Artikkelit

Iloisen Pojan Lähiruokakauppa matkustaa lähellesi

Kauppa-auto kuuluu menneisyyden maaseutumielikuviin, joten missäpä olisikaan oudompaa törmätä sellaiseen kuin Töölön torilla? Siellä se silti seisoo joka torstai. Auto kuuluu pirkanmaalaisille Iloisen Pojan Lähiruokakaupan yrittäjäpariskunnalle Pasi ja Anna Tanniselle.

Anna ja Pasi Tanninen aloittivat pientuottajina ja päätyivät lähiruoka-auton kauppiaiksi.

Anna ja Pasi Tanninen aloittivat pientuottajina ja päätyivät lähiruoka-auton kauppiaiksi.

Tanniset ovat Töölön torilla nyt kahdeksatta kertaa, ja asiakkaita kauppa-autossa tuntuu riittävän. Iloisen Pojan Lähiruoan myymäläauto on kaikkea muuta kuin pelkkä pyörillä kulkeva lähikauppa. Suurinta osaa tuotteista ei löydä isoista marketeistakaan. Autosta löytyy muun muassa pienjuustoloiden juustoja, pienpanimoiden oluita, aivan uusia kasvisruokia, lihaa strutsista karhuun ja 300 vuotta vanhaan juureen leivottua ruisleipää.

Iloisen Pojan lähiruoka-auto Töölön torilla.

Iloisen Pojan lähiruoka-auto Töölön torilla.

– Oikeastaan idea lähti siitä, että pientuottajan on vaikea saada markettien hyllyille tuotteita, kun pitää olla toimitusvarmuus, ja pienien erien kohdalla ei aina voida antaa takeita siitä, että hyllyt ovat täynnä, kertoo Anna Tanninen.

Iloisen Pojan kauppa-auto kulkee pääasiassa Pirkanmaalla. Pysäkkejä on lähes joka puolella, yhteensä noin sata. Töölössä auto on joka toinen torstai kesäasukkaiden pyynnöstä. Moni haluaa ostaa Iloisen Pojan lähituotteita talviaikaankin. Vaikka Tanniset aloittivat toimintansa perinteisen kauppa-auton tavoin maaseudulla, on kysyntää palvelulle heidän mukaansa etenkin kaupungissa.

Kasvissyöjä löytää hyllyiltä mielenkiintoisia uutuuksia.

Kasvissyöjä löytää hyllyiltä mielenkiintoisia uutuuksia.

– Ihmiset on täällä rohkeampia, uskalletaan kurkata sisälle, Anna kertoo.

Iloisen Pojan lähiruoka-auton valikoimassa on laajennettu lähiruoan käsittävän Suomessa valmistetut tuotteet. Monet tuotteet päätyvät kyytiin kauppa-auton reitiltä, joten hiilijalanjälki ei kasva, vaikka ne kulkisivat kauemmaksi.

– Tänäänkin otettiin luomukananmunia mukaan matkalta, Pasi kertoo.

1700-luvun juureen leivottu ruisleipä on monelle asiakkaalle riittävä syy ostosreissulle.

1700-luvun juureen leivottu ruisleipä on monelle asiakkaalle riittävä syy ostosreissulle.

Autosta löytyy myös kattava valikoima pienpanimoiden oluita.

Autosta löytyy myös kattava valikoima pienpanimoiden oluita.

Tanniset pyrkivät keräämään kyytiin pieniäkin eriä erilaisia tuotteita. Siinä on selvästi onnistuttu, sillä aivan vieraiden tuotteiden määrä jaksaa ihmetyttää. Miten näin pieneen autoon mahtuukaan näin paljon kaikkea uutta ja ennennäkemätöntä.

Mainita täytyy myös Iloisen Pojan omat tuotteet. Pasi Tannisen reseptiikalla syntyy muun muassa säilöntäaineettomia valmislounaita, oluita, sahtia, hilloja, oma maustesarja ja nyt joulun alla myös glögiä.

Iloisen Pojan omassa keittiössä syntyy säilöntäaineettomia valmisruokia.

Iloisen Pojan omassa keittiössä syntyy säilöntäaineettomia valmisruokia.

Aitoon kauppa-autokokemukseen kuuluu keskeisenä osana palvelualtis kauppias. Siinä Tanniset loistavat. Pasilla riittää juttua niin tuotteista kuin raaka-aineista, ja moni asiakas löytää mukaansa monta asiaa, joita ei ollut edes osannut kysyä. Jos jotain ei löydy, pyrkii kauppias toimittamaan sitä myöhemmin. Perinteet ovat kunniassa myös kauppiaan ja asiakkaiden välisessä luottamuksessa.

 – Meillä on perinteinen sininen ruutuvihko, johon merkitään, jos jollain ei ole rahaa mukana, niin voi maksaa sitten myöhemmin, Pasi Tanninen sanoo.

Yhteystiedot:

Nettisivu

Facebook

Villa Sofiassa opetellaan kokkaamaan lähiruoka-aineksilla

Tilaisuus Villa Sofian talo on poikkeava Tampereen Puu-Tammelassa, sillä se on rakennettu kivestä. 1920-luvulla rakennetun talon tilat palvelivat aikanaan kolmen perheen asuntoina, mutta viimeisimmän kymmenen vuoden ajan siellä on järjestetty juhlia ja kokkauskursseja. 

Heini Niklas-Salminen esivalmistelee ruokaa illan cocktail-tilaisuutta varten.

Heini Niklas-Salminen esivalmistelee ruokaa illan cocktail-tilaisuutta varten.

Kun Heini Niklas-Salminen alkoi järjestää kokkauskursseja, ei vastaavaa ollut Tampereella tarjolla. Resepti on periaatteessa yksinkertainen: ryhmä ihmisiä valmistaa Niklas-Salmisen opastuksella lähiruoka-aterian, ja he syövät sen yhdessä yläkerran ruokasalissa.

– Tehdään mitä tahansa, niin tehdään mahdollisimman aidosti. Teimme esimerkiksi vegaaneille sopivan juhlamenun, joka voidaan tarjota koko porukalle. Emme lähteneet imitoimaan joulukinkkua, vaan teimme sellaista, joka on alunperin tarkoitettukin kasvisruoaksi, hän kertoo.

Lähiruoka on tärkeässä asemassa Tilaisuus Villa Sofian kokkauskursseilla. Esimerkiksi suosittu Pirkanmaan herkut -kurssi pohjautuu lähiruokiin.

Niklas-Salminen painottaa, että laatu on ensisijaista myös lähiruoassa. Lähiruoasta pyritään kurssilla tekemään mahdollisimman helposti lähestyttävää.

– Ajatuksena on näyttää kurssilaisille, että lähiruokaa löytää kotikeittiöihin nykyään myös normaalista ruokakaupasta, Niklas-Salminen kertoo.

Heini Niklas-Salminen kävi ostamassa hilloja lähiruokakauppa Lempistä illan tilaisuutta varten.

Heini Niklas-Salminen kävi ostamassa hilloja lähiruokakauppa Lempistä illan tilaisuutta varten.

Kokkauskurssi taipuu moneen eri muotoon, vaikkapa kokkaussynttäreiksi. Tamperelainen Riikka Franttila päätti viettää syntymäpäivänsä kokaten ruokaa ystäviensä kanssa.

– Olin ollut Villa Sofiassa aiemmin työporukalla kokkauskurssilla. Se oli todella kiva tapa viettää aikaa, hän sanoo.

Ruoan esivalmistelut oli tehty ennakkoon, joten he pääsivät aloittamaan suoraan ruoanlaitolla.

– Saatiin mukavampi osuus, eli tutustuttiin resepteihin, että millainen menu on tarkoitus nauttia ja kokkailtiin pienissä ryhmissä.

Kokkauskurssilla tutustutaan lähiseudun tuotteisiin.

Kokkauskurssilla tutustutaan lähiseudun tuotteisiin.

Franttila ystävineen valmisti sienikeittoa, siikacevicheä, naudan ulkofilepihvejä viheripippurikastikkeella ja röstiperunoilla, paahdettuja kasviksia, juustopähikinäsalaattia ja jälkiruoaksi vielä lämmitettyjä juustopaloja omena-aprikoosihillon kera.

Syntymäpäiväsankarin mukaan itsetehty ruoka maistui jopa paremmalta kuin ravintolassa.

– Onnistui aika hyvin. Täytyy sanoa, että hyviä kotikokkeja meistä siellä kuoriutui. Oli oikein maukas illallinen, ja kaikki saivat ruokaa. Jokainen ryhmä esitteli ruokapöydässä tekemänsä ruokalajin.

Riikka Franttila kertoo, että kurssista jäi osaamista myös kotiinviemisiksi. Hän sai uutta tietoa muun muassa pihvin kypsyysasteen määrittämiseen ja ruoan monipuoliseen maustamiseen. Lisäksi Franttilan mieleen jäi hyviä muistoja ystävien kanssa vietetystä laatuajasta.

Yhteystiedot

Kullervonkatu 28
Tampere

Kotisivut

Facebook

Matrocks kuljettaa esteettömästi lähiruoan luokse

Ruokaretkeily on mukavaa, mutta aina ei ole käytössä autoa, eikä julkinen liikennekään kulje jokaiseen maaseudun kohteeseen. Onneksi moneen paikkaan järjestetään kiertoajeluita.

Hämeenkyröläisen Matrocksin yrittäjä Paula Kerola puhuu vapaa-ajan puolesta. Hänen mukaansa vapaa-aika kuuluu kaikille, myös liikuntarajoitteisille.

– Haluamme olla mielekkään vapaa-ajan mahdollistaja, Paula sanoo.

Matrocks tekee lähimatkoja muun muassa erityisryhmille sopivalla bussilla. Myös monet Ruokaretki.fi:n kiertämät paikat ovat Matrocksin kohteita. Haasteena on toisinaan kohteiden esteettömyys. Matrocks tekeekin jatkuvasti esteettömyyskartoituksia löytääkseen matkakohteiksi sopivia paikkoja. Monelta paikalta puuttuu esimerkiksi invavessa, mutta sen Matrocks ratkaisee linja-autonsa invavessalla.

– Sote-asiossa tullaan hyödyntämään entistä enemmän matkailullisia ja kulttuurillisia palveluita, Kerola uskoo.

Matrocks kuljettaa asiakkaansa esteettömästi tilamyymälöiden ja -ravintoloiden luokse. Kuva: Matrocks

Matrocks kuljettaa asiakkaansa esteettömästi tilamyymälöiden ja -ravintoloiden luokse. Kuva: Matrocks

Hän puhuu liikkuvasta päivätoiminnasta. Kun esimerkiksi liikuntarajoitteiset viedään bussikyydillä maatilamatkailukohteeseen, avaa se sellaisia maisemia, joihin muuten ei välttämättä pääsisi.

Esteettömien matkojen lisäksi Matrocks järjestää avoimia matkoja, joille voi osallistua kuka tahansa. Bussi tarjoaa vaivattoman vaihtoehdon päästä kiertämään seudun mielenkiintoisimpiin paikkoihin. Nyt joulun alla Matrocks järjestää esimerkiksi Läheltä laatua lahjaksi -bussiretken, jonka aikana kierretään Suojärven Suklaatilalla, Frantsilan Kehäkukassa ja Mouhijärven Herkkujuustolassa.

– Ruoka on matkoissamme keskiössä. Joko niin, että mennään johonkin ruokapaikkaan, tai sitten käydään lähituottajien luona, Paula Kerola sanoo.

Hän pitää tarinoita tärkeänä osana matkaa. Tiloihin ja yrittäjiin liittyvät tarinat ovat osa lähiruokamatkan kokemusmaailmaa. Paikallinen historia on tärkeässä asemassa myös suosituilla Mallasta & makkaraa -kierroksilla. Joskus niitä tehdään lähialueelle polkupyörällä, toisinaan kauemmaksikin, kuten Kyrö Distilleryyn. Vastikään Matrocks järjesti sahtimatkan Tiltun Makasiinille. Sahtia löytyi kaikista kolmesta ruokalajista, ja historiaan tuli reilu annos matkassa, sillä Hämeenkyrö on tunnetusti sahtialuetta.

Kerola muistuttaa, että bussimatkailu ei ole edes kovin kallista, jos pysytään lähialueella.

– Menemme vaikka maan rajojen ulkopuolelle, mutta jo Pirkanmaalla on kattava tarjonta. Ihan jo ekologisista syistä haluamme suosia lähipalveluita.

Yhteystiedot:

Bussit ja matkat
puh. 040 5544 204
asiakaspalvelu(at)matrocks.fi

Nettisivu

Facebook

Frantsilan Luomuyrttitilalta löytyy parannuskeino flunssan lisäksi nälkään

Puutarha on täynnä erilaisia yrttejä. Olen Hämeenkyrössä Frantsilan Kehäkukan vieressä olevalla näyteyrttitarhalla, jota ravintola Kehäkukka käyttää myös maustamiseen. Puutarha on tarkoitettu lähinnä opiskelua varten, mutta nyt saan luvan maistaa joitain kasveja, sillä oppaanani on Frantsilan Luomuyrttitilan perustaja, Virpi Raipala-Cormier.

– Yrttien mauilla on omat rohdolliset vaikutuksensa, hän kertoo.

Useat maustekasvit ovat Raipala-Cormierin mukaan rohtoja. Kaikilla maustekasvien mauilla on terapeuttinen vaikutus. Makeat maut auttavat esimerkiksi pernan, vatsalaukun ja haiman toimintaan.

Oppaani antaa minulle palasen saksankirveliä. Se maistuu yllättävän paljon lakritsilta. Sopisi vaikka jälkiruoaksi. Makeiden yrttien lisäksi muillakin mauilla on kuulemma rohtovaikutuksensa.

Frantsilan Luomuyrttitilan perustanut Virpi Raipala-Cormier tuntee kasvien parantavat vaikutukset.

Frantsilan Luomuyrttitilan perustanut Virpi Raipala-Cormier tuntee kasvien parantavat vaikutukset.

– Pikantit maut, joita löytyy esimerkiksi piparjuuresta, sinapista ja pippureista, laittavat keuhkot toimimaan paremmin. Monet ovat myös desinfioivia keuhkorohtoja, Raipala-Cormier kertoo.

Opin monta uutta asiaa, kuten että karvaat maut ovat sydämen ja verenkierron makuja, joita löytyy esimerkiksi rosmariinista, ja että oregano eli mäkimeirami on maukas luonnonyrtti, joka on myös lämmittävä kasvi.

Maistelemme erilaisia yrttejä. Monet ovat tuttuja maustehyllyiltä, mutta osa on vieraampia. Yrteistä myös löytää paljon uusia makuja, kun niitä oikein tietoisesti maistelee.

Yrttipuutarha on Pappilajoen varressa.

Yrttipuutarha on Pappilanjoen varressa.

Seuraavaksi kuljemme puutarhan vieressä olevan Kehäkukka-ravintolan takaterassille, josta aukeaa hienot näkymät. Maisema Pappilanjoen rannassa on rauhoittava.  Kesällä järjestetään myös veneretkiä M/S Purimolla, joka risteilee Yrjölän marjatilan ja Kehäkukan välillä ja aina Siuroon asti.

Lounas Kehäkukassa

Kasvisravintola Frantsilan Kehäkukka.

Kasvisravintola Frantsilan Kehäkukka.

Astumme sisään ravintola Kehäkukkaan. Kehäkukka on eräänlainen Frantsilan ensimmäinen portti, josta saa paitsi maittavaa kasvisruokaa, myös lukemattomia erilaisia Frantsilan yrttitilan tuotteita.

Lounas on täynnä väriä. Salaattipöydästä löytyy vihersalaatin lisäksi muun muassa syksyinen pastasalaatti ja intialainen kaalisalaatti. Pääruokana on kasviskiusausta, rakuunaporkkanoita, papu-kasviskiusausta ja kasvislasagnea. Yritän parhaani mukaan saada lautaselle mahtumaan kaikkea.

Kehäkukan emännän Tiina Ahosen mukaan kasvisruoan ei tarvitse muistuttaa liharuokaa.

Kehäkukan emännän Tiina Ahosen mukaan kasvisruoan ei tarvitse muistuttaa liharuokaa.

Kasvisruokaan on joskus vaikea saada makua, mutta tällä kertaa ruoka on täynnä tuoreita makuja. Eri ruokalajeja yhdistää yrttien runsas määrä. Aion viedä opin mukana myös omaan keittiööni, sillä vaikka syön lähinnä kasvisruokaa, on välillä hankalaa löytää siihen riittävästi erilaisia sävyjä. Ruokahan on parhaimmillaan paitsi maukasta myös mielenkiintoista – ja siihen Kehäkukan kasvislounas yltää loistavasti.

Ravintolan emäntä Tiina Ahonen kertoo, ettei kasvisruokaravintola Hämeenkyrön kokoisella paikalla ollut aivan itsestään selvä asia, kun ravintola vuonna 1987 perustettiin.

– Kauheasti oli sellaista puhetta, että mitä tämä kasvisruoka on, minä en syö pupunruokaa, mutta sitä ei kuule enää ollenkaan.

Tiinan mukaan lähes kaikki lounasruokailijat ovat sekasyöjiä. Kasvisruoka maittaa lähes kaikille, ja kysymällä saa myös esimerkiksi vegaanisen vaihtoehdon. Itse asiassa tänään koko lounas on vegaaninen.

Kehäkukan emäntä Tiina Ahonen kerää Frantsilan Luomuyrttitilan tuotteita ostoskoriin.

Kehäkukan emäntä Tiina Ahonen kerää Frantsilan Luomuyrttitilan tuotteita ostoskoriin.

Jälkiruokana on marjarahkaa, jonka kanssa otan kupillisen Ystävyyden yrttiteetä, joka on oikeastaan koko Frantsilan yrttitilan alkupiste, sillä Virpi Raipala-Cormier kehitti sen jo 14-vuotiaana.

Virpi Raipala-Cormier kehitti ensimmäisen teereseptinsä jo 14-vuotiaana.

Virpi Raipala-Cormier kehitti ensimmäisen teereseptinsä jo 14-vuotiaana.

– Keräsin yrtit, kuivasin ne, laitoin pusseihin ja annoin ystäville sekä läheisille. Siitä nimi tuli, Ystävyyden yrttitee, hän kertoo.

Frantsilan Luomuyrttipellot

Herkullinen lounas on takana ja lähdemme tutustumaan muutaman kilometrin päähän Frantsilan yrttipelloille, joissa moni tuotteista saa alkunsa. Nyt oppaakseni lähtee Anna Karhu-Cormier.

Hän kertoo olevansa ammatiltaan kuvataiteilija, mutta siirtyneensä Frantsilan tilalle avioiduttuaan Virpi Raipala-Cormierin pojan, Jupiterin kanssa. Anna kertoo opiskelleensa Virpin järjestämällä kurssilla fytoterapiaa eli lääkeyrttejä hyödyntävää yrttiterapiaa.

Pysähdymme matkalla Frantsilaan kuuluvan Hyvän Olon keskuksella, jossa järjestetään erilaisia kursseja ja kokkaillaan kasvisruokaa. Tänään pöytä ei ole katettuna, sillä keittiössä vasta valmistaudutaan tekemään ruokaa huomista varten. Ruokaretkeilijöitä kiinnostavat todennäköisesti etenkin kasvisruokakurssit, joilla Hyvän Olon keskuksen emäntä Aija Lento opettaa itämaisia kasvisruokareseptejä.

Frantsilan Hyvän Olon keskus on Virpi Raipala-Cormierin entinen kotitalo, joka nykyisin toimii kurssikeskuksena.

Frantsilan Hyvän Olon keskus on Virpi Raipala-Cormierin entinen kotitalo, joka nykyisin toimii kurssikeskuksena.

Jatkamme idyllisessä maalaismaisemassa kohti yrttipeltoja. Karhu-Cormier kertoo, että Hyvän Olon keskuksesta yrttipellolle kulkee myös teemaan sopiva luontopolku, Yrttipolku. Polun varrelta voi löytää erilaisia suomalaiseen luontoon kuuluvia yrttikasveja.

Frantsilan peltojen kehäkukat ovat alkavasta syksystä huolimatta täydessä loistossa. En ihmettele, että tästä on saatu nimi ravintolallekin. Suuri osa vuoden sadosta on jo kerätty. Yrttien kerääminen on käsityötä, ja pellolla on tälläkin hetkellä töissä useampi käsipari, jotta erilaisiin Frantsilan yrttitilan tuotteisiin saataisiin raaka-aineita.

Anna Karhu-Cormier kerää kehäkukkia Frantsilan pellolta.

Anna Karhu-Cormier kerää kehäkukkia Frantsilan pellolta.

Anna Karhu-Cormier ojentaa minulle kauniin purppuranpunaisen kukan, joka on nimeltään kaunopunahattu. Frantsilassa kaunopunahattua on viljelty Hämeenkyrön luomupelloilla jo vuodesta 1982.

– Tästä on apua immuniteetin vahvistamiseen ja saattaa jopa tuntua puuduttavalta suussa, hän sanoo.

Maistan rohkeasti. Suuni todellakin tuntuu puutuvan. Jos en tietäisi, luulisin kasvia myrkylliseksi, mutta se kuuluu olevan lähinnä flunssanhoitoon tarkoitettava yrtti.

Tumma sadepilvi vyöryy uhkaavasti päällemme. Nyt on lähdettävä, ennen kuin sade kastelee niin läpimäräksi, että flunssaa hoitaville yrteille tulee oikeasti tarvetta.

Auringonhattu puuduttaa suuta. Sitä käytetäänkin hengitystieinfektioiden hoitoon.

Kaunopunahattu puuduttaa suuta. Sitä käytetäänkin hengitystieinfektioiden hoitoon.

 

 

Yhteystiedot

Frantsilan Luomuyrttitila

Osoite: Tippavaarantie 6, 39200, Kyröskoski

Nettisivu

Facebook

Frantsilan Kehäkukka

Osoite:  Yrjö-Koskisentie 1, 39100 Hämeenkyrö

Nettisivu

Facebook

Frantsilan Hyvän Olon keskus

Osoite: Kyröspohjantie 320, 39100 Hämeenkyrö

Nettisivu

Facebook

Café Herkkuhetki tarjoaa enemmän kuin kahvia

Olen viime aikoina kulkenut paljon Kuopion ja Tampereen väliä. Matkalla on hyvä pysähtyä tauolle ainakin kerran. Tällä kertaa poikkesin hieman 9-tieltä Orivedellä sijaitsevaan Café Herkkuhetkeen.

Café Herkkuhetki sijaitsee Oriveden keskustassa.

Café Herkkuhetki on leipomo, kahvila ja ravintola.

Nimestään huolimatta kyse ei ole aivan muutaman pöydän kahvilasta. Itse asiassa täällä kuuluu olevan yli sata asiakaspaikkaa sekä kahvilatoiminnan lisäksi leipomo, lounas ja à la carte -lista. Vaan pienestä Herkkuhetken tarina yrittäjä Johanna Luiro-Ojasen mukaan kuusi vuotta sitten alkoi.

– Silloin kahvilassa oli neljä pöytää. Se lähti ihan lapasesta. Ilmeisesti osattiin tehdä jotain oikein, kun jo ensimmäisenä kesänä asiakasmäärä aivan rysähti ravintolaan, hän sanoo.

Vitriini on täynnä erilaisia herkkuja.

Vitriini on täynnä erilaisia herkkuja.

Se jotain on Luiro-Ojasen arvelun mukaan aitojen ihmisten lisäksi oikeissa raaka-aineissa.

– Aidosta voista ja aidosta kermasta teemme, ja se vaikuttaa suoraan makuun. Meillä on myös kattava gluteeniton valikoima, sillä en voi itse syödä viljoja, yrittäjä kertoo.

Myös laktoosittomia versioita löytyy lähes kaikesta. Ainoastaan valkosuklaata ei ole olemassa laktoosittomana.

Vitriinin leivokset näyttävät herkullisilta. Niin herkullisilta, että niistä voisi ottaa kuvan jos toisenkin. Puhumme valokuvauksesta kahvilassa työskentelevän Sanna Hellekosken kanssa. Hän on toiselta ammatiltaan ruokakuvaukseen erikoistunut valokuvaaja. Hellekoski kertoo kuvanneensa kahvila-ravintolan tuotteita ja päätyneensä ravintolan mukavan ilmapiirin takia myös tiskin taakse.

Sanna Hellekoski valmistaa cappuccinoa. Erikoiskahvit ovat löytäneet asiakaskuntansa Herkkuhetkessä.

Sanna Hellekoski kaataa maitovaahtoa cappuccinoon. Erikoiskahvit ovat löytäneet asiakaskuntansa Herkkuhetkessä.

Keskustellessamme eri annoksien kuvauksellisuudesta saapuu huoneeseen Herkkuhetken keittiömestari Jarmo Räisänen. Suomen kokkimaajoukkueessakin toiminut keittiömestari ehdottaa minulle paahdettua siikaa kantarellirisoton kera. Kuulostaa herkulliselta. Räisänen kertoo kantavansa päävastuun à la carte -listan suunnittelusta.

– Lähtökohta on, että ruoka on hyvälaatuista, puhdasta ja paikallisista raaka-aineista valmistettua, hän sanoo.

Olen kuullut, että lähiruoan ja satokausituotteiden käyttäminen ravintolassa on haastavaa. Räisäsen mukaan se vaatii ainoastaan hyvää yhteistyötä lähitilojen kanssa, eikä eläminen satokauden mukaan ole erityisen vaikeaa.

– Raaka-aineiden hinta on korkeampi, mutta toisaalta silloin raaka-aineita oppii kunnioittamaan enemmän, hän kertoo.

Keittiömestari Jarmo Räisänen valmistaa kantarellirisottoa.

Keittiömestari Jarmo Räisänen valmistaa kantarellirisottoa.

Räisänen ryhtyy valmistamaan annosta ja kehottaa minua ottamaan salaatin lounaspöydästä. Lounaskaan ei näytä hullummalta, ja salaattipöydästä löytyy harvinaisen paljon valinnanvaraa. Kokoan lautaselleni vähän kaikkea.

Salaattipöydässä riittää valinnanvaraa.

Salaattipöydässä riittää valinnanvaraa.

Kohta eteeni tuodaan komea siika-annos. Odotan vesi kielellä, että pääsen maistamaan sitä, mutta tällaisesta annoksesta täytyy ensin saada hyvät kuvat, varsinkin kun vieressä on huippukokki ja ruokakuvaaja. Kantarellirisotto ja siika sopivat hyvin yhteen. Rapeat ruusukaalit tuovat mukavan lisän kokonaisuudelle. Annoksen kruunaavat Lauhtuan luomutilan keltaiset kääpiösamettikukat.

Paahdettua siikaa ja kantarellirisottoa.

Paahdettua siikaa ja kantarellirisottoa.

Syötävät keltaiset kääpiösamettikukat tuovat annokseen mukavasti väriä.

Syötävät keltaiset kääpiösamettikukat tuovat annokseen mukavasti väriä.

Jälkiruoaksi Hellekoski ehdottaa Chocoronia, joka on suolakinuskilla ja suklaalla tuunattu macaron-leivos. Pehmeä leivos on kuorrutettu suklaalla ja maistuu aivan taivaallisen hyvältä. Vielä seurana on kuppi cappuccinoa, ei voi kuin olla tyytyväinen.

Chocoron on suolakinuskitäytteinen macaron-leivos suklaakuorrutuksella.

Chocoron on suolakinuskitäytteinen macaron-leivos suklaakuorrutuksella.

Yhteystiedot

Café Herkkuhetki
Anttilantie 6
35300 Orivesi

Aukioloajat löytyvät ravintolan nettisivuilta.

Nettisivu
Facebook

Seitsemisen Portissa ruokailee matkalla kansallispuistoon

Päivä on kaunis, joten päätän suunnata kohti Seitsemisen kansallispuistoa. Nyt on kuitenkin lounasaika, joten pysähdyn Seitsemisen luontokeskuksen yhteydessä sijaitsevassa Seitsemisen Portissa.

Ravintola on hieman huomaamattomassa paikassa, sillä se on luontokeskuksen sisäpuolella. Paikka on sinänsä luonteva, mutta ei aivan ilmeinen. Monesta luontokeskuksesta löytyy jonkinlainen kioski, mutta harvassa ovat kunnolliset lounaspaikat. Tunnelma on miellyttävä. Voi vain kuvitella, kuinka tunnelma tiivistyy talvisin, kun ravintolan takkaan viritetään tulet.

Ravintolassa on à la carte -listalla monenlaisia herkkuja. Huomio kiinnittyy etenkin villisikaan ja strutsiin, jotka eivät ole aivan tavallisimmasta päästä. Saan kuulla, että ruoka on mitä suurimmissa määrin lähiruokaa. Lähes kaikki raaka-aineet tulevat lähialueelta. Villisiat ja strutsit kasvatetaan yrittäjien omalla tilalla Helvetin Portin naapurissa.

Listalta löytyy vaikka mitä erikoista. Lihat tulevat yrittäjien omalta tilalta ja muut raaka-aineet lähialueelta.

Listalta löytyy vaikka mitä erikoista. Lihat tulevat yrittäjien omalta tilalta ja muut raaka-aineet lähialueelta.

Katselen listaa mielenkiinnolla. Tällaista tuskin löytyy  toisesta luontokeskuksesta! Päädyn kuitenkin lounaaseen, ja lounaaksi on tänään ylämaankarjan jauhelihakeittoa. Kaavin keittoa lautaselle ja kerään salaattipöydästä toisen lautasen täyteen.  Siirryn luontokeskuksen ulkopöytään nautiskelemaan. Aurinko lämmittää mukavasti, ja ulkona ruoka maistuu.

Söin päivän keittolounaan, joka oli tänään ylämaankarjan jauhelihakeitto.

Söin päivän keittolounaan, joka oli tänään ylämaankarjan jauhelihakeitto.

Palvelu on ystävällistä. Keittiössä pyörähtelevä Terhi Järvinen huokuu toimeliaisuutta. Hän on aloittanut ravintolassa vastikään, mutta kehuu olevansa uransa parhaassa työpaikassa. Seitsemisen Portissa saa kuulemma toteuttaa omia ideoitaan.

– Minun täytyy koko ajan tehdä jotain, en osaa olla paikallani, hän sanoo.

Aina kun ravintolassa on hiljaisempaa, leipoo Terhi Järvinen uusia tuotteita vitriiniin.

Aina kun ravintolassa on hiljaisempaa, leipoo Terhi Järvinen uusia tuotteita vitriiniin.

Silloin kun asiakkaita on vähemmän, loihtii Järvinen vitriiniin erilaisia piirakoita ja muita herkkuja. Kohta kuuluu olevan valmistusvuorossa jonkinlainen sienipiirakka, johon hän keräsi raaka-aineet vapaapäivänään.

Sisällä juon vielä kahvit ja syön porkkanaleivoksen. Herkullista!

Söin porkkanaleivoksen kahvin kanssa.

Söin porkkanaleivoksen kahvin kanssa.

Vatsa täynnä maittavaa ruokaa lähden Seitsemisen kansallispuistoon. Hetken kuluttua parkkeeraan autoni Koveron perinnetilan pysäköintialueelle. Koveron tilalla muuten järjestetään toisinaan Seitsemisen Portin suurempia tilaisuuksia.

Suurin ihme minua odottaa kuitenkin lammashaassa. Kaksi karitsaa on syntynyt vain muutamaa tuntia aikaisemmin. Osaavatpa ne olla suloisia.

Kaksi vastasyntynyttä karitsaa Koveron perinnetilalla.

Kaksi vastasyntynyttä karitsaa Koveron perinnetilalla.

Yhteystiedot

Ravintola Seitsemisen Portti
Seitsemisentie 110
34540 Länsi-Aure

Aukioloajat löytyvät ravintolan nettisivuilta.
Nettisivu
Facebook

Ahlmanin tilapuotiin Tampereella kannattaa poiketa ajan kanssa

Ahlmanin tilapuoti Tampereella oli täysin uusi tuttavuus minulle. Myös paikalla aiemmin vierailleiden kannattaa tilapuodissa jälleen piipahtaa, sillä sen toimintaa on uusittu aivan hiljattain.

Koivistonkylän ja Korkinmäen rajalla sijaitsee Ahlmanin ammatti- ja aikuisopisto, jonka alaisuudessa tilapuotikin toimii. Saavuin paikalle melko varhain aamusta, kuten myös kymmenet opiskelijat, joiden kahvihammasta aamutuimaan kolotti.

Kierrellessäni elokuun lopulla yöllisten sateiden jäljiltä vielä kosteassa pihapiirissä, huomasin paikan todella olevan retken arvoinen.

ahlmanin_tilapuoti9

Portti yrttitarhaan ja perinnepihalle.

Kuvankaunis kartanoalue pitää sisällään paitsi tilapuodin, myös ravintolat Kapustan ja Annan, sekä monia muita rakennuksia. Kivenheiton päässä tilapuodista on kaunis yrttitarha, jonka tuoksut syksynkin lähestyessä olivat huumaavat. Yrttitarhaa tutkiessani mielenkiintoni kohdistui opiston ulkoilmaopetustilaan.

Opetustilan infotaulut ovat mielenkiintoista tutkittavaa.

Opetustilan infotaulut ovat mielenkiintoista tutkittavaa.

ahlmanin_tilapuoti11

Opetustilan vieressä on valoisa kasvihuone, jonka tunnelma on hyvin rauhallinen.

Alueelta löytyi myös perheen kanssa paikalle tuleville mielenkiintoisia tietotauluja kysymyksineen, sekä kanoja ja tietenkin lehmiä ihmeteltäväksi.

Oma lukunsa olivat vielä luontoon sijoitetut opiskelijoiden taideteokset, joiden etsiminen sinällään käy jo hauskasta leikistä. Tilan omien lehmien maitotuotteita myödään paitsi tilapuodissa, myös paikallisessa maitobaarissa, josta voi ostaa käsittelemätöntä maitoa.

Tilapuoti löytyy heti alueelle tullessa vasemmalta, mutta se on valitettavan helppo ohittaa vahingossa.

Tilapuoti löytyy heti alueelle tullessa vasemmalta.

Ihasteltuani alueen ulkotiloja palasin takaisin Tilapuodille haastattelemaan työvuorossa olleita Anna Alkiomaata ja Anette Melliniä. Alkiomaa kertoi aloittaneensa opinnot Ahlmanilla vuoden alusta ja päässeensä siihen liittyvien harjoittelujen kautta Tilapuotiin.

– Tämä on siinä mielessä juuri mahtava opiskelupaikka, että pääsee opintojen ohessa oikeisiin töihin, Alkiomaa toteaa.

Ravintolapäällikkö Anette Mellin puolestaan osasi kertoa kattavasti muun muassa paikan historiasta. Vanhin rakennus tilalla on yli 110 vuoden ikäinen, ja sen on testamentannut Suomen talousseuralle kruununvuoti Gabriel Ahlman opetuskäyttöön rahvaan lapsille. Testamenttiin kuului, ettei koulutus olisi keskittynyt pelkästään talouden ja maatalouden hoitoon ja askareisiin, vaan myös lukemiseen ja laskemiseen.

Luonnollisesti testamentista ja sen toimeenpanemisesta neuvoteltiin melko pitkäänkin. Alkuun koulu toimi kiertokouluna, ja ensimmäinen pysyvä koulu perustettiinkin juuri tälle tontille, Seppälän tilalle, vasta vuonna 1904.

Alueen vanhin ja samalla sen päärakennus.

Alueen vanhin ja samalla sen päärakennus.

– Kouluna tämä on hyvin persoonallinen, ja tilana varmaan myös ihan Suomen mittakaavassakin, Mellin kertoo. Kierrän Aregaala-nimisen keittiömestariporukan kanssa ympäri maailmaa opettamassa ravintolakouluissa, ja kyllä tämä tila joka paikassa herättää kiinnostusta.

Mellin jatkaa, että Tilapuoti on avattu alkujaan vuonna 2009. Sen haluttiin tukevan maatalouden elinvoimaisuutta parantamalla pienten tuottajien mahdollisuutta saada tuotteitaan myyntiin. Vaikka lähiruoka onkin jo saavuttanut lähes trendin aseman, ei tämänkaltainen toiminta vielä tuolloin ollut itsestäänselvyys. Nyttemmin lähiruokaan on selvästi liitetty myös eettisyys ja terveellisyys, joiden molempien Mellin korostaa edelleen olevan Tilapuodin merkittäviä kulmakiviä.

Tarjolla on päivittäin tuoretta leipää sekä pullaa. Kuvassa Anette Mellin.

Tarjolla on päivittäin tuoretta leipää sekä pullaa. Kuvassa Anette Mellin.

Kysyessäni Tilapuodin valttia nimenomaan ruokaretken tekemisen suhteen, Anna ja Anette suosittelevat ehdottomasti kokeilemaan paikan lounasta ja vielä mieluummin niin, että ehtii rauhassa katsella ympärilleen ja nauttia hetkestä vielä paikan päällä leivotun pullan ja kahvin kera. Erityisesti tilan juustoja Mellin kehottaa maistamaan, ja ostankin tuliaisiksi kaksi herkutteluun sopivinta.

Koska syksyisin näyttää olevan paljon tarjontaa tapahtumien suhteen, niin kalenteriin voi myös lisätä Ahlmanin perinteiset syysmarkkinat eli Läheltä hyvää -lähiruokatapahtuman 24. syyskuuta 2016. Paikalla on kymmeniä paikallisia tuottajia, ravintolat ovat auki ja luvassa on ohjelmaa myös lapsille!

Yhteystiedot

Ahlmanin Tilapuoti
Hallilantie 24
33820 Tampere
tilapuoti@ahlman.fi
puh 050 995 0096

Aukioloajat voit tarkistaa tilapuodin nettisivuilta.
Nettisivut
Facebook

Kekrin humua Lohjansaaressa

Kekri Lohjansaaressa 2016. Valokuvaaja: Milla von Konow

Perinteet kunniaan! On kutkuttavaa osallistua pakanalliseen juhlaan, Kekriin, Lohjansaaren kauniissa maisemissa. Lohjansaaren kyläyhteisö on virkistänyt ikivanhaa kekkeri-perinnettä. Kolmatta vuotta järjestettävä Kekri kokosi Seurantalon pihamaille runsaasti väkeä ilakoimaan.

Talonpoikaisessa kulttuurissa oli tapana viettää joka syksy Kekriä. Kun työt oli tehty, oli aika juhlia työn hedelmiä. Kekri oli sadonkorjuun juhla ja karjamarkkinoiden aikaa. Runsaalla ruoalla kestittäminen oli kekrinvietossa tärkeää. Niin myös Lohjansaaressa syyskuun 10. päivänä 2016.

Kekri Lohjansaaressa 2016. Valokuvaaja: Milla von Konow

Ennen vanhaanhan syötiin vain lähiruokaa. Onpa hyvä, että nyt myös perinnejuhla Kekri on löydetty uudelleen. Lohjansaaressa riittää maan antimia, jotka kasvavat saaren omalaatuisessa ilmastossa. Lohjansaaressa on pari asteita lämpimämpää, joten erilaiset eksoottisemmatkin hedelmät ja marjat tuottavat satoa: viinirypäleistä karhuvatukkaan. Omenat ovat Lohjan seudun tärkein viljeltävä hedelmä. niinpä Lohjansaaressakin on useita omenatiluksia.

 

Ihana kanelin tuoksu houkutteli torikeittiöön, jossa Krappen omenatilan Samo –omenista valmistettiin omenahyvettä. Lämmin luomukanelilla maustettu omenamörsseli kruunattin vanijakastikkeella ja Mustion myllyn spelttirouheella. Yksinkertaista ja herkullista!

Kekri Lohjansaaressa 2016. Valokuvaaja: Milla von Konow

Takuuvarma torikeittiön lämpimäinen ovat muurinpohjaräiskäleet, joita jonotti hiukopalaksi niin pienet kuin isotkin. Taikina oli valmistettu Mustion luomu Lättyjauhosta. Lohjansaaren seuran tapahtuman järjestäjät pukeutuivat wanhan ajan tyyliin. Myös Kekriin osallistujia kannustettiin tulemaan paikalle henkeen sopivasti sonnustautuneina.

Töttöröö, kaikki kisailemaan parhaimmasta hillosta ja mehusta! Kriteereinä: herkullisuus, ulkonäkö ja lähituotannon raaka-aineet. Raadin yhteenlaskettu mieltymysjärjestys määrittelee mikä voittaa. Erikoisia makuyhdistelmiä hilloissa onkin. Miltä kuulostaa calvados-lakka -hyytelö, minttu-omena -hyytelö tai raparperi-inkiväärihillo?

Yleisökin pääsi maistelemaan taidonnäytteitä. Oma suosikkini oli raparperi-inkiväärihillo, joka sinapinvärisenä ei ollut niinkään silmää hivelevä, mutta maku sitäkin parempi; ihanan täyteläisen kinuskinen. Kisan voitti Merja Ikkelän loihtima Huppelin Hulvaton hillo, jossa oli omenaa, päärynää ja mausteina mm chiliä. Raadissa vaikuttaneet koululaispojat olivat erityisen mieltyneitä hillon pirteään takapotkuun.

Kekri Lohjansaaressa 2016. Valokuvaaja: Milla von Konow

Seurantalon talkootyöllä kunnostetussa salissa tarjoiltiin illallinen. Sen oli loihtinut paikallinen ruoka-guru Yrjö Mensola. Oli ihan luksusta nauttia kolmen ruokalajin paikallista sadonkorjuumenuta pöytiin tarjoiltuna. Alkuruokana oli sienikeittoa, joka kaadettiin kekri-teemaan sopivasti kahvipannusta!

Pääruoan, lihavartaiden ja makoisien uunijuuresten jälkeen tarjoiltiin jälkiruoaksi hienostunutta ruusunmarjavanukasta. Siihen oli käytetty ruusuvettä itse vanukkaaseen ja päälle oli lorautettu ruusunmarjasosetta.

Eipä Kekriä ilman pukkia. Kekripukki kuului perinteisesti syksyn juhlintaan pelottavana oliona. Kansanperinne on täynnä jännittäviä uskomuksia ja olentoja. Lohjansaaren kekripukki on uhkea olkipukki, joka auringon laskiessa viedään järven rantaan kylän väen saattelemana.

Kekri Lohjansaaressa 2016. Valokuvaaja: Milla von Konow

 

Kekri Lohjansaaressa 2016. Valokuvaaja: Milla von KonowVanha satovuosi on päättynyt, onnea uudelle satovuodelle!

Ekologista ruokaa Tampereen sydämessä

Rautatienkadulta, vastapäätä Tampereen rautatieasemaa, löytyy vuonna 2011 vuoden ravintolaksi valittu Ravintola C.  Valoisa ja maltillisesti sisustettu ravintola keskittyy tarjoamaan ruokailun eheänä kokonaisuutena. Huolella valitut ruoka-aineet ja viinit sekä itse kasvatetut yrtit muodostavat miellyttävän kokemuksen, joka vuodesta toiseen houkuttelee paikalle niin nuoria kuin vanhoja ruuan ystäviä.

ravintolac1

Poikkean Ravintola C:lle keskustelemaan Christina Suomisen kanssa ravintolan toiminnasta. Saan kuulla koko henkilökunnan suhtautuvan intohimoisesti ravintolansa toimintaan.

– Meidän tuote on kombinaatiota Ilkka Isotalo ja lähituottajat, Suominen aloittaa.

Suominen kertoo kaiken ravintolassa valmistettavan ruuan raaka-aineiden olevan itse kerättyjä tai peräisin lähituottajilta. Ruokalajien kirjo ja kokkien tuotokset ovat innovatiivisia, ja niiden yhteyteen on valittu parhaat mahdolliset viinit.

Tietyntyyppistä keittiötä ei suosita, vaan ravintolan tarjonta noudattelee sesonkia, valiten kulloinkin vain parasta tarjottavaa ruokalistalleen.

Hyllyjä koristavien purkkien ja purnukoiden sisällöt on itse kerätty tai kasvatettu.

Hyllyjä koristavien purkkien ja purnukoiden sisällöt on itse kerätty tai kasvatettu.

– Nuoret pariskunnat, jotka haluavat mennä hienosti ulos syömään, ovat oppineet, että täällä voi syödä rennosti ja saada hyvää palvelua, Suominen kiteyttää kysyessäni, millainen asiakaskunta on tyypillistä Ravintola C:lle.

Nuorten lisäksi ravintolassa järjestetään paljon liikelounaita sekä pienempiä tapahtumia. Siellä käy paljon myös vanhempia ihmisiä, jotka pitävät hyvästä ruuasta ja perinteisestä hyvästä palvelusta.

Ravintolan juomat ovat tarkasti Christina Suomisen tarkasti valitsemia.

Ravintolan juomat ovat Christina Suomisen tarkasti valitsemia. Viinit ovat eurooppalaisia, ja muut juomat mahdollisuuksien mukaan suomalaista alkuperää.

– Kaikissa meillä käytössä olevissa tuotteissa on tärkeää, että hiilijalanjälki on mahdollisimman pieni ja että tuottaja ottaa huomioon ympäristön ja tekee laatua, Suominen vielä lopuksi kiteyttää.

Yhteystiedot

Ravintola C
Rautatienkatu 20
33100 Tampere
Puh. 010 6179 760
c@ravintola-c.fi
Nettisivut
Facebook

Ilolan Wanha Asema

Körötellessäni pikkutietä Kangasalta kohti etelää ja Ilolan Wanhaa Asemaa, aurinko puski sateisen aamun jälkeen väkisin esiin kuivaamaan ja lämmittämään ilmaa, jossa oli jo varhaisen syksyn tuoksua. Naakat kaartelivat upeasti vanhan keltaisen asemarakennuksen yläpuolella, ja astuaessani autosta paikallinen kukko tervehti kovalla kiekaisulla.

Vapaana tepasteleva kukko oli selvästi tottunut vieraisiin ja antoi tietää reviiristään vain kiekumalla komeasti.

Vapaana tepasteleva kukko oli selvästi tottunut vieraisiin ja antoi tietää reviiristään vain kiekumalla komeasti.

Ihmettelin ja ihastelin ensin hieman pihapiirin tunnelmaa, mutta nälkä vatsassa kurnien suuntasin lounaalle.

Wanhan aseman kahvilaravintola on valoisa ja lämminhenkinen, ja henkilökunta samaa laatua. Keräsin lautasen täyteen herkkuja – joista friteeratut kesäkurpitsat dippikastikkeella on aivan pakko mainita erikseen – ja siirryin ulos syömään.

Kuten kuvaan kuuluu, valtaosa tarjolla olevasta ruuasta on peräisin joko Ilolan tilalta tai lähiseudun tuottajilta.

Kirsin takasi, että Asemalla kannattaa poiketa syömässä tai ostoksilla. Avoinna ollaan joka päivä.

Kirsi takasi, että Asemalla kannattaa poiketa syömässä tai ostoksilla. Avoinna ollaan joka päivä.

Tarjolla oli perinteisiä herkkuja ja talon erikoisuuksia.

Tarjolla oli perinteisiä herkkuja ja talon erikoisuuksia.

Aterian lomassa haastelin hieman Asemaa pyörittävän Kirsi Ilolan kanssa paikan historiasta ja toiminnasta. Ilola on aloittanut toimintansa 1983, ja Wanha Asema on todellakin vanha asema – Metsäkansan vanha asemarakennus siirrettiin kokonaisena maatilan yhteyteen yhdeksänkymmentäluvun puolivälissä. Siinä on mahtanut olla urakkaa kerrakseen, vaikka apuna onkin ollut junavaunu.

Ulos mennessäni taisin hieman häiritä tilan jahtimestarin päiväunia.

Ulos mennessäni taisin hieman häiritä tilan jahtimestarin päiväunia.

Vaikka alkuun olinkin kuvitellut tulevani pientilan yhteydessä olevalle kahvilalle, jäivät moiset kuvat mielestä Kirsin luetellessa Ilolan tarjontaa. Kartanolla järjestetään juhlia, majoitustiloja on vaikka kuinka monelle ja ratsastustakin on tarjolla. Savusaunastakin oli puhetta!

Aseman herkkuja oli mukava nauttia kesän viipyilevissä tunnelmissa ulkosalla.

Aseman herkkuja oli mukava nauttia kesän viipyilevissä tunnelmissa ulkosalla.

Ilola vaikutti selvästi perhematkailuun suuntautuneelta, sillä aivan Wanhan Aseman lähituntumassa oli paitsi pupuja, lampaita ja viiriäisiä, myös valloittava perunoille perso Rosa-minipossu! Jos tuota kärsäkästä rapsutellessa ei tule hyvä mieli, niin ei sitten millään.

Hurmuripossun herkkua olivat perunat.

Hurmuripossun herkkua olivat perunat.

Olin jo tekemässä lähtöä, kun huomasin Aseman seinässä postin kyltin. Kiinnostuneena seurasin Kirsiä sisälle, ja sieltä paljastuikin vielä tutkimaton aarreaitta: pieni kyläpuoti, jonka hyllyjä koristivat gluteenittomat jauhot, lähitilojen kananmunat ja hunajapurkit.

Olo oli hyvällä tavalla kuin Koiramäen Killellä, sillä ihmeteltävää oli vaikka millä mitalla. Joskin tikkaritorni sai sokerihampaan kolottamaan melkoisen vaativasti.

Rustiikkinen puoti oli pullollaan aarteita ja paikallisesti tuotettua ruokaa.

Rustiikkinen puoti oli pullollaan aarteita ja paikallisesti tuotettua ruokaa.

Wanha Asema oli koristeltu kiehtovilla vanhoilla kauppatavaroilla.

Wanha Asema oli koristeltu kiehtovilla vanhoilla kauppatavaroilla…

...ja leluilla, jotka houkuttelevat kurkottelemaan korkealle.

…ja leluilla, jotka houkuttelevat kurkottelemaan korkealle.

– Tänä perjantaina kylmäkaapista löytyy oman tilan Angus-lihaa, Kirsi lupaili ja muisti vielä mainita, että lauantaina 20.8. vietetään jälleen Lähiruokasafaria.

Hyvästelin Kirsin kylläisenä ja tyytyväisenä. Wanhalla Asemalla oli hyvä ruoka ja vielä parempi palvelu!

Yhteystiedot

ILOLAN MAATILAMATKAILU

Vedentaantie 30
37850 Metsäkansa
Valkeakoski
+358 3 588 9227 / Wanha Asema

Ilolan kotisivu
Ilolan Facebook-sivut

Marjapensailla Mahnalassa Yrjölän marjatilalla

Mitäpä tulee mieleen sanasta marjatila? Viinimarja- ja karviaispuskia vieri vieressä tylsästi tasavälein tai matala mansikkapelto jossain Suonenjoella? Näitä potenssiin viisi ja kansallismaisemaa löytyy Mahnalasta, Hämeenkyrön sekä Nokian väliltä. Kyseessä on upea tienpätkä, jonka varressa marjatila sijaitsee. Suosittelen Tampereelta Vaasaan tai toisin päin matkaavia poikkeamaan maisemareitillä. Ei välttämättä vie paljon aikaa, mutta virkistää mukavasti pitkää ajomatkaa.

Myymälärakennus tieltä katsottuna

Myymälärakennus tieltä katsottuna

Ensi kerran poikkesin Yrjölän tilalla pari vuotta sitten, kun palasin Pohjanmaalta työreissulta. On mukavampi ajella välillä pikkuteitä pitkin, jos vertaa ”nopeisiin” Eurooppa-teihin, joissa miljöö lähinnä koostuu havumetsistä, riista-aidoista ja rekan perävaunuista.

Pikkutien maisemista tulee mieleen pikemminkin eteläranskalainen viinitila kuin marjatila. Vadelmapensaat nimittäin kasvavat viinimäisesti rivissä, ja maisema on kallellaan järveä kohti.

Myymälän terassia jossa tilan historiaa valokuvin

Myymälän terassia jossa tilan historiaa valokuvin

Parkkipaikka ja myymälärakennus ovat suoraan tien vieressä, joten paikkaa ei voi missata. Oppaaksi saimme tilan leppoisan isännän, Tommi Yrjölän, joka kertoi tilan olleen hänen suvullaan jo vuodesta 1725. Melkein 300 vuotta historiaa takana. Wau!

Vettä satoi kaatamalla, mutta eipä se menoa haitannut. Istahdimme myymälärakennuksen sisälle, joka on oikein maalaistunnelmallinen. Seiniltä löytyy valokuvia tilan historiasta, ja myytävänä on kaikkea mitä tilalla on tarjottavana, plus lähialueen tuotteita, kuten savujuustoa ja lihaa mukaan vietäväksi. Suosituksi hilloksi on jostain syystä noussut mansikka-valkosuklaa. Kumma juttu.

Tarjottavaa on sen verran paljon kahvin kylkiäisiksi, että jos kaikkea maistan, niin saan osallistua seuraavalla viikolla Jutan superdieettiohjelmaan. Kyselen lisää historiasta ja Tommi kertoo vaaristaan, Paavo Yrjölästä, joka voitti Amsterdamin kymmenottelusta kultaa vuonna 1928. Marjatilan pyörittäminen pitää siis tavoitteet ja kunnon korkealla.

Oman tilan marjoja myynnissä

Oman tilan marjoja myynnissä

– Meiltä löytyy jokaiselle jotakin, kuten esimerkiksi marjat, porkkanat, perunat, pavut, herneet ja sokerimaissit sekä syysmansikat, kertoo Tommi.

Tila on mukana Reko-lähiruokarenkaassa. Kysyn erikoisimmista tuotteista, ja hän mainitsee makkaran, joka on valmistettu Kanadan intiaanien suosimasta terveyspommista Saskatoon (suom. Marjatuomipihlaja) marjasta ja lähitilan lihasta. Marjapensas kasvaa Suomen maaperässä ja säässä, mutta ei ole jostain syystä noussut täällä suosioon. Koostumus on kuulemma täydellinen lihan kanssa.

Tilan marjoista tehtyä pehmistä

Tilan marjoista tehtyä pehmistä

Saamme maistaaksemme Suomen kansan suosikkia, eli jäätelöä. Tämä ei olekaan mikään peruspehmis, vaan omista marjoista tehty ja lisäksi maidoton. Pakko tietenkin kysyä marjapitoisuus, joka on kunnioitettava 70%. Kerrankin pehmis maistuu oikeasti marjalta, eikä väriksikään ole lisätty punajuurta.

Maistan myös sokerimaissia, joka sopii keitettäväksi sellaisenaan tai vaikkapa grillattavaksi lehtineen päivineen. Maissi meni lähes yhtä vikkelästi alas voinapin kera kuin pehmikset.

Suomessa kasvava sokerimaissi

Suomessa kasvava sokerimaissi

Kysellessäni tilan pyörittämisestä Tommi kertoo työntekijöitä olevan kesällä noin 70.

– Talvella ei ole montaa tekijää töissä, ja tammikuusta maaliskuulle on ”lomaa”. Sitten alkavat seuraavan kauden valmistelut.

Pukki odottaa ruokaa

Pukki odottaa ruokaa

Lapsille riittää ihmeteltävää ja kummasteltavaa. Viereisen pöydän penskat pääsivät syöttämään pukkeja ja toiset ihailivat kanoja ja lampaita. Lisäksi marjabuffetti näytti maistuvan kaiken ikäisille, taaperosta vaariin.

Kanala

Yllättäen sade väistyi, ja aurinko nostatti kosteuden sumuna ilmaan. Kahvit juotuamme tutustumme tarkemmin tilaan. Tommi esittelee vanhan navettarakennuksen, joka on vuokrattavana eri tilaisuuksiin.

Navetan oviaukko ja traktorin peräkärry kiertoajelua varten

Navetan oviaukko ja traktorin peräkärry kiertoajelua varten

Keväästä syksyyn järjestetään kiertoajeluita kävijöille.

– Sunnuntaisin traktorin perävaunussa on hyvä katsella maisemia ja tutustua tilaan, Tommi kertoo.

Navettarakennus vuokrattavana

Navettarakennus vuokrattavana

Poistuimme vaihtelevassa säässä Siuron kautta kohti Tamperetta ja suussa maistui edelleen mansikkapehmis sekä kahvi. Olisko sittenkin pitänyt maistaa vielä suklaakakkua?

Laihduttajan suklaakakku: 1kg suklaata, 1kg munia, 1kg rasvaa, 100g vehnäjauhoja ja pilkettä silmäkulmassa

Laihduttajan suklaakakku: 1kg suklaata, 1kg munia, 1kg rasvaa, 100g vehnäjauhoja ja pilkettä silmäkulmassa.

Yhteystiedot

Maisematie 642/1
HÄMEENKYRÖ | GoogleMaps: Yrjölän marjatila
03-3711163, 0400-625636

Tilan Facebook-sivut.

Tilan Twitter-tili

Tilan kotisivut.