Artikkelit

Tulisia burgereita Kaivannon Keitaalla

Längelmäveden rannalla, Vehoniemen harjun pohjoispuolella, Kaivannon keidas paistattelee vielä viimeisten kesäpäivien auringossa. Kangasalta päin tultaessa emme pääse kääntymään Lahdentieltä suoraan ravintolalle, vaan ajamme hetken eteenpäin ja käännymme seuraavassa risteyksessä ympäri – koska se kannattaa.

Varmaankin pitkälti yli toistakymmentä vuotta sitten muistan isäni kanssa poikenneeni kahvilassa munkille. Sen jälkeen olen ajanut kahvilasta ohi useat kerrat, ja aina on ollut muka liian kiire kotiin tai sokerihammasta ei ole kolottanut.

Mutta tänä keväänä, palatessamme Kirvunlinnan linnavuorelta Pälkäneeltä, halusin poiketa verestämässä muistoja ja syömässä munkkia. Munkit jäivät sillä reissulla syömättä, koska tarjolla olikin jotain, mitä emme osanneet lainkaan odottaa – herkullisia hampurilaisia!

Tätä kylttiä kannattaa seurata!

Tätä kylttiä kannattaa seurata!

Tämän kesän aikana poikkesimme muutamaankin otteeseen syömässä Keitaalla, ja töissä sain kuulla muidenkin paikallisten pitävän ravintolaa erinomaisena. Joten kun Ruokaretki.fi avattiin, varasin välittömästi Kaivannon Keitaan itselleni. Ei edes minkään lukkarin rakkauden vuoksi, vaan ihan siitä rehellisestä syystä, että tuliseen ruokaan tottuneena Keitaan chilimajoneesin kanssa kyyneleet kohosivat silmiin ja hiki pintaan.

Kaivannon keidas jää Lahdentiellä ajaessa helposti huomaamatta, sillä ainoastaan sen kattoterassi on tien tasolla. Mutta Keitaan pihaan kaartaessa löytääkin rinteen alta mukavan näköisen kahvilan, jonka pihassa kesäaikaan oli vielä jäätelökioskikin. Paikalla oli tällä kertaa hieman hiljaisempaa, joten mahduimme syömään ulkona, ja sain hetken rauhassa haastella ravintolan omistavien Jouni ja Tarja Hietakankaan kera.

Ravintolaa pyörittävät Jouni ja Tarja Hietakangas.

Ravintolaa pyörittävät Jouni ja Tarja Hietakangas.

Ravintolan historia heidän osaltaan on mielenkiintoinen. Kun he kuusi vuotta sitten aikoivat avata paikan, ei Ely-keskuksella tai pankeilla uskottu ravintolan mahdollisuuksiin. Kuulemma olisivat saaneet olla onnellisia, mikäli paikalla kävisi yhtään asiakasta.

– Me aateltiin silloin kun tätä remontoitiin, että jos ei täällä ketään käy, niin onhan tää mökkinä pirun hyvä, Jouni totesi naureskellen.

Toisin kuitenkin taisi käydä. Huolimatta entisten Hesburger-yrittäjien karenssista Hietakankaat loivat kestävän jalansijan toiminnalle, ja karenssin päätyttyä lisäsivät hampurilaiset listalle. Tulisia kanansiipiä Keitaalla on alusta alkaen ollut tarjolla, mutta niiden suosio on jo osoittanut hiipumista, mihin varmasti Keitaalle itse maustetut herkulliset majoneesit ovat osasyyllisiä.

Huolimatta hiestä, vetisistä silmistä ja seuraavan päivän tuskasta (tai ehkä juuri niiden vuoksi) chiliburgeri on henkilökohtainen suosikkin.

Huolimatta hikoilusta ja vetisistä silmistä (tai ehkä juuri niiden vuoksi?) chiliburgeri on henkilökohtainen suosikkini.

Omakohtaisesti uskoisin, että hampurilaiset ovat se kirsikka kakussa, joka Kaivannon Keitaasta tekee paikkana loistavan. Sen tunnelma on hyvin lämminhenkinen ja välitön, mutta samalla siinä on aavistus amerikkalaisesta roadhouse-kulttuurista, johon burgerit lähtemättömästi kuuluvat. Kun paikka on vielä aivan Vehoniemen automuseon lähettyvillä, en hetkeäkään epäile, etteivätkö amerikanraudat täyttäisi kesäisin ravintolan parkkipaikkaa.

Kaivannon_keidas06

Toinen selkeä etu Keitaalle on vieraslaituri. Längelmävettä pitkin isommatkin veneet pääsevät Heposelälle ja Kaivannon laiturille. Ranta on myös paikoin niin matala ja kirkasvetinen, että uimishommat ovat varmasti kiinnostaneet monia matkaajia.

Venelaituri on kirjaimellisesti kivenheiton päässä Keitaasta.

Venelaituri on kirjaimellisesti kivenheiton päässä Keitaasta.

Nyt elokuussa kesäkausi on päättymässä ja Kaivannon Keidas siirtymässä niin sanottuun talviruokinta-aikaan. Kaivannon keidas on auki viikonloppuisin melkein jouluun asti, ja tammi-helmikuun kokonaan suljettuna. Kuulemma koulujen alkaminen näkyy selvästi kävijämäärissä, vaikkei toimintaa ilmeisestikään hiljaiseksi voikaan kutsua.

– Silloin kun käytiin ennen remonttia paikkoja mittaamassa, meille kerrottiin, että hyvä jos yksi asiakas käy päivässä, Jouni muistelee.

– Nyttemmin ei taida olla tuntiakaan ilman asiakkaita.

Kyselen vielä lopuksi hieman ravintolan ruokapolitiikkaa. Kesäisin tarjolla on viikottain vaihtuva lounas. Ainoastaan torstain menu on aina sama: hernekeittoa ja pannaria. Se on kuulemma taattu hitti, samoin kuin itsetehdyt munkit.

Rannalla mahtuu juoksemaan, leikkimään tai vaikka uimaan.

Rannalla mahtuu juoksemaan, leikkimään tai vaikka uimaan.

Tehdessäni lähtöä Hietakankaat myhäilevät, että Keitaalla on nyt selvästi ollut hyvä ja mielenkiintoinen kesä. Jopa elokuvaa on kuvattu paikalla, enkä ihmettele sitä yhtään. Harvassa paikassa yhdistyy näin hyvä ruoka kauniisiin maisemiin ja loistavaan palveluun.

Mainittakoon vielä, että tulevana lauantaina 27.8. kesäkausi Kaivannon keitaalla huipentuu Venetsialaisiin: valon, tulen ja valon juhlaan.

Yhteystiedot

Kaivannon Keidas
Lahdentie 1779
36570 Kaivanto
050 518 5017
cafento@kaivannonkeidas.fi

Marjapensailla Mahnalassa Yrjölän marjatilalla

Mitäpä tulee mieleen sanasta marjatila? Viinimarja- ja karviaispuskia vieri vieressä tylsästi tasavälein tai matala mansikkapelto jossain Suonenjoella? Näitä potenssiin viisi ja kansallismaisemaa löytyy Mahnalasta, Hämeenkyrön sekä Nokian väliltä. Kyseessä on upea tienpätkä, jonka varressa marjatila sijaitsee. Suosittelen Tampereelta Vaasaan tai toisin päin matkaavia poikkeamaan maisemareitillä. Ei välttämättä vie paljon aikaa, mutta virkistää mukavasti pitkää ajomatkaa.

Myymälärakennus tieltä katsottuna

Myymälärakennus tieltä katsottuna

Ensi kerran poikkesin Yrjölän tilalla pari vuotta sitten, kun palasin Pohjanmaalta työreissulta. On mukavampi ajella välillä pikkuteitä pitkin, jos vertaa ”nopeisiin” Eurooppa-teihin, joissa miljöö lähinnä koostuu havumetsistä, riista-aidoista ja rekan perävaunuista.

Pikkutien maisemista tulee mieleen pikemminkin eteläranskalainen viinitila kuin marjatila. Vadelmapensaat nimittäin kasvavat viinimäisesti rivissä, ja maisema on kallellaan järveä kohti.

Myymälän terassia jossa tilan historiaa valokuvin

Myymälän terassia jossa tilan historiaa valokuvin

Parkkipaikka ja myymälärakennus ovat suoraan tien vieressä, joten paikkaa ei voi missata. Oppaaksi saimme tilan leppoisan isännän, Tommi Yrjölän, joka kertoi tilan olleen hänen suvullaan jo vuodesta 1725. Melkein 300 vuotta historiaa takana. Wau!

Vettä satoi kaatamalla, mutta eipä se menoa haitannut. Istahdimme myymälärakennuksen sisälle, joka on oikein maalaistunnelmallinen. Seiniltä löytyy valokuvia tilan historiasta, ja myytävänä on kaikkea mitä tilalla on tarjottavana, plus lähialueen tuotteita, kuten savujuustoa ja lihaa mukaan vietäväksi. Suosituksi hilloksi on jostain syystä noussut mansikka-valkosuklaa. Kumma juttu.

Tarjottavaa on sen verran paljon kahvin kylkiäisiksi, että jos kaikkea maistan, niin saan osallistua seuraavalla viikolla Jutan superdieettiohjelmaan. Kyselen lisää historiasta ja Tommi kertoo vaaristaan, Paavo Yrjölästä, joka voitti Amsterdamin kymmenottelusta kultaa vuonna 1928. Marjatilan pyörittäminen pitää siis tavoitteet ja kunnon korkealla.

Oman tilan marjoja myynnissä

Oman tilan marjoja myynnissä

– Meiltä löytyy jokaiselle jotakin, kuten esimerkiksi marjat, porkkanat, perunat, pavut, herneet ja sokerimaissit sekä syysmansikat, kertoo Tommi.

Tila on mukana Reko-lähiruokarenkaassa. Kysyn erikoisimmista tuotteista, ja hän mainitsee makkaran, joka on valmistettu Kanadan intiaanien suosimasta terveyspommista Saskatoon (suom. Marjatuomipihlaja) marjasta ja lähitilan lihasta. Marjapensas kasvaa Suomen maaperässä ja säässä, mutta ei ole jostain syystä noussut täällä suosioon. Koostumus on kuulemma täydellinen lihan kanssa.

Tilan marjoista tehtyä pehmistä

Tilan marjoista tehtyä pehmistä

Saamme maistaaksemme Suomen kansan suosikkia, eli jäätelöä. Tämä ei olekaan mikään peruspehmis, vaan omista marjoista tehty ja lisäksi maidoton. Pakko tietenkin kysyä marjapitoisuus, joka on kunnioitettava 70%. Kerrankin pehmis maistuu oikeasti marjalta, eikä väriksikään ole lisätty punajuurta.

Maistan myös sokerimaissia, joka sopii keitettäväksi sellaisenaan tai vaikkapa grillattavaksi lehtineen päivineen. Maissi meni lähes yhtä vikkelästi alas voinapin kera kuin pehmikset.

Suomessa kasvava sokerimaissi

Suomessa kasvava sokerimaissi

Kysellessäni tilan pyörittämisestä Tommi kertoo työntekijöitä olevan kesällä noin 70.

– Talvella ei ole montaa tekijää töissä, ja tammikuusta maaliskuulle on ”lomaa”. Sitten alkavat seuraavan kauden valmistelut.

Pukki odottaa ruokaa

Pukki odottaa ruokaa

Lapsille riittää ihmeteltävää ja kummasteltavaa. Viereisen pöydän penskat pääsivät syöttämään pukkeja ja toiset ihailivat kanoja ja lampaita. Lisäksi marjabuffetti näytti maistuvan kaiken ikäisille, taaperosta vaariin.

Kanala

Yllättäen sade väistyi, ja aurinko nostatti kosteuden sumuna ilmaan. Kahvit juotuamme tutustumme tarkemmin tilaan. Tommi esittelee vanhan navettarakennuksen, joka on vuokrattavana eri tilaisuuksiin.

Navetan oviaukko ja traktorin peräkärry kiertoajelua varten

Navetan oviaukko ja traktorin peräkärry kiertoajelua varten

Keväästä syksyyn järjestetään kiertoajeluita kävijöille.

– Sunnuntaisin traktorin perävaunussa on hyvä katsella maisemia ja tutustua tilaan, Tommi kertoo.

Navettarakennus vuokrattavana

Navettarakennus vuokrattavana

Poistuimme vaihtelevassa säässä Siuron kautta kohti Tamperetta ja suussa maistui edelleen mansikkapehmis sekä kahvi. Olisko sittenkin pitänyt maistaa vielä suklaakakkua?

Laihduttajan suklaakakku: 1kg suklaata, 1kg munia, 1kg rasvaa, 100g vehnäjauhoja ja pilkettä silmäkulmassa

Laihduttajan suklaakakku: 1kg suklaata, 1kg munia, 1kg rasvaa, 100g vehnäjauhoja ja pilkettä silmäkulmassa.

Yhteystiedot

Maisematie 642/1
HÄMEENKYRÖ | GoogleMaps: Yrjölän marjatila
03-3711163, 0400-625636

Tilan Facebook-sivut.

Tilan Twitter-tili

Tilan kotisivut.