19 vinkkiä herkkusuiselle retkeilijälle: nämä maut ja paikat pitää kokea reissulla Kaakkois-Suomessa

Kaakkois-Suomessa matkaaja kohtaa maamme jylhän ja erämaisen luonnon, nauttien samalla mitä mainioimmista palveluista. Vain lyhyen matkan päässä Helsingistä voit kokea koskien kuohunnan ja metsien huminan, nauttien samalla herkullisista paikallisista ruuista ja juomista, suloisien kahviloiden tunnelmasta ja erinomaisien ravintoloiden tarjonnasta. Kokosimme vinkkilistan 15 kohteesta tai paikallisherkusta, jotka jokaisen Kaakkois-Suomeen matkaavan kannattaa ehdottomasti kokea!

1. Keisarinmajan Kahvilan pannukakku on maailman parasta

📌 Osoite: Keisarinmajantie, Kotka
ℹ Kotisivut (Facebook)

Vuonna 1889 Venäjän keisari Aleksanteri III rakennutti Langinkosken kauniisiin maisemiin kalastusmajan, tai pikemminkin tyylikkään huvilan, jossa keisarillinen perhe seurueineen vietti huolettomia kesäpäiviä. Nykyään löydät täältä ihanan Keisarinmajan Kahvilan, jonka pannukakun kerrotaan olevan maailman parasta.

Kuva: Sari Selkälä

2. Suloinen kahvila keltaisessa talossa – upea maisema Langinkoskelle

📌 Osoite: Keisarinmajantie, Kotka
ℹ Kotisivut (Facebook)

Keltainen kahvila Langinkosken rannalla toimi aikoinaan keisarillisen kalastusmajan vahtimestarin ja hänen perheensä asuntona. Kahvilan terassilta on kauniit näkymät alas Langinkoskelle. Kahvilassa on monta viihtyisää soppea, jonne voi istahtaa nauttimaan maisemista ja kahvilan antimista. Tarjolla on päivittäin myös lounasta!

Kuva: Sari Selkälä

3. Kymen Paviljonki: ruokaa, yrttejä, kotieläimiä ja koskimaisemia

📌 Helsingintie 408, Kuusankoski
ℹ Kotisivut

Keskeistä kuutostietä matkatessa on monta hyvää syytä pysähtyä Kymen Paviljonkiin. Täältä saat hyvän lounaan, ja paikka on viihtyisä pienen virkistystauon viettämiseen. Kävele alas Kymijoen rantaan, nauti kotieläimien seurasta ja tutustu ihanaan yrttipuutarhaan, josta saat poimia yrttejä myös ruoka-annokseesi.

Kuva: Sari Selkälä

4. Nauti retkinuotion tunnelmasta: tulistele Repoveden kansallispuistossa

📌 Riippusillantie 55, Kouvola
ℹ Kotisivut

Repoveden jylhästä kansallispuistosta löytyy monenmonta komeaa taukopaikkaa, joissa voi nauttia eväistä ja luonnon kauneudesta. Taukopaikkojen nuotiokehillä saa tulistella, kunhan metsäpalovaroitus ei ole voimassa. Luonnon helmassa valmistuu helposti vaikka mehevä hodari omaan makuun sopivilla täytteillä.

Kuva: Tomi Pohja

5. RepoTassun kautta Repoveden kansallispuistoon

📌 Riippusillantie 55, Kouvola
ℹ Kotisivut (Facebook)

RepoTassu on mainio kioski Repoveden kansallispuiston portilla, Lapinsalmen sisääntulossa. Näppärä sijainti tekee RepoTassusta helpon kohteen poiketa vaikka mennen tullen, ja hintataso on kohtuullinen. Lounaan ja kahvin lisäksi RepoTassusta löytyy myös muita virvokkeita. Lisäksi jopa kanoottien varaaminen onnistuu kioskin kautta.

Kuva: Tomi Pohja

6. Orilammen Maja tarjoaa majoitusta ja mainiota ruokaa

📌 Voikoskentie 138, Hillosensalmi
ℹ Kotisivut

Orilammen Maja on Repoveden alueen legenda. Orilammen Maja on perheyritys, joka vuosien saatossa on kasvanut kokonaiseksi lomakyläksi mitä kauneimmassa maisemassa järven rannalla. Täällä herkuttelet itsesi todella kylläiseksi ja nautit samalla luonnon rauhasta. Tämä paikka kannattaa ehdottomasti ottaa ohjelmaan esimerkiksi, kun vierailet Repoveden kansallispuistossa!

Kuva: Tomi Pohja

7. Historiallinen linnoitussaari: Fort Elisabeth ja Ravintola Vaakku

📌 Varissaari, Kotka
ℹ Kotisivut

Vanha merilinnoitus Fort Elisabeth tunnetaan myös Varissaarena, ja se on suosittu retki- ja ulkoilukohde Kotkassa. Yhteysalus Klippan liikennöi kesä-elokuussa saareen Sapokasta, Kotkan kantasatamasta. Varissaaren linnoitus valmistui 1796 ja se nimettiin Venäjän keisarinna Elisabeth Petrovnan mukaan. Linnoitus tuhoutui Krimin sodassa, mutta muistoja ja maamerkkejä historiasta saarella on paljon. Ravintola Vaakun mottona on fun dining.

Kuva: Sari Selkälä

8. Linnoitusravintola Kamussa koet Haminan huikean historian

📌 Raatihuoneenkatu 12, Hamina
ℹ Kotisivut

Haminan linnoitus on yksi harvoista niin sanotuista ympyrälinnoituksista Suomessa. Sen esikuvana on toiminut Palmovan kaupunki Pohjois-Italiassa, ja se on lajityyppinsä harvinaisuus. Muhkeita linnoituksia Haminaan ovat rakentaneet niin ruotsalaiset kuin venäläiset. Haminan Bastionissa, linnoituksen uumenissa, palvelee Ravintola Kamu, jonka herkkuja kannattaa ehdottomasti käydä Haminan-reissulla nautiskelemassa.

Kuva: Julius Koskela

9. Anjalan Kartano lumoaa Ankkapurhan jylhissä koskimaisemissa

📌 Ankkapurhantie 15, Anjala
ℹ Kotisivut

Ankkapurha on muinaissuomalainen nimi Kymijoen suurimmalle koskelle. Koski on sittemmin valjastettu tuottamaan vesivoimaa, mutta Anjalan Kartanon miljöö kosken kupeessa on ehdottomasti yhä kokemisen arvoinen. Alueella on luontopolkuja, ja kaikkia kävijöitä halutaan kannustaa luonnosta nauttimiseen. Anjalassa kannattaa herkkusuiden suunnata Makasiinikahvilan huomaan nautiskelemaan vaikkapa kakkukahvit.

Kuva: Julius Koskela

10. Salmiakkicheddaria ja vetyautoja Kirjokiven kartanolla

📌 Rudolf Elvingintie 109, Vuohijärvi
ℹ Kotisivut

Idyllinen Kirjokiven kartano miljöineen on nähtävyys jo itsessään, ja paikalla saa myös vatsansa täyteen mitä mainioimpia makuja. Miltä kuulostaisi vaikkapa salmiakkicheddar? Kirjokiven kartano on osa Woikoski Feeling -elämyskeidasta. Paikan erikoisuus on automuseo, jonka ajoneuvot kertovat jotain Woikosken ja koko Suomen historiasta.

Woikosken ruukki. Kuva: Julius Koskela

11. Mitkä ihmeen Vety ja Atomi? Maista Lappeenrannan erikoisuudet

📌 Lappeenranta

Vety ja Atomi ovat jo vallan legendaariseen maineeseen nousseet erikoisuudet Lappeenrannasta. Nämä paikallisherkut löydät nakkikioskeilta, ja ne suositellaan syömään lappeenrantalaisesta kaupunkimiljööstä samalla rennosti nauttien. Suomalaisittain kyytipoikana voi juoda tietenkin maitoa. Vety on laadukas lihapiirakka, jonka täytteenä on joko kinkkua tai kananmunaa. Atomin täytteenä on näitä molempia.

Atomi ja lasi maitoa. Kuva: Julius Koskela

12. Särä on suomalainen ruoka, jolla on tuhatvuotinen historia

ℹ Säräpirtti Kippurasarven kotisivut

Särä on vanhin tunnettu ruokalaji Suomessa, ja sen historia tiedetään ainakin tuhatvuotiseksi. Särä nimi tulee puukaukalosta, jonka päällä lampaanviulut ja perunat kypsytetään. Valmiissa annoksessa lihat makaavat perunapedillä ja ne tarjoillaan rieskan sekä kotikaljan kera. Näyttää aika todella hyvältä, vai mitä?

Kuva: Julius Koskela

13. Suussa sulavaa savulohta Lohelassa

📌 Karjalantie 372, Puntala
ℹ Kotisivut

Saako täältä peräti koko maailman parhainta savulohta? Kannattaa testata itse. Moni hakee Lohelan savukalaa mukaansa pidemmänkin matkan takaa, tai herkuttelee rauhassa paikan päällä. Suloisessa myymälässä on myynnissä paljon muutakin mukavaa, matkaajalle mieluista herkkua ja muistoa.

Kuva: Julius Koskela

14. Korpikeitaalla pääset kalastamaan ja tapaamaan eläimiä

📌  Vesikkolantie 415, Joutseno
ℹ Kotisivut

Korpikeitaalla pääset onkimaan ja savustamaan lohesi itse. Paikka on mitä mainioin valinta mukavaa puuhaa ja elämyksiä kaipaavalle lapsiperheelle. Lohien lisäksi täällä voi tutustua erilaisiin kotieläimiin, jopa alpakkaan ja riikinkukkoon.

Korpikeitaan alpakka. Kuva: Julius Koskela.

15. Pulsan asema on somettajien paratiisi

📌 Pulsan Aseman tie 21, Pulsa
ℹ Kotisivut

Pulsan Asema on vanhaan asemarakennukseen entisöity kahvila, kodin sisustustuskauppa ja aamiasmajoitus. Asema sisutuksineen on todella kuvauksellinen: tällainen paikka ei voi syntyä muuten kuin suuresta intohimosta. Media- ja somehuomio on ansaittu, tämä paikka kannattaa käydä kokemassa itse!

Kuva: Julius Koskela

16. Konditoria Huovila – jos muumimammalla olisi kahvila…

📌 Fredrikinkatu 1, Hamina
ℹ Kotisivut

Haminan kauniissa katukuvassa kannattaa ehdottomasti piipahtaa Konditoria Huovilaan. Värikkäät kakut, yltäkylläinen pullatiski ja vaalean raikas sisustus tuovat mieleen lapsuuden väritetyt muumikirjat. Tämä kahvila on osa Haminan katukuvaa, ja sen toiminta jatkuu nyt jo kolmannessa sukupolvessa. Maista täällä ainakin ihanaa kruunuviineriä!

Kuva: Julius Koskela

17. Tutustu kuuluisaan Ylämaan spektroliittiin Korupirtillä

📌  Kivikyläntie 7, Ylämaa
ℹ Kotisivut

Spektroliitti on tumma, valossa sinertävänä ja kullankeltaisena hohtava korukivi. Korupirtti tarjoiluineen toimii hyvänä tukikohtana kaikille mainareille. Korupirtin vieressä sijaitsee kaivosmuseo, ja myös itse kaivokselle on mahdollista päästä käymään.

Ylämaan spektroliittia. Kuva: Julius Koskela

18. Mustilan Arboretumin satumetsä ja Mustilaviini

📌 Mustilan Puistotie 21, Elimäki
ℹ Kotisivut

Suomalaiset marjat ja hedelmät ovat tunnetusti varsinaista superfoodia, mutta tiesitkö, että niistä valmistetaan jopa viiniä? Mustilan viinipuoti ja ihastuttava puutarhamyymälä löytyvät läheltä Kouvolaa. Viinpuodissa poikkeamisen ohessa voit lähteä kävelylle todelliseen satumetsään, Mustilan Arboretumiin.

Kuva: Milla von Konow

19. Viini Verla

📌 Salonsaarentie 127, Verla
ℹ Kotisivut

Idyllinen Verlan ruukkikylä on Unescon maailmanperintökohde. Vanhan puuhiomon ja pahvitehtaan pittoreskit ruukkirakennukset ovat kuin aikamatka menneeseen, ja miljöö on todella kaunis ja kuvauksellinen. Täällä vieraillessa kannattaa poiketa Viiniverlassa, jonka valikoimaan kuuluu viinien ja kuohuvien lisäksi useita marjalikööreitä ja pöytäviinejä sekä väkeviä alkoholijuomia.

Kuva: Milla von Konow

Tämä artikkeli kuuluu laajempaan Kaakkois-Suomen ruokakohteita esittelevään sarjaan, jonka tavoitteena on nostaa esille hienojen luontokohteiden läheisyydestä löytyviä ruokapalveluita. Juttusarjan avulla jokainen voisi löytää sen juuri itselleen parhaan ratkaisun reissussa ruokailuun, oli se sitten trangialla kokkailu, valmiiseen pöytään istuminen tai mitä tahansa siltä väliltä.

Lue myös juttusarjan aiemmat osat

Kolme maukasta vinkkiä retkeilijälle: nämä herkkuhetket kannattaa Repoveden-reissulla ehdottomasti kokea

Makuja Kymijoen rannoilla: Keisarinmajan Kahvila ja Kymen Paviljonki

Kotkan saariin seilataan tuurilla: Fort Elisabeth eli Varissaari

Ikivanhoja ja vähän uudempia ruokaperinteitä Itä-Suomessa: esittelyssä vety, atomi ja särä

Herkuttele suussa sulavalla savulohella kutostien varrella: näistä taukopaikoista ei kannata ajaa ohi!

Kahvilaelämää kaakossa: kolme kohdehelmeä, joihin kannattaa poiketa kauempaakin

Merellisiä makuja kotkalaisittain

Yhteistyössä Visit Kotka

Reilun meiningin merikaupunki, sitä Kotka totisesti on. Nopealla kyselyllä Kotka tuo mieleen meren, satamat, meripäivät, puistot, Kotkan ruusun, merikeskus Vellamon ja Junnu Vainion. Näihin tunnelmiin sukelsin, kun helteinen heinäkuu vaihtui paahteiseksi elokuuksi. Kun Kotkassa viettää merellistä päivää, kuuluu siihen ehdottomasti mukaan tuore kala.

Sapokassa, Merikeskus Vellamon vieressä, on ravintola, joka perustettiin vuonna 1990 intohimosta kalaan. Ja kuinkas sattuikaan, ravintola Wanhan Fiskarin osoite on Juha Vainion katu 2. Niin kotkalaista, eikä syyttä!

Ravintola Wanha Fiskari

1920-luvulla rakennettu rakennus toimi aikoinaan yleisenä saunana. Junnu Vainion isä oli tehdastyöläisenä ja puheiden mukaan miesten saunassa ahkera löylynlyöjä, ilmeisesti Junnukin on päässyt miesten kanssa saunan lauteille.

Tarinaa saunareissuista vahvistaa ravintolan edestä löytyvä riimikivi.

Voiko sopivampaa nimeä olla kotkalaisella kadulla?

Wanha Fiskari on Kotkan perinteisimpiä kalaravintoloita, jonka toiminta-ajatus oli kirkas perustajapariskunnalle, Riitta ja Matti Hortolle, heti alusta alkaen. Matti hankki aikoinaan perheen elannon pöytään ammattikalastajana, ja Riitalta kalaruokien valmistus sujui luontevasti. Uskomaton, asiaansa vihkiytynyt pariskunta, joka on pyörittänyt ravintolaa jo 44 vuoden ajan! Pakko kurkistaa peremmälle.

Onkohan mallina toiminut vanha kalastaja vai omistaja Matti itse?

Kalaa pitää käsitellä kuin lasta

A la carten ja vaihtuvien teemojen lisäksi Wanha Fiskari tunnetaan erityisesti runsaasta Kalastajan buffetista, joka katetaan arkisin klo 11 alkaen. Pöydän antimet vaihtelevat hiukan vuodenajan tai päivänkin mukaan. Runsaiden ja maukkaiden kasvisten lisäksi tarjolla on aina takuuvarmasti eri tavoin valmistettuja kylmiä kaloja, sillejä, graaveja, lämpimällä puolella maukasta liharuokaa lisukkeineen ja artesaanimakkaroita.

Ja tietysti Fiskarin kuuluisaa kalakeittoa, jonka kyytipojaksiksi täytyy napata Reittisen juureen tehtyä ruisleipää. Silmät kiinni, ja voi kuvitella olevansa saaristossa. Maut ovat kohdallaan.

Alueen kansalliskalaa, hailia eli pieniä silakoita, pöydässä on aina saannin mukaan. Lämpimillä vesillä hailit uivat syvissä vesissä, troolarit lopettavat pyynnin kesäkuussa ja kausi käynnistyy taas syyskuussa. Hyvä syy tulla uudelleen!

Fiskarin mehevyydestään kuuluisa savulohi savustetaan Riitan reseptillä vuodesta toiseen tismalleen samalla tavalla ravintolan takapihan omassa savustimessa. Savustusaika on kahdeksan tuntia, ei enempää eikä vähempää, Riitan sanojen mukaan.

Kalaa kuluu vuosittain tuhansia kiloja, mutta raaka-ainetta kunnioitetaan. Keittiöhenkilökunta perehdytetään ruokafilosofiaan Matin sanoilla:

Kalaa pitää käsitellä kuin pientä lasta, sitä ei paiskota ja se lasketaan hellästi pöydälle.

Erikoisuutena Fiskenit eli kalatapakset

Kalastajan buffetin lisäksi ruokalistalla on kalaherkkuja, joita tekisi mieli tilata samantien: Fiskenit eli alkukala”tapakset”, tiikeriravun pyrstöt, voissa paistetut silakat, kuhaa. Suomukalojen päivittäinen saanti varmistuu aina aamupäivisin. Sitä syödään, mitä on parhaiten tarjolla. Säiden ja vuodenajan mukaan. Suomukalan pyynnissä Riitta luottaa paikalliseen luottokalastajaansa, Antero Haloseen.

Kuha, ahven ja siika ovat yleisimmät Kotkan merialueelta saatavat kalat. Turha edes mainita, että olipa kyseessä liharuoka, kala tai jälkiruoka, raaka-aineet tulevat läheltä ja valmistus tapahtuu omassa keittiössä. Moni resepteistä on omia, vuosien mittaan testattuja tai uusia makuja ideoimalla syntyneitä.

Kalastajan buffetti oli mukava päättää kesäisesti marjaisaan mustikka-mansikkapiirakkaan, kaverina loraus vaniljakastiketta ja Fiskarin Veeran itse tehtyä kirsikkahilloa.

Mustikkaa, mansikkaa ja kirsikkaa – maut kohdallaan!

Miellyttävästi ilmastoidusta ravintolasalista siirryimme helteiselle kadulle. Kuulimme, että kotkalaiseen kulttuuriin kuuluu meneminen saarille. Vaikka Kotka itsessään on saari, ympäristöstä löytyy monia muitakin vierailun arvoisia saaria. Suuntana siis Kotkan saaret, hii-ohoi!

Yhteystiedot:

Ravintola Wanha Fiskari
Juha Vainion katu 2, Kotka

Kotisivut ja tuoreimmat uutiset Facebook-sivuilta.

Kolme maukasta vinkkiä retkeilijälle: nämä herkkuhetket kannattaa Repoveden-reissulla ehdottomasti kokea

Yhteistyössä Visit Kouvola

Kuvat: Tomi Pohja

Hyvä ruoka on onnistuneen retken tärkeimpiä tekijöitä. Niinpä into oli korkea, kun saimme Tomin kanssa aloittaa hieman erilaisten retkien sarjan Repovedelle: tällä kertaa pääosassa eivät olleetkaan Olhavanvuori, Lapinsalmi, Kirnuhuoko tai muut Repoveden luonnonnähtävyydet, vaan se, miltä Repovesi maistuu.

Hyvien ruokapaikkojen löytäminen on tien päällä aina oma haasteensa. Toivomme, että nyt alkava juttusarja tekisi siitä aavistuksen helpompaa: tämä artikkeli kuuluu laajempaan Kaakkois-Suomen ruokakohteita esittelevään sarjaan, jonka tavoitteena on nostaa esille hienojen luontokohteiden läheisyydestä löytyviä ruokapalveluita. Juttusarjan avulla jokainen voisi löytää sen juuri itselleen parhaan ratkaisun reissussa ruokailuun, oli se sitten trangialla kokkailu, valmiiseen pöytään istuminen tai mitä tahansa siltä väliltä.

Nyt itse asiaan: missä Repovedellä kannattaa syödä?

Helsinki oli jäänyt taaksemme jo aamutuimaan, ja matkamme varrella olimme poikenneet upeassa Mustilan arboretumissa sekä Lapinjärven seudulla. Niinpä kello oli jo hyvinkin lounasajassa, kun jalkauduimme Repoveden kansallispuiston pääportille eli kuuluisaan Lapinsalmen sisääntuloon. Ensimmäinen paikka, jonka haluan esitellä, löytyykin heti niiltä sijoilta.

RepoTassu: Helppo poiketa vaikka mennen tullen

RepoTassu on mainio kioski Lapinsalmen sisääntulossa, ja varmasti vähintään näöltä tuttu jokaiselle paikalla käyneelle. Itsekin olin kahvitellut RepoTassussa useaan otteeseen, mutta ruoka oli jäänyt aiemmilla kerroilla kokeilematta.

Listalla oli kolme keittovaihtoehtoa sekä aasialainen pata. Kokeiluun päätyivät kalaseljanka ja savuporojuustokeitto, jotka kumpikin osuivat napakymppiin. Reilu annos keittoa, pari palaa leipää, suolakurkkua ja kannullinen kotikaljaa luonnon lähellä nautittuna ravitsivat  mutkattomasti ruumiin. Sielun ravintoa taas oli luvassa kansallispuistoseikkailun merkeissä.

Ruokailumme aikana paikalla oli tai kävi kaikkiaan parikymmentä retkeilijää lounastamassa. Näppärä sijainti tekee RepoTassusta helpon kohteen poiketa vaikka mennen tullen, ja hintataso on kohtuullinen, kuten kansallispuiston portin ruokapaikassa tulee ollakin. Lounaan ja kahvin lisäksi RepoTassusta löytyy myös muita virvokkeita. Lisäksi jopa kanoottien varaaminen onnistuu kioskin kautta.

Osoite: Riippusillantie 55, Kouvola

Katso RepoTassun Facebook-sivu >>

Luonnossa evästeleville: Repoveden nuotiopaikat

Taukopaikkoja löytyy Repovedeltä koko joukko: muun muassa Olhavalta, Kuutista ja Lapinsalmelta löytyvät komeat tulistelupaikat. Tulistelun suhteen tulee ensimmäiseksi tarkastaa aina voimassa olevat metsäpalovaroitukset. Jos varoitus on voimassa, ei tulen tekeminen ole mahdollista, vaan tilalle pitää keksiä jotain muuta. Toinen tärkeä maastoruokailussa huomioitava asia ovat roskat. Mitä vähemmän niitä syntyy, sen parempi, ja kaikki syntyvät roskat jokainen jaksaa aivan varmasti tuoda myös maastosta pois. Nämä kaksi perusasiaa huomioimalla kaikkien on mukavampaa nauttia luonnosta ja retkiruuasta.

Me herättelimme nälkää kolmen tunnin pienellä patikalla auringon hellimässä kansallispuistossa. Tuulenvire leikkasi helteeltä pahimman terän, ja varjoissa oli suorastaan miellyttävää liikkua. Taipaleen loppupuolella nälkä alkoi taas ilmoitella itsestään, ja Lapinsalmen tulipaikalle päästyämme ryhdyimme oitis ruuan valmistukseen.

Evääksi olin suunnitellut helpon herkkuhodarin, jonka aineksiksi olin varannut juustosämpylöitä, raakamakkaraa, juustoa, paahdettua sipulirouhetta, maustettua majoneesia, sinappia ja ketsuppia.

Ensitöiksemme pilkoimme puut ja pistimme tulet. Sitten siirryimme vaiheeseen kaksi, eli raakamakkaroiden paistamiseen. Jos raakamakkaran konsepti on vieras, niin kyseessä on yksinkertaisesti makkara, jota ei ole esipaistettu valmiiksi, vaan jonka kypsennys tapahtuu kokonaisuudessaan sillä hetkellä, kun se valmistetaan nautittavaksi. Aikaa paistamiseen on siis hyvä varata hiven pidempään kuin perusmakkaralle.

Makkaroiden näyttäessä melkein kypsiltä, laitoimme aukitaitetut sämpylät hetkeksi lämpenemään niiden viereen. Sitten vain hetki odottelua, ja pääsimme kasaamaan hodarit: ensimmäisenä juustosiivu lämmitetyn sämpylän väliin ja makkara heti perään. Yhdessä sämpylän ja makkaran lämpö sulattavat juuston herkullisen pehmeäksi. Sitten, kun tämä hodarin ydin on valmis, viimeistellään se oman maun mukaan mausteilla. Itsessäni se tapahtuu järjestyksessä sinappi, kurkkumajoneesi (joskus käytän myös jalapenomajoneesia), ketsuppi ja viimeiseksi mukavan rapeat sipulirouheet. Majoneesin suhteen kannattaaa muistaa, että se on herkästi pilaantuvaa, joten pidemmillä reissuilla se kannattaa jättää pois.

Ja siinä se! Retkihodari on valmis nautittavaksi. Ruokajuoman voi valita oman maun mukaan. Kylmä maito, raikas lähdevesi, huurteinen olut tai pirskahteleva limu toimivat kaikki. Tällä kertaa juomaksi oli valikoitunut listan toinen, eli raikas lähdevesi. Ruoka oli ilmeisen hyvää ja ruokailijat nälkäisiä, sillä paljoa siinä ei puhuttu, kun hodarit katosivat retkeiljöiden naamariin.

Oli aika siirtyä jälkiruokaan, eli avata pussillinen tuoretta paikallista herkkua: Kouvolan lakritsia.

Kaikkiaan Repovedeltä löytyy 12 tulipaikkaa. Tulenteko muualla kuin näillä virallisilla tulipaikoilla on kielletty, vaikka alueella onkin lukuisia jäänteitä luvattomasta tulenteosta. Viralliset tulipaikat on selkeästi merkitty ja varustettu puuvajalla, ja ne myös löytyvät kartoista. Repoveden viralliset tulipaikat ovat retkeilijöiden käytössä ympäri vuoden ja vuorokauden. Kaikilla tulipaikoilla on järjestetty polttopuuhuolto, mutta ennen kuin tulenteko onnistuu, pääsee harrastamaan pientä liikuntaa puiden sahaamisen ja pilkkomisen kanssa. Saha ja kirves kuuluvat tulipaikkojen varustukseen.  

Eväsrepun voi täyttää pohjoisesta päin tultaessa esimerkiksi Mäntyharjulla, ja etelästä päin tultaessa Kouvolassa.

Orilammen Maja: Maistuva ratkaisu kovaan nälkään

Orilammen Maja on Repoveden alueen legenda, joka on palvellut alueella retkeilleitä ja muutoin vierailleita jo kauan ennen kuin kansallispuisto perustettiin. Orilammen Maja on perheyritys, joka on aina ollut saman perheen hallinnassa. Irja ja Väinö Siikava aloittivat vesibussiristeilyt vuonna 1957, ja sittemmin, Orilammen majan oston kautta, yritys on kasvanut kokonaiseksi lomakyläksi. Vetovastuu on siirtynyt seuraavalle sukupolvelle, joka on tarttunut reippaasti paikan kehittämiseen.

Testiryhmämme jalkautui paikalle illallisaikaan. Helteinen päivä patikointeineen tuntui painona jaloissa, nihkeytenä vaatteissa sekä janossa, joka sai ensimmäisenä tarttumaan vesilasiin. Kolmannen lasin jälkeen olo helpotti. Aivotoimintaa oli palautunut sen verran, että pystyimme syventymään paikan ruokalistaan.

Herkullisista vaihtoehdoista löysin alkuun Emännän ape -nimisen annoksen: grillattua halloumjuustoa, rapeita valkosipulitikkuja, Mustilan hilloa ja mehustettua rucolaa. Tomi otti blinin savulohella. Kohta annokset kannettiin keittiöstä pöytään. Ne todella olivat odotusten mukaiset, elleivät jopa niitä selkeästi runsaammat. Köykäisempi nälkä olisi lähtenyt jo alkuruuilla, varsinkin, kun maku oli molemmissa kohdallaan.

Ruokailun ohessa jutustelimme talonväen kanssa paikan historiasta, nykytilasta ja kävijöistä. He kertoivat, että monet Repovedellä retkeilevät käyvät pitkän retkipäivän päätteeksi syömässä Orilammella, eikä tätä kyllä tarvinnut alkupalojen jälkeen ihmetellä: kyllä niiden takia mielellään teki Lapinsalmelta pienen koukkauksen. Kuulimme myös, että Lapinsalmen riippusillan turma on näkynyt kävijämäärissä.

Pääruuaksi sitten Tomi tilasi klassikon, talon hampurilaisen. Oma valintani oli Nanan leipä, joka listan mukaan sisälsi Orilammen omassa uunissa paistettua maalaisleipää, ylikypsää, revittyä naudanrintaa, rapsakoita ruissipsejä ja aurajuustoa, hillottua punasipulia, talon bearnaisekastiketta ja maustekurkkuja. Jo listaa lukiessani arvelin, että annoskoko olisi reipas.

Nanan leipä

Talon hampurilainen

Odotellessa kertasimme Repovesi-tarinoita ja katselimme ulkona välkehtivää vedenpintaa, tuulessa keinuvia auringonkukkia ja ihmisiä, jotka yrittivät ottaa niistä kuvaa. Kotvan päästä saimme ruokapainotteisen retkemme viimeiset annokset eteemme. Arveluni piti tismalleen kutinsa: annos ei jättäisi ainakaan nälkäiseksi, varsinkaan, kun ensimmäinen suupala jo kertoi, että vatsalaukku ja makuhermot olisivat pian keskenään eri mieltä. Jotakuinkin samoilla sanoilla saattoi luonnehtia myös hampurilaista.

Jos alkuun ajatus oli sumea janosta, niin lopussa sama tila johtui hyvin sammutetusta nälästä. Istuimme nauttimassa rennosta tunnelmasta tovin, kiitimme, ja sitten olikin aika lähteä paluumatkalle kohti kotia.

Osoite: Voikoskentie 138

Katso Orilammen Majan kotisivut >>

Testaamiemme vaihtoehtojen lisäksi kannattaa vielä kysellä vaihtoehtoja maastossa tapahtuvaan ruokailuun ainakin Repovesikeskukselta ja KymiSunilta, jotka järjestävät myös retkiä puistoon. Seudulla on myös muita hyviä vaihtoehtoja herkkusuille. Poiketa kannattaa ainakin Kahvila Kaakkurissa, jossa makeannälkä talttuu vaikkapa jäätelöllä tai muhevilla korvapuusteilla. Kaakkuri löytyy Vuohijärven luonto- ja kulttuuritalolta.

Lue lisää: Retkipaikan vinkit Repoveden kansallispuistoon >>

Juttu julkaistu aiemmin Retkipaikka.fi-sivustolla.

Kotkan saariin seilataan tuurilla

Yhteistyössä Visit Kotka-Hamina ja Visit Kouvola, juttu kuuluu Kaakkois-Suomen ruokakohteita esittelevään sarjaan.

Harva miettii Kotkan kaupungin keskustassa, että tässä ollaan nyt saarella. Kaupungin historia alkaa jo varhain keskiajalta, mutta 1790-luvulla Venäjän valtio lunasti Kotkansaaren alueen Ruotsinsalmen merilinnoituksia varten. Kun historiaa tarkemmin tutkii, päästään kiinnostaviin hetkiin ja Krimin sodan (Oolannin sodan) taisteluihin vuonna 1855.

Kuulin, että vaikka Kotkan kaupunki itsessään on saari, kotkalaisilla on vahva perinne mennä saareen. Kotkalaiset ovat merimiehiä ja -naisia, ja saaret ja saaristolaisuus asunee kai kotkalaisissa vahvasti. Siksi mekin lähdimme  saareen ja tutustumaan saaristolaismakuihin. Valinta ei ollut mikä tahansa saari, vaan vanha merilinnoitus Fort Elisabeth, tutummin kuitenkin Varissaari.

Kotkassa saariin mennään tuurilla (tur-vuoro)ellei omista omaa venettä.

Ravintola Vaakku & Varissaari

Varissaari on suosittu retki- ja ulkoilukohde. Yhteysalus Klippan liikennöi kesä-elokuussa saareen Sapokasta, Kotkan kantasatamasta, tunnin välein, ruuhka-aikoina non-stoppina. Viimeisin vuoro lähtee saaresta klo 21.40, mutta tapahtumailtoina Klippan ajaa yöhön asti. Kippari Petri vakuutti, että kaikki vieraat ajetaan saaresta pois.

Saarella ei nimittäin saa yöpyä. Saareen pääsee myös omalla veneellä, rantautumista varten saarella on kolme laituria. Jääaikaan saarelle pääsee Mansikkalahden uimarannalta lähtevää jäätietä pitkin. Reitti aurataan niin leveäksi, että sitä on helppo kulkea vaikka lastenrattailla tai pyörätuolilla. Mutta nyt on kesä ja meri auki!

Historian merkkejä vuodesta 1788

Varissaaressa on merkkejä jo Kustaan sodan ajoilta eli vuodesta 1788. Tämä vuosiluku on hakattu saaren kallioon, monen muun merkin lisäksi. Varissaaren linnoitus valmistui 1796 ja se kuului osana Ruotsinsalmen merilinnoitukseen. Se kantaa nimeä Fort Elisabeth Venäjän keisarinna Elisabeth Petrovnan mukaan. Linnoitus tuhoutui Krimin sodassa, mutta muistoja ja maamerkkejä historiasta saarella on paljon, muun muassa Ruotsinsalmen meritaisteluissa uponneen fregatin St. Nikolain hylystä nostetut laivanosat ja tykit. Saari on oikea pienten seikkailijoiden (ja isompienkin) unelma; tykkejä, merilinnoituksen raunioita ja merkkejä kalliossa.

Saarella riittää monenlaista tutkittavaa.

Kalliohakkauksia saaren kallioihin on tehty 1900-luvulle asti, tuoreimmat ovat 1960-luvulta. Saaren koillispäähän, muurien suojiin rakennettiin ravintola jo 1960-luvulla. Siinä se on edelleen samalla paikalla. Ja koska Varissaari on kotkalaisille aina ollut Vaakku, myös kesällä 2015 uudelleen avattu ravintola tunnetaan nimellä Ravintola Vaakku.

Ravintola ympäröi Rento-baaria vai miten se meni? Rentoa menoa kuitenkin. Vaakun mottona onkin Fun Dining!

Sisätiloista on hulppeat näkymät merelle. Sisä- ja ulkotilat limittyvät hauskasti yhteen. Lämpimänä iltana on kiva syödä terassilla, mutta oma tunnelmansa on viihtyisissä sisätiloissakin.

Lautasella päivän kalasaalis

Kun meren äärellä ollaan, kala ei voi tulla muualta kuin paikallisilta kalastajilta. Vaakussakin päivän annokset vaihtelevat sen mukaan, mitä kalastajilta saadaan. Aina kuitenkin tuoretta ja maistuvaa.

Tänään keittiössä hääri Mervi, joka nasevalla myyntipuheellaan vakuutti meidät päivän kala-annoksista; savulohisalaattia ja kuhaa. Kyytipojaksi virolahtelaisen panimo Takatalo & Tompurin kylmäsavu- ja ruisolutta. Kylmäsavu palkittiin Suomen parhaana vaaleana lagerina vuonna 2017, eikä syyttä.

Savulohisalaatti oli todella tuhti annos, jossa kahden mehevän lohen kaverina oli rapsakkaa salaattia, parsaa, mansikoita, mustikoita, marinoitua punasipulia ja talon leipää. Ruisoluen kanssa bueno.

Päivän kuha tarjoiltiin uusien perunoiden, tillivoin ja kasvisten kera. Ja huuhdeltiin alas kylmäsavuoluen kanssa.

Vaikka vatsa oli täynnä, viisas ruokailija jättää aina pienen tilan jälkiruoalle. Tänään keittiö sai ylipuhuttua maistelemaan kevyen marjaisaa mascarpone-herkkua, tiramisua Vaakun tapaan suloisesti hillopurkissa.

Saunaan ennen kotiinlähtöä?

Vaakun rannassa kelluu kutsuvasti puulämmitteinen saunalautta Kiulu, jota voi vuokrata vaikka tunniksi kerrallaan. Saunassa on tilaa 12 henkilölle. Jos omat eväät eivät tulleet mukaan, Vaakusta saa mukaansa sopivat saunaeväät. Kiulu on varustettu moottorilla eli sillä pääsee myös kuljettajan vuokraamalla ajelemaan hiukan rantaa pidemmällekin.

Varissaaren ravintolaa pyörittää yrittäjäpariskunta Niina Utter ja Niko Löyttynen. Energisillä yrittäjillä on Kotkassa myös yli 100-vuotias perinteikäs Kotkan Klubi, jonka he laittoivat perinteitä kunnioittaen uuteen loistoon 2017. Vielä yksi hyvä syy tulla uudelleen Kotkaan, makujen kaupunkiin.

Aurinko laski jo, mutta tuurilla pääsimme takaisin Kotkan satamaan.

Yhteystiedot:

Ravintola Vaakku
Varissaari
Verkkosivut ja tuoreimmat uutiset Facebook-sivulta.

Kurkkaa tunnelmia Varissaaresta ja Ravintola Vaakusta:

Muita mukavia kohteita lähialueella:

Matkailijoille Kotka tarjoaa useita kiinnostavia saarikohteita. Vanhat puolustusvoimien saaret Kirkonmaa ja Rankki ovat hiljattain avautuneet matkailukäyttöön, Lehmä-saari on mukava kesäpaikka, mutta sieltä puuttuvat ravintolapalvelut. Oiva piknik-kohde kuitenkin. Kaunissaari on kauimpana ja sinne olimme suunnitelleet menevämme. Huonoksi onneksi (vai huonoa tuuria?) toinen saaren yhteysaluksista oli joutunut korjattavaksi  ja matka siirtyi tulevaisuuteen.

Kaunissaaria Suomessa on useita, mutta kuulemma Itäisen Suomenlahden Kaunissaari on se alkuperäinen. Saarta kehutaan varsinaiseksi kesäparatiisiksi, ja saaren lohikeitto on vertaansa vailla. Saarella on myös kiva pieni saaristolaismuseo, taidegalleria, kauppa, kahvila ja Kaunissaaren maja, jonka loikeittoa jäimme nyt ilman.

Saareen kulkee kaksi yhteysalusta Kotkan satamasta, M/S Otava ja M/S Tekla. Itse saari sijaitsee Pyhtää puolella ja merimatka Kotkasta Kaunissaareen kestää noin 1,5 tuntia.

Kotkan kierroksen yöpymispaikaksi valitsimme kesäisen teeman mukaan leirintäalueen. Eikä minkä tahansa, vaan ehkä yhden Suomen parhaimmista.

Santalahti Resort, 5-tähden lomakeskus meren rannalla, vain 5 kilometrin päässä Kotkan keskustasta. Santalahden ympäristössä on kaksi mukavaa, 2,5 kilometrin mittaista luontopolkua. Toinen on metsäinen polku, toinen polku kiertelee kallioisella rannalla, josta on upeat merimaisemat Suomenlahden saaristoon. Kiersimme tuon “Sea view track” -nimellä kulkevan polun. Yksi kauneimmista reiteistä, suosittelen!

Elämyksiä alueen luonnossa haluavan kannattaa tutustua Vimpasaaren tarjontaan. Energiatuotannoltaan omavaraisessa saaressa järjestetään toimintaa ja elämyksiä, jotka voivat suuntautua niin saaristoon kuin mantereelle.

Makuja Kymijoen rannalla

Yhteistyössä Visit Kotka-Hamina ja Visit Kouvola, juttu kuuluu Kaakkois-Suomen ruokakohteita esittelevään sarjaan

Kymijoki on yksi vesistöalueelta suurimpia jokia Suomessa. Päijänteen kaakkoiskulmasta alkava joki laskee Suomenlahteen Kotkan ja Pyhtään alueeilla. Pituutta Kymijoella on haarasta riippuen lähes 200 kilometriä. Reitin varrelle mahtuu monta kiinnostavaa kohdetta. Lähdin tutkimaan Kymijoen vartta ruokamatkailun näkökulmasta.

Kymijokea kutsutaan Suomen eteläisimmäksi lohijoeksi. Sitä se on ollut 1800-luvulta asti. Tosin välillä lohet katosivat patoamisen ja teollisuuden alta. Mutta pitkäjänteinen elvytystyö ja istutukset ovat tuoneet lohet takaisin jokeen. Joki ja sen varma kalansaalis houkutti aikoinaan myös Venäjän keisaria. Vuonna 1889 Venäjän keisari Aleksanteri III rakennutti Langinkosken kauniisiin maisemiin kalastusmajan, tai pikemminkin tyylikkään huvilan, jossa keisarillinen perhe seurueineen vietti huolettomia kesäpäiviä.

Langinkoski rakennuksineen on osa Kotkan vuonna 2014 perustettua kansallista kaupunkipuistoa sekä Kymijoen laakson valtakunnallisesti arvokasta maisema- ja luonnonsuojelualuetta. Luonnonsuojelualueen hoidosta vastaa Metsähallitus, keisarillisen kalastusmajan toiminta siirtyi keväällä 2018 Museovirastolle, tämä vinkkinä kaikille museokorttilaisille.

Itse Keisarillinen kalastusmaja ja sen ympäristö on ehdottomasti päiväretken arvoinen. Meidät houkutti paikalle tutustuminen alueen idyllisiiin kahviloihin, mutta opastettu kierros historiallisessa kohteessa antoi paljon. Langinkosken opas kertoili niin elävästi tsaarin perheen elämästä, että melkein pystyi näkemään Aleksanterin seurueineen viettämässä iltaa “kalamajansa” pöydän ääressä. Suosittelen opastettu kierrosta lämpimästi.

Alueella on paljon nähtävää ja hyvät opasteet.

Alueella on paljon kiinnostavaa nähtävää, hyvät opasteet ja hyvin hoidetut reitit leppoisaa ulkoilua varten. Runsas kilometri alueen ulkoilupoluista ja puulajipolun reitistä soveltuu liikuntaesteisille. Myös keisarillinen kalastusmaja on esteetön kohde.

Langinkosken kaksi idyllistä kahvilaa

Keisarinmajan kahvila

Ensimmäisenä alueelle tulija kohtaa Keisarinmajan kahvilan, sen josta saa kuulemma maailman parhaat vohvelit. Kahvila on rauhaisasti kallion kainalossa, mäntymetsän siimeksessä heti alueen parkkipaikan läheisyydessä. Täällä on pyöritetty kahvilatoimintaa jo vuodesta 1926.Idyllinen keltainen rakennus houkuttaa astelemaan lähemmäs.

Yrittäjä Tanja Aaltonen ottaa meidät iloisesti vastaan. Tanja on vastannut Keisarinmajan kahvilan toiminnasta jo neljättä kesää. Keväällä 2018 myös joen varrella olevan kahvilan vetovastuu siirtyi Tanjalle. Molemmilla kahviloilla on oma identiteettinsä ja sopivasti erilaiset valikoimat. Päiväretken aikana voi vallan mainiosti nauttia molempien kahviloiden tunnelmasta ja tarjonnasta. Kesäkahvilana toimiva Keisarinmajan kahvila tunnetaan erityisesti hyvistä leipomotuotteista, makeista sekä suolaisista. Myynnissä on myös kahvilan tyyliin ja henkeen sopivia lahjatavaroita ja käyttöesineitä, joita Tanja sinne huolella valitsee.

Keisarinmajan tunnelmallinen kahvila on monen kotkalaisen suosikki kesäkahvila.

Ja se kuuluisa pannukakku. Ensin se oli kaupungin parasta, sitten Suomen ja nyt jo maailman parasta. Näin Tanja meille ainakin kertoi ja pakkohan se on uskoa. Mutta maistaa pitää kuitenkin.

Resepti on “tarkoin varjeltu salaisuus”, mutta raaka-aineet Tanja suostui paljastamaan; maitoa, vehnäjauhoja, kananmunia, leivinjauhetta, vanilliinisokeria ja kasvismargariinia. Hmm, missä se reseptin salaisuus piilee?  Kuulemma aineiden mittasuhteissa ja sekoittamisjärjestyksessä. Niin tai näin, pannukakku on taivaallisen hyvää, rapsakka kuori pinnalla ja ihanan mehevää. Olkoon maailman parasta, en väitä vastaan.

Jo Muumipappa tunnisti pannukakun terveysvaikutukset. Hillokuppi kannattaa tyhjentää viimeiseen pisaraan ja nauttia rapsakan pannukakun kaverina.

Keisarinmajan kahvila on tunnelmallinen ja täynnä mukavaa katseltavaa, maisteltavaa ja tutkittavaa. Hyvänmielen kahvilaksi majan tekee Tanjan iloinen persoona.

Koiraystävänä kiinnitin heti huomiota oven vieressä sijaitsevaan raksukippoon. Nelijalkaiset ystävät ovat tervetulleita ja heidät myös huomioidaan raikkaalla vedellä ja maistuvilla raksuilla, joita voi kupista poimia. Monen kotkalaisen koiranomistajan ulkoilureitti kulkee kesäisin kahvilan kautta. Kahvila on avoinna joka päivä klo 10.00 – 18.00 vapusta pitkälle syksyyn.

Raikkaan veden lisäksi tarjolla on pientä purtavaa, nelijalkaisille vieraille.

Tällainen palvelu tuo hymyn huulille.

Pannarin jälkeen laskeuduin alas Langinkosken rantamaisemiin, tutustumaan joen rannalla olevaan museokahvilaan.

Idyllinen kahvila keltaisessa talossa

Keltainen kahvila Langinkosken rannalla toimi aikoinaan keisarillisen kalastusmajan vahtimestarin ja hänen perheensä asuntona. Kahvilaksi rakennus muutettiin vuonna 2014.

Kahvilan terassilta on kauniit näkymät alas Langinkoskelle.

Kahvilassa on monta viihtyisää soppea, jonne voi istahtaa nauttimaan maisemista ja kahvilan antimista. Keisarillisen majan kahvilasta poiketen tarjolla on päivittäin myös lounasta.

Sisältä tunnelmallinen kahvila on kuin pieni aikaloikka. Ikkunoista on kauniit maisemat joelle. Kahvila pitää ovensa auki jouluun saakka eli voin vain kuvitella miten istun kahvilan lämmössä kirpeän syksyisen reippailun jälkeen tai maistelemassa glögiä kuin lumihiutaleet hiljalleen leijailevat ulkona. Melkoista tunnelmointia kun lämpötila ulkona lähenteli 30 lämpöastetta. Siksi tänään maistuikin kylmä limu ja kesäinen mansikkaleivos. Aika ruhtinaallista!

 Yhteystiedot:

Keisarinmajantie 118, Kotka

Kesäkahvila Keisarinmaja on avoinna niin kauan kuin säät sallivat ja kesävesi toimii. Ajankohtaiset uutiset löytyvät Facebook-sivulta

Keltaisen kahvilan sivut päivittyvät, kahvila avoinna päivittäin jouluun asti klo 10.00 alkaen tai sopimuksen mukaan.

 

Kun Kymijokea lähtee matkaamaan ylöspäin, (suosittelen autoa, matkaan kuluu vajaa tunti) päätyy täysin erilaiseen maisemaan. Vilkkaan kuutostien varrella on monelle tuttu taukopaikka Kymen Paviljonki. Kuutostietä matkatessa ei aina tule ajatelleeksi, että taukopaikan takana virtaa vuolas Kymijoki.

Kymen Paviljonki

Itselleni Kymen Paviljonki on tuttu lukuisista pysähdyksistä. Niihin on monta syytä; kätevä sijainti mökkimatkan reitillä, tilava paikoitusalue, hyvä lounas ja siistit wc-tilat. Viimeisin on yksi tärkeä tekijä taukopaikkaa valitessa.

Kun on liikkeellä pienten lasten kanssa, Kymen Paviljongin iso takapiha on ollut monen automatkan pelastus. Raittiissa ulkoilmassa odottelu sujuu joutuisammin kun välillä voi piipahtaa tervehtimässä pihapiirin kanoja ja vuohia.

Monelle pienelle matkaajalle Vuokko, Lumi, Esteri ja monet muut ovat vuosien varrella tulleet tutuiksi.

Puiden lomasta pilkottelee Kymijoki. Laskeutuminen noin 150 porrasta alas joen varteen tekee hyvää automatkan puuduttamille jaloille. Nouseminen takaisin herättelee taas mukavasti ruokahalua.

Paviljongin takaterassilla on yksi suosikeistani. Yrttipuutarha, josta ruokailija saa käydä nappaamassa tuoreet basilikat tai korianterit annoksensa päälle. Paikan perustaja ja pitkäaikainen yrittäjä Matti Leskinen kertoi, että yrttitarhan suunnittelija on Kotkan kaupungin puutarhuri Heikki Laaksonen. Kaikki, jotka ovat käyneet Kotkassa, tietävät, että siinä vasta on puutarhojen ja puistojen kaupunki. Heikki on kehittänyt muun muassa Kotkaan yrttipuiston näkövammaisille. Puisto on ollut innoittajana Kymen Paviljongin yrttitarhan suunnittelussa.

Yrttejä saa käydä tuoksuttamassa, niitä saa maistaa tai napsaista oksan oman ateriansa mausteeksi ja koristukseksi. Yrttitarha on ollut Paviljongin takapihan sydän jo viiden vuoden ajan. Yrttien hoidosta vastaa eläkkeellä oleva rouva.

Video yrttitarhasta tähän.

Lounaaksi päätin nauttia Kymen Paviljongin suositun lammasburgerin. Muutaman oksan kävin poimimassa yrttitarhan mäkimeiramipenkistä.   Kymen Paviljonki panostaa lähituottajien raaka-aineisiin. Leivät ja leivonnaiset leivotaan itse. Ja sen kyllä maistaa.

Herkkuja Kymenlaaksosta on pieni lähiruoan myyntipiste, josta aina löytää jotain maistuvaa lähellä tuotettuja elintarvikkeita; jauhoja, leivonnaisia, leipää, pienpanimoiden olutta, liha- ja makkaratuotteita, mehuja, hilloja ja makeisia. Monenlaista herkkua. Viereinen Pentikin myymälä tuo mukavan lisän Kymenpaviljongin tarjontaan. Monet mökkituliaiset on hoidettu juuri täällä. Ilman sen suurempaa stressiä.

Yhteystiedot:

Kymen Paviljonki
Helsingintie 408
45740 Kuusankoski
Puh. 020 786 1220
kymenpaviljonki(at)kymenpaviljonki.fi

Verkkosivut

Jos matkaa jatkaa edelleen ylävirtaan, tulee seuraavaksi vastaan taas jotain aivan erilaista. Tuoreempaa, mutta olennaisesti joen tarinaan liittyvää historiaa. Virtakiven Sauna rakennettiin Kymiyhtiön henkilöstölle vuonna 1925. Virtakiven saunarakennuksessa toimi siitä alkaen Voikkaan paperitehtaalaisten työsuhdesauna, kunnes tehtaan tarina päättyi. Sauna sai onneksi uuden elämän. Idyllisessä maisemassa sijaitsevassa saunarakennuksessa toimii nykyisin myös kesäkahvila, tilausravintola ja kahvipaahtimo.

Saisiko olla Saimaan kalaa thaimaalaisella kierteellä?

Työmatka vei kohti Linnansaaren kansallispuistoa ja Saimaan upeita vesistöjä. Linnansaaren kansallispuiston portiksi voisi nimittää Savonlinnaan kuuluvaa Oravin kylää. Paikka on mitä mainioin tukikohta, oli sitten liikkeellä omalla veneellä, kajakilla tai Oravin – Linnansaaren kansallispuiston – Järvisydämen väliä kulkevilla taksiveneillä.

Oravin kylä maisemia, vastarannalla SaimaaHoliday Oravi ja Oravin kyläkauppa.

Oravin kylän jakaa järven lahti. Toisella puolella jokea kylpi ilta-auringon valossa Thai-ravintola

Thai-ravintolan terassille paistaa koko päivän.

Vanha makasiini on tarjonnut suojan Thai-PopUp -ravintolalle jo kolmena perättäisenä kesänä. Omistajien mukaan ensimmäinen kesä meni harjoitellessa, toinen kesä sateen kanssa tuskaillessa ja tämä kuluva aurinkoinen kesä 2018 on pistänyt hien pintaan kokille ja henkilökunnalle.

Asiakaspalautteet ovat olleet mainioita jo ensimmäisestä kesästä lähtien. Näin vakuuttivat myös terassilla iltaa viettäneet paikalliset.

Vanhan makasiinin terassi kylpee auringossa pitkälle iltaan.

Ensimmäisenä on jano, ja sen jälkeen nälkä. Lista näyttää mukavalta, järvikalan lisäksi vaihtoehdot löytyvät kasvis- ja lihansyöjille. Pullo kylmää thaimaalaista olutta ja listaa tutkimaan. Muitakin juomavaihtoehtoja löytyy kiitettävän runsaasti. Tälläkään terassilla ei jano yllätä.

Lämpötilan ja juomavalikoiman siivittämänä olo on kuin Thaimaassa konsanaa.

Listalta löytyy monenlaista; vihreää ja punaista currya possun, kalan tai kanan kera, klassista thaikeittoa Tom Yamia, paistettuja kasviksia, pikkunälkään kanansiipiä, kevätkääryleitä ja kalalautanen. Päädyin siihen.

Kalalautanen oli tarkoitettu pieneen nälkään, mutta täytti yllin kyllin.

Tutut Saimaan frittimuikut saivat kaverikseen thaimaalaisittain maustetun haukipihvin ja iloisen yllätyksen; kuhan eviä. Hurjan näköisiä, mutta hyvän makuisia. Niitä osia kalasta, joihin harvemmin törmää ruokalistalla. Soisi kyllä törmäävän. Sen verran olivat maukkaita ja jopa ruokaisia.

Muikkuja, haukea ja kuhaa thaimaalaisella twistillä.

Naapuripöydän kevätkääryleet kanansiipien kera näyttivät myös maukkailta. Ja kuulemma olivatkin.

Kevätkääryle toimii myös heinäkuun helteellä.

Tämän savolais-thaimaalaisen helmen taustalla on Oraviin asettunut pariskunta Miki ja Joonas. Miki on intohimoinen ruoanlaittaja, joka yhdistää perinteiset thaimaalaiset maut lähialueen raaka-aineisiin. Erityisesti paikalliseen kalaan, jota saadaan päivittäin suoraan kalastajilta. Kalan evät ovat Mikin erikoisuus. Jos tänne tulee, suosittelen kokeilemaan!

Miki ja Joonas tiskin takana.

Vanha makasiini palvelee vain kesäkaudella. Täällä pelataan biljardia, kuunnellaan bändejä, tanssitaan (?) varmaankin ja katseltiin ahkerasti MM-futista. Sopiva sekoitus kyläläisten olohuonetta ja matkailijoiden piipahduspaikkaa.

Vanha makasiini on värikäs sekoitus Suomi-tunnelmaa ja thaimaalaista eloa.

Helteisen päivän päätteeksi Mikiltä irtosi vielä hymy, vaikka lämpötila sisätiloissa ja uunin vieressä huiteli varmaan 38 astetta.

Oravissa oma laki T-paitoja myynnissä Oravissa:)

Kesämeininkiä parhaimmillaan järven rannalla. Suomi on täynnä näitä upeita pieniä ja persoonallisia paikkoja. Onneksi poikkesin Oraviin!

Ravintola on vanhassa makasiinissa.

Thai Makasiiniravintola Oravi

Avoinna kesäkaudella

Oravintie 30, 58130 Savonlinna

Aukioloajat ja tapahtumat löytyvät parhaiten Facebook-sivuilta

 

Tallenna

Tallenna

Törmälä tarjoaa palveluja Etelä-Konneveden kansallispuiston kainalossa

Rautalammin kirkonkylältä Konneveden suuntaan ajettaessa tulevat ensin vastaan Etelä-Konneveden kansallispuiston opaskyltit ja heti niiden jälkeen opasteet Törmälän loma- ja kurssikeskukseen. Kyltit ohjaavat Konnekoskentielle, jota pitkin rullaillaan ensin asfaltilla, mutta Konnekosken kuohujen jälkeen päästään hiekkatielle ja todelliseen maalaistunnelmaan. Ollaan Pohjois-Savon ja Keski-Suomen maakuntarajan tuntumassa, keskellä kauneinta Järvi-Suomea. Ruokaretki sai kutsun paikalliselta Ruokaelämyksiä-hankkeelta tulla tutustumaan kansallispuiston porttina toimivan Törmälän loma- ja kurssikeskuksen palveluihin. 

Törmälän idyllinen pihapiiri toivottaa kulkija tervetulleeksi.

Törmälän idylliseen pihapiiriin on Rautalammin kirkonkylältä matkaa noin 10 kilometriä, ja aivan pihan tuntumasta kääntyy tie Etelä-Konneveden kansallispuiston patikointireiteille. Törmälällä on takanaan pitkä historia aina 1700-luvulle asti, sillä se toimi aikanaan Rautalammin emäpitäjän kappalaisen kotina 250 vuoden ajan. Sittemmin Törmälästä tuli suosittu rippileirien pitopaikka ja edelleen rippileiriläisiä saapuu kesällä eri puolilta Suomea nauttimaan leirielämästä perinteisessä pihapiirissä. Törmälä siirtyi yksityisomistukseen vuonna 2014, kun rautalampilainen pariskunta Matti Varis ja Sari Hintikka-Varis ottivat paikan luotsattavakseen. Etelä-Konneveden kansallispuiston myötä Törmälän asiakaskunta on laajentunut ja palvelut monipuolistuneet. Nyt kuka tahansa ohikulkija voi piipahtaa kesällä Törmälään lounaalle, kahville tai jäätelölle, ja erilaisia ohjelmapalveluja on kehitetty yhteistyössä paikallisten yrittäjien kanssa.

Törmälän väentuvan vanhat hirret henkivät entisaikojen tunnelmaa.

Törmälän pihapiiriin saapuessaan vierailija voi luulla päässeensä maanpäälliseen paratiisiin, sillä vanhat rakennukset sulautuvat ympäröivään maisemaan luoden rauhoittavan ja idyllisen tunnelman. Törmälä sijaitsee Hankaveden rannalla, ja vesistöä pitkin soudettiin aikanaan kirkkoveneellä emäpitäjän kirkkoon Rautalammille. Törmälän väentuvassa vierailija aistii vuosisatojen takaisen historian. Tässä tuvassa on aikanaan ruokittu pappilan piiat ja rengit, kun herrojen herkut tarjoiltiin päärakennuksessa, joka sittemmin tuhoutui tulipalossa. Nyt väentupa toimii Törmälän sydämenä, jossa emännät ahertavat keittiössä ruoan ja leipomusten parissa. Väentuvan lisäksi pihapiirissä huomio kiinnittyy vanhaan kivinavettaan, jonka massiiviset seinät pitävät kesän kuumuuden tehokkaasti loitolla. Navetta muutettiin kirkoksi siinä vaiheessa, kun rippileiritoiminta Törmälässä alkoi. Navettarakennus on melkoinen monitoimitila, sillä siellä on kirkon ja kokoustilojen lisäksi kesäkahvila, josta voi ostaa jäätelöä ja pientä suolaista tai makeaa purtavaa.

Törmälän kivinavetan paksut seinät kätkevät sisäänsä kirkon ja kokoustilan.

Kivinavetan päädyssä on kesäkahvila, joka tarjoaa ohikulkijoille jäätelöä sekä suolaista ja makeaa purtavaa.

Törmälän keittiössä valmistetaan konstailematonta kotiruokaa, joka tehdään itse alusta asti. Ruoka maistuu niin rippikoululaisille kuin perheille ja muille ohikulkijoille. Törmälässä käytetään mahdollisuuksien mukaan oman alueen raaka-aineita, kuten lähivesien kalaa sekä metsämarjoja ja sieniä. Mustaherukat asiakas voi vaikka itse käydä poimimassa, sillä pensasrivistö komeilee aivan väentuvan takana. Keittiön aamu alkaa sämpylätaikinan vaivaamisesta, sillä rippileirien aamu- ja iltapalalle leivotaan aina tuoreet sämpylät. Ja sitten sitä pullaa! Sitä keittiön väki saa vääntää koko kesän, sillä itseleivottu pulla viedään käsistä niin rippileireillä kuin kesäkahvilassa.

Törmälän lounaspöydässä tarjotaan konstailematonta kotiruokaa.

 

Törmälässä käytetään paljon mustaherukkaa, joka kasvaa aivan väentuvan takana.

Kiireisimmän kesäsesongin ulkopuolella Törmälän keittiössä valmistetaan ruokaa erilaisille tilausryhmille, kuten yritysten ja yhdistysten kokousporukoille ja perhejuhliin. Tarvittaessa ruoka voidaan tarjota myös maastossa, esimerkiksi Vuori-Kalajan laavulla, jossa sopii ruokailemaan isompikin porukka. Tikkupullat, nuotioletut ja muikkukukkoset ovat vaihtoehtoja nuotiotarjoiluille.

 

TÖRMÄLÄN LOMA- JA KURSSIKESKUS OY

Konnekoskentie 552

77700 Rautalampi

P.  040 558 2439

info@tormala.fi

tormala.fi

Facebook.com/TormalaRautalampi

Instagram: #tormala_rautalampi

 

 

 

 

 

 

Konneveden Mierontielle on hyvä päätyä!

Hotelli-ravintola Mierontie on Konneveden maamerkki, joka on toiminut samalla paikalla jo 1960-luvulta lähtien. Mierontiellä on siis palveltu ohikulkevia matkailijoita sekä ruokittu ja viihdytetty paikallisia asukkaita jo useamman vuosikymmenen ajan. Paikallisten asukkaiden mukaan Mierontieltä on aina lähdetty liikkeelle ja sinne lopulta päädytään – ennemmin tai myöhemmin.

Ohikulkija tunnistaa Mierontien tästä kyltistä!

Mierontie kutsui Ruokaretken tutustumaan toimintaansa paikallisen Ruokaelämyksiä-hankkeen kautta. Tämä nostalginen paikka sai helmikuussa 2017 uudet yrittäjät, kun Konnevedelle joitakin vuosia sitten paluumuuttanut pariskunta Mari Olkola ja Kari Leppänen ostivat Mierontien yhdessä Eini Sivulan kanssa. Ensimmäisen toimintavuoden aikana ravintola ja kahvila ovat kokeneet melkoisen muodonmuutoksen. Myös hotellia on remontoitu vuosien varrella ja asiakkaat kertovat yleensä nukkuneensa erittäin hyvin. Mierontien yrittäjillä päät pursuavat uusia ideoita toiminnan kehittämiseksi. Lähistöllä sijaitseva Etelä-Konneveden kansallispuisto houkuttelee seutukunnalle päiväkävijöitä ja tavoitteena on jatkossa saada vierailijat viipymään alueella entistä pidempään.

Hotelli-ravintola Mierontie on palvelujen keskittymä. Yrittäjä Mari Olkola esittelee asiamiespostin palveluja.

Mierontien tiloissa tapahtuu monenlaista, sillä ravintolan ja hotellin lisäksi yrittäjät pyörittävät asiamiespostin palveluja sekä kahviota. Entiseen Esson baariin tullaan aamu- ja iltapäiväkahville, ravintolan puolelle saavutaan päivällä lounaalle ja illalla ravintolassa on mahdollista nauttia vielä a la carte -listan annoksia baarin juomien kera. Viikonloppuisin Mierontiellä nautitaan elävästä musiikista karaoken tai vierailevan esiintyjän tahdittamana.

Mierontiellä tarjotaan syötävää aina aamukuudesta iltamyöhään.

Mierontien ravintolasalissa on tilaa ja tunnelmaa.

Mierontien keittiössä arvostetaan kotimaisia ja lähialueen laadukkaita raaka-aineita: puhtaiden lähivesien kalaa, lähilihaa, viljatuotteita sekä metsien marjoja ja sieniä. Konnevesi onkin melkoinen lähiruoan aarreaitta, sillä harvassa kunnassa on sekä oma mylly, paikallisia lihan suoramyyjiä että ammattikalastajia. Mierontien a la carte -listalle on koottu herkkuja upeista paikallisista raaka-aineista. Pizzat valmistetaan alusta asti itse ja pizzapohjaan käytetään paikallisen myllyn jauhoja. Perinteisten vaihtoehtojen lisäksi listalla on gourmetpizzoja, joiden täytteenä on mm. possumetwurstia ja kylmäsavulohta lähialueelta. Haikkuburgerin sämpylät leivotaan itse ja pihvinä on paikallista Ylämaan naudan jauhelihaa. Ja totta kai löytyy myös Haukiburgeri! Arkiaamuisin klo 6-9 kahvilan puolella on tarjolla aamupalaa myös muille kuin hotellin asukkaille sekä PuuroBaari, jossa voi eurolla syödä puuroa niin paljon kuin jaksaa.

Mierontien listalla on gourmetpizzoja, jotka valmistetaan lähialueen raaka-aineista. Kuvassa riistapizza.

Lähiburgerin täytteenä on Ylämaan naudan kokolihapihvi, punasipulihilloke ja talon majoneesi.

Mierontien sipulipihvi on kotimaisesta naudan ulkofileestä ja kastikkeena on tumma hunajakastike.

Kalalla on erityinen merkitys Mierontien yrittäjille ja kalaa tuodaan esille myös ravintolan sisustuksessa. Ravintolan katto muuttui remontin yhteydessä lainehtivaksi järveksi, jossa muikkuparven uivat. Puusta tehty kattopinta on paikallisen Jukola Industriesin suunnittelema ja toteuttama ratkaisu.  

Mierontien erikoisessa katossa lainehtivat järven aallot ja aaltojen välissä uivat muikkuparvet.

 

Konnevedellä kalastus on ollut merkittävä elinkeino ja harrastus. Nämä kylän miehet kalastivat aikanaan Konneveden koskilla.

Mierontien lounaslistalla paikallista järvikalaa tarjotaan vähintään kerran viikossa tai sen mukaan, miten Ahti luo antejaan. Lounas on kotiruokaa noutopöydästä, jossa on tarjolla salaatteja, vähintään kaksi lämmintä pääruokaa lisukkeineen sekä leipäpöydässä talon sämpylät ja paikallinen ruisleipä. Lounaaseen kuuluu myös kahvi ja jälkiruoka.

 

Mierontie haluaa myös palvella ikääntyvää väestöä entistä enemmän. Heille tarjotaan lounas edullisempaan hintaan ja mukaan voi ostaa vaikka ruisleipää valmiiksi siivutettuna. Yhteisöllisyyttä tämäkin! Niin kuin koko Mierontien toiminta! Yrittäjät toivovat, että heidän ravintolansa voisi olla ihmisille kuin toinen koti, olohuone, jossa on mukava viettää aikaa.

Mierontie on myös perinteinen pitopalveluyritys, josta voi tilata ruoat tarjoiluvalmiina mukaansa tai koko juhlien järjestelyn ja läpiviennin koristeluista loppusiivoukseen ystävällisen palvelun kera.

 

Hotelli-ravintola Mierontie

Kauppatie 45

44300 Konnevesi

P. 014 551 271

info@mierontie.fi

Kotisivut

Facebook

 Lue myös: Show ja Dinner Konneveden Siikapirtillä

 

 

Kynttiläkuusien keskellä kohoaa Wanha Waskoolimies: koe aidon Lapin maut ja tunnelma Tankavaaran Kultakylässä

Sodankylän ääretön taivas kylpi auringossa. Pakkasta hohkaava valo sai lumihangen peittämät maisemat loistamaan valkoisena. Tykkylumiset kynttiläkuuset kurkottivat korkeuksiin, ja horisontissa siinsi paljas tunturinpää. Olimme saapumassa Tankavaaraan kevättalven ensimmäisinä päivinä.

Tankavaaran Kultakylässä, Lapin legendaarisimpien kultamaiden sydämessä, vierailijat vastaanottaa ravintola Wanha Waskoolimies. Ravintolan juuret yltävät kauas menneisyyteen, mutta vuodesta 2013 sitä ovat ylläpitäneet ja kehittäneet uudet omistajat. Heidän myötään on Wanha Waskoolimies uudistunut mukavalla tavalla, vanhaa kunnioittaen.

Saavuimme ravintolan pihaan vanhempieni sekä mieheni kanssa. Pakkasessa, lumessa ja kuurassa kylpevä rakennus oli hauska näky. Olin sopinut henkilökunnan kanssa ennalta yllättäväni etelästä lomalle tulleet vanhempani koiravaljakkosafarilla, ja pian pääsinkin todistamaan, kuinka kymmenen alaskanhuskyn komea joukkio kiidätti isän ja äidin oppaineen Lapin taikamaahan kuuluisan Pyhä-Nattasen hallitsemissa maisemissa, Urho Kekkosen kansallispuistossa.

Huskyvaljakoiden kadottua horisonttiin oli minulla ja miehelläni aikeena istahtaa alas herkuttelemaan Wanhan Waskoolimiehen hampurilaisilla. Ravintolassa on rento ja rauhallinen tunnelma ja maukasta ruokaa oikeasti paikallisilla raaka-aineilla. Lisäksi jo joitakin vuosia Lapissa asuneena olen oppinut arvostamaan kattavia aukioloaikoja: Wanha Waskoolimies on auki joka päivä aamuyhdeksästä iltayhdeksään.

Valitsin listalta Sompion kalahampurilaisen ja mieheni otti jo melkeinpä kuuluisaksi tulleen Kullankaivajan hampurilaisen. Vaikka ravintolassa olisi myös hyvältä vaikuttava lounaspöytä, tulee meidän joka kerta otettua nämät samat hampurilaiset. Sompion kalahampurilaisessa on paikallista kalaa, tällä kertaa se oli haukea. Haukipihvin lisäksi muhkean maun hampurilaiseen toi kylmäsavustettu siika.

Valitse Sompion kalahampurilainen, niin saat herkutella paikallisella kalalla.

Kullankaivajan hampurilaisessa on muun muassa kittiläläistä villisikaa sekä tietenkin paikallista poroa. Lahdesta kotoisin oleva yrittäjä Marko Touru kertoo, että Kullankaivajan hampurilainen on kehitetty täysin uuteen uskoon sitten aiempien aikojen. Lihaisan hampurilaisen resepti on salaisuus, eikä ole mikään ihme, että tämä hampurilaisunelma on listan suosituin herkku. Molempien hampurilaisten välissä on reilu kourallinen myös tuoreita kasviksia, kuten purjoa ja punasipulia. Makua ja rakennetta löytyy rutkasti, ja hampurilaisen ohella on mukava napostella ihanan krouveja ranskanperunoita.

Kullankaivajan hampurilaisen nykyinen resepti on salaisuus. Siinä on kuitenkin mm. kittiläläistä villisikaa ja paikallisen paliskunnan poroa.

Tankavaara on Sodankylän keskeisimpiä matkailualueita Kullanhuuhdonnan SM-kisoineen ja Taiga Festivaaleineen. Se on myös KaamosJazzin syntypaikka. Wanhassa Waskoolimiehessä ja sen yhteydessä toimivassa Wild West Saluunassa esiintyy vuodesta toiseen nimekkäitä artisteja. Urho Kekkosen kansallispuiston ja Sompion luonnonpuiston nurkalla sijaitseva, oikeiden kullankaivajien aikoinaan perustama Kultakylä on monipuolisena kohteena oikea Lapin-kävijöiden aarre, johon pääsee helposti myös bussilla. Paikka on aivan nelostien varrella, ja silti juuri sopivasti metsässä omassa rauhassaan.

Lahtelainen Marko Touru tuli Tankavaaran Kultakylän yrittäjäksi vuonna 2013.

Wanhan Waskoolimiehen sisustus on vähintäänkin omaperäinen. Hämärän ravintolan tunnelmaa hallitsevat patinoituneet puupinnat, kultaryntäyksen historia sekä täytetyt eläimet, joista keskeisimmän kunniapaikan on saanut juokseva susi. Katonrajasta voi bongata myös riekkoja, näädän ja monenlaista muuta.

Ravintolan sisustuksesta ei myöskään Tankavaaran kullanhohtoinen historia jää piiloon. Seinillä on niin vanhoja valokuvia, esineistöä kuin lehtiartikkeleitakin vuosien varrelta, myös eri maailmankolkista. Yhden salin katto on täynnä komeita poronsarvia.

Me herkuttelimme mieheni kanssa hampurilaiset ikkunan äärellä. Ikkunasta tulvi valkoista valoa suoraan luonnosta, ja totta puhuen itse katselen syödessä mieluummin elävää luontoa kuin täytettyjä villieläimiä. Syömisen tuoksinassa näin silmäkulmassani liikettä ulkona ikkunan takana. Porohan se siellä asteli pitkin pihamaata kaikessa rauhassa.

Jos haluaa paikallisten makujen ja historiaan perehtyneen sisustuksen lisäksi sukeltaa vieläkin syvemmälle kultamaailmaan, pääsee Wanhan Waskoolimiehen sisähuuhtomossa kokeilemaan kullanhuuhdontaa jopa talvella. Minua ei kultakärpänen ole vielä puraissut, joten jätin kullanhuuhtomisen tällä kertaa väliin.

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

Herkuteltuamme vatsamme täyteen ja tutustuttuamme ravintolaan hieman tarkemmin, palasivat vanhempanikin koiravaljakkosafarilta hymyt korvissa. Heidän kanssaan pääsimme vielä nokipannukahville ravintolan vieressä olevalle kodalle, kunnes oli heidän aikansa tilata kunnon talvipäivän päivällinen Wanhan Waskoolimiehen ruokalistalta.

Asuttuani Sodankylässä vuoden ajan oli minulla mielipide, että tämä on koko Pyssykylän suuren kunnan paras ravintola. Olen edelleen samaa mieltä, tosin ihan kaikkia paikkoja en ole vielä kerennyt testata.

Vinkkinä mainittakoon, että jos ja kun herkuttelun jälkeen napa tuntuu pinkeältä, niin Tankavaaran Kultakylästä lähtee monta eripituista kävelyreittiä Urho Kekkosen kansallispuistoon. Reitit lähtevät Tankavaaran luontokeskuksen pihasta. Talvisin Kultakylän väki pitää jossain määrin auki ainakin 7 kilometrin mittaista Geologista polkua, joka nousee muun muassa Ison Tankavaaran laelle ja sieltä on maisema Pyhä-Nattaselle. Lisäksi valittavana on 1, 3 ja 6 kilometrin mittaiset rengasreitit kauneimmissa kultamaan maisemissa.

Yhteystiedot

Wanha Waskoolimies / Tankavaaran Kultakylä
Tankavaarantie 11A
info@tankavaara.fi, p. 016 626 158
Tankavaara.fi

Cafe Casalenin imussa Nummelassa

Ollaan Länsi-Uudellamaalla, Nummelan keskustan ytimessä. Liikenneympyrässä pyöriessä ei voi olla huomaamatta Cafe Casalenia. Valkoisessa 50-luvun kivitalossa sijaitseva kahvila suorastaan tempaisee pistäytymään lounaalle ja herkutteluun.

Cafe Casalen on ollut yhtenä Nummelan maamerkkinä vuodesta 2014.

Casalen perustaja Inka Palmu-Lempinen on catering-yrittäjä ja entinen sisustustavarakauppias, joka halusi perustaa myös kahvilan. Tuloksena on näiden onnistunut yhdistelmä. Tänne tullaan kahville, herkuttelemaan, lounastamaan ja sunnuntaisin myös brunssille. Sunnuntain brunssi onkin hauska, klo 10-13 tule sellaisena kun olet. Eli lenkkivaatteissa kehtaa tulla kurkkaamaan onko pöytiä vapaana. Ihanan rentoa!

Cafe Casalenin avarissa tiloissa viihdytään.

Lounaalla huomion herättää runsaat salaatit ja kasvikset; linssejä, papuja, juureksia, vihersalaattia ja lisukkeita. Kasvisten kaverina on keittoa ja tuoretta leipää. Lounaalla on väkeä laidasta laitaan, runsas kasviskattaus maistuu raavaille työmiehillekin.

Casalenin lounassalaatit ovat runsaita ja maistuvia. Itse salaattina käytetään vain ruukkusalaattia.

Ja mikäs on maistuessa. Perjantaisin on hiukan erilainen meininki, silloin on street food -päivä. Meitä onnisti, tänään on perjantai ja testissä ihan ensimmäiset vihikset eli kasvislihikset. Paikallinen erikoisuus, joka valmistetaan viiden kilometrin päässä Aholeivässä. Tästä tarinaa tulossa, pysy mukana:)

Inka ylpeänä esittelee – vihikset eli vihtiläiset kasvislihikset.

Kaikilla yrityksillä on tarinansa. Casalen tarinaan kuuluu ehdottomasti porkkanakakku, sillä idea yrityksen perustamisesta lähti liikkeelle porkkanakakusta. Inka selaili muutama vuosi sitten lomallaan lehteä ja mietiskeli mihin ryhtyisi. Luki siinä jutun saaristossa sijaitsevasta kahvilasta, jonne tullaan matkojen takaa porkkanakakun takia. Siitä se idea sitten lähti, porkkanakakusta.

Porkkanakakkua Casalessa on tarjolla aina. Ja sen perässä tänne myös tullaan. Resepti on tarkoin varjeltu salaisuus, jota ei paljasteta. Porkkanakakun lisäksi vitriini notkuu itse tehtyjä korvapuusteja ja upeita kakkuja. Viiden kilometrin päästä Aholeivästä tulevat vaniljapullat, berliininmunkit ja joulun aikaan joulutortut.

“Porkkanakakku on ollut niin suosittu, että laskuissa on mennyt jo sekaisin, montako tuhatta kakkua on kahvilassa syöty”, kertoo Inka.

Jos lukiessa tunnistat sen saaristolaiskahvilan, jonne tullaan porkkanakakun takia, ilmianna se Inkalle tai meille. Lehti tuli nimittäin heitettyä pois ja kahvilan nimi on unohtunut. Mutta ilman sitä juttua Nummela ei ehkä koskaan olisi saanut Casaleniään.

Yhteystiedot:

Asemantie 1
03100 Nummela

puh. 010 5262 150
myynti(at)casalen.fi

Aukioloajat ja lisätiedot Cafe Casalenin verkkosivuilta

Cafe Casalen kartalla I Google Maps

Iloisen pässin muhkea biisoniburgeri!

Itä-Suomeen 6-tietä ajaessa hiljennä Parikkalan kohdalla. Koitsalahden vanha kyläkauppa tunnetaan nykyisin nimellä Iloisen pässin Maalaispuoti. Meidän käyntimme syy oli korviin kiirinyt huhu paikan biisoniburgereista. Pitihän niitä lähteä maistamaan.

Puotiin kannattaa ajella kyllä ihan muutenkin. Yrittäjinä toimivat Niko Hälvä ja Terhi Torikka perustivat puodin ja kahvilan vuonna 2012 rakkaudesta lähellä tuotettuun, aitoon ja maistuvaan ruokaan. Kuulostaa paikalta, jonne pitää lähteä ruokaretkelle.

Paikan erikoisuus on paikallinen luomubiisoninliha, jota Nikon veli kasvattaa läheisellä Hovilan tilalla Uukuniemellä. Tila on yksi Suomen alle kymmenestä biisonitilasta. Iloisen pässin puodista biisonin lihaa on mahdollista ostaa mukaan joko tuoreena tai pakasteena. Valikoima toki vaihtelee saatavuuden mukaan. Biisonin lisäksi myynnissä on myös paikallista ylämaannautaa, karitsaa, onnellista possua ja villisikaa. Lähdetään maistelemaan!

Lihat tulevat lähitiloilta ja kala Simpeleen järvestä.

Kun olimme hetken ihastelleet paikan runsasta valikoimaa, pääsimme itse asiaan. Keittiön puolella Saija valmisti meille biisoniburgerit. Biisoninliha on huomattavasti tummempaa, vähärasvaisempaa ja voimakkaamman makuista kuin naudanliha. Mutta valmistustapa on samanlainen. Mausteeksi riittää suola ja mustapippuri. Mehevä täyslihainen hampurilaispihvi, nam!

Kaikki annoksissa käytetty liha ja lähes kaikki muut raaka-aineet ovat lähiruokaa ja monet tuotteet lisäksi myös luomua.

Annos oli sopivan yksinkertainen kuten purilaisaterian pitääkin. Rapeat perunat ja tuoreet kasvikset. Mitäpä sitä muuta. Tuhdin hampurilaisen kaveriksi sopi mainiosti paikan henkeä mukaellen savonlinnalaisen Mustan Virran panimon Pässi Ipa. Lähellä tuotettua sekin.

Tällä kertaa valitsimme kaikki biisoniburgerit. Niiden takia tänne tänään tulimme. Mutta kuulimme, että kaikki puodissa myytävä ja käytettävä sianliha tulee läheiseltä Kainulaisen sikatilalta Parikkalasta, jossa possut ruokitaan pelkästään paikallisella rehulla. Ne eivät syö lainkaan tuontisoijaa, vaan saavat valkuaisensa parikkalalaisesta härkäpavusta. Myös ylämaankarjan ja karitsanlihaa on myynnissä ympäri vuoden, joko tuoreena tai pakastettuna.

Aterian päätteeksi maistui hyvä kahvi.

Puoti pursuaa lähiruokaa

Kun nälkä oli selätetty, oli aika tutustua paikan muuhun tarjontaan. Lähiruoka- ja lahjapuodista löytyy elintarvikkeita ja käsitöitä yli 70 eri tuottajalta ja käsityöläiseltä. Lihan lisäksi on luomujauhoja, ryynejä, kotileipomotuotteita, mehuja, hilloja, mausteita, luomumunia, kasviksia, vihanneksia, juustoja, marjoja, sieniä, kuivatuotteita, hunajaa, sinappeja, valkosipuleja, salaatinkastikkeita, luomukahveja, luomuteetä, kalasäilykkeitä, pienpanimotuotteita, makeisia, jäätelöitä… Melkoinen makujen aarreaitta.

Paikan rapsuteltavat kaverukset, pihapiirin lampaat Haisuli, Hemuli ja Nipsu.

Yhteystiedot

Kuutostie 470
59130 Koitsanlahti
Puh: 044 976 9950
iloinenpassi@gmail.com

Aukioloajat löytyvät Iloisen Pässin verkkosivuilta
Iloinen Pässi kartalla

Iloisen Pässin facebook-sivut

 

 

KoTallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Syksyn sadon herkkuja ja luomua Suonenjoen Vanhamäellä

Ysitien varressa Suonenjoen länsipuolella opastaulu ohjaa kulkijan Vanhamäelle luomumyymälään ja lounaalle. Kyltti ja nimi eivät paljon kerro, mutta tätä lounaspaikkaa kannattaa käydä vilkaisemassa myös lähempää. Tien päässä avautuu todellinen paratiisi: jykevä keltainen päärakennus, lukuisat punamultaiset piharakennukset, maneesi ja ratsastuskentät, Metsämansikka-toimintapuisto sekä rantasauna pienen järven rannalla. Kokonaisuutta ympäröivät kukkiva puutarha ja vehreät luomupellot. Tämä luomuparatiisi on tullut minulle vuosien varrella tutuksi etenkin töiden kautta, mutta silti pihapiirin näkymä sykähdyttää joka kerta. Tällä kertaa minut on pyydetty paikalle tekemään blogijuttua Ruokaretkeen.

Vanhamäen päärakennus on kulttuurihistoriallisesti arvokas kohde, joka on rakennettu 1930-luvulla.

Vanhamäellä lounasaika on klo 11-13, ja kun saavun paikalle klo 11, keltaisen päärakennuksen eteisessä käy melkoinen kuhina. Vanhamäen johtajana toimiva Sari Granander ottaa vastaan maksuja lounaasta. Lounaspöydässä asiakkaan toivottavat tervetulleeksi vastapaistetut sämpylät ja perunarieskat. Vanhamäen ruokatarjonta pohjautuu kotimaisiin luomu- ja lähiraaka-aineisiin, joista osa tulee omalta tilalta. Salaattipöydässä on Vanhamäen lehtisalaattia, tomaattia, lehtikaali-punasipulisalaattia sekä kuuluisaa Vanhamäen kurkkurelissiä. Lounaan pääruokana on sekä lihaa, kalaa että kasviksia ja talon omista perunoista tehtyä muusia. Vanhamäen omassa yhteisössä työskentelee niin maahanmuuttajia kuin kansainvälisiä vierastyöläisiä, joten lounaalla on aina myös kasvisvaihtoehto tarjolla.

Vanhamäen lounaspöydässä on aina myös lämmin kasvisruokavaihtoehto.

Kielen mukanaan vievä perunamuusi on tehty Vanhamäen omista luomuperunoista.

Juomapöydässä yllätykset jatkuvat, sillä perinteisen vesi-kotikaljalinjan lisäksi Vanhamäellä tarjoillaan myös oman tilan tuorepuristettuja mehuja, kuten omenaa, mustaherukkaa ja aroniaa. Lautanen täyttyy kukkuroilleen, sillä pakko on maistaa vähän sitä ja tätä. Täällä ei ainakaan ole vaikeaa saada lautaselleen riittävästi kasviksia! Tänään jälkiruokana on savolaisittain mustikkakukkoa ja vaniljakastiketta. Mihin mahaan tämä syödään?

Tunnelma Vanhamäen lounaalla on kotoisa, ikään kuin kaikki olisivat yhtä perhettä. Istun henkilökunnan pöydässä rupattelemassa syksyn säistä, sadonkorjuusta – ja totta kai ruoasta! Emäntä Kirsi Nuutinen kertoo, että viime viikolla yksi asiakas kysyi, mistä perunamuusi oikein on tehty, kun se on niin hyvää. Vastaus on yksinkertainen: luomuperunasta! Myös henkilökunta on aidosti sitä mieltä, että täällä on ehdottomasti seutukunnan parhaat eväät.

Pakkasmarjan työntekijät käyvät säännöllisesti Vanhamäellä lounaalla.

Paikalliset asukkaat ja työpaikkaruokailijat ovat löytäneet tiensä Vanhamäen lounaspöytään vasta viimeisen vuoden aikana. Tehokkaan markkinoinnin lisäksi matkassa on ollut ripaus tuuria ja sattumaa. Kun lounaskyltti oli pystytetty tien varteen, niin jonkin ajan kuluttua yksi kaupungin keskustan lounaspaikoista lopetti toimintansa. Samoihin aikoihin myös toinen ravintola piti ovensa kiinni pari viikkoa remontin takia. Kun yksi rohkea työporukka uskaltautui maistamaan Vanhamäen herkkuja, niin sana maittavasta luomu- ja lähiruoasta kiiri nopeasti pienellä paikkakunnalla Tätä juttua kirjoittaessani Vanhamäen lounaalla käy parhaimmillaan 160 ruokailijaa päivässä. Tämä on valtava määrä, kun ottaa huomioon sijainnin vajaan 8000 asukkaan kaupungissa keskustan ulkopuolella. Aiemmin ruokaa laitettiin Vanhamäellä vain oman talon henkilökunnalle ja lastenkodille eli noin 30-50 hengelle.

Eivät Vanhamäen emännät ruoanlaitossa kuitenkaan mitään aloittelijoita ole. Juhliin ja kokouksiin herkkuja on loihdittu jo vuosien ajan menestyksekkäästi. Vanhamäellä on loistavat tilat erilaisille tapahtumille ja teemajuhlille. Aikanaan Suonenjoen kaupungin kunnalliskotina toiminut paikka jäi tyhjilleen vuonna 1995, kun vanhainkoti siirrettiin kaupungin keskustaan. Heti seuraavana päivänä tilalle tuli Mannerheimin lastensuojeluliiton Pohjois-Savon piirin toiminta, jonka keskeisenä muotona oli sosiaalinen lapsi-, nuoriso- ja perhetyö. Myöhemmin toiminta siirrettiin yksityiselle Vanhamäki säätiölle. Ensimmäiset lasten leirit olivat menestys, vaikka vanhat ja rapistuvat tilat vaativat koko ajan korjausta.

Vuosien myötä Vanhamäellä on tehty valtava työmäärä vanhojen rakennusten entisöimiseksi. Työtä ovat tehneet niin Vanhamäki säätiön palkatut työntekijät kuin lukuisat vapaaehtoiset. Kun paikkoja on saatu kohennettua, on palveluja vähitellen voitu suunnattu myös ulkopuolisille asiakkaille. Vanhamäki on nykyään kaunis ja monipuolinen kokonaisuus, joka palvelee niin ohikulkevaa matkailijaa kuin paikallisia asukkaita. Sosiaalinen lapsi- ja perhetyö muodostavat edelleen toiminnan perustan, sillä Vanhamäen pihapiirissä toimii lastenkoti ja kaupungin keskustassa alaikäisten turvapaikan saaneiden perheryhmäkoti. Pelloilla ja jatkojalostuksessa työllistetään edelleen pitkäaikaistyöttömiä ja kuntoutujia.

Vanhamäellä uskotaan puhtaaseen luomuruokaan ja kotimaisten kasvisten ja marjojen positiivisiin terveysvaikutuksiin. Myynnissä on myös aiheeseen liittyvää kirjallisuutta.

Liisa Suihkonen haluaa viedä viestiä terveellisen luomukasvisruoan positiivisista vaikutuksista.

Vanhamäkeä on pyöritetty voimakkaalla tahdolla tulevaisuuteen luottaen. Yksi Vanhamäen kantavia voimia istuu seurassani lounaspöydässä. Olympiahiihtäjänä tunnettu Liisa Suihkonen on jo eläkeiässä, mutta hyväkuntoisena työmyyränä hän ahertaa edelleen Vanhamäen pelloilla ja jatkojalostuspajassa. Liisa uskoo henkeen ja vereen terveellisen luomukasvisruoan positiivisiin vaikutuksiin ja haluaa tätä viestiä viedä eteenpäin Vanhamäen toiminnassa. Vanhamäellä saattaa nähdä talkootöissä myös paikallisen sieni- ja omenaguru Kirsti Eskelisen, joka on räätälöinyt pitkän elämänsä aikana satoja reseptejä ja reseptikirjoja. Myös Kirsti kokee Vanhamäen toiminnan erittäin tärkeänä sekä kotimaisen luomuruoan ja ravitsemuksen että yhteisöllisyyden takia.

Vanhamäen tilamyymälä sijaitsee entisessä navettarakennuksessa.

Vanhamäellä toimii myös tilamyymälä, josta voi ostaa oman tilan tuotteita mukaan. Tuotteita on myynnissä niin päärakennuksen ruokalassa kuin entisessä navettarakennuksessa. Tilamyymälän tuotevalikoima vaihtelee sesonkien mukaan, sillä Vanhamäellä viljellään luomuvihanneksia, – juureksia ja marjoja sekä tehdään omia jatkojalosteita. Pääosa Vanhamäen peltojen tuotannosta käytetään oman talon keittiössä, mutta jatkojalostuspajassa on vuosien varrella kehitetty myyntiin kuivattuja marjajauheita, kuivattuja juureksia ja kurkkusalaattia. Lisäksi Vanhamäellä toimii mehuasema, jossa puristetaan syksyisin tuhansia kiloja seutukunnan omenoita.

Tilamyymälässä on myynnissä mm. kuivattuja marjajauheita ja kuivattuja juureksia.

Vanhamäen kurkkurelissi on klassikko, jota asiakkaat hakevat luomumyymälästä vuodesta toiseen.

Yhteystiedot

Vanhamäki

Vanhamäentie 122, 77600 Suonenjoki
Puh. 050 463 2115
info@vanhamaki.fi

Vanhamäen nettisivut

Vanhamäen Facebook-sivut

Tallenna