Elina leipoo knäkei suurella sydämellä

“Kaunis käsityötaitoa henkivä ulkomuoto. Rapea koostumus. Moninainen tasapainoinen makumaailma.”

 

Teksti: Mona Salama

Tämän arvioinnin sai Elina Linerin leipoma Hamppuknäkei viime lokakuussa Raaseporissa käydyssä Artesaaniruuan SM-kisassa. Hamppunäkkileipä saavutti hopeasijan luokassa kovat leivät.

Elinan tie näkkileipäleipäyrittäjäksi alkoi pari vuotta sitten, kun ystävän häihin tilattiin erilaista leipää. Elina päätti kokeilla näkkileivän tekoa ja herkullisten näkkäreiden suosio yllätti. Leipä tuli myyntiin Paimion lähiruokarenkaassa ja Elina perusti Elinan Knäkei-toiminimen näkkileipien ympärille.

Kaunis kuin näkkileipä. Kuva Petra Veikkola

Tällä hetkellä knäkei löytyy neljää eri makua: rosmariini, hamppu, puna- ja mustapippuri ja chili, mutta aina silloin tällöin Elina kokeilee uusia makuja. SM-kilpailujen jälkeen hamppuknäkei on noussut asiakkaiden suosikiksi ja moni on halunnut kokeilla palkittua tuotetta. Myös Elinan äidin pyörittämän catering-yrityksen Pitopastantin asiakkaat ovat olleet kiinnostuneita rapeasta näkkäristä, joka valmistetaan paikallisista raaka-aineista.

Onnea voittajalle! Kuva Marika Mulari

Knäkei myydään tällä hetkellä pelkästään suoramyynnin kautta, mutta Elina toivoo, että lähitulevaisuudessa jäisi tuotteita myös pienten herkkupuotien myyntiin. Hän ei kuitenkaan haaveile tuotannon kasvattamisesta, vaan haluaa pitää valmistuksen pienimuotoisena ja käsityömäisenä, mukavana harrastuksena.

Artesaaniruuan SM-kilpailua Elina kehuu hienona kokemuksena. “Kilpailu antoi hyvää mieltä ja motivaatiota, koska sain virallisen todistuksen siitä, että olen oikealla tiellä”, Elina toteaa. Tämä on varsin vaivaton tapa saada arviointi omasta tuotteestaan. Kilpailusta saa puolueetonta ja asiantuntevaa palautetta. Elina harkitsee osallistumista myös ensi kevään SM-kisaan, tällä kertaa toisen näkkileivän kanssa, joka ei viimeksi menestynyt kilpailussa. “Tuomariston palautetta kannattaa hyödyntää ja yrittää kehittää tuotetta paremmaksi”, hän pohtii.

Seuraava Artesaaniruuan SM-kilpailu järjestetään 21.-23. maaliskuuta 2018 Raaseporissa. Ilmoittautuminen on nyt auki ja jatkuu 18.2.2018 asti.

Lisätiedot: www.novia.fi/mathantverkfm/fi

Ruokaretki kannustaa Elinaa ja kaikkia lähiruokaherkkujen tekijöitä mukaan kilpailuun!

Kuva: Petra Veikkola

Tallenna

Tallenna

Vihis haastaa lihiksen!

Vapise lihis, nyt tulee vihis. Vihtiläinen keksintö haastaa snagareiden lihapiirakat. Tätä härkäpapurouheella täytettyä ja kasviksilla tuunattua herkkua on kuultu kutsuttavan kasvissyöjien krapulamätöksi. Maistuu vannoutuneille lihapiirakan syöjillekin, krapulalla tai ilman.

Vihiksen tarina alkaa vihtiläisestä Aholeivän leipomosta.

Vihiksen juuret ja idean äiti on vihtiläinen leipuri Minna Kauppinen. Kun Aholeipä siirtyi Minnan ja hänen miehensä Ilmarin hoteisiin kesällä 2017, alkoi uusien ideoiden kehittely.

Vihis täytetään härkäpapurouheella.

Raakana vihis on ruma ja haljakan värinen pötkylä.

Valmiit vihikset kuljetetaan samana aamuna lähimyymälöihin ja kahviloihin Nummelan, Veikkolan ja Lohjan alueella. Myös Espoo on alkanut innostua vihiksistä. Aholeivästä saa käydä ostamassa vihiksiä suoraan kotiin joka arkipäivä klo 16-18, niin kauan kun tavaraa riittää.

Uunista tulleessaan kauniin ruskea ja pulska pallero.

Nummelalainen Cafe Casalen tarjoili ensimmäiset vihiksensä perjantaina 24.11.2017. Päivämäärä kirjataan varmaan kahvilan kirjoihin. Ja niin myös Ruokaretken tiimin, koska juuri kyseisenä päivänä pidimme Osuuskunta Ruokaretken kuukausipalaveria Casalenissä ja saimme kunnian syödä lounaaksi ensimmäiset vihikset. Ji-haa!

Härkäpapurouhe sai kaverikseen aurinkokuivattua tomaattia, kesäkurpitsaa, salaattia, balsamicoa, marinoitua sipulia ja timjaminoksan. Mutta vain mielikuvitus asettaa rajat, tuunaa mieleisei vihis & nauti!

Vihiksiä kannattaa tiedustella ainakin seuraavista paikoista:

Cafe Casalen Nummela
Veikkolan S-market ja K-kauppa
Nummelan City-market ja K-kauppa
Vihdin ja Karkkilan ruokakaupat
Otalammen S-market
Lohjan Prisma ja City-market
Lempolan K-kauppa

 

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Mainio joulucombo, suklaa & tumma olut

Joulunajan tärkeimpiä hankintojani on riittävä määrä suklaata. Valikoimaa silmäillessä juolahti mieleen, että mitäs uutta suklaan kera keksisi. Muistin kuulleeni suklaan ja tumman oluen mainiosta yhdistelmästä. Asiahan piti tarkistaa, soitto siis tutulle panimomestarille, Fiskarsin panimon Jari Leinoselle.

Jarin vinkki; taatelikakun kyytipojaksi tummaa Munkintietä. Toimii!

Vahvistus asiaan tuli nopeasti, ja kaupan päälle hyviä vinkkejä suklaisten herkkujen nauttimiseen. Olut sopii erinomaisesti suklaan kanssa sellaisenaan tai suklaisten jälkiruokien, erityisesti hiukan ylimakeiden suklaakakkujen kera. Jouluherkuista myös taatelikakku saa kivan kaverin tummasta oluesta.

Överimakeiden suklaakakkujen (takimmainen) kanssa maistuu paahteinen tumma olut. Heinolan Heilan herkkuja.

Tumman suklaan kaveriksi kannattaa valita paahteinen porter tai stout. Fiskarsin panimon laktoosilla makeutettu Kaffe Stout (5,5 %) on nappi valinta juuri tumman suklaan tai mehevän mutakakun (mud cake) kanssa. Kyseinen olut voitti muuten kultaa Concours International de Lyon kilpailussa omassa sarjassaan 2017. Onnittelut!

Jarin mukaan tämän kaltainen yhdistelmä toimii erinomaisesti koska molemmissa on samaa paahteista aromia, jotka sopivasti kumoavat toisensa. Suklaasta irtoaa kuulemma jopa raikkaita hedelmäisiä aromeja, ja oluen maku pehmenee ja pyöristyy. Täytyypä testata.

Woikoski Feeling & ihanan makoisa suklaapiirakka.

Suklaisten kakkujen kaveriksi rohkeasti tummaa olutta tarjolle.

Ravintola Hetki & syötävän herkullinen suklaakakku.

Entäs konvehdit, nuo meikäläisen joulunajan kohokohdat? Jari vakuutti, että makean konvehdin kaveriksi sopii hyvin oluessa oleva paahteisuus. Maitosuklaan kanssa toimii hyvin tummahkot vehnäoluet. Valkosuklaan rasvaisuutta keventää happamampi vehnäolut. Testasin Fiskarin Vehnän (3,5%) kanssa, passeli yhdistelmä. Oluet on aromiltaan hiukan sitruksinen, mutta mausteinen. Rasvainen valkosuklaa ja vehnäolut täydensivät toisiaan.

Jarin vinkkinä oli, että mitä vaaleampi suklaa, sen vaaleampi olut kannattaa valita sille kumppaniksi. Toinen vinkki oli prosentit. Suklaassa on paljon rasvaa ja siksi kannattaa yhdistää suklaa oluisiin, joissa on korkeampi alkoholiprosentti. Alkoholi leikkaa ja keventää nimittäin suklaan rasvaisuutta. Eli oppien mukaan tuo 3,5 % vehnä ei ehkä olisi ideaali, mutta suutuntuma oli sangen hyvä:)

Chjoko on suklaakeidas.

Nyt kotitastingin testissä tumma ja tuhti Fiskarsin panimon Munkintie 6,7%, suodattamaton tumma ja mausteinen ale. Sopii suklaalle kivasti ja makeille kakuille oikein hienosti. Vaalean suklaan kanssa testattu vehnäolut toimi sekin. Tästähän ihan innostuu!

Herkullista joulua!

Vaaleaa, valkoista, tummaa ja tosi tummaa. Nam!

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Minna ja Ilmari pelastivat perinteikkään Aholeipä leipomon

Olisittepa tulleet hetki sitten, kun peura tuijotti leipomon ikkunasta sisään. Kangasmetsän siimeksessä on luonto läsnä, pikkasen erilaista kuin entisessä elämässämme Espoon Matinkylässä, missä ikkunasta sisään tuijotti vastapäiset kerrostalot“.

Minna Kauppinen antaa ruishapantaikinan tekeytyä pari päivää.

Muutto espoolaisesta näkökulmasta keskellä “korpea”, kehä kolmosen tuolla puolen, Vihtiin, totutti Minnan ja Ilmarin kangasmetsän rauhaan. Varsinainen käänne tapahtui Minna Kauppisen ja Ilmari Siiterin elämässä noin puoli vuotta sitten, kun he saivat vihin. Tuttu luomutarkastaja kertoi, että perinteikäs leipomo tarvitsi jatkajaa.

Kun Aholeipä-leipomoa 30 vuotta pyörittäneet Olli ja Marita Saarni jäivät eläkkeelle, leipomo tarvitsi jatkajan.

Yrittäjyys oli pyörinyt pitkään mielessä, mutta omat ideat ovat olleet lähinnä utopistisia tai hankalia toteuttaa, Siiteri toteaa. Tässä pääsimme yhdessä Minnan kanssa kokeilemaan yrittäjyyttä valmiilta pohjalta. Tilaisuuteen piti tarttua.

Aholeivän leivät ovat luomua

Luomuleivän teolla on pitkät perinteet Aholeivässä jo edellisten omistajan myötä. Minnalle ja Ilmarille oli luonnollista, että luomuleivällä jatketaan.

Luomuleivän teko on tarkkuutta vaativaa puuhaa. Luomujauhot pidetään tiukasti erillään normijauhoista. Luomuleipää leivotaan omalla pöydällään. Kun lupa luonnonmukaisen elintarvikkeen valmistukseen on saatu, tarkastaja käy kerran vuodessa tarkistamassa tuotantotilat. Tarkastuksessa kiinnitetään erityistä huomiota luomu- ja tavanomaisten tuotteiden erilläänpitoon, tuotteiden koostumukseen ja pakkausmerkintöihin. Paitsi tuotteita, tarkistetaan erityisesti olosuhteita ja valmistusprosessia.

Minna Kauppinen esittelee luomuleivontapöytää ja vanhoja yhä toimivia leivontamasiinoita.

Aholeipä tunnetaan myös munkeistaan

Saimme maisteltavaksi tuoreita munkkeja; perinteisiä berliininmunkkeja kunnon kreemitäytteellä, kinuskipäällysteellä ja suklaisia suussa sulavia herkkuja. Leivonnaiset ovat kaikki laktoosittomia ja munattomia. Kananmunaa Minna ei käytä edes pullataikinassa.

Aholeivän munkeissä on muhkea kreemitäyte.

 

Munkkien alkumuodot Minna pyöräytti näppärästi perinteisellä Fortuna leivontakoneella. Italiaista designia jo vuosien takaa. Mutta toimii moitteettomasti edelleen.

Neljän jälkeen iltapäivällä ovi alkoi käydä tasaista tahtia. Sana on kiirinyt lähiseudun asukkaiden korviin, että uudet omistajat pitävät myymäläpuotia avoinna maantaista perjantaihin klo 16.00 – 18.00. Nopeasti myyntikärryiltä hävisivät kaura- ja ruisleivät, patongit, munkit sekä vihikset ja lihikset.

Aholeipä leipomossa leivotaan luomuleipää.

Tyytyväiset uudet yrittäjät jatkavat pitkää perinnettä vihtiläisen leipomon parissa. Onneksi tuttu luomutarkastaja heitti idean ilmaan. Siirtymä uusien ja vanhojen yrittäjien välillä kävi jouhevasti. Kuukauden päivät Minna sai olla Olli Saarnin opissa. Vaikka Minna on koulutukseltaan kokki ja kotitalousopettaja, leipomokoneiden kanssa ensimmäisten viikkojen apu oli tärkeää. Nyt kaikki sujuu jo kuin vanhalta tekijältä. Yksi vuoden kiireisistä sesongeista on juuri käynnissä. Vakiovalikoiman lisäksi uunista tulee ulos joululeipiä, siirappivedellä voideltuja joulutorttuja ja taateli- ja maustekakkuja.

Ikivanhaa vaakaa käytetään edelleen. Minna ja Ilmari arvostavat perinteitä.

Yhteystiedot:

Aholeipä
Aholantie 48 B
03150 Huhmari

050 3592 534 / Minna Kauppinen
050 3592 535 / Ilmari Siiteri

Aholeivän Facebook-sivut

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Karjalanpiirakoita leipomaa!

Ruokaretki onnittelee tänään satavuotiasta Suomea karjalanpiirakka huulessa. Hurraa Suomi!

Kannustamme kaikkia lukijoitamme leipomaan karjalanpiirakoita kotosalla.

Väsymätön leipuri, imatralainen Irma aloittaa suomalaisten perinneruokien videosarjan YouTubessa Ruokaretki -kanavallemme.

Karjalanpiirakka, tuo mainio perinteinen suomalainen herkku, jossa ohuen hapattamattoman ruiskuoren sisällä on riisipuuroa, ohraryynipuuroa tai perunasosetta eli muussia. Karjalanpiirakan juuret ovat tietysti Karjalassa, mutta sotien jälkeen piirakkaperinne levisi ympäri Suomen evakoiden mukana. Nimi “karjalanpiirakka” syntyi silloin.

Kaikki tuntevat karjanlanpiirakan, kaupan valmiin tai sitäkin paremman, itsetehdyn herkun. Ruokaretken perinneruokaguru Irman ohjeilla piirakat syntyvät kokemattomaltakin kokilta:

AINEKSET:

Kuoritaikina:
1½ dl vettä
1 rkl rypsiöljyä
3/4 tl suolaa
3 dl ruisjauhoja
1 dl vehnäjauhoja

Riisitäyte:
2 ½ dl vettä
2 dl riisiä
7 ½ dl maitoa
1/2 tl suolaa
1 kananmuna

Vinkki: Maito voi olla täysmaitoa tai laktoositonta (piirakoista tulee vähän punaisempia). Maidottoman piirakoista saa kun vaihtaa maidon kauramaitoon, hyvä tulee niinkin.

Voiteluun: voita sulatettuna ja vettä. Maidottamiin piirakoihin margariinia.

VALMISTUS:

Valmista täyte ensin, hyvissä ajoin. Voit tehdä sen vaikka edellisenä iltana, että varmasti on jäähtynyt.

Täytteen valmistus:
1. Sekoita kiehuvaan veteen riisi ja keitä 10 minuuttia.
2. Lisää maito ja anna puuron kiehua hiljalleen 30 minuuttia välillä pohjaa pitkin sekoittaen. Jätä täyte hautumaan kannen alle 10 minuutiksi.
3. Mausta valmis puuro suolalla ja jäähdytä se.
4. Sekoita jäähtyneeseen puuroon muna.

Piirakoiden valmistaminen:
1.  Sekoita  kylmään veteen öljy, suola ja jauhot puuhaarukalla. Vaivaa taikina sileäksi ja kiinteäksi.
2.  Ripottele pöydälle ruis- ja vehnäjauhoseosta ja kaada taikina jauhojen päälle. Kaulitse taikinasta noin 1/2 cm:n paksuinen levy.
3.  Painele levystä juomalasilla kakkaroita.
4.  Aseta kakkarat kuuden kappaleen pinoihin, etteivät ne kuivu. Peitä pinot muovipussilla tai kulholla.
5.  Kaulitse kakkarat piirakkapulikalla ohuiksi pyöreiksi tai soikeiksi kuoriksi. Lado kuoret päällekkäin ja ripottele ruisjauhoja väliin. Peitä kuoripinot muovipussilla. Täytä kuoret mahdollisimman pian, jotta ne eivät tartu kiinni toisiinsa.
6.  Ota kuoret leivinpöydälle, levitä lusikallinen täytettä kuoren keskelle (1 cm paksuinen kerros täytettä) ja jätä kuoren reunoilta noin 1 cm tyhjää tilaa.
7.  Käännä vastakkaiset reunat täytteen päälle ja rypytä piirakat etusormilla.
8.  Siirrä piirakat uunipellille leivinpaperin päälle.
9. Paista piirakoita 225-250°C lämmössä noin 20-25 minuuttia.
10. Voitele piirakat sulatetulla voilla, johon on sekoitettu tilkka vettä.
11. Lado kuumat piirakat kulhoon päällekkäin ja peitä leivinpaperilla ja liinalla.

PS. Karjalanpiirakka on muuten rekisteröity Euroopan unionin aidoksi perinteiseksi tuotteeksi. Ensimmäiset kirjalliset maininnat karjalanpiirakoista on vuodelta 1686!

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Suolalla somistettu suklaakakku

Jouluisessa suklaakakussa granaatiomenan siemenet loistavat kuin rubiinit.

Järjestelen viestintäyrittäjän työni ohessa mielelläni koti-illallisia. Pieniä ja vähän isompiakin. Juhlat syntyvät nopeasti, kun käytössä on muutama luottoresepti. Tämä Tukholman vuosilta Suomeen mukanani tullut suklaakakku on ollut yksi suosikkijälkkäreistäni jo vuosia ja katetaan pöytään marras-joulukuun juhlaillallisilla. Joskus jopa jouluaattona. Juomana toimii tummanpunainen portviini. Suolahiutaleet antavat suklaan maulle mainiota napakkuutta. Jos kakkua jää, maistuu se hyvältä myös yön yli levättyään.

Ja ps. useimmiten meillä tämän paistaa mies.

Kakkupohjaan

150 gr tummaa suklaata

150 gr huoneenlämpöistä voita

2 dl hienoa sokeria

4 kananmunaa

1,5 dl vehnäjauhoja

korppujauhoa, voita vuoan voiteluun

Kuorrute

150 gr tummaa suklaata

2 rkl voita

Koristeluun

mustikoita tai granaattiomenan siemeniä, määrä maun mukaan

suolahiutaleita

 

Pilko suklaa paloiksi kakkupohjaa varten ja sulata suklaa vesihauteessa.

Vatkaa voi ja sokeri kuohkeaksi sähkövatkaimella. Lisää yksi kananmuna samalla, kun vispaat. Kaada taikinaan sulatettu suklaa ja sekoita hyvin. Lisää jauhot ja vatkaa taikina sileäksi.

Kaada taikina voideltuun ja korppujauhotettuun vuokaan. Paista 175-asteisessa uunissa noin 25 minuuttia. Kakku saa olla pikkuisen tahmea sisältä.

Anna kakun jäähtyä.

Sulata sillä välin kuorrutteeseen tuleva suklaa ja voi vesihauteessa.

Levitä kuorrute kakun päälle, anna kovettua.

Koristele kakku lopuksi granaattiomenan siemenillä tai esimerkiksi tuoreilla mustikoilla. Ripottele lopuksi päälle suolahiutaleita.

Sitten vaan nautiskelemaan! Kakusta riittää hyvänkokoinen pala kahdeksalle henkilölle.

 

Resepti ja kuva: Tanja Holmberg / Pieni Ideapuoti Oy

Alkuperäinen resepti. Elle Mat & Vin 2013

Cafe Casalenin imussa Nummelassa

Ollaan Länsi-Uudellamaalla, Nummelan keskustan ytimessä. Liikenneympyrässä pyöriessä ei voi olla huomaamatta Cafe Casalenia. Valkoisessa 50-luvun kivitalossa sijaitseva kahvila suorastaan tempaisee pistäytymään lounaalle ja herkutteluun.

Cafe Casalen on ollut yhtenä Nummelan maamerkkinä vuodesta 2014.

Casalen perustaja Inka Palmu-Lempinen on catering-yrittäjä ja entinen sisustustavarakauppias, joka halusi perustaa myös kahvilan. Tuloksena on näiden onnistunut yhdistelmä. Tänne tullaan kahville, herkuttelemaan, lounastamaan ja sunnuntaisin myös brunssille. Sunnuntain brunssi onkin hauska, klo 10-13 tule sellaisena kun olet. Eli lenkkivaatteissa kehtaa tulla kurkkaamaan onko pöytiä vapaana. Ihanan rentoa!

Cafe Casalenin avarissa tiloissa viihdytään.

Lounaalla huomion herättää runsaat salaatit ja kasvikset; linssejä, papuja, juureksia, vihersalaattia ja lisukkeita. Kasvisten kaverina on keittoa ja tuoretta leipää. Lounaalla on väkeä laidasta laitaan, runsas kasviskattaus maistuu raavaille työmiehillekin.

Casalenin lounassalaatit ovat runsaita ja maistuvia. Itse salaattina käytetään vain ruukkusalaattia.

Ja mikäs on maistuessa. Perjantaisin on hiukan erilainen meininki, silloin on street food -päivä. Meitä onnisti, tänään on perjantai ja testissä ihan ensimmäiset vihikset eli kasvislihikset. Paikallinen erikoisuus, joka valmistetaan viiden kilometrin päässä Aholeivässä. Tästä tarinaa tulossa, pysy mukana:)

Inka ylpeänä esittelee – vihikset eli vihtiläiset kasvislihikset.

Kaikilla yrityksillä on tarinansa. Casalen tarinaan kuuluu ehdottomasti porkkanakakku, sillä idea yrityksen perustamisesta lähti liikkeelle porkkanakakusta. Inka selaili muutama vuosi sitten lomallaan lehteä ja mietiskeli mihin ryhtyisi. Luki siinä jutun saaristossa sijaitsevasta kahvilasta, jonne tullaan matkojen takaa porkkanakakun takia. Siitä se idea sitten lähti, porkkanakakusta.

Porkkanakakkua Casalessa on tarjolla aina. Ja sen perässä tänne myös tullaan. Resepti on tarkoin varjeltu salaisuus, jota ei paljasteta. Porkkanakakun lisäksi vitriini notkuu itse tehtyjä korvapuusteja ja upeita kakkuja. Viiden kilometrin päästä Aholeivästä tulevat vaniljapullat, berliininmunkit ja joulun aikaan joulutortut.

“Porkkanakakku on ollut niin suosittu, että laskuissa on mennyt jo sekaisin, montako tuhatta kakkua on kahvilassa syöty”, kertoo Inka.

Jos lukiessa tunnistat sen saaristolaiskahvilan, jonne tullaan porkkanakakun takia, ilmianna se Inkalle tai meille. Lehti tuli nimittäin heitettyä pois ja kahvilan nimi on unohtunut. Mutta ilman sitä juttua Nummela ei ehkä koskaan olisi saanut Casaleniään.

Yhteystiedot:

Asemantie 1
03100 Nummela

puh. 010 5262 150
myynti(at)casalen.fi

Aukioloajat ja lisätiedot Cafe Casalenin verkkosivuilta

Cafe Casalen kartalla I Google Maps

Syksyn sadon herkkuja ja luomua Suonenjoen Vanhamäellä

Ysitien varressa Suonenjoen länsipuolella opastaulu ohjaa kulkijan Vanhamäelle luomumyymälään ja lounaalle. Kyltti ja nimi eivät paljon kerro, mutta tätä lounaspaikkaa kannattaa käydä vilkaisemassa myös lähempää. Tien päässä avautuu todellinen paratiisi: jykevä keltainen päärakennus, lukuisat punamultaiset piharakennukset, maneesi ja ratsastuskentät, Metsämansikka-toimintapuisto sekä rantasauna pienen järven rannalla. Kokonaisuutta ympäröivät kukkiva puutarha ja vehreät luomupellot. Tämä luomuparatiisi on tullut minulle vuosien varrella tutuksi etenkin töiden kautta, mutta silti pihapiirin näkymä sykähdyttää joka kerta. Tällä kertaa minut on pyydetty paikalle tekemään blogijuttua Ruokaretkeen.

Vanhamäen päärakennus on kulttuurihistoriallisesti arvokas kohde, joka on rakennettu 1930-luvulla.

Vanhamäellä lounasaika on klo 11-13, ja kun saavun paikalle klo 11, keltaisen päärakennuksen eteisessä käy melkoinen kuhina. Vanhamäen johtajana toimiva Sari Granander ottaa vastaan maksuja lounaasta. Lounaspöydässä asiakkaan toivottavat tervetulleeksi vastapaistetut sämpylät ja perunarieskat. Vanhamäen ruokatarjonta pohjautuu kotimaisiin luomu- ja lähiraaka-aineisiin, joista osa tulee omalta tilalta. Salaattipöydässä on Vanhamäen lehtisalaattia, tomaattia, lehtikaali-punasipulisalaattia sekä kuuluisaa Vanhamäen kurkkurelissiä. Lounaan pääruokana on sekä lihaa, kalaa että kasviksia ja talon omista perunoista tehtyä muusia. Vanhamäen omassa yhteisössä työskentelee niin maahanmuuttajia kuin kansainvälisiä vierastyöläisiä, joten lounaalla on aina myös kasvisvaihtoehto tarjolla.

Vanhamäen lounaspöydässä on aina myös lämmin kasvisruokavaihtoehto.

Kielen mukanaan vievä perunamuusi on tehty Vanhamäen omista luomuperunoista.

Juomapöydässä yllätykset jatkuvat, sillä perinteisen vesi-kotikaljalinjan lisäksi Vanhamäellä tarjoillaan myös oman tilan tuorepuristettuja mehuja, kuten omenaa, mustaherukkaa ja aroniaa. Lautanen täyttyy kukkuroilleen, sillä pakko on maistaa vähän sitä ja tätä. Täällä ei ainakaan ole vaikeaa saada lautaselleen riittävästi kasviksia! Tänään jälkiruokana on savolaisittain mustikkakukkoa ja vaniljakastiketta. Mihin mahaan tämä syödään?

Tunnelma Vanhamäen lounaalla on kotoisa, ikään kuin kaikki olisivat yhtä perhettä. Istun henkilökunnan pöydässä rupattelemassa syksyn säistä, sadonkorjuusta – ja totta kai ruoasta! Emäntä Kirsi Nuutinen kertoo, että viime viikolla yksi asiakas kysyi, mistä perunamuusi oikein on tehty, kun se on niin hyvää. Vastaus on yksinkertainen: luomuperunasta! Myös henkilökunta on aidosti sitä mieltä, että täällä on ehdottomasti seutukunnan parhaat eväät.

Pakkasmarjan työntekijät käyvät säännöllisesti Vanhamäellä lounaalla.

Paikalliset asukkaat ja työpaikkaruokailijat ovat löytäneet tiensä Vanhamäen lounaspöytään vasta viimeisen vuoden aikana. Tehokkaan markkinoinnin lisäksi matkassa on ollut ripaus tuuria ja sattumaa. Kun lounaskyltti oli pystytetty tien varteen, niin jonkin ajan kuluttua yksi kaupungin keskustan lounaspaikoista lopetti toimintansa. Samoihin aikoihin myös toinen ravintola piti ovensa kiinni pari viikkoa remontin takia. Kun yksi rohkea työporukka uskaltautui maistamaan Vanhamäen herkkuja, niin sana maittavasta luomu- ja lähiruoasta kiiri nopeasti pienellä paikkakunnalla Tätä juttua kirjoittaessani Vanhamäen lounaalla käy parhaimmillaan 160 ruokailijaa päivässä. Tämä on valtava määrä, kun ottaa huomioon sijainnin vajaan 8000 asukkaan kaupungissa keskustan ulkopuolella. Aiemmin ruokaa laitettiin Vanhamäellä vain oman talon henkilökunnalle ja lastenkodille eli noin 30-50 hengelle.

Eivät Vanhamäen emännät ruoanlaitossa kuitenkaan mitään aloittelijoita ole. Juhliin ja kokouksiin herkkuja on loihdittu jo vuosien ajan menestyksekkäästi. Vanhamäellä on loistavat tilat erilaisille tapahtumille ja teemajuhlille. Aikanaan Suonenjoen kaupungin kunnalliskotina toiminut paikka jäi tyhjilleen vuonna 1995, kun vanhainkoti siirrettiin kaupungin keskustaan. Heti seuraavana päivänä tilalle tuli Mannerheimin lastensuojeluliiton Pohjois-Savon piirin toiminta, jonka keskeisenä muotona oli sosiaalinen lapsi-, nuoriso- ja perhetyö. Myöhemmin toiminta siirrettiin yksityiselle Vanhamäki säätiölle. Ensimmäiset lasten leirit olivat menestys, vaikka vanhat ja rapistuvat tilat vaativat koko ajan korjausta.

Vuosien myötä Vanhamäellä on tehty valtava työmäärä vanhojen rakennusten entisöimiseksi. Työtä ovat tehneet niin Vanhamäki säätiön palkatut työntekijät kuin lukuisat vapaaehtoiset. Kun paikkoja on saatu kohennettua, on palveluja vähitellen voitu suunnattu myös ulkopuolisille asiakkaille. Vanhamäki on nykyään kaunis ja monipuolinen kokonaisuus, joka palvelee niin ohikulkevaa matkailijaa kuin paikallisia asukkaita. Sosiaalinen lapsi- ja perhetyö muodostavat edelleen toiminnan perustan, sillä Vanhamäen pihapiirissä toimii lastenkoti ja kaupungin keskustassa alaikäisten turvapaikan saaneiden perheryhmäkoti. Pelloilla ja jatkojalostuksessa työllistetään edelleen pitkäaikaistyöttömiä ja kuntoutujia.

Vanhamäellä uskotaan puhtaaseen luomuruokaan ja kotimaisten kasvisten ja marjojen positiivisiin terveysvaikutuksiin. Myynnissä on myös aiheeseen liittyvää kirjallisuutta.

Liisa Suihkonen haluaa viedä viestiä terveellisen luomukasvisruoan positiivisista vaikutuksista.

Vanhamäkeä on pyöritetty voimakkaalla tahdolla tulevaisuuteen luottaen. Yksi Vanhamäen kantavia voimia istuu seurassani lounaspöydässä. Olympiahiihtäjänä tunnettu Liisa Suihkonen on jo eläkeiässä, mutta hyväkuntoisena työmyyränä hän ahertaa edelleen Vanhamäen pelloilla ja jatkojalostuspajassa. Liisa uskoo henkeen ja vereen terveellisen luomukasvisruoan positiivisiin vaikutuksiin ja haluaa tätä viestiä viedä eteenpäin Vanhamäen toiminnassa. Vanhamäellä saattaa nähdä talkootöissä myös paikallisen sieni- ja omenaguru Kirsti Eskelisen, joka on räätälöinyt pitkän elämänsä aikana satoja reseptejä ja reseptikirjoja. Myös Kirsti kokee Vanhamäen toiminnan erittäin tärkeänä sekä kotimaisen luomuruoan ja ravitsemuksen että yhteisöllisyyden takia.

Vanhamäen tilamyymälä sijaitsee entisessä navettarakennuksessa.

Vanhamäellä toimii myös tilamyymälä, josta voi ostaa oman tilan tuotteita mukaan. Tuotteita on myynnissä niin päärakennuksen ruokalassa kuin entisessä navettarakennuksessa. Tilamyymälän tuotevalikoima vaihtelee sesonkien mukaan, sillä Vanhamäellä viljellään luomuvihanneksia, – juureksia ja marjoja sekä tehdään omia jatkojalosteita. Pääosa Vanhamäen peltojen tuotannosta käytetään oman talon keittiössä, mutta jatkojalostuspajassa on vuosien varrella kehitetty myyntiin kuivattuja marjajauheita, kuivattuja juureksia ja kurkkusalaattia. Lisäksi Vanhamäellä toimii mehuasema, jossa puristetaan syksyisin tuhansia kiloja seutukunnan omenoita.

Tilamyymälässä on myynnissä mm. kuivattuja marjajauheita ja kuivattuja juureksia.

Vanhamäen kurkkurelissi on klassikko, jota asiakkaat hakevat luomumyymälästä vuodesta toiseen.

Yhteystiedot

Vanhamäki

Vanhamäentie 122, 77600 Suonenjoki
Puh. 050 463 2115
info@vanhamaki.fi

Vanhamäen nettisivut

Vanhamäen Facebook-sivut

Tallenna

Kuppikakkuja Karoliinan Kestikievarissa

Karoliinan Kestikievari kestitsee kiireisenkin kulkijan

Nelostiellä Leivonmäen kohdalla kannattaa keventää kaasujalkaa ja pitää tauko. Paikkakunta lienee saanut nimensä leivosen (kiurun) mukaan, mutta Karoliinan Kestikievaria ajatellessa Leivonmäki tuo heti mieleen ihanat leivonnaiset!

Pirjo Soilu perusti Karoliinan Kahvimylly -kahvilan vuonna 1998 Joutsaan. Kahvila sai nimensä Soilun mummon, Elin Karoliinan mukaan – tämä kun antoi Pirjon lapsena jauhaa kahvia kahvimyllyllään. Aivan nelostien varressa sijainneen viehättävän kahvilan piha alkoi vähitellen täyttyä herkuttelevien matkalaisten autoista. Saksassa kondiittorin taitonsa hankkinut Soilu toi tarjolle muun muassa valikoiman komeita kakkuja, pullia, sämpylöitä ja suolaisia piiraita. Täytyy myöntää, että paikka herkkuineen ehti tulla hyvin tutuksi niinä vuosina, kun oli suorastaan pakko testata eri kakkumakuja.

Karoliinan Kestikievarin kyltti

Nelostien jättiremppa jätti alkuperäisen kahvilan hankalamman kiertotiereitin taakse, mutta asiakkaiden onneksi yrittäjä löysi helppokulkuisemman liiketilan Leivonmäeltä, edelleen ihan nelostien kupeesta. Samalla tuli myös reilusti lisää parkkitilaa ja paikka tunnetaan nykyään Karoliinan Kestikievarina. Karoliinan naapurina samassa kiinteistössä on Jukolan juusto, jonka tuotteisiin kuuluu juustojen lisäksi muun muassa sahtivierre.

Karoliinan Kestikievaria sisältä

Ulkoapäin Kestikievari ei ehkä silmiä hivele, mutta sisäpuolella odottaa iloinen yllätys lukuisine yksityiskohtineen, joita riittää ympäri kahvilaa. Iloiset räsymatot koristavat lattioita, mutta toimivat lisäksi niin pöytäliinoina kuin penkkien peittoina. Pöydiltä löytyy luonnollisesti vanhoja kahvimyllyjä ja kahvipurkkeja, jotka nyt palvelevat servettitelineinä. Entisaikojen tunnelmiin virittävät myös vanhat huonekalut, puusukset ja muu aito, rustiikki rekvisiitta. Wc-tiloista löytyy myös hauskaa tutkittavaa.

Karoliinan Kestikievarin vitriini

Kahvilassa voi paitsi pitää tauon tuoreiden herkkujen äärellä, myös ostaa sieltä tuotteita mukaan. Koeteltu vinkkini esimerkiksi läheiseen Leivonmäen kansallispuistoon menijöille: täältä saa päivittäin mukaan tuoreet sämpylät täytteillä. Ja jos herkulliset pullat näyttävät liian isoilta eväiksi, yhden pullan voi aina jakaa toisen retkeläisen kanssa. Kuten myös muhkean suklaamuffinsin.

 

Lihapiirakkapaloja, Karoliinan Kestikievari

Yksi suosituista suolaisista tuotteista on perinteinen levylihapiirakka, jota myydään paloittain. Yhdellä palalla lähtee ainakin meikäläiseltä nälkä.

Kestikievari tarjoaa päivittäin lounasta kello 10.30-14.30, mutta pizzoja saa uunista pidempäänkin. Keittolounaan vaihtoehtona lounaaksi voi nauttia ruokaisan salaatin. Maalaispizzojen täytteisiin kuuluu kasvisvaihtoehdon ohella esimerkiksi kotimaista hirveä ja karitsaa, Kaartilan maalaispossua ja savumuikkua.

Marjaisa kakku, Karoliinan Kestikievari

Marjaisat kakut sekä suklaakakku ovat kakkuherkuttelijoiden suosikkeja, eikä voi unohtaa ihania pullia – reilun kokoinen korvapuusti tai rahkapulla vie kyllä kielen mennessään. Kakkuvalikoimasta osa on gluteenittomia ja laktoosittomia, esimerkiksi vadelmahyytelö- ja jogurtti-marjakakku. Jos ei satu olemaan makeannälkä, vitriinistä löytyy kivasti erilaisia suolaisia piiraita.

Karoliinasta voi ostaa matkaan myös viereisen juustolan tuotteita, joiden valmistusta voi seurata kahvilankin puolelta lasin lävitse. Naapurin tuotteita hyödynnetään luonnollisesti Karoliinan keittiössä, missä pyritään muutenkin käyttämään lähituottajien antimia mahdollisuuksien mukaan.

Tiedän kyllä, mistä ostan eväät Leivonmäen kansallispuistoretkelle myös ensi kerralla…

 

P.S. Karoliinan Kestikievari palkittiin 8.9. 2017 yhtenä Keski-Suomen maistuvimmista maaseutuyrityksistä.

 

Yhteystiedot

Karoliinan Kestikievari

Kuusirinne 11, 41770 Leivonmäki

Karoliinan Kahvimylly & Kestikievarin www-sivut

Karoliinan Facebook ja Karoliinan Kahvimylly Instagramissa

Tallenna

Lähiruoka yhdistää Aarhusin ja Kuopion!

Terveisiä Food Festival -tapahtumasta Tanskasta!

Tänä vuonna suomalaista lähiruokaa maisteltiin myös Aarhusin ruokafestivaaleilla. Viisi kuopiolaista kokkia saapui maistattamaan tanskalaisille ruisleipää, muikkuja, kyytönjuustoa ja tillivotkaa. Ruokaretken Marjoannika lähti ottamaan selvää, miten suomalainen lähiruoka maistui. Bonuksena tunnelmia Tanskan maalta.

Rethinking Good Food. Lause kiteyttää Aarhusin kaupungin ruokatapahtumien tavoitteet kuluvalle vuodelle. Tanskan toiseksi suurin kaupunki kantaa tänä vuonna European Region of Gastronomy –tunnustusta. ”Rethinking” – teeman tavoitteena on kertoa maailmalle aarhusilaisten kyvystä innovoida, parantaa ja kehittää ruokalautasemme antimia.

Aarhus on juhlinut saamaansa tunnustusta kuluvan vuoden aikana täysillä, kuten asiaan kuuluukin. Ruokakulttuurin ympärille on rakennettu tapahtumia ja menoja lähes vuoden jokaiselle päivälle. Yksi näistä tapahtumista oli viime viikonloppuna järjestetty Food Festival –ruokafestivaali, joka keräsi 31 000 kävijää tutustumaan, miten aarhusilaiset tuovat rethinking-teeman kuudetta kertaa järjestetyille ruokafestivaaleilleen. Tapahtuma on yksi Pohjoismaiden johtavista ruokafestivaaleista.


Tapahtuman yleisöohjelmasta vastasi tänä vuonna 250 toimijaa. Arla ja osuustoiminnallinen päivittäistavarakauppias Coop ottivat haltuun ohjelmanumerot perheen pienimmille pyörittämällä muun muassa suosittua pomppulinnaa ja elämyksellistä lehmälaidunta. Suosituin tapahtumapiste jonon pituuden perusteella oli ehdottomasti tuoretta Pohjanmeren kalaa ilmaiseksi jakaneiden kalayrittäjien tiskit. Jännittävimmät hetket koettiin tapahtumateltassa, jossa ratkottiin Hot Dog –sämpylän valmistamisen Tanskan mestaruus vuodelle 2017.

Tältä näyttää tanskalainen hot dog vuosimallia 2017. Kuva: Jonas Bech Langer (Foodproject.dk)

Food Festivaalien tapahtumaohjelmaa oli laajennettu edellisvuosista. Uutta tapahtumassa oli 277 metriä pitkä illallispöytä, minkä äärelle mahtui nauttimaan yhteistä illallista peräti 830 ihmistä. Uutta olivat myös kansainvälisiä makuja esittelevät World of food –näytteilleasettajat.

Osana tapahtumaa järjestettiin teemallisia ruokatyöpajoja ja ihkauutena teemana mukana oli nyt myös suomalainen ruoka! Työpajan vetovastuussa oli viisi kokkia Kuopion alueelta. Mauissa painottuivat suomalainen ja erityisesti Kuopion alueen lähiruoka kuten Liepuskan ruisleipä, savumuikut ja kyytön maidosta tehty juusto. Juomapuolella oli mahdollisuus kokea muun muassa Lignell & Piispasen kansainvälisesti tänä vuonna palkittu tillivotka.

European Region of Gastronomy –tunnustus on mielenkiintoinen tapa kehittää kulttuurin ohella alueen gastronomiaa, tapahtumia, alueen tunnettuutta ja aluetaloutta. European Region of Gastronomy -tunnustusta haetaan erikseen eurooppalaisten alueiden yhteistyöverkostolta ja se myönnetään maksimissaan kolmelle eurooppalaiselle alueelle vuodeksi kerrallaan. Tunnustus on myös ajankohtainen aihe Suomessa, sillä Kuopion alue on hakenut tunnustusta ensimmäisenä alueena Suomessa vuodelle 2020. Eläköön suomalainen ruokakulttuuri!

Suomiruoan tunnettuuden kehittämiselle on tilausta. Kun eräs tanskalainen kuuli suomalaisen ruokateeman mukana olosta festivaaleilla, hän ei saanut päähänsä ainoatakaan mielikuvaa suomalaisesta ruoasta ja totesi: “Millaista ruokaa te suomalaiset oikein syötte siellä Suomessa? Olette kyllä onnistuneet pitämään sen hyvin omana tietonanne”.

Lisätietoa tapahtumasta: Food Festival 2017 – tapahtumasivut
Lisää kuvia tapahtumasta: Food Festival – tapahtuman Instagram

Teksti: Marjoannika Nyman

Kuvat: Katoni

Artikkelin kirjoittaja on matkailututkimusta Lapin Yliopistossa opiskellut yhteiskuntatieteilijä. Lapissa asuessaan hän pääsi mukaan edistämään suomalaisen ruoan tunnettuutta kansainvälisille matkailijoille tarjoilemalla kuumaa marjamehua moottorikelkkasafarien taukopaikoilla. Kirjoittaja asuu nykyisin Tanskassa ja auttaa yrityksiä viestimään tehokkaasti toiminnastaan viestinnän strategina.

 

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Show ja Dinner Konneveden Siikapirtillä

Pysäköin autoni punaisen tuvan pihaan, ja liikenteenohjaajana toimiva nuori nainen opastaa minut kulkemaan kohti rantaa. Mihin tässä ollaan menossa? Eikös se Siikapirtti ole tuo punainen talo tuossa? Olen saanut kutsun tulla seuraamaan Show & Dinner iltaa Konneveden Siikapirtille. Minulle on kerrottu vain, että tapahtuma pidetään jossain veden äärellä, ja että ei kannata pukeutua hepeneisiin, järveltä tuulee. Rannassa on toinen tupa ja juomakoju – ja sitten on joku ladonnäköinen. Minut ohjataan sisään latoon.

Rakennus näyttää vanhalta venevajalta, mutta myöhemmin meille kerrotaan, että se onkin köysivaja. Konneveden kosket ovat toimineet aikanaan merkittävänä väylänä tukinuitolle, ja rakennukset ovat olleet vuosikymmeniä Kymi Osakeyhtiön omistuksessa. Vajan seinillä ja lattioilla on siis säilytetty uitossa tarvittavia köysiä, ja pihapiirin pieni tupa on toiminut uittokämppänä. Vieressä virtaava Siikakoski on osa Konneveden seitsemän kosken koskireittiä ja se on suosittu perhokalastuspaikka. Konneveden kosket ovat jo aikoinaan houkutelleet kalaisien vesien ääreen arvovaltaisia vieraita, siellä vieraili usein mm. presidentti Kekkonen.

Nykyään Siikapirtin alueen omistaa Konneveden kunta ja paikkaa kehitetään kalastus- ja matkailukäyttöön. Alueen kehittäminen sai lisäpotkua kesän 2017 aikana, kun kunta vuokrasi Siikapirtin paikallisille yrittäjille. Mieronvirta Oy järjestää Siikapirtillä erilaisia tapahtumia niin paikallisille kuin kansainvälisille vieraille.

Köysivaja on muuttunut viihtyisäksi illanviettopaikaksi.

Tänä iltana köysivajaan on katettu viihtyisät istumapaikat noin 50 vieraalle ja ruokapöytä kirjaimellisesti notkuu herkkujen – ja osittain myös huojuvan lattian voimasta! Räppään nopeasti muutaman kuvan herkullisista alkusalaateista. Ulkona alkaa juuri sataa hentoa hiljaista sadetta. Sisällä tunnelma on kuitenkin lämmin ja kodikas. Istun räsymatolla katetulle penkille ja huomaan, että myös siihen järven viimaan on varauduttu. Oven suussa korissa on fleecehuopia, joihin voin illan mittaan kääriytyä, jos tunnelma ei enää riitä lämmittämään.

Illan juontajana toimiva Vesa Jämsen kertoo meille köysivajan historiasta ja esittelee päivällisen menun. Ruoat on loihtinut Ravintola Mierontien keittiötiimi yrittäjä Mari Olkolan johdolla. Mari on ahkeroinut keittiössä koko päivän, mutta nyt hän on saanut vapaaillan ja istuu pöydässä minun seurassani. Jämsen vakuuttaa, että tämä ilta ei ole pönötystä varten ja kehottaa väkeä alkupalapöydän kimppuun.

Illan menu aloitetaan alkupalapöydästä. Tarjolla on mm. vihreää salaattia ja Mierontien lohi-perunasalaattia.

Ruoat hädin tuskin näkyvät hämärässä vajassa, mutta salaatit ja muikkusardiinit löytävät kyllä tiensä lautasille ja sitä kautta nälkäisiin suihin. Palan painikkeeksi on paikallista Mannisen ruisleipää ja Mieron omaa rieskaa. Juomiksi saa valita vettä tai kotikaljaa, myös pihan baarikoju palvelee tilaisuuden ajan. Kohta huomaan, että unohdin ottaa kuvan lautasestani, sillä olin jo syönyt kaiken. Erityisesti pidän savukala-perunasalaatista, joka on Mierontien bravuuri. Pääruokana on oluessa marinoitua viljaporsaan niskaa, peruna-metsäsienipaistosta ja uunijuureksia. Possu on lähtöisin naapurikunnasta Laukaalta Pohjosahon possutilalta ja paistoksen sienet Mari on itse kerännyt metsästä. Aterian kruunaa vielä mustikkakukko, joka nautitaan vaniljakastikkeen kera. Mierontiessä käytetään mahdollisimman paljon lähialueen laadukkaita raaka-aineita – ja niitä onneksi riittää. Marin puoliso Kari Leppänen on aiemmin pyörittänyt omaa kalastusbisnestä, joten suhteet paikallisiin kalastajiin ovat hyvässä kunnossa.

Illan esiintyjä J-P Leppäluoto köysivajan “estradilla”.

Ja mikäpä siinä on syödessä, kun jo alkupalojen aikana pääsemme illan show-osuuteen, estradille köysivajan nurkkaan ilmestyy J-P Leppäluoto kitaroineen. Vain mies ja kitara ja tämä miljöö. Ihan tulee tippa silmään.

Köysivajan takaterassilla voi käydä ihailemassa kaunista Siikakoskea.

Illan ohjelmassa vuorottelevat ruoka ja musiikki sulassa sovussa. Myös toisilleen tuntemattomat vieraat innostuvat jutustelemaan pöydissä, ja sateen tauottua käydään nauttimasta kauniista koskimaisemasta köysivajan takaterassilla.

Illan mittaan kiittelen Maria sekä hyvästä ruoasta että pukeutumisneuvoista, sillä koski vieressämme todella huokuu kylmää. Kari Leppänen esittelee minulle vielä sen varsinaisen Siikapirtin. Pidän kuitenkin enemmän köysivajasta.

Siikapirtin Show & Dinner on oikein onnistunut kokemus: juuri sopivassa suhteessa sekä maku- että musiikkielämyksiä. Ja se miljöö!

Yhteystiedot:

Siikapirtti/Mieronvirta Oy

Siikaniementie 5, Konnevesi

040 5743110

Facebook

Hotelli-ravintola Mierontie Oy

Kauppatie 45, Konnevesi

014 551 274

Verkkosivut

Facebook

Lue myös Ruokaretken juttu Mierontiestä!

 

 

Tallenna

Tallenna

Kallenaution Kievari on pyörittänyt lähiruokapisnestä jo vuodesta 1778!

“Orivereltä se lähtee pohjoiseen, päättyy Lapualla kirkon kupeeseen. Se on uus, ValtaTiä kuuskytkuus!”

Jaa mitä tekoo on tommottella MusiikkiKipaleella RuakaPlokissa? No kattokaas, kumä suamennan: Kun lähtee ajeleen juur tota mainittua tiätä Orivereltä, nin ei tartte kotteroira kun vajaat PariKymmentä kilsaa Virroille päin päästäkseen Kallenaution Kiavariin!

Oliham mukava mennäk kylään, kun oli ninkun sukulainen vastassa.

Me lährettiin äiten kanssa käymään siällä ja kyä kannatti. Hiano, vanha PihaPiiri, mahrottoman mukava VastaanOtto ja tiätysti se tärkein pisnes, makosat syätävät! Mää vähäm miätiskelin, että mikä ihme se on se KestiKiavari?

Kattokaa ny! Kun suaraav vanhasta Suami-Vilmistä.

Johanna Kallenautio, emäntä selvitti sen nii hianosti, että määkin älläsin heti. Tää mainittu Kiavari alotti pisnekset vuanna 1778. Mää en oiken noista VuasiLuvuista ymmärrä muuta kun sen, että se on viä äiteekin vanhempi. Nin että vanha on!

Ja tommottet KestiKiavarit oli EnnevVanhaan ninkun AaPeeSeet nykyjään. Että siällä sai AjoPelit ja matkalaiset tankattua samalla kertaa. Sillon liikuttiin Kärryillä, joita kisko MunkkiMaakarit, nin että niihin tankattiin heinää, ekä sunkan sitä MenoVettä, mitä äitenkin kottero syä.

Tommottija ne MunkkiMaakarit vissiin kisko ennem muinoiv vanhaa.

Äite oli sopinu kahvilan emännän Piia Paavolan kans, että me saatiin mennä sinne aamulla, vähän aikasemmin, kun kahvila aukee. Saatiin sitte rauhassa kattella paikat ja äite napsia Votoja. Kallenautio om muuten kovasti meikäpojan miäleen, se on KoiraYstävällinen paikka. KahvilaRakennuksen seinustalle on tällätty koiria vasten JuamaVesiKippo. Siä on mukava pötkötellä puitten varjossa kaikessa rauhassa! Mää meinaten tesmasin, kun äite jutteli Piian kans sisämpualella.

Piia on ny ekaa kesää emäntänä kahvilassa, muttei sunkan yksistänsä siä huhro. Sillon Apumiähinä sen omat pojat, Jesse ja Jimi, irenttiset kaksoset. Nelijätoista vee. Äite tekee ympyrijäisiä päiviä, mutta pojat, kun ovat nuaria, ahkeroittee kuus tuntia. Myyvät tuatteita ja rahastaavat. Tiskaavat Ruaka-Astijoita ja muutonkin auttavat, missä tarvitaan. Kolmikolla on sitte kesän päätteeks haaveena tehrä yhteinem matka ahkeroinnin palkaks.

Pääsin samaan Votoon Piian ja Jessen kans.

KahvilaRakennuksessa on semmonen iso pirtti, johka mahtuu peräti ViisKymmentä ihmistä syämää. Pirtissä Piia on järjestäny pitoja, EsiMerkiks RippiJuhlat. Sitte on piänempi Topeliuksen kamari, jossa myäs voi juhlija piänempi VäkiMäärä kaikessa rauhassa. Kahvila on auki ÄitienPäivästä EloKuun LoppuPualelle joka päivä AamuKymmenestä IltaKuuteen.

Viihtysää ja mukavav viileetä syärä pirtissä kesähelteellä.

Lounasta tarjotaan yhrestätoista nelijääntoista. Lounaaseen kuuluu keitto, ruakajuamat, Piian itteleipomat sämpylät ja saaristolaisleipä. Ruisleipä tulee mualta. Kahveeta saa hörpätä ruuan päälle. Äite veteli lautasellisen hyvää, kotosemmakusta nakkisoppaa, jota oli sinä päivänä tarjolla. Piian ajatus RuakaPisneksessä on selkeys, yksinkertasuus ja TasaLaatusuus. Jokaselle pitää löytyä jotakim miäleistä SuuhumPantavaa!

Piia tykkää kokeilla kaikellaista ja sitä kautta löytää hyviä makuja. Marjat ja liha tulee LähiTuattajilta. Piia leipoo itte kaikki KahveeLeivät ja voi herrajjukkerik, kun on hyvää! Joka päivä on kuus makeeta ja nelijä, viis sualasta asiakkaittev valkattavaks. Siinnon kyä yks huano puali, kun ei pystyp päättääm, mitä ottas. Äitee EsiMerkiks alko iham pyärryttään, kun siikaili tarjontaa. Ratkas asijan sillain, että osti montaa sorttija mukaan, nin saatiin sitte yhressä kotona maistella! Hyvä irea mum miälestäni. Sai papparainenkin suunsa makoseks.

Topelius-leivos, Kiavarin RaparperiPiirakka, Kiavarin perinteinen JuustoKakku mansikkasoosilla, mitäs meinaatte?

Mistähän tosta ny alottas?

LähiTuattajilta on myynnissä kahvilassa KuusenKerkkäSiirappia, TalkkunaJauhoo ja Metsäkylän Highland LihaJalosteita. Olihan muksa AamuPäivä KestiKiavarissa ja viilikset viä parani Retu-pojalla, kun päästiin kotijo. Aljettiin maistaan KahveeHerkkuja! Kauheen vaikee oli pirätellä ittensä kurissa, kun äite halus ottaa viä muutaman Voton tuamisistamme. Mää saim maistaa KorvaPuustija ja VoiSilmäPullaa äiten kanssa. Kyä oli hyvää nisusta, ninkun Äitenäite sanoo! Vahtasin viäressä, kun äite hörppi kahveeta ja otti palan jokasesta paakkelssista. Ei pystyny päättään, mikä oli parasta, kun jokanen oli nin KertaKaikkisen hyvää!

Hollituvasta!

Muuton viä yks tärkee juttu! Siinä Kiavarin PihaPiirissä on vanha HolliTupa, jossa ny Maarit Lindfors pitää Käsityäläistupaa. Äite kävi siä kattelemassa ja joutu väkisin pitään kätensä taskussa, ettei olis ostanu kotteronperää täyteen. Myytävänä on MoniPualisesti LähiAlueen KäsiTyäläisten valmistamia tuatteita!

Olihan taas muksa RuakaRetki meitillä!

Terveisir Retu ja äite

Yhteystiedot:
Kallenautiontie 327
35500 Juupajoki

Kartalla I Google Maps

Kahvila avoinna kesällä päivittäin klo 10.00-18.00, 25.8.2017 asti.
Muina aikoina tilauskäytössä ja ryhmille.

Verkkosivut

Tallenna

Tallenna

Tallenna