Artikkelit

Vappuna juhlitaan roseteilla ja marjasimalla!

Vapun juhlinta on sekoitus useita perinteitä. Muinaissuomalaiset juhlivat toukojuhlaa ja sytyttivät pelloille kokkoja pahojen henkien pois ajamiseksi.

Nimensä vappu on saanut keskiajalta, jolloin 1. toukokuuta vietettiin Valpurgin pyhimykseksi julistamisen päivää. Myöhemmin vappu leimautui työläisten ja ylioppilaiden juhlapäiväksi. Keskeistä kaikelle juhlinnalle jo aikojen alusta lähtien on ollut runsas syöminen ja juominen.

Nykypäivänä suositut vappuherkut sima ja tippaleivät olivat tunnettuja jo 1700-luvun Suomessa. Mitään erityisiä vapun ruokia ne eivät kuitenkaan olleet.  Yleisenä janojuomana tarjottavaa simaa juotiin ympäri vuoden ja tippaleipiä tarjottiin esimerkiksi hautajaisissa ja muissa juhlatilaisuuksissa.

Unholaan jääneet rosetit

Nyt jo hiukan unholaan jääneillä vappuherkuilla roseteilla herkuteltiin sen sijaan yleisesti vappuna jo ainakin 60–70 -luvulla. Ja kannattaa herkutella edelleenkin, sillä ne ovat monen mielestä huomattavasti herkullisempia kuin munkit tai tippaleivät.

Rosetit ovat entistaikojen vappuherkku, joita moni on syönyt lapsuudessaan.

Rosettienkin perinne on varmasti huomattavasti pitempi, sillä resepti löytyy yhdestä suomalaisten keittokirjojen klassikosta, vuonna 1908 ensimmäistä kertaa julkaistusta Kotiruoka-kirjasta.

Rosettien tekemiseen tarvitaan rosettirauta.

Helppoja ja nopeita valmistaa

Mitkä lie olleet rosetin unohduksen syyt, ei se valmistustekniikasta ainakaan ole kiinni. Rosetit ovat nimittäin äärettömän helppoja ja nopeita tehdä; Taikinaa ei tarvitse vaivata, kohotella tai odotella, eikä pyörittelyn kanssa tarvitse pähkäillä kuten munkkien leivonnassa. Rosetteja tehdessä ei tarvitse stressata myöskään pursotuksen ja erilaisten muottien kanssa, kuten tippaleipien valmistuksessa.

Rosettien valmistamiseen ei tarvitse muuta kuin paksupohjainen kattila ja rosettirauta. Nyt vaan kipin kapin mummolan kaappeja koluamaan, ja rosettiraudat kuumiksi! Uusinakin rosettirautoja myyvät useat keittiötarvikeliikkeet.

Rosetit 

3 kananmunaa

2,5 dl kermaa

1 dl sokeria

2.5 dl vehnäjauhoja

2 rkl perunajauhoja

½ tl vaniljasokeria

Rypsiöljyä uppopaistamiseen.

Taikinaan voi lisätä vaniljasokerin sijaan myös aitoa vaniljaa, tai esimerkiksi ripauksen kardemummaa.

Sekoita kananmunat ja sokeri pehmeäksi tahnaksi. Lisää sen jälkeen jauhot ja sekoita kunnes taikina on sileää. Lisää lopuksi kerma, ja sekoita.

Kuumenna öljy kuumaksi (noin 170-180 astetta) paksupohjaisessa kattilassa. Öljy on tarpeeksi kuumaa kun pieni pala leipää ruskistuu nopeasti ja leivänpala ”sihisee” öljyssä.

Kuumenna rosettirautaa ensin öljyssä ja valuta ylimääräinen rasva pois. Jos rauta ei ole tarpeeksi kuuma, jää taikina siihen kiinni. Kiinnijääneen rosetin voi irrottaa raudasta varovasti veitsellä. Varo kuitenkin roiskuttamasta kuumaa öljyä.

Upota sen jälkeen rosettirauta taikinaan raudan yläreunaan asti. Jos rauta uppoaa liian syvälle taikinaan, ei valmis rosetti irtoa raudasta.

Nosta sen jälkeen rauta taikinasta, ja anna taikinan kuivua hetki ennen kuin upotat raudan kuumaan rasvaan. Pidä rautaa kokonaan rasvan alla hetken, ja kun rosetti irtoaa raudasta anna sen paistua kullanruskeaksi.

Nosta valmis rosetti pois öljystä reikäkauhalla ja nosta valumaan talouspaperin päälle. Rosetti on vielä pehmeä tässä vaiheessa, mutta muuttuu kuivuessaan rapeaksi. Koristele jäähtyneet rosetit tomusokerilla.

Koristele jäähtyneet rosetit tomusokerilla.

Uppopaistaminen on oikein tehtynä täysin turvallinen tapa valmistaa ruokaa. Muista kuitenkin, että öljyn sekaan ei saa mennä yhtään vettä, ja jos ylikuumentunut öljy sattuisi syttymään tuleen, ei sammuttamiseen saa käyttää vettä. Sammuta öljypalo sammutuspeitolla tai pienempi palo kattilan kannella.

Rosettien seuraksi sopii mainiosti marjoilla maustettu sima. Punaherukka antaa simalle upean, keväisen värin.

Punaherukka-sitruunasima

6-7 dl punaherukoita

250 gr fariinisokeria

250  gr sokeria

1 sitruunan mehu

4 l vettä

Pikkurillinpään kokoinen pala tuoretta hiivaa

Sokeria ja rusinoita (rusinat voi jättää myös pois)

Kesän kolkuttaessa ovella ja uutta marjasatoa odotellessa voi pakastimeen unohtuneet marjat käyttää mainosti siman valmistukseen. Marjasimaan voi käyttää ihan mitä vain kotimaisia marjoja.

Survo marjat kevyesti rikki. Lisää marjat kattilaan sokereiden kanssa, ja lisää sen jälkeen yksi litra vettä. Kuumenna kiehuvaksi ja anna kiehua hetken.

Ota sen jälkeen kattila pois liedeltä ja lisää loput kolme litraa vettä ja sitruunan mehu. Anna liemen jäähtyä kädenlämpöiseksi ja lisää sen jälkeen pieneen vesitilkkaan sekoitettu hiiva.

Anna siman käydä huoneenlämmössä noin vuorokauden. Siivilöi sima ja pullota puhtaisiin pulloihin. Lisää jokaiseen pulloon noin yksi teelusikka sokeria ja halutessasi rusinat.

Sulje pullot, mutta älä liian tiukkaan, sillä paine pulloissa kasvaa käymisen jatkuessa. Pane pullot jääkaappiin. Sima on valmista noin 5-7 päivän kuluttua.

 

Kuvat: Hanna-Mari Järvinen ja Iiris Setianto.

Kuvausjärjestelyt: Iiris Setianto.

Rosettien resepti: Kotiruoka, keittokirja kotia ja koulua varten. Otava, 1962. 25. painos.

 

Hiilikot hirvensarvessa

Kun Lakomäen Metsäkartanon emäntä Minna Kauppinen kertoi viikonloppuna leipovansa hiilikoita, kyselin heti reseptin perään. Ja tässä se tulee; Kannonkosken perinne hiilikot hirvensarvessa. Vaikka kotoa ei hirvensarvea löytyisikään, hiilikoita kannattaa Minnan reseptillä leipoa silti.

Minnalle reseptin on kertonut Kannonkosken paikallinen parantajaeukko Pertta PonTikka. Aikoinaan Kannonkoskella  leivinuuneja lämmitettiin kovinkin kuumiksi ja  ”hiilikoilla” testattiin uunin kuumuutta, rieskan tavoin. Kuumuutta juurikin hiilikot tarvitsi, jotta ne poksahtaisi ja ”jäljelle” jäisi vain ns. tyhjät kuoret. Tarinan mukaan Kannonkoskisten uunit olivat hyvinkin kuumia, mutta joissain naapurikunnissa hiilikoita joutui kääntämään kun uunien lämpö ei riittänyt, tottako vai tarua vain?

Hiilikot soveltuvat hyvin paistettavaksi myös sähköuunissa. Toki leivinuuni antaa hiilikolle oman arominsa ja silloin taikinan pitää olla hieman paksumpi, käsin leivottava.

Sähköuunilla paistettaviin Hiilikoihin tarvitset ruisjuuren, vettä, ruisjauhoa ja suolaa.

1. Sekoita ruisjuureen vettä, riippuen siitä kuinka paljon hiilikoita haluat valmistaa –> tämä on tosi löysää ruisvelliä.

2. Lisää ruisvelliin ruisjauhoa sen verran, että siitä tulee paksua velliä. Minnan vinkki: paksun vellin* koostumus on silloin hyvä, kun laitat lusikallisen leivinpaperille niin se laskeutuu tasaisesti muttei leviä pitkin paperia.

3. Anna paksun vellin kuplia yön yli. Velli hieman notkistuu yön aikana ja tämä kuuluu asiaan. Riippuen ruisjuuresta, jos näyttää siltä ettei kuplimista tapahdu niin voit lisätä hieman (teelusikallinen) hiivaa vauhdittamaan kuplimista.

4. Seuraavana aamuna, laita uuni lämpenemään maksimiin 250 astetta. Mausta paksu velli suolalla, sekoita hyvin. Nostele pellille haluamasi kokoisia kökkösiä (ruokalusikalla tai kauhalla). Jos paksu velli on notkistunut yön aikana liikaa, lisää varovasti jauhoja, jotta saat sopivan paksua velliä.

5. Uunista riippuen paista hiilikoita kovassa 250 asteen lämmössä 20-30 minuuttia. Hiilikoihin tulee hieman tummempia hiiltyneitä kohtia, jotka antavat leipäisille oman hiilikkomaisen aromin jossa on vahva rukiinen maku. Kopsauttaessasi leipäsiä pohjaan ja kuulet kumean äänen – se on merkki siitä, että leivät ovat kypsiä.

6. Anna hiilikoiden hieman jäähtyä, halkaise ja levitä voita pinnalle ja nauti!

Lakomäen Metsäkartanon herkku-hiilikot.

*Paksu velli = pysyy kasassa laitettaessa esim. ruokalusikalla leivinpaperille, mutta niin löysää ettei sitä voi käsin leipoa.

Tässä reseptissä ei ole tarkkoja mittoja, hyppysellisillä ja mututuntumalla mennään.

Lakomäen Metsäkartano
Verkkosivut

Tallenna

Tallenna

Tallenna