Artikkelit

Lehmuskukkatee ja valkoinen mansikkahillo hurmaavat borshkeiton voimalla rakennetussa luostarissa

Viettäessäni ensimmäistä kesääni Kirkkonummella reilut kymmenen vuotta sitten, kiinnittyi huomioni eräänä iltana paikallislehdessä julkaistuun pienen, vaatimattoman näköiseen ilmoitukseen.  Lyhyestä ilmoituksesta kävi ilmi, että ortodoksinen veljesyhteisö kerää rahaa kirkon katon korjaukseen myymällä borshkeittoa. Ilmoituksessa oli osoite, sekä puhelinnumero, johon saattoi ilmoittaa kuinka monta litraa keittoa haluaa.  Sekä kehotus ottaa omat astiat mukaan.

Kun uteliaana ihmisenä lähdin seuraavana lauantaina muovisanko mukanani ilmoituksen osoittamaan osoitteeseen, ei mikään valmistanut minua siihen, mikä perillä odotti.

Ensin vastassa oli automeri. Muutaman kilometrin päässä Kehä kolmoselta sijaitsevan hiekkatien varteen sikin sokin parkkeerattuja autoja oli silmänkantamattomiin.  Ihmiset kulkivat sangot kädessä jatkuvana virtana kohti kaarevaa kiviporttia, jonka takaa paljastui vanha kartanon pihamiljöö ja kartanolle johtava rehevä villilehmuskuja.

Upeita istutuksia, kukkia ja pensaita oli kaikkialla. Keltaisen, romanttisen rosoisasti rapistuneen kaksikerroksisen kartanon päärakennuksen takaa laskeutuvan tiheän kuusikujan takana sijaitseva vehreä puutarha säväytti kauneudellaan.

Pokrovan luostarin alue hurmaa kauneudellaan.

Ei olekaan ihme, että puutarhan suunnitellutta puutarhanopettaja Lisa Geijeriä ylistetään vuonna 1929 julkaistussa Suomalaista puutarhataidetta -kirjassa erityisesti puutarhan loistokkaasta kauneudesta ja järjestyksestä.

Pihalla sijaitsevaan vanhan tallin katolla komeileva kupoli ja ortodoksinen risti paljastivat kuitenkin, että nyt ei oltu ihan tavallisen kartanon tiluksilla.

Pokrovan luostarin kirkko on rakennettu vanhaan, upeaan talliin. Tallissa on toiminut myös leipomo tilan ollessa vuokrattuna Neuvostoliitolle osana Porkkalan vuokra-aluetta vuosina 1944-1956.

– Meillä on käynyt parhaimmillaan avoimien päivissä jopa 3000 ihmistä päivässä, kertoo pappismunkki Foma. Eli tungosta saattaa olla. Huhtikuisena lauantaina ruuhkaa ei ole, ja pappismunkilla on aikaa kertoa veljesyhteisön elämästä.

Isä Haritonin, alkuperäiseltä nimeltä Hariton Tuukkasen, perustama ortodoksinen veljesyhteisö on harvinaisuus Suomessa. Entiseen talliin rakennettu, vuonna 2001 vihitty kirkko on ainut  veljesyhteisön omana hankkeena perustama ortodoksinen kirkko Suomessa.  Helsingissä venäläistä ravintolaa pitänyt keittiömestari Hariton myi ravintolansa vuonna 2003, teki täydellisen elämänmuutoksen ryhtymällä munkiksi ja ryhtyi toteuttamaan haavettaan luostarin perustamisesta hankkimalla vanhan kartanotilan Kirkkonummen Jorvaksesta. Paikka sai nimekseen Pokrova; Neitsyt Marian Suojelus.

Borshkeiton ja kaalipiirakoiden voimalla

Konsuli H. A. Elfvingin entinen, 1800-luvulla rakennettu Dannebrogin tila on pitkän historiansa aikana toiminut niin kukoistavana liikepuutarhana, neuvostoliittolaisten sotatuomioistuimena, leipomona kuin kehitysvammaisten asuntolana. Kirkkonummen kunnan omistuksessa ollessa tila kärsi tulipalovaurioista ja oli pahasti ränsistynyt veljesyhteisön aloitellessa toimintaansa. Myös aikaisemmin kukoistanut puutarha oli kokonaan kadonnut, ja se piti perustaa uudelleen. Kunnostustyö vei aikaa ja rahaa. Ja siinä vaiheessa borshkeitto astui kuvaan.

Kirkon kauniit ikonit on pietarilaisten ikoninmaalauskoulujen opettajien ja oppilaiden maalaamia.

– Nämä, ja nämä ja nämä on maksettu borshkeitolla ja kaalipiirakoilla, pappismunkki Foma esittelee idyllisen kauniin kirkon holvikaarien ornamentteja ja seinämaalauksia .

Pappismunkki Foma on entiseltä ammatiltaan kokki, jolle 200 litran keiton keittäminen ei ole ongelma.

Keittoa keitetään 200 litraa kerrallaan vanhassa soppatykissä joka on muurattu paikoilleen päärakennuksen takapihalle. Isä Haritonille ja myös kokkina entisessä elämässään työskennelleelle pappismunkki Fomalle ei satojen litrojen keiton keittäminen ole ongelma.

Täysin yksin munkit eivät keittoja keittele. Mukana on vapaaehtoisten talkoolaisten joukko, joka on alusta alkaen osallistunut Pokrovan rakentamiseen.

– Olemme halunneet elvyttää talkooperinnettä, ja näyttää, että pienelläkin porukalla saa paljon aikaan, pappismunkki Foma kertoo.

Ja kaupaksi herkullinen keitto käykin. Borshkeitto-päiviä on 3-6 kertaa vuodessa ja ihmiset jonottavat omien sankojensa ja astioidensa kanssa saadakseen oman osansa perinteistä venäläistä herkkua.

Pokrovan borshkeittoa tullaan hakemaan pitkienkin matkojen päästä.

– Parhaimpina avoimien ovien päivinä olemme keittäneet ja myyneet 800 litraa keittoa, pappismunkki Foma kertoo.

Kaupaksi käyvät myös itse leivotut, herkulliset kaali- ja omenapiirakat ja muut herkut.

Perinteisiä kaalipiirakoita on aina myynnissä borshkeittopäivinä.

Veljesyhteisö hyödyntää oman puutarhan ja luonnon antimia niin paljon kuin mahdollista. Omasta ryytimaasta saadaan yrtit ja salaatit, omenapuista omenat hilloihin ja mehuihin, luumupuista luumuhilloihin. Puutarhassa kasvavat karviaiset, raparperit, vadelmat ja herukat jalostetaan myös herkullisiksi tuotteiksi, joita myymällä luostariyhteisön elämää rahoitetaan.

Myös villiyrtit ja muut luonnon antimet käytetään hyväksi. Nokkosista ja voikukanlehdistä keitetään keväisin juomaa, lehmuksenkukkaa kuivataan teeksi. Kuusenkerkkiä hyödynnetään leipien leipomisessa ja metsäsieniä säilötään satoja kiloja vuosittain.

Pokrovan veljesyhteisössä hyödynnetään luonnonantimia. Kuusenkerkkä antaa käsin leivotuille leiville hienostuneen maun.

Pokrovan erikoisuus on täysin valkoinen mansikkahillo.

– Puutarhassa viljeltävä valkoinen mansikka on sukua metsämansikalle, ja siitä tulee todella herkullinen hillo esimerkiksi aamiaiselle, pappismunkki Foma vinkkaa.

Kylään veljesyhteisöön

Pokrovassa on mahdollisuus vierailla borshkeitto-päivien lisäksi myös muutaman kerran vuodessa yleisöpäivinä ja heinäkuussa Puutarhapäivänä. Silloin tilalla on mahdollista ruokailla sekä ostaa tilalla valmistettuja tuotteita kotiin vietäväksi. Oma nähtävyytensä on pappismunkkien itse siemenestä kasvattamien tuhansien kesäkukkien loisto.

Pokrvovan luostarissa valmistetaan lehmuskukkateetä luostarin omassa puutarhassa kasvavista villilehmuksista. Teetä voi käyttää kotilääkityksenä esimerkiksi vilustumiseen.

Jos oma matka ei osu juuri noihin päiviin, kannattaa kerätä vähintään 20 hengen ryhmä, ja varata aika ryhmävierailulle etukäteen. Vierailu sisältää esittelykierroksen kirkossa ja puutarhassa sekä yhteisen ruokailun. Ryhmävierailuja järjestetään maaliskuusta marraskuuhun.  Ravintolassa syömisestä ei kuitenkaan ole kyse.

– Meillä ei ole täällä ravintolaa. Me syömme yhdessä kolmen ruokalajin päivällisen veljestön omassa ruokasalisssa trapesassa.  Vierailijat ovat meidän luona kylässä. Tervetuloa! Pappismunkki Foma toivottaa kiirehtiessään syömään yhdessä borshkeitto-päivässä auttaneiden talkoolaisten kanssa.

Yhteystiedot

Pokrovan veljesyhteistö
Elfvinginkuja 11
02420 Kirkkonummi

www.pokrova.fi

Seuraava borshkeitto-päivä on 12.5.2018. Syksyn päivämäärät ilmoitetaan myöhemmin (borshkeitto-päivänä ei ruokailumahdollisuutta).

Yleisöpäivät: 9.6.2018 ja 18.8.2018

Valtakunnallinen puutarhapäivä: 1.7.2018

Tarkista päivämäärät ja ohjeet nettisivuilta ennen Pokrovassa vierailua.

Pokrovaan on Helsingistä noin 25 km ja Kirkkonummen keskustasta noin 5 km. Perille pääsee mainiosti myös julkisilla liikennevälineillä.  Junalla tullessa Jorvaksen asemalta Pokrovaan on noin 500 metrin kävelymatka. Bussilla Pokrovaan pääsee Matinkylän metroasemalta Espoosta lähtevillä busseilla 171-174.

 

 

 

Karjalanpiirakoita leipomaa!

Ruokaretki onnittelee tänään satavuotiasta Suomea karjalanpiirakka huulessa. Hurraa Suomi!

Kannustamme kaikkia lukijoitamme leipomaan karjalanpiirakoita kotosalla.

Väsymätön leipuri, imatralainen Irma aloittaa suomalaisten perinneruokien videosarjan YouTubessa Ruokaretki -kanavallemme.

Karjalanpiirakka, tuo mainio perinteinen suomalainen herkku, jossa ohuen hapattamattoman ruiskuoren sisällä on riisipuuroa, ohraryynipuuroa tai perunasosetta eli muussia. Karjalanpiirakan juuret ovat tietysti Karjalassa, mutta sotien jälkeen piirakkaperinne levisi ympäri Suomen evakoiden mukana. Nimi ”karjalanpiirakka” syntyi silloin.

Kaikki tuntevat karjanlanpiirakan, kaupan valmiin tai sitäkin paremman, itsetehdyn herkun. Ruokaretken perinneruokaguru Irman ohjeilla piirakat syntyvät kokemattomaltakin kokilta:

AINEKSET:

Kuoritaikina:
1½ dl vettä
1 rkl rypsiöljyä
3/4 tl suolaa
3 dl ruisjauhoja
1 dl vehnäjauhoja

Riisitäyte:
2 ½ dl vettä
2 dl riisiä
7 ½ dl maitoa
1/2 tl suolaa
1 kananmuna

Vinkki: Maito voi olla täysmaitoa tai laktoositonta (piirakoista tulee vähän punaisempia). Maidottoman piirakoista saa kun vaihtaa maidon kauramaitoon, hyvä tulee niinkin.

Voiteluun: voita sulatettuna ja vettä. Maidottamiin piirakoihin margariinia.

VALMISTUS:

Valmista täyte ensin, hyvissä ajoin. Voit tehdä sen vaikka edellisenä iltana, että varmasti on jäähtynyt.

Täytteen valmistus:
1. Sekoita kiehuvaan veteen riisi ja keitä 10 minuuttia.
2. Lisää maito ja anna puuron kiehua hiljalleen 30 minuuttia välillä pohjaa pitkin sekoittaen. Jätä täyte hautumaan kannen alle 10 minuutiksi.
3. Mausta valmis puuro suolalla ja jäähdytä se.
4. Sekoita jäähtyneeseen puuroon muna.

Piirakoiden valmistaminen:
1.  Sekoita  kylmään veteen öljy, suola ja jauhot puuhaarukalla. Vaivaa taikina sileäksi ja kiinteäksi.
2.  Ripottele pöydälle ruis- ja vehnäjauhoseosta ja kaada taikina jauhojen päälle. Kaulitse taikinasta noin 1/2 cm:n paksuinen levy.
3.  Painele levystä juomalasilla kakkaroita.
4.  Aseta kakkarat kuuden kappaleen pinoihin, etteivät ne kuivu. Peitä pinot muovipussilla tai kulholla.
5.  Kaulitse kakkarat piirakkapulikalla ohuiksi pyöreiksi tai soikeiksi kuoriksi. Lado kuoret päällekkäin ja ripottele ruisjauhoja väliin. Peitä kuoripinot muovipussilla. Täytä kuoret mahdollisimman pian, jotta ne eivät tartu kiinni toisiinsa.
6.  Ota kuoret leivinpöydälle, levitä lusikallinen täytettä kuoren keskelle (1 cm paksuinen kerros täytettä) ja jätä kuoren reunoilta noin 1 cm tyhjää tilaa.
7.  Käännä vastakkaiset reunat täytteen päälle ja rypytä piirakat etusormilla.
8.  Siirrä piirakat uunipellille leivinpaperin päälle.
9. Paista piirakoita 225-250°C lämmössä noin 20-25 minuuttia.
10. Voitele piirakat sulatetulla voilla, johon on sekoitettu tilkka vettä.
11. Lado kuumat piirakat kulhoon päällekkäin ja peitä leivinpaperilla ja liinalla.

PS. Karjalanpiirakka on muuten rekisteröity Euroopan unionin aidoksi perinteiseksi tuotteeksi. Ensimmäiset kirjalliset maininnat karjalanpiirakoista on vuodelta 1686!

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Mämmien yöhön ämmien voimalla

Joka kuun kuudes päivä tempaistaan ja Syödään yhdessä, niinpä tänään vietetään Mämmien yötä. Keitetään mämmiä ämmien voimalla, juhlitaan ja tanssitaan. Kun keittää mämmiä itse, on syytä koota porukka yhteen ja tehdä samalla padalla iso satsi. Mämmin keitto on hidasta ruoanlaittoa, mutta yhdessä siitä tulee hauska rupeama.

Hardcore-mämminkeittäjät tekevät ropposetkin itse koivun tuohesta.

Jos mämminkeitto tuntuu ylipääsemättömältä, ämmät voivat kokoontua maistelemaan kaupan mämmejä. Mämmitastingissä maistellaan ensin mämmejä ihan paljaaltaan ja vaihdetaan makukokemuksia pisteiden kera.

 

Maistelun jälkeen mämmiä voi tuunata vaikka appelsiinimarmelan tai lakritsikastikkeen kanssa. Mämmi maistuu jäätelön ja suklaan kanssa, erikoisempaaa on yhdistää porteriin ja jäätelöön. Onpa kokeiltu punajuuripannacottaa mämmillä ja pekonilla.

Juomasuositukset mämmille ovat marsala, madeira, malaga-viini ja maito.

Lisää Mämmien yö tapahtumasta: http://syodaanyhdessa.fi/mammien-yo/

 

Mämmiä

1. vaihe
1½ l vettä
250 g mämmimaltaita
400-500 g ruisjauhoja
2. vaihe
2 l vettä
250 g mämmimaltaita
400-500 g ruisjauhoja
3. vaihe
1-2 dl siirappia
2 rkl jauhettua pomeranssinkuorta
1 tl suolaa
Päälle
sokerivettä (1 dl vettä/1/2 dl sokeria)

  • 1. vaihe. Kuumenna vesi poreilevaksi. Sekoita veteen maltaat ja ruisjauhot. Ripottele pinnalle hieman ruisjauhoja. Peitä kattila kannella. Anna imeltyä 1½-2 tuntia lämpimässä paikassa, esimerkiksi uunissa 50 asteen lämmössä.
  • 2. vaihe. Kuumenna vesi poreilevaksi ja lisää kattilaan. Sekoita joukkoon maltaat ja jauhot. Jatka kuten edellä ja anna imeltyä taas pari tuntia.
  • 3. vaihe. Tässä vaiheessa mämmin tulee olla löysän puuron vahvuista. Lisää tarvittaessa jauhoja. Mausta. Keitä seosta 10 minuuttia koko ajan hämmentäen varoen pohjaan palamista. Jäähdytä seos haaleaksi ja jaa mämmituokkosiin tai foliovuokiin. Jätä kuohumisvaraa noin 1/3 vuoan korkeudesta. Lisää mämmin päälle vuokiin 1-2 rkl kylmää sokerivettä kuorettumisen estämiseksi.
  • Paista uunin alatasossa 170 asteen lämmössä noin 2½ tuntia. Mämmi on parhaimmillaan muutaman päivän kuluttua. Tarjoa kylmänä kermamaidon ja sokerin kera.

Tallenna

Mikontalossa syödään perinteistä hämäläistä pitoruokaa

Virtain perinnekylän punaiset talot näyttävät komeilta sunnuntaisena aamupäivänä. Yksi taloista on pitopöydästään kuuluisa Mikontalo.

Mikontalo on alkujaan peräisin Jalasjärveltä.

Mikontalo on alkujaan peräisin Jalasjärveltä.

Viikonloppuisin Mikontalon pöytä laitetaan koreaksi hämäläiseen tapaan. Hämäläinen pitopöytä on täynnä monenlaista syötävää. Yrittäjä Matti Niemelän mukaan lähtökohtana onkin juuri runsaus.

– Pohjois-Pirkanmaan ja Etelä-Pohjammaan pramein pöytä pyritään tekemään, hän kehuu.

Matti Niemelä on kehittänyt pitopöytää jo liki kolmen vuosikymmenen ajan.

Matti Niemelä on kehittänyt pitopöytää jo liki kolmen vuosikymmenen ajan.

Erikoisuutena ovat laatikot, jotka normaalisti kuuluvat vain joulupöytään. Pitopöydässä on myös kattava salaattitarjonta ja kalavalikoima, josta löytyy niin lohta kuin silakkaakin.

Niemelä kertoo, että kesäaikaan monelle maistuvat paremmin salaattipuolen antimet, kun taas syksyn kylmetessä lautaselle raivataan yleensä tilaa laatikkoja varten.

Salaattipöydän runsautta.

Salaattipöydän runsautta.

Kerään lautaselleni vähän kaikkea. Tällä kertaa etenkin laatikoita, kun niitä en pitkään aikaan ole päässyt syömään.

Mikontalon bravuuri on Niemelän suvun reseptillä tehtävä imelletty perunalaatikko. Kyseinen ruoka jakaa monesti mielipiteet, mutta Mikontalon pöytään se kuuluu ehdottomasti.

Lautaselleni päätyi etenkin laatikkoruokia. Myös aamulla leivotut sämpylät maistuivat.

Lautaselleni päätyi etenkin laatikkoruokia. Myös aamulla leivotut sämpylät maistuivat.

– Joskus on kokeiltu, että tehdään jotain muuta kuin tämä pitopöytä. Silloin jo ensimmäiset asiakkaat kysyivät, että missä perunalaatikko on.

Itse olen syönyt imellettyä perunalaatikkoa harvoin jos koskaan, mutta tällainen maku sopii hyvin suuhun varsinkin karjalanpaistin kanssa. Rakenne on hämäläiseen tapaan löysähkö, ja laatikko on pehmeän makuinen.

Ulkomaalaisten kohdalla imelletty perunalaatikko tuo Niemelän mukaan kulttuurierot esille. Länsimaalaisille suomalainen perinneherkku harvemmin maistuu, mutta idästä tulevien matkalaisten lautaselle imelletty perunalaatikko yleensä löytää reittinsä.

Laatikot ovat lämpimän ruuan kulmakivi.

Laatikot ovat lämpimän ruoan kulmakivi.

– Porkkanalaatikko sen sijaan maistuu oikeastaan kenelle tahansa, jopa ulkomaalaisille.

Vaikka kyse onkin perinteisestä ruokapaikasta, seurataan Mikontalossa aikaa. Matti Niemelä hakee vaikutteita muun muassa Gordon Ramsayn keittokirjoista. Varsinkin arkena, kun Mikontalo toimii lounaspaikkana ja toimittaa lounaan myös liki sadalle vanhukselle, on vaihtelu tärkeää. Ranskalaisia tai muuta uppopaistettua Mikontalosta ei kuitenkaan löydy.

– Rasvakeittimen hajun sijaan täällä tuoksuu ruoka, Niemelä sanoo.

Perinteisen tapaan jälkiruoaksi on tarjolla tuoretta pullaa.

Perinteisen tapaan jälkiruoaksi on tarjolla tuoretta pullaa.

Juon vielä kahvit vastaleivotun pullan kanssa. Matti Niemelä kertoo Mikontalon historiasta. Vaikka rakennus on vanha, ei se nykysijoillaan ole ollut kuin rapiat kolmekymmentä vuotta. Talo edustaa eteläpohjalaista rakennusmallia, ja se on siirretty perinnekylään Jalasjärveltä. Talon nimi taas on peräisin metallitaiteilija Mikko Haapasalolta, joka toi hirret aikanaan Virroille.

Kierrän vielä ulkona pienen lenkin perinnekylässä. Sieltä löytyy museoita ja muuta nähtävää. Nyt syksyllä monet ovet ovat kiinni, mutta kesällä Virtain perinnekylä on oiva paikka tutustua 1800-luvun loppupuolen elämään ja maistella perinneruokaa.

Perinnekylästä löytyy myös taidetta ja museoita.

Perinnekylästä löytyy myös taidetta ja museoita.

Yhteystiedot

Ravintola Mikontalo
Perinnekylä
34800 Virrat

Aukioloajat löytyvät ravintolan nettisivuilta.
Nettisivu
Facebook