Heikkisen leipomon ruisleipä

“Hyvvää sen olla pittää”! – herkkuja Heikkisen leipomosta Kajaanissa

Heikkisen leipomon myyntitiski, Kajaani

Yksi Kajaanin ylpeyksistä on itsenäistä Suomea vanhempi, jo vuonna 1913 perustettu Leipomo- ja kondiittoriliike Pekka Heikkinen & kumpp., jonka ruisleipää moni kehuu parhaaksi lajissaan. Kun kerroin ystävälleni pysähtyväni Kajaanissa eväsostoksille talvilomareissulla, hän huomautti heti, että Heikkiseltä on haettava maan parasta ruisleipää! “Soitanko äidille, että saatte varmasti tuoreen ruisleivän sieltä matkaan?”

Pekka Heikkinen (1883-1951) perusti leipomon vaimonsa Anna Loviisan kanssa ja johti yritystä aina kuolemaansa saakka. Anna Loviisan  taival maan päällä päättyi jo vuonna 1929, mutta muutaman vuoden kuluttua Pekka löysi uuden puolison Anna Maria Regina Kemppaisen, joka otti huolehtiakseen muun muassa leipomomyymälän. Leipomo on sittemmin siirtynyt aina nuoremmalle polvelle ja nyt ohjaksissa on neljättä polvea edustava Kaija Marin (o.s. Heikkinen), jonka lapset Juuso ja Kaisa Marin ovat niin ikään leipomolla vastuullisissa tehtävissä.

Ehdimme onneksi Kajaaniin ennen leipomon sulkemisaikaa ja huokasin helpotuksesta nähdessäni, että myös muutama riisipiirakka oli vielä myyntitiskissä jäljellä. Olin parilla retkireissulla havainnut juuri tämän leipomon piirakat aivan loistaviksi retkieväspiirakoiksi – niissä on riittävästi ruista, koko on passeli (ei mikään cocktail-versio) ja piirakat säilyvät rinkassa hyvinä useammankin päivän. Siis jos niitä malttaa niitä sopivasti säännöstellä, eikä hotki eväitä heti.

Leipämaistiaisia Pekka Heikkisen leipomossa

Leipomossa oli heti ovensuussa maistelupöytä, jonka korista löytyi maistiaispalasina mm. puolukkaa sisältävää ärjänleipää sekä suloiselta tuoksuvaa tervaleipää. Tätä herkkua olin tullut maistaneeksi jo aiemmin, mutta en voinut vastustaa sitä nytkään. Ja niinhän siinä kävi, että myös tervaleipää oli ostettava matkaan.

Heikkisen leipomon leipähyllyjä

Pekka Heikkisen leipomon valikoimista löytyy niin suolaista kuin makeaa tuotetta. Se kuuluisa Pekka Heikkisen ruisleipä – “Super puu-uunileipä” paistetaan nimensä mukaisesti todellakin puu-uunissa, lähes 100 vuotta vanhaan juureen tehtynä. Oijoi, niitäpä ei ollutkaan enää montaa jäljellä!

Ruokaleipien valikoimassa on paitsi perinteisiä leipomuksia, kuten nyrkkirieskaa ja ohra-perunarieskaa, myös esimerkiksi erilaisia patonkeja ja ranskalaista vehnäleipää. Uusien tuotteiden kehittelyn lisäksi leipomolla kehitetään myös uusien alalle tulijoiden ammattitaitoa. Tänä keväänä Heikkisellä työharjoittelussa oleva Annika Kuvaja valittiin edustamaan Suomea nuorten ammattitaidon MM-kisoissa 2017.

Heikkisen kermasarvia

Olimme liikkeellä laskiaispullien aikaan, mutta vastustimme urhoollisesti niiden viehkeitä kutsuja vitriinilasin takaa. Mutta mitäs nuo ovat? Kermasarvet ovat olleet alusta asti Pekka Heikkisen leipomon valikoimassa ja arvatenkin ne ovat erinomaisia makean nälkään!  Näiden kermasarvien makuna on vadelma, jota on mukana kermavaahtotäytteessä. Kahvilan puolella istuskeli vielä muutama asiakas, mutta koska kello läheni sulkemisaikaa, oli kermasarvemme pakattava mukaan, vähitellen kasvaneeseen ostospinoon. No, pärjäisimmepä sitten mukavasti herkkujemme kera seuraavat päivät.

Välikadulle vuonna 1947 rakennetun leipomon löytää Kajaanin keskustasta Välikadulta helposti. Jos ei huomaa leipomon vanhan rouvan Saima Heikkisen motolla “Hyvvee sen olla pittää” varustettua kylttiä, voi kadunkulmassa sijaitsevan rakennuksen bongata myös esimerkiksi iloisesti maalattujen sähkönjakokaappien avulla, ja kesällä katuasvalttiin maalatusta räsymattoraidoituksesta.

 

Leipomo ja kondiittoriliike Pekka Heikkinen & kumpp.

Välikatu 7, 87100 Kajaani

Avoinna: katso verkkosivut pekkaheikkinen.fi

Facebook

Kuppikakkuja Karoliinan Kestikievarissa

Karoliinan Kestikievari kestitsee kiireisenkin kulkijan

Nelostiellä Leivonmäen kohdalla kannattaa keventää kaasujalkaa ja pitää tauko. Paikkakunta lienee saanut nimensä leivosen (kiurun) mukaan, mutta Karoliinan Kestikievaria ajatellessa Leivonmäki tuo heti mieleen ihanat leivonnaiset!

Pirjo Soilu perusti Karoliinan Kahvimylly -kahvilan vuonna 1998 Joutsaan. Kahvila sai nimensä Soilun mummon, Elin Karoliinan mukaan – tämä kun antoi Pirjon lapsena jauhaa kahvia kahvimyllyllään. Aivan nelostien varressa sijainneen viehättävän kahvilan piha alkoi vähitellen täyttyä herkuttelevien matkalaisten autoista. Saksassa kondiittorin taitonsa hankkinut Soilu toi tarjolle muun muassa valikoiman komeita kakkuja, pullia, sämpylöitä ja suolaisia piiraita. Täytyy myöntää, että paikka herkkuineen ehti tulla hyvin tutuksi niinä vuosina, kun oli suorastaan pakko testata eri kakkumakuja.

Karoliinan Kestikievarin kyltti

Nelostien jättiremppa jätti alkuperäisen kahvilan hankalamman kiertotiereitin taakse, mutta asiakkaiden onneksi yrittäjä löysi helppokulkuisemman liiketilan Leivonmäeltä, edelleen ihan nelostien kupeesta. Samalla tuli myös reilusti lisää parkkitilaa ja paikka tunnetaan nykyään Karoliinan Kestikievarina. Karoliinan naapurina samassa kiinteistössä on Jukolan juusto, jonka tuotteisiin kuuluu juustojen lisäksi muun muassa sahtivierre.

Karoliinan Kestikievaria sisältä

Ulkoapäin Kestikievari ei ehkä silmiä hivele, mutta sisäpuolella odottaa iloinen yllätys lukuisine yksityiskohtineen, joita riittää ympäri kahvilaa. Iloiset räsymatot koristavat lattioita, mutta toimivat lisäksi niin pöytäliinoina kuin penkkien peittoina. Pöydiltä löytyy luonnollisesti vanhoja kahvimyllyjä ja kahvipurkkeja, jotka nyt palvelevat servettitelineinä. Entisaikojen tunnelmiin virittävät myös vanhat huonekalut, puusukset ja muu aito, rustiikki rekvisiitta. Wc-tiloista löytyy myös hauskaa tutkittavaa.

Karoliinan Kestikievarin vitriini

Kahvilassa voi paitsi pitää tauon tuoreiden herkkujen äärellä, myös ostaa sieltä tuotteita mukaan. Koeteltu vinkkini esimerkiksi läheiseen Leivonmäen kansallispuistoon menijöille: täältä saa päivittäin mukaan tuoreet sämpylät täytteillä. Ja jos herkulliset pullat näyttävät liian isoilta eväiksi, yhden pullan voi aina jakaa toisen retkeläisen kanssa. Kuten myös muhkean suklaamuffinsin.

 

Lihapiirakkapaloja, Karoliinan Kestikievari

Yksi suosituista suolaisista tuotteista on perinteinen levylihapiirakka, jota myydään paloittain. Yhdellä palalla lähtee ainakin meikäläiseltä nälkä.

Kestikievari on avoinnan JOKA päivä kello 9.00 – 18.00, lounasta on tarjolla kello 10.30-14.30, mutta pizzoja saa uunista pidempäänkin. Keittolounaan vaihtoehtona lounaaksi voi nauttia ruokaisan salaatin. Maalaispizzojen täytteisiin kuuluu kasvisvaihtoehdon ohella esimerkiksi kotimaista hirveä ja karitsaa, Kaartilan maalaispossua ja savumuikkua.

Marjaisa kakku, Karoliinan Kestikievari

Marjaisat kakut sekä suklaakakku ovat kakkuherkuttelijoiden suosikkeja, eikä voi unohtaa ihania pullia – reilun kokoinen korvapuusti tai rahkapulla vie kyllä kielen mennessään. Kakkuvalikoimasta osa on gluteenittomia ja laktoosittomia, esimerkiksi vadelmahyytelö- ja jogurtti-marjakakku. Jos ei satu olemaan makeannälkä, vitriinistä löytyy kivasti erilaisia suolaisia piiraita.

Karoliinasta voi ostaa matkaan myös viereisen juustolan tuotteita, joiden valmistusta voi seurata kahvilankin puolelta lasin lävitse. Naapurin tuotteita hyödynnetään luonnollisesti Karoliinan keittiössä, missä pyritään muutenkin käyttämään lähituottajien antimia mahdollisuuksien mukaan.

Tiedän kyllä, mistä ostan eväät Leivonmäen kansallispuistoretkelle myös ensi kerralla…

 

P.S. Karoliinan Kestikievari palkittiin 8.9. 2017 yhtenä Keski-Suomen maistuvimmista maaseutuyrityksistä.

 

Yhteystiedot

Karoliinan Kestikievari

Kuusirinne 11, 41770 Leivonmäki

Karoliinan Kahvimylly & Kestikievarin www-sivut

Karoliinan Facebook ja Karoliinan Kahvimylly Instagramissa

Tallenna

Kynttiläkuusien keskellä kohoaa Wanha Waskoolimies: koe aidon Lapin maut ja tunnelma Tankavaaran Kultakylässä

Sodankylän ääretön taivas kylpi auringossa. Pakkasta hohkaava valo sai lumihangen peittämät maisemat loistamaan valkoisena. Tykkylumiset kynttiläkuuset kurkottivat korkeuksiin, ja horisontissa siinsi paljas tunturinpää. Olimme saapumassa Tankavaaraan kevättalven ensimmäisinä päivinä.

Tankavaaran Kultakylässä, Lapin legendaarisimpien kultamaiden sydämessä, vierailijat vastaanottaa ravintola Wanha Waskoolimies. Ravintolan juuret yltävät kauas menneisyyteen, mutta vuodesta 2013 sitä ovat ylläpitäneet ja kehittäneet uudet omistajat. Heidän myötään on Wanha Waskoolimies uudistunut mukavalla tavalla, vanhaa kunnioittaen.

Saavuimme ravintolan pihaan vanhempieni sekä mieheni kanssa. Pakkasessa, lumessa ja kuurassa kylpevä rakennus oli hauska näky. Olin sopinut henkilökunnan kanssa ennalta yllättäväni etelästä lomalle tulleet vanhempani koiravaljakkosafarilla, ja pian pääsinkin todistamaan, kuinka kymmenen alaskanhuskyn komea joukkio kiidätti isän ja äidin oppaineen Lapin taikamaahan.

Huskyvaljakoiden kadottua horisonttiin oli minulla ja miehelläni aikeena istahtaa alas herkuttelemaan Wanhan Waskoolimiehen hampurilaisilla. Ravintolassa on rento ja rauhallinen tunnelma ja maukasta ruokaa oikeasti paikallisilla raaka-aineilla. Lisäksi jo joitakin vuosia Lapissa asuneena olen oppinut arvostamaan kattavia aukioloaikoja: Wanha Waskoolimies on auki joka päivä aamuyhdeksästä iltayhdeksään.

Valitsin listalta Sompion kalahampurilaisen ja mieheni otti jo melkeinpä kuuluisaksi tulleen Kullankaivajan hampurilaisen. Vaikka ravintolassa olisi myös hyvältä vaikuttava lounaspöytä, tulee meidän joka kerta otettua nämät samat hampurilaiset. Sompion kalahampurilaisessa on paikallista kalaa, tällä kertaa se oli haukea. Haukipihvin lisäksi muhkean maun hampurilaiseen toi kylmäsavustettu siika.

Valitse Sompion kalahampurilainen, niin saat herkutella paikallisella kalalla.

Kullankaivajan hampurilaisessa on muun muassa kittiläläistä villisikaa sekä tietenkin paikallista poroa. Lahdesta kotoisin oleva yrittäjä Marko Touru kertoo, että Kullankaivajan hampurilainen on kehitetty täysin uuteen uskoon sitten aiempien aikojen. Lihaisan hampurilaisen resepti on salaisuus, eikä ole mikään ihme, että tämä hampurilaisunelma on listan suosituin herkku. Molempien hampurilaisten välissä on reilu kourallinen myös tuoreita kasviksia, kuten purjoa ja punasipulia. Makua ja rakennetta löytyy rutkasti, ja hampurilaisen ohella on mukava napostella ihanan krouveja ranskanperunoita.

Kullankaivajan hampurilaisen nykyinen resepti on salaisuus. Siinä on kuitenkin mm. kittiläläistä villisikaa ja paikallisen paliskunnan poroa.

Tankavaara on Sodankylän keskeisimpiä matkailualueita Kullanhuuhdonnan SM-kisoineen ja Taiga Festivaaleineen. Se on myös KaamosJazzin syntypaikka. Wanhassa Waskoolimiehessä ja sen yhteydessä toimivassa Wild West Saluunassa esiintyy vuodesta toiseen nimekkäitä artisteja. Urho Kekkosen kansallispuiston ja Sompion luonnonpuiston nurkalla sijaitseva, oikeiden kullankaivajien aikoinaan perustama Kultakylä on monipuolisena kohteena oikea Lapin-kävijöiden aarre, johon pääsee helposti myös bussilla. Paikka on aivan nelostien varrella, ja silti juuri sopivasti metsässä omassa rauhassaan.

Lahtelainen Marko Touru tuli Tankavaaran Kultakylän yrittäjäksi vuonna 2013.

Wanhan Waskoolimiehen sisustus on vähintäänkin omaperäinen. Hämärän ravintolan tunnelmaa hallitsevat patinoituneet puupinnat, kultaryntäyksen historia sekä täytetyt eläimet, joista keskeisimmän kunniapaikan on saanut juokseva susi. Katonrajasta voi bongata myös riekkoja, näädän ja monenlaista muuta.

Ravintolan sisustuksesta ei myöskään Tankavaaran kullanhohtoinen historia jää piiloon. Seinillä on niin vanhoja valokuvia, esineistöä kuin lehtiartikkeleitakin vuosien varrelta, myös eri maailmankolkista. Yhden salin katto on täynnä komeita poronsarvia.

Me herkuttelimme mieheni kanssa hampurilaiset ikkunan äärellä. Ikkunasta tulvi valkoista valoa suoraan luonnosta, ja totta puhuen itse katselen syödessä mieluummin elävää luontoa kuin täytettyjä villieläimiä. Syömisen tuoksinassa näin silmäkulmassani liikettä ulkona ikkunan takana. Porohan se siellä asteli pitkin pihamaata kaikessa rauhassa.

Jos haluaa paikallisten makujen ja historiaan perehtyneen sisustuksen lisäksi sukeltaa vieläkin syvemmälle kultamaailmaan, pääsee Wanhan Waskoolimiehen sisähuuhtomossa kokeilemaan kullanhuuhdontaa jopa talvella. Minua ei kultakärpänen ole vielä puraissut, joten jätin kullanhuuhtomisen tällä kertaa väliin.

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

Herkuteltuamme vatsamme täyteen ja tutustuttuamme ravintolaan hieman tarkemmin, palasivat vanhempanikin koiravaljakkosafarilta hymyt korvissa. Heidän kanssaan pääsimme vielä nokipannukahville ravintolan vieressä olevalle kodalle, kunnes oli heidän aikansa tilata kunnon talvipäivän päivällinen Wanhan Waskoolimiehen ruokalistalta.

Asuttuani Sodankylässä vuoden ajan oli minulla mielipide, että tämä on koko Pyssykylän suuren kunnan paras ravintola. Olen edelleen samaa mieltä, tosin ihan kaikkia paikkoja en ole vielä kerennyt testata.

Vinkkinä mainittakoon, että jos ja kun herkuttelun jälkeen napa tuntuu pinkeältä, niin Tankavaaran Kultakylästä lähtee monta eripituista kävelyreittiä Urho Kekkosen kansallispuistoon. Reitit lähtevät Tankavaaran luontokeskuksen pihasta. Talvisin Kultakylän väki pitää jossain määrin auki ainakin 7 kilometrin mittaista Geologista polkua, joka nousee muun muassa Ison Tankavaaran laelle ja sieltä on maisema Pyhä-Nattaselle. Lisäksi valittavana on 1, 3 ja 6 kilometrin mittaiset rengasreitit kauneimmissa kultamaan maisemissa.

Yhteystiedot

Wanha Waskoolimies / Tankavaaran Kultakylä
Tankavaarantie 31
info@tankavaara.fi, p. 016 626 158
Tankavaara.fi

Jutun tietoja päivitetty 19.2.2019