Ilmianna parhaat joulunajan ruokamarkkinat

Keski-Euroopan joulumarkkinoilla tuoksuvat kastanjat, omenat ja höyryävä glögi. Millaisista eväistä ovat suomalaiset joulumarkkinat tehty? Lähdimme etsimään ruokamarkkinoita, niitä parhaista parhaita, joissa herkutellaan lähituottajien mausteisilla makkaroilla ja muhevilla joululeivonnaisilla.

Kysyimme vinkkejä ympäri Suomen, mihin kannattaa suunnata hakemaan joulutunnelmaa, hörppäämään kuppi kuumaa ja täyttämään korinsa kotiin viemisillä. Alla olevassa listassa ensiaskeleet, kaikki makoisat markkinat eivät listalta löydy, mutta vinkkaa ja lupaamme täydentää listaa aina aattoiltaan asti. Joulu on vain kerran vuodessa, fiilistellään kunnolla ja herkutellaan huolella!

Loviisassa joulumarkkinoista nautitaan pitkän kaavan mukaan, tarjontaa on!
Malmgårdin perinteiset joulumarkkinat 8.-9.12. ja Loviisan torilla joulufiilistellään 8.12. Loviisassa pääsee tutustumaan myös jouluisiin koteihin, talovanhukset avaavat ovensa joulukuussa.

Helsingissä kannattaa suunnata ainakin Marttojen joulumyyjäisiin hankkimaan laatikot, karjalanpiirakat, perinteiset leivonnaiset, joululimput ja tunnelman. Puotilan kartanon vanhan ajan joulumarkkinoille ehtii vielä 16.12., ihana tunnelma ja hyvää ruokaa kartanolla. Samana viikonloppuna järjestetään Teurastamon joulumarkkinat 15.-16.12., ne suuret ja herkulliset!  Joulumarkkinat ovat osa Teurastamon herkkumarkkinat -sarjaa, joka neljä kertaa vuodessa tuo yhteen ruokatoimijat luomaan maistuvampaa Helsinkiä. Sinne!

Vanhan Suurtorin joulumarkkinat, Turku
Suomen virallinen joulukaupunki pullistelee joulumarkkinoita, Vanhan Suurtorin joulumarkkinoita vietetään neljänä viikonloppuna peräkkäin eli vielä ehtii 16.12. asti.

 

Porvoon Raatihuoneentorilla perinteiset joulumarkkinat 8.-9.12., ruokaa ja tunnelmaa!

Fiskarsin Ruukin joulua vietetään aina 6.1.2019 asti, Ruukki täynnä ruokaa ja tapahtumia mm. Hammarbackenin museokahvilan työpajoja, kissakahvila ja jouluaskareita, Fiskarsin panimon myymälä ja ihanat kahvilat ja ruokapaikat avoinna. Todellinen joulunajan must!

Menneen ajan joulumarkkinat, Lohja
Vanhan kivikirkon kupeessa nenä nappaa glögin tuoksun 15.-16.12.2018

Savonlinnan Olavinlinnassa vietetään perinteisiä Tuomaan markkinoita 15.12.2018

Missä sinä täytät herkkukorisi, vinkkaa & lisäämme listalle!

TallennaTallenna

Tallenna

 

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Majatalosta majataloon -hiihtovaellus Pohjois-Karjalassa Kuva: Terhi Jaakkola

Neljän pitopöydän ja kuuden karjalaisen piirakan hiihtoretki: Majatalosta majataloon on herkkusuita hemmotteleva vaellus Pohjois-Karjalassa

Artikkeli on toteutettu yhteistyössä Majatalosta majataloon -retkien kanssa.

Majatalosta majataloon on täydenpalvelun hiihtovaellus Pohjois-Karjalassa. Pakettiin kuuluvat yöpymiset neljässä majatalossa täysihoidolla, saunat, ryhmälle ajetut ladut, matkalaukkujen kuljetukset majatalojen välillä ja retki-info. Neljänä iltana hiihtäjille katetaan pohjoiskarjalalainen pitopöytä. Raaka-aineet ovat pääosin luomua, läheltä ja ehdottoman paikallisia.

Majatalosta majataloon -hiihtovaellus Pohjois-Karjalassa Kuva: Terhi Jaakkola

Puukarin Pysäkki: luomua jo toisessa polvessa

Olemmeko ensimmäiset ihmiset, joille Puukarin Pysäkin Anni Korhonen saa kertoa tarinoita majatalon ruuasta? Rakkaus ruokaan, sen alkuperään, valmistustapoihin ja perinteeseen tihkuu ihmisestä ulos. Ei. Se vyöryy ulos. Tarina pulppuaa ja lumoaa.

Istumme kuin pienet linnunpojat suut auki tuvassa, pitkän, tunnelmallisen pöydän ääressä. Ojennamme kulhoa ja vasua toisensa jälkeen vierustoverille. Anni tarinoi ja me kuuntelemme onnellisina.

Juurevaa karjalaista ruokaa ja vuodenaikojen vaihtelua

Majatalon tytär, yksi viidestä sisaruksesta, uskomaton, iloinen Anni-emäntä ei halua modernisoida ruokaa, vaan ylläpitää perinnettä.

– Näitä ruokia ei voi oppia kirjoista, nämä opitaan tekemällä, toiselta oppimalla, kertoo Anni.

Majatalosta majataloon -hiihtovaellus Pohjois-Karjalassa Kuva: Terhi Jaakkola

Puukarin Pysäkin aittamajoitus

Vuodenajat vaikuttavat vahvasti Puukarin raaka-ainevalintoihin. Sorsa-aikaan on pöydässä muutaman häviävän hetken sorsaa, nyt talven jo kevääseen kurkistellessa ruoka nojaa vahvasti ukin kellarissa talvehtineisiin juureksiin. Saamme myös nykyisin hyvin harvinaista herkkua: lähisiikaa.

Reissuun lähtiessä kyselen äidiltäni, Pohjois-Karjalassa syntyneeltä, mitä aidoista pitopöydistä pitäisi etsiä. Saan neuvoksi, ettei pöytä ole mistään kotoisin, jos tarjolla ei ole sienisalaattia. Puukarin Pysäkin pöydässä sienisalaatille asetetaan yhtä korkeat vaatimukset kuin muillekin ruuille. Kaikki valmistetaan lähi- ja luomuraaka-aineista, rakkaudella. Sienisalaatin sienet poimitaan itse, sienet ja sipulit pilkotaan käsin. Sekaan eivät kermaviilit kelpaa, vaan mukaan heilautetaan rehellistä smetanaa.

Juureen leivottu ruisleipä on kuitenkin kaiken ydin. Leivinuuni lämmitetään ruisleipää varten, sitten siellä kypsennetään hitaasti haudutellen kaikki muu.

Majatalosta majataloon -hiihtovaellus Pohjois-Karjalassa Kuva: Terhi Jaakkola

Puukarin Pysäkin Annin äiti ruisleipätaikinan kimpussa. Majatalossa järjestetään myös ruisleivän leivontakursseja.

Piirakkareitin ensimmäinen pysäkki

Kymmenen hengen ryhmämme on valmistautumassa neljän majatalon hiihtovaellukseen. Luvassa on neljä karjalaista pitopöytää sekä sikermä erilaisia piirakoita, olemmehan toki kuuluisilla piirakkamailla.

Sulhaspiirakat ovat hyvin harvinaista herkkua, mutta mepä saammekin maistella joka sulhasen haaveruokaa heti ensimmäisenä iltana. Sulhaspiirakka tunnetaan myös nimellä keitinpiirakka. Kuori on rukiinen, karjalanpiirakasta tuttu, sisällä keitettyä munaa ja ohraa. Ennen tarjoilua piirakka saa uiskennella pannussa, rasvassa itsensä ruskeaksi.

Sulhasen saapuessa tupaan kosinta mielessään, saattaa vanha emäntä ryhtyä pullanpaistoon. Enne on huono – tarjolla tästä talosta olisi vain pullaa. Jos emäntä ryhtyy keitinpiiraiden tekoon, on kosijalla todellakin toivoa saada piiraiden lisäksi myös morsian.

Majatalosta majataloon -hiihtovaellus Pohjois-Karjalassa Kuva: Terhi Jaakkola

Puukarin pysäkin karjalanpiirakoiden täyte ei ole riisiä vaan ohraa.

Karjalanpiirakat tehdään tässä majatalossa aina ohrapuuroon. Näytäpä suomalainen pelto, missä kasvaa riisiä. Emännän haaveena on, että karjalanpiirakka saisi arvoisensa ylennyksen ja kääntyisi täysin suomalaiseksi, ohratäytteiseksi.

Lihaa ja kalaa

Pääruoka astahtelee pöytään – valtava tarjoiluastia on täynnä suussa sulavia lammashäityleitä ja hapankaalia. Liha ei ole nyhtöä, vaikka ehkä siltä näyttääkin, koska täällä liha on aina kypsennetty tähän pehmeyteen, pitkään leivinuunissa haudutellen.

Talon oman luomulampaan kanssa makunystyrät pehmentää kuusenkerkkäsiirappi. Metsäinen siirappi tulee kuulemma toimeen erinomaisesti myös palvatun lampaan kanssa.

Majatalosta majataloon -hiihtovaellus Pohjois-Karjalassa Kuva: Terhi Jaakkola

Puukarin Pysäkin aamupalapöytä

Elämme pääsiäisen alusaikaa. Jos paastoaisimme, olisi pöydässä vain kasviksia – ei edes kalaa. Luostarivegaanisuus on ollut täällä aina osa kulttuuria. Emäntämme ei ole alueen monen muun asukkaan tavoin ortodoksi, joten ei paastoa pääsiäisen alla, mutta muistuttaa, että paasto on muutakin kuin ruoka-aineista kieltäytymistä. Paasto on hiljentymisen ja nautinnoista kieltäytymisen aikaa.

Luomua ihan hulluuteen asti

80-luvulla toimittaja järkyttyi, kun perheessä lomailleille helsinkiläislapsille tarjottiin nokkoskeittoa. “Eikö teillä todellakaan ole mitään muuta ruokaa?” kyseli toimittaja kauhuissaan.

Nyt on helppoa hortoilla ja luomuilla. 80-luvulla Annin vanhempia pidettiin hulluina ja hippeinä. ”Eihän ilman apulantaa voi viljellä!” kauhistelivat kyläläiset. Nyt 40% Valtimon viljelymaista on luomua.

Majatalosta majataloon -hiihtovaellus Pohjois-Karjalassa Kuva: Terhi Jaakkola

Emäntä kertoilee lähi- ja luomuraaka-aineiden hankinnasta. Moneen otteeseen silmät syttyvät, kun hän kertoo löytäneensä lähiseudulta uuden hyvän luomutuottajan.

Välillä männöö hulluuven puolelle, naureskelee emäntä itsekin raaka-aineiden metsästykselle.

Mistä maailmasta saa yhtä puhdasta ruokaa? On uskomatonta, millaisten aarteiden äärellä olemme.

– Haluan tarjota niitä aitoja makuja, joihin olen lapsena tottunut, huokaa Anni, Etelä-Suomen kiireisistä keittiöistä juurilleen palannut elämäntapaemäntä.

Majatalosta majataloon -hiihtovaellus Pohjois-Karjalassa Kuva: Terhi Jaakkola

Illallisen jälkeen jokainen kömpii omiin majakoloihinsa. Kolmen hengen seurue saa piha-aitan, toiset majoittuvat viereiseen rakennukseen, minä kiipeän majatalon yläkertaan. On hyvin hiljaista. Tuntuu kuin olisin täällä aivan yksin, kuitenkin turvassa.

Yhteystiedot:

Majatalo Puukarin Pysäkki
Kajaanintie 844, Valtimo
puukarinpysakki.com

Majatalosta majataloon -hiihtovaellus Pohjois-Karjalassa Kuva: Terhi Jaakkola

Laitalan lomat: Hennan kakkuja ja suuria kesäjuhlia

Matkaamme piirakkareitillä. Jokaisella reitin neljästä majatalosta on omat bravuurinsa, versionsa paikallisista ruuista ja omat verkostonsa raaka-aineiden lähteille. Ytimessä on kuitenkin paikallinen, perinteinen karjalainen ruoka. Ensimmäisen majatalon karjalanpiirakat saivat täytteensä ohrapellosta, erikoisuutena sulhaspiirakat. Toisessa majatalossa karjalapiirakan täyte on riisi. Vuolas, iloinen, paikallisylpeyttä helmeilevä tarinointi kuitenkin säilyy pitopöydästä toiseen.

Majatalosta majataloon -hiihtovaellus Pohjois-Karjalassa Kuva: Terhi Jaakkola

Laitalan Henna Nevalaisen erikoisuutena ovat suurenmoiset kakut, joita Laitalan lukuisissa hääjuhlissa pääsee maistelemaan jopa viisikerroksisena versiona. Pääsiäisen lähestyminen näkyy meille loihditun tyrnijuustokakun keltaisuudessa. Hennan kakut eivät synny keittokirjan sivuja selaten, vaan luovasti ja tunteella. Tilauskakkuja kuljetetaan täältä Karhunpään kylästä niin opettajanhuoneisiin kuin syntymäpäiväsankareiden pöytiinkin.

Majatalosta majataloon -hiihtovaellus Pohjois-Karjalassa Kuva: Terhi Jaakkola

Laitalan Lomien Halmejärven talo

Pielisen haukea ja raparperijuomaa

Henna kääntelee pannulla päivällisellemme Pielisen hauesta taputeltuja haukipihvejä. Utelen raaka-aineita ja kysyn, mikä mahtaa olla paikan kaikkein kysytyin resepti.

Noh, ulkomaalaiset kyselevät pannarin ohjetta, Henna hymyilee.

Alkumaljaksi käsiimme ojennetaan raikasta raparperijuomaa. Talon juomista suosituin on perinteinen Louhisaaren juoma, mutta kiinnostavimmalta kuulostaa pihlajansilmuista tehty, pähkinäinen erikoisuus. Ajattelen: tuota haluan maistaa!

Talon tavan mukaan pisimmältä matkanneet saavat ottaa ruokaa ensin. Entisen kyläkoulun opettaja, Heikuran Hannu varmisti aina, että pitkänmatkalaiset saivat jotain ekstraa, muutaman lihapullan tai kalapalan muita enemmän.

Majatalosta majataloon -hiihtovaellus Pohjois-Karjalassa Kuva: Terhi Jaakkola

Leipätaikinan päälle tehty risti siunaa taikinan, mutta kertoo myös kadotessaan, milloin taikina on valmis siirtymään seuraavaan vaiheeseen.

Rauhalliset suomalaiset, aktiiviset aasialaiset

Ryhmämme kehuu alueen hiljaisuutta, retken rauhaa. Emäntä kertoo majatalossa vierailleesta japanilaisryhmästä. Ensimmäinen ohjelmanumero piti järjestää jo ennen aamiaista. Aamiaisen saattoi tarjoilla jo aamuviideltä. Mitä enemmän ohjelmaa päivään sai mahtumaan, sen tyytyväisempiä matkaajat olivat. Japanilaisten päivät täyttyivät meille ehkä tutuillakin kesäpuuhilla: ongintaa, vastantekoa, marjastusta, virkkausta.

Majatalosta majataloon -hiihtovaellus Pohjois-Karjalassa Kuva: Terhi Jaakkola

Muiden maailmassa kello on vielä vähän, mutta minun silmäni vaativat jo nukkumaan. Kiipeän majatalon toiseen kerrokseen, omaan rauhalliseen huoneeseeni. Majatalo on vanha Puukarin aseman asuinrakennus, joka on matkan varrella saanut kasvaa vieraiden lisääntyessä niin ylös kuin sivuillekin. Pihapiirin kinoksissa nukkuu monen monta suloista aittaa, savusaunaa ja torppaa. Kesän tullen nämä avautuvat majoitustiloiksi. Kun kaikki sopet ovat käytössä, voi pihapiirissä nukkua jopa 65 matkalaista. Suurin osa rakennuksista on vanhoja, perinteisiä ja suomalaisia. Yksi erikoisuus mahtuu kuitenkin suloisesti sekaan. Emännän appiukko matkasi Itävaltaan ja toi tuliaisina rasian Mozartin kuulia. Rasiaa pyöriteltyään totesi: tämän muotoisen tanssilavan minä rakennan. Ja niin hän teki.

Yhteystiedot

Laitalan Lomat
Laitalantie 85, Karhunpää
laitalanlomat.com

Majatalosta majataloon -hiihtovaellus Pohjois-Karjalassa Kuva: Terhi Jaakkola

Majatalo Pihlajapuun kukkoset ja munavoi

Majatalo Pihlajapuu: ylellisyyttä pilke silmäkulmassa

Sukset sinne jumppasalille ja sitten tänne sisään kahville, huutelee yksi iloisesti oven suusta.

Kun vuorossa on uusi majatalo, on luvassa myös uusi karjalainen piirakkaherkku. Tässä majatalossa pöydässä on kukkosia eli pyöröjä, ja kyljessä tietenkin munavoita.

Meidän hiihtomatkaajien nauttiessa lempeistä löylyistä, ajelee majatalon Minna Murtonen omalle kodalleen loimuttamaan lohet pitopöytämme. Nyt lohikyyti kulkee neljällä renkaalla, mutta yleensä työmatka järven poikki sujuu meloen tai hiihtäen. Ensi kesänä Minna aikoo uida työmatkansa.

Majatalosta majataloon -hiihtovaellus Pohjois-Karjalassa Kuva: Terhi Jaakkola

Pihlajapuun komea, keltainen rakennus on entinen Salmenkylän koulu. Pöydällä on kirja Hiljentyneet koulut – Nurmeksen kansanopetuksen vaiheita. Kirja on paksu kuin puhelinluettelo. Paljon on kouluja hiljentynyt, mutta onneksi tämä koulu vain rauhoittunut, ei suinkaan vaimentunut.

Kiteen kirkasta ja pihlajapuita

Koska Pihlajapuun emäntä on kotoisin Kiteeltä, on aperitiivina tietenkin Kiteen kirkasta pihlajanmarjoilla maustettuna.

Pöytään kannetaan kannuja. Ilokseni kuulen kuulaan kellertävän juoman olevan pihlajan silmuista tehtyä juomaa – juuri sitä, minkä olemassaolon vasta eilen opin!

Majatalon avajaispäivänä paikalla ei ollut vielä nimeä. Pieni paniikki pohkeissaan talonväki viimeisteli tarjoiluja. Sitten pihalta kuului kummallista kolketta. Kyläläiset istuttivat lahjapuuta, riippapihlajaa. Näin majatalo sai viime minuuteilla ihan oman nimen.

Majatalosta majataloon -hiihtovaellus Pohjois-Karjalassa Kuva: Terhi Jaakkola

Suomi-hullu Ludvig ja ei-niin-äksyt ämmät

Olemme kaikki suomalaisia, siis hyvin harvinaisia vieraita talossa. 90 % majatalon asukkaista on ulkomaalaisia, ja 90% heistä saksalaisia. Kuulemme Saksasta löytyvän todellisia Suomi-faneja, jotka palaavat tälle seudulle aina uudelleen ja uudelleen. Viime kesänä Ludvig, 70-vuotias Suomi-hullu, osti paikallisen kirjaston poistomyynnistä 20-osaisen tietosanakirjan kieliopintojensa tueksi. Toinen saksalainen palaa tänne aina hermolomalle kotimaan arjestaan, hän maalaa ikkunapuita ja hoitaa kuljetuksia.

Yritys majatalon takana on nimeltään Äksyt Ämmät. Ämmät äksyyntyivät alun perin yrityksen alkumetreillä kansainvälisen markkinoinnin teoriaopinnoissa. ”Eihän tämä näin vaikeaa voi olla!” kivahtivat ämmät äksyinä. Pakkasivat rinkkansa, ostivat reililiput ja lähtivät Keski-Euroopan kiertueelle hankkimaan asiakkaita. Siltä reissulta jäi matkaan kaksi matkatoimistoa, joiden kanssa yhteistyö jatkuu näinäkin päivinä.

Majatalosta majataloon -hiihtovaellus Pohjois-Karjalassa Kuva: Terhi Jaakkola

Viimeisen majatalon vatruskat vasussa

– Onneksi emme koskaan pääse siihen massaan, mitä Lapissa on, huokaa Minna ja jatkaa:

– Me haluamme palvella aina yksilöllisesti.

Tästä yksilöllisestä palvelusta, hiljaisuudesta ja luonnon rauhasta muodostuu ainutlaatuinen tunnelma. Yksinkertaista, mutta ylellistä.

Karjalainen kolomonen

Kokkimme kantaa lohen kaveriksi talon bravuuria, pitkään uunissa hautunutta punajuuriherkkua. Suoraselkäinen suomalaisryhmämme istuu kiltisti pitkän pöydän ääressä, mutta näin ei kuulemma ole ulkomaalaisten kanssa. Normiaamuna emäntä ei ehdi essua ympärilleen kietaista, kun jo ensimmäinen vieras kopistelee keittiöön kaveriksi. Yksi haluaa jakaa murheensa, toinen ilonsa. Kaikki haluavat auttaa kokkia ja tietenkin oppia kieltä. Nurmeslaiset väittävät puhuvansa muuhun seutuun verrattuna selvempää kirjakieltä. Ajatusvirhe paljastuu, kun ulkomaalaiset kertaavat ylpeänä oppejaan: “Yksi, kaksi, kolome!” he laskevat lautasia.

Majatalosta majataloon -hiihtovaellus Pohjois-Karjalassa Kuva: Terhi Jaakkola

Jokaisen kierroksemme majatalon seinällä on sama tarjoilujen arvot listaavat taulu. Karjalaisuus, paikallisuus, omaleimaisuus, vieraanvaraisuus ja luonto. Voisiko neljä viimeistä sanaa jättää pois?

Yhteystiedot

Majatalo Pihlajapuu
Salmenkyläntie 81, Nurmes
aksytammat.fi

Männikkölän Pirtti: Lumeen hautautunut hiljaisuus

Nurkkaikkunasta siintää pala Pielistä. Olemme hämyisen pöydän ääressä, lumikinosten suojissa. Lautaset täyttyvät ja hyrisemme tyytyväisinä. Pablo-kissa kurkkii arkana pitopöytää.

Piirakkaretken viimeinen pysäkki

Pielisen kermainen kuha kerää ylistystä, mutta pirtin emäntä Ritva Ryttyläinen tunnetaan paremmin riisitäyteisistä karjalanpiirakoistaan. Oikeasti hänet pitäisi tuntea esimerkillisestä yrittäjyydestä ja työllistämishalusta. Ritva kertoo harmitelleensa, kun hyvistä kesäkahvilan työntekijöistä joutui luopumaan sesongin päätteessä. Piirakoille tuntui kuitenkin olevan kysyntää. Mitä tästä yhtälöstä voisi keksiä? Ritva päätti laittaa parhaat tekijät leipomaan karjalanpiirakoita pakastimeen kaikki tyhjät hetket. Näin pakastimesta löytyi aina myytävää piirakankysyjille.

Majatalosta majataloon -hiihtovaellus Pohjois-Karjalassa Kuva: Terhi Jaakkola

Ritva päätyi piirakoineen Helsinkiin messuille, jossa tiukkojen sääntöjen edessä joutui tarjoilemaan perinneherkut kylminä.

– En enää koskaan tarjoa kylmiä karjalanpiirakoita, hän päätti tällä matkalla, ja näin syntyivät Männikkölän Pirtin käsintehdyt, paistovalmiit karjalanpiirakat, joita saa nyt raakapakasteena ympäri Suomen.

Tukevien seinien suojissa

Istumme metsänvartijan vanhassa talossa, jota on laajennettu kahdesti pitopöydän pidentyessä. Ruokapöydän keskustelut päätyvät muistelemaan vaelluksella kokemiamme rakennuksia, majataloja ja pihojen majoitusmökkejä – paksuhirsisiä, vanhoja ja terveitä. TV:n remonttiohjelmista tuttu lausahdus “Tämä täytyy päivittää” onneksi vain naurattaa näiden seinien suojissa. Reissun ruuat ovat olleet luomua, mutta niin ovat talotkin. Terveitä ja hyvät unet tarjoavia.

Maukkaita maltaita

Perinteinen ruokajuoma, jokaisen matkamme pitopöydän tuttu, on kotikalja. Ei mikään uutejuoma, vaan rehellinen maltaasta valmistettu. Useimmiten maltaat päätyvät vielä leipään annettuaan ensin arominsa ruokajuomalle.

Pientä korvausta vastaan saamme tutustua myös Joensuulaisen Honkavuoren pienpanimon juomiin. Viime vuonna Honkavuoren vaalea Valo valittiin vuoden vehnäolueksi. Kalasääsken kuvalla varustettu Pesä-luomulager kunnioittaa puhdasta luontoa ja sopii paitsi arvojensa myös makunsa puolesta mainiosti karjalaisen pitopöydän juomaksi. Eniten ehkä kiehtoo kuitenkin Äkäsen eukon lagerolut. Onko etiketin naisessa jotain samaa näköä kolmannen majatalon emännän kanssa?

Majatalosta majataloon -hiihtovaellus Pohjois-Karjalassa Kuva: Terhi Jaakkola

Ensimmäisen majatalon pöydässä tuoksuivat sulhaspiirakat ja ohratäytteiset karjalanpiirakat, toisessa maistelimme riisisiä. Kolmannen erikoisuutena olivat pyöröinäkin tunnetut kukkoset. Vaikka neljännen majatalon emännän erikoisalaa ovatkin perinteiset karjalanpiirakat, löydämme pöydästä näiden makupalojen lisäksi myös vatruskoita ja lanttusupikkaita.

Olemme saaneet nauttia kuuden piirakan hiihdosta. Mikä olisi seitsemäs? Sultsinat sopisivat perinteen mukaan sunnuntaipöytään. Ehdotan listalle kuitenkin omaa suosikkiani: perunapiirakoita.

Yhteystiedot:

Männikkölän Pirtti
Pellikanlahdentie 1, Nurmes
mannikkolanpirtti.com

Majatalosta majataloon -hiihtovaellus Pohjois-Karjalassa Kuva: Terhi Jaakkola

Majatalosta majataloon -reitti pähkinänkuoressa

  • Majatalosta majataloon on täyden palvelun hiihtovaellus, jonka reitti kulkee Pohjois-Karjalan Valtimon Puukarin Majatalosta Pielisen rannalle Nurmeksen Salmenkylään.
  • Päiväetapit hiihtäen ovat noin 25 km. Hiihtopäiviä reitille mahtuu kolme, mutta toki lomaa voi jatkaa itse molemmista päistä.
  • Kesällä reitin voi kulkea meloen tai pyörällä. Ladulle ovat myös koiravieraat tervetulleita.
  • Vaikka matka kuulostaisi pitkältä, pystyy sen perushiihtotaitoinen taivaltamaan suksilla kuin suksilla – aikaa on koko pitkä päivä ja ohjelmassa hiihdon lisäksi vain saunomista ja syömistä.
  • Hiihtovaelluspaketin toteuttavat pohjoiskarjalalaiset yrittäjät tiiviissä yhteistyössä.
  • Lue lisää ja varaa oma reissusi: Visit Karelia

Lue myös:

Majatalosta majataloon -reitti retkeilijän silmin, Retkipaikka.fi

Annan suklaatehtaassa asuu suklaan sielu

Kun eksyy Viiskulmasta lähtevälle pienelle sivukujalle Helsingin Punavuoressa, kiinnittyy huomio vanhan kauniin talon kivijalassa sijaitsevaan pieneen puotiin. Ikkunassa lukee valkoisin kirjaimin Annan suklaatehdas ja ikkunan takaa näkyy vaaleisiin työvaatteisiin pukeutunut, keskittynyt nainen suklaan kimpussa.

Annan suklaatehdas on kaikkea muuta kuin tehdas. (Kuva Annan suklaatehdas)

Sisälle pieneen liikkeeseen astuessa huomaa heti, että nimestään huolimatta paikka on kaikkea muuta kuin tehdas. Kaunista tilaa hallitsee iso suklaan työstämiseen tarkoitettu graniittipöytä, jonka takaa konvehtimuotit, lastat ja muut työkalut kurkkivat yhdessä suklaasäkkien kanssa.

Tilassa leijuu mieto, herkullinen suklaan tuoksu.  Puolivalmiit konvehdit muoteissaan odottavat vuoroaan kun suklaamestari Anna Kekki sekoittaa värejä huolellisesti pienellä siveltimellä.

Valmiit kultaisen, punaisen ja keltaisen eri sävyissä hohtavat taidokkaat konvehdit odottavat noutajiaan herkullisissa, siisteissä riveissä puodin ikkunalaudalla ja seinän viereen sijoitetulla hyllyllä. On selvää, että nyt ollaan suklaan sielun syntysijoilla.

Suklaa tuli tielle

Ranskassa suklaamestariksi opiskellut ja New Yorkissa suklaayrityksensä perustanut Anna tekee jokaisen yksittäisen konvehdin käsin alusta alkaen. Aina käsillä tekemistä harrastanut Anna löysi suklaasta oman taiteellisuutensa kanavan sattumalta; opintojen rahoittamista varten töitä New Yorkissa etsinyt psykologian opiskelija päätyi belgialaiseen suklaapuotiin hanttihommiin.

Anna valmistaa kaikki suklaatuotteensa alusta alkaen käsin.

– Suklaa tuli tielleni. En edes itse asiassa pitänyt kovin paljon suklaasta, Anna nauraa. Nyt suklaamestarilla on yli 15 vuoden kokemus ja taito hyppysissä. Merimiehenkadulla suklaa on saanut muotonsa reilun vuoden verran.

Suklaata täytyy hengittää

Suklaan työstäminen on erittäin aikaa vievää ja tarkkaa työtä. Se vaatii Annan mukaan tietynlaisen persoonallisuuden. Yhden konvehdin koko valmistumisprosessi käsin kestää kolme päivää. Ensimmäisenä päivänä konvehtimuotit maalataan ja niihin valetaan kuoret. Toisena päivänä tehdään konvehtien täytteet ja kolmantena päivänä niille valetaan pohjat ja tehdään lopullinen koristelu.

Pääsiäismunat voivat olla näinkin kauniita!

– Suklaata täytyy hengittää. Se on raaka-aineena niin vaativa, että sen kanssa täytyy olla ikään kuin yhtä, jotta siitä saa sen täydellisen tuotteen mitä suklaantekijä tavoittelee.

Ja täydellisen kauniita ja herkullisia Annan suklaat ovatkin. Ilman mitään lisä- tai säilöntäaineita valmistetut pienet suklaataideteokset vangitsevat kauneudellaan. Täydellisyys tulee Annan mielestä valmistusprosessin teknisestä taidokkuudesta.

– Kun suklaa on valmistettu teknisesti hyvin, voi sen makumaailman pitää yksinkertaisena. Silloin ei tarvitse keksiä hulluja makuyhdistelmiä.

Annan suklaat edustavat perinteisiä keskieurooppalaisia konvehteja. Makumaailmassa on usein pähkinöitä, mutta myös paljon marjoja ja tuoreita yrttejä.

Yksi suosituimmista konvehdeista Annan suklaatehtaassa on vadelmakonvehti. (Kuva Annan suklaatehdas)

Basilika esimerkiksi sopii Annan mielestä erinomaisesti suklaan kanssa. Pääsiäiseksi on valmistunut erä mintulla maustettuja suklaasydämiä. Konvehdit ovat tuorekonvehteja, jotka säilyvät valmistustekniikkansa ansiosta, ei niihin lisättyjen säilöntäaineiden vuoksi. Suurin osa Annan suklaista valmistuu tilauksesta.

Annan konvehteja tilataan paljon häälahjoiksi ja muihin juhlatilaisuuksiin. Tilaustuotteet ovat takuulla tuoreita, sillä ne valmistetaan aina vasta edellisenä päivänä. (kuva Annan suklaatehdas)

Yhä useampi haluaa juhlistaa esimerkiksi häitä tai muita juhlia käsintehdyillä, taidokkailla konvehdeilla. Anna tekee kaikki tilaustyöt valmiiksi vasta edellisenä päivänä, ja koska konvehdit tehdään täysin käsityönä, on tilaajalla vapaat kädet makumaailman ja myös ulkonäön suhteen.

Suklaantekijä ei ole koskaan valmis

Helpolla taitavaksi suklaantekijäksi ei tulla.

– Suklaa on kuin musiikki-instrumentti. Täytyy harjoitella valtavasti, ja saada ”kilometrejä” kunnes raaka-aineen oppii hallitsemaan. Eikä silti tule koskaan valmiiksi. Koko ajan oppii lisää, Anna kertoo.

Koko jutun suola on Annan mielestä se, että voi kehittää uudenlaisia tuotteita ja makuyhdistelmiä. Anna haluaakin päästä suklaan juurille asti, ja näyttää suomalaisille kuinka paljon erilaisia nyansseja erityyppisistä suklaapavuista löytyy.

Annan suklaakonvehdit ovat kuin pieniä taideteoksia.

Sen vuoksi hän ehdottomasti haluaa myös tehdä suklaansa julkisesti ikkunan edessä kaiken kansan katsottavana.

– Suklaan tekeminen on kiehtovaa. Se on eräänlainen performanssi, jonka haluan näyttää ihmisille, Anna kertoo.

Annan suklaatehdas on auki pääsääntöisesti lauantaisin klo 12-17, mutta aina kun hän on paikalla, sisään pääsee ostoksille.

– Rohkeasti vaan! Oveen saa tulla koputtamaan!

Pääsiäisenä liike on auki torstaina 29.3. klo 12-18, perjantaina 30.3. klo 12-16 ja lauantaina 31.3. klo 12-17. Annan suklaatehtaan tuotteita voi ostaa Helsingissä myös Roobertin Herkusta, Brooklyn Cafesta, Nougat-sisustusliikkeestä, Kaivopuiston Kalasta sekä Kahviputiikki Papulaarista Kouvolasta.

Annan suklaatehdas
Merimiehenkatu 23
00150 Helsinki
puh. 040 162 9326

https://www.facebook.com/annansuklaatehdas/

Instagram: @annansuklaatehdas

 

Lähde mukaan makumatkalle Malmgårdin panimoon ja Mustilan viinitilalle!

Kotimaiset pienpanimot elävät nousukauttaan. Kotimaisista, puhtaista raaka-aineista tuotetaan laadukkaita viinejä. Lähellä tuotettua on tarjolla jo ilahduttavissa määrin. Näistä ainesosista ja niiden tarpeesta syntyivät Makumatkat. Järjestettyjen retkien tarkoituksena on tuoda kotimaassa tuotettu helpommin lähestyttäväksi, paremmin ja sankempien väkijoukkojen saavutettavaksi.

malmgard-5

Malmgårdin kartanon tiluksia.

Makumatkat on suosittujen ruokafestivaalien, Tapasfestivaalin ja BBQ Festin, tuotantotiimin uusi tuote. Tarkoituksena on tuoda kotimaan matkailuun uusia tuulia ja vastata järjestettyjen matkojen muodossa erityisesti pienpanimoiden tuotosten ja lähiruoan nousevaan kysyntään. Pienpanimot, viinitilat tai kotimaiset viskitislaamot eivät ole valinneet helpointa tietä, ja matkojen tarkoituksena on omalta osaltaan loiventaa tuolla tiellä olevia mutkia.

Mustilan viinitila

Mustilan viinitilan tunnelmallinen viinipuoti

Matkoja makujen maailmoihin järjestetään paketoimalla sopivia kohteita yhteen, tuoden kohteet helposti lähestyttäviksi ja kiireisempäänkin aikatauluun mahtuviksi kokonaisuuksiksi. Matkoja tuotetaan sekä helposti lähestyttävinä pakettimatkoina että kysynnän mukaan, räätälöimällä ja erillisistä tilauksista aina tarpeen vaatimalla tavalla.

Ensimmäisen matkan kohteiksi ovat valikoituneet Malmgårdin pienpanimo Loviisassa ja Mustilan viinitila Elimäellä, molemmat noin tunnin ajomatkan päässä pääkaupunkiseudulta.

Malmgård

Malmgårdin panimomestari Tuomas Markkula

Makumatka starttaa Helsingin Rautatientorilta, lauantaina 27. toukokuuta 2017. Malmgårdin pienpanimolle saavutaan ennen puolta päivää. Perillä panimolla nautitaan olut-tastingista olutmestari Markku Pulliaisen perehdyttäessä Malmgårdin oluen saloihin. Tämän jälkeen päästään tutustumaan edelleen kreivisuvun isännöimään ja asuttamaan, historialliseen Malmgårdin linnaan.

Malmgårdin panimo valmistaa noin kymmentä vakituista suosikkituotetta. Oluet ovat suodattamattomia, ale-tyyppisiä oluita, jotka syntyvät luonnollisesti ilman lisäaineita. Malmgårdin tuotteita kiitellään paitsi hyvästä mausta, myös tasalaatuisuudesta.

Oluen maailmaan ja kreivisuvun historiaan tutustumisen jälkeen Makumatkalla mukana olevilla on mahdollisuus tehdä ostoksia Malmgårdin Kartanopuodista, joka on erikoistunut paitsi omilla kartanon maillaan luonnon mukaisesti tuotettujen, mutta myös muiden paikallisten tuottajien tuotteiden myyntiin.

Malmgårdin kartanon tuotteita

Maltaista olueksi Malmgårdissa

Malmgårdin kartano viljelee erityisesti spelttiä sekä emmer-vehnää, muinaisviljaa, jota viljeltiin jo tuhansia vuosia sitten. Kartanopuodista saatavilla on erilaisia jauhoa, mausteita, öljyjä, viinietikoita, hunajaa ja hilloja sekä viikonloppuisin myös ihanan tuoreita, kartanon peltojen viljasta leivottuja leivonnaisia.

Malmgårdin panimon jälkeen Makumatka jatkuu Elimäellä, jossa sijaitsee Mustilan viinitila. Tilalla vieraat vastaanottaa Mustilan emäntä, Maria Tigerstedt, joka tutustuttaa vieraat Mustilan viinitilan tarinaan. Sielun ruokaa ja emännän lämpimän vastaanoton saatuaan seurue pääsee nauttimaan katetulla terassilla ”soppaa ja läppää” elimäkeläisen vieraanvaraiseen tapaan. Ruokailun jälkeen vieraille on katettuna kolmen viinin tasting, lähituottajien tapaksilla höystettynä tottakai. Myös Mustilassa pääsee tekemään maistuvia ostoksia ja hankkimaan kotiin viemisiä.

Seurue Mustilan Viinitilalla

Kesäistä tunnelmaa Mustilan Viinitilalla

Mustilan viinitilan viinit valmistetaan aidoista ja puhtaista, kotimaisista raaka-aineista. Raaka-aineet saadaan pääosin paikallisilta sopimusviljelijöiltä ja kotipuutarhoista. Osa tuotteiden raaka-aineista saadaan villistä luonnosta, kuten karpalosoilta. Kaikki Mustilan tilaviinit ovat joutsenlipun arvoisia. Tilan palkittujen viinien lisäksi, valikoimiin kuuluvat myös erilaiset hyytelöt, hillot, mehut, glögit ja muut herkut, kuten erilaiset sinapit ja kurkkusalaatit tai Mustan Everstin kynnet.

Mustilan tilan emäntä

Mustilan viinitilan emäntä, Maria Tigerstedt

Makumatkoja tuotetaan jatkossa paitsi yleisön, myös paikallisten pienyrittäjien kanssa yhteistyössä. Kohteita lisätään monipuolisesti eri puolille kaunista ja ainutlaatuisen puhdasta kotimaatamme edustamaan.

Yhteisenä tavoitteenamme on kotimaisen tuotannon tunnettuuden lisääminen. Pieni on suurta ja kaunista, maamme makuja täynnä.

Varmista ja varaa paikkasi makumatkalle sähköpostilla: makumatkalle@gmail.com tai soittamalla numeroon 040 197 7002.

Makumatka Malmgårdiin ja Mustilaan, lauantaina 27. toukokuuta 2017 klo 10–18

Facebook
Malmgårdin panimon kotisivut
Mustilan viinin kotisivut

Nämä ihanat kotimaiset herkut kannattaa todellakin etsiä käsiinsä: Joensuun joulumarkkinoiden parhaat löydöt

Oma joulunodotukseni alkaa aina joulumarkkinoilta. Olin kolmatta kertaa käymässä Joensuun Areenassa järjestetyillä joulumarkkinoilla. Vuoden ajan olin haaveillut eräästä lohituotteesta, jota en muualta ollut löytänyt, sekä erilaisista glögijuomista. Siispä suuntasin pakkasaamuna Joensuun Areenalle mukanani intoa ja rahaa.

Markkinoilla vastassa oli ensimmäisenä loimulohen tuoksu.

Markkinoilla vastassa oli ensimmäisenä loimulohen tuoksu.

Ensimmäisenä menin pihalla olevaan Etumies-yrityksen kojulle ostamaan odottamaani kylmäsavulohta, joka oli maustettu valkosipulilla. Ostinkin heti melko ison määrän sitä. Vuoden odotus oli ohi, mutta nyt joudun taas odottamaan vuoden!

Tästä suuntasin sisään Areenaan satojen ihmisten joukkoon kiertämään ja ihmettelemään tarjontaa. Samalla muistin ensimmäisen kerran, kun kävin markkinoilla, kuinka yllätti miten suuret markkinat nämä olivat.

Myyjiä oli kymmeniä, ellei jopa sata. Kiersin markkinat ensin läpi katsellen mitä tarjottavaa siellä on ja maistellen erilaisia maisteltavissa olevia tuotteita. Ehdottomasti uutena makuna tuli minulle tutuksi talkkuna, eli riihiohrasta tehty puuro, joka oli tällä kertaa peräisin Kuopion Kurkiharjusta.

Aikani kierrettyä päätin alkaa ostamaan tuotteita kotiin. Muistin edellisen vuoden käynniltä erään erittäin hyvän glögijuoman, ja koska olin sen löytänyt taas, niin ei tarvinnut juurikaan valikoida.

Hammaslahtelainen Mantsin Makie tuottaa ja myy erilaisia marjatuotteita.

Hammaslahtelainen Mantsin Makie tuottaa ja myy erilaisia marjatuotteita.

Joulun aikaan olen todellinen glögin suurkuluttuja ja olen aina avoin uusille glögimauille. Koska tänä jouluna olimme vanhempieni luona, päätin viedä heille mukanani pohjoiskarjalaista laatuglögiä. Siispä päätin ostaa Mantsin Makien pisteellä tarjoiluvalmista glögijuomaa, joka on valmistettu kotimaisista marjoista. Ja todella, sen maku on marjainen ja puhdas, ylimääräisiä aineita ja makuja ei ollut ja vanhempanikin pitivät glögijuomasta hyvin paljon. Hintakaan ei ollut päätähuimaava, 5,50 €, joka ei mennyt hukkaan.

Koska repussani oli jo useampi sata grammaa sitä ihanaa valkosipulikylmälohta, täytyi minun ehdottomasti ostaa sen kaveriksi ruisleipää. Maatilamatkailu Hirvoselta löysin juureen leivotun hyvän ruisleivän. Heillä oli myytävänä paljon erilaisia leipomotuotteita, ja mainitsemisen arvoisena nykypäivänä paljon halutut gluteenittomat tuotteet ja jouluiset laatikot.

joensuunjoulumarkkinat5

Maatilamatkailu Hirvosen tarjontaa.

Kierrellessäni markkinoita silmiini osui mitä erikoisempia tuotteita. Riekon marjatilan esittelypöydässä törmäsin erilaisiin alkoholittomiin kuohujuomiin, joista täysin uutena tuttavuutena tuli lakasta valmistettu kuohujuoma. Päädyin ostamaan sen ja vein tämänkin juoman vanhempieni luokse maisteltavaksi. Juoma oli erittäin raikas, lakanmakuinen ja kuohui hyvin, sekä maku sopi jouluun paremmin kuin hyvin. Ja koska juoma on myös alkoholiton, sitä pystyisi nauttimaan myös lasten kanssa.

Riekon marjatilan tarjonnassa oli valmiita joulupakkauksia.

Riekon marjatilan tarjonnassa oli valmiita joulupakkauksia.

Rahaa minulla oli vielä jonkin kerran käytettäväksi, ja päätin ostaa kotiini jonkin paljon tarjolla olevista majoneesipohjaisista tuotteista. Ja kun jo aiemmin varmaan tuli selväksi, että pidän paljon valkosipulin mausta, päädyin ensin vertailemaan eri valkosipulimajoneeseja ja lopulta ostin purkillisen Ruoveden herkun valkosipulimajoneesia. Majoneesi maistui itsetehdyltä ja siinä oli puhtaita makuja, ei lainkaan verrattavissa kaupan hyllystä löytyviin tuotteisiin. Tämäkään ostos ei jäänyt harmittamaan.

Ruoveden herkulla oli tarjottavana monenlaisia sinappeja ja majoneeseja.

Ruoveden herkulla oli tarjottavana monenlaisia sinappeja ja majoneeseja.

Siispä reppu täynnä herkkuja oli mukava lähteä kotiin ja aloittaa joulunodotus. Ensi vuonna uudestaan.

5 tuotetta ja yritystä, joita kannattaa kokeilla:

  1. Valkosipulilla maustettu kylmäsavulohi, Etumies
  2. Marjaglögijuoma, Mantsin Makie
  3. Kuohujuomat, Riekon Marjatila
  4. Talkkuna, Rantalan talakkuna
  5. Leivät ja leivonnaiset, pitopalvelu, Maatilamatkailu Hirvonen

Råbäck Gård tarjoaa osuuden omenapuusta

Tämän syksyn omenasatoa ei ole vielä syöty, keittiössä viipyilee kanelin kyllästämä omenahillontuoksu. Silti on aika kääntää katse uuteen vuoteen ja varmistaa myös ensi vuoden omenapiirakan tarpeet. Råbäck Gård Espoossa tarjoaa tähän mainion ratkaisun, osuuden omenatarhasta. Maanviljelijä Rikhard Korkman keksi muutama vuosi sitten uudenlaisen idean myydä omenoita, hän alkoi markkinoida sato-osuuksia suoraan kuluttajille. Espoon Mankissa sijaitsevalla omenatarhalla kasvaa hehtaarin alalla jo 1 100 omenapuuta!

Hehtaarin alalla kasvaa 1100 omenapuuta!

Råbäck Gårdin omenatarhassa hyödynnetään viininviljelystä tuttua menetelmää.

Råbäck Gård toimii kumppanuusmallin eli CSA-mallin (Community Supported Agriculture) mukaan, joka on lähtöisin USA:sta. CSA-malli on yhteisöllinen maataloustuotteiden suoramarkkinointikanava, joka haluaa lähentää maataloustuottajia ja kuluttajia, sekä korostaa paikallisen lähiruokatuotannon merkitystä.

Rikard Korkman on maanviljelijä jo kuudennessa polvessa.

Rikard Korkman on maanviljelijä jo kuudennessa polvessa.

Råbäck Gård myy sato-osuuksia vuodeksi kerrallaan. Yksi osuus maksaa 35 €, se koostuu kahden omenapuun sadosta, jotka määritellään osuudenomistajan omenapuiksi ja merkitään viljelykarttaan. Omaan osuuteensa voi valita yhden lajikkeen (2 puuta) tai kaksi eri lajiketta (1+1 puuta). Rikhard suosittelee ottamaan varhaisemman ja myöhemmän satokauden omenapuun niin saa kaksi erilaista satoa eri aikoihin. Tällä tapaa voi myös satoriskiä jakaa. Halutessaan voi valita koko osuuden samaa omenalajiketta.

Råbäck Gård

Keruupussi kaulaan, laatikot käteen ja omaa puuta kohti.

Råbäck Gårdissa Rikhard sitoutuu hoitamaan omenatarhan viljely- ja hoitotyöt ammattitaitoisesti, ja asiakas sitoutuu noutamaan satonsa kun sato on kypsynyt. Sadon odotusarvo on noin 11-15 kg, vuodesta riippuen. Osuuden omistaja voi vuoden mittaan seurata miten sato kehittyy, osallistua sadonkorjuuseen ja myös sovittaessa hoitotöihin.

Råbäck Gård

Kumppanuusmallissa kyse onkin juuri tästä, sitoutumisesta ja osallistumisesta. Tämän huomasin nopeasti kun jututin syyskuisena viikonloppuna oman satonsa poimijoita. Kaksi tai kolme vuotta osuuksia omistaneet kertoilivat jo kokeneen omenanviljelijän ottein miniomenapuiden ja mehiläisten roolista pölytyksen onnistumisessa, tiheään istutettujen puiden kevätleikkausnikseistä ja eri lajikkeiden ominaisuuksista.

Omenapuut on merkitty osuuden omistajan nimellä.

Minut Omenapuuni, mitt Äppelträd.

Omenatarhassa puut on nimikoitu asiakkaan nimellä ja numeroitu viljelyskarttaan. Oma puu löytyy helposti runsaan tuhannen puun joukosta.

Råbäck Gård

Satoaika on jokaisella lajikkeella eri. Geneva Early ja Nanna ovat omenakauden ensimmäiset lajikkeet. Syksyllä kypsyvät Rubinola ja Amorosa. Satokauden lopussa osakas kerää oman satonsa suoraan omasta puusta tai noutaa sadon valmiina puulaatikoissa.

Råbäck Gård

Omenapuiden onnistunut pölyttäminen on edellytys hyvälle sadolle. Samalla se tuottaa laadukkaampia ja kestävämpiä hedelmiä.  Pölytys varmistetaan oikeilla lajikevalinnoilla, pölyttäjän kukinnan on ajoituttava samoihin aikoihin pölytettävän kukinnan kanssa. Pölyttäjäpuina toimivat jokaisen rivin alussa pienisatoiset pölyttäjäpuut. Lisäksi tilalla on ahkera joukko omia mehiläisiä, jotka huolehtivat omenapuiden pölytyksestä. Keväisin pölytyksen varmistamiseksi mehiläispesiä siirretään tilan pihapiiristä omenatarhaan kukinnan ajaksi.

Råbäck Gård

Tilan mehiläiset huolehtivat omenapuiden pölytyksestä ja tuottavat hunajaa myyntiin.

Tilan mehiläiset huolehtivat omenapuiden pölytyksestä ja tuottavat hunajaa myyntiin.

Råbäck Gård

Sopimus ja hinta ovat voimassa aina yhden satovuoden kerralla. Vanhoilla osuudenomistajalla on etuoikeus uusia sopimus seuraavalle vuodelle lokakuun loppuun mennessä, tai niin kauan kuin vapaita osuuksia löytyy. Uudet, vapaat osuudet vuodelle 2017 tulevat myyntiin 1.11.2016 klo 12.00.

Yhteystiedot:

Råbäck gård
Rikard Korkman
Mankintie 22
02780 Espoo
rikard@rabackgard.fi

Verkkosivut
Facebook-sivut

 

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Kekrin humua Lohjansaaressa

Kekri Lohjansaaressa 2016. Valokuvaaja: Milla von Konow

Perinteet kunniaan! On kutkuttavaa osallistua pakanalliseen juhlaan, Kekriin, Lohjansaaren kauniissa maisemissa. Lohjansaaren kyläyhteisö on virkistänyt ikivanhaa kekkeri-perinnettä. Kolmatta vuotta järjestettävä Kekri kokosi Seurantalon pihamaille runsaasti väkeä ilakoimaan.

Talonpoikaisessa kulttuurissa oli tapana viettää joka syksy Kekriä. Kun työt oli tehty, oli aika juhlia työn hedelmiä. Kekri oli sadonkorjuun juhla ja karjamarkkinoiden aikaa. Runsaalla ruoalla kestittäminen oli kekrinvietossa tärkeää. Niin myös Lohjansaaressa syyskuun 10. päivänä 2016.

Kekri Lohjansaaressa 2016. Valokuvaaja: Milla von Konow

Ennen vanhaanhan syötiin vain lähiruokaa. Onpa hyvä, että nyt myös perinnejuhla Kekri on löydetty uudelleen. Lohjansaaressa riittää maan antimia, jotka kasvavat saaren omalaatuisessa ilmastossa. Lohjansaaressa on pari asteita lämpimämpää, joten erilaiset eksoottisemmatkin hedelmät ja marjat tuottavat satoa: viinirypäleistä karhuvatukkaan. Omenat ovat Lohjan seudun tärkein viljeltävä hedelmä. niinpä Lohjansaaressakin on useita omenatiluksia.

 

Ihana kanelin tuoksu houkutteli torikeittiöön, jossa Krappen omenatilan Samo –omenista valmistettiin omenahyvettä. Lämmin luomukanelilla maustettu omenamörsseli kruunattin vanijakastikkeella ja Mustion myllyn spelttirouheella. Yksinkertaista ja herkullista!

Kekri Lohjansaaressa 2016. Valokuvaaja: Milla von Konow

Takuuvarma torikeittiön lämpimäinen ovat muurinpohjaräiskäleet, joita jonotti hiukopalaksi niin pienet kuin isotkin. Taikina oli valmistettu Mustion luomu Lättyjauhosta. Lohjansaaren seuran tapahtuman järjestäjät pukeutuivat wanhan ajan tyyliin. Myös Kekriin osallistujia kannustettiin tulemaan paikalle henkeen sopivasti sonnustautuneina.

Töttöröö, kaikki kisailemaan parhaimmasta hillosta ja mehusta! Kriteereinä: herkullisuus, ulkonäkö ja lähituotannon raaka-aineet. Raadin yhteenlaskettu mieltymysjärjestys määrittelee mikä voittaa. Erikoisia makuyhdistelmiä hilloissa onkin. Miltä kuulostaa calvados-lakka -hyytelö, minttu-omena -hyytelö tai raparperi-inkiväärihillo?

Yleisökin pääsi maistelemaan taidonnäytteitä. Oma suosikkini oli raparperi-inkiväärihillo, joka sinapinvärisenä ei ollut niinkään silmää hivelevä, mutta maku sitäkin parempi; ihanan täyteläisen kinuskinen. Kisan voitti Merja Ikkelän loihtima Huppelin Hulvaton hillo, jossa oli omenaa, päärynää ja mausteina mm chiliä. Raadissa vaikuttaneet koululaispojat olivat erityisen mieltyneitä hillon pirteään takapotkuun.

Kekri Lohjansaaressa 2016. Valokuvaaja: Milla von Konow

Seurantalon talkootyöllä kunnostetussa salissa tarjoiltiin illallinen. Sen oli loihtinut paikallinen ruoka-guru Yrjö Mensola. Oli ihan luksusta nauttia kolmen ruokalajin paikallista sadonkorjuumenuta pöytiin tarjoiltuna. Alkuruokana oli sienikeittoa, joka kaadettiin kekri-teemaan sopivasti kahvipannusta!

Pääruoan, lihavartaiden ja makoisien uunijuuresten jälkeen tarjoiltiin jälkiruoaksi hienostunutta ruusunmarjavanukasta. Siihen oli käytetty ruusuvettä itse vanukkaaseen ja päälle oli lorautettu ruusunmarjasosetta.

Eipä Kekriä ilman pukkia. Kekripukki kuului perinteisesti syksyn juhlintaan pelottavana oliona. Kansanperinne on täynnä jännittäviä uskomuksia ja olentoja. Lohjansaaren kekripukki on uhkea olkipukki, joka auringon laskiessa viedään järven rantaan kylän väen saattelemana.

Kekri Lohjansaaressa 2016. Valokuvaaja: Milla von Konow

 

Kekri Lohjansaaressa 2016. Valokuvaaja: Milla von KonowVanha satovuosi on päättynyt, onnea uudelle satovuodelle!

Syksyn herkulliset ruokatapahtumat

magnsintila-2

Syksyllä herkullisia ruokatapahtumia ja syysmarkkinoita tarjoillaan yllin kyllin. Nappaa listalta itsellesi läheisimmät, kori kainaloon ja herkkuja hankkimaan! Jos huomaat puutteita listalla, laita viestiä. Lisäämme mielellämme maukkaan ruokatapahtuman mukaan kattaukseen:

Kauhajoen ruokamessut 2.–4.9.
Hämes-Havusen talonpoikaistalon idyllisessä pihapiirissä nautitaan pienten elintarviketuottajien ja käsityöntekijöiden herkuista. Teemana villiruoka.

Pohjoiset Arktiset Maut 9.–10.9. Raahessa
Raahessa pääteemana on kala. Ahven, särki, säyne tai vaikkapa hauki ovat vähän käytettyjä, mutta erinomaisia raaka-aineita. Kalamestarit kertovat kokemuksiaan ja vinkkejään sekä tietysti maistattavat kala-annoksiaan.

Lähiruokamessut 9.–10.9. Elimäellä
Huh huh, reippaasti yli 50 tuottajaa paikan päällä. Tämän vuoden teemana kasvikset, paikan päällä selviää millainen kouvolalainen kuuluisuus on vihis?

Kalaryssäys 9.-11.9. Kuopio
Tänä vuonna Kuopiossa innostutaan lähikaloista, myös lahnasta ja särjistä. Palanpainikkeena maalaisherkkuja. Olokee hyvä!

Osta tilalta -päivä 10.9.
Tuottajat avaavat tilojensa ovet, käteistä mukaan ja herkkuja hankkimaan! Samalla pääset tutustumaan maatiloihin ja  juttuihin itse ruoantuottajien kanssa. Tiloja on ympäri Suomen, tarkka listaus löytyy tapahtuman sivuilta.

maalismarkkinat_fiskars-2

Mörby Gårdin iloinen tilanpitäjä ja maanviljelijä Anna Alm.

Lohjan saariston kekri 10.9.
Satokauden herkkujen lisäksi bongaa kolmimetrinen kekripukki ja Suomen kuuluisin puu, Paavolan Tammi.

Hyötykasviyhdistyksen syystori Annalassa 10.9. Helsinki
Perinteikäs syystori, josta saa myös taimia ja mahtavia valkosipuleita.

Ahvenanmaan sadonkorjuujuhlat 16.-18.9. Ahvenanmaa
Tapahtumia ja avoimia maatiloja ympäri Ahvenanmaata ja saaristoa. Tummaa leipää, kalaa, lihaa, kasviksia…Katso listaus kohteista ja kokka kohti Ahvenanmaata!

Saariston sadonkorjuujuhla 17.–18.9. Nauvossa
Lauantai on perinteinen markkinapäivä Nauvossa, sunnuntaina aukeavat alueen tuottajien tilat.

Ween Maan Wiljaa – kala- ja elomarkkinat 17.–18.9. Jyväskylässä
Syksyn satoa pelloilta, puutarhoista ja järvistä.

lohjan_omenat

Lohjan Omenakarnevaalit  24.9.
Lohja on todellinen omenakaupunki, kaupungissa on arviolta yli 200 000 omenapuuta! Omenakarnevaaleilla riittää omenaa monessa muodossa, ja paljon muutakin. Lohjan omenakaupungin maineella on muuten mielenkiintoinen historia.

Läheltä hyvää -lähiruokatapahtuma Ahlmanilla 24.9. Pirkanmaalla
Pirkanmaalaiset tuottajat tarjoavat parastaan Ahlmanin viihtyissä pihapiirissä.

Foodycle 24.9. Helsinki
Lapinlahden entisen sairaalan alueella tapahtuu: tuottajatori, proteiinibattle, Social Food Street, Hyönteisbuffet. Tuottajatorilla myynnissä vihanneksia, munia, leipää, sieniä, makkaraa… Mielenkiintoisia ruoka-aiheisia keskusteluja käynnissä koko päivän!

Mangs Gårdin ruokamarkkinat 23.–24.9., Inkoo
Suosittu ruokaviikonloppu, Mangsiin kannattaa varata aikaa, koska sieltä ei oikein raaskisi lähteä pois. Kiva tunnelma ja paljon herkullista ostettavaa. Vohvelit ovat aina olleet superhyviä!

Maista Luomu 30.9.–2.10. Mikkelissä
Kolmipäiväinen luomuruokatapahtuma Mikkelissä. Lauantaina luomusadonkorjuumarkkinat ja luomu-streetfood, sunnuntaina luomu valtaa ravintolat. Kuulostaa maukkaalta!

Slow Food Festivaali 1.–2.10. Fiskarsin Ruukissa
Yli kuusikymmentä lähiseudun tuottajaa Fiskarsin idyllisessä Ruukissa. Hidasta vauhtia!

slowfood

 

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Maan makuja Fiskarsin ruukissa

Lauantaina varhain auton nokka suuntasi kohti Fiskarsin ruukkia. Perinteinen Maan Maut -tapahtuma aloitti elokuun viimeisenä viikonloppuna koko syyskauden kestävän herkullisen ruokatapahtumien ketjun Läntisellä-Uudellamaalla.

Ostoslistalla oli vähintääkin papuja, maissia, valkosipulia, Kolatun mainioita vuohenjuustoja ja leipää. Vanhasta kokemuksesta tiesin, ettei se siihen jää eli kori mukaan ja matkaan.

Vaikka Maan Maut on tapahtumana suhteellisen pieni, se kokoaa silti riittävän kattauksen lähialueen pientuottajia  Fiskarsin vanhan Seuraintalo Lukaalin edustalle: vihanneksia, viljaa, marjoja, sieniä, säilöttyjä herkkuja, hunajaa, leipää, juustoja  ja paljon muuta!

Nimensä mukaisesti tarjolla oli herkkuja suoraan viljelmiltä.

Nimensä mukaisesti myynnissä oli herkkuja suoraan viljelmiltä.

Valkosipulia oli tarjolla runsaasti ja laatu kohdallaan!

Valkosipulia oli tarjolla runsaasti ja laatu kohdallaan!

Innokkaana oman ruoan kasvattajana ja keräilijänä innostun suunnattomasti loppukesän ja syksyn ruokatapahtumista. Lähes jokaisen myyjän kanssa piti jäädä juttusille, maistelemaan ja täyttämään omaa koria. Aamulla kymmenen jälkeen kojuilla kävi jo melkoinen kuhina. Paikalla oli noin parikymmentä myyntikojua, ja mikä ilahduttavinta taas kerran, kaikki liittyivät ruokaan ja sen valmistukseen. Ei mitään metrilakujen myyntiä – kaikki kunnia heille.

Leppoisa ja kiiretön tunnelma.

Fiskarsin ruokapiirin kojulta löytyi vihannesten lisäksi hunajaa ja maukkaat hillokkeet.

Punajuurisiirappi lahjaksi, itselleni:)

Punajuurisiirappia lahjaksi, itselleni:)

Kun kerran on maistanut raparperi-inkivääri tai vadelma-lakritsi hilloketta, ei kojulta voi lähteä lompakkoa raottamatta. Punajuurisiirapista sain ohjeet ripauttaa sitä sekä jäätelön kaveriksi että lihan, erityisesti riistan seuraan.

Seuraavalla kojulla oli myynnissä emmer-vehnää. Täysin uusi tuttavuus minulle, mutta melko vanhasta innovaatiosta oli kuitenkin kyse. Emmer on nimittäin noin 10 000 vuotta lajike, joka on vähitellen taas palannut Suomen pelloille. Suomessa emmeriä on viljelty jo ennen ajanlaskun alkua, mutta sen jälkeen laji katosi meiltä. Lähi-idässä faaraotkin ovat syöneet emmer-vehnästä tehtyä leipää.

Tenholassa Södergårdin tilalla emmeriä viljellään jälleen. Tilan pitäjän mukaan emmer sopii erityisen hyvin pastan ja risoton valmistukseen. Mutta se taipuu myös pullan ja piiraiden leivontaan. Kokonaiset jyvät ovat mainiota itsepaahdetun myslin raaka-ainetta.

Emmer-vehnä on vanha ja kestävä lajike.

Emmer-vehnä on vanha ja kestävä lajike.

Jokaisella myyntikojulla sai myös maistella.

Bakgårdenin pullat on leivottu vuohenmaitoon!

Kori alkoi täyttyä uhkaavasti, ostettavaa riitti!

Ruukkikylän herkut; sinapit ja valkosipulituotteet.

Kaiken maistelun keskellä tuli tietysti nälkä. Sen sai peitottua peurahodarilla ja tuoreella korvapuustilla, sillä myyntikojujen perältä löytyi katettu kahvilateltta. Aurinkoinen sää, kiireetön tunnelma ja hyvät tuotteet, juuri sellainen ruokatapahtuma, josta lähtee kotiin mieli muikeana. Kori täyttyi herkuista ja iltapalaa on mukava suunnitella vuohenjuuston, rapean leivän ja tuoreiden maan makujen ympärille.

Pavut ja maissit olivat ostoslistalla ja niitä löytyi.

Pavut ja maissit olivat ostoslistalla ja niitä löytyi.

Tapahtuman tiedot

Maan Maut Fiskarsin Ruukissa 27.–28.8.2016 klo 10.00-16.00.

Tapahtuman verkkosivut

Google maps karttalinkki

Maan Makujen lisäksi maukkaita ruokatapahtumia Länsi-Uudellamaalla:

 

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna