Riistaherkkuja ammattilaisten opeilla

Lieden ääreen on kokoontunut kolme tötteröhattuista mestaria ja heidän kisällinsä. Käynnissä on Ruokaelämyksiä-hankkeen riistaruokakurssi Äänekosken Pokella ja mukana on yrittäjiä ja henkilökuntaa neljästä ruokapalveluyrityksestä Rautalammilta ja Konnevedeltä. Kaikilla on omat tehtävät keittiössä, padat ja kattilat höyryävät ja ilmassa leijuvat huumaavat tuoksut. Välillä porukka kokoontuu yhteisen pöydän ääreen ja keittiömestarit näyttävät, miten riistaa käsitellään oikeaoppisesti. Päivän tavoitteena on valmistaa seisovan pöydän menu sekä neljä erilaista lautasannosta hyödyntäen mahdollisimman paljon kotimaista riistaa. Odotamme jo innolla sitä H-hetkeä, kun saamme kattaa valmiit ruoat pöytään ja pääsemme maistamaan niitä.

Keittiömestari Pertti Asikainen näyttää, miten sorsa leikataan oikeaoppisesti.

Keittiömestari Pertti Asikainen on eläkkeellä oleva keittiömestari, jolla on vuosien kokemus riistan käsittelystä. Joka syksy Pertti paloittelee kymmeniä hirviä paikallisen metsästysseuran talkoojoukoissa ja muukin riista on vuosien varrella tullut tutuksi sekä töiden että harrastusten kautta. Kurssipäivänä Pertti opastaa meitä sorsan leikkaamisen saloihin. Hotelli Albassa keittiömestarina toimiva Lotta Hirvanen neuvoo meitä villisian fileen ja hirven sisäfileen leikkaamisessa ja pihvien muotoilussa. Kolmas keittiömestari on Poken lehtorina toimiva Anne Rantanen, joka kertoo meille päivän mittaan myös omasta työssään Ravintola Oppikokissa, jossa ammattiin opiskelevat kokit pääsevät ensimmäistä kertaa tekemään a la carte -annoksia.

Minun vastuullani kurssilla on jänispadan valmistus.

Padoissa porisee jänistä ja hirveä, pannulla paistuu vasan maksaa, villisian selyksiä sekä hirven sisäfileetä. Seisovaan pöytään valmistamme riistan lisukkeiksi tähtianiksella maustettuja punajuuria, savuporkkanaa, ohrapilahvia ja uunijuureksia. Savuporkkana on yllättävä ruokalaji, sillä se muistuttaa maultaan ja koostumukseltaan kylmäsavustettua lohta. Savuporkkanan resepti onkin syntynyt alun perin Lotan työpaikalla, kun mietittiin vegaanista vaihtoehtoa alkupalapöytään.

Pitäähän pitopöydässä olla myös kalaa, joten työlistalla on myös sinappi- ja valkosipulisilakkaa sekä lohiterriiniä. Pertti on jo kotona valmistanut meille herkullista kylmäsavulohta. Myös yksi riistaruoista on vaatinut ennakkovalmisteluja, sillä pitopöydässä tarjoillaan myös hirven jääpaistia. Jääpaisti valmistetaan käärimällä jäinen paisti folioon ja laittamalla käärö yöksi mietoon uunin lämpöön. Illalla kannattaa myös keittää valmiiksi mausteliemi, johon paisti sitten aamulla upotetaan. Kuuman paistin annetaan jäähtyä ja maustua liemessä vähintään viisi tuntia. Lopputulos on mureaa ja mehukasta syötävää, joka sopii vaikka eväsleivän väliin.

Päivän tuotoksista maisteltavaksi ennättävät ensin lautasannokset, jotka herättävät ruokahalun upealla ulkonäöllään. Maistelemme neljää erilaista annosta ikään kuin alkupaloina ja siirrymme sen jälkeen seisovan pöydän tarjottavien äärelle.

Upeita makuja, ihania uusia ideoita ja mukavaa yhdessäoloa! Ja mikä siinä on työskennellessä, kun aina on joku ammattilainen lähellä, jolta voi kysyä neuvoa.

Hirven châteaubriand, rosmariiniperunaa, pekonipapuja ja punaviinikastiketta

Poron vasan maksaa, perunasosetta, uunijuureksia, ruskistettua sipulia ja karpalohilloa

Riistainen pitopöytä

Vas. jääpaisti hirven lihasta, omenaista sellerisalaattia ja savuporkkanaa. Takana marinoitua punasipulia ja tähtianiksella maustettua punajuurta.

 

Jääpaisti

2 – 2,5 kg hirven paistia

Keittoliemi:

3 l vettä

0,7 dl karkeaa suolaa

2 rkl sokeria

2 rkl katajanmarjoja

2-3 rkl musta-, viher- ja rosepipureita

3 laakerinlehteä

yrttejä oman maun mukaan tuoreina tai kuivattuina

Ota hirven paisti pakastimesta ja kääri alumiinifolioon jäisenä. Pane paisti 85-95-asteiseen uuniin yön yli (7-10 tuntia). Valmista keittoliemi lisäämällä veteen kaikki muut ainesosat. Keitä lientä 10-15 minuuttia ja jäähdytä. Nosta paisti aamulla uunista, poista folio ja pane lämmin paisti kylmään keittoliemeen niin, että se peittyy kokonaan. Anna paistin olla liemessä vähintään 5 tuntia, jotta se maustuu sisältä.

Ohje: Pertti Asikainen

Savuporkkana (vas.) on savukalan korvike vegaaneille.

Savuporkkana

Keitä haluamasi muotoon paloitellut porkkanat 5-10 % suolavedessä, valuta ja mausta savuaromilla.

Ohje: Lotta Hirvanen

 

Tähtianiksella maustettua punajuurta

1 kg punajuuria

Sokeriliemi:

500 g sokeria

5 dl vettä

5 tähtianista

Keitä sokeriliemi ja jäähdytä se huoneenlämpöiseksi. Kuori, paloittele ja keitä punajuuret kypsiksi. Lisää ne liemeen maustumaan.

Ohje: Lotta Hirvanen

Tallenna

Karviaisten tilan vinkki – voimakakku härkäpavuista

Tapasin Karviaisten tilan Katriina Klinckowströmin messuilla, jossa sain maistaa mahtavan mehevää aprikoosi-härkäpapukakkua. Mukaan sain pussillisen härkäpapujauhoja ja kakkureseptin. Omastani ei tullut aivan niin mehevää kun Katriinan tekemästä, mutta muutamalla Katriinan vinkillä seuraava kakku onnistui jo paremmin.

Katriinan leivonnaisissa on runsaasti härkäpapua, usein Katriina korvaa vehnäjauhot kokonaan härkäpavuilla. Omasta kakustani tuli mielestäni parempaa kun korvasin puolet härkäpapujauhoista vehnäjauholla. Mutta makuasia, ja Katriinan kakku vain härkäpavuista oli kyllä onnistuneempi kuin omani. Tässä siis resepti Katriinan ohjeilla ja vinkeillä. Halutessasi voit vaihtaa osan härkäpavuista vehnäjauhoiksi.

Aprikoosi-härkäpapu kakku

  • 300 g kuivattuja aprikooseja
  • 0,8 dl sokeria
  • 3 dl vettä
  • 50 g voita

Keitä aprikoosit, sokeri ja vesi mössöksi. Lisää sekaan voi. Sekoita ja anna jäähtyä.

  • 2 kpl munia
  • 1 dl vettä

Sekoita jäähtyneeseen seokseen kananmunat sekä 1 desilitraa vettä (härkäpapua varten).

Härkäpapu tekee taikinasta rouheisen mössön.

Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää joukkoon.

  • 3,5 dl härkäpapujauhoja
  • 1 tl leivinjauhoja
  • 1 tl soodaa
  • 1 tl vaniljasokeria

Voitele kakkuvuoka voilla tai margariinilla ja kuorruta korppujauholla / gluteenitomalla jauhoilla / sokerilla tai mikä on sopiva sinulle. Paista 45-55 minuuttia, 170 astetta. Kun otat kakun uunista, se ei saa olla keltainen sisältä. Ensimmäiselle omalleni kävi juuri niin, otin kakun liian aikaisin ja se jäi keskeltä raa’aksi. Silloin se maistuu hiukan väkevälle, sanoisinko papumaiselle.

Katariinan vinkki; anna kakun jäähtyä vuoka päällä ettei kakusta haihdu liikaa kosteutta. Kakusta tulee muhevampi.

Omasta kakustani tuli toisella yrittämällä herkullinen ja mehukas.

Aprikoosit voi hyvin korvata myös taatelilla (1 pkt, 250 g). Taatelikakkuun sokeria riittää 1 dl ja vettä kannattaa lisätä 1,5 dl.

Härkäpapu on kiinnostava aine. Olen tykästynyt myös härkäpapurouheeseen, sopii tosi hyvin smoothien tukevoittajaksi, antaa tuhdin proteiinilisän. Suosikkini on banaani-härkäpapurouhe-mansikka-pihlajanmarja-kauramaito, namskis miten hyvää ja terveellistä:)

Vielä muutama vuosi sitten härkäpapua käytettiin lähes pelkästään rehuna. Eikä siinä mitään, mutta onneksi monet viljelijät ovat alkaneet tuottamaan härkäpapu myyntiin. Itse asiassa härkäpapu on viime vuosina noussut kotimaisten kasviproteiinien tähtikaartiin. Kesällä 2017 härkäpavun viljelyala lähestyi perunan viljelyalaa!

Karviaisten tilalla härkäpapua on viljelty vasta kaksi kesää, vuodesta 2016 alkaen. Tilan emäntä, tietotekniikan insinööri Katriina, alkoi kehitellä omassa keittiössä reseptiikkaa; kakkuja, pannareita, falafelleja, munakasta, piirakoita – vaikka mitä. Härkäpapu on jalostunut rouheeksi, jauhoiksi, kokonaisiksi pavuksi ja jopa makkaraksi!

Karviaisten härkäpapua myydään Voima-Papu-tuotemerkin alla, saatavilla ainakin Turussa, Salossa ja Helsingissä sekä monilla messuilla.

Karviaisten tila
Vartsalantie 115
25230 ANGELNIEMI (Salo)

Verkkosivut, kurkkaa Katariinan monipuoliset härkäpapureseptit. Seuraavaksi aioin kokeilla falafellaja.

Karviaisten tila

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Hiilikot hirvensarvessa

Kun Lakomäen Metsäkartanon emäntä Minna Kauppinen kertoi viikonloppuna leipovansa hiilikoita, kyselin heti reseptin perään. Ja tässä se tulee; Kannonkosken perinne hiilikot hirvensarvessa. Vaikka kotoa ei hirvensarvea löytyisikään, hiilikoita kannattaa Minnan reseptillä leipoa silti.

Minnalle reseptin on kertonut Kannonkosken paikallinen parantajaeukko Pertta PonTikka. Aikoinaan Kannonkoskella  leivinuuneja lämmitettiin kovinkin kuumiksi ja  “hiilikoilla” testattiin uunin kuumuutta, rieskan tavoin. Kuumuutta juurikin hiilikot tarvitsi, jotta ne poksahtaisi ja “jäljelle” jäisi vain ns. tyhjät kuoret. Tarinan mukaan Kannonkoskisten uunit olivat hyvinkin kuumia, mutta joissain naapurikunnissa hiilikoita joutui kääntämään kun uunien lämpö ei riittänyt, tottako vai tarua vain?

Hiilikot soveltuvat hyvin paistettavaksi myös sähköuunissa. Toki leivinuuni antaa hiilikolle oman arominsa ja silloin taikinan pitää olla hieman paksumpi, käsin leivottava.

Sähköuunilla paistettaviin Hiilikoihin tarvitset ruisjuuren, vettä, ruisjauhoa ja suolaa.

1. Sekoita ruisjuureen vettä, riippuen siitä kuinka paljon hiilikoita haluat valmistaa –> tämä on tosi löysää ruisvelliä.

2. Lisää ruisvelliin ruisjauhoa sen verran, että siitä tulee paksua velliä. Minnan vinkki: paksun vellin* koostumus on silloin hyvä, kun laitat lusikallisen leivinpaperille niin se laskeutuu tasaisesti muttei leviä pitkin paperia.

3. Anna paksun vellin kuplia yön yli. Velli hieman notkistuu yön aikana ja tämä kuuluu asiaan. Riippuen ruisjuuresta, jos näyttää siltä ettei kuplimista tapahdu niin voit lisätä hieman (teelusikallinen) hiivaa vauhdittamaan kuplimista.

4. Seuraavana aamuna, laita uuni lämpenemään maksimiin 250 astetta. Mausta paksu velli suolalla, sekoita hyvin. Nostele pellille haluamasi kokoisia kökkösiä (ruokalusikalla tai kauhalla). Jos paksu velli on notkistunut yön aikana liikaa, lisää varovasti jauhoja, jotta saat sopivan paksua velliä.

5. Uunista riippuen paista hiilikoita kovassa 250 asteen lämmössä 20-30 minuuttia. Hiilikoihin tulee hieman tummempia hiiltyneitä kohtia, jotka antavat leipäisille oman hiilikkomaisen aromin jossa on vahva rukiinen maku. Kopsauttaessasi leipäsiä pohjaan ja kuulet kumean äänen – se on merkki siitä, että leivät ovat kypsiä.

6. Anna hiilikoiden hieman jäähtyä, halkaise ja levitä voita pinnalle ja nauti!

Lakomäen Metsäkartanon herkku-hiilikot.

*Paksu velli = pysyy kasassa laitettaessa esim. ruokalusikalla leivinpaperille, mutta niin löysää ettei sitä voi käsin leipoa.

Tässä reseptissä ei ole tarkkoja mittoja, hyppysellisillä ja mututuntumalla mennään.

Lakomäen Metsäkartano
Verkkosivut

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Elina leipoo knäkei suurella sydämellä

“Kaunis käsityötaitoa henkivä ulkomuoto. Rapea koostumus. Moninainen tasapainoinen makumaailma.”

 

Teksti: Mona Salama

Tämän arvioinnin sai Elina Linerin leipoma Hamppuknäkei viime lokakuussa Raaseporissa käydyssä Artesaaniruuan SM-kisassa. Hamppunäkkileipä saavutti hopeasijan luokassa kovat leivät.

Elinan tie näkkileipäleipäyrittäjäksi alkoi pari vuotta sitten, kun ystävän häihin tilattiin erilaista leipää. Elina päätti kokeilla näkkileivän tekoa ja herkullisten näkkäreiden suosio yllätti. Leipä tuli myyntiin Paimion lähiruokarenkaassa ja Elina perusti Elinan Knäkei-toiminimen näkkileipien ympärille.

Kaunis kuin näkkileipä. Kuva Petra Veikkola

Tällä hetkellä knäkei löytyy neljää eri makua: rosmariini, hamppu, puna- ja mustapippuri ja chili, mutta aina silloin tällöin Elina kokeilee uusia makuja. SM-kilpailujen jälkeen hamppuknäkei on noussut asiakkaiden suosikiksi ja moni on halunnut kokeilla palkittua tuotetta. Myös Elinan äidin pyörittämän catering-yrityksen Pitopastantin asiakkaat ovat olleet kiinnostuneita rapeasta näkkäristä, joka valmistetaan paikallisista raaka-aineista.

Onnea voittajalle! Kuva Marika Mulari

Knäkei myydään tällä hetkellä pelkästään suoramyynnin kautta, mutta Elina toivoo, että lähitulevaisuudessa jäisi tuotteita myös pienten herkkupuotien myyntiin. Hän ei kuitenkaan haaveile tuotannon kasvattamisesta, vaan haluaa pitää valmistuksen pienimuotoisena ja käsityömäisenä, mukavana harrastuksena.

Artesaaniruuan SM-kilpailua Elina kehuu hienona kokemuksena. “Kilpailu antoi hyvää mieltä ja motivaatiota, koska sain virallisen todistuksen siitä, että olen oikealla tiellä”, Elina toteaa. Tämä on varsin vaivaton tapa saada arviointi omasta tuotteestaan. Kilpailusta saa puolueetonta ja asiantuntevaa palautetta. Elina harkitsee osallistumista myös ensi kevään SM-kisaan, tällä kertaa toisen näkkileivän kanssa, joka ei viimeksi menestynyt kilpailussa. “Tuomariston palautetta kannattaa hyödyntää ja yrittää kehittää tuotetta paremmaksi”, hän pohtii.

Seuraava Artesaaniruuan SM-kilpailu järjestetään 21.-23. maaliskuuta 2018 Raaseporissa. Ilmoittautuminen on nyt auki ja jatkuu 18.2.2018 asti.

Lisätiedot: www.novia.fi/mathantverkfm/fi

Ruokaretki kannustaa Elinaa ja kaikkia lähiruokaherkkujen tekijöitä mukaan kilpailuun!

Kuva: Petra Veikkola

Tallenna

Tallenna

Vihis haastaa lihiksen!

Vapise lihis, nyt tulee vihis. Vihtiläinen keksintö haastaa snagareiden lihapiirakat. Tätä härkäpapurouheella täytettyä ja kasviksilla tuunattua herkkua on kuultu kutsuttavan kasvissyöjien krapulamätöksi. Maistuu vannoutuneille lihapiirakan syöjillekin, krapulalla tai ilman.

Vihiksen tarina alkaa vihtiläisestä Aholeivän leipomosta.

Vihiksen juuret ja idean äiti on vihtiläinen leipuri Minna Kauppinen. Kun Aholeipä siirtyi Minnan ja hänen miehensä Ilmarin hoteisiin kesällä 2017, alkoi uusien ideoiden kehittely.

Vihis täytetään härkäpapurouheella.

Raakana vihis on ruma ja haljakan värinen pötkylä.

Valmiit vihikset kuljetetaan samana aamuna lähimyymälöihin ja kahviloihin Nummelan, Veikkolan ja Lohjan alueella. Myös Espoo on alkanut innostua vihiksistä. Aholeivästä saa käydä ostamassa vihiksiä suoraan kotiin joka arkipäivä klo 16-18, niin kauan kun tavaraa riittää.

Uunista tulleessaan kauniin ruskea ja pulska pallero.

Nummelalainen Cafe Casalen tarjoili ensimmäiset vihiksensä perjantaina 24.11.2017. Päivämäärä kirjataan varmaan kahvilan kirjoihin. Ja niin myös Ruokaretken tiimin, koska juuri kyseisenä päivänä pidimme Osuuskunta Ruokaretken kuukausipalaveria Casalenissä ja saimme kunnian syödä lounaaksi ensimmäiset vihikset. Ji-haa!

Härkäpapurouhe sai kaverikseen aurinkokuivattua tomaattia, kesäkurpitsaa, salaattia, balsamicoa, marinoitua sipulia ja timjaminoksan. Mutta vain mielikuvitus asettaa rajat, tuunaa mieleisei vihis & nauti!

Vihiksiä kannattaa tiedustella ainakin seuraavista paikoista:

Cafe Casalen Nummela
Veikkolan S-market ja K-kauppa
Nummelan City-market ja K-kauppa
Vihdin ja Karkkilan ruokakaupat
Otalammen S-market
Lohjan Prisma ja City-market
Lempolan K-kauppa

 

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Mainio joulucombo, suklaa & tumma olut

Joulunajan tärkeimpiä hankintojani on riittävä määrä suklaata. Valikoimaa silmäillessä juolahti mieleen, että mitäs uutta suklaan kera keksisi. Muistin kuulleeni suklaan ja tumman oluen mainiosta yhdistelmästä. Asiahan piti tarkistaa, soitto siis tutulle panimomestarille, Fiskarsin panimon Jari Leinoselle.

Jarin vinkki; taatelikakun kyytipojaksi tummaa Munkintietä. Toimii!

Vahvistus asiaan tuli nopeasti, ja kaupan päälle hyviä vinkkejä suklaisten herkkujen nauttimiseen. Olut sopii erinomaisesti suklaan kanssa sellaisenaan tai suklaisten jälkiruokien, erityisesti hiukan ylimakeiden suklaakakkujen kera. Jouluherkuista myös taatelikakku saa kivan kaverin tummasta oluesta.

Överimakeiden suklaakakkujen (takimmainen) kanssa maistuu paahteinen tumma olut. Heinolan Heilan herkkuja.

Tumman suklaan kaveriksi kannattaa valita paahteinen porter tai stout. Fiskarsin panimon laktoosilla makeutettu Kaffe Stout (5,5 %) on nappi valinta juuri tumman suklaan tai mehevän mutakakun (mud cake) kanssa. Kyseinen olut voitti muuten kultaa Concours International de Lyon kilpailussa omassa sarjassaan 2017. Onnittelut!

Jarin mukaan tämän kaltainen yhdistelmä toimii erinomaisesti koska molemmissa on samaa paahteista aromia, jotka sopivasti kumoavat toisensa. Suklaasta irtoaa kuulemma jopa raikkaita hedelmäisiä aromeja, ja oluen maku pehmenee ja pyöristyy. Täytyypä testata.

Woikoski Feeling & ihanan makoisa suklaapiirakka.

Suklaisten kakkujen kaveriksi rohkeasti tummaa olutta tarjolle.

Ravintola Hetki & syötävän herkullinen suklaakakku.

Entäs konvehdit, nuo meikäläisen joulunajan kohokohdat? Jari vakuutti, että makean konvehdin kaveriksi sopii hyvin oluessa oleva paahteisuus. Maitosuklaan kanssa toimii hyvin tummahkot vehnäoluet. Valkosuklaan rasvaisuutta keventää happamampi vehnäolut. Testasin Fiskarin Vehnän (3,5%) kanssa, passeli yhdistelmä. Oluet on aromiltaan hiukan sitruksinen, mutta mausteinen. Rasvainen valkosuklaa ja vehnäolut täydensivät toisiaan.

Jarin vinkkinä oli, että mitä vaaleampi suklaa, sen vaaleampi olut kannattaa valita sille kumppaniksi. Toinen vinkki oli prosentit. Suklaassa on paljon rasvaa ja siksi kannattaa yhdistää suklaa oluisiin, joissa on korkeampi alkoholiprosentti. Alkoholi leikkaa ja keventää nimittäin suklaan rasvaisuutta. Eli oppien mukaan tuo 3,5 % vehnä ei ehkä olisi ideaali, mutta suutuntuma oli sangen hyvä:)

Chjoko on suklaakeidas.

Nyt kotitastingin testissä tumma ja tuhti Fiskarsin panimon Munkintie 6,7%, suodattamaton tumma ja mausteinen ale. Sopii suklaalle kivasti ja makeille kakuille oikein hienosti. Vaalean suklaan kanssa testattu vehnäolut toimi sekin. Tästähän ihan innostuu!

Herkullista joulua!

Vaaleaa, valkoista, tummaa ja tosi tummaa. Nam!

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Minna ja Ilmari pelastivat perinteikkään Aholeipä leipomon

Olisittepa tulleet hetki sitten, kun peura tuijotti leipomon ikkunasta sisään. Kangasmetsän siimeksessä on luonto läsnä, pikkasen erilaista kuin entisessä elämässämme Espoon Matinkylässä, missä ikkunasta sisään tuijotti vastapäiset kerrostalot“.

Minna Kauppinen antaa ruishapantaikinan tekeytyä pari päivää.

Muutto espoolaisesta näkökulmasta keskellä “korpea”, kehä kolmosen tuolla puolen, Vihtiin, totutti Minnan ja Ilmarin kangasmetsän rauhaan. Varsinainen käänne tapahtui Minna Kauppisen ja Ilmari Siiterin elämässä noin puoli vuotta sitten, kun he saivat vihin. Tuttu luomutarkastaja kertoi, että perinteikäs leipomo tarvitsi jatkajaa.

Kun Aholeipä-leipomoa 30 vuotta pyörittäneet Olli ja Marita Saarni jäivät eläkkeelle, leipomo tarvitsi jatkajan.

Yrittäjyys oli pyörinyt pitkään mielessä, mutta omat ideat ovat olleet lähinnä utopistisia tai hankalia toteuttaa, Siiteri toteaa. Tässä pääsimme yhdessä Minnan kanssa kokeilemaan yrittäjyyttä valmiilta pohjalta. Tilaisuuteen piti tarttua.

Aholeivän leivät ovat luomua

Luomuleivän teolla on pitkät perinteet Aholeivässä jo edellisten omistajan myötä. Minnalle ja Ilmarille oli luonnollista, että luomuleivällä jatketaan.

Luomuleivän teko on tarkkuutta vaativaa puuhaa. Luomujauhot pidetään tiukasti erillään normijauhoista. Luomuleipää leivotaan omalla pöydällään. Kun lupa luonnonmukaisen elintarvikkeen valmistukseen on saatu, tarkastaja käy kerran vuodessa tarkistamassa tuotantotilat. Tarkastuksessa kiinnitetään erityistä huomiota luomu- ja tavanomaisten tuotteiden erilläänpitoon, tuotteiden koostumukseen ja pakkausmerkintöihin. Paitsi tuotteita, tarkistetaan erityisesti olosuhteita ja valmistusprosessia.

Minna Kauppinen esittelee luomuleivontapöytää ja vanhoja yhä toimivia leivontamasiinoita.

Aholeipä tunnetaan myös munkeistaan

Saimme maisteltavaksi tuoreita munkkeja; perinteisiä berliininmunkkeja kunnon kreemitäytteellä, kinuskipäällysteellä ja suklaisia suussa sulavia herkkuja. Leivonnaiset ovat kaikki laktoosittomia ja munattomia. Kananmunaa Minna ei käytä edes pullataikinassa.

Aholeivän munkeissä on muhkea kreemitäyte.

 

Munkkien alkumuodot Minna pyöräytti näppärästi perinteisellä Fortuna leivontakoneella. Italiaista designia jo vuosien takaa. Mutta toimii moitteettomasti edelleen.

Neljän jälkeen iltapäivällä ovi alkoi käydä tasaista tahtia. Sana on kiirinyt lähiseudun asukkaiden korviin, että uudet omistajat pitävät myymäläpuotia avoinna maantaista perjantaihin klo 16.00 – 18.00. Nopeasti myyntikärryiltä hävisivät kaura- ja ruisleivät, patongit, munkit sekä vihikset ja lihikset.

Aholeipä leipomossa leivotaan luomuleipää.

Tyytyväiset uudet yrittäjät jatkavat pitkää perinnettä vihtiläisen leipomon parissa. Onneksi tuttu luomutarkastaja heitti idean ilmaan. Siirtymä uusien ja vanhojen yrittäjien välillä kävi jouhevasti. Kuukauden päivät Minna sai olla Olli Saarnin opissa. Vaikka Minna on koulutukseltaan kokki ja kotitalousopettaja, leipomokoneiden kanssa ensimmäisten viikkojen apu oli tärkeää. Nyt kaikki sujuu jo kuin vanhalta tekijältä. Yksi vuoden kiireisistä sesongeista on juuri käynnissä. Vakiovalikoiman lisäksi uunista tulee ulos joululeipiä, siirappivedellä voideltuja joulutorttuja ja taateli- ja maustekakkuja.

Ikivanhaa vaakaa käytetään edelleen. Minna ja Ilmari arvostavat perinteitä.

Yhteystiedot:

Aholeipä
Aholantie 48 B
03150 Huhmari

050 3592 534 / Minna Kauppinen
050 3592 535 / Ilmari Siiteri

Aholeivän Facebook-sivut

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Karjalanpiirakoita leipomaa!

Ruokaretki onnittelee tänään satavuotiasta Suomea karjalanpiirakka huulessa. Hurraa Suomi!

Kannustamme kaikkia lukijoitamme leipomaan karjalanpiirakoita kotosalla.

Väsymätön leipuri, imatralainen Irma aloittaa suomalaisten perinneruokien videosarjan YouTubessa Ruokaretki -kanavallemme.

Karjalanpiirakka, tuo mainio perinteinen suomalainen herkku, jossa ohuen hapattamattoman ruiskuoren sisällä on riisipuuroa, ohraryynipuuroa tai perunasosetta eli muussia. Karjalanpiirakan juuret ovat tietysti Karjalassa, mutta sotien jälkeen piirakkaperinne levisi ympäri Suomen evakoiden mukana. Nimi “karjalanpiirakka” syntyi silloin.

Kaikki tuntevat karjanlanpiirakan, kaupan valmiin tai sitäkin paremman, itsetehdyn herkun. Ruokaretken perinneruokaguru Irman ohjeilla piirakat syntyvät kokemattomaltakin kokilta:

AINEKSET:

Kuoritaikina:
1½ dl vettä
1 rkl rypsiöljyä
3/4 tl suolaa
3 dl ruisjauhoja
1 dl vehnäjauhoja

Riisitäyte:
2 ½ dl vettä
2 dl riisiä
7 ½ dl maitoa
1/2 tl suolaa
1 kananmuna

Vinkki: Maito voi olla täysmaitoa tai laktoositonta (piirakoista tulee vähän punaisempia). Maidottoman piirakoista saa kun vaihtaa maidon kauramaitoon, hyvä tulee niinkin.

Voiteluun: voita sulatettuna ja vettä. Maidottamiin piirakoihin margariinia.

VALMISTUS:

Valmista täyte ensin, hyvissä ajoin. Voit tehdä sen vaikka edellisenä iltana, että varmasti on jäähtynyt.

Täytteen valmistus:
1. Sekoita kiehuvaan veteen riisi ja keitä 10 minuuttia.
2. Lisää maito ja anna puuron kiehua hiljalleen 30 minuuttia välillä pohjaa pitkin sekoittaen. Jätä täyte hautumaan kannen alle 10 minuutiksi.
3. Mausta valmis puuro suolalla ja jäähdytä se.
4. Sekoita jäähtyneeseen puuroon muna.

Piirakoiden valmistaminen:
1.  Sekoita  kylmään veteen öljy, suola ja jauhot puuhaarukalla. Vaivaa taikina sileäksi ja kiinteäksi.
2.  Ripottele pöydälle ruis- ja vehnäjauhoseosta ja kaada taikina jauhojen päälle. Kaulitse taikinasta noin 1/2 cm:n paksuinen levy.
3.  Painele levystä juomalasilla kakkaroita.
4.  Aseta kakkarat kuuden kappaleen pinoihin, etteivät ne kuivu. Peitä pinot muovipussilla tai kulholla.
5.  Kaulitse kakkarat piirakkapulikalla ohuiksi pyöreiksi tai soikeiksi kuoriksi. Lado kuoret päällekkäin ja ripottele ruisjauhoja väliin. Peitä kuoripinot muovipussilla. Täytä kuoret mahdollisimman pian, jotta ne eivät tartu kiinni toisiinsa.
6.  Ota kuoret leivinpöydälle, levitä lusikallinen täytettä kuoren keskelle (1 cm paksuinen kerros täytettä) ja jätä kuoren reunoilta noin 1 cm tyhjää tilaa.
7.  Käännä vastakkaiset reunat täytteen päälle ja rypytä piirakat etusormilla.
8.  Siirrä piirakat uunipellille leivinpaperin päälle.
9. Paista piirakoita 225-250°C lämmössä noin 20-25 minuuttia.
10. Voitele piirakat sulatetulla voilla, johon on sekoitettu tilkka vettä.
11. Lado kuumat piirakat kulhoon päällekkäin ja peitä leivinpaperilla ja liinalla.

PS. Karjalanpiirakka on muuten rekisteröity Euroopan unionin aidoksi perinteiseksi tuotteeksi. Ensimmäiset kirjalliset maininnat karjalanpiirakoista on vuodelta 1686!

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Suolalla somistettu suklaakakku

Jouluisessa suklaakakussa granaatiomenan siemenet loistavat kuin rubiinit.

Järjestelen viestintäyrittäjän työni ohessa mielelläni koti-illallisia. Pieniä ja vähän isompiakin. Juhlat syntyvät nopeasti, kun käytössä on muutama luottoresepti. Tämä Tukholman vuosilta Suomeen mukanani tullut suklaakakku on ollut yksi suosikkijälkkäreistäni jo vuosia ja katetaan pöytään marras-joulukuun juhlaillallisilla. Joskus jopa jouluaattona. Juomana toimii tummanpunainen portviini. Suolahiutaleet antavat suklaan maulle mainiota napakkuutta. Jos kakkua jää, maistuu se hyvältä myös yön yli levättyään.

Ja ps. useimmiten meillä tämän paistaa mies.

Kakkupohjaan

150 gr tummaa suklaata

150 gr huoneenlämpöistä voita

2 dl hienoa sokeria

4 kananmunaa

1,5 dl vehnäjauhoja

korppujauhoa, voita vuoan voiteluun

Kuorrute

150 gr tummaa suklaata

2 rkl voita

Koristeluun

mustikoita tai granaattiomenan siemeniä, määrä maun mukaan

suolahiutaleita

 

Pilko suklaa paloiksi kakkupohjaa varten ja sulata suklaa vesihauteessa.

Vatkaa voi ja sokeri kuohkeaksi sähkövatkaimella. Lisää yksi kananmuna samalla, kun vispaat. Kaada taikinaan sulatettu suklaa ja sekoita hyvin. Lisää jauhot ja vatkaa taikina sileäksi.

Kaada taikina voideltuun ja korppujauhotettuun vuokaan. Paista 175-asteisessa uunissa noin 25 minuuttia. Kakku saa olla pikkuisen tahmea sisältä.

Anna kakun jäähtyä.

Sulata sillä välin kuorrutteeseen tuleva suklaa ja voi vesihauteessa.

Levitä kuorrute kakun päälle, anna kovettua.

Koristele kakku lopuksi granaattiomenan siemenillä tai esimerkiksi tuoreilla mustikoilla. Ripottele lopuksi päälle suolahiutaleita.

Sitten vaan nautiskelemaan! Kakusta riittää hyvänkokoinen pala kahdeksalle henkilölle.

 

Resepti ja kuva: Tanja Holmberg / Pieni Ideapuoti Oy

Alkuperäinen resepti. Elle Mat & Vin 2013

Cafe Casalenin imussa Nummelassa

Ollaan Länsi-Uudellamaalla, Nummelan keskustan ytimessä. Liikenneympyrässä pyöriessä ei voi olla huomaamatta Cafe Casalenia. Valkoisessa 50-luvun kivitalossa sijaitseva kahvila suorastaan tempaisee pistäytymään lounaalle ja herkutteluun.

Cafe Casalen on ollut yhtenä Nummelan maamerkkinä vuodesta 2014.

Casalen perustaja Inka Palmu-Lempinen on catering-yrittäjä ja entinen sisustustavarakauppias, joka halusi perustaa myös kahvilan. Tuloksena on näiden onnistunut yhdistelmä. Tänne tullaan kahville, herkuttelemaan, lounastamaan ja sunnuntaisin myös brunssille. Sunnuntain brunssi onkin hauska, klo 10-13 tule sellaisena kun olet. Eli lenkkivaatteissa kehtaa tulla kurkkaamaan onko pöytiä vapaana. Ihanan rentoa!

Cafe Casalenin avarissa tiloissa viihdytään.

Lounaalla huomion herättää runsaat salaatit ja kasvikset; linssejä, papuja, juureksia, vihersalaattia ja lisukkeita. Kasvisten kaverina on keittoa ja tuoretta leipää. Lounaalla on väkeä laidasta laitaan, runsas kasviskattaus maistuu raavaille työmiehillekin.

Casalenin lounassalaatit ovat runsaita ja maistuvia. Itse salaattina käytetään vain ruukkusalaattia.

Ja mikäs on maistuessa. Perjantaisin on hiukan erilainen meininki, silloin on street food -päivä. Meitä onnisti, tänään on perjantai ja testissä ihan ensimmäiset vihikset eli kasvislihikset. Paikallinen erikoisuus, joka valmistetaan viiden kilometrin päässä Aholeivässä. Tästä tarinaa tulossa, pysy mukana:)

Inka ylpeänä esittelee – vihikset eli vihtiläiset kasvislihikset.

Kaikilla yrityksillä on tarinansa. Casalen tarinaan kuuluu ehdottomasti porkkanakakku, sillä idea yrityksen perustamisesta lähti liikkeelle porkkanakakusta. Inka selaili muutama vuosi sitten lomallaan lehteä ja mietiskeli mihin ryhtyisi. Luki siinä jutun saaristossa sijaitsevasta kahvilasta, jonne tullaan matkojen takaa porkkanakakun takia. Siitä se idea sitten lähti, porkkanakakusta.

Porkkanakakkua Casalessa on tarjolla aina. Ja sen perässä tänne myös tullaan. Resepti on tarkoin varjeltu salaisuus, jota ei paljasteta. Porkkanakakun lisäksi vitriini notkuu itse tehtyjä korvapuusteja ja upeita kakkuja. Viiden kilometrin päästä Aholeivästä tulevat vaniljapullat, berliininmunkit ja joulun aikaan joulutortut.

“Porkkanakakku on ollut niin suosittu, että laskuissa on mennyt jo sekaisin, montako tuhatta kakkua on kahvilassa syöty”, kertoo Inka.

Jos lukiessa tunnistat sen saaristolaiskahvilan, jonne tullaan porkkanakakun takia, ilmianna se Inkalle tai meille. Lehti tuli nimittäin heitettyä pois ja kahvilan nimi on unohtunut. Mutta ilman sitä juttua Nummela ei ehkä koskaan olisi saanut Casaleniään.

Yhteystiedot:

Asemantie 1
03100 Nummela

puh. 010 5262 150
myynti(at)casalen.fi

Aukioloajat ja lisätiedot Cafe Casalenin verkkosivuilta

Cafe Casalen kartalla I Google Maps

Syksyn sadon herkkuja ja luomua Suonenjoen Vanhamäellä

Ysitien varressa Suonenjoen länsipuolella opastaulu ohjaa kulkijan Vanhamäelle luomumyymälään ja lounaalle. Kyltti ja nimi eivät paljon kerro, mutta tätä lounaspaikkaa kannattaa käydä vilkaisemassa myös lähempää. Tien päässä avautuu todellinen paratiisi: jykevä keltainen päärakennus, lukuisat punamultaiset piharakennukset, maneesi ja ratsastuskentät, Metsämansikka-toimintapuisto sekä rantasauna pienen järven rannalla. Kokonaisuutta ympäröivät kukkiva puutarha ja vehreät luomupellot. Tämä luomuparatiisi on tullut minulle vuosien varrella tutuksi etenkin töiden kautta, mutta silti pihapiirin näkymä sykähdyttää joka kerta. Tällä kertaa minut on pyydetty paikalle tekemään blogijuttua Ruokaretkeen.

Vanhamäen päärakennus on kulttuurihistoriallisesti arvokas kohde, joka on rakennettu 1930-luvulla.

Vanhamäellä lounasaika on klo 11-13, ja kun saavun paikalle klo 11, keltaisen päärakennuksen eteisessä käy melkoinen kuhina. Vanhamäen johtajana toimiva Sari Granander ottaa vastaan maksuja lounaasta. Lounaspöydässä asiakkaan toivottavat tervetulleeksi vastapaistetut sämpylät ja perunarieskat. Vanhamäen ruokatarjonta pohjautuu kotimaisiin luomu- ja lähiraaka-aineisiin, joista osa tulee omalta tilalta. Salaattipöydässä on Vanhamäen lehtisalaattia, tomaattia, lehtikaali-punasipulisalaattia sekä kuuluisaa Vanhamäen kurkkurelissiä. Lounaan pääruokana on sekä lihaa, kalaa että kasviksia ja talon omista perunoista tehtyä muusia. Vanhamäen omassa yhteisössä työskentelee niin maahanmuuttajia kuin kansainvälisiä vierastyöläisiä, joten lounaalla on aina myös kasvisvaihtoehto tarjolla.

Vanhamäen lounaspöydässä on aina myös lämmin kasvisruokavaihtoehto.

Kielen mukanaan vievä perunamuusi on tehty Vanhamäen omista luomuperunoista.

Juomapöydässä yllätykset jatkuvat, sillä perinteisen vesi-kotikaljalinjan lisäksi Vanhamäellä tarjoillaan myös oman tilan tuorepuristettuja mehuja, kuten omenaa, mustaherukkaa ja aroniaa. Lautanen täyttyy kukkuroilleen, sillä pakko on maistaa vähän sitä ja tätä. Täällä ei ainakaan ole vaikeaa saada lautaselleen riittävästi kasviksia! Tänään jälkiruokana on savolaisittain mustikkakukkoa ja vaniljakastiketta. Mihin mahaan tämä syödään?

Tunnelma Vanhamäen lounaalla on kotoisa, ikään kuin kaikki olisivat yhtä perhettä. Istun henkilökunnan pöydässä rupattelemassa syksyn säistä, sadonkorjuusta – ja totta kai ruoasta! Emäntä Kirsi Nuutinen kertoo, että viime viikolla yksi asiakas kysyi, mistä perunamuusi oikein on tehty, kun se on niin hyvää. Vastaus on yksinkertainen: luomuperunasta! Myös henkilökunta on aidosti sitä mieltä, että täällä on ehdottomasti seutukunnan parhaat eväät.

Pakkasmarjan työntekijät käyvät säännöllisesti Vanhamäellä lounaalla.

Paikalliset asukkaat ja työpaikkaruokailijat ovat löytäneet tiensä Vanhamäen lounaspöytään vasta viimeisen vuoden aikana. Tehokkaan markkinoinnin lisäksi matkassa on ollut ripaus tuuria ja sattumaa. Kun lounaskyltti oli pystytetty tien varteen, niin jonkin ajan kuluttua yksi kaupungin keskustan lounaspaikoista lopetti toimintansa. Samoihin aikoihin myös toinen ravintola piti ovensa kiinni pari viikkoa remontin takia. Kun yksi rohkea työporukka uskaltautui maistamaan Vanhamäen herkkuja, niin sana maittavasta luomu- ja lähiruoasta kiiri nopeasti pienellä paikkakunnalla Tätä juttua kirjoittaessani Vanhamäen lounaalla käy parhaimmillaan 160 ruokailijaa päivässä. Tämä on valtava määrä, kun ottaa huomioon sijainnin vajaan 8000 asukkaan kaupungissa keskustan ulkopuolella. Aiemmin ruokaa laitettiin Vanhamäellä vain oman talon henkilökunnalle ja lastenkodille eli noin 30-50 hengelle.

Eivät Vanhamäen emännät ruoanlaitossa kuitenkaan mitään aloittelijoita ole. Juhliin ja kokouksiin herkkuja on loihdittu jo vuosien ajan menestyksekkäästi. Vanhamäellä on loistavat tilat erilaisille tapahtumille ja teemajuhlille. Aikanaan Suonenjoen kaupungin kunnalliskotina toiminut paikka jäi tyhjilleen vuonna 1995, kun vanhainkoti siirrettiin kaupungin keskustaan. Heti seuraavana päivänä tilalle tuli Mannerheimin lastensuojeluliiton Pohjois-Savon piirin toiminta, jonka keskeisenä muotona oli sosiaalinen lapsi-, nuoriso- ja perhetyö. Myöhemmin toiminta siirrettiin yksityiselle Vanhamäki säätiölle. Ensimmäiset lasten leirit olivat menestys, vaikka vanhat ja rapistuvat tilat vaativat koko ajan korjausta.

Vuosien myötä Vanhamäellä on tehty valtava työmäärä vanhojen rakennusten entisöimiseksi. Työtä ovat tehneet niin Vanhamäki säätiön palkatut työntekijät kuin lukuisat vapaaehtoiset. Kun paikkoja on saatu kohennettua, on palveluja vähitellen voitu suunnattu myös ulkopuolisille asiakkaille. Vanhamäki on nykyään kaunis ja monipuolinen kokonaisuus, joka palvelee niin ohikulkevaa matkailijaa kuin paikallisia asukkaita. Sosiaalinen lapsi- ja perhetyö muodostavat edelleen toiminnan perustan, sillä Vanhamäen pihapiirissä toimii lastenkoti ja kaupungin keskustassa alaikäisten turvapaikan saaneiden perheryhmäkoti. Pelloilla ja jatkojalostuksessa työllistetään edelleen pitkäaikaistyöttömiä ja kuntoutujia.

Vanhamäellä uskotaan puhtaaseen luomuruokaan ja kotimaisten kasvisten ja marjojen positiivisiin terveysvaikutuksiin. Myynnissä on myös aiheeseen liittyvää kirjallisuutta.

Liisa Suihkonen haluaa viedä viestiä terveellisen luomukasvisruoan positiivisista vaikutuksista.

Vanhamäkeä on pyöritetty voimakkaalla tahdolla tulevaisuuteen luottaen. Yksi Vanhamäen kantavia voimia istuu seurassani lounaspöydässä. Olympiahiihtäjänä tunnettu Liisa Suihkonen on jo eläkeiässä, mutta hyväkuntoisena työmyyränä hän ahertaa edelleen Vanhamäen pelloilla ja jatkojalostuspajassa. Liisa uskoo henkeen ja vereen terveellisen luomukasvisruoan positiivisiin vaikutuksiin ja haluaa tätä viestiä viedä eteenpäin Vanhamäen toiminnassa. Vanhamäellä saattaa nähdä talkootöissä myös paikallisen sieni- ja omenaguru Kirsti Eskelisen, joka on räätälöinyt pitkän elämänsä aikana satoja reseptejä ja reseptikirjoja. Myös Kirsti kokee Vanhamäen toiminnan erittäin tärkeänä sekä kotimaisen luomuruoan ja ravitsemuksen että yhteisöllisyyden takia.

Vanhamäen tilamyymälä sijaitsee entisessä navettarakennuksessa.

Vanhamäellä toimii myös tilamyymälä, josta voi ostaa oman tilan tuotteita mukaan. Tuotteita on myynnissä niin päärakennuksen ruokalassa kuin entisessä navettarakennuksessa. Tilamyymälän tuotevalikoima vaihtelee sesonkien mukaan, sillä Vanhamäellä viljellään luomuvihanneksia, – juureksia ja marjoja sekä tehdään omia jatkojalosteita. Pääosa Vanhamäen peltojen tuotannosta käytetään oman talon keittiössä, mutta jatkojalostuspajassa on vuosien varrella kehitetty myyntiin kuivattuja marjajauheita, kuivattuja juureksia ja kurkkusalaattia. Lisäksi Vanhamäellä toimii mehuasema, jossa puristetaan syksyisin tuhansia kiloja seutukunnan omenoita.

Tilamyymälässä on myynnissä mm. kuivattuja marjajauheita ja kuivattuja juureksia.

Vanhamäen kurkkurelissi on klassikko, jota asiakkaat hakevat luomumyymälästä vuodesta toiseen.

Yhteystiedot

Vanhamäki

Vanhamäentie 122, 77600 Suonenjoki
Puh. 050 463 2115
info@vanhamaki.fi

Vanhamäen nettisivut

Vanhamäen Facebook-sivut

Tallenna

Lähiruoka yhdistää Aarhusin ja Kuopion!

Terveisiä Food Festival -tapahtumasta Tanskasta!

Tänä vuonna suomalaista lähiruokaa maisteltiin myös Aarhusin ruokafestivaaleilla. Viisi kuopiolaista kokkia saapui maistattamaan tanskalaisille ruisleipää, muikkuja, kyytönjuustoa ja tillivotkaa. Ruokaretken Marjoannika lähti ottamaan selvää, miten suomalainen lähiruoka maistui. Bonuksena tunnelmia Tanskan maalta.

Rethinking Good Food. Lause kiteyttää Aarhusin kaupungin ruokatapahtumien tavoitteet kuluvalle vuodelle. Tanskan toiseksi suurin kaupunki kantaa tänä vuonna European Region of Gastronomy –tunnustusta. ”Rethinking” – teeman tavoitteena on kertoa maailmalle aarhusilaisten kyvystä innovoida, parantaa ja kehittää ruokalautasemme antimia.

Aarhus on juhlinut saamaansa tunnustusta kuluvan vuoden aikana täysillä, kuten asiaan kuuluukin. Ruokakulttuurin ympärille on rakennettu tapahtumia ja menoja lähes vuoden jokaiselle päivälle. Yksi näistä tapahtumista oli viime viikonloppuna järjestetty Food Festival –ruokafestivaali, joka keräsi 31 000 kävijää tutustumaan, miten aarhusilaiset tuovat rethinking-teeman kuudetta kertaa järjestetyille ruokafestivaaleilleen. Tapahtuma on yksi Pohjoismaiden johtavista ruokafestivaaleista.


Tapahtuman yleisöohjelmasta vastasi tänä vuonna 250 toimijaa. Arla ja osuustoiminnallinen päivittäistavarakauppias Coop ottivat haltuun ohjelmanumerot perheen pienimmille pyörittämällä muun muassa suosittua pomppulinnaa ja elämyksellistä lehmälaidunta. Suosituin tapahtumapiste jonon pituuden perusteella oli ehdottomasti tuoretta Pohjanmeren kalaa ilmaiseksi jakaneiden kalayrittäjien tiskit. Jännittävimmät hetket koettiin tapahtumateltassa, jossa ratkottiin Hot Dog –sämpylän valmistamisen Tanskan mestaruus vuodelle 2017.

Tältä näyttää tanskalainen hot dog vuosimallia 2017. Kuva: Jonas Bech Langer (Foodproject.dk)

Food Festivaalien tapahtumaohjelmaa oli laajennettu edellisvuosista. Uutta tapahtumassa oli 277 metriä pitkä illallispöytä, minkä äärelle mahtui nauttimaan yhteistä illallista peräti 830 ihmistä. Uutta olivat myös kansainvälisiä makuja esittelevät World of food –näytteilleasettajat.

Osana tapahtumaa järjestettiin teemallisia ruokatyöpajoja ja ihkauutena teemana mukana oli nyt myös suomalainen ruoka! Työpajan vetovastuussa oli viisi kokkia Kuopion alueelta. Mauissa painottuivat suomalainen ja erityisesti Kuopion alueen lähiruoka kuten Liepuskan ruisleipä, savumuikut ja kyytön maidosta tehty juusto. Juomapuolella oli mahdollisuus kokea muun muassa Lignell & Piispasen kansainvälisesti tänä vuonna palkittu tillivotka.

European Region of Gastronomy –tunnustus on mielenkiintoinen tapa kehittää kulttuurin ohella alueen gastronomiaa, tapahtumia, alueen tunnettuutta ja aluetaloutta. European Region of Gastronomy -tunnustusta haetaan erikseen eurooppalaisten alueiden yhteistyöverkostolta ja se myönnetään maksimissaan kolmelle eurooppalaiselle alueelle vuodeksi kerrallaan. Tunnustus on myös ajankohtainen aihe Suomessa, sillä Kuopion alue on hakenut tunnustusta ensimmäisenä alueena Suomessa vuodelle 2020. Eläköön suomalainen ruokakulttuuri!

Suomiruoan tunnettuuden kehittämiselle on tilausta. Kun eräs tanskalainen kuuli suomalaisen ruokateeman mukana olosta festivaaleilla, hän ei saanut päähänsä ainoatakaan mielikuvaa suomalaisesta ruoasta ja totesi: “Millaista ruokaa te suomalaiset oikein syötte siellä Suomessa? Olette kyllä onnistuneet pitämään sen hyvin omana tietonanne”.

Lisätietoa tapahtumasta: Food Festival 2017 – tapahtumasivut
Lisää kuvia tapahtumasta: Food Festival – tapahtuman Instagram

Teksti: Marjoannika Nyman

Kuvat: Katoni

Artikkelin kirjoittaja on matkailututkimusta Lapin Yliopistossa opiskellut yhteiskuntatieteilijä. Lapissa asuessaan hän pääsi mukaan edistämään suomalaisen ruoan tunnettuutta kansainvälisille matkailijoille tarjoilemalla kuumaa marjamehua moottorikelkkasafarien taukopaikoilla. Kirjoittaja asuu nykyisin Tanskassa ja auttaa yrityksiä viestimään tehokkaasti toiminnastaan viestinnän strategina.

 

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna