Syksyllä herkullisia ruokatapahtumia ja syysmarkkinoita tarjoillaan yllin kyllin. Nappaa listalta itsellesi läheisimmät, kori kainaloon ja herkkuja hankkimaan! Jos huomaat puutteita listalla, laita viestiä. Lisäämme mielellämme maukkaan ruokatapahtuman mukaan kattaukseen:
Kauhajoen ruokamessut 2.–4.9.
Hämes-Havusen talonpoikaistalon idyllisessä pihapiirissä nautitaan pienten elintarviketuottajien ja käsityöntekijöiden herkuista. Teemana villiruoka.
Pohjoiset Arktiset Maut 9.–10.9. Raahessa
Raahessa pääteemana on kala. Ahven, särki, säyne tai vaikkapa hauki ovat vähän käytettyjä, mutta erinomaisia raaka-aineita. Kalamestarit kertovat kokemuksiaan ja vinkkejään sekä tietysti maistattavat kala-annoksiaan.
Lähiruokamessut 9.–10.9. Elimäellä
Huh huh, reippaasti yli 50 tuottajaa paikan päällä. Tämän vuoden teemana kasvikset, paikan päällä selviää millainen kouvolalainen kuuluisuus on vihis?
Kalaryssäys 9.-11.9. Kuopio
Tänä vuonna Kuopiossa innostutaan lähikaloista, myös lahnasta ja särjistä. Palanpainikkeena maalaisherkkuja. Olokee hyvä!
Osta tilalta -päivä 10.9.
Tuottajat avaavat tilojensa ovet, käteistä mukaan ja herkkuja hankkimaan! Samalla pääset tutustumaan maatiloihin ja juttuihin itse ruoantuottajien kanssa. Tiloja on ympäri Suomen, tarkka listaus löytyy tapahtuman sivuilta.
Mörby Gårdin iloinen tilanpitäjä ja maanviljelijä Anna Alm.
Lohjan saariston kekri 10.9.
Satokauden herkkujen lisäksi bongaa kolmimetrinen kekripukki ja Suomen kuuluisin puu, Paavolan Tammi.
Hyötykasviyhdistyksen syystori Annalassa 10.9. Helsinki
Perinteikäs syystori, josta saa myös taimia ja mahtavia valkosipuleita.
Ahvenanmaan sadonkorjuujuhlat 16.-18.9. Ahvenanmaa
Tapahtumia ja avoimia maatiloja ympäri Ahvenanmaata ja saaristoa. Tummaa leipää, kalaa, lihaa, kasviksia…Katso listaus kohteista ja kokka kohti Ahvenanmaata!
Saariston sadonkorjuujuhla 17.–18.9. Nauvossa
Lauantai on perinteinen markkinapäivä Nauvossa, sunnuntaina aukeavat alueen tuottajien tilat.
Ween Maan Wiljaa – kala- ja elomarkkinat 17.–18.9. Jyväskylässä
Syksyn satoa pelloilta, puutarhoista ja järvistä.
Lohjan Omenakarnevaalit 24.9.
Lohja on todellinen omenakaupunki, kaupungissa on arviolta yli 200 000 omenapuuta! Omenakarnevaaleilla riittää omenaa monessa muodossa, ja paljon muutakin. Lohjan omenakaupungin maineella on muuten mielenkiintoinen historia.
Läheltä hyvää -lähiruokatapahtuma Ahlmanilla 24.9. Pirkanmaalla
Pirkanmaalaiset tuottajat tarjoavat parastaan Ahlmanin viihtyissä pihapiirissä.
Foodycle 24.9. Helsinki
Lapinlahden entisen sairaalan alueella tapahtuu: tuottajatori, proteiinibattle, Social Food Street, Hyönteisbuffet. Tuottajatorilla myynnissä vihanneksia, munia, leipää, sieniä, makkaraa… Mielenkiintoisia ruoka-aiheisia keskusteluja käynnissä koko päivän!
Mangs Gårdin ruokamarkkinat 23.–24.9., Inkoo
Suosittu ruokaviikonloppu, Mangsiin kannattaa varata aikaa, koska sieltä ei oikein raaskisi lähteä pois. Kiva tunnelma ja paljon herkullista ostettavaa. Vohvelit ovat aina olleet superhyviä!
Maista Luomu 30.9.–2.10. Mikkelissä
Kolmipäiväinen luomuruokatapahtuma Mikkelissä. Lauantaina luomusadonkorjuumarkkinat ja luomu-streetfood, sunnuntaina luomu valtaa ravintolat. Kuulostaa maukkaalta!
Slow Food Festivaali 1.–2.10. Fiskarsin Ruukissa
Yli kuusikymmentä lähiseudun tuottajaa Fiskarsin idyllisessä Ruukissa. Hidasta vauhtia!
Tallenna
Tallenna
Tallenna
Tallenna
Tallenna
Tallenna
Tallenna
Tallenna
Tallenna
Tallenna
Tallenna
Lauantaina varhain auton nokka suuntasi kohti Fiskarsin ruukkia. Perinteinen Maan Maut -tapahtuma aloitti elokuun viimeisenä viikonloppuna koko syyskauden kestävän herkullisen ruokatapahtumien ketjun Läntisellä-Uudellamaalla.
Ostoslistalla oli vähintääkin papuja, maissia, valkosipulia, Kolatun mainioita vuohenjuustoja ja leipää. Vanhasta kokemuksesta tiesin, ettei se siihen jää eli kori mukaan ja matkaan.
Vaikka Maan Maut on tapahtumana suhteellisen pieni, se kokoaa silti riittävän kattauksen lähialueen pientuottajia Fiskarsin vanhan Seuraintalo Lukaalin edustalle: vihanneksia, viljaa, marjoja, sieniä, säilöttyjä herkkuja, hunajaa, leipää, juustoja ja paljon muuta!
Nimensä mukaisesti myynnissä oli herkkuja suoraan viljelmiltä.
Valkosipulia oli tarjolla runsaasti ja laatu kohdallaan!
Innokkaana oman ruoan kasvattajana ja keräilijänä innostun suunnattomasti loppukesän ja syksyn ruokatapahtumista. Lähes jokaisen myyjän kanssa piti jäädä juttusille, maistelemaan ja täyttämään omaa koria. Aamulla kymmenen jälkeen kojuilla kävi jo melkoinen kuhina. Paikalla oli noin parikymmentä myyntikojua, ja mikä ilahduttavinta taas kerran, kaikki liittyivät ruokaan ja sen valmistukseen. Ei mitään metrilakujen myyntiä – kaikki kunnia heille.
Fiskarsin ruokapiirin kojulta löytyi vihannesten lisäksi hunajaa ja maukkaat hillokkeet.
Punajuurisiirappia lahjaksi, itselleni:)
Kun kerran on maistanut raparperi-inkivääri tai vadelma-lakritsi hilloketta, ei kojulta voi lähteä lompakkoa raottamatta. Punajuurisiirapista sain ohjeet ripauttaa sitä sekä jäätelön kaveriksi että lihan, erityisesti riistan seuraan.
Seuraavalla kojulla oli myynnissä emmer-vehnää. Täysin uusi tuttavuus minulle, mutta melko vanhasta innovaatiosta oli kuitenkin kyse. Emmer on nimittäin noin 10 000 vuotta lajike, joka on vähitellen taas palannut Suomen pelloille. Suomessa emmeriä on viljelty jo ennen ajanlaskun alkua, mutta sen jälkeen laji katosi meiltä. Lähi-idässä faaraotkin ovat syöneet emmer-vehnästä tehtyä leipää.
Tenholassa Södergårdin tilalla emmeriä viljellään jälleen. Tilan pitäjän mukaan emmer sopii erityisen hyvin pastan ja risoton valmistukseen. Mutta se taipuu myös pullan ja piiraiden leivontaan. Kokonaiset jyvät ovat mainiota itsepaahdetun myslin raaka-ainetta.
Emmer-vehnä on vanha ja kestävä lajike.
Bakgårdenin pullat on leivottu vuohenmaitoon!
Ruukkikylän herkut; sinapit ja valkosipulituotteet.
Kaiken maistelun keskellä tuli tietysti nälkä. Sen sai peitottua peurahodarilla ja tuoreella korvapuustilla, sillä myyntikojujen perältä löytyi katettu kahvilateltta. Aurinkoinen sää, kiireetön tunnelma ja hyvät tuotteet, juuri sellainen ruokatapahtuma, josta lähtee kotiin mieli muikeana. Kori täyttyi herkuista ja iltapalaa on mukava suunnitella vuohenjuuston, rapean leivän ja tuoreiden maan makujen ympärille.
Pavut ja maissit olivat ostoslistalla ja niitä löytyi.
Tapahtuman tiedot
Maan Maut Fiskarsin Ruukissa 27.–28.8.2016 klo 10.00-16.00.
Tapahtuman verkkosivut
Maan Makujen lisäksi maukkaita ruokatapahtumia Länsi-Uudellamaalla:
Tallenna
Tallenna
Tallenna
Tallenna
Tallenna
Tallenna
Tallenna
Längelmäveden rannalla, Vehoniemen harjun pohjoispuolella, Kaivannon keidas paistattelee vielä viimeisten kesäpäivien auringossa. Kangasalta päin tultaessa emme pääse kääntymään Lahdentieltä suoraan ravintolalle, vaan ajamme hetken eteenpäin ja käännymme seuraavassa risteyksessä ympäri – koska se kannattaa.
Varmaankin pitkälti yli toistakymmentä vuotta sitten muistan isäni kanssa poikenneeni kahvilassa munkille. Sen jälkeen olen ajanut kahvilasta ohi useat kerrat, ja aina on ollut muka liian kiire kotiin tai sokerihammasta ei ole kolottanut.
Mutta tänä keväänä, palatessamme Kirvunlinnan linnavuorelta Pälkäneeltä, halusin poiketa verestämässä muistoja ja syömässä munkkia. Munkit jäivät sillä reissulla syömättä, koska tarjolla olikin jotain, mitä emme osanneet lainkaan odottaa – herkullisia hampurilaisia!
Tätä kylttiä kannattaa seurata!
Tämän kesän aikana poikkesimme muutamaankin otteeseen syömässä Keitaalla, ja töissä sain kuulla muidenkin paikallisten pitävän ravintolaa erinomaisena. Joten kun Ruokaretki.fi avattiin, varasin välittömästi Kaivannon Keitaan itselleni. Ei edes minkään lukkarin rakkauden vuoksi, vaan ihan siitä rehellisestä syystä, että tuliseen ruokaan tottuneena Keitaan chilimajoneesin kanssa kyyneleet kohosivat silmiin ja hiki pintaan.
Kaivannon keidas jää Lahdentiellä ajaessa helposti huomaamatta, sillä ainoastaan sen kattoterassi on tien tasolla. Mutta Keitaan pihaan kaartaessa löytääkin rinteen alta mukavan näköisen kahvilan, jonka pihassa kesäaikaan oli vielä jäätelökioskikin. Paikalla oli tällä kertaa hieman hiljaisempaa, joten mahduimme syömään ulkona, ja sain hetken rauhassa haastella ravintolan omistavien Jouni ja Tarja Hietakankaan kera.
Ravintolaa pyörittävät Jouni ja Tarja Hietakangas.
Ravintolan historia heidän osaltaan on mielenkiintoinen. Kun he kuusi vuotta sitten aikoivat avata paikan, ei Ely-keskuksella tai pankeilla uskottu ravintolan mahdollisuuksiin. Kuulemma olisivat saaneet olla onnellisia, mikäli paikalla kävisi yhtään asiakasta.
– Me aateltiin silloin kun tätä remontoitiin, että jos ei täällä ketään käy, niin onhan tää mökkinä pirun hyvä, Jouni totesi naureskellen.
Toisin kuitenkin taisi käydä. Huolimatta entisten Hesburger-yrittäjien karenssista Hietakankaat loivat kestävän jalansijan toiminnalle, ja karenssin päätyttyä lisäsivät hampurilaiset listalle. Tulisia kanansiipiä Keitaalla on alusta alkaen ollut tarjolla, mutta niiden suosio on jo osoittanut hiipumista, mihin varmasti Keitaalle itse maustetut herkulliset majoneesit ovat osasyyllisiä.
Huolimatta hikoilusta ja vetisistä silmistä (tai ehkä juuri niiden vuoksi?) chiliburgeri on henkilökohtainen suosikkini.
Omakohtaisesti uskoisin, että hampurilaiset ovat se kirsikka kakussa, joka Kaivannon Keitaasta tekee paikkana loistavan. Sen tunnelma on hyvin lämminhenkinen ja välitön, mutta samalla siinä on aavistus amerikkalaisesta roadhouse-kulttuurista, johon burgerit lähtemättömästi kuuluvat. Kun paikka on vielä aivan Vehoniemen automuseon lähettyvillä, en hetkeäkään epäile, etteivätkö amerikanraudat täyttäisi kesäisin ravintolan parkkipaikkaa.
Toinen selkeä etu Keitaalle on vieraslaituri. Längelmävettä pitkin isommatkin veneet pääsevät Heposelälle ja Kaivannon laiturille. Ranta on myös paikoin niin matala ja kirkasvetinen, että uimishommat ovat varmasti kiinnostaneet monia matkaajia.
Venelaituri on kirjaimellisesti kivenheiton päässä Keitaasta.
Nyt elokuussa kesäkausi on päättymässä ja Kaivannon Keidas siirtymässä niin sanottuun talviruokinta-aikaan. Kaivannon keidas on auki viikonloppuisin melkein jouluun asti, ja tammi-helmikuun kokonaan suljettuna. Kuulemma koulujen alkaminen näkyy selvästi kävijämäärissä, vaikkei toimintaa ilmeisestikään hiljaiseksi voikaan kutsua.
– Silloin kun käytiin ennen remonttia paikkoja mittaamassa, meille kerrottiin, että hyvä jos yksi asiakas käy päivässä, Jouni muistelee.
– Nyttemmin ei taida olla tuntiakaan ilman asiakkaita.
Kyselen vielä lopuksi hieman ravintolan ruokapolitiikkaa. Kesäisin tarjolla on viikottain vaihtuva lounas. Ainoastaan torstain menu on aina sama: hernekeittoa ja pannaria. Se on kuulemma taattu hitti, samoin kuin itsetehdyt munkit.
Rannalla mahtuu juoksemaan, leikkimään tai vaikka uimaan.
Tehdessäni lähtöä Hietakankaat myhäilevät, että Keitaalla on nyt selvästi ollut hyvä ja mielenkiintoinen kesä. Jopa elokuvaa on kuvattu paikalla, enkä ihmettele sitä yhtään. Harvassa paikassa yhdistyy näin hyvä ruoka kauniisiin maisemiin ja loistavaan palveluun.
Mainittakoon vielä, että tulevana lauantaina 27.8. kesäkausi Kaivannon keitaalla huipentuu Venetsialaisiin: valon, tulen ja valon juhlaan.
Yhteystiedot
cafento@kaivannonkeidas.fi Nettisivut
Facebook-sivut
Körötellessäni pikkutietä Kangasalta kohti etelää ja Ilolan Wanhaa Asemaa, aurinko puski sateisen aamun jälkeen väkisin esiin kuivaamaan ja lämmittämään ilmaa, jossa oli jo varhaisen syksyn tuoksua. Naakat kaartelivat upeasti vanhan keltaisen asemarakennuksen yläpuolella, ja astuaessani autosta paikallinen kukko tervehti kovalla kiekaisulla.
Vapaana tepasteleva kukko oli selvästi tottunut vieraisiin ja antoi tietää reviiristään vain kiekumalla komeasti.
Ihmettelin ja ihastelin ensin hieman pihapiirin tunnelmaa, mutta nälkä vatsassa kurnien suuntasin lounaalle.
Wanhan aseman kahvilaravintola on valoisa ja lämminhenkinen, ja henkilökunta samaa laatua. Keräsin lautasen täyteen herkkuja – joista friteeratut kesäkurpitsat dippikastikkeella on aivan pakko mainita erikseen – ja siirryin ulos syömään.
Kuten kuvaan kuuluu, valtaosa tarjolla olevasta ruuasta on peräisin joko Ilolan tilalta tai lähiseudun tuottajilta.
Kirsi takasi, että Asemalla kannattaa poiketa syömässä tai ostoksilla. Avoinna ollaan joka päivä.
Tarjolla oli perinteisiä herkkuja ja talon erikoisuuksia.
Aterian lomassa haastelin hieman Asemaa pyörittävän Kirsi Ilolan kanssa paikan historiasta ja toiminnasta. Ilola on aloittanut toimintansa 1983, ja Wanha Asema on todellakin vanha asema – Metsäkansan vanha asemarakennus siirrettiin kokonaisena maatilan yhteyteen yhdeksänkymmentäluvun puolivälissä. Siinä on mahtanut olla urakkaa kerrakseen, vaikka apuna onkin ollut junavaunu.
Ulos mennessäni taisin hieman häiritä tilan jahtimestarin päiväunia.
Vaikka alkuun olinkin kuvitellut tulevani pientilan yhteydessä olevalle kahvilalle, jäivät moiset kuvat mielestä Kirsin luetellessa Ilolan tarjontaa. Kartanolla järjestetään juhlia, majoitustiloja on vaikka kuinka monelle ja ratsastustakin on tarjolla. Savusaunastakin oli puhetta!
Aseman herkkuja oli mukava nauttia kesän viipyilevissä tunnelmissa ulkosalla.
Ilola vaikutti selvästi perhematkailuun suuntautuneelta, sillä aivan Wanhan Aseman lähituntumassa oli paitsi pupuja, lampaita ja viiriäisiä, myös valloittava perunoille perso Rosa-minipossu! Jos tuota kärsäkästä rapsutellessa ei tule hyvä mieli, niin ei sitten millään.
Hurmuripossun herkkua olivat perunat.
Olin jo tekemässä lähtöä, kun huomasin Aseman seinässä postin kyltin. Kiinnostuneena seurasin Kirsiä sisälle, ja sieltä paljastuikin vielä tutkimaton aarreaitta: pieni kyläpuoti, jonka hyllyjä koristivat gluteenittomat jauhot, lähitilojen kananmunat ja hunajapurkit.
Olo oli hyvällä tavalla kuin Koiramäen Killellä, sillä ihmeteltävää oli vaikka millä mitalla. Joskin tikkaritorni sai sokerihampaan kolottamaan melkoisen vaativasti.
Rustiikkinen puoti oli pullollaan aarteita ja paikallisesti tuotettua ruokaa.
Wanha Asema oli koristeltu kiehtovilla vanhoilla kauppatavaroilla…
…ja leluilla, jotka houkuttelevat kurkottelemaan korkealle.
– Tänä perjantaina kylmäkaapista löytyy oman tilan Angus-lihaa, Kirsi lupaili ja muisti vielä mainita, että lauantaina 20.8. vietetään jälleen Lähiruokasafaria.
Hyvästelin Kirsin kylläisenä ja tyytyväisenä. Wanhalla Asemalla oli hyvä ruoka ja vielä parempi palvelu!
Yhteystiedot
ILOLAN MAATILAMATKAILU
Vedentaantie 30 37850 Metsäkansa Valkeakoski +358 3 588 9227 / Wanha Asema
Ilolan kotisivu
Ilolan Facebook-sivut
Mitäpä tulee mieleen sanasta marjatila? Viinimarja- ja karviaispuskia vieri vieressä tylsästi tasavälein tai matala mansikkapelto jossain Suonenjoella? Näitä potenssiin viisi ja kansallismaisemaa löytyy Mahnalasta, Hämeenkyrön sekä Nokian väliltä. Kyseessä on upea tienpätkä, jonka varressa marjatila sijaitsee. Suosittelen Tampereelta Vaasaan tai toisin päin matkaavia poikkeamaan maisemareitillä. Ei välttämättä vie paljon aikaa, mutta virkistää mukavasti pitkää ajomatkaa.
Myymälärakennus tieltä katsottuna
Ensi kerran poikkesin Yrjölän tilalla pari vuotta sitten, kun palasin Pohjanmaalta työreissulta. On mukavampi ajella välillä pikkuteitä pitkin, jos vertaa ”nopeisiin” Eurooppa-teihin, joissa miljöö lähinnä koostuu havumetsistä, riista-aidoista ja rekan perävaunuista.
Pikkutien maisemista tulee mieleen pikemminkin eteläranskalainen viinitila kuin marjatila. Vadelmapensaat nimittäin kasvavat viinimäisesti rivissä, ja maisema on kallellaan järveä kohti.
Myymälän terassia jossa tilan historiaa valokuvin
Parkkipaikka ja myymälärakennus ovat suoraan tien vieressä, joten paikkaa ei voi missata. Oppaaksi saimme tilan leppoisan isännän, Tommi Yrjölän, joka kertoi tilan olleen hänen suvullaan jo vuodesta 1725. Melkein 300 vuotta historiaa takana. Wau!
Vettä satoi kaatamalla, mutta eipä se menoa haitannut. Istahdimme myymälärakennuksen sisälle, joka on oikein maalaistunnelmallinen. Seiniltä löytyy valokuvia tilan historiasta, ja myytävänä on kaikkea mitä tilalla on tarjottavana, plus lähialueen tuotteita, kuten savujuustoa ja lihaa mukaan vietäväksi. Suosituksi hilloksi on jostain syystä noussut mansikka-valkosuklaa. Kumma juttu.
Tarjottavaa on sen verran paljon kahvin kylkiäisiksi, että jos kaikkea maistan, niin saan osallistua seuraavalla viikolla Jutan superdieettiohjelmaan. Kyselen lisää historiasta ja Tommi kertoo vaaristaan, Paavo Yrjölästä, joka voitti Amsterdamin kymmenottelusta kultaa vuonna 1928. Marjatilan pyörittäminen pitää siis tavoitteet ja kunnon korkealla.
Oman tilan marjoja myynnissä
– Meiltä löytyy jokaiselle jotakin, kuten esimerkiksi marjat, porkkanat, perunat, pavut, herneet ja sokerimaissit sekä syysmansikat, kertoo Tommi.
Tila on mukana Reko-lähiruokarenkaassa. Kysyn erikoisimmista tuotteista, ja hän mainitsee makkaran, joka on valmistettu Kanadan intiaanien suosimasta terveyspommista Saskatoon (suom. Marjatuomipihlaja) marjasta ja lähitilan lihasta. Marjapensas kasvaa Suomen maaperässä ja säässä, mutta ei ole jostain syystä noussut täällä suosioon. Koostumus on kuulemma täydellinen lihan kanssa.
Tilan marjoista tehtyä pehmistä
Saamme maistaaksemme Suomen kansan suosikkia, eli jäätelöä. Tämä ei olekaan mikään peruspehmis, vaan omista marjoista tehty ja lisäksi maidoton. Pakko tietenkin kysyä marjapitoisuus, joka on kunnioitettava 70%. Kerrankin pehmis maistuu oikeasti marjalta, eikä väriksikään ole lisätty punajuurta.
Maistan myös sokerimaissia, joka sopii keitettäväksi sellaisenaan tai vaikkapa grillattavaksi lehtineen päivineen. Maissi meni lähes yhtä vikkelästi alas voinapin kera kuin pehmikset.
Suomessa kasvava sokerimaissi
Kysellessäni tilan pyörittämisestä Tommi kertoo työntekijöitä olevan kesällä noin 70.
– Talvella ei ole montaa tekijää töissä, ja tammikuusta maaliskuulle on ”lomaa”. Sitten alkavat seuraavan kauden valmistelut.
Pukki odottaa ruokaa
Lapsille riittää ihmeteltävää ja kummasteltavaa. Viereisen pöydän penskat pääsivät syöttämään pukkeja ja toiset ihailivat kanoja ja lampaita. Lisäksi marjabuffetti näytti maistuvan kaiken ikäisille, taaperosta vaariin.
Yllättäen sade väistyi, ja aurinko nostatti kosteuden sumuna ilmaan. Kahvit juotuamme tutustumme tarkemmin tilaan. Tommi esittelee vanhan navettarakennuksen, joka on vuokrattavana eri tilaisuuksiin.
Navetan oviaukko ja traktorin peräkärry kiertoajelua varten
Keväästä syksyyn järjestetään kiertoajeluita kävijöille.
– Sunnuntaisin traktorin perävaunussa on hyvä katsella maisemia ja tutustua tilaan, Tommi kertoo.
Navettarakennus vuokrattavana
Poistuimme vaihtelevassa säässä Siuron kautta kohti Tamperetta ja suussa maistui edelleen mansikkapehmis sekä kahvi. Olisko sittenkin pitänyt maistaa vielä suklaakakkua?
Laihduttajan suklaakakku: 1kg suklaata, 1kg munia, 1kg rasvaa, 100g vehnäjauhoja ja pilkettä silmäkulmassa.
Yhteystiedot
Maisematie 642/1
HÄMEENKYRÖ | GoogleMaps: Yrjölän marjatila
03-3711163, 0400-625636
Tilan Facebook-sivut.
Tilan Twitter-tili
Tilan kotisivut.
Poikkesin muutaman kaverin kanssa elokuisena päivänä tutustumassa B&B ”Bed and Breakfast” Nostalgiaan Tampereen Teiskossa. Paikka sijaitsee muutaman kilometrin päässä päätieltä metsään, hyvin HYVIN rauhallisessa miljöössä.
Suomalaisille tuntemattomampi B&B tarkoittaa sänkyä ja aamupalaa ilman sen kummempia ylellisyyksiä. Nostalgia tarjoaa oivan vaihtoehdon perinteiselle hotellille, varsinkin jos haluat nauttia kiireettömistä päivistä, kesästä sekä suomalaisesta pelto- ja metsämaisemasta.
”Hotelli”
Huoneet ja kahvila
Paikka on sen verran korvessa, että suosittelen saapumista autolla. Päätien varrella en itse ainakaan huomannut suurempia kylttejä, mutta kohteeseen käännyttäessä tien varressa on pieni kyltti.
B&B Nostalgia kattaa nukkumapaikat 10 hengelle kolmessa huoneessa: 2 kahden hengen huonetta sekä yksi 6 hengen huone yläkerrassa. Lisäksi pihapiirissä on sauna ja puucee. Muutaman kilometrin päässä on mökki, jossa voi yöpyä 12 henkeä.
Aamupalaksi on tarjolla perinteinen suomalainen kattaus: puuroa, kananmunia, leipää ja leikkelettä kahvin ja mehun kera. Munat ovat tietenkin oman pihan kanoilta!
Oman pihan kanat
– Vaihtoehtona on käyttää talon suihkua, tai sitten voi käydä puulämmitteisessä saunassa, kertoo yrittäjä Laura Mannonen peseytymisestä. Palvelut löytyvät Mannosen omalta pihalta, jossa on kesällä auki kesäkahvila Nostalgia. Varsinainen kahvila Nostalgia löytyy Tampereen ytimestä, liikekeskus Siperiasta.
Yläkerran 6 hengen huone
– Toiminta on kotipihassa harrastuspohjalla, jatkaa Mannonen. Kahvin ja jäätelön lomassa rupatellessa selviää, että Mannosella on myös muuta yritystoimintaa kahviloiden ja B&B-konseptin lisäksi.
– Aloitin juuri toukokuussa Luonto- ja elämyspalvelut Nostalgian, jossa tarjotaan yrityksille ja porukoille jousiammuntaa, frisbeegolfia, värikuulasotaa, saunapalveluita, melontaa sekä sokerina pohjalla vaijeriliukua.
Että mitä? Vaijeriliukua? Tuo paikkahan on pakko päästä katsomaan.
Frisbee golffille riittää tilaa
Syömme jäätelöt ja katsomme huoneet. Näyttävät oikein kodikkailta. Toki jos taulu-tv:tä ja sähkösaunaa kaipaa, niitä ei täältä löydy.
– Kesällä majoituskapasiteetti on aika hyvin täynnä. Ihan sydäntalvella huoneet ovat liian kylmät, mutta muuten mahtuu ja tarkenee, kertoo Mannonen.
Saunasta tulee mieleen lapsuuden mökkisauna, jossa kannoimme joka päivä puut ja uudet vedet saunaan. Täällä pääsee irti arjen kiireestä. Vesiä ei tarvitse kantaa eikä kiuasta sytyttää itse, ellei tietenkin halua.
Pihan puusauna
– Meillä käy vieraita Italiasta asti. Kauempana olevassa mökissä vierailee tällä hetkellä täyshoidolla honkongilainen suunnistajaryhmä, joille tehdään itse ruoat, jatkaa Mannonen.
Teiskossa ramppaa siis kohtuullisen kansainvälistä porukkaa.
– Järjestämme alueen yrittäjien kanssa yhteistyössä erilaista ohjelmaa. Löytyy ratsastusta tai jopa perheen kauniimmille hemmottelupalveluita, kun pojat ovat kalassa, Mannonen kertoo.
Elämyspalvelut
Elämyspalveluiden mökki 12 hengelle
Seuraavaksi suuntasimme katsomaan vaijeriliukua ja muita elämyspalveluita. Selvisi, että paikasta löytyy edellä mainittujen ohella viikinkityyppinen laavukylä, jossa voidaan tarvittaessa grillata vaikka kokonaista sikaa.
Viikinkikylä
– Täällä järjestyy palvelut tilauksesta, ja sitten kaikille avoimia tapahtumia, kuten syyskuun alussa Sikajuhlat. Silloin pääsee kokeilemaan vaijeriliukuakin, kertoi Mannonen.
Kysyin mahdollisuutta liukua nyt, mutta turvamääräykset estävät: täytyy olla kummassakin päässä koulutettu henkilö sekä laskijalla valjaat. Aikaisemmin tämä liuku oli Suomen pisin, mutta tiettävästi Kalajoella liu’ussa on nykyään pituutta enemmän. Tämä ilmeisesti toiseksi pisin 300 metrin matkallaan. Huhhuh. Vähän jäi harmittamaan kun ei päässyt testaamaan, mutta ehkä ensi kerralla!?
Vaijeriliu’ussa saa jopa 35 kilometrin tuntinopeuden.
Läheltä löytyy rannasta puusauna ja mökki 12 hengelle. Puitteet ovat kunnossa. Eikä siinä vielä kaikki. Haaveissa olisi tehdä talvella iglusauna. Tämäkin on pakko testata!
Elämyspalveluiden rantasauna
Lopuksi täytyy todeta, että kokonaisuutena palveluita riittää hyvän ruoan lisäksi. Itse innostuin eniten vaijeriliu’usta, mutta ehdottomasti haluaisin kokeilla kaikkea. Kesäkahvila on auki vain heinäkuussa, mutta yrittäjän ruokia pääsee maistelemaan myös Tampereen keskustassa Kahvila Nostalgiassa.
Elämys- ja hemmottelupalveluita voi kysyä pienemmälle tai isommalle porukalle ja ne ovat räätälöitävissä. Cateringpalveluita tarjotaan Tampereen alueelle.
Yhteystiedot
Yrittäjä Laura Mannonen
044 0565961
laura.mannonen@kahvila-nostalgia.fi
B&B ja kesäkahvila Nostalgia Tähdentie 40, Tampere | GoogleMaps: B&B Nostalgia
Luonto- ja elämyspalvelut Nostalgia Teiskonkirkkotie 244, Tampere
Teiskon viini sijaitsee nimensä mukaisesti Tampereen Teiskossa, muutaman kilometrin päässä Kämmenniemestä ja historiallisesta Aunessillasta, joka on helppo maamerkki. Tampereen keskustaan on reilut 20 kilometriä, joten paikka sopii kiireettömille vaikkapa pyöräilykohteeksi. Autolla tilalle pääsee helposti, mutta myös bussilla voi matkustaa perille. Ainakin keskustorilta näyttäisi bussi numero 90 kulkevan päätien varteen noin tunnissa.
Opasteet ovat kunnossa, joten ohi ei ainakaan pääse ajamaan. Paikka on auki ympäri vuoden.
Maalaismaisemaa
Saavuin paikalle parin kaverin kanssa täysin ummikkona. Päätieltä muutaman satametriä ja parkkipaikka näkyikin jo. Tervetuloa-kyltit olivat sen verran selkeät, että tiesin olevani perillä.
Ulkoa päin paikka näyttää ihan normaalilta talolta, mutta käveltyäni käytävää pitkin takapihalle, aukeni edessä upea maalaismaisema. Pian kuului sama reipas ääni kuin soiteltuani puhelimella kohteeseen aikaisemmin.
Kioski
– Tervetuloa Teiskon viinitilalle, toivotti Titta, paikan reipas yrittäjä. Oppaaksemme saimme nuorempaa sukupolvea edustavan Kaisan, joka on mukana perheyrityksessä.
Tilan historia
– Viinitilan pitäminen on elämäntapa ja harrastus, kertoo Kaisa, joka on jo taaperosta asti repinyt viinimarjoja pensaista. Viime vuosina viiniä on myyty noin 10 000 litraa vuodessa, ja tarkoitus olisi kasvattaa tuotantoa isommaksi. Menekkiä selkeästi on, koska asiakkaita tuli kioskiin muutaman minuutin välein.
Lasihuoneessa voidaan järjestää esimerkiksi aamupalaveri.
– Tuotanto vie aikansa ja tilat ovat toistaiseksi pienet, jatkaa Kaisa.
Koko homma alkoi vuonna 1997, kun perhe muutti taloon ja aloitti viinitilan pyörittämisen. Ensimmäinen vuosi meni harjoitellessa. Myyntiin saatiin kaksi viiniä nimillä Teiskon päivänsäde ja Teiskon menninkäinen. Edelleen nämä legendat löytyvät valikoimista.
Perheen isä on käynyt aikoinaan viininvalmistuskoulun ja nykyään tila toimii yhteistyössä Hämeen ammattikorkeakoulun (HAMK) viinilinjan kanssa. Suurin yllätys oli Zilga-rypäle, joka siis kasvaa Suomessa ilman kasvihuonetta! Jos itse tästä ryhtyisin viinitarhaajaksi, tulisi mömmöistä sellaista tärpättiä ettei naapurin Perakaan sitä joisi.
Terassille mahtuu isompikin seurue
Palvelut
Kyseltyäni suuremmista ryhmistä, kuten hää- tai yritysporukoista, lupasi Kaisa räätälöidä paketit asiakkaiden tarpeiden mukaan. Piha on avara, eikä terassikaan ahdas ole. Löytyypä kotakin makkaranpaistoa varten, jos on omat eväät mukana. Kohde sopii varmasti lapsiperheille, koska penskoilla riittää pihassa ihmeteltävää. Lisäksi sisätiloissa on pienimuotoinen taidenäyttely.
Taidenäyttelyssä tauluja myynnissä
Maistelen kahvin kylkiäisinä itse tehtyjä tuulihattuja ja keksejä. Kyseltyäni ruuasta tarkemmin selviää, että varsinaista ravintolaa paikassa ei ole, mutta tilauksesta voidaan tehdä niin suurille kuin pienille ryhmille annoksia. Onnistuu esimerkiksi perheelle, jos vain soittavat etukäteen.
Ideana on, että kaikki tehdään itse, raaka-aineet läheltä tai vähintään Suomesta. Tarjolla on itse tehtyä saaristolaisleipää, pikkusuolaista ja lähitilalta tulevia juustoja. Jos kahvihammasta kolottaa, lupasivat keitellä kahvia vieraille odotellessa.
Terassilla mahtuu maistelemaan ja nautiskelemaan.
Kioskissa myydään omien viinien lisäksi lähialueen käsintehtyjä tuotteita, suomalaista designiä, kuten tilan pojan, Henrin, suunnitelemaa AIKAdesing takka-settiä.
Löytyy hyllyltä makeisiakin, jolla viimeistään saa penskat hiljaisiksi. Viinejä tai likööreitä ei Suomen alkoholilainsäädännön mukaisesti voi maistattaa ilmaiseksi, mutta ovat ostettavissa laseittain kioskista.
Makeisia ja muuta kivaa.
Tilalta löytyy useampaa erilaista valko- ja punaviiniä. Lista on nähtävissä Teiskon viinin nettisivuilta. Mielenkiintoisin oli Zaida-viini, joka on tehty Suomessa ilman kikkailua kasvavasta Zilga-rypäleestä. Ei kuulemma tarvitse kasvihuonetta, eikä talvellakaan pakko suojata mitenkään. Antaa siis puskan rehottaa rauhassa.
Luonnonoikku Zilga-rypäle joka kasvaa Suomessa
– Innokkaimmat kasvattavat kerrostalon parvekkeella muutamaa versoa, kertoo Kaisa.
Hintaluokkakaan ei päätä huimaa. Olin varautunut 30–50 euron pullohintaan, mutta ovat 10–20 euron välissä. Tarttuipa matkaan muutama tuliaispullo sekä karkkipussi. Näitä viinejä kun ei saa kotiin vietäväksi mistään muualta kuin paikan päältä!
Kaisa esittelee tilan viinivalikoimaa
Yhteystiedot:
050 5827179
teiskonviini@elisanet.fi Sääksniementie 76, 34240 Kämmenniemi | GoogleMaps: Teiskon viini
Teiskon viinin kotisivut ja Facebook-sivut