Flow-festivaali 2019 on ekologisen ruoan keidas. Haarukassa diippii frittii ja kasviksia.

Flow-festarin mittasuhteet kauhistuttavat: valtava alue, jonne on sijoitettu 10 esiintymisstagea ja hemmetisti ihmisiä. Yritin ottaa haltuun Flown perjantaina pällistelemällä suu auki milloin mitäkin, välissä ahmien kojujen herkkuja.

Lehdistötiedote lupaa paljon ja uppoaa minuun, ruokaretkeilijään: “Laadustaan ja monipuolisuudestaan tunnettua Flow’n ruokatarjontaa tähdittää tänä vuonna yli 40 ravintolaa. Lähituotanto ja kotimaiset kauden raaka-aineet nousevat esiin vuoden 2019 tarjonnassa. Teema näkyy erityisesti uusissa Flow-ravintoloissa, joita ovat esimerkiksi Helsingin hehkutetuimpiin ravintoloihin lukeutuvat Emo, Andrea, Kuurna, Maannos ja Gohan.”

Nämä uudet paikat täytyy ehdottomasti käydä tsekkaamassa! Flow-festivaaleille odotetaan 85 000 kävijää kolmen päivän aikana. On siinä ruokittavaa, mitenköhän ruokakojuissa pärjätään? Miten huippuruokaa saadaan tehokkaasti valmistettua jonottaville ihmisille? Näitä kysymyksiä mietin ennen saapumista.

Suurin ruokailualue löytyy päälavan kulmalta.

Vaikka Flow-festivaali on minulle tuttu ilmiönä ja kavereiden somepostauksista, en ole kuitenkaan aiemmin käynyt Suvilahdessa järjestetyssä tapahtumassa. Aivan alkuun kysyn henkilökunnnalta, missä uudet ravintoloitsijat pitävät kioskejaan. Saan kompaktin paperisen kartan, josta voi tihrustaa paikkoja. Ei hyvä. Lataan sitten Flow-festivaalin oman sovelluksen, joka kertoo jo paljon enemmän ravintoloista, tosin kartta ei kerro missä kohtaa mikäkin ravintola on. Ei auta kuin lähteä taapertamaan ympäri aluetta. Mutta ensin herättelen nälkää alkuillasta esiintyvien Maustetyttöjen tahdissa.

Maustetytöt hurmaavat lakonisella tyylillään.

 

Ruokakojut kiertävät vanhan Suvilahden kaasukellon seinämää.

“Korkealaatuinen ja jännittävä ruokavalikoima koostetaan laatua, ympäristöystävällisyyttä sekä kasvisruokaa korostaen. Mukana on niin suomalaista villiruokaa, aasialaisia makuja, meheviä burgereita, ravitsevaa smoothieta, terveellistä katuruokaa kuin Michelin-ravintoloiden versioimaa festariruokaakin”, mainostaa Flow antimiaan.

Ruokavalikoima on todellakin monipuolinen ja kansainvälinen. Makuja ympäri maapalloa. Ihmiset kävelevät ristiin rastiin lautasiensa kanssa. Sivusilmällä näen susheja, pizzaa, wokkia, thai-pöperöä, lähi-idän herkkuja. Runsas kasvisten käyttö on trendikästä ja myös järjestäjien toiveena. Vegaanit on otettu huomioon. Onpa alueella lisäksi Meat free zone! Runsaudesta huolimatta sieraimiin ei missään kohtaa festivaalia lehahda kotimaisen grillimakkaran ihana tuoksu.

Maannos säväyttää vegaanisilla tartar-pihveillä

 

Maannos -ravintolan kojulla tuoksutellaan yrteillä.

 

Maannoksen ravintoloitsija Elmo Luoma-aho raastaa ranskalaista tryffeliä annosten päälle.

Maannos pitää ravintolaa Telakkakadulla, mutta Flow viikolla se on pistänyt paukkuja festivaaleille. Viisisataa kiloa punajuurta ja kolmesataa kiloa maa-artisokkaa on käsitelty hartaasti ja urakalla. Vegaaniset “tartar” -pihvit ovat pitkän kehittelyn tulosta.

Maa-artisokat ensin paahdetaan ja sitten kuivataan matalassa lämmössä, niin että niistä tulee sitkeitä. Kun ne sitten puristetaan lihamyllyn läpi, juurekseen tulee lihamainen tekstuuri”, kertoo ravintoloitsija Elmo Luoma-aho. Tartarin valmistukseen kuuluu itsetehty omenasiiderietikka, kylmäpuristettu rypsiöljy ja islantilainen suola, missä on pieni hiilijalanjälki.

Kympin maksavan tartar-annoksen päälle Elmo raastaa tryffeliä viiden euron lisähintaan. Vaikuttavaa! Tryffeli ei ole kuitenkaan kotimaista, koska sen maku ei ravintoloitsijaa miellytä.

Maa-artisokkaan on saatu tartarmainen tuntuma.

Suuntaan tutkimaan tarjontaa festarialueen toiseen päähän, missä sijaitsee upea Globe Balloon areena. Fiilistelen jazzia Jonathan Wilsonin tahdissa.

Jonathan Wilson esiintyi ilmapallo areenalla perjantaina.

Emo-ravintolasta hienosti haukea

Toinen ravintolakeskittymä löytyy “Ilmapallo”-areenan kupeesta. Siellä on myös mahdollisuus syödä pöydän ääressä.

Moderniksi eurooppalaiseksi ravintolaksi itseään kutsuva, Emo, on mukana ensimmäistä kertaa Flowssa. Tarjoillen sesonkien herkkuja, kotimaisia sekä pohjoismaisia pientuottajia kunnioittaen. Festivaali-ruokalistalle on otettu mukaan tuttuja makuja ravintolan listalta. Rapukakut näyttävät olevan suosittu annos myös festivaaleilla. Hauki-rapukakkuja on tarjottu Emo-ravintolassa jo vuodesta 2013.

Hauki-jokirapu-katkarapu -taikina friteerataan muhkeaksi kakuksi ja se tarjoillaan piparjuurimjoneesin ja leväsalaatin kera. Lisäkkeeksi annokseen saattoi ostaa frittiperunat.

Rapukakkua ja tiramisua Emo-ravintolan tapaan. Uskottavaa katuruokaa.

Ravintoloitsija Ilkka Lääveri kertoo, että menun Sieni-focaccian leipä tulee Väyrysen leipomosta, sienet ovat sesongin sieniä, kanttarelleja. Karitsa-burgerin liha tulee Meri-Lapista. Lähiruokaa listalta siis löytyy, mutta myös muualta Euroopasta tuotua. Jälkiruoaksi Emo tarjoili tiramisua sievästä vohvelitötteröstä.

Emo-ravintolan tiimi valmistaa annoksia tiiviissä tahdissa. Friteerausvälineet ovat ahkerassa käytössä.

Kuurnan diipit fritit

Lähellä Emoa pitää putiikkia Kuurna-ravintola. #kuurnagoesdeepfried -hästäg kertoo festivaaliruoan trendistä. Friteerattu ruoka on hottia ja sopii katuruoaksi. Aivan varmasti on myös laskelmoitu, että se käy kaupaksi, koska sekä Emo että Kuurna friteeraavat jopa perunat. Peruna-temppu kannattaa, sillä Kuurna palkitaan sunnuntaina pidetyssä Sustainable Meal -kisassa Best potatoes in town annoksellaan. Annokseen kuuluu Sipoon uusien perunoiden ohessa härkäpapujauhotempura, Kuurnan chilikastiketta ja kuminakauradippiä.

“Ravintola Kuurnan tuore sukupolvi tuo rasvan ja suolan takaisin Flow’hun! Tarjolla on kestävästi kasvatettua kotimaista frittikanaa Niittylinnulta Vihdistä sekä sesongin parhaita kaalimaan kasviksia vegaanisena tempurana. Luottaen samoihin teemoihin kuin Kruununhaan kätketyssä bistrohelmessään, Kuurna – Deep Fried tarjoilee ruokaa, jollaista Kuurnan jengi haluaa itse syödä: kestävää ja älyttömän herkullista. Hillitöntä festariruokamässäilyä ilman turhaa kikkailua.” kuvailee Kuurna konseptiaan.

Kuurnan jälkiruoka on kieltämättä kekseliäs. Karamellipoppareilla uutettua kauramaitoa ja jäitä. Toffeinen miellyttävä maku.

YMPÄRISTÖYSTÄVÄLLISTÄ RUOKAA

“Flow ohjaa ja kouluttaa festivaalin ruokamyyjiä ekologisten annosten tarjoamiseen. Ruokamyyjät saavat tuekseen kestävän kehityksen mukaisen ruokamyynnin ohjeistuksen ja arviointilomakkeen, joissa kiinnitetään huomiota muun muassa luomu-, lähi- ja sesonkituotteiden käyttöön, raaka-aineiden alkuperään ja eettisyyteen, ruuan tuotannon energiatehokkuuteen, logistiikkaan sekä pakkausmateriaaleihin. Ohjeistuksen avulla ruokamyyjät lisäävät valikoimaansa myös erityisen, Sustainable Meal -merkinnällä varustetun vaihtoehdon. Sustainable Meal -annoksista valitaan festivaalin aikana ekologisuusarvioinnin ja paneelimaistelun perusteella Sustainable Meal -voittaja.

Flow Festivalin vuoden 2018 ruokamyynnin osalta merkittävää ympäristölle oli, että myydyistä ruoka-annoksista peräti 46% oli kasvis- tai vegaaniannoksia. Suuren suosion ja yleisön palautteen ansiosta tavoitteena on edelleen lisätä kasvis- ja vegaaniruoan määrää vuonna 2019.

Flow Festival kannustaa myös käyttämään ekologista ja laadultaan erinomaista hanavettä pullotetun sijaan. Oman vesipullon voi täyttää HSY:n hanavesiasemalla tai tapahtuman muissa vesipisteissä. Hanavettä juomalla voi vähentää muovijätteen määrää ja pienentää omaan hiilijalanjälkeään”, tiedottaa festivaalijärjestäjä.

Hanavesipisteesen on panostettu. Toimii!

Ja juomaa

Tyylikäs hanavesipiste on nykypäivää ja ilahduttaa festivaalikulkijaa. Myös vahvempien juomien tarjoilu näyttää ilahduttavan porukkaa, alueella on 20 juomamyyntipistettä. Ruoka- ja juomapisteet ovat siis eriytetty omikseen. Alueella saa kulkea vapaasti ruokien ja juomien kanssa. Vastaan kävelee jo portilla ihmisiä viinipullot käsissään, mutta omien pullojen tuonti alueelle on tietty kielletty. Flowssa saa siis ostaa viiniä ja shamppanjaa pulloissa. Perlage, mikä on yksi tapahtuman sponsoreista, tarjoaa viiniä alkaen 39 euroa pullo.

Viihtyisä shamppanjabaari houkutteli väkeä säkkituoleille nauttimaan pulloittain shampanjaa. Tämä Flowssa osataan: luoda viihtyisyyttä festivaalialueelle. Kaukana poissa ovat hikiset kaljateltat!

Shamppanjabaarin lumoa.

Kiitos Flow-festivaali erittäin hyvin järjestetystä tapahtumasta! Ruokakojut pystyivät palvelemaan tehokkaasti, ihan älyttömiä jonoja ei syntynyt, ainakaan perjantaina. Tarjontaa on niin paljon, sekä kulttuuria että ruokaa, että suosittelen ostamaan kolmen päivän rannekkeen ensi vuonna. Siinä ehtii maistella ja aistia kylliksi.

 

Flow-festivaalin tivolimaista väri-iloittelua vuosimallia 2019.

 

 

 

 

Järvenkylän kioskit houkuttelevat kesän sesonkiherkuilla, uutuutena oman tilan parsa

Järvenkylän maatilan kioski vetää puoleensa Salossa.

Salon Prisman parkkipaikalla hyörii kesäisiä ihmisiä, kuin kimalaisia kukkasissa. Pirteän värisen kioskin katolla on jättimäinen mansikka. Onko Tivoli saapunut paikalle? Kun lähestyn kioskia, sen väkeä keräävä houkutus aukeaa: Järvenkylän kioskin tiskillä on tarjolla kaikkea sitä, mitä ihminen kesällä kaipaa. Pulleita mansikoita, herneenpalkoja, suomalaista parsaa, raparperia. Jäätelötötteröitä ja kahvia!

Järvenkylän kioskilla myydän oman tilan  herkkuja. Suomalainen parsa on uutuus.

Järvenkylän kioskilla palvelevat iloisesti Emilia Pusa ja Jasmin Häkkinen, jotka ovat jo huomanneet, mistä suomalaiset tykkäävät. Sesonkiherkut todella maistuvat. Pingviini-Jäätelöä ja mansikoita hupenee. Ostetaan marjoja ja vihanneksia mukaan, tai jäädään istumaan ja nauttimaan niistä suoraan askista. Rommi-rusina jäätelö maistuu kuulema vanhemmalle väelle, mitä taas nämä nuoret eivät oikein ymmärrä. Makunsa kullakin, mutta herkuttelutuote kauden marjoilla -jäätelöannos maistuu varmasti kaikille.

Emilia Pusa on toista kesää töissä Järvenkylän kioskilla ja tuntee tilan tuotteet.

Järvenkylän kioskit ovat Järvenkylän maatilan omia myyntipisteitä. ”Toimitamme maatilan tuotteet suoraan myyntipisteisiimme, joita on yhteensä 14 Varsinais-Suomen ja Hämeen alueella. Toiminta-alueemme ulottuu Turun seudulta Loimaalle ja Someroon asti ja kattaa myös saaristokunnat aina Kemiönsaarta myöten. Herkut ovat raikkaita, mansikatkaan eivät ehdi nuupahtaa kuumana päivänä. Kaikissa pisteissämme on kunnolliset kylmäsäilytystilat jäätelön lisäksi myös marjoille ja herneille, mikä takaa tuotteiden tuoreuden ja laadun. Tämä onkin yksi syy laajaan ja uskolliseen asiakaskuntaamme”, kertoo Järvenkylän tilan toimitusjohtaja Ingrida Alijosiute.

Mansikoita saadaan myyntiin jo toukokuussa.

Kun kioskin eteen on laitettu istumapaikkoja pöytineen, kesäinen kahvila on valmis. Ikäänkuin torikahvila on tullut markettien kylkeen, sinne missä ihmiset liikkuvat.

”Olemme yhdistäneet kioskeille marja- ja jäätelökioskipalvelut. Tilan isäntä Jari Suominen huomasi vuonna 2005, että pelkkä marjateltta, missä ei ole omia kylmälaitteita ei riitä. Olimme kuin markettien kolmas jalka. Minulle tuli idea, että rakennamme omat hyvin varustellut kioskit. Lisäsimme valikoimaan jätskit ja kahvin. Kioskin luukkujen tankoihin ripustimme vielä kukkaamppeleita tuomaan viihtyvyyttä. ”

Amppelikukat tulevat Järvenkylän tilan naapurista. Niitäkin saa ostaa mukaansa.

Sesonkiherkut tulevat suoraan tilalta myyntiin kioskeihin

Myyntipisteille 90 prosenttia tuotteista tuodaan omalta tilalta. Järvenkylän maatilala sijaitsee Sauvon sydämessä noin 45 kilometrin päässä Turusta. Itse tilalla ei ole suoramyyntiä.

Järventilalla Sauvossa viljellään myös tankoparsaa Ensimmäisenä tilana Suomessa kasvatetaan parsaa laajamittaisesti. Kuvassa Ingrida Alijosiute, tilan toimitusjohtaja.

Marjanviljelyllä on tilalla pitkät perinteet, sillä mansikkaa on kasvatettu jo vuodesta 1980 lähtien. Nykyään peloilla viljellään mansikan lisäksi hernettä, vadelmaa, erikoisia marjoja kuten saskatoonia, marjasinikuusamoa, karhuvadelmaa ja karviaisia. Uutuutena on tankoparsa.

Mansikan viljely aloitetaan keväällä kasvihuoneessa.

Mansikat kypsyvät.

Mansikka on kesäherkuista rakastetuin, ja sitä saa jo toukokuussa. Ensimmäiset mansikat kypsyvät tilan modernissa kasvihuoneessa eri tasoissa. Mansikat pyritään viljelemään mahdollisimman luonnonmukaisesti. Kimalaiset pölyttävät mansikankukat kasvihuoneessa. Mukavaa surinaa kuuluu, kun vierailen kasvihuoneessa. Kimalaiset ahkeroivat niin, että ei meinaa ehtiä kuvaa nappaamaan. 2600 neliön kasvihuone on vaikuttava ilmestys. Rikkaruohot eivät tänne pesiydy.

Mansikan tuoksu ja aromi tuovat kesän kielelle.

Mansikoita on yhdeksää eri lajiketta; mainittakoon esimerkiksi aikaisista Rumba, Magnus, keskikauden kaikkien tuttu Polka ja Sensation ja myöhäisistä Faith. Avomaan mansikat ovat jo kesäkuun toisella viikolla korjuukypsiä. Mansikkakakkua leipomaan!

Kimalaiset ahkeroivat pölytystehtävässä.

Oman pellon tankoparsa on uutuus ja parsaa on toden teolla alettu viljelemään Järvenkylän tilalla. Parsa jatkaa sesonkiherkkujen aikaa kevääseen. Parsa-mansikka-herne on kesän herkullinen trio.

Ingrida Alijosiute, tilan toimitusjohtaja, esittelee kuinka tilan parsat niputetaan.

Parsa-mansikka-herne on kesän herkullinen trio

Tilan isäntä Jari Suominen on matkustanut paljon maailmalla tutustuen eri maiden viljelmiin ja mieltymyksiin. ”Huomasin, että Euroopassa syödään ihan kansankuppiloissa parsaa ja siellä on oikein parsaviikot! Innostuin parsasta itsekin, laitoimme poikani Sauli Suomisen kanssa viisi vuotta sitten puoli hehtaaria parsaa alulle. Huomasimme, että parsa kasvaa Suomessakin loistavasti, sen voi koneellistaa, ja että sen pystyy tekemään isommassa mittakaavassa. Meillä on tällä hetkellä kahdeksan hehtaaria ja tarkoitus, että viiden vuoden kuluttua parsaa kasvaisi sadalla hehtaarilla”, Suominen kertoo myhäillen.

Suomalaista parsaa ei tarvitse kuoria. Se on rapeaa ja suorastaan makeaa. Helpoiten parsa valmistuu lautaselle, kun sen paistaa voissa pannulla.

Parsa valmistuu muutamassa minuutissa voissa paistaen.

Järvenkylän tila on ollut kesäherneistään tunnettu jo vuosikymmeniä. Suominen sai suomalaiset innostumaan palkoherneistä ja saman veivin hän aikoo tehdä parsalle. Hernettä kylvetään vaiheittain niin, että satoa saadaan koko kesä.

Lisäksi metsistä kerätään mustikat, puolukat ja kantarellit myyntiin. Tarjolla on myös marjahilloa, ja -mehua sekä mansikkakuohujuomaa 

Herneet kuuluvat kesän herkkuhetkiin.

Kioskilla myydään myös marjoista tehtyä hilloa, ja -mehua sekä mansikkakuohujuomaa 

“Myyntipisteillämme on kiinteät aukioloajat, joten aukiolo ei ole kiinni säästä. Näin asiakas voi olla varma, että saa maistuvat kesäherkut mukaansa aina halutessaan.

Tervetuloa herkuttelemaan kesän ensimmäistä Pingviini-jäätelöä ja marjoja!”, toivottaa Järvenkylän tilan väki.

 

Artikkeli toteutettu yhteistyössä Järvenkylän maatilan kanssa 

Suojärven Suklaatila yhdistää suklaan suomalaisuuteen

Tällä kertaa olen menossa vielä tavallistakin makoisammalle ruokaretkelle. Kohteenani on nimittäin Suojärven Suklaatila Ylöjärvellä. Kysymyksiä ainakin on paljon, sillä miten se voi olla suklaatila? Voiko suklaata viljellä Suomessa? Vaikka kasvituntemukseni ei olekaan aivan huipputasoa, en silti usko Pirkanmaalla kasvavan kaakaopuita. No, kohtapa se nähdään.

Suklaatilalle kyltit tuntuvat vievän, ja niin lukee myös entisen navettarakennuksen ovessa. Rakennus toimii tehtaanmyymälänä. Pienessä viihtyisässä myymälässä on ikkuna suklaaleipomoon, jonne ei arkivaatteissa ole asiaa. Suklaa virtaa erilaisissa laitteissa ja sitä on pöydillä eri muodoissa.

Suklaata valmistetaan Suojärven suklaaleipomossa.

Suklaata valmistetaan Suojärven suklaaleipomossa.

Yrittäjäpariskunta Katja ja Tomi Järvenpää tulevat tervehtimään myymälään. Katja palaa kohta takaisin tuotannon puolelle huolehtimaan suklaatuotteiden valmistuksesta. Nyt eletään kiireistä aikaa, sillä joulu on suklaamarkkinoiden ehdoton sesonki.

Suojärven Suklaatila on Tomi Järvenpään kotitila. Taustalla Katja Järvenpää valmistaa konvehteja.

Suojärven Suklaatila on Tomi Järvenpään kotitila. Taustalla Katja Järvenpää valmistaa konvehteja.

Tomi ehtii kuitenkin istahtamaan kanssani kahville ja vastaamaan kysymyksiini. Hän kertoo, että kaakaopapu on peräisin päiväntasaajalta, eikä Suojärven tilalla kasva kaakaopuita. Suojärven Suklaatilan kaakaomassa tuodaan Keski-Euroopasta, mutta loppu syntyy Järvenpään mukaan Suomessa.

– Me olemme halunneet yhdistää kaikkien tuntemaan herkkuun suomalaisia juttuja, hän sanoo.

Suklaatilan suklaissa on laaja skaala suomalaista makua. Alussa tuotteisiin päätyivät suomalaiset marjat, kuten mustikka, puolukka ja mustaherukka, mutta myöhemmin mukaan löytyi erikoisempiakin makuja, kuten talkkuna, hamppu ja porkkana.

Sarkapaloista löytyy suklaata joka makuun.

Sarkapaloista löytyy suklaata joka makuun.

Maistan hampunsiemenillä maustettua Sarkapalaa, joka kieltämättä maistuu jollain tavalla suomalaiselle. Suklaa rouskuu mukavavasti suussa. Hampunsiemenet ovat peräisin Impolan kasvitilalta Sastamalasta, joka on yksi monista yhteistyöyrityksistä.

– Alusta asti lähdettiin etsimään toisia tiloja ja miettimään millaisia raaka-aineita voitaisiin hyödyntää. Sieltä ovatkin tulleet kiinnostavimmat tuotteet, joita teemme.

Kaikki maut eivät toki ole peräisin maatalouden tuotteista, vaan esimerkiksi savu ja terva ovat myös päätyneet tuotteisiin. Yksi tällaisista on savusuolasuklaa, jota pääsen maistamaan. Makeahkon maitosuklaan kääntöpuolella on savusuolakiteitä, jotka antavat suklaalle särmää. Parhaimman makukokemuksen saa, kun kääntää suolaisen puolen kieltä vasten.

Savusuolasuklaassa on jotain suomalaista.

Savusuolasuklaassa on jotain suomalaista.

Tomi Järvenpää kertoo Suklaatilan toiminnan pohjaavan maaseudun vahvuuksille ja ajatukselle, että maaseutu voi olla muutakin kuin perinteistä maataloutta. Suklaa oli luonteva valinta Järvenpäille.

– Ajateltiin, että yhdistetään meidän harrastus ja maaseutu mahdollisuuksien paikkana.

Tässä tapauksessa mahdollisuuden tarjosivat Tomin sukutilan tyhjät rakennukset. Järvenpäät kunnostivat vanhasta navetasta suklaaleipomon ja myöhemmin kahvilan, joissa järjestetään suklaanmaistajaisia.

Suklaanmaistajaiset ovat makumatka herkuttelun historiaan.

Suklaanmaistajaiset ovat makumatka herkuttelun historiaan.

– Kylän naisväki alkoi kyselemään, että voisimmeko järjestää suklaanmaisteluiltoja. Meillä ei ollut mitään valmista tuotetta tällaista varten, mutta otimme haasteen vastaan, Järvenpää kertoo.

Suklaanmaistajaiset osoittautuivat hyvin suosituksi ohjelmanumeroksi, ja kahvilaakin jouduttiin laajentamaan. Vuosittain yli sata ryhmää käy puolentoista tunnin mittaisella suklaanmaistelukurssilla, jossa käydään läpi paitsi herkun historiaa, myös oikeita tapoja syödä suklaata.

– Maistajaiset on makumatka suklaan maailmaan. Lähdetään vaaleammista liikkeelle ja edetään tummempiin.

Suklaan kanssa maistuu kupillinen tiramisukahvia.

Suklaan kanssa maistuu kupillinen tiramisukahvia.

Suklaan kannattaa antaa sulaa suussa ja välillä on hyvä juoda hieman vettä, jotta suu maistaisi uuden maun. Tällä kertaa aika ei anna myöten kokonaiselle luennolle, mutta Suojärven suklaista löytää kyllä erilaisia makuja lyhyemmälläkin oppimäärällä. Esimerkiksi Sarkapalojen appelsiinisuklaa maistuu vaaleudestaan huolimatta raikkaalle. Chilisuklaa sen sijaan maistuu terävältä. Suklaa harvoin on näin tulista, mutta chili korostaa miellyttävästi tumman suklaan makua.

Suklaapakkaukset ovat viimeisteltyjä. Ne kertovat tilan tarinaa tavalla tai toisella. Erään kyljessä on esimerkiksi pieni poika käsissään heinäpellolla.

– Siinä on kuva siitä, kun meikäläinen on heinäpellolla 70-luvulla isoisäni kanssa, Järvenpää sanoo.

Suklaarasian kyljessä on kuva Tomi Järvenpäästä ja hänen isoisästään peltotöissä 70-luvulla.

Suklaarasian kyljessä on kuva Tomi Järvenpäästä ja hänen isoisästään peltotöissä 70-luvulla.

Viimeisimpänä Suklaatilan tarinaan ovat tulleet mukaan navettatontut, jotka ovat kuulemma monen tilalla tapahtuvan asian takana. Tontut myös myyvät erikoissuklaita, jotka muun muassa antavat lisäenergiaa väsyneille lapsille.

Äkkipiristys antaa tehoa, kun voimat loppuvat.

Äkkipiristys antaa voimia, kun energiat loppuvat.

 

Yhteystiedot:

Liivalammintie 75
34140 Mutala (Ylöjärvi)

Nettisivu

Facebook

Vappuna juhlitaan roseteilla ja marjasimalla!

Vapun juhlinta on sekoitus useita perinteitä. Muinaissuomalaiset juhlivat toukojuhlaa ja sytyttivät pelloille kokkoja pahojen henkien pois ajamiseksi.

Nimensä vappu on saanut keskiajalta, jolloin 1. toukokuuta vietettiin Valpurgin pyhimykseksi julistamisen päivää. Myöhemmin vappu leimautui työläisten ja ylioppilaiden juhlapäiväksi. Keskeistä kaikelle juhlinnalle jo aikojen alusta lähtien on ollut runsas syöminen ja juominen.

Nykypäivänä suositut vappuherkut sima ja tippaleivät olivat tunnettuja jo 1700-luvun Suomessa. Mitään erityisiä vapun ruokia ne eivät kuitenkaan olleet.  Yleisenä janojuomana tarjottavaa simaa juotiin ympäri vuoden ja tippaleipiä tarjottiin esimerkiksi hautajaisissa ja muissa juhlatilaisuuksissa.

Unholaan jääneet rosetit

Nyt jo hiukan unholaan jääneillä vappuherkuilla roseteilla herkuteltiin sen sijaan yleisesti vappuna jo ainakin 60–70 -luvulla. Ja kannattaa herkutella edelleenkin, sillä ne ovat monen mielestä huomattavasti herkullisempia kuin munkit tai tippaleivät.

Rosetit ovat entistaikojen vappuherkku, joita moni on syönyt lapsuudessaan.

Rosettienkin perinne on varmasti huomattavasti pitempi, sillä resepti löytyy yhdestä suomalaisten keittokirjojen klassikosta, vuonna 1908 ensimmäistä kertaa julkaistusta Kotiruoka-kirjasta.

Rosettien tekemiseen tarvitaan rosettirauta.

Helppoja ja nopeita valmistaa

Mitkä lie olleet rosetin unohduksen syyt, ei se valmistustekniikasta ainakaan ole kiinni. Rosetit ovat nimittäin äärettömän helppoja ja nopeita tehdä; Taikinaa ei tarvitse vaivata, kohotella tai odotella, eikä pyörittelyn kanssa tarvitse pähkäillä kuten munkkien leivonnassa. Rosetteja tehdessä ei tarvitse stressata myöskään pursotuksen ja erilaisten muottien kanssa, kuten tippaleipien valmistuksessa.

Rosettien valmistamiseen ei tarvitse muuta kuin paksupohjainen kattila ja rosettirauta. Nyt vaan kipin kapin mummolan kaappeja koluamaan, ja rosettiraudat kuumiksi! Uusinakin rosettirautoja myyvät useat keittiötarvikeliikkeet.

Rosetit 

3 kananmunaa

2,5 dl kermaa

1 dl sokeria

2.5 dl vehnäjauhoja

2 rkl perunajauhoja

½ tl vaniljasokeria

Rypsiöljyä uppopaistamiseen.

Taikinaan voi lisätä vaniljasokerin sijaan myös aitoa vaniljaa, tai esimerkiksi ripauksen kardemummaa.

Sekoita kananmunat ja sokeri pehmeäksi tahnaksi. Lisää sen jälkeen jauhot ja sekoita kunnes taikina on sileää. Lisää lopuksi kerma, ja sekoita.

Kuumenna öljy kuumaksi (noin 170-180 astetta) paksupohjaisessa kattilassa. Öljy on tarpeeksi kuumaa kun pieni pala leipää ruskistuu nopeasti ja leivänpala “sihisee” öljyssä.

Kuumenna rosettirautaa ensin öljyssä ja valuta ylimääräinen rasva pois. Jos rauta ei ole tarpeeksi kuuma, jää taikina siihen kiinni. Kiinnijääneen rosetin voi irrottaa raudasta varovasti veitsellä. Varo kuitenkin roiskuttamasta kuumaa öljyä.

Upota sen jälkeen rosettirauta taikinaan raudan yläreunaan asti. Jos rauta uppoaa liian syvälle taikinaan, ei valmis rosetti irtoa raudasta.

Nosta sen jälkeen rauta taikinasta, ja anna taikinan kuivua hetki ennen kuin upotat raudan kuumaan rasvaan. Pidä rautaa kokonaan rasvan alla hetken, ja kun rosetti irtoaa raudasta anna sen paistua kullanruskeaksi.

Nosta valmis rosetti pois öljystä reikäkauhalla ja nosta valumaan talouspaperin päälle. Rosetti on vielä pehmeä tässä vaiheessa, mutta muuttuu kuivuessaan rapeaksi. Koristele jäähtyneet rosetit tomusokerilla.

Koristele jäähtyneet rosetit tomusokerilla.

Uppopaistaminen on oikein tehtynä täysin turvallinen tapa valmistaa ruokaa. Muista kuitenkin, että öljyn sekaan ei saa mennä yhtään vettä, ja jos ylikuumentunut öljy sattuisi syttymään tuleen, ei sammuttamiseen saa käyttää vettä. Sammuta öljypalo sammutuspeitolla tai pienempi palo kattilan kannella.

Rosettien seuraksi sopii mainiosti marjoilla maustettu sima. Punaherukka antaa simalle upean, keväisen värin.

Punaherukka-sitruunasima

6-7 dl punaherukoita

250 gr fariinisokeria

250  gr sokeria

1 sitruunan mehu

4 l vettä

Pikkurillinpään kokoinen pala tuoretta hiivaa

Sokeria ja rusinoita (rusinat voi jättää myös pois)

Kesän kolkuttaessa ovella ja uutta marjasatoa odotellessa voi pakastimeen unohtuneet marjat käyttää mainosti siman valmistukseen. Marjasimaan voi käyttää ihan mitä vain kotimaisia marjoja.

Survo marjat kevyesti rikki. Lisää marjat kattilaan sokereiden kanssa, ja lisää sen jälkeen yksi litra vettä. Kuumenna kiehuvaksi ja anna kiehua hetken.

Ota sen jälkeen kattila pois liedeltä ja lisää loput kolme litraa vettä ja sitruunan mehu. Anna liemen jäähtyä kädenlämpöiseksi ja lisää sen jälkeen pieneen vesitilkkaan sekoitettu hiiva.

Anna siman käydä huoneenlämmössä noin vuorokauden. Siivilöi sima ja pullota puhtaisiin pulloihin. Lisää jokaiseen pulloon noin yksi teelusikka sokeria ja halutessasi rusinat.

Sulje pullot, mutta älä liian tiukkaan, sillä paine pulloissa kasvaa käymisen jatkuessa. Pane pullot jääkaappiin. Sima on valmista noin 5-7 päivän kuluttua.

 

Kuvat: Hanna-Mari Järvinen ja Iiris Setianto.

Kuvausjärjestelyt: Iiris Setianto.

Rosettien resepti: Kotiruoka, keittokirja kotia ja koulua varten. Otava, 1962. 25. painos.

 

Historiallisen kauppahallin kulmilla, Ravintola 4 vuodenaikaa

Tampereen kauppahalli on viimeisiä historiallisia kauppahalleja Suomessa. Suurin osa halleista nykyään purettu. Historian lisäksi hallista tekee mielenkiintoisen sen tunnelma. Kuvittele olevasi eurooppalaisella torilla, jossa ihmiset istuvat kahvilassa tiiviisti vierekkäin, tapaavat ystäviään ja tekevät ostoksiaan. Lähes kaikki on käsin tehtyä, tuoretta ja itse kasvatettua tai leivottua. Tätä kaikkea tarjoaa kauppahalli Tampereen ytimessä, ilman Suomen vaihtelevaa säätä.

Yli kymmenen vuotta Tampereella asuneena täytyy tunnustaa, etten ole paljoa kauppahallissa käynyt. Ehkä nyt tulee muutos. Saavuin paikalle klo 15 aikaan, kun kokkien kiireisin tuokio on ohitse.

Mattimyöhäiset lounastajat

Mattimyöhäiset lounastajat.

Ravintola 4 vuodenaikaa sijaitsee Tampereen kauppahallin oikeassa takakulmassa Hämeenkadulta katsottuna. Nyt rullaa jo kahdestoista vuosi, ja keittiöpäällikkö Yoni Ichtertz jaksaa edelleen hymyillä.

Ruokien takaa löytyy keittiömestari Yoni

Ruokien takaa löytyy keittiömestari Yoni.

– Isäni tapasi aikoinaan Kalaherkut Nygrenin omistajan, ja he haaveilivat ravintolan perustamisesta. Minä asuin silloin Tukholmassa ja tulin Tampereelle isäni ehdotuksesta, kertoo Yoni.

Pian tapaamisen jälkeen oli yhteinen ravintola pystyssä tammikuussa 2005. Aloittaessaan ravintolalla oli kauppahallin loosseja 4, ja nykyään paikka on levittäytynyt 11 loossiin. Mainitsemisen arvoista on, että Tamperelainen-lehti on valinnut ravintolan parhaaksi vuosina 2013 ja 2014, ja City-lehti vuonna 2015.

Hetken rupattelun jälkeen saamme maistettavaksi päivän lounasta: kalakeittoa sekä Nygrenin kalalajitelman salaatilla. Katson keittoa ja kyselen tarkemmin raaka-aineista. Ei nimittäin näytä perinteiseltä suomalaiselta lohisopalta.

Nygrenin kalalajitelma

Nygrenin kalalajitelma.

– Kalakeitossa on Etelä-Ranskan maut. Ravintolamme ideana on, että valmistamme ranskalaisilla tekniikoilla ja mausteilla ruokaa suomalaisista raaka-aineista. Meillä ei ole buffettia, vaan ensin maksetaan ja tarjoilija tuo annoksen pöytään ranskalaiseen tyyliin, kertoo Yoni.

Vaikkei suomalaisessa kerma-lohi-perunasopassa sinänsä mitään vikaa ole, niin olipas tämä keitto mukavan raikas ja erilainen. Kaikki meni!

Kalakeitto ranskalaiseen tyyliin

Kalakeitto ranskalaiseen tyyliin.

– Keitto on meidän kestosuosikkimme. Sitä on aina saatavilla muiden annosten lisäksi. Teemme yhteistyötä Nygrenin kanssa raaka-aineissa, ja sitten minulla on periaatteessa käytössäni Tampereen suurin kylmiö, jatkaa Yoni viitaten kauppahallin muihin myyjiin.

Raaka-aineita voidaan hakea kesken päivää ympäri kauppahallia.

8-hengen pöydässä kanssa ruokailijat tulevat tutuksi

8-hengen pöydässä kanssa ruokailijat tulevat tutuksi.

Kyselen, tekevätkö he mitään erikoisempaa lounaan lisäksi. Selviää, että vieressä olevat makkarat ovat olleet jo kolmen vuoden ajan osa samaa pakettia, eri konseptilla. Siellä tarjoillaan hodareita ja valmistetaan raakamakkara Chorizoa sekä lammasmakkara Merguezia.

Tiskin takaa löytyy brittiläinen makkaramestari. Henkilökunnassa on muutenkin kansainvälistä porukkaa: yksi tarjoilija on ranskansuomalainen ja Yonin isä on ranskalainen.

Makkaroita ja hodareita

Makkaroita ja hodareita.

Pakko oli kysyä, mikä oli oudointa tullessa Suomeen töihin.

– Suomalainen kohteliaisuus. Pöydät ovat 8 hengelle, mutta kun niissä istui 4, ei viides enää uskaltanut istua kysymättä lupaa vieruskaverilta, vaikka itse sanoin, että pöytään mahtuu vielä hyvin. Nykyään ihmiset ovat tottuneet ja istuvat mielellään vierekkäin, Yoni kertoo.

Kuulemma paikassa on joku tavannut tulevan vaimonsa ja ystävyksiä on tullut enemmänkin.

Henkilökunta syö yhdessä päivän päättyessä omaa ruokaa

Henkilökunta syö yhdessä päivän päättyessä omaa ruokaa.

– Eri yrityksillä on samaan aikaan lounas, ja kun ihmiset useamman kerran tapaavat toisensa, alkaa tervehtiminen, Yoni jatkaa.

Tiivis tunnelma siis toimii. Täällä ei myydä pelkästään hyvää ruokaa, vaan ravintolaelämystä.

Jos kauppahalliin ei ehdi lounaalle, löytyy heiltä vanhoissa Suomen trikoon tiloissa oleva Ravintola 4 vuodenaikaa Pyynikki, sekä pitopalvelu 4 catering.

Näyttää maistuvan henkilökunnallekkin

Näyttää maistuvan henkilökunnallekin.

Tässä vaiheessa on pakko kiittää Yonia haastattelusta sekä lounaasta. On aika päästää henkilökunta lopettelemaan päiväänsä. Näin lopuksi pakko todeta että oli hyvää! Mielessä käy, että pitäisikö sitä vielä yksi chorizo napata jälkiruoaksi..

Ravintola sijaitsee historiaa huokuvassa miljöössä Kauppahallissa

Ravintola sijaitsee historiaa huokuvassa miljöössä Tampereen kauppahallissa.

Yhteystiedot

Ravintola 4 vuodenaikaa
Tampereen kauppahalli
Hämeenkatu 19, 33200 Tampere

ravintola@4vuodenaikaa.fi
03-2124712

Ravintolan kotisivut
Ravintolan Facebook-sivut
Ravintola 4 vuodenaikaa Pyynikki, Facebook-sivut

Kuppikakkuja Karoliinan Kestikievarissa

Karoliinan Kestikievari kestitsee kiireisenkin kulkijan

Nelostiellä Leivonmäen kohdalla kannattaa keventää kaasujalkaa ja pitää tauko. Paikkakunta lienee saanut nimensä leivosen (kiurun) mukaan, mutta Karoliinan Kestikievaria ajatellessa Leivonmäki tuo heti mieleen ihanat leivonnaiset!

Pirjo Soilu perusti Karoliinan Kahvimylly -kahvilan vuonna 1998 Joutsaan. Kahvila sai nimensä Soilun mummon, Elin Karoliinan mukaan – tämä kun antoi Pirjon lapsena jauhaa kahvia kahvimyllyllään. Aivan nelostien varressa sijainneen viehättävän kahvilan piha alkoi vähitellen täyttyä herkuttelevien matkalaisten autoista. Saksassa kondiittorin taitonsa hankkinut Soilu toi tarjolle muun muassa valikoiman komeita kakkuja, pullia, sämpylöitä ja suolaisia piiraita. Täytyy myöntää, että paikka herkkuineen ehti tulla hyvin tutuksi niinä vuosina, kun oli suorastaan pakko testata eri kakkumakuja.

Karoliinan Kestikievarin kyltti

Nelostien jättiremppa jätti alkuperäisen kahvilan hankalamman kiertotiereitin taakse, mutta asiakkaiden onneksi yrittäjä löysi helppokulkuisemman liiketilan Leivonmäeltä, edelleen ihan nelostien kupeesta. Samalla tuli myös reilusti lisää parkkitilaa ja paikka tunnetaan nykyään Karoliinan Kestikievarina. Karoliinan naapurina samassa kiinteistössä on Jukolan juusto, jonka tuotteisiin kuuluu juustojen lisäksi muun muassa sahtivierre.

Karoliinan Kestikievaria sisältä

Ulkoapäin Kestikievari ei ehkä silmiä hivele, mutta sisäpuolella odottaa iloinen yllätys lukuisine yksityiskohtineen, joita riittää ympäri kahvilaa. Iloiset räsymatot koristavat lattioita, mutta toimivat lisäksi niin pöytäliinoina kuin penkkien peittoina. Pöydiltä löytyy luonnollisesti vanhoja kahvimyllyjä ja kahvipurkkeja, jotka nyt palvelevat servettitelineinä. Entisaikojen tunnelmiin virittävät myös vanhat huonekalut, puusukset ja muu aito, rustiikki rekvisiitta. Wc-tiloista löytyy myös hauskaa tutkittavaa.

Karoliinan Kestikievarin vitriini

Kahvilassa voi paitsi pitää tauon tuoreiden herkkujen äärellä, myös ostaa sieltä tuotteita mukaan. Koeteltu vinkkini esimerkiksi läheiseen Leivonmäen kansallispuistoon menijöille: täältä saa päivittäin mukaan tuoreet sämpylät täytteillä. Ja jos herkulliset pullat näyttävät liian isoilta eväiksi, yhden pullan voi aina jakaa toisen retkeläisen kanssa. Kuten myös muhkean suklaamuffinsin.

 

Lihapiirakkapaloja, Karoliinan Kestikievari

Yksi suosituista suolaisista tuotteista on perinteinen levylihapiirakka, jota myydään paloittain. Yhdellä palalla lähtee ainakin meikäläiseltä nälkä.

Kestikievari on avoinnan JOKA päivä kello 9.00 – 18.00, lounasta on tarjolla kello 10.30-14.30, mutta pizzoja saa uunista pidempäänkin. Keittolounaan vaihtoehtona lounaaksi voi nauttia ruokaisan salaatin. Maalaispizzojen täytteisiin kuuluu kasvisvaihtoehdon ohella esimerkiksi kotimaista hirveä ja karitsaa, Kaartilan maalaispossua ja savumuikkua.

Marjaisa kakku, Karoliinan Kestikievari

Marjaisat kakut sekä suklaakakku ovat kakkuherkuttelijoiden suosikkeja, eikä voi unohtaa ihania pullia – reilun kokoinen korvapuusti tai rahkapulla vie kyllä kielen mennessään. Kakkuvalikoimasta osa on gluteenittomia ja laktoosittomia, esimerkiksi vadelmahyytelö- ja jogurtti-marjakakku. Jos ei satu olemaan makeannälkä, vitriinistä löytyy kivasti erilaisia suolaisia piiraita.

Karoliinasta voi ostaa matkaan myös viereisen juustolan tuotteita, joiden valmistusta voi seurata kahvilankin puolelta lasin lävitse. Naapurin tuotteita hyödynnetään luonnollisesti Karoliinan keittiössä, missä pyritään muutenkin käyttämään lähituottajien antimia mahdollisuuksien mukaan.

Tiedän kyllä, mistä ostan eväät Leivonmäen kansallispuistoretkelle myös ensi kerralla…

 

P.S. Karoliinan Kestikievari palkittiin 8.9. 2017 yhtenä Keski-Suomen maistuvimmista maaseutuyrityksistä.

 

Yhteystiedot

Karoliinan Kestikievari

Kuusirinne 11, 41770 Leivonmäki

Karoliinan Kahvimylly & Kestikievarin www-sivut

Karoliinan Facebook ja Karoliinan Kahvimylly Instagramissa

Tallenna

Ilmianna parhaat joulunajan ruokamarkkinat

Keski-Euroopan joulumarkkinoilla tuoksuvat kastanjat, omenat ja höyryävä glögi. Millaisista eväistä ovat suomalaiset joulumarkkinat tehty? Lähdimme etsimään ruokamarkkinoita, niitä parhaista parhaita, joissa herkutellaan lähituottajien mausteisilla makkaroilla ja muhevilla joululeivonnaisilla.

Kysyimme vinkkejä ympäri Suomen, mihin kannattaa suunnata hakemaan joulutunnelmaa, hörppäämään kuppi kuumaa ja täyttämään korinsa kotiin viemisillä. Alla olevassa listassa ensiaskeleet, kaikki makoisat markkinat eivät listalta löydy, mutta vinkkaa ja lupaamme täydentää listaa aina aattoiltaan asti. Joulu on vain kerran vuodessa, fiilistellään kunnolla ja herkutellaan huolella!

Loviisassa joulumarkkinoista nautitaan pitkän kaavan mukaan, tarjontaa on!
Malmgårdin perinteiset joulumarkkinat 8.-9.12. ja Loviisan torilla joulufiilistellään 8.12. Loviisassa pääsee tutustumaan myös jouluisiin koteihin, talovanhukset avaavat ovensa joulukuussa.

Helsingissä kannattaa suunnata ainakin Marttojen joulumyyjäisiin hankkimaan laatikot, karjalanpiirakat, perinteiset leivonnaiset, joululimput ja tunnelman. Puotilan kartanon vanhan ajan joulumarkkinoille ehtii vielä 16.12., ihana tunnelma ja hyvää ruokaa kartanolla. Samana viikonloppuna järjestetään Teurastamon joulumarkkinat 15.-16.12., ne suuret ja herkulliset!  Joulumarkkinat ovat osa Teurastamon herkkumarkkinat -sarjaa, joka neljä kertaa vuodessa tuo yhteen ruokatoimijat luomaan maistuvampaa Helsinkiä. Sinne!

Vanhan Suurtorin joulumarkkinat, Turku
Suomen virallinen joulukaupunki pullistelee joulumarkkinoita, Vanhan Suurtorin joulumarkkinoita vietetään neljänä viikonloppuna peräkkäin eli vielä ehtii 16.12. asti.

 

Porvoon Raatihuoneentorilla perinteiset joulumarkkinat 8.-9.12., ruokaa ja tunnelmaa!

Fiskarsin Ruukin joulua vietetään aina 6.1.2019 asti, Ruukki täynnä ruokaa ja tapahtumia mm. Hammarbackenin museokahvilan työpajoja, kissakahvila ja jouluaskareita, Fiskarsin panimon myymälä ja ihanat kahvilat ja ruokapaikat avoinna. Todellinen joulunajan must!

Menneen ajan joulumarkkinat, Lohja
Vanhan kivikirkon kupeessa nenä nappaa glögin tuoksun 15.-16.12.2018

Savonlinnan Olavinlinnassa vietetään perinteisiä Tuomaan markkinoita 15.12.2018

Missä sinä täytät herkkukorisi, vinkkaa & lisäämme listalle!

TallennaTallenna

Tallenna

 

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Mangsin tila Inkoossa kutsuu nauttimaan hyvästä kotimaisesta ruoasta

Kuva ja teksti Mona Salama

Syyskuun 22.-23. päivänä on jälleen aika suunnata kohti Inkoon Mangsin tilaa nauttimaan rennosta maalaistunnelmasta ja hyvästä ruoasta. Kohdataan maalla –ruokamarkkinat järjestetään aidolla maatilalla ja keräävät tänä vuonna jo yhdeksättä kertaa tuottajat ja kuluttajat yhteen.

– Markkinoiden suunnittelu on nyt loppusuoralla, kertoo järjestäjäyhdistyksen edustaja Harriet Nordström Bo på landet-yhdistyksestä. Kiinnostus markkinoita kohtaan on ollut tänä vuonna erityisen vilkasta ja meillä on yli viisikymmentä myyjää paikalla viikonlopun aikana. Joukossa on sekä uusia että vanhoja tuttuja tuottajia. – On hienoa, että syntyy pienyrityksiä, jotka kehittävät uusia tuotteita, Nordström iloitsee.

– Ennätyskuiva kesä on asettanut lisähaasteita viljelijöille ja kuivuus on verottanut varsinkin vilja- ja nurmisatoa ja monin paikoin sato jää huonommaksi kuin kertaakaan tällä ja viime vuosikymmenellä Nordström jatkaa. Myös vihannessato on kärsinyt kuivuudesta ja tuholaisista.

Tästäkin huolimatta markkinoilla on hyvä kattaus kotimaista ruokaa tarjolla. Ruokamarkkinoilla voi hankkia puhdasta ruokaa suoraan tuottajilta, ilman välikäsiä. Myynnissä on muun muassa lihaa, kalaa, vihanneksia, perunaa, omenaa, marjoja, hilloa, mehua, juustoa, hunajaa, leipää ja leivonnaisia sekä käsitöitä ja kukkia.

– On laskettu, että jos jokainen meistä ostaa kotimaisia ruokia ja juomia yhdellä lisäeurolla kuukausittain, syntyy vuodeksi 1 500 työpaikkaa. Suomalainen ruokatuotanto ei ole enää itsestäänselvyys, Nordström tiivistää.

Ruokamarkkinoilla vierailee ensimmäistä kertaa mm. Linnan Marenki Kirkkonummen Kylmälästä. Sari Lahokoski valmistaa suussa sulavaa artesaanimarenkia ja muita herkkuja. Tuotteet ovat tuttuja mm. Reko-jakeluista. Markkinoilla voimme tutustua myös uuteen inkoolaiseen makeisyritykseen Caramilla. Camilla Forsman valmistaa paikallisia makeisia ja ensimmäiset tuotteet ovat suunnitelmien mukaan myynnissä markkinoilla tulevana viikonloppuna.

Mangsin Ruokamarkkinat tunnetaan rennosta tunnelmastaan ja täällä vierähtää helposti useita tunteja. Tarjolla on ruoka-annoksia, kalakeittoa, paikallisesta lihasta valmistettuja burgereita, vohveleita, makkaraa ja monia muita lähiruokaherkkuja.

Lapsilla on mahdollisuus tutustua kotieläimiin ja paikalla on Päivölän Stallwallenin alpakoita, kanoja, kaneja, lampaita ja hevosia.

Kohdataan maalla 22.-23. syyskuuta kello 10-16. Sisäänpääsy on vapaa, mutta mukaan kannattaa varata käteistä ostoksia varten. Markkinat löytyvät Facebookista ja Instagramista nimellä @kohdataanmaalla.

Yhteystiedot:

Mangs gård
Päivöläntie 662
10140 Päivölä

Karttalinkki

 

Tallenna

Superfood jalostuu laseihin ja lautaselle – eläköön suomalainen marja!

Yhteistyössä Visit Kouvola

Kotimaiset marjat ja hedelmät ovat tunnetusti varsinaista superfoodia. Metsissä, pihoilla, viljelmillä ja soilla kasvaa mittaamaton aarreaitta. Huonokin satovuosi kypsyttää lähes 100 kiloa luonnonmarjaa jokaista suomalaista kohti, eli yli 500 miljoonaa kiloa. Viljelmillä marjoja tuotetaan vuosittain noin 15 miljoonaa kiloa. Huimia lukuja, ja silti arvioidaan, että esimerkiksi mustikan sadosta saadaan talteen vain 3–10 prosenttia.

Yhden siivun tästä valtaisasta marja- ja hedelmämäärästä hyödyntävät ja jalostavat tilaviiniyrittäjät. Suomessa on 25 tilaviinituottajaa. Lähdimme tutustumaan heistä kahteen. Yhteistä on, että molemmat juhlivat tänä vuonna 20-vuotista taivaltaan tilaviiniyrittäjinä, ja molempien yrittäjyys on lähtenyt liikkeelle rakkaasta harrastuksesta. Suuntana siis Kymenlaakso ja siellä Elimäki ja Verla.

Mustila Viini – rakkaudesta kartanoperinteeseen

📌 Mustilan Puistotie 21, Elimäki
ℹ Kotisivut

Mustilan viini tulee kohdalle, kun ajelee 6-tietä Helsingistä itään, noin 25 kilometriä ennen Kouvolaa. Päätieltä ei juurikaan tarvitse poiketa: seuraa vain opasteita Mustila Viini ja Mustila Arboretum. Pieni poikkeama kuutostien jylinästä, ja itsensä löytää viinipuodin ja ihastuttavan puutarhamyymälän edestä. Vain pienen matkan päästä lähtee reitti varsinaiseen satumetsään, Suomen suurimpaan puulajipuistoon, Arboretum Mustilaan. Se onkin toinen tarina, ja siihen voit tutustua tästä.

Viinitupa on tilan entinen maitohuone.

Puodissa meidät ottaa vastaan Mustila Viinin emäntä ja omistaja Maria Tigerstedt. Tänä vuonna vietetään viinitilan ja -puodin 20-vuotisjuhlaa. Marjan päätös ryhtyä tilaviiniyrittäjäksi alkoi harrastuksesta ja rakkaudesta kartanoperinteeseen. Enää toimintaa ei voi kutsua harrastukseksi, mutta kartanoperinteellä on edelleen vahvat vaikutteet Mustilan viinien ja hillojen tuotannossa. Tilalla valmistettavien hillojen ja liköörien reseptit ovat isoäitien perua, ja viineissä heräävät eloon kartanon luonto, elämä ja historia. Tilan ensimmäinen viini, Mustan Everstin kosto, on kunnianosoitus Mustilan kartanon ikiomalle kummitukselle. Tarinoita riittää.

Kaikki viinit valmistetaan kotimaisista raaka-aineista, joista puolet tulee sopimusviljelijöiltä ja puolet kotipuutarhoista ja -poimijoilta. Raaka-aineet saadaan läheltä, 95 prosenttia raaka-aineista tulee 30 kilometrin alueelta. Vain karpaloita ja lakkaa ostetaan Pohjois-Suomesta. Kaikilla viineillä on Joutsenlippu. Monet ovat myös palkittuja lajissaan, kuten Vuoden 2018 Tilaviiniksi valittu Syysunelma, jonka vivahteikas maku syntyy viherherukasta.

Karvajalka seurusteluun ja savulohelle, Syysunelmaa kannattaa suosia keskitalvellakin ja Mustan Everstin kosto on oikea valinta villasukkien ja takkatulen seuraan.

Kiinnostus suomalaisia marjaviinejä kohtaan on kasvussa. Erityisesti nuoret aikuiset ovat löytäneet vivahteikkaat marjaviinit, eli kuten Maria nauraen kertoi, suomalaiset marjaviinit ovat saavuttaneet hovikelpoisuuden. Kotimaisiin raaka-aineisiin ja lähiruokaan panostavissa helsinkiläisissä ravintoloissa marjaviinit ovat suosiossa, ja niitä on listalla useissa ravintoloissa.

Videolla Maria Tigerstedt kerää herkkukassin.

Puodin puolella pääsimme tutustumaan laajaan valikoimaan viinejä, hilloja ja holittomia.

Maria muistutti, että marjaviinejä ei pidä verrata rypäleviineihin: se on kuin vertaisi kalaa ja liharuokaa keskenään. Viinit valmistetaan eri raaka-aineista, ja marjaviinissä täytyy maistua marja. Siitä on turha etsiä tanniineja tai rypäleen vivahteita.

20 vuotta on pitkä aika yrittäjänä, ja sinä aikana myös suomalaisten viinimaku on muuttunut. Erityisesti makutottumusten muutokset näkyvät Marian mukaan sokerimäärissä. Sitä onkin vähennetty lähes kaikissa viineissä, ja monia valmistetaan ilman lisättyä sokeria. Suosittua Kartanon juhlaviiniä valmistetaan puolikuivana ja puolimakeana. Raaka-aineena ovat kotipuutarhoista riivityt valkoherukat.

Kesällä viinipuodilla käykin säännöllisesti kotipuutarhureita tuomassa raaka-aineita. Pieniäkin määriä voi tuoda, vaikka muutaman kilon. Marjoista maksetaan kilohinta. Seuraavan vuoden tuotevalikoima määräytyy pitkälti edellisen vuoden marjasadon mukaan. Tänä vuonna herukoista ja karviaisista saadaan hyvä sato. Luonnonmarjat, kuten mustikka, ovat kärsineet eniten kesän kuivuudesta.

Ennen marjojen poimimista kotipoimijan täytyy varmistaa marjojen tarve viinitilalta. Toisinaan joistakin marjoista voi olla ylituotantoa. Marjojen täytyy olla saman päivän aikana poimittuja. Kun marjat on viinitilalla punnittu, ne pakastetaan ja mehustetaan sitä mukaan kun tarvitaan. Pakastetuista marjoista mehu irtoaa parhaiten.

Vadelmia, mustikoita, mustaherukkaa, pihlajanmarjoja, lakkaa, kirsikkaa, minttua, ruusukvitteniä…

Myymälän hyllyillä on paitsi viinejä, siidereitä ja limonaadeja, myös hilloja jokaiseen makuun. Saimme erinomaisia käyttövinkkejä, jotka otetaan testiin välittömästi. Konjakkipihlajanmarjaa jäätelön ja juustojen kaveriksi, kirpeän raikas ruusukvitteni aateloi paahtoleivän ja on erinomainen kumppani pehmeille juustoille, kirsikkahyytelö sopii mainiosti juustokakun rinnalle ja minttuhyytelö on suklaakakkuleipurin salainen ase. Ripaus konjakkia kakun kostukkeeksi, ja lopputulos on suussasulava.

Kesän 2018 uutuus on kirsikkalimonadi. Maku ja väri tulevat vain kirsikoista, 30 prosenttia limonadista on kirsikkamehua.

Sanoimme kiitos ja kippis, matka jatkui kohti Verlaa.

Viiniverla – kotimaisten luomuviinien kotipesä

📌 Verlantie 295, Verla (Verlan tehdasmuseon alueella)
ℹ Kotisivut

Elimäeltä on vajaan tunnin matka Verlan kylään, Kouvolasta tarkalleen 32 kilometriä. Verlan ruukkikylä perustettiin aikoinaan samoihin aikoihin kun Kymenlaakson suuria koskia ryhdyttiin valjastamaan puunjalostusteollisuuden käyttöön. 1800-luvun lopulla Verlassa käynnistyi puuhiomo ja pahvitehdas. Tuotanto jatkui vilkkaana lähes sata vuotta. Vuonna 1972 Verlasta tuli Suomen ensimmäinen tehdasmuseo, joka kertoo koko Suomen puunjalostusteollisuuden historiasta.

Verlan ruukkikylä on vierailun arvoinen.

Idyllinen ruukkikylä hyväksyttiin UNESCOn Maailmanperintökohteeksi vuonna 1996. Verla on pieni tiivis kylä, jonne mahtuu valtava määrä historiaa, upeaa luontoa, Repoveden kansallispuisto aivan kivenheiton päässä, kaunis puisto ja puutarha, esihistoriallisia kalliomaalauksia ja nykypäivän käsityöläisiä, puoteja ja pajoja. Meidän retkemme kohteena oli yksi nimenomainen käsityöläinen ja puodin pitäjä.

Vanhassa myllymakasiinissa touhuaa 20-vuotisjuhlavuottaan viettävä tilaviiniyrittäjä Juha Kuronen. Tunnelmallisessa viinipuodissa pääsimme maistelemaan, mutta ennen kaikkea kuuntelemaan Juhan tarinointia tilaviiniyrittäjän ensiaskelista, viinituotannon haasteista Suomessa ja tulevaisuuden näkymistä.

Ensimmäinen kosketus viininvalmistukseen Juhalla oli jo 1980-luvulla äitinsä ylisuuren punaviinimarjasadon kanssa. Kiireinen It-ammattilainen tuli äidin apuun, hankki välineet ja toivorikkaana aloitti ensimmäisen viinieränsä valmistuksen. Lopputuotos meni kompostiin.

Ensimmäinen punaherukkakokeilu ei lannistanut tekijää, päinvastoin. Seuraavan erän hän valmisti halvoista italialaisista viinirypäleistä, joita korttelin K-kauppa myi hintaan 0,70 € / kilo. Nyt viini kävi, ja makukin oli jo ihan toista. Työkaverit kehuivat, ja insinööri jatkoi viiniharrastustaan.

Kesällä 1993 lomamatka suuntautui Ranskaan, jossa Juha kierteli calvadoksen ja hyvän viinin perässä. Sattuman vai kohtalon kautta, Juha jäi paikalliselle viinitilalle oppimaan kahdeksi viikoksi kuohuviinin valmistusta. Ranskan tunnetuin kuohuviini on tietysti Champagnen alueen kuohuviiniä, samppanjaa. Muun Ranskan kuohuviinejä kutsutaan nimityksellä crémant. Valmistustapa on sama, alue eri, ja crémantissa käytetään vaihdellen paikallisia rypälelajikkeita.

Viiniverla keskittyy yhä enemmän alkoholittomiin juomiin.

Ranskan loman jälkeen kipinä viinintekoon leimahti tosissaan, ja vuonna 1998 Juha muutti vaimonsa Pian kanssa Salonsaaren tilalle Jaalaan ja ryhtyi täysipäiväiseksi tilaviiniyrittäjäksi. Tilan juuret ulottuvat 14. vuosisadalle, pelloilla on viljellyt jo useampi sukupolvi. Nyt tilalla kasvaa 1200 viinimarjapensasta, karviaisia, maatiaisomenapuita, päärynöitä, luumuja, kirsikoita ja kriikunoita. Näistä tehdään viinejä, marjalikööreitä, väkeviä alkoholijuomia, siideriä, tisleitä ja alkoholittomia juomia, joita myydään talvisaikaan tilalla ja kesällä Verlan viinipuodissa. Tilan ensimmäinen viini kunnioittaa tilan historiaa. Hevosen mukaan nimetty Helinä, keltaisista karviaisista valmistettu valkoinen kuohuviini, on palkittu useana vuonna kansallisissa tilaviinikilpailuissa.

Hämyisen puodin etuosassa on myymälä ja takaosassa tila maistella Viiniverlan tuotteita.

Viiniverlan erityisyys ovat Juhan Ranskasta kesälomallansa hakemat opit. Tilan viinit valmistetaan perinteisellä ranskalaisella samppanjamenetelmällä. Perinteinen pullokäyminen antaa kuohuviinille kestävän kuohun ja samalla parantaa viinin säilymistä jopa vuosia. Siiderit puolestaan käyvät spontaanisti omilla hiivoillaan ja ovat maultaan ranskalaistyylisiä maalaissiidereitä. Raaka-aineet saadaan Kurosen omasta luomupuutarhasta tai lähialueen sopimusviljelijöiltä. Vuodesta 2000 alkaen tuotanto on ollut luomua.

Kippis – valkoisista viinimarjoista tehty alkoholiton kuohu on kaunis lasissa ja raikas suussa.

Viiniverlan tuotanto suuntautuu yhä vahvemmin alkoholittomiin juomiin. Niitä Juha kehittää ja valmistaa yhtä suurella intohimolla ja tarkkuudella kuin 20 vuotta sitten ensimmäisen erän Helinää. Luomumehut, limonadit ja glögit ovat saaneet rinnalleen runsaan valikoiman alkoholittomia viinejä ja kuohuvia. Ennen kotimatkaa kippistelimme mekin piccolo-pullon Verlan vaaleaa kuohua. Raikasta ja helmeilevää!

Jos reitti suuntautuu Kymenlaaksossa vielä Kotkan seudulle, kannattaa piipahtaa myös Jaakkolan tilalle, josta marjojen lisäksi voi ostaa hillot, mehut, glögit ja oman tuotannon hunajaa. Kymenlaakso on täynnä toinen toistaan makeampia paikkoja!

Jaakkolan tila

Hurukselantie 2056
46930 Kotka
Ajankohtaiset tapahtumat ja aukioloajat tilan Facebook-sivuilta.

Lue myös juttusarjan aiemmat osat

Kolme maukasta vinkkiä retkeilijälle: nämä herkkuhetket kannattaa Repoveden-reissulla ehdottomasti kokea

Makuja Kymijoen rannoilla: Keisarinmajan Kahvila ja Kymen Paviljonki

Kotkan saariin seilataan tuurilla: Fort Elisabeth eli Varissaari

Ikivanhoja ja vähän uudempia ruokaperinteitä Itä-Suomessa: esittelyssä vety, atomi ja särä

Herkuttele suussa sulavalla savulohella kutostien varrella: näistä taukopaikoista ei kannata ajaa ohi!

Kahvilaelämää kaakossa: kolme kohdehelmeä, joista ei kannata ajaa ohi

Saisiko olla Saimaan kalaa thaimaalaisella kierteellä?

Työmatka vei kohti Linnansaaren kansallispuistoa ja Saimaan upeita vesistöjä. Linnansaaren kansallispuiston portiksi voisi nimittää Savonlinnaan kuuluvaa Oravin kylää. Paikka on mitä mainioin tukikohta, oli sitten liikkeellä omalla veneellä, kajakilla tai Oravin – Linnansaaren kansallispuiston – Järvisydämen väliä kulkevilla taksiveneillä.

Oravin kylä maisemia, vastarannalla SaimaaHoliday Oravi ja Oravin kyläkauppa.

Oravin kylän jakaa järven lahti. Toisella puolella jokea kylpi ilta-auringon valossa Thai-ravintola

Thai-ravintolan terassille paistaa koko päivän.

Vanha makasiini on tarjonnut suojan Thai-PopUp -ravintolalle jo kolmena perättäisenä kesänä. Omistajien mukaan ensimmäinen kesä meni harjoitellessa, toinen kesä sateen kanssa tuskaillessa ja tämä kuluva aurinkoinen kesä 2018 on pistänyt hien pintaan kokille ja henkilökunnalle.

Asiakaspalautteet ovat olleet mainioita jo ensimmäisestä kesästä lähtien. Näin vakuuttivat myös terassilla iltaa viettäneet paikalliset.

Vanhan makasiinin terassi kylpee auringossa pitkälle iltaan.

Ensimmäisenä on jano, ja sen jälkeen nälkä. Lista näyttää mukavalta, järvikalan lisäksi vaihtoehdot löytyvät kasvis- ja lihansyöjille. Pullo kylmää thaimaalaista olutta ja listaa tutkimaan. Muitakin juomavaihtoehtoja löytyy kiitettävän runsaasti. Tälläkään terassilla ei jano yllätä.

Lämpötilan ja juomavalikoiman siivittämänä olo on kuin Thaimaassa konsanaa.

Listalta löytyy monenlaista; vihreää ja punaista currya possun, kalan tai kanan kera, klassista thaikeittoa Tom Yamia, paistettuja kasviksia, pikkunälkään kanansiipiä, kevätkääryleitä ja kalalautanen. Päädyin siihen.

Kalalautanen oli tarkoitettu pieneen nälkään, mutta täytti yllin kyllin.

Tutut Saimaan frittimuikut saivat kaverikseen thaimaalaisittain maustetun haukipihvin ja iloisen yllätyksen; kuhan eviä. Hurjan näköisiä, mutta hyvän makuisia. Niitä osia kalasta, joihin harvemmin törmää ruokalistalla. Soisi kyllä törmäävän. Sen verran olivat maukkaita ja jopa ruokaisia.

Muikkuja, haukea ja kuhaa thaimaalaisella twistillä.

Naapuripöydän kevätkääryleet kanansiipien kera näyttivät myös maukkailta. Ja kuulemma olivatkin.

Kevätkääryle toimii myös heinäkuun helteellä.

Tämän savolais-thaimaalaisen helmen taustalla on Oraviin asettunut pariskunta Miki ja Joonas. Miki on intohimoinen ruoanlaittaja, joka yhdistää perinteiset thaimaalaiset maut lähialueen raaka-aineisiin. Erityisesti paikalliseen kalaan, jota saadaan päivittäin suoraan kalastajilta. Kalan evät ovat Mikin erikoisuus. Jos tänne tulee, suosittelen kokeilemaan!

Miki ja Joonas tiskin takana.

Vanha makasiini palvelee vain kesäkaudella. Täällä pelataan biljardia, kuunnellaan bändejä, tanssitaan (?) varmaankin ja katseltiin ahkerasti MM-futista. Sopiva sekoitus kyläläisten olohuonetta ja matkailijoiden piipahduspaikkaa.

Vanha makasiini on värikäs sekoitus Suomi-tunnelmaa ja thaimaalaista eloa.

Helteisen päivän päätteeksi Mikiltä irtosi vielä hymy, vaikka lämpötila sisätiloissa ja uunin vieressä huiteli varmaan 38 astetta.

Oravissa oma laki T-paitoja myynnissä Oravissa:)

Kesämeininkiä parhaimmillaan järven rannalla. Suomi on täynnä näitä upeita pieniä ja persoonallisia paikkoja. Onneksi poikkesin Oraviin!

Ravintola on vanhassa makasiinissa.

Thai Makasiiniravintola Oravi

Avoinna kesäkaudella

Oravintie 30, 58130 Savonlinna

Aukioloajat ja tapahtumat löytyvät parhaiten Facebook-sivuilta

 

Tallenna

Tallenna

Gluteenittoman luomukauran syntysijoilla Konneveden Hinkkalassa

Rautalammin ja Konneveden rajalta läheltä Kivisalmen siltaa kääntyy hiekkatie Leskelänkylälle. Tie mutkittelee ensin metsässä ja nousee sitten kukkulan laelle, josta aukeavat kauniit peltomaisemat ja takana siintää Etelä-Konneveden ulappa. Peltoaukean reunalla rannan tuntumassa kohoavat Hinkkalan tilan rakennukset: vanha valkoinen päärakennus, pitkä punamultainen hirsiaitta, navetta ja pieni punainen mökki, joka toimii kokoustalona. Ympäröivät pellot ovat hennolla oraalla ja pellon reunalla komeilee korkea viljankuivaamo. Ruokaretki on kutsuttu paikalle seudulla käynnissä olevan Ruokaelämyksiä-hankkeen toimesta. Nyt ollaan gluteenittoman luomukauran syntysijoilla.

Hinkkalan kartanon pelloilla gluteeniton luomukaura on juuri itänyt toukokuun lopulla.

Viljankuivaamo odottelee jo tulevaa satoa.

Hinkkalan tilan pihapiirissä tuntuu historian havinaa. Jos rakennukset osaisivat puhua, niillä olisi todella paljon kerrottavaa. Tila sijaitsee nykyisen Konneveden puolella, joka oli aikanaan osana Rautalammin suurta emäpitäjää. 1800-luvulla Hinkkalan tilaa isännöi Albert Kukkonen, joka oli yksi Rautalammin tunnetuista kansanrunoilijoista. Albertin ja hänen topakan puolisonsa Josefinan hoidossa Hinkkalan tilasta kehittyi aikansa edistyksellinen suurtila, jossa järjestettiin karjanhoito- ja käsityökursseja. Hinkkalassa myös kirnuttiin voita, jota lähetettiin Helsinkiin ja sieltä aina Englantiin asti.

HInkkalan kartanon päärakennus on nähnyt monta sukupolvea.

Hinkkalan nykyinen isäntä Olli-Pekka Jalkanen jatkoi esi-isiensä jäljissä tilan viljelyä ja siirsi kaikki pellot luonnonmukaiseen tuotantoon. Viljelyn rinnalla alettiin 2000-luvun alussa harjoittaa myös lomamökkien vuokrausta. Matkailu alueella vilkastui entisestään lähelle perustetun Etelä-Konneveden kansallispuiston myötä, joten Hinkkalassa päätettiin lomamökkien lisäksi kehittää muutakin oheistoimintaa. Koska tilalla on pitkät perinteet maataloustuotteiden jatkojalostuksesta, lähdettiin uusia toimintoja suunnittelemaan gluteenittoman luomukauran ympärille. Idea Hinkkalan tilan gluteenittoman kauran jalostuksesta lähti itämään ja kolmen vuoden hauduttelun tuloksena syntyi Albert, Hinkkalan kartanon gluteeniton luomukaurahiutale.

Hinkkalan kartanon gluteenittoman luomu tuoteperheen ensimmäinen edustaja on Albert kaurahiutale. Kuva: Hanna-Mari Järvinen

Albertin pakkauksessa on kätevä kaatonokka.

Albert kaurahiutaleen pakkaussuunnittelun yhteydessä luotiin samalla oma Hinkkalan kartanon brändi, jossa yhdistyvät kartanon pitkä historia, luonnonmukaisuus ja ihmisen hyvinvoinnin huomioiminen. Olli-Pekka ja Sointu Jalkanen ovat molemmat kiinnostuneita terveellisestä ravinnosta ja he haluavat omilla tuotteillaan tarjota vaihtoehtoja tämän päivän kiireiselle ja stressaantuneelle kuluttajalle. Ensimmäiset Albert-kaurahiutaleet tulivat markkinoille maaliskuussa 2018 ja niitä on siitä lähtien toimitettu vähittäiskauppoihin eri puolille Suomea. Toistaiseksi Hinkkalan kartano ei ole halunnut toimittaa tuotteitaan keskusliikkeille, vaan hoitaa kaikki toimitukset omin voimin.

Hinkkalan kartanon isäntä Olli-Pekka Jalkanen esitteli Albertia Lautasella -messuilla Helsingissä. Kuva: Hanna-Mari Järvinen

Olli-Pekka ja Sointu Jalkanen ovat molemmat kiinnostuneita terveellisestä ravinnosta. Kuva: Hanna-Mari Järvinen

Kauniin ja kätevänkokoisen pakkauksen johdosta Albert soveltuu erinomaisesti tuliaisiksi ja vaikka matkamuistoksi. Pakkauksen kyljessä on reseptejä, joita löytyy lisää yrityksen nettisivuilta ja Instagrammista. Kaikki reseptit ovat yrittäjäperheen itse kehittämiä ja testaamia. Olli-Pekka pukee kotona mielellään essun eteensä ja alkaa tehtailla kaurahiutaleesta erilaisia luomuksia. Hiutaleet voi jauhaa blenderissä, jolloin niistä saadaan herkullista kaurajauhoa. Kaurajauhoja on testattu leipien, munkkien, lettujen ja tortillojen valmistukseen ja onpa niillä leivitetty jopa muikkuja. Hinkkalan kaurajauhoilla leivitetään muuan muassa rautalampilaisen kesäravintola Raitin muikut.

 

Hinkkalan kartanon gluteenittomat kauraleipäset

4-6 kpl

2 dl maustamatonta jogurttia
0,5 tl suolaa
0,5 tl sokeria
0,25- 0,5 tl soodaa
1 rkl öljyä, esim oliivi- tai rypsiöljy
2 dl Albert kaurahiutaleita tai blenderissä tehtyä kaurajauhoa

Valmistus:

  1. Sekoita jogurtti ja öljy
  2. Lisää kuivat aineet ja sekoita tasainen taikina.
  3. Tee pellille 4-6 leipästä.
  4. Paista 225 noin 10-15 min kunnes kauniin ruskeita. Nauti lämpöisenä.

 Vinkki: Voit lisätä taikinaan myös tuoreita tai kuivattuja villiyrttejä.

 

Kauratortillat a la Olli 

2 dl kaurajauhoja (Albert kaurahiutaleista blenderissä nopeasti)
2 dl perunajauhoja
2 dl vettä
1 tl suolaa
1 rkl öljyä

Valmistus:
Sekoita kuivat aineet, lisää vesi ja lopuksi öljy. Taikina on heti valmis.
Kauli ohuita lettuja ja paista hetki molemmilta puolilta esimerkiksi oliiviöljyssä.
Lisää täytteet ja herkuttele.

Reseptit: Hinkkalan kartano

 

Hinkkalan kartano

Hinkkalantie 130

44350 Istunmäki

P. 050 5168 167

maatila@hinkkalantila.com

hinkkala.fi

www.facebook.com/hinkkalankartano/

Instagram: #hinkkalankartano

 

 

Tallenna

Törmälä tarjoaa palveluja Etelä-Konneveden kansallispuiston kainalossa

Rautalammin kirkonkylältä Konneveden suuntaan ajettaessa tulevat ensin vastaan Etelä-Konneveden kansallispuiston opaskyltit ja heti niiden jälkeen opasteet Törmälän loma- ja kurssikeskukseen. Kyltit ohjaavat Konnekoskentielle, jota pitkin rullaillaan ensin asfaltilla, mutta Konnekosken kuohujen jälkeen päästään hiekkatielle ja todelliseen maalaistunnelmaan. Ollaan Pohjois-Savon ja Keski-Suomen maakuntarajan tuntumassa, keskellä kauneinta Järvi-Suomea. Ruokaretki sai kutsun paikalliselta Ruokaelämyksiä-hankkeelta tulla tutustumaan kansallispuiston porttina toimivan Törmälän loma- ja kurssikeskuksen palveluihin. 

Törmälän idyllinen pihapiiri toivottaa kulkija tervetulleeksi.

Törmälän idylliseen pihapiiriin on Rautalammin kirkonkylältä matkaa noin 10 kilometriä, ja aivan pihan tuntumasta kääntyy tie Etelä-Konneveden kansallispuiston patikointireiteille. Törmälällä on takanaan pitkä historia aina 1700-luvulle asti, sillä se toimi aikanaan Rautalammin emäpitäjän kappalaisen kotina 250 vuoden ajan. Sittemmin Törmälästä tuli suosittu rippileirien pitopaikka ja edelleen rippileiriläisiä saapuu kesällä eri puolilta Suomea nauttimaan leirielämästä perinteisessä pihapiirissä. Törmälä siirtyi yksityisomistukseen vuonna 2014, kun rautalampilainen pariskunta Matti Varis ja Sari Hintikka-Varis ottivat paikan luotsattavakseen. Etelä-Konneveden kansallispuiston myötä Törmälän asiakaskunta on laajentunut ja palvelut monipuolistuneet. Nyt kuka tahansa ohikulkija voi piipahtaa kesällä Törmälään lounaalle, kahville tai jäätelölle, ja erilaisia ohjelmapalveluja on kehitetty yhteistyössä paikallisten yrittäjien kanssa.

Törmälän väentuvan vanhat hirret henkivät entisaikojen tunnelmaa.

Törmälän pihapiiriin saapuessaan vierailija voi luulla päässeensä maanpäälliseen paratiisiin, sillä vanhat rakennukset sulautuvat ympäröivään maisemaan luoden rauhoittavan ja idyllisen tunnelman. Törmälä sijaitsee Hankaveden rannalla, ja vesistöä pitkin soudettiin aikanaan kirkkoveneellä emäpitäjän kirkkoon Rautalammille. Törmälän väentuvassa vierailija aistii vuosisatojen takaisen historian. Tässä tuvassa on aikanaan ruokittu pappilan piiat ja rengit, kun herrojen herkut tarjoiltiin päärakennuksessa, joka sittemmin tuhoutui tulipalossa. Nyt väentupa toimii Törmälän sydämenä, jossa emännät ahertavat keittiössä ruoan ja leipomusten parissa. Väentuvan lisäksi pihapiirissä huomio kiinnittyy vanhaan kivinavettaan, jonka massiiviset seinät pitävät kesän kuumuuden tehokkaasti loitolla. Navetta muutettiin kirkoksi siinä vaiheessa, kun rippileiritoiminta Törmälässä alkoi. Navettarakennus on melkoinen monitoimitila, sillä siellä on kirkon ja kokoustilojen lisäksi kesäkahvila, josta voi ostaa jäätelöä ja pientä suolaista tai makeaa purtavaa.

Törmälän kivinavetan paksut seinät kätkevät sisäänsä kirkon ja kokoustilan.

Kivinavetan päädyssä on kesäkahvila, joka tarjoaa ohikulkijoille jäätelöä sekä suolaista ja makeaa purtavaa.

Törmälän keittiössä valmistetaan konstailematonta kotiruokaa, joka tehdään itse alusta asti. Ruoka maistuu niin rippikoululaisille kuin perheille ja muille ohikulkijoille. Törmälässä käytetään mahdollisuuksien mukaan oman alueen raaka-aineita, kuten lähivesien kalaa sekä metsämarjoja ja sieniä. Mustaherukat asiakas voi vaikka itse käydä poimimassa, sillä pensasrivistö komeilee aivan väentuvan takana. Keittiön aamu alkaa sämpylätaikinan vaivaamisesta, sillä rippileirien aamu- ja iltapalalle leivotaan aina tuoreet sämpylät. Ja sitten sitä pullaa! Sitä keittiön väki saa vääntää koko kesän, sillä itseleivottu pulla viedään käsistä niin rippileireillä kuin kesäkahvilassa.

Törmälän lounaspöydässä tarjotaan konstailematonta kotiruokaa.

 

Törmälässä käytetään paljon mustaherukkaa, joka kasvaa aivan väentuvan takana.

Kiireisimmän kesäsesongin ulkopuolella Törmälän keittiössä valmistetaan ruokaa erilaisille tilausryhmille, kuten yritysten ja yhdistysten kokousporukoille ja perhejuhliin. Tarvittaessa ruoka voidaan tarjota myös maastossa, esimerkiksi Vuori-Kalajan laavulla, jossa sopii ruokailemaan isompikin porukka. Tikkupullat, nuotioletut ja muikkukukkoset ovat vaihtoehtoja nuotiotarjoiluille.

 

TÖRMÄLÄN LOMA- JA KURSSIKESKUS OY

Konnekoskentie 552

77700 Rautalampi

P.  040 558 2439

info@tormala.fi

tormala.fi

Facebook.com/TormalaRautalampi

Instagram: #tormala_rautalampi