Artikkelit

Ruukin tuvan Isännän hodari Sonkajärvellä

Seison kohisevan kosken rannalla eukonkannosta tunnetussa Sonkajärven kunnassa. Takana on Volokin Polku, eli noin 30 kilometriä patikointia. Fiilis on huipussaan, mutta energiatasot alhaalla. Vatsassa kurnii. Onneksi apukin on lähellä. Kosken partaalla kohoaa nimittäin Ruukin masuuni, ja sen sisälleen kätkevässä rakennuksessa toimii kesäkahvila Ruukintupa.

Astun sisälle ja kohtaan miellyttävän tunnelman. Paikka on yksinkertainen, ajaton, mutkaton ja mukava. Kahvilan yhteydessä toimii myös ruukkimuseo. Alakerrassa palvelee baari.

Ensin pohdin hetken paninin ja hodarin välillä. Hodareissa kerrotaan näkyvän paikan oman kädenjäljen. Siispä valikoin listalta hodaria. Valinta on paha, sillä sekä Isännän hodari että Emännän hodari vaikuttavat kumpikin tähän nälkään ja energiatankkaukseen sopivilta. Varsinkin kun myös Emännän hodarin saa halutessaan kahden nakin versioksi modattuna.

Lopulta tulisuus kutsuu ja valinta kallistuu Isännän hodariin. Istahdan pöytään selailemaan Savon Sanomia kahvikupposen kanssa. Kohta annos on valmis. Hodari ojennetaan käteen.

Tunnen sämpylän lämmön paperikääreen läpi. Papereista paljastuu herkullinen näkymä, johon kuuluu mm. sämpylä, majoneesia, kaksi nakkia, sipulirouhetta, punasipulia ja jalapenoa. Sen enempää en pysty ihastelemaan silmilläni. On pakko iskeä kiinni.

Ensipuraisu on herkullinen. Ainekset sekoittuvat suussa harmoniseksi kokonaisuudeksi, jossa on sopivasti potkua, pehmeyttä ja ripaus makeutta. Samoin rakenne on mieluisa. Rapeaa sipulia, pehmeää sämpylää, lihaisaa nakkia ja meheviä mausteita.

Yhdessä silmänräpäyksessä kaikki on ohi. Haukkaan papereista viimeisiä sipulirouheita majoneesin seasta ja totean, että annos teki mitä lupasi ja piti. Nälkä oli kaukainen muisto, ja suussa viipyili vielä kevyt jälkipolte. Lopuksi vielä kiittelin ja houkuttelin yrittäjät kuvaan.

Jos lähelle osutte, niin kannattaa poiketa. Jo pelkästään miljöö on näkemisen arvoinen ja hodari herkullinen helpotus pikkunälkään.

Yhteystiedot

Ruukin tupa
Jyrkäntie 1881,
74380 Jyrkkä
Kotisivu

Tunnetko Tuusan Tuvan?

Tuusan Tupa on pieni kahvila Vihdissä, keskellä Nummelan keskustaa. Mutta mukavasti suurten puiden takana niin piilossa, että satunnainen ohikulkija ei sitä helposti löydä. Mutta jos paikallisilta kysyy, kaikki tuntevat Tuusan Tuvan.

Paikka on nimittäin ollut täällä kauan. Tilan nimeltä Tuusa omisti Johan August Salenius vuodesta 1869 alkaen. Kun kylää halkovaa rautatietä (Hyvinkää-Hanko rataa) alettiin rakentamaan 1900-luvun alussa, Salenius myi tilan leipuri Anton Kristian Sjelfmanille. Leipuri alkoi tienata leipänsä ja rikastua myymällä leipäänsä rautien työmiehille. Pian Tuusan tilalla oli leipomon lisäksi kauppa. Päärakennusta laajennettiin, tila vaurastui ja Tuusan mäelle nousi hulppean päärakennuksen lisäksi työväenasuntoja, navettaa ja saunatupaa. Paikan historia on värikäs ja siihen kannattaa tutustua Nummelan kylähistoriasta kertovassa artikkelissa.

Kahvila Tuusan Tupa toimii tilan entisessä saunarakennuksessa.

Entisestä saunatuvasta tehtiin aikoinaan tilat nykyiselle kahvilalle. Tuusan Tuvalla on erityinen paikkansa myös Osuuskunta Ruokaretken historiassa. Tuusan Tuvassa nimittäin allekirjoitettiin tammikuun 2016 paukkupakkasella Osuuskunnan perustamisasiakirjat. Ja päälle tietysti juotiin hyvät kahvit.

Tuusan Tupa on tunnettu leivonnaisistaan, suolaisista ja makeista. Kaikki tehdään täällä itse, ja siltä ne myös maistuvat. Ylivoimaisesti suosituin on mango-passion-sitruunapiirakka, suosittelen! Herkkuja voi tilata kotiin, yksittäin tai vaikka kokonaisen pitopalvelun henkilökuntineen.

Tuusan Tuvasta tarjoillaan maukasta keittolounasta tai lounassalaattia. Salaatit ovat runsaita, niillä pysyy nälkä kurissa. Astetta kevyimmissä lounaissa on se hyvä puoli, että tilaa jää myös kahviherkulle. Ellei makealle piirakalle, niin vastapaistetulle pullalle. Keskiviikon lounaalla on aina tarjolla jokin tukevampi vaihtoehto, esimerkkinä vaikka fetalla ja basilikalla maustettu possupannu. Tuusan Tuvan lounas on tarjolla klo 11.00-14.00.

Lauantaina noutopöytään laitetaan tarjolle brunssi klo 10.00 – 13.00. Paikka kannattaa varata etukäteen, kahvilan sisätilat ovat pienet. Mutta kesä on sitten oma lukunsa. Tuusan Tuvan pihapiirissä on tilaa ja tunnelmaa. Helposti unohtuu, että kivenheiton päässä on Nummelan keskustan hyörinä. Tänne voi huoletta tulla pientenkin lasten kanssa, suojaisassa pihapiirissä on tilaa viipottaa.

Tuusan Tupa kätkeytyy puiden ja pensaiden suojiin.

Tuusan Tupaan on lyhyt poikkeama Turun moottoritieltä tai Porin tieltä. Jos kesälomamatkalla houkuttaa ajatus rauhallisesta tauosta matkan varrella, Tuusan Tupaan kannattaa poiketa!

Yhteystiedot:

Tuusan Tupa
Tuusantie 2, 03100 Nummela

Puhelin: 045 113 9910
Sähköposti: posti@tuusantupa.fi

Avoinna ma-la, sunnuntaisin suljettu.
Kotisivut

 

 

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Iloisen rempseää palvelua Savon sydämessä: Ravintola Hetki, Rautalampi

Rautalammin kirkonkylän läpi kulkiessa katseen vangitsee korkealle nostettu keltainen kyltti aivan kirkon vieressä: Ravintola Hetki 100 m. Ravintola Hetki ei näy päätielle eli Rautalammin raitille, joten opasteet ovat enemmän kuin tarpeen. Ravintola sijaitsee kunnantalon alakerrassa ja sisäänkäynti on piilossa rakennuksen takana. Matalaan ravintolasaliin on kuitenkin löytänyt tiensä joukko asiakkaita. Lounaspaikassa tapaavat niin haalaripukuiset työmiehet, kravattikaulaiset virkamiehet kuin lähitalojen ikäihmiset.

Ravintola Hetkessä asiakkaita palvellaan iloisen rempseästi, vas. yrittäjä Titta Tarvainen.

Ravintola Hetki on mukana Rautalammin kunnan hallinnoimassa Ruokaelämyksiä-hankkeessa, joka kutsui Ruokaretken tekemään juttua paikallisista lähiruokayrityksistä. Ravintola Hetki jatkaa edeltäjänsä Piilopirtin jalanjäljissä tarjoten asiakkailleen lähiruokalounasta, pitopalvelua ja leivonnaisia.  Joulukuussa 2015 aloittaneet uudet yrittäjät Titta Tarvainen ja Henriikka Miskala ovat molemmat Rautalammin tyttöjä, Henriikka vain teki ensin melkoisen lenkin maailmalla ennen kuin asettui takaisin kotiseudulleen. Titta puolestaan on työskennellyt saman katon alla jo yli kymmenen vuotta eli myös kahden edellisen yrittäjän aikana.

Ravintola Hetkessä asiakas tulee heti huomatuksi ja palvelu on iloisen rempseää. Ikäihmisiä autetaan tarjottimien kantamisessa, työmiesten kanssa nauretaan ja vitsaillaan ja samalla asenteella palvellaan kaikkia asiakkaita vauvasta vaariin. Iloisen vastaanoton jälkeen asiakas pääsee nauttimaan Hetken tarjottavista. Päätuote on lounas seisovasta pöydästä, jossa on tarjolla runsas salaattivalikoima, keitto, kaksi pääruokavaihtoehtoa, itse tehty leipä ja lisäksi jälkiruoka sekä kahvi tai tee.

Lounaan salaattipöytä on värikäs ja monipuolinen.

Kesällä Ravintola Hetkessä voi lounaan lisäksi tilata annoksen paistettuja muikkuja.

Hetken ruokafilosofia on yhdistelmä lähiruokaa ja eksoottisempia makuja. Yrittäjä Titta Tarvainen on lähiruoan ystävä ja hän kokkaa mielellään perinteisiä suomalaisia ruokalajeja. Ravintolassa käytetään mahdollisimman paljon lähialueen kalaa, kasviksia ja marjoja. Lounaan toinen pääruoka on siis aina perinteisempi, mutta toisen vaihtoehdon makumaailma voi tulla kauempaa. Yrittäjä Henriikka Miskala on työskennellyt Itämerellä ja asunut pitkään Intiassa, joten hänen mukanaan keittiöön kulkeutuu eksotiikkaa, joka näillä leveysasteilla on harvinaista. Keittiössä käytetään eksoottisia mausteita, joilla lähiruokaan saadaan luotua itämaisia vivahteita.

Lounaaseen kuuluu myös jälkiruoka, joka kuvauspäivänä oli paahtovanukas.

Ravintola Hetken päätuote on lounas, mutta vitriinissä on aina myös itse tehtyä kahvileipää ja pientä suolaista kahvila-asiakkaille. Hetkessä pyöräytetään päivittäin lounaalle tuoreet patongit tai sämpylät ja loihditaan erilaisia suolaisia ja makeita leipomuksia tilausasiakkaille. Ravintolasta voi tilata täytekakut yritys- tai perhejuhliin ja tarvittaessa Hetken tiimi hoitaa myös tarjoilutyön alusta loppuun. Juhlia toteutetaan sekä ravintolan omissa tiloissa että asiakkaan valitsemassa paikassa. Tilaisuuksien menu räätälöidään teemaan sopivaksi yhdessä asiakkaan kanssa.

Hetkestä voi tilata myös täytekakkuja yritys- ja perhejuhliin.

Ravintola Hetki sijaitsee keskellä Rautalammin kirkonkylää, josta on noin 10 km matkaa Etelä-Konneveden kansallispuiston patikkareiteille Kalajan kierrokselle ja Kolmen vuoren vaellukselle. Kansallispuiston kävijät voivat noutaa Hetkestä retkieväitä, kunhan tilaus tapahtuu edellisenä päivänä. Hetken kautta melojat ja retkeilijät voivat vuokrata myös saunatiloja, jotka sijaitsevat viereisessä talossa. Ravintola Hetkeen on Äijäveden rannasta n. 200 metriä.

Ravintola Hetki on sisustustyyliltään värikäs ja retrohenkinen.

 

Ravintola Hetki

Alatie 8

77700 Rautalampi

P. 050  4521 519

info@ravintolahetki.fi

Kotisivut

Facebook

 

 

 

Tallenna

Kahvila Korppu

Kahvila Korppu Sumiaisissa: pieni suurella sydämellä

Päivikki Linna, kahvila Korppu

Kahvila Korppu ei ole lainkaan niin kuivakka paikka kuin sen nimi antaa ymmärtää. Persoonallista kahvilaa ja lounaspaikkaa emännöi Äänekosken itäosassa Sumiaisissa Päivikki Linna, joka pyörittää myös Sumiaisjärven rannalla  Kuokanniemessä kesäisin toimivaa leirintäaluetta. Korppu palvelee hyvin myös aamuvirkkuja, avautuuhan se arkiaamuisin jo seitsemän kieppeissä. Päivikki toivottaa tervetulleiksi paikallisten asiakkaiden ja kesäsumialaisten ohella myös ohikulkijat.

Korppu sijaitsee Keski-Suomessa Sumiaisten läpi kulkevan 637-tien varrella keltaisen, entisen kunnantalon eteläisessä päädyssä, samoin kuten lahjatavarapuoti-matkailuinfopiste Sumiaisten Vanharouva. Sumiainen oli itsenäinen kunta aina vuoteen 2007 saakka, jolloin Sumiainen, Suolahti ja Äänekoski liittyivät yhteen ja muodostavat nyt uuden Äänekosken kaupungin.

Korpun pannukakkua ja Ellun leipää

Olen itse käynyt nauttimassa Korpun antimista useita vuosia, kuulunhan kesäsumialaisiin, Sumiaisten mökkiläisiin. Useasti on tullut pysähdyttyä Korppuun turisemaan teelle ja leivonnaiselle, joko makealle tai suolaiselle. Erityistä iloa on ollut siitä, että koska Korppu on toisinaan avoinna myöhempään perjantai-iltaisin, olemme haukanneet siellä välipalaa matkallamme mökille. Mikäli vitriinissä on ollut jäljellä vain makeita herkkuja, on Päivikki ystävällisesti tehnyt meille nälkäisille voileivät paikallisen leipojamestarin ihanasta leivästä. Tätä leipää saa Korpusta ostaa myös  mukaan, mikäli Ellun ruisleivän leivontapäivä osuu sopivasti kohdalle.

Korpun tuoretta pullaa

Sumiaisten raitti on vuosien saatossa sen verran hiljentynyt, että  kahviloita tai ruokapaikkoja on kylällä jäljellä niukalti. Korppu tarjoaa kahvilaherkkujen ohella arkisin myös lounasta – ehtaa kotiruokaa, jonka valmistukseen käytetään usein paikkakunnalta tai lähiseudulta saatavia aineksia. Sesongit näkyvät ruokalistassa. Oma heikkouteni kahvilassa on vakio: tuore pulla.

Kahvila Korpun tiski ja Päivikki Linna

Kahvila paitsi ravitsee, toimii myös leppoisana kohtauspaikkana ja tiedonlähteenä, jossa voi päästä juttusille sekä tyylikkään tiskin takana häärivän emännän että muiden asiakkaiden kanssa. Jutun juurta voi hakea vaikkapa seinälle ripustetusta, vaihtuvasta  taidenäyttelystä, jos muut ajankohtaiset asiat eivät ole mielessä päällimmäisenä. Asiakaspöytiä on kodikkaan kahvilan puolella pari kappaletta ja lisää istumapaikkoja löytyy tarvittaessa viereisen Sumiaisten Vanharouvan puolelta sekä ulkosalta.

Suomen pienin kauppa

Sumiaisissa on hyvin palveleva lähikauppa, mutta sillä on kahvilassa myös pienimuotoinen kilpailija: Suomen (ja kenties maailman) pienin kauppa! Piskuinen nurkkakauppa ei voi koolla ja valikoimalla kilpailla, sillä kauppapuoti majailee kahvilapöydän takaisessa komerossa. Valikoima ei ymmärrettävästi ole suuren suuri, mutta perustarvikkeita sieltä löytyy, joskus hieman muutakin. Onnekas voi päästä hankkimaan vaikka lähellä kasvatettua tyrnimarjaa.

Korpun nukkekoti

Toinen Kahvila Korpun erikoisuuksista on hykerryttävän hieno nukkekoti, jossa riittää valtava määrä yksityiskohtia tutkittavaksi useammallekin käyntikerralle. Tämä nukkekoti on taatusti käsityötä, pieniäkin yksityiskohtia myöten. Monikerroksisesta nukketalosta löytyy esimerkiksi kouluhuone, hieroja, sauna ja paikallisen suoramyyntipiste Aittatorin soppi. Nukkekodin sisustusta päivitetään aika ajoin, vuodenajat ja juhlapyhät huomioiden, ja aina välillä hirsitalo saa uumeniinsa uusia pieniä somisteita kahvilan asiakkailta. Tätä taidonnäytetttä kelpaa kahvilapöydästä tutkailla.

Kahvilaan voi poiketa paitsi kupposelle tai lounaalle, myös lasilliselle, sillä Korpussa on A-oikeudet. Toisinaan Korpussa vietetään pidennetyn aukioloajan merkeissä pizzaperjantaita.

 

Kahvila Korppu

Sumiaisraitti 19
44280 Sumiainen
Puh. 040 8466158

Avoinna yleensä arkisin noin klo 7-16, la-su klo 9-13.
Lounasaika arkisin klo 11-13.

Sijainti kartalla

Tallenna

Aamukahvilla kupsakan ja munksantin syntysijoilla: Leipomo Puustelli, Pielavesi

Olin jo pitkään valinnut lähimarkettimme hyllystä herkullisia kaurasämpylöitä ja kupsakkaleipää, jotka lumosivat minut rapealla kuorellaan ja herkullisella tuoksullaan. Näiden herkullisten leipien houkuttelemana valitsin lomareissun kahvipaikan uudella tavalla.

Jos siis olet matkalla Jyväskylästä kohti Kajaania tai Kuusamoa, niin valitse navigaattorista reitti Pielaveden kautta. Ajomatka lyhenee sekä kilometreinä että kokemuksena, sillä kurvailu kumpuilevien järvi- ja metsämaisemien kautta on paljon mielekkäämpää kuin valtaväylillä jonotus.

Leipomo Puustellin kahvila-myymälä palvelee asiakkaita Pielaveden keskustassa.

Leipomo Puustelli sijaitsee Pielaveden keskustassa, ja kahvila-myymälä palvelee arkisin ja lauantaisin sekä paikallisia leivännälkäisiä että ohikulkevia herkkusuita.

Puustellilla on pitkät perinteet, sillä leipomo on perustettu jo vuonna 1965. Lauantaiaamuna kymmeneltä ovi käy tiuhaan, ja paikalliset istuvat aamukahvilla tai noutavat leivonnaisia mukaansa. Leipomon myymälä on sisustettu kotoisasti vanhoilla kahvipannuilla ja erilaisilla kuppipareilla.

Hyllyssä on irtomyynnissä kauraleipää ja ruisleipää. Vitriinissä komeilevat laskiaispullien rinnalla paikan erikoisuudet: munksantit.

Munksantti on Leipomo Puustellin kehittämä syntisen hyvä herkku.

Yrittäjä Pekka Savolainen kertoo munksantin historiasta, sillä tämä leivonnainen kehitettiin Leipomo Puustellissa v. 2013. Munksantti on croissantti, joka paistetaan upporasvassa ja täytetään hillolla ja kermalla. Makuvaihtoehtoina kerman kaverina ovat vadelma, mansikka, suklaa tai kinuski. Asiakkaiden suosima makuyhdistelmä on myös ananas-greippi ja tuorejuusto.

Jouluksi munksantti saa piparkakun makuisen täytteen, ja kesällä väliin sujautetaan tuoreita mansikoita ja kermaa. Itse en ole uppopaistettujen leivonnaisten ystävä, joten tämä syntisen hyvä herkku jää tällä kertaa muiden iloksi.

Kauraleipä on yksi Leipomo Puustellin suosituimmista tuotteista.

Leipomo Puustellin  tuotteita on oman myymälän lisäksi saatavilla Nilakka-järven ympäryskuntien kaupoista (Tervo, Vesanto, Keitele) sekä Iisalmen ja Kuopion seudulta.

Yrittäjä Pekka Savolaisen mukaan suosituimpia Puustellin tuotteita ovat kauraleivät, kaura-mallasleipä, ruisleipä ja Antin GI ihmeleipä sekä makeista tuotteista hillomunkit ja munksantit. Antin GI ihmeleipä on jälleen leipomon oma erikoisuus, jolla on runsaan kuitupitoisuutensa ansiosta veren sokeritasapainoa ylläpitävä vaikutus. Nimi tuo asiakkaalle mieleen myös paikalliseen keihässuuruuden, mutta yrittäjän mukaan asioiden yhteys jää savolaisittain kuulijan vastuulle.

Yhteystiedot

Leipomo Puustelli Oy
Puistotie 9
72400 PIELAVESI

 

Kotisivut

FB-sivut

Heikkisen leipomon ruisleipä

”Hyvvää sen olla pittää”! – herkkuja Heikkisen leipomosta Kajaanissa

Heikkisen leipomon myyntitiski, Kajaani

Yksi Kajaanin ylpeyksistä on itsenäistä Suomea vanhempi, jo vuonna 1913 perustettu Leipomo- ja kondiittoriliike Pekka Heikkinen & kumpp., jonka ruisleipää moni kehuu parhaaksi lajissaan. Kun kerroin ystävälleni pysähtyväni Kajaanissa eväsostoksille talvilomareissulla, hän huomautti heti, että Heikkiseltä on haettava maan parasta ruisleipää! ”Soitanko äidille, että saatte varmasti tuoreen ruisleivän sieltä matkaan?”

Pekka Heikkinen (1883-1951) perusti leipomon vaimonsa Anna Loviisan kanssa ja johti yritystä aina kuolemaansa saakka. Anna Loviisan  taival maan päällä päättyi jo vuonna 1929, mutta muutaman vuoden kuluttua Pekka löysi uuden puolison Anna Maria Regina Kemppaisen, joka otti huolehtiakseen muun muassa leipomomyymälän. Leipomo on sittemmin siirtynyt aina nuoremmalle polvelle ja nyt ohjaksissa on neljättä polvea edustava Kaija Marin (o.s. Heikkinen), jonka lapset Juuso ja Kaisa Marin ovat niin ikään leipomolla vastuullisissa tehtävissä.

Ehdimme onneksi Kajaaniin ennen leipomon sulkemisaikaa ja huokasin helpotuksesta nähdessäni, että myös muutama riisipiirakka oli vielä myyntitiskissä jäljellä. Olin parilla retkireissulla havainnut juuri tämän leipomon piirakat aivan loistaviksi retkieväspiirakoiksi – niissä on riittävästi ruista, koko on passeli (ei mikään cocktail-versio) ja piirakat säilyvät rinkassa hyvinä useammankin päivän. Siis jos niitä malttaa niitä sopivasti säännöstellä, eikä hotki eväitä heti.

Leipämaistiaisia Pekka Heikkisen leipomossa

Leipomossa oli heti ovensuussa maistelupöytä, jonka korista löytyi maistiaispalasina mm. puolukkaa sisältävää ärjänleipää sekä suloiselta tuoksuvaa tervaleipää. Tätä herkkua olin tullut maistaneeksi jo aiemmin, mutta en voinut vastustaa sitä nytkään. Ja niinhän siinä kävi, että myös tervaleipää oli ostettava matkaan.

Heikkisen leipomon leipähyllyjä

Pekka Heikkisen leipomon valikoimista löytyy niin suolaista kuin makeaa tuotetta. Se kuuluisa Pekka Heikkisen ruisleipä – ”Super puu-uunileipä” paistetaan nimensä mukaisesti todellakin puu-uunissa, lähes 100 vuotta vanhaan juureen tehtynä. Oijoi, niitäpä ei ollutkaan enää montaa jäljellä!

Ruokaleipien valikoimassa on paitsi perinteisiä leipomuksia, kuten nyrkkirieskaa ja ohra-perunarieskaa, myös esimerkiksi erilaisia patonkeja ja ranskalaista vehnäleipää. Uusien tuotteiden kehittelyn lisäksi leipomolla kehitetään myös uusien alalle tulijoiden ammattitaitoa. Tänä keväänä Heikkisellä työharjoittelussa oleva Annika Kuvaja valittiin edustamaan Suomea nuorten ammattitaidon MM-kisoissa 2017.

Heikkisen kermasarvia

Olimme liikkeellä laskiaispullien aikaan, mutta vastustimme urhoollisesti niiden viehkeitä kutsuja vitriinilasin takaa. Mutta mitäs nuo ovat? Kermasarvet ovat olleet alusta asti Pekka Heikkisen leipomon valikoimassa ja arvatenkin ne ovat erinomaisia makean nälkään!  Näiden kermasarvien makuna on vadelma, jota on mukana kermavaahtotäytteessä. Kahvilan puolella istuskeli vielä muutama asiakas, mutta koska kello läheni sulkemisaikaa, oli kermasarvemme pakattava mukaan, vähitellen kasvaneeseen ostospinoon. No, pärjäisimmepä sitten mukavasti herkkujemme kera seuraavat päivät.

Välikadulle vuonna 1947 rakennetun leipomon löytää Kajaanin keskustasta Välikadulta helposti. Jos ei huomaa leipomon vanhan rouvan Saima Heikkisen motolla ”Hyvvee sen olla pittää” varustettua kylttiä, voi kadunkulmassa sijaitsevan rakennuksen bongata myös esimerkiksi iloisesti maalattujen sähkönjakokaappien avulla, ja kesällä katuasvalttiin maalatusta räsymattoraidoituksesta.

 

Leipomo ja kondiittoriliike Pekka Heikkinen & kumpp.

Välikatu 7, 87100 Kajaani

Avoinna: katso verkkosivut pekkaheikkinen.fi

Facebook

Helsingin kahvipaahtimon Päiväkahvibaari ei jätä kylmäksi

Helsingin Puu-Vallilassa on tunnelmallinen Päiväkahvibaari. Viisi vuotta sitten täällä aloitti toimintansa Helsingin kahvipaahtimo. Paahtimon kyljessä oli pieni kahvila. Kysyntä kasvoi, ja tilat kävivät paahtimolle ahtaaksi, oli edessä muutto suurempiin tiloihin Helsingin Teurastomolle. Pieni kahvila sai lisää tilaa, syntyi Päiväkahvibaari, Helsingin kahvipaahtimon oma myyntipiste ja kahvila.

Tilan tarina on saanut alkunsa jo 1920 luvulta. Alunperin tila toimi hevostallina, sitten linja-autotallina ja sen jälkeen yli 40 vuoden ajan rakennusliikkeen varastona. Nyt rouheassa tilassa tarjoillaan höyrävän kuumaa kahvia vastajauhetuista pavuista, kyytipojaksi on tarjolla pieniä suolaisia ja makeita herkkuja. Moni käy hakemassa täältä pavut mukaansa tai jauhattamassa oman lempikahvinsa. Letkeän kiireetön tunnelma vetää puoleensa. Hyvän kahvin kanssa ei hötkyillä.

Helsingin kahvipaahtimon perusti runsas viisi vuotta sitten Benjamin Andberg. Jo pienenä Benjamia vaivasi, miksi sama juhlamokka maistuu paremmalta isoisän keittämänä nokipannukahvina kuin kotona. Tähän ei ollut isoisälläkään Benjamia tyydyttävää vastausta. Asia jäi vaivaamaan, ja vuosien varrella kahvi oli Benjaminilla enemmän tai vähemmän kuvioissa mukana. Hankenilla opiskellessa syntyi erilaisia liikeideoita kahviin liittyen. Benjamin mm. perusti kaverinsa kanssa kahvilan, ja paahtoi pavut popcorn-koneella. Siitä se ajatus omasta paahtimosta kai lähti kasvamaan.

Ideana on ollut etsiä, sekoittaa ja paahtaa helposti lähestyttäviä kahveja. Nyt ei puhuta kahvihifistelystä, vaan maukkaista kahvilajikkeista, joita on helppo juoda. Sama henki on jotenkin päällä koko paikassa. Päiväkahvibaarin sisustuskin on syntynyt kuulemma  flow with the team -meiningillä. Tavarat ovat löytäneet paikkansa vuosien mittaan. Ja niin myös paahdettavaksi valittavat kahvilajikkeet. Tarkkaan harkiten, maistellen, sitä oikeaa etsiskellen. Benjamin on matkan varrella maistellut yli 400 robusta-lajiketta, kiertänyt maailmaa ja valinnut kahveja esimerkiksi Kolumbiasta suoraan tiloilta. Tavoitteena on ostaa kahvipavut ilman turhia välikäsiä.

Robusta on se toinen kaupallisessa tuotannossa oleva kahvilaji. Toinen, ja ylivoimaisesti yleisempi, on arabica. Molempien lajikkeiden alkuperä on Afrikka; arabica tulee Etiopiasta, robusta Kongosta. Nykyisin niitä kasvatetaan eri puolilla maailmaa.

Visiitillämme meitä kahvin vivahteisiin opasti Tomi. Kokemukseen ja tietoon perustuen Tomin tuntuma on, että  vajaa 20 % suomalaisista tykkää robustasta, valtaosa on arabican ystäviä. Etelä-Euroopasssa juodaan enemmän robustaa. Lajikkeiden merkittävimmät erot ovat kasvupaikan lisäksi maussa. Arabica pavut ovat pehmeämpiä ja happamampia, vivahteet tulevat hedelmistä, marjoista, jopa sokerista. Robustaa Tomi luonnehtii voimakkaammaksi ja terävämmäksi. Maussa on pähkinää, pavut sisältävät myös lähes kaksi kertaa enemmän kofeiinia kuin arabica pavut. Paitsi espresso-sekoituksissa, robusta pavuista jauhetusta kahvista syntyy erinomaiset maitokahvit. Vatsalle robusta-pavut ovat jopa hieman hellempiä kuin arabica-pavut.

Helsingin kahvipaahtimolla on viisi erilaista kahvia myynnissä.

Nyt sitten valitsemaan, tehtävä ei ollut helppo. Viisi lajiketta, joista kaikki Tomi esitteli makuhermoja kutkuttavilla kuvauksilla.

Blend №3

Lempeän täyteläinen ja miellyttävä kahvi. Tätä voi kuulemma nauttia aamulla, päivällä ja kupillinen menee vielä myöhemmin illallakin. Sopii yhtä hyvin suodatinkahviksi kuin presso- tai mutteripannulla keitettäväksi.

№ 4

Erittäin tumma paahto, muhevan täyteläinen bitter. Suklaamaisen savuinen arabica-kahvisekoitus. Kuulostaa oivalta päiväkahvi-kahvilta. Tästä jälkkäriksi espresso, kiitos nam!

Espresso Fifty Sixty

Arabican ja Robustan sekoitus. Ronski, sikarinen, jopa hieman puumainen kahvi, joka toimii myös suodatinkahvina. Tämä alkoi kiinnostaa, ja päätin maistaa suodatinkahvina. Toimii, erinomainen iltapäivän piristäjä. Hiukan makea, puumaisuutta en hoksannut, mutta mukavan täyteläinen mokka, ehkä jopa hiukan pähkinäinen vivahde.

Espresso Buli

Voimakkuudeltaan kolmosen ja nelosen väliin sijoittuvassa Bulissa on Tomin mukaan tummaa suklaamaisuutta, paahteisia makuja ja ripaus makeutta hapokkuuden rinnalla. Nam, tasapainoinen ja täyteläinen espresso, joka sopii erinomaisesti maitokahveihin. Maistuu myös tummana. Millan jälkiruoka cappuchino syntyy näistä pavuista.

El Salvador

Myyntipuhe oli ytimekäs – jos haluat heittäytyä villiksi, valitse El Salvador. Voimakas kahvi, jossa vastapainona on makeutta ja hapokkuutta. Sopii hyvin maitokahveihin, mutta kannattaa maistella myös mustana. Tähän makuun tarttui Milla.

Ei muuta kuin kahvin keittoon. Ensin punnataan eli mitataan tarkasti kahvin ja veden suhde. Yhteen kupilliseen menee noin 12-13 grammaa papuja. Mitä parempi kahvimylly, sitä parempi kahvi. Näin se vain on. Eli kunnon mylly jauhaa pavut hienoksi eikä jauhettuun kahviin jää karheutta ja väkevyyttä kahvipapujen kuorista. Kunnon kahvimyllyssä voi tietenkin säätää jauhatusta. Espressolle todella hieno jauhatus, suodatinkahville hiukan karheampi ja pressopannulle karkeampaa. Vain kokeilun ja erehdysten kautta löytää juuri sen oikean karheuden. Ja näin kahvimaallikolle on se vähän niinkin, että hyvistä aineksista on vaikea keittää huonoa kahvia.

Asiantuntija Tomi ei tyytynyt keittämään kahvia sinne päin, otteista paistoi vuosien kokemus ja ammattitaito. Siinä ne nyt ovat. Maidolla pehmennetty El Salvador Millalle ja Fifty Sixty naturel minulle. Mikä tuoksu ja maku, päiväkahvit!

Mustana vai valkoisena?

Jälkkäriksi pehmeä Buli.

Aika pitkälle on popcorn-koneella paahdetusta kahvista tultu. Helsingin kahvipaahtimo työllistää paahtimolla viisi henkeä ja Päiväkahvibaarissa neljä. Kahveja myydään noin 50 myyntipisteessä pääkaupunkiseudulla. Ja tietysti täällä Päiväkahvibaarissa. Jos sydän sykkii erinomaiselle kahville, rennolle tunnelmalle ja mukavalle jutustelulle kahvikupin äärellä, kannattaa piipahtaa päiväkahville. Hyvä kahvi, parempi mieli!

Muuten, voisiko lähikahvin määritellä kahviksi, jonka pavut on paahdettu Suomessa? Niitä kun ei meillä Suomessa kasva.

Helsingin kahvipaahtimo
Päiväkahvibaari

Päijänteentie 29
00510 Helsinki

Avoinna:
Ma-Pe 07:30-18.00
La 10.00 – 16.00

Helsingin Kahvipaahtimon myymälä ja kahvila

Kotisivut
Facebook-sivut
Instagram

 

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Ravintola Wille - Olohuone ja keittiö

Hyvää ja kaunista Äänekoskella: Wille – Olohuone ja keittiö

Kävin Willessä ensi kertaa viime elokuussa, kun kahvila-ravintola oli virallisesti ollut auki vajaan viikon, ”harjoiteltuaan” Äänekosken vilkkaimman musiikkitapahtuman eli Keitelejazzin aikaan ravintolointia pop-up-meiningillä. Tämä upeaksi remontoitu paikka houkutti välittömästi.

wille-krysanteemit

Ihastuimme heti ravintolaan niin sisältä kuin ulkoa. Ei voi mitään, mutta 1800-luvun puutaloissa on sitä jotain. Ja kun siihen vielä lisätään herkullisia makuja ja tuoksuja…

willen-ruutulattia-upenykanen

Kun avara ravintolasali vielä hehkui keltaisen Birger Kaipiaisen Kiurujen yö-tapetin kajossa ja puulattia oli ihastuttavasti ruutumaalattu, olin aivan myyty. Teetä tai kahvia ja jotain makeaa? Ehei, lounasnälkä voitti.

Wille - Olohuone ja keittiö

Seuralaiseni valitsi makkaroiden ja hapankaalin kruunaaman annoksen. Minä nautin tuolloin kausivihanneksesta eli kukkakaalisopan pehmeästä mausta.

Seuraavallakin visiitillä olin liikkeellä lounasaikaan, joten olin valinnan edessä: maistaako tällä kertaa Willen nimikkoannoksiksi muodostuneita vohveleita vai… No, ei se lopulta niin vaikea valinta ollut.

wille-konneveden-muikut

Ravintolan emäntä ja isäntä pyrkivät käyttämään läheltä saatavia raaka-aineita mahdollisuuksien mukaan, mutta näin alkutaipaleella tuottajissakin on vielä hakemista. Onnekseni lounaalla oli tarjolla naapurikunnan kalaa eli ihania Konneveden muikkuja…. Ehdottomasti siis niitä! Muikut eivät olleet ihan viereisestä järvestä eli Kuhnamosta tai Ala-Keiteleen puolelta, mutta hyvin läheltä kumminkin eli naapuripitäjästä. Sieniä ja marjoja on ravintolaan onnistuttu saamaan lähempääkin. Leivonnaiset valmistuvat Willen omassa keittiössä.

wille-timohonkonen-paivipeltola

Ravintolaa luotsaava omistajapariskunta Timo Honkonen ja Päivi Peltola käytti lukemattomia työtunteja käytössä kuluneen, 1880-luvulla rakennetun Harjulan remontointiin, mutta kuuleman mukaan myös talkooapua oli tarjolla. Olin itse käynyt rakennuksessa edellisen kerran vuotta aiemmin kesällä, kun korkeat huoneet olivat vielä Äänekosken kaupunginmuseon käytössä. Kun kaupunki vuoden 2015 lopulla myi Harjulan, siirtyivät museon kokoelmat siirtyivät tästä myös Kuntala-nimellä tunnetusta rakennuksesta varastoon, odottamaan parempia museoaikoja.

Willen historiaa

Viehättävä Wille – Olohuone ja keittiö sai nimensä rakentajansa, Sumiaisissa syntyneen Wille Rutasen (1858–1911) mukaan. Alun perin rakennus oli hänen asuintalonsa. Wille Rutanen Wille ehti paiskia ennen liikemiesuraansa töitä myös esimerkiksi suosikkialuksellani, nyt jo yli satavuotiaalla (1878) höyrylaiva s/s Keiteleellä. Rutanen testamenttasi toisen talon ohella tämän rakennuksen Äänekosken kunnalle ja toivoi tästä sairaalaa, mutta sen sijaan Harjula palveli ennen ravintola- ja museouraansa kuntalaisia ja kaupunkilaisia muun muassa tehtaan kouluna, kunnallistoimistona, säästöpankkina, kirjastona ja huonekaluliikkeenä.

Willen nimikkoravintola löytyy aivan Äänekosken keskustasta, puiston laidalta Viiskulmasta. Puiston toisella laidalla pääsee tutustumaan Äänekosken taidemuseoon. Wille Rutanen oli Äänekoskella tunnettu paikkakunnan hyväntekijänä, joten eiköhän hänen hengenperintöään seuraamalla tässäkin olohuoneessa ja keittiössä tehdä vielä paljon hyvää! Ainakin minulle jäi erittäin hyvä maku suuhun.

Ensi kerralla aion maistaa niitä mainetta niittäneitä, belgialaistyyppisiä vohveleita, oli listalla mitä muuta hyvänsä.

Wille – Olohuone ja keittiö

Äänekoskentie 311
44100 Äänekoski
Willen kotisivut
Willen Facebook-sivu

Chjoko on Helsingin Kruunuhaan suklaataivas

Liisankatu 9, Helsingin Kruunuhaassa, 100 vuotiaan jugendtalon kivijalassa. Siinä paikka, jonne on suorastaan pakko suunnata, jos rakastaa suklaata, macaroneja ja syntisen hyviä praliineja. Chjoko on ihana suklaabistro, jonka kaikki tuotteet valmistetaan käsin myymälän takaosan keittiössä. Varmasti tuoretta ja herkullista.

tiedosto_000-17

Chjoko sai alkunsa kymmenen vuotta sitten, marraskuussa 2006. Siitä asti myymälän takahuoneen keittiössä on syntynyt taivaallisia makuja osaavissa käsissä. Chjokon perustaja Mika Gröndahl on paikan suklaamestari, pitkän linjan kokki, joka aiemmin loihti annoksia Helsingin huippuravintoloissa. Chjokon pyöritys tempaisi myös vaimon mukaansa, nykyisin liike työllistää keittiön puolella Mikan lisäksi kaksi muuta ammattilaista ja myymälässä yhdestä kahteen, vaihdellen sesongin mukaan.

tiedosto_000-8

Kaikki tehdään täällä käsin paikan päällä. Suklaalevyissä käytetään venezuelalaista 70 % tummaa suklaata, maitosuklaata ja samenttisen pehmeää valkosuklaata. Kaikkien tuotteiden maut ovat peräisin aidoista pakastekuivatuista marjoista, hedelmistä, pähkinöistä, mausteista ja tuoreista yrteistä. Kaikki herkut ovat säilöntäaineettomia. Mausteena olevat marjat ovat kotimaisia, jotka pikapakastekuivataan Espoossa.

Luontaisena säilöntäaineena käytetään vain sokeria. Tuotteissa ei käytetään mitään esanssia, ei gluteiinia tai kananmunaa. Mikä parasta, myös kauraproteiiniin valmistettuja praliineja löyty useampia makuja. Valko- ja maitosuklaa itsessään sisältää laktoosia, tummat suklaalevyt ovat laktoosittomia.

tiedosto_000-16

 

tiedosto_000-13

Mikan ja tiimin käsissä syntyy myös ehkäpä suussa sulavimmat macaronet, mitä olen koskaan maistanut. Makuja on useita, minttua, lakritsia, sitruunaa, vaniljaa… Oma suosikkini on ihanan pinkki ja pirteä karpalo. Täydellinen pehmeän ja kirpeän yhdistelmä. Varma vinkki uudenvuoden kuohuvan juoman kera.

tiedosto_000-12

Joulun alla Chjoko on täynnä lahjaideoita. Valmiita lajitelmia, joista helposti löytyy ideoita pienten ja suurten ilahduttamiseksi, ja tietysti valtavasta praliinivalikoimasta voi valita mieleisensä. Tässä herkkukeitaassa päätöksen teko ei ole helppoa. Tuumausta helpottaa kun nauttii kupillisen vastajauhetuista pavuista keitettyä tuoretta kahvia.

img_0170-copy

Rakas Joulupukki, toivoisin lahjakääröön SUKLAATA!

tiedosto_000-18

Myymälässä on myös mukavan runsas teevalikoima ja tietysti kaakaojuomia, jotka vievät kielen mennessään. Kaakaota todella kannattaa tulla juomaan pidemmältäkin, ja niin moni tekeekin. Suklaisten herkkujen lisäksi löytyy lounasleipiä ja pientä suolaista.

Suositut Chjokon suklaabrunssit jatkuvat taas tammikuussa. Lauantaisin katetaan kolme kattausta, joihin paikka täytyy varata etukäteen. Herkuttelusetti sisältää suklaisia herkkuja sekä pieniä suolaisia paloja. Lisäksi tarjoillaan kahvia/haudutettua teetä tai mehua. Suklaabrunssin hinta on 25 € / henkilö.

tiedosto_000-14

Kesäisin Chjokon edustalla on aurinkoinen terassi. Myymälä jalkautuu myös pyörille kun Chjoko fillari kiertelee pitkin Helsinkiä myymässä taivaallista jäätelöä. Kyydissä on italialaisia gelato-tyylisiä suklaajäätelöitä, mukana myös kaksi maidotonta makua; vanilja ja suklaa.

Chjoko on ympärivuotinen herkkukeidas, jonka nimi ja osoite kannattaa tallentaa muistiin. Helsingin Kruunuhaka on mukava matkakohde muutenkin; kivoja pieniä myymälöitä, hyviä ruokapaikkoja ja kotiin viemiseksi kassillinen herkkuja.

CHJOKO

Liisankatu 9
00170 Helsinki
0400 199 868
myynti@chjoko.com

Chjokon kotisivut
Facebook-sivut

Kuvat: Chjoko/Laura Gröndahl, Sari Selkälä

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Kai me sitten taas mennään joku päivä sinne Somaan? Café Soma, Kittilä

Levillä riittää vilinää kun turistit kävelevät, kelkkailevat ja pulkkailevat teillä, jalkakäytävillä ja parkkipaikoilla posket pakkasesta punaisina. Sukkuloin autoni parkkiin, sammutan CD-soittimesta Lasse Hoikan ja astun ulos.

Pakkasta on tosiaan parikymmentä astetta, ja sormet käpertyvät nopeasti nyrkin lämpöön.

cafesoma-20

Vaapun tottuneesti kohti Café Somaa. Soma on vakkaripaikkani, joka ei petä koskaan. Astun sisälle lämpimään ja valitsen istumapaikan ikkunan vierestä. Kahvilassa käy hyväntuulinen puheensorina pääasiassa brittienglanniksi.

Näen ikkunasta kun Minttu kaartaa pihaan. Somassa on ihana tavata ystäviä, jotka yleensä ovat tulleet matkojen takaa! Minttukin oli aamulla saapunut Luostolta ja pysähtyi kanssani lounaalle, ennen kuin jatkoi matkaansa Muonioon.

cafesoma-15

Tutkailtuamme hetken ajan tarjontaa, päätimme nälkäisinä tilata hampurilaisateriat. Minttu otti vuohenjuustohampparin tavallisilla ranskalaisilla, mutta itse valitsin ananashampurilaisen ja pienellä lisähinnalla bataattiranskalaiset mangodipin kera.

Café Soman makeansuolaiset bataattiranut ovat niin hyviä, että kun niitä kerran maistaa, ei niitä voi jatkossa enää vastustaa.

cafesoma-2

Pakkaspäivänä lämmin ja maukas hampurilaisateria on parasta mitä kuvitella saattaa. Annokset katoavat parempiin suihin nopsaan samalla kun vaihdamme Mintun kanssa kuulumisia.

Täydellinen maanantailounas kruunataan tietenkin jälkiruualla. Itse valitsen After Eight -kakkua ja kahvia, Minttu valitsee kaakaon vaahtokarkeilla.

cafesoma-19

Sitten onkin sen perinteisen, onnellisen ähkyn vuoro.

cafesoma-18

Ensimmäinen Café Soma perustettiin Kittilän kirkonkylälle lokakuussa 2013, ja paria vuotta myöhemmin Levi sai oman Somansa. Molempien kahviloiden ilme on yhtä sievä: värikäs, leikkisä, kotoisa ja tunnelmallinen.

Minusta on mukava viedä Kittilään tulevat vieraat Somaan muun muassa siksi, että sieltä löytyy jokaiselle jotakin. Soman valikoimassa on houkuttelevia kakkuja ja muita makeisia, sekä suolaiseen ja isoonkin nälkään muun muassa hampurilais- ja toast-aterioita sekä arkipäivittäin vaihtuvat keitot.

Esimerkiksi ihanat hampurilaisateriat ja toastit saa halutessaan gluteenittomina. Keitot ovat gluteenittomia aina.

– Levillä on tarjolla myös muun muassa gluteenitonta kääretorttua, muta- ja juustokakkua ja cookieseja. Kittilän valikoima on hieman pienempi, kertoo Café Soman yrittäjä Heli Alatalo.

cafesoma-3

Tanja Autto ja yrittäjä Heli Alatalo (oik.) olivat työvuorossa, kun piipahdin Levin Somassa joulukuisena maanantaina.

Lisäksi Somassa on hyvä salaattitiski, josta asiakas saa valita salaattiannokseensa haluamansa täytteet. Itse syön useimmiten juuri salaatin. Salaattipassini alkaakin kohta olla jo täynnä, ja ilmainen salaattiannos häämöttää…

Salaatin, tomaatin ja kurkun lisätäytteiksi valitsen yleensä lohta, aurinkokuivattua tomaattia ja vuohenjuustoa, kastikkeiden kera tietenkin. Sellaisella salaatilla lähtee isompikin nälkä.

cafesoma-9

Somasta voi ostaa myös kittiläläisiä lahjoja ja matkamuistoja. Heli on tehnyt myyntiin muun muassa hauskoja korviksia, joissa on värikkäitä kakkupaloja ja muita herkkuja. Lisäksi nyt joulukuussa myytävänä on mummon käsitöitä ja monenlaista muuta pientä ja sievää – lahjatavaravalikoima vaihtelee tilanteen mukaan.

cafesoma-7

Otsikon lainaus – kai me sitten taas mennään joku päivä sinne Somaan – on äitini vakiokysymys, jonka hän esittää yleensä aina ensimmäisenä vierailupäivänään saapuessaan etelästä kylään meille Kittilään.

Ja ainahan me sinne jossain vaiheessa mennään.

Soman hyvä puoli ovat myös kesäaukiolot – kas kun Levillä monet paikat sulkevat ovensa kesäksi kokonaan! Molemmat Somat ovat auki käytännössä jokaisena päivänä vuodessa. Ainoastaan keväisin, talvisesongin päättyessä ja kesän alkaessa, saattavat Somien ovet olla pienen hetken suljettuina.

Café Soman kotisivut

Kittilän Café Soma

Valtatie 36, Kittilä
Facebook

Levin Café Soma

Leviraitti (LeviMarketin pihapiiri)
Facebook

Torvisen maja – 60 vuotta Luoston hiihtäjien taukopaikkana

Luostotunturin pohjoispuolella, aivan Pyhä-Luosto-kansallispuiston rajalla, sijaitsee idyllinen ja vanhan ajan tunnelmaa huokuva kahvila, Torvisen maja. Tupa oli täydessä toiminnassa paljon ennen kuin Luostosta tuli matkailukohde. Suosittelen lämpimästi vierailemaan täällä, kahvilan tunnelma ja tarjonta yllättää positiivisesti.

torvismaja1

Helppo pääsy autolla, suksilla, pyörillä, jalan

Törmäsin itse Torvisen majaan hiihtolenkillä joulukuussa. Kun lähtee Luoston “keskuksen” hujakoilta sivakoimaan pohjoiseen, näkee kyltit Torvisen majalle. Kahvilaa ei voi olla huomaamatta, koska latu viistää aivan vierestä ohi. Autolla sinne pääsee Pyhä-Luostontietä, nelisen kilometriä Luostolta pohjoiseen. Tien varrella on kyltti joka opastaa perille.

torvisenmaja3

Takka on tuvan sydän. Kahvilanpitäjä Mariakin viihtyy lammastajalla tulen äärellä, sillä aikaa kun munkkitaikina kohoaa köökin puolella.

60-vuotias taukopaikka

Jo ovensuussa aistit herkistyvät. Hämärässä tuvassa odottaa lämpöä huokuva takka, ja joka puolella on kynttilöitä. Pöytäliinoina on värikkäitä räsymattoja. Sisustus on perinteistä, vanhaa ja autenttista.

Kahvilan historiaan mahtuu vaikka mitä kiinnostavaa. Alun perin se oli retkeilymajana. Toiminnan perusti Sodankylään kuuluva Torvisen kyläseura vuonna 1957. Tupa toimi vaeltajien hostellina, yläkerrasta väsynyt vaeltaja tai hiihtäjä sai maksullisen nukkumapaikan ja alakerrasta ruokaa. Vuosikymmenten aikana maja on ollut myös autiotupana, ja viimeiset 30 vuotta aktiivisesti kahvilana.

torvisenmaja6

Tämä on Torvisen majan ensimmäinen vieraskirja vuodelta 1957. Silmiini pisti teksti: ”Varmaan tämä maja on yhtenä askeleena johtamassa nykyajan ihmisiä takaisin luontoon, josta ehkä olemme vieraantuneet jo liian kauas.” Mitäköhän tämä vieraileva vaeltaja tuumisi tämän päivän Suomesta!

Majassa ei ole edelleenkään sähköä tai juoksevaa vettä. Tämä on kahvilanpitäjälle haaste, mutta vierailijalle suuri osa paikan viehätystä.

Valtteina tunnelma ja vaihteleva valikoima

Nykyiset kahvilanpitäjät ovat Maria Heikkilä ja Toni Vaarala. Luostolainen pariskunta tuo vedet kahvilalle joka päivä, ja tekee tuoreet leivonnaiset itse. Aamuisin majan lämpötila voi olla -5 astetta, joten aikaa menee jo tuvan lämmittämiseen. Munkit paistetaan kaasuliedellä. Puuhellakin on, mutta siinä on Marian mukaan hankalaa säätää oikeaa paistolämpötilaa munkeille.

tosrvisenmaja4

Maria sanoo positiivisen asiakaspalautteen yllättäneen. Hän arvioi Torvisen majan autenttisuuden, sähköttömyyden ja perinteiden vetoavan asiakkaisiin. Tällä paikalla on ollut latukahvila niin kauan kun Luostolla on ollut matkailutoimintaa.

Viereisessä pöydässä vanhempi mieshiihtäjä maistelee pannukahvia ja toteaa tämän olevan tunnelmallisin kahvila, jossa hän on käynyt. Ja hän on kuulemma käynyt monissa.

torvisenmaja5

Maria ja Toni painottavat, että heillä on poikkeuksellisen laaja tarjonta. Joka päivä on jotain erilaista tarjottavaa, aina tuoretta ja itsetehtyä.
Itselläni oli suuria vaikeuksia päättää mitä ottaa hiihtoretkeni hiukopalana, sillä ruokalistalta löytyi tänään:

– maistelulautanen sisältäen karhupatéeta, porosalamia, poronmaksaa, graavilohta ja siianmätiä
– lohileipä
– poro-puolukkapiirakka
– puolukka-kinuskipiirakka
– tuoreet munkit
– lettu (suolaisella ja makealla täytteellä)

torvisenmaja7

Lopulta päädyin perinteiseen, mutta tässä kahvilassa ah-niin-herkulliseen yhdistelmään pannukahvia ja munkkia. Oi että kun suussa suli! Voisin sivakoida tänne joka päivä pelkästään tuoreen munkin perässä.

Torvisen maja on avoinna syksyn ruskasesongista aina vapun tienoille saakka lähes päivittäin klo 11–15, niin kauan kuin lunta riittää maassa.

Torvisen maja kartalla

Kuvat ja teksti:
Minttu Heimovirta

Suojärven Suklaatila yhdistää suklaan suomalaisuuteen

Tällä kertaa olen menossa vielä tavallistakin makoisammalle ruokaretkelle. Kohteenani on nimittäin Suojärven Suklaatila Ylöjärvellä. Kysymyksiä ainakin on paljon, sillä miten se voi olla suklaatila? Voiko suklaata viljellä Suomessa? Vaikka kasvituntemukseni ei olekaan aivan huipputasoa, en silti usko Pirkanmaalla kasvavan kaakaopuita. No, kohtapa se nähdään.

Suklaatilalle kyltit tuntuvat vievän, ja niin lukee myös entisen navettarakennuksen ovessa. Rakennus toimii tehtaanmyymälänä. Pienessä viihtyisässä myymälässä on ikkuna suklaaleipomoon, jonne ei arkivaatteissa ole asiaa. Suklaa virtaa erilaisissa laitteissa ja sitä on pöydillä eri muodoissa.

Suklaata valmistetaan Suojärven suklaaleipomossa.

Suklaata valmistetaan Suojärven suklaaleipomossa.

Yrittäjäpariskunta Katja ja Tomi Järvenpää tulevat tervehtimään myymälään. Katja palaa kohta takaisin tuotannon puolelle huolehtimaan suklaatuotteiden valmistuksesta. Nyt eletään kiireistä aikaa, sillä joulu on suklaamarkkinoiden ehdoton sesonki.

Suojärven Suklaatila on Tomi Järvenpään kotitila. Taustalla Katja Järvenpää valmistaa konvehteja.

Suojärven Suklaatila on Tomi Järvenpään kotitila. Taustalla Katja Järvenpää valmistaa konvehteja.

Tomi ehtii kuitenkin istahtamaan kanssani kahville ja vastaamaan kysymyksiini. Hän kertoo, että kaakaopapu on peräisin päiväntasaajalta, eikä Suojärven tilalla kasva kaakaopuita. Suojärven Suklaatilan kaakaomassa tuodaan Keski-Euroopasta, mutta loppu syntyy Järvenpään mukaan Suomessa.

– Me olemme halunneet yhdistää kaikkien tuntemaan herkkuun suomalaisia juttuja, hän sanoo.

Suklaatilan suklaissa on laaja skaala suomalaista makua. Alussa tuotteisiin päätyivät suomalaiset marjat, kuten mustikka, puolukka ja mustaherukka, mutta myöhemmin mukaan löytyi erikoisempiakin makuja, kuten talkkuna, hamppu ja porkkana.

Sarkapaloista löytyy suklaata joka makuun.

Sarkapaloista löytyy suklaata joka makuun.

Maistan hampunsiemenillä maustettua Sarkapalaa, joka kieltämättä maistuu jollain tavalla suomalaiselle. Suklaa rouskuu mukavavasti suussa. Hampunsiemenet ovat peräisin Impolan kasvitilalta Sastamalasta, joka on yksi monista yhteistyöyrityksistä.

– Alusta asti lähdettiin etsimään toisia tiloja ja miettimään millaisia raaka-aineita voitaisiin hyödyntää. Sieltä ovatkin tulleet kiinnostavimmat tuotteet, joita teemme.

Kaikki maut eivät toki ole peräisin maatalouden tuotteista, vaan esimerkiksi savu ja terva ovat myös päätyneet tuotteisiin. Yksi tällaisista on savusuolasuklaa, jota pääsen maistamaan. Makeahkon maitosuklaan kääntöpuolella on savusuolakiteitä, jotka antavat suklaalle särmää. Parhaimman makukokemuksen saa, kun kääntää suolaisen puolen kieltä vasten.

Savusuolasuklaassa on jotain suomalaista.

Savusuolasuklaassa on jotain suomalaista.

Tomi Järvenpää kertoo Suklaatilan toiminnan pohjaavan maaseudun vahvuuksille ja ajatukselle, että maaseutu voi olla muutakin kuin perinteistä maataloutta. Suklaa oli luonteva valinta Järvenpäille.

– Ajateltiin, että yhdistetään meidän harrastus ja maaseutu mahdollisuuksien paikkana.

Tässä tapauksessa mahdollisuuden tarjosivat Tomin sukutilan tyhjät rakennukset. Järvenpäät kunnostivat vanhasta navetasta suklaaleipomon ja myöhemmin kahvilan, joissa järjestetään suklaanmaistajaisia.

Suklaanmaistajaiset ovat makumatka herkuttelun historiaan.

Suklaanmaistajaiset ovat makumatka herkuttelun historiaan.

– Kylän naisväki alkoi kyselemään, että voisimmeko järjestää suklaanmaisteluiltoja. Meillä ei ollut mitään valmista tuotetta tällaista varten, mutta otimme haasteen vastaan, Järvenpää kertoo.

Suklaanmaistajaiset osoittautuivat hyvin suosituksi ohjelmanumeroksi, ja kahvilaakin jouduttiin laajentamaan. Vuosittain yli sata ryhmää käy puolentoista tunnin mittaisella suklaanmaistelukurssilla, jossa käydään läpi paitsi herkun historiaa, myös oikeita tapoja syödä suklaata.

– Maistajaiset on makumatka suklaan maailmaan. Lähdetään vaaleammista liikkeelle ja edetään tummempiin.

Suklaan kanssa maistuu kupillinen tiramisukahvia.

Suklaan kanssa maistuu kupillinen tiramisukahvia.

Suklaan kannattaa antaa sulaa suussa ja välillä on hyvä juoda hieman vettä, jotta suu maistaisi uuden maun. Tällä kertaa aika ei anna myöten kokonaiselle luennolle, mutta Suojärven suklaista löytää kyllä erilaisia makuja lyhyemmälläkin oppimäärällä. Esimerkiksi Sarkapalojen appelsiinisuklaa maistuu vaaleudestaan huolimatta raikkaalle. Chilisuklaa sen sijaan maistuu terävältä. Suklaa harvoin on näin tulista, mutta chili korostaa miellyttävästi tumman suklaan makua.

Suklaapakkaukset ovat viimeisteltyjä. Ne kertovat tilan tarinaa tavalla tai toisella. Erään kyljessä on esimerkiksi pieni poika käsissään heinäpellolla.

– Siinä on kuva siitä, kun meikäläinen on heinäpellolla 70-luvulla isoisäni kanssa, Järvenpää sanoo.

Suklaarasian kyljessä on kuva Tomi Järvenpäästä ja hänen isoisästään peltotöissä 70-luvulla.

Suklaarasian kyljessä on kuva Tomi Järvenpäästä ja hänen isoisästään peltotöissä 70-luvulla.

Viimeisimpänä Suklaatilan tarinaan ovat tulleet mukaan navettatontut, jotka ovat kuulemma monen tilalla tapahtuvan asian takana. Tontut myös myyvät erikoissuklaita, jotka muun muassa antavat lisäenergiaa väsyneille lapsille.

Äkkipiristys antaa tehoa, kun voimat loppuvat.

Äkkipiristys antaa voimia, kun energiat loppuvat.

 

Yhteystiedot:

Liivalammintie 75
34140 Mutala (Ylöjärvi)

Nettisivu

Facebook