Katajan saunapalvia Kesänmaku-myymälästä

Pyörähdän Laitikkalan Kesänmaku-myymälän pihassa. Ovet ovat tähän aikaan kiinni, mutta yrittäjä Kari Kataja pyöräilee paikalle valkoisissa vaatteissa. Hän on juuri saanut palvikinkut saunaan. Ne ovat tulossa viikonlopuksi kaupalle, sillä Kesänmaku on Katajan Lihan tuotteiden myyntipaikka.

Kylmiössä odottaa monta sian ruhoa valmiina perjantaita varten, jolloin myymälä on jälleen auki. Sika onkin Katajan Lihan pääraaka-aine.

Porsaan ruhot odottavat kylmiössä perjantaita, jolloin kauppa on jälleen auki.

Porsaan ruhot odottavat kylmiössä perjantaita, jolloin kauppa on jälleen auki.

– Me tehdään perinteistä palvia, saunapalvattua ja montaa sorttia makkaroita, esittelee Kari Kataja.

Liha, savu ja suola on ollut Katajan lihan reseptinä yli kahden vuosikymmenen ajan. Liha kypsytetään ajan kanssa leppäsavussa. Katajan mukaan lyhyimmilläänkin kello ehtii pyörähtää ympäri, kun liha kypsyy, mutta monia tuotteita savustetaan toista vuorokautta.

Leppäsavulla savustettua saunapalvikinkkua.

Leppäsavulla savustettua saunapalvikinkkua.

– Kyllähän oma arominsa tulee, kun perinteisesti puulla lämmitetään, yrittäjä kertoo.

Katajan Lihan tuotteet ovat myynnissä vain heidän omassa myymälässään.

– Ei löydy kaupoista. Jos meidän tuotteita haluaa, niin täältä pitää tulla ostamaan, Kataja sanoo.

Palaan kaupalle parin viikon kuluttua perjantaina, jolloin Kesänmaku on auki. Joudun hetken etsimään parkkipaikkaa, sillä piha on täynnä autoja. Ovesta sopii kuitenkin sisään. Lihatiskin edessä on väenpaljoutta, mutta onpa siellä tuotteitakin. Saunapalvia, makkaraa, erilaisia leikkeitä ja vaikka mitä itselleni tuntemattomia lihan muotoja. Oikeastaan kaikkea mitä lihatiskistä voisi odottaa löytyvän.

Viikonloppuisin mökkiläiset valtaavat kaupan.

Tiskistä löytyy myös monenlaista makkaraa.

Tiskistä löytyy monenlaista makkaraa.

Ihmettelen kauppiaalle suurta asiakasmäärää. Onko nyt joku paikallinen juhlapäivä tulossa, vai onko kaunis syyspäivä saanut mökkiläiset liikkeelle?

– Tämä on normaalia hiljaisempi perjantai. Monesti jonoa riittää ulos asti, joku asiakkaista oikaisee.

Toinen toppuuttelee, että kymmenien metrien päähän ulos jono ulottuu lähinnä juhannuksen ja joulun alla. Joka tapauksessa minun on nyt uskottava leppäsavun voimaan.  

Eräs perhe istuu kaupan ulkopuolella jäätelöllä. He ovat paikallisia ja kertovat tekevänsä lihaostokset usein kotikylällä Kesänmaku-myymälässä. He kertovat, että varsinkin kesäaikaan mökkiläiset täyttävät kaupan, eikä paikallisille aina tahdo riittää ostettavaa.  Myös joulukinkku pitää varata hyvissä ajoin, sillä muuten lähitilan herkut saattavat jäädä saamatta.

Myymälästä löytyvät myös tärkeimmät peruselintarvikkeet ja samassa rakennuksessa toimivan leipurin leipää.

Myymälästä löytyvät myös tärkeimmät peruselintarvikkeet ja samassa rakennuksessa toimivan leipurin leipää.

Yhteystiedot

Unnaanmäentie 2
36660 Laitikkala

Aukioloajat löytyvät Katajan lihan nettisivuilta.
Nettisivu
Facebook

 

Ahlmanin tilapuotiin Tampereella kannattaa poiketa ajan kanssa

Ahlmanin tilapuoti Tampereella oli täysin uusi tuttavuus minulle. Myös paikalla aiemmin vierailleiden kannattaa tilapuodissa jälleen piipahtaa, sillä sen toimintaa on uusittu aivan hiljattain.

Koivistonkylän ja Korkinmäen rajalla sijaitsee Ahlmanin ammatti- ja aikuisopisto, jonka alaisuudessa tilapuotikin toimii. Saavuin paikalle melko varhain aamusta, kuten myös kymmenet opiskelijat, joiden kahvihammasta aamutuimaan kolotti.

Kierrellessäni elokuun lopulla yöllisten sateiden jäljiltä vielä kosteassa pihapiirissä, huomasin paikan todella olevan retken arvoinen.

ahlmanin_tilapuoti9

Portti yrttitarhaan ja perinnepihalle.

Kuvankaunis kartanoalue pitää sisällään paitsi tilapuodin, myös ravintolat Kapustan ja Annan, sekä monia muita rakennuksia. Kivenheiton päässä tilapuodista on kaunis yrttitarha, jonka tuoksut syksynkin lähestyessä olivat huumaavat. Yrttitarhaa tutkiessani mielenkiintoni kohdistui opiston ulkoilmaopetustilaan.

Opetustilan infotaulut ovat mielenkiintoista tutkittavaa.

Opetustilan infotaulut ovat mielenkiintoista tutkittavaa.

ahlmanin_tilapuoti11

Opetustilan vieressä on valoisa kasvihuone, jonka tunnelma on hyvin rauhallinen.

Alueelta löytyi myös perheen kanssa paikalle tuleville mielenkiintoisia tietotauluja kysymyksineen, sekä kanoja ja tietenkin lehmiä ihmeteltäväksi.

Oma lukunsa olivat vielä luontoon sijoitetut opiskelijoiden taideteokset, joiden etsiminen sinällään käy jo hauskasta leikistä. Tilan omien lehmien maitotuotteita myödään paitsi tilapuodissa, myös paikallisessa maitobaarissa, josta voi ostaa käsittelemätöntä maitoa.

Tilapuoti löytyy heti alueelle tullessa vasemmalta, mutta se on valitettavan helppo ohittaa vahingossa.

Tilapuoti löytyy heti alueelle tullessa vasemmalta.

Ihasteltuani alueen ulkotiloja palasin takaisin Tilapuodille haastattelemaan työvuorossa olleita Anna Alkiomaata ja Anette Melliniä. Alkiomaa kertoi aloittaneensa opinnot Ahlmanilla vuoden alusta ja päässeensä siihen liittyvien harjoittelujen kautta Tilapuotiin.

– Tämä on siinä mielessä juuri mahtava opiskelupaikka, että pääsee opintojen ohessa oikeisiin töihin, Alkiomaa toteaa.

Ravintolapäällikkö Anette Mellin puolestaan osasi kertoa kattavasti muun muassa paikan historiasta. Vanhin rakennus tilalla on yli 110 vuoden ikäinen, ja sen on testamentannut Suomen talousseuralle kruununvuoti Gabriel Ahlman opetuskäyttöön rahvaan lapsille. Testamenttiin kuului, ettei koulutus olisi keskittynyt pelkästään talouden ja maatalouden hoitoon ja askareisiin, vaan myös lukemiseen ja laskemiseen.

Luonnollisesti testamentista ja sen toimeenpanemisesta neuvoteltiin melko pitkäänkin. Alkuun koulu toimi kiertokouluna, ja ensimmäinen pysyvä koulu perustettiinkin juuri tälle tontille, Seppälän tilalle, vasta vuonna 1904.

Alueen vanhin ja samalla sen päärakennus.

Alueen vanhin ja samalla sen päärakennus.

– Kouluna tämä on hyvin persoonallinen, ja tilana varmaan myös ihan Suomen mittakaavassakin, Mellin kertoo. Kierrän Aregaala-nimisen keittiömestariporukan kanssa ympäri maailmaa opettamassa ravintolakouluissa, ja kyllä tämä tila joka paikassa herättää kiinnostusta.

Mellin jatkaa, että Tilapuoti on avattu alkujaan vuonna 2009. Sen haluttiin tukevan maatalouden elinvoimaisuutta parantamalla pienten tuottajien mahdollisuutta saada tuotteitaan myyntiin. Vaikka lähiruoka onkin jo saavuttanut lähes trendin aseman, ei tämänkaltainen toiminta vielä tuolloin ollut itsestäänselvyys. Nyttemmin lähiruokaan on selvästi liitetty myös eettisyys ja terveellisyys, joiden molempien Mellin korostaa edelleen olevan Tilapuodin merkittäviä kulmakiviä.

Tarjolla on päivittäin tuoretta leipää sekä pullaa. Kuvassa Anette Mellin.

Tarjolla on päivittäin tuoretta leipää sekä pullaa. Kuvassa Anette Mellin.

Kysyessäni Tilapuodin valttia nimenomaan ruokaretken tekemisen suhteen, Anna ja Anette suosittelevat ehdottomasti kokeilemaan paikan lounasta ja vielä mieluummin niin, että ehtii rauhassa katsella ympärilleen ja nauttia hetkestä vielä paikan päällä leivotun pullan ja kahvin kera. Erityisesti tilan juustoja Mellin kehottaa maistamaan, ja ostankin tuliaisiksi kaksi herkutteluun sopivinta.

Koska syksyisin näyttää olevan paljon tarjontaa tapahtumien suhteen, niin kalenteriin voi myös lisätä Ahlmanin perinteiset syysmarkkinat eli Läheltä hyvää -lähiruokatapahtuman 24. syyskuuta 2016. Paikalla on kymmeniä paikallisia tuottajia, ravintolat ovat auki ja luvassa on ohjelmaa myös lapsille!

Yhteystiedot

Ahlmanin Tilapuoti
Hallilantie 24
33820 Tampere
tilapuoti@ahlman.fi
puh 050 995 0096

Aukioloajat voit tarkistaa tilapuodin nettisivuilta.
Nettisivut
Facebook

Rönnvikin viinitilalla on kuin Keski-Euroopassa

Rönnvikin viinitilalla voi kokea olevansa jossain muualla kuin Suomessa. Viinimyymälän seinustaa koristavat köynnökset tuovat mieleen lähinnä Keski-Euroopan. Tarkastan sijainnin varalta kännykästä. Kyllä, olemme edelleen Laitikkalassa.

Köynnökset ovat kuin Keski-Euroopan viinitiloilta.

Köynnökset ovat kuin Keski-Euroopan viinitiloilta.

Viinitilan päärakennuksen on rakennuttanut kihlakunnan kirjurina toiminut kamreeri Schrey. Hän oli raittiuden kannattaja, eikä varmaankaan arvannut, että vuonna 1995 tilasta tulisi viinitila, ja hevostalli palvelisi tulevaisuudessa ravintolana.

Tallin vintiltä löytyy kiehtova pontikkapannunäyttely. On helppo kuvitella, kuinka pannuja on aikanaan piiloteltu pitkin Pirkanmaan metsiä.

Tallin vintiltä löytyy kiehtova pontikkapannunäyttely. On helppo kuvitella, kuinka pannuja on aikanaan piiloteltu pitkin Pirkanmaan metsiä.

Jututan viinitilan perustajaa Eila Rönniä. Hän kertoo tilan historian olevan mukana tuotteissa. Rönnvikin palkittu puolikuiva valkoherukkaviini on nimeltään Kamreeri. Samoin myös ainoa Alkoon päätynyt Rönnvikin vahvempi alkoholijuoma, Calvadós-tyylinen omenatisle Kamrer V.S.O.P., sai kylkeensä nykyisten omistajien isoisoisän Juho Kustaa Fredrikin kuvan. 

Kamreeri Schrey seisoo arvokkaasti Ilmoilan Impi -viinin etikettiin ikuistetun Eila Rönnin vieressä.

Kamreeriksi kutsuttu Juho Kustaa Fredrik seisoo arvokkaasti Ilmoilan Impi -viinin etikettiin ikuistetun Eila Rönnin vieressä.

Koska olemme viinitilalla, on juomapuolella valinnanvaraa moneen makuun. Ravintolasta saa lisäksi ruokaa. Tänä kesänä listalla oli oman tilan broilereista tehty toast ja uuniperuna kahdella valinnaisella täytteellä. Palanpainikkeeksi voi kulauttaa vaikka Rönnvikissä valmistettua pienpanimo-olutta.

Minä kulautan kahvia omenapiirakan kera, sillä keskieurooppalaisesta tunnelmasta huolimatta olemme Suomessa, eikä alkoholin ja autolla ajamisen yhdistelmä onneksi kuulu maamme kulttuuriin.

Paikalla on myös joukko muita kahvittelijoita, sillä ravintola on syksyisin auki vain tilauksesta. Viinimyymälässä sen sijaan voi käydä perjantaina ja lauantaina. Eila Rönni sanoo, että ovet avataan, jos joku sattuu paikalla olemaan.

Tämän syksyn omenat maistuvat piirakassa.

Tämän syksyn omenat maistuvat piirakassa.

Kesäajan ulkopuolella Rönnvikissä vierailee etenkin ryhmiä. Oveen saa koputtaa, vaikka se ei olisikaan auki, Eila Rönni lupailee.

Kesäajan ulkopuolella Rönnvikissä vierailee etenkin ryhmiä. Oveen saa koputtaa, vaikka se ei olisikaan auki, Eila Rönni lupailee.

– Kukaan ei päivystä, mutta voi vaikka soittaa ja sopia, milloin on menossa ohi. Kunhan on lain säätämien myyntiaikojen puitteissa, ei ole ongelmaa, hän kertoo.

Käymme tutustumassa viinehtimöön. Vaikka rakennus näyttääkin ulkopuolelta juuri siltä, miltä viinitilalla kuuluukin, tulee viinehtimöstä mieleen lähinnä kouluaikojen kemiantunnit. Petrimaljat ja kaikenlaiset koeputket koristavat seiniä. Kemiasta viininvalmistuksessa onkin oikeastaan kyse.

Oven takana on moderni tuotantotila.

Oven takana on moderni tuotantotila.

– Uusi tuote syntyy siten, että tehdään ensin kuiva perusviini, jota voidaan sekoittaa jonkin muun perusviinin kanssa ja johon lisätään eri sokeripitoisuuksia. Se on laboratoriomittakaavassa tehtävää kokeilua, Rönni kertoo.

Eila Rönni kertoo eri viinilaatujen syntymällä kuivia perusviinejä yhdistelemällä ja sokeripitoisuutta muuttamalla.

Eila Rönni kertoo eri viinilaatujen syntymällä kuivia perusviinejä yhdistelemällä ja sokeripitoisuutta muuttamalla.

Käymme vielä pyörähtämässä viinimyymälässä. Hyllyllä on melkoinen määrä erilaisia viinejä. Nyt tiedän, että paljous on syntynyt eri viinien yhdistelmän tuloksena.

Ostan lähtiessäni pullollisen Rönnvikin tilan puolikuivaa valkoviiniä, Kamreeria totta kai.

Yhteystiedot

Rönnvikin Viinitila
Hämeenlinnantie 270
36660 Laitikkala

Aukioloajat voit tarkistaa tilan nettisivuilta.

Nettisivu

Facebook

Maistuvia marjoja ja maissilabyrintti Suttisen tilalla Pälkäneellä

Saavun Laitikkalan kylälle aurinkoisena päivänä, joka lienee viimeinen kesäpäivä, sillä kalenteri näyttää jo elokuun viimeistä. Laitikkala markkinoi itseään makukylänä. Tämän päivän aikana aion selvittää, miltä kylä oikein maistuu.

Kaarran Suttisen tilan pihaan ja pyörin hetken ympäri. Tuossa on jäätelökioski, vieressä näkyy olevan myytäviä kukkia. Pihamaalla on myös lampaita ja minihevosia. Mutta ennen kaikkea huomioni kiinnittyy maissipeltoon ja kylttiin, jossa lukee “Maissilabyrintti”. Mikähän se on?

suttisentilaoikeakoko (2 of 14)

Suttisen tilalta löytyy Suomen ensimmäinen maissilabyrintti.

Minihevonen

Suttisen tilan minihevoset olivat tuttavallisia.

Pihapiiriä komistaa valtava koivu. Kaksihaarainen on vasta satavuotias, mutta silti sen ympärysmitta on noin kolme syliä. Tarinan mukaan hevonen napsaisi aikanaan pienestä taimesta pätkän pois, jolloin puu alkoi kasvamaan kaksihaaraiseksi.

Pihapiiriä komistaa valtava koivu. Kaksihaarainen on vasta satavuotias, mutta silti sen ympärysmitta on noin kolme syliä. Tarinan mukaan hevonen napsaisi aikanaan pienestä taimesta pätkän pois, jolloin puu alkoi kasvaa kaksihaaraiseksi.

Menen kuitenkin ensimmäisenä sisään myymälään, jossa minun on määrä tavata tilan isäntä Simo Laakso.

Myymälä on tilan sydän, josta löytyy tuoretta tavaraa jokaiselle päivälle. Myymälän hyllyille luovat väriä tuoreet vihannekset ja isot puutarhavadelmat. Vaikka elettiin jo lähes syksyä, kasvoi Suttisen pelloilla vielä mansikoitakin. Itseasiassa nämä mansikat maistuvat jopa makeammilta kuin kesällä.

Myymälään on koottu Suttisen tilan tuotteiden lisäksi myös lähialueen tarjontaa ja muita myymälän henkeen sopivia tuotteita, kuten leipää, Heikkilän juustolan juustoja, erilaisia mehuja ja limonadeja sekä kuivatuotteita.

Tila ja tilamyymälä tarjoavat kesätyöpaikan monelle nuorelle.

Tila ja tilamyymälä tarjoavat kesätyöpaikan monelle nuorelle.

Tilamyymälästä löytyy tuotteita sekä Suttisen omalta pellolta että lähialueen tiloilta.

Tilamyymälästä löytyy tuotteita sekä Suttisen omalta pellolta että lähialueen tiloilta.

Tilan isäntä Simo Laakso johdattaa minut portaita pitkin yläkertaan. Yläkerrasta löytyy kahvila, joka on alakerran tavoin sisustettu mukavan maalaishenkiseksi. Viereisestä huoneesta löytyy sisustusmyymälä, joka on Laakson mukaan täytetty pelkästään suomalaisilla tuotteilla.

Sisustusmyymälässä on vain suomalaisia tuotteita.

Sisustusmyymälässä on vain suomalaisia tuotteita.

Syön kahvilan bravuurin, Suttisen brita-kakun. Kakku syntyy Simo Laakson tyttären Alinan salaisella reseptillä. Tuoreet vadelmat pääsivät erinomaisesti esille raikkaassa kakussa.

Suttisen Brita-kakku tehdään Alina Laakson salaisella reseptillä.

Suttisen brita-kakku tehdään Alina Laakson salaisella reseptillä.

Isäntä kertoo, että Suttisen tilan päärakennus on hieman vaille satavuotias. Sisällissodan aikana rintamalinjat pysähtyivät Laitikkalassa, ja kylältä paloi silloin useita rakennuksia, Suttisen päärakennus muiden mukana.

– Vaarini oli silloin nuori, ehkä 25-vuotias ja  juuri tullut isännäksi. Edellinen talo oli tehty puusta, joten hän sanoi, että nyt tehdään tiilestä, ettei polteta toista kertaa.

Nykyinen päärakennus näyttää harvinaisen jykevästi rakennetulta. Kartano se ei varsinaisesti ole, mutta komea ilmestys siltikin.

suttisentilaoikeakoko (5 of 14)

Suttisen tilan päärakennus on harvinaisen jämerän näköinen tiilitalo.

Mutta mikä oli se maissilabyrintti parkkipaikan vieressä? Laakso kertoo labyrintin olevan loppukesän vetonaula.

– Meillä on ollut maissilabyrintti joka toinen vuosi. Se on hehtaarin kokoinen maissipelto, josta pitää löytää tiensä läpi. Olin vuonna 2001 käymässä USA:ssa ja siellä niihin törmäsin ensimmäistä kertaa. Seuraavana vuonna teimme sellaisen itse, hän sanoo.

Suttisen maissilabyrintti on maissipellolle tehty labyrintti, joka on täynnä arvoituksia, joten umpikujaan eksyminen ei harmita. Laakso kertoo, että arvoituksen ratkaisuun on hyvä varata kokonainen tunti aikaa.

Maissilabyrintti on täynnä arvoituksia.

Maissilabyrintti on täynnä arvoituksia.

Kahvien jälkeen lähden tutustumaan maissilabyrinttiin. Ensin tuntuu, että matka ei etene millään. Jokainen valinta tuntuu jostain syystä johtavan umpikujaan. Yhtäkkiä minun ei tarvitsekaan enää juuri pysähtyä, vaan ohitan lukuisia risteyksiä joutumatta juuri kääntymään takaisin. Aikaa minulla meni vain varttitunti, mutta en tosin ratkaissut labyrintin sisään rakennettua tehtävää.

Maissipellon keskellä voi tuntea eksyvänsä.

Maissipellon keskellä voi tuntea eksyvänsä.

Yhteystiedot

Tilapuoti on suljettu tältä vuodelta. Tilan viherhuoneesta saa ostaa maissia ja kaalia itsepalveluna.

Suttisen tila avaa jälleen ovensa ensi kesäkuun alkupuolella, kun satokausi on alkanut.

Kissalammintie 43
36660 Laitikkala, Finland
p. (03) 53 81 019

Nettisivut

Facebook

Ilolan Wanha Asema

Körötellessäni pikkutietä Kangasalta kohti etelää ja Ilolan Wanhaa Asemaa, aurinko puski sateisen aamun jälkeen väkisin esiin kuivaamaan ja lämmittämään ilmaa, jossa oli jo varhaisen syksyn tuoksua. Naakat kaartelivat upeasti vanhan keltaisen asemarakennuksen yläpuolella, ja astuaessani autosta paikallinen kukko tervehti kovalla kiekaisulla.

Vapaana tepasteleva kukko oli selvästi tottunut vieraisiin ja antoi tietää reviiristään vain kiekumalla komeasti.

Vapaana tepasteleva kukko oli selvästi tottunut vieraisiin ja antoi tietää reviiristään vain kiekumalla komeasti.

Ihmettelin ja ihastelin ensin hieman pihapiirin tunnelmaa, mutta nälkä vatsassa kurnien suuntasin lounaalle.

Wanhan aseman kahvilaravintola on valoisa ja lämminhenkinen, ja henkilökunta samaa laatua. Keräsin lautasen täyteen herkkuja – joista friteeratut kesäkurpitsat dippikastikkeella on aivan pakko mainita erikseen – ja siirryin ulos syömään.

Kuten kuvaan kuuluu, valtaosa tarjolla olevasta ruuasta on peräisin joko Ilolan tilalta tai lähiseudun tuottajilta.

Kirsin takasi, että Asemalla kannattaa poiketa syömässä tai ostoksilla. Avoinna ollaan joka päivä.

Kirsi takasi, että Asemalla kannattaa poiketa syömässä tai ostoksilla. Avoinna ollaan joka päivä.

Tarjolla oli perinteisiä herkkuja ja talon erikoisuuksia.

Tarjolla oli perinteisiä herkkuja ja talon erikoisuuksia.

Aterian lomassa haastelin hieman Asemaa pyörittävän Kirsi Ilolan kanssa paikan historiasta ja toiminnasta. Ilola on aloittanut toimintansa 1983, ja Wanha Asema on todellakin vanha asema – Metsäkansan vanha asemarakennus siirrettiin kokonaisena maatilan yhteyteen yhdeksänkymmentäluvun puolivälissä. Siinä on mahtanut olla urakkaa kerrakseen, vaikka apuna onkin ollut junavaunu.

Ulos mennessäni taisin hieman häiritä tilan jahtimestarin päiväunia.

Ulos mennessäni taisin hieman häiritä tilan jahtimestarin päiväunia.

Vaikka alkuun olinkin kuvitellut tulevani pientilan yhteydessä olevalle kahvilalle, jäivät moiset kuvat mielestä Kirsin luetellessa Ilolan tarjontaa. Kartanolla järjestetään juhlia, majoitustiloja on vaikka kuinka monelle ja ratsastustakin on tarjolla. Savusaunastakin oli puhetta!

Aseman herkkuja oli mukava nauttia kesän viipyilevissä tunnelmissa ulkosalla.

Aseman herkkuja oli mukava nauttia kesän viipyilevissä tunnelmissa ulkosalla.

Ilola vaikutti selvästi perhematkailuun suuntautuneelta, sillä aivan Wanhan Aseman lähituntumassa oli paitsi pupuja, lampaita ja viiriäisiä, myös valloittava perunoille perso Rosa-minipossu! Jos tuota kärsäkästä rapsutellessa ei tule hyvä mieli, niin ei sitten millään.

Hurmuripossun herkkua olivat perunat.

Hurmuripossun herkkua olivat perunat.

Olin jo tekemässä lähtöä, kun huomasin Aseman seinässä postin kyltin. Kiinnostuneena seurasin Kirsiä sisälle, ja sieltä paljastuikin vielä tutkimaton aarreaitta: pieni kyläpuoti, jonka hyllyjä koristivat gluteenittomat jauhot, lähitilojen kananmunat ja hunajapurkit.

Olo oli hyvällä tavalla kuin Koiramäen Killellä, sillä ihmeteltävää oli vaikka millä mitalla. Joskin tikkaritorni sai sokerihampaan kolottamaan melkoisen vaativasti.

Rustiikkinen puoti oli pullollaan aarteita ja paikallisesti tuotettua ruokaa.

Rustiikkinen puoti oli pullollaan aarteita ja paikallisesti tuotettua ruokaa.

Wanha Asema oli koristeltu kiehtovilla vanhoilla kauppatavaroilla.

Wanha Asema oli koristeltu kiehtovilla vanhoilla kauppatavaroilla…

...ja leluilla, jotka houkuttelevat kurkottelemaan korkealle.

…ja leluilla, jotka houkuttelevat kurkottelemaan korkealle.

– Tänä perjantaina kylmäkaapista löytyy oman tilan Angus-lihaa, Kirsi lupaili ja muisti vielä mainita, että lauantaina 20.8. vietetään jälleen Lähiruokasafaria.

Hyvästelin Kirsin kylläisenä ja tyytyväisenä. Wanhalla Asemalla oli hyvä ruoka ja vielä parempi palvelu!

Yhteystiedot

ILOLAN MAATILAMATKAILU

Vedentaantie 30
37850 Metsäkansa
Valkeakoski
+358 3 588 9227 / Wanha Asema

Ilolan kotisivu
Ilolan Facebook-sivut

Marjapensailla Mahnalassa Yrjölän marjatilalla

Mitäpä tulee mieleen sanasta marjatila? Viinimarja- ja karviaispuskia vieri vieressä tylsästi tasavälein tai matala mansikkapelto jossain Suonenjoella? Näitä potenssiin viisi ja kansallismaisemaa löytyy Mahnalasta, Hämeenkyrön sekä Nokian väliltä. Kyseessä on upea tienpätkä, jonka varressa marjatila sijaitsee. Suosittelen Tampereelta Vaasaan tai toisin päin matkaavia poikkeamaan maisemareitillä. Ei välttämättä vie paljon aikaa, mutta virkistää mukavasti pitkää ajomatkaa.

Myymälärakennus tieltä katsottuna

Myymälärakennus tieltä katsottuna

Ensi kerran poikkesin Yrjölän tilalla pari vuotta sitten, kun palasin Pohjanmaalta työreissulta. On mukavampi ajella välillä pikkuteitä pitkin, jos vertaa ”nopeisiin” Eurooppa-teihin, joissa miljöö lähinnä koostuu havumetsistä, riista-aidoista ja rekan perävaunuista.

Pikkutien maisemista tulee mieleen pikemminkin eteläranskalainen viinitila kuin marjatila. Vadelmapensaat nimittäin kasvavat viinimäisesti rivissä, ja maisema on kallellaan järveä kohti.

Myymälän terassia jossa tilan historiaa valokuvin

Myymälän terassia jossa tilan historiaa valokuvin

Parkkipaikka ja myymälärakennus ovat suoraan tien vieressä, joten paikkaa ei voi missata. Oppaaksi saimme tilan leppoisan isännän, Tommi Yrjölän, joka kertoi tilan olleen hänen suvullaan jo vuodesta 1725. Melkein 300 vuotta historiaa takana. Wau!

Vettä satoi kaatamalla, mutta eipä se menoa haitannut. Istahdimme myymälärakennuksen sisälle, joka on oikein maalaistunnelmallinen. Seiniltä löytyy valokuvia tilan historiasta, ja myytävänä on kaikkea mitä tilalla on tarjottavana, plus lähialueen tuotteita, kuten savujuustoa ja lihaa mukaan vietäväksi. Suosituksi hilloksi on jostain syystä noussut mansikka-valkosuklaa. Kumma juttu.

Tarjottavaa on sen verran paljon kahvin kylkiäisiksi, että jos kaikkea maistan, niin saan osallistua seuraavalla viikolla Jutan superdieettiohjelmaan. Kyselen lisää historiasta ja Tommi kertoo vaaristaan, Paavo Yrjölästä, joka voitti Amsterdamin kymmenottelusta kultaa vuonna 1928. Marjatilan pyörittäminen pitää siis tavoitteet ja kunnon korkealla.

Oman tilan marjoja myynnissä

Oman tilan marjoja myynnissä

– Meiltä löytyy jokaiselle jotakin, kuten esimerkiksi marjat, porkkanat, perunat, pavut, herneet ja sokerimaissit sekä syysmansikat, kertoo Tommi.

Tila on mukana Reko-lähiruokarenkaassa. Kysyn erikoisimmista tuotteista, ja hän mainitsee makkaran, joka on valmistettu Kanadan intiaanien suosimasta terveyspommista Saskatoon (suom. Marjatuomipihlaja) marjasta ja lähitilan lihasta. Marjapensas kasvaa Suomen maaperässä ja säässä, mutta ei ole jostain syystä noussut täällä suosioon. Koostumus on kuulemma täydellinen lihan kanssa.

Tilan marjoista tehtyä pehmistä

Tilan marjoista tehtyä pehmistä

Saamme maistaaksemme Suomen kansan suosikkia, eli jäätelöä. Tämä ei olekaan mikään peruspehmis, vaan omista marjoista tehty ja lisäksi maidoton. Pakko tietenkin kysyä marjapitoisuus, joka on kunnioitettava 70%. Kerrankin pehmis maistuu oikeasti marjalta, eikä väriksikään ole lisätty punajuurta.

Maistan myös sokerimaissia, joka sopii keitettäväksi sellaisenaan tai vaikkapa grillattavaksi lehtineen päivineen. Maissi meni lähes yhtä vikkelästi alas voinapin kera kuin pehmikset.

Suomessa kasvava sokerimaissi

Suomessa kasvava sokerimaissi

Kysellessäni tilan pyörittämisestä Tommi kertoo työntekijöitä olevan kesällä noin 70.

– Talvella ei ole montaa tekijää töissä, ja tammikuusta maaliskuulle on ”lomaa”. Sitten alkavat seuraavan kauden valmistelut.

Pukki odottaa ruokaa

Pukki odottaa ruokaa

Lapsille riittää ihmeteltävää ja kummasteltavaa. Viereisen pöydän penskat pääsivät syöttämään pukkeja ja toiset ihailivat kanoja ja lampaita. Lisäksi marjabuffetti näytti maistuvan kaiken ikäisille, taaperosta vaariin.

Kanala

Yllättäen sade väistyi, ja aurinko nostatti kosteuden sumuna ilmaan. Kahvit juotuamme tutustumme tarkemmin tilaan. Tommi esittelee vanhan navettarakennuksen, joka on vuokrattavana eri tilaisuuksiin.

Navetan oviaukko ja traktorin peräkärry kiertoajelua varten

Navetan oviaukko ja traktorin peräkärry kiertoajelua varten

Keväästä syksyyn järjestetään kiertoajeluita kävijöille.

– Sunnuntaisin traktorin perävaunussa on hyvä katsella maisemia ja tutustua tilaan, Tommi kertoo.

Navettarakennus vuokrattavana

Navettarakennus vuokrattavana

Poistuimme vaihtelevassa säässä Siuron kautta kohti Tamperetta ja suussa maistui edelleen mansikkapehmis sekä kahvi. Olisko sittenkin pitänyt maistaa vielä suklaakakkua?

Laihduttajan suklaakakku: 1kg suklaata, 1kg munia, 1kg rasvaa, 100g vehnäjauhoja ja pilkettä silmäkulmassa

Laihduttajan suklaakakku: 1kg suklaata, 1kg munia, 1kg rasvaa, 100g vehnäjauhoja ja pilkettä silmäkulmassa.

Yhteystiedot

Maisematie 642/1
HÄMEENKYRÖ | GoogleMaps: Yrjölän marjatila
03-3711163, 0400-625636

Tilan Facebook-sivut.

Tilan Twitter-tili

Tilan kotisivut.

Arin jäätelöbaari tekee vuohenmaidosta herkkua

Makutestin perusteella Arin jäätelöbaari on iskenyt kultasuoneen. Vuohenmaitojäätelö on täyteläistä, gelatomaista jäätelöä, joka on pehmeää, suussa sulavaa, maukasta ja sitä on pakko saada lisää. Yhden maun jälkeen haluaa maistaa jokaista makua; Jermun tervaa, Hulinan mustaherukkaa, Helgan kahvia, Evitan vaniljaa ja Lallin lakritsia. Uusia makuja on kehitteillä koko ajan, tänään keittiössä valmistui kinuskia.

Ensimmäisiä kokeiluja vuohenmaitojäätelöstä Ari Aaltonen teki runsaat kaksi vuotta sitten kun kasvatti vielä omia vuohiaan. Kiireiden myötä asia jäi, mutta ei onneksi lopullisesti. Toukokuun 2016 ravintolapäivään Ari valmisti erän jäätelöä, vei kärryt Helsingin Kallioon ja kauppa kävi. Nyt on suunnitelmissa laajentaa toimintaa, kehittää uusia makuja, etsiä jälleenmyyjiä ja myydä jäätelöä. Kaikkien jäätelön ystävien ja herkkusuiden onneksi!

vuohenmaitojade-4

Vielä tuotanto on pientä, Arin keittiöstä valmistuu noin 100 litraa jäätelöä viikossa. Maito tulee toistaiseksi Saksasta, koska Suomessa vuohien kasvatus on pientä. Neuvottelut kotimaisen vuohenmaitotuottajan kanssa ovat käynnissä, peukkuja sille. Itse asiassa alkuperäislajina Suomen vuohi on lähes sukupuuttoon kuolemassa, meillä on vain noin
5 000 vuohea koko Suomessa. Jäätelön syönnillä Suomen vuohikanta nousuun!

Vuohenmaitojäätelö valmistuu vain viidestä raaka-aineesta; sokeria, vuohenmaitoa, rypälesokeria (dekstroosia) makuainetta ja johanneksenleipäpuuta saostukseen. Valmistukseen ei siis käytetä kananmunaa, jäätelö sopii laktoosittomaan ja gluteiinittomaan ruokavalioon. Kaikki maut ovat Arin itse kehittelemiä. Ne makuaineet, joita ei poimita itse, hankitaan lähituottajilta. Vain suosikkimaussa lakritsissa käytetään Halvan lakumattoa.
vuohenmaitojade-3

Jäätelöä saa toistaiseksi vain muutamasta paikasta ja sunnuntaisin suoraan Arin tilalta.
Muina päivinä kannattaa suunnata Kirkkonummella Wohls Gårdin kesäkahvila Elwiiraan, Cafe Rostaan, Lohjalle Martinpihaan tai Helsingissä Käpylän majakkaan. Lisää jälleenmyyntipisteitä tulee koko ajan, ole valppaana!
Arin voi myös bongata kärryineen tapahtumissa eri puolilla pääkaupunkiseutua.

vuohenmaitojade

Meidän makutestailussa ei syntynyt selvää voittajaa, vaniljassa maistui hienostuneesti vuohenmaito, suklaa oli juuri niin täyteläistä kuin pitääkin, mustaherukka hersyvän herukkaista ja kahvi sopivan voimakasta. Asian äärelle on pakko palata vielä useamman kerran.

vuohenmaitojade-5

 

 

 

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Lampaiden keskellä Kaitajärven tilalla

Tie Kaitajärven tilalle on yllättävän mäkinen Pirkanmaaksi. Maasto on komeaa, mikä ei ole oikeastaan ihme, sillä Helvetinjärven kansallispuisto on aivan naapurissa. Pihalla on monta lammasta. En ala niitä nyt laskemaan, etten nukahtaisi.

Astun sisään tunnelmalliseen tilamyymälään Haukkamaan Paimeneen. Tilamyymälässä myydään lampaan lihaa eri muodoissa. Tuotteet ovat pakastimessa tiskin takana, mutta Haukkamaan Paimen on myös tilausravintola ja toimii kahvilana myymälän ollessa auki.

Tilausravintola ja tilamyymälä Haukkamaan Paimen on syysaikaan auki torstaisin.

Tilausravintola ja tilamyymälä Haukkamaan Paimen on syysaikaan auki torstaisin.

Ensimmäisenä paikalle säntää 3-vuotias Hilja, joka pommittaa minua erilaisilla kysymyksillä. Kohta perässä tulee tilan emäntä Merja Kaitajärvi.

Hän on juuri valmistanut Haukkamaan Paimenen erikoisuutta, variksenmarjapannacottaa. Annos on vinkeän värinen ja maku miellyttävän raikas. Variksenmarja, tai Kaitajärven sanoin raakkumarja, löytää tiensä vain harvan marjakoriin, mutta esimerkiksi hilloina ja mehuissa se toimii vallan hyvin. Variksenmarjahilloa ja -marmeladia on tulossa myös myyntiin tilamyymälään.

Variksenmarjapannacottaa Merja Kaitajärven reseptillä.

Variksenmarjapannacottaa Merja Kaitajärven reseptillä.

– Luonnontuotteita käytämme niin paljon kuin mahdollista. Käytämme raaka-aineina muun muassa sieniä, marjoja ja riistaa, Kaitajärvi kertoo.

Haukkamaan Paimenessa on nyt rauhallista. Lampaanlihan sesonki ajoittuu luonnollisesti pääsiäiseen, mutta muinakin vuodenaikoina lammasta nykyisin ostetaan.

Hilja ja Merja Kaitajärvi huolehtivat Haukkamaan Paimenen tarjoiluista.

Hilja ja Merja Kaitajärvi huolehtivat Haukkamaan Paimenen tarjoiluista.

– Lammasta on opittu syömään ympäri vuoden. On paljon ihmisiä, jotka syövät esimerkiksi aattona jouluruokaa ja tapaninpäivänä lammaspataa.

Lammaspata on myös Haukkamaan Paimenen bravuuri. Merja Kaitajärvi on kehitellyt karitsatervapadan, joka on kuulemma ollut tilausravintolassa ruokailevien suosikki.

Kaitajärven tila ei ole toiminut lammastilana kuin hetken historiastaan. Nykyinen isäntä Marko Kaitajärvi on jo suvun yhdeksäs maanvieljelijä ja kahdeksas isäntä. Kantatila on aikanaan ollut yksi seudun suurimmista. 1900-luvun alussa tila kuitenkin jäi suvun tyttärelle, ja tällöin sattui perin ikävä tapaus. Tilan isäntä juotettiin torpparin toimesta humalaan ja houkuteltiin myymään tuhansia hehtaareja metsää pilkkahintaan metsäyhtiölle.

Haukkamaan Paimen on entinen vilja-aitta.

Haukkamaan Paimen on entinen vilja-aitta.

– Se kauppakirjakin löytyi, eikä siinä ole emännän allekirjoitusta, Merja Kaitajärvi kertoo.

Silloin ei naisilla ollut juuri sananvaltaa, mutta toisin on nykyään. Merjalla oli pitkään ollut unelma omasta ravintolasta, ja lopulta vanhaan vilja-aittaan tehdystä  saunaremontista paisui tilaussauna sekä 55-paikkainen ravintola.

Savusauna on rakennettu tekolammen rantaan.

Savusauna on rakennettu tekolammen rantaan.

Lopulta kokonaisuutta on täydennetty vielä muun muassa muutamalla mökillä ja savusaunalla. Mökkilomailijat tulevat usein katselemaan pihapiirin lampaita.

– Lampaita saa rapsuttaa. Lapsille on niin mahtavaa että pääsee näkemään eläimiä, joita on ehkä nähnyt vain kuvissa. Ensi kesäksi ajateltiin rakentaa pieni aitaus, jossa lampaita on helpompi rapsutella, Kaitajärvi kertoo.

Hän kertoo myös lampaiden lukumäärän. Niitä on noin 150. Huh! Siinä määrässä mahtavat jo silmäluomet ummistua.

Kaitajärven tilan lampaita saa rapsuttaa.

Yhteystiedot:

Kaitajärventie 46
34870 VISUVESI

Nettisivu

Facebook

Tallenna