Café Herkkuhetki tarjoaa enemmän kuin kahvia

Olen viime aikoina kulkenut paljon Kuopion ja Tampereen väliä. Matkalla on hyvä pysähtyä tauolle ainakin kerran. Tällä kertaa poikkesin hieman 9-tieltä Orivedellä sijaitsevaan Café Herkkuhetkeen.

Café Herkkuhetki sijaitsee Oriveden keskustassa.

Café Herkkuhetki on leipomo, kahvila ja ravintola.

Nimestään huolimatta kyse ei ole aivan muutaman pöydän kahvilasta. Itse asiassa täällä kuuluu olevan yli sata asiakaspaikkaa sekä kahvilatoiminnan lisäksi leipomo, lounas ja à la carte -lista. Vaan pienestä Herkkuhetken tarina yrittäjä Johanna Luiro-Ojasen mukaan kuusi vuotta sitten alkoi.

– Silloin kahvilassa oli neljä pöytää. Se lähti ihan lapasesta. Ilmeisesti osattiin tehdä jotain oikein, kun jo ensimmäisenä kesänä asiakasmäärä aivan rysähti ravintolaan, hän sanoo.

Vitriini on täynnä erilaisia herkkuja.

Vitriini on täynnä erilaisia herkkuja.

Se jotain on Luiro-Ojasen arvelun mukaan aitojen ihmisten lisäksi oikeissa raaka-aineissa.

– Aidosta voista ja aidosta kermasta teemme, ja se vaikuttaa suoraan makuun. Meillä on myös kattava gluteeniton valikoima, sillä en voi itse syödä viljoja, yrittäjä kertoo.

Myös laktoosittomia versioita löytyy lähes kaikesta. Ainoastaan valkosuklaata ei ole olemassa laktoosittomana.

Vitriinin leivokset näyttävät herkullisilta. Niin herkullisilta, että niistä voisi ottaa kuvan jos toisenkin. Puhumme valokuvauksesta kahvilassa työskentelevän Sanna Hellekosken kanssa. Hän on toiselta ammatiltaan ruokakuvaukseen erikoistunut valokuvaaja. Hellekoski kertoo kuvanneensa kahvila-ravintolan tuotteita ja päätyneensä ravintolan mukavan ilmapiirin takia myös tiskin taakse.

Sanna Hellekoski valmistaa cappuccinoa. Erikoiskahvit ovat löytäneet asiakaskuntansa Herkkuhetkessä.

Sanna Hellekoski kaataa maitovaahtoa cappuccinoon. Erikoiskahvit ovat löytäneet asiakaskuntansa Herkkuhetkessä.

Keskustellessamme eri annoksien kuvauksellisuudesta saapuu huoneeseen Herkkuhetken keittiömestari Jarmo Räisänen. Suomen kokkimaajoukkueessakin toiminut keittiömestari ehdottaa minulle paahdettua siikaa kantarellirisoton kera. Kuulostaa herkulliselta. Räisänen kertoo kantavansa päävastuun à la carte -listan suunnittelusta.

– Lähtökohta on, että ruoka on hyvälaatuista, puhdasta ja paikallisista raaka-aineista valmistettua, hän sanoo.

Olen kuullut, että lähiruoan ja satokausituotteiden käyttäminen ravintolassa on haastavaa. Räisäsen mukaan se vaatii ainoastaan hyvää yhteistyötä lähitilojen kanssa, eikä eläminen satokauden mukaan ole erityisen vaikeaa.

– Raaka-aineiden hinta on korkeampi, mutta toisaalta silloin raaka-aineita oppii kunnioittamaan enemmän, hän kertoo.

Keittiömestari Jarmo Räisänen valmistaa kantarellirisottoa.

Keittiömestari Jarmo Räisänen valmistaa kantarellirisottoa.

Räisänen ryhtyy valmistamaan annosta ja kehottaa minua ottamaan salaatin lounaspöydästä. Lounaskaan ei näytä hullummalta, ja salaattipöydästä löytyy harvinaisen paljon valinnanvaraa. Kokoan lautaselleni vähän kaikkea.

Salaattipöydässä riittää valinnanvaraa.

Salaattipöydässä riittää valinnanvaraa.

Kohta eteeni tuodaan komea siika-annos. Odotan vesi kielellä, että pääsen maistamaan sitä, mutta tällaisesta annoksesta täytyy ensin saada hyvät kuvat, varsinkin kun vieressä on huippukokki ja ruokakuvaaja. Kantarellirisotto ja siika sopivat hyvin yhteen. Rapeat ruusukaalit tuovat mukavan lisän kokonaisuudelle. Annoksen kruunaavat Lauhtuan luomutilan keltaiset kääpiösamettikukat.

Paahdettua siikaa ja kantarellirisottoa.

Paahdettua siikaa ja kantarellirisottoa.

Syötävät keltaiset kääpiösamettikukat tuovat annokseen mukavasti väriä.

Syötävät keltaiset kääpiösamettikukat tuovat annokseen mukavasti väriä.

Jälkiruoaksi Hellekoski ehdottaa Chocoronia, joka on suolakinuskilla ja suklaalla tuunattu macaron-leivos. Pehmeä leivos on kuorrutettu suklaalla ja maistuu aivan taivaallisen hyvältä. Vielä seurana on kuppi cappuccinoa, ei voi kuin olla tyytyväinen.

Chocoron on suolakinuskitäytteinen macaron-leivos suklaakuorrutuksella.

Chocoron on suolakinuskitäytteinen macaron-leivos suklaakuorrutuksella.

Yhteystiedot

Café Herkkuhetki
Anttilantie 6
35300 Orivesi

Aukioloajat löytyvät ravintolan nettisivuilta.

Nettisivu
Facebook

Seitsemisen Portissa ruokailee matkalla kansallispuistoon

Päivä on kaunis, joten päätän suunnata kohti Seitsemisen kansallispuistoa. Nyt on kuitenkin lounasaika, joten pysähdyn Seitsemisen luontokeskuksen yhteydessä sijaitsevassa Seitsemisen Portissa.

Ravintola on hieman huomaamattomassa paikassa, sillä se on luontokeskuksen sisäpuolella. Paikka on sinänsä luonteva, mutta ei aivan ilmeinen. Monesta luontokeskuksesta löytyy jonkinlainen kioski, mutta harvassa ovat kunnolliset lounaspaikat. Tunnelma on miellyttävä. Voi vain kuvitella, kuinka tunnelma tiivistyy talvisin, kun ravintolan takkaan viritetään tulet.

Ravintolassa on à la carte -listalla monenlaisia herkkuja. Huomio kiinnittyy etenkin villisikaan ja strutsiin, jotka eivät ole aivan tavallisimmasta päästä. Saan kuulla, että ruoka on mitä suurimmissa määrin lähiruokaa. Lähes kaikki raaka-aineet tulevat lähialueelta. Villisiat ja strutsit kasvatetaan yrittäjien omalla tilalla Helvetin Portin naapurissa.

Listalta löytyy vaikka mitä erikoista. Lihat tulevat yrittäjien omalta tilalta ja muut raaka-aineet lähialueelta.

Listalta löytyy vaikka mitä erikoista. Lihat tulevat yrittäjien omalta tilalta ja muut raaka-aineet lähialueelta.

Katselen listaa mielenkiinnolla. Tällaista tuskin löytyy  toisesta luontokeskuksesta! Päädyn kuitenkin lounaaseen, ja lounaaksi on tänään ylämaankarjan jauhelihakeittoa. Kaavin keittoa lautaselle ja kerään salaattipöydästä toisen lautasen täyteen.  Siirryn luontokeskuksen ulkopöytään nautiskelemaan. Aurinko lämmittää mukavasti, ja ulkona ruoka maistuu.

Söin päivän keittolounaan, joka oli tänään ylämaankarjan jauhelihakeitto.

Söin päivän keittolounaan, joka oli tänään ylämaankarjan jauhelihakeitto.

Palvelu on ystävällistä. Keittiössä pyörähtelevä Terhi Järvinen huokuu toimeliaisuutta. Hän on aloittanut ravintolassa vastikään, mutta kehuu olevansa uransa parhaassa työpaikassa. Seitsemisen Portissa saa kuulemma toteuttaa omia ideoitaan.

– Minun täytyy koko ajan tehdä jotain, en osaa olla paikallani, hän sanoo.

Aina kun ravintolassa on hiljaisempaa, leipoo Terhi Järvinen uusia tuotteita vitriiniin.

Aina kun ravintolassa on hiljaisempaa, leipoo Terhi Järvinen uusia tuotteita vitriiniin.

Silloin kun asiakkaita on vähemmän, loihtii Järvinen vitriiniin erilaisia piirakoita ja muita herkkuja. Kohta kuuluu olevan valmistusvuorossa jonkinlainen sienipiirakka, johon hän keräsi raaka-aineet vapaapäivänään.

Sisällä juon vielä kahvit ja syön porkkanaleivoksen. Herkullista!

Söin porkkanaleivoksen kahvin kanssa.

Söin porkkanaleivoksen kahvin kanssa.

Vatsa täynnä maittavaa ruokaa lähden Seitsemisen kansallispuistoon. Hetken kuluttua parkkeeraan autoni Koveron perinnetilan pysäköintialueelle. Koveron tilalla muuten järjestetään toisinaan Seitsemisen Portin suurempia tilaisuuksia.

Suurin ihme minua odottaa kuitenkin lammashaassa. Kaksi karitsaa on syntynyt vain muutamaa tuntia aikaisemmin. Osaavatpa ne olla suloisia.

Kaksi vastasyntynyttä karitsaa Koveron perinnetilalla.

Kaksi vastasyntynyttä karitsaa Koveron perinnetilalla.

Yhteystiedot

Ravintola Seitsemisen Portti
Seitsemisentie 110
34540 Länsi-Aure

Aukioloajat löytyvät ravintolan nettisivuilta.
Nettisivu
Facebook

Matkan väärti – Kehla Stallcafé Siuntiossa

Kilometreissä lyhyt, mutta tunnelmassa pitkä siirtymä vilinästä maaseudun rauhaan. Siuntion maalaismaisemissa, mutkaisen hiekkatien varrella putkahtaa esiin mahtavan kokoinen tiilinavetta. Olemme perillä Kehla Stallcaféssa. Vuonna 1901 rakennettu jyhkeä rakennus pitää sisällään kahvilan, kokoustilan, juhlasalin ja muurausliikkeen.

Kehla Stallcafe

Syyskuun aurinkoisessa säässä olisi mainiosti voinut nauttia keittolounaan ulkona, lampaankarvojen päällä istuskellen. Pienen kahvilan tunnelmalliset puitteet ja mukava rupattelu paikan emännän, Kati Riesenin kanssa sai meidät kuitenkin istahtamaan sisätiloihin. Porkkana-mangokeitto oli sopivan samettista, sopi hyvin lämpimän syyspäivän tunnelmaan.

Kehla Stallcafe

Paikalla on pitkä historia, Kehlan kartano on muodostettu vuonna 1683, mutta tilan omistajat tunnetaan jo vuodesta 1540 lähtien. Tila ja sen komeat navettarakennukset ovat olleet saman suvun hallussa jo vuodesta 1907.

Ennen toista maailmansotaa karjan lisäksi tallissa oli sekä työhevosia että ratsukoita. Sodan jälkeen kaksi kolmasosaa Kirkkonummesta, lähes puolet Siuntiosta ja koko Degerbyn kunta vuokrattiin Neuvostoliitolle merisotilaalliseksi tukikohdaksi. Suomalainen väestö evakuoitiin kymmenessä päivässä, ja silloin lähtivät myös Kehlan punatiilisen tallirakennuksen asukkaat. Vuokra-ajan päätyttyä hevoset eivät enää talliin palanneet, mutta rakennukset toimivat karjatilana 80-luvun alkuun saakka.

kehla_stallcafe-7

Tilan emäntä Kati on pitänyt tallirakennuksessa kahvilaa ja juhlatiloja jo kuuden vuoden ajan. Katille kahvilanpito on viikonloppujen harrastus, päivätöihin kuuluu työnohjausta, tunnetaitovalmennusta ja eläinavusteista terapiaa. Pari nelijalkaista työntekijää piipahtikin kahvilassa meitä tervehtimässä. Koirien lisäksi eläinavustajina toimivat tilan lampaat ja hevoset.

Sunnuntaivapaalla hänkin.

Sunnuntaivapaalla hänkin.

Kahvilassa on myynnissä tilan omien lampaiden villasta tehtyjä lankoja. Kerät oli hauskasti nimetty tuottajan mukaan, myynnissä on mm. Comon, Loitsun, Blackin ja Laalaan lankoja. Myös lampaan taljoja löytyi, ne eivät ole omien, mutta suomalaisia taljoja kuitenkin. Onneksi ilman nimilappuja…

Kehla Stallcafe

Keittojen ja pienten suolaisten lisäksi Kehla Stallcafé on tunnettu herkuistaan; prinsessatortuista, omenatoscakakuista ja erityisesti munkeista. Niitä tullaan kuulemma hakemaan kaukaakin, ja joskus myydään ei-oota, kuten tänään. Parissa tunnissa tämän päivän munkkivuori oli hävinnyt. Meille maistui hyvin jälkiruoaksi omenapiirakka vaniljavaahdon kera ja kuppi hyvää kahvia.

Kaikki leivotaan täällä itse ja maku on sen mukainen.

Kaikki leivotaan täällä itse ja maku on sen mukainen.

Navettarakennuksen toiselle puolelle on kunnostettu hulppeat juhlatilat, noin 260 neliötä ja istumapaikkoja lähes 200 henkilölle. Tila on remontoitu kauniisti ja paikka on suosittu häiden pitopaikkana. Tunnelmalliset tilat sopivat erinomaisesti häiden tai vaikka 5-kymppisten viettoon. Hyvissä ajoin kannattaa kuitenkin olla liikkeellä, ensi kesän viikonloput on jo varattu! Juhlatila on käytössä vain kesäkaudella ja pitopalvelu järjestyy Kehla Stallcaféen toimesta.

Komeat tilat löytyvät tallirakennuksen toisesta päästä.

Komeat tilat löytyvät tallirakennuksen toisesta päästä. Kuva Tinka Riesen.

Jos ei suunnitelmissa ole omia juhlia, voi osallistua Kehla Stallcafén järjestämiin tapahtumiin. Kalenteriin kannattaa laittaa 8.10. sushi-ilta ja 12.11. lammasmarkkinat. Tulossa myös maalaisjoulumarkkinat ja jazz-ilta.

Auki ympäri vuoden!

Moni mukavista pienistä kahviloista sulkee ovensa sesongin eli kesäkauden jälkeen. Kehla Stallcafén herkuista ja tunnelmasta pääsee nauttimaan ympäri vuoden. Voin vain kuvitella miten mukavalta maistuu lämmin keitto reippaan ulkoilun jälkeen, antaa ulkona räimiä vettä, kaakeliuunissa hehkuu kotoinen lämpö.

Kehla Stallcafe

Talvisin tallin nurkalta lähtee noin 7,5 kilometrin mittainen hiihtolatu, josta pääsee Meikon luontopoluille asti. Kahvilan eteen saa jättää auton hiihtoreissun ajaksi. Hiihtoreissun jälkeen maistuu varmasti vaikka talon juureskeitto tuoreen leivän kera, vadelmajuustokakku tai ne kuuluisat munkit. Kehla Stallcaféessa kannattaa siis käydä ympäri vuoden, avoinna viikonloppuisin la-su klo 11.00 – 16.00.

Yhteystiedot:

Kehla Stallcafé
Niittykyläntie 299
02580 Siuntio I Google-maps

kati.riesen(at)elisanet.fi
puh. 045 635 2841

Nettisivut

Facebook

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Lounasta ja lähiruokaa vanhassa viljamakasiinissa: Tiltun makasiini, Hämeenkyrö

Tiltun makasiini seisoo komeana keskellä maalaismaisemaa. Kyröskoskelle paperitehtaan viljakuivuriksi ja viljamakasiiniksi vuonna 1927 tehty tiilirakennus on jämäkkä maamerkki. Niin sen täytyi aikanaan ollakin, koska viljakuivurit olivat herkkiä tulipalolle. Tiilen avulla vältettiin palamisen vaara.

Tiltun makasiini

Sigurd Frosteruksen suunnittelema vanha viljamakasiini on löytänyt uuden elämän ravintolana.

Nyt makasiinin sisällä pitäisi kuitenkin olla ravintola, josta saa lounasaikaan Hiltun Pirtin keittiössä valmistettua kotiruokaa. Sulan maan aikaan avoinna olevalla makasiinilla on lisäksi á la carte -lista ja A-oikeudet. 

Tällä kertaa lounaalla tarjolla oli karjalanpaistia ja hernekeitto pannarilla.

Tällä kertaa lounaalla tarjolla oli karjalanpaistia ja hernekeittoa pannarilla.

makasiini-1-of-3-2

Menen sisään päädyssä sijaitsevasta ovesta. Oven molemmilla puolilla näkyvät vanhat viljasiilot.

Sisällä tunnelma on kuin kirkossa. Ei yhtä harras, mutta tiilestä rakennettu makasiini näyttää kynttilöiden valossa arvokkaalta ja ehkä hieman pyhältäkin paikalta. Aivan hiljaista ei kuitenkaan ole, sillä lounasaika on juuri alkanut.

Tiltun makasiini on tunnelmallinen ruokailupaikka.

Tiltun makasiini on tunnelmallinen ruokailupaikka.

Makasiinin on suunnitellut Sigurd Frosterus, jonka portfolioon lukeutuvat vaatimattomasti muun muassa Stockmannin tavaratalo Helsingin keskustassa, Vanajanlinna ja tasavallan presidentin edustusasunnoksi rakennettu Tamminiemi. Frosteruksen suunnittelutoimiston kuvastoon kuului myös maatalousrakennuksia, joten paperitehdas sai makasiinin piirustukset astetta paremmalta arkkitehdilta.

Viljamakasiini kunnostettiin 2000-luvulla nykyiseen käyttöön sopivaksi. Kunnostustöissä lukemattomia tunteja käyttänyt paikallishistorian tutkija Jouko Hannu kertoo, että syy viljamakasiinien ja vieressä seisovan navetan rakentamiseen ei ollut liiketaloudellinen.

Tuoreet munkit paistetaan joka aamu.

Tuoreet munkit paistetaan joka aamu.

– Tila oli toiminta-aikanaan vain kahtena vuotena voitollinen, mutta ennen vanhaan sillä pystyttiin houkuttelemaan korkeampaa työnjohtoa paikkakunnalle, kun oli tarjota viljaa omasta takaa, hän sanoo.

Kyse oli siis eräänlaisesta työsuhde-edusta. Kun aamu valkeni, kävi palvelusväki hakemassa herrojen aamiaispöytään tuoretta maitoa ja oman pellon viljoista tehtyä leipää. Viime vuosina kovasti suosiotaan kasvattanut lähiruoka oli jo lähes vuosisata sitten sellainen valttikortti, joka sai kaupunkien ammattilaiset muuttamaan Kyröskoskelle.

Nykyisen ravintolan salin täyttivät ennen viljasiilot. Ovenpieleen on jätetty kaksi viljasiiloa kertomaan tarinaa menneisyydestä.

Nykyisen ravintolan salin täyttivät ennen viljasiilot. Ovenpieleen on jätetty kaksi viljasiiloa kertomaan tarinaa menneisyydestä.

Vaikka viljamakasiinin entisestä käyttötarkoituksesta on jäljellä enää muisto ja komeat puitteet, pitävät perinteet siinä mielessä pintansa, että Tiltun makasiinin à la carte -lista on yrittäjä Johanna Koivun mukaan rakennettu mahdollisimman pitkälle lähiruokaan painottuen. Listalta löytyy muun muassa kyyttöburgeria ja kutunjuustosalaattia.

Mielenkiintoinen ja varmasti pysähtymisen arvoinen paikka! Yksi kysymys jäi kuitenkin askarruttamaan: nauttivatkohan paperitehtaan herrat yhä viljamakasiinin antimista työsuhde-etuna?

Yhteystiedot

Tehtaantie 1, 39200 Kyröskoski
Vuodenajan mukaan vaihtuvat aukioloajat löydät ravintolan verkkosivulta
Facebook

Rönnvikin viinitilalla on kuin Keski-Euroopassa

Rönnvikin viinitilalla voi kokea olevansa jossain muualla kuin Suomessa. Viinimyymälän seinustaa koristavat köynnökset tuovat mieleen lähinnä Keski-Euroopan. Tarkastan sijainnin varalta kännykästä. Kyllä, olemme edelleen Laitikkalassa.

Köynnökset ovat kuin Keski-Euroopan viinitiloilta.

Köynnökset ovat kuin Keski-Euroopan viinitiloilta.

Viinitilan päärakennuksen on rakennuttanut kihlakunnan kirjurina toiminut kamreeri Schrey. Hän oli raittiuden kannattaja, eikä varmaankaan arvannut, että vuonna 1995 tilasta tulisi viinitila, ja hevostalli palvelisi tulevaisuudessa ravintolana.

Tallin vintiltä löytyy kiehtova pontikkapannunäyttely. On helppo kuvitella, kuinka pannuja on aikanaan piiloteltu pitkin Pirkanmaan metsiä.

Tallin vintiltä löytyy kiehtova pontikkapannunäyttely. On helppo kuvitella, kuinka pannuja on aikanaan piiloteltu pitkin Pirkanmaan metsiä.

Jututan viinitilan perustajaa Eila Rönniä. Hän kertoo tilan historian olevan mukana tuotteissa. Rönnvikin palkittu puolikuiva valkoherukkaviini on nimeltään Kamreeri. Samoin myös ainoa Alkoon päätynyt Rönnvikin vahvempi alkoholijuoma, Calvadós-tyylinen omenatisle Kamrer V.S.O.P., sai kylkeensä nykyisten omistajien isoisoisän Juho Kustaa Fredrikin kuvan. 

Kamreeri Schrey seisoo arvokkaasti Ilmoilan Impi -viinin etikettiin ikuistetun Eila Rönnin vieressä.

Kamreeriksi kutsuttu Juho Kustaa Fredrik seisoo arvokkaasti Ilmoilan Impi -viinin etikettiin ikuistetun Eila Rönnin vieressä.

Koska olemme viinitilalla, on juomapuolella valinnanvaraa moneen makuun. Ravintolasta saa lisäksi ruokaa. Tänä kesänä listalla oli oman tilan broilereista tehty toast ja uuniperuna kahdella valinnaisella täytteellä. Palanpainikkeeksi voi kulauttaa vaikka Rönnvikissä valmistettua pienpanimo-olutta.

Minä kulautan kahvia omenapiirakan kera, sillä keskieurooppalaisesta tunnelmasta huolimatta olemme Suomessa, eikä alkoholin ja autolla ajamisen yhdistelmä onneksi kuulu maamme kulttuuriin.

Paikalla on myös joukko muita kahvittelijoita, sillä ravintola on syksyisin auki vain tilauksesta. Viinimyymälässä sen sijaan voi käydä perjantaina ja lauantaina. Eila Rönni sanoo, että ovet avataan, jos joku sattuu paikalla olemaan.

Tämän syksyn omenat maistuvat piirakassa.

Tämän syksyn omenat maistuvat piirakassa.

Kesäajan ulkopuolella Rönnvikissä vierailee etenkin ryhmiä. Oveen saa koputtaa, vaikka se ei olisikaan auki, Eila Rönni lupailee.

Kesäajan ulkopuolella Rönnvikissä vierailee etenkin ryhmiä. Oveen saa koputtaa, vaikka se ei olisikaan auki, Eila Rönni lupailee.

– Kukaan ei päivystä, mutta voi vaikka soittaa ja sopia, milloin on menossa ohi. Kunhan on lain säätämien myyntiaikojen puitteissa, ei ole ongelmaa, hän kertoo.

Käymme tutustumassa viinehtimöön. Vaikka rakennus näyttääkin ulkopuolelta juuri siltä, miltä viinitilalla kuuluukin, tulee viinehtimöstä mieleen lähinnä kouluaikojen kemiantunnit. Petrimaljat ja kaikenlaiset koeputket koristavat seiniä. Kemiasta viininvalmistuksessa onkin oikeastaan kyse.

Oven takana on moderni tuotantotila.

Oven takana on moderni tuotantotila.

– Uusi tuote syntyy siten, että tehdään ensin kuiva perusviini, jota voidaan sekoittaa jonkin muun perusviinin kanssa ja johon lisätään eri sokeripitoisuuksia. Se on laboratoriomittakaavassa tehtävää kokeilua, Rönni kertoo.

Eila Rönni kertoo eri viinilaatujen syntymällä kuivia perusviinejä yhdistelemällä ja sokeripitoisuutta muuttamalla.

Eila Rönni kertoo eri viinilaatujen syntymällä kuivia perusviinejä yhdistelemällä ja sokeripitoisuutta muuttamalla.

Käymme vielä pyörähtämässä viinimyymälässä. Hyllyllä on melkoinen määrä erilaisia viinejä. Nyt tiedän, että paljous on syntynyt eri viinien yhdistelmän tuloksena.

Ostan lähtiessäni pullollisen Rönnvikin tilan puolikuivaa valkoviiniä, Kamreeria totta kai.

Yhteystiedot

Rönnvikin Viinitila
Hämeenlinnantie 270
36660 Laitikkala

Aukioloajat voit tarkistaa tilan nettisivuilta.

Nettisivu

Facebook

Marjapensailla Mahnalassa Yrjölän marjatilalla

Mitäpä tulee mieleen sanasta marjatila? Viinimarja- ja karviaispuskia vieri vieressä tylsästi tasavälein tai matala mansikkapelto jossain Suonenjoella? Näitä potenssiin viisi ja kansallismaisemaa löytyy Mahnalasta, Hämeenkyrön sekä Nokian väliltä. Kyseessä on upea tienpätkä, jonka varressa marjatila sijaitsee. Suosittelen Tampereelta Vaasaan tai toisin päin matkaavia poikkeamaan maisemareitillä. Ei välttämättä vie paljon aikaa, mutta virkistää mukavasti pitkää ajomatkaa.

Myymälärakennus tieltä katsottuna

Myymälärakennus tieltä katsottuna

Ensi kerran poikkesin Yrjölän tilalla pari vuotta sitten, kun palasin Pohjanmaalta työreissulta. On mukavampi ajella välillä pikkuteitä pitkin, jos vertaa ”nopeisiin” Eurooppa-teihin, joissa miljöö lähinnä koostuu havumetsistä, riista-aidoista ja rekan perävaunuista.

Pikkutien maisemista tulee mieleen pikemminkin eteläranskalainen viinitila kuin marjatila. Vadelmapensaat nimittäin kasvavat viinimäisesti rivissä, ja maisema on kallellaan järveä kohti.

Myymälän terassia jossa tilan historiaa valokuvin

Myymälän terassia jossa tilan historiaa valokuvin

Parkkipaikka ja myymälärakennus ovat suoraan tien vieressä, joten paikkaa ei voi missata. Oppaaksi saimme tilan leppoisan isännän, Tommi Yrjölän, joka kertoi tilan olleen hänen suvullaan jo vuodesta 1725. Melkein 300 vuotta historiaa takana. Wau!

Vettä satoi kaatamalla, mutta eipä se menoa haitannut. Istahdimme myymälärakennuksen sisälle, joka on oikein maalaistunnelmallinen. Seiniltä löytyy valokuvia tilan historiasta, ja myytävänä on kaikkea mitä tilalla on tarjottavana, plus lähialueen tuotteita, kuten savujuustoa ja lihaa mukaan vietäväksi. Suosituksi hilloksi on jostain syystä noussut mansikka-valkosuklaa. Kumma juttu.

Tarjottavaa on sen verran paljon kahvin kylkiäisiksi, että jos kaikkea maistan, niin saan osallistua seuraavalla viikolla Jutan superdieettiohjelmaan. Kyselen lisää historiasta ja Tommi kertoo vaaristaan, Paavo Yrjölästä, joka voitti Amsterdamin kymmenottelusta kultaa vuonna 1928. Marjatilan pyörittäminen pitää siis tavoitteet ja kunnon korkealla.

Oman tilan marjoja myynnissä

Oman tilan marjoja myynnissä

– Meiltä löytyy jokaiselle jotakin, kuten esimerkiksi marjat, porkkanat, perunat, pavut, herneet ja sokerimaissit sekä syysmansikat, kertoo Tommi.

Tila on mukana Reko-lähiruokarenkaassa. Kysyn erikoisimmista tuotteista, ja hän mainitsee makkaran, joka on valmistettu Kanadan intiaanien suosimasta terveyspommista Saskatoon (suom. Marjatuomipihlaja) marjasta ja lähitilan lihasta. Marjapensas kasvaa Suomen maaperässä ja säässä, mutta ei ole jostain syystä noussut täällä suosioon. Koostumus on kuulemma täydellinen lihan kanssa.

Tilan marjoista tehtyä pehmistä

Tilan marjoista tehtyä pehmistä

Saamme maistaaksemme Suomen kansan suosikkia, eli jäätelöä. Tämä ei olekaan mikään peruspehmis, vaan omista marjoista tehty ja lisäksi maidoton. Pakko tietenkin kysyä marjapitoisuus, joka on kunnioitettava 70%. Kerrankin pehmis maistuu oikeasti marjalta, eikä väriksikään ole lisätty punajuurta.

Maistan myös sokerimaissia, joka sopii keitettäväksi sellaisenaan tai vaikkapa grillattavaksi lehtineen päivineen. Maissi meni lähes yhtä vikkelästi alas voinapin kera kuin pehmikset.

Suomessa kasvava sokerimaissi

Suomessa kasvava sokerimaissi

Kysellessäni tilan pyörittämisestä Tommi kertoo työntekijöitä olevan kesällä noin 70.

– Talvella ei ole montaa tekijää töissä, ja tammikuusta maaliskuulle on ”lomaa”. Sitten alkavat seuraavan kauden valmistelut.

Pukki odottaa ruokaa

Pukki odottaa ruokaa

Lapsille riittää ihmeteltävää ja kummasteltavaa. Viereisen pöydän penskat pääsivät syöttämään pukkeja ja toiset ihailivat kanoja ja lampaita. Lisäksi marjabuffetti näytti maistuvan kaiken ikäisille, taaperosta vaariin.

Kanala

Yllättäen sade väistyi, ja aurinko nostatti kosteuden sumuna ilmaan. Kahvit juotuamme tutustumme tarkemmin tilaan. Tommi esittelee vanhan navettarakennuksen, joka on vuokrattavana eri tilaisuuksiin.

Navetan oviaukko ja traktorin peräkärry kiertoajelua varten

Navetan oviaukko ja traktorin peräkärry kiertoajelua varten

Keväästä syksyyn järjestetään kiertoajeluita kävijöille.

– Sunnuntaisin traktorin perävaunussa on hyvä katsella maisemia ja tutustua tilaan, Tommi kertoo.

Navettarakennus vuokrattavana

Navettarakennus vuokrattavana

Poistuimme vaihtelevassa säässä Siuron kautta kohti Tamperetta ja suussa maistui edelleen mansikkapehmis sekä kahvi. Olisko sittenkin pitänyt maistaa vielä suklaakakkua?

Laihduttajan suklaakakku: 1kg suklaata, 1kg munia, 1kg rasvaa, 100g vehnäjauhoja ja pilkettä silmäkulmassa

Laihduttajan suklaakakku: 1kg suklaata, 1kg munia, 1kg rasvaa, 100g vehnäjauhoja ja pilkettä silmäkulmassa.

Yhteystiedot

Maisematie 642/1
HÄMEENKYRÖ | GoogleMaps: Yrjölän marjatila
03-3711163, 0400-625636

Tilan Facebook-sivut.

Tilan Twitter-tili

Tilan kotisivut.

Kotimaisen viinin jalanjäljillä Teiskossa Tampereella

Teiskon viini sijaitsee nimensä mukaisesti Tampereen Teiskossa, muutaman kilometrin päässä Kämmenniemestä ja historiallisesta Aunessillasta, joka on helppo maamerkki. Tampereen keskustaan on reilut 20 kilometriä, joten paikka sopii kiireettömille vaikkapa pyöräilykohteeksi. Autolla tilalle pääsee helposti, mutta myös bussilla voi matkustaa perille. Ainakin keskustorilta näyttäisi bussi numero 90 kulkevan päätien varteen noin tunnissa.

Opasteet ovat kunnossa, joten ohi ei ainakaan pääse ajamaan. Paikka on auki ympäri vuoden.

Maalaismaisemaa

Saavuin paikalle parin kaverin kanssa täysin ummikkona. Päätieltä muutaman satametriä ja parkkipaikka näkyikin jo. Tervetuloa-kyltit olivat sen verran selkeät, että tiesin olevani perillä.

Ulkoa päin paikka näyttää ihan normaalilta talolta, mutta  käveltyäni käytävää pitkin takapihalle, aukeni edessä upea maalaismaisema. Pian kuului sama reipas ääni kuin soiteltuani puhelimella kohteeseen aikaisemmin.

Kioski

– Tervetuloa Teiskon viinitilalle, toivotti Titta, paikan reipas yrittäjä. Oppaaksemme saimme nuorempaa sukupolvea edustavan Kaisan, joka on mukana perheyrityksessä.

Tilan historia

– Viinitilan pitäminen on elämäntapa ja harrastus, kertoo Kaisa, joka on jo taaperosta asti repinyt viinimarjoja pensaista. Viime vuosina viiniä on myyty noin 10 000 litraa vuodessa, ja tarkoitus olisi kasvattaa tuotantoa isommaksi. Menekkiä selkeästi on, koska asiakkaita tuli kioskiin muutaman minuutin välein.

Lasihuoneessa voidaan järjestää esimerkiksi aamupalaveri.

– Tuotanto vie aikansa ja tilat ovat toistaiseksi pienet, jatkaa Kaisa.

Koko homma alkoi vuonna 1997, kun perhe muutti taloon ja aloitti viinitilan pyörittämisen. Ensimmäinen vuosi meni harjoitellessa. Myyntiin saatiin kaksi viiniä nimillä Teiskon päivänsäde ja Teiskon menninkäinen. Edelleen nämä legendat löytyvät valikoimista.

Perheen isä on käynyt aikoinaan viininvalmistuskoulun ja nykyään tila toimii yhteistyössä Hämeen ammattikorkeakoulun (HAMK) viinilinjan kanssa. Suurin yllätys oli Zilga-rypäle, joka siis kasvaa Suomessa ilman kasvihuonetta! Jos itse tästä ryhtyisin viinitarhaajaksi, tulisi mömmöistä sellaista tärpättiä ettei naapurin Perakaan sitä joisi.

Terassille mahtuu isompikin seurue

Palvelut

Kyseltyäni suuremmista ryhmistä, kuten hää- tai yritysporukoista, lupasi Kaisa räätälöidä paketit asiakkaiden tarpeiden mukaan. Piha on avara, eikä terassikaan ahdas ole. Löytyypä kotakin makkaranpaistoa varten, jos on omat eväät mukana. Kohde sopii varmasti lapsiperheille, koska penskoilla riittää pihassa ihmeteltävää. Lisäksi sisätiloissa on pienimuotoinen taidenäyttely.

Taidenäyttelyssä tauluja myynnissä

Maistelen kahvin kylkiäisinä itse tehtyjä tuulihattuja ja keksejä. Kyseltyäni ruuasta tarkemmin selviää, että varsinaista ravintolaa paikassa ei ole, mutta tilauksesta voidaan tehdä niin suurille kuin pienille ryhmille annoksia. Onnistuu esimerkiksi perheelle, jos vain soittavat etukäteen.

Ideana on, että kaikki tehdään itse, raaka-aineet läheltä tai vähintään Suomesta. Tarjolla on itse tehtyä saaristolaisleipää, pikkusuolaista ja lähitilalta tulevia juustoja. Jos kahvihammasta kolottaa, lupasivat keitellä kahvia vieraille odotellessa.

Terassilla mahtuu maistelemaan ja nautiskelemaan.

Kioskissa myydään omien viinien lisäksi lähialueen käsintehtyjä tuotteita, suomalaista designiä, kuten tilan pojan, Henrin, suunnitelemaa AIKAdesing takka-settiä.

Löytyy hyllyltä makeisiakin, jolla viimeistään saa penskat hiljaisiksi. Viinejä tai likööreitä ei Suomen alkoholilainsäädännön mukaisesti voi maistattaa ilmaiseksi, mutta ovat ostettavissa laseittain kioskista.

Makeisia ja muuta kivaa.

Tilalta löytyy useampaa erilaista valko- ja punaviiniä. Lista on nähtävissä Teiskon viinin nettisivuilta. Mielenkiintoisin oli Zaida-viini, joka on tehty Suomessa ilman kikkailua kasvavasta Zilga-rypäleestä. Ei kuulemma tarvitse kasvihuonetta, eikä talvellakaan pakko suojata mitenkään. Antaa siis puskan rehottaa rauhassa.

Luonnonoikku Zilga-rypäle joka kasvaa Suomessa

– Innokkaimmat kasvattavat kerrostalon parvekkeella muutamaa versoa, kertoo Kaisa.

Hintaluokkakaan ei päätä huimaa. Olin varautunut 30–50 euron pullohintaan, mutta ovat 10–20 euron välissä. Tarttuipa matkaan muutama tuliaispullo sekä karkkipussi. Näitä viinejä kun ei saa kotiin vietäväksi mistään muualta kuin paikan päältä!

Kaisa esittelee tilan viinivalikoimaa

Yhteystiedot:

050 5827179
teiskonviini@elisanet.fi
Sääksniementie 76, 34240 Kämmenniemi | GoogleMaps: Teiskon viini
Teiskon viinin kotisivut ja Facebook-sivut