Woikoski Feeling tekee tunteella, ja se maistuu lautasella!

Woikoski Feeling kutsui Ruokaretken tiimin tutustumaan WHD Gårdin tilaan Nurmaalle. Koska paikasta oli kiirinyt herkullisia vihjeitä, tartuimme tilaisuuteen. Vuoden pisimmän päivän iltana putkahdimme keskelle kaunista suomalaista luontoa ja järvimaisemaa. Ja ennen kaikkea keskelle ruoka-aittoja, jotka löytyvät ympäröivästä luonnosta, lähivesiltä ja alueen lukuisilta lähituottajilta.

Sauna, iltauinti ja hyvät unet. Seuraavana päivänä pureuduimme WHD Gårdin makuihin.

WHD Gård toimi 1930-luvulta alkaen Woikosken tehtaan mallitilana, jossa on kasvatettu sokerijuurikasta, viljaa, marjapensaita, Ayshire-karjaa, lampaita ja hevosia. Viimeisen kymmenen vuoden aikana tekemisen tahtia ovat rytmittäneet hevosten lisäksi matkailu-, juhla-, ja kokouspalvelut, joissa kaikissa lähellä kasvatettu ja itse tehty ruoka on suuressa roolissa. Ruokamaailman pääarkkitehtinä häärii keittiömestari Juho Hämäläinen, johon voi törmätä vaikka rantaheinikössä koiranputkea keräämässä.

Juho poimii ison osan keittiönsä raaka-aineista lähialueen metsistä ja rannoilta.

Etelä-Savolaisella vieraanvaraisuudella Juho otti meidät hoiviinsa ja esitteli ympäristöä. WHD Gård toimii vuoden ympäri, alueella on kokous- ja majoitustilojen lisäksi tilausravintola Hilupilttuu, Automuseo sekä paljon luontoon ja liikuntaan liittyviä harrastusmahdollisuuksia.

Kesäisin Juho tekee Ravintola Juureskellarissa työparinsa Edgarin kanssa lähiruoka-aineksista maistuvaa ruokaa keskiviikosta sunnuntaihin, tilauksesta myös muina aikoina. Jykevien kivilohkaraiden suojaama katettu terassi tuntui houkuttelevalta paikalta, mutta siirryimme sisätiloihin, koska halusimme olla kuulo- ja näköetäisyydellä Juhon ja Edgarin avokeittiöstä.

1930-luvulla rakennettu juureskellari on ravintolakäytössä toista kesää. Seinillä näkyvät vielä juureslaarien urat ja katossa luukku, josta perunat ja lantut on kellariin kipattu. Kesällä lounasta tarjoillaan klo 11 alkaen, keittiö on avoinna klo 21 asti, ja baari puoleen yöhön.

Juureskellarin seinämaalaukset ovat mäntyharjulaisen taiteiljan käsialaa.

Mukavan pienessä tilassa on helppo seurata Juhon ja Edgarin puuhia ja kysellä välillä raaka-aineiden ja valmistusmenetelmien perään.

Juureskellarin keittiössä villiyrtit ja oman kasvimaan raaka-aineet ovat hyvin edustettuina.

Juureskellarin lista kunnnioittaa satokauden parhaita antimia. Kesälistalla päivän annos vaihtuu päivittäin, usein se päätetään saman päivän aamuna. Tänään oli tarjolla korvasieniä, itse tehtyä auringonkukkaohrattoa ja lampaan juustoa. Kesällä lammastuotteita saadaan muun muassa läheiseltä Alinin lammastilalta.

Alkuruoaksi valitsimme kuitenkin versosalaattia ja paahdettua hirvipanchettaa. Metsästystä harrastava ja paikalliseen hirviseuraan kuuluva Juho on itse ideoinut kellaritilassa valmistetun hirvipanchetan. Viranomaisten kanssa asian selvittely vei aikansa (koska olemme Suomessa…). Tämä jos mikä kertoo mielestäni aika paljon ammattilaisen kunnianhimosta. Ei mennä sieltä, missä aita on matalin. Tässä tapauksessa se taisi olla vähintäänkin hirviaidan korkuinen. Mutta prosessi kannatti, kiitos sitkeydestä!

Kesäkurpitsaspagetti ja piimä sopivat hirveen hyvin versosalaatin ja suolaisen hirvipanchetan kanssa.

Millan alkuruokana oli kylmää nokkoskeittoa, nokkoschipsejä ja vaniljaöjyä.

Alkuruoan kanssa pöytään tuotiin itse leivottua tinjami foccaciaa havulevitteen kera. Leivät leivotaan täällä itse, ruisjuureen tehty ruisleipä on yksi suosikeista. Keväällä ruisleivästä syntyi myös oma jäätelö; raskijätski.

Koiranputki on kiva kuohkea lisuke hauelle.

Kalavesien äärellä kun olemme, hauki oli itseoikeutettu pääruokavalinta. Valinta ei kyllä ollut helppo, kun tarjolla oli lähitilan maalaispossuvarras, härkäburgeri ja se päivän korvasieniannos. Yrttivoilla täytetty ruodoton haukirulla veti kuitenkin pidemmän korren. Villiyrittisalaatti (niitä, joita aamulla oli kerätty), paahdettuja auringonkukansiemeniä, itse tehtyä kukkaisvinegrettiä ja graaviporkkanaa. Hauki ui hirvensalmelaisen Kuortin kalan pyydyksiin, sinne ui usein hauen lisäksi ahventa, lahnaa, kuhaa…

Kevyt savustus antoi grillitomaatille ruokaisemman maun.

Aina kun mahdollista, haluan maistaa myös kasvisruokaa. Joku minua viisaampi on sanonut kasvisruoan olevan keittiömestarin happotestin. Onko makua vai ei? Olihan sitä. Kevyesti savustettu tomaatti härkäpapucassoulen, paahdetun ruisleivän, kutunjuustolastujen ja timjamin kanssa maistui ja täytti vatsan. Kaikki annokset olivat runsaita ja ruokaisia. Lapsille saa pienemmät annokset, mutta näkö ja maku ovat identtiset aikuisten annosten kanssa.

WHD Gårdissa saadaan paljon aineksia omasta pihapiiristä ja kasvimaalta. Lähistöllä ja koko Etelä-Saimaan alueella lähiruoan tuottajia on runsaasti, yrteistä lihakarjaan ja kaikkea siltä väliltä. Eli mitä ei kasvateta itse, saadaan useimmiten lähituottajilta. Juvalla on vireillä jopa tryffeleiden kasvatus. Possuvartaiden ainekset tulevat parinkymmenen kilometrin päästä Kuvalan maatilalta ja tilateurastamolta. Koska possu on erityisen herkkä stressille, sen lihassa jos missä huomaa makueron. Vähän jäi mieltä kaivelemaan listalla ollut possuvarras, onneksi tänne pääsee uudestaan!

Kesäinen jälkiruokaherkku – marengilla!

Jos jälkiruokana tarjoillaan tyrnigranitaa, kallioimarrekermaa, vadelmaa, minttua ja marenkilastuja, kieltäytyminen jälkiruoasta ei ole vaihtoehto. Kasvimaan laidalla kasvaa melkoinen tyrnirivistö, mutta keittiön suuremmat tyrnitarpeet täyttyvät ainakin toistaiseksi kahden kilometrin päässä sijaitsevalta Heilunkankaan tyrnitilalta.

Kun suklaatorttu on tehty oikein tummasta suklaasta, maku ei ole makea, vaan suklainen.

Suklaatortun kaverina oli itse tehtyä raparperiruusujäätelöä, jonka ainekset on saatu oman pihapiirin raparpereistä ja ruusunlehdistä. Jälkiruokajuomana oli Juhon pihasauniosta ja vadelmanlehdistä fermentoima juoma. Jäiden kanssa tarjoiltuna mocktailien aatelia:)

Herkuttelun jälkeen oli aika käydä jututtamassa Juhon työparia, puutarhuri Päiviä.

Pienessä kasvihuoneessa kasvaa tomaatit ja yrtit. Päätilan suuressa kasvihuoneessa kasvaa varsinainen kauden sato.

Puutarhan lisäksi Päivillä on kokemusta keittiöstä. Kun asiansa osaavan ja innostuneen puutarhurin työparina on idearikas ja rohkea keittiömestari, uusia kokeiluja ja reseptiikkaa syntyy kuin luonnostaan. Täällä aistii työn imun, josta molemmat nauttivat. Ja mikä parasta, asiakas saa nautittavakseen maistuvan kattauksen lähiruokaa.  Juhannuksen jälkeen suunnitelmissa on kylvää puutuhkaan kaskinaurista, vanhaa Eno-kantaa. Herkkuja on siis tiedossa pitkälle syksyyn, riistaviikoille ja talveen.

Tilalla on pitkät perinteet oman ruoan kasvatuksesta, jo nykyisen omistajan Clas Palmbergin äiti oli innokas puutarhuri. Päätilalla, vain kuuden kilometrin päässä WHD Gårdista oleva vanha kasvihuone on taas kunnostettu, marja- ja vadelmapensaat raivattu ja omenapuut tuottavat satoa. Clasin vaimon Sari Palmbergin visio omasta kasvimaasta ja omavaraisuudesta alkaa muuttua todeksi. Täällä huokuu into tehdä ja kokeilla. Hyötypuutarhan antimien kasvattaminen ravintolakäyttöön on haasteellista,  prosessi ei ole nopea, vaan täynnä yllätyksiä. Jokainen joka on kasvattanut kasvimaalla jotain, tietää.

Kasvimaalla kasvaa lähes 50 eri lajia syötävää

WHD Gårdin kasvimaan suunnittelun Päivi aloitti kaksi vuotta sitten aloittaessaan työt täällä. Lajikkeita tulee koko ajan lisää. Kasvimaan suunnittelu ja toteutus on pitkä jatkumo, täällä ei suunnitella vain yhtä satokautta, vaan koko vuoden kirjoa ja tulevia vuosia. Vanhojen lajikkeiden rinnalle istutetaan uusia, kuten tänä keväänä pensasmustikkaa.

Omasta kanalasta saadaan tuoreita munia pienempiin tarpeisiin. Luomumunien toimittajakin löytyy 10 kilometrin päästä silloin kun tarve on suurempi.

Kalle-kukko kanalaumansa kera. Kuva Sari Selkälä, Ruokaretki.fi

WHD Gård on osa Woikoski Feelingin matkailupalveluita. Kuuden kilometrin päässä on kesäkahvila Saiman Torppa sekä Woikosken tehdasmuseo. Sama paikka, mistä löytyy uuden elämän saanut vanha kasvihuone. Etelä-savolaista vieraanvaraisuutta tarjoillaan myös 25 kilometrin päässä Kirjokiven Kartanossa. Tunnelmallisessa 1800-luvun ympäristössä pääsee nauttimaan Juhon makumaailmasta sekä Päivin pihaistutuksista. Idyllinen paikka kokoustamiseen tai perhejuhlien pitoon. Puutarhaihmiset huomio, osa Kirjokiven puiston kasvillisuudesta on peräisin 1800-luvulta!

WHD Gårdissa kasvatetaan myös silmänruokaa

Ja totta, kulttuuritien varrella täällä ollaankin. Taidekeskus Salmela ja UNESCON maailmanperintökohde Verlan ruukkikylä ovat aivan lähietäisyydellä. Ja kuitenkin itsensä löytää luonnon ja rauhan keskeltä, viekottelevien makujen ääreltä. Woikoski Feeling, erilainen maailma:)

Hyvän ruoan lisäksi WHD Gårdin kattaukseen kuuluvat mukavat uudet majoitustilat, täysimittainen AA-1 tason frisbeegolfrata, rantasauna, uinti- ja kalastusmahdollisuus, vene- ja kanoottivuokraus ja yksi Pohjoismaiden laajimmista yksityisomisteisista Automuseoista. Jos et ennen ole nähnyt vetyautoa, täältä löytyy myös sellainen!

Woikoski Feeling yhteystiedot:

WHD Gård
Nurmaankyläntie 90, 52960 Nurmaa

Saiman Torppa ja Woikosken tehdasmuseo
Virransalmentie 2023, 52920 Voikoski

Kirjokiven Kartano
Rudolf Elvingin tie 109, 47900 Vuohijärvi

Tiedustelut, myynti ja asiakaspalvelu
Puh. 040 656 5981
Sähköposti: whd@woikoski.fi

Ajo-ohjeet I Google Maps

Verkkosivut
Facebook-sivut
Instagram #woikoskifeeling

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Lonna vei mielen ja kielen!

Retkemme Helsingin herkkupaikoissa jatkuu. Kohteena kesällä 2014 yleisölle avattu vanha sotilassaari. Pikkuinen, 1,6 hehtaarin kokoinen Lonnan saari sijaitsee Kauppatorin ja Suomenlinnan välissä, lyhyen laivamatkan päässä. Saareen voi rantautua myös omalla veneellä tai kajaakilla. Seitsemän minuutin matka Kauppatorilta vei meidät ruoan aarresaarelle.

Ruokaretki.fi etsi Lonnan saarelta ruoka-aarteita.

 

Kohta hypätään Lonnan saarelle vesibussin kyydistä.

Lonnan historiaan kuuluvat merilintujen lisäksi merimiinat, joita siellä on koottu ja säilytetty. Vuodesta 1944 aina 60-luvulle asti saarella toimi magneettisuuden poistoasema. Laitteisto on edelleen saarella, ja ravintolan yhteydessä toimii kaikille avoin demagnetisointimuseo, jossa vanhat laitteet ovat entisöitynä. Vastaavaa ei takuulla löydy muualta Suomesta.

Lonna on joutsenten ja kanadanhanhien koti.

Vanhat miinamakasiinit on nyt raivattu juhlatiloiksi. Kurkistimme sinnekin, vaikka tilat ovat piilossa muurin takana. Suurempaan tilaan mahtuu 100, pienempään 80 henkeä. Oppaamme Marjaana kertoi, että yritysten lisäksi hääparit ovat löytäneet Lonnan punatiilisen idyllin. Enkä ihmettele!

Miinamakasiinien terassilta on mukavat näkymät vastapäiseen Suomenlinnaan.

Muurien ja makasiinien suojissa on hulppean kokoinen terassi, jossa tapahtumien yhteydessä palvelee pieni keittiö ja drinkkibaari. Tilat ovat varattu yksityistilaisuuksiin, mutta silloin tällöin portti makasiineille avautuu yleisölle. Seuraava tapahtuma kurkistelee jo nurkan takana, Lonnan saarella juhlitaan juhannusta 22.-24.6. Bändejä, ruokaa, tanssia, yötöntä yötä meren äärellä. Ei hullumpaa. Ohjelmasetti on huikea, lippuja kannattaa vielä metsästää Tiketistä.

Makasiinin kalusteet ovat kotimaista suunnittelua; Protos Demos ja Mady by Choice.

Koska ruoka on aina mielessä, ja miinamakasiinin alue vietti tänään hiljaiseloa, siirryimme huumaavien tuoksujen johdattamana kohti paikan sydäntä, Lonnan ravintolaa. Marjaanan mukaan täällä tehdään saaristolaisruokaa rennolla twistillä. Yrttejä lukuunottamatta (jotka kasvavat viljelylaatikoissa ravintolan edustalla), kaikki raaka-aineet tulevat merimatkan takaa, koska saarella ollaan. Kaukaa niitä ei kuitenkaan haeta, Luoman kalan myymälä on 10 metriä Kauppatorin laiturista. Kasvikset otetaan mukaan samalla reissulla. Valinnoissa ovat etusijalla luomu ja lähiruoka.

Ravintola Lonnan salissa on avokeittiö.

Lonnan Marjaana suositteli alkuun Pare Balta Blanca Cusine -cavaa.

Listaa tutkiessa ja espanjalaista Cavaa kilistellessä suurinta nälkää helpotti talon mallasleipä. Päälle sipaisu voin ja piimän sekoitusta, voilá.

Mehevä mallasleipä tarjoillaan kauniisti.

Herkuttelu käynnistyi parsalla. Pikkelöityä valkoista parsaa, marinoitua vihreää, spelttiä ja kuivattua kananmunan keltuaista. Koristeena ja makuvivahteena vuohenputkea, tuota kaikkien puutarhurien inhokkia, jota ei muista riittävästi kitkennän huumassa hyödyntää keittiössä. Mutta lautasella ah niin hyvää. Täydellinen valinta.

Vuohenputket niille sopivassa paikassa – lautasella. Ei kukkapenkissä.

Parsalle ei hävinnyt toinen alkuruokamme, karitsantartar. Majoneesiöljyssä pehmennetylle karhunlaukalle sekä miedolle ja maukkaalle karitsalle antoivat kirpeyttä tuoreet ketunleivät. Paitsi makua, keväiset ketunleivät antavat myös silmänruokaa. Kaunista ja maukasta!

Karhunlaukka on Suomessa rauhoitettu, siksi sitä joudutaan tuomaan Etelä-Ruotsista. Herkkujen herkkua.

Alkuruoat olivat sopivan kokoisia, ja tilaa siialle ja kauden vihreille jäi vielä. Lisukkeiden ehdoton ykkönen oli voissa, maidossa ja mesijuuressa eli kallioimarteessa keitetty nuori kaali. On kuulemma kestosuosikki, enkä ihmettele. Tämä resepti lähtee mukaan!

Annosten yrtit ja koristeet poimitaan ravintolan ulkopuolen istutuslaatikoista.

Oikein suunnitellun aterian tunnistaa mielestäni siitä, että tilaa jää myös pienelle jälkiherkulle. Lonnassa lista elää luontevasti kauden mukaan, ja toukokuisena perjantaina listalta ponnisti kuppiin raparperikompotti. Itse tehtyä maitojäätelöä, piimää ja raparperia. Voi sitä lusikan kilinää kuppia vasten, kun herkku hävisi parempiin suihin. Ja tilaa pitäisi vielä säästää alakerran vohveleille…

Kun kaikki sävyt ja maut ovat kohdallaan, lopputulos ei voi olla muuta kuin täydellinen.

Pieni kierros saarella sulatteli lounaan ja valmisteli vatsaa iltapäiväkahvia ja vohveleita varten. Kurkkasimme Lonnan ainoaan uudisrakennukseen, joka on juuri valmistunut hirsirunkoinen sauna.

Parvisaunan lauteilta on huikeat näkymät merelle. Mieli lepää.

Saunamestari Tuomo Raitio lämmittää kertalämmitteisiä puukiukaita nelisen tuntia heti aamusta. Miehille ja naisille on omat saunansa, molempiin mahtuu kerralla 20 saunojaa. Sauna toimii varausperiaatteella eli klo 14.00 – 19.00 välillä voi varata kahden tunnin saunavuoron hintaan 16 € / henkilö. Sauna on avoinna tiistaista lauantaihin, varaukset kannattaa tehdä etukäteen netissä. Paikan päälläkin toki voi kysellä vapaita vuoroja. Saunajuomat ostetaan mukaan Vohvelibaarista. Sieltä saa myös vuokrattua pyyhkeitä. Vierailupäivänä oli juuri käynnistynyt laiturinteko eli uimapaikkakin on tänä kesänä luvassa.

Lämmin vohveli raparperihillon ja kermavaahdon kera, lurps!

Liekö meri-ilma, mutta lyhyen kävelyn jälkeen Vohvelibaarin houkutukset alkoivat vetää puoleensa. Ravintolan alakerrassa sijaitseva Vohvelibaari on avoinna joka päivä. Suolaisella tai makealla täytteellä varustetun vohvelin voi nauttia sisätiloissa tai ottaa mukaansa. Nyt oli listalla vohveleita parsan, lohen tai raparperin kera. Ja entäs ne jäätelövaihtoehdot; tumma suklaa, kuusi, lakritsi tai raparperisorbetti. Valmistus tapahtuu yläkerran keittiössä. Jos omat piknik-varusteet unohtuivat, Vohvelibaarista saa lainaksi viltin ja termospullon. Kuuma vohveli raparperihillolla ja kermavaahdolla upposi jonnekin vatsanpohjaan hujauksessa.

Lonnan saari sijaitsee lähellä Suomenlinnaa.

Sympaattinen ja herkullinen, näillä adjektiiveilla kuvailisin Lonnan saarta ja sen tarjontaa. Saarelle voi tulla syömään, saunomaan, omalle piknikille tai vain nauttimaan maisemista ja pienen saaren tunnelmasta. Vierailu oli ensimmäinen, mutta ei varmasti jää viimeiseksi. Ensi kerralla otan saunavarusteet mukaan, pulahdan uimaan ja tilaan listalta alkuruoaksi siianmätiä ja artisokkaa, pääruoaksi kyyttöä juurisellerin kera. Jälkiruoka on myös jo selvillä. Viereiseen pöytään tarjoiltu tyrniherkku ruskitetun voin ja jäätelön kera syöpyi verkkokalvolle.

Ja vinkkinä, Lonnassa annokset ovat yhtä kauniita ja maukkaita olivat ne maidottomia, vegaaneja tai lasten annoksia. Nauraville nakeille täällä nauretaan, lapset syövät samaa ruokaa, puoleen hintaan. Annoskoko vain on pienempi.

Lisätiedot, tarjonta, tapahtumat ja varaukset:
Lonnan omilta verkkosivuilta.

Ja toisena vinkkinä, Saarihyppely on kiva tapata tutustua Lonnan lisäksi läheiseen Suomenlinnaan ja kesällä 2016 avautuneeseen Vallisaareen. Vesibussi pysähtyy kaikissa kolmessa saaressa, voit hypätä pois ja kyytiin omaan aikatauluusi sopivalle vuorolle. Katso aikataulut ja lisätiedot saarihyppelystä.

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tunnetko Tuusan Tuvan?

Tuusan Tupa on pieni kahvila Vihdissä, keskellä Nummelan keskustaa. Mutta mukavasti suurten puiden takana niin piilossa, että satunnainen ohikulkija ei sitä helposti löydä. Mutta jos paikallisilta kysyy, kaikki tuntevat Tuusan Tuvan.

Paikka on nimittäin ollut täällä kauan. Tilan nimeltä Tuusa omisti Johan August Salenius vuodesta 1869 alkaen. Kun kylää halkovaa rautatietä (Hyvinkää-Hanko rataa) alettiin rakentamaan 1900-luvun alussa, Salenius myi tilan leipuri Anton Kristian Sjelfmanille. Leipuri alkoi tienata leipänsä ja rikastua myymällä leipäänsä rautien työmiehille. Pian Tuusan tilalla oli leipomon lisäksi kauppa. Päärakennusta laajennettiin, tila vaurastui ja Tuusan mäelle nousi hulppean päärakennuksen lisäksi työväenasuntoja, navettaa ja saunatupaa. Paikan historia on värikäs ja siihen kannattaa tutustua Nummelan kylähistoriasta kertovassa artikkelissa.

Kahvila Tuusan Tupa toimii tilan entisessä saunarakennuksessa.

Entisestä saunatuvasta tehtiin aikoinaan tilat nykyiselle kahvilalle. Tuusan Tuvalla on erityinen paikkansa myös Osuuskunta Ruokaretken historiassa. Tuusan Tuvassa nimittäin allekirjoitettiin tammikuun 2016 paukkupakkasella Osuuskunnan perustamisasiakirjat. Ja päälle tietysti juotiin hyvät kahvit.

Tuusan Tupa on tunnettu leivonnaisistaan, suolaisista ja makeista. Kaikki tehdään täällä itse, ja siltä ne myös maistuvat. Ylivoimaisesti suosituin on mango-passion-sitruunapiirakka, suosittelen! Herkkuja voi tilata kotiin, yksittäin tai vaikka kokonaisen pitopalvelun henkilökuntineen.

Tuusan Tuvasta tarjoillaan maukasta keittolounasta tai lounassalaattia. Salaatit ovat runsaita, niillä pysyy nälkä kurissa. Astetta kevyimmissä lounaissa on se hyvä puoli, että tilaa jää myös kahviherkulle. Ellei makealle piirakalle, niin vastapaistetulle pullalle. Keskiviikon lounaalla on aina tarjolla jokin tukevampi vaihtoehto, esimerkkinä vaikka fetalla ja basilikalla maustettu possupannu. Tuusan Tuvan lounas on tarjolla klo 11.00-14.00.

Lauantaina noutopöytään laitetaan tarjolle brunssi klo 10.00 – 13.00. Paikka kannattaa varata etukäteen, kahvilan sisätilat ovat pienet. Mutta kesä on sitten oma lukunsa. Tuusan Tuvan pihapiirissä on tilaa ja tunnelmaa. Helposti unohtuu, että kivenheiton päässä on Nummelan keskustan hyörinä. Tänne voi huoletta tulla pientenkin lasten kanssa, suojaisassa pihapiirissä on tilaa viipottaa.

Tuusan Tupa kätkeytyy puiden ja pensaiden suojiin.

Tuusan Tupaan on lyhyt poikkeama Turun moottoritieltä tai Porin tieltä. Jos kesälomamatkalla houkuttaa ajatus rauhallisesta tauosta matkan varrella, vaikkapa sitten matkalla Nuuksion kansallispuistoon, Tuusan Tupaan kannattaa poiketa!

Yhteystiedot:

Tuusan Tupa
Tuusantie 2, 03100 Nummela

Puhelin: 045 113 9910
Sähköposti: posti@tuusantupa.fi

Avoinna ma-la, sunnuntaisin suljettu.
Kotisivut

 

 

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Helsingin Teurastamon alue on ruoan ja tapahtumien kaleidoskooppi

Ruokaretken tiimi kutsuttiin tutustumaan Teurastamon alueeseen. Kyllä, nyt puhutaan vuonna 1933 perustetusta teurastuslaitoksen alueesta, jossa varsinainen teurastustoiminta päättyi 1992. Syksystä 2012 alkaen Helsingin kaupunki on kehittänyt aluetta uudenlaisena kaupunki- ja ruokakulttuurin ytimenä. Mallia on haettu muun muassa New Yorkista ja Kööpenhaminasta.

Teurastamon alueelta löytyy paljon eri alojen toimintaa ja pienyrittäjiä. Ruokaretken hengessä keskityimme ruokaan ja juomaan, ja siinäkin meinasi tulla ähky. Retkemme lähti liikkeelle Teurastamon portilta, jonka kaikki alueelle tulijat kohtaavat ensimmäisenä.

Aloitimme alueeseen tutustumisen lounaalla Ravintola Palemassa. Alun perin muhkeiden annosten ja raavaiden duunareiden ruokala on keventänyt ilmettään ja annoksiaan, mutta Palemasta ei tarvitse lähteä nälkäisenä. Paleman keventynyt ilme on ravintolapäällikkö Kaisa Merzin veljen, Mikko Merzin, käsialaa. Moni toteaakin käydessään, että kiva kun alkuperäinen ilme on säilynyt. Onhan se, vaikka kaikki on uutta ja tarkkaan harkittua. Seinämaaleja myöten. Työmaaruokalatunnelmaa tyylikkäällä twistillä!

Palemassa raaka-aineet valitaan sesongin mukaan, valtaosa raaka-aineista tulee läheltä. Torstaisin on aina hernekeittoa pannarin kera, kuten jo vuodesta 1933. Runsaiden liharuokien lisäksi listalla on kohtuuhintaista kalaa, keittoa ja maukkaita kasvisruokia. Milla, tuo tunnettu makkaran ystävä, valitsi lautaselle oreganomakkaran.

Paleman makkarat tulevat omistaja Reima Mäenpään ja Jari Lönnbergin Harjun makkaratehtaalta.

Kasvisvaihtoehdonkin kanssa piti availla housunnappia.

Paleman kahvi tulee viereisestä rakennuksesta, Helsingin Kahvipaahtimosta, rahkamunkit paahtimon kanssa samassa rakennuksessa sijaitsevalta Leipomo Väyryseltä. Leivät leivotaan itse. Kahvin ja munkin jälkeen suuntasimmekin paahtimolle, 2014 vuoden parhaaksi pienpaahtimoksi valittuun Helsingin Kahvipaahtimoon. Tuoreen, paahdetun kahvin tuoksu on tuttu tuoksu Teurastomon alueella. Paahtimo on tuotantotila, mutta siellä järjestetään myös tutustumiskierroksia eli toisinaan tarjoutuu mahdollisuus kurkistaa kulisseihin. Paahtimon oma Päiväkahvibaari sijaitsee Puu-Vallilassa, osoitteessa Päijänteentie 29. Teurastamon lukuisissa tapahtumissa porisevat luonnollisesti paahtimon kahvipannut.

Paahtimon viereisissä tiloissa valmistetaan jäätelöä ja pastaa. Niihin emme tällä kertaa päässeet tarkemmin tutustumaan, mutta voin vakuuttaa, että kannattaa. Jädelinossa valmistetaan italialaista artesaanijäätelöä, pieniä eriä joka päivä. Valikoimassa on yli 60 makua, joista päivittäin myynnissä on aina 12 erilaista. Ryhmille Jädelino järjestää jäätelömaistiaisia ja lapsille syntymäpäiväjuhlia. Hei, kuka enää haluaa lähteä pikaruokalaan kekkerien pitoon? Vaelsan tuorepastoja pääsee maistelemaan Teurastamon tapahtumissa ja niitä on myynnissä myös Helsingin ruokakaupoissa. Vaelsalla on oma ravintola Helsingin Torikorttelissa, vink vink.

Väyrysen leipomolla päivä alkaa 05.00 aamulla. Eli vieraillessamme paikan päällä lounaan jälkeen, viimeisiä leipiä pakattiin jo vietäväksi pääkaupunkiseudun ravintoloihin ja kauppoihin. Väyrysen leipomo aloitti toimintansa Teurastamolla 2013. Leipomon juuret ulottuvat vuoteen 1908, nykyisen omistajan Mika Väyrysen isoisoukki Pekka Väyryseen, jonka leipomista pikkumunkeista kaikki sai alkunsa. Munkkien ja palkitun Runebergin tortun lisäksi Väyrysen leipureiden käsissä syntyy monenlaista leipää, ruislimppusta rieskaan.

Kun kiireisin lounasaika oli ohi, Teurastamon Kellohallin ravintolassa pyöritettiin täyttä vauhtia seuraavan päivän lammaskoftaa eli lammaspullia. Kellohallin lounasta tarjoillaan maanantaista perjantaihin klo 11.00 – 14.00. Perjantaisin Kellohallin valtaa eri maiden katuruokakulttuuri, Street Food Friday on muodostunut Teurastamon alueen klassikoksi.

Wilman käsissä syntyvät huomisen lounasherkut.

Grilliruoasta ja rauhallisen hitaasta savustusmetodista tunnetun B-Smokeryn sivussa on piskuinen baari; B-Side Bar. 50 paikkaa sisällä, tuplat terassilla. Kaksi vuotta sitten avautunut baari näyttää siltä, kun se olisi ollut täällä Teurastamon kupeessa aina, tai vähintääkin 70-luvulta asti. Baarin perustajat halusivat sellaisen baarin, jossa itse haluaisivat käydä. Moni muukin haluaa käydä täällä, ja 2015 B-Side Bar valittiin vuoden baariksi. Paikka on erikoistunut amerikkalaisiin bourbon-viskeihin. Kattavan viskivalikoiman lisäksi lasin täytteeksi saa monen sorttista käsityöläisolutta ja cocktaileja. Ja tietysti viereisestä B-Smokerystä järjestyy huikopalaksi savustettuja herkkuja.

Päivän kierros päättyy entisen saippuatehtaan tiloissa toimivaan tislaamoon. Sataan vuoteen Helsingissä ei ole ollut tislaamoa, mutta nyt on. Eikä mikä tahansa, The Helsinki Distilling Company on ensimmäinen yksityinen tislaamo Helsingissä. Ja aika lailla alkajaiseksi nappasi The Spirit of The Year 2016 –kilpailussa kultaa Helsinki Dry Ginillään.

Meidät otti vastaan irlantilainen Séamus Holohan, joka perusti tislaamon yhdessä nuoruudenystäviensä Mikko Mykkäsen ja Kai Kilpisen kanssa. Idea oli muhinut kolmikon päässä jo vuosia, 2014 aika oli kypsä.

Pääsimme ihailemaan uutuuttaan kiiltelevää pannua, joka mahdollistaa tuotannon tuplaamisen. Täällä valmistuu palkitun ginin lisäksi viskiä, akvaviittia ja apple jackia (suomalaisversio calvodosista) sekä Helsinki Long Drinkiä. Apple jackin omenat tulevat Lohjalta , Södermalmin tilalta. Muiden juomien raaka-aineina käytetään kotimaisia jyviä, marjoja ja mausteita, kuten kuminaa. Tislaamon oma lonkero on valmis sekoitus tislaamon omaa Helsinki Dry Giniä sekä pinkkiä greippimehua. Kesällä lonkero sujahtaa myös viereisen Jädelinön jäätelöön.

Kaikki tuotteet valmistetaan ja pullotetaan käsin omissa tiloissa. Tislaamon kapasiteetti on 1 000 litraa eli 2 000 pulloa viikossa. Tislaamon ensimmäinen viskierä pullotetaan syksyllä 2017.

Tislaamolla järjestetään perjantaisin klo 17.00 avointen ovien kierroksia.

Teurastamon alueelta voi vuokrata saunan, ostaa makkarat ja muut tykötarpeet, grilli on vapaassa käytössä, välineet voi vuokrata parin euron maksua vastaan pihan Liiteristä (liiteri.net). Täällä voi osallistua läkähdyttävään määrään erilaisia ilmaistapahtumia, fiilistellä terassilla tai tutustua yrityksiin järjestetyillä kierroksilla.  Tätä lisää koko Helsinkiin ja muualle Suomeen!

Kesän tapahtumia:

Sideways Festivaali 9. – 10.6.2017

Runsaan artistikattauksen lisäksi musafestareilla ei nälkä yllätä. Ympäri festarialuetta löytyy lukuisia baareja ja ravintoloita, joista löytyy mm. Brooklyn Breweryn oluita, Garage-lonkeroita, luomuviinejä, samppanjaa, kahveja, maukkaita drinkkejä, alkoholittomia vaihtoehtoja, pizzaa, burgeria, crepejä, raakakakkuja, poke bowleja, falafeleja, tacoja, burritoja, vegaaniherkkuja, fish & chipsejä, snackseja, aasialaisen keittiön makuja Thaimaasta ja Indonesiasta sekä paljon muuta.

sidewayshelsinki.fi

Teurastamo sijaitsee Helsingin Kalasataman ja Sörnäisten kupeessa:

Työpajankatu 2, 00580 Helsinki.

Kotisivut Teurastamo.com
Tapahtumat ja tuoreimmat tarinat Teurastamon Facebook-sivuilla.
Instasssa TeurastamoHelsinki #teurastamo

 

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Iloisen rempseää palvelua Savon sydämessä: Ravintola Hetki, Rautalampi

Rautalammin kirkonkylän läpi kulkiessa katseen vangitsee korkealle nostettu keltainen kyltti aivan kirkon vieressä: Ravintola Hetki 100 m. Ravintola Hetki ei näy päätielle eli Rautalammin raitille, joten opasteet ovat enemmän kuin tarpeen. Ravintola sijaitsee kunnantalon alakerrassa ja sisäänkäynti on piilossa rakennuksen takana. Matalaan ravintolasaliin on kuitenkin löytänyt tiensä joukko asiakkaita. Lounaspaikassa tapaavat niin haalaripukuiset työmiehet, kravattikaulaiset virkamiehet kuin lähitalojen ikäihmiset.

Ravintola Hetkessä asiakkaita palvellaan iloisen rempseästi, vas. yrittäjä Titta Tarvainen.

Ravintola Hetki on mukana Rautalammin kunnan hallinnoimassa Ruokaelämyksiä-hankkeessa, joka kutsui Ruokaretken tekemään juttua paikallisista lähiruokayrityksistä. Ravintola Hetki jatkaa edeltäjänsä Piilopirtin jalanjäljissä tarjoten asiakkailleen lähiruokalounasta, pitopalvelua ja leivonnaisia.  Joulukuussa 2015 aloittaneet uudet yrittäjät Titta Tarvainen ja Henriikka Miskala ovat molemmat Rautalammin tyttöjä, Henriikka vain teki ensin melkoisen lenkin maailmalla ennen kuin asettui takaisin kotiseudulleen. Titta puolestaan on työskennellyt saman katon alla jo yli kymmenen vuotta eli myös kahden edellisen yrittäjän aikana.

Ravintola Hetkessä asiakas tulee heti huomatuksi ja palvelu on iloisen rempseää. Ikäihmisiä autetaan tarjottimien kantamisessa, työmiesten kanssa nauretaan ja vitsaillaan ja samalla asenteella palvellaan kaikkia asiakkaita vauvasta vaariin. Iloisen vastaanoton jälkeen asiakas pääsee nauttimaan Hetken tarjottavista. Päätuote on lounas seisovasta pöydästä, jossa on tarjolla runsas salaattivalikoima, keitto, kaksi pääruokavaihtoehtoa, itse tehty leipä ja lisäksi jälkiruoka sekä kahvi tai tee.

Lounaan salaattipöytä on värikäs ja monipuolinen.

Kesällä Ravintola Hetkessä voi lounaan lisäksi tilata annoksen paistettuja muikkuja.

Hetken ruokafilosofia on yhdistelmä lähiruokaa ja eksoottisempia makuja. Yrittäjä Titta Tarvainen on lähiruoan ystävä ja hän kokkaa mielellään perinteisiä suomalaisia ruokalajeja. Ravintolassa käytetään mahdollisimman paljon lähialueen kalaa, kasviksia ja marjoja. Lounaan toinen pääruoka on siis aina perinteisempi, mutta toisen vaihtoehdon makumaailma voi tulla kauempaa. Yrittäjä Henriikka Miskala on työskennellyt Itämerellä ja asunut pitkään Intiassa, joten hänen mukanaan keittiöön kulkeutuu eksotiikkaa, joka näillä leveysasteilla on harvinaista. Keittiössä käytetään eksoottisia mausteita, joilla lähiruokaan saadaan luotua itämaisia vivahteita.

Lounaaseen kuuluu myös jälkiruoka, joka kuvauspäivänä oli paahtovanukas.

Ravintola Hetken päätuote on lounas, mutta vitriinissä on aina myös itse tehtyä kahvileipää ja pientä suolaista kahvila-asiakkaille. Hetkessä pyöräytetään päivittäin lounaalle tuoreet patongit tai sämpylät ja loihditaan erilaisia suolaisia ja makeita leipomuksia tilausasiakkaille. Ravintolasta voi tilata täytekakut yritys- tai perhejuhliin ja tarvittaessa Hetken tiimi hoitaa myös tarjoilutyön alusta loppuun. Juhlia toteutetaan sekä ravintolan omissa tiloissa että asiakkaan valitsemassa paikassa. Tilaisuuksien menu räätälöidään teemaan sopivaksi yhdessä asiakkaan kanssa.

Hetkestä voi tilata myös täytekakkuja yritys- ja perhejuhliin.

Ravintola Hetki sijaitsee keskellä Rautalammin kirkonkylää, josta on noin 10 km matkaa Etelä-Konneveden kansallispuiston patikkareiteille Kalajan kierrokselle ja Kolmen vuoren vaellukselle. Kansallispuiston kävijät voivat noutaa Hetkestä retkieväitä, kunhan tilaus tapahtuu edellisenä päivänä. Hetken kautta melojat ja retkeilijät voivat vuokrata myös saunatiloja, jotka sijaitsevat viereisessä talossa. Ravintola Hetkeen on Äijäveden rannasta n. 200 metriä.

Ravintola Hetki on sisustustyyliltään värikäs ja retrohenkinen.

 

Ravintola Hetki

Alatie 8

77700 Rautalampi

P. 050  4521 519

info@ravintolahetki.fi

Kotisivut

Facebook

Mikontalossa syödään perinteistä hämäläistä pitoruokaa

Virtain perinnekylän punaiset talot näyttävät komeilta sunnuntaisena aamupäivänä. Yksi taloista on pitopöydästään kuuluisa Mikontalo.

Mikontalo on alkujaan peräisin Jalasjärveltä.

Mikontalo on alkujaan peräisin Jalasjärveltä.

Viikonloppuisin Mikontalon pöytä laitetaan koreaksi hämäläiseen tapaan. Hämäläinen pitopöytä on täynnä monenlaista syötävää. Yrittäjä Matti Niemelän mukaan lähtökohtana onkin juuri runsaus.

– Pohjois-Pirkanmaan ja Etelä-Pohjammaan pramein pöytä pyritään tekemään, hän kehuu.

Matti Niemelä on kehittänyt pitopöytää jo liki kolmen vuosikymmenen ajan.

Matti Niemelä on kehittänyt pitopöytää jo liki kolmen vuosikymmenen ajan.

Erikoisuutena ovat laatikot, jotka normaalisti kuuluvat vain joulupöytään. Pitopöydässä on myös kattava salaattitarjonta ja kalavalikoima, josta löytyy niin lohta kuin silakkaakin.

Niemelä kertoo, että kesäaikaan monelle maistuvat paremmin salaattipuolen antimet, kun taas syksyn kylmetessä lautaselle raivataan yleensä tilaa laatikkoja varten.

Salaattipöydän runsautta.

Salaattipöydän runsautta.

Kerään lautaselleni vähän kaikkea. Tällä kertaa etenkin laatikoita, kun niitä en pitkään aikaan ole päässyt syömään.

Mikontalon bravuuri on Niemelän suvun reseptillä tehtävä imelletty perunalaatikko. Kyseinen ruoka jakaa monesti mielipiteet, mutta Mikontalon pöytään se kuuluu ehdottomasti.

Lautaselleni päätyi etenkin laatikkoruokia. Myös aamulla leivotut sämpylät maistuivat.

Lautaselleni päätyi etenkin laatikkoruokia. Myös aamulla leivotut sämpylät maistuivat.

– Joskus on kokeiltu, että tehdään jotain muuta kuin tämä pitopöytä. Silloin jo ensimmäiset asiakkaat kysyivät, että missä perunalaatikko on.

Itse olen syönyt imellettyä perunalaatikkoa harvoin jos koskaan, mutta tällainen maku sopii hyvin suuhun varsinkin karjalanpaistin kanssa. Rakenne on hämäläiseen tapaan löysähkö, ja laatikko on pehmeän makuinen.

Ulkomaalaisten kohdalla imelletty perunalaatikko tuo Niemelän mukaan kulttuurierot esille. Länsimaalaisille suomalainen perinneherkku harvemmin maistuu, mutta idästä tulevien matkalaisten lautaselle imelletty perunalaatikko yleensä löytää reittinsä.

Laatikot ovat lämpimän ruuan kulmakivi.

Laatikot ovat lämpimän ruoan kulmakivi.

– Porkkanalaatikko sen sijaan maistuu oikeastaan kenelle tahansa, jopa ulkomaalaisille.

Vaikka kyse onkin perinteisestä ruokapaikasta, seurataan Mikontalossa aikaa. Matti Niemelä hakee vaikutteita muun muassa Gordon Ramsayn keittokirjoista. Varsinkin arkena, kun Mikontalo toimii lounaspaikkana ja toimittaa lounaan myös liki sadalle vanhukselle, on vaihtelu tärkeää. Ranskalaisia tai muuta uppopaistettua Mikontalosta ei kuitenkaan löydy.

– Rasvakeittimen hajun sijaan täällä tuoksuu ruoka, Niemelä sanoo.

Perinteisen tapaan jälkiruoaksi on tarjolla tuoretta pullaa.

Perinteisen tapaan jälkiruoaksi on tarjolla tuoretta pullaa.

Juon vielä kahvit vastaleivotun pullan kanssa. Matti Niemelä kertoo Mikontalon historiasta. Vaikka rakennus on vanha, ei se nykysijoillaan ole ollut kuin rapiat kolmekymmentä vuotta. Talo edustaa eteläpohjalaista rakennusmallia, ja se on siirretty perinnekylään Jalasjärveltä. Talon nimi taas on peräisin metallitaiteilija Mikko Haapasalolta, joka toi hirret aikanaan Virroille.

Kierrän vielä ulkona pienen lenkin perinnekylässä. Sieltä löytyy museoita ja muuta nähtävää. Nyt syksyllä monet ovet ovat kiinni, mutta kesällä Virtain perinnekylä on oiva paikka tutustua 1800-luvun loppupuolen elämään ja maistella perinneruokaa.

Perinnekylästä löytyy myös taidetta ja museoita.

Perinnekylästä löytyy myös taidetta ja museoita.

Yhteystiedot

Ravintola Mikontalo
Perinnekylä
34800 Virrat

Aukioloajat löytyvät ravintolan nettisivuilta.
Nettisivu
Facebook

Seitsemisen Portissa ruokailee matkalla kansallispuistoon

Päivä on kaunis, joten päätän suunnata kohti Seitsemisen kansallispuistoa. Nyt on kuitenkin lounasaika, joten pysähdyn Seitsemisen luontokeskuksen yhteydessä sijaitsevassa Seitsemisen Portissa.

Ravintola on hieman huomaamattomassa paikassa, sillä se on luontokeskuksen sisäpuolella. Paikka on sinänsä luonteva, mutta ei aivan ilmeinen. Monesta luontokeskuksesta löytyy jonkinlainen kioski, mutta harvassa ovat kunnolliset lounaspaikat. Tunnelma on miellyttävä. Voi vain kuvitella, kuinka tunnelma tiivistyy talvisin, kun ravintolan takkaan viritetään tulet.

Ravintolassa on à la carte -listalla monenlaisia herkkuja. Huomio kiinnittyy etenkin villisikaan ja strutsiin, jotka eivät ole aivan tavallisimmasta päästä. Saan kuulla, että ruoka on mitä suurimmissa määrin lähiruokaa. Lähes kaikki raaka-aineet tulevat lähialueelta. Villisiat ja strutsit kasvatetaan yrittäjien omalla tilalla Helvetin Portin naapurissa.

Listalta löytyy vaikka mitä erikoista. Lihat tulevat yrittäjien omalta tilalta ja muut raaka-aineet lähialueelta.

Listalta löytyy vaikka mitä erikoista. Lihat tulevat yrittäjien omalta tilalta ja muut raaka-aineet lähialueelta.

Katselen listaa mielenkiinnolla. Tällaista tuskin löytyy  toisesta luontokeskuksesta! Päädyn kuitenkin lounaaseen, ja lounaaksi on tänään ylämaankarjan jauhelihakeittoa. Kaavin keittoa lautaselle ja kerään salaattipöydästä toisen lautasen täyteen.  Siirryn luontokeskuksen ulkopöytään nautiskelemaan. Aurinko lämmittää mukavasti, ja ulkona ruoka maistuu.

Söin päivän keittolounaan, joka oli tänään ylämaankarjan jauhelihakeitto.

Söin päivän keittolounaan, joka oli tänään ylämaankarjan jauhelihakeitto.

Palvelu on ystävällistä. Keittiössä pyörähtelevä Terhi Järvinen huokuu toimeliaisuutta. Hän on aloittanut ravintolassa vastikään, mutta kehuu olevansa uransa parhaassa työpaikassa. Seitsemisen Portissa saa kuulemma toteuttaa omia ideoitaan.

– Minun täytyy koko ajan tehdä jotain, en osaa olla paikallani, hän sanoo.

Aina kun ravintolassa on hiljaisempaa, leipoo Terhi Järvinen uusia tuotteita vitriiniin.

Aina kun ravintolassa on hiljaisempaa, leipoo Terhi Järvinen uusia tuotteita vitriiniin.

Silloin kun asiakkaita on vähemmän, loihtii Järvinen vitriiniin erilaisia piirakoita ja muita herkkuja. Kohta kuuluu olevan valmistusvuorossa jonkinlainen sienipiirakka, johon hän keräsi raaka-aineet vapaapäivänään.

Sisällä juon vielä kahvit ja syön porkkanaleivoksen. Herkullista!

Söin porkkanaleivoksen kahvin kanssa.

Söin porkkanaleivoksen kahvin kanssa.

Vatsa täynnä maittavaa ruokaa lähden Seitsemisen kansallispuistoon. Hetken kuluttua parkkeeraan autoni Koveron perinnetilan pysäköintialueelle. Koveron tilalla muuten järjestetään toisinaan Seitsemisen Portin suurempia tilaisuuksia.

Suurin ihme minua odottaa kuitenkin lammashaassa. Kaksi karitsaa on syntynyt vain muutamaa tuntia aikaisemmin. Osaavatpa ne olla suloisia.

Kaksi vastasyntynyttä karitsaa Koveron perinnetilalla.

Kaksi vastasyntynyttä karitsaa Koveron perinnetilalla.

Yhteystiedot

Ravintola Seitsemisen Portti
Seitsemisentie 110
34540 Länsi-Aure

Aukioloajat löytyvät ravintolan nettisivuilta.
Nettisivu
Facebook

Soup Töölössä britit kokkaavat herkullista kasvissoppaa

Helsingin Töölössä sijaitsevan lounaspaikan tutustumiseen oli kaksi hyvää syytä; kiire ja koira. Kiire palaverista toiseen kiritti etsimään nopeaa lounaspaikkaa, ja pieni koira lounaspaikan ovenpielessä sai astelemaan sisään Soup Töölön soppakattiloiden äärelle. Kannatti!

Soup Töölö

Päivän keitto maksoi 7 euroa, vaihtoehtoja oli kolme; herkkusieni, punajuuri-punakaali-puolukka ja kimchi (kiinankaalista valmistettu, voimakkaasti maustettu keitto). Hintaan sisältyi tuoretta leipää ja monenlaista lisuketta. Santsiannoksen sai samaan hintaan. Vielä kiireisempi lounastaja voi napata keiton pahvimukassa mukaansa 6 eurolla.

Soup Töölö

Tiskin takana häärää toinen paikan omistajista, James Pearman. Saan kuulla, että Soup syntyi ideasta tarjota kaupunkilaisille nopeaa ja terveellistä lounasruokaa. Päivän kolme keittovaihtoehtoa vaihtuvat päivittäin, ja tarjolla on aina tuoretta leipää raikkaiden kasvisten kera. Lihaa ei tästä lounaspaikasta löydy, sitä ei edes käsitellä keittiössä.

Ensimmäisenä silmäni iskivät kiinni rapeapintaiseen leipään. Takuutuoretta, hetki sitten paistettua. Leipää voi ostaa myös mukaan 3 euron hintaan, ja monet lähitienoolla asuvat hakevatkin leipänsä täältä.

Soup Töölö

Koko kattaus oli aseteltu valmiiksi ikkunalaudalle rakennetulle tasolle, ei kun nopeasti lounastamaan. Pikaruokaa, mutta ei ihan sanan varsinaisessa merkityksessä. Leivän lisäksi tarjolla oli tuoreita kasviksia ja maistuvaa hummusta.

Valikoima oli mukavan yksinkertainen, ja kaikki tarjolla oleva oli raikasta ja tuoretta. Siistiä ja simppeliä. Nopeasti lautaselle poimittavissa. Juuri liikeidean mukaista: nopeaa ja terveellistä pikaruokaa, jonka voi syödä paikanpäällä tai ottaa mukaansa.

soup1

Halutessaan keittoa voi tukevoittaa siemenillä, krutongeilla, mausteilla ja tuoreilla kasviksilla.

Soup Töölö

Soup Töölö

Punajuuri-punakaali-puolukka keitto oli ainakin sen verran tukevaa ja maukasta, että lisukkeita ei sen sekaan juuri kaivannut. Kasviskeittoja kokkaa täällä Jamesin lisäksi Christopher Dare. Tai oikeastaan Christopher on varsinainen kokki, ja James hoitaa asiakaspalvelun. Christopherin keittotaitoihin ihastui muuten myös Prince Suomen keikallaan 2011. Silloin Christopher työskenteli Tavastialla kokkina ja keitteli Princelle maa-artisokkakeittoa. Tarinan mukaan Prince tykästyi soppaan niin, että otti sitä vielä mukaansa 🙂

Soup Töölö

Keiton lisäksi maistui kupillinen raikasta rouskuteltavaa. Leipä oli juuri sitä miltä näytti, sopivan rapeaa pinnalta ja pehmeää sisältä. Soup panostaa kausituotteisiin, tällä viikolla keittojen raaka-aineina oli ainakin kurpitsaa, punakaalia, punajuurta, pinaattia, porkkanaa ja naurista. Höystettynä chilillä, kookoksella, inkiväärillä, muskotilla ja korianterilla.

Terveellisyyden lisäksi kierrätys ja ekologisuus on näille yrittäjille tärkeää. Raaka-aineissa huomioidaan paitsi terveellisyys, myös ympäristöystävällisyys.

Omistajien toinen paikka löytyy Helsingin Kalliosta, ja suunnitelmissa on laajentaa konseptia vielä muutamalla lounapaikalla. Terveellisen pikaruoan kysyntä tuntuu olevan kasvussa – hyvä niin!

Niin, se pieni koira ovensuussa. Kuuluu henkilökuntaan, pieni bulgarialainen löytökoira. Hänelle maistuu myös liharuoka.

Yhteystiedot

Soup Töölö
Runeberginkatu 54
00260 Helsinki

Soup Kallio
Vilhovuorenkatu 7–9
00500 Helsinki

Aukioloajat voit tarkistaa ravintolan nettisivuilta.
Nettisivut
Facebook

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna