Artikkelit

Strutsia, villisikaa ja sienirisottoa Helvetin Portista

Olin nukkunut yön Helvetinjärven kansallispuistossa ja olin ihan varma, että helvetti jäätyi. Yö kävi pakkasen puolella, mutta nyt aurinko paistaa jo korkealla. Saavun Helvetin Portille, joka on pienehkö rakennus monen terassin keskellä.

Täältä saa vaikka mitä, mutta ensin juon kupillisen tavallista kahvia. Lämmin juoma auttaa, eikä palelemisesta ole kohta tietoakaan. Nyt ulkona on oikeastaan aika mukava istua.

Paikka on tunnettu villisika- ja strutsiannoksistaan. Tiskin takaa tervehtivä yrittäjä Mirja Vilén kertoo, että ravintola tuli oikeastaan vasta pääraaka-aineiden jälkeen. Strutsit ja villisiat kasvatetaan Helvetin Portista muutaman sadan metrin päässä sijaitsevalla yrittäjäpariskunnan kotitilalla. Kun tilaisuus kioskin ostamiseen tuli kohdalle, ei Vilén epäröinyt hetkeäkään. Tarjonta laajeni ruokaan ja suosio kasvoi huimaa vauhtia.

Helvetin Portissa voi vakuuttua syövänsä lähiruokaa.

Helvetin Portissa voi vakuuttua syövänsä lähiruokaa.

– Äärettömän antoisa paikka. Täällä on hyvin vähän kiukkuisia ihmisiä. Jos naama rutussa tulisikin Helvetinjärvelle, ei metsästä tullessa enää kukaan valita, Vilén kertoo

Syy terassien määrällekin selviää. Vilén kertoo, että asiakasmäärät ovat kasvaneet vuosi vuodelta, ja terasseja ollaan jouduttu laajentamaan, jotta jokainen asiakas mahtuisi istumaan pöytään.

Ravintola on ulkoilmaravintola, joten se ei luonnollisesti ole auki talvisaikaan. Kuitenkin vielä näin syksyiselläkin säällä ulkona on mukava istua. Sitä jotenkin pystyy kuvittelemaan olevansa aivan kansallispuiston liepeillä.

Vaikka villisika ja strutsi ovatkin listan erikoisuus, valitsen annokseksi metsäsienirisoton. Minun on nimittäin tarkoitus käydä vierailemassa myös tilalla. Pystyisin tuskin katsomaan strutsia silmiin, jos olisin juuri syönyt sen lajitoveria.

Metsäsienirisottoannos oli mukavan runsas.

Metsäsienirisottoannos oli mukavan runsas.

Mutta ei ole risottokaan huono valinta, sen huomaan heti. Runsas annos pitää sisällään lähimetsästä, ehkä kansallispuistosta kerättyjä metsäsieniä. Ruoka maistuu hyvin kirpeässä syysilmassa ja sitruunaviipale vahvistaa makua. Reilun annoksen jälkeen alkaa hieman ramaisemaan.

Käyn kurkistamassa lähipöytään, jossa on villisikaa eri muodoissa, kuten pulled pork -hampurilaisena ja käristyksenä. Nämäkin annokset näyttävät hyviltä.

Villisikaburgerikin näyttää maukkaalta.

Villisikaburgerikin näyttää maukkaalta.

Nälkäiseksi eivät jää myöskään koirat, joita kansallispuistossa käy vaeltajien mukana paljon. Mirja Vilén kertoo, että he ottivat tälle vuodelle annoksen myös koiria varten. Annos villisian lihaa, maksaa ja riisiä on maistunut jo monelle.

Yrittäjien koirat toivottavat myös koira-asiakkat tervetulleiksi. Listalta löytyy annoksia myös nelijalkaisille perheenjäsenille.

Yrittäjien koirat toivottavat myös koira-asiakkaat tervetulleiksi. Listalta löytyy annoksia myös nelijalkaisille perheenjäsenille.

Nyt on aika mennä katsomaan, miltä näyttävät elävät villisiat ja strutsit. Kumpaakaan eläintä en ole ennen nähnyt. Strutsi on valtava lintu, mutta ei juuri pienempiä lajitovereitaan älykkäämpi, Vilén kertoo. Vaarallinen se kuitenkin on, joten Mirja Vilén neuvoo minua pitämään kiinni kahden metrin turva-alueesta.

– Strutsi voi tappaa jopa leijonan potkaisemalla, hän sanoo.

Tilalla saa kulkea ja katsella vapaasti. Eräs Helvetin Portissa ruokaillut seurue pysähtyykin villisikojen kohdalle katsomaan, mitä äskein söivät.

Sisällä navetassa on pienempiä strutseja. Nämä ovat vielä aivan lapsia. Jotenkin mieleen tulevat tiput, mutta en tiedä voiko koiraa isompia strutseja kutsua tipuiksi.

Pienet strutsinpoikaset ovat heinäpaalihäkissä.

Strutsinpoikaset ovat heinäpaalihäkissä.

Isoja ovat myös villisiat. Ne kuopsuttavat maan hetkessä karuksi mutalikoksi, jossa ei kasva yhtään mikään. Nimestään huolimatta villisiat eivät ole aivan villejä. Mirja Vilén laskeutuu alas tarhaan rapsuttamaan sikoja. Ne tuntuvat nauttivan kasvattajansa seurasta.

Yhteystiedot

Ravintola Helvetin Portti
Helvetinkoluntie 775
34640 Ruovesi

Aukioloajat löytyvät ravintolan nettisivuilta.
Nettisivu
Facebook

Lampaiden keskellä Kaitajärven tilalla

Tie Kaitajärven tilalle on yllättävän mäkinen Pirkanmaaksi. Maasto on komeaa, mikä ei ole oikeastaan ihme, sillä Helvetinjärven kansallispuisto on aivan naapurissa. Pihalla on monta lammasta. En ala niitä nyt laskemaan, etten nukahtaisi.

Astun sisään tunnelmalliseen tilamyymälään Haukkamaan Paimeneen. Tilamyymälässä myydään lampaan lihaa eri muodoissa. Tuotteet ovat pakastimessa tiskin takana, mutta Haukkamaan Paimen on myös tilausravintola ja toimii kahvilana myymälän ollessa auki.

Tilausravintola ja tilamyymälä Haukkamaan Paimen on syysaikaan auki torstaisin.

Tilausravintola ja tilamyymälä Haukkamaan Paimen on syysaikaan auki torstaisin.

Ensimmäisenä paikalle säntää 3-vuotias Hilja, joka pommittaa minua erilaisilla kysymyksillä. Kohta perässä tulee tilan emäntä Merja Kaitajärvi.

Hän on juuri valmistanut Haukkamaan Paimenen erikoisuutta, variksenmarjapannacottaa. Annos on vinkeän värinen ja maku miellyttävän raikas. Variksenmarja, tai Kaitajärven sanoin raakkumarja, löytää tiensä vain harvan marjakoriin, mutta esimerkiksi hilloina ja mehuissa se toimii vallan hyvin. Variksenmarjahilloa ja -marmeladia on tulossa myös myyntiin tilamyymälään.

Variksenmarjapannacottaa Merja Kaitajärven reseptillä.

Variksenmarjapannacottaa Merja Kaitajärven reseptillä.

– Luonnontuotteita käytämme niin paljon kuin mahdollista. Käytämme raaka-aineina muun muassa sieniä, marjoja ja riistaa, Kaitajärvi kertoo.

Haukkamaan Paimenessa on nyt rauhallista. Lampaanlihan sesonki ajoittuu luonnollisesti pääsiäiseen, mutta muinakin vuodenaikoina lammasta nykyisin ostetaan.

Hilja ja Merja Kaitajärvi huolehtivat Haukkamaan Paimenen tarjoiluista.

Hilja ja Merja Kaitajärvi huolehtivat Haukkamaan Paimenen tarjoiluista.

– Lammasta on opittu syömään ympäri vuoden. On paljon ihmisiä, jotka syövät esimerkiksi aattona jouluruokaa ja tapaninpäivänä lammaspataa.

Lammaspata on myös Haukkamaan Paimenen bravuuri. Merja Kaitajärvi on kehitellyt karitsatervapadan, joka on kuulemma ollut tilausravintolassa ruokailevien suosikki.

Kaitajärven tila ei ole toiminut lammastilana kuin hetken historiastaan. Nykyinen isäntä Marko Kaitajärvi on jo suvun yhdeksäs maanvieljelijä ja kahdeksas isäntä. Kantatila on aikanaan ollut yksi seudun suurimmista. 1900-luvun alussa tila kuitenkin jäi suvun tyttärelle, ja tällöin sattui perin ikävä tapaus. Tilan isäntä juotettiin torpparin toimesta humalaan ja houkuteltiin myymään tuhansia hehtaareja metsää pilkkahintaan metsäyhtiölle.

Haukkamaan Paimen on entinen vilja-aitta.

Haukkamaan Paimen on entinen vilja-aitta.

– Se kauppakirjakin löytyi, eikä siinä ole emännän allekirjoitusta, Merja Kaitajärvi kertoo.

Silloin ei naisilla ollut juuri sananvaltaa, mutta toisin on nykyään. Merjalla oli pitkään ollut unelma omasta ravintolasta, ja lopulta vanhaan vilja-aittaan tehdystä  saunaremontista paisui tilaussauna sekä 55-paikkainen ravintola.

Savusauna on rakennettu tekolammen rantaan.

Savusauna on rakennettu tekolammen rantaan.

Lopulta kokonaisuutta on täydennetty vielä muun muassa muutamalla mökillä ja savusaunalla. Mökkilomailijat tulevat usein katselemaan pihapiirin lampaita.

– Lampaita saa rapsuttaa. Lapsille on niin mahtavaa että pääsee näkemään eläimiä, joita on ehkä nähnyt vain kuvissa. Ensi kesäksi ajateltiin rakentaa pieni aitaus, jossa lampaita on helpompi rapsutella, Kaitajärvi kertoo.

Hän kertoo myös lampaiden lukumäärän. Niitä on noin 150. Huh! Siinä määrässä mahtavat jo silmäluomet ummistua.

Kaitajärven tilan lampaita saa rapsuttaa.

Yhteystiedot:

Kaitajärventie 46
34870 VISUVESI

Nettisivu

Facebook

Tallenna