Artikkelit

Kahvila Korppu

Kahvila Korppu Sumiaisissa: pieni suurella sydämellä

Päivikki Linna, kahvila Korppu

Kahvila Korppu ei ole lainkaan niin kuivakka paikka kuin sen nimi antaa ymmärtää. Persoonallista kahvilaa ja lounaspaikkaa emännöi Äänekosken itäosassa Sumiaisissa Päivikki Linna, joka pyörittää myös Sumiaisjärven rannalla  Kuokanniemessä kesäisin toimivaa leirintäaluetta. Korppu palvelee hyvin myös aamuvirkkuja, avautuuhan se arkiaamuisin jo seitsemän kieppeissä. Päivikki toivottaa tervetulleiksi paikallisten asiakkaiden ja kesäsumialaisten ohella myös ohikulkijat.

Korppu sijaitsee Keski-Suomessa Sumiaisten läpi kulkevan 637-tien varrella keltaisen, entisen kunnantalon eteläisessä päädyssä, samoin kuten lahjatavarapuoti-matkailuinfopiste Sumiaisten Vanharouva. Sumiainen oli itsenäinen kunta aina vuoteen 2007 saakka, jolloin Sumiainen, Suolahti ja Äänekoski liittyivät yhteen ja muodostavat nyt uuden Äänekosken kaupungin.

Korpun pannukakkua ja Ellun leipää

Olen itse käynyt nauttimassa Korpun antimista useita vuosia, kuulunhan kesäsumialaisiin, Sumiaisten mökkiläisiin. Useasti on tullut pysähdyttyä Korppuun turisemaan teelle ja leivonnaiselle, joko makealle tai suolaiselle. Erityistä iloa on ollut siitä, että koska Korppu on toisinaan avoinna myöhempään perjantai-iltaisin, olemme haukanneet siellä välipalaa matkallamme mökille. Mikäli vitriinissä on ollut jäljellä vain makeita herkkuja, on Päivikki ystävällisesti tehnyt meille nälkäisille voileivät paikallisen leipojamestarin ihanasta leivästä. Tätä leipää saa Korpusta ostaa myös  mukaan, mikäli Ellun ruisleivän leivontapäivä osuu sopivasti kohdalle.

Korpun tuoretta pullaa

Sumiaisten raitti on vuosien saatossa sen verran hiljentynyt, että  kahviloita tai ruokapaikkoja on kylällä jäljellä niukalti. Korppu tarjoaa kahvilaherkkujen ohella arkisin myös lounasta – ehtaa kotiruokaa, jonka valmistukseen käytetään usein paikkakunnalta tai lähiseudulta saatavia aineksia. Sesongit näkyvät ruokalistassa. Oma heikkouteni kahvilassa on vakio: tuore pulla.

Kahvila Korpun tiski ja Päivikki Linna

Kahvila paitsi ravitsee, toimii myös leppoisana kohtauspaikkana ja tiedonlähteenä, jossa voi päästä juttusille sekä tyylikkään tiskin takana häärivän emännän että muiden asiakkaiden kanssa. Jutun juurta voi hakea vaikkapa seinälle ripustetusta, vaihtuvasta  taidenäyttelystä, jos muut ajankohtaiset asiat eivät ole mielessä päällimmäisenä. Asiakaspöytiä on kodikkaan kahvilan puolella pari kappaletta ja lisää istumapaikkoja löytyy tarvittaessa viereisen Sumiaisten Vanharouvan puolelta sekä ulkosalta.

Suomen pienin kauppa

Sumiaisissa on hyvin palveleva lähikauppa, mutta sillä on kahvilassa myös pienimuotoinen kilpailija: Suomen (ja kenties maailman) pienin kauppa! Piskuinen nurkkakauppa ei voi koolla ja valikoimalla kilpailla, sillä kauppapuoti majailee kahvilapöydän takaisessa komerossa. Valikoima ei ymmärrettävästi ole suuren suuri, mutta perustarvikkeita sieltä löytyy, joskus hieman muutakin. Onnekas voi päästä hankkimaan vaikka lähellä kasvatettua tyrnimarjaa.

Korpun nukkekoti

Toinen Kahvila Korpun erikoisuuksista on hykerryttävän hieno nukkekoti, jossa riittää valtava määrä yksityiskohtia tutkittavaksi useammallekin käyntikerralle. Tämä nukkekoti on taatusti käsityötä, pieniäkin yksityiskohtia myöten. Monikerroksisesta nukketalosta löytyy esimerkiksi kouluhuone, hieroja, sauna ja paikallisen suoramyyntipiste Aittatorin soppi. Nukkekodin sisustusta päivitetään aika ajoin, vuodenajat ja juhlapyhät huomioiden, ja aina välillä hirsitalo saa uumeniinsa uusia pieniä somisteita kahvilan asiakkailta. Tätä taidonnäytetttä kelpaa kahvilapöydästä tutkailla.

Kahvilaan voi poiketa paitsi kupposelle tai lounaalle, myös lasilliselle, sillä Korpussa on A-oikeudet. Toisinaan Korpussa vietetään pidennetyn aukioloajan merkeissä pizzaperjantaita.

 

Kahvila Korppu

Sumiaisraitti 19
44280 Sumiainen
Puh. 040 8466158

Avoinna yleensä arkisin noin klo 7-16, la-su klo 9-13.
Lounasaika arkisin klo 11-13.

Sijainti kartalla

Tallenna

Suomen parasta purilaista metsästämässä, osa 1: Kivisalmen Kievari

Pari vuotta sitten jutustelin kesäloman alkupuolella vanhan kaverin kanssa. Jossain kohtaa keskustelu kääntyi ruokaan, ja hän mainitsi itselleni uuden ruokapaikan kehuen sen burgerit ylisanoin. Sama kuvio toistui seuraavien viikkojen aikana pari kertaa. Uteliaisuuteni kasvoi, ja niinpä tuo jo siinä kohtaa nimeltäkin mieleen jäänyt paikka, Kivisalmen kievari, piti lähteä tarkastamaan.

Kivisalmen kievarin kerrotaan olevan rantakievari maukkailla burgereilla ja kylmillä huurteisilla. Kievarin löytää nimensä mukaisesti Kivisalmesta, Rautalammin ja Konneveden kuntien sekä Etelä- ja Pohjois-Konneveden rajalta, kuvankauniista paikasta. Avoinna paikka on vain kesäisin, ja sitä pyörittää joukko nuoria yrittäjiä.

Ensikohtaaminen ylitti kaikki odotukset. Terassi, jonka kautta kievariin oli käynti, oli täynnä. Kävimme sisällä tilaamassa ja palasimme pöytään jututettuamme omistajia pienen tovin. Odotellessa kuuntelin, kuinka paikalla oli niin paikallista väkeä istumassa kesäiltaa, hieman loitompaa vasiten purilaiselle tulleita kuin lähijärvien mökkiläisiä, osa veneillä, osa autoilla tulleita.

Kohta oli totuuden hetken aika. Eteen kannettiin komea annos. Tartuin aseisiin, leikkasin ensimmäisen palan ja annoin makuhermoille työrauhan.

Toistin saman, ja se alleviivasi ensimmäisen suupalan havaintoa: lupsakka porukka nuoria yrittäjiä loihti burgerit, jotka paitsi vastasivat tuttujen kuvauksia makuelämyksistä, kipusivat myös omalla listallani kotimaan purilaispaikkojen terävimpään kärkeen.

Tuolloin Ruokaretki oli vielä tulossa ollut haave, joten en kuollaksenikaan muista annoksen nimeä, mutta ainoa harmittamaan jäänyt asia oli se, ettei samalta istumalta jaksanut syödä toista.

Uusinnan aika tuli sitten viime kesän lopulla. Parkkipaikalla oli nytkin pitkä jono autoja. Terassilta kaikui kutsuvasti hilpeä puheensorina. Sisällä odotti tuttu miljöö ja uusia kasvoja; omistajajoukossa oli tapahtunut pientä muutosta, ja sitä myöten listaa oli päivitetty hieman uuteen uskoon.

Peruskonsepti oli kuitenkin säilynyt, ja yhtälailla uusi jengi oli kaikilla mittareilla miellyttävä kohdata. Vaihdoimme siinä muutaman sanan ja he pyysivät myös kommenttia valitsemastani oluesta, jonka etiketissä tuijotti itse avarauuskissa. Sitä oli nimittäin tilattu koe-erä, ja uusinta oli pohdinnassa.

Niin – se annos! Tällä hertaa rohkaisin mieleni ja valitsin Lihansyöjä-nimisen burgerin. Brutaalia nimeä kantavassa purilaisessa on briossisämpylän sisälle pakattu talon naudanlihapihvi, pekonia, juustoa, nyhtöpossua talon marinadissa, kastiketta ja paahdettua sipulia. Kaverina sillä oli maalaisperunat Kivisalmen tyyliin.

Kun annos kannettiin eteeni, tuumin, että ainakaan se ei jättäisi nälkäiseksi. Sen pidempiä ihmettelemättä kävin kimppuun, ja taas talon keittiö onnistui kutkuttelemaan mielihyvähermosoluja heti ensi puraisusta. Pala kerrallaan tuo mestariteos katosi suuhuni samalla, kun ihastelin kohti horisonttia painuvan auringon värjäämää järvimaisemaa.

Ruokaretkeltä vahva suositus tälle kesäravintolalle. Jos tuttu meno jatkuu tulevanakin kesänä, niin talo voi sanoa tarjoilevansa allekirjoittaneen mielestä maan parhaan burger-kokemuksen.

Yhteystiedot

Kivisalmen kievari
Rautalammintie 1935
44350 Istunmäki

Facebook-sivut

Tatu, Panimo Hiisi

Hiisi vieköön, mitä taitureita! Käsityöläispanimo Hiisi haastaa itsensä jatkuvasti

Panimolla leijaili muheva maltaan tuoksu. Ajattelin tuoretta saaristolaisleipää, joulua, leipomista. Panimomestari Tatu Hiitola oli juuri saanut viikon keitot valmiiksi ja jouti sen ansiosta kanssamme kierrokselle jyväskyläläisessä käsityöläispanimossa.

Hiiden oluttankit

Hiidelle uudet, mutta toisaalta kierrätetyt oluttankit kiiltelivät, lukuisat mallassäkit odottelivat varastossa vuoroaan, pullolaarien ruskeat olutpullot puolestaan valmiiksi kypsynyttä maltaista täytettä ja korkkia kruunukseen. Valmiitakin pullotteita oli luonnollisesti odottamassa siirtymistään oluen ystävien saataville.

Panimo Hiiden olutpulloja

Panimo Hiisi on asettunut mukavasti taloksi uudehkoihin tiloihinsa Jyväskylän Palokankaalle. Muutaman kilometrin päässä sijainnut ensimmäinen panimotila ehti jo käydä pieneksi, mutta täällä ei tila lopu ihan heti kesken. Vuonna 2013 perustettu panimo on neljän osakkaan yritys, joka syntyi intohimosta olueeseen, kuinkas muutenkaan.

Reseptejä kokeilunhaluisilla oluenpanijoilla riittää: panimomestareiden käsien kautta on kulkenut yli 200 erilaista olutta.. Visiittipäivänämme keitettiin erä 452. Toisintoja erissä toki on ja noin pariakymmentä valikoiman olutta tehdään useamman kerran vuodessa. Keskisuomalaisille oluenharrastajille ovat matkan varrella tulleet tutuiksi muun muassa lähiseuduilta nimensä saaneet Palokka-, Keitele-, Suolahti– ja Konginkangas -oluet.

Maltaita Panimo Hiidellä

Vaikka oluiden kaikki raaka-aineet (kuten hiivat ja humalat) eivät kotimaisia olekaan, Hiisi hankkii eräitä ainesosia myös lähiseudulta. Esimerkiksi Lievestuoreen myllyltä tulee panimolle kauran kuorta ja Konneveden myllyltä riihiruista. Joihinkin oluteriin käytetään kotimaista ruismallasta. Erään oluen makuaineena ovat olleet lähileipomon hillomunkit ja paikallisen kahvipaahtimo Papun kahvi istui parahiksi Hippa-oluen makumaailmaan.

Panimolla on mietitty tarkkaan koko tuotantoketjua. Oluenpanosta yli jäävää mäskiä ei heitetä hukkaan, vaan läheinen leipomo käyttää osan mäskistä leipien ja patonkien raaka-aineena. Mäskiä riittää kuitenkin sen verran reippaasti, että pihan punainen pakettiautokin kulkee osittain mäskin voimalla. Läheinen yritys tuottaa mäskistä biopolttoainetta.

Tatu ja Mika, Panimo Hiisi

Vasemmalta oikealle: Tatu Hiitola  ja Mikko Mäkelä

Hiisiläiset kertoivat, että olutreseptien innoitus voi lähteä raaka-aineesta, nimestä tai kiinnostavasta tarinasta. Mikko Mäkelä myönsi, että käsityöläisoluiden paneminen ei ole maailman helpointa hommaa. Panimomestari Tatulla on siis haasteita kyllikseen, jotta lopputuote menisi kohdilleen.

– Joskus joutuu itku kurkussa vääntämään mäskipöntön ääressä. Vaivalloisia tehdään. Halutaan kokeilla ja haastaa itseämme ja tehdä asioita, jotka voi mennä hyvin.  Tai pahasti pieleen!

Entä millaista oli siirtyä harrastuksesta ja kotioluiden valmistuksesta tällaiseen mittakaavaan? – Aika ihmeellistä ja hienoa, hymyili Tatu.

Mikolle on erityisen tärkeää käsityöläispanimon vapaus.

Pirunpelto, Hiisi

Kiinnostusta Hiiden tuotteisiin on osoitettu myös ulkomailta, mutta jyväskyläläisoluita kulkee toistaiseksi Suomen ulkopuolelle vain matkailijoiden mukana. Pienpanimon kapasiteetti ei kaikkeen riitä, vaikka tuotanto onkin toistaiseksi liki tuplaantunut joka vuosi. Aloitusvuonna 2013 panimosta lähti ulos 30,000 litraa olutta, vuonna 2016 jo noin 180,000 litraa.

Maisteluoluita

Vierailun päätteeksi siirryimme keittiön puolelle, missä maistelimme läksiäisiksi siemaukset muutamaa erityyppistä olutta. Sitruksinen Citra IPA Frisco Disco ja hempeän pinkillä etiketillä varustettu IPA Tuff  jäivät minun makumaisemassani kakkosiksi uutukaiselle Pirunpelto-kivibockille. Viimeisenä odotti täyteläisin tuote, joka ei ole mitään janojuomaa:  9,5-prosenttinen tummanpuhuva, lempeän voimakas, Donut Islandin kanssa yhteistyössä tehty Musta Munkki (jonka valmistuksessa on käytetty vadelmamunkkeja!) oli loistava päätös pienpanimovierailulle.

 

Hiiden tuotteita löytyy hyvän olutvalikoiman omaavista ruokakaupoista sekä Alkosta.

Panimo Hiiden kotisivut

Tallenna

Konneveden myllyn jauhopusseja

Ryyninhakuretki: lähituotteita suoraan Konneveden myllyltä

Monen ruokakaupan viljatuotehyllyiltä löytyy jo lähituottajien jauhoja. Ehkä olet hankkinut kesällä matkan varrelta paikallismyllyn tuotteita, mutta oletko käynyt myllyllä jauho- tai ryyniostoksilla muuhun vuodenaikaan? Keskisuomalaisella Konneveden myllyllä voi paitsi jauhattaa jyviä ympäri vuoden, myös käydä ohikulkeissaan ostamassa jauhoja, puurohiutaleita ja muita lähiviljatuotteita.

Konneveden myllyn aukioloajat

Mylly on Konnevedellä avoinna maanantaista perjantaihin, mutta perjantaisin ei ole jauhatusta. Se kannattaa muistaa, jos on aikeissa ottaa omat jyvät matkaan jauhettavaksi (sekin nimittäin onnistuisi). Paikallismyllyssä jauhetaan pääasiassa lähituottajien viljaa; sopimusviljelijät löytyvät enimmäkseen pohjoisesta Keski-Suomesta että naapurista Pohjois-Savosta. Näin matka pellolta pöytään on mahdollisimman lyhyt ja myllyltä saa mukaansa hyvin tuoretta tavaraa.

Lasse Saarinen

Mylläri Lasse Saarinen otti myllyn ohjat käsiinsä vuonna 1994, joten hänen käsiensä kautta on kulkenut jauhettua viljaa säkkeihin ja pusseihin jo yli 20 vuotta. Myllyä pyörittivät aiemmin hänen veljensä. Tällä hetkellä mylly toimii kahden hengen voimin.

Konneveden myllyn laitteita

Laukaan Vatian kartanon maanviljelijä Eljas Peura rakennutti myllyn vuonna 1953, jolloin Konneveden kirkonkylässä sijainnut ns. Moukkulan mylly jäi historiaan. Menetelmät eivät ole vuosikymmenien takaisista valtavasti muuttuneet, niinpä käytössä on edelleen myös vanhoja koneita. Eri viljoille on omat linjansa; esimerkiksi kuvan vasemman laidan ”pömpelin” kautta kulkee kauraa.

Konneveden myllyn ryynihylly

Myllyn tuotteisiin kuuluvat monenmoiset jauhot, ryynit, leseet, hiutaleet sekä talkkuna. Valikoimassa on myös hiven luomua. Tuotteille on kysyntää sen verran paikallisesti, että Konneveden myllyn tuotteita saa ostaa käytännössä vain lähialueelta, itse myllyn ohella myös joistakin lähikaupoista. Itse löysin Konneveden myllyn tuotteet naapuripitäjän eli Sumiaisten lähikaupan kautta.

Jos ruisleivän leipominen alkaa houkuttaa, löytyy myllyn seinältä ohje, jolla valmistaa hiivatonta ruisleipää tavallisessa sähköuunissa.

Tällä reissulla ostin kotiinviemisiksi kilokaupalla montaa sorttia jauhoja ja ryynejä, joiden kantamisessa autolle Lasse ystävällisesti auttoi. Kohta pääsisin taas ohrarieskan paistoon. Kauraryynit olivat kotoa muutamaa päivää aikaisemmin loppuneet, mutta seuraavana aamuna oli myllyretken ansiosta tiedossa taas sitä parasta kaurapuuroa!

 

Sijainti: Konneveden mylly, Myllärintie 7, 44300 Konnevesi. Myllylle on viitoitus Rautalammintieltä, reilut pari kilometriä Konneveden keskustasta Rautalammin suuntaan.

Aukioloajat: Katso Konneveden myllyn kotisivut

P.S. Vinkki: Myllykäynnin voi yhdistää vaikkapa Etelä-Konneveden kansallispuiston retkeen.

Tallenna

Tallenna

Ravintola Wille - Olohuone ja keittiö

Hyvää ja kaunista Äänekoskella: Wille – Olohuone ja keittiö

Kävin Willessä ensi kertaa viime elokuussa, kun kahvila-ravintola oli virallisesti ollut auki vajaan viikon, ”harjoiteltuaan” Äänekosken vilkkaimman musiikkitapahtuman eli Keitelejazzin aikaan ravintolointia pop-up-meiningillä. Tämä upeaksi remontoitu paikka houkutti välittömästi.

wille-krysanteemit

Ihastuimme heti ravintolaan niin sisältä kuin ulkoa. Ei voi mitään, mutta 1800-luvun puutaloissa on sitä jotain. Ja kun siihen vielä lisätään herkullisia makuja ja tuoksuja…

willen-ruutulattia-upenykanen

Kun avara ravintolasali vielä hehkui keltaisen Birger Kaipiaisen Kiurujen yö-tapetin kajossa ja puulattia oli ihastuttavasti ruutumaalattu, olin aivan myyty. Teetä tai kahvia ja jotain makeaa? Ehei, lounasnälkä voitti.

Wille - Olohuone ja keittiö

Seuralaiseni valitsi makkaroiden ja hapankaalin kruunaaman annoksen. Minä nautin tuolloin kausivihanneksesta eli kukkakaalisopan pehmeästä mausta.

Seuraavallakin visiitillä olin liikkeellä lounasaikaan, joten olin valinnan edessä: maistaako tällä kertaa Willen nimikkoannoksiksi muodostuneita vohveleita vai… No, ei se lopulta niin vaikea valinta ollut.

wille-konneveden-muikut

Ravintolan emäntä ja isäntä pyrkivät käyttämään läheltä saatavia raaka-aineita mahdollisuuksien mukaan, mutta näin alkutaipaleella tuottajissakin on vielä hakemista. Onnekseni lounaalla oli tarjolla naapurikunnan kalaa eli ihania Konneveden muikkuja…. Ehdottomasti siis niitä! Muikut eivät olleet ihan viereisestä järvestä eli Kuhnamosta tai Ala-Keiteleen puolelta, mutta hyvin läheltä kumminkin eli naapuripitäjästä. Sieniä ja marjoja on ravintolaan onnistuttu saamaan lähempääkin. Leivonnaiset valmistuvat Willen omassa keittiössä.

wille-timohonkonen-paivipeltola

Ravintolaa luotsaava omistajapariskunta Timo Honkonen ja Päivi Peltola käytti lukemattomia työtunteja käytössä kuluneen, 1880-luvulla rakennetun Harjulan remontointiin, mutta kuuleman mukaan myös talkooapua oli tarjolla. Olin itse käynyt rakennuksessa edellisen kerran vuotta aiemmin kesällä, kun korkeat huoneet olivat vielä Äänekosken kaupunginmuseon käytössä. Kun kaupunki vuoden 2015 lopulla myi Harjulan, siirtyivät museon kokoelmat siirtyivät tästä myös Kuntala-nimellä tunnetusta rakennuksesta varastoon, odottamaan parempia museoaikoja.

Willen historiaa

Viehättävä Wille – Olohuone ja keittiö sai nimensä rakentajansa, Sumiaisissa syntyneen Wille Rutasen (1858–1911) mukaan. Alun perin rakennus oli hänen asuintalonsa. Wille Rutanen Wille ehti paiskia ennen liikemiesuraansa töitä myös esimerkiksi suosikkialuksellani, nyt jo yli satavuotiaalla (1878) höyrylaiva s/s Keiteleellä. Rutanen testamenttasi toisen talon ohella tämän rakennuksen Äänekosken kunnalle ja toivoi tästä sairaalaa, mutta sen sijaan Harjula palveli ennen ravintola- ja museouraansa kuntalaisia ja kaupunkilaisia muun muassa tehtaan kouluna, kunnallistoimistona, säästöpankkina, kirjastona ja huonekaluliikkeenä.

Willen nimikkoravintola löytyy aivan Äänekosken keskustasta, puiston laidalta Viiskulmasta. Puiston toisella laidalla pääsee tutustumaan Äänekosken taidemuseoon. Wille Rutanen oli Äänekoskella tunnettu paikkakunnan hyväntekijänä, joten eiköhän hänen hengenperintöään seuraamalla tässäkin olohuoneessa ja keittiössä tehdä vielä paljon hyvää! Ainakin minulle jäi erittäin hyvä maku suuhun.

Ensi kerralla aion maistaa niitä mainetta niittäneitä, belgialaistyyppisiä vohveleita, oli listalla mitä muuta hyvänsä.

Wille – Olohuone ja keittiö

Äänekoskentie 311
44100 Äänekoski
Willen kotisivut
Willen Facebook-sivu

Teekannuja Teeleidissä

Teen lumoissa Teeleidissä

Teeleidi: It's alwaus tea time!

Teeleidi. Mitä se tuo mieleen? Ajatteletko hienostunutta hopeista teekannua ja herttaista ladya kaatamassa Lapsang Souchongia posliinikuppiin? Vai brittiläistä teeleidiä, joita ennen vanhaan (ihan oikeasti) kierteli sikäläisissä toimistoissa essu yllä tarjoilemassa työntekijöille teekupposta ja pientä välipalaa? Se perinne alkaa olla Englannissakin jo historiaa.

Lutakon Leidi, Jyväskylä

Mielikuva kannattaa päivittää Jyväskylässä, mistä löytyy tyystin toisenlainen Teeleidi: teetä aidosti rakastavan Anne Savelan teehuone. Todellakin teehuone, sillä siellä ei tarjoilla pisaraakaan kahvia. Pinttynein kahvinjuoja voi kuitenkin yllättyä, sillä Anne on käännyttänyt jo useammankin kahvinystävän maistamaan teetä ja vieläpä niin, että he ovat palanneet Teeleidiin kupposelle yhä uudestaan.

Jyväskylän ainoa teehuone syntyi Lutakkoon, kaupungin ydinkeskustan ja Jyväsjärven väliin, vain kivenheiton päähän Matkakeskuksesta. Lutakon Leidi-nimellä tunnettu, arkkitehti Yrjö Blomstedtin suunnittelema upea rakennus on peräisin vuodelta 1912.  Viereisen Schaumanin vaneritehtaan johtajana toimi vuodesta 1917 alkaen Bruno Krook, joka muutti yhden perheen kotina olleesta talosta naapuriin rakennuttamaansa hulppeaan Schaumanin linnaan vuonna 1924.

Teeleidi aloitti toimintansa kesäkuussa 2014 Lutakon Leidin alakerran pienessä huoneistossa, missä aluksi tarjoiltiin teetä asiakkaille vain yhdessä pienessä huoneessa. Teepuodin ja -huoneen maine alkoi vähitellen kiiriä, ja kohta tilaa tarvittiin lisää. Tällä hetkellä Teeleidi toimii jo kahdessa kerroksessa. Teehuoneen tarjoiluvalikoimaan pääsee tutustumaan yläkerrassa, missä asiantuntevat tarjoilijat esittelevät teelaatuja (tuoksuttelu sallittu). Kun teekupposet on nautittu, maksu suoritetaan alakerrassa, teemyymälän yhteydessä, mistä voi lähtiessä ostaa teeherkkuja mukaan.

Teekupillinen Teeleidissä

Kun itse kävin ensimmäisen kerran Teeleidissä, olin onnellinen taivaallisen makuisesta kannullisesta haudutettua oolongia (wūlóng); vastaavaa teekokemusta ei ollut paikallisista kahviloista tullut vastaan.

Teeleidissä aika pysähtyy sillä tavalla mukavasti; teekannu ja kuppi – ei mikä tahansa muki – tuodaan pöytään levollisen tunnelman vallitessa, jolloin päässä kenties vellonut kiire unohtuu. Ainakin minulla. Riippumatta siitä, olenko ehtinyt ottaa esiin päiväkirjani, käytänkö teetuokion lueskeluun tai seurusteluun.

Teeleidi Anne Savela

Anne Savela hylkäsi itse kahvin jo viitisentoista vuotta sitten, kun huomasi, että tee sopii hänelle kahvia paremmin. Kiinassa vietetyn vuoden jälkeen rakkaus teehen syveni niin, että paluuta ei ollut ja hän päätti – jyväskyläläisten onneksi – jakaa intohimonsa teehen muiden kanssa.

Äskettäin olin Teeleidissä paikallisille bloggareille järjestetyssä teetastingissa, missä Anne kertoi matkastaan teen pariin, ja sain maistaa tuttujen makujen ohella myös uusia tuttavuuksia.

Teeleidin sammakko

Hauskimpia hetkiä oli se, kun Anne näytti meille gongfu-haudutuksen, johon osallistui myös Kyösti-sammakko; se sai kuuman teekylvyn. Teevesi oli keitetty tismalleen oikeaan lämpötilaan; esimerkiksi vihreä tee on haudutettava teelaadusta riippuen 70–80-asteisessa vedessä, ettei teen maku kärsi. Tiedän että se on ihan totta, sillä olen joskus pilannut hyvät teelehdet kaatamalla niille liian kuumaa vettä ja teestä on tullut kitkerää.

On teelaatuja, joiden teelehdet voi ja usein kuuluukin hauduttaa useaan kertaan. Opin, että ensimmäinen kaato on vasta pikkutyttö, toinen kaato on varttuva neitonen ja kolmas kypsä nainen.

Maistelimme illan hämärtyessä useita teelaatuja, muun muassa paahdettua japanilaista tamaryokuchaa, Annen omaa suosikki-oolongia, voimakasaromista pu’eria ja lopuksi myös Teeleidin omia teesekoituksia, kuten Kattoratsastajaa sekä suursuosikkia Mansikkasamppanja-teetä. Kattoratsastaja viittaa viereisen Schaumanin linnan torniin, josta tehtaanjohtaja Bruno Krook saattoi katsella maisemia Jyväsjärvelle.

Teeleidin herkkuja

Teehuoneen seiniä koristavat aika ajoin taidenäyttelyt, ja siellä voi maistella teen ohessa myös makeita ja suolaisia herkkuja. Oma suosikkini on siemennäkkileipä, jota saa vaihtoehtoisilla päällyksillä. Näkkäri on Teeleidin omaa tuotantoa. Makeiden valikoimiin kuuluu myös esimerkiksi raakakakkuja. Sopii arvata, mitä niissä on käytetty yhtenä ainesosana!

Teeleidin polkupyörä

Teeleidissä pääsee nauttimaan parina päivänä viikossa iltapäiväteestä brittityyliin (muun muassa skonssien kera), lisäksi teemapäiviä on muun muassa raakakakkujen ystäville; lisätiedot näistä ja teekursseista Teeleidistä.

Sijainti: Lutakon Leidi sijaitsee osoitteessa Schaumanin Puistotie 2 a 2, Jyväskylä. Matkakeskuksesta (yhdistetty bussi- ja rautatieasema) pääsee radan ylittävää kävelysiltaa pitkin näppärästi perille, kun kääntyy sillan päästä Innova-tornin vierestä kävelytietä vasemmalle. Teeleidin autopaikkoja löytyy rakennuksen takaa (ajo oikealta), etupihan parkkiruudut on varattu tilausravintola Lutakon Leidille. Polkupyörälle paikka löytyy aina.

Aukioloajat: Teeleidi on avoinna maanantaista lauantaihin. Sunnuntai on varattu yksityistilaisuuksille.

Yhteystiedot

Teeleidi
Schaumanin puistotie 2 A 2
40100 Jyväskylä
Puh. 044 5555 900
info@teeleidi.fi

Tarkat aukioloajat löytyvät ravintolan nettisivuilta.
Nettisivu
Facebook