Yhteistyössä Visit Kouvola ja GoSaimaa
Artikkeli: Julius Koskela
Valtatie 6 on yksi itäisen Suomen tärkeimpiä väyliä. Ennen alueluovutuksia Venäjälle se kulki Helsingistä Sortavalaan, nykyään ”kutostie” vie matkailijan Loviisasta aina Kajaaniin asti itärajaa hipoen. Kutostie on kuin koko Etelä-Suomen suuri kehätie, sillä eteläisimmällä osuudella se kaartaa itään, mutta Imatran jälkeen se kulkeekin länteen.
Tällä 604 kilometriä pitkällä tieosuudella ehtii tulla nälkä ja pissahätä, mutta onneksi valikoima taukopaikoista on kirjavaa ja laadukasta, oli matkaajalla sitten kiire tai enemmänkin aikaa levähtää tien varressa. Kävimme katsastamassa kaksi Kutostien kiinnostavinta taukopaikkaa, ja samalla kyselimme tien kulkijoilta heidän suosikeistaan. Kun uskaltaa ohittaa suuret ketjuhuoltamot, voi löytää hyvinkin persoonallisia taukopaikkoja, joissa voi samalla nauttia seudun tunnelmasta ja tietenkin ruoasta.
Maailman parasta savulohta? Tällainen on Lohela
📌 Karjalantie 372, Puntala
ℹ Kotisivut
Ensimmäinen testipaikkamme sijaitsee Ruokolahdella, noin 10 kilometriä Imatran pohjoispuolella. Saapuessani Lohelan pihaan huomaan, että tältä paikalta ei itseluottamusta puutu. Seinään on kiinnitetty suurin puukirjaimin teksti ”Parasta savulohta”. Kysyn kauppias Jari Ainasjärveltä, onko kyse Suomen- vai koko maailman parhaasta, ja vastaus on tietenkin, että maailman parhaasta. Jari kuitenkin jatkaa, että he eivät ole tätä väitettä keksineet, vaan asiakkaat.
Jatkamme juttelua Lohelasta, tietenkin lohileivän ääressä. Suurena savukalan ystävänä voin sanoa, ettei Jarin väite ole katteeton. Tästä kielii myös se fakta, että 50% koko Lohelan liikevaihdosta tulee savukalan myynnistä. Sitä haetaan kauempaakin, ja tyypillisesti mukaan. Savustusuuni on päällä aamusta iltaan, ja lyhyen visiittini aikana huomaan useamman asiakkaan, jotka tulevat hakemaan lämpimän paperikäärön kenties kotiin tai työpaikalle viemisiksi.
Savukalan lisäksi Lohelan myymälässä on paljon erilaisia pientuotteita aina kuivatuista hedelmistä huopatöppösiin. Jari korostaa, että kaikki tuotteet ovat paikallisilta pientuottajilta. Lohela on tärkeä myyntipiste monelle pientuottajalle, jotka valmistavat tuotteitaan suurella sydämellä. Tällaista valikoimaa ei löydä homogeenisestä ketjukuppilasta.
Ennen lähtöäni käymme vielä katsastamassa Lohelan juhlatilat, jotka taipuvat suurempienkin seurueiden tarpeisiin ja joihin saa täyden catering-ylläpidon. Lohelaan voi tuoda vaativammankin juhlaporukan, sillä järven rannasta löytyy ihka aito savusauna!
Korpikeidas – lapsille ja lapsenmieleisille
📌 Vesikkolantie 415, Joutseno
ℹ Kotisivut
Seuraava taukopaikka onkin sitten vähintään yhtä vahvasti omaleimainen. Korpikeitaalla pääruoka on myös savulohi, mutta asiakas pääsee aloittamaan ruoanlaittoprosessin itse aivan alusta asti. Korpikeitaalla lohet nimittäin ongitaan itse! Korpikeidas on siis todellisen omatoimiherkkusuun paikka, ja uskon sen olevan erityisen hyvä taukopaikka lapsiperheille.
Lohen onginta ja savustus eivät suinkaan ole ainoat asiat, joita Korpikeitaassa pääsee tekemään. Seuraavaksi suuntaan kohti muutaman sadan metrin päässä alkavaa kotieläinmetsää. En tiedä olenko tosiaankin niin lapsenmielinen, mutta tämä paikkahan on ihan mahtava! Varsinkin kun portista pääsee kulkemaan sisään yksin, eikä metsässä ole muita. Ystävälliset eläimet tulevat ihmettelemään joka puolelta. On pupuja, kanoja, kukkoja, lampaita, porsaita… jopa alpakka ja riikinkukko! Paikka on suorastaan hellyyttävä, ja ilta-auringon siivilöityessä tuuheiden kuusten lomitse tuntuu, kuin astuisi Nalle Puh -kirjan sivuille puolen hehtaarin metsään. Tämä on ehdoton hitti lapsiperheille!
Kysyn Korpikeitaan pitäjältä Tuija Sairakselta, miten tämä hullunkurinen attraktio sai alkunsa. Tuija vastaa vaatimattomasti, että ”no meidän perheessä on aina ollut aika paljon noita ideoita…” Tämä pitää selvästi paikkansa, sillä joka puolella tuntuu olevan meneillään jonkin sortin projekti. Rakennetaan unisieppareita, kasvatetaan viiriäisiä, tehdään esterataa keppihevosille. Tästä paikasta huokuu se luova hulluus, itäsuomalaisen korven oma hillbilly-kulttuuri.
Korpikeidasta ja puolen hehaatrin metsää on helppo suositella kaikille. Sanotaan, että eläinten kanssa vietetty aika lievittää tehokkaasti stressiä ja ahdistusta. Tuija kertookin, että he ovat harkinneet joogan viemistä kotieläinmetsään. Kuulostaa sellaiselta zeniltä, josta pääkaupunkiseudulla voidaan vain unelmoida.
Onko sinulla lempitaukopaikkaa kutostiellä?
Kutostie on pitkä, emmekä millään ehtineet käydä sitä läpi kattavasti yhdellä reissulla. Journalistinen vainuni kuitenkin kertoo, että parhaat suositukset saa tiellä työkseen kulkevilta kuljetuksen ammattilaisilta tai muilta ns. ”kantiksilta”. Kutostien taukopaikkojen nurkkapöydissä supistiin positiiviseen sävyyn muun muassa seuraavista matkalaisen ruumista ja sielua ravitsevista maantien temppeleistä:
Iloisen pässin maalaispuoti, Parikkala
Laatokanportti, Parikkala
Karjalanportti, Imatra
Satunmakiat, Luumäki
Lisäksi olemme kuulleet mehevän vinkin Matintalon Luomutilasta, jonka mainiot ylämaankarjatuotteet tulevat suoraan tilalta.
Kerro meille oma suosikkisi!
Tämä artikkeli kuuluu laajempaan Kaakkois-Suomen ruokakohteita esittelevään sarjaan, jonka tavoitteena on nostaa esille hienojen luontokohteiden läheisyydestä löytyviä ruokapalveluita. Juttusarjan avulla jokainen voisi löytää sen juuri itselleen parhaan ratkaisun reissussa ruokailuun, oli se sitten trangialla kokkailu, valmiiseen pöytään istuminen tai mitä tahansa siltä väliltä.
Juttu julkaistu aiemmin Retkipaikka.fi-sivustolla.
Lue myös juttusarjan aiemmat osat
Makuja Kymijoen rannoilla: Keisarinmajan Kahvila ja Kymen Paviljonki
Kotkan saariin seilataan tuurilla: Fort Elisabeth eli Varissaari
Ikivanhoja ja vähän uudempia ruokaperinteitä Itä-Suomessa: esittelyssä vety, atomi ja särä
Yhteistyössä Visit Kotka
Reilun meiningin merikaupunki, sitä Kotka totisesti on. Nopealla kyselyllä Kotka tuo mieleen meren, satamat, meripäivät, puistot, Kotkan ruusun, merikeskus Vellamon ja Junnu Vainion. Näihin tunnelmiin sukelsin, kun helteinen heinäkuu vaihtui paahteiseksi elokuuksi. Kun Kotkassa viettää merellistä päivää, kuuluu siihen ehdottomasti mukaan tuore kala.
Sapokassa, Merikeskus Vellamon vieressä, on ravintola, joka perustettiin vuonna 1990 intohimosta kalaan. Ja kuinkas sattuikaan, ravintola Wanhan Fiskarin osoite on Juha Vainion katu 2. Niin kotkalaista, eikä syyttä!
Ravintola Wanha Fiskari
1920-luvulla rakennettu rakennus toimi aikoinaan yleisenä saunana. Junnu Vainion isä oli tehdastyöläisenä ja puheiden mukaan miesten saunassa ahkera löylynlyöjä, ilmeisesti Junnukin on päässyt miesten kanssa saunan lauteille.
Tarinaa saunareissuista vahvistaa ravintolan edestä löytyvä riimikivi.
Voiko sopivampaa nimeä olla kotkalaisella kadulla?
Wanha Fiskari on Kotkan perinteisimpiä kalaravintoloita, jonka toiminta-ajatus oli kirkas perustajapariskunnalle, Riitta ja Matti Hortolle, heti alusta alkaen. Matti hankki aikoinaan perheen elannon pöytään ammattikalastajana, ja Riitalta kalaruokien valmistus sujui luontevasti. Uskomaton, asiaansa vihkiytynyt pariskunta, joka on pyörittänyt ravintolaa jo 44 vuoden ajan! Pakko kurkistaa peremmälle.
Onkohan mallina toiminut vanha kalastaja vai omistaja Matti itse?
Kalaa pitää käsitellä kuin lasta
A la carten ja vaihtuvien teemojen lisäksi Wanha Fiskari tunnetaan erityisesti runsaasta Kalastajan buffetista, joka katetaan arkisin klo 11 alkaen. Pöydän antimet vaihtelevat hiukan vuodenajan tai päivänkin mukaan. Runsaiden ja maukkaiden kasvisten lisäksi tarjolla on aina takuuvarmasti eri tavoin valmistettuja kylmiä kaloja, sillejä, graaveja, lämpimällä puolella maukasta liharuokaa lisukkeineen ja artesaanimakkaroita.
Ja tietysti Fiskarin kuuluisaa kalakeittoa, jonka kyytipojaksiksi täytyy napata Reittisen juureen tehtyä ruisleipää. Silmät kiinni, ja voi kuvitella olevansa saaristossa. Maut ovat kohdallaan.
Alueen kansalliskalaa, hailia eli pieniä silakoita, pöydässä on aina saannin mukaan. Lämpimillä vesillä hailit uivat syvissä vesissä, troolarit lopettavat pyynnin kesäkuussa ja kausi käynnistyy taas syyskuussa. Hyvä syy tulla uudelleen!
Fiskarin mehevyydestään kuuluisa savulohi savustetaan Riitan reseptillä vuodesta toiseen tismalleen samalla tavalla ravintolan takapihan omassa savustimessa. Savustusaika on kahdeksan tuntia, ei enempää eikä vähempää, Riitan sanojen mukaan.
Kalaa kuluu vuosittain tuhansia kiloja, mutta raaka-ainetta kunnioitetaan. Keittiöhenkilökunta perehdytetään ruokafilosofiaan Matin sanoilla:
Kalaa pitää käsitellä kuin pientä lasta, sitä ei paiskota ja se lasketaan hellästi pöydälle.
Erikoisuutena Fiskenit eli kalatapakset
Kalastajan buffetin lisäksi ruokalistalla on kalaherkkuja, joita tekisi mieli tilata samantien: Fiskenit eli alkukala”tapakset”, tiikeriravun pyrstöt, voissa paistetut silakat, kuhaa. Suomukalojen päivittäinen saanti varmistuu aina aamupäivisin. Sitä syödään, mitä on parhaiten tarjolla. Säiden ja vuodenajan mukaan. Suomukalan pyynnissä Riitta luottaa paikalliseen luottokalastajaansa, Antero Haloseen.
Kuha, ahven ja siika ovat yleisimmät Kotkan merialueelta saatavat kalat. Turha edes mainita, että olipa kyseessä liharuoka, kala tai jälkiruoka, raaka-aineet tulevat läheltä ja valmistus tapahtuu omassa keittiössä. Moni resepteistä on omia, vuosien mittaan testattuja tai uusia makuja ideoimalla syntyneitä.
Kalastajan buffetti oli mukava päättää kesäisesti marjaisaan mustikka-mansikkapiirakkaan, kaverina loraus vaniljakastiketta ja Fiskarin Veeran itse tehtyä kirsikkahilloa.
Mustikkaa, mansikkaa ja kirsikkaa – maut kohdallaan!
Miellyttävästi ilmastoidusta ravintolasalista siirryimme helteiselle kadulle. Kuulimme, että kotkalaiseen kulttuuriin kuuluu meneminen saarille. Vaikka Kotka itsessään on saari, ympäristöstä löytyy monia muitakin vierailun arvoisia saaria. Suuntana siis Kotkan saaret, hii-ohoi!
Yhteystiedot:
Ravintola Wanha Fiskari
Juha Vainion katu 2, Kotka
Kotisivut ja tuoreimmat uutiset Facebook-sivuilta.
Yhteistyössä Visit Kotka-Hamina ja Visit Kouvola, juttu kuuluu Kaakkois-Suomen ruokakohteita esittelevään sarjaan.
Harva miettii Kotkan kaupungin keskustassa, että tässä ollaan nyt saarella. Kaupungin historia alkaa jo varhain keskiajalta, mutta 1790-luvulla Venäjän valtio lunasti Kotkansaaren alueen Ruotsinsalmen merilinnoituksia varten. Kun historiaa tarkemmin tutkii, päästään kiinnostaviin hetkiin ja Krimin sodan (Oolannin sodan) taisteluihin vuonna 1855.
Kuulin, että vaikka Kotkan kaupunki itsessään on saari, kotkalaisilla on vahva perinne mennä saareen. Kotkalaiset ovat merimiehiä ja -naisia, ja saaret ja saaristolaisuus asunee kai kotkalaisissa vahvasti. Siksi mekin lähdimme saareen ja tutustumaan saaristolaismakuihin. Valinta ei ollut mikä tahansa saari, vaan vanha merilinnoitus Fort Elisabeth, tutummin kuitenkin Varissaari.
Kotkassa saariin mennään tuurilla (tur-vuoro)ellei omista omaa venettä.
Ravintola Vaakku & Varissaari
Varissaari on suosittu retki- ja ulkoilukohde. Yhteysalus Klippan liikennöi kesä-elokuussa saareen Sapokasta, Kotkan kantasatamasta, tunnin välein, ruuhka-aikoina non-stoppina. Viimeisin vuoro lähtee saaresta klo 21.40, mutta tapahtumailtoina Klippan ajaa yöhön asti. Kippari Petri vakuutti, että kaikki vieraat ajetaan saaresta pois.
Saarella ei nimittäin saa yöpyä. Saareen pääsee myös omalla veneellä, rantautumista varten saarella on kolme laituria. Jääaikaan saarelle pääsee Mansikkalahden uimarannalta lähtevää jäätietä pitkin. Reitti aurataan niin leveäksi, että sitä on helppo kulkea vaikka lastenrattailla tai pyörätuolilla. Mutta nyt on kesä ja meri auki!
Historian merkkejä vuodesta 1788
Varissaaressa on merkkejä jo Kustaan sodan ajoilta eli vuodesta 1788. Tämä vuosiluku on hakattu saaren kallioon, monen muun merkin lisäksi. Varissaaren linnoitus valmistui 1796 ja se kuului osana Ruotsinsalmen merilinnoitukseen. Se kantaa nimeä Fort Elisabeth Venäjän keisarinna Elisabeth Petrovnan mukaan. Linnoitus tuhoutui Krimin sodassa, mutta muistoja ja maamerkkejä historiasta saarella on paljon, muun muassa Ruotsinsalmen meritaisteluissa uponneen fregatin St. Nikolain hylystä nostetut laivanosat ja tykit. Saari on oikea pienten seikkailijoiden (ja isompienkin) unelma; tykkejä, merilinnoituksen raunioita ja merkkejä kalliossa.
Saarella riittää monenlaista tutkittavaa.
Kalliohakkauksia saaren kallioihin on tehty 1900-luvulle asti, tuoreimmat ovat 1960-luvulta. Saaren koillispäähän, muurien suojiin rakennettiin ravintola jo 1960-luvulla. Siinä se on edelleen samalla paikalla. Ja koska Varissaari on kotkalaisille aina ollut Vaakku, myös kesällä 2015 uudelleen avattu ravintola tunnetaan nimellä Ravintola Vaakku.
Ravintola ympäröi Rento-baaria vai miten se meni? Rentoa menoa kuitenkin. Vaakun mottona onkin Fun Dining!
Sisätiloista on hulppeat näkymät merelle. Sisä- ja ulkotilat limittyvät hauskasti yhteen. Lämpimänä iltana on kiva syödä terassilla, mutta oma tunnelmansa on viihtyisissä sisätiloissakin.
Lautasella päivän kalasaalis
Kun meren äärellä ollaan, kala ei voi tulla muualta kuin paikallisilta kalastajilta. Vaakussakin päivän annokset vaihtelevat sen mukaan, mitä kalastajilta saadaan. Aina kuitenkin tuoretta ja maistuvaa.
Tänään keittiössä hääri Mervi, joka nasevalla myyntipuheellaan vakuutti meidät päivän kala-annoksista; savulohisalaattia ja kuhaa. Kyytipojaksi virolahtelaisen panimo Takatalo & Tompurin kylmäsavu- ja ruisolutta. Kylmäsavu palkittiin Suomen parhaana vaaleana lagerina vuonna 2017, eikä syyttä.
Savulohisalaatti oli todella tuhti annos, jossa kahden mehevän lohen kaverina oli rapsakkaa salaattia, parsaa, mansikoita, mustikoita, marinoitua punasipulia ja talon leipää. Ruisoluen kanssa bueno.
Päivän kuha tarjoiltiin uusien perunoiden, tillivoin ja kasvisten kera. Ja huuhdeltiin alas kylmäsavuoluen kanssa.
Vaikka vatsa oli täynnä, viisas ruokailija jättää aina pienen tilan jälkiruoalle. Tänään keittiö sai ylipuhuttua maistelemaan kevyen marjaisaa mascarpone-herkkua, tiramisua Vaakun tapaan suloisesti hillopurkissa.
Saunaan ennen kotiinlähtöä?
Vaakun rannassa kelluu kutsuvasti puulämmitteinen saunalautta Kiulu, jota voi vuokrata vaikka tunniksi kerrallaan. Saunassa on tilaa 12 henkilölle. Jos omat eväät eivät tulleet mukaan, Vaakusta saa mukaansa sopivat saunaeväät. Kiulu on varustettu moottorilla eli sillä pääsee myös kuljettajan vuokraamalla ajelemaan hiukan rantaa pidemmällekin.
Varissaaren ravintolaa pyörittää yrittäjäpariskunta Niina Utter ja Niko Löyttynen. Energisillä yrittäjillä on Kotkassa myös yli 100-vuotias perinteikäs Kotkan Klubi, jonka he laittoivat perinteitä kunnioittaen uuteen loistoon 2017. Vielä yksi hyvä syy tulla uudelleen Kotkaan, makujen kaupunkiin.
Aurinko laski jo, mutta tuurilla pääsimme takaisin Kotkan satamaan.
Yhteystiedot:
Ravintola Vaakku Varissaari
Verkkosivut ja tuoreimmat uutiset Facebook-sivulta.
Kurkkaa tunnelmia Varissaaresta ja Ravintola Vaakusta:
Muita mukavia kohteita lähialueella:
Matkailijoille Kotka tarjoaa useita kiinnostavia saarikohteita. Vanhat puolustusvoimien saaret Kirkonmaa ja Rankki ovat hiljattain avautuneet matkailukäyttöön, Lehmä-saari on mukava kesäpaikka, mutta sieltä puuttuvat ravintolapalvelut. Oiva piknik-kohde kuitenkin. Kaunissaari on kauimpana ja sinne olimme suunnitelleet menevämme. Huonoksi onneksi (vai huonoa tuuria?) toinen saaren yhteysaluksista oli joutunut korjattavaksi ja matka siirtyi tulevaisuuteen.
Kaunissaaria Suomessa on useita, mutta kuulemma Itäisen Suomenlahden Kaunissaari on se alkuperäinen. Saarta kehutaan varsinaiseksi kesäparatiisiksi, ja saaren lohikeitto on vertaansa vailla. Saarella on myös kiva pieni saaristolaismuseo, taidegalleria, kauppa, kahvila ja Kaunissaaren maja, jonka loikeittoa jäimme nyt ilman.
Saareen kulkee kaksi yhteysalusta Kotkan satamasta, M/S Otava ja M/S Tekla. Itse saari sijaitsee Pyhtää puolella ja merimatka Kotkasta Kaunissaareen kestää noin 1,5 tuntia.
Kotkan kierroksen yöpymispaikaksi valitsimme kesäisen teeman mukaan leirintäalueen. Eikä minkä tahansa, vaan ehkä yhden Suomen parhaimmista.
Santalahti Resort, 5-tähden lomakeskus meren rannalla, vain 5 kilometrin päässä Kotkan keskustasta. Santalahden ympäristössä on kaksi mukavaa, 2,5 kilometrin mittaista luontopolkua. Toinen on metsäinen polku, toinen polku kiertelee kallioisella rannalla, josta on upeat merimaisemat Suomenlahden saaristoon. Kiersimme tuon ”Sea view track” -nimellä kulkevan polun. Yksi kauneimmista reiteistä, suosittelen!
Elämyksiä alueen luonnossa haluavan kannattaa tutustua Vimpasaaren tarjontaan. Energiatuotannoltaan omavaraisessa saaressa järjestetään toimintaa ja elämyksiä, jotka voivat suuntautua niin saaristoon kuin mantereelle.