannattaa tehdä etukäteen netissä. Paikan päälläkin toki voi kysellä vapaita vuoroja. Saunajuomat ostetaan mukaan Vohvelibaarista. Sieltä saa myös vuokrattua pyyhkeitä. Vierailupäivänä oli juuri käynnistynyt laiturinteko eli uimapaikkakin on tänä kesänä luvassa.

Lämmin vohveli raparperihillon ja kermavaahdon kera, lurps!

Liekö meri-ilma, mutta lyhyen kävelyn jälkeen Vohvelibaarin houkutukset alkoivat vetää puoleensa. Ravintolan alakerrassa sijaitseva Vohvelibaari on avoinna joka päivä. Suolaisella tai makealla täytteellä varustetun vohvelin voi nauttia sisätiloissa tai ottaa mukaansa. Nyt oli listalla vohveleita parsan, lohen tai raparperin kera. Ja entäs ne jäätelövaihtoehdot; tumma suklaa, kuusi, lakritsi tai raparperisorbetti. Valmistus tapahtuu yläkerran keittiössä. Jos omat piknik-varusteet unohtuivat, Vohvelibaarista saa lainaksi viltin ja termospullon. Kuuma vohveli raparperihillolla ja kermavaahdolla upposi jonnekin vatsanpohjaan hujauksessa.

Lonnan saari sijaitsee lähellä Suomenlinnaa.

Sympaattinen ja herkullinen, näillä adjektiiveilla kuvailisin Lonnan saarta ja sen tarjontaa. Saarelle voi tulla syömään, saunomaan, omalle piknikille tai vain nauttimaan maisemista ja pienen saaren tunnelmasta. Vierailu oli ensimmäinen, mutta ei varmasti jää viimeiseksi. Ensi kerralla otan saunavarusteet mukaan, pulahdan uimaan ja tilaan listalta alkuruoaksi siianmätiä ja artisokkaa, pääruoaksi kyyttöä juurisellerin kera. Jälkiruoka on myös jo selvillä. Viereiseen pöytään tarjoiltu tyrniherkku ruskitetun voin ja jäätelön kera syöpyi verkkokalvolle.

Ja vinkkinä, Lonnassa annokset ovat yhtä kauniita ja maukkaita olivat ne maidottomia, vegaaneja tai lasten annoksia. Nauraville nakeille täällä nauretaan, lapset syövät samaa ruokaa, puoleen hintaan. Annoskoko vain on pienempi.

Lisätiedot, tarjonta, tapahtumat ja varaukset:
Lonnan omilta verkkosivuilta.

Ja toisena vinkkinä, Saarihyppely on kiva tapata tutustua Lonnan lisäksi läheiseen Suomenlinnaan ja kesällä 2016 avautuneeseen Vallisaareen. Vesibussi pysähtyy kaikissa kolmessa saaressa, voit hypätä pois ja kyytiin omaan aikatauluusi sopivalle vuorolle. Katso aikataulut ja lisätiedot saarihyppelystä.

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Pien on kauppa, josta löytyy isosti suomalaisia pienpanimoiden oluita

Kokoaan suurempi olutkauppa Pien löytyy aivan Helsingin ytimestä, Ateneuminkujalta. Pien on melko uusi tulokas, avattu elokuussa 2016 eli vasta runsas kaksi kuukautta toimintaa takana. Mutta kaikesta huomaa, että tänne on tultu jäädäkseen, ja suunnitelmia uusien pienten olutpuotien perustamiseen on jo vireillä. Hyvä niin, me kotimaisten pienpanimoiden oluen ystävät riemuitsemme.  pien-ikkunaPien syntyi kahden kaverin ideasta. Erkki Häme on paikan siideriasiantuntija ja Tuomas Kokkonen taitaa oluet. Kauppiaiden tavoitteena on, että jokainen suomalainen pienpanimon tuottama kauppavahvuinen (4,7 %) olut ja siideri löytyy valikoimasta. Tilanne näyttää hyvältä jo nyt.

pien

Myymälän  hyllyiltä löytyy noin 185 erilaista kotimaista olutta ja lisäksi noin 70 ulkomaista sorttia. Valikoimassa on myös alkoholittomia vaihtoehtoja. Pien on myös siitä hauska kauppa, että valikoima vaihtuu tiheään. Osa pienpanimoista pystyy tuottamaan jatkuvasti tuotteitaan myyntiin, osa vain satunnaisesti koska tuotantomäärät ovat pieniä.

pien-14Pienpanimolle Pien on hyvä yhteistyökumppani, koska tänne voi tuottaa pieniäkin eriä myyntiin, toisin kuin suuriin kauppaketjuihin, jotka vaativat suuret tuotantovolyymit ja useimmiten myös valtakunnallisen jakelun. Pien on puoti, josta löytyy myös niitä kotimaisten pienpanimoiden helmiä, joihin ei muuten törmää kuin korkeintaan kyseisen panimopaikkakunnan lähimyymälöissä.

pien-12Kaikilla pienpanimoilla on tarina kerrottavana; tekijöidensä, paikkakunnan tai historiasta ammentava.  Savonlinnalaisen Mustan Virran Panimon tarina kumpuaa Olavinlinnan historiasta ja myyteistä, keskiaikaisista puupiirroksista, linnan historian esineistöstä, aseista sekä heraldiikasta. Tarinoiden taustoittamisessa tehdään yhteistyötä Suomen Kansallismuseon Suomen keskiaikaisista linnoista vastaavan intendentin kanssa. Olavinlinnan syntysijoista ponnistaa panimon suosituin olut, perinteinen Pale Ale St. Olaf, Pyhän Olavin nimikko-olut. St. Olaf on muuten tällä hetkellä Pien-puodin kysytyin olut.

Ipa vai Apa? Pintahiivaoluet maistuvat nyt suomalaisille. Ipa eli Indian Pale ale -oluet ovat väriltään vaaleita ja raikkaasti humaloituja. Nimensä mukaisesti niitä kuljetettiin Isosta-Britanniasta Intiaan jo 1700-luvulla. Apa on Ipan amerikkalainen serkku eli American Pale ale. Molemmille on ominaista hiukan vahvempi humalointi, sitrushedelmäisyys ja kukkaisuus. Mutta vivahteita löytyy eli maistella täytyy.

pien-4

Sveitsiläinen pariskunta löysi hyllystä iltakaljat.

Suomalaisten pienpanimoiden tarjontaan tuli tutustumaan myös matkailijakaksikko Sveitsissä. Lappia oli kierretty viikon verran, ja nyt oli aika nauttia Helsingin tarjonnasta. Hyllyvalikoima kirvoitti ihastuneita kommentteja. Hyvä Suomi!

pien-2

Vääksyläisen Kanavan Panimon uutuustuote Uitto Pale Ale on juuri saapunut, seuralaisena Toivo ja Sulku.

Pien on paitsi kotimaisten pienpanimoiden runsaudensarvi, myös olutasiantuntija omassa luokassaan. Saimme kuulla, että juuri nyt nousussa ovat hapanoluet ja saisonit.

Saisonit ovat perinteisesti hiilihappoisia ja hedelmäisiä, mausteisia ja jopa hieman pippurisia oluita. Saisonit ovat alunperin Belgian ranskankieliseltä Vallonian alueelta kotoisin olevia kausioluita. Pintahiivaolueiden tyyppisen humaloinnin sijaan saisonien maut syntyivät villihiivoista, ohran lisäksi vaikkapa vehnästä ja speltistä, sekä inkiväärin, korianterin ja tähtianiksen kaltaisista mausteista ja hedelmistä. Kuulostaa hyvältä ja tähän hetkeen mukavan talvisilta.

Hapanolut eli sour ale kasvattaa myös suosiotaan. Jos ei hapanoluiden maku ole maistelijalle helpoimmasta päästä, myös niiden valmistus on vaativaa. Niiden maun salaisuus on villihiivoissa ja bakteereissa. Hapanoluen käyminen kestää kauan, kuukausia. Eikä ne valmiita ole heti silloinkaan, kypsymiseen vaaditaan aikaa vähintään saman verran. Mielenkiintoisia epeleitä, näistä päätimme ottaa paremmin selvää ja suuntaamme lähitulevaisuudessa suomalaisten hapanoluiden lähteille, pysy kuulolla.

pien-11Kun omat suosikit ovat löytyneet, ei täältä tarvitse lähteä pois tylsän muovikassin kanssa. Olut pakataan paperikassiin tai juuttikankaasta valmistettuun ”siksariin”. Aika mukava lahjaidea kerätä kokoon vaikka kuuden oluen maistiaissetti.

pien-6Oluiden lisäksi myymälässä on kauppavahvuuksisia kotimaisia siidereitä, joita täydentää joukko ulkomaisia makuja. Pien on satsannut myös limonaadeihin, tarjolla on muikea valikoima sekä kotimaisia että ulkomaisia limuherkkuja.

pien-5

Juomien lisäksi löytyy valikoituja, lähellä tuotettuja elintarvikkeita. Oluen kanssa sopivien naposteluherkkujen lisäksi myynnissä on jauhoja, mausteita, kuivalihaa, suklaata – monenlaista.

pien-7

pien-9

Ateneuminkujalla kävelykadulla on mukava pistäytyä olutostoksille.

Mukava tuttavuus tämä Pien, tänne tulee varmasti suunnattua askeleensa toistekin. Erityiskiitos Annille osaavasta opastuksesta kotimaisten pienpanimoiden oluiden saloihin, makuvivahteisiin ja ruokavinkkeihin. Oluttietoisuutemme kasvoi suurin harppauksin.

Yhteystiedot:

Pien
Ateneuminkuja
00100 Helsinki
puh. 050 4123 323
asiakaspalvelu@pien.fi

Avoinna ma-la 10.00 – 20.00
Nettisivut
Facebook

Google maps

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna