Artikkelit

Maissinpoimintaa Pikkalan kartanolla Siuntiossa

 

Pikkalan kartanon maissipellolla Siuntiossa. Viljelijä Thure Lindeberg. Kuvaaja: Milla von Konow.

Pikkalan kartanon isäntä, viljelijä Thure Lindebergin mielestä sokerimaissi on perkuleen hyvää.

– Syön aamiaiseni maissipellolla, kun tulen keräämään satoa kukonlaulun aikaan. Napsautan kypsän sokerimaissin varrestaan, kuorin sen ja rouskutan ahnaasti. Rakastan maissia, kahdesta tähkästä vatsani kiittää, sanoo maissinviljelijä, Pikkalan kartanon isäntä Thure Lindeberg.

Nyt on maissin sesonki huipussaan. Sokerimaissi on makeimmillaan mahdollisimman tuoreena. Silloin se on paitsi makea, myös mehevä ja rouskuva. Kun tähkän irrottaa varresta ja kuorii suojalehdet, maissin sokeri alkaa muuttua tärkkelykseksi. Jos suojalehtiä ja tyviosaa ei poista, maissi säilyttää makeutensa pidempään; kahdesta kolmeen päivään. Keitettäessä ja grillatessa maissi tulee yhä makeammaksi. Onkin olemassa sanonta: ”Miksi maissia kasvatetaan rinteessä? Siksi, että sieltä pääsee alamäkeä nopeasti maissin keittoon.

Jättimaissi tervehtii ja ohjaa maissitilalle autoilijoita rantatie viisykkösellä.

Jättimaissi tervehtii ja ohjaa maissitilalle autoilijoita rantatie viisykkösellä.

Myyntikojulla käy kuhina.

Myyntikojulla käy kuhina.

Sesongin aikana Pikkalan kartanon maissitilaa ei voi olla huomaamatta. Pumpattu jätttimaissi näkyy kauas rantatie viisykkösen ylittävältä sillalta. Itse maissipelto näkyy myös tielle.

Koska tilalla voi poimia itse maissinsa, käy vierailu hupaisasta ruokaretkestä. On maissi sen verran eksoottinen viljeltävä näillä leveysasteilla. Lapsetkin kannattaa ottaa mukaan poimintaan melkein miehen korkuiseen maissiviidakkoon.

Maissit kasvavat pikkupojan pää yläpuolelle. Maissien poiminta on hauskaa.

Maissit kasvavat pikkupojan pää yläpuolelle. Maissien poiminta on hauskaa.

Thure Lindeberg on kasvattanut sokerimaissia 18 vuotta Siuntion Pikkalassa. Innostus lajiin tuli, kun Lindeberg oli harjoittelemassa Yhdysvalloissa.

– Siellä syötiin aina T-luupihviä sokerimaissin kanssa ja se oli niin perkuleen hyvää! Otin maissinsiemeniä mukaani tuliaisiksi Suomeen.

Suomen kesän lämpösumma ei tahdo aina riittää maissille. Lindebergillä meni ensimmäiset kymmenen vuotta kokeillessa, miten saisi huijattua Suomen ilmastoa, suojeltua taimia kevään kylmältä. Jos toukokuussa tuli halla, harso ei lämmittänyt tarpeeksi, mutta sitten Lindeberg keksi keinon:

– Levitän muovia pellolle taimien päälle ja teen muovin sivuille reikiä. Taimet ovat ikään kuin kasvihuoneessa varhaisvaiheensa. Sokerimaissia kasvaa Pikkalassa 0,8 hehtaarin alueella, muovituksessa on kyllä hommansa, mutta eipähän taimiparat palellu.

– Syyshalloihin ei auta muu kuin toivoa parasta. Vuonna 1997 tuli viiden asteen pakkanen elokuussa, juuri kun sato valmistui. Kilon kiloa en silloin myynyt, muistelee Lindeberg.

Pikkalan kartanon maissipellolla Siuntiossa. Viljelijä Thure Lindeberg. Kuvaaja: Milla von Konow.

Viljelijä Thure Lindeberg näyttää miten maissi kuoritaan. Maissi on paras popsia siltä seisomalta..

Tänä vuonna sadonkorjuu alkoi 24. elokuuta, ja kausi jatkuu noin neljä viikkoa. Pikkalan kartanolla on myös itsepoimintaan mahdollisuus. Kassillinen maissia on kerätty parissa minuutissa. Pellolla on lupa maistaa maissia, rouskutella kuten isäntä itsekin.

Viljelijä antaa vinkkejä maissiruokiin.

Viljelijä antaa vinkkejä maissiruokiin.

Maissit punnitaan.

Maissit punnitaan.

Kausi jatkuu noin neljä viikkoa ensimmäiseen kovaan hallayöhön saakka.

Hiilaritankkaus makealla maissilla on houkutellut pyöräretkeilijät paikalle.

Hiilaritankkaus makealla maissilla on houkutellut pyöräretkeilijät paikalle.

Yhteystiedot

PIKKALA KARTANOMAISSI

Pikkalan kartano 1,
02580 Siuntio

Myyntiajat voit tarkistaa Pikkalan kartanomaissin kotisivuilta.

Tallenna

Tallenna

Iitin Maatilatorilla lähiruoan tuotantoketju on lyhyt

Olen ollut Iitin Maatilatorin vannoutunut asiakas siitä lähtien, kun elämä johdatti minut ja perheeni paikkakunnalle. Tosin jo ennen sitäkin, Kouvolan Korialla asuessani vierailin maatilatorilla usein. Tuolloin lähinnä sen mainion kalatorin takia. Kalatorilta sain nimittäin hyvin henkilökohtaista palvelua, ehkä parasta ikinä. Kalakauppias tiesi mieltymykseni savustettuun ankeriaaseen ja soitti minulle henkilökohtaisesti, kun ankeriasta oli vesiltä noussut. ”Pistänkö savustaen? Nyt olisi teikäläisen herkkua taas tarjolla.” Näin saattoi kuulua puhelimen toisesta päästä useamminkin kuin kerran kesässä, ja harvoin tuli kieltäydyttyä. Onnekseni Kalatori jatkaa samalla, taatulla kylämeiningillä tänäänkin Iitin Maatilatorin pihapiirissä.

Iitin Maatilatori palvelee keskiviikosta sunnuntaihin, Valtatie 12:n varrella, Lahden ja Kouvolan välisellä matkalla

Kalatorin tarjonnan lisäksi Iitin Maatilatorilta löytyy erinomaisen monipuolinen valikoima vaikka minkälaisia paikkakunnan herkkuja, niin arkeen kuin juhlaankin. Maatilatori sijaitsee valtatie 12:n varrella Lahden ja Kouvolan välimaastossa, Kausalan taajamassa. Matkalaisen kannattaa pitää kahvipaussi juuri Maatilatorin kohdalla, sillä tarjolla on aina sen aukioloaikoina taatusti tuoretta kahvia ja paikkakunnan leivonnaisia moneen makuun.

Kahvitauon paikka

Rauhallinen näkymä idyllisen Iitin Maatilatorin kahvion ikkunasta

Kahvit nautittuaan on mukava tutustua torin laajaan tarjontaan, tehdä ostoksia kotiin ja kesäkylään viemisiksi. Maatilatorin tarjontaan kuuluvat leivonnaiset, juustot ja levitteet, vihannekset ja juurekset, yrtit, säilykkeet, mausteet, teet ja juomat, jauhot ja pastat sekä uniikit käsityötuotteet, makeisia unohtamatta. Iitin Maatilatorin sydän on kuitenkin sen lihatiski, joka on lähiseudun tuottajien yhteistyön taidonnäyte.

Suolaista ja makeaa moneen makuun. Lauantaisin Maatilatorilla on tarjolla usein myös lounasta.

Iitin Maatilatorin lihatiskin takaa löytyy neljä mielenkiintoista tarinaa, joiden summa tiskin tarjonta on. Tarina ja Maatilatorin tarjonnan ydin alkaa Lukkarin Maatilalta Myllykoskelta, jossa isäntäpari Satu ja Lasse Lukkari hoitelevat possujaan.

Tilan asukeilla on hyvät oltavat, sillä huolellinen ja aidosti elinkeinostaan välittävä isäntäpari valvoo paitsi sikalan lämpötilaa ja ilmastointia, myös valaistusta ja sitä, että asukeilla on riittävästi tilaa ja virikkeitä ympärillään. Jo ensisilmäyksellä näkee, ettei possujen tarvitse tilastaan taistella; eläimet näyttävät hyvävointisilta, tilat ovat siistit ja lattioilla on kuivia olkia pöyhittäväksi.

Satu ja Lasse Lukkari Lukkarin tilalta.

Lukkarin tilalla possu itsekin nauttii lähiruoasta, kun sitä ruokitaan monipuolisesti oman kylän peltojen antimilla, kuten vehnällä, ohralla ja härkäpavuilla. Iitin Maatilatoria kohti possun matka alkaa noin 23 viikon iässä, sen painaessa 120 kilon verran. Antti Raanoja noutaa sen Liha REM Oy:n teurastamotiloihin Iittiin.

Suuria logistisia järjestelyitä ei tarvita: matka Lukkarin maatilalta Iittiin kestää vain noin kolme varttia. Matka on poikkeuksellisen lyhyt, sillä lyhyestä kuljetuksesta alalla puhutaan yleensä silloin, kun kuljetukset kestävät enintään kymmenen tuntia.

Possun matka lihatiskille on tarkasti ennakoitua. Teurastamon pihamaalla aamuista kuormaa vastassa on Eviran virkaeläinlääkäri, joka tarkastaa eläimet ennen teurastusta. Jo puolilta päivin kuormassa saapuneet possut on teurastettu ja tarvittavat näytteet otettu. Näytteiden perusteella saadaan kirjalliset lihatarkastuspäätökset. Tämän jälkeen lihaa jäähdytetään seuraavaan aamuun.

Aamulla lihasta suurin osa karkeapaloitellaan 3–4 osaan ja pakataan siirtoa varten. Siirtomatka naapuriin, Maatilatorille, on kilometrin pituinen. Paikallisuus, nopeus ja kylmäketjun varmuus takaavat sen, että asiakas saa pöytäänsä taatusti tuoretta ja kotimaista lihaa.

Kun kylällä ja sen Maatilatorilla asioidaan, vaihdetaan tiskillä kuulumiset ja joskus reseptejäkin lihamestarin kanssa.

Osa Maatilatorin lihatiskiin päätyvästä lihasta käväisee hakemassa lisämakua naapurikylällä, Korian Palvilihalla. Se tuottaa makuja 40 vuoden kokemuksella. Palvilihan osuus ketjusta valmistuu päivässä, ja Maatilatorille palvatut tuotteet päätyvät jo kolmen päivän kuluttua teurastuksesta.

Iitin Maatilatorilla tuore liha leikataan, jauhetaan tai maustetaan omassa lihaleikkaamossa tiskin välittömässä läheisyydessä.

Maatilatorin lihatiskin takaa löytyy ”aina lihasta elänyt”, lihamestari Ilkka Ripatti. Lihamestari pitää itsekin ruoanlaitosta ja on innokas uusien reseptien kokeilija. Hän jakaa niitä mielellään asiakkaidenkin iloksi.

Hyllyt notkuvat herkkuja Iitin Maatilatorilla

25 vuotta sitten perustetun Iitin Maatilatorin tarjonnan muodostavat kaikkiaan yli sadan tuottajan voimin tuotetut kotimaiset ja tuoreet tuotteet, joilla on kevyt hiilijalanjälki. Käynti Maatilatorilla jää taatusti mieleen monestakin syystä. Eikä vähintään siksi, että laadukas lähiruoka yhdistettynä leppoisaan kylätunnelmaan on erittäin toimiva yhdistelmä.

Yrtit houkuttelevat

Iitin maatilatori

Kymenrannantie 1
47400 Kausala
0400 721202
Kotisivut
Facebook-sivut

Tallenna

Tallenna

Lähde mukaan makumatkalle Malmgårdin panimoon ja Mustilan viinitilalle!

Kotimaiset pienpanimot elävät nousukauttaan. Kotimaisista, puhtaista raaka-aineista tuotetaan laadukkaita viinejä. Lähellä tuotettua on tarjolla jo ilahduttavissa määrin. Näistä ainesosista ja niiden tarpeesta syntyivät Makumatkat. Järjestettyjen retkien tarkoituksena on tuoda kotimaassa tuotettu helpommin lähestyttäväksi, paremmin ja sankempien väkijoukkojen saavutettavaksi.

malmgard-5

Malmgårdin kartanon tiluksia.

Makumatkat on suosittujen ruokafestivaalien, Tapasfestivaalin ja BBQ Festin, tuotantotiimin uusi tuote. Tarkoituksena on tuoda kotimaan matkailuun uusia tuulia ja vastata järjestettyjen matkojen muodossa erityisesti pienpanimoiden tuotosten ja lähiruoan nousevaan kysyntään. Pienpanimot, viinitilat tai kotimaiset viskitislaamot eivät ole valinneet helpointa tietä, ja matkojen tarkoituksena on omalta osaltaan loiventaa tuolla tiellä olevia mutkia.

Mustilan viinitila

Mustilan viinitilan tunnelmallinen viinipuoti

Matkoja makujen maailmoihin järjestetään paketoimalla sopivia kohteita yhteen, tuoden kohteet helposti lähestyttäviksi ja kiireisempäänkin aikatauluun mahtuviksi kokonaisuuksiksi. Matkoja tuotetaan sekä helposti lähestyttävinä pakettimatkoina että kysynnän mukaan, räätälöimällä ja erillisistä tilauksista aina tarpeen vaatimalla tavalla.

Ensimmäisen matkan kohteiksi ovat valikoituneet Malmgårdin pienpanimo Loviisassa ja Mustilan viinitila Elimäellä, molemmat noin tunnin ajomatkan päässä pääkaupunkiseudulta.

Malmgård

Malmgårdin panimomestari Tuomas Markkula

Makumatka starttaa Helsingin Rautatientorilta, lauantaina 27. toukokuuta 2017. Malmgårdin pienpanimolle saavutaan ennen puolta päivää. Perillä panimolla nautitaan olut-tastingista olutmestari Markku Pulliaisen perehdyttäessä Malmgårdin oluen saloihin. Tämän jälkeen päästään tutustumaan edelleen kreivisuvun isännöimään ja asuttamaan, historialliseen Malmgårdin linnaan.

Malmgårdin panimo valmistaa noin kymmentä vakituista suosikkituotetta. Oluet ovat suodattamattomia, ale-tyyppisiä oluita, jotka syntyvät luonnollisesti ilman lisäaineita. Malmgårdin tuotteita kiitellään paitsi hyvästä mausta, myös tasalaatuisuudesta.

Oluen maailmaan ja kreivisuvun historiaan tutustumisen jälkeen Makumatkalla mukana olevilla on mahdollisuus tehdä ostoksia Malmgårdin Kartanopuodista, joka on erikoistunut paitsi omilla kartanon maillaan luonnon mukaisesti tuotettujen, mutta myös muiden paikallisten tuottajien tuotteiden myyntiin.

Malmgårdin kartanon tuotteita

Maltaista olueksi Malmgårdissa

Malmgårdin kartano viljelee erityisesti spelttiä sekä emmer-vehnää, muinaisviljaa, jota viljeltiin jo tuhansia vuosia sitten. Kartanopuodista saatavilla on erilaisia jauhoa, mausteita, öljyjä, viinietikoita, hunajaa ja hilloja sekä viikonloppuisin myös ihanan tuoreita, kartanon peltojen viljasta leivottuja leivonnaisia.

Malmgårdin panimon jälkeen Makumatka jatkuu Elimäellä, jossa sijaitsee Mustilan viinitila. Tilalla vieraat vastaanottaa Mustilan emäntä, Maria Tigerstedt, joka tutustuttaa vieraat Mustilan viinitilan tarinaan. Sielun ruokaa ja emännän lämpimän vastaanoton saatuaan seurue pääsee nauttimaan katetulla terassilla ”soppaa ja läppää” elimäkeläisen vieraanvaraiseen tapaan. Ruokailun jälkeen vieraille on katettuna kolmen viinin tasting, lähituottajien tapaksilla höystettynä tottakai. Myös Mustilassa pääsee tekemään maistuvia ostoksia ja hankkimaan kotiin viemisiä.

Seurue Mustilan Viinitilalla

Kesäistä tunnelmaa Mustilan Viinitilalla

Mustilan viinitilan viinit valmistetaan aidoista ja puhtaista, kotimaisista raaka-aineista. Raaka-aineet saadaan pääosin paikallisilta sopimusviljelijöiltä ja kotipuutarhoista. Osa tuotteiden raaka-aineista saadaan villistä luonnosta, kuten karpalosoilta. Kaikki Mustilan tilaviinit ovat joutsenlipun arvoisia. Tilan palkittujen viinien lisäksi, valikoimiin kuuluvat myös erilaiset hyytelöt, hillot, mehut, glögit ja muut herkut, kuten erilaiset sinapit ja kurkkusalaatit tai Mustan Everstin kynnet.

Mustilan tilan emäntä

Mustilan viinitilan emäntä, Maria Tigerstedt

Makumatkoja tuotetaan jatkossa paitsi yleisön, myös paikallisten pienyrittäjien kanssa yhteistyössä. Kohteita lisätään monipuolisesti eri puolille kaunista ja ainutlaatuisen puhdasta kotimaatamme edustamaan.

Yhteisenä tavoitteenamme on kotimaisen tuotannon tunnettuuden lisääminen. Pieni on suurta ja kaunista, maamme makuja täynnä.

Varmista ja varaa paikkasi makumatkalle sähköpostilla: makumatkalle@gmail.com tai soittamalla numeroon 040 197 7002.

Makumatka Malmgårdiin ja Mustilaan, lauantaina 27. toukokuuta 2017 klo 10–18

Facebook
Malmgårdin panimon kotisivut
Mustilan viinin kotisivut

Kurjen tila tuottaa puhdasta ruokaa

Kuljen pitkin Klaus Kurjen historiallista tietä Vesilahdessa. Vaikka syyspäivä on pilvinen, loistaa auringonkukkapelto tien vieressä. Ne kuuluvat Kurjen tilalle, joka pitää tänään lauantaina kesätoria.

Kurjen tila ei ole aivan perinteinen suomalainen maatila. Talot ovat lähellä toisiaan ja ikään kuin ympäröivät pihapiiriä. Tämä kuuluu olevan jonkinlainen ekokylä, mutta mitä se sellainen tarkoittaa?

Ekokylän talot on rakennettu lähelle toisiaan.

Ekokylän talot on rakennettu lähelle toisiaan.

Kylän asukkaisiin kuuluva Ira Hellstén valaisee asiaa. Ekologisuus tulee energiatehokkaasta rakentamisesta, yhteisestä lämpövoimalasta ja ruoantuotannosta. Talojen sijainnille on tehokkuuden lisäksi sosiaalisiakin syitä.

– Kun lähdettiin kylän ideaa kehittelemään, niin haluttiin ihan tietoisesti sellainen melukylän tunnelma. Yhteisöllisyys syntyy arjen kohtaamisista, kun naapuriin törmää väkisinkin kun lähtee ulos, Hellstén kertoo.

Ruoantuotanto on tärkeä osa Kurjen Tilan ekokylän toimintaa. Kurjen tilalla on monipuolisesti erilaisia kasveja, kanoja, suomenlampaita ja kyyttökarjaa. Ira Hellstén vastaa miehensä Arin kanssa Kurjen maatilan toiminnasta ja tuottaa ruokaa koko ekokylän tarpeisiin.

– Siinä etsikkovaiheessa pohdimme, että jos ekokylä ilman ruoantuotantoa, niin se olisi aivan kuin mikä tahansa nukkumalähiö, Hellstén sanoo.

Eläimet ovat tärkeä osa biodynaamisen tilan kiertokulkua.

Eläimet ovat tärkeä osa biodynaamisen tilan kiertokulkua.

Kurjen tilan tuotteet ovat paitsi luomua myös biodynaamisia. Tilalla harjoitettava Rudolf Steinerin oppeihin perustuva biodynaaminen viljely pyrkii hyödyntämään tilan luonnollista kiertoa. Tilan kokoon sopiva karja tuottaa lannoitetta, jota kasvit tarvitsevat. Kun kaikki on tasapainossa, ei tila tarvitse ulkopuolisia ravinteita. Oikealla ajoituksella ja luonnollisten ravinteiden yhdistelmällä  saadaan aikaiseksi ravinteikas maaperä.

– Tehdään huolella komposti, joka on pelloille kuin aarre, Hellstén kertoo.

Kurjen tila ekokylineen on rakennettu historialliseen maalaismaisemaan.

Kurjen tila ekokylineen on rakennettu historialliseen maalaismaisemaan.

Pellot tuottavat enemmän kuin ekokylä tarvitsee. Ira Hellsténin mukaan Kurjen tilan tuotteet myydään lähtökohtaisesti suoraan kuluttajille ilman välikäsiä.

Yksi myyntitavoista on lauantaisin järjestettävä toripäivä, jolloin lähiseudun asukkaat voivat ostaa Kurjen tilan tuotteita. Tänään toripöydälle on koottu satokauden tuotteita eri väreissä. On kurpitsoja, sipuleita, maissia ja vaikka mitä. Näin syksyn puolivälissä satokausi on parhaimmillaan.

Toripöydällä riitti väriä.

Toripöydällä riitti väriä.

Satokausi on syyskuun puolivälissä parhaimmillaan.

Satokausi on syyskuun puolivälissä parhaimmillaan.

Toripäivän aikana palvelee myös ulkoilmakahvila. Tarjolla on muun muassa erikoisreseptillä tehtyä pitsaa. Pitsapohjan päälle on laitettu lehtikaalia, saksanpähkinöitä ja aurajuustoa – herkullinen yhdistelmä!

Herkullisen pitsapalan päällä oli lehtikaalia, saksanpähkinöitä ja aurajuustoa.

Herkullisen pitsapalan päällä oli lehtikaalia, saksanpähkinöitä ja aurajuustoa.

Syön myös omenapiirakkaa, joka eroaa tavallisesta, sillä resepti ei ole aivan perinteinen suomalainen. Omenapiirakan ovat loihtineet Kurjen tilan vapaaehtoistyöntekijät. Tilalla työskentelee kesäisin kansainvälisiä EVS-vapaaehtoistyöntekijöitä, jotka oppivat työnsä aikana kulttuurista ja biodynaamisesta viljelystä.

Omenapiirakka oli mukavan mehevä. Suomalaiset raaka-aineet ja ulkomaalainen respeti yhdistyvät loistavasti.

Omenapiirakka oli mukavan mehevä. Suomalaiset raaka-aineet ja ulkomaalainen respeti yhdistyvät loistavasti.

Kesätori tarjoaa seudun asukkaille paitsi mahdollisuuden hankkia lähiruokaa, myös hyvän paikan istua kiireettömästi kahvilla ja vaihtaa kuulumiset. Juuri tällaista maaseudun elämän toivoisikin olevan.

 

Yhteystiedot:

Kurjen tila
Rautialantie 419
37470 Vesilahti

Nettisivu

Facebook

Suojärven Suklaatila yhdistää suklaan suomalaisuuteen

Tällä kertaa olen menossa vielä tavallistakin makoisammalle ruokaretkelle. Kohteenani on nimittäin Suojärven Suklaatila Ylöjärvellä. Kysymyksiä ainakin on paljon, sillä miten se voi olla suklaatila? Voiko suklaata viljellä Suomessa? Vaikka kasvituntemukseni ei olekaan aivan huipputasoa, en silti usko Pirkanmaalla kasvavan kaakaopuita. No, kohtapa se nähdään.

Suklaatilalle kyltit tuntuvat vievän, ja niin lukee myös entisen navettarakennuksen ovessa. Rakennus toimii tehtaanmyymälänä. Pienessä viihtyisässä myymälässä on ikkuna suklaaleipomoon, jonne ei arkivaatteissa ole asiaa. Suklaa virtaa erilaisissa laitteissa ja sitä on pöydillä eri muodoissa.

Suklaata valmistetaan Suojärven suklaaleipomossa.

Suklaata valmistetaan Suojärven suklaaleipomossa.

Yrittäjäpariskunta Katja ja Tomi Järvenpää tulevat tervehtimään myymälään. Katja palaa kohta takaisin tuotannon puolelle huolehtimaan suklaatuotteiden valmistuksesta. Nyt eletään kiireistä aikaa, sillä joulu on suklaamarkkinoiden ehdoton sesonki.

Suojärven Suklaatila on Tomi Järvenpään kotitila. Taustalla Katja Järvenpää valmistaa konvehteja.

Suojärven Suklaatila on Tomi Järvenpään kotitila. Taustalla Katja Järvenpää valmistaa konvehteja.

Tomi ehtii kuitenkin istahtamaan kanssani kahville ja vastaamaan kysymyksiini. Hän kertoo, että kaakaopapu on peräisin päiväntasaajalta, eikä Suojärven tilalla kasva kaakaopuita. Suojärven Suklaatilan kaakaomassa tuodaan Keski-Euroopasta, mutta loppu syntyy Järvenpään mukaan Suomessa.

– Me olemme halunneet yhdistää kaikkien tuntemaan herkkuun suomalaisia juttuja, hän sanoo.

Suklaatilan suklaissa on laaja skaala suomalaista makua. Alussa tuotteisiin päätyivät suomalaiset marjat, kuten mustikka, puolukka ja mustaherukka, mutta myöhemmin mukaan löytyi erikoisempiakin makuja, kuten talkkuna, hamppu ja porkkana.

Sarkapaloista löytyy suklaata joka makuun.

Sarkapaloista löytyy suklaata joka makuun.

Maistan hampunsiemenillä maustettua Sarkapalaa, joka kieltämättä maistuu jollain tavalla suomalaiselle. Suklaa rouskuu mukavavasti suussa. Hampunsiemenet ovat peräisin Impolan kasvitilalta Sastamalasta, joka on yksi monista yhteistyöyrityksistä.

– Alusta asti lähdettiin etsimään toisia tiloja ja miettimään millaisia raaka-aineita voitaisiin hyödyntää. Sieltä ovatkin tulleet kiinnostavimmat tuotteet, joita teemme.

Kaikki maut eivät toki ole peräisin maatalouden tuotteista, vaan esimerkiksi savu ja terva ovat myös päätyneet tuotteisiin. Yksi tällaisista on savusuolasuklaa, jota pääsen maistamaan. Makeahkon maitosuklaan kääntöpuolella on savusuolakiteitä, jotka antavat suklaalle särmää. Parhaimman makukokemuksen saa, kun kääntää suolaisen puolen kieltä vasten.

Savusuolasuklaassa on jotain suomalaista.

Savusuolasuklaassa on jotain suomalaista.

Tomi Järvenpää kertoo Suklaatilan toiminnan pohjaavan maaseudun vahvuuksille ja ajatukselle, että maaseutu voi olla muutakin kuin perinteistä maataloutta. Suklaa oli luonteva valinta Järvenpäille.

– Ajateltiin, että yhdistetään meidän harrastus ja maaseutu mahdollisuuksien paikkana.

Tässä tapauksessa mahdollisuuden tarjosivat Tomin sukutilan tyhjät rakennukset. Järvenpäät kunnostivat vanhasta navetasta suklaaleipomon ja myöhemmin kahvilan, joissa järjestetään suklaanmaistajaisia.

Suklaanmaistajaiset ovat makumatka herkuttelun historiaan.

Suklaanmaistajaiset ovat makumatka herkuttelun historiaan.

– Kylän naisväki alkoi kyselemään, että voisimmeko järjestää suklaanmaisteluiltoja. Meillä ei ollut mitään valmista tuotetta tällaista varten, mutta otimme haasteen vastaan, Järvenpää kertoo.

Suklaanmaistajaiset osoittautuivat hyvin suosituksi ohjelmanumeroksi, ja kahvilaakin jouduttiin laajentamaan. Vuosittain yli sata ryhmää käy puolentoista tunnin mittaisella suklaanmaistelukurssilla, jossa käydään läpi paitsi herkun historiaa, myös oikeita tapoja syödä suklaata.

– Maistajaiset on makumatka suklaan maailmaan. Lähdetään vaaleammista liikkeelle ja edetään tummempiin.

Suklaan kanssa maistuu kupillinen tiramisukahvia.

Suklaan kanssa maistuu kupillinen tiramisukahvia.

Suklaan kannattaa antaa sulaa suussa ja välillä on hyvä juoda hieman vettä, jotta suu maistaisi uuden maun. Tällä kertaa aika ei anna myöten kokonaiselle luennolle, mutta Suojärven suklaista löytää kyllä erilaisia makuja lyhyemmälläkin oppimäärällä. Esimerkiksi Sarkapalojen appelsiinisuklaa maistuu vaaleudestaan huolimatta raikkaalle. Chilisuklaa sen sijaan maistuu terävältä. Suklaa harvoin on näin tulista, mutta chili korostaa miellyttävästi tumman suklaan makua.

Suklaapakkaukset ovat viimeisteltyjä. Ne kertovat tilan tarinaa tavalla tai toisella. Erään kyljessä on esimerkiksi pieni poika käsissään heinäpellolla.

– Siinä on kuva siitä, kun meikäläinen on heinäpellolla 70-luvulla isoisäni kanssa, Järvenpää sanoo.

Suklaarasian kyljessä on kuva Tomi Järvenpäästä ja hänen isoisästään peltotöissä 70-luvulla.

Suklaarasian kyljessä on kuva Tomi Järvenpäästä ja hänen isoisästään peltotöissä 70-luvulla.

Viimeisimpänä Suklaatilan tarinaan ovat tulleet mukaan navettatontut, jotka ovat kuulemma monen tilalla tapahtuvan asian takana. Tontut myös myyvät erikoissuklaita, jotka muun muassa antavat lisäenergiaa väsyneille lapsille.

Äkkipiristys antaa tehoa, kun voimat loppuvat.

Äkkipiristys antaa voimia, kun energiat loppuvat.

 

Yhteystiedot:

Liivalammintie 75
34140 Mutala (Ylöjärvi)

Nettisivu

Facebook

Strutsia, villisikaa ja sienirisottoa Helvetin Portista

Olin nukkunut yön Helvetinjärven kansallispuistossa ja olin ihan varma, että helvetti jäätyi. Yö kävi pakkasen puolella, mutta nyt aurinko paistaa jo korkealla. Saavun Helvetin Portille, joka on pienehkö rakennus monen terassin keskellä.

Täältä saa vaikka mitä, mutta ensin juon kupillisen tavallista kahvia. Lämmin juoma auttaa, eikä palelemisesta ole kohta tietoakaan. Nyt ulkona on oikeastaan aika mukava istua.

Paikka on tunnettu villisika- ja strutsiannoksistaan. Tiskin takaa tervehtivä yrittäjä Mirja Vilén kertoo, että ravintola tuli oikeastaan vasta pääraaka-aineiden jälkeen. Strutsit ja villisiat kasvatetaan Helvetin Portista muutaman sadan metrin päässä sijaitsevalla yrittäjäpariskunnan kotitilalla. Kun tilaisuus kioskin ostamiseen tuli kohdalle, ei Vilén epäröinyt hetkeäkään. Tarjonta laajeni ruokaan ja suosio kasvoi huimaa vauhtia.

Helvetin Portissa voi vakuuttua syövänsä lähiruokaa.

Helvetin Portissa voi vakuuttua syövänsä lähiruokaa.

– Äärettömän antoisa paikka. Täällä on hyvin vähän kiukkuisia ihmisiä. Jos naama rutussa tulisikin Helvetinjärvelle, ei metsästä tullessa enää kukaan valita, Vilén kertoo

Syy terassien määrällekin selviää. Vilén kertoo, että asiakasmäärät ovat kasvaneet vuosi vuodelta, ja terasseja ollaan jouduttu laajentamaan, jotta jokainen asiakas mahtuisi istumaan pöytään.

Ravintola on ulkoilmaravintola, joten se ei luonnollisesti ole auki talvisaikaan. Kuitenkin vielä näin syksyiselläkin säällä ulkona on mukava istua. Sitä jotenkin pystyy kuvittelemaan olevansa aivan kansallispuiston liepeillä.

Vaikka villisika ja strutsi ovatkin listan erikoisuus, valitsen annokseksi metsäsienirisoton. Minun on nimittäin tarkoitus käydä vierailemassa myös tilalla. Pystyisin tuskin katsomaan strutsia silmiin, jos olisin juuri syönyt sen lajitoveria.

Metsäsienirisottoannos oli mukavan runsas.

Metsäsienirisottoannos oli mukavan runsas.

Mutta ei ole risottokaan huono valinta, sen huomaan heti. Runsas annos pitää sisällään lähimetsästä, ehkä kansallispuistosta kerättyjä metsäsieniä. Ruoka maistuu hyvin kirpeässä syysilmassa ja sitruunaviipale vahvistaa makua. Reilun annoksen jälkeen alkaa hieman ramaisemaan.

Käyn kurkistamassa lähipöytään, jossa on villisikaa eri muodoissa, kuten pulled pork -hampurilaisena ja käristyksenä. Nämäkin annokset näyttävät hyviltä.

Villisikaburgerikin näyttää maukkaalta.

Villisikaburgerikin näyttää maukkaalta.

Nälkäiseksi eivät jää myöskään koirat, joita kansallispuistossa käy vaeltajien mukana paljon. Mirja Vilén kertoo, että he ottivat tälle vuodelle annoksen myös koiria varten. Annos villisian lihaa, maksaa ja riisiä on maistunut jo monelle.

Yrittäjien koirat toivottavat myös koira-asiakkat tervetulleiksi. Listalta löytyy annoksia myös nelijalkaisille perheenjäsenille.

Yrittäjien koirat toivottavat myös koira-asiakkaat tervetulleiksi. Listalta löytyy annoksia myös nelijalkaisille perheenjäsenille.

Nyt on aika mennä katsomaan, miltä näyttävät elävät villisiat ja strutsit. Kumpaakaan eläintä en ole ennen nähnyt. Strutsi on valtava lintu, mutta ei juuri pienempiä lajitovereitaan älykkäämpi, Vilén kertoo. Vaarallinen se kuitenkin on, joten Mirja Vilén neuvoo minua pitämään kiinni kahden metrin turva-alueesta.

– Strutsi voi tappaa jopa leijonan potkaisemalla, hän sanoo.

Tilalla saa kulkea ja katsella vapaasti. Eräs Helvetin Portissa ruokaillut seurue pysähtyykin villisikojen kohdalle katsomaan, mitä äskein söivät.

Sisällä navetassa on pienempiä strutseja. Nämä ovat vielä aivan lapsia. Jotenkin mieleen tulevat tiput, mutta en tiedä voiko koiraa isompia strutseja kutsua tipuiksi.

Pienet strutsinpoikaset ovat heinäpaalihäkissä.

Strutsinpoikaset ovat heinäpaalihäkissä.

Isoja ovat myös villisiat. Ne kuopsuttavat maan hetkessä karuksi mutalikoksi, jossa ei kasva yhtään mikään. Nimestään huolimatta villisiat eivät ole aivan villejä. Mirja Vilén laskeutuu alas tarhaan rapsuttamaan sikoja. Ne tuntuvat nauttivan kasvattajansa seurasta.

Yhteystiedot

Ravintola Helvetin Portti
Helvetinkoluntie 775
34640 Ruovesi

Aukioloajat löytyvät ravintolan nettisivuilta.
Nettisivu
Facebook

Ahlmanin tilapuotiin Tampereella kannattaa poiketa ajan kanssa

Ahlmanin tilapuoti Tampereella oli täysin uusi tuttavuus minulle. Myös paikalla aiemmin vierailleiden kannattaa tilapuodissa jälleen piipahtaa, sillä sen toimintaa on uusittu aivan hiljattain.

Koivistonkylän ja Korkinmäen rajalla sijaitsee Ahlmanin ammatti- ja aikuisopisto, jonka alaisuudessa tilapuotikin toimii. Saavuin paikalle melko varhain aamusta, kuten myös kymmenet opiskelijat, joiden kahvihammasta aamutuimaan kolotti.

Kierrellessäni elokuun lopulla yöllisten sateiden jäljiltä vielä kosteassa pihapiirissä, huomasin paikan todella olevan retken arvoinen.

ahlmanin_tilapuoti9

Portti yrttitarhaan ja perinnepihalle.

Kuvankaunis kartanoalue pitää sisällään paitsi tilapuodin, myös ravintolat Kapustan ja Annan, sekä monia muita rakennuksia. Kivenheiton päässä tilapuodista on kaunis yrttitarha, jonka tuoksut syksynkin lähestyessä olivat huumaavat. Yrttitarhaa tutkiessani mielenkiintoni kohdistui opiston ulkoilmaopetustilaan.

Opetustilan infotaulut ovat mielenkiintoista tutkittavaa.

Opetustilan infotaulut ovat mielenkiintoista tutkittavaa.

ahlmanin_tilapuoti11

Opetustilan vieressä on valoisa kasvihuone, jonka tunnelma on hyvin rauhallinen.

Alueelta löytyi myös perheen kanssa paikalle tuleville mielenkiintoisia tietotauluja kysymyksineen, sekä kanoja ja tietenkin lehmiä ihmeteltäväksi.

Oma lukunsa olivat vielä luontoon sijoitetut opiskelijoiden taideteokset, joiden etsiminen sinällään käy jo hauskasta leikistä. Tilan omien lehmien maitotuotteita myödään paitsi tilapuodissa, myös paikallisessa maitobaarissa, josta voi ostaa käsittelemätöntä maitoa.

Tilapuoti löytyy heti alueelle tullessa vasemmalta, mutta se on valitettavan helppo ohittaa vahingossa.

Tilapuoti löytyy heti alueelle tullessa vasemmalta.

Ihasteltuani alueen ulkotiloja palasin takaisin Tilapuodille haastattelemaan työvuorossa olleita Anna Alkiomaata ja Anette Melliniä. Alkiomaa kertoi aloittaneensa opinnot Ahlmanilla vuoden alusta ja päässeensä siihen liittyvien harjoittelujen kautta Tilapuotiin.

– Tämä on siinä mielessä juuri mahtava opiskelupaikka, että pääsee opintojen ohessa oikeisiin töihin, Alkiomaa toteaa.

Ravintolapäällikkö Anette Mellin puolestaan osasi kertoa kattavasti muun muassa paikan historiasta. Vanhin rakennus tilalla on yli 110 vuoden ikäinen, ja sen on testamentannut Suomen talousseuralle kruununvuoti Gabriel Ahlman opetuskäyttöön rahvaan lapsille. Testamenttiin kuului, ettei koulutus olisi keskittynyt pelkästään talouden ja maatalouden hoitoon ja askareisiin, vaan myös lukemiseen ja laskemiseen.

Luonnollisesti testamentista ja sen toimeenpanemisesta neuvoteltiin melko pitkäänkin. Alkuun koulu toimi kiertokouluna, ja ensimmäinen pysyvä koulu perustettiinkin juuri tälle tontille, Seppälän tilalle, vasta vuonna 1904.

Alueen vanhin ja samalla sen päärakennus.

Alueen vanhin ja samalla sen päärakennus.

– Kouluna tämä on hyvin persoonallinen, ja tilana varmaan myös ihan Suomen mittakaavassakin, Mellin kertoo. Kierrän Aregaala-nimisen keittiömestariporukan kanssa ympäri maailmaa opettamassa ravintolakouluissa, ja kyllä tämä tila joka paikassa herättää kiinnostusta.

Mellin jatkaa, että Tilapuoti on avattu alkujaan vuonna 2009. Sen haluttiin tukevan maatalouden elinvoimaisuutta parantamalla pienten tuottajien mahdollisuutta saada tuotteitaan myyntiin. Vaikka lähiruoka onkin jo saavuttanut lähes trendin aseman, ei tämänkaltainen toiminta vielä tuolloin ollut itsestäänselvyys. Nyttemmin lähiruokaan on selvästi liitetty myös eettisyys ja terveellisyys, joiden molempien Mellin korostaa edelleen olevan Tilapuodin merkittäviä kulmakiviä.

Tarjolla on päivittäin tuoretta leipää sekä pullaa. Kuvassa Anette Mellin.

Tarjolla on päivittäin tuoretta leipää sekä pullaa. Kuvassa Anette Mellin.

Kysyessäni Tilapuodin valttia nimenomaan ruokaretken tekemisen suhteen, Anna ja Anette suosittelevat ehdottomasti kokeilemaan paikan lounasta ja vielä mieluummin niin, että ehtii rauhassa katsella ympärilleen ja nauttia hetkestä vielä paikan päällä leivotun pullan ja kahvin kera. Erityisesti tilan juustoja Mellin kehottaa maistamaan, ja ostankin tuliaisiksi kaksi herkutteluun sopivinta.

Koska syksyisin näyttää olevan paljon tarjontaa tapahtumien suhteen, niin kalenteriin voi myös lisätä Ahlmanin perinteiset syysmarkkinat eli Läheltä hyvää -lähiruokatapahtuman 24. syyskuuta 2016. Paikalla on kymmeniä paikallisia tuottajia, ravintolat ovat auki ja luvassa on ohjelmaa myös lapsille!

Yhteystiedot

Ahlmanin Tilapuoti
Hallilantie 24
33820 Tampere
tilapuoti@ahlman.fi
puh 050 995 0096

Aukioloajat voit tarkistaa tilapuodin nettisivuilta.
Nettisivut
Facebook

Ilolan Wanha Asema

Körötellessäni pikkutietä Kangasalta kohti etelää ja Ilolan Wanhaa Asemaa, aurinko puski sateisen aamun jälkeen väkisin esiin kuivaamaan ja lämmittämään ilmaa, jossa oli jo varhaisen syksyn tuoksua. Naakat kaartelivat upeasti vanhan keltaisen asemarakennuksen yläpuolella, ja astuaessani autosta paikallinen kukko tervehti kovalla kiekaisulla.

Vapaana tepasteleva kukko oli selvästi tottunut vieraisiin ja antoi tietää reviiristään vain kiekumalla komeasti.

Vapaana tepasteleva kukko oli selvästi tottunut vieraisiin ja antoi tietää reviiristään vain kiekumalla komeasti.

Ihmettelin ja ihastelin ensin hieman pihapiirin tunnelmaa, mutta nälkä vatsassa kurnien suuntasin lounaalle.

Wanhan aseman kahvilaravintola on valoisa ja lämminhenkinen, ja henkilökunta samaa laatua. Keräsin lautasen täyteen herkkuja – joista friteeratut kesäkurpitsat dippikastikkeella on aivan pakko mainita erikseen – ja siirryin ulos syömään.

Kuten kuvaan kuuluu, valtaosa tarjolla olevasta ruuasta on peräisin joko Ilolan tilalta tai lähiseudun tuottajilta.

Kirsin takasi, että Asemalla kannattaa poiketa syömässä tai ostoksilla. Avoinna ollaan joka päivä.

Kirsi takasi, että Asemalla kannattaa poiketa syömässä tai ostoksilla. Avoinna ollaan joka päivä.

Tarjolla oli perinteisiä herkkuja ja talon erikoisuuksia.

Tarjolla oli perinteisiä herkkuja ja talon erikoisuuksia.

Aterian lomassa haastelin hieman Asemaa pyörittävän Kirsi Ilolan kanssa paikan historiasta ja toiminnasta. Ilola on aloittanut toimintansa 1983, ja Wanha Asema on todellakin vanha asema – Metsäkansan vanha asemarakennus siirrettiin kokonaisena maatilan yhteyteen yhdeksänkymmentäluvun puolivälissä. Siinä on mahtanut olla urakkaa kerrakseen, vaikka apuna onkin ollut junavaunu.

Ulos mennessäni taisin hieman häiritä tilan jahtimestarin päiväunia.

Ulos mennessäni taisin hieman häiritä tilan jahtimestarin päiväunia.

Vaikka alkuun olinkin kuvitellut tulevani pientilan yhteydessä olevalle kahvilalle, jäivät moiset kuvat mielestä Kirsin luetellessa Ilolan tarjontaa. Kartanolla järjestetään juhlia, majoitustiloja on vaikka kuinka monelle ja ratsastustakin on tarjolla. Savusaunastakin oli puhetta!

Aseman herkkuja oli mukava nauttia kesän viipyilevissä tunnelmissa ulkosalla.

Aseman herkkuja oli mukava nauttia kesän viipyilevissä tunnelmissa ulkosalla.

Ilola vaikutti selvästi perhematkailuun suuntautuneelta, sillä aivan Wanhan Aseman lähituntumassa oli paitsi pupuja, lampaita ja viiriäisiä, myös valloittava perunoille perso Rosa-minipossu! Jos tuota kärsäkästä rapsutellessa ei tule hyvä mieli, niin ei sitten millään.

Hurmuripossun herkkua olivat perunat.

Hurmuripossun herkkua olivat perunat.

Olin jo tekemässä lähtöä, kun huomasin Aseman seinässä postin kyltin. Kiinnostuneena seurasin Kirsiä sisälle, ja sieltä paljastuikin vielä tutkimaton aarreaitta: pieni kyläpuoti, jonka hyllyjä koristivat gluteenittomat jauhot, lähitilojen kananmunat ja hunajapurkit.

Olo oli hyvällä tavalla kuin Koiramäen Killellä, sillä ihmeteltävää oli vaikka millä mitalla. Joskin tikkaritorni sai sokerihampaan kolottamaan melkoisen vaativasti.

Rustiikkinen puoti oli pullollaan aarteita ja paikallisesti tuotettua ruokaa.

Rustiikkinen puoti oli pullollaan aarteita ja paikallisesti tuotettua ruokaa.

Wanha Asema oli koristeltu kiehtovilla vanhoilla kauppatavaroilla.

Wanha Asema oli koristeltu kiehtovilla vanhoilla kauppatavaroilla…

...ja leluilla, jotka houkuttelevat kurkottelemaan korkealle.

…ja leluilla, jotka houkuttelevat kurkottelemaan korkealle.

– Tänä perjantaina kylmäkaapista löytyy oman tilan Angus-lihaa, Kirsi lupaili ja muisti vielä mainita, että lauantaina 20.8. vietetään jälleen Lähiruokasafaria.

Hyvästelin Kirsin kylläisenä ja tyytyväisenä. Wanhalla Asemalla oli hyvä ruoka ja vielä parempi palvelu!

Yhteystiedot

ILOLAN MAATILAMATKAILU

Vedentaantie 30
37850 Metsäkansa
Valkeakoski
+358 3 588 9227 / Wanha Asema

Ilolan kotisivu
Ilolan Facebook-sivut

Marjapensailla Mahnalassa Yrjölän marjatilalla

Mitäpä tulee mieleen sanasta marjatila? Viinimarja- ja karviaispuskia vieri vieressä tylsästi tasavälein tai matala mansikkapelto jossain Suonenjoella? Näitä potenssiin viisi ja kansallismaisemaa löytyy Mahnalasta, Hämeenkyrön sekä Nokian väliltä. Kyseessä on upea tienpätkä, jonka varressa marjatila sijaitsee. Suosittelen Tampereelta Vaasaan tai toisin päin matkaavia poikkeamaan maisemareitillä. Ei välttämättä vie paljon aikaa, mutta virkistää mukavasti pitkää ajomatkaa.

Myymälärakennus tieltä katsottuna

Myymälärakennus tieltä katsottuna

Ensi kerran poikkesin Yrjölän tilalla pari vuotta sitten, kun palasin Pohjanmaalta työreissulta. On mukavampi ajella välillä pikkuteitä pitkin, jos vertaa ”nopeisiin” Eurooppa-teihin, joissa miljöö lähinnä koostuu havumetsistä, riista-aidoista ja rekan perävaunuista.

Pikkutien maisemista tulee mieleen pikemminkin eteläranskalainen viinitila kuin marjatila. Vadelmapensaat nimittäin kasvavat viinimäisesti rivissä, ja maisema on kallellaan järveä kohti.

Myymälän terassia jossa tilan historiaa valokuvin

Myymälän terassia jossa tilan historiaa valokuvin

Parkkipaikka ja myymälärakennus ovat suoraan tien vieressä, joten paikkaa ei voi missata. Oppaaksi saimme tilan leppoisan isännän, Tommi Yrjölän, joka kertoi tilan olleen hänen suvullaan jo vuodesta 1725. Melkein 300 vuotta historiaa takana. Wau!

Vettä satoi kaatamalla, mutta eipä se menoa haitannut. Istahdimme myymälärakennuksen sisälle, joka on oikein maalaistunnelmallinen. Seiniltä löytyy valokuvia tilan historiasta, ja myytävänä on kaikkea mitä tilalla on tarjottavana, plus lähialueen tuotteita, kuten savujuustoa ja lihaa mukaan vietäväksi. Suosituksi hilloksi on jostain syystä noussut mansikka-valkosuklaa. Kumma juttu.

Tarjottavaa on sen verran paljon kahvin kylkiäisiksi, että jos kaikkea maistan, niin saan osallistua seuraavalla viikolla Jutan superdieettiohjelmaan. Kyselen lisää historiasta ja Tommi kertoo vaaristaan, Paavo Yrjölästä, joka voitti Amsterdamin kymmenottelusta kultaa vuonna 1928. Marjatilan pyörittäminen pitää siis tavoitteet ja kunnon korkealla.

Oman tilan marjoja myynnissä

Oman tilan marjoja myynnissä

– Meiltä löytyy jokaiselle jotakin, kuten esimerkiksi marjat, porkkanat, perunat, pavut, herneet ja sokerimaissit sekä syysmansikat, kertoo Tommi.

Tila on mukana Reko-lähiruokarenkaassa. Kysyn erikoisimmista tuotteista, ja hän mainitsee makkaran, joka on valmistettu Kanadan intiaanien suosimasta terveyspommista Saskatoon (suom. Marjatuomipihlaja) marjasta ja lähitilan lihasta. Marjapensas kasvaa Suomen maaperässä ja säässä, mutta ei ole jostain syystä noussut täällä suosioon. Koostumus on kuulemma täydellinen lihan kanssa.

Tilan marjoista tehtyä pehmistä

Tilan marjoista tehtyä pehmistä

Saamme maistaaksemme Suomen kansan suosikkia, eli jäätelöä. Tämä ei olekaan mikään peruspehmis, vaan omista marjoista tehty ja lisäksi maidoton. Pakko tietenkin kysyä marjapitoisuus, joka on kunnioitettava 70%. Kerrankin pehmis maistuu oikeasti marjalta, eikä väriksikään ole lisätty punajuurta.

Maistan myös sokerimaissia, joka sopii keitettäväksi sellaisenaan tai vaikkapa grillattavaksi lehtineen päivineen. Maissi meni lähes yhtä vikkelästi alas voinapin kera kuin pehmikset.

Suomessa kasvava sokerimaissi

Suomessa kasvava sokerimaissi

Kysellessäni tilan pyörittämisestä Tommi kertoo työntekijöitä olevan kesällä noin 70.

– Talvella ei ole montaa tekijää töissä, ja tammikuusta maaliskuulle on ”lomaa”. Sitten alkavat seuraavan kauden valmistelut.

Pukki odottaa ruokaa

Pukki odottaa ruokaa

Lapsille riittää ihmeteltävää ja kummasteltavaa. Viereisen pöydän penskat pääsivät syöttämään pukkeja ja toiset ihailivat kanoja ja lampaita. Lisäksi marjabuffetti näytti maistuvan kaiken ikäisille, taaperosta vaariin.

Kanala

Yllättäen sade väistyi, ja aurinko nostatti kosteuden sumuna ilmaan. Kahvit juotuamme tutustumme tarkemmin tilaan. Tommi esittelee vanhan navettarakennuksen, joka on vuokrattavana eri tilaisuuksiin.

Navetan oviaukko ja traktorin peräkärry kiertoajelua varten

Navetan oviaukko ja traktorin peräkärry kiertoajelua varten

Keväästä syksyyn järjestetään kiertoajeluita kävijöille.

– Sunnuntaisin traktorin perävaunussa on hyvä katsella maisemia ja tutustua tilaan, Tommi kertoo.

Navettarakennus vuokrattavana

Navettarakennus vuokrattavana

Poistuimme vaihtelevassa säässä Siuron kautta kohti Tamperetta ja suussa maistui edelleen mansikkapehmis sekä kahvi. Olisko sittenkin pitänyt maistaa vielä suklaakakkua?

Laihduttajan suklaakakku: 1kg suklaata, 1kg munia, 1kg rasvaa, 100g vehnäjauhoja ja pilkettä silmäkulmassa

Laihduttajan suklaakakku: 1kg suklaata, 1kg munia, 1kg rasvaa, 100g vehnäjauhoja ja pilkettä silmäkulmassa.

Yhteystiedot

Maisematie 642/1
HÄMEENKYRÖ | GoogleMaps: Yrjölän marjatila
03-3711163, 0400-625636

Tilan Facebook-sivut.

Tilan Twitter-tili

Tilan kotisivut.

Lampaiden keskellä Kaitajärven tilalla

Tie Kaitajärven tilalle on yllättävän mäkinen Pirkanmaaksi. Maasto on komeaa, mikä ei ole oikeastaan ihme, sillä Helvetinjärven kansallispuisto on aivan naapurissa. Pihalla on monta lammasta. En ala niitä nyt laskemaan, etten nukahtaisi.

Astun sisään tunnelmalliseen tilamyymälään Haukkamaan Paimeneen. Tilamyymälässä myydään lampaan lihaa eri muodoissa. Tuotteet ovat pakastimessa tiskin takana, mutta Haukkamaan Paimen on myös tilausravintola ja toimii kahvilana myymälän ollessa auki.

Tilausravintola ja tilamyymälä Haukkamaan Paimen on syysaikaan auki torstaisin.

Tilausravintola ja tilamyymälä Haukkamaan Paimen on syysaikaan auki torstaisin.

Ensimmäisenä paikalle säntää 3-vuotias Hilja, joka pommittaa minua erilaisilla kysymyksillä. Kohta perässä tulee tilan emäntä Merja Kaitajärvi.

Hän on juuri valmistanut Haukkamaan Paimenen erikoisuutta, variksenmarjapannacottaa. Annos on vinkeän värinen ja maku miellyttävän raikas. Variksenmarja, tai Kaitajärven sanoin raakkumarja, löytää tiensä vain harvan marjakoriin, mutta esimerkiksi hilloina ja mehuissa se toimii vallan hyvin. Variksenmarjahilloa ja -marmeladia on tulossa myös myyntiin tilamyymälään.

Variksenmarjapannacottaa Merja Kaitajärven reseptillä.

Variksenmarjapannacottaa Merja Kaitajärven reseptillä.

– Luonnontuotteita käytämme niin paljon kuin mahdollista. Käytämme raaka-aineina muun muassa sieniä, marjoja ja riistaa, Kaitajärvi kertoo.

Haukkamaan Paimenessa on nyt rauhallista. Lampaanlihan sesonki ajoittuu luonnollisesti pääsiäiseen, mutta muinakin vuodenaikoina lammasta nykyisin ostetaan.

Hilja ja Merja Kaitajärvi huolehtivat Haukkamaan Paimenen tarjoiluista.

Hilja ja Merja Kaitajärvi huolehtivat Haukkamaan Paimenen tarjoiluista.

– Lammasta on opittu syömään ympäri vuoden. On paljon ihmisiä, jotka syövät esimerkiksi aattona jouluruokaa ja tapaninpäivänä lammaspataa.

Lammaspata on myös Haukkamaan Paimenen bravuuri. Merja Kaitajärvi on kehitellyt karitsatervapadan, joka on kuulemma ollut tilausravintolassa ruokailevien suosikki.

Kaitajärven tila ei ole toiminut lammastilana kuin hetken historiastaan. Nykyinen isäntä Marko Kaitajärvi on jo suvun yhdeksäs maanvieljelijä ja kahdeksas isäntä. Kantatila on aikanaan ollut yksi seudun suurimmista. 1900-luvun alussa tila kuitenkin jäi suvun tyttärelle, ja tällöin sattui perin ikävä tapaus. Tilan isäntä juotettiin torpparin toimesta humalaan ja houkuteltiin myymään tuhansia hehtaareja metsää pilkkahintaan metsäyhtiölle.

Haukkamaan Paimen on entinen vilja-aitta.

Haukkamaan Paimen on entinen vilja-aitta.

– Se kauppakirjakin löytyi, eikä siinä ole emännän allekirjoitusta, Merja Kaitajärvi kertoo.

Silloin ei naisilla ollut juuri sananvaltaa, mutta toisin on nykyään. Merjalla oli pitkään ollut unelma omasta ravintolasta, ja lopulta vanhaan vilja-aittaan tehdystä  saunaremontista paisui tilaussauna sekä 55-paikkainen ravintola.

Savusauna on rakennettu tekolammen rantaan.

Savusauna on rakennettu tekolammen rantaan.

Lopulta kokonaisuutta on täydennetty vielä muun muassa muutamalla mökillä ja savusaunalla. Mökkilomailijat tulevat usein katselemaan pihapiirin lampaita.

– Lampaita saa rapsuttaa. Lapsille on niin mahtavaa että pääsee näkemään eläimiä, joita on ehkä nähnyt vain kuvissa. Ensi kesäksi ajateltiin rakentaa pieni aitaus, jossa lampaita on helpompi rapsutella, Kaitajärvi kertoo.

Hän kertoo myös lampaiden lukumäärän. Niitä on noin 150. Huh! Siinä määrässä mahtavat jo silmäluomet ummistua.

Kaitajärven tilan lampaita saa rapsuttaa.

Yhteystiedot:

Kaitajärventie 46
34870 VISUVESI

Nettisivu

Facebook

Tallenna