Artikkelit

Kolme maukasta vinkkiä retkeilijälle: nämä herkkuhetket kannattaa Repoveden-reissulla ehdottomasti kokea

Yhteistyössä Visit Kouvola

Kuvat: Tomi Pohja

Hyvä ruoka on onnistuneen retken tärkeimpiä tekijöitä. Niinpä into oli korkea, kun saimme Tomin kanssa aloittaa hieman erilaisten retkien sarjan Repovedelle: tällä kertaa pääosassa eivät olleetkaan Olhavanvuori, Lapinsalmi, Kirnuhuoko tai muut Repoveden luonnonnähtävyydet, vaan se, miltä Repovesi maistuu.

Hyvien ruokapaikkojen löytäminen on tien päällä aina oma haasteensa. Toivomme, että nyt alkava juttusarja tekisi siitä aavistuksen helpompaa: tämä artikkeli kuuluu laajempaan Kaakkois-Suomen ruokakohteita esittelevään sarjaan, jonka tavoitteena on nostaa esille hienojen luontokohteiden läheisyydestä löytyviä ruokapalveluita. Juttusarjan avulla jokainen voisi löytää sen juuri itselleen parhaan ratkaisun reissussa ruokailuun, oli se sitten trangialla kokkailu, valmiiseen pöytään istuminen tai mitä tahansa siltä väliltä.

Nyt itse asiaan: missä Repovedellä kannattaa syödä?

Helsinki oli jäänyt taaksemme jo aamutuimaan, ja matkamme varrella olimme poikenneet upeassa Mustilan arboretumissa sekä Lapinjärven seudulla. Niinpä kello oli jo hyvinkin lounasajassa, kun jalkauduimme Repoveden kansallispuiston pääportille eli kuuluisaan Lapinsalmen sisääntuloon. Ensimmäinen paikka, jonka haluan esitellä, löytyykin heti niiltä sijoilta.

RepoTassu: Helppo poiketa vaikka mennen tullen

RepoTassu on mainio kioski Lapinsalmen sisääntulossa, ja varmasti vähintään näöltä tuttu jokaiselle paikalla käyneelle. Itsekin olin kahvitellut RepoTassussa useaan otteeseen, mutta ruoka oli jäänyt aiemmilla kerroilla kokeilematta.

Listalla oli kolme keittovaihtoehtoa sekä aasialainen pata. Kokeiluun päätyivät kalaseljanka ja savuporojuustokeitto, jotka kumpikin osuivat napakymppiin. Reilu annos keittoa, pari palaa leipää, suolakurkkua ja kannullinen kotikaljaa luonnon lähellä nautittuna ravitsivat  mutkattomasti ruumiin. Sielun ravintoa taas oli luvassa kansallispuistoseikkailun merkeissä.

Ruokailumme aikana paikalla oli tai kävi kaikkiaan parikymmentä retkeilijää lounastamassa. Näppärä sijainti tekee RepoTassusta helpon kohteen poiketa vaikka mennen tullen, ja hintataso on kohtuullinen, kuten kansallispuiston portin ruokapaikassa tulee ollakin. Lounaan ja kahvin lisäksi RepoTassusta löytyy myös muita virvokkeita. Lisäksi jopa kanoottien varaaminen onnistuu kioskin kautta.

Osoite: Riippusillantie 55, Kouvola

Katso RepoTassun Facebook-sivu >>

Luonnossa evästeleville: Repoveden nuotiopaikat

Taukopaikkoja löytyy Repovedeltä koko joukko: muun muassa Olhavalta, Kuutista ja Lapinsalmelta löytyvät komeat tulistelupaikat. Tulistelun suhteen tulee ensimmäiseksi tarkastaa aina voimassa olevat metsäpalovaroitukset. Jos varoitus on voimassa, ei tulen tekeminen ole mahdollista, vaan tilalle pitää keksiä jotain muuta. Toinen tärkeä maastoruokailussa huomioitava asia ovat roskat. Mitä vähemmän niitä syntyy, sen parempi, ja kaikki syntyvät roskat jokainen jaksaa aivan varmasti tuoda myös maastosta pois. Nämä kaksi perusasiaa huomioimalla kaikkien on mukavampaa nauttia luonnosta ja retkiruuasta.

Me herättelimme nälkää kolmen tunnin pienellä patikalla auringon hellimässä kansallispuistossa. Tuulenvire leikkasi helteeltä pahimman terän, ja varjoissa oli suorastaan miellyttävää liikkua. Taipaleen loppupuolella nälkä alkoi taas ilmoitella itsestään, ja Lapinsalmen tulipaikalle päästyämme ryhdyimme oitis ruuan valmistukseen.

Evääksi olin suunnitellut helpon herkkuhodarin, jonka aineksiksi olin varannut juustosämpylöitä, raakamakkaraa, juustoa, paahdettua sipulirouhetta, maustettua majoneesia, sinappia ja ketsuppia.

Ensitöiksemme pilkoimme puut ja pistimme tulet. Sitten siirryimme vaiheeseen kaksi, eli raakamakkaroiden paistamiseen. Jos raakamakkaran konsepti on vieras, niin kyseessä on yksinkertaisesti makkara, jota ei ole esipaistettu valmiiksi, vaan jonka kypsennys tapahtuu kokonaisuudessaan sillä hetkellä, kun se valmistetaan nautittavaksi. Aikaa paistamiseen on siis hyvä varata hiven pidempään kuin perusmakkaralle.

Makkaroiden näyttäessä melkein kypsiltä, laitoimme aukitaitetut sämpylät hetkeksi lämpenemään niiden viereen. Sitten vain hetki odottelua, ja pääsimme kasaamaan hodarit: ensimmäisenä juustosiivu lämmitetyn sämpylän väliin ja makkara heti perään. Yhdessä sämpylän ja makkaran lämpö sulattavat juuston herkullisen pehmeäksi. Sitten, kun tämä hodarin ydin on valmis, viimeistellään se oman maun mukaan mausteilla. Itsessäni se tapahtuu järjestyksessä sinappi, kurkkumajoneesi (joskus käytän myös jalapenomajoneesia), ketsuppi ja viimeiseksi mukavan rapeat sipulirouheet. Majoneesin suhteen kannattaaa muistaa, että se on herkästi pilaantuvaa, joten pidemmillä reissuilla se kannattaa jättää pois.

Ja siinä se! Retkihodari on valmis nautittavaksi. Ruokajuoman voi valita oman maun mukaan. Kylmä maito, raikas lähdevesi, huurteinen olut tai pirskahteleva limu toimivat kaikki. Tällä kertaa juomaksi oli valikoitunut listan toinen, eli raikas lähdevesi. Ruoka oli ilmeisen hyvää ja ruokailijat nälkäisiä, sillä paljoa siinä ei puhuttu, kun hodarit katosivat retkeiljöiden naamariin.

Oli aika siirtyä jälkiruokaan, eli avata pussillinen tuoretta paikallista herkkua: Kouvolan lakritsia.

Kaikkiaan Repovedeltä löytyy 12 tulipaikkaa. Tulenteko muualla kuin näillä virallisilla tulipaikoilla on kielletty, vaikka alueella onkin lukuisia jäänteitä luvattomasta tulenteosta. Viralliset tulipaikat on selkeästi merkitty ja varustettu puuvajalla, ja ne myös löytyvät kartoista. Repoveden viralliset tulipaikat ovat retkeilijöiden käytössä ympäri vuoden ja vuorokauden. Kaikilla tulipaikoilla on järjestetty polttopuuhuolto, mutta ennen kuin tulenteko onnistuu, pääsee harrastamaan pientä liikuntaa puiden sahaamisen ja pilkkomisen kanssa. Saha ja kirves kuuluvat tulipaikkojen varustukseen.  

Eväsrepun voi täyttää pohjoisesta päin tultaessa esimerkiksi Mäntyharjulla, ja etelästä päin tultaessa Kouvolassa.

Orilammen Maja: Maistuva ratkaisu kovaan nälkään

Orilammen Maja on Repoveden alueen legenda, joka on palvellut alueella retkeilleitä ja muutoin vierailleita jo kauan ennen kuin kansallispuisto perustettiin. Orilammen Maja on perheyritys, joka on aina ollut saman perheen hallinnassa. Irja ja Väinö Siikava aloittivat vesibussiristeilyt vuonna 1957, ja sittemmin, Orilammen majan oston kautta, yritys on kasvanut kokonaiseksi lomakyläksi. Vetovastuu on siirtynyt seuraavalle sukupolvelle, joka on tarttunut reippaasti paikan kehittämiseen.

Testiryhmämme jalkautui paikalle illallisaikaan. Helteinen päivä patikointeineen tuntui painona jaloissa, nihkeytenä vaatteissa sekä janossa, joka sai ensimmäisenä tarttumaan vesilasiin. Kolmannen lasin jälkeen olo helpotti. Aivotoimintaa oli palautunut sen verran, että pystyimme syventymään paikan ruokalistaan.

Herkullisista vaihtoehdoista löysin alkuun Emännän ape -nimisen annoksen: grillattua halloumjuustoa, rapeita valkosipulitikkuja, Mustilan hilloa ja mehustettua rucolaa. Tomi otti blinin savulohella. Kohta annokset kannettiin keittiöstä pöytään. Ne todella olivat odotusten mukaiset, elleivät jopa niitä selkeästi runsaammat. Köykäisempi nälkä olisi lähtenyt jo alkuruuilla, varsinkin, kun maku oli molemmissa kohdallaan.

Ruokailun ohessa jutustelimme talonväen kanssa paikan historiasta, nykytilasta ja kävijöistä. He kertoivat, että monet Repovedellä retkeilevät käyvät pitkän retkipäivän päätteeksi syömässä Orilammella, eikä tätä kyllä tarvinnut alkupalojen jälkeen ihmetellä: kyllä niiden takia mielellään teki Lapinsalmelta pienen koukkauksen. Kuulimme myös, että Lapinsalmen riippusillan turma on näkynyt kävijämäärissä.

Pääruuaksi sitten Tomi tilasi klassikon, talon hampurilaisen. Oma valintani oli Nanan leipä, joka listan mukaan sisälsi Orilammen omassa uunissa paistettua maalaisleipää, ylikypsää, revittyä naudanrintaa, rapsakoita ruissipsejä ja aurajuustoa, hillottua punasipulia, talon bearnaisekastiketta ja maustekurkkuja. Jo listaa lukiessani arvelin, että annoskoko olisi reipas.

Nanan leipä

Talon hampurilainen

Odotellessa kertasimme Repovesi-tarinoita ja katselimme ulkona välkehtivää vedenpintaa, tuulessa keinuvia auringonkukkia ja ihmisiä, jotka yrittivät ottaa niistä kuvaa. Kotvan päästä saimme ruokapainotteisen retkemme viimeiset annokset eteemme. Arveluni piti tismalleen kutinsa: annos ei jättäisi ainakaan nälkäiseksi, varsinkaan, kun ensimmäinen suupala jo kertoi, että vatsalaukku ja makuhermot olisivat pian keskenään eri mieltä. Jotakuinkin samoilla sanoilla saattoi luonnehtia myös hampurilaista.

Jos alkuun ajatus oli sumea janosta, niin lopussa sama tila johtui hyvin sammutetusta nälästä. Istuimme nauttimassa rennosta tunnelmasta tovin, kiitimme, ja sitten olikin aika lähteä paluumatkalle kohti kotia.

Osoite: Voikoskentie 138

Katso Orilammen Majan kotisivut >>

Testaamiemme vaihtoehtojen lisäksi kannattaa vielä kysellä vaihtoehtoja maastossa tapahtuvaan ruokailuun ainakin Repovesikeskukselta ja KymiSunilta, jotka järjestävät myös retkiä puistoon. Seudulla on myös muita hyviä vaihtoehtoja herkkusuille. Poiketa kannattaa ainakin Kahvila Kaakkurissa, jossa makeannälkä talttuu vaikkapa jäätelöllä tai muhevilla korvapuusteilla. Kaakkuri löytyy Vuohijärven luonto- ja kulttuuritalolta.

Lue lisää: Retkipaikan vinkit Repoveden kansallispuistoon >>

Juttu julkaistu aiemmin Retkipaikka.fi-sivustolla.

Konneveden Mierontielle on hyvä päätyä!

Hotelli-ravintola Mierontie on Konneveden maamerkki, joka on toiminut samalla paikalla jo 1960-luvulta lähtien. Mierontiellä on siis palveltu ohikulkevia matkailijoita sekä ruokittu ja viihdytetty paikallisia asukkaita jo useamman vuosikymmenen ajan. Paikallisten asukkaiden mukaan Mierontieltä on aina lähdetty liikkeelle ja sinne lopulta päädytään – ennemmin tai myöhemmin.

Ohikulkija tunnistaa Mierontien tästä kyltistä!

Mierontie kutsui Ruokaretken tutustumaan toimintaansa paikallisen Ruokaelämyksiä-hankkeen kautta. Tämä nostalginen paikka sai helmikuussa 2017 uudet yrittäjät, kun Konnevedelle joitakin vuosia sitten paluumuuttanut pariskunta Mari Olkola ja Kari Leppänen ostivat Mierontien yhdessä Eini Sivulan kanssa. Ensimmäisen toimintavuoden aikana ravintola ja kahvila ovat kokeneet melkoisen muodonmuutoksen. Myös hotellia on remontoitu vuosien varrella ja asiakkaat kertovat yleensä nukkuneensa erittäin hyvin. Mierontien yrittäjillä päät pursuavat uusia ideoita toiminnan kehittämiseksi. Lähistöllä sijaitseva Etelä-Konneveden kansallispuisto houkuttelee seutukunnalle päiväkävijöitä ja tavoitteena on jatkossa saada vierailijat viipymään alueella entistä pidempään.

Hotelli-ravintola Mierontie on palvelujen keskittymä. Yrittäjä Mari Olkola esittelee asiamiespostin palveluja.

Mierontien tiloissa tapahtuu monenlaista, sillä ravintolan ja hotellin lisäksi yrittäjät pyörittävät asiamiespostin palveluja sekä kahviota. Entiseen Esson baariin tullaan aamu- ja iltapäiväkahville, ravintolan puolelle saavutaan päivällä lounaalle ja illalla ravintolassa on mahdollista nauttia vielä a la carte -listan annoksia baarin juomien kera. Viikonloppuisin Mierontiellä nautitaan elävästä musiikista karaoken tai vierailevan esiintyjän tahdittamana.

Mierontiellä tarjotaan syötävää aina aamukuudesta iltamyöhään.

Mierontien ravintolasalissa on tilaa ja tunnelmaa.

Mierontien keittiössä arvostetaan kotimaisia ja lähialueen laadukkaita raaka-aineita: puhtaiden lähivesien kalaa, lähilihaa, viljatuotteita sekä metsien marjoja ja sieniä. Konnevesi onkin melkoinen lähiruoan aarreaitta, sillä harvassa kunnassa on sekä oma mylly, paikallisia lihan suoramyyjiä että ammattikalastajia. Mierontien a la carte -listalle on koottu herkkuja upeista paikallisista raaka-aineista. Pizzat valmistetaan alusta asti itse ja pizzapohjaan käytetään paikallisen myllyn jauhoja. Perinteisten vaihtoehtojen lisäksi listalla on gourmetpizzoja, joiden täytteenä on mm. possumetwurstia ja kylmäsavulohta lähialueelta. Haikkuburgerin sämpylät leivotaan itse ja pihvinä on paikallista Ylämaan naudan jauhelihaa. Ja totta kai löytyy myös Haukiburgeri! Arkiaamuisin klo 6-9 kahvilan puolella on tarjolla aamupalaa myös muille kuin hotellin asukkaille sekä PuuroBaari, jossa voi eurolla syödä puuroa niin paljon kuin jaksaa.

Mierontien listalla on gourmetpizzoja, jotka valmistetaan lähialueen raaka-aineista. Kuvassa riistapizza.

Lähiburgerin täytteenä on Ylämaan naudan kokolihapihvi, punasipulihilloke ja talon majoneesi.

Mierontien sipulipihvi on kotimaisesta naudan ulkofileestä ja kastikkeena on tumma hunajakastike.

Kalalla on erityinen merkitys Mierontien yrittäjille ja kalaa tuodaan esille myös ravintolan sisustuksessa. Ravintolan katto muuttui remontin yhteydessä lainehtivaksi järveksi, jossa muikkuparven uivat. Puusta tehty kattopinta on paikallisen Jukola Industriesin suunnittelema ja toteuttama ratkaisu.  

Mierontien erikoisessa katossa lainehtivat järven aallot ja aaltojen välissä uivat muikkuparvet.

 

Konnevedellä kalastus on ollut merkittävä elinkeino ja harrastus. Nämä kylän miehet kalastivat aikanaan Konneveden koskilla.

Mierontien lounaslistalla paikallista järvikalaa tarjotaan vähintään kerran viikossa tai sen mukaan, miten Ahti luo antejaan. Lounas on kotiruokaa noutopöydästä, jossa on tarjolla salaatteja, vähintään kaksi lämmintä pääruokaa lisukkeineen sekä leipäpöydässä talon sämpylät ja paikallinen ruisleipä. Lounaaseen kuuluu myös kahvi ja jälkiruoka.

 

Mierontie haluaa myös palvella ikääntyvää väestöä entistä enemmän. Heille tarjotaan lounas edullisempaan hintaan ja mukaan voi ostaa vaikka ruisleipää valmiiksi siivutettuna. Yhteisöllisyyttä tämäkin! Niin kuin koko Mierontien toiminta! Yrittäjät toivovat, että heidän ravintolansa voisi olla ihmisille kuin toinen koti, olohuone, jossa on mukava viettää aikaa.

Mierontie on myös perinteinen pitopalveluyritys, josta voi tilata ruoat tarjoiluvalmiina mukaansa tai koko juhlien järjestelyn ja läpiviennin koristeluista loppusiivoukseen ystävällisen palvelun kera.

 

Hotelli-ravintola Mierontie

Kauppatie 45

44300 Konnevesi

P. 014 551 271

info@mierontie.fi

Kotisivut

Facebook

 Lue myös: Show ja Dinner Konneveden Siikapirtillä

 

 

Kynttiläkuusien keskellä kohoaa Wanha Waskoolimies: koe aidon Lapin maut ja tunnelma Tankavaaran Kultakylässä

Sodankylän ääretön taivas kylpi auringossa. Pakkasta hohkaava valo sai lumihangen peittämät maisemat loistamaan valkoisena. Tykkylumiset kynttiläkuuset kurkottivat korkeuksiin, ja horisontissa siinsi paljas tunturinpää. Olimme saapumassa Tankavaaraan kevättalven ensimmäisinä päivinä.

Tankavaaran Kultakylässä, Lapin legendaarisimpien kultamaiden sydämessä, vierailijat vastaanottaa ravintola Wanha Waskoolimies. Ravintolan juuret yltävät kauas menneisyyteen, mutta vuodesta 2013 sitä ovat ylläpitäneet ja kehittäneet uudet omistajat. Heidän myötään on Wanha Waskoolimies uudistunut mukavalla tavalla, vanhaa kunnioittaen.

Saavuimme ravintolan pihaan vanhempieni sekä mieheni kanssa. Pakkasessa, lumessa ja kuurassa kylpevä rakennus oli hauska näky. Olin sopinut henkilökunnan kanssa ennalta yllättäväni etelästä lomalle tulleet vanhempani koiravaljakkosafarilla, ja pian pääsinkin todistamaan, kuinka kymmenen alaskanhuskyn komea joukkio kiidätti isän ja äidin oppaineen Lapin taikamaahan kuuluisan Pyhä-Nattasen hallitsemissa maisemissa, Urho Kekkosen kansallispuistossa.

Huskyvaljakoiden kadottua horisonttiin oli minulla ja miehelläni aikeena istahtaa alas herkuttelemaan Wanhan Waskoolimiehen hampurilaisilla. Ravintolassa on rento ja rauhallinen tunnelma ja maukasta ruokaa oikeasti paikallisilla raaka-aineilla. Lisäksi jo joitakin vuosia Lapissa asuneena olen oppinut arvostamaan kattavia aukioloaikoja: Wanha Waskoolimies on auki joka päivä aamuyhdeksästä iltayhdeksään.

Valitsin listalta Sompion kalahampurilaisen ja mieheni otti jo melkeinpä kuuluisaksi tulleen Kullankaivajan hampurilaisen. Vaikka ravintolassa olisi myös hyvältä vaikuttava lounaspöytä, tulee meidän joka kerta otettua nämät samat hampurilaiset. Sompion kalahampurilaisessa on paikallista kalaa, tällä kertaa se oli haukea. Haukipihvin lisäksi muhkean maun hampurilaiseen toi kylmäsavustettu siika.

Valitse Sompion kalahampurilainen, niin saat herkutella paikallisella kalalla.

Kullankaivajan hampurilaisessa on muun muassa kittiläläistä villisikaa sekä tietenkin paikallista poroa. Lahdesta kotoisin oleva yrittäjä Marko Touru kertoo, että Kullankaivajan hampurilainen on kehitetty täysin uuteen uskoon sitten aiempien aikojen. Lihaisan hampurilaisen resepti on salaisuus, eikä ole mikään ihme, että tämä hampurilaisunelma on listan suosituin herkku. Molempien hampurilaisten välissä on reilu kourallinen myös tuoreita kasviksia, kuten purjoa ja punasipulia. Makua ja rakennetta löytyy rutkasti, ja hampurilaisen ohella on mukava napostella ihanan krouveja ranskanperunoita.

Kullankaivajan hampurilaisen nykyinen resepti on salaisuus. Siinä on kuitenkin mm. kittiläläistä villisikaa ja paikallisen paliskunnan poroa.

Tankavaara on Sodankylän keskeisimpiä matkailualueita Kullanhuuhdonnan SM-kisoineen ja Taiga Festivaaleineen. Se on myös KaamosJazzin syntypaikka. Wanhassa Waskoolimiehessä ja sen yhteydessä toimivassa Wild West Saluunassa esiintyy vuodesta toiseen nimekkäitä artisteja. Urho Kekkosen kansallispuiston ja Sompion luonnonpuiston nurkalla sijaitseva, oikeiden kullankaivajien aikoinaan perustama Kultakylä on monipuolisena kohteena oikea Lapin-kävijöiden aarre, johon pääsee helposti myös bussilla. Paikka on aivan nelostien varrella, ja silti juuri sopivasti metsässä omassa rauhassaan.

Lahtelainen Marko Touru tuli Tankavaaran Kultakylän yrittäjäksi vuonna 2013.

Wanhan Waskoolimiehen sisustus on vähintäänkin omaperäinen. Hämärän ravintolan tunnelmaa hallitsevat patinoituneet puupinnat, kultaryntäyksen historia sekä täytetyt eläimet, joista keskeisimmän kunniapaikan on saanut juokseva susi. Katonrajasta voi bongata myös riekkoja, näädän ja monenlaista muuta.

Ravintolan sisustuksesta ei myöskään Tankavaaran kullanhohtoinen historia jää piiloon. Seinillä on niin vanhoja valokuvia, esineistöä kuin lehtiartikkeleitakin vuosien varrelta, myös eri maailmankolkista. Yhden salin katto on täynnä komeita poronsarvia.

Me herkuttelimme mieheni kanssa hampurilaiset ikkunan äärellä. Ikkunasta tulvi valkoista valoa suoraan luonnosta, ja totta puhuen itse katselen syödessä mieluummin elävää luontoa kuin täytettyjä villieläimiä. Syömisen tuoksinassa näin silmäkulmassani liikettä ulkona ikkunan takana. Porohan se siellä asteli pitkin pihamaata kaikessa rauhassa.

Jos haluaa paikallisten makujen ja historiaan perehtyneen sisustuksen lisäksi sukeltaa vieläkin syvemmälle kultamaailmaan, pääsee Wanhan Waskoolimiehen sisähuuhtomossa kokeilemaan kullanhuuhdontaa jopa talvella. Minua ei kultakärpänen ole vielä puraissut, joten jätin kullanhuuhtomisen tällä kertaa väliin.

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

Herkuteltuamme vatsamme täyteen ja tutustuttuamme ravintolaan hieman tarkemmin, palasivat vanhempanikin koiravaljakkosafarilta hymyt korvissa. Heidän kanssaan pääsimme vielä nokipannukahville ravintolan vieressä olevalle kodalle, kunnes oli heidän aikansa tilata kunnon talvipäivän päivällinen Wanhan Waskoolimiehen ruokalistalta.

Asuttuani Sodankylässä vuoden ajan oli minulla mielipide, että tämä on koko Pyssykylän suuren kunnan paras ravintola. Olen edelleen samaa mieltä, tosin ihan kaikkia paikkoja en ole vielä kerennyt testata.

Vinkkinä mainittakoon, että jos ja kun herkuttelun jälkeen napa tuntuu pinkeältä, niin Tankavaaran Kultakylästä lähtee monta eripituista kävelyreittiä Urho Kekkosen kansallispuistoon. Reitit lähtevät Tankavaaran luontokeskuksen pihasta. Talvisin Kultakylän väki pitää jossain määrin auki ainakin 7 kilometrin mittaista Geologista polkua, joka nousee muun muassa Ison Tankavaaran laelle ja sieltä on maisema Pyhä-Nattaselle. Lisäksi valittavana on 1, 3 ja 6 kilometrin mittaiset rengasreitit kauneimmissa kultamaan maisemissa.

Yhteystiedot

Wanha Waskoolimies / Tankavaaran Kultakylä
Tankavaarantie 11A
info@tankavaara.fi, p. 016 626 158
Tankavaara.fi

Nurmeksen Kaneli kutsuu nauttimaan ympäri vuoden

Nurmeksen asema on seissyt paikallaan radan varressa jo 106 vuotta. Nyt kiskobussi pysähtyy asemalla kaksi kertaa päivässä. Lipunmyyntiä tai muuta VR:n toimintaa asemarakennuksessa ei enää ole, mutta silti heinäkuisena päivänä aseman odotushuone on täynnä väkeä.

Aseman odotussali on muuttunut viihtyisäksi lounasravintolaksi

Asemalla on vuodesta 2011 toiminut kahvila-ravintola Kaneli, joka tarjoaa lounasta, kakkuja ja leivonnaisia sekä tilauksesta muita ruokaan liittyviä palveluja. Kanelista saa myös erikoiskahveja, jotka valmistetaan vastajauhetuista pavuista käsityönä italialaisella Nuova Simonelli -espressokoneella.

Asema sijaitsee upealla paikalla, jossa rata kulkee aivan Pielisen rantaa pitkin. Lounaalla on tarjolla buffet, jossa on alkusalaatin lisäksi kaksi lämminta ruokaa. Lisäksi vaihtoehtoina ovat päivän burger sekä päivän keitto. Kasvisvaihtoehto löytyy lounaalta aina, välillä se on keitto tai burgeri. Jos joskus listalla ei suoraan kasvisruokaa ole, valmistetaan kasvisyöjälle sopiva annos tilauksesta.

Päivän lounasvaihtoehdot

Olimme heinäkuussa kahden lapsiperheen voimin mökiltä Nurmeksen keskustassa kauppareissulla ja kävimme Kanelissa nauttimassa lounaaksi hampurilaisia ja keittoa. Kalahampurilainen ranskalaisineen oli maukas ja pinaattikeitto sopivan täyteläistä.

Upeita kakkuja emme voineet ohittaa. Tarjolla oli useita vaihtoehtoja: mustaherukkakakkua, raparperi-marenkitorttua sekä salted caramel -juustokakkua. Näistä viimeksi mainittu sai seurueessamme suuren suosion, ja katosi lautasilta vauhdilla (kuvaa ei ehditty ottaa).

Herkulliset kakut tehdään Kanelissa itse

Yrittäjät Janne ja Sirpa Tiainen perustivat Kanelin muuttaessaan pääkaupunkiseudulta takaisin kotipuoleen. Kaneli on auki ympäri vuoden arkisin, ja suljettuna vain parina lomajaksona. Yrittäjäpariskunnan ja yhden työntekijän voimin lounasruuat ja kakkuvitriinin herkut tehdään itse paikan päällä. Leipäkin paistetaan omassa keittiössä eli tarjoillaan tuoreena suoraan uunista. Eniten asiakkaita käy kesäaikaan, kun mökkiläiset saapuvat Nurmekseen. Aseman vieressä on uimaranta ja pienvenesatama, eli Kaneliin voi saapua myös Pielisellä veneilevät.

Suuntaa Kaneliin, jos kaipaat maukasta lounasta, herkullista kakkua tai hyvää kahvia!

Yhteystiedot

Ravintola Kaneli

Raatihuoneenkatu 24

75500 Nurmes

Kanelin Facebook-sivut ja Instagram

Tallenna

Suomen parasta purilaista metsästämässä osa II: Burgeribaari Kauppuri 5, Oulu

Olin saanut vihjeen, että Oulussa on paikka, joka tulee ehdottomasti huomioida Suomen parasta hampurilaista metsästäessä. Tällaiset vihjeet tarkastetaan viipymättä. Niinpä löysin itseni pian Oulun lentoasemalta. Jos edellinen päivä etelässä oli sujunut 22 lämmössä ja auringossa, niin toista oli Oulun kostean ja viileän tuulen ensi kosketus kasvoille. Siitä lannistumatta otin kurssin kohti keskustaa ja Burgeribaari Kauppuri 5:sta.

Päivän päälle alkoi nälkä ilmoitella itsestään siihen malliin, että kurvailin lainafillarilla kohti Rotuaaria. Melko likeltä Toripolliisia yhytin sitten määränpääni. Vastapäisessä paikassa oli edellisenä kesänä tullut pistäydyttyäkin. Harmi kun tästä ei tienyt siinä vaiheessa, ajattelin.

Kuljin terassin läpi ovelle. Oven pielessä sanotaan, että kävele suoraan tiskille ja tee tilaus. Tästä huolimatta en tehnyt niin.

Istuin sen sijaan hetkeksi ensin maistelemaan paikan tunnelmaa. Sisällä soi rento rokki ja muuta tunnelmaan sopivaa musiikkia. Seinät olivat täynnä kirjoituksia ja piirroksia. Oikeastaan niistä tuli hyvin metka kokonaisuus.

Lista on täynnä erinomaiselta kuulostavia vaihtoehtoja. Kävin niitä läpi mielessäni. Aura, prkl, Kauppuri5, Chili,  BBQ, Vege ja 3 pientä possua kiinnostavat kaikki. En osannut päättää. Mietin lisää. En osannut päättää. Nousin ja kävelin tiskille.

Kerroin, että on nälkä ja kysyin, että mikä olisi paikan paras purilainen. Pienen empimisen jälkeen sainkin suosituksen: BBQ olisi monipuolisin. Tilaisin yhden sellaisen. Kaveriksi sipulirenkaita. Tämän paikan lisämyynnin luontevuudesta pitäisi jokaisen paikan ottaa oppia. Se ei ollut myyntiä, vaan erinomaista palvelua.

Nyt olimme kohdassa juoma. En osannut päättää. Vaihtoehtoja yli yli viisikymmentä. Niinpä pyysin taas suositusta. Paitsi ei IPA:a. Yltiöhumaloitujen osalta kiintiö on tullut täyteen. Oluessa voi olla luonnetta, syvyyttä ja sävyjä muutoinkin.

Sain uusiseelantilaisen oluen ja numerokyltin. Ne käsissä kävelin pyötään vartomaan ruokaa, joka seurasikin kohta perästä. Tarjoilija toivotti hyvät ruokahalut ja minä kävin käsiksi annokseen.

Omalla reseptillä tehty sämpylä oli maukas ja rapea. Samoin omalla reseptillä tehty pihvi erinomaisen mehevä ja kypsyydeltään sopivan medium. Salaatti ja tomaatti toivat annokseen sopivaa raikkautta, ja chili antoi mukavasti ryhtiä BBQ-kastikkeen soittaessa orkesteria. Burgeri katosi pala palalta, mutta hyvin nopeasti parempiin suihin.

Ja sitä myöten katosi myös nälkä. Siksipä Suomen parhaan burgerin metsästyksessä ykkössijan jakavat tällä hetkellä Burgeribaari Kauppuri 5 ja sarjan 1. osassa esitelty Kivisalmen kievari. Kauppuri 5:n lista vaatii ehdottomasti laajempaa testausta. Palaamme asiaan heti seuraavalla Oulun reissulla.

Yhteystiedot:

Kauppuri 5
Kauppurienkatu 5
90100 Oulu

Lisätiedot ja aukioloajat löydät ravintolan kotisivuilta

Helsingin Teurastamon alue on ruoan ja tapahtumien kaleidoskooppi

Ruokaretken tiimi kutsuttiin tutustumaan Teurastamon alueeseen. Kyllä, nyt puhutaan vuonna 1933 perustetusta teurastuslaitoksen alueesta, jossa varsinainen teurastustoiminta päättyi 1992. Syksystä 2012 alkaen Helsingin kaupunki on kehittänyt aluetta uudenlaisena kaupunki- ja ruokakulttuurin ytimenä. Mallia on haettu muun muassa New Yorkista ja Kööpenhaminasta.

Teurastamon alueelta löytyy paljon eri alojen toimintaa ja pienyrittäjiä. Ruokaretken hengessä keskityimme ruokaan ja juomaan, ja siinäkin meinasi tulla ähky. Retkemme lähti liikkeelle Teurastamon portilta, jonka kaikki alueelle tulijat kohtaavat ensimmäisenä.

Aloitimme alueeseen tutustumisen lounaalla Ravintola Palemassa. Alun perin muhkeiden annosten ja raavaiden duunareiden ruokala on keventänyt ilmettään ja annoksiaan, mutta Palemasta ei tarvitse lähteä nälkäisenä. Paleman keventynyt ilme on ravintolapäällikkö Kaisa Merzin veljen, Mikko Merzin, käsialaa. Moni toteaakin käydessään, että kiva kun alkuperäinen ilme on säilynyt. Onhan se, vaikka kaikki on uutta ja tarkkaan harkittua. Seinämaaleja myöten. Työmaaruokalatunnelmaa tyylikkäällä twistillä!

Palemassa raaka-aineet valitaan sesongin mukaan, valtaosa raaka-aineista tulee läheltä. Torstaisin on aina hernekeittoa pannarin kera, kuten jo vuodesta 1933. Runsaiden liharuokien lisäksi listalla on kohtuuhintaista kalaa, keittoa ja maukkaita kasvisruokia. Milla, tuo tunnettu makkaran ystävä, valitsi lautaselle oreganomakkaran.

Paleman makkarat tulevat omistaja Reima Mäenpään ja Jari Lönnbergin Harjun makkaratehtaalta.

Kasvisvaihtoehdonkin kanssa piti availla housunnappia.

Paleman kahvi tulee viereisestä rakennuksesta, Helsingin Kahvipaahtimosta, rahkamunkit paahtimon kanssa samassa rakennuksessa sijaitsevalta Leipomo Väyryseltä. Leivät leivotaan itse. Kahvin ja munkin jälkeen suuntasimmekin paahtimolle, 2014 vuoden parhaaksi pienpaahtimoksi valittuun Helsingin Kahvipaahtimoon. Tuoreen, paahdetun kahvin tuoksu on tuttu tuoksu Teurastomon alueella. Paahtimo on tuotantotila, mutta siellä järjestetään myös tutustumiskierroksia eli toisinaan tarjoutuu mahdollisuus kurkistaa kulisseihin. Paahtimon oma Päiväkahvibaari sijaitsee Puu-Vallilassa, osoitteessa Päijänteentie 29. Teurastamon lukuisissa tapahtumissa porisevat luonnollisesti paahtimon kahvipannut.

Paahtimon viereisissä tiloissa valmistetaan jäätelöä ja pastaa. Niihin emme tällä kertaa päässeet tarkemmin tutustumaan, mutta voin vakuuttaa, että kannattaa. Jädelinossa valmistetaan italialaista artesaanijäätelöä, pieniä eriä joka päivä. Valikoimassa on yli 60 makua, joista päivittäin myynnissä on aina 12 erilaista. Ryhmille Jädelino järjestää jäätelömaistiaisia ja lapsille syntymäpäiväjuhlia. Hei, kuka enää haluaa lähteä pikaruokalaan kekkerien pitoon? Vaelsan tuorepastoja pääsee maistelemaan Teurastamon tapahtumissa ja niitä on myynnissä myös Helsingin ruokakaupoissa. Vaelsalla on oma ravintola Helsingin Torikorttelissa, vink vink.

Väyrysen leipomolla päivä alkaa 05.00 aamulla. Eli vieraillessamme paikan päällä lounaan jälkeen, viimeisiä leipiä pakattiin jo vietäväksi pääkaupunkiseudun ravintoloihin ja kauppoihin. Väyrysen leipomo aloitti toimintansa Teurastamolla 2013. Leipomon juuret ulottuvat vuoteen 1908, nykyisen omistajan Mika Väyrysen isoisoukki Pekka Väyryseen, jonka leipomista pikkumunkeista kaikki sai alkunsa. Munkkien ja palkitun Runebergin tortun lisäksi Väyrysen leipureiden käsissä syntyy monenlaista leipää, ruislimppusta rieskaan.

Kun kiireisin lounasaika oli ohi, Teurastamon Kellohallin ravintolassa pyöritettiin täyttä vauhtia seuraavan päivän lammaskoftaa eli lammaspullia. Kellohallin lounasta tarjoillaan maanantaista perjantaihin klo 11.00 – 14.00. Perjantaisin Kellohallin valtaa eri maiden katuruokakulttuuri, Street Food Friday on muodostunut Teurastamon alueen klassikoksi.

Wilman käsissä syntyvät huomisen lounasherkut.

Grilliruoasta ja rauhallisen hitaasta savustusmetodista tunnetun B-Smokeryn sivussa on piskuinen baari; B-Side Bar. 50 paikkaa sisällä, tuplat terassilla. Kaksi vuotta sitten avautunut baari näyttää siltä, kun se olisi ollut täällä Teurastamon kupeessa aina, tai vähintääkin 70-luvulta asti. Baarin perustajat halusivat sellaisen baarin, jossa itse haluaisivat käydä. Moni muukin haluaa käydä täällä, ja 2015 B-Side Bar valittiin vuoden baariksi. Paikka on erikoistunut amerikkalaisiin bourbon-viskeihin. Kattavan viskivalikoiman lisäksi lasin täytteeksi saa monen sorttista käsityöläisolutta ja cocktaileja. Ja tietysti viereisestä B-Smokerystä järjestyy huikopalaksi savustettuja herkkuja.

Päivän kierros päättyy entisen saippuatehtaan tiloissa toimivaan tislaamoon. Sataan vuoteen Helsingissä ei ole ollut tislaamoa, mutta nyt on. Eikä mikä tahansa, The Helsinki Distilling Company on ensimmäinen yksityinen tislaamo Helsingissä. Ja aika lailla alkajaiseksi nappasi The Spirit of The Year 2016 –kilpailussa kultaa Helsinki Dry Ginillään.

Meidät otti vastaan irlantilainen Séamus Holohan, joka perusti tislaamon yhdessä nuoruudenystäviensä Mikko Mykkäsen ja Kai Kilpisen kanssa. Idea oli muhinut kolmikon päässä jo vuosia, 2014 aika oli kypsä.

Pääsimme ihailemaan uutuuttaan kiiltelevää pannua, joka mahdollistaa tuotannon tuplaamisen. Täällä valmistuu palkitun ginin lisäksi viskiä, akvaviittia ja apple jackia (suomalaisversio calvodosista) sekä Helsinki Long Drinkiä. Apple jackin omenat tulevat Lohjalta , Södermalmin tilalta. Muiden juomien raaka-aineina käytetään kotimaisia jyviä, marjoja ja mausteita, kuten kuminaa. Tislaamon oma lonkero on valmis sekoitus tislaamon omaa Helsinki Dry Giniä sekä pinkkiä greippimehua. Kesällä lonkero sujahtaa myös viereisen Jädelinön jäätelöön.

Kaikki tuotteet valmistetaan ja pullotetaan käsin omissa tiloissa. Tislaamon kapasiteetti on 1 000 litraa eli 2 000 pulloa viikossa. Tislaamon ensimmäinen viskierä pullotetaan syksyllä 2017.

Tislaamolla järjestetään perjantaisin klo 17.00 avointen ovien kierroksia.

Teurastamon alueelta voi vuokrata saunan, ostaa makkarat ja muut tykötarpeet, grilli on vapaassa käytössä, välineet voi vuokrata parin euron maksua vastaan pihan Liiteristä (liiteri.net). Täällä voi osallistua läkähdyttävään määrään erilaisia ilmaistapahtumia, fiilistellä terassilla tai tutustua yrityksiin järjestetyillä kierroksilla.  Tätä lisää koko Helsinkiin ja muualle Suomeen!

Kesän tapahtumia:

Sideways Festivaali 9. – 10.6.2017

Runsaan artistikattauksen lisäksi musafestareilla ei nälkä yllätä. Ympäri festarialuetta löytyy lukuisia baareja ja ravintoloita, joista löytyy mm. Brooklyn Breweryn oluita, Garage-lonkeroita, luomuviinejä, samppanjaa, kahveja, maukkaita drinkkejä, alkoholittomia vaihtoehtoja, pizzaa, burgeria, crepejä, raakakakkuja, poke bowleja, falafeleja, tacoja, burritoja, vegaaniherkkuja, fish & chipsejä, snackseja, aasialaisen keittiön makuja Thaimaasta ja Indonesiasta sekä paljon muuta.

sidewayshelsinki.fi

Teurastamo sijaitsee Helsingin Kalasataman ja Sörnäisten kupeessa:

Työpajankatu 2, 00580 Helsinki.

Kotisivut Teurastamo.com
Tapahtumat ja tuoreimmat tarinat Teurastamon Facebook-sivuilla.
Instasssa TeurastamoHelsinki #teurastamo

 

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Iloisen rempseää palvelua Savon sydämessä: Ravintola Hetki, Rautalampi

Rautalammin kirkonkylän läpi kulkiessa katseen vangitsee korkealle nostettu keltainen kyltti aivan kirkon vieressä: Ravintola Hetki 100 m. Ravintola Hetki ei näy päätielle eli Rautalammin raitille, joten opasteet ovat enemmän kuin tarpeen. Ravintola sijaitsee kunnantalon alakerrassa ja sisäänkäynti on piilossa rakennuksen takana. Matalaan ravintolasaliin on kuitenkin löytänyt tiensä joukko asiakkaita. Lounaspaikassa tapaavat niin haalaripukuiset työmiehet, kravattikaulaiset virkamiehet kuin lähitalojen ikäihmiset.

Ravintola Hetkessä asiakkaita palvellaan iloisen rempseästi, vas. yrittäjä Titta Tarvainen.

Ravintola Hetki on mukana Rautalammin kunnan hallinnoimassa Ruokaelämyksiä-hankkeessa, joka kutsui Ruokaretken tekemään juttua paikallisista lähiruokayrityksistä. Ravintola Hetki jatkaa edeltäjänsä Piilopirtin jalanjäljissä tarjoten asiakkailleen lähiruokalounasta, pitopalvelua ja leivonnaisia.  Joulukuussa 2015 aloittaneet uudet yrittäjät Titta Tarvainen ja Henriikka Miskala ovat molemmat Rautalammin tyttöjä, Henriikka vain teki ensin melkoisen lenkin maailmalla ennen kuin asettui takaisin kotiseudulleen. Titta puolestaan on työskennellyt saman katon alla jo yli kymmenen vuotta eli myös kahden edellisen yrittäjän aikana.

Ravintola Hetkessä asiakas tulee heti huomatuksi ja palvelu on iloisen rempseää. Ikäihmisiä autetaan tarjottimien kantamisessa, työmiesten kanssa nauretaan ja vitsaillaan ja samalla asenteella palvellaan kaikkia asiakkaita vauvasta vaariin. Iloisen vastaanoton jälkeen asiakas pääsee nauttimaan Hetken tarjottavista. Päätuote on lounas seisovasta pöydästä, jossa on tarjolla runsas salaattivalikoima, keitto, kaksi pääruokavaihtoehtoa, itse tehty leipä ja lisäksi jälkiruoka sekä kahvi tai tee.

Lounaan salaattipöytä on värikäs ja monipuolinen.

Kesällä Ravintola Hetkessä voi lounaan lisäksi tilata annoksen paistettuja muikkuja.

Hetken ruokafilosofia on yhdistelmä lähiruokaa ja eksoottisempia makuja. Yrittäjä Titta Tarvainen on lähiruoan ystävä ja hän kokkaa mielellään perinteisiä suomalaisia ruokalajeja. Ravintolassa käytetään mahdollisimman paljon lähialueen kalaa, kasviksia ja marjoja. Lounaan toinen pääruoka on siis aina perinteisempi, mutta toisen vaihtoehdon makumaailma voi tulla kauempaa. Yrittäjä Henriikka Miskala on työskennellyt Itämerellä ja asunut pitkään Intiassa, joten hänen mukanaan keittiöön kulkeutuu eksotiikkaa, joka näillä leveysasteilla on harvinaista. Keittiössä käytetään eksoottisia mausteita, joilla lähiruokaan saadaan luotua itämaisia vivahteita.

Lounaaseen kuuluu myös jälkiruoka, joka kuvauspäivänä oli paahtovanukas.

Ravintola Hetken päätuote on lounas, mutta vitriinissä on aina myös itse tehtyä kahvileipää ja pientä suolaista kahvila-asiakkaille. Hetkessä pyöräytetään päivittäin lounaalle tuoreet patongit tai sämpylät ja loihditaan erilaisia suolaisia ja makeita leipomuksia tilausasiakkaille. Ravintolasta voi tilata täytekakut yritys- tai perhejuhliin ja tarvittaessa Hetken tiimi hoitaa myös tarjoilutyön alusta loppuun. Juhlia toteutetaan sekä ravintolan omissa tiloissa että asiakkaan valitsemassa paikassa. Tilaisuuksien menu räätälöidään teemaan sopivaksi yhdessä asiakkaan kanssa.

Hetkestä voi tilata myös täytekakkuja yritys- ja perhejuhliin.

Ravintola Hetki sijaitsee keskellä Rautalammin kirkonkylää, josta on noin 10 km matkaa Etelä-Konneveden kansallispuiston patikkareiteille Kalajan kierrokselle ja Kolmen vuoren vaellukselle. Kansallispuiston kävijät voivat noutaa Hetkestä retkieväitä, kunhan tilaus tapahtuu edellisenä päivänä. Hetken kautta melojat ja retkeilijät voivat vuokrata myös saunatiloja, jotka sijaitsevat viereisessä talossa. Ravintola Hetkeen on Äijäveden rannasta n. 200 metriä.

Ravintola Hetki on sisustustyyliltään värikäs ja retrohenkinen.

 

Ravintola Hetki

Alatie 8

77700 Rautalampi

P. 050  4521 519

info@ravintolahetki.fi

Kotisivut

Facebook

Suomen parasta purilaista metsästämässä, osa 1: Kivisalmen Kievari

Pari vuotta sitten jutustelin kesäloman alkupuolella vanhan kaverin kanssa. Jossain kohtaa keskustelu kääntyi ruokaan, ja hän mainitsi itselleni uuden ruokapaikan kehuen sen burgerit ylisanoin. Sama kuvio toistui seuraavien viikkojen aikana pari kertaa. Uteliaisuuteni kasvoi, ja niinpä tuo jo siinä kohtaa nimeltäkin mieleen jäänyt paikka, Kivisalmen kievari, piti lähteä tarkastamaan.

Kivisalmen kievarin kerrotaan olevan rantakievari maukkailla burgereilla ja kylmillä huurteisilla. Kievarin löytää nimensä mukaisesti Kivisalmesta, Rautalammin ja Konneveden kuntien sekä Etelä- ja Pohjois-Konneveden rajalta, kuvankauniista paikasta. Avoinna paikka on vain kesäisin, ja sitä pyörittää joukko nuoria yrittäjiä.

Ensikohtaaminen ylitti kaikki odotukset. Terassi, jonka kautta kievariin oli käynti, oli täynnä. Kävimme sisällä tilaamassa ja palasimme pöytään jututettuamme omistajia pienen tovin. Odotellessa kuuntelin, kuinka paikalla oli niin paikallista väkeä istumassa kesäiltaa, hieman loitompaa vasiten purilaiselle tulleita kuin lähijärvien mökkiläisiä, osa veneillä, osa autoilla tulleita.

Kohta oli totuuden hetken aika. Eteen kannettiin komea annos. Tartuin aseisiin, leikkasin ensimmäisen palan ja annoin makuhermoille työrauhan.

Toistin saman, ja se alleviivasi ensimmäisen suupalan havaintoa: lupsakka porukka nuoria yrittäjiä loihti burgerit, jotka paitsi vastasivat tuttujen kuvauksia makuelämyksistä, kipusivat myös omalla listallani kotimaan purilaispaikkojen terävimpään kärkeen.

Tuolloin Ruokaretki oli vielä tulossa ollut haave, joten en kuollaksenikaan muista annoksen nimeä, mutta ainoa harmittamaan jäänyt asia oli se, ettei samalta istumalta jaksanut syödä toista.

Uusinnan aika tuli sitten viime kesän lopulla. Parkkipaikalla oli nytkin pitkä jono autoja. Terassilta kaikui kutsuvasti hilpeä puheensorina. Sisällä odotti tuttu miljöö ja uusia kasvoja; omistajajoukossa oli tapahtunut pientä muutosta, ja sitä myöten listaa oli päivitetty hieman uuteen uskoon.

Peruskonsepti oli kuitenkin säilynyt, ja yhtälailla uusi jengi oli kaikilla mittareilla miellyttävä kohdata. Vaihdoimme siinä muutaman sanan ja he pyysivät myös kommenttia valitsemastani oluesta, jonka etiketissä tuijotti itse avarauuskissa. Sitä oli nimittäin tilattu koe-erä, ja uusinta oli pohdinnassa.

Niin – se annos! Tällä hertaa rohkaisin mieleni ja valitsin Lihansyöjä-nimisen burgerin. Brutaalia nimeä kantavassa purilaisessa on briossisämpylän sisälle pakattu talon naudanlihapihvi, pekonia, juustoa, nyhtöpossua talon marinadissa, kastiketta ja paahdettua sipulia. Kaverina sillä oli maalaisperunat Kivisalmen tyyliin.

Kun annos kannettiin eteeni, tuumin, että ainakaan se ei jättäisi nälkäiseksi. Sen pidempiä ihmettelemättä kävin kimppuun, ja taas talon keittiö onnistui kutkuttelemaan mielihyvähermosoluja heti ensi puraisusta. Pala kerrallaan tuo mestariteos katosi suuhuni samalla, kun ihastelin kohti horisonttia painuvan auringon värjäämää järvimaisemaa.

Ruokaretkeltä vahva suositus tälle kesäravintolalle. Jos tuttu meno jatkuu tulevanakin kesänä, niin talo voi sanoa tarjoilevansa allekirjoittaneen mielestä maan parhaan burger-kokemuksen.

Yhteystiedot

Kivisalmen kievari
Rautalammintie 1935
44350 Istunmäki

Facebook-sivut

Ravintola Wille - Olohuone ja keittiö

Hyvää ja kaunista Äänekoskella: Wille – Olohuone ja keittiö

Kävin Willessä ensi kertaa viime elokuussa, kun kahvila-ravintola oli virallisesti ollut auki vajaan viikon, ”harjoiteltuaan” Äänekosken vilkkaimman musiikkitapahtuman eli Keitelejazzin aikaan ravintolointia pop-up-meiningillä. Tämä upeaksi remontoitu paikka houkutti välittömästi.

wille-krysanteemit

Ihastuimme heti ravintolaan niin sisältä kuin ulkoa. Ei voi mitään, mutta 1800-luvun puutaloissa on sitä jotain. Ja kun siihen vielä lisätään herkullisia makuja ja tuoksuja…

willen-ruutulattia-upenykanen

Kun avara ravintolasali vielä hehkui keltaisen Birger Kaipiaisen Kiurujen yö-tapetin kajossa ja puulattia oli ihastuttavasti ruutumaalattu, olin aivan myyty. Teetä tai kahvia ja jotain makeaa? Ehei, lounasnälkä voitti.

Wille - Olohuone ja keittiö

Seuralaiseni valitsi makkaroiden ja hapankaalin kruunaaman annoksen. Minä nautin tuolloin kausivihanneksesta eli kukkakaalisopan pehmeästä mausta.

Seuraavallakin visiitillä olin liikkeellä lounasaikaan, joten olin valinnan edessä: maistaako tällä kertaa Willen nimikkoannoksiksi muodostuneita vohveleita vai… No, ei se lopulta niin vaikea valinta ollut.

wille-konneveden-muikut

Ravintolan emäntä ja isäntä pyrkivät käyttämään läheltä saatavia raaka-aineita mahdollisuuksien mukaan, mutta näin alkutaipaleella tuottajissakin on vielä hakemista. Onnekseni lounaalla oli tarjolla naapurikunnan kalaa eli ihania Konneveden muikkuja…. Ehdottomasti siis niitä! Muikut eivät olleet ihan viereisestä järvestä eli Kuhnamosta tai Ala-Keiteleen puolelta, mutta hyvin läheltä kumminkin eli naapuripitäjästä. Sieniä ja marjoja on ravintolaan onnistuttu saamaan lähempääkin. Leivonnaiset valmistuvat Willen omassa keittiössä.

wille-timohonkonen-paivipeltola

Ravintolaa luotsaava omistajapariskunta Timo Honkonen ja Päivi Peltola käytti lukemattomia työtunteja käytössä kuluneen, 1880-luvulla rakennetun Harjulan remontointiin, mutta kuuleman mukaan myös talkooapua oli tarjolla. Olin itse käynyt rakennuksessa edellisen kerran vuotta aiemmin kesällä, kun korkeat huoneet olivat vielä Äänekosken kaupunginmuseon käytössä. Kun kaupunki vuoden 2015 lopulla myi Harjulan, siirtyivät museon kokoelmat siirtyivät tästä myös Kuntala-nimellä tunnetusta rakennuksesta varastoon, odottamaan parempia museoaikoja.

Willen historiaa

Viehättävä Wille – Olohuone ja keittiö sai nimensä rakentajansa, Sumiaisissa syntyneen Wille Rutasen (1858–1911) mukaan. Alun perin rakennus oli hänen asuintalonsa. Wille Rutanen Wille ehti paiskia ennen liikemiesuraansa töitä myös esimerkiksi suosikkialuksellani, nyt jo yli satavuotiaalla (1878) höyrylaiva s/s Keiteleellä. Rutanen testamenttasi toisen talon ohella tämän rakennuksen Äänekosken kunnalle ja toivoi tästä sairaalaa, mutta sen sijaan Harjula palveli ennen ravintola- ja museouraansa kuntalaisia ja kaupunkilaisia muun muassa tehtaan kouluna, kunnallistoimistona, säästöpankkina, kirjastona ja huonekaluliikkeenä.

Willen nimikkoravintola löytyy aivan Äänekosken keskustasta, puiston laidalta Viiskulmasta. Puiston toisella laidalla pääsee tutustumaan Äänekosken taidemuseoon. Wille Rutanen oli Äänekoskella tunnettu paikkakunnan hyväntekijänä, joten eiköhän hänen hengenperintöään seuraamalla tässäkin olohuoneessa ja keittiössä tehdä vielä paljon hyvää! Ainakin minulle jäi erittäin hyvä maku suuhun.

Ensi kerralla aion maistaa niitä mainetta niittäneitä, belgialaistyyppisiä vohveleita, oli listalla mitä muuta hyvänsä.

Wille – Olohuone ja keittiö

Äänekoskentie 311
44100 Äänekoski
Willen kotisivut
Willen Facebook-sivu

Frantsilan Luomuyrttitilalta löytyy parannuskeino flunssan lisäksi nälkään

Puutarha on täynnä erilaisia yrttejä. Olen Hämeenkyrössä Frantsilan Kehäkukan vieressä olevalla näyteyrttitarhalla, jota ravintola Kehäkukka käyttää myös maustamiseen. Puutarha on tarkoitettu lähinnä opiskelua varten, mutta nyt saan luvan maistaa joitain kasveja, sillä oppaanani on Frantsilan Luomuyrttitilan perustaja, Virpi Raipala-Cormier.

– Yrttien mauilla on omat rohdolliset vaikutuksensa, hän kertoo.

Useat maustekasvit ovat Raipala-Cormierin mukaan rohtoja. Kaikilla maustekasvien mauilla on terapeuttinen vaikutus. Makeat maut auttavat esimerkiksi pernan, vatsalaukun ja haiman toimintaan.

Oppaani antaa minulle palasen saksankirveliä. Se maistuu yllättävän paljon lakritsilta. Sopisi vaikka jälkiruoaksi. Makeiden yrttien lisäksi muillakin mauilla on kuulemma rohtovaikutuksensa.

Frantsilan Luomuyrttitilan perustanut Virpi Raipala-Cormier tuntee kasvien parantavat vaikutukset.

Frantsilan Luomuyrttitilan perustanut Virpi Raipala-Cormier tuntee kasvien parantavat vaikutukset.

– Pikantit maut, joita löytyy esimerkiksi piparjuuresta, sinapista ja pippureista, laittavat keuhkot toimimaan paremmin. Monet ovat myös desinfioivia keuhkorohtoja, Raipala-Cormier kertoo.

Opin monta uutta asiaa, kuten että karvaat maut ovat sydämen ja verenkierron makuja, joita löytyy esimerkiksi rosmariinista, ja että oregano eli mäkimeirami on maukas luonnonyrtti, joka on myös lämmittävä kasvi.

Maistelemme erilaisia yrttejä. Monet ovat tuttuja maustehyllyiltä, mutta osa on vieraampia. Yrteistä myös löytää paljon uusia makuja, kun niitä oikein tietoisesti maistelee.

Yrttipuutarha on Pappilajoen varressa.

Yrttipuutarha on Pappilanjoen varressa.

Seuraavaksi kuljemme puutarhan vieressä olevan Kehäkukka-ravintolan takaterassille, josta aukeaa hienot näkymät. Maisema Pappilanjoen rannassa on rauhoittava.  Kesällä järjestetään myös veneretkiä M/S Purimolla, joka risteilee Yrjölän marjatilan ja Kehäkukan välillä ja aina Siuroon asti.

Lounas Kehäkukassa

Kasvisravintola Frantsilan Kehäkukka.

Kasvisravintola Frantsilan Kehäkukka.

Astumme sisään ravintola Kehäkukkaan. Kehäkukka on eräänlainen Frantsilan ensimmäinen portti, josta saa paitsi maittavaa kasvisruokaa, myös lukemattomia erilaisia Frantsilan yrttitilan tuotteita.

Lounas on täynnä väriä. Salaattipöydästä löytyy vihersalaatin lisäksi muun muassa syksyinen pastasalaatti ja intialainen kaalisalaatti. Pääruokana on kasviskiusausta, rakuunaporkkanoita, papu-kasviskiusausta ja kasvislasagnea. Yritän parhaani mukaan saada lautaselle mahtumaan kaikkea.

Kehäkukan emännän Tiina Ahosen mukaan kasvisruoan ei tarvitse muistuttaa liharuokaa.

Kehäkukan emännän Tiina Ahosen mukaan kasvisruoan ei tarvitse muistuttaa liharuokaa.

Kasvisruokaan on joskus vaikea saada makua, mutta tällä kertaa ruoka on täynnä tuoreita makuja. Eri ruokalajeja yhdistää yrttien runsas määrä. Aion viedä opin mukana myös omaan keittiööni, sillä vaikka syön lähinnä kasvisruokaa, on välillä hankalaa löytää siihen riittävästi erilaisia sävyjä. Ruokahan on parhaimmillaan paitsi maukasta myös mielenkiintoista – ja siihen Kehäkukan kasvislounas yltää loistavasti.

Ravintolan emäntä Tiina Ahonen kertoo, ettei kasvisruokaravintola Hämeenkyrön kokoisella paikalla ollut aivan itsestään selvä asia, kun ravintola vuonna 1987 perustettiin.

– Kauheasti oli sellaista puhetta, että mitä tämä kasvisruoka on, minä en syö pupunruokaa, mutta sitä ei kuule enää ollenkaan.

Tiinan mukaan lähes kaikki lounasruokailijat ovat sekasyöjiä. Kasvisruoka maittaa lähes kaikille, ja kysymällä saa myös esimerkiksi vegaanisen vaihtoehdon. Itse asiassa tänään koko lounas on vegaaninen.

Kehäkukan emäntä Tiina Ahonen kerää Frantsilan Luomuyrttitilan tuotteita ostoskoriin.

Kehäkukan emäntä Tiina Ahonen kerää Frantsilan Luomuyrttitilan tuotteita ostoskoriin.

Jälkiruokana on marjarahkaa, jonka kanssa otan kupillisen Ystävyyden yrttiteetä, joka on oikeastaan koko Frantsilan yrttitilan alkupiste, sillä Virpi Raipala-Cormier kehitti sen jo 14-vuotiaana.

Virpi Raipala-Cormier kehitti ensimmäisen teereseptinsä jo 14-vuotiaana.

Virpi Raipala-Cormier kehitti ensimmäisen teereseptinsä jo 14-vuotiaana.

– Keräsin yrtit, kuivasin ne, laitoin pusseihin ja annoin ystäville sekä läheisille. Siitä nimi tuli, Ystävyyden yrttitee, hän kertoo.

Frantsilan Luomuyrttipellot

Herkullinen lounas on takana ja lähdemme tutustumaan muutaman kilometrin päähän Frantsilan yrttipelloille, joissa moni tuotteista saa alkunsa. Nyt oppaakseni lähtee Anna Karhu-Cormier.

Hän kertoo olevansa ammatiltaan kuvataiteilija, mutta siirtyneensä Frantsilan tilalle avioiduttuaan Virpi Raipala-Cormierin pojan, Jupiterin kanssa. Anna kertoo opiskelleensa Virpin järjestämällä kurssilla fytoterapiaa eli lääkeyrttejä hyödyntävää yrttiterapiaa.

Pysähdymme matkalla Frantsilaan kuuluvan Hyvän Olon keskuksella, jossa järjestetään erilaisia kursseja ja kokkaillaan kasvisruokaa. Tänään pöytä ei ole katettuna, sillä keittiössä vasta valmistaudutaan tekemään ruokaa huomista varten. Ruokaretkeilijöitä kiinnostavat todennäköisesti etenkin kasvisruokakurssit, joilla Hyvän Olon keskuksen emäntä Aija Lento opettaa itämaisia kasvisruokareseptejä.

Frantsilan Hyvän Olon keskus on Virpi Raipala-Cormierin entinen kotitalo, joka nykyisin toimii kurssikeskuksena.

Frantsilan Hyvän Olon keskus on Virpi Raipala-Cormierin entinen kotitalo, joka nykyisin toimii kurssikeskuksena.

Jatkamme idyllisessä maalaismaisemassa kohti yrttipeltoja. Karhu-Cormier kertoo, että Hyvän Olon keskuksesta yrttipellolle kulkee myös teemaan sopiva luontopolku, Yrttipolku. Polun varrelta voi löytää erilaisia suomalaiseen luontoon kuuluvia yrttikasveja.

Frantsilan peltojen kehäkukat ovat alkavasta syksystä huolimatta täydessä loistossa. En ihmettele, että tästä on saatu nimi ravintolallekin. Suuri osa vuoden sadosta on jo kerätty. Yrttien kerääminen on käsityötä, ja pellolla on tälläkin hetkellä töissä useampi käsipari, jotta erilaisiin Frantsilan yrttitilan tuotteisiin saataisiin raaka-aineita.

Anna Karhu-Cormier kerää kehäkukkia Frantsilan pellolta.

Anna Karhu-Cormier kerää kehäkukkia Frantsilan pellolta.

Anna Karhu-Cormier ojentaa minulle kauniin purppuranpunaisen kukan, joka on nimeltään kaunopunahattu. Frantsilassa kaunopunahattua on viljelty Hämeenkyrön luomupelloilla jo vuodesta 1982.

– Tästä on apua immuniteetin vahvistamiseen ja saattaa jopa tuntua puuduttavalta suussa, hän sanoo.

Maistan rohkeasti. Suuni todellakin tuntuu puutuvan. Jos en tietäisi, luulisin kasvia myrkylliseksi, mutta se kuuluu olevan lähinnä flunssanhoitoon tarkoitettava yrtti.

Tumma sadepilvi vyöryy uhkaavasti päällemme. Nyt on lähdettävä, ennen kuin sade kastelee niin läpimäräksi, että flunssaa hoitaville yrteille tulee oikeasti tarvetta.

Auringonhattu puuduttaa suuta. Sitä käytetäänkin hengitystieinfektioiden hoitoon.

Kaunopunahattu puuduttaa suuta. Sitä käytetäänkin hengitystieinfektioiden hoitoon.

 

 

Yhteystiedot

Frantsilan Luomuyrttitila

Osoite: Tippavaarantie 6, 39200, Kyröskoski

Nettisivu

Facebook

Frantsilan Kehäkukka

Osoite:  Yrjö-Koskisentie 1, 39100 Hämeenkyrö

Nettisivu

Facebook

Frantsilan Hyvän Olon keskus

Osoite: Kyröspohjantie 320, 39100 Hämeenkyrö

Nettisivu

Facebook

Café Herkkuhetki tarjoaa enemmän kuin kahvia

Olen viime aikoina kulkenut paljon Kuopion ja Tampereen väliä. Matkalla on hyvä pysähtyä tauolle ainakin kerran. Tällä kertaa poikkesin hieman 9-tieltä Orivedellä sijaitsevaan Café Herkkuhetkeen.

Café Herkkuhetki sijaitsee Oriveden keskustassa.

Café Herkkuhetki on leipomo, kahvila ja ravintola.

Nimestään huolimatta kyse ei ole aivan muutaman pöydän kahvilasta. Itse asiassa täällä kuuluu olevan yli sata asiakaspaikkaa sekä kahvilatoiminnan lisäksi leipomo, lounas ja à la carte -lista. Vaan pienestä Herkkuhetken tarina yrittäjä Johanna Luiro-Ojasen mukaan kuusi vuotta sitten alkoi.

– Silloin kahvilassa oli neljä pöytää. Se lähti ihan lapasesta. Ilmeisesti osattiin tehdä jotain oikein, kun jo ensimmäisenä kesänä asiakasmäärä aivan rysähti ravintolaan, hän sanoo.

Vitriini on täynnä erilaisia herkkuja.

Vitriini on täynnä erilaisia herkkuja.

Se jotain on Luiro-Ojasen arvelun mukaan aitojen ihmisten lisäksi oikeissa raaka-aineissa.

– Aidosta voista ja aidosta kermasta teemme, ja se vaikuttaa suoraan makuun. Meillä on myös kattava gluteeniton valikoima, sillä en voi itse syödä viljoja, yrittäjä kertoo.

Myös laktoosittomia versioita löytyy lähes kaikesta. Ainoastaan valkosuklaata ei ole olemassa laktoosittomana.

Vitriinin leivokset näyttävät herkullisilta. Niin herkullisilta, että niistä voisi ottaa kuvan jos toisenkin. Puhumme valokuvauksesta kahvilassa työskentelevän Sanna Hellekosken kanssa. Hän on toiselta ammatiltaan ruokakuvaukseen erikoistunut valokuvaaja. Hellekoski kertoo kuvanneensa kahvila-ravintolan tuotteita ja päätyneensä ravintolan mukavan ilmapiirin takia myös tiskin taakse.

Sanna Hellekoski valmistaa cappuccinoa. Erikoiskahvit ovat löytäneet asiakaskuntansa Herkkuhetkessä.

Sanna Hellekoski kaataa maitovaahtoa cappuccinoon. Erikoiskahvit ovat löytäneet asiakaskuntansa Herkkuhetkessä.

Keskustellessamme eri annoksien kuvauksellisuudesta saapuu huoneeseen Herkkuhetken keittiömestari Jarmo Räisänen. Suomen kokkimaajoukkueessakin toiminut keittiömestari ehdottaa minulle paahdettua siikaa kantarellirisoton kera. Kuulostaa herkulliselta. Räisänen kertoo kantavansa päävastuun à la carte -listan suunnittelusta.

– Lähtökohta on, että ruoka on hyvälaatuista, puhdasta ja paikallisista raaka-aineista valmistettua, hän sanoo.

Olen kuullut, että lähiruoan ja satokausituotteiden käyttäminen ravintolassa on haastavaa. Räisäsen mukaan se vaatii ainoastaan hyvää yhteistyötä lähitilojen kanssa, eikä eläminen satokauden mukaan ole erityisen vaikeaa.

– Raaka-aineiden hinta on korkeampi, mutta toisaalta silloin raaka-aineita oppii kunnioittamaan enemmän, hän kertoo.

Keittiömestari Jarmo Räisänen valmistaa kantarellirisottoa.

Keittiömestari Jarmo Räisänen valmistaa kantarellirisottoa.

Räisänen ryhtyy valmistamaan annosta ja kehottaa minua ottamaan salaatin lounaspöydästä. Lounaskaan ei näytä hullummalta, ja salaattipöydästä löytyy harvinaisen paljon valinnanvaraa. Kokoan lautaselleni vähän kaikkea.

Salaattipöydässä riittää valinnanvaraa.

Salaattipöydässä riittää valinnanvaraa.

Kohta eteeni tuodaan komea siika-annos. Odotan vesi kielellä, että pääsen maistamaan sitä, mutta tällaisesta annoksesta täytyy ensin saada hyvät kuvat, varsinkin kun vieressä on huippukokki ja ruokakuvaaja. Kantarellirisotto ja siika sopivat hyvin yhteen. Rapeat ruusukaalit tuovat mukavan lisän kokonaisuudelle. Annoksen kruunaavat Lauhtuan luomutilan keltaiset kääpiösamettikukat.

Paahdettua siikaa ja kantarellirisottoa.

Paahdettua siikaa ja kantarellirisottoa.

Syötävät keltaiset kääpiösamettikukat tuovat annokseen mukavasti väriä.

Syötävät keltaiset kääpiösamettikukat tuovat annokseen mukavasti väriä.

Jälkiruoaksi Hellekoski ehdottaa Chocoronia, joka on suolakinuskilla ja suklaalla tuunattu macaron-leivos. Pehmeä leivos on kuorrutettu suklaalla ja maistuu aivan taivaallisen hyvältä. Vielä seurana on kuppi cappuccinoa, ei voi kuin olla tyytyväinen.

Chocoron on suolakinuskitäytteinen macaron-leivos suklaakuorrutuksella.

Chocoron on suolakinuskitäytteinen macaron-leivos suklaakuorrutuksella.

Yhteystiedot

Café Herkkuhetki
Anttilantie 6
35300 Orivesi

Aukioloajat löytyvät ravintolan nettisivuilta.

Nettisivu
Facebook

Ekologista ruokaa Tampereen sydämessä

Rautatienkadulta, vastapäätä Tampereen rautatieasemaa, löytyy vuonna 2011 vuoden ravintolaksi valittu Ravintola C.  Valoisa ja maltillisesti sisustettu ravintola keskittyy tarjoamaan ruokailun eheänä kokonaisuutena. Huolella valitut ruoka-aineet ja viinit sekä itse kasvatetut yrtit muodostavat miellyttävän kokemuksen, joka vuodesta toiseen houkuttelee paikalle niin nuoria kuin vanhoja ruuan ystäviä.

ravintolac1

Poikkean Ravintola C:lle keskustelemaan Christina Suomisen kanssa ravintolan toiminnasta. Saan kuulla koko henkilökunnan suhtautuvan intohimoisesti ravintolansa toimintaan.

– Meidän tuote on kombinaatiota Ilkka Isotalo ja lähituottajat, Suominen aloittaa.

Suominen kertoo kaiken ravintolassa valmistettavan ruuan raaka-aineiden olevan itse kerättyjä tai peräisin lähituottajilta. Ruokalajien kirjo ja kokkien tuotokset ovat innovatiivisia, ja niiden yhteyteen on valittu parhaat mahdolliset viinit.

Tietyntyyppistä keittiötä ei suosita, vaan ravintolan tarjonta noudattelee sesonkia, valiten kulloinkin vain parasta tarjottavaa ruokalistalleen.

Hyllyjä koristavien purkkien ja purnukoiden sisällöt on itse kerätty tai kasvatettu.

Hyllyjä koristavien purkkien ja purnukoiden sisällöt on itse kerätty tai kasvatettu.

– Nuoret pariskunnat, jotka haluavat mennä hienosti ulos syömään, ovat oppineet, että täällä voi syödä rennosti ja saada hyvää palvelua, Suominen kiteyttää kysyessäni, millainen asiakaskunta on tyypillistä Ravintola C:lle.

Nuorten lisäksi ravintolassa järjestetään paljon liikelounaita sekä pienempiä tapahtumia. Siellä käy paljon myös vanhempia ihmisiä, jotka pitävät hyvästä ruuasta ja perinteisestä hyvästä palvelusta.

Ravintolan juomat ovat tarkasti Christina Suomisen tarkasti valitsemia.

Ravintolan juomat ovat Christina Suomisen tarkasti valitsemia. Viinit ovat eurooppalaisia, ja muut juomat mahdollisuuksien mukaan suomalaista alkuperää.

– Kaikissa meillä käytössä olevissa tuotteissa on tärkeää, että hiilijalanjälki on mahdollisimman pieni ja että tuottaja ottaa huomioon ympäristön ja tekee laatua, Suominen vielä lopuksi kiteyttää.

Yhteystiedot

Ravintola C
Rautatienkatu 20
33100 Tampere
Puh. 010 6179 760
c@ravintola-c.fi
Nettisivut
Facebook