Flow-festivaali 2019 on ekologisen ruoan keidas. Haarukassa diippii frittii ja kasviksia.

Flow-festarin mittasuhteet kauhistuttavat: valtava alue, jonne on sijoitettu 10 esiintymisstagea ja hemmetisti ihmisiä. Yritin ottaa haltuun Flown perjantaina pällistelemällä suu auki milloin mitäkin, välissä ahmien kojujen herkkuja.

Lehdistötiedote lupaa paljon ja uppoaa minuun, ruokaretkeilijään: “Laadustaan ja monipuolisuudestaan tunnettua Flow’n ruokatarjontaa tähdittää tänä vuonna yli 40 ravintolaa. Lähituotanto ja kotimaiset kauden raaka-aineet nousevat esiin vuoden 2019 tarjonnassa. Teema näkyy erityisesti uusissa Flow-ravintoloissa, joita ovat esimerkiksi Helsingin hehkutetuimpiin ravintoloihin lukeutuvat Emo, Andrea, Kuurna, Maannos ja Gohan.”

Nämä uudet paikat täytyy ehdottomasti käydä tsekkaamassa! Flow-festivaaleille odotetaan 85 000 kävijää kolmen päivän aikana. On siinä ruokittavaa, mitenköhän ruokakojuissa pärjätään? Miten huippuruokaa saadaan tehokkaasti valmistettua jonottaville ihmisille? Näitä kysymyksiä mietin ennen saapumista.

Suurin ruokailualue löytyy päälavan kulmalta.

Vaikka Flow-festivaali on minulle tuttu ilmiönä ja kavereiden somepostauksista, en ole kuitenkaan aiemmin käynyt Suvilahdessa järjestetyssä tapahtumassa. Aivan alkuun kysyn henkilökunnnalta, missä uudet ravintoloitsijat pitävät kioskejaan. Saan kompaktin paperisen kartan, josta voi tihrustaa paikkoja. Ei hyvä. Lataan sitten Flow-festivaalin oman sovelluksen, joka kertoo jo paljon enemmän ravintoloista, tosin kartta ei kerro missä kohtaa mikäkin ravintola on. Ei auta kuin lähteä taapertamaan ympäri aluetta. Mutta ensin herättelen nälkää alkuillasta esiintyvien Maustetyttöjen tahdissa.

Maustetytöt hurmaavat lakonisella tyylillään.

 

Ruokakojut kiertävät vanhan Suvilahden kaasukellon seinämää.

“Korkealaatuinen ja jännittävä ruokavalikoima koostetaan laatua, ympäristöystävällisyyttä sekä kasvisruokaa korostaen. Mukana on niin suomalaista villiruokaa, aasialaisia makuja, meheviä burgereita, ravitsevaa smoothieta, terveellistä katuruokaa kuin Michelin-ravintoloiden versioimaa festariruokaakin”, mainostaa Flow antimiaan.

Ruokavalikoima on todellakin monipuolinen ja kansainvälinen. Makuja ympäri maapalloa. Ihmiset kävelevät ristiin rastiin lautasiensa kanssa. Sivusilmällä näen susheja, pizzaa, wokkia, thai-pöperöä, lähi-idän herkkuja. Runsas kasvisten käyttö on trendikästä ja myös järjestäjien toiveena. Vegaanit on otettu huomioon. Onpa alueella lisäksi Meat free zone! Runsaudesta huolimatta sieraimiin ei missään kohtaa festivaalia lehahda kotimaisen grillimakkaran ihana tuoksu.

Maannos säväyttää vegaanisilla tartar-pihveillä

 

Maannos -ravintolan kojulla tuoksutellaan yrteillä.

 

Maannoksen ravintoloitsija Elmo Luoma-aho raastaa ranskalaista tryffeliä annosten päälle.

Maannos pitää ravintolaa Telakkakadulla, mutta Flow viikolla se on pistänyt paukkuja festivaaleille. Viisisataa kiloa punajuurta ja kolmesataa kiloa maa-artisokkaa on käsitelty hartaasti ja urakalla. Vegaaniset “tartar” -pihvit ovat pitkän kehittelyn tulosta.

Maa-artisokat ensin paahdetaan ja sitten kuivataan matalassa lämmössä, niin että niistä tulee sitkeitä. Kun ne sitten puristetaan lihamyllyn läpi, juurekseen tulee lihamainen tekstuuri”, kertoo ravintoloitsija Elmo Luoma-aho. Tartarin valmistukseen kuuluu itsetehty omenasiiderietikka, kylmäpuristettu rypsiöljy ja islantilainen suola, missä on pieni hiilijalanjälki.

Kympin maksavan tartar-annoksen päälle Elmo raastaa tryffeliä viiden euron lisähintaan. Vaikuttavaa! Tryffeli ei ole kuitenkaan kotimaista, koska sen maku ei ravintoloitsijaa miellytä.

Maa-artisokkaan on saatu tartarmainen tuntuma.

Suuntaan tutkimaan tarjontaa festarialueen toiseen päähän, missä sijaitsee upea Globe Balloon areena. Fiilistelen jazzia Jonathan Wilsonin tahdissa.

Jonathan Wilson esiintyi ilmapallo areenalla perjantaina.

Emo-ravintolasta hienosti haukea

Toinen ravintolakeskittymä löytyy “Ilmapallo”-areenan kupeesta. Siellä on myös mahdollisuus syödä pöydän ääressä.

Moderniksi eurooppalaiseksi ravintolaksi itseään kutsuva, Emo, on mukana ensimmäistä kertaa Flowssa. Tarjoillen sesonkien herkkuja, kotimaisia sekä pohjoismaisia pientuottajia kunnioittaen. Festivaali-ruokalistalle on otettu mukaan tuttuja makuja ravintolan listalta. Rapukakut näyttävät olevan suosittu annos myös festivaaleilla. Hauki-rapukakkuja on tarjottu Emo-ravintolassa jo vuodesta 2013.

Hauki-jokirapu-katkarapu -taikina friteerataan muhkeaksi kakuksi ja se tarjoillaan piparjuurimjoneesin ja leväsalaatin kera. Lisäkkeeksi annokseen saattoi ostaa frittiperunat.

Rapukakkua ja tiramisua Emo-ravintolan tapaan. Uskottavaa katuruokaa.

Ravintoloitsija Ilkka Lääveri kertoo, että menun Sieni-focaccian leipä tulee Väyrysen leipomosta, sienet ovat sesongin sieniä, kanttarelleja. Karitsa-burgerin liha tulee Meri-Lapista. Lähiruokaa listalta siis löytyy, mutta myös muualta Euroopasta tuotua. Jälkiruoaksi Emo tarjoili tiramisua sievästä vohvelitötteröstä.

Emo-ravintolan tiimi valmistaa annoksia tiiviissä tahdissa. Friteerausvälineet ovat ahkerassa käytössä.

Kuurnan diipit fritit

Lähellä Emoa pitää putiikkia Kuurna-ravintola. #kuurnagoesdeepfried -hästäg kertoo festivaaliruoan trendistä. Friteerattu ruoka on hottia ja sopii katuruoaksi. Aivan varmasti on myös laskelmoitu, että se käy kaupaksi, koska sekä Emo että Kuurna friteeraavat jopa perunat. Peruna-temppu kannattaa, sillä Kuurna palkitaan sunnuntaina pidetyssä Sustainable Meal -kisassa Best potatoes in town annoksellaan. Annokseen kuuluu Sipoon uusien perunoiden ohessa härkäpapujauhotempura, Kuurnan chilikastiketta ja kuminakauradippiä.

“Ravintola Kuurnan tuore sukupolvi tuo rasvan ja suolan takaisin Flow’hun! Tarjolla on kestävästi kasvatettua kotimaista frittikanaa Niittylinnulta Vihdistä sekä sesongin parhaita kaalimaan kasviksia vegaanisena tempurana. Luottaen samoihin teemoihin kuin Kruununhaan kätketyssä bistrohelmessään, Kuurna – Deep Fried tarjoilee ruokaa, jollaista Kuurnan jengi haluaa itse syödä: kestävää ja älyttömän herkullista. Hillitöntä festariruokamässäilyä ilman turhaa kikkailua.” kuvailee Kuurna konseptiaan.

Kuurnan jälkiruoka on kieltämättä kekseliäs. Karamellipoppareilla uutettua kauramaitoa ja jäitä. Toffeinen miellyttävä maku.

YMPÄRISTÖYSTÄVÄLLISTÄ RUOKAA

“Flow ohjaa ja kouluttaa festivaalin ruokamyyjiä ekologisten annosten tarjoamiseen. Ruokamyyjät saavat tuekseen kestävän kehityksen mukaisen ruokamyynnin ohjeistuksen ja arviointilomakkeen, joissa kiinnitetään huomiota muun muassa luomu-, lähi- ja sesonkituotteiden käyttöön, raaka-aineiden alkuperään ja eettisyyteen, ruuan tuotannon energiatehokkuuteen, logistiikkaan sekä pakkausmateriaaleihin. Ohjeistuksen avulla ruokamyyjät lisäävät valikoimaansa myös erityisen, Sustainable Meal -merkinnällä varustetun vaihtoehdon. Sustainable Meal -annoksista valitaan festivaalin aikana ekologisuusarvioinnin ja paneelimaistelun perusteella Sustainable Meal -voittaja.

Flow Festivalin vuoden 2018 ruokamyynnin osalta merkittävää ympäristölle oli, että myydyistä ruoka-annoksista peräti 46% oli kasvis- tai vegaaniannoksia. Suuren suosion ja yleisön palautteen ansiosta tavoitteena on edelleen lisätä kasvis- ja vegaaniruoan määrää vuonna 2019.

Flow Festival kannustaa myös käyttämään ekologista ja laadultaan erinomaista hanavettä pullotetun sijaan. Oman vesipullon voi täyttää HSY:n hanavesiasemalla tai tapahtuman muissa vesipisteissä. Hanavettä juomalla voi vähentää muovijätteen määrää ja pienentää omaan hiilijalanjälkeään”, tiedottaa festivaalijärjestäjä.

Hanavesipisteesen on panostettu. Toimii!

Ja juomaa

Tyylikäs hanavesipiste on nykypäivää ja ilahduttaa festivaalikulkijaa. Myös vahvempien juomien tarjoilu näyttää ilahduttavan porukkaa, alueella on 20 juomamyyntipistettä. Ruoka- ja juomapisteet ovat siis eriytetty omikseen. Alueella saa kulkea vapaasti ruokien ja juomien kanssa. Vastaan kävelee jo portilla ihmisiä viinipullot käsissään, mutta omien pullojen tuonti alueelle on tietty kielletty. Flowssa saa siis ostaa viiniä ja shamppanjaa pulloissa. Perlage, mikä on yksi tapahtuman sponsoreista, tarjoaa viiniä alkaen 39 euroa pullo.

Viihtyisä shamppanjabaari houkutteli väkeä säkkituoleille nauttimaan pulloittain shampanjaa. Tämä Flowssa osataan: luoda viihtyisyyttä festivaalialueelle. Kaukana poissa ovat hikiset kaljateltat!

Shamppanjabaarin lumoa.

Kiitos Flow-festivaali erittäin hyvin järjestetystä tapahtumasta! Ruokakojut pystyivät palvelemaan tehokkaasti, ihan älyttömiä jonoja ei syntynyt, ainakaan perjantaina. Tarjontaa on niin paljon, sekä kulttuuria että ruokaa, että suosittelen ostamaan kolmen päivän rannekkeen ensi vuonna. Siinä ehtii maistella ja aistia kylliksi.

 

Flow-festivaalin tivolimaista väri-iloittelua vuosimallia 2019.

 

 

 

 

Vihis haastaa lihiksen!

Vapise lihis, nyt tulee vihis. Vihtiläinen keksintö haastaa snagareiden lihapiirakat. Tätä härkäpapurouheella täytettyä ja kasviksilla tuunattua herkkua on kuultu kutsuttavan kasvissyöjien krapulamätöksi. Maistuu vannoutuneille lihapiirakan syöjillekin, krapulalla tai ilman.

Vihiksen tarina alkaa vihtiläisestä Aholeivän leipomosta.

Vihiksen juuret ja idean äiti on vihtiläinen leipuri Minna Kauppinen. Kun Aholeipä siirtyi Minnan ja hänen miehensä Ilmarin hoteisiin kesällä 2017, alkoi uusien ideoiden kehittely.

Vihis täytetään härkäpapurouheella.

Raakana vihis on ruma ja haljakan värinen pötkylä.

Valmiit vihikset kuljetetaan samana aamuna lähimyymälöihin ja kahviloihin Nummelan, Veikkolan ja Lohjan alueella. Myös Espoo on alkanut innostua vihiksistä. Aholeivästä saa käydä ostamassa vihiksiä suoraan kotiin joka arkipäivä klo 16-18, niin kauan kun tavaraa riittää.

Uunista tulleessaan kauniin ruskea ja pulska pallero.

Nummelalainen Cafe Casalen tarjoili ensimmäiset vihiksensä perjantaina 24.11.2017. Päivämäärä kirjataan varmaan kahvilan kirjoihin. Ja niin myös Ruokaretken tiimin, koska juuri kyseisenä päivänä pidimme Osuuskunta Ruokaretken kuukausipalaveria Casalenissä ja saimme kunnian syödä lounaaksi ensimmäiset vihikset. Ji-haa!

Härkäpapurouhe sai kaverikseen aurinkokuivattua tomaattia, kesäkurpitsaa, salaattia, balsamicoa, marinoitua sipulia ja timjaminoksan. Mutta vain mielikuvitus asettaa rajat, tuunaa mieleisei vihis & nauti!

Vihiksiä kannattaa tiedustella ainakin seuraavista paikoista:

Cafe Casalen Nummela
Veikkolan S-market ja K-kauppa
Nummelan City-market ja K-kauppa
Vihdin ja Karkkilan ruokakaupat
Otalammen S-market
Lohjan Prisma ja City-market
Lempolan K-kauppa

 

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Vegaanivohvelit vohvelipäivälle

En tainnut olla lapsena lettuihmisiä. Muistan toki, että lapsena pidin niistä. Varsinkin jos ne sai “lumivalkoisina” sokerista. Koska niitä kuitenkin oli tarjolla useasti, mieleeni jäi erityisherkkuna mummuni tekemät piimäletut – sekä kummitädin vohvelit.

Toisinaan tuntuu, etten pysty muistamaan, mitä eilen tapahtui. Mutta samalla saan kuitenkin eteeni helposti mielikuvia kummitädin kaupungin kodista. Ja erityisesti keittiöstä (siinä pienen takkahuoneen vieressä), jossa Tuija teki vohveleita.

Tänään vietetään Suomessakin jo Ruotsista alkunsa saanutta vohvelipäivää. Niinpä heräsin aikaisin ja päätin paistaa koko perheelle näitä herkkuja.

Kun poikamme oli vielä alle kaksivuotias, hän oli allerginen lähes kaikelle. Kananmunat varsinkin kutittivat kitalakea, joten silloin etsittiin ja löydettiin vaihtoehtoisia reseptejä. Tätä nykyä niitä harvoin tarvitsisi noudattaa, mutta vohveleiden kohdalla kananmunattomat tekeleeni ovat herkullisuutensa ansiosta jääneet käyttöön.

Meillä ei varsinaisesti (ainakaan vielä) olla siirrytty täysvegaaniseen ruokavalioon, mutta kun mukana ei (käsittääkseni) ole eläinperäistä kuin rasva, ei näiden vohvelin teko tuota ongelmia.

Mitä vohveliin sitten kuuluu laittaa päälle? Poikani syö ne sellaisenaan, vaimoni yleensä kermavaahdolla ja hillolla, mutta itse olen ihastunut makeaan vaahterasiirappiin. Ja kermavaahtoon. Tietenkin.

Munattomat vohvelit (5kpl)

100 g. kasvimargariinia tai öljyä (tai voita, miten vaan)
2 1/2 dl vettä
2 dl soija- tai kauramaitoa
3 1/2 dl vehnäjauhoja (gluteenittomilla onnistuu myös)
2 tl leivinjauhetta
2 tl vanilliinisokeria (jätä pois, jos haluat suolaisia vohveleita)

  1. Sulata ja jäähdytä rasva
  2. Sekoita kuivat aineet keskenään
  3. Lisää seokseen vesi ja maito (mieluusti kädenlämpöisinä)
  4. Iske mukaan vielä sulatettu rasva
  5. Paista vohvelit
  6. Herkuttele!
  7. (Harmittele, ettet tehnyt sittenkin tupla-annosta)

Vehnäallergikoille

  • Vehnäjauhon voi tarvittaessa korvata riisi- ja/tai maissijauholla
  • Lisää mukaan maissitärkkelystä pitoa varten
  • Sokeria voi lisätä taikinan mukaan antamaan makua

Aurinkoista ja mukavaa vohvelipäivää ja kevättä kaikille!

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Frantsilan Luomuyrttitilalta löytyy parannuskeino flunssan lisäksi nälkään

Puutarha on täynnä erilaisia yrttejä. Olen Hämeenkyrössä Frantsilan Kehäkukan vieressä olevalla näyteyrttitarhalla, jota ravintola Kehäkukka käyttää myös maustamiseen. Puutarha on tarkoitettu lähinnä opiskelua varten, mutta nyt saan luvan maistaa joitain kasveja, sillä oppaanani on Frantsilan Luomuyrttitilan perustaja, Virpi Raipala-Cormier.

– Yrttien mauilla on omat rohdolliset vaikutuksensa, hän kertoo.

Useat maustekasvit ovat Raipala-Cormierin mukaan rohtoja. Kaikilla maustekasvien mauilla on terapeuttinen vaikutus. Makeat maut auttavat esimerkiksi pernan, vatsalaukun ja haiman toimintaan.

Oppaani antaa minulle palasen saksankirveliä. Se maistuu yllättävän paljon lakritsilta. Sopisi vaikka jälkiruoaksi. Makeiden yrttien lisäksi muillakin mauilla on kuulemma rohtovaikutuksensa.

Frantsilan Luomuyrttitilan perustanut Virpi Raipala-Cormier tuntee kasvien parantavat vaikutukset.

Frantsilan Luomuyrttitilan perustanut Virpi Raipala-Cormier tuntee kasvien parantavat vaikutukset.

– Pikantit maut, joita löytyy esimerkiksi piparjuuresta, sinapista ja pippureista, laittavat keuhkot toimimaan paremmin. Monet ovat myös desinfioivia keuhkorohtoja, Raipala-Cormier kertoo.

Opin monta uutta asiaa, kuten että karvaat maut ovat sydämen ja verenkierron makuja, joita löytyy esimerkiksi rosmariinista, ja että oregano eli mäkimeirami on maukas luonnonyrtti, joka on myös lämmittävä kasvi.

Maistelemme erilaisia yrttejä. Monet ovat tuttuja maustehyllyiltä, mutta osa on vieraampia. Yrteistä myös löytää paljon uusia makuja, kun niitä oikein tietoisesti maistelee.

Yrttipuutarha on Pappilajoen varressa.

Yrttipuutarha on Pappilanjoen varressa.

Seuraavaksi kuljemme puutarhan vieressä olevan Kehäkukka-ravintolan takaterassille, josta aukeaa hienot näkymät. Maisema Pappilanjoen rannassa on rauhoittava.  Kesällä järjestetään myös veneretkiä M/S Purimolla, joka risteilee Yrjölän marjatilan ja Kehäkukan välillä ja aina Siuroon asti.

Lounas Kehäkukassa

Kasvisravintola Frantsilan Kehäkukka.

Kasvisravintola Frantsilan Kehäkukka.

Astumme sisään ravintola Kehäkukkaan. Kehäkukka on eräänlainen Frantsilan ensimmäinen portti, josta saa paitsi maittavaa kasvisruokaa, myös lukemattomia erilaisia Frantsilan yrttitilan tuotteita.

Lounas on täynnä väriä. Salaattipöydästä löytyy vihersalaatin lisäksi muun muassa syksyinen pastasalaatti ja intialainen kaalisalaatti. Pääruokana on kasviskiusausta, rakuunaporkkanoita, papu-kasviskiusausta ja kasvislasagnea. Yritän parhaani mukaan saada lautaselle mahtumaan kaikkea.

Kehäkukan emännän Tiina Ahosen mukaan kasvisruoan ei tarvitse muistuttaa liharuokaa.

Kehäkukan emännän Tiina Ahosen mukaan kasvisruoan ei tarvitse muistuttaa liharuokaa.

Kasvisruokaan on joskus vaikea saada makua, mutta tällä kertaa ruoka on täynnä tuoreita makuja. Eri ruokalajeja yhdistää yrttien runsas määrä. Aion viedä opin mukana myös omaan keittiööni, sillä vaikka syön lähinnä kasvisruokaa, on välillä hankalaa löytää siihen riittävästi erilaisia sävyjä. Ruokahan on parhaimmillaan paitsi maukasta myös mielenkiintoista – ja siihen Kehäkukan kasvislounas yltää loistavasti.

Ravintolan emäntä Tiina Ahonen kertoo, ettei kasvisruokaravintola Hämeenkyrön kokoisella paikalla ollut aivan itsestään selvä asia, kun ravintola vuonna 1987 perustettiin.

– Kauheasti oli sellaista puhetta, että mitä tämä kasvisruoka on, minä en syö pupunruokaa, mutta sitä ei kuule enää ollenkaan.

Tiinan mukaan lähes kaikki lounasruokailijat ovat sekasyöjiä. Kasvisruoka maittaa lähes kaikille, ja kysymällä saa myös esimerkiksi vegaanisen vaihtoehdon. Itse asiassa tänään koko lounas on vegaaninen.

Kehäkukan emäntä Tiina Ahonen kerää Frantsilan Luomuyrttitilan tuotteita ostoskoriin.

Kehäkukan emäntä Tiina Ahonen kerää Frantsilan Luomuyrttitilan tuotteita ostoskoriin.

Jälkiruokana on marjarahkaa, jonka kanssa otan kupillisen Ystävyyden yrttiteetä, joka on oikeastaan koko Frantsilan yrttitilan alkupiste, sillä Virpi Raipala-Cormier kehitti sen jo 14-vuotiaana.

Virpi Raipala-Cormier kehitti ensimmäisen teereseptinsä jo 14-vuotiaana.

Virpi Raipala-Cormier kehitti ensimmäisen teereseptinsä jo 14-vuotiaana.

– Keräsin yrtit, kuivasin ne, laitoin pusseihin ja annoin ystäville sekä läheisille. Siitä nimi tuli, Ystävyyden yrttitee, hän kertoo.

Frantsilan Luomuyrttipellot

Herkullinen lounas on takana ja lähdemme tutustumaan muutaman kilometrin päähän Frantsilan yrttipelloille, joissa moni tuotteista saa alkunsa. Nyt oppaakseni lähtee Anna Karhu-Cormier.

Hän kertoo olevansa ammatiltaan kuvataiteilija, mutta siirtyneensä Frantsilan tilalle avioiduttuaan Virpi Raipala-Cormierin pojan, Jupiterin kanssa. Anna kertoo opiskelleensa Virpin järjestämällä kurssilla fytoterapiaa eli lääkeyrttejä hyödyntävää yrttiterapiaa.

Pysähdymme matkalla Frantsilaan kuuluvan Hyvän Olon keskuksella, jossa järjestetään erilaisia kursseja ja kokkaillaan kasvisruokaa. Tänään pöytä ei ole katettuna, sillä keittiössä vasta valmistaudutaan tekemään ruokaa huomista varten. Ruokaretkeilijöitä kiinnostavat todennäköisesti etenkin kasvisruokakurssit, joilla Hyvän Olon keskuksen emäntä Aija Lento opettaa itämaisia kasvisruokareseptejä.

Frantsilan Hyvän Olon keskus on Virpi Raipala-Cormierin entinen kotitalo, joka nykyisin toimii kurssikeskuksena.

Frantsilan Hyvän Olon keskus on Virpi Raipala-Cormierin entinen kotitalo, joka nykyisin toimii kurssikeskuksena.

Jatkamme idyllisessä maalaismaisemassa kohti yrttipeltoja. Karhu-Cormier kertoo, että Hyvän Olon keskuksesta yrttipellolle kulkee myös teemaan sopiva luontopolku, Yrttipolku. Polun varrelta voi löytää erilaisia suomalaiseen luontoon kuuluvia yrttikasveja.

Frantsilan peltojen kehäkukat ovat alkavasta syksystä huolimatta täydessä loistossa. En ihmettele, että tästä on saatu nimi ravintolallekin. Suuri osa vuoden sadosta on jo kerätty. Yrttien kerääminen on käsityötä, ja pellolla on tälläkin hetkellä töissä useampi käsipari, jotta erilaisiin Frantsilan yrttitilan tuotteisiin saataisiin raaka-aineita.

Anna Karhu-Cormier kerää kehäkukkia Frantsilan pellolta.

Anna Karhu-Cormier kerää kehäkukkia Frantsilan pellolta.

Anna Karhu-Cormier ojentaa minulle kauniin purppuranpunaisen kukan, joka on nimeltään kaunopunahattu. Frantsilassa kaunopunahattua on viljelty Hämeenkyrön luomupelloilla jo vuodesta 1982.

– Tästä on apua immuniteetin vahvistamiseen ja saattaa jopa tuntua puuduttavalta suussa, hän sanoo.

Maistan rohkeasti. Suuni todellakin tuntuu puutuvan. Jos en tietäisi, luulisin kasvia myrkylliseksi, mutta se kuuluu olevan lähinnä flunssanhoitoon tarkoitettava yrtti.

Tumma sadepilvi vyöryy uhkaavasti päällemme. Nyt on lähdettävä, ennen kuin sade kastelee niin läpimäräksi, että flunssaa hoitaville yrteille tulee oikeasti tarvetta.

Auringonhattu puuduttaa suuta. Sitä käytetäänkin hengitystieinfektioiden hoitoon.

Kaunopunahattu puuduttaa suuta. Sitä käytetäänkin hengitystieinfektioiden hoitoon.

 

 

Yhteystiedot

Frantsilan Luomuyrttitila

Osoite: Tippavaarantie 6, 39200, Kyröskoski

Nettisivu

Facebook

Frantsilan Kehäkukka

Osoite:  Yrjö-Koskisentie 1, 39100 Hämeenkyrö

Nettisivu

Facebook

Frantsilan Hyvän Olon keskus

Osoite: Kyröspohjantie 320, 39100 Hämeenkyrö

Nettisivu

Facebook