Ahlmanin tilapuotiin Tampereella kannattaa poiketa ajan kanssa

Ahlmanin tilapuoti Tampereella oli täysin uusi tuttavuus minulle. Myös paikalla aiemmin vierailleiden kannattaa tilapuodissa jälleen piipahtaa, sillä sen toimintaa on uusittu aivan hiljattain.

Koivistonkylän ja Korkinmäen rajalla sijaitsee Ahlmanin ammatti- ja aikuisopisto, jonka alaisuudessa tilapuotikin toimii. Saavuin paikalle melko varhain aamusta, kuten myös kymmenet opiskelijat, joiden kahvihammasta aamutuimaan kolotti.

Kierrellessäni elokuun lopulla yöllisten sateiden jäljiltä vielä kosteassa pihapiirissä, huomasin paikan todella olevan retken arvoinen.

ahlmanin_tilapuoti9

Portti yrttitarhaan ja perinnepihalle.

Kuvankaunis kartanoalue pitää sisällään paitsi tilapuodin, myös ravintolat Kapustan ja Annan, sekä monia muita rakennuksia. Kivenheiton päässä tilapuodista on kaunis yrttitarha, jonka tuoksut syksynkin lähestyessä olivat huumaavat. Yrttitarhaa tutkiessani mielenkiintoni kohdistui opiston ulkoilmaopetustilaan.

Opetustilan infotaulut ovat mielenkiintoista tutkittavaa.

Opetustilan infotaulut ovat mielenkiintoista tutkittavaa.

ahlmanin_tilapuoti11

Opetustilan vieressä on valoisa kasvihuone, jonka tunnelma on hyvin rauhallinen.

Alueelta löytyi myös perheen kanssa paikalle tuleville mielenkiintoisia tietotauluja kysymyksineen, sekä kanoja ja tietenkin lehmiä ihmeteltäväksi.

Oma lukunsa olivat vielä luontoon sijoitetut opiskelijoiden taideteokset, joiden etsiminen sinällään käy jo hauskasta leikistä. Tilan omien lehmien maitotuotteita myödään paitsi tilapuodissa, myös paikallisessa maitobaarissa, josta voi ostaa käsittelemätöntä maitoa.

Tilapuoti löytyy heti alueelle tullessa vasemmalta, mutta se on valitettavan helppo ohittaa vahingossa.

Tilapuoti löytyy heti alueelle tullessa vasemmalta.

Ihasteltuani alueen ulkotiloja palasin takaisin Tilapuodille haastattelemaan työvuorossa olleita Anna Alkiomaata ja Anette Melliniä. Alkiomaa kertoi aloittaneensa opinnot Ahlmanilla vuoden alusta ja päässeensä siihen liittyvien harjoittelujen kautta Tilapuotiin.

– Tämä on siinä mielessä juuri mahtava opiskelupaikka, että pääsee opintojen ohessa oikeisiin töihin, Alkiomaa toteaa.

Ravintolapäällikkö Anette Mellin puolestaan osasi kertoa kattavasti muun muassa paikan historiasta. Vanhin rakennus tilalla on yli 110 vuoden ikäinen, ja sen on testamentannut Suomen talousseuralle kruununvuoti Gabriel Ahlman opetuskäyttöön rahvaan lapsille. Testamenttiin kuului, ettei koulutus olisi keskittynyt pelkästään talouden ja maatalouden hoitoon ja askareisiin, vaan myös lukemiseen ja laskemiseen.

Luonnollisesti testamentista ja sen toimeenpanemisesta neuvoteltiin melko pitkäänkin. Alkuun koulu toimi kiertokouluna, ja ensimmäinen pysyvä koulu perustettiinkin juuri tälle tontille, Seppälän tilalle, vasta vuonna 1904.

Alueen vanhin ja samalla sen päärakennus.

Alueen vanhin ja samalla sen päärakennus.

– Kouluna tämä on hyvin persoonallinen, ja tilana varmaan myös ihan Suomen mittakaavassakin, Mellin kertoo. Kierrän Aregaala-nimisen keittiömestariporukan kanssa ympäri maailmaa opettamassa ravintolakouluissa, ja kyllä tämä tila joka paikassa herättää kiinnostusta.

Mellin jatkaa, että Tilapuoti on avattu alkujaan vuonna 2009. Sen haluttiin tukevan maatalouden elinvoimaisuutta parantamalla pienten tuottajien mahdollisuutta saada tuotteitaan myyntiin. Vaikka lähiruoka onkin jo saavuttanut lähes trendin aseman, ei tämänkaltainen toiminta vielä tuolloin ollut itsestäänselvyys. Nyttemmin lähiruokaan on selvästi liitetty myös eettisyys ja terveellisyys, joiden molempien Mellin korostaa edelleen olevan Tilapuodin merkittäviä kulmakiviä.

Tarjolla on päivittäin tuoretta leipää sekä pullaa. Kuvassa Anette Mellin.

Tarjolla on päivittäin tuoretta leipää sekä pullaa. Kuvassa Anette Mellin.

Kysyessäni Tilapuodin valttia nimenomaan ruokaretken tekemisen suhteen, Anna ja Anette suosittelevat ehdottomasti kokeilemaan paikan lounasta ja vielä mieluummin niin, että ehtii rauhassa katsella ympärilleen ja nauttia hetkestä vielä paikan päällä leivotun pullan ja kahvin kera. Erityisesti tilan juustoja Mellin kehottaa maistamaan, ja ostankin tuliaisiksi kaksi herkutteluun sopivinta.

Koska syksyisin näyttää olevan paljon tarjontaa tapahtumien suhteen, niin kalenteriin voi myös lisätä Ahlmanin perinteiset syysmarkkinat eli Läheltä hyvää -lähiruokatapahtuman 24. syyskuuta 2016. Paikalla on kymmeniä paikallisia tuottajia, ravintolat ovat auki ja luvassa on ohjelmaa myös lapsille!

Yhteystiedot

Ahlmanin Tilapuoti
Hallilantie 24
33820 Tampere
tilapuoti@ahlman.fi
puh 050 995 0096

Aukioloajat voit tarkistaa tilapuodin nettisivuilta.
Nettisivut
Facebook

Heikkilän Juustolassa perinne kohtaa nykyajan

Olin kiertänyt Laitikkalan makukylässä Pälkäneellä jo Suttisen marjatilalla ja Rönnvikin viinitilalla, mutta eräs paikallinen ruoantuottaja oli vielä siltä päivältä näkemättä.

Heikkilän Juustolassa valmistuu tuorejuustoja ja kellarissa kypsyy kittijuustoja. Tilamyymälää Heikkilässä ei ole, vaan juustoja voi ostaa esimerkiksi peltojen toiselta puolelta Rönnivikin viinitilalta tai tien toiselta puolelta Suttisen tilalta. Voi Heikkilän juustoja toki ostaa myös vaikkapa Stockmannista Helsingin keskustasta.

Heikkilän tilan juuret ovat vuodessa 1694, jolloin nykyinen suku aloitti tilallisena. Juustonvalmistus alkoi kuitenkin vasta vuonna 1995, kun Pirkko ja Markku Heikkilä alkoivat valmistaa juustoa autotallin takahuoneessa. Sukupolvenvaihdoksen myötä juustolan ja tilan pyörittäminen on vuodesta 2010 alkaen kuulunut Annika Heikkilälle ja Pekka Moisiolle.

Juustomestarina toimiva Annika oli juuri nyt reissussa, mutta tilasta huolehtiva Pekka lupasi kertoa minulle Heikkilän Juustolasta.

Pihan punainen mökki näyttää aivan juustolalta. Sellaisia ne ainakin Sveitsissä ovat. Moisio kuitenkin korjaa, että kyseessä on lämpökeskus, jonka hän on naamioinut hirsikehikolla paremmin pihapiiriin sopivaksi.

Juustolaan ei ole asiaa arkivaatteissa.

Juustolaan ei ole asiaa arkivaatteissa.

Varsinainen juustola on vallan moderni halli, johon ei ole asiaa arkivaatteissa. Moision mukaan suomalainen elintarvikelainsäädäntö on sikäli tiukkaa, ettei juustoja voi oikein Keski-Euroopan tapaan maakellarissa valmistaa, eikä paikalle sattuva ruokaretkeiljä voi valitettavasti juustolan sisällä pyörähtää.

Mielikuvien juustonvalmistukseen pääsee kuitenkin tutustumaan juustolan viereisellä pellolla. Kaksi lehmää mutustaa ilta-auringon paisteessa vihreää ruohoa. On helppo kuvitella, että siinä luodaan maitoa Heikkilän juustoja varten.

Hiehot tulivat kuuntelemaan keskusteluamme.

Hiehot tulivat kuuntelemaan keskusteluamme.

Moisio korjaa jälleen ajatusmaailmaani. Kyseiset eläimet eivät ole vielä vielä lypsäviä lehmiä, vaan hiehoja eli poikimattomia nautoja. Tulevaisuudessa nämäkin kaksi tuttavallista tapausta tuottavat maitoa juustonvalmistusta varten.

Tänä vuonna lehmät saavat ensimmäistä kertaa rehukseen maissia, jota Pekka Moisio on kylvänyt juustolan viereiselle pellolle. Kävelemme pellolle ja avaamme maissintähkän.  Hyvää – tästä tulee varmasti myös maukasta maitoa. Pekka kuitenkin toppuuttelee ja sanoo minulle, että rehun muutoksen ei sentään pitäisi näkyä juustossa saakka.

Tulevana talvena lehmät saavat syödä maissia.

Tulevana talvena lehmät saavat syödä maissia.

Opettavainen reissu. Vaikka itse juustolaan en päässytkään, opin yhtä jos toista juuston tekemisestä juustolan pyörittämisestä. Senkin kuulin, että 20 lehmän voimin tuotetaan yli 10 000 kiloa juustoa. Huima määrä, kun juustokiloon menee moninkertaisesti enemmän maitoa.

Pekka antaa minulle mukaan Heikkilän leipäjuustoa.  Pysäytän autoni läheisen metsän reunaan nauttiakseni juustoa sille sopivassa maisemassa. Juustossa on omaleimainen leipäjuustoksi voimakas maku, jossa voisi kuvitella olevan ripaus savua ja suolaisuutta. Kyllä Laitikkalassa osataan. Vielä kun olisi aamupäivällä tajunnut ostaa lakkoja Suttisen tilalta, niin makukokemus olisi ollut täydellinen.

ruokaretki-39-of-44

Pysähdyin kivelle istumaan ja maistelin mukavan suolaista Heikkilän Juustolan leipäjuustoa.

Yhteystiedot

Heikkilän Juustola
Köökinmäentie 1, 36660 Laitikkala
heikkila(at)juustola.fi
+35844 339 9904

Nettisivu

Facebook

Kekrin humua Lohjansaaressa

Kekri Lohjansaaressa 2016. Valokuvaaja: Milla von Konow

Perinteet kunniaan! On kutkuttavaa osallistua pakanalliseen juhlaan, Kekriin, Lohjansaaren kauniissa maisemissa. Lohjansaaren kyläyhteisö on virkistänyt ikivanhaa kekkeri-perinnettä. Kolmatta vuotta järjestettävä Kekri kokosi Seurantalon pihamaille runsaasti väkeä ilakoimaan.

Talonpoikaisessa kulttuurissa oli tapana viettää joka syksy Kekriä. Kun työt oli tehty, oli aika juhlia työn hedelmiä. Kekri oli sadonkorjuun juhla ja karjamarkkinoiden aikaa. Runsaalla ruoalla kestittäminen oli kekrinvietossa tärkeää. Niin myös Lohjansaaressa syyskuun 10. päivänä 2016.

Kekri Lohjansaaressa 2016. Valokuvaaja: Milla von Konow

Ennen vanhaanhan syötiin vain lähiruokaa. Onpa hyvä, että nyt myös perinnejuhla Kekri on löydetty uudelleen. Lohjansaaressa riittää maan antimia, jotka kasvavat saaren omalaatuisessa ilmastossa. Lohjansaaressa on pari asteita lämpimämpää, joten erilaiset eksoottisemmatkin hedelmät ja marjat tuottavat satoa: viinirypäleistä karhuvatukkaan. Omenat ovat Lohjan seudun tärkein viljeltävä hedelmä. niinpä Lohjansaaressakin on useita omenatiluksia.

 

Ihana kanelin tuoksu houkutteli torikeittiöön, jossa Krappen omenatilan Samo –omenista valmistettiin omenahyvettä. Lämmin luomukanelilla maustettu omenamörsseli kruunattin vanijakastikkeella ja Mustion myllyn spelttirouheella. Yksinkertaista ja herkullista!

Kekri Lohjansaaressa 2016. Valokuvaaja: Milla von Konow

Takuuvarma torikeittiön lämpimäinen ovat muurinpohjaräiskäleet, joita jonotti hiukopalaksi niin pienet kuin isotkin. Taikina oli valmistettu Mustion luomu Lättyjauhosta. Lohjansaaren seuran tapahtuman järjestäjät pukeutuivat wanhan ajan tyyliin. Myös Kekriin osallistujia kannustettiin tulemaan paikalle henkeen sopivasti sonnustautuneina.

Töttöröö, kaikki kisailemaan parhaimmasta hillosta ja mehusta! Kriteereinä: herkullisuus, ulkonäkö ja lähituotannon raaka-aineet. Raadin yhteenlaskettu mieltymysjärjestys määrittelee mikä voittaa. Erikoisia makuyhdistelmiä hilloissa onkin. Miltä kuulostaa calvados-lakka -hyytelö, minttu-omena -hyytelö tai raparperi-inkiväärihillo?

Yleisökin pääsi maistelemaan taidonnäytteitä. Oma suosikkini oli raparperi-inkiväärihillo, joka sinapinvärisenä ei ollut niinkään silmää hivelevä, mutta maku sitäkin parempi; ihanan täyteläisen kinuskinen. Kisan voitti Merja Ikkelän loihtima Huppelin Hulvaton hillo, jossa oli omenaa, päärynää ja mausteina mm chiliä. Raadissa vaikuttaneet koululaispojat olivat erityisen mieltyneitä hillon pirteään takapotkuun.

Kekri Lohjansaaressa 2016. Valokuvaaja: Milla von Konow

Seurantalon talkootyöllä kunnostetussa salissa tarjoiltiin illallinen. Sen oli loihtinut paikallinen ruoka-guru Yrjö Mensola. Oli ihan luksusta nauttia kolmen ruokalajin paikallista sadonkorjuumenuta pöytiin tarjoiltuna. Alkuruokana oli sienikeittoa, joka kaadettiin kekri-teemaan sopivasti kahvipannusta!

Pääruoan, lihavartaiden ja makoisien uunijuuresten jälkeen tarjoiltiin jälkiruoaksi hienostunutta ruusunmarjavanukasta. Siihen oli käytetty ruusuvettä itse vanukkaaseen ja päälle oli lorautettu ruusunmarjasosetta.

Eipä Kekriä ilman pukkia. Kekripukki kuului perinteisesti syksyn juhlintaan pelottavana oliona. Kansanperinne on täynnä jännittäviä uskomuksia ja olentoja. Lohjansaaren kekripukki on uhkea olkipukki, joka auringon laskiessa viedään järven rantaan kylän väen saattelemana.

Kekri Lohjansaaressa 2016. Valokuvaaja: Milla von Konow

 

Kekri Lohjansaaressa 2016. Valokuvaaja: Milla von KonowVanha satovuosi on päättynyt, onnea uudelle satovuodelle!

Maistuvia marjoja ja maissilabyrintti Suttisen tilalla Pälkäneellä

Saavun Laitikkalan kylälle aurinkoisena päivänä, joka lienee viimeinen kesäpäivä, sillä kalenteri näyttää jo elokuun viimeistä. Laitikkala markkinoi itseään makukylänä. Tämän päivän aikana aion selvittää, miltä kylä oikein maistuu.

Kaarran Suttisen tilan pihaan ja pyörin hetken ympäri. Tuossa on jäätelökioski, vieressä näkyy olevan myytäviä kukkia. Pihamaalla on myös lampaita ja minihevosia. Mutta ennen kaikkea huomioni kiinnittyy maissipeltoon ja kylttiin, jossa lukee “Maissilabyrintti”. Mikähän se on?

suttisentilaoikeakoko (2 of 14)

Suttisen tilalta löytyy Suomen ensimmäinen maissilabyrintti.

Minihevonen

Suttisen tilan minihevoset olivat tuttavallisia.

Pihapiiriä komistaa valtava koivu. Kaksihaarainen on vasta satavuotias, mutta silti sen ympärysmitta on noin kolme syliä. Tarinan mukaan hevonen napsaisi aikanaan pienestä taimesta pätkän pois, jolloin puu alkoi kasvamaan kaksihaaraiseksi.

Pihapiiriä komistaa valtava koivu. Kaksihaarainen on vasta satavuotias, mutta silti sen ympärysmitta on noin kolme syliä. Tarinan mukaan hevonen napsaisi aikanaan pienestä taimesta pätkän pois, jolloin puu alkoi kasvaa kaksihaaraiseksi.

Menen kuitenkin ensimmäisenä sisään myymälään, jossa minun on määrä tavata tilan isäntä Simo Laakso.

Myymälä on tilan sydän, josta löytyy tuoretta tavaraa jokaiselle päivälle. Myymälän hyllyille luovat väriä tuoreet vihannekset ja isot puutarhavadelmat. Vaikka elettiin jo lähes syksyä, kasvoi Suttisen pelloilla vielä mansikoitakin. Itseasiassa nämä mansikat maistuvat jopa makeammilta kuin kesällä.

Myymälään on koottu Suttisen tilan tuotteiden lisäksi myös lähialueen tarjontaa ja muita myymälän henkeen sopivia tuotteita, kuten leipää, Heikkilän juustolan juustoja, erilaisia mehuja ja limonadeja sekä kuivatuotteita.

Tila ja tilamyymälä tarjoavat kesätyöpaikan monelle nuorelle.

Tila ja tilamyymälä tarjoavat kesätyöpaikan monelle nuorelle.

Tilamyymälästä löytyy tuotteita sekä Suttisen omalta pellolta että lähialueen tiloilta.

Tilamyymälästä löytyy tuotteita sekä Suttisen omalta pellolta että lähialueen tiloilta.

Tilan isäntä Simo Laakso johdattaa minut portaita pitkin yläkertaan. Yläkerrasta löytyy kahvila, joka on alakerran tavoin sisustettu mukavan maalaishenkiseksi. Viereisestä huoneesta löytyy sisustusmyymälä, joka on Laakson mukaan täytetty pelkästään suomalaisilla tuotteilla.

Sisustusmyymälässä on vain suomalaisia tuotteita.

Sisustusmyymälässä on vain suomalaisia tuotteita.

Syön kahvilan bravuurin, Suttisen brita-kakun. Kakku syntyy Simo Laakson tyttären Alinan salaisella reseptillä. Tuoreet vadelmat pääsivät erinomaisesti esille raikkaassa kakussa.

Suttisen Brita-kakku tehdään Alina Laakson salaisella reseptillä.

Suttisen brita-kakku tehdään Alina Laakson salaisella reseptillä.

Isäntä kertoo, että Suttisen tilan päärakennus on hieman vaille satavuotias. Sisällissodan aikana rintamalinjat pysähtyivät Laitikkalassa, ja kylältä paloi silloin useita rakennuksia, Suttisen päärakennus muiden mukana.

– Vaarini oli silloin nuori, ehkä 25-vuotias ja  juuri tullut isännäksi. Edellinen talo oli tehty puusta, joten hän sanoi, että nyt tehdään tiilestä, ettei polteta toista kertaa.

Nykyinen päärakennus näyttää harvinaisen jykevästi rakennetulta. Kartano se ei varsinaisesti ole, mutta komea ilmestys siltikin.

suttisentilaoikeakoko (5 of 14)

Suttisen tilan päärakennus on harvinaisen jämerän näköinen tiilitalo.

Mutta mikä oli se maissilabyrintti parkkipaikan vieressä? Laakso kertoo labyrintin olevan loppukesän vetonaula.

– Meillä on ollut maissilabyrintti joka toinen vuosi. Se on hehtaarin kokoinen maissipelto, josta pitää löytää tiensä läpi. Olin vuonna 2001 käymässä USA:ssa ja siellä niihin törmäsin ensimmäistä kertaa. Seuraavana vuonna teimme sellaisen itse, hän sanoo.

Suttisen maissilabyrintti on maissipellolle tehty labyrintti, joka on täynnä arvoituksia, joten umpikujaan eksyminen ei harmita. Laakso kertoo, että arvoituksen ratkaisuun on hyvä varata kokonainen tunti aikaa.

Maissilabyrintti on täynnä arvoituksia.

Maissilabyrintti on täynnä arvoituksia.

Kahvien jälkeen lähden tutustumaan maissilabyrinttiin. Ensin tuntuu, että matka ei etene millään. Jokainen valinta tuntuu jostain syystä johtavan umpikujaan. Yhtäkkiä minun ei tarvitsekaan enää juuri pysähtyä, vaan ohitan lukuisia risteyksiä joutumatta juuri kääntymään takaisin. Aikaa minulla meni vain varttitunti, mutta en tosin ratkaissut labyrintin sisään rakennettua tehtävää.

Maissipellon keskellä voi tuntea eksyvänsä.

Maissipellon keskellä voi tuntea eksyvänsä.

Yhteystiedot

Tilapuoti on suljettu tältä vuodelta. Tilan viherhuoneesta saa ostaa maissia ja kaalia itsepalveluna.

Suttisen tila avaa jälleen ovensa ensi kesäkuun alkupuolella, kun satokausi on alkanut.

Kissalammintie 43
36660 Laitikkala, Finland
p. (03) 53 81 019

Nettisivut

Facebook

Syksyn herkulliset ruokatapahtumat

magnsintila-2

Syksyllä herkullisia ruokatapahtumia ja syysmarkkinoita tarjoillaan yllin kyllin. Nappaa listalta itsellesi läheisimmät, kori kainaloon ja herkkuja hankkimaan! Jos huomaat puutteita listalla, laita viestiä. Lisäämme mielellämme maukkaan ruokatapahtuman mukaan kattaukseen:

Kauhajoen ruokamessut 2.–4.9.
Hämes-Havusen talonpoikaistalon idyllisessä pihapiirissä nautitaan pienten elintarviketuottajien ja käsityöntekijöiden herkuista. Teemana villiruoka.

Pohjoiset Arktiset Maut 9.–10.9. Raahessa
Raahessa pääteemana on kala. Ahven, särki, säyne tai vaikkapa hauki ovat vähän käytettyjä, mutta erinomaisia raaka-aineita. Kalamestarit kertovat kokemuksiaan ja vinkkejään sekä tietysti maistattavat kala-annoksiaan.

Lähiruokamessut 9.–10.9. Elimäellä
Huh huh, reippaasti yli 50 tuottajaa paikan päällä. Tämän vuoden teemana kasvikset, paikan päällä selviää millainen kouvolalainen kuuluisuus on vihis?

Kalaryssäys 9.-11.9. Kuopio
Tänä vuonna Kuopiossa innostutaan lähikaloista, myös lahnasta ja särjistä. Palanpainikkeena maalaisherkkuja. Olokee hyvä!

Osta tilalta -päivä 10.9.
Tuottajat avaavat tilojensa ovet, käteistä mukaan ja herkkuja hankkimaan! Samalla pääset tutustumaan maatiloihin ja  juttuihin itse ruoantuottajien kanssa. Tiloja on ympäri Suomen, tarkka listaus löytyy tapahtuman sivuilta.

maalismarkkinat_fiskars-2

Mörby Gårdin iloinen tilanpitäjä ja maanviljelijä Anna Alm.

Lohjan saariston kekri 10.9.
Satokauden herkkujen lisäksi bongaa kolmimetrinen kekripukki ja Suomen kuuluisin puu, Paavolan Tammi.

Hyötykasviyhdistyksen syystori Annalassa 10.9. Helsinki
Perinteikäs syystori, josta saa myös taimia ja mahtavia valkosipuleita.

Ahvenanmaan sadonkorjuujuhlat 16.-18.9. Ahvenanmaa
Tapahtumia ja avoimia maatiloja ympäri Ahvenanmaata ja saaristoa. Tummaa leipää, kalaa, lihaa, kasviksia…Katso listaus kohteista ja kokka kohti Ahvenanmaata!

Saariston sadonkorjuujuhla 17.–18.9. Nauvossa
Lauantai on perinteinen markkinapäivä Nauvossa, sunnuntaina aukeavat alueen tuottajien tilat.

Ween Maan Wiljaa – kala- ja elomarkkinat 17.–18.9. Jyväskylässä
Syksyn satoa pelloilta, puutarhoista ja järvistä.

lohjan_omenat

Lohjan Omenakarnevaalit  24.9.
Lohja on todellinen omenakaupunki, kaupungissa on arviolta yli 200 000 omenapuuta! Omenakarnevaaleilla riittää omenaa monessa muodossa, ja paljon muutakin. Lohjan omenakaupungin maineella on muuten mielenkiintoinen historia.

Läheltä hyvää -lähiruokatapahtuma Ahlmanilla 24.9. Pirkanmaalla
Pirkanmaalaiset tuottajat tarjoavat parastaan Ahlmanin viihtyissä pihapiirissä.

Foodycle 24.9. Helsinki
Lapinlahden entisen sairaalan alueella tapahtuu: tuottajatori, proteiinibattle, Social Food Street, Hyönteisbuffet. Tuottajatorilla myynnissä vihanneksia, munia, leipää, sieniä, makkaraa… Mielenkiintoisia ruoka-aiheisia keskusteluja käynnissä koko päivän!

Mangs Gårdin ruokamarkkinat 23.–24.9., Inkoo
Suosittu ruokaviikonloppu, Mangsiin kannattaa varata aikaa, koska sieltä ei oikein raaskisi lähteä pois. Kiva tunnelma ja paljon herkullista ostettavaa. Vohvelit ovat aina olleet superhyviä!

Maista Luomu 30.9.–2.10. Mikkelissä
Kolmipäiväinen luomuruokatapahtuma Mikkelissä. Lauantaina luomusadonkorjuumarkkinat ja luomu-streetfood, sunnuntaina luomu valtaa ravintolat. Kuulostaa maukkaalta!

Slow Food Festivaali 1.–2.10. Fiskarsin Ruukissa
Yli kuusikymmentä lähiseudun tuottajaa Fiskarsin idyllisessä Ruukissa. Hidasta vauhtia!

slowfood

 

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Maan makuja Fiskarsin ruukissa

Lauantaina varhain auton nokka suuntasi kohti Fiskarsin ruukkia. Perinteinen Maan Maut -tapahtuma aloitti elokuun viimeisenä viikonloppuna koko syyskauden kestävän herkullisen ruokatapahtumien ketjun Läntisellä-Uudellamaalla.

Ostoslistalla oli vähintääkin papuja, maissia, valkosipulia, Kolatun mainioita vuohenjuustoja ja leipää. Vanhasta kokemuksesta tiesin, ettei se siihen jää eli kori mukaan ja matkaan.

Vaikka Maan Maut on tapahtumana suhteellisen pieni, se kokoaa silti riittävän kattauksen lähialueen pientuottajia  Fiskarsin vanhan Seuraintalo Lukaalin edustalle: vihanneksia, viljaa, marjoja, sieniä, säilöttyjä herkkuja, hunajaa, leipää, juustoja  ja paljon muuta!

Nimensä mukaisesti tarjolla oli herkkuja suoraan viljelmiltä.

Nimensä mukaisesti myynnissä oli herkkuja suoraan viljelmiltä.

Valkosipulia oli tarjolla runsaasti ja laatu kohdallaan!

Valkosipulia oli tarjolla runsaasti ja laatu kohdallaan!

Innokkaana oman ruoan kasvattajana ja keräilijänä innostun suunnattomasti loppukesän ja syksyn ruokatapahtumista. Lähes jokaisen myyjän kanssa piti jäädä juttusille, maistelemaan ja täyttämään omaa koria. Aamulla kymmenen jälkeen kojuilla kävi jo melkoinen kuhina. Paikalla oli noin parikymmentä myyntikojua, ja mikä ilahduttavinta taas kerran, kaikki liittyivät ruokaan ja sen valmistukseen. Ei mitään metrilakujen myyntiä – kaikki kunnia heille.

Leppoisa ja kiiretön tunnelma.

Fiskarsin ruokapiirin kojulta löytyi vihannesten lisäksi hunajaa ja maukkaat hillokkeet.

Punajuurisiirappi lahjaksi, itselleni:)

Punajuurisiirappia lahjaksi, itselleni:)

Kun kerran on maistanut raparperi-inkivääri tai vadelma-lakritsi hilloketta, ei kojulta voi lähteä lompakkoa raottamatta. Punajuurisiirapista sain ohjeet ripauttaa sitä sekä jäätelön kaveriksi että lihan, erityisesti riistan seuraan.

Seuraavalla kojulla oli myynnissä emmer-vehnää. Täysin uusi tuttavuus minulle, mutta melko vanhasta innovaatiosta oli kuitenkin kyse. Emmer on nimittäin noin 10 000 vuotta lajike, joka on vähitellen taas palannut Suomen pelloille. Suomessa emmeriä on viljelty jo ennen ajanlaskun alkua, mutta sen jälkeen laji katosi meiltä. Lähi-idässä faaraotkin ovat syöneet emmer-vehnästä tehtyä leipää.

Tenholassa Södergårdin tilalla emmeriä viljellään jälleen. Tilan pitäjän mukaan emmer sopii erityisen hyvin pastan ja risoton valmistukseen. Mutta se taipuu myös pullan ja piiraiden leivontaan. Kokonaiset jyvät ovat mainiota itsepaahdetun myslin raaka-ainetta.

Emmer-vehnä on vanha ja kestävä lajike.

Emmer-vehnä on vanha ja kestävä lajike.

Jokaisella myyntikojulla sai myös maistella.

Bakgårdenin pullat on leivottu vuohenmaitoon!

Kori alkoi täyttyä uhkaavasti, ostettavaa riitti!

Ruukkikylän herkut; sinapit ja valkosipulituotteet.

Kaiken maistelun keskellä tuli tietysti nälkä. Sen sai peitottua peurahodarilla ja tuoreella korvapuustilla, sillä myyntikojujen perältä löytyi katettu kahvilateltta. Aurinkoinen sää, kiireetön tunnelma ja hyvät tuotteet, juuri sellainen ruokatapahtuma, josta lähtee kotiin mieli muikeana. Kori täyttyi herkuista ja iltapalaa on mukava suunnitella vuohenjuuston, rapean leivän ja tuoreiden maan makujen ympärille.

Pavut ja maissit olivat ostoslistalla ja niitä löytyi.

Pavut ja maissit olivat ostoslistalla ja niitä löytyi.

Tapahtuman tiedot

Maan Maut Fiskarsin Ruukissa 27.–28.8.2016 klo 10.00-16.00.

Tapahtuman verkkosivut

Google maps karttalinkki

Maan Makujen lisäksi maukkaita ruokatapahtumia Länsi-Uudellamaalla:

 

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Ilolan Wanha Asema

Körötellessäni pikkutietä Kangasalta kohti etelää ja Ilolan Wanhaa Asemaa, aurinko puski sateisen aamun jälkeen väkisin esiin kuivaamaan ja lämmittämään ilmaa, jossa oli jo varhaisen syksyn tuoksua. Naakat kaartelivat upeasti vanhan keltaisen asemarakennuksen yläpuolella, ja astuaessani autosta paikallinen kukko tervehti kovalla kiekaisulla.

Vapaana tepasteleva kukko oli selvästi tottunut vieraisiin ja antoi tietää reviiristään vain kiekumalla komeasti.

Vapaana tepasteleva kukko oli selvästi tottunut vieraisiin ja antoi tietää reviiristään vain kiekumalla komeasti.

Ihmettelin ja ihastelin ensin hieman pihapiirin tunnelmaa, mutta nälkä vatsassa kurnien suuntasin lounaalle.

Wanhan aseman kahvilaravintola on valoisa ja lämminhenkinen, ja henkilökunta samaa laatua. Keräsin lautasen täyteen herkkuja – joista friteeratut kesäkurpitsat dippikastikkeella on aivan pakko mainita erikseen – ja siirryin ulos syömään.

Kuten kuvaan kuuluu, valtaosa tarjolla olevasta ruuasta on peräisin joko Ilolan tilalta tai lähiseudun tuottajilta.

Kirsin takasi, että Asemalla kannattaa poiketa syömässä tai ostoksilla. Avoinna ollaan joka päivä.

Kirsi takasi, että Asemalla kannattaa poiketa syömässä tai ostoksilla. Avoinna ollaan joka päivä.

Tarjolla oli perinteisiä herkkuja ja talon erikoisuuksia.

Tarjolla oli perinteisiä herkkuja ja talon erikoisuuksia.

Aterian lomassa haastelin hieman Asemaa pyörittävän Kirsi Ilolan kanssa paikan historiasta ja toiminnasta. Ilola on aloittanut toimintansa 1983, ja Wanha Asema on todellakin vanha asema – Metsäkansan vanha asemarakennus siirrettiin kokonaisena maatilan yhteyteen yhdeksänkymmentäluvun puolivälissä. Siinä on mahtanut olla urakkaa kerrakseen, vaikka apuna onkin ollut junavaunu.

Ulos mennessäni taisin hieman häiritä tilan jahtimestarin päiväunia.

Ulos mennessäni taisin hieman häiritä tilan jahtimestarin päiväunia.

Vaikka alkuun olinkin kuvitellut tulevani pientilan yhteydessä olevalle kahvilalle, jäivät moiset kuvat mielestä Kirsin luetellessa Ilolan tarjontaa. Kartanolla järjestetään juhlia, majoitustiloja on vaikka kuinka monelle ja ratsastustakin on tarjolla. Savusaunastakin oli puhetta!

Aseman herkkuja oli mukava nauttia kesän viipyilevissä tunnelmissa ulkosalla.

Aseman herkkuja oli mukava nauttia kesän viipyilevissä tunnelmissa ulkosalla.

Ilola vaikutti selvästi perhematkailuun suuntautuneelta, sillä aivan Wanhan Aseman lähituntumassa oli paitsi pupuja, lampaita ja viiriäisiä, myös valloittava perunoille perso Rosa-minipossu! Jos tuota kärsäkästä rapsutellessa ei tule hyvä mieli, niin ei sitten millään.

Hurmuripossun herkkua olivat perunat.

Hurmuripossun herkkua olivat perunat.

Olin jo tekemässä lähtöä, kun huomasin Aseman seinässä postin kyltin. Kiinnostuneena seurasin Kirsiä sisälle, ja sieltä paljastuikin vielä tutkimaton aarreaitta: pieni kyläpuoti, jonka hyllyjä koristivat gluteenittomat jauhot, lähitilojen kananmunat ja hunajapurkit.

Olo oli hyvällä tavalla kuin Koiramäen Killellä, sillä ihmeteltävää oli vaikka millä mitalla. Joskin tikkaritorni sai sokerihampaan kolottamaan melkoisen vaativasti.

Rustiikkinen puoti oli pullollaan aarteita ja paikallisesti tuotettua ruokaa.

Rustiikkinen puoti oli pullollaan aarteita ja paikallisesti tuotettua ruokaa.

Wanha Asema oli koristeltu kiehtovilla vanhoilla kauppatavaroilla.

Wanha Asema oli koristeltu kiehtovilla vanhoilla kauppatavaroilla…

...ja leluilla, jotka houkuttelevat kurkottelemaan korkealle.

…ja leluilla, jotka houkuttelevat kurkottelemaan korkealle.

– Tänä perjantaina kylmäkaapista löytyy oman tilan Angus-lihaa, Kirsi lupaili ja muisti vielä mainita, että lauantaina 20.8. vietetään jälleen Lähiruokasafaria.

Hyvästelin Kirsin kylläisenä ja tyytyväisenä. Wanhalla Asemalla oli hyvä ruoka ja vielä parempi palvelu!

Yhteystiedot

ILOLAN MAATILAMATKAILU

Vedentaantie 30
37850 Metsäkansa
Valkeakoski
+358 3 588 9227 / Wanha Asema

Ilolan kotisivu
Ilolan Facebook-sivut

Marjapensailla Mahnalassa Yrjölän marjatilalla

Mitäpä tulee mieleen sanasta marjatila? Viinimarja- ja karviaispuskia vieri vieressä tylsästi tasavälein tai matala mansikkapelto jossain Suonenjoella? Näitä potenssiin viisi ja kansallismaisemaa löytyy Mahnalasta, Hämeenkyrön sekä Nokian väliltä. Kyseessä on upea tienpätkä, jonka varressa marjatila sijaitsee. Suosittelen Tampereelta Vaasaan tai toisin päin matkaavia poikkeamaan maisemareitillä. Ei välttämättä vie paljon aikaa, mutta virkistää mukavasti pitkää ajomatkaa.

Myymälärakennus tieltä katsottuna

Myymälärakennus tieltä katsottuna

Ensi kerran poikkesin Yrjölän tilalla pari vuotta sitten, kun palasin Pohjanmaalta työreissulta. On mukavampi ajella välillä pikkuteitä pitkin, jos vertaa ”nopeisiin” Eurooppa-teihin, joissa miljöö lähinnä koostuu havumetsistä, riista-aidoista ja rekan perävaunuista.

Pikkutien maisemista tulee mieleen pikemminkin eteläranskalainen viinitila kuin marjatila. Vadelmapensaat nimittäin kasvavat viinimäisesti rivissä, ja maisema on kallellaan järveä kohti.

Myymälän terassia jossa tilan historiaa valokuvin

Myymälän terassia jossa tilan historiaa valokuvin

Parkkipaikka ja myymälärakennus ovat suoraan tien vieressä, joten paikkaa ei voi missata. Oppaaksi saimme tilan leppoisan isännän, Tommi Yrjölän, joka kertoi tilan olleen hänen suvullaan jo vuodesta 1725. Melkein 300 vuotta historiaa takana. Wau!

Vettä satoi kaatamalla, mutta eipä se menoa haitannut. Istahdimme myymälärakennuksen sisälle, joka on oikein maalaistunnelmallinen. Seiniltä löytyy valokuvia tilan historiasta, ja myytävänä on kaikkea mitä tilalla on tarjottavana, plus lähialueen tuotteita, kuten savujuustoa ja lihaa mukaan vietäväksi. Suosituksi hilloksi on jostain syystä noussut mansikka-valkosuklaa. Kumma juttu.

Tarjottavaa on sen verran paljon kahvin kylkiäisiksi, että jos kaikkea maistan, niin saan osallistua seuraavalla viikolla Jutan superdieettiohjelmaan. Kyselen lisää historiasta ja Tommi kertoo vaaristaan, Paavo Yrjölästä, joka voitti Amsterdamin kymmenottelusta kultaa vuonna 1928. Marjatilan pyörittäminen pitää siis tavoitteet ja kunnon korkealla.

Oman tilan marjoja myynnissä

Oman tilan marjoja myynnissä

– Meiltä löytyy jokaiselle jotakin, kuten esimerkiksi marjat, porkkanat, perunat, pavut, herneet ja sokerimaissit sekä syysmansikat, kertoo Tommi.

Tila on mukana Reko-lähiruokarenkaassa. Kysyn erikoisimmista tuotteista, ja hän mainitsee makkaran, joka on valmistettu Kanadan intiaanien suosimasta terveyspommista Saskatoon (suom. Marjatuomipihlaja) marjasta ja lähitilan lihasta. Marjapensas kasvaa Suomen maaperässä ja säässä, mutta ei ole jostain syystä noussut täällä suosioon. Koostumus on kuulemma täydellinen lihan kanssa.

Tilan marjoista tehtyä pehmistä

Tilan marjoista tehtyä pehmistä

Saamme maistaaksemme Suomen kansan suosikkia, eli jäätelöä. Tämä ei olekaan mikään peruspehmis, vaan omista marjoista tehty ja lisäksi maidoton. Pakko tietenkin kysyä marjapitoisuus, joka on kunnioitettava 70%. Kerrankin pehmis maistuu oikeasti marjalta, eikä väriksikään ole lisätty punajuurta.

Maistan myös sokerimaissia, joka sopii keitettäväksi sellaisenaan tai vaikkapa grillattavaksi lehtineen päivineen. Maissi meni lähes yhtä vikkelästi alas voinapin kera kuin pehmikset.

Suomessa kasvava sokerimaissi

Suomessa kasvava sokerimaissi

Kysellessäni tilan pyörittämisestä Tommi kertoo työntekijöitä olevan kesällä noin 70.

– Talvella ei ole montaa tekijää töissä, ja tammikuusta maaliskuulle on ”lomaa”. Sitten alkavat seuraavan kauden valmistelut.

Pukki odottaa ruokaa

Pukki odottaa ruokaa

Lapsille riittää ihmeteltävää ja kummasteltavaa. Viereisen pöydän penskat pääsivät syöttämään pukkeja ja toiset ihailivat kanoja ja lampaita. Lisäksi marjabuffetti näytti maistuvan kaiken ikäisille, taaperosta vaariin.

Kanala

Yllättäen sade väistyi, ja aurinko nostatti kosteuden sumuna ilmaan. Kahvit juotuamme tutustumme tarkemmin tilaan. Tommi esittelee vanhan navettarakennuksen, joka on vuokrattavana eri tilaisuuksiin.

Navetan oviaukko ja traktorin peräkärry kiertoajelua varten

Navetan oviaukko ja traktorin peräkärry kiertoajelua varten

Keväästä syksyyn järjestetään kiertoajeluita kävijöille.

– Sunnuntaisin traktorin perävaunussa on hyvä katsella maisemia ja tutustua tilaan, Tommi kertoo.

Navettarakennus vuokrattavana

Navettarakennus vuokrattavana

Poistuimme vaihtelevassa säässä Siuron kautta kohti Tamperetta ja suussa maistui edelleen mansikkapehmis sekä kahvi. Olisko sittenkin pitänyt maistaa vielä suklaakakkua?

Laihduttajan suklaakakku: 1kg suklaata, 1kg munia, 1kg rasvaa, 100g vehnäjauhoja ja pilkettä silmäkulmassa

Laihduttajan suklaakakku: 1kg suklaata, 1kg munia, 1kg rasvaa, 100g vehnäjauhoja ja pilkettä silmäkulmassa.

Yhteystiedot

Maisematie 642/1
HÄMEENKYRÖ | GoogleMaps: Yrjölän marjatila
03-3711163, 0400-625636

Tilan Facebook-sivut.

Tilan Twitter-tili

Tilan kotisivut.

Kotimaisen viinin jalanjäljillä Teiskossa Tampereella

Teiskon viini sijaitsee nimensä mukaisesti Tampereen Teiskossa, muutaman kilometrin päässä Kämmenniemestä ja historiallisesta Aunessillasta, joka on helppo maamerkki. Tampereen keskustaan on reilut 20 kilometriä, joten paikka sopii kiireettömille vaikkapa pyöräilykohteeksi. Autolla tilalle pääsee helposti, mutta myös bussilla voi matkustaa perille. Ainakin keskustorilta näyttäisi bussi numero 90 kulkevan päätien varteen noin tunnissa.

Opasteet ovat kunnossa, joten ohi ei ainakaan pääse ajamaan. Paikka on auki ympäri vuoden.

Maalaismaisemaa

Saavuin paikalle parin kaverin kanssa täysin ummikkona. Päätieltä muutaman satametriä ja parkkipaikka näkyikin jo. Tervetuloa-kyltit olivat sen verran selkeät, että tiesin olevani perillä.

Ulkoa päin paikka näyttää ihan normaalilta talolta, mutta  käveltyäni käytävää pitkin takapihalle, aukeni edessä upea maalaismaisema. Pian kuului sama reipas ääni kuin soiteltuani puhelimella kohteeseen aikaisemmin.

Kioski

– Tervetuloa Teiskon viinitilalle, toivotti Titta, paikan reipas yrittäjä. Oppaaksemme saimme nuorempaa sukupolvea edustavan Kaisan, joka on mukana perheyrityksessä.

Tilan historia

– Viinitilan pitäminen on elämäntapa ja harrastus, kertoo Kaisa, joka on jo taaperosta asti repinyt viinimarjoja pensaista. Viime vuosina viiniä on myyty noin 10 000 litraa vuodessa, ja tarkoitus olisi kasvattaa tuotantoa isommaksi. Menekkiä selkeästi on, koska asiakkaita tuli kioskiin muutaman minuutin välein.

Lasihuoneessa voidaan järjestää esimerkiksi aamupalaveri.

– Tuotanto vie aikansa ja tilat ovat toistaiseksi pienet, jatkaa Kaisa.

Koko homma alkoi vuonna 1997, kun perhe muutti taloon ja aloitti viinitilan pyörittämisen. Ensimmäinen vuosi meni harjoitellessa. Myyntiin saatiin kaksi viiniä nimillä Teiskon päivänsäde ja Teiskon menninkäinen. Edelleen nämä legendat löytyvät valikoimista.

Perheen isä on käynyt aikoinaan viininvalmistuskoulun ja nykyään tila toimii yhteistyössä Hämeen ammattikorkeakoulun (HAMK) viinilinjan kanssa. Suurin yllätys oli Zilga-rypäle, joka siis kasvaa Suomessa ilman kasvihuonetta! Jos itse tästä ryhtyisin viinitarhaajaksi, tulisi mömmöistä sellaista tärpättiä ettei naapurin Perakaan sitä joisi.

Terassille mahtuu isompikin seurue

Palvelut

Kyseltyäni suuremmista ryhmistä, kuten hää- tai yritysporukoista, lupasi Kaisa räätälöidä paketit asiakkaiden tarpeiden mukaan. Piha on avara, eikä terassikaan ahdas ole. Löytyypä kotakin makkaranpaistoa varten, jos on omat eväät mukana. Kohde sopii varmasti lapsiperheille, koska penskoilla riittää pihassa ihmeteltävää. Lisäksi sisätiloissa on pienimuotoinen taidenäyttely.

Taidenäyttelyssä tauluja myynnissä

Maistelen kahvin kylkiäisinä itse tehtyjä tuulihattuja ja keksejä. Kyseltyäni ruuasta tarkemmin selviää, että varsinaista ravintolaa paikassa ei ole, mutta tilauksesta voidaan tehdä niin suurille kuin pienille ryhmille annoksia. Onnistuu esimerkiksi perheelle, jos vain soittavat etukäteen.

Ideana on, että kaikki tehdään itse, raaka-aineet läheltä tai vähintään Suomesta. Tarjolla on itse tehtyä saaristolaisleipää, pikkusuolaista ja lähitilalta tulevia juustoja. Jos kahvihammasta kolottaa, lupasivat keitellä kahvia vieraille odotellessa.

Terassilla mahtuu maistelemaan ja nautiskelemaan.

Kioskissa myydään omien viinien lisäksi lähialueen käsintehtyjä tuotteita, suomalaista designiä, kuten tilan pojan, Henrin, suunnitelemaa AIKAdesing takka-settiä.

Löytyy hyllyltä makeisiakin, jolla viimeistään saa penskat hiljaisiksi. Viinejä tai likööreitä ei Suomen alkoholilainsäädännön mukaisesti voi maistattaa ilmaiseksi, mutta ovat ostettavissa laseittain kioskista.

Makeisia ja muuta kivaa.

Tilalta löytyy useampaa erilaista valko- ja punaviiniä. Lista on nähtävissä Teiskon viinin nettisivuilta. Mielenkiintoisin oli Zaida-viini, joka on tehty Suomessa ilman kikkailua kasvavasta Zilga-rypäleestä. Ei kuulemma tarvitse kasvihuonetta, eikä talvellakaan pakko suojata mitenkään. Antaa siis puskan rehottaa rauhassa.

Luonnonoikku Zilga-rypäle joka kasvaa Suomessa

– Innokkaimmat kasvattavat kerrostalon parvekkeella muutamaa versoa, kertoo Kaisa.

Hintaluokkakaan ei päätä huimaa. Olin varautunut 30–50 euron pullohintaan, mutta ovat 10–20 euron välissä. Tarttuipa matkaan muutama tuliaispullo sekä karkkipussi. Näitä viinejä kun ei saa kotiin vietäväksi mistään muualta kuin paikan päältä!

Kaisa esittelee tilan viinivalikoimaa

Yhteystiedot:

050 5827179
teiskonviini@elisanet.fi
Sääksniementie 76, 34240 Kämmenniemi | GoogleMaps: Teiskon viini
Teiskon viinin kotisivut ja Facebook-sivut

Arin jäätelöbaari tekee vuohenmaidosta herkkua

Makutestin perusteella Arin jäätelöbaari on iskenyt kultasuoneen. Vuohenmaitojäätelö on täyteläistä, gelatomaista jäätelöä, joka on pehmeää, suussa sulavaa, maukasta ja sitä on pakko saada lisää. Yhden maun jälkeen haluaa maistaa jokaista makua; Jermun tervaa, Hulinan mustaherukkaa, Helgan kahvia, Evitan vaniljaa ja Lallin lakritsia. Uusia makuja on kehitteillä koko ajan, tänään keittiössä valmistui kinuskia.

Ensimmäisiä kokeiluja vuohenmaitojäätelöstä Ari Aaltonen teki runsaat kaksi vuotta sitten kun kasvatti vielä omia vuohiaan. Kiireiden myötä asia jäi, mutta ei onneksi lopullisesti. Toukokuun 2016 ravintolapäivään Ari valmisti erän jäätelöä, vei kärryt Helsingin Kallioon ja kauppa kävi. Nyt on suunnitelmissa laajentaa toimintaa, kehittää uusia makuja, etsiä jälleenmyyjiä ja myydä jäätelöä. Kaikkien jäätelön ystävien ja herkkusuiden onneksi!

vuohenmaitojade-4

Vielä tuotanto on pientä, Arin keittiöstä valmistuu noin 100 litraa jäätelöä viikossa. Maito tulee toistaiseksi Saksasta, koska Suomessa vuohien kasvatus on pientä. Neuvottelut kotimaisen vuohenmaitotuottajan kanssa ovat käynnissä, peukkuja sille. Itse asiassa alkuperäislajina Suomen vuohi on lähes sukupuuttoon kuolemassa, meillä on vain noin
5 000 vuohea koko Suomessa. Jäätelön syönnillä Suomen vuohikanta nousuun!

Vuohenmaitojäätelö valmistuu vain viidestä raaka-aineesta; sokeria, vuohenmaitoa, rypälesokeria (dekstroosia) makuainetta ja johanneksenleipäpuuta saostukseen. Valmistukseen ei siis käytetä kananmunaa, jäätelö sopii laktoosittomaan ja gluteiinittomaan ruokavalioon. Kaikki maut ovat Arin itse kehittelemiä. Ne makuaineet, joita ei poimita itse, hankitaan lähituottajilta. Vain suosikkimaussa lakritsissa käytetään Halvan lakumattoa.
vuohenmaitojade-3

Jäätelöä saa toistaiseksi vain muutamasta paikasta ja sunnuntaisin suoraan Arin tilalta.
Muina päivinä kannattaa suunnata Kirkkonummella Wohls Gårdin kesäkahvila Elwiiraan, Cafe Rostaan, Lohjalle Martinpihaan tai Helsingissä Käpylän majakkaan. Lisää jälleenmyyntipisteitä tulee koko ajan, ole valppaana!
Arin voi myös bongata kärryineen tapahtumissa eri puolilla pääkaupunkiseutua.

vuohenmaitojade

Meidän makutestailussa ei syntynyt selvää voittajaa, vaniljassa maistui hienostuneesti vuohenmaito, suklaa oli juuri niin täyteläistä kuin pitääkin, mustaherukka hersyvän herukkaista ja kahvi sopivan voimakasta. Asian äärelle on pakko palata vielä useamman kerran.

vuohenmaitojade-5

 

 

 

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna