Artikkelit

Tatu, Panimo Hiisi

Hiisi vieköön, mitä taitureita! Käsityöläispanimo Hiisi haastaa itsensä jatkuvasti

Panimolla leijaili muheva maltaan tuoksu. Ajattelin tuoretta saaristolaisleipää, joulua, leipomista. Panimomestari Tatu Hiitola oli juuri saanut viikon keitot valmiiksi ja jouti sen ansiosta kanssamme kierrokselle jyväskyläläisessä käsityöläispanimossa.

Hiiden oluttankit

Hiidelle uudet, mutta toisaalta kierrätetyt oluttankit kiiltelivät, lukuisat mallassäkit odottelivat varastossa vuoroaan, pullolaarien ruskeat olutpullot puolestaan valmiiksi kypsynyttä maltaista täytettä ja korkkia kruunukseen. Valmiitakin pullotteita oli luonnollisesti odottamassa siirtymistään oluen ystävien saataville.

Panimo Hiiden olutpulloja

Panimo Hiisi on asettunut mukavasti taloksi uudehkoihin tiloihinsa Jyväskylän Palokankaalle. Muutaman kilometrin päässä sijainnut ensimmäinen panimotila ehti jo käydä pieneksi, mutta täällä ei tila lopu ihan heti kesken. Vuonna 2013 perustettu panimo on neljän osakkaan yritys, joka syntyi intohimosta olueeseen, kuinkas muutenkaan.

Reseptejä kokeilunhaluisilla oluenpanijoilla riittää: panimomestareiden käsien kautta on kulkenut yli 200 erilaista olutta.. Visiittipäivänämme keitettiin erä 452. Toisintoja erissä toki on ja noin pariakymmentä valikoiman olutta tehdään useamman kerran vuodessa. Keskisuomalaisille oluenharrastajille ovat matkan varrella tulleet tutuiksi muun muassa lähiseuduilta nimensä saaneet Palokka-, Keitele-, Suolahti– ja Konginkangas -oluet.

Maltaita Panimo Hiidellä

Vaikka oluiden kaikki raaka-aineet (kuten hiivat ja humalat) eivät kotimaisia olekaan, Hiisi hankkii eräitä ainesosia myös lähiseudulta. Esimerkiksi Lievestuoreen myllyltä tulee panimolle kauran kuorta ja Konneveden myllyltä riihiruista. Joihinkin oluteriin käytetään kotimaista ruismallasta. Erään oluen makuaineena ovat olleet lähileipomon hillomunkit ja paikallisen kahvipaahtimo Papun kahvi istui parahiksi Hippa-oluen makumaailmaan.

Panimolla on mietitty tarkkaan koko tuotantoketjua. Oluenpanosta yli jäävää mäskiä ei heitetä hukkaan, vaan läheinen leipomo käyttää osan mäskistä leipien ja patonkien raaka-aineena. Mäskiä riittää kuitenkin sen verran reippaasti, että pihan punainen pakettiautokin kulkee osittain mäskin voimalla. Läheinen yritys tuottaa mäskistä biopolttoainetta.

Tatu ja Mika, Panimo Hiisi

Vasemmalta oikealle: Tatu Hiitola  ja Mikko Mäkelä

Hiisiläiset kertoivat, että olutreseptien innoitus voi lähteä raaka-aineesta, nimestä tai kiinnostavasta tarinasta. Mikko Mäkelä myönsi, että käsityöläisoluiden paneminen ei ole maailman helpointa hommaa. Panimomestari Tatulla on siis haasteita kyllikseen, jotta lopputuote menisi kohdilleen.

– Joskus joutuu itku kurkussa vääntämään mäskipöntön ääressä. Vaivalloisia tehdään. Halutaan kokeilla ja haastaa itseämme ja tehdä asioita, jotka voi mennä hyvin.  Tai pahasti pieleen!

Entä millaista oli siirtyä harrastuksesta ja kotioluiden valmistuksesta tällaiseen mittakaavaan? – Aika ihmeellistä ja hienoa, hymyili Tatu.

Mikolle on erityisen tärkeää käsityöläispanimon vapaus.

Pirunpelto, Hiisi

Kiinnostusta Hiiden tuotteisiin on osoitettu myös ulkomailta, mutta jyväskyläläisoluita kulkee toistaiseksi Suomen ulkopuolelle vain matkailijoiden mukana. Pienpanimon kapasiteetti ei kaikkeen riitä, vaikka tuotanto onkin toistaiseksi liki tuplaantunut joka vuosi. Aloitusvuonna 2013 panimosta lähti ulos 30,000 litraa olutta, vuonna 2016 jo noin 180,000 litraa.

Maisteluoluita

Vierailun päätteeksi siirryimme keittiön puolelle, missä maistelimme läksiäisiksi siemaukset muutamaa erityyppistä olutta. Sitruksinen Citra IPA Frisco Disco ja hempeän pinkillä etiketillä varustettu IPA Tuff  jäivät minun makumaisemassani kakkosiksi uutukaiselle Pirunpelto-kivibockille. Viimeisenä odotti täyteläisin tuote, joka ei ole mitään janojuomaa:  9,5-prosenttinen tummanpuhuva, lempeän voimakas, Donut Islandin kanssa yhteistyössä tehty Musta Munkki (jonka valmistuksessa on käytetty vadelmamunkkeja!) oli loistava päätös pienpanimovierailulle.

 

Hiiden tuotteita löytyy hyvän olutvalikoiman omaavista ruokakaupoista sekä Alkosta.

Panimo Hiiden kotisivut

Tallenna

Teekannuja Teeleidissä

Teen lumoissa Teeleidissä

Teeleidi: It's alwaus tea time!

Teeleidi. Mitä se tuo mieleen? Ajatteletko hienostunutta hopeista teekannua ja herttaista ladya kaatamassa Lapsang Souchongia posliinikuppiin? Vai brittiläistä teeleidiä, joita ennen vanhaan (ihan oikeasti) kierteli sikäläisissä toimistoissa essu yllä tarjoilemassa työntekijöille teekupposta ja pientä välipalaa? Se perinne alkaa olla Englannissakin jo historiaa.

Lutakon Leidi, Jyväskylä

Mielikuva kannattaa päivittää Jyväskylässä, mistä löytyy tyystin toisenlainen Teeleidi: teetä aidosti rakastavan Anne Savelan teehuone. Todellakin teehuone, sillä siellä ei tarjoilla pisaraakaan kahvia. Pinttynein kahvinjuoja voi kuitenkin yllättyä, sillä Anne on käännyttänyt jo useammankin kahvinystävän maistamaan teetä ja vieläpä niin, että he ovat palanneet Teeleidiin kupposelle yhä uudestaan.

Jyväskylän ainoa teehuone syntyi Lutakkoon, kaupungin ydinkeskustan ja Jyväsjärven väliin, vain kivenheiton päähän Matkakeskuksesta. Lutakon Leidi-nimellä tunnettu, arkkitehti Yrjö Blomstedtin suunnittelema upea rakennus on peräisin vuodelta 1912.  Viereisen Schaumanin vaneritehtaan johtajana toimi vuodesta 1917 alkaen Bruno Krook, joka muutti yhden perheen kotina olleesta talosta naapuriin rakennuttamaansa hulppeaan Schaumanin linnaan vuonna 1924.

Teeleidi aloitti toimintansa kesäkuussa 2014 Lutakon Leidin alakerran pienessä huoneistossa, missä aluksi tarjoiltiin teetä asiakkaille vain yhdessä pienessä huoneessa. Teepuodin ja -huoneen maine alkoi vähitellen kiiriä, ja kohta tilaa tarvittiin lisää. Tällä hetkellä Teeleidi toimii jo kahdessa kerroksessa. Teehuoneen tarjoiluvalikoimaan pääsee tutustumaan yläkerrassa, missä asiantuntevat tarjoilijat esittelevät teelaatuja (tuoksuttelu sallittu). Kun teekupposet on nautittu, maksu suoritetaan alakerrassa, teemyymälän yhteydessä, mistä voi lähtiessä ostaa teeherkkuja mukaan.

Teekupillinen Teeleidissä

Kun itse kävin ensimmäisen kerran Teeleidissä, olin onnellinen taivaallisen makuisesta kannullisesta haudutettua oolongia (wūlóng); vastaavaa teekokemusta ei ollut paikallisista kahviloista tullut vastaan.

Teeleidissä aika pysähtyy sillä tavalla mukavasti; teekannu ja kuppi – ei mikä tahansa muki – tuodaan pöytään levollisen tunnelman vallitessa, jolloin päässä kenties vellonut kiire unohtuu. Ainakin minulla. Riippumatta siitä, olenko ehtinyt ottaa esiin päiväkirjani, käytänkö teetuokion lueskeluun tai seurusteluun.

Teeleidi Anne Savela

Anne Savela hylkäsi itse kahvin jo viitisentoista vuotta sitten, kun huomasi, että tee sopii hänelle kahvia paremmin. Kiinassa vietetyn vuoden jälkeen rakkaus teehen syveni niin, että paluuta ei ollut ja hän päätti – jyväskyläläisten onneksi – jakaa intohimonsa teehen muiden kanssa.

Äskettäin olin Teeleidissä paikallisille bloggareille järjestetyssä teetastingissa, missä Anne kertoi matkastaan teen pariin, ja sain maistaa tuttujen makujen ohella myös uusia tuttavuuksia.

Teeleidin sammakko

Hauskimpia hetkiä oli se, kun Anne näytti meille gongfu-haudutuksen, johon osallistui myös Kyösti-sammakko; se sai kuuman teekylvyn. Teevesi oli keitetty tismalleen oikeaan lämpötilaan; esimerkiksi vihreä tee on haudutettava teelaadusta riippuen 70–80-asteisessa vedessä, ettei teen maku kärsi. Tiedän että se on ihan totta, sillä olen joskus pilannut hyvät teelehdet kaatamalla niille liian kuumaa vettä ja teestä on tullut kitkerää.

On teelaatuja, joiden teelehdet voi ja usein kuuluukin hauduttaa useaan kertaan. Opin, että ensimmäinen kaato on vasta pikkutyttö, toinen kaato on varttuva neitonen ja kolmas kypsä nainen.

Maistelimme illan hämärtyessä useita teelaatuja, muun muassa paahdettua japanilaista tamaryokuchaa, Annen omaa suosikki-oolongia, voimakasaromista pu’eria ja lopuksi myös Teeleidin omia teesekoituksia, kuten Kattoratsastajaa sekä suursuosikkia Mansikkasamppanja-teetä. Kattoratsastaja viittaa viereisen Schaumanin linnan torniin, josta tehtaanjohtaja Bruno Krook saattoi katsella maisemia Jyväsjärvelle.

Teeleidin herkkuja

Teehuoneen seiniä koristavat aika ajoin taidenäyttelyt, ja siellä voi maistella teen ohessa myös makeita ja suolaisia herkkuja. Oma suosikkini on siemennäkkileipä, jota saa vaihtoehtoisilla päällyksillä. Näkkäri on Teeleidin omaa tuotantoa. Makeiden valikoimiin kuuluu myös esimerkiksi raakakakkuja. Sopii arvata, mitä niissä on käytetty yhtenä ainesosana!

Teeleidin polkupyörä

Teeleidissä pääsee nauttimaan parina päivänä viikossa iltapäiväteestä brittityyliin (muun muassa skonssien kera), lisäksi teemapäiviä on muun muassa raakakakkujen ystäville; lisätiedot näistä ja teekursseista Teeleidistä.

Sijainti: Lutakon Leidi sijaitsee osoitteessa Schaumanin Puistotie 2 a 2, Jyväskylä. Matkakeskuksesta (yhdistetty bussi- ja rautatieasema) pääsee radan ylittävää kävelysiltaa pitkin näppärästi perille, kun kääntyy sillan päästä Innova-tornin vierestä kävelytietä vasemmalle. Teeleidin autopaikkoja löytyy rakennuksen takaa (ajo oikealta), etupihan parkkiruudut on varattu tilausravintola Lutakon Leidille. Polkupyörälle paikka löytyy aina.

Aukioloajat: Teeleidi on avoinna maanantaista lauantaihin. Sunnuntai on varattu yksityistilaisuuksille.

Yhteystiedot

Teeleidi
Schaumanin puistotie 2 A 2
40100 Jyväskylä
Puh. 044 5555 900
info@teeleidi.fi

Tarkat aukioloajat löytyvät ravintolan nettisivuilta.
Nettisivu
Facebook