Iloisen Pojan Lähiruokakauppa matkustaa lähellesi

Kauppa-auto kuuluu menneisyyden maaseutumielikuviin, joten missäpä olisikaan oudompaa törmätä sellaiseen kuin Töölön torilla? Siellä se silti seisoo joka torstai. Auto kuuluu pirkanmaalaisille Iloisen Pojan Lähiruokakaupan yrittäjäpariskunnalle Pasi ja Anna Tanniselle.

Anna ja Pasi Tanninen aloittivat pientuottajina ja päätyivät lähiruoka-auton kauppiaiksi.

Anna ja Pasi Tanninen aloittivat pientuottajina ja päätyivät lähiruoka-auton kauppiaiksi.

Tanniset ovat Töölön torilla nyt kahdeksatta kertaa, ja asiakkaita kauppa-autossa tuntuu riittävän. Iloisen Pojan Lähiruoan myymäläauto on kaikkea muuta kuin pelkkä pyörillä kulkeva lähikauppa. Suurinta osaa tuotteista ei löydä isoista marketeistakaan. Autosta löytyy muun muassa pienjuustoloiden juustoja, pienpanimoiden oluita, aivan uusia kasvisruokia, lihaa strutsista karhuun ja 300 vuotta vanhaan juureen leivottua ruisleipää.

Iloisen Pojan lähiruoka-auto Töölön torilla.

Iloisen Pojan lähiruoka-auto Töölön torilla.

– Oikeastaan idea lähti siitä, että pientuottajan on vaikea saada markettien hyllyille tuotteita, kun pitää olla toimitusvarmuus, ja pienien erien kohdalla ei aina voida antaa takeita siitä, että hyllyt ovat täynnä, kertoo Anna Tanninen.

Iloisen Pojan kauppa-auto kulkee pääasiassa Pirkanmaalla. Pysäkkejä on lähes joka puolella, yhteensä noin sata. Töölössä auto on joka toinen torstai kesäasukkaiden pyynnöstä. Moni haluaa ostaa Iloisen Pojan lähituotteita talviaikaankin. Vaikka Tanniset aloittivat toimintansa perinteisen kauppa-auton tavoin maaseudulla, on kysyntää palvelulle heidän mukaansa etenkin kaupungissa.

Kasvissyöjä löytää hyllyiltä mielenkiintoisia uutuuksia.

Kasvissyöjä löytää hyllyiltä mielenkiintoisia uutuuksia.

– Ihmiset on täällä rohkeampia, uskalletaan kurkata sisälle, Anna kertoo.

Iloisen Pojan lähiruoka-auton valikoimassa on laajennettu lähiruoan käsittävän Suomessa valmistetut tuotteet. Monet tuotteet päätyvät kyytiin kauppa-auton reitiltä, joten hiilijalanjälki ei kasva, vaikka ne kulkisivat kauemmaksi.

– Tänäänkin otettiin luomukananmunia mukaan matkalta, Pasi kertoo.

1700-luvun juureen leivottu ruisleipä on monelle asiakkaalle riittävä syy ostosreissulle.

1700-luvun juureen leivottu ruisleipä on monelle asiakkaalle riittävä syy ostosreissulle.

Autosta löytyy myös kattava valikoima pienpanimoiden oluita.

Autosta löytyy myös kattava valikoima pienpanimoiden oluita.

Tanniset pyrkivät keräämään kyytiin pieniäkin eriä erilaisia tuotteita. Siinä on selvästi onnistuttu, sillä aivan vieraiden tuotteiden määrä jaksaa ihmetyttää. Miten näin pieneen autoon mahtuukaan näin paljon kaikkea uutta ja ennennäkemätöntä.

Mainita täytyy myös Iloisen Pojan omat tuotteet. Pasi Tannisen reseptiikalla syntyy muun muassa säilöntäaineettomia valmislounaita, oluita, sahtia, hilloja, oma maustesarja ja nyt joulun alla myös glögiä.

Iloisen Pojan omassa keittiössä syntyy säilöntäaineettomia valmisruokia.

Iloisen Pojan omassa keittiössä syntyy säilöntäaineettomia valmisruokia.

Aitoon kauppa-autokokemukseen kuuluu keskeisenä osana palvelualtis kauppias. Siinä Tanniset loistavat. Pasilla riittää juttua niin tuotteista kuin raaka-aineista, ja moni asiakas löytää mukaansa monta asiaa, joita ei ollut edes osannut kysyä. Jos jotain ei löydy, pyrkii kauppias toimittamaan sitä myöhemmin. Perinteet ovat kunniassa myös kauppiaan ja asiakkaiden välisessä luottamuksessa.

 – Meillä on perinteinen sininen ruutuvihko, johon merkitään, jos jollain ei ole rahaa mukana, niin voi maksaa sitten myöhemmin, Pasi Tanninen sanoo.

Yhteystiedot:

Nettisivu

Facebook

Villa Sofiassa opetellaan kokkaamaan lähiruoka-aineksilla

Tilaisuus Villa Sofian talo on poikkeava Tampereen Puu-Tammelassa, sillä se on rakennettu kivestä. 1920-luvulla rakennetun talon tilat palvelivat aikanaan kolmen perheen asuntoina, mutta viimeisimmän kymmenen vuoden ajan siellä on järjestetty juhlia ja kokkauskursseja. 

Heini Niklas-Salminen esivalmistelee ruokaa illan cocktail-tilaisuutta varten.

Heini Niklas-Salminen esivalmistelee ruokaa illan cocktail-tilaisuutta varten.

Kun Heini Niklas-Salminen alkoi järjestää kokkauskursseja, ei vastaavaa ollut Tampereella tarjolla. Resepti on periaatteessa yksinkertainen: ryhmä ihmisiä valmistaa Niklas-Salmisen opastuksella lähiruoka-aterian, ja he syövät sen yhdessä yläkerran ruokasalissa.

– Tehdään mitä tahansa, niin tehdään mahdollisimman aidosti. Teimme esimerkiksi vegaaneille sopivan juhlamenun, joka voidaan tarjota koko porukalle. Emme lähteneet imitoimaan joulukinkkua, vaan teimme sellaista, joka on alunperin tarkoitettukin kasvisruoaksi, hän kertoo.

Lähiruoka on tärkeässä asemassa Tilaisuus Villa Sofian kokkauskursseilla. Esimerkiksi suosittu Pirkanmaan herkut -kurssi pohjautuu lähiruokiin.

Niklas-Salminen painottaa, että laatu on ensisijaista myös lähiruoassa. Lähiruoasta pyritään kurssilla tekemään mahdollisimman helposti lähestyttävää.

– Ajatuksena on näyttää kurssilaisille, että lähiruokaa löytää kotikeittiöihin nykyään myös normaalista ruokakaupasta, Niklas-Salminen kertoo.

Heini Niklas-Salminen kävi ostamassa hilloja lähiruokakauppa Lempistä illan tilaisuutta varten.

Heini Niklas-Salminen kävi ostamassa hilloja lähiruokakauppa Lempistä illan tilaisuutta varten.

Kokkauskurssi taipuu moneen eri muotoon, vaikkapa kokkaussynttäreiksi. Tamperelainen Riikka Franttila päätti viettää syntymäpäivänsä kokaten ruokaa ystäviensä kanssa.

– Olin ollut Villa Sofiassa aiemmin työporukalla kokkauskurssilla. Se oli todella kiva tapa viettää aikaa, hän sanoo.

Ruoan esivalmistelut oli tehty ennakkoon, joten he pääsivät aloittamaan suoraan ruoanlaitolla.

– Saatiin mukavampi osuus, eli tutustuttiin resepteihin, että millainen menu on tarkoitus nauttia ja kokkailtiin pienissä ryhmissä.

Kokkauskurssilla tutustutaan lähiseudun tuotteisiin.

Kokkauskurssilla tutustutaan lähiseudun tuotteisiin.

Franttila ystävineen valmisti sienikeittoa, siikacevicheä, naudan ulkofilepihvejä viheripippurikastikkeella ja röstiperunoilla, paahdettuja kasviksia, juustopähikinäsalaattia ja jälkiruoaksi vielä lämmitettyjä juustopaloja omena-aprikoosihillon kera.

Syntymäpäiväsankarin mukaan itsetehty ruoka maistui jopa paremmalta kuin ravintolassa.

– Onnistui aika hyvin. Täytyy sanoa, että hyviä kotikokkeja meistä siellä kuoriutui. Oli oikein maukas illallinen, ja kaikki saivat ruokaa. Jokainen ryhmä esitteli ruokapöydässä tekemänsä ruokalajin.

Riikka Franttila kertoo, että kurssista jäi osaamista myös kotiinviemisiksi. Hän sai uutta tietoa muun muassa pihvin kypsyysasteen määrittämiseen ja ruoan monipuoliseen maustamiseen. Lisäksi Franttilan mieleen jäi hyviä muistoja ystävien kanssa vietetystä laatuajasta.

Yhteystiedot

Kullervonkatu 28
Tampere

Kotisivut

Facebook

Ylämaankarja viihtyy Mäki-Laurilan tilalla

Isot karvaiset sonnit löntystävät hiljalleen Punkalaitumella Mäki-Laurilan pihamaata reunustavassa aitauksessa. Osa niistä katselee minua kiinnostuneina, osaa ei voisi vähempää kiinnostaa kameran kanssa heiluva ihminen.

Isot karvaiset lehmät ovat ylämaankarjaa. Nämä eivät kuitenkaan ole mahdottoman isoja. Kuvittelin niiden olevan enemmän biisonin kuin tavallisen lehmän kokoisia.

Tilan omistajat Timo ja Anne Mäki-Laurila kertovat, että osa on paljon isompia. Anne lähtee näyttämään minulle siitossonnia, jonka pitäisi kuulemma olla paljon aitauksessa olevia yksivuotiata isompi.

Kuinkahan iso tuo isoin oikein on?

– Se painaa noin tuhat kiloa, Anne Mäki-Laurila vastaa.

Suurimmat sonnit painavat lähemmäs tonnin!

Suurimmat sonnit painavat lähemmäs tonnin!

Sonnit kävelevät verkkaisesti. Niitä eivät tunnu hirveästi kiinnostavan paikalle sattuneet ihmiset. Epäilen kuitenkin, pitääkö ohut sähkölanka tosiaan jättiläiset aitauksessa. Noilla sarvilla tekisi pahaa jälkeä, eikä edes pakeneminen pakettiauton sisään tuskin riittäisi. Anne kertoo, että eläimet ovat rauhallisia. Sähköaita tosin ei hänen mukaansa eläimiä pidättelisi, jos ne niin päättäisivät.

– Nämä sonnit eivät tarvitsisi sähköä aidassa ja portin voi jättää vaikka auki hetkeksi, eivätkä ne karkaa, hän rauhoittelee.

Uskottava on. Tosin näyttää aika hurjalta, kun sonnit kolisuttavat sarviaan vastakkain. Eläimet ovat kuitenkin tottuneet vieraisiin, sillä Mäki-Laurilalla on myös vuokramökkejä, ja majoittujat käyvät usein ihmettelemässä karvaisia lehmiä.

Ylämaankarjan lisäksi Mäki-Laurilan tilalla on mökkejä. Mökkien pihoista löytyy lämmitetyt porealtaat.

Ylämaankarjan lisäksi Mäki-Laurilan tilalla on mökkejä. Mökkien pihoista löytyy lämmitetyt porealtaat.

Käymme katsomassa toista aitausta. Anne Mäki-Laurila menee lauman sekaan. Eläinten huomio kiinnittyy häneen. Omistaja käy päivittäin ruokkimassa eläimet ja tarkastamassa jokaisen yksilön. Moni eläin tulee lähemmäksi päästäkseen harjattavaksi.

– Tykkään eläimistä ja tässä työssä saa olla eläinten kanssa tekemisissä, Mäki-Laurila sanoo.

Eläimet tunnistavat emäntänsä ja tulevat paikalle ruoan toivossa.

Eläimet tunnistavat emäntänsä.

Tilalla oli aikaisemmin hevosia, mutta ylämaankarjan hoitaminen on Annen mukaan paljon huolettomampaa. Hevoset tulee viedä ulos ja sisälle, mutta ylämaankarja viihtyy ulkona hyvin vaikka talvipakkasella. Anne kertoo, että kova helle tai häiritsee eläimiä enemmän. 

Ylämaankarjan liha muistuttaa tavallista nautaa, mutta on vähärasvaisempaa. Anne kertoo, että maku on hieman tavallista nautaa riistamaisempi. Mäki-Laurilan luomulihaa voi ostaa suoraan tilalta tai Tilatori.fi -verkkokaupasta. 

Yhteystiedot:

Luojunseläntie 181
31900 Punkalaidun

050-5466757/Anne
050-5489660/Timo

Nettisivu

Facebook

Frantsilan Luomuyrttitilalta löytyy parannuskeino flunssan lisäksi nälkään

Puutarha on täynnä erilaisia yrttejä. Olen Hämeenkyrössä Frantsilan Kehäkukan vieressä olevalla näyteyrttitarhalla, jota ravintola Kehäkukka käyttää myös maustamiseen. Puutarha on tarkoitettu lähinnä opiskelua varten, mutta nyt saan luvan maistaa joitain kasveja, sillä oppaanani on Frantsilan Luomuyrttitilan perustaja, Virpi Raipala-Cormier.

– Yrttien mauilla on omat rohdolliset vaikutuksensa, hän kertoo.

Useat maustekasvit ovat Raipala-Cormierin mukaan rohtoja. Kaikilla maustekasvien mauilla on terapeuttinen vaikutus. Makeat maut auttavat esimerkiksi pernan, vatsalaukun ja haiman toimintaan.

Oppaani antaa minulle palasen saksankirveliä. Se maistuu yllättävän paljon lakritsilta. Sopisi vaikka jälkiruoaksi. Makeiden yrttien lisäksi muillakin mauilla on kuulemma rohtovaikutuksensa.

Frantsilan Luomuyrttitilan perustanut Virpi Raipala-Cormier tuntee kasvien parantavat vaikutukset.

Frantsilan Luomuyrttitilan perustanut Virpi Raipala-Cormier tuntee kasvien parantavat vaikutukset.

– Pikantit maut, joita löytyy esimerkiksi piparjuuresta, sinapista ja pippureista, laittavat keuhkot toimimaan paremmin. Monet ovat myös desinfioivia keuhkorohtoja, Raipala-Cormier kertoo.

Opin monta uutta asiaa, kuten että karvaat maut ovat sydämen ja verenkierron makuja, joita löytyy esimerkiksi rosmariinista, ja että oregano eli mäkimeirami on maukas luonnonyrtti, joka on myös lämmittävä kasvi.

Maistelemme erilaisia yrttejä. Monet ovat tuttuja maustehyllyiltä, mutta osa on vieraampia. Yrteistä myös löytää paljon uusia makuja, kun niitä oikein tietoisesti maistelee.

Yrttipuutarha on Pappilajoen varressa.

Yrttipuutarha on Pappilanjoen varressa.

Seuraavaksi kuljemme puutarhan vieressä olevan Kehäkukka-ravintolan takaterassille, josta aukeaa hienot näkymät. Maisema Pappilanjoen rannassa on rauhoittava.  Kesällä järjestetään myös veneretkiä M/S Purimolla, joka risteilee Yrjölän marjatilan ja Kehäkukan välillä ja aina Siuroon asti.

Lounas Kehäkukassa

Kasvisravintola Frantsilan Kehäkukka.

Kasvisravintola Frantsilan Kehäkukka.

Astumme sisään ravintola Kehäkukkaan. Kehäkukka on eräänlainen Frantsilan ensimmäinen portti, josta saa paitsi maittavaa kasvisruokaa, myös lukemattomia erilaisia Frantsilan yrttitilan tuotteita.

Lounas on täynnä väriä. Salaattipöydästä löytyy vihersalaatin lisäksi muun muassa syksyinen pastasalaatti ja intialainen kaalisalaatti. Pääruokana on kasviskiusausta, rakuunaporkkanoita, papu-kasviskiusausta ja kasvislasagnea. Yritän parhaani mukaan saada lautaselle mahtumaan kaikkea.

Kehäkukan emännän Tiina Ahosen mukaan kasvisruoan ei tarvitse muistuttaa liharuokaa.

Kehäkukan emännän Tiina Ahosen mukaan kasvisruoan ei tarvitse muistuttaa liharuokaa.

Kasvisruokaan on joskus vaikea saada makua, mutta tällä kertaa ruoka on täynnä tuoreita makuja. Eri ruokalajeja yhdistää yrttien runsas määrä. Aion viedä opin mukana myös omaan keittiööni, sillä vaikka syön lähinnä kasvisruokaa, on välillä hankalaa löytää siihen riittävästi erilaisia sävyjä. Ruokahan on parhaimmillaan paitsi maukasta myös mielenkiintoista – ja siihen Kehäkukan kasvislounas yltää loistavasti.

Ravintolan emäntä Tiina Ahonen kertoo, ettei kasvisruokaravintola Hämeenkyrön kokoisella paikalla ollut aivan itsestään selvä asia, kun ravintola vuonna 1987 perustettiin.

– Kauheasti oli sellaista puhetta, että mitä tämä kasvisruoka on, minä en syö pupunruokaa, mutta sitä ei kuule enää ollenkaan.

Tiinan mukaan lähes kaikki lounasruokailijat ovat sekasyöjiä. Kasvisruoka maittaa lähes kaikille, ja kysymällä saa myös esimerkiksi vegaanisen vaihtoehdon. Itse asiassa tänään koko lounas on vegaaninen.

Kehäkukan emäntä Tiina Ahonen kerää Frantsilan Luomuyrttitilan tuotteita ostoskoriin.

Kehäkukan emäntä Tiina Ahonen kerää Frantsilan Luomuyrttitilan tuotteita ostoskoriin.

Jälkiruokana on marjarahkaa, jonka kanssa otan kupillisen Ystävyyden yrttiteetä, joka on oikeastaan koko Frantsilan yrttitilan alkupiste, sillä Virpi Raipala-Cormier kehitti sen jo 14-vuotiaana.

Virpi Raipala-Cormier kehitti ensimmäisen teereseptinsä jo 14-vuotiaana.

Virpi Raipala-Cormier kehitti ensimmäisen teereseptinsä jo 14-vuotiaana.

– Keräsin yrtit, kuivasin ne, laitoin pusseihin ja annoin ystäville sekä läheisille. Siitä nimi tuli, Ystävyyden yrttitee, hän kertoo.

Frantsilan Luomuyrttipellot

Herkullinen lounas on takana ja lähdemme tutustumaan muutaman kilometrin päähän Frantsilan yrttipelloille, joissa moni tuotteista saa alkunsa. Nyt oppaakseni lähtee Anna Karhu-Cormier.

Hän kertoo olevansa ammatiltaan kuvataiteilija, mutta siirtyneensä Frantsilan tilalle avioiduttuaan Virpi Raipala-Cormierin pojan, Jupiterin kanssa. Anna kertoo opiskelleensa Virpin järjestämällä kurssilla fytoterapiaa eli lääkeyrttejä hyödyntävää yrttiterapiaa.

Pysähdymme matkalla Frantsilaan kuuluvan Hyvän Olon keskuksella, jossa järjestetään erilaisia kursseja ja kokkaillaan kasvisruokaa. Tänään pöytä ei ole katettuna, sillä keittiössä vasta valmistaudutaan tekemään ruokaa huomista varten. Ruokaretkeilijöitä kiinnostavat todennäköisesti etenkin kasvisruokakurssit, joilla Hyvän Olon keskuksen emäntä Aija Lento opettaa itämaisia kasvisruokareseptejä.

Frantsilan Hyvän Olon keskus on Virpi Raipala-Cormierin entinen kotitalo, joka nykyisin toimii kurssikeskuksena.

Frantsilan Hyvän Olon keskus on Virpi Raipala-Cormierin entinen kotitalo, joka nykyisin toimii kurssikeskuksena.

Jatkamme idyllisessä maalaismaisemassa kohti yrttipeltoja. Karhu-Cormier kertoo, että Hyvän Olon keskuksesta yrttipellolle kulkee myös teemaan sopiva luontopolku, Yrttipolku. Polun varrelta voi löytää erilaisia suomalaiseen luontoon kuuluvia yrttikasveja.

Frantsilan peltojen kehäkukat ovat alkavasta syksystä huolimatta täydessä loistossa. En ihmettele, että tästä on saatu nimi ravintolallekin. Suuri osa vuoden sadosta on jo kerätty. Yrttien kerääminen on käsityötä, ja pellolla on tälläkin hetkellä töissä useampi käsipari, jotta erilaisiin Frantsilan yrttitilan tuotteisiin saataisiin raaka-aineita.

Anna Karhu-Cormier kerää kehäkukkia Frantsilan pellolta.

Anna Karhu-Cormier kerää kehäkukkia Frantsilan pellolta.

Anna Karhu-Cormier ojentaa minulle kauniin purppuranpunaisen kukan, joka on nimeltään kaunopunahattu. Frantsilassa kaunopunahattua on viljelty Hämeenkyrön luomupelloilla jo vuodesta 1982.

– Tästä on apua immuniteetin vahvistamiseen ja saattaa jopa tuntua puuduttavalta suussa, hän sanoo.

Maistan rohkeasti. Suuni todellakin tuntuu puutuvan. Jos en tietäisi, luulisin kasvia myrkylliseksi, mutta se kuuluu olevan lähinnä flunssanhoitoon tarkoitettava yrtti.

Tumma sadepilvi vyöryy uhkaavasti päällemme. Nyt on lähdettävä, ennen kuin sade kastelee niin läpimäräksi, että flunssaa hoitaville yrteille tulee oikeasti tarvetta.

Auringonhattu puuduttaa suuta. Sitä käytetäänkin hengitystieinfektioiden hoitoon.

Kaunopunahattu puuduttaa suuta. Sitä käytetäänkin hengitystieinfektioiden hoitoon.

 

 

Yhteystiedot

Frantsilan Luomuyrttitila

Osoite: Tippavaarantie 6, 39200, Kyröskoski

Nettisivu

Facebook

Frantsilan Kehäkukka

Osoite:  Yrjö-Koskisentie 1, 39100 Hämeenkyrö

Nettisivu

Facebook

Frantsilan Hyvän Olon keskus

Osoite: Kyröspohjantie 320, 39100 Hämeenkyrö

Nettisivu

Facebook

Råbäck Gård tarjoaa osuuden omenapuusta

Tämän syksyn omenasatoa ei ole vielä syöty, keittiössä viipyilee kanelin kyllästämä omenahillontuoksu. Silti on aika kääntää katse uuteen vuoteen ja varmistaa myös ensi vuoden omenapiirakan tarpeet. Råbäck Gård Espoossa tarjoaa tähän mainion ratkaisun, osuuden omenatarhasta. Maanviljelijä Rikhard Korkman keksi muutama vuosi sitten uudenlaisen idean myydä omenoita, hän alkoi markkinoida sato-osuuksia suoraan kuluttajille. Espoon Mankissa sijaitsevalla omenatarhalla kasvaa hehtaarin alalla jo 1 100 omenapuuta!

Hehtaarin alalla kasvaa 1100 omenapuuta!

Råbäck Gårdin omenatarhassa hyödynnetään viininviljelystä tuttua menetelmää.

Råbäck Gård toimii kumppanuusmallin eli CSA-mallin (Community Supported Agriculture) mukaan, joka on lähtöisin USA:sta. CSA-malli on yhteisöllinen maataloustuotteiden suoramarkkinointikanava, joka haluaa lähentää maataloustuottajia ja kuluttajia, sekä korostaa paikallisen lähiruokatuotannon merkitystä.

Rikard Korkman on maanviljelijä jo kuudennessa polvessa.

Rikard Korkman on maanviljelijä jo kuudennessa polvessa.

Råbäck Gård myy sato-osuuksia vuodeksi kerrallaan. Yksi osuus maksaa 35 €, se koostuu kahden omenapuun sadosta, jotka määritellään osuudenomistajan omenapuiksi ja merkitään viljelykarttaan. Omaan osuuteensa voi valita yhden lajikkeen (2 puuta) tai kaksi eri lajiketta (1+1 puuta). Rikhard suosittelee ottamaan varhaisemman ja myöhemmän satokauden omenapuun niin saa kaksi erilaista satoa eri aikoihin. Tällä tapaa voi myös satoriskiä jakaa. Halutessaan voi valita koko osuuden samaa omenalajiketta.

Råbäck Gård

Keruupussi kaulaan, laatikot käteen ja omaa puuta kohti.

Råbäck Gårdissa Rikhard sitoutuu hoitamaan omenatarhan viljely- ja hoitotyöt ammattitaitoisesti, ja asiakas sitoutuu noutamaan satonsa kun sato on kypsynyt. Sadon odotusarvo on noin 11-15 kg, vuodesta riippuen. Osuuden omistaja voi vuoden mittaan seurata miten sato kehittyy, osallistua sadonkorjuuseen ja myös sovittaessa hoitotöihin.

Råbäck Gård

Kumppanuusmallissa kyse onkin juuri tästä, sitoutumisesta ja osallistumisesta. Tämän huomasin nopeasti kun jututin syyskuisena viikonloppuna oman satonsa poimijoita. Kaksi tai kolme vuotta osuuksia omistaneet kertoilivat jo kokeneen omenanviljelijän ottein miniomenapuiden ja mehiläisten roolista pölytyksen onnistumisessa, tiheään istutettujen puiden kevätleikkausnikseistä ja eri lajikkeiden ominaisuuksista.

Omenapuut on merkitty osuuden omistajan nimellä.

Minut Omenapuuni, mitt Äppelträd.

Omenatarhassa puut on nimikoitu asiakkaan nimellä ja numeroitu viljelyskarttaan. Oma puu löytyy helposti runsaan tuhannen puun joukosta.

Råbäck Gård

Satoaika on jokaisella lajikkeella eri. Geneva Early ja Nanna ovat omenakauden ensimmäiset lajikkeet. Syksyllä kypsyvät Rubinola ja Amorosa. Satokauden lopussa osakas kerää oman satonsa suoraan omasta puusta tai noutaa sadon valmiina puulaatikoissa.

Råbäck Gård

Omenapuiden onnistunut pölyttäminen on edellytys hyvälle sadolle. Samalla se tuottaa laadukkaampia ja kestävämpiä hedelmiä.  Pölytys varmistetaan oikeilla lajikevalinnoilla, pölyttäjän kukinnan on ajoituttava samoihin aikoihin pölytettävän kukinnan kanssa. Pölyttäjäpuina toimivat jokaisen rivin alussa pienisatoiset pölyttäjäpuut. Lisäksi tilalla on ahkera joukko omia mehiläisiä, jotka huolehtivat omenapuiden pölytyksestä. Keväisin pölytyksen varmistamiseksi mehiläispesiä siirretään tilan pihapiiristä omenatarhaan kukinnan ajaksi.

Råbäck Gård

Tilan mehiläiset huolehtivat omenapuiden pölytyksestä ja tuottavat hunajaa myyntiin.

Tilan mehiläiset huolehtivat omenapuiden pölytyksestä ja tuottavat hunajaa myyntiin.

Råbäck Gård

Sopimus ja hinta ovat voimassa aina yhden satovuoden kerralla. Vanhoilla osuudenomistajalla on etuoikeus uusia sopimus seuraavalle vuodelle lokakuun loppuun mennessä, tai niin kauan kuin vapaita osuuksia löytyy. Uudet, vapaat osuudet vuodelle 2017 tulevat myyntiin 1.11.2016 klo 12.00.

Yhteystiedot:

Råbäck gård
Rikard Korkman
Mankintie 22
02780 Espoo
rikard@rabackgard.fi

Verkkosivut
Facebook-sivut

 

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Café Herkkuhetki tarjoaa enemmän kuin kahvia

Olen viime aikoina kulkenut paljon Kuopion ja Tampereen väliä. Matkalla on hyvä pysähtyä tauolle ainakin kerran. Tällä kertaa poikkesin hieman 9-tieltä Orivedellä sijaitsevaan Café Herkkuhetkeen.

Café Herkkuhetki sijaitsee Oriveden keskustassa.

Café Herkkuhetki on leipomo, kahvila ja ravintola.

Nimestään huolimatta kyse ei ole aivan muutaman pöydän kahvilasta. Itse asiassa täällä kuuluu olevan yli sata asiakaspaikkaa sekä kahvilatoiminnan lisäksi leipomo, lounas ja à la carte -lista. Vaan pienestä Herkkuhetken tarina yrittäjä Johanna Luiro-Ojasen mukaan kuusi vuotta sitten alkoi.

– Silloin kahvilassa oli neljä pöytää. Se lähti ihan lapasesta. Ilmeisesti osattiin tehdä jotain oikein, kun jo ensimmäisenä kesänä asiakasmäärä aivan rysähti ravintolaan, hän sanoo.

Vitriini on täynnä erilaisia herkkuja.

Vitriini on täynnä erilaisia herkkuja.

Se jotain on Luiro-Ojasen arvelun mukaan aitojen ihmisten lisäksi oikeissa raaka-aineissa.

– Aidosta voista ja aidosta kermasta teemme, ja se vaikuttaa suoraan makuun. Meillä on myös kattava gluteeniton valikoima, sillä en voi itse syödä viljoja, yrittäjä kertoo.

Myös laktoosittomia versioita löytyy lähes kaikesta. Ainoastaan valkosuklaata ei ole olemassa laktoosittomana.

Vitriinin leivokset näyttävät herkullisilta. Niin herkullisilta, että niistä voisi ottaa kuvan jos toisenkin. Puhumme valokuvauksesta kahvilassa työskentelevän Sanna Hellekosken kanssa. Hän on toiselta ammatiltaan ruokakuvaukseen erikoistunut valokuvaaja. Hellekoski kertoo kuvanneensa kahvila-ravintolan tuotteita ja päätyneensä ravintolan mukavan ilmapiirin takia myös tiskin taakse.

Sanna Hellekoski valmistaa cappuccinoa. Erikoiskahvit ovat löytäneet asiakaskuntansa Herkkuhetkessä.

Sanna Hellekoski kaataa maitovaahtoa cappuccinoon. Erikoiskahvit ovat löytäneet asiakaskuntansa Herkkuhetkessä.

Keskustellessamme eri annoksien kuvauksellisuudesta saapuu huoneeseen Herkkuhetken keittiömestari Jarmo Räisänen. Suomen kokkimaajoukkueessakin toiminut keittiömestari ehdottaa minulle paahdettua siikaa kantarellirisoton kera. Kuulostaa herkulliselta. Räisänen kertoo kantavansa päävastuun à la carte -listan suunnittelusta.

– Lähtökohta on, että ruoka on hyvälaatuista, puhdasta ja paikallisista raaka-aineista valmistettua, hän sanoo.

Olen kuullut, että lähiruoan ja satokausituotteiden käyttäminen ravintolassa on haastavaa. Räisäsen mukaan se vaatii ainoastaan hyvää yhteistyötä lähitilojen kanssa, eikä eläminen satokauden mukaan ole erityisen vaikeaa.

– Raaka-aineiden hinta on korkeampi, mutta toisaalta silloin raaka-aineita oppii kunnioittamaan enemmän, hän kertoo.

Keittiömestari Jarmo Räisänen valmistaa kantarellirisottoa.

Keittiömestari Jarmo Räisänen valmistaa kantarellirisottoa.

Räisänen ryhtyy valmistamaan annosta ja kehottaa minua ottamaan salaatin lounaspöydästä. Lounaskaan ei näytä hullummalta, ja salaattipöydästä löytyy harvinaisen paljon valinnanvaraa. Kokoan lautaselleni vähän kaikkea.

Salaattipöydässä riittää valinnanvaraa.

Salaattipöydässä riittää valinnanvaraa.

Kohta eteeni tuodaan komea siika-annos. Odotan vesi kielellä, että pääsen maistamaan sitä, mutta tällaisesta annoksesta täytyy ensin saada hyvät kuvat, varsinkin kun vieressä on huippukokki ja ruokakuvaaja. Kantarellirisotto ja siika sopivat hyvin yhteen. Rapeat ruusukaalit tuovat mukavan lisän kokonaisuudelle. Annoksen kruunaavat Lauhtuan luomutilan keltaiset kääpiösamettikukat.

Paahdettua siikaa ja kantarellirisottoa.

Paahdettua siikaa ja kantarellirisottoa.

Syötävät keltaiset kääpiösamettikukat tuovat annokseen mukavasti väriä.

Syötävät keltaiset kääpiösamettikukat tuovat annokseen mukavasti väriä.

Jälkiruoaksi Hellekoski ehdottaa Chocoronia, joka on suolakinuskilla ja suklaalla tuunattu macaron-leivos. Pehmeä leivos on kuorrutettu suklaalla ja maistuu aivan taivaallisen hyvältä. Vielä seurana on kuppi cappuccinoa, ei voi kuin olla tyytyväinen.

Chocoron on suolakinuskitäytteinen macaron-leivos suklaakuorrutuksella.

Chocoron on suolakinuskitäytteinen macaron-leivos suklaakuorrutuksella.

Yhteystiedot

Café Herkkuhetki
Anttilantie 6
35300 Orivesi

Aukioloajat löytyvät ravintolan nettisivuilta.

Nettisivu
Facebook

Seitsemisen Portissa ruokailee matkalla kansallispuistoon

Päivä on kaunis, joten päätän suunnata kohti Seitsemisen kansallispuistoa. Nyt on kuitenkin lounasaika, joten pysähdyn Seitsemisen luontokeskuksen yhteydessä sijaitsevassa Seitsemisen Portissa.

Ravintola on hieman huomaamattomassa paikassa, sillä se on luontokeskuksen sisäpuolella. Paikka on sinänsä luonteva, mutta ei aivan ilmeinen. Monesta luontokeskuksesta löytyy jonkinlainen kioski, mutta harvassa ovat kunnolliset lounaspaikat. Tunnelma on miellyttävä. Voi vain kuvitella, kuinka tunnelma tiivistyy talvisin, kun ravintolan takkaan viritetään tulet.

Ravintolassa on à la carte -listalla monenlaisia herkkuja. Huomio kiinnittyy etenkin villisikaan ja strutsiin, jotka eivät ole aivan tavallisimmasta päästä. Saan kuulla, että ruoka on mitä suurimmissa määrin lähiruokaa. Lähes kaikki raaka-aineet tulevat lähialueelta. Villisiat ja strutsit kasvatetaan yrittäjien omalla tilalla Helvetin Portin naapurissa.

Listalta löytyy vaikka mitä erikoista. Lihat tulevat yrittäjien omalta tilalta ja muut raaka-aineet lähialueelta.

Listalta löytyy vaikka mitä erikoista. Lihat tulevat yrittäjien omalta tilalta ja muut raaka-aineet lähialueelta.

Katselen listaa mielenkiinnolla. Tällaista tuskin löytyy  toisesta luontokeskuksesta! Päädyn kuitenkin lounaaseen, ja lounaaksi on tänään ylämaankarjan jauhelihakeittoa. Kaavin keittoa lautaselle ja kerään salaattipöydästä toisen lautasen täyteen.  Siirryn luontokeskuksen ulkopöytään nautiskelemaan. Aurinko lämmittää mukavasti, ja ulkona ruoka maistuu.

Söin päivän keittolounaan, joka oli tänään ylämaankarjan jauhelihakeitto.

Söin päivän keittolounaan, joka oli tänään ylämaankarjan jauhelihakeitto.

Palvelu on ystävällistä. Keittiössä pyörähtelevä Terhi Järvinen huokuu toimeliaisuutta. Hän on aloittanut ravintolassa vastikään, mutta kehuu olevansa uransa parhaassa työpaikassa. Seitsemisen Portissa saa kuulemma toteuttaa omia ideoitaan.

– Minun täytyy koko ajan tehdä jotain, en osaa olla paikallani, hän sanoo.

Aina kun ravintolassa on hiljaisempaa, leipoo Terhi Järvinen uusia tuotteita vitriiniin.

Aina kun ravintolassa on hiljaisempaa, leipoo Terhi Järvinen uusia tuotteita vitriiniin.

Silloin kun asiakkaita on vähemmän, loihtii Järvinen vitriiniin erilaisia piirakoita ja muita herkkuja. Kohta kuuluu olevan valmistusvuorossa jonkinlainen sienipiirakka, johon hän keräsi raaka-aineet vapaapäivänään.

Sisällä juon vielä kahvit ja syön porkkanaleivoksen. Herkullista!

Söin porkkanaleivoksen kahvin kanssa.

Söin porkkanaleivoksen kahvin kanssa.

Vatsa täynnä maittavaa ruokaa lähden Seitsemisen kansallispuistoon. Hetken kuluttua parkkeeraan autoni Koveron perinnetilan pysäköintialueelle. Koveron tilalla muuten järjestetään toisinaan Seitsemisen Portin suurempia tilaisuuksia.

Suurin ihme minua odottaa kuitenkin lammashaassa. Kaksi karitsaa on syntynyt vain muutamaa tuntia aikaisemmin. Osaavatpa ne olla suloisia.

Kaksi vastasyntynyttä karitsaa Koveron perinnetilalla.

Kaksi vastasyntynyttä karitsaa Koveron perinnetilalla.

Yhteystiedot

Ravintola Seitsemisen Portti
Seitsemisentie 110
34540 Länsi-Aure

Aukioloajat löytyvät ravintolan nettisivuilta.
Nettisivu
Facebook

Ahlmanin tilapuotiin Tampereella kannattaa poiketa ajan kanssa

Ahlmanin tilapuoti Tampereella oli täysin uusi tuttavuus minulle. Myös paikalla aiemmin vierailleiden kannattaa tilapuodissa jälleen piipahtaa, sillä sen toimintaa on uusittu aivan hiljattain.

Koivistonkylän ja Korkinmäen rajalla sijaitsee Ahlmanin ammatti- ja aikuisopisto, jonka alaisuudessa tilapuotikin toimii. Saavuin paikalle melko varhain aamusta, kuten myös kymmenet opiskelijat, joiden kahvihammasta aamutuimaan kolotti.

Kierrellessäni elokuun lopulla yöllisten sateiden jäljiltä vielä kosteassa pihapiirissä, huomasin paikan todella olevan retken arvoinen.

ahlmanin_tilapuoti9

Portti yrttitarhaan ja perinnepihalle.

Kuvankaunis kartanoalue pitää sisällään paitsi tilapuodin, myös ravintolat Kapustan ja Annan, sekä monia muita rakennuksia. Kivenheiton päässä tilapuodista on kaunis yrttitarha, jonka tuoksut syksynkin lähestyessä olivat huumaavat. Yrttitarhaa tutkiessani mielenkiintoni kohdistui opiston ulkoilmaopetustilaan.

Opetustilan infotaulut ovat mielenkiintoista tutkittavaa.

Opetustilan infotaulut ovat mielenkiintoista tutkittavaa.

ahlmanin_tilapuoti11

Opetustilan vieressä on valoisa kasvihuone, jonka tunnelma on hyvin rauhallinen.

Alueelta löytyi myös perheen kanssa paikalle tuleville mielenkiintoisia tietotauluja kysymyksineen, sekä kanoja ja tietenkin lehmiä ihmeteltäväksi.

Oma lukunsa olivat vielä luontoon sijoitetut opiskelijoiden taideteokset, joiden etsiminen sinällään käy jo hauskasta leikistä. Tilan omien lehmien maitotuotteita myödään paitsi tilapuodissa, myös paikallisessa maitobaarissa, josta voi ostaa käsittelemätöntä maitoa.

Tilapuoti löytyy heti alueelle tullessa vasemmalta, mutta se on valitettavan helppo ohittaa vahingossa.

Tilapuoti löytyy heti alueelle tullessa vasemmalta.

Ihasteltuani alueen ulkotiloja palasin takaisin Tilapuodille haastattelemaan työvuorossa olleita Anna Alkiomaata ja Anette Melliniä. Alkiomaa kertoi aloittaneensa opinnot Ahlmanilla vuoden alusta ja päässeensä siihen liittyvien harjoittelujen kautta Tilapuotiin.

– Tämä on siinä mielessä juuri mahtava opiskelupaikka, että pääsee opintojen ohessa oikeisiin töihin, Alkiomaa toteaa.

Ravintolapäällikkö Anette Mellin puolestaan osasi kertoa kattavasti muun muassa paikan historiasta. Vanhin rakennus tilalla on yli 110 vuoden ikäinen, ja sen on testamentannut Suomen talousseuralle kruununvuoti Gabriel Ahlman opetuskäyttöön rahvaan lapsille. Testamenttiin kuului, ettei koulutus olisi keskittynyt pelkästään talouden ja maatalouden hoitoon ja askareisiin, vaan myös lukemiseen ja laskemiseen.

Luonnollisesti testamentista ja sen toimeenpanemisesta neuvoteltiin melko pitkäänkin. Alkuun koulu toimi kiertokouluna, ja ensimmäinen pysyvä koulu perustettiinkin juuri tälle tontille, Seppälän tilalle, vasta vuonna 1904.

Alueen vanhin ja samalla sen päärakennus.

Alueen vanhin ja samalla sen päärakennus.

– Kouluna tämä on hyvin persoonallinen, ja tilana varmaan myös ihan Suomen mittakaavassakin, Mellin kertoo. Kierrän Aregaala-nimisen keittiömestariporukan kanssa ympäri maailmaa opettamassa ravintolakouluissa, ja kyllä tämä tila joka paikassa herättää kiinnostusta.

Mellin jatkaa, että Tilapuoti on avattu alkujaan vuonna 2009. Sen haluttiin tukevan maatalouden elinvoimaisuutta parantamalla pienten tuottajien mahdollisuutta saada tuotteitaan myyntiin. Vaikka lähiruoka onkin jo saavuttanut lähes trendin aseman, ei tämänkaltainen toiminta vielä tuolloin ollut itsestäänselvyys. Nyttemmin lähiruokaan on selvästi liitetty myös eettisyys ja terveellisyys, joiden molempien Mellin korostaa edelleen olevan Tilapuodin merkittäviä kulmakiviä.

Tarjolla on päivittäin tuoretta leipää sekä pullaa. Kuvassa Anette Mellin.

Tarjolla on päivittäin tuoretta leipää sekä pullaa. Kuvassa Anette Mellin.

Kysyessäni Tilapuodin valttia nimenomaan ruokaretken tekemisen suhteen, Anna ja Anette suosittelevat ehdottomasti kokeilemaan paikan lounasta ja vielä mieluummin niin, että ehtii rauhassa katsella ympärilleen ja nauttia hetkestä vielä paikan päällä leivotun pullan ja kahvin kera. Erityisesti tilan juustoja Mellin kehottaa maistamaan, ja ostankin tuliaisiksi kaksi herkutteluun sopivinta.

Koska syksyisin näyttää olevan paljon tarjontaa tapahtumien suhteen, niin kalenteriin voi myös lisätä Ahlmanin perinteiset syysmarkkinat eli Läheltä hyvää -lähiruokatapahtuman 24. syyskuuta 2016. Paikalla on kymmeniä paikallisia tuottajia, ravintolat ovat auki ja luvassa on ohjelmaa myös lapsille!

Yhteystiedot

Ahlmanin Tilapuoti
Hallilantie 24
33820 Tampere
tilapuoti@ahlman.fi
puh 050 995 0096

Aukioloajat voit tarkistaa tilapuodin nettisivuilta.
Nettisivut
Facebook

Syksyn herkulliset ruokatapahtumat

magnsintila-2

Syksyllä herkullisia ruokatapahtumia ja syysmarkkinoita tarjoillaan yllin kyllin. Nappaa listalta itsellesi läheisimmät, kori kainaloon ja herkkuja hankkimaan! Jos huomaat puutteita listalla, laita viestiä. Lisäämme mielellämme maukkaan ruokatapahtuman mukaan kattaukseen:

Kauhajoen ruokamessut 2.–4.9.
Hämes-Havusen talonpoikaistalon idyllisessä pihapiirissä nautitaan pienten elintarviketuottajien ja käsityöntekijöiden herkuista. Teemana villiruoka.

Pohjoiset Arktiset Maut 9.–10.9. Raahessa
Raahessa pääteemana on kala. Ahven, särki, säyne tai vaikkapa hauki ovat vähän käytettyjä, mutta erinomaisia raaka-aineita. Kalamestarit kertovat kokemuksiaan ja vinkkejään sekä tietysti maistattavat kala-annoksiaan.

Lähiruokamessut 9.–10.9. Elimäellä
Huh huh, reippaasti yli 50 tuottajaa paikan päällä. Tämän vuoden teemana kasvikset, paikan päällä selviää millainen kouvolalainen kuuluisuus on vihis?

Kalaryssäys 9.-11.9. Kuopio
Tänä vuonna Kuopiossa innostutaan lähikaloista, myös lahnasta ja särjistä. Palanpainikkeena maalaisherkkuja. Olokee hyvä!

Osta tilalta -päivä 10.9.
Tuottajat avaavat tilojensa ovet, käteistä mukaan ja herkkuja hankkimaan! Samalla pääset tutustumaan maatiloihin ja  juttuihin itse ruoantuottajien kanssa. Tiloja on ympäri Suomen, tarkka listaus löytyy tapahtuman sivuilta.

maalismarkkinat_fiskars-2

Mörby Gårdin iloinen tilanpitäjä ja maanviljelijä Anna Alm.

Lohjan saariston kekri 10.9.
Satokauden herkkujen lisäksi bongaa kolmimetrinen kekripukki ja Suomen kuuluisin puu, Paavolan Tammi.

Hyötykasviyhdistyksen syystori Annalassa 10.9. Helsinki
Perinteikäs syystori, josta saa myös taimia ja mahtavia valkosipuleita.

Ahvenanmaan sadonkorjuujuhlat 16.-18.9. Ahvenanmaa
Tapahtumia ja avoimia maatiloja ympäri Ahvenanmaata ja saaristoa. Tummaa leipää, kalaa, lihaa, kasviksia…Katso listaus kohteista ja kokka kohti Ahvenanmaata!

Saariston sadonkorjuujuhla 17.–18.9. Nauvossa
Lauantai on perinteinen markkinapäivä Nauvossa, sunnuntaina aukeavat alueen tuottajien tilat.

Ween Maan Wiljaa – kala- ja elomarkkinat 17.–18.9. Jyväskylässä
Syksyn satoa pelloilta, puutarhoista ja järvistä.

lohjan_omenat

Lohjan Omenakarnevaalit  24.9.
Lohja on todellinen omenakaupunki, kaupungissa on arviolta yli 200 000 omenapuuta! Omenakarnevaaleilla riittää omenaa monessa muodossa, ja paljon muutakin. Lohjan omenakaupungin maineella on muuten mielenkiintoinen historia.

Läheltä hyvää -lähiruokatapahtuma Ahlmanilla 24.9. Pirkanmaalla
Pirkanmaalaiset tuottajat tarjoavat parastaan Ahlmanin viihtyissä pihapiirissä.

Foodycle 24.9. Helsinki
Lapinlahden entisen sairaalan alueella tapahtuu: tuottajatori, proteiinibattle, Social Food Street, Hyönteisbuffet. Tuottajatorilla myynnissä vihanneksia, munia, leipää, sieniä, makkaraa… Mielenkiintoisia ruoka-aiheisia keskusteluja käynnissä koko päivän!

Mangs Gårdin ruokamarkkinat 23.–24.9., Inkoo
Suosittu ruokaviikonloppu, Mangsiin kannattaa varata aikaa, koska sieltä ei oikein raaskisi lähteä pois. Kiva tunnelma ja paljon herkullista ostettavaa. Vohvelit ovat aina olleet superhyviä!

Maista Luomu 30.9.–2.10. Mikkelissä
Kolmipäiväinen luomuruokatapahtuma Mikkelissä. Lauantaina luomusadonkorjuumarkkinat ja luomu-streetfood, sunnuntaina luomu valtaa ravintolat. Kuulostaa maukkaalta!

Slow Food Festivaali 1.–2.10. Fiskarsin Ruukissa
Yli kuusikymmentä lähiseudun tuottajaa Fiskarsin idyllisessä Ruukissa. Hidasta vauhtia!

slowfood

 

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Maan makuja Fiskarsin ruukissa

Lauantaina varhain auton nokka suuntasi kohti Fiskarsin ruukkia. Perinteinen Maan Maut -tapahtuma aloitti elokuun viimeisenä viikonloppuna koko syyskauden kestävän herkullisen ruokatapahtumien ketjun Läntisellä-Uudellamaalla.

Ostoslistalla oli vähintääkin papuja, maissia, valkosipulia, Kolatun mainioita vuohenjuustoja ja leipää. Vanhasta kokemuksesta tiesin, ettei se siihen jää eli kori mukaan ja matkaan.

Vaikka Maan Maut on tapahtumana suhteellisen pieni, se kokoaa silti riittävän kattauksen lähialueen pientuottajia  Fiskarsin vanhan Seuraintalo Lukaalin edustalle: vihanneksia, viljaa, marjoja, sieniä, säilöttyjä herkkuja, hunajaa, leipää, juustoja  ja paljon muuta!

Nimensä mukaisesti tarjolla oli herkkuja suoraan viljelmiltä.

Nimensä mukaisesti myynnissä oli herkkuja suoraan viljelmiltä.

Valkosipulia oli tarjolla runsaasti ja laatu kohdallaan!

Valkosipulia oli tarjolla runsaasti ja laatu kohdallaan!

Innokkaana oman ruoan kasvattajana ja keräilijänä innostun suunnattomasti loppukesän ja syksyn ruokatapahtumista. Lähes jokaisen myyjän kanssa piti jäädä juttusille, maistelemaan ja täyttämään omaa koria. Aamulla kymmenen jälkeen kojuilla kävi jo melkoinen kuhina. Paikalla oli noin parikymmentä myyntikojua, ja mikä ilahduttavinta taas kerran, kaikki liittyivät ruokaan ja sen valmistukseen. Ei mitään metrilakujen myyntiä – kaikki kunnia heille.

Leppoisa ja kiiretön tunnelma.

Fiskarsin ruokapiirin kojulta löytyi vihannesten lisäksi hunajaa ja maukkaat hillokkeet.

Punajuurisiirappi lahjaksi, itselleni:)

Punajuurisiirappia lahjaksi, itselleni:)

Kun kerran on maistanut raparperi-inkivääri tai vadelma-lakritsi hilloketta, ei kojulta voi lähteä lompakkoa raottamatta. Punajuurisiirapista sain ohjeet ripauttaa sitä sekä jäätelön kaveriksi että lihan, erityisesti riistan seuraan.

Seuraavalla kojulla oli myynnissä emmer-vehnää. Täysin uusi tuttavuus minulle, mutta melko vanhasta innovaatiosta oli kuitenkin kyse. Emmer on nimittäin noin 10 000 vuotta lajike, joka on vähitellen taas palannut Suomen pelloille. Suomessa emmeriä on viljelty jo ennen ajanlaskun alkua, mutta sen jälkeen laji katosi meiltä. Lähi-idässä faaraotkin ovat syöneet emmer-vehnästä tehtyä leipää.

Tenholassa Södergårdin tilalla emmeriä viljellään jälleen. Tilan pitäjän mukaan emmer sopii erityisen hyvin pastan ja risoton valmistukseen. Mutta se taipuu myös pullan ja piiraiden leivontaan. Kokonaiset jyvät ovat mainiota itsepaahdetun myslin raaka-ainetta.

Emmer-vehnä on vanha ja kestävä lajike.

Emmer-vehnä on vanha ja kestävä lajike.

Jokaisella myyntikojulla sai myös maistella.

Bakgårdenin pullat on leivottu vuohenmaitoon!

Kori alkoi täyttyä uhkaavasti, ostettavaa riitti!

Ruukkikylän herkut; sinapit ja valkosipulituotteet.

Kaiken maistelun keskellä tuli tietysti nälkä. Sen sai peitottua peurahodarilla ja tuoreella korvapuustilla, sillä myyntikojujen perältä löytyi katettu kahvilateltta. Aurinkoinen sää, kiireetön tunnelma ja hyvät tuotteet, juuri sellainen ruokatapahtuma, josta lähtee kotiin mieli muikeana. Kori täyttyi herkuista ja iltapalaa on mukava suunnitella vuohenjuuston, rapean leivän ja tuoreiden maan makujen ympärille.

Pavut ja maissit olivat ostoslistalla ja niitä löytyi.

Pavut ja maissit olivat ostoslistalla ja niitä löytyi.

Tapahtuman tiedot

Maan Maut Fiskarsin Ruukissa 27.–28.8.2016 klo 10.00-16.00.

Tapahtuman verkkosivut

Google maps karttalinkki

Maan Makujen lisäksi maukkaita ruokatapahtumia Länsi-Uudellamaalla:

 

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Ilolan Wanha Asema

Körötellessäni pikkutietä Kangasalta kohti etelää ja Ilolan Wanhaa Asemaa, aurinko puski sateisen aamun jälkeen väkisin esiin kuivaamaan ja lämmittämään ilmaa, jossa oli jo varhaisen syksyn tuoksua. Naakat kaartelivat upeasti vanhan keltaisen asemarakennuksen yläpuolella, ja astuaessani autosta paikallinen kukko tervehti kovalla kiekaisulla.

Vapaana tepasteleva kukko oli selvästi tottunut vieraisiin ja antoi tietää reviiristään vain kiekumalla komeasti.

Vapaana tepasteleva kukko oli selvästi tottunut vieraisiin ja antoi tietää reviiristään vain kiekumalla komeasti.

Ihmettelin ja ihastelin ensin hieman pihapiirin tunnelmaa, mutta nälkä vatsassa kurnien suuntasin lounaalle.

Wanhan aseman kahvilaravintola on valoisa ja lämminhenkinen, ja henkilökunta samaa laatua. Keräsin lautasen täyteen herkkuja – joista friteeratut kesäkurpitsat dippikastikkeella on aivan pakko mainita erikseen – ja siirryin ulos syömään.

Kuten kuvaan kuuluu, valtaosa tarjolla olevasta ruuasta on peräisin joko Ilolan tilalta tai lähiseudun tuottajilta.

Kirsin takasi, että Asemalla kannattaa poiketa syömässä tai ostoksilla. Avoinna ollaan joka päivä.

Kirsi takasi, että Asemalla kannattaa poiketa syömässä tai ostoksilla. Avoinna ollaan joka päivä.

Tarjolla oli perinteisiä herkkuja ja talon erikoisuuksia.

Tarjolla oli perinteisiä herkkuja ja talon erikoisuuksia.

Aterian lomassa haastelin hieman Asemaa pyörittävän Kirsi Ilolan kanssa paikan historiasta ja toiminnasta. Ilola on aloittanut toimintansa 1983, ja Wanha Asema on todellakin vanha asema – Metsäkansan vanha asemarakennus siirrettiin kokonaisena maatilan yhteyteen yhdeksänkymmentäluvun puolivälissä. Siinä on mahtanut olla urakkaa kerrakseen, vaikka apuna onkin ollut junavaunu.

Ulos mennessäni taisin hieman häiritä tilan jahtimestarin päiväunia.

Ulos mennessäni taisin hieman häiritä tilan jahtimestarin päiväunia.

Vaikka alkuun olinkin kuvitellut tulevani pientilan yhteydessä olevalle kahvilalle, jäivät moiset kuvat mielestä Kirsin luetellessa Ilolan tarjontaa. Kartanolla järjestetään juhlia, majoitustiloja on vaikka kuinka monelle ja ratsastustakin on tarjolla. Savusaunastakin oli puhetta!

Aseman herkkuja oli mukava nauttia kesän viipyilevissä tunnelmissa ulkosalla.

Aseman herkkuja oli mukava nauttia kesän viipyilevissä tunnelmissa ulkosalla.

Ilola vaikutti selvästi perhematkailuun suuntautuneelta, sillä aivan Wanhan Aseman lähituntumassa oli paitsi pupuja, lampaita ja viiriäisiä, myös valloittava perunoille perso Rosa-minipossu! Jos tuota kärsäkästä rapsutellessa ei tule hyvä mieli, niin ei sitten millään.

Hurmuripossun herkkua olivat perunat.

Hurmuripossun herkkua olivat perunat.

Olin jo tekemässä lähtöä, kun huomasin Aseman seinässä postin kyltin. Kiinnostuneena seurasin Kirsiä sisälle, ja sieltä paljastuikin vielä tutkimaton aarreaitta: pieni kyläpuoti, jonka hyllyjä koristivat gluteenittomat jauhot, lähitilojen kananmunat ja hunajapurkit.

Olo oli hyvällä tavalla kuin Koiramäen Killellä, sillä ihmeteltävää oli vaikka millä mitalla. Joskin tikkaritorni sai sokerihampaan kolottamaan melkoisen vaativasti.

Rustiikkinen puoti oli pullollaan aarteita ja paikallisesti tuotettua ruokaa.

Rustiikkinen puoti oli pullollaan aarteita ja paikallisesti tuotettua ruokaa.

Wanha Asema oli koristeltu kiehtovilla vanhoilla kauppatavaroilla.

Wanha Asema oli koristeltu kiehtovilla vanhoilla kauppatavaroilla…

...ja leluilla, jotka houkuttelevat kurkottelemaan korkealle.

…ja leluilla, jotka houkuttelevat kurkottelemaan korkealle.

– Tänä perjantaina kylmäkaapista löytyy oman tilan Angus-lihaa, Kirsi lupaili ja muisti vielä mainita, että lauantaina 20.8. vietetään jälleen Lähiruokasafaria.

Hyvästelin Kirsin kylläisenä ja tyytyväisenä. Wanhalla Asemalla oli hyvä ruoka ja vielä parempi palvelu!

Yhteystiedot

ILOLAN MAATILAMATKAILU

Vedentaantie 30
37850 Metsäkansa
Valkeakoski
+358 3 588 9227 / Wanha Asema

Ilolan kotisivu
Ilolan Facebook-sivut

Arin jäätelöbaari tekee vuohenmaidosta herkkua

Makutestin perusteella Arin jäätelöbaari on iskenyt kultasuoneen. Vuohenmaitojäätelö on täyteläistä, gelatomaista jäätelöä, joka on pehmeää, suussa sulavaa, maukasta ja sitä on pakko saada lisää. Yhden maun jälkeen haluaa maistaa jokaista makua; Jermun tervaa, Hulinan mustaherukkaa, Helgan kahvia, Evitan vaniljaa ja Lallin lakritsia. Uusia makuja on kehitteillä koko ajan, tänään keittiössä valmistui kinuskia.

Ensimmäisiä kokeiluja vuohenmaitojäätelöstä Ari Aaltonen teki runsaat kaksi vuotta sitten kun kasvatti vielä omia vuohiaan. Kiireiden myötä asia jäi, mutta ei onneksi lopullisesti. Toukokuun 2016 ravintolapäivään Ari valmisti erän jäätelöä, vei kärryt Helsingin Kallioon ja kauppa kävi. Nyt on suunnitelmissa laajentaa toimintaa, kehittää uusia makuja, etsiä jälleenmyyjiä ja myydä jäätelöä. Kaikkien jäätelön ystävien ja herkkusuiden onneksi!

vuohenmaitojade-4

Vielä tuotanto on pientä, Arin keittiöstä valmistuu noin 100 litraa jäätelöä viikossa. Maito tulee toistaiseksi Saksasta, koska Suomessa vuohien kasvatus on pientä. Neuvottelut kotimaisen vuohenmaitotuottajan kanssa ovat käynnissä, peukkuja sille. Itse asiassa alkuperäislajina Suomen vuohi on lähes sukupuuttoon kuolemassa, meillä on vain noin
5 000 vuohea koko Suomessa. Jäätelön syönnillä Suomen vuohikanta nousuun!

Vuohenmaitojäätelö valmistuu vain viidestä raaka-aineesta; sokeria, vuohenmaitoa, rypälesokeria (dekstroosia) makuainetta ja johanneksenleipäpuuta saostukseen. Valmistukseen ei siis käytetä kananmunaa, jäätelö sopii laktoosittomaan ja gluteiinittomaan ruokavalioon. Kaikki maut ovat Arin itse kehittelemiä. Ne makuaineet, joita ei poimita itse, hankitaan lähituottajilta. Vain suosikkimaussa lakritsissa käytetään Halvan lakumattoa.
vuohenmaitojade-3

Jäätelöä saa toistaiseksi vain muutamasta paikasta ja sunnuntaisin suoraan Arin tilalta.
Muina päivinä kannattaa suunnata Kirkkonummella Wohls Gårdin kesäkahvila Elwiiraan, Cafe Rostaan, Lohjalle Martinpihaan tai Helsingissä Käpylän majakkaan. Lisää jälleenmyyntipisteitä tulee koko ajan, ole valppaana!
Arin voi myös bongata kärryineen tapahtumissa eri puolilla pääkaupunkiseutua.

vuohenmaitojade

Meidän makutestailussa ei syntynyt selvää voittajaa, vaniljassa maistui hienostuneesti vuohenmaito, suklaa oli juuri niin täyteläistä kuin pitääkin, mustaherukka hersyvän herukkaista ja kahvi sopivan voimakasta. Asian äärelle on pakko palata vielä useamman kerran.

vuohenmaitojade-5

 

 

 

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna