Artikkelit

Suojärven Suklaatila yhdistää suklaan suomalaisuuteen

Tällä kertaa olen menossa vielä tavallistakin makoisammalle ruokaretkelle. Kohteenani on nimittäin Suojärven Suklaatila Ylöjärvellä. Kysymyksiä ainakin on paljon, sillä miten se voi olla suklaatila? Voiko suklaata viljellä Suomessa? Vaikka kasvituntemukseni ei olekaan aivan huipputasoa, en silti usko Pirkanmaalla kasvavan kaakaopuita. No, kohtapa se nähdään.

Suklaatilalle kyltit tuntuvat vievän, ja niin lukee myös entisen navettarakennuksen ovessa. Rakennus toimii tehtaanmyymälänä. Pienessä viihtyisässä myymälässä on ikkuna suklaaleipomoon, jonne ei arkivaatteissa ole asiaa. Suklaa virtaa erilaisissa laitteissa ja sitä on pöydillä eri muodoissa.

Suklaata valmistetaan Suojärven suklaaleipomossa.

Suklaata valmistetaan Suojärven suklaaleipomossa.

Yrittäjäpariskunta Katja ja Tomi Järvenpää tulevat tervehtimään myymälään. Katja palaa kohta takaisin tuotannon puolelle huolehtimaan suklaatuotteiden valmistuksesta. Nyt eletään kiireistä aikaa, sillä joulu on suklaamarkkinoiden ehdoton sesonki.

Suojärven Suklaatila on Tomi Järvenpään kotitila. Taustalla Katja Järvenpää valmistaa konvehteja.

Suojärven Suklaatila on Tomi Järvenpään kotitila. Taustalla Katja Järvenpää valmistaa konvehteja.

Tomi ehtii kuitenkin istahtamaan kanssani kahville ja vastaamaan kysymyksiini. Hän kertoo, että kaakaopapu on peräisin päiväntasaajalta, eikä Suojärven tilalla kasva kaakaopuita. Suojärven Suklaatilan kaakaomassa tuodaan Keski-Euroopasta, mutta loppu syntyy Järvenpään mukaan Suomessa.

– Me olemme halunneet yhdistää kaikkien tuntemaan herkkuun suomalaisia juttuja, hän sanoo.

Suklaatilan suklaissa on laaja skaala suomalaista makua. Alussa tuotteisiin päätyivät suomalaiset marjat, kuten mustikka, puolukka ja mustaherukka, mutta myöhemmin mukaan löytyi erikoisempiakin makuja, kuten talkkuna, hamppu ja porkkana.

Sarkapaloista löytyy suklaata joka makuun.

Sarkapaloista löytyy suklaata joka makuun.

Maistan hampunsiemenillä maustettua Sarkapalaa, joka kieltämättä maistuu jollain tavalla suomalaiselle. Suklaa rouskuu mukavavasti suussa. Hampunsiemenet ovat peräisin Impolan kasvitilalta Sastamalasta, joka on yksi monista yhteistyöyrityksistä.

– Alusta asti lähdettiin etsimään toisia tiloja ja miettimään millaisia raaka-aineita voitaisiin hyödyntää. Sieltä ovatkin tulleet kiinnostavimmat tuotteet, joita teemme.

Kaikki maut eivät toki ole peräisin maatalouden tuotteista, vaan esimerkiksi savu ja terva ovat myös päätyneet tuotteisiin. Yksi tällaisista on savusuolasuklaa, jota pääsen maistamaan. Makeahkon maitosuklaan kääntöpuolella on savusuolakiteitä, jotka antavat suklaalle särmää. Parhaimman makukokemuksen saa, kun kääntää suolaisen puolen kieltä vasten.

Savusuolasuklaassa on jotain suomalaista.

Savusuolasuklaassa on jotain suomalaista.

Tomi Järvenpää kertoo Suklaatilan toiminnan pohjaavan maaseudun vahvuuksille ja ajatukselle, että maaseutu voi olla muutakin kuin perinteistä maataloutta. Suklaa oli luonteva valinta Järvenpäille.

– Ajateltiin, että yhdistetään meidän harrastus ja maaseutu mahdollisuuksien paikkana.

Tässä tapauksessa mahdollisuuden tarjosivat Tomin sukutilan tyhjät rakennukset. Järvenpäät kunnostivat vanhasta navetasta suklaaleipomon ja myöhemmin kahvilan, joissa järjestetään suklaanmaistajaisia.

Suklaanmaistajaiset ovat makumatka herkuttelun historiaan.

Suklaanmaistajaiset ovat makumatka herkuttelun historiaan.

– Kylän naisväki alkoi kyselemään, että voisimmeko järjestää suklaanmaisteluiltoja. Meillä ei ollut mitään valmista tuotetta tällaista varten, mutta otimme haasteen vastaan, Järvenpää kertoo.

Suklaanmaistajaiset osoittautuivat hyvin suosituksi ohjelmanumeroksi, ja kahvilaakin jouduttiin laajentamaan. Vuosittain yli sata ryhmää käy puolentoista tunnin mittaisella suklaanmaistelukurssilla, jossa käydään läpi paitsi herkun historiaa, myös oikeita tapoja syödä suklaata.

– Maistajaiset on makumatka suklaan maailmaan. Lähdetään vaaleammista liikkeelle ja edetään tummempiin.

Suklaan kanssa maistuu kupillinen tiramisukahvia.

Suklaan kanssa maistuu kupillinen tiramisukahvia.

Suklaan kannattaa antaa sulaa suussa ja välillä on hyvä juoda hieman vettä, jotta suu maistaisi uuden maun. Tällä kertaa aika ei anna myöten kokonaiselle luennolle, mutta Suojärven suklaista löytää kyllä erilaisia makuja lyhyemmälläkin oppimäärällä. Esimerkiksi Sarkapalojen appelsiinisuklaa maistuu vaaleudestaan huolimatta raikkaalle. Chilisuklaa sen sijaan maistuu terävältä. Suklaa harvoin on näin tulista, mutta chili korostaa miellyttävästi tumman suklaan makua.

Suklaapakkaukset ovat viimeisteltyjä. Ne kertovat tilan tarinaa tavalla tai toisella. Erään kyljessä on esimerkiksi pieni poika käsissään heinäpellolla.

– Siinä on kuva siitä, kun meikäläinen on heinäpellolla 70-luvulla isoisäni kanssa, Järvenpää sanoo.

Suklaarasian kyljessä on kuva Tomi Järvenpäästä ja hänen isoisästään peltotöissä 70-luvulla.

Suklaarasian kyljessä on kuva Tomi Järvenpäästä ja hänen isoisästään peltotöissä 70-luvulla.

Viimeisimpänä Suklaatilan tarinaan ovat tulleet mukaan navettatontut, jotka ovat kuulemma monen tilalla tapahtuvan asian takana. Tontut myös myyvät erikoissuklaita, jotka muun muassa antavat lisäenergiaa väsyneille lapsille.

Äkkipiristys antaa tehoa, kun voimat loppuvat.

Äkkipiristys antaa voimia, kun energiat loppuvat.

 

Yhteystiedot:

Liivalammintie 75
34140 Mutala (Ylöjärvi)

Nettisivu

Facebook

Tulisia burgereita Kaivannon Keitaalla

Längelmäveden rannalla, Vehoniemen harjun pohjoispuolella, Kaivannon keidas paistattelee vielä viimeisten kesäpäivien auringossa. Kangasalta päin tultaessa emme pääse kääntymään Lahdentieltä suoraan ravintolalle, vaan ajamme hetken eteenpäin ja käännymme seuraavassa risteyksessä ympäri – koska se kannattaa.

Varmaankin pitkälti yli toistakymmentä vuotta sitten muistan isäni kanssa poikenneeni kahvilassa munkille. Sen jälkeen olen ajanut kahvilasta ohi useat kerrat, ja aina on ollut muka liian kiire kotiin tai sokerihammasta ei ole kolottanut.

Mutta tänä keväänä, palatessamme Kirvunlinnan linnavuorelta Pälkäneeltä, halusin poiketa verestämässä muistoja ja syömässä munkkia. Munkit jäivät sillä reissulla syömättä, koska tarjolla olikin jotain, mitä emme osanneet lainkaan odottaa – herkullisia hampurilaisia!

Tätä kylttiä kannattaa seurata!

Tätä kylttiä kannattaa seurata!

Tämän kesän aikana poikkesimme muutamaankin otteeseen syömässä Keitaalla, ja töissä sain kuulla muidenkin paikallisten pitävän ravintolaa erinomaisena. Joten kun Ruokaretki.fi avattiin, varasin välittömästi Kaivannon Keitaan itselleni. Ei edes minkään lukkarin rakkauden vuoksi, vaan ihan siitä rehellisestä syystä, että tuliseen ruokaan tottuneena Keitaan chilimajoneesin kanssa kyyneleet kohosivat silmiin ja hiki pintaan.

Kaivannon keidas jää Lahdentiellä ajaessa helposti huomaamatta, sillä ainoastaan sen kattoterassi on tien tasolla. Mutta Keitaan pihaan kaartaessa löytääkin rinteen alta mukavan näköisen kahvilan, jonka pihassa kesäaikaan oli vielä jäätelökioskikin. Paikalla oli tällä kertaa hieman hiljaisempaa, joten mahduimme syömään ulkona, ja sain hetken rauhassa haastella ravintolan omistavien Jouni ja Tarja Hietakankaan kera.

Ravintolaa pyörittävät Jouni ja Tarja Hietakangas.

Ravintolaa pyörittävät Jouni ja Tarja Hietakangas.

Ravintolan historia heidän osaltaan on mielenkiintoinen. Kun he kuusi vuotta sitten aikoivat avata paikan, ei Ely-keskuksella tai pankeilla uskottu ravintolan mahdollisuuksiin. Kuulemma olisivat saaneet olla onnellisia, mikäli paikalla kävisi yhtään asiakasta.

– Me aateltiin silloin kun tätä remontoitiin, että jos ei täällä ketään käy, niin onhan tää mökkinä pirun hyvä, Jouni totesi naureskellen.

Toisin kuitenkin taisi käydä. Huolimatta entisten Hesburger-yrittäjien karenssista Hietakankaat loivat kestävän jalansijan toiminnalle, ja karenssin päätyttyä lisäsivät hampurilaiset listalle. Tulisia kanansiipiä Keitaalla on alusta alkaen ollut tarjolla, mutta niiden suosio on jo osoittanut hiipumista, mihin varmasti Keitaalle itse maustetut herkulliset majoneesit ovat osasyyllisiä.

Huolimatta hiestä, vetisistä silmistä ja seuraavan päivän tuskasta (tai ehkä juuri niiden vuoksi) chiliburgeri on henkilökohtainen suosikkin.

Huolimatta hikoilusta ja vetisistä silmistä (tai ehkä juuri niiden vuoksi?) chiliburgeri on henkilökohtainen suosikkini.

Omakohtaisesti uskoisin, että hampurilaiset ovat se kirsikka kakussa, joka Kaivannon Keitaasta tekee paikkana loistavan. Sen tunnelma on hyvin lämminhenkinen ja välitön, mutta samalla siinä on aavistus amerikkalaisesta roadhouse-kulttuurista, johon burgerit lähtemättömästi kuuluvat. Kun paikka on vielä aivan Vehoniemen automuseon lähettyvillä, en hetkeäkään epäile, etteivätkö amerikanraudat täyttäisi kesäisin ravintolan parkkipaikkaa.

Kaivannon_keidas06

Toinen selkeä etu Keitaalle on vieraslaituri. Längelmävettä pitkin isommatkin veneet pääsevät Heposelälle ja Kaivannon laiturille. Ranta on myös paikoin niin matala ja kirkasvetinen, että uimishommat ovat varmasti kiinnostaneet monia matkaajia.

Venelaituri on kirjaimellisesti kivenheiton päässä Keitaasta.

Venelaituri on kirjaimellisesti kivenheiton päässä Keitaasta.

Nyt elokuussa kesäkausi on päättymässä ja Kaivannon Keidas siirtymässä niin sanottuun talviruokinta-aikaan. Kaivannon keidas on auki viikonloppuisin melkein jouluun asti, ja tammi-helmikuun kokonaan suljettuna. Kuulemma koulujen alkaminen näkyy selvästi kävijämäärissä, vaikkei toimintaa ilmeisestikään hiljaiseksi voikaan kutsua.

– Silloin kun käytiin ennen remonttia paikkoja mittaamassa, meille kerrottiin, että hyvä jos yksi asiakas käy päivässä, Jouni muistelee.

– Nyttemmin ei taida olla tuntiakaan ilman asiakkaita.

Kyselen vielä lopuksi hieman ravintolan ruokapolitiikkaa. Kesäisin tarjolla on viikottain vaihtuva lounas. Ainoastaan torstain menu on aina sama: hernekeittoa ja pannaria. Se on kuulemma taattu hitti, samoin kuin itsetehdyt munkit.

Rannalla mahtuu juoksemaan, leikkimään tai vaikka uimaan.

Rannalla mahtuu juoksemaan, leikkimään tai vaikka uimaan.

Tehdessäni lähtöä Hietakankaat myhäilevät, että Keitaalla on nyt selvästi ollut hyvä ja mielenkiintoinen kesä. Jopa elokuvaa on kuvattu paikalla, enkä ihmettele sitä yhtään. Harvassa paikassa yhdistyy näin hyvä ruoka kauniisiin maisemiin ja loistavaan palveluun.

Mainittakoon vielä, että tulevana lauantaina 27.8. kesäkausi Kaivannon keitaalla huipentuu Venetsialaisiin: valon, tulen ja valon juhlaan.

Yhteystiedot

Kaivannon Keidas
Lahdentie 1779
36570 Kaivanto
050 518 5017
cafento@kaivannonkeidas.fi

Kotimaisen viinin jalanjäljillä Teiskossa Tampereella

Teiskon viini sijaitsee nimensä mukaisesti Tampereen Teiskossa, muutaman kilometrin päässä Kämmenniemestä ja historiallisesta Aunessillasta, joka on helppo maamerkki. Tampereen keskustaan on reilut 20 kilometriä, joten paikka sopii kiireettömille vaikkapa pyöräilykohteeksi. Autolla tilalle pääsee helposti, mutta myös bussilla voi matkustaa perille. Ainakin keskustorilta näyttäisi bussi numero 90 kulkevan päätien varteen noin tunnissa.

Opasteet ovat kunnossa, joten ohi ei ainakaan pääse ajamaan. Paikka on auki ympäri vuoden.

Maalaismaisemaa

Saavuin paikalle parin kaverin kanssa täysin ummikkona. Päätieltä muutaman satametriä ja parkkipaikka näkyikin jo. Tervetuloa-kyltit olivat sen verran selkeät, että tiesin olevani perillä.

Ulkoa päin paikka näyttää ihan normaalilta talolta, mutta  käveltyäni käytävää pitkin takapihalle, aukeni edessä upea maalaismaisema. Pian kuului sama reipas ääni kuin soiteltuani puhelimella kohteeseen aikaisemmin.

Kioski

– Tervetuloa Teiskon viinitilalle, toivotti Titta, paikan reipas yrittäjä. Oppaaksemme saimme nuorempaa sukupolvea edustavan Kaisan, joka on mukana perheyrityksessä.

Tilan historia

– Viinitilan pitäminen on elämäntapa ja harrastus, kertoo Kaisa, joka on jo taaperosta asti repinyt viinimarjoja pensaista. Viime vuosina viiniä on myyty noin 10 000 litraa vuodessa, ja tarkoitus olisi kasvattaa tuotantoa isommaksi. Menekkiä selkeästi on, koska asiakkaita tuli kioskiin muutaman minuutin välein.

Lasihuoneessa voidaan järjestää esimerkiksi aamupalaveri.

– Tuotanto vie aikansa ja tilat ovat toistaiseksi pienet, jatkaa Kaisa.

Koko homma alkoi vuonna 1997, kun perhe muutti taloon ja aloitti viinitilan pyörittämisen. Ensimmäinen vuosi meni harjoitellessa. Myyntiin saatiin kaksi viiniä nimillä Teiskon päivänsäde ja Teiskon menninkäinen. Edelleen nämä legendat löytyvät valikoimista.

Perheen isä on käynyt aikoinaan viininvalmistuskoulun ja nykyään tila toimii yhteistyössä Hämeen ammattikorkeakoulun (HAMK) viinilinjan kanssa. Suurin yllätys oli Zilga-rypäle, joka siis kasvaa Suomessa ilman kasvihuonetta! Jos itse tästä ryhtyisin viinitarhaajaksi, tulisi mömmöistä sellaista tärpättiä ettei naapurin Perakaan sitä joisi.

Terassille mahtuu isompikin seurue

Palvelut

Kyseltyäni suuremmista ryhmistä, kuten hää- tai yritysporukoista, lupasi Kaisa räätälöidä paketit asiakkaiden tarpeiden mukaan. Piha on avara, eikä terassikaan ahdas ole. Löytyypä kotakin makkaranpaistoa varten, jos on omat eväät mukana. Kohde sopii varmasti lapsiperheille, koska penskoilla riittää pihassa ihmeteltävää. Lisäksi sisätiloissa on pienimuotoinen taidenäyttely.

Taidenäyttelyssä tauluja myynnissä

Maistelen kahvin kylkiäisinä itse tehtyjä tuulihattuja ja keksejä. Kyseltyäni ruuasta tarkemmin selviää, että varsinaista ravintolaa paikassa ei ole, mutta tilauksesta voidaan tehdä niin suurille kuin pienille ryhmille annoksia. Onnistuu esimerkiksi perheelle, jos vain soittavat etukäteen.

Ideana on, että kaikki tehdään itse, raaka-aineet läheltä tai vähintään Suomesta. Tarjolla on itse tehtyä saaristolaisleipää, pikkusuolaista ja lähitilalta tulevia juustoja. Jos kahvihammasta kolottaa, lupasivat keitellä kahvia vieraille odotellessa.

Terassilla mahtuu maistelemaan ja nautiskelemaan.

Kioskissa myydään omien viinien lisäksi lähialueen käsintehtyjä tuotteita, suomalaista designiä, kuten tilan pojan, Henrin, suunnitelemaa AIKAdesing takka-settiä.

Löytyy hyllyltä makeisiakin, jolla viimeistään saa penskat hiljaisiksi. Viinejä tai likööreitä ei Suomen alkoholilainsäädännön mukaisesti voi maistattaa ilmaiseksi, mutta ovat ostettavissa laseittain kioskista.

Makeisia ja muuta kivaa.

Tilalta löytyy useampaa erilaista valko- ja punaviiniä. Lista on nähtävissä Teiskon viinin nettisivuilta. Mielenkiintoisin oli Zaida-viini, joka on tehty Suomessa ilman kikkailua kasvavasta Zilga-rypäleestä. Ei kuulemma tarvitse kasvihuonetta, eikä talvellakaan pakko suojata mitenkään. Antaa siis puskan rehottaa rauhassa.

Luonnonoikku Zilga-rypäle joka kasvaa Suomessa

– Innokkaimmat kasvattavat kerrostalon parvekkeella muutamaa versoa, kertoo Kaisa.

Hintaluokkakaan ei päätä huimaa. Olin varautunut 30–50 euron pullohintaan, mutta ovat 10–20 euron välissä. Tarttuipa matkaan muutama tuliaispullo sekä karkkipussi. Näitä viinejä kun ei saa kotiin vietäväksi mistään muualta kuin paikan päältä!

Kaisa esittelee tilan viinivalikoimaa

Yhteystiedot:

050 5827179
teiskonviini@elisanet.fi
Sääksniementie 76, 34240 Kämmenniemi | GoogleMaps: Teiskon viini
Teiskon viinin kotisivut ja Facebook-sivut