Artikkelit

Piittalan herefordit laiduntavat mukavissa maisemissa

Mää tykkään kauheesti sapuskasta, mutten oo koskaam miättiny sem paremmim, mistä se tulee. No nähenhäm mää, että Kylmästä Kaapista tahikka komerosta, vaam mistä se AlumPeräsesti ol lähteny? Ton takija juur me ajeltiin äiteni kans yhtenä päivänä Oriverellä Piittalan kylään.

Piittalasta on Tampereellem matkaa tommonen KuusKymmentä kilometrijä. Siä asuu yhret Naaralaiset vanhaa SukuTilaa; isä Samuli, äite Susanna ja niitten ihanat likat Venla ja Erin. Ja niittem pisnes on kasvattaa puhrasrotusta LihaKarjaa ja nyt tarttee kirjottaa kauheen tarkasti toi viaraskiälinen nimi, Hereford on se rotu.

Samuli kerto meitille, että Herevortit om maaliman suasituil LihaKarjaRotu. Ne or rauhallista väkee ja niitton helppo käsitellä. Ne tulee hyvin toimeev vaatimattomissa oloissa ja niillom paksu turkki, mikä tarkottaa, että ne voi asua ulkona ympäri vuaren. Tota mää vähäj jäim miättiin; ne ei koskaam pääse Samulin tahikka Susannav viäreen nukkuun! Sillain ninkum mää pötköttelen äiten sänkyssä.

Naaralaisen karja kuljeskelee kesäsim pelloilla, hianoissa MaalaisMaisemissa ja syä LuamuHeinää. Talvella kotona om pihatto. Pelloilla kuljeskelee näin kesällä tommottet Kuuskymmentä EmoLehmää ja jokasella on oma vassu. Vasikat syntyy tossa huhti-toukokuulla ja ne kulkee äitensä mukana lokakuulle, jollonka ne viarotetaa. Jokaseel laumaan kuuluu myäs AstutusSonni ja jokanen on erisukunen. Sel lisäks muutama emo viä KeinoSiämennetään. Sillä keinoin kehitetään EläinAineksel laatua ja MoniPualisuutta.

Kyä sais äite ottaam mallija Sopivasta Ruaka-Annoksesta!

Sonnivasikoista osa lähtee kasvattamoon Tammelaaj ja siältä parhaat menee HK:n HuutoKauppaa. Lopup pojista jää kotijok kasvaan joko lihaks tai AstutusKäyttöön myytäväks. LehmäVasikoista osa jää kotijo uuristukseen, jokkut lähtee uusillet tiloille emoiks ja osa menee välityksen kautta LoppuKasvattamoihi. 

Karja oj jaettu kesäks nelijääm porukkaan, nelijällep pellolle. Kolme sakkija asustelee Piittalassa ja yks lauma om MettäHallituksem mailla MaisemointiTöissä. Me käytiim muuton äiten kanssa siikailemassa LintuTornista tota viimmeks mainittua porukkaa.

Äite otti Votoja, mutta sen kuvaukset oli ihan yhtä tyhjän kanssa. Liijjan kaukaa, nin näyttiväp piänillä kuj jokkup pörriäiset. Ne naurat.

Mää en ook koskaan aijemmin nähnyn nautoja! En oiken tiänny, mihkä suuntaan olisil lähtenym meneen, kun äite laski mut kotterostaam pihalle. Nih hirveem miälenkiintoset hajut änki joka pualelta nenääni. Samuli ja Susanna vei meitik kattoon karjaansa, vakka olikiv vähän sateinen keli. Mutta ennen nautoja, mun tartti tutustuan Naaralaistev VahtiKoiraal, Lakuun. Om meinatem ponteva isäntä, KääpijöVillaKoira. Kun se sano mullek kovan sanan, nim mää olin kilttijä poikaa! Ninkun tiätysti äite om mua neuvonuk kylässä käyttäytyy.

Patjuteltiih hiakkatiätä pitkij ja yhtäkkijä kuulu Muu ja sittem Möö!

Siinähän niitä ittel LehmäRouvvija seiso rivissä pianokaistensak kanssa. Vähän olis tehnym miäli mennäl lähemmäks tekeen tuttavuutta, muttei se oiken sopinu. Ensteks siinä airassa meni kuulemma joku Virtaska ja toiseks se tavanomanej juttu: mää olir remmissä ja RemmimPää äiten käressä. Siikailtiin sittet toisijamme vissiin yhtä ihmeissämme. Mää huutelin, että Hau ja Vuh, mutta ne ymmärsi yhtä huanostim mum puhettani, kum mää niitten. Sitte pitikij jo lähteek kotijo ja saatiiv viä ystävällinel lupa käyrä ottamassa Votoja joku toinem päivä, paremmalla kelillä.

Neuvvompitoo.

Naaralaisilla eijjoo mitään KauppaPuatija kotona, vaam pisnes toimii näin: Kuj jonkun alkas hirveestit tekeem miäli tota torella maukasta ja mureeta lihaa, sem pitää ottaa yhteyttä Naaralaisiij ja ilmottaa palijonko meinaa ostaa. Vaihtoehtona oj joko 13 tahikka 20 kiloo. Liha maksaa ViisToista euroo kilolta. Pelkkä jauhelliha KaksToista. Laatikot on aina samallaisija, pualet vähärasvasta jauhellihaa ja toinem puali kokolihaa.

Tämmöttessä pihatossa Herevortit asuu talvella.

Samuli ränttää MuistiKirjaansa tilaukset ja sittek kun niiton sopiva määrä, se tilaa autoh hakeen nautoja teurastamoo. Kualettamisej jälkeel lihat leikataan samonteij ja pakataan kans. Lihap pistetään semmottiin IlmaTiiviisiim paketteihin. Jauhelliha kilon ja paisti- ja filelajitelma pualesta kilosta kahren kilon kokosiin. Ja sittek kun ne ov valmiit, nin Samuli ajelee hakeen ne ja jakelee ihmisillek kotijot tilatut lootat. Om meinaten nin tuaretta, kun tuaretta voi olla!

Jauhellihak kannattaa tällätäp PakkasKaappiim, mutta paistit lyäräänkiin JääKaappiin raakakypsyyn kolmeks, nelijäks viikoks! Sej jälkeen nekim pistetääm pakkaseen tahikka tehräär ruuaks ja syärääm makosiin suihi.

Äite on useestil laittanun Naaralaisteh Herevortti-lihaa ja kun sem makuun om päässy, ei oikem muuta NauralLihaa välitäkkään syärä! Maku on ihah HuippuHerkullista ja mureeta. Kum mää kerta olil luvannuk kirjottaa täj jutun, nin äite anto munkin tiätysti tesmata makua. Laitto lautasellem muutamam palleroj jauhellihaa ja piti ottamansa Votom mum maistelustani. Ei ehtiny nappaan, kum mää olil lipassul lautasen tyhjäks!

Retun Resepti: Ota Herevortti-Lihaa ja syäp poijjes! Älä sotkes siihem mitääm muuta. Tavattomah hyvää!

Äite tykkää, että oli liha sittej jauhettua tahikka KokoLihaa, ei pirä peittää lihammakua liijallisilla mausteilla. Voissa paistetaaj ja sualaa ja mustapippuria. No kermaa tiätysti. Tämmönem MakuMatka meitillä. Lämpimästi suasitellaan teitillekkin!

 

Terveisir Retu ja äite

Yhteystiedot:
Piittala Hereford
Uuhiniementie 565
35300 Orives

Samuli & Susanna Naaralainen
040 – 558 8458 samuli.naaralainen@gmail.com
044 – 517 9726 susanna.paappanen@gmail.com

www.piittalahereford.fi

 

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Villa Sofiassa opetellaan kokkaamaan lähiruoka-aineksilla

Tilaisuus Villa Sofian talo on poikkeava Tampereen Puu-Tammelassa, sillä se on rakennettu kivestä. 1920-luvulla rakennetun talon tilat palvelivat aikanaan kolmen perheen asuntoina, mutta viimeisimmän kymmenen vuoden ajan siellä on järjestetty juhlia ja kokkauskursseja. 

Heini Niklas-Salminen esivalmistelee ruokaa illan cocktail-tilaisuutta varten.

Heini Niklas-Salminen esivalmistelee ruokaa illan cocktail-tilaisuutta varten.

Kun Heini Niklas-Salminen alkoi järjestää kokkauskursseja, ei vastaavaa ollut Tampereella tarjolla. Resepti on periaatteessa yksinkertainen: ryhmä ihmisiä valmistaa Niklas-Salmisen opastuksella lähiruoka-aterian, ja he syövät sen yhdessä yläkerran ruokasalissa.

– Tehdään mitä tahansa, niin tehdään mahdollisimman aidosti. Teimme esimerkiksi vegaaneille sopivan juhlamenun, joka voidaan tarjota koko porukalle. Emme lähteneet imitoimaan joulukinkkua, vaan teimme sellaista, joka on alunperin tarkoitettukin kasvisruoaksi, hän kertoo.

Lähiruoka on tärkeässä asemassa Tilaisuus Villa Sofian kokkauskursseilla. Esimerkiksi suosittu Pirkanmaan herkut -kurssi pohjautuu lähiruokiin.

Niklas-Salminen painottaa, että laatu on ensisijaista myös lähiruoassa. Lähiruoasta pyritään kurssilla tekemään mahdollisimman helposti lähestyttävää.

– Ajatuksena on näyttää kurssilaisille, että lähiruokaa löytää kotikeittiöihin nykyään myös normaalista ruokakaupasta, Niklas-Salminen kertoo.

Heini Niklas-Salminen kävi ostamassa hilloja lähiruokakauppa Lempistä illan tilaisuutta varten.

Heini Niklas-Salminen kävi ostamassa hilloja lähiruokakauppa Lempistä illan tilaisuutta varten.

Kokkauskurssi taipuu moneen eri muotoon, vaikkapa kokkaussynttäreiksi. Tamperelainen Riikka Franttila päätti viettää syntymäpäivänsä kokaten ruokaa ystäviensä kanssa.

– Olin ollut Villa Sofiassa aiemmin työporukalla kokkauskurssilla. Se oli todella kiva tapa viettää aikaa, hän sanoo.

Ruoan esivalmistelut oli tehty ennakkoon, joten he pääsivät aloittamaan suoraan ruoanlaitolla.

– Saatiin mukavampi osuus, eli tutustuttiin resepteihin, että millainen menu on tarkoitus nauttia ja kokkailtiin pienissä ryhmissä.

Kokkauskurssilla tutustutaan lähiseudun tuotteisiin.

Kokkauskurssilla tutustutaan lähiseudun tuotteisiin.

Franttila ystävineen valmisti sienikeittoa, siikacevicheä, naudan ulkofilepihvejä viheripippurikastikkeella ja röstiperunoilla, paahdettuja kasviksia, juustopähikinäsalaattia ja jälkiruoaksi vielä lämmitettyjä juustopaloja omena-aprikoosihillon kera.

Syntymäpäiväsankarin mukaan itsetehty ruoka maistui jopa paremmalta kuin ravintolassa.

– Onnistui aika hyvin. Täytyy sanoa, että hyviä kotikokkeja meistä siellä kuoriutui. Oli oikein maukas illallinen, ja kaikki saivat ruokaa. Jokainen ryhmä esitteli ruokapöydässä tekemänsä ruokalajin.

Riikka Franttila kertoo, että kurssista jäi osaamista myös kotiinviemisiksi. Hän sai uutta tietoa muun muassa pihvin kypsyysasteen määrittämiseen ja ruoan monipuoliseen maustamiseen. Lisäksi Franttilan mieleen jäi hyviä muistoja ystävien kanssa vietetystä laatuajasta.

Yhteystiedot

Kullervonkatu 28
Tampere

Kotisivut

Facebook

Ahlmanin tilapuotiin Tampereella kannattaa poiketa ajan kanssa

Ahlmanin tilapuoti Tampereella oli täysin uusi tuttavuus minulle. Myös paikalla aiemmin vierailleiden kannattaa tilapuodissa jälleen piipahtaa, sillä sen toimintaa on uusittu aivan hiljattain.

Koivistonkylän ja Korkinmäen rajalla sijaitsee Ahlmanin ammatti- ja aikuisopisto, jonka alaisuudessa tilapuotikin toimii. Saavuin paikalle melko varhain aamusta, kuten myös kymmenet opiskelijat, joiden kahvihammasta aamutuimaan kolotti.

Kierrellessäni elokuun lopulla yöllisten sateiden jäljiltä vielä kosteassa pihapiirissä, huomasin paikan todella olevan retken arvoinen.

ahlmanin_tilapuoti9

Portti yrttitarhaan ja perinnepihalle.

Kuvankaunis kartanoalue pitää sisällään paitsi tilapuodin, myös ravintolat Kapustan ja Annan, sekä monia muita rakennuksia. Kivenheiton päässä tilapuodista on kaunis yrttitarha, jonka tuoksut syksynkin lähestyessä olivat huumaavat. Yrttitarhaa tutkiessani mielenkiintoni kohdistui opiston ulkoilmaopetustilaan.

Opetustilan infotaulut ovat mielenkiintoista tutkittavaa.

Opetustilan infotaulut ovat mielenkiintoista tutkittavaa.

ahlmanin_tilapuoti11

Opetustilan vieressä on valoisa kasvihuone, jonka tunnelma on hyvin rauhallinen.

Alueelta löytyi myös perheen kanssa paikalle tuleville mielenkiintoisia tietotauluja kysymyksineen, sekä kanoja ja tietenkin lehmiä ihmeteltäväksi.

Oma lukunsa olivat vielä luontoon sijoitetut opiskelijoiden taideteokset, joiden etsiminen sinällään käy jo hauskasta leikistä. Tilan omien lehmien maitotuotteita myödään paitsi tilapuodissa, myös paikallisessa maitobaarissa, josta voi ostaa käsittelemätöntä maitoa.

Tilapuoti löytyy heti alueelle tullessa vasemmalta, mutta se on valitettavan helppo ohittaa vahingossa.

Tilapuoti löytyy heti alueelle tullessa vasemmalta.

Ihasteltuani alueen ulkotiloja palasin takaisin Tilapuodille haastattelemaan työvuorossa olleita Anna Alkiomaata ja Anette Melliniä. Alkiomaa kertoi aloittaneensa opinnot Ahlmanilla vuoden alusta ja päässeensä siihen liittyvien harjoittelujen kautta Tilapuotiin.

– Tämä on siinä mielessä juuri mahtava opiskelupaikka, että pääsee opintojen ohessa oikeisiin töihin, Alkiomaa toteaa.

Ravintolapäällikkö Anette Mellin puolestaan osasi kertoa kattavasti muun muassa paikan historiasta. Vanhin rakennus tilalla on yli 110 vuoden ikäinen, ja sen on testamentannut Suomen talousseuralle kruununvuoti Gabriel Ahlman opetuskäyttöön rahvaan lapsille. Testamenttiin kuului, ettei koulutus olisi keskittynyt pelkästään talouden ja maatalouden hoitoon ja askareisiin, vaan myös lukemiseen ja laskemiseen.

Luonnollisesti testamentista ja sen toimeenpanemisesta neuvoteltiin melko pitkäänkin. Alkuun koulu toimi kiertokouluna, ja ensimmäinen pysyvä koulu perustettiinkin juuri tälle tontille, Seppälän tilalle, vasta vuonna 1904.

Alueen vanhin ja samalla sen päärakennus.

Alueen vanhin ja samalla sen päärakennus.

– Kouluna tämä on hyvin persoonallinen, ja tilana varmaan myös ihan Suomen mittakaavassakin, Mellin kertoo. Kierrän Aregaala-nimisen keittiömestariporukan kanssa ympäri maailmaa opettamassa ravintolakouluissa, ja kyllä tämä tila joka paikassa herättää kiinnostusta.

Mellin jatkaa, että Tilapuoti on avattu alkujaan vuonna 2009. Sen haluttiin tukevan maatalouden elinvoimaisuutta parantamalla pienten tuottajien mahdollisuutta saada tuotteitaan myyntiin. Vaikka lähiruoka onkin jo saavuttanut lähes trendin aseman, ei tämänkaltainen toiminta vielä tuolloin ollut itsestäänselvyys. Nyttemmin lähiruokaan on selvästi liitetty myös eettisyys ja terveellisyys, joiden molempien Mellin korostaa edelleen olevan Tilapuodin merkittäviä kulmakiviä.

Tarjolla on päivittäin tuoretta leipää sekä pullaa. Kuvassa Anette Mellin.

Tarjolla on päivittäin tuoretta leipää sekä pullaa. Kuvassa Anette Mellin.

Kysyessäni Tilapuodin valttia nimenomaan ruokaretken tekemisen suhteen, Anna ja Anette suosittelevat ehdottomasti kokeilemaan paikan lounasta ja vielä mieluummin niin, että ehtii rauhassa katsella ympärilleen ja nauttia hetkestä vielä paikan päällä leivotun pullan ja kahvin kera. Erityisesti tilan juustoja Mellin kehottaa maistamaan, ja ostankin tuliaisiksi kaksi herkutteluun sopivinta.

Koska syksyisin näyttää olevan paljon tarjontaa tapahtumien suhteen, niin kalenteriin voi myös lisätä Ahlmanin perinteiset syysmarkkinat eli Läheltä hyvää -lähiruokatapahtuman 24. syyskuuta 2016. Paikalla on kymmeniä paikallisia tuottajia, ravintolat ovat auki ja luvassa on ohjelmaa myös lapsille!

Yhteystiedot

Ahlmanin Tilapuoti
Hallilantie 24
33820 Tampere
tilapuoti@ahlman.fi
puh 050 995 0096

Aukioloajat voit tarkistaa tilapuodin nettisivuilta.
Nettisivut
Facebook

Ekologista ruokaa Tampereen sydämessä

Rautatienkadulta, vastapäätä Tampereen rautatieasemaa, löytyy vuonna 2011 vuoden ravintolaksi valittu Ravintola C.  Valoisa ja maltillisesti sisustettu ravintola keskittyy tarjoamaan ruokailun eheänä kokonaisuutena. Huolella valitut ruoka-aineet ja viinit sekä itse kasvatetut yrtit muodostavat miellyttävän kokemuksen, joka vuodesta toiseen houkuttelee paikalle niin nuoria kuin vanhoja ruuan ystäviä.

ravintolac1

Poikkean Ravintola C:lle keskustelemaan Christina Suomisen kanssa ravintolan toiminnasta. Saan kuulla koko henkilökunnan suhtautuvan intohimoisesti ravintolansa toimintaan.

– Meidän tuote on kombinaatiota Ilkka Isotalo ja lähituottajat, Suominen aloittaa.

Suominen kertoo kaiken ravintolassa valmistettavan ruuan raaka-aineiden olevan itse kerättyjä tai peräisin lähituottajilta. Ruokalajien kirjo ja kokkien tuotokset ovat innovatiivisia, ja niiden yhteyteen on valittu parhaat mahdolliset viinit.

Tietyntyyppistä keittiötä ei suosita, vaan ravintolan tarjonta noudattelee sesonkia, valiten kulloinkin vain parasta tarjottavaa ruokalistalleen.

Hyllyjä koristavien purkkien ja purnukoiden sisällöt on itse kerätty tai kasvatettu.

Hyllyjä koristavien purkkien ja purnukoiden sisällöt on itse kerätty tai kasvatettu.

– Nuoret pariskunnat, jotka haluavat mennä hienosti ulos syömään, ovat oppineet, että täällä voi syödä rennosti ja saada hyvää palvelua, Suominen kiteyttää kysyessäni, millainen asiakaskunta on tyypillistä Ravintola C:lle.

Nuorten lisäksi ravintolassa järjestetään paljon liikelounaita sekä pienempiä tapahtumia. Siellä käy paljon myös vanhempia ihmisiä, jotka pitävät hyvästä ruuasta ja perinteisestä hyvästä palvelusta.

Ravintolan juomat ovat tarkasti Christina Suomisen tarkasti valitsemia.

Ravintolan juomat ovat Christina Suomisen tarkasti valitsemia. Viinit ovat eurooppalaisia, ja muut juomat mahdollisuuksien mukaan suomalaista alkuperää.

– Kaikissa meillä käytössä olevissa tuotteissa on tärkeää, että hiilijalanjälki on mahdollisimman pieni ja että tuottaja ottaa huomioon ympäristön ja tekee laatua, Suominen vielä lopuksi kiteyttää.

Yhteystiedot

Ravintola C
Rautatienkatu 20
33100 Tampere
Puh. 010 6179 760
c@ravintola-c.fi
Nettisivut
Facebook

Tulisia burgereita Kaivannon Keitaalla

Längelmäveden rannalla, Vehoniemen harjun pohjoispuolella, Kaivannon keidas paistattelee vielä viimeisten kesäpäivien auringossa. Kangasalta päin tultaessa emme pääse kääntymään Lahdentieltä suoraan ravintolalle, vaan ajamme hetken eteenpäin ja käännymme seuraavassa risteyksessä ympäri – koska se kannattaa.

Varmaankin pitkälti yli toistakymmentä vuotta sitten muistan isäni kanssa poikenneeni kahvilassa munkille. Sen jälkeen olen ajanut kahvilasta ohi useat kerrat, ja aina on ollut muka liian kiire kotiin tai sokerihammasta ei ole kolottanut.

Mutta tänä keväänä, palatessamme Kirvunlinnan linnavuorelta Pälkäneeltä, halusin poiketa verestämässä muistoja ja syömässä munkkia. Munkit jäivät sillä reissulla syömättä, koska tarjolla olikin jotain, mitä emme osanneet lainkaan odottaa – herkullisia hampurilaisia!

Tätä kylttiä kannattaa seurata!

Tätä kylttiä kannattaa seurata!

Tämän kesän aikana poikkesimme muutamaankin otteeseen syömässä Keitaalla, ja töissä sain kuulla muidenkin paikallisten pitävän ravintolaa erinomaisena. Joten kun Ruokaretki.fi avattiin, varasin välittömästi Kaivannon Keitaan itselleni. Ei edes minkään lukkarin rakkauden vuoksi, vaan ihan siitä rehellisestä syystä, että tuliseen ruokaan tottuneena Keitaan chilimajoneesin kanssa kyyneleet kohosivat silmiin ja hiki pintaan.

Kaivannon keidas jää Lahdentiellä ajaessa helposti huomaamatta, sillä ainoastaan sen kattoterassi on tien tasolla. Mutta Keitaan pihaan kaartaessa löytääkin rinteen alta mukavan näköisen kahvilan, jonka pihassa kesäaikaan oli vielä jäätelökioskikin. Paikalla oli tällä kertaa hieman hiljaisempaa, joten mahduimme syömään ulkona, ja sain hetken rauhassa haastella ravintolan omistavien Jouni ja Tarja Hietakankaan kera.

Ravintolaa pyörittävät Jouni ja Tarja Hietakangas.

Ravintolaa pyörittävät Jouni ja Tarja Hietakangas.

Ravintolan historia heidän osaltaan on mielenkiintoinen. Kun he kuusi vuotta sitten aikoivat avata paikan, ei Ely-keskuksella tai pankeilla uskottu ravintolan mahdollisuuksiin. Kuulemma olisivat saaneet olla onnellisia, mikäli paikalla kävisi yhtään asiakasta.

– Me aateltiin silloin kun tätä remontoitiin, että jos ei täällä ketään käy, niin onhan tää mökkinä pirun hyvä, Jouni totesi naureskellen.

Toisin kuitenkin taisi käydä. Huolimatta entisten Hesburger-yrittäjien karenssista Hietakankaat loivat kestävän jalansijan toiminnalle, ja karenssin päätyttyä lisäsivät hampurilaiset listalle. Tulisia kanansiipiä Keitaalla on alusta alkaen ollut tarjolla, mutta niiden suosio on jo osoittanut hiipumista, mihin varmasti Keitaalle itse maustetut herkulliset majoneesit ovat osasyyllisiä.

Huolimatta hiestä, vetisistä silmistä ja seuraavan päivän tuskasta (tai ehkä juuri niiden vuoksi) chiliburgeri on henkilökohtainen suosikkin.

Huolimatta hikoilusta ja vetisistä silmistä (tai ehkä juuri niiden vuoksi?) chiliburgeri on henkilökohtainen suosikkini.

Omakohtaisesti uskoisin, että hampurilaiset ovat se kirsikka kakussa, joka Kaivannon Keitaasta tekee paikkana loistavan. Sen tunnelma on hyvin lämminhenkinen ja välitön, mutta samalla siinä on aavistus amerikkalaisesta roadhouse-kulttuurista, johon burgerit lähtemättömästi kuuluvat. Kun paikka on vielä aivan Vehoniemen automuseon lähettyvillä, en hetkeäkään epäile, etteivätkö amerikanraudat täyttäisi kesäisin ravintolan parkkipaikkaa.

Kaivannon_keidas06

Toinen selkeä etu Keitaalle on vieraslaituri. Längelmävettä pitkin isommatkin veneet pääsevät Heposelälle ja Kaivannon laiturille. Ranta on myös paikoin niin matala ja kirkasvetinen, että uimishommat ovat varmasti kiinnostaneet monia matkaajia.

Venelaituri on kirjaimellisesti kivenheiton päässä Keitaasta.

Venelaituri on kirjaimellisesti kivenheiton päässä Keitaasta.

Nyt elokuussa kesäkausi on päättymässä ja Kaivannon Keidas siirtymässä niin sanottuun talviruokinta-aikaan. Kaivannon keidas on auki viikonloppuisin melkein jouluun asti, ja tammi-helmikuun kokonaan suljettuna. Kuulemma koulujen alkaminen näkyy selvästi kävijämäärissä, vaikkei toimintaa ilmeisestikään hiljaiseksi voikaan kutsua.

– Silloin kun käytiin ennen remonttia paikkoja mittaamassa, meille kerrottiin, että hyvä jos yksi asiakas käy päivässä, Jouni muistelee.

– Nyttemmin ei taida olla tuntiakaan ilman asiakkaita.

Kyselen vielä lopuksi hieman ravintolan ruokapolitiikkaa. Kesäisin tarjolla on viikottain vaihtuva lounas. Ainoastaan torstain menu on aina sama: hernekeittoa ja pannaria. Se on kuulemma taattu hitti, samoin kuin itsetehdyt munkit.

Rannalla mahtuu juoksemaan, leikkimään tai vaikka uimaan.

Rannalla mahtuu juoksemaan, leikkimään tai vaikka uimaan.

Tehdessäni lähtöä Hietakankaat myhäilevät, että Keitaalla on nyt selvästi ollut hyvä ja mielenkiintoinen kesä. Jopa elokuvaa on kuvattu paikalla, enkä ihmettele sitä yhtään. Harvassa paikassa yhdistyy näin hyvä ruoka kauniisiin maisemiin ja loistavaan palveluun.

Mainittakoon vielä, että tulevana lauantaina 27.8. kesäkausi Kaivannon keitaalla huipentuu Venetsialaisiin: valon, tulen ja valon juhlaan.

Yhteystiedot

Kaivannon Keidas
Lahdentie 1779
36570 Kaivanto
050 518 5017
cafento@kaivannonkeidas.fi

Historiallisen kauppahallin kulmilla, Ravintola 4 vuodenaikaa

Tampereen kauppahalli on viimeisiä historiallisia kauppahalleja Suomessa. Suurin osa halleista nykyään purettu. Historian lisäksi hallista tekee mielenkiintoisen sen tunnelma. Kuvittele olevasi eurooppalaisella torilla, jossa ihmiset istuvat kahvilassa tiiviisti vierekkäin, tapaavat ystäviään ja tekevät ostoksiaan. Lähes kaikki on käsin tehtyä, tuoretta ja itse kasvatettua tai leivottua. Tätä kaikkea tarjoaa kauppahalli Tampereen ytimessä, ilman Suomen vaihtelevaa säätä.

Yli kymmenen vuotta Tampereella asuneena täytyy tunnustaa, etten ole paljoa kauppahallissa käynyt. Ehkä nyt tulee muutos. Saavuin paikalle klo 15 aikaan, kun kokkien kiireisin tuokio on ohitse.

Mattimyöhäiset lounastajat

Mattimyöhäiset lounastajat.

Ravintola 4 vuodenaikaa sijaitsee Tampereen kauppahallin oikeassa takakulmassa Hämeenkadulta katsottuna. Nyt rullaa jo kahdestoista vuosi, ja keittiöpäällikkö Yoni Ichtertz jaksaa edelleen hymyillä.

Ruokien takaa löytyy keittiömestari Yoni

Ruokien takaa löytyy keittiömestari Yoni.

– Isäni tapasi aikoinaan Kalaherkut Nygrenin omistajan, ja he haaveilivat ravintolan perustamisesta. Minä asuin silloin Tukholmassa ja tulin Tampereelle isäni ehdotuksesta, kertoo Yoni.

Pian tapaamisen jälkeen oli yhteinen ravintola pystyssä tammikuussa 2005. Aloittaessaan ravintolalla oli kauppahallin loosseja 4, ja nykyään paikka on levittäytynyt 11 loossiin. Mainitsemisen arvoista on, että Tamperelainen-lehti on valinnut ravintolan parhaaksi vuosina 2013 ja 2014, ja City-lehti vuonna 2015.

Hetken rupattelun jälkeen saamme maistettavaksi päivän lounasta: kalakeittoa sekä Nygrenin kalalajitelman salaatilla. Katson keittoa ja kyselen tarkemmin raaka-aineista. Ei nimittäin näytä perinteiseltä suomalaiselta lohisopalta.

Nygrenin kalalajitelma

Nygrenin kalalajitelma.

– Kalakeitossa on Etelä-Ranskan maut. Ravintolamme ideana on, että valmistamme ranskalaisilla tekniikoilla ja mausteilla ruokaa suomalaisista raaka-aineista. Meillä ei ole buffettia, vaan ensin maksetaan ja tarjoilija tuo annoksen pöytään ranskalaiseen tyyliin, kertoo Yoni.

Vaikkei suomalaisessa kerma-lohi-perunasopassa sinänsä mitään vikaa ole, niin olipas tämä keitto mukavan raikas ja erilainen. Kaikki meni!

Kalakeitto ranskalaiseen tyyliin

Kalakeitto ranskalaiseen tyyliin.

– Keitto on meidän kestosuosikkimme. Sitä on aina saatavilla muiden annosten lisäksi. Teemme yhteistyötä Nygrenin kanssa raaka-aineissa, ja sitten minulla on periaatteessa käytössäni Tampereen suurin kylmiö, jatkaa Yoni viitaten kauppahallin muihin myyjiin.

Raaka-aineita voidaan hakea kesken päivää ympäri kauppahallia.

8-hengen pöydässä kanssa ruokailijat tulevat tutuksi

8-hengen pöydässä kanssa ruokailijat tulevat tutuksi.

Kyselen, tekevätkö he mitään erikoisempaa lounaan lisäksi. Selviää, että vieressä olevat makkarat ovat olleet jo kolmen vuoden ajan osa samaa pakettia, eri konseptilla. Siellä tarjoillaan hodareita ja valmistetaan raakamakkara Chorizoa sekä lammasmakkara Merguezia.

Tiskin takaa löytyy brittiläinen makkaramestari. Henkilökunnassa on muutenkin kansainvälistä porukkaa: yksi tarjoilija on ranskansuomalainen ja Yonin isä on ranskalainen.

Makkaroita ja hodareita

Makkaroita ja hodareita.

Pakko oli kysyä, mikä oli oudointa tullessa Suomeen töihin.

– Suomalainen kohteliaisuus. Pöydät ovat 8 hengelle, mutta kun niissä istui 4, ei viides enää uskaltanut istua kysymättä lupaa vieruskaverilta, vaikka itse sanoin, että pöytään mahtuu vielä hyvin. Nykyään ihmiset ovat tottuneet ja istuvat mielellään vierekkäin, Yoni kertoo.

Kuulemma paikassa on joku tavannut tulevan vaimonsa ja ystävyksiä on tullut enemmänkin.

Henkilökunta syö yhdessä päivän päättyessä omaa ruokaa

Henkilökunta syö yhdessä päivän päättyessä omaa ruokaa.

– Eri yrityksillä on samaan aikaan lounas, ja kun ihmiset useamman kerran tapaavat toisensa, alkaa tervehtiminen, Yoni jatkaa.

Tiivis tunnelma siis toimii. Täällä ei myydä pelkästään hyvää ruokaa, vaan ravintolaelämystä.

Jos kauppahalliin ei ehdi lounaalle, löytyy heiltä vanhoissa Suomen trikoon tiloissa oleva Ravintola 4 vuodenaikaa Pyynikki, sekä pitopalvelu 4 catering.

Näyttää maistuvan henkilökunnallekkin

Näyttää maistuvan henkilökunnallekin.

Tässä vaiheessa on pakko kiittää Yonia haastattelusta sekä lounaasta. On aika päästää henkilökunta lopettelemaan päiväänsä. Näin lopuksi pakko todeta että oli hyvää! Mielessä käy, että pitäisikö sitä vielä yksi chorizo napata jälkiruoaksi..

Ravintola sijaitsee historiaa huokuvassa miljöössä Kauppahallissa

Ravintola sijaitsee historiaa huokuvassa miljöössä Tampereen kauppahallissa.

Yhteystiedot

Ravintola 4 vuodenaikaa
Tampereen kauppahalli
Hämeenkatu 19, 33200 Tampere

ravintola@4vuodenaikaa.fi
03-2124712

Ravintolan kotisivut
Ravintolan Facebook-sivut
Ravintola 4 vuodenaikaa Pyynikki, Facebook-sivut

Marjapensailla Mahnalassa Yrjölän marjatilalla

Mitäpä tulee mieleen sanasta marjatila? Viinimarja- ja karviaispuskia vieri vieressä tylsästi tasavälein tai matala mansikkapelto jossain Suonenjoella? Näitä potenssiin viisi ja kansallismaisemaa löytyy Mahnalasta, Hämeenkyrön sekä Nokian väliltä. Kyseessä on upea tienpätkä, jonka varressa marjatila sijaitsee. Suosittelen Tampereelta Vaasaan tai toisin päin matkaavia poikkeamaan maisemareitillä. Ei välttämättä vie paljon aikaa, mutta virkistää mukavasti pitkää ajomatkaa.

Myymälärakennus tieltä katsottuna

Myymälärakennus tieltä katsottuna

Ensi kerran poikkesin Yrjölän tilalla pari vuotta sitten, kun palasin Pohjanmaalta työreissulta. On mukavampi ajella välillä pikkuteitä pitkin, jos vertaa ”nopeisiin” Eurooppa-teihin, joissa miljöö lähinnä koostuu havumetsistä, riista-aidoista ja rekan perävaunuista.

Pikkutien maisemista tulee mieleen pikemminkin eteläranskalainen viinitila kuin marjatila. Vadelmapensaat nimittäin kasvavat viinimäisesti rivissä, ja maisema on kallellaan järveä kohti.

Myymälän terassia jossa tilan historiaa valokuvin

Myymälän terassia jossa tilan historiaa valokuvin

Parkkipaikka ja myymälärakennus ovat suoraan tien vieressä, joten paikkaa ei voi missata. Oppaaksi saimme tilan leppoisan isännän, Tommi Yrjölän, joka kertoi tilan olleen hänen suvullaan jo vuodesta 1725. Melkein 300 vuotta historiaa takana. Wau!

Vettä satoi kaatamalla, mutta eipä se menoa haitannut. Istahdimme myymälärakennuksen sisälle, joka on oikein maalaistunnelmallinen. Seiniltä löytyy valokuvia tilan historiasta, ja myytävänä on kaikkea mitä tilalla on tarjottavana, plus lähialueen tuotteita, kuten savujuustoa ja lihaa mukaan vietäväksi. Suosituksi hilloksi on jostain syystä noussut mansikka-valkosuklaa. Kumma juttu.

Tarjottavaa on sen verran paljon kahvin kylkiäisiksi, että jos kaikkea maistan, niin saan osallistua seuraavalla viikolla Jutan superdieettiohjelmaan. Kyselen lisää historiasta ja Tommi kertoo vaaristaan, Paavo Yrjölästä, joka voitti Amsterdamin kymmenottelusta kultaa vuonna 1928. Marjatilan pyörittäminen pitää siis tavoitteet ja kunnon korkealla.

Oman tilan marjoja myynnissä

Oman tilan marjoja myynnissä

– Meiltä löytyy jokaiselle jotakin, kuten esimerkiksi marjat, porkkanat, perunat, pavut, herneet ja sokerimaissit sekä syysmansikat, kertoo Tommi.

Tila on mukana Reko-lähiruokarenkaassa. Kysyn erikoisimmista tuotteista, ja hän mainitsee makkaran, joka on valmistettu Kanadan intiaanien suosimasta terveyspommista Saskatoon (suom. Marjatuomipihlaja) marjasta ja lähitilan lihasta. Marjapensas kasvaa Suomen maaperässä ja säässä, mutta ei ole jostain syystä noussut täällä suosioon. Koostumus on kuulemma täydellinen lihan kanssa.

Tilan marjoista tehtyä pehmistä

Tilan marjoista tehtyä pehmistä

Saamme maistaaksemme Suomen kansan suosikkia, eli jäätelöä. Tämä ei olekaan mikään peruspehmis, vaan omista marjoista tehty ja lisäksi maidoton. Pakko tietenkin kysyä marjapitoisuus, joka on kunnioitettava 70%. Kerrankin pehmis maistuu oikeasti marjalta, eikä väriksikään ole lisätty punajuurta.

Maistan myös sokerimaissia, joka sopii keitettäväksi sellaisenaan tai vaikkapa grillattavaksi lehtineen päivineen. Maissi meni lähes yhtä vikkelästi alas voinapin kera kuin pehmikset.

Suomessa kasvava sokerimaissi

Suomessa kasvava sokerimaissi

Kysellessäni tilan pyörittämisestä Tommi kertoo työntekijöitä olevan kesällä noin 70.

– Talvella ei ole montaa tekijää töissä, ja tammikuusta maaliskuulle on ”lomaa”. Sitten alkavat seuraavan kauden valmistelut.

Pukki odottaa ruokaa

Pukki odottaa ruokaa

Lapsille riittää ihmeteltävää ja kummasteltavaa. Viereisen pöydän penskat pääsivät syöttämään pukkeja ja toiset ihailivat kanoja ja lampaita. Lisäksi marjabuffetti näytti maistuvan kaiken ikäisille, taaperosta vaariin.

Kanala

Yllättäen sade väistyi, ja aurinko nostatti kosteuden sumuna ilmaan. Kahvit juotuamme tutustumme tarkemmin tilaan. Tommi esittelee vanhan navettarakennuksen, joka on vuokrattavana eri tilaisuuksiin.

Navetan oviaukko ja traktorin peräkärry kiertoajelua varten

Navetan oviaukko ja traktorin peräkärry kiertoajelua varten

Keväästä syksyyn järjestetään kiertoajeluita kävijöille.

– Sunnuntaisin traktorin perävaunussa on hyvä katsella maisemia ja tutustua tilaan, Tommi kertoo.

Navettarakennus vuokrattavana

Navettarakennus vuokrattavana

Poistuimme vaihtelevassa säässä Siuron kautta kohti Tamperetta ja suussa maistui edelleen mansikkapehmis sekä kahvi. Olisko sittenkin pitänyt maistaa vielä suklaakakkua?

Laihduttajan suklaakakku: 1kg suklaata, 1kg munia, 1kg rasvaa, 100g vehnäjauhoja ja pilkettä silmäkulmassa

Laihduttajan suklaakakku: 1kg suklaata, 1kg munia, 1kg rasvaa, 100g vehnäjauhoja ja pilkettä silmäkulmassa.

Yhteystiedot

Maisematie 642/1
HÄMEENKYRÖ | GoogleMaps: Yrjölän marjatila
03-3711163, 0400-625636

Tilan Facebook-sivut.

Tilan Twitter-tili

Tilan kotisivut.

B&B Nostalgia, elämyksiä ja aamupalaa

Poikkesin muutaman kaverin kanssa elokuisena päivänä tutustumassa B&B ”Bed and Breakfast” Nostalgiaan Tampereen Teiskossa. Paikka sijaitsee muutaman kilometrin päässä päätieltä metsään, hyvin HYVIN rauhallisessa miljöössä.

Suomalaisille tuntemattomampi B&B tarkoittaa sänkyä ja aamupalaa ilman sen kummempia ylellisyyksiä. Nostalgia tarjoaa oivan vaihtoehdon perinteiselle hotellille, varsinkin jos haluat nauttia kiireettömistä päivistä, kesästä sekä suomalaisesta pelto- ja metsämaisemasta.

"Hotelli"

”Hotelli”

Huoneet ja kahvila

Paikka on sen verran korvessa, että suosittelen saapumista autolla. Päätien varrella en itse ainakaan huomannut suurempia kylttejä, mutta kohteeseen käännyttäessä tien varressa on pieni kyltti.

B&B Nostalgia kattaa nukkumapaikat 10 hengelle kolmessa huoneessa: 2 kahden hengen huonetta sekä yksi 6 hengen huone yläkerrassa. Lisäksi pihapiirissä on sauna ja puucee. Muutaman kilometrin päässä on mökki, jossa voi yöpyä 12 henkeä.

Aamupalaksi on tarjolla perinteinen suomalainen kattaus: puuroa, kananmunia, leipää ja leikkelettä kahvin ja mehun kera. Munat ovat tietenkin oman pihan kanoilta!

Oman pihan kanat

Oman pihan kanat

– Vaihtoehtona on käyttää talon suihkua, tai sitten voi käydä puulämmitteisessä saunassa, kertoo yrittäjä Laura Mannonen peseytymisestä. Palvelut löytyvät Mannosen omalta pihalta, jossa on kesällä auki kesäkahvila Nostalgia. Varsinainen kahvila Nostalgia löytyy Tampereen ytimestä, liikekeskus Siperiasta.

Yläkerran 6 hengen huone

Yläkerran 6 hengen huone

– Toiminta on kotipihassa harrastuspohjalla, jatkaa Mannonen. Kahvin ja jäätelön lomassa rupatellessa selviää, että Mannosella on myös muuta yritystoimintaa kahviloiden ja B&B-konseptin lisäksi.

– Aloitin juuri toukokuussa Luonto- ja elämyspalvelut Nostalgian, jossa tarjotaan yrityksille ja porukoille jousiammuntaa, frisbeegolfia, värikuulasotaa, saunapalveluita, melontaa sekä sokerina pohjalla vaijeriliukua.

Että mitä? Vaijeriliukua? Tuo paikkahan on pakko päästä katsomaan.

Frisbee golffille riittää tilaa

Frisbee golffille riittää tilaa

Syömme jäätelöt ja katsomme huoneet. Näyttävät oikein kodikkailta. Toki jos taulu-tv:tä ja sähkösaunaa kaipaa, niitä ei täältä löydy.

– Kesällä majoituskapasiteetti on aika hyvin täynnä. Ihan sydäntalvella huoneet ovat liian kylmät, mutta muuten mahtuu ja tarkenee, kertoo Mannonen.

Saunasta tulee mieleen lapsuuden mökkisauna, jossa kannoimme joka päivä puut ja uudet vedet saunaan. Täällä pääsee irti arjen kiireestä. Vesiä ei tarvitse kantaa eikä kiuasta sytyttää itse, ellei tietenkin halua.

Pihan puusauna

Pihan puusauna

– Meillä käy vieraita Italiasta asti. Kauempana olevassa mökissä vierailee tällä hetkellä täyshoidolla honkongilainen suunnistajaryhmä, joille tehdään itse ruoat, jatkaa Mannonen.

Teiskossa ramppaa siis kohtuullisen kansainvälistä porukkaa.

– Järjestämme alueen yrittäjien kanssa yhteistyössä erilaista ohjelmaa. Löytyy ratsastusta tai jopa perheen kauniimmille hemmottelupalveluita, kun pojat ovat kalassa, Mannonen kertoo.

Elämyspalvelut

Elämyspalveluiden mökki 12 hengelle

Elämyspalveluiden mökki 12 hengelle

Seuraavaksi suuntasimme katsomaan vaijeriliukua ja muita elämyspalveluita. Selvisi, että paikasta löytyy edellä mainittujen ohella viikinkityyppinen laavukylä, jossa voidaan tarvittaessa grillata vaikka kokonaista sikaa.

Viikinkikylä

Viikinkikylä

– Täällä järjestyy palvelut tilauksesta, ja sitten kaikille avoimia tapahtumia, kuten syyskuun alussa Sikajuhlat. Silloin pääsee kokeilemaan vaijeriliukuakin, kertoi Mannonen.

Kysyin mahdollisuutta liukua nyt, mutta turvamääräykset estävät: täytyy olla kummassakin päässä koulutettu henkilö sekä laskijalla valjaat. Aikaisemmin tämä liuku oli Suomen pisin, mutta tiettävästi Kalajoella liu’ussa on nykyään pituutta enemmän. Tämä ilmeisesti toiseksi pisin 300 metrin matkallaan. Huhhuh. Vähän jäi harmittamaan kun ei päässyt testaamaan, mutta ehkä ensi kerralla!?

Vaijeriliu-ussa saa jopa 35km tuntinopeuden

Vaijeriliu’ussa saa jopa 35 kilometrin tuntinopeuden.

Läheltä löytyy rannasta puusauna ja mökki 12 hengelle. Puitteet ovat kunnossa. Eikä siinä vielä kaikki. Haaveissa olisi tehdä talvella iglusauna. Tämäkin on pakko testata!

Elämyspalveluiden rantasauna

Elämyspalveluiden rantasauna

Lopuksi täytyy todeta, että kokonaisuutena palveluita riittää hyvän ruoan lisäksi. Itse innostuin eniten vaijeriliu’usta, mutta ehdottomasti haluaisin kokeilla kaikkea. Kesäkahvila on auki vain heinäkuussa, mutta yrittäjän ruokia pääsee maistelemaan myös Tampereen keskustassa Kahvila Nostalgiassa.

Elämys- ja hemmottelupalveluita voi kysyä pienemmälle tai isommalle porukalle ja ne ovat räätälöitävissä. Cateringpalveluita tarjotaan Tampereen alueelle.

Yhteystiedot

Yrittäjä Laura Mannonen
044 0565961
laura.mannonen@kahvila-nostalgia.fi

B&B ja kesäkahvila Nostalgia
Tähdentie 40, Tampere | GoogleMaps: B&B Nostalgia
Facebook-sivut

Luonto- ja elämyspalvelut Nostalgia
Teiskonkirkkotie 244, Tampere
Facebook-sivut

 

Kotimaisen viinin jalanjäljillä Teiskossa Tampereella

Teiskon viini sijaitsee nimensä mukaisesti Tampereen Teiskossa, muutaman kilometrin päässä Kämmenniemestä ja historiallisesta Aunessillasta, joka on helppo maamerkki. Tampereen keskustaan on reilut 20 kilometriä, joten paikka sopii kiireettömille vaikkapa pyöräilykohteeksi. Autolla tilalle pääsee helposti, mutta myös bussilla voi matkustaa perille. Ainakin keskustorilta näyttäisi bussi numero 90 kulkevan päätien varteen noin tunnissa.

Opasteet ovat kunnossa, joten ohi ei ainakaan pääse ajamaan. Paikka on auki ympäri vuoden.

Maalaismaisemaa

Saavuin paikalle parin kaverin kanssa täysin ummikkona. Päätieltä muutaman satametriä ja parkkipaikka näkyikin jo. Tervetuloa-kyltit olivat sen verran selkeät, että tiesin olevani perillä.

Ulkoa päin paikka näyttää ihan normaalilta talolta, mutta  käveltyäni käytävää pitkin takapihalle, aukeni edessä upea maalaismaisema. Pian kuului sama reipas ääni kuin soiteltuani puhelimella kohteeseen aikaisemmin.

Kioski

– Tervetuloa Teiskon viinitilalle, toivotti Titta, paikan reipas yrittäjä. Oppaaksemme saimme nuorempaa sukupolvea edustavan Kaisan, joka on mukana perheyrityksessä.

Tilan historia

– Viinitilan pitäminen on elämäntapa ja harrastus, kertoo Kaisa, joka on jo taaperosta asti repinyt viinimarjoja pensaista. Viime vuosina viiniä on myyty noin 10 000 litraa vuodessa, ja tarkoitus olisi kasvattaa tuotantoa isommaksi. Menekkiä selkeästi on, koska asiakkaita tuli kioskiin muutaman minuutin välein.

Lasihuoneessa voidaan järjestää esimerkiksi aamupalaveri.

– Tuotanto vie aikansa ja tilat ovat toistaiseksi pienet, jatkaa Kaisa.

Koko homma alkoi vuonna 1997, kun perhe muutti taloon ja aloitti viinitilan pyörittämisen. Ensimmäinen vuosi meni harjoitellessa. Myyntiin saatiin kaksi viiniä nimillä Teiskon päivänsäde ja Teiskon menninkäinen. Edelleen nämä legendat löytyvät valikoimista.

Perheen isä on käynyt aikoinaan viininvalmistuskoulun ja nykyään tila toimii yhteistyössä Hämeen ammattikorkeakoulun (HAMK) viinilinjan kanssa. Suurin yllätys oli Zilga-rypäle, joka siis kasvaa Suomessa ilman kasvihuonetta! Jos itse tästä ryhtyisin viinitarhaajaksi, tulisi mömmöistä sellaista tärpättiä ettei naapurin Perakaan sitä joisi.

Terassille mahtuu isompikin seurue

Palvelut

Kyseltyäni suuremmista ryhmistä, kuten hää- tai yritysporukoista, lupasi Kaisa räätälöidä paketit asiakkaiden tarpeiden mukaan. Piha on avara, eikä terassikaan ahdas ole. Löytyypä kotakin makkaranpaistoa varten, jos on omat eväät mukana. Kohde sopii varmasti lapsiperheille, koska penskoilla riittää pihassa ihmeteltävää. Lisäksi sisätiloissa on pienimuotoinen taidenäyttely.

Taidenäyttelyssä tauluja myynnissä

Maistelen kahvin kylkiäisinä itse tehtyjä tuulihattuja ja keksejä. Kyseltyäni ruuasta tarkemmin selviää, että varsinaista ravintolaa paikassa ei ole, mutta tilauksesta voidaan tehdä niin suurille kuin pienille ryhmille annoksia. Onnistuu esimerkiksi perheelle, jos vain soittavat etukäteen.

Ideana on, että kaikki tehdään itse, raaka-aineet läheltä tai vähintään Suomesta. Tarjolla on itse tehtyä saaristolaisleipää, pikkusuolaista ja lähitilalta tulevia juustoja. Jos kahvihammasta kolottaa, lupasivat keitellä kahvia vieraille odotellessa.

Terassilla mahtuu maistelemaan ja nautiskelemaan.

Kioskissa myydään omien viinien lisäksi lähialueen käsintehtyjä tuotteita, suomalaista designiä, kuten tilan pojan, Henrin, suunnitelemaa AIKAdesing takka-settiä.

Löytyy hyllyltä makeisiakin, jolla viimeistään saa penskat hiljaisiksi. Viinejä tai likööreitä ei Suomen alkoholilainsäädännön mukaisesti voi maistattaa ilmaiseksi, mutta ovat ostettavissa laseittain kioskista.

Makeisia ja muuta kivaa.

Tilalta löytyy useampaa erilaista valko- ja punaviiniä. Lista on nähtävissä Teiskon viinin nettisivuilta. Mielenkiintoisin oli Zaida-viini, joka on tehty Suomessa ilman kikkailua kasvavasta Zilga-rypäleestä. Ei kuulemma tarvitse kasvihuonetta, eikä talvellakaan pakko suojata mitenkään. Antaa siis puskan rehottaa rauhassa.

Luonnonoikku Zilga-rypäle joka kasvaa Suomessa

– Innokkaimmat kasvattavat kerrostalon parvekkeella muutamaa versoa, kertoo Kaisa.

Hintaluokkakaan ei päätä huimaa. Olin varautunut 30–50 euron pullohintaan, mutta ovat 10–20 euron välissä. Tarttuipa matkaan muutama tuliaispullo sekä karkkipussi. Näitä viinejä kun ei saa kotiin vietäväksi mistään muualta kuin paikan päältä!

Kaisa esittelee tilan viinivalikoimaa

Yhteystiedot:

050 5827179
teiskonviini@elisanet.fi
Sääksniementie 76, 34240 Kämmenniemi | GoogleMaps: Teiskon viini
Teiskon viinin kotisivut ja Facebook-sivut