Tällä kertaa olen menossa vielä tavallistakin makoisammalle ruokaretkelle. Kohteenani on nimittäin Suojärven Suklaatila Ylöjärvellä. Kysymyksiä ainakin on paljon, sillä miten se voi olla suklaatila? Voiko suklaata viljellä Suomessa? Vaikka kasvituntemukseni ei olekaan aivan huipputasoa, en silti usko Pirkanmaalla kasvavan kaakaopuita. No, kohtapa se nähdään.
Suklaatilalle kyltit tuntuvat vievän, ja niin lukee myös entisen navettarakennuksen ovessa. Rakennus toimii tehtaanmyymälänä. Pienessä viihtyisässä myymälässä on ikkuna suklaaleipomoon, jonne ei arkivaatteissa ole asiaa. Suklaa virtaa erilaisissa laitteissa ja sitä on pöydillä eri muodoissa.
Suklaata valmistetaan Suojärven suklaaleipomossa.
Yrittäjäpariskunta Katja ja Tomi Järvenpää tulevat tervehtimään myymälään. Katja palaa kohta takaisin tuotannon puolelle huolehtimaan suklaatuotteiden valmistuksesta. Nyt eletään kiireistä aikaa, sillä joulu on suklaamarkkinoiden ehdoton sesonki.
Suojärven Suklaatila on Tomi Järvenpään kotitila. Taustalla Katja Järvenpää valmistaa konvehteja.
Tomi ehtii kuitenkin istahtamaan kanssani kahville ja vastaamaan kysymyksiini. Hän kertoo, että kaakaopapu on peräisin päiväntasaajalta, eikä Suojärven tilalla kasva kaakaopuita. Suojärven Suklaatilan kaakaomassa tuodaan Keski-Euroopasta, mutta loppu syntyy Järvenpään mukaan Suomessa.
– Me olemme halunneet yhdistää kaikkien tuntemaan herkkuun suomalaisia juttuja, hän sanoo.
Suklaatilan suklaissa on laaja skaala suomalaista makua. Alussa tuotteisiin päätyivät suomalaiset marjat, kuten mustikka, puolukka ja mustaherukka, mutta myöhemmin mukaan löytyi erikoisempiakin makuja, kuten talkkuna, hamppu ja porkkana.
Sarkapaloista löytyy suklaata joka makuun.
Maistan hampunsiemenillä maustettua Sarkapalaa, joka kieltämättä maistuu jollain tavalla suomalaiselle. Suklaa rouskuu mukavavasti suussa. Hampunsiemenet ovat peräisin Impolan kasvitilalta Sastamalasta, joka on yksi monista yhteistyöyrityksistä.
– Alusta asti lähdettiin etsimään toisia tiloja ja miettimään millaisia raaka-aineita voitaisiin hyödyntää. Sieltä ovatkin tulleet kiinnostavimmat tuotteet, joita teemme.
Kaikki maut eivät toki ole peräisin maatalouden tuotteista, vaan esimerkiksi savu ja terva ovat myös päätyneet tuotteisiin. Yksi tällaisista on savusuolasuklaa, jota pääsen maistamaan. Makeahkon maitosuklaan kääntöpuolella on savusuolakiteitä, jotka antavat suklaalle särmää. Parhaimman makukokemuksen saa, kun kääntää suolaisen puolen kieltä vasten.
Savusuolasuklaassa on jotain suomalaista.
Tomi Järvenpää kertoo Suklaatilan toiminnan pohjaavan maaseudun vahvuuksille ja ajatukselle, että maaseutu voi olla muutakin kuin perinteistä maataloutta. Suklaa oli luonteva valinta Järvenpäille.
– Ajateltiin, että yhdistetään meidän harrastus ja maaseutu mahdollisuuksien paikkana.
Tässä tapauksessa mahdollisuuden tarjosivat Tomin sukutilan tyhjät rakennukset. Järvenpäät kunnostivat vanhasta navetasta suklaaleipomon ja myöhemmin kahvilan, joissa järjestetään suklaanmaistajaisia.
Suklaanmaistajaiset ovat makumatka herkuttelun historiaan.
– Kylän naisväki alkoi kyselemään, että voisimmeko järjestää suklaanmaisteluiltoja. Meillä ei ollut mitään valmista tuotetta tällaista varten, mutta otimme haasteen vastaan, Järvenpää kertoo.
Suklaanmaistajaiset osoittautuivat hyvin suosituksi ohjelmanumeroksi, ja kahvilaakin jouduttiin laajentamaan. Vuosittain yli sata ryhmää käy puolentoista tunnin mittaisella suklaanmaistelukurssilla, jossa käydään läpi paitsi herkun historiaa, myös oikeita tapoja syödä suklaata.
– Maistajaiset on makumatka suklaan maailmaan. Lähdetään vaaleammista liikkeelle ja edetään tummempiin.
Suklaan kanssa maistuu kupillinen tiramisukahvia.
Suklaan kannattaa antaa sulaa suussa ja välillä on hyvä juoda hieman vettä, jotta suu maistaisi uuden maun. Tällä kertaa aika ei anna myöten kokonaiselle luennolle, mutta Suojärven suklaista löytää kyllä erilaisia makuja lyhyemmälläkin oppimäärällä. Esimerkiksi Sarkapalojen appelsiinisuklaa maistuu vaaleudestaan huolimatta raikkaalle. Chilisuklaa sen sijaan maistuu terävältä. Suklaa harvoin on näin tulista, mutta chili korostaa miellyttävästi tumman suklaan makua.
Suklaapakkaukset ovat viimeisteltyjä. Ne kertovat tilan tarinaa tavalla tai toisella. Erään kyljessä on esimerkiksi pieni poika käsissään heinäpellolla.
– Siinä on kuva siitä, kun meikäläinen on heinäpellolla 70-luvulla isoisäni kanssa, Järvenpää sanoo.
Suklaarasian kyljessä on kuva Tomi Järvenpäästä ja hänen isoisästään peltotöissä 70-luvulla.
Viimeisimpänä Suklaatilan tarinaan ovat tulleet mukaan navettatontut, jotka ovat kuulemma monen tilalla tapahtuvan asian takana. Tontut myös myyvät erikoissuklaita, jotka muun muassa antavat lisäenergiaa väsyneille lapsille.
Äkkipiristys antaa voimia, kun energiat loppuvat.
Yhteystiedot:
Liivalammintie 75
34140 Mutala (Ylöjärvi)
Yksi Kajaanin ylpeyksistä on itsenäistä Suomea vanhempi, jo vuonna 1913 perustettu Leipomo- ja kondiittoriliike Pekka Heikkinen & kumpp., jonka ruisleipää moni kehuu parhaaksi lajissaan. Kun kerroin ystävälleni pysähtyväni Kajaanissa eväsostoksille talvilomareissulla, hän huomautti heti, että Heikkiseltä on haettava maan parasta ruisleipää! ”Soitanko äidille, että saatte varmasti tuoreen ruisleivän sieltä matkaan?”
Pekka Heikkinen (1883-1951) perusti leipomon vaimonsa Anna Loviisan kanssa ja johti yritystä aina kuolemaansa saakka. Anna Loviisan taival maan päällä päättyi jo vuonna 1929, mutta muutaman vuoden kuluttua Pekka löysi uuden puolison Anna Maria Regina Kemppaisen, joka otti huolehtiakseen muun muassa leipomomyymälän. Leipomo on sittemmin siirtynyt aina nuoremmalle polvelle ja nyt ohjaksissa on neljättä polvea edustava Kaija Marin (o.s. Heikkinen), jonka lapset Juuso ja Kaisa Marin ovat niin ikään leipomolla vastuullisissa tehtävissä.
Ehdimme onneksi Kajaaniin ennen leipomon sulkemisaikaa ja huokasin helpotuksesta nähdessäni, että myös muutama riisipiirakka oli vielä myyntitiskissä jäljellä. Olin parilla retkireissulla havainnut juuri tämän leipomon piirakat aivan loistaviksi retkieväspiirakoiksi – niissä on riittävästi ruista, koko on passeli (ei mikään cocktail-versio) ja piirakat säilyvät rinkassa hyvinä useammankin päivän. Siis jos niitä malttaa niitä sopivasti säännöstellä, eikä hotki eväitä heti.
Leipomossa oli heti ovensuussa maistelupöytä, jonka korista löytyi maistiaispalasina mm. puolukkaa sisältävää ärjänleipää sekä suloiselta tuoksuvaa tervaleipää. Tätä herkkua olin tullut maistaneeksi jo aiemmin, mutta en voinut vastustaa sitä nytkään. Ja niinhän siinä kävi, että myös tervaleipää oli ostettava matkaan.
Pekka Heikkisen leipomon valikoimista löytyy niin suolaista kuin makeaa tuotetta. Se kuuluisa Pekka Heikkisen ruisleipä – ”Super puu-uunileipä” paistetaan nimensä mukaisesti todellakin puu-uunissa, lähes 100 vuotta vanhaan juureen tehtynä. Oijoi, niitäpä ei ollutkaan enää montaa jäljellä!
Ruokaleipien valikoimassa on paitsi perinteisiä leipomuksia, kuten nyrkkirieskaa ja ohra-perunarieskaa, myös esimerkiksi erilaisia patonkeja ja ranskalaista vehnäleipää. Uusien tuotteiden kehittelyn lisäksi leipomolla kehitetään myös uusien alalle tulijoiden ammattitaitoa. Tänä keväänä Heikkisellä työharjoittelussa oleva Annika Kuvaja valittiin edustamaan Suomea nuorten ammattitaidon MM-kisoissa 2017.
Olimme liikkeellä laskiaispullien aikaan, mutta vastustimme urhoollisesti niiden viehkeitä kutsuja vitriinilasin takaa. Mutta mitäs nuo ovat? Kermasarvet ovat olleet alusta asti Pekka Heikkisen leipomon valikoimassa ja arvatenkin ne ovat erinomaisia makean nälkään! Näiden kermasarvien makuna on vadelma, jota on mukana kermavaahtotäytteessä. Kahvilan puolella istuskeli vielä muutama asiakas, mutta koska kello läheni sulkemisaikaa, oli kermasarvemme pakattava mukaan, vähitellen kasvaneeseen ostospinoon. No, pärjäisimmepä sitten mukavasti herkkujemme kera seuraavat päivät.
Välikadulle vuonna 1947 rakennetun leipomon löytää Kajaanin keskustasta Välikadulta helposti. Jos ei huomaa leipomon vanhan rouvan Saima Heikkisen motolla ”Hyvvee sen olla pittää” varustettua kylttiä, voi kadunkulmassa sijaitsevan rakennuksen bongata myös esimerkiksi iloisesti maalattujen sähkönjakokaappien avulla, ja kesällä katuasvalttiin maalatusta räsymattoraidoituksesta.
Leipomo ja kondiittoriliike Pekka Heikkinen & kumpp.
Välikatu 7, 87100 Kajaani
Avoinna: katso verkkosivut pekkaheikkinen.fi
Nelostiellä Leivonmäen kohdalla kannattaa keventää kaasujalkaa ja pitää tauko. Paikkakunta lienee saanut nimensä leivosen (kiurun) mukaan, mutta Karoliinan Kestikievaria ajatellessa Leivonmäki tuo heti mieleen ihanat leivonnaiset!
Pirjo Soilu perusti Karoliinan Kahvimylly -kahvilan vuonna 1998 Joutsaan. Kahvila sai nimensä Soilun mummon, Elin Karoliinan mukaan – tämä kun antoi Pirjon lapsena jauhaa kahvia kahvimyllyllään. Aivan nelostien varressa sijainneen viehättävän kahvilan piha alkoi vähitellen täyttyä herkuttelevien matkalaisten autoista. Saksassa kondiittorin taitonsa hankkinut Soilu toi tarjolle muun muassa valikoiman komeita kakkuja, pullia, sämpylöitä ja suolaisia piiraita. Täytyy myöntää, että paikka herkkuineen ehti tulla hyvin tutuksi niinä vuosina, kun oli suorastaan pakko testata eri kakkumakuja.
Nelostien jättiremppa jätti alkuperäisen kahvilan hankalamman kiertotiereitin taakse, mutta asiakkaiden onneksi yrittäjä löysi helppokulkuisemman liiketilan Leivonmäeltä, edelleen ihan nelostien kupeesta. Samalla tuli myös reilusti lisää parkkitilaa ja paikka tunnetaan nykyään Karoliinan Kestikievarina. Karoliinan naapurina samassa kiinteistössä on Jukolan juusto, jonka tuotteisiin kuuluu juustojen lisäksi muun muassa sahtivierre.
Ulkoapäin Kestikievari ei ehkä silmiä hivele, mutta sisäpuolella odottaa iloinen yllätys lukuisine yksityiskohtineen, joita riittää ympäri kahvilaa. Iloiset räsymatot koristavat lattioita, mutta toimivat lisäksi niin pöytäliinoina kuin penkkien peittoina. Pöydiltä löytyy luonnollisesti vanhoja kahvimyllyjä ja kahvipurkkeja, jotka nyt palvelevat servettitelineinä. Entisaikojen tunnelmiin virittävät myös vanhat huonekalut, puusukset ja muu aito, rustiikki rekvisiitta. Wc-tiloista löytyy myös hauskaa tutkittavaa.
Kahvilassa voi paitsi pitää tauon tuoreiden herkkujen äärellä, myös ostaa sieltä tuotteita mukaan. Koeteltu vinkkini esimerkiksi läheiseen Leivonmäen kansallispuistoon menijöille: täältä saa päivittäin mukaan tuoreet sämpylät täytteillä. Ja jos herkulliset pullat näyttävät liian isoilta eväiksi, yhden pullan voi aina jakaa toisen retkeläisen kanssa. Kuten myös muhkean suklaamuffinsin.
Yksi suosituista suolaisista tuotteista on perinteinen levylihapiirakka, jota myydään paloittain. Yhdellä palalla lähtee ainakin meikäläiseltä nälkä.
Kestikievari on avoinnan JOKA päivä kello 9.00 – 18.00, lounasta on tarjolla kello 10.30-14.30, mutta pizzoja saa uunista pidempäänkin. Keittolounaan vaihtoehtona lounaaksi voi nauttia ruokaisan salaatin. Maalaispizzojen täytteisiin kuuluu kasvisvaihtoehdon ohella esimerkiksi kotimaista hirveä ja karitsaa, Kaartilan maalaispossua ja savumuikkua.
Marjaisat kakut sekä suklaakakku ovat kakkuherkuttelijoiden suosikkeja, eikä voi unohtaa ihania pullia – reilun kokoinen korvapuusti tai rahkapulla vie kyllä kielen mennessään. Kakkuvalikoimasta osa on gluteenittomia ja laktoosittomia, esimerkiksi vadelmahyytelö- ja jogurtti-marjakakku. Jos ei satu olemaan makeannälkä, vitriinistä löytyy kivasti erilaisia suolaisia piiraita.
Karoliinasta voi ostaa matkaan myös viereisen juustolan tuotteita, joiden valmistusta voi seurata kahvilankin puolelta lasin lävitse. Naapurin tuotteita hyödynnetään luonnollisesti Karoliinan keittiössä, missä pyritään muutenkin käyttämään lähituottajien antimia mahdollisuuksien mukaan.
Tiedän kyllä, mistä ostan eväät Leivonmäen kansallispuistoretkelle myös ensi kerralla…
P.S. Karoliinan Kestikievari palkittiin 8.9. 2017 yhtenä Keski-Suomen maistuvimmista maaseutuyrityksistä.
Yhteystiedot
Karoliinan Kestikievari
Kuusirinne 11, 41770 Leivonmäki
Karoliinan Kahvimylly & Kestikievarin www-sivut
Karoliinan Facebook ja Karoliinan Kahvimylly Instagramissa
Tallenna
Kaakkois-Suomessa matkaaja kohtaa maamme jylhän ja erämaisen luonnon, nauttien samalla mitä mainioimmista palveluista. Vain lyhyen matkan päässä Helsingistä voit kokea koskien kuohunnan ja metsien huminan, nauttien samalla herkullisista paikallisista ruuista ja juomista, suloisien kahviloiden tunnelmasta ja erinomaisien ravintoloiden tarjonnasta. Kokosimme vinkkilistan 15 kohteesta tai paikallisherkusta, jotka jokaisen Kaakkois-Suomeen matkaavan kannattaa ehdottomasti kokea!
1. Keisarinmajan Kahvilan pannukakku on maailman parasta
📌 Osoite: Keisarinmajantie, Kotka
ℹ Kotisivut (Facebook)
Vuonna 1889 Venäjän keisari Aleksanteri III rakennutti Langinkosken kauniisiin maisemiin kalastusmajan, tai pikemminkin tyylikkään huvilan, jossa keisarillinen perhe seurueineen vietti huolettomia kesäpäiviä. Nykyään löydät täältä ihanan Keisarinmajan Kahvilan, jonka pannukakun kerrotaan olevan maailman parasta.
Kuva: Sari Selkälä
2. Suloinen kahvila keltaisessa talossa – upea maisema Langinkoskelle
📌 Osoite: Keisarinmajantie, Kotka
ℹ Kotisivut (Facebook)
Keltainen kahvila Langinkosken rannalla toimi aikoinaan keisarillisen kalastusmajan vahtimestarin ja hänen perheensä asuntona. Kahvilan terassilta on kauniit näkymät alas Langinkoskelle. Kahvilassa on monta viihtyisää soppea, jonne voi istahtaa nauttimaan maisemista ja kahvilan antimista. Tarjolla on päivittäin myös lounasta!
Kuva: Sari Selkälä
3. Kymen Paviljonki: ruokaa, yrttejä, kotieläimiä ja koskimaisemia
📌 Helsingintie 408, Kuusankoski
ℹ Kotisivut
Keskeistä kuutostietä matkatessa on monta hyvää syytä pysähtyä Kymen Paviljonkiin. Täältä saat hyvän lounaan, ja paikka on viihtyisä pienen virkistystauon viettämiseen. Kävele alas Kymijoen rantaan, nauti kotieläimien seurasta ja tutustu ihanaan yrttipuutarhaan, josta saat poimia yrttejä myös ruoka-annokseesi.
Kuva: Sari Selkälä
4. Nauti retkinuotion tunnelmasta: tulistele Repoveden kansallispuistossa
📌 Riippusillantie 55, Kouvola
ℹ Kotisivut
Repoveden jylhästä kansallispuistosta löytyy monenmonta komeaa taukopaikkaa, joissa voi nauttia eväistä ja luonnon kauneudesta. Taukopaikkojen nuotiokehillä saa tulistella, kunhan metsäpalovaroitus ei ole voimassa. Luonnon helmassa valmistuu helposti vaikka mehevä hodari omaan makuun sopivilla täytteillä.
Kuva: Tomi Pohja
5. RepoTassun kautta Repoveden kansallispuistoon
📌 Riippusillantie 55, Kouvola
ℹ Kotisivut (Facebook)
RepoTassu on mainio kioski Repoveden kansallispuiston portilla, Lapinsalmen sisääntulossa. Näppärä sijainti tekee RepoTassusta helpon kohteen poiketa vaikka mennen tullen, ja hintataso on kohtuullinen. Lounaan ja kahvin lisäksi RepoTassusta löytyy myös muita virvokkeita. Lisäksi jopa kanoottien varaaminen onnistuu kioskin kautta.
Kuva: Tomi Pohja
6. Orilammen Maja tarjoaa majoitusta ja mainiota ruokaa
📌 Voikoskentie 138, Hillosensalmi
ℹ Kotisivut
Orilammen Maja on Repoveden alueen legenda. Orilammen Maja on perheyritys, joka vuosien saatossa on kasvanut kokonaiseksi lomakyläksi mitä kauneimmassa maisemassa järven rannalla. Täällä herkuttelet itsesi todella kylläiseksi ja nautit samalla luonnon rauhasta. Tämä paikka kannattaa ehdottomasti ottaa ohjelmaan esimerkiksi, kun vierailet Repoveden kansallispuistossa!
Kuva: Tomi Pohja
7. Historiallinen linnoitussaari: Fort Elisabeth ja Ravintola Vaakku
📌 Varissaari, Kotka
ℹ Kotisivut
Vanha merilinnoitus Fort Elisabeth tunnetaan myös Varissaarena, ja se on suosittu retki- ja ulkoilukohde Kotkassa. Yhteysalus Klippan liikennöi kesä-elokuussa saareen Sapokasta, Kotkan kantasatamasta. Varissaaren linnoitus valmistui 1796 ja se nimettiin Venäjän keisarinna Elisabeth Petrovnan mukaan. Linnoitus tuhoutui Krimin sodassa, mutta muistoja ja maamerkkejä historiasta saarella on paljon. Ravintola Vaakun mottona on fun dining.
Kuva: Sari Selkälä
8. Linnoitusravintola Kamussa koet Haminan huikean historian
📌 Raatihuoneenkatu 12, Hamina
ℹ Kotisivut
Haminan linnoitus on yksi harvoista niin sanotuista ympyrälinnoituksista Suomessa. Sen esikuvana on toiminut Palmovan kaupunki Pohjois-Italiassa, ja se on lajityyppinsä harvinaisuus. Muhkeita linnoituksia Haminaan ovat rakentaneet niin ruotsalaiset kuin venäläiset. Haminan Bastionissa, linnoituksen uumenissa, palvelee Ravintola Kamu, jonka herkkuja kannattaa ehdottomasti käydä Haminan-reissulla nautiskelemassa.
Kuva: Julius Koskela
9. Anjalan Kartano lumoaa Ankkapurhan jylhissä koskimaisemissa
📌 Ankkapurhantie 15, Anjala
ℹ Kotisivut
Ankkapurha on muinaissuomalainen nimi Kymijoen suurimmalle koskelle. Koski on sittemmin valjastettu tuottamaan vesivoimaa, mutta Anjalan Kartanon miljöö kosken kupeessa on ehdottomasti yhä kokemisen arvoinen. Alueella on luontopolkuja, ja kaikkia kävijöitä halutaan kannustaa luonnosta nauttimiseen. Anjalassa kannattaa herkkusuiden suunnata Makasiinikahvilan huomaan nautiskelemaan vaikkapa kakkukahvit.
Kuva: Julius Koskela
10. Salmiakkicheddaria ja vetyautoja Kirjokiven kartanolla
📌 Rudolf Elvingintie 109, Vuohijärvi
ℹ Kotisivut
Idyllinen Kirjokiven kartano miljöineen on nähtävyys jo itsessään, ja paikalla saa myös vatsansa täyteen mitä mainioimpia makuja. Miltä kuulostaisi vaikkapa salmiakkicheddar? Kirjokiven kartano on osa Woikoski Feeling -elämyskeidasta. Paikan erikoisuus on automuseo, jonka ajoneuvot kertovat jotain Woikosken ja koko Suomen historiasta.
Woikosken ruukki. Kuva: Julius Koskela
11. Mitkä ihmeen Vety ja Atomi? Maista Lappeenrannan erikoisuudet
📌 Lappeenranta
Vety ja Atomi ovat jo vallan legendaariseen maineeseen nousseet erikoisuudet Lappeenrannasta. Nämä paikallisherkut löydät nakkikioskeilta, ja ne suositellaan syömään lappeenrantalaisesta kaupunkimiljööstä samalla rennosti nauttien. Suomalaisittain kyytipoikana voi juoda tietenkin maitoa. Vety on laadukas lihapiirakka, jonka täytteenä on joko kinkkua tai kananmunaa. Atomin täytteenä on näitä molempia.
Atomi ja lasi maitoa. Kuva: Julius Koskela
12. Särä on suomalainen ruoka, jolla on tuhatvuotinen historia
ℹ Säräpirtti Kippurasarven kotisivut
Särä on vanhin tunnettu ruokalaji Suomessa, ja sen historia tiedetään ainakin tuhatvuotiseksi. Särä nimi tulee puukaukalosta, jonka päällä lampaanviulut ja perunat kypsytetään. Valmiissa annoksessa lihat makaavat perunapedillä ja ne tarjoillaan rieskan sekä kotikaljan kera. Näyttää aika todella hyvältä, vai mitä?
Kuva: Julius Koskela
13. Suussa sulavaa savulohta Lohelassa
📌 Karjalantie 372, Puntala
ℹ Kotisivut
Saako täältä peräti koko maailman parhainta savulohta? Kannattaa testata itse. Moni hakee Lohelan savukalaa mukaansa pidemmänkin matkan takaa, tai herkuttelee rauhassa paikan päällä. Suloisessa myymälässä on myynnissä paljon muutakin mukavaa, matkaajalle mieluista herkkua ja muistoa.
Kuva: Julius Koskela
14. Korpikeitaalla pääset kalastamaan ja tapaamaan eläimiä
📌 Vesikkolantie 415, Joutseno
ℹ Kotisivut
Korpikeitaalla pääset onkimaan ja savustamaan lohesi itse. Paikka on mitä mainioin valinta mukavaa puuhaa ja elämyksiä kaipaavalle lapsiperheelle. Lohien lisäksi täällä voi tutustua erilaisiin kotieläimiin, jopa alpakkaan ja riikinkukkoon.
Korpikeitaan alpakka. Kuva: Julius Koskela.
15. Pulsan asema on somettajien paratiisi
📌 Pulsan Aseman tie 21, Pulsa
ℹ Kotisivut
Pulsan Asema on vanhaan asemarakennukseen entisöity kahvila, kodin sisustustuskauppa ja aamiasmajoitus. Asema sisutuksineen on todella kuvauksellinen: tällainen paikka ei voi syntyä muuten kuin suuresta intohimosta. Media- ja somehuomio on ansaittu, tämä paikka kannattaa käydä kokemassa itse!
Kuva: Julius Koskela
16. Konditoria Huovila – jos muumimammalla olisi kahvila…
📌 Fredrikinkatu 1, Hamina
ℹ Kotisivut
Haminan kauniissa katukuvassa kannattaa ehdottomasti piipahtaa Konditoria Huovilaan. Värikkäät kakut, yltäkylläinen pullatiski ja vaalean raikas sisustus tuovat mieleen lapsuuden väritetyt muumikirjat. Tämä kahvila on osa Haminan katukuvaa, ja sen toiminta jatkuu nyt jo kolmannessa sukupolvessa. Maista täällä ainakin ihanaa kruunuviineriä!
Kuva: Julius Koskela
17. Tutustu kuuluisaan Ylämaan spektroliittiin Korupirtillä
📌 Kivikyläntie 7, Ylämaa
ℹ Kotisivut
Spektroliitti on tumma, valossa sinertävänä ja kullankeltaisena hohtava korukivi. Korupirtti tarjoiluineen toimii hyvänä tukikohtana kaikille mainareille. Korupirtin vieressä sijaitsee kaivosmuseo, ja myös itse kaivokselle on mahdollista päästä käymään.
Ylämaan spektroliittia. Kuva: Julius Koskela
18. Mustilan Arboretumin satumetsä ja Mustilaviini
📌 Mustilan Puistotie 21, Elimäki
ℹ Kotisivut
Suomalaiset marjat ja hedelmät ovat tunnetusti varsinaista superfoodia, mutta tiesitkö, että niistä valmistetaan jopa viiniä? Mustilan viinipuoti ja ihastuttava puutarhamyymälä löytyvät läheltä Kouvolaa. Viinpuodissa poikkeamisen ohessa voit lähteä kävelylle todelliseen satumetsään, Mustilan Arboretumiin.
Kuva: Milla von Konow
19. Viini Verla
📌 Salonsaarentie 127, Verla
ℹ Kotisivut
Idyllinen Verlan ruukkikylä on Unescon maailmanperintökohde. Vanhan puuhiomon ja pahvitehtaan pittoreskit ruukkirakennukset ovat kuin aikamatka menneeseen, ja miljöö on todella kaunis ja kuvauksellinen. Täällä vieraillessa kannattaa poiketa Viiniverlassa, jonka valikoimaan kuuluu viinien ja kuohuvien lisäksi useita marjalikööreitä ja pöytäviinejä sekä väkeviä alkoholijuomia.
Kuva: Milla von Konow
Tämä artikkeli kuuluu laajempaan Kaakkois-Suomen ruokakohteita esittelevään sarjaan, jonka tavoitteena on nostaa esille hienojen luontokohteiden läheisyydestä löytyviä ruokapalveluita. Juttusarjan avulla jokainen voisi löytää sen juuri itselleen parhaan ratkaisun reissussa ruokailuun, oli se sitten trangialla kokkailu, valmiiseen pöytään istuminen tai mitä tahansa siltä väliltä.
Lue myös juttusarjan aiemmat osat
Makuja Kymijoen rannoilla: Keisarinmajan Kahvila ja Kymen Paviljonki
Kotkan saariin seilataan tuurilla: Fort Elisabeth eli Varissaari
Ikivanhoja ja vähän uudempia ruokaperinteitä Itä-Suomessa: esittelyssä vety, atomi ja särä
Herkuttele suussa sulavalla savulohella kutostien varrella: näistä taukopaikoista ei kannata ajaa ohi!
Kahvilaelämää kaakossa: kolme kohdehelmeä, joihin kannattaa poiketa kauempaakin
Yhteistyössä Visit Kotka-Hamina, GoSaimaa ja Visit Kouvola
Artikkeli: Julius Koskela
Myönnän olevani hieman kahvinörtti. Lempiasiani aamuisin on ehdottomasti maukas latte. Toisen sijan saa se tuoksu, joka kahvimyllystäni nousee puruja jauhaessani. Nulla vitae sine capulus – ilman kahvia ei ole elämää.
Olin aiemmin saapunut Haminaan ja päässyt ihmettelemään kaupungin merkillistä muotoa. Moni ei ehkä tätä tiedäkään, mutta Haminan kaupunki on nähtävyys jo itsessään: sen asemakaava on muodoltaan ympyrämäinen, ja kyseessä onkin yksi harvinaisista ympyrälinnoituksista. Haminan esikuva löytyy Italiasta, Palmovan kaupungista. Suomessa on yleensä suosittu ruutuasemakaavaa, ja renessanssiajan kaupunki-ihanteen mukaisesti rakennettu pyöreä Hamina on oikea harvinaisuus.
Mutta mitä tämän harvinaisuuden katukuvaan oikein kuuluu? Päätän käydä tarkastamassa paikallisen kahvilakulttuurin ja tutustua myös muihin Kaakkois-Suomen hieman erikoisempiin kahvilakohteisiin, joissa retkeilijän kannattaa ehdottomasti poiketa sammuttelemassa kahvin- ja makeanhimoa.
Jos muumimammalla olisi kahvila – Konditoria Huovila, Hamina
📌 Fredrikinkatu 1, Hamina
ℹ Kotisivut
Syötyäni herkullisen lounaan Haminassa, haluan hieman kävellä kaupungin pastellinsävyisessä keskustassa ja nauttia pullakahvit. Kahvipaikaksi on valikoitunut Haminassa tunnettu ja perinteikäs Konditoria Huovila.
Sisään astuessa aistii heti perinteisen kahvilan tunnelman. Värikkäät kakut, yltäkylläinen pullatiski ja vaalean raikas sisustus tuovat mieleen lapsuuden väritetyt muumikirjat.
Pullavalikoima on niin runsas, että minun on pakko pyytää apua valintaani tiskin takaa. Kysyn, mikä on Huovilan suosituin leivos, ja vastaus tulee kuin apteekin hyllyltä. Pullavalikoiman kuningas on tietenkin kruunuviineri. Hieman kirpakka ja keskeltä täynnä pehmeää kermavaahtoa, kruunuviineri on sanan varsinaisessa merkityksessä, suussa sulava (ja samalla vähän hankala tällaiselle viiksekkäälle miehelle).
Kahvin ja viinerien lisäksi Huovilassa tehdään paljon kakkuja. Minulle kerrotaan, että kakut nauttivat eritysasemaa haminalaisessa kulttuurissa. Esimerkkinä elämme elokuun puoliväliä, ja monella on juuri alkanut koulu tai työt. Tämä tarkoittaa välitöntä piikkiä kakkumarkkinoilla, sillä Haminassa on tapana viedä ensimmäisenä työpäivänä paikalle kakku. Pohdin, että tämä saattaa tarkoittaa jopa useampia kakkuja samalle päivälle! Myös nimipäivälle asetetaan Haminassa suurempi painoarvo kuin yleisesti. Taidanpa muistuttaa itsekin perhettäni seuraavana nimipäivänäni, että mihin on unohtunut kakkukahvit!
Huovilan perheen konditoriasta on tullut vuosien saatossa lähtemätön osa Haminan katukuvaa. Kahvila on perustettu vuonna 1966, ja toiminta jatkuu jo kolmannessa sukupolvessa. Tarkoitus on jatkaa hommaa samaan malliin pullaa ja kakkuja leipoen, sillä paikan on löytänyt myös nuoriso ja sen suosio jatkuu vuosikymmenestä toiseen. Suosittelen lämpimästi piipahtamaan Huovilassa!
Kuuluisa Ylämaan spektroliitti – Suomen merkittävin korukivi
📌 Kivikyläntie 7, Ylämaa
ℹ Kotisivut
Seuraava kohde löytyy paljon idempää, Ylämaalta, noin 40 kilometriä Lappeenrannasta etelään. Korupirtti on muuten tyypillinen huoltoaseman ja lounaskahvilan yhdistelmä, mutta tälle alueelle ihmisiä vetää muukin kuin pelkkä kahvi. Täältä löytyvät nimittäin Ylämaan kuuluisat spektroliittikaivokset.
Spektroliitti on tumma, valossa sinertävänä ja kullankeltaisena hohtava korukivi. Nimi ’spektroliitti’ on itse asiassa kaupallinen nimitys, eräänlainen kivibrändi. Todellisuudessa kyse on ”labradoriitti-plagioklaasimaasälvästä”. Kuka nimeää kivilajeja? Jokin järki tähän touhuun!
Suomessa ja nimenomaan täällä Etelä-Karjalan Ylämaalla esiintyvää muotoa kutsutaan siis spektroliitiksi, ja se on määrältään sekä liikevaihdoltaan Suomen merkittävin korukivi. Ajatella, että tämä aarre löydettiin täysin sattumalta 1940-luvulla!
Ylämaalle tullaan siis nimenomaan spektroliitin ja kaivoskulttuurin perässä. Korupirtin vieressä sijaitsee kaivosmuseo, ja myös itse kaivokselle on mahdollista päästä käymään. Korupirtti toimii hyvänä tukikohtana kaikille mainareille, ja jos hakkua pääsee heiluttamaan, varmasti myös nälkä yllättää! Silloin apu löytyy Korupirtin lounas- tai pikkupurtavatiskiltä.
Pulsan asema on piilotettu helmi
📌 Pulsan Aseman tie 21, Pulsa
ℹ Kotisivut
Viimeinen kohteeni on Pulsan Asema, vanhaan asemarakennukseen entisöity kahvila, sisustustuskauppa ja aamiasmajoitus. Rohkeutta ei ainakaan puutu Pulsan perustajalta Petra Karjalaiselta ja hänen perheeltään. Moni pitäisi liiketoiminnan perustamista Pulsaan vähintäänkin haasteellisena paikan syrjäisen sijainnin takia. Karjalaisten käsissä tämä vuonna 1869 rakennettu asemarakennus on kuitenkin herännyt uudelleen henkiin.
Saapuessani Aseman pihaan kiinnitän heti huomiota miltei täynnä olevaan parkkipaikkaan. Olen itse paikalla muutamaa minuuttia avaamisen jälkeen sunnuntaina, mutta en ole ensimmäinen. Astuessani sisään kuulen kotoisan puheensorinan ja kahvikuppien kilinän jo ovelta. Paikka on melkein täynnä, ja lisää ihmisiä lappaa sisään jatkuvasti. Vieraita saapuu selvästi myös kauempaa, ja henkilökunta palvelee asiakkaita sujuvasti usealla eri kielellä.
Istun ikkunapöytään ja tilaan neljän juuston piirakan sekä limonadin. Piirakka on juustoisan mehevää, päällimmäisenä maistuvat feta ja kirsikkatomaatit. Varmasti moni on tullut tänne toipumaan edellisen illan riennoista Lappeenrannassa, ja tähän tarkoitukseen juustoisat piirakat ja lämpimät pullat ovat omiaan.
Kaikki Pulsassa vaikuttaa rustiikilta, mutta huolitellulta ja harkitulta. Jopa tilaamani Fentimansin Rose-limonaadi sopii paikan ilmeeseen miltei liian hyvin. Tila, kalusteet, värit ja tuotteet luovat yhdessä kokonaisuuden, joka varmasti löytää tiensä monen naistenlehden ja sistustublogin sivuille. Monissa pöydissä kuvataan Instagramiin. Tällainen paikka ei voi syntyä muuten kuin suuresta intohimosta, ja ansaittu mediahuomio ja somesuosio on tehnyt siitä kukoistavaa liiketoimintaa.
Pulsassa näkyy yhden perheen unelman toteutuminen ja siitä syntyvä ilo, joka paistaa sekä asiakkaiden että henkilökunnan kasvoilta.
Jos liikut Kaakon suunnalla kesäaikaan, on ehdottomasti poikkeamisen arvoinen myös Kesäkahvila Kiessi. Kahvila toimii Harjun oppimiskeskuksen vanhassa, idyllisessä viljamakasiinissa tarjoillen makeaa ja pikkusuolaista sekä erilaisia kahveja. Kiessi on auki kesäisin säännöllisesti ja muulloin tilauksesta. Katso tarkemmat, ajantasaiset tiedot Kiessin Facebook-sivuilta.
Tämä artikkeli kuuluu laajempaan Kaakkois-Suomen ruokakohteita esittelevään sarjaan, jonka tavoitteena on nostaa esille hienojen luontokohteiden läheisyydestä löytyviä ruokapalveluita. Juttusarjan avulla jokainen voisi löytää sen juuri itselleen parhaan ratkaisun reissussa ruokailuun, oli se sitten trangialla kokkailu, valmiiseen pöytään istuminen tai mitä tahansa siltä väliltä.
Juttu julkaistu aiemmin Retkipaikka.fi-sivustolla.
Lue myös juttusarjan aiemmat osat
Makuja Kymijoen rannoilla: Keisarinmajan Kahvila ja Kymen Paviljonki
Kotkan saariin seilataan tuurilla: Fort Elisabeth eli Varissaari
Ikivanhoja ja vähän uudempia ruokaperinteitä Itä-Suomessa: esittelyssä vety, atomi ja särä
Herkuttele suussa sulavalla savulohella kutostien varrella: näistä taukopaikoista ei kannata ajaa ohi!
Yhteistyössä Visit Kotka-Hamina ja Visit Kouvola
Artikkeli: Julius Koskela
Matkaan Kakkois-Suomeen ja Kymenlaakson maisemiin, tarkoituksenani maistaa alueen perinteisiä makuja ja tutustua sen värikkääseen historiaan. En vielä tiedäkään, millaiseen seikkailuun olen ryhtynyt. Löydän historiallisen Haminan linnoitukset, tutustun Ankkapurhan kartanon värikkääseen menneisyyteen ja matkustan Repoveden maisemiin Kirjokiven kartanolle, jossa näen muun muassa vetyauton ja opin Suomen teollistumisen historiaa.
On aurinkoinen elokuun puolivälin aamupäivä, kun matkaan kohti historiallista Haminan kaupunkia Kaakkois-Suomessa. Pääkaupunkiseutulaisena asun vain vajaan parin tunnin ajomatkan päässä, mutta häpeäkseni on myönnettävä, etten ole ikinä käynyt Haminassa. Tarkoituksenani on tutustua seudun historiaan, ruokaan ja taiteeseen. Ensimmäisenä suuntaankin kohti Haminan Bastionia ja siellä sijaitsevaa linnoitusravintola Kamua.
Haminan keskustaa kannattaa tulla ihailemaan kauempaakin.
Haminan historiaa ja Linnoitusravintola Kamu
📌 Raatihuoneenkatu 12, Hamina
ℹ Kotisivut
Linnat ja linnoitukset ovat aina kiehtoneet minua, ja haluankin tietää enemmän Haminan linnoituksen historiasta. Kun kaupunkiin saapuu, huomaa heti sen erikoisen, ympyrämäisen tai kahdeksankulmaisen asemakaavan. Tämä johtuu siitä, että Haminan linnoitus on yksi harvoista niin sanotuista ympyrälinnoituksista. Sen esikuvana on toiminut Palmovan kaupunki Pohjois-Italiassa, ja se on lajityyppinsä harvinaisuus. Haminan asemakaava on tehty renessanssiajan kaupunki-ihanteen mukaisesti, ja se poikkeaa vahvasti Suomessa vallalla olleesta tyylistä, jossa suosittiin ruutuasemakaavaa.
Hamina on saanut alkunsa vuonna 1653, jolloin perustettiin Vehkalahden Uusikaupunki. Ruotsalaiset aloittivat linnoitusten rakentamisen jo vuonna 1723, mutta vuonna 1743 Hamina siirtyi Turun rauhassa Venäjälle, ja siitä tuli rajalinnoitus. Suurin osa linnoituksista rakennettiin venäläisten toimesta, kunnes Haminassa solmittiin Suomen sodan päätteeksi rauha, jolla Suomi liitettiin Venäjän keisarikuntaan. Tämän jälkeen Haminan merkitys linnoituksena väheni.
Kaikki tämä historian havina on saanut minut nälkäiseksi, ja onneksi onkin jo lounasaika. Suuntaan kohti Haminan Bastionia ja sukellan holvikaarteen syvyyksiin, ravintola Kamuun. Paikka on todella uniikki. Syvät holvit ja metrien paksuiset seinät suojelevat lounasvieraita muun muassa kännykkäsignaalilta. Täällä ei keskitytä Facebookin selaamiseen, vaan ruokaan ja seurusteluun, mikä on ainakin omasta mielestäni aika virkistävä yksityiskohta!
Kamu on selvästi suosittu lounaspaikka. Näen pöytien äärellä todellisen läpileikkauksen haminalaisista. Vieraina on ainakin reserviupseerikoulun varusmiehiä, pappeja ja poliiseja. Konstailematon lounas siis todella maistuu haminalaisille, ja niin se maistuu minullekin: silakkapihvit, perunamuusia, juurespaistosta ja herkullista salaattia. Silakka on ollut tärkeä ravinnonlähde Suomenlahden ja Perämeren alueella jo varhaiskeskiajalta asti. Kyytipojaksi mitäs muutakaan, kuin linnoituksen perinteitä kunnioittaen kotikaljaa. Miltei kaikki raaka-aineet tulevat ympäröivän maaseudun tuottajilta. Jokainen suullinen on siis aito pala Kaakkois-Suomea.
Ruoan jälkeen keskustelemme ravintolan toiminnasta henkilökunnan kanssa. Ilokseni saan kuulla, että Kamun missio ei rajoitu pelkästään maukkaaseen ruokaan. Kamu toimii Ravimäkiyhdistys ry:n alaisena, ja auttaa työllistämään kehitysvammaisia ja pitkäaikaistyöttömiä. Kamussa vaikeasti työllistettävät pääsevät kiinni työnteon rutiiniin. Ei ihme, että ilmapiiri ravintolassa olikin niin positiivinen!
Ruuan päätteeksi kiertelen hieman Haminan katuja ja pistäydyn ihailemassa ortodoksisen kirkon upeaa kattokupolia. Hamina on selvästi paikka, jossa aurinkoinen kesäpäivä kuluu liiankin nopeasti. Näin lähellä pääkaupunkiseutua Hamina on myös matkailijoiden helposti saavutettavissa. Uniikkia historiaa ja arkkitehtuuria, pittoreskeja kahviloita ja maukasta lähiruokaa, tänne tulen uudestaan!
Kuningas joka menetti ratsunsa: Ankkapurha ja Anjalan kartano
📌 Ankkapurhantie 15, Anjala
ℹ Kotisivut
Kakkois-Suomen kierrokseni on kuitenkin vasta alkamassa. Seuraavaksi suuntaan kohti Ankkapurhaa ja Anjalan kartanoa Kouvolan kupeessa.
Selvitetään ensin hieman nimiä. Ankkapurha on muinaissuomalainen nimi Kymijoen suurimmalle koskelle, joka tunnetaan myös nimellä Anjalankoski. Nimen etymologiasta ei ole täyttä selvyyttä, mutta itämurteissa sana ”ankka” tarkoittaa todennäköisesti ”sankkaa” tai ”kovaa”. Purha taas tarkoittaa koskea tai putousta. Tämä on kosken ja alueen muinaisnimi, ja nimi ”Anjala” taas viittaa alun perin Wreden-suvun rakentamaan Anjalan tilaan ja kartanoon, jonka päärakennus on rakennettu 1700- ja 1800- lukujen taitteessa (tarkka vuosiluku ei ole tiedossa).
Suuntaan ensimmäisenä vanhaan viljamakasiiniin rakennettuun makasiinikahvilaan, jossa minut ottaa vastaan iloinen kesätyöläinen Vilma. Kahvin ääressä kyselen Anjalan tilan historiasta ja nykytilanteesta, ja tutustumme kahvilan yläkerrassa olevaan vaihtuvaan taidenäyttelyyn (Antti Halonen ja Lucia Bonomo: ”Puhuvat kivet”, Kivipiirroksia ja grafiikkaa). Tänä kesänä taidenäyttelyitä on ollut kolme, ja ne ovat olleet kovin suosittuja. Ensi kesän näyttelypaikkoja on jo alettu varata.
Anjalan tila sai alkunsa, kun ratsumestari Henrik Wrede pelasti kuningas Kaarle IX:n hengen Kirkholman taistelussa vuonna 1609. Kuningas oli menettänyt taistelun tuoksinassa ratsunsa, ja vihollinen oli vyörymässä sotajoukon päälle. Viime hetkellä Henrik Wrede antoi kuninkaalle oman ratsunsa, menehtyen itse vihollisen kynsissä. Taistelu oli ruotsalaisille katastrofi. Heidän 11 000 miehen vahvuinen armeijansa hävisi vain 3500 puolalaissotilaalle. Ruotsalaiset menettivät 9000 miestä, kun taas puolalaisia kaatuneita oli vain satakunta. Kaikesta huolimatta Kaarle IX oli niin kiitollinen ratsumestarinsa urotyöstä, että lahjoitti Henrik Wreden leskelle ns. Elimäen kymmenyksen. Tähän alueeseen kuului myös Ankkapurhan koski, jonka rannalle Anjalan kartano myöhemmin rakennettiin.
Anjalan kartanolla on siis vauhdikas historia, mutta mitä täällä tapahtuu nykyään?
Kartano oli pitkään valtion omistuksessa, ja se on tunnettu Suomen suosituimpana leirikoulukohteena. Tuhannet koululaiset ovat siis viettäneet aikaa Anjalan maisemissa, ja tästä syystä se sopiikin kohteena erinomaisesti lapsiperheille. Ei tarvitse olla leirikoululainen, vaan Anjalaan voi tulla milloin vain. Kesäsesongin aikana aktiviteettejä löytyy aina melonnasta kummituskävelyyn, ja ajankohtaisen tapahtumakalenterin löytää nuorisokeskuksen sivuilta www.nuorisokeskusanjala.fi.
Hiljattain kartano on siirtynyt valtiolta Regina-säätiölle ja siten välillisesti takaisin Wreden-suvulle. Regina-säätiö jatkaa alueella toimineen Regina-koulun perinnettä. Regina-koulu oli Suomen ensimmäinen oppivelvollisuuskoulu, ja sen myötä Anjalassa astui voimaan koulupakko jo 119 vuotta ennen kuin Suomessa säädettiin yleinen oppivelvollisuus vuonna 1921. Koulun perusti Rabbe Gottlieb Wreden äitinsä Charlotta Regina Duffuksen kuolintoiveesta vuonna 1803. Anjalalaisten piti käydä koulua sakon uhalla, sillä Rabbe Wreden tavoitteena oli, että kaikki Anjalassa osaisivat lukea ja kirjoittaa. Vaikka kartanon kielenä olikin ruotsi, koulutus tapahtui suomeksi eli ns. ”rahvaan kielellä”. Anjalalla on siis tärkeä paikka suomalaisen lukutaidon ja koulutuksen sekä itse suomen kielen historiassa.
Kävelemme Vilman kanssa läpi Anjalan tiluksia ja saavumme joen rantaan. Pitkään on kulunut niistä ajoista, kun tässä kuohui vapaa koski, se alkuperäinen Ankkapurha. On pakko myöntää, että vesivoimalaitos on kaltaiselleni innokkaalle kalastajalle ja virtavesien samoajalle surullinen näky. Mietin, miltä Ankkapurha on näyttänyt villinä ja vapaana. Miten valkoiset tyrskyt ja syvät pyörteet ovat kätkeneet sisäänsä suuria ja voimakkaita vaelluslohia. Kymijoki on ollut yksi Suomen merkittävimpiä vesireittejä. Sen kuohuissa on uitettu puita, ja sen rannoille on syntynyt teollisuutta ja maataloutta jo varhain. Tämä on ottanut veronsa alueen luonnonvaraisesta kauneudesta, jota haikeudella kaipaan. Päätän hieman penkoa digitaalista kansallisarkistoa ja löydän kuin löydänkin valokuvan Ferdinand von Wrightin maalauksesta ”Anjalankoski”. Taulua katsellessani voin miltei kuulla kosken pauhun. Ehkä tulevaisuudessa energiantuotannon välineet vielä kehittyvät, ja Ankkapurha pääsee jälleen pauhaamaan vapaana!
Anjalankoski maalaus näyttää Ankkapurhan koko loistossaan. (Frerdinand von Wright 1867, Suomen kansallisgalleria CC0)
Kävellessämme tiluksilla kiinnitän huomiota nurmikoilta löytyviin kyltteihin. Kauempaa ne näyttävät normaaleilta kieltokylteiltä, mutta lähempää tarkastellessa yllätyn. Ne ovatkin kylttejä, jotka rohkaisevat nurmella kävelemiseen ja leikkimiseen. Esitän tämän huomion Vilmalle ja hän kertoo, että Anjalassa pyritään nimenomaan rohkaisemaan alueen käyttöön. Nytkin, elokuisena iltapäivänä, kaukana leirikoulusesongista, lasten äänet kaikuvat joka puolelta tiluksia. Kyse ei sitä paitsi ole pelkästään kouluryhmistä. Kartanon alueelta löytyy kuulemma paljon harvinaisia pokémoneja, mikä houkuttelee paikalle nuoria Pokémon Go -pelin faneja. Kaikkea sitä!
Hyvästelen Vilman ja suuntaan kohti viimeistä etappiani, kolmen kilometrin pituista luontopolkua, joka alkaa joen varresta, voimalaitoksen yläpuolelta. Mietin alueen historiaa ja ihmiskohtaloita. Kuinka kaukana Liivinmaalla (nyk. Latvia) käyty taistelu on synnyttänyt Anjalan tilan, kuinka täällä rahvas on oppinut lukemaan jo yli sata vuotta ennen muuta maata, ja kuinka paljon mielenkiintoisia historiallisia kaupunkeja ja pitäjiä on syntynyt tänne Kymenlaaksoon ja Kymijoen suistoon. Suuntaan katseeni alas joen tummiin pyörteisiin ja annan mielikuvitukseni virrata sen mukana vuosisatojen taakse.
Salmiakkicheddaria ja vetyautoja Kirjokiven kartanolla
📌 Rudolf Elvingintie 109, Vuohijärvi
ℹ Kotisivut
Seuraavaksi suuntaan kohti Kirjokiven kartanoa Vuohijärvellä. Tämän kartanon on alun perin rakennuttanut vuorineuvos Rudolf Elving, ja piirustukset on tehnyt Eliel Saarinen. Aikoinaan kartanolla oli jopa oma juna-asema, josta vuorineuvoksen oli helppo matkustaa Helsinkiin. Sittemmin kartano siirtyi ensin Kouvolan kaupungille, jolta sen myöhemmin osti Sari Palmberg. Palmbergien omistuksessa kartano on saanut täyden remontin ja uuden elämän osana Woikoski Feeling -elämyskeidasta. Woikoski Feelingiin kuuluu myös WHD Gård (entinen Woikosken mallitila), tehdasmuseo sekä Woikosken Automuseo.
Kirjokiven kartano
Kartanolla minut otetaan ystävällisesti vastaan, ja pääsenkin heti maistamaan kokkien luomuksia alkupalajuustojen muodossa ennen illan varsinaista kattausta. Juustolautanen on täynnä yllätyksiä ja huokuu eleganttia luksusta. Oman puutarhan moninaiset villiyrtit ja graavattu juuriselleri tuovat tasapainoa. Leipäjuusto ei ole liian kumiaista, ja raparperihilloke juuri sopivan hapokasta. Kuitenkin selvästi mielenkiintoisimpana luomuksena esiin nousee salmiakkicheddar. Idea kuulostaa epäilyttävältä, mutta yllätyn positiivisesti. Ensin suussa maistuu laadukas ja juuri sopivan vahva cheddar, ja salmiakin hento maku tulee esiin vasta jälkimaussa, jättäen juuston selvästi etusijalle. Kiinnostukseni on herännyt!
Kierrettyäni kartanossa aikani, Woikoski Feelingin omistaja ja innovaattori Sari Palmberg kutsuu minut mallitilalle käymään. Uteliaisuuttani kysyn heti mikä on ”mallitila”? Sari kertoo, että 1900-luvun alussa maaseudun suuret yhtiöt pitivät mallitiloja, eräänlaisia maatalouden ja karjanhoidon koelaboratorioita, joissa tutkittiin uusia menetelmiä, teknologioita ja karjarotuja. Esimerkiksi suomen yleisin lypsykarjarotu Ayrshire on testattu ensin Woikosken mallitilalla. Tämä nähtiin osittain yhtiöiden sosiaalisena velvollisuutena, sillä pientilallisilla ei ollut resursseja tehdä tällaisia kokeiluja.
Mallitilalla syön kolmen lajin illallisen omistajapariskunnan Clasin ja Sarin seurassa. Samalla kun nautin ravintola Juureskellarin huikeista annoksista, opin valtavan määrän historiaa, enkä pelkästään Woikosken kaasutehtaasta, vaan koko Suomen teollistumisesta. Kuka tästä osaisikaan kertoa paremmin kuin itse Woikosken patruuna Clas Palmberg, jonka yhtiö on toiminut jo vuodesta 1882 asti?
Woikosken ruukki. Tehdas sijaitsee edelleen täällä.
Lukuun ottamatta muutamia poikkeuksia, Suomen elinkeinoelämä ja teollistuminen alkoi varsinaisesti vuonna 1879 tsaarin antaessa Suomelle elinkeinovapauden. Pian yrittelijäät suomalaiset olivatkin jo työn tuoksinassa, ja monet tärkeät yhtiöt saivat alkunsa nimenomaan Kymijoen maisemissa.
Ruoan jälkeen siirrymme Clasin kanssa ihailemaan Woikosken automuseota mallitilan yhteydessä. Kaikki automuseoon valitut ajoneuvot kertovat jotain Woikosken ja koko Suomen historiasta. Kuinka venäläiset koettivat uhkailla vuorineuvosta Siperian-junalla tämän piilotettua Viipurin tehtaan laitteiston Woikoskelle, tai millaisella ajoneuvolla Mannerheimia kuljetettiin.
Kiitän Clasia ja Saria vieraanvaraisuudesta ja erityisesti kaikesta siitä tiedosta joka valaisi myös minun ymmärrystäni Suomen historiasta yrittäjän näkökulmasta. Tämä retki on saanut veden kielelle, mutta osoittanut myös valoa sellaiseen historiaan, josta minulla on ollut hyvin pintapuolinen ymmärys. Olen nähnyt ja maistanut historiaa aina Liivinmaan sodasta vetyautoon!
Olen saanut kylläiseksi niin vatsani, kuin uteliaisuuteni.
Kulttuurista ja taiteesta nauttivalle retkeilijälle kaakon suunnalla suositella voi myös upeaa Moision kartanoa Elimäellä. Hätkähdyttävän komea kartano tarjoaa monipuolisia taide-elämyksiä, ja on myös mitä hienoin juhlien pitopaikka palveluineen. Lue lisää Moision kartanosta heidän kotisivuiltaan.
Lue myös Kaakon makukartta -juttusarjan aiemmat osat:
Kotkan saariin seilataan tuurilla
Tämä artikkeli kuuluu laajempaan Kaakkois-Suomen ruokakohteita esittelevään sarjaan, jonka tavoitteena on nostaa esille hienojen luontokohteiden läheisyydestä löytyviä ruokapalveluita. Juttusarjan avulla jokainen voisi löytää sen juuri itselleen parhaan ratkaisun reissussa ruokailuun, oli se sitten trangialla kokkailu, valmiiseen pöytään istuminen tai mitä tahansa siltä väliltä.
Yhteistyössä Visit Kotka-Hamina ja Visit Kouvola, juttu kuuluu Kaakkois-Suomen ruokakohteita esittelevään sarjaan
Kymijoki on yksi vesistöalueelta suurimpia jokia Suomessa. Päijänteen kaakkoiskulmasta alkava joki laskee Suomenlahteen Kotkan ja Pyhtään alueeilla. Pituutta Kymijoella on haarasta riippuen lähes 200 kilometriä. Reitin varrelle mahtuu monta kiinnostavaa kohdetta. Lähdin tutkimaan Kymijoen vartta ruokamatkailun näkökulmasta.
Kymijokea kutsutaan Suomen eteläisimmäksi lohijoeksi. Sitä se on ollut 1800-luvulta asti. Tosin välillä lohet katosivat patoamisen ja teollisuuden alta. Mutta pitkäjänteinen elvytystyö ja istutukset ovat tuoneet lohet takaisin jokeen. Joki ja sen varma kalansaalis houkutti aikoinaan myös Venäjän keisaria. Vuonna 1889 Venäjän keisari Aleksanteri III rakennutti Langinkosken kauniisiin maisemiin kalastusmajan, tai pikemminkin tyylikkään huvilan, jossa keisarillinen perhe seurueineen vietti huolettomia kesäpäiviä.
Langinkoski rakennuksineen on osa Kotkan vuonna 2014 perustettua kansallista kaupunkipuistoa sekä Kymijoen laakson valtakunnallisesti arvokasta maisema- ja luonnonsuojelualuetta. Luonnonsuojelualueen hoidosta vastaa Metsähallitus, keisarillisen kalastusmajan toiminta siirtyi keväällä 2018 Museovirastolle, tämä vinkkinä kaikille museokorttilaisille.
Itse Keisarillinen kalastusmaja ja sen ympäristö on ehdottomasti päiväretken arvoinen. Meidät houkutti paikalle tutustuminen alueen idyllisiiin kahviloihin, mutta opastettu kierros historiallisessa kohteessa antoi paljon. Langinkosken opas kertoili niin elävästi tsaarin perheen elämästä, että melkein pystyi näkemään Aleksanterin seurueineen viettämässä iltaa ”kalamajansa” pöydän ääressä. Suosittelen opastettu kierrosta lämpimästi.
Alueella on paljon nähtävää ja hyvät opasteet.
Alueella on paljon kiinnostavaa nähtävää, hyvät opasteet ja hyvin hoidetut reitit leppoisaa ulkoilua varten. Runsas kilometri alueen ulkoilupoluista ja puulajipolun reitistä soveltuu liikuntaesteisille. Myös keisarillinen kalastusmaja on esteetön kohde.
Langinkosken kaksi idyllistä kahvilaa
Keisarinmajan kahvila
Ensimmäisenä alueelle tulija kohtaa Keisarinmajan kahvilan, sen josta saa kuulemma maailman parhaat vohvelit. Kahvila on rauhaisasti kallion kainalossa, mäntymetsän siimeksessä heti alueen parkkipaikan läheisyydessä. Täällä on pyöritetty kahvilatoimintaa jo vuodesta 1926.Idyllinen keltainen rakennus houkuttaa astelemaan lähemmäs.
Yrittäjä Tanja Aaltonen ottaa meidät iloisesti vastaan. Tanja on vastannut Keisarinmajan kahvilan toiminnasta jo neljättä kesää. Keväällä 2018 myös joen varrella olevan kahvilan vetovastuu siirtyi Tanjalle. Molemmilla kahviloilla on oma identiteettinsä ja sopivasti erilaiset valikoimat. Päiväretken aikana voi vallan mainiosti nauttia molempien kahviloiden tunnelmasta ja tarjonnasta. Kesäkahvilana toimiva Keisarinmajan kahvila tunnetaan erityisesti hyvistä leipomotuotteista, makeista sekä suolaisista. Myynnissä on myös kahvilan tyyliin ja henkeen sopivia lahjatavaroita ja käyttöesineitä, joita Tanja sinne huolella valitsee.
Keisarinmajan tunnelmallinen kahvila on monen kotkalaisen suosikki kesäkahvila.
Ja se kuuluisa pannukakku. Ensin se oli kaupungin parasta, sitten Suomen ja nyt jo maailman parasta. Näin Tanja meille ainakin kertoi ja pakkohan se on uskoa. Mutta maistaa pitää kuitenkin.
Resepti on ”tarkoin varjeltu salaisuus”, mutta raaka-aineet Tanja suostui paljastamaan; maitoa, vehnäjauhoja, kananmunia, leivinjauhetta, vanilliinisokeria ja kasvismargariinia. Hmm, missä se reseptin salaisuus piilee? Kuulemma aineiden mittasuhteissa ja sekoittamisjärjestyksessä. Niin tai näin, pannukakku on taivaallisen hyvää, rapsakka kuori pinnalla ja ihanan mehevää. Olkoon maailman parasta, en väitä vastaan.
Jo Muumipappa tunnisti pannukakun terveysvaikutukset. Hillokuppi kannattaa tyhjentää viimeiseen pisaraan ja nauttia rapsakan pannukakun kaverina.
Keisarinmajan kahvila on tunnelmallinen ja täynnä mukavaa katseltavaa, maisteltavaa ja tutkittavaa. Hyvänmielen kahvilaksi majan tekee Tanjan iloinen persoona.
Koiraystävänä kiinnitin heti huomiota oven vieressä sijaitsevaan raksukippoon. Nelijalkaiset ystävät ovat tervetulleita ja heidät myös huomioidaan raikkaalla vedellä ja maistuvilla raksuilla, joita voi kupista poimia. Monen kotkalaisen koiranomistajan ulkoilureitti kulkee kesäisin kahvilan kautta. Kahvila on avoinna joka päivä klo 10.00 – 18.00 vapusta pitkälle syksyyn.
Raikkaan veden lisäksi tarjolla on pientä purtavaa, nelijalkaisille vieraille.
Tällainen palvelu tuo hymyn huulille.
Pannarin jälkeen laskeuduin alas Langinkosken rantamaisemiin, tutustumaan joen rannalla olevaan museokahvilaan.
Idyllinen kahvila keltaisessa talossa
Keltainen kahvila Langinkosken rannalla toimi aikoinaan keisarillisen kalastusmajan vahtimestarin ja hänen perheensä asuntona. Kahvilaksi rakennus muutettiin vuonna 2014.
Kahvilan terassilta on kauniit näkymät alas Langinkoskelle.
Kahvilassa on monta viihtyisää soppea, jonne voi istahtaa nauttimaan maisemista ja kahvilan antimista. Keisarillisen majan kahvilasta poiketen tarjolla on päivittäin myös lounasta.
Sisältä tunnelmallinen kahvila on kuin pieni aikaloikka. Ikkunoista on kauniit maisemat joelle. Kahvila pitää ovensa auki jouluun saakka eli voin vain kuvitella miten istun kahvilan lämmössä kirpeän syksyisen reippailun jälkeen tai maistelemassa glögiä kuin lumihiutaleet hiljalleen leijailevat ulkona. Melkoista tunnelmointia kun lämpötila ulkona lähenteli 30 lämpöastetta. Siksi tänään maistuikin kylmä limu ja kesäinen mansikkaleivos. Aika ruhtinaallista!
Yhteystiedot:
Keisarinmajantie 118, Kotka
Kesäkahvila Keisarinmaja on avoinna niin kauan kuin säät sallivat ja kesävesi toimii. Ajankohtaiset uutiset löytyvät Facebook-sivulta
Keltaisen kahvilan sivut päivittyvät, kahvila avoinna päivittäin jouluun asti klo 10.00 alkaen tai sopimuksen mukaan.
Kun Kymijokea lähtee matkaamaan ylöspäin, (suosittelen autoa, matkaan kuluu vajaa tunti) päätyy täysin erilaiseen maisemaan. Vilkkaan kuutostien varrella on monelle tuttu taukopaikka Kymen Paviljonki. Kuutostietä matkatessa ei aina tule ajatelleeksi, että taukopaikan takana virtaa vuolas Kymijoki.
Kymen Paviljonki
Itselleni Kymen Paviljonki on tuttu lukuisista pysähdyksistä. Niihin on monta syytä; kätevä sijainti mökkimatkan reitillä, tilava paikoitusalue, hyvä lounas ja siistit wc-tilat. Viimeisin on yksi tärkeä tekijä taukopaikkaa valitessa.
Kun on liikkeellä pienten lasten kanssa, Kymen Paviljongin iso takapiha on ollut monen automatkan pelastus. Raittiissa ulkoilmassa odottelu sujuu joutuisammin kun välillä voi piipahtaa tervehtimässä pihapiirin kanoja ja vuohia.
Monelle pienelle matkaajalle Vuokko, Lumi, Esteri ja monet muut ovat vuosien varrella tulleet tutuiksi.
Puiden lomasta pilkottelee Kymijoki. Laskeutuminen noin 150 porrasta alas joen varteen tekee hyvää automatkan puuduttamille jaloille. Nouseminen takaisin herättelee taas mukavasti ruokahalua.
Paviljongin takaterassilla on yksi suosikeistani. Yrttipuutarha, josta ruokailija saa käydä nappaamassa tuoreet basilikat tai korianterit annoksensa päälle. Paikan perustaja ja pitkäaikainen yrittäjä Matti Leskinen kertoi, että yrttitarhan suunnittelija on Kotkan kaupungin puutarhuri Heikki Laaksonen. Kaikki, jotka ovat käyneet Kotkassa, tietävät, että siinä vasta on puutarhojen ja puistojen kaupunki. Heikki on kehittänyt muun muassa Kotkaan yrttipuiston näkövammaisille. Puisto on ollut innoittajana Kymen Paviljongin yrttitarhan suunnittelussa.
Yrttejä saa käydä tuoksuttamassa, niitä saa maistaa tai napsaista oksan oman ateriansa mausteeksi ja koristukseksi. Yrttitarha on ollut Paviljongin takapihan sydän jo viiden vuoden ajan. Yrttien hoidosta vastaa eläkkeellä oleva rouva.
Video yrttitarhasta tähän.
Lounaaksi päätin nauttia Kymen Paviljongin suositun lammasburgerin. Muutaman oksan kävin poimimassa yrttitarhan mäkimeiramipenkistä. Kymen Paviljonki panostaa lähituottajien raaka-aineisiin. Leivät ja leivonnaiset leivotaan itse. Ja sen kyllä maistaa.
Herkkuja Kymenlaaksosta on pieni lähiruoan myyntipiste, josta aina löytää jotain maistuvaa lähellä tuotettuja elintarvikkeita; jauhoja, leivonnaisia, leipää, pienpanimoiden olutta, liha- ja makkaratuotteita, mehuja, hilloja ja makeisia. Monenlaista herkkua. Viereinen Pentikin myymälä tuo mukavan lisän Kymenpaviljongin tarjontaan. Monet mökkituliaiset on hoidettu juuri täällä. Ilman sen suurempaa stressiä.
Yhteystiedot:
Kymen Paviljonki Helsingintie 408 45740 Kuusankoski Puh. 020 786 1220
kymenpaviljonki(at)kymenpaviljonki.fi
Jos matkaa jatkaa edelleen ylävirtaan, tulee seuraavaksi vastaan taas jotain aivan erilaista. Tuoreempaa, mutta olennaisesti joen tarinaan liittyvää historiaa. Virtakiven Sauna rakennettiin Kymiyhtiön henkilöstölle vuonna 1925. Virtakiven saunarakennuksessa toimi siitä alkaen Voikkaan paperitehtaalaisten työsuhdesauna, kunnes tehtaan tarina päättyi. Sauna sai onneksi uuden elämän. Idyllisessä maisemassa sijaitsevassa saunarakennuksessa toimii nykyisin myös kesäkahvila, tilausravintola ja kahvipaahtimo.
Rautalammin kirkonkylältä Konneveden suuntaan ajettaessa tulevat ensin vastaan Etelä-Konneveden kansallispuiston opaskyltit ja heti niiden jälkeen opasteet Törmälän loma- ja kurssikeskukseen. Kyltit ohjaavat Konnekoskentielle, jota pitkin rullaillaan ensin asfaltilla, mutta Konnekosken kuohujen jälkeen päästään hiekkatielle ja todelliseen maalaistunnelmaan. Ollaan Pohjois-Savon ja Keski-Suomen maakuntarajan tuntumassa, keskellä kauneinta Järvi-Suomea. Ruokaretki sai kutsun paikalliselta Ruokaelämyksiä-hankkeelta tulla tutustumaan kansallispuiston porttina toimivan Törmälän loma- ja kurssikeskuksen palveluihin.
Törmälän idyllinen pihapiiri toivottaa kulkija tervetulleeksi.
Törmälän idylliseen pihapiiriin on Rautalammin kirkonkylältä matkaa noin 10 kilometriä, ja aivan pihan tuntumasta kääntyy tie Etelä-Konneveden kansallispuiston patikointireiteille. Törmälällä on takanaan pitkä historia aina 1700-luvulle asti, sillä se toimi aikanaan Rautalammin emäpitäjän kappalaisen kotina 250 vuoden ajan. Sittemmin Törmälästä tuli suosittu rippileirien pitopaikka ja edelleen rippileiriläisiä saapuu kesällä eri puolilta Suomea nauttimaan leirielämästä perinteisessä pihapiirissä. Törmälä siirtyi yksityisomistukseen vuonna 2014, kun rautalampilainen pariskunta Matti Varis ja Sari Hintikka-Varis ottivat paikan luotsattavakseen. Etelä-Konneveden kansallispuiston myötä Törmälän asiakaskunta on laajentunut ja palvelut monipuolistuneet. Nyt kuka tahansa ohikulkija voi piipahtaa kesällä Törmälään lounaalle, kahville tai jäätelölle, ja erilaisia ohjelmapalveluja on kehitetty yhteistyössä paikallisten yrittäjien kanssa.
Törmälän väentuvan vanhat hirret henkivät entisaikojen tunnelmaa.
Törmälän pihapiiriin saapuessaan vierailija voi luulla päässeensä maanpäälliseen paratiisiin, sillä vanhat rakennukset sulautuvat ympäröivään maisemaan luoden rauhoittavan ja idyllisen tunnelman. Törmälä sijaitsee Hankaveden rannalla, ja vesistöä pitkin soudettiin aikanaan kirkkoveneellä emäpitäjän kirkkoon Rautalammille. Törmälän väentuvassa vierailija aistii vuosisatojen takaisen historian. Tässä tuvassa on aikanaan ruokittu pappilan piiat ja rengit, kun herrojen herkut tarjoiltiin päärakennuksessa, joka sittemmin tuhoutui tulipalossa. Nyt väentupa toimii Törmälän sydämenä, jossa emännät ahertavat keittiössä ruoan ja leipomusten parissa. Väentuvan lisäksi pihapiirissä huomio kiinnittyy vanhaan kivinavettaan, jonka massiiviset seinät pitävät kesän kuumuuden tehokkaasti loitolla. Navetta muutettiin kirkoksi siinä vaiheessa, kun rippileiritoiminta Törmälässä alkoi. Navettarakennus on melkoinen monitoimitila, sillä siellä on kirkon ja kokoustilojen lisäksi kesäkahvila, josta voi ostaa jäätelöä ja pientä suolaista tai makeaa purtavaa.
Törmälän kivinavetan paksut seinät kätkevät sisäänsä kirkon ja kokoustilan.
Kivinavetan päädyssä on kesäkahvila, joka tarjoaa ohikulkijoille jäätelöä sekä suolaista ja makeaa purtavaa.
Törmälän keittiössä valmistetaan konstailematonta kotiruokaa, joka tehdään itse alusta asti. Ruoka maistuu niin rippikoululaisille kuin perheille ja muille ohikulkijoille. Törmälässä käytetään mahdollisuuksien mukaan oman alueen raaka-aineita, kuten lähivesien kalaa sekä metsämarjoja ja sieniä. Mustaherukat asiakas voi vaikka itse käydä poimimassa, sillä pensasrivistö komeilee aivan väentuvan takana. Keittiön aamu alkaa sämpylätaikinan vaivaamisesta, sillä rippileirien aamu- ja iltapalalle leivotaan aina tuoreet sämpylät. Ja sitten sitä pullaa! Sitä keittiön väki saa vääntää koko kesän, sillä itseleivottu pulla viedään käsistä niin rippileireillä kuin kesäkahvilassa.
Törmälän lounaspöydässä tarjotaan konstailematonta kotiruokaa.
Törmälässä käytetään paljon mustaherukkaa, joka kasvaa aivan väentuvan takana.
Kiireisimmän kesäsesongin ulkopuolella Törmälän keittiössä valmistetaan ruokaa erilaisille tilausryhmille, kuten yritysten ja yhdistysten kokousporukoille ja perhejuhliin. Tarvittaessa ruoka voidaan tarjota myös maastossa, esimerkiksi Vuori-Kalajan laavulla, jossa sopii ruokailemaan isompikin porukka. Tikkupullat, nuotioletut ja muikkukukkoset ovat vaihtoehtoja nuotiotarjoiluille.
TÖRMÄLÄN LOMA- JA KURSSIKESKUS OY
Konnekoskentie 552
77700 Rautalampi
P. 040 558 2439
info@tormala.fi
Facebook.com/TormalaRautalampi
Instagram: #tormala_rautalampi
Mustaherukkarahkaa Mansikkakakkua Törmälän omaa leipää
Hotelli-ravintola Mierontie on Konneveden maamerkki, joka on toiminut samalla paikalla jo 1960-luvulta lähtien. Mierontiellä on siis palveltu ohikulkevia matkailijoita sekä ruokittu ja viihdytetty paikallisia asukkaita jo useamman vuosikymmenen ajan. Paikallisten asukkaiden mukaan Mierontieltä on aina lähdetty liikkeelle ja sinne lopulta päädytään – ennemmin tai myöhemmin.
Ohikulkija tunnistaa Mierontien tästä kyltistä!
Mierontie kutsui Ruokaretken tutustumaan toimintaansa paikallisen Ruokaelämyksiä-hankkeen kautta. Tämä nostalginen paikka sai helmikuussa 2017 uudet yrittäjät, kun Konnevedelle joitakin vuosia sitten paluumuuttanut pariskunta Mari Olkola ja Kari Leppänen ostivat Mierontien yhdessä Eini Sivulan kanssa. Ensimmäisen toimintavuoden aikana ravintola ja kahvila ovat kokeneet melkoisen muodonmuutoksen. Myös hotellia on remontoitu vuosien varrella ja asiakkaat kertovat yleensä nukkuneensa erittäin hyvin. Mierontien yrittäjillä päät pursuavat uusia ideoita toiminnan kehittämiseksi. Lähistöllä sijaitseva Etelä-Konneveden kansallispuisto houkuttelee seutukunnalle päiväkävijöitä ja tavoitteena on jatkossa saada vierailijat viipymään alueella entistä pidempään.
Hotelli-ravintola Mierontie on palvelujen keskittymä. Yrittäjä Mari Olkola esittelee asiamiespostin palveluja.
Mierontien tiloissa tapahtuu monenlaista, sillä ravintolan ja hotellin lisäksi yrittäjät pyörittävät asiamiespostin palveluja sekä kahviota. Entiseen Esson baariin tullaan aamu- ja iltapäiväkahville, ravintolan puolelle saavutaan päivällä lounaalle ja illalla ravintolassa on mahdollista nauttia vielä a la carte -listan annoksia baarin juomien kera. Viikonloppuisin Mierontiellä nautitaan elävästä musiikista karaoken tai vierailevan esiintyjän tahdittamana.
Mierontiellä tarjotaan syötävää aina aamukuudesta iltamyöhään.
Mierontien ravintolasalissa on tilaa ja tunnelmaa.
Mierontien keittiössä arvostetaan kotimaisia ja lähialueen laadukkaita raaka-aineita: puhtaiden lähivesien kalaa, lähilihaa, viljatuotteita sekä metsien marjoja ja sieniä. Konnevesi onkin melkoinen lähiruoan aarreaitta, sillä harvassa kunnassa on sekä oma mylly, paikallisia lihan suoramyyjiä että ammattikalastajia. Mierontien a la carte -listalle on koottu herkkuja upeista paikallisista raaka-aineista. Pizzat valmistetaan alusta asti itse ja pizzapohjaan käytetään paikallisen myllyn jauhoja. Perinteisten vaihtoehtojen lisäksi listalla on gourmetpizzoja, joiden täytteenä on mm. possumetwurstia ja kylmäsavulohta lähialueelta. Haikkuburgerin sämpylät leivotaan itse ja pihvinä on paikallista Ylämaan naudan jauhelihaa. Ja totta kai löytyy myös Haukiburgeri! Arkiaamuisin klo 6-9 kahvilan puolella on tarjolla aamupalaa myös muille kuin hotellin asukkaille sekä PuuroBaari, jossa voi eurolla syödä puuroa niin paljon kuin jaksaa.
Mierontien listalla on gourmetpizzoja, jotka valmistetaan lähialueen raaka-aineista. Kuvassa riistapizza.
Lähiburgerin täytteenä on Ylämaan naudan kokolihapihvi, punasipulihilloke ja talon majoneesi.
Mierontien sipulipihvi on kotimaisesta naudan ulkofileestä ja kastikkeena on tumma hunajakastike.
Kalalla on erityinen merkitys Mierontien yrittäjille ja kalaa tuodaan esille myös ravintolan sisustuksessa. Ravintolan katto muuttui remontin yhteydessä lainehtivaksi järveksi, jossa muikkuparven uivat. Puusta tehty kattopinta on paikallisen Jukola Industriesin suunnittelema ja toteuttama ratkaisu.
Mierontien erikoisessa katossa lainehtivat järven aallot ja aaltojen välissä uivat muikkuparvet.
Konnevedellä kalastus on ollut merkittävä elinkeino ja harrastus. Nämä kylän miehet kalastivat aikanaan Konneveden koskilla.
Mierontien lounaslistalla paikallista järvikalaa tarjotaan vähintään kerran viikossa tai sen mukaan, miten Ahti luo antejaan. Lounas on kotiruokaa noutopöydästä, jossa on tarjolla salaatteja, vähintään kaksi lämmintä pääruokaa lisukkeineen sekä leipäpöydässä talon sämpylät ja paikallinen ruisleipä. Lounaaseen kuuluu myös kahvi ja jälkiruoka.
Mierontie haluaa myös palvella ikääntyvää väestöä entistä enemmän. Heille tarjotaan lounas edullisempaan hintaan ja mukaan voi ostaa vaikka ruisleipää valmiiksi siivutettuna. Yhteisöllisyyttä tämäkin! Niin kuin koko Mierontien toiminta! Yrittäjät toivovat, että heidän ravintolansa voisi olla ihmisille kuin toinen koti, olohuone, jossa on mukava viettää aikaa.
Mierontie on myös perinteinen pitopalveluyritys, josta voi tilata ruoat tarjoiluvalmiina mukaansa tai koko juhlien järjestelyn ja läpiviennin koristeluista loppusiivoukseen ystävällisen palvelun kera.
Hotelli-ravintola Mierontie
Kauppatie 45
44300 Konnevesi
P. 014 551 271
info@mierontie.fi
Lue myös: Show ja Dinner Konneveden Siikapirtillä
Viettäessäni ensimmäistä kesääni Kirkkonummella reilut kymmenen vuotta sitten, kiinnittyi huomioni eräänä iltana paikallislehdessä julkaistuun pienen, vaatimattoman näköiseen ilmoitukseen. Lyhyestä ilmoituksesta kävi ilmi, että ortodoksinen veljesyhteisö kerää rahaa kirkon katon korjaukseen myymällä borshkeittoa. Ilmoituksessa oli osoite, sekä puhelinnumero, johon saattoi ilmoittaa kuinka monta litraa keittoa haluaa. Sekä kehotus ottaa omat astiat mukaan.
Kun uteliaana ihmisenä lähdin seuraavana lauantaina muovisanko mukanani ilmoituksen osoittamaan osoitteeseen, ei mikään valmistanut minua siihen, mikä perillä odotti.
Ensin vastassa oli automeri. Muutaman kilometrin päässä Kehä kolmoselta sijaitsevan hiekkatien varteen sikin sokin parkkeerattuja autoja oli silmänkantamattomiin. Ihmiset kulkivat sangot kädessä jatkuvana virtana kohti kaarevaa kiviporttia, jonka takaa paljastui vanha kartanon pihamiljöö ja kartanolle johtava rehevä villilehmuskuja.
Upeita istutuksia, kukkia ja pensaita oli kaikkialla. Keltaisen, romanttisen rosoisasti rapistuneen kaksikerroksisen kartanon päärakennuksen takaa laskeutuvan tiheän kuusikujan takana sijaitseva vehreä puutarha säväytti kauneudellaan.
Pokrovan luostarin alue hurmaa kauneudellaan.
Ei olekaan ihme, että puutarhan suunnitellutta puutarhanopettaja Lisa Geijeriä ylistetään vuonna 1929 julkaistussa Suomalaista puutarhataidetta -kirjassa erityisesti puutarhan loistokkaasta kauneudesta ja järjestyksestä.
Pihalla sijaitsevaan vanhan tallin katolla komeileva kupoli ja ortodoksinen risti paljastivat kuitenkin, että nyt ei oltu ihan tavallisen kartanon tiluksilla.
Pokrovan luostarin kirkko on rakennettu vanhaan, upeaan talliin. Tallissa on toiminut myös leipomo tilan ollessa vuokrattuna Neuvostoliitolle osana Porkkalan vuokra-aluetta vuosina 1944-1956.
– Meillä on käynyt parhaimmillaan avoimien päivissä jopa 3000 ihmistä päivässä, kertoo pappismunkki Foma. Eli tungosta saattaa olla. Huhtikuisena lauantaina ruuhkaa ei ole, ja pappismunkilla on aikaa kertoa veljesyhteisön elämästä.
Isä Haritonin, alkuperäiseltä nimeltä Hariton Tuukkasen, perustama ortodoksinen veljesyhteisö on harvinaisuus Suomessa. Entiseen talliin rakennettu, vuonna 2001 vihitty kirkko on ainut veljesyhteisön omana hankkeena perustama ortodoksinen kirkko Suomessa. Helsingissä venäläistä ravintolaa pitänyt keittiömestari Hariton myi ravintolansa vuonna 2003, teki täydellisen elämänmuutoksen ryhtymällä munkiksi ja ryhtyi toteuttamaan haavettaan luostarin perustamisesta hankkimalla vanhan kartanotilan Kirkkonummen Jorvaksesta. Paikka sai nimekseen Pokrova; Neitsyt Marian Suojelus.
Borshkeiton ja kaalipiirakoiden voimalla
Konsuli H. A. Elfvingin entinen, 1800-luvulla rakennettu Dannebrogin tila on pitkän historiansa aikana toiminut niin kukoistavana liikepuutarhana, neuvostoliittolaisten sotatuomioistuimena, leipomona kuin kehitysvammaisten asuntolana. Kirkkonummen kunnan omistuksessa ollessa tila kärsi tulipalovaurioista ja oli pahasti ränsistynyt veljesyhteisön aloitellessa toimintaansa. Myös aikaisemmin kukoistanut puutarha oli kokonaan kadonnut, ja se piti perustaa uudelleen. Kunnostustyö vei aikaa ja rahaa. Ja siinä vaiheessa borshkeitto astui kuvaan.
Kirkon kauniit ikonit on pietarilaisten ikoninmaalauskoulujen opettajien ja oppilaiden maalaamia.
– Nämä, ja nämä ja nämä on maksettu borshkeitolla ja kaalipiirakoilla, pappismunkki Foma esittelee idyllisen kauniin kirkon holvikaarien ornamentteja ja seinämaalauksia .
Pappismunkki Foma on entiseltä ammatiltaan kokki, jolle 200 litran keiton keittäminen ei ole ongelma.
Keittoa keitetään 200 litraa kerrallaan vanhassa soppatykissä joka on muurattu paikoilleen päärakennuksen takapihalle. Isä Haritonille ja myös kokkina entisessä elämässään työskennelleelle pappismunkki Fomalle ei satojen litrojen keiton keittäminen ole ongelma.
Täysin yksin munkit eivät keittoja keittele. Mukana on vapaaehtoisten talkoolaisten joukko, joka on alusta alkaen osallistunut Pokrovan rakentamiseen.
– Olemme halunneet elvyttää talkooperinnettä, ja näyttää, että pienelläkin porukalla saa paljon aikaan, pappismunkki Foma kertoo.
Ja kaupaksi herkullinen keitto käykin. Borshkeitto-päiviä on 3-6 kertaa vuodessa ja ihmiset jonottavat omien sankojensa ja astioidensa kanssa saadakseen oman osansa perinteistä venäläistä herkkua.
Pokrovan borshkeittoa tullaan hakemaan pitkienkin matkojen päästä.
– Parhaimpina avoimien ovien päivinä olemme keittäneet ja myyneet 800 litraa keittoa, pappismunkki Foma kertoo.
Kaupaksi käyvät myös itse leivotut, herkulliset kaali- ja omenapiirakat ja muut herkut.
Perinteisiä kaalipiirakoita on aina myynnissä borshkeittopäivinä.
Veljesyhteisö hyödyntää oman puutarhan ja luonnon antimia niin paljon kuin mahdollista. Omasta ryytimaasta saadaan yrtit ja salaatit, omenapuista omenat hilloihin ja mehuihin, luumupuista luumuhilloihin. Puutarhassa kasvavat karviaiset, raparperit, vadelmat ja herukat jalostetaan myös herkullisiksi tuotteiksi, joita myymällä luostariyhteisön elämää rahoitetaan.
Myös villiyrtit ja muut luonnon antimet käytetään hyväksi. Nokkosista ja voikukanlehdistä keitetään keväisin juomaa, lehmuksenkukkaa kuivataan teeksi. Kuusenkerkkiä hyödynnetään leipien leipomisessa ja metsäsieniä säilötään satoja kiloja vuosittain.
Pokrovan veljesyhteisössä hyödynnetään luonnonantimia. Kuusenkerkkä antaa käsin leivotuille leiville hienostuneen maun.
Pokrovan erikoisuus on täysin valkoinen mansikkahillo.
– Puutarhassa viljeltävä valkoinen mansikka on sukua metsämansikalle, ja siitä tulee todella herkullinen hillo esimerkiksi aamiaiselle, pappismunkki Foma vinkkaa.
Kylään veljesyhteisöön
Pokrovassa on mahdollisuus vierailla borshkeitto-päivien lisäksi myös muutaman kerran vuodessa yleisöpäivinä ja heinäkuussa Puutarhapäivänä. Silloin tilalla on mahdollista ruokailla sekä ostaa tilalla valmistettuja tuotteita kotiin vietäväksi. Oma nähtävyytensä on pappismunkkien itse siemenestä kasvattamien tuhansien kesäkukkien loisto.
Pokrvovan luostarissa valmistetaan lehmuskukkateetä luostarin omassa puutarhassa kasvavista villilehmuksista. Teetä voi käyttää kotilääkityksenä esimerkiksi vilustumiseen.
Jos oma matka ei osu juuri noihin päiviin, kannattaa kerätä vähintään 20 hengen ryhmä, ja varata aika ryhmävierailulle etukäteen. Vierailu sisältää esittelykierroksen kirkossa ja puutarhassa sekä yhteisen ruokailun. Ryhmävierailuja järjestetään maaliskuusta marraskuuhun. Ravintolassa syömisestä ei kuitenkaan ole kyse.
– Meillä ei ole täällä ravintolaa. Me syömme yhdessä kolmen ruokalajin päivällisen veljestön omassa ruokasalisssa trapesassa. Vierailijat ovat meidän luona kylässä. Tervetuloa! Pappismunkki Foma toivottaa kiirehtiessään syömään yhdessä borshkeitto-päivässä auttaneiden talkoolaisten kanssa.
Yhteystiedot
Pokrovan veljesyhteistö
Elfvinginkuja 11
02420 Kirkkonummi
Seuraava borshkeitto-päivä on 12.5.2018. Syksyn päivämäärät ilmoitetaan myöhemmin (borshkeitto-päivänä ei ruokailumahdollisuutta).
Yleisöpäivät: 9.6.2018 ja 18.8.2018
Valtakunnallinen puutarhapäivä: 1.7.2018
Tarkista päivämäärät ja ohjeet nettisivuilta ennen Pokrovassa vierailua.
Pokrovaan on Helsingistä noin 25 km ja Kirkkonummen keskustasta noin 5 km. Perille pääsee mainiosti myös julkisilla liikennevälineillä. Junalla tullessa Jorvaksen asemalta Pokrovaan on noin 500 metrin kävelymatka. Bussilla Pokrovaan pääsee Matinkylän metroasemalta Espoosta lähtevillä busseilla 171-174.
Nurmeksen asema on seissyt paikallaan radan varressa jo 106 vuotta. Nyt kiskobussi pysähtyy asemalla kaksi kertaa päivässä. Lipunmyyntiä tai muuta VR:n toimintaa asemarakennuksessa ei enää ole, mutta silti heinäkuisena päivänä aseman odotushuone on täynnä väkeä.
Aseman odotussali on muuttunut viihtyisäksi lounasravintolaksi
Asemalla on vuodesta 2011 toiminut kahvila-ravintola Kaneli, joka tarjoaa lounasta, kakkuja ja leivonnaisia sekä tilauksesta muita ruokaan liittyviä palveluja. Kanelista saa myös erikoiskahveja, jotka valmistetaan vastajauhetuista pavuista käsityönä italialaisella Nuova Simonelli -espressokoneella.
Asema sijaitsee upealla paikalla, jossa rata kulkee aivan Pielisen rantaa pitkin. Lounaalla on tarjolla buffet, jossa on alkusalaatin lisäksi kaksi lämminta ruokaa. Lisäksi vaihtoehtoina ovat päivän burger sekä päivän keitto. Kasvisvaihtoehto löytyy lounaalta aina, välillä se on keitto tai burgeri. Jos joskus listalla ei suoraan kasvisruokaa ole, valmistetaan kasvisyöjälle sopiva annos tilauksesta.
Päivän lounasvaihtoehdot
Olimme heinäkuussa kahden lapsiperheen voimin mökiltä Nurmeksen keskustassa kauppareissulla ja kävimme Kanelissa nauttimassa lounaaksi hampurilaisia ja keittoa. Kalahampurilainen ranskalaisineen oli maukas ja pinaattikeitto sopivan täyteläistä.
Upeita kakkuja emme voineet ohittaa. Tarjolla oli useita vaihtoehtoja: mustaherukkakakkua, raparperi-marenkitorttua sekä salted caramel -juustokakkua. Näistä viimeksi mainittu sai seurueessamme suuren suosion, ja katosi lautasilta vauhdilla (kuvaa ei ehditty ottaa).
Herkulliset kakut tehdään Kanelissa itse
Yrittäjät Janne ja Sirpa Tiainen perustivat Kanelin muuttaessaan pääkaupunkiseudulta takaisin kotipuoleen. Kaneli on auki ympäri vuoden arkisin, ja suljettuna vain parina lomajaksona. Yrittäjäpariskunnan ja yhden työntekijän voimin lounasruuat ja kakkuvitriinin herkut tehdään itse paikan päällä. Leipäkin paistetaan omassa keittiössä eli tarjoillaan tuoreena suoraan uunista. Eniten asiakkaita käy kesäaikaan, kun mökkiläiset saapuvat Nurmekseen. Aseman vieressä on uimaranta ja pienvenesatama, eli Kaneliin voi saapua myös Pielisellä veneilevät.
Suuntaa Kaneliin, jos kaipaat maukasta lounasta, herkullista kakkua tai hyvää kahvia!
Yhteystiedot
Ravintola Kaneli
Raatihuoneenkatu 24
75500 Nurmes
Kanelin Facebook-sivut ja Instagram
Tallenna
Vilkkua päälle Lahden tien varrella, Heinolan pohjoisen liittymän kohdalla. Heinolan Heilan kahvila-ravintola on paikka, jossa saa mahansa täyteen maittavaa lähiruokaa. Ja myymälän puolelta saa ostettua tuoretta ja lähellä tuotettua ruokaa mukaansa yllin kyllin.
Koska nälkä ja sulkemisaika painoivat päälle, kohti ravintolaa. Aukioloajat ovat matkalaiselle ystävälliset, sekä puoti että kahvila-ravintola ovat avoinna arkisin klo 18 asti, perjantaisin 19.00. Lauantaina ovet suljetaan klo 16.00, sunnuntaina ehtii syömään ja ostoksille klo 18.00 saakka. Vain kolmena päivänä vuodesta Heila pitää ovensa kiinni; juhannuspäivänä ja jouluaattona ja -päivänä.
Tuottajatori on ollut toiminnassa jo yhdeksän vuotta. Sama taho on pyörittänyt viihtyisää ja valoisaa ravintolaa marraskuusta 2014 lähtien. Seuraavana vuonna avautui oma leipoma ja kaikki makeat ja suolaiset leivonnaiset valmistuvat siellä. Tänne mahtuvat sekä satunnaiset ohikulkijat, etukäteen paikkansa varanneet ryhmät sekä lähialueen lounastajat.
Uudet perunat ja tilliä, eihän sitä muuta. No hyvää kalaa kanttarellikastikkeen kera.
Annokseen sisältyy aina salaattibuffa ja kahvi. Kahvipavut jauhetaan täällä itse, vielä illalla puoli seitsemän aikaan kahvi oli tuoretta ja hyvää. Iso plussa myös tälle.
Jälkiruoaksi nautimme talon suklaakakkua jäätelön kera.
Heilan munkit ovat Heinolan parhaan munkin maineessa.
Myös kaikki vitriinituotteet näyttivät raikkailta lähellä sulkemisaikaakin. Ja valikoima oli runsas, oli lohta, lihaa, makeaa, pitkää ja pyöreää. Mitä ei tehdä paikan päällä itse, tulee paikallisilta lähituottajilta. Tuottajat ovat tarkkaan valittuja, yhdeltä saa gluteenittomat leivonnaiset, toiselta Salpausselältä pyydettyä kalaa, lähellä kasvatettua lammasta, luomuviljeltyjä kasviksia ja kotimaisista marjoista valmistettuja juomia.
Lounaspiirakka on yksi paikan suosituimista take away -tuotteista. XXL kokoinen karjalanpiirakka tuoreilla täytteillä.
Pikapysähdyksellä ehdimme kiertää kaupan puolen vain nopeasti. Mutta tarjonta vakuutti ja päätimme tulla uudelleen ajan kanssa. Heinolan Heila kertoo olevansa Suomen juurevin tuottajatalo. Ja siltä se totisesti näytti; muhkea lihatiski, leipomo, viinipuoti ja kymmenien lähialueen tuottajien elintarvikkeita tarjolla. Toriemäntä Minna esitteli ylpeänä juuri avatun olutpuodin ja lupasimme tulla pian uudelleen tosi tarkoituksella.
uskoisi.
Yhteystiedot:
Työmiehentie 35, 18200 Heinola Heinolan pohjoinen liittymä, 24
010 239 2397
ravintola@heilan.fi
Tallenna
Tallenna
Tallenna
Tallenna
Tallenna