Kaakkois-Suomessa matkaaja kohtaa maamme jylhän ja erämaisen luonnon, nauttien samalla mitä mainioimmista palveluista. Vain lyhyen matkan päässä Helsingistä voit kokea koskien kuohunnan ja metsien huminan, nauttien samalla herkullisista paikallisista ruuista ja juomista, suloisien kahviloiden tunnelmasta ja erinomaisien ravintoloiden tarjonnasta. Kokosimme vinkkilistan 15 kohteesta tai paikallisherkusta, jotka jokaisen Kaakkois-Suomeen matkaavan kannattaa ehdottomasti kokea!
1. Keisarinmajan Kahvilan pannukakku on maailman parasta
📌 Osoite: Keisarinmajantie, Kotka
ℹ Kotisivut (Facebook)
Vuonna 1889 Venäjän keisari Aleksanteri III rakennutti Langinkosken kauniisiin maisemiin kalastusmajan, tai pikemminkin tyylikkään huvilan, jossa keisarillinen perhe seurueineen vietti huolettomia kesäpäiviä. Nykyään löydät täältä ihanan Keisarinmajan Kahvilan, jonka pannukakun kerrotaan olevan maailman parasta.
Kuva: Sari Selkälä
2. Suloinen kahvila keltaisessa talossa – upea maisema Langinkoskelle
📌 Osoite: Keisarinmajantie, Kotka
ℹ Kotisivut (Facebook)
Keltainen kahvila Langinkosken rannalla toimi aikoinaan keisarillisen kalastusmajan vahtimestarin ja hänen perheensä asuntona. Kahvilan terassilta on kauniit näkymät alas Langinkoskelle. Kahvilassa on monta viihtyisää soppea, jonne voi istahtaa nauttimaan maisemista ja kahvilan antimista. Tarjolla on päivittäin myös lounasta!
Kuva: Sari Selkälä
3. Kymen Paviljonki: ruokaa, yrttejä, kotieläimiä ja koskimaisemia
📌 Helsingintie 408, Kuusankoski
ℹ Kotisivut
Keskeistä kuutostietä matkatessa on monta hyvää syytä pysähtyä Kymen Paviljonkiin. Täältä saat hyvän lounaan, ja paikka on viihtyisä pienen virkistystauon viettämiseen. Kävele alas Kymijoen rantaan, nauti kotieläimien seurasta ja tutustu ihanaan yrttipuutarhaan, josta saat poimia yrttejä myös ruoka-annokseesi.
Kuva: Sari Selkälä
4. Nauti retkinuotion tunnelmasta: tulistele Repoveden kansallispuistossa
📌 Riippusillantie 55, Kouvola
ℹ Kotisivut
Repoveden jylhästä kansallispuistosta löytyy monenmonta komeaa taukopaikkaa, joissa voi nauttia eväistä ja luonnon kauneudesta. Taukopaikkojen nuotiokehillä saa tulistella, kunhan metsäpalovaroitus ei ole voimassa. Luonnon helmassa valmistuu helposti vaikka mehevä hodari omaan makuun sopivilla täytteillä.
Kuva: Tomi Pohja
5. RepoTassun kautta Repoveden kansallispuistoon
📌 Riippusillantie 55, Kouvola
ℹ Kotisivut (Facebook)
RepoTassu on mainio kioski Repoveden kansallispuiston portilla, Lapinsalmen sisääntulossa. Näppärä sijainti tekee RepoTassusta helpon kohteen poiketa vaikka mennen tullen, ja hintataso on kohtuullinen. Lounaan ja kahvin lisäksi RepoTassusta löytyy myös muita virvokkeita. Lisäksi jopa kanoottien varaaminen onnistuu kioskin kautta.
Kuva: Tomi Pohja
6. Orilammen Maja tarjoaa majoitusta ja mainiota ruokaa
📌 Voikoskentie 138, Hillosensalmi
ℹ Kotisivut
Orilammen Maja on Repoveden alueen legenda. Orilammen Maja on perheyritys, joka vuosien saatossa on kasvanut kokonaiseksi lomakyläksi mitä kauneimmassa maisemassa järven rannalla. Täällä herkuttelet itsesi todella kylläiseksi ja nautit samalla luonnon rauhasta. Tämä paikka kannattaa ehdottomasti ottaa ohjelmaan esimerkiksi, kun vierailet Repoveden kansallispuistossa!
Kuva: Tomi Pohja
7. Historiallinen linnoitussaari: Fort Elisabeth ja Ravintola Vaakku
📌 Varissaari, Kotka
ℹ Kotisivut
Vanha merilinnoitus Fort Elisabeth tunnetaan myös Varissaarena, ja se on suosittu retki- ja ulkoilukohde Kotkassa. Yhteysalus Klippan liikennöi kesä-elokuussa saareen Sapokasta, Kotkan kantasatamasta. Varissaaren linnoitus valmistui 1796 ja se nimettiin Venäjän keisarinna Elisabeth Petrovnan mukaan. Linnoitus tuhoutui Krimin sodassa, mutta muistoja ja maamerkkejä historiasta saarella on paljon. Ravintola Vaakun mottona on fun dining.
Kuva: Sari Selkälä
8. Linnoitusravintola Kamussa koet Haminan huikean historian
📌 Raatihuoneenkatu 12, Hamina
ℹ Kotisivut
Haminan linnoitus on yksi harvoista niin sanotuista ympyrälinnoituksista Suomessa. Sen esikuvana on toiminut Palmovan kaupunki Pohjois-Italiassa, ja se on lajityyppinsä harvinaisuus. Muhkeita linnoituksia Haminaan ovat rakentaneet niin ruotsalaiset kuin venäläiset. Haminan Bastionissa, linnoituksen uumenissa, palvelee Ravintola Kamu, jonka herkkuja kannattaa ehdottomasti käydä Haminan-reissulla nautiskelemassa.
Kuva: Julius Koskela
9. Anjalan Kartano lumoaa Ankkapurhan jylhissä koskimaisemissa
📌 Ankkapurhantie 15, Anjala
ℹ Kotisivut
Ankkapurha on muinaissuomalainen nimi Kymijoen suurimmalle koskelle. Koski on sittemmin valjastettu tuottamaan vesivoimaa, mutta Anjalan Kartanon miljöö kosken kupeessa on ehdottomasti yhä kokemisen arvoinen. Alueella on luontopolkuja, ja kaikkia kävijöitä halutaan kannustaa luonnosta nauttimiseen. Anjalassa kannattaa herkkusuiden suunnata Makasiinikahvilan huomaan nautiskelemaan vaikkapa kakkukahvit.
Kuva: Julius Koskela
10. Salmiakkicheddaria ja vetyautoja Kirjokiven kartanolla
📌 Rudolf Elvingintie 109, Vuohijärvi
ℹ Kotisivut
Idyllinen Kirjokiven kartano miljöineen on nähtävyys jo itsessään, ja paikalla saa myös vatsansa täyteen mitä mainioimpia makuja. Miltä kuulostaisi vaikkapa salmiakkicheddar? Kirjokiven kartano on osa Woikoski Feeling -elämyskeidasta. Paikan erikoisuus on automuseo, jonka ajoneuvot kertovat jotain Woikosken ja koko Suomen historiasta.
Woikosken ruukki. Kuva: Julius Koskela
11. Mitkä ihmeen Vety ja Atomi? Maista Lappeenrannan erikoisuudet
📌 Lappeenranta
Vety ja Atomi ovat jo vallan legendaariseen maineeseen nousseet erikoisuudet Lappeenrannasta. Nämä paikallisherkut löydät nakkikioskeilta, ja ne suositellaan syömään lappeenrantalaisesta kaupunkimiljööstä samalla rennosti nauttien. Suomalaisittain kyytipoikana voi juoda tietenkin maitoa. Vety on laadukas lihapiirakka, jonka täytteenä on joko kinkkua tai kananmunaa. Atomin täytteenä on näitä molempia.
Atomi ja lasi maitoa. Kuva: Julius Koskela
12. Särä on suomalainen ruoka, jolla on tuhatvuotinen historia
ℹ Säräpirtti Kippurasarven kotisivut
Särä on vanhin tunnettu ruokalaji Suomessa, ja sen historia tiedetään ainakin tuhatvuotiseksi. Särä nimi tulee puukaukalosta, jonka päällä lampaanviulut ja perunat kypsytetään. Valmiissa annoksessa lihat makaavat perunapedillä ja ne tarjoillaan rieskan sekä kotikaljan kera. Näyttää aika todella hyvältä, vai mitä?
Kuva: Julius Koskela
13. Suussa sulavaa savulohta Lohelassa
📌 Karjalantie 372, Puntala
ℹ Kotisivut
Saako täältä peräti koko maailman parhainta savulohta? Kannattaa testata itse. Moni hakee Lohelan savukalaa mukaansa pidemmänkin matkan takaa, tai herkuttelee rauhassa paikan päällä. Suloisessa myymälässä on myynnissä paljon muutakin mukavaa, matkaajalle mieluista herkkua ja muistoa.
Kuva: Julius Koskela
14. Korpikeitaalla pääset kalastamaan ja tapaamaan eläimiä
📌 Vesikkolantie 415, Joutseno
ℹ Kotisivut
Korpikeitaalla pääset onkimaan ja savustamaan lohesi itse. Paikka on mitä mainioin valinta mukavaa puuhaa ja elämyksiä kaipaavalle lapsiperheelle. Lohien lisäksi täällä voi tutustua erilaisiin kotieläimiin, jopa alpakkaan ja riikinkukkoon.
Korpikeitaan alpakka. Kuva: Julius Koskela.
15. Pulsan asema on somettajien paratiisi
📌 Pulsan Aseman tie 21, Pulsa
ℹ Kotisivut
Pulsan Asema on vanhaan asemarakennukseen entisöity kahvila, kodin sisustustuskauppa ja aamiasmajoitus. Asema sisutuksineen on todella kuvauksellinen: tällainen paikka ei voi syntyä muuten kuin suuresta intohimosta. Media- ja somehuomio on ansaittu, tämä paikka kannattaa käydä kokemassa itse!
Kuva: Julius Koskela
16. Konditoria Huovila – jos muumimammalla olisi kahvila…
📌 Fredrikinkatu 1, Hamina
ℹ Kotisivut
Haminan kauniissa katukuvassa kannattaa ehdottomasti piipahtaa Konditoria Huovilaan. Värikkäät kakut, yltäkylläinen pullatiski ja vaalean raikas sisustus tuovat mieleen lapsuuden väritetyt muumikirjat. Tämä kahvila on osa Haminan katukuvaa, ja sen toiminta jatkuu nyt jo kolmannessa sukupolvessa. Maista täällä ainakin ihanaa kruunuviineriä!
Kuva: Julius Koskela
17. Tutustu kuuluisaan Ylämaan spektroliittiin Korupirtillä
📌 Kivikyläntie 7, Ylämaa
ℹ Kotisivut
Spektroliitti on tumma, valossa sinertävänä ja kullankeltaisena hohtava korukivi. Korupirtti tarjoiluineen toimii hyvänä tukikohtana kaikille mainareille. Korupirtin vieressä sijaitsee kaivosmuseo, ja myös itse kaivokselle on mahdollista päästä käymään.
Ylämaan spektroliittia. Kuva: Julius Koskela
18. Mustilan Arboretumin satumetsä ja Mustilaviini
📌 Mustilan Puistotie 21, Elimäki
ℹ Kotisivut
Suomalaiset marjat ja hedelmät ovat tunnetusti varsinaista superfoodia, mutta tiesitkö, että niistä valmistetaan jopa viiniä? Mustilan viinipuoti ja ihastuttava puutarhamyymälä löytyvät läheltä Kouvolaa. Viinpuodissa poikkeamisen ohessa voit lähteä kävelylle todelliseen satumetsään, Mustilan Arboretumiin.
Kuva: Milla von Konow
19. Viini Verla
📌 Salonsaarentie 127, Verla
ℹ Kotisivut
Idyllinen Verlan ruukkikylä on Unescon maailmanperintökohde. Vanhan puuhiomon ja pahvitehtaan pittoreskit ruukkirakennukset ovat kuin aikamatka menneeseen, ja miljöö on todella kaunis ja kuvauksellinen. Täällä vieraillessa kannattaa poiketa Viiniverlassa, jonka valikoimaan kuuluu viinien ja kuohuvien lisäksi useita marjalikööreitä ja pöytäviinejä sekä väkeviä alkoholijuomia.
Kuva: Milla von Konow
Tämä artikkeli kuuluu laajempaan Kaakkois-Suomen ruokakohteita esittelevään sarjaan, jonka tavoitteena on nostaa esille hienojen luontokohteiden läheisyydestä löytyviä ruokapalveluita. Juttusarjan avulla jokainen voisi löytää sen juuri itselleen parhaan ratkaisun reissussa ruokailuun, oli se sitten trangialla kokkailu, valmiiseen pöytään istuminen tai mitä tahansa siltä väliltä.
Lue myös juttusarjan aiemmat osat
Makuja Kymijoen rannoilla: Keisarinmajan Kahvila ja Kymen Paviljonki
Kotkan saariin seilataan tuurilla: Fort Elisabeth eli Varissaari
Ikivanhoja ja vähän uudempia ruokaperinteitä Itä-Suomessa: esittelyssä vety, atomi ja särä
Herkuttele suussa sulavalla savulohella kutostien varrella: näistä taukopaikoista ei kannata ajaa ohi!
Kahvilaelämää kaakossa: kolme kohdehelmeä, joihin kannattaa poiketa kauempaakin
Yhteistyössä Visit Kotka-Hamina ja Visit Kouvola
Artikkeli: Julius Koskela
Matkaan Kakkois-Suomeen ja Kymenlaakson maisemiin, tarkoituksenani maistaa alueen perinteisiä makuja ja tutustua sen värikkääseen historiaan. En vielä tiedäkään, millaiseen seikkailuun olen ryhtynyt. Löydän historiallisen Haminan linnoitukset, tutustun Ankkapurhan kartanon värikkääseen menneisyyteen ja matkustan Repoveden maisemiin Kirjokiven kartanolle, jossa näen muun muassa vetyauton ja opin Suomen teollistumisen historiaa.
On aurinkoinen elokuun puolivälin aamupäivä, kun matkaan kohti historiallista Haminan kaupunkia Kaakkois-Suomessa. Pääkaupunkiseutulaisena asun vain vajaan parin tunnin ajomatkan päässä, mutta häpeäkseni on myönnettävä, etten ole ikinä käynyt Haminassa. Tarkoituksenani on tutustua seudun historiaan, ruokaan ja taiteeseen. Ensimmäisenä suuntaankin kohti Haminan Bastionia ja siellä sijaitsevaa linnoitusravintola Kamua.
Haminan keskustaa kannattaa tulla ihailemaan kauempaakin.
Haminan historiaa ja Linnoitusravintola Kamu
📌 Raatihuoneenkatu 12, Hamina
ℹ Kotisivut
Linnat ja linnoitukset ovat aina kiehtoneet minua, ja haluankin tietää enemmän Haminan linnoituksen historiasta. Kun kaupunkiin saapuu, huomaa heti sen erikoisen, ympyrämäisen tai kahdeksankulmaisen asemakaavan. Tämä johtuu siitä, että Haminan linnoitus on yksi harvoista niin sanotuista ympyrälinnoituksista. Sen esikuvana on toiminut Palmovan kaupunki Pohjois-Italiassa, ja se on lajityyppinsä harvinaisuus. Haminan asemakaava on tehty renessanssiajan kaupunki-ihanteen mukaisesti, ja se poikkeaa vahvasti Suomessa vallalla olleesta tyylistä, jossa suosittiin ruutuasemakaavaa.
Hamina on saanut alkunsa vuonna 1653, jolloin perustettiin Vehkalahden Uusikaupunki. Ruotsalaiset aloittivat linnoitusten rakentamisen jo vuonna 1723, mutta vuonna 1743 Hamina siirtyi Turun rauhassa Venäjälle, ja siitä tuli rajalinnoitus. Suurin osa linnoituksista rakennettiin venäläisten toimesta, kunnes Haminassa solmittiin Suomen sodan päätteeksi rauha, jolla Suomi liitettiin Venäjän keisarikuntaan. Tämän jälkeen Haminan merkitys linnoituksena väheni.
Kaikki tämä historian havina on saanut minut nälkäiseksi, ja onneksi onkin jo lounasaika. Suuntaan kohti Haminan Bastionia ja sukellan holvikaarteen syvyyksiin, ravintola Kamuun. Paikka on todella uniikki. Syvät holvit ja metrien paksuiset seinät suojelevat lounasvieraita muun muassa kännykkäsignaalilta. Täällä ei keskitytä Facebookin selaamiseen, vaan ruokaan ja seurusteluun, mikä on ainakin omasta mielestäni aika virkistävä yksityiskohta!
Kamu on selvästi suosittu lounaspaikka. Näen pöytien äärellä todellisen läpileikkauksen haminalaisista. Vieraina on ainakin reserviupseerikoulun varusmiehiä, pappeja ja poliiseja. Konstailematon lounas siis todella maistuu haminalaisille, ja niin se maistuu minullekin: silakkapihvit, perunamuusia, juurespaistosta ja herkullista salaattia. Silakka on ollut tärkeä ravinnonlähde Suomenlahden ja Perämeren alueella jo varhaiskeskiajalta asti. Kyytipojaksi mitäs muutakaan, kuin linnoituksen perinteitä kunnioittaen kotikaljaa. Miltei kaikki raaka-aineet tulevat ympäröivän maaseudun tuottajilta. Jokainen suullinen on siis aito pala Kaakkois-Suomea.
Ruoan jälkeen keskustelemme ravintolan toiminnasta henkilökunnan kanssa. Ilokseni saan kuulla, että Kamun missio ei rajoitu pelkästään maukkaaseen ruokaan. Kamu toimii Ravimäkiyhdistys ry:n alaisena, ja auttaa työllistämään kehitysvammaisia ja pitkäaikaistyöttömiä. Kamussa vaikeasti työllistettävät pääsevät kiinni työnteon rutiiniin. Ei ihme, että ilmapiiri ravintolassa olikin niin positiivinen!
Ruuan päätteeksi kiertelen hieman Haminan katuja ja pistäydyn ihailemassa ortodoksisen kirkon upeaa kattokupolia. Hamina on selvästi paikka, jossa aurinkoinen kesäpäivä kuluu liiankin nopeasti. Näin lähellä pääkaupunkiseutua Hamina on myös matkailijoiden helposti saavutettavissa. Uniikkia historiaa ja arkkitehtuuria, pittoreskeja kahviloita ja maukasta lähiruokaa, tänne tulen uudestaan!
Kuningas joka menetti ratsunsa: Ankkapurha ja Anjalan kartano
📌 Ankkapurhantie 15, Anjala
ℹ Kotisivut
Kakkois-Suomen kierrokseni on kuitenkin vasta alkamassa. Seuraavaksi suuntaan kohti Ankkapurhaa ja Anjalan kartanoa Kouvolan kupeessa.
Selvitetään ensin hieman nimiä. Ankkapurha on muinaissuomalainen nimi Kymijoen suurimmalle koskelle, joka tunnetaan myös nimellä Anjalankoski. Nimen etymologiasta ei ole täyttä selvyyttä, mutta itämurteissa sana ”ankka” tarkoittaa todennäköisesti ”sankkaa” tai ”kovaa”. Purha taas tarkoittaa koskea tai putousta. Tämä on kosken ja alueen muinaisnimi, ja nimi ”Anjala” taas viittaa alun perin Wreden-suvun rakentamaan Anjalan tilaan ja kartanoon, jonka päärakennus on rakennettu 1700- ja 1800- lukujen taitteessa (tarkka vuosiluku ei ole tiedossa).
Suuntaan ensimmäisenä vanhaan viljamakasiiniin rakennettuun makasiinikahvilaan, jossa minut ottaa vastaan iloinen kesätyöläinen Vilma. Kahvin ääressä kyselen Anjalan tilan historiasta ja nykytilanteesta, ja tutustumme kahvilan yläkerrassa olevaan vaihtuvaan taidenäyttelyyn (Antti Halonen ja Lucia Bonomo: ”Puhuvat kivet”, Kivipiirroksia ja grafiikkaa). Tänä kesänä taidenäyttelyitä on ollut kolme, ja ne ovat olleet kovin suosittuja. Ensi kesän näyttelypaikkoja on jo alettu varata.
Anjalan tila sai alkunsa, kun ratsumestari Henrik Wrede pelasti kuningas Kaarle IX:n hengen Kirkholman taistelussa vuonna 1609. Kuningas oli menettänyt taistelun tuoksinassa ratsunsa, ja vihollinen oli vyörymässä sotajoukon päälle. Viime hetkellä Henrik Wrede antoi kuninkaalle oman ratsunsa, menehtyen itse vihollisen kynsissä. Taistelu oli ruotsalaisille katastrofi. Heidän 11 000 miehen vahvuinen armeijansa hävisi vain 3500 puolalaissotilaalle. Ruotsalaiset menettivät 9000 miestä, kun taas puolalaisia kaatuneita oli vain satakunta. Kaikesta huolimatta Kaarle IX oli niin kiitollinen ratsumestarinsa urotyöstä, että lahjoitti Henrik Wreden leskelle ns. Elimäen kymmenyksen. Tähän alueeseen kuului myös Ankkapurhan koski, jonka rannalle Anjalan kartano myöhemmin rakennettiin.
Anjalan kartanolla on siis vauhdikas historia, mutta mitä täällä tapahtuu nykyään?
Kartano oli pitkään valtion omistuksessa, ja se on tunnettu Suomen suosituimpana leirikoulukohteena. Tuhannet koululaiset ovat siis viettäneet aikaa Anjalan maisemissa, ja tästä syystä se sopiikin kohteena erinomaisesti lapsiperheille. Ei tarvitse olla leirikoululainen, vaan Anjalaan voi tulla milloin vain. Kesäsesongin aikana aktiviteettejä löytyy aina melonnasta kummituskävelyyn, ja ajankohtaisen tapahtumakalenterin löytää nuorisokeskuksen sivuilta www.nuorisokeskusanjala.fi.
Hiljattain kartano on siirtynyt valtiolta Regina-säätiölle ja siten välillisesti takaisin Wreden-suvulle. Regina-säätiö jatkaa alueella toimineen Regina-koulun perinnettä. Regina-koulu oli Suomen ensimmäinen oppivelvollisuuskoulu, ja sen myötä Anjalassa astui voimaan koulupakko jo 119 vuotta ennen kuin Suomessa säädettiin yleinen oppivelvollisuus vuonna 1921. Koulun perusti Rabbe Gottlieb Wreden äitinsä Charlotta Regina Duffuksen kuolintoiveesta vuonna 1803. Anjalalaisten piti käydä koulua sakon uhalla, sillä Rabbe Wreden tavoitteena oli, että kaikki Anjalassa osaisivat lukea ja kirjoittaa. Vaikka kartanon kielenä olikin ruotsi, koulutus tapahtui suomeksi eli ns. ”rahvaan kielellä”. Anjalalla on siis tärkeä paikka suomalaisen lukutaidon ja koulutuksen sekä itse suomen kielen historiassa.
Kävelemme Vilman kanssa läpi Anjalan tiluksia ja saavumme joen rantaan. Pitkään on kulunut niistä ajoista, kun tässä kuohui vapaa koski, se alkuperäinen Ankkapurha. On pakko myöntää, että vesivoimalaitos on kaltaiselleni innokkaalle kalastajalle ja virtavesien samoajalle surullinen näky. Mietin, miltä Ankkapurha on näyttänyt villinä ja vapaana. Miten valkoiset tyrskyt ja syvät pyörteet ovat kätkeneet sisäänsä suuria ja voimakkaita vaelluslohia. Kymijoki on ollut yksi Suomen merkittävimpiä vesireittejä. Sen kuohuissa on uitettu puita, ja sen rannoille on syntynyt teollisuutta ja maataloutta jo varhain. Tämä on ottanut veronsa alueen luonnonvaraisesta kauneudesta, jota haikeudella kaipaan. Päätän hieman penkoa digitaalista kansallisarkistoa ja löydän kuin löydänkin valokuvan Ferdinand von Wrightin maalauksesta ”Anjalankoski”. Taulua katsellessani voin miltei kuulla kosken pauhun. Ehkä tulevaisuudessa energiantuotannon välineet vielä kehittyvät, ja Ankkapurha pääsee jälleen pauhaamaan vapaana!
Anjalankoski maalaus näyttää Ankkapurhan koko loistossaan. (Frerdinand von Wright 1867, Suomen kansallisgalleria CC0)
Kävellessämme tiluksilla kiinnitän huomiota nurmikoilta löytyviin kyltteihin. Kauempaa ne näyttävät normaaleilta kieltokylteiltä, mutta lähempää tarkastellessa yllätyn. Ne ovatkin kylttejä, jotka rohkaisevat nurmella kävelemiseen ja leikkimiseen. Esitän tämän huomion Vilmalle ja hän kertoo, että Anjalassa pyritään nimenomaan rohkaisemaan alueen käyttöön. Nytkin, elokuisena iltapäivänä, kaukana leirikoulusesongista, lasten äänet kaikuvat joka puolelta tiluksia. Kyse ei sitä paitsi ole pelkästään kouluryhmistä. Kartanon alueelta löytyy kuulemma paljon harvinaisia pokémoneja, mikä houkuttelee paikalle nuoria Pokémon Go -pelin faneja. Kaikkea sitä!
Hyvästelen Vilman ja suuntaan kohti viimeistä etappiani, kolmen kilometrin pituista luontopolkua, joka alkaa joen varresta, voimalaitoksen yläpuolelta. Mietin alueen historiaa ja ihmiskohtaloita. Kuinka kaukana Liivinmaalla (nyk. Latvia) käyty taistelu on synnyttänyt Anjalan tilan, kuinka täällä rahvas on oppinut lukemaan jo yli sata vuotta ennen muuta maata, ja kuinka paljon mielenkiintoisia historiallisia kaupunkeja ja pitäjiä on syntynyt tänne Kymenlaaksoon ja Kymijoen suistoon. Suuntaan katseeni alas joen tummiin pyörteisiin ja annan mielikuvitukseni virrata sen mukana vuosisatojen taakse.
Salmiakkicheddaria ja vetyautoja Kirjokiven kartanolla
📌 Rudolf Elvingintie 109, Vuohijärvi
ℹ Kotisivut
Seuraavaksi suuntaan kohti Kirjokiven kartanoa Vuohijärvellä. Tämän kartanon on alun perin rakennuttanut vuorineuvos Rudolf Elving, ja piirustukset on tehnyt Eliel Saarinen. Aikoinaan kartanolla oli jopa oma juna-asema, josta vuorineuvoksen oli helppo matkustaa Helsinkiin. Sittemmin kartano siirtyi ensin Kouvolan kaupungille, jolta sen myöhemmin osti Sari Palmberg. Palmbergien omistuksessa kartano on saanut täyden remontin ja uuden elämän osana Woikoski Feeling -elämyskeidasta. Woikoski Feelingiin kuuluu myös WHD Gård (entinen Woikosken mallitila), tehdasmuseo sekä Woikosken Automuseo.
Kirjokiven kartano
Kartanolla minut otetaan ystävällisesti vastaan, ja pääsenkin heti maistamaan kokkien luomuksia alkupalajuustojen muodossa ennen illan varsinaista kattausta. Juustolautanen on täynnä yllätyksiä ja huokuu eleganttia luksusta. Oman puutarhan moninaiset villiyrtit ja graavattu juuriselleri tuovat tasapainoa. Leipäjuusto ei ole liian kumiaista, ja raparperihilloke juuri sopivan hapokasta. Kuitenkin selvästi mielenkiintoisimpana luomuksena esiin nousee salmiakkicheddar. Idea kuulostaa epäilyttävältä, mutta yllätyn positiivisesti. Ensin suussa maistuu laadukas ja juuri sopivan vahva cheddar, ja salmiakin hento maku tulee esiin vasta jälkimaussa, jättäen juuston selvästi etusijalle. Kiinnostukseni on herännyt!
Kierrettyäni kartanossa aikani, Woikoski Feelingin omistaja ja innovaattori Sari Palmberg kutsuu minut mallitilalle käymään. Uteliaisuuttani kysyn heti mikä on ”mallitila”? Sari kertoo, että 1900-luvun alussa maaseudun suuret yhtiöt pitivät mallitiloja, eräänlaisia maatalouden ja karjanhoidon koelaboratorioita, joissa tutkittiin uusia menetelmiä, teknologioita ja karjarotuja. Esimerkiksi suomen yleisin lypsykarjarotu Ayrshire on testattu ensin Woikosken mallitilalla. Tämä nähtiin osittain yhtiöiden sosiaalisena velvollisuutena, sillä pientilallisilla ei ollut resursseja tehdä tällaisia kokeiluja.
Mallitilalla syön kolmen lajin illallisen omistajapariskunnan Clasin ja Sarin seurassa. Samalla kun nautin ravintola Juureskellarin huikeista annoksista, opin valtavan määrän historiaa, enkä pelkästään Woikosken kaasutehtaasta, vaan koko Suomen teollistumisesta. Kuka tästä osaisikaan kertoa paremmin kuin itse Woikosken patruuna Clas Palmberg, jonka yhtiö on toiminut jo vuodesta 1882 asti?
Woikosken ruukki. Tehdas sijaitsee edelleen täällä.
Lukuun ottamatta muutamia poikkeuksia, Suomen elinkeinoelämä ja teollistuminen alkoi varsinaisesti vuonna 1879 tsaarin antaessa Suomelle elinkeinovapauden. Pian yrittelijäät suomalaiset olivatkin jo työn tuoksinassa, ja monet tärkeät yhtiöt saivat alkunsa nimenomaan Kymijoen maisemissa.
Ruoan jälkeen siirrymme Clasin kanssa ihailemaan Woikosken automuseota mallitilan yhteydessä. Kaikki automuseoon valitut ajoneuvot kertovat jotain Woikosken ja koko Suomen historiasta. Kuinka venäläiset koettivat uhkailla vuorineuvosta Siperian-junalla tämän piilotettua Viipurin tehtaan laitteiston Woikoskelle, tai millaisella ajoneuvolla Mannerheimia kuljetettiin.
Kiitän Clasia ja Saria vieraanvaraisuudesta ja erityisesti kaikesta siitä tiedosta joka valaisi myös minun ymmärrystäni Suomen historiasta yrittäjän näkökulmasta. Tämä retki on saanut veden kielelle, mutta osoittanut myös valoa sellaiseen historiaan, josta minulla on ollut hyvin pintapuolinen ymmärys. Olen nähnyt ja maistanut historiaa aina Liivinmaan sodasta vetyautoon!
Olen saanut kylläiseksi niin vatsani, kuin uteliaisuuteni.
Kulttuurista ja taiteesta nauttivalle retkeilijälle kaakon suunnalla suositella voi myös upeaa Moision kartanoa Elimäellä. Hätkähdyttävän komea kartano tarjoaa monipuolisia taide-elämyksiä, ja on myös mitä hienoin juhlien pitopaikka palveluineen. Lue lisää Moision kartanosta heidän kotisivuiltaan.
Lue myös Kaakon makukartta -juttusarjan aiemmat osat:
Kotkan saariin seilataan tuurilla
Tämä artikkeli kuuluu laajempaan Kaakkois-Suomen ruokakohteita esittelevään sarjaan, jonka tavoitteena on nostaa esille hienojen luontokohteiden läheisyydestä löytyviä ruokapalveluita. Juttusarjan avulla jokainen voisi löytää sen juuri itselleen parhaan ratkaisun reissussa ruokailuun, oli se sitten trangialla kokkailu, valmiiseen pöytään istuminen tai mitä tahansa siltä väliltä.
Rautalammin ja Konneveden rajalta läheltä Kivisalmen siltaa kääntyy hiekkatie Leskelänkylälle. Tie mutkittelee ensin metsässä ja nousee sitten kukkulan laelle, josta aukeavat kauniit peltomaisemat ja takana siintää Etelä-Konneveden ulappa. Peltoaukean reunalla rannan tuntumassa kohoavat Hinkkalan tilan rakennukset: vanha valkoinen päärakennus, pitkä punamultainen hirsiaitta, navetta ja pieni punainen mökki, joka toimii kokoustalona. Ympäröivät pellot ovat hennolla oraalla ja pellon reunalla komeilee korkea viljankuivaamo. Ruokaretki on kutsuttu paikalle seudulla käynnissä olevan Ruokaelämyksiä-hankkeen toimesta. Nyt ollaan gluteenittoman luomukauran syntysijoilla.
Hinkkalan kartanon pelloilla gluteeniton luomukaura on juuri itänyt toukokuun lopulla.
Viljankuivaamo odottelee jo tulevaa satoa.
Hinkkalan tilan pihapiirissä tuntuu historian havinaa. Jos rakennukset osaisivat puhua, niillä olisi todella paljon kerrottavaa. Tila sijaitsee nykyisen Konneveden puolella, joka oli aikanaan osana Rautalammin suurta emäpitäjää. 1800-luvulla Hinkkalan tilaa isännöi Albert Kukkonen, joka oli yksi Rautalammin tunnetuista kansanrunoilijoista. Albertin ja hänen topakan puolisonsa Josefinan hoidossa Hinkkalan tilasta kehittyi aikansa edistyksellinen suurtila, jossa järjestettiin karjanhoito- ja käsityökursseja. Hinkkalassa myös kirnuttiin voita, jota lähetettiin Helsinkiin ja sieltä aina Englantiin asti.
HInkkalan kartanon päärakennus on nähnyt monta sukupolvea.
Hinkkalan nykyinen isäntä Olli-Pekka Jalkanen jatkoi esi-isiensä jäljissä tilan viljelyä ja siirsi kaikki pellot luonnonmukaiseen tuotantoon. Viljelyn rinnalla alettiin 2000-luvun alussa harjoittaa myös lomamökkien vuokrausta. Matkailu alueella vilkastui entisestään lähelle perustetun Etelä-Konneveden kansallispuiston myötä, joten Hinkkalassa päätettiin lomamökkien lisäksi kehittää muutakin oheistoimintaa. Koska tilalla on pitkät perinteet maataloustuotteiden jatkojalostuksesta, lähdettiin uusia toimintoja suunnittelemaan gluteenittoman luomukauran ympärille. Idea Hinkkalan tilan gluteenittoman kauran jalostuksesta lähti itämään ja kolmen vuoden hauduttelun tuloksena syntyi Albert, Hinkkalan kartanon gluteeniton luomukaurahiutale.
Hinkkalan kartanon gluteenittoman luomu tuoteperheen ensimmäinen edustaja on Albert kaurahiutale. Kuva: Hanna-Mari Järvinen
Albertin pakkauksessa on kätevä kaatonokka.
Albert kaurahiutaleen pakkaussuunnittelun yhteydessä luotiin samalla oma Hinkkalan kartanon brändi, jossa yhdistyvät kartanon pitkä historia, luonnonmukaisuus ja ihmisen hyvinvoinnin huomioiminen. Olli-Pekka ja Sointu Jalkanen ovat molemmat kiinnostuneita terveellisestä ravinnosta ja he haluavat omilla tuotteillaan tarjota vaihtoehtoja tämän päivän kiireiselle ja stressaantuneelle kuluttajalle. Ensimmäiset Albert-kaurahiutaleet tulivat markkinoille maaliskuussa 2018 ja niitä on siitä lähtien toimitettu vähittäiskauppoihin eri puolille Suomea. Toistaiseksi Hinkkalan kartano ei ole halunnut toimittaa tuotteitaan keskusliikkeille, vaan hoitaa kaikki toimitukset omin voimin.
Hinkkalan kartanon isäntä Olli-Pekka Jalkanen esitteli Albertia Lautasella -messuilla Helsingissä. Kuva: Hanna-Mari Järvinen
Olli-Pekka ja Sointu Jalkanen ovat molemmat kiinnostuneita terveellisestä ravinnosta. Kuva: Hanna-Mari Järvinen
Kauniin ja kätevänkokoisen pakkauksen johdosta Albert soveltuu erinomaisesti tuliaisiksi ja vaikka matkamuistoksi. Pakkauksen kyljessä on reseptejä, joita löytyy lisää yrityksen nettisivuilta ja Instagrammista. Kaikki reseptit ovat yrittäjäperheen itse kehittämiä ja testaamia. Olli-Pekka pukee kotona mielellään essun eteensä ja alkaa tehtailla kaurahiutaleesta erilaisia luomuksia. Hiutaleet voi jauhaa blenderissä, jolloin niistä saadaan herkullista kaurajauhoa. Kaurajauhoja on testattu leipien, munkkien, lettujen ja tortillojen valmistukseen ja onpa niillä leivitetty jopa muikkuja. Hinkkalan kaurajauhoilla leivitetään muuan muassa rautalampilaisen kesäravintola Raitin muikut.
Hinkkalan kartanon gluteenittomat kauraleipäset
4-6 kpl
2 dl maustamatonta jogurttia 0,5 tl suolaa 0,5 tl sokeria 0,25- 0,5 tl soodaa 1 rkl öljyä, esim oliivi- tai rypsiöljy
2 dl Albert kaurahiutaleita tai blenderissä tehtyä kaurajauhoa
Valmistus:
- Sekoita jogurtti ja öljy
- Lisää kuivat aineet ja sekoita tasainen taikina.
- Tee pellille 4-6 leipästä.
- Paista 225 noin 10-15 min kunnes kauniin ruskeita. Nauti lämpöisenä.
Vinkki: Voit lisätä taikinaan myös tuoreita tai kuivattuja villiyrttejä.
Kauratortillat a la Olli
2 dl kaurajauhoja (Albert kaurahiutaleista blenderissä nopeasti) 2 dl perunajauhoja 2 dl vettä 1 tl suolaa
1 rkl öljyä
Valmistus: Sekoita kuivat aineet, lisää vesi ja lopuksi öljy. Taikina on heti valmis. Kauli ohuita lettuja ja paista hetki molemmilta puolilta esimerkiksi oliiviöljyssä.
Lisää täytteet ja herkuttele.
Reseptit: Hinkkalan kartano
Hinkkalan kartano
Hinkkalantie 130
44350 Istunmäki
P. 050 5168 167
maatila@hinkkalantila.com
www.facebook.com/hinkkalankartano/
Instagram: #hinkkalankartano
Tallenna
Viettäessäni ensimmäistä kesääni Kirkkonummella reilut kymmenen vuotta sitten, kiinnittyi huomioni eräänä iltana paikallislehdessä julkaistuun pienen, vaatimattoman näköiseen ilmoitukseen. Lyhyestä ilmoituksesta kävi ilmi, että ortodoksinen veljesyhteisö kerää rahaa kirkon katon korjaukseen myymällä borshkeittoa. Ilmoituksessa oli osoite, sekä puhelinnumero, johon saattoi ilmoittaa kuinka monta litraa keittoa haluaa. Sekä kehotus ottaa omat astiat mukaan.
Kun uteliaana ihmisenä lähdin seuraavana lauantaina muovisanko mukanani ilmoituksen osoittamaan osoitteeseen, ei mikään valmistanut minua siihen, mikä perillä odotti.
Ensin vastassa oli automeri. Muutaman kilometrin päässä Kehä kolmoselta sijaitsevan hiekkatien varteen sikin sokin parkkeerattuja autoja oli silmänkantamattomiin. Ihmiset kulkivat sangot kädessä jatkuvana virtana kohti kaarevaa kiviporttia, jonka takaa paljastui vanha kartanon pihamiljöö ja kartanolle johtava rehevä villilehmuskuja.
Upeita istutuksia, kukkia ja pensaita oli kaikkialla. Keltaisen, romanttisen rosoisasti rapistuneen kaksikerroksisen kartanon päärakennuksen takaa laskeutuvan tiheän kuusikujan takana sijaitseva vehreä puutarha säväytti kauneudellaan.
Pokrovan luostarin alue hurmaa kauneudellaan.
Ei olekaan ihme, että puutarhan suunnitellutta puutarhanopettaja Lisa Geijeriä ylistetään vuonna 1929 julkaistussa Suomalaista puutarhataidetta -kirjassa erityisesti puutarhan loistokkaasta kauneudesta ja järjestyksestä.
Pihalla sijaitsevaan vanhan tallin katolla komeileva kupoli ja ortodoksinen risti paljastivat kuitenkin, että nyt ei oltu ihan tavallisen kartanon tiluksilla.
Pokrovan luostarin kirkko on rakennettu vanhaan, upeaan talliin. Tallissa on toiminut myös leipomo tilan ollessa vuokrattuna Neuvostoliitolle osana Porkkalan vuokra-aluetta vuosina 1944-1956.
– Meillä on käynyt parhaimmillaan avoimien päivissä jopa 3000 ihmistä päivässä, kertoo pappismunkki Foma. Eli tungosta saattaa olla. Huhtikuisena lauantaina ruuhkaa ei ole, ja pappismunkilla on aikaa kertoa veljesyhteisön elämästä.
Isä Haritonin, alkuperäiseltä nimeltä Hariton Tuukkasen, perustama ortodoksinen veljesyhteisö on harvinaisuus Suomessa. Entiseen talliin rakennettu, vuonna 2001 vihitty kirkko on ainut veljesyhteisön omana hankkeena perustama ortodoksinen kirkko Suomessa. Helsingissä venäläistä ravintolaa pitänyt keittiömestari Hariton myi ravintolansa vuonna 2003, teki täydellisen elämänmuutoksen ryhtymällä munkiksi ja ryhtyi toteuttamaan haavettaan luostarin perustamisesta hankkimalla vanhan kartanotilan Kirkkonummen Jorvaksesta. Paikka sai nimekseen Pokrova; Neitsyt Marian Suojelus.
Borshkeiton ja kaalipiirakoiden voimalla
Konsuli H. A. Elfvingin entinen, 1800-luvulla rakennettu Dannebrogin tila on pitkän historiansa aikana toiminut niin kukoistavana liikepuutarhana, neuvostoliittolaisten sotatuomioistuimena, leipomona kuin kehitysvammaisten asuntolana. Kirkkonummen kunnan omistuksessa ollessa tila kärsi tulipalovaurioista ja oli pahasti ränsistynyt veljesyhteisön aloitellessa toimintaansa. Myös aikaisemmin kukoistanut puutarha oli kokonaan kadonnut, ja se piti perustaa uudelleen. Kunnostustyö vei aikaa ja rahaa. Ja siinä vaiheessa borshkeitto astui kuvaan.
Kirkon kauniit ikonit on pietarilaisten ikoninmaalauskoulujen opettajien ja oppilaiden maalaamia.
– Nämä, ja nämä ja nämä on maksettu borshkeitolla ja kaalipiirakoilla, pappismunkki Foma esittelee idyllisen kauniin kirkon holvikaarien ornamentteja ja seinämaalauksia .
Pappismunkki Foma on entiseltä ammatiltaan kokki, jolle 200 litran keiton keittäminen ei ole ongelma.
Keittoa keitetään 200 litraa kerrallaan vanhassa soppatykissä joka on muurattu paikoilleen päärakennuksen takapihalle. Isä Haritonille ja myös kokkina entisessä elämässään työskennelleelle pappismunkki Fomalle ei satojen litrojen keiton keittäminen ole ongelma.
Täysin yksin munkit eivät keittoja keittele. Mukana on vapaaehtoisten talkoolaisten joukko, joka on alusta alkaen osallistunut Pokrovan rakentamiseen.
– Olemme halunneet elvyttää talkooperinnettä, ja näyttää, että pienelläkin porukalla saa paljon aikaan, pappismunkki Foma kertoo.
Ja kaupaksi herkullinen keitto käykin. Borshkeitto-päiviä on 3-6 kertaa vuodessa ja ihmiset jonottavat omien sankojensa ja astioidensa kanssa saadakseen oman osansa perinteistä venäläistä herkkua.
Pokrovan borshkeittoa tullaan hakemaan pitkienkin matkojen päästä.
– Parhaimpina avoimien ovien päivinä olemme keittäneet ja myyneet 800 litraa keittoa, pappismunkki Foma kertoo.
Kaupaksi käyvät myös itse leivotut, herkulliset kaali- ja omenapiirakat ja muut herkut.
Perinteisiä kaalipiirakoita on aina myynnissä borshkeittopäivinä.
Veljesyhteisö hyödyntää oman puutarhan ja luonnon antimia niin paljon kuin mahdollista. Omasta ryytimaasta saadaan yrtit ja salaatit, omenapuista omenat hilloihin ja mehuihin, luumupuista luumuhilloihin. Puutarhassa kasvavat karviaiset, raparperit, vadelmat ja herukat jalostetaan myös herkullisiksi tuotteiksi, joita myymällä luostariyhteisön elämää rahoitetaan.
Myös villiyrtit ja muut luonnon antimet käytetään hyväksi. Nokkosista ja voikukanlehdistä keitetään keväisin juomaa, lehmuksenkukkaa kuivataan teeksi. Kuusenkerkkiä hyödynnetään leipien leipomisessa ja metsäsieniä säilötään satoja kiloja vuosittain.
Pokrovan veljesyhteisössä hyödynnetään luonnonantimia. Kuusenkerkkä antaa käsin leivotuille leiville hienostuneen maun.
Pokrovan erikoisuus on täysin valkoinen mansikkahillo.
– Puutarhassa viljeltävä valkoinen mansikka on sukua metsämansikalle, ja siitä tulee todella herkullinen hillo esimerkiksi aamiaiselle, pappismunkki Foma vinkkaa.
Kylään veljesyhteisöön
Pokrovassa on mahdollisuus vierailla borshkeitto-päivien lisäksi myös muutaman kerran vuodessa yleisöpäivinä ja heinäkuussa Puutarhapäivänä. Silloin tilalla on mahdollista ruokailla sekä ostaa tilalla valmistettuja tuotteita kotiin vietäväksi. Oma nähtävyytensä on pappismunkkien itse siemenestä kasvattamien tuhansien kesäkukkien loisto.
Pokrvovan luostarissa valmistetaan lehmuskukkateetä luostarin omassa puutarhassa kasvavista villilehmuksista. Teetä voi käyttää kotilääkityksenä esimerkiksi vilustumiseen.
Jos oma matka ei osu juuri noihin päiviin, kannattaa kerätä vähintään 20 hengen ryhmä, ja varata aika ryhmävierailulle etukäteen. Vierailu sisältää esittelykierroksen kirkossa ja puutarhassa sekä yhteisen ruokailun. Ryhmävierailuja järjestetään maaliskuusta marraskuuhun. Ravintolassa syömisestä ei kuitenkaan ole kyse.
– Meillä ei ole täällä ravintolaa. Me syömme yhdessä kolmen ruokalajin päivällisen veljestön omassa ruokasalisssa trapesassa. Vierailijat ovat meidän luona kylässä. Tervetuloa! Pappismunkki Foma toivottaa kiirehtiessään syömään yhdessä borshkeitto-päivässä auttaneiden talkoolaisten kanssa.
Yhteystiedot
Pokrovan veljesyhteistö
Elfvinginkuja 11
02420 Kirkkonummi
Seuraava borshkeitto-päivä on 12.5.2018. Syksyn päivämäärät ilmoitetaan myöhemmin (borshkeitto-päivänä ei ruokailumahdollisuutta).
Yleisöpäivät: 9.6.2018 ja 18.8.2018
Valtakunnallinen puutarhapäivä: 1.7.2018
Tarkista päivämäärät ja ohjeet nettisivuilta ennen Pokrovassa vierailua.
Pokrovaan on Helsingistä noin 25 km ja Kirkkonummen keskustasta noin 5 km. Perille pääsee mainiosti myös julkisilla liikennevälineillä. Junalla tullessa Jorvaksen asemalta Pokrovaan on noin 500 metrin kävelymatka. Bussilla Pokrovaan pääsee Matinkylän metroasemalta Espoosta lähtevillä busseilla 171-174.
Pikkalan kartanon isäntä, viljelijä Thure Lindebergin mielestä sokerimaissi on perkuleen hyvää.
– Syön aamiaiseni maissipellolla, kun tulen keräämään satoa kukonlaulun aikaan. Napsautan kypsän sokerimaissin varrestaan, kuorin sen ja rouskutan ahnaasti. Rakastan maissia, kahdesta tähkästä vatsani kiittää, sanoo maissinviljelijä, Pikkalan kartanon isäntä Thure Lindeberg.
Nyt on maissin sesonki huipussaan. Sokerimaissi on makeimmillaan mahdollisimman tuoreena. Silloin se on paitsi makea, myös mehevä ja rouskuva. Kun tähkän irrottaa varresta ja kuorii suojalehdet, maissin sokeri alkaa muuttua tärkkelykseksi. Jos suojalehtiä ja tyviosaa ei poista, maissi säilyttää makeutensa pidempään; kahdesta kolmeen päivään. Keitettäessä ja grillatessa maissi tulee yhä makeammaksi. Onkin olemassa sanonta: ”Miksi maissia kasvatetaan rinteessä? Siksi, että sieltä pääsee alamäkeä nopeasti maissin keittoon.”
Jättimaissi tervehtii ja ohjaa maissitilalle autoilijoita rantatie viisykkösellä.
Myyntikojulla käy kuhina.
Sesongin aikana Pikkalan kartanon maissitilaa ei voi olla huomaamatta. Pumpattu jätttimaissi näkyy kauas rantatie viisykkösen ylittävältä sillalta. Itse maissipelto näkyy myös tielle.
Koska tilalla voi poimia itse maissinsa, käy vierailu hupaisasta ruokaretkestä. On maissi sen verran eksoottinen viljeltävä näillä leveysasteilla. Lapsetkin kannattaa ottaa mukaan poimintaan melkein miehen korkuiseen maissiviidakkoon.
Maissit kasvavat pikkupojan pää yläpuolelle. Maissien poiminta on hauskaa.
Thure Lindeberg on kasvattanut sokerimaissia 18 vuotta Siuntion Pikkalassa. Innostus lajiin tuli, kun Lindeberg oli harjoittelemassa Yhdysvalloissa.
– Siellä syötiin aina T-luupihviä sokerimaissin kanssa ja se oli niin perkuleen hyvää! Otin maissinsiemeniä mukaani tuliaisiksi Suomeen.
Suomen kesän lämpösumma ei tahdo aina riittää maissille. Lindebergillä meni ensimmäiset kymmenen vuotta kokeillessa, miten saisi huijattua Suomen ilmastoa, suojeltua taimia kevään kylmältä. Jos toukokuussa tuli halla, harso ei lämmittänyt tarpeeksi, mutta sitten Lindeberg keksi keinon:
– Levitän muovia pellolle taimien päälle ja teen muovin sivuille reikiä. Taimet ovat ikään kuin kasvihuoneessa varhaisvaiheensa. Sokerimaissia kasvaa Pikkalassa 0,8 hehtaarin alueella, muovituksessa on kyllä hommansa, mutta eipähän taimiparat palellu.
– Syyshalloihin ei auta muu kuin toivoa parasta. Vuonna 1997 tuli viiden asteen pakkanen elokuussa, juuri kun sato valmistui. Kilon kiloa en silloin myynyt, muistelee Lindeberg.
Viljelijä Thure Lindeberg näyttää miten maissi kuoritaan. Maissi on paras popsia siltä seisomalta..
Pikkalan kartanolla on myös itsepoimintaan mahdollisuus. Kassillinen maissia on kerätty parissa minuutissa. Pellolla on lupa maistaa maissia, rouskutella kuten isäntä itsekin.
Viljelijä antaa vinkkejä maissiruokiin.
Maissit punnitaan.
Kausi jatkuu noin neljä viikkoa ensimmäiseen kovaan hallayöhön saakka.
Hiilaritankkaus makealla maissilla on houkutellut pyöräretkeilijät paikalle.
Yhteystiedot
PIKKALA KARTANOMAISSI
Pikkalan kartano 1,
02580 Siuntio
Myyntiajat voit tarkistaa Pikkalan kartanomaissin kotisivuilta.
Ruokaretki ei vastaa yhteydenottoihin koskien Pikkalan kartanoa
Tallenna
Tallenna
Woikoski Feeling kutsui Ruokaretken tiimin tutustumaan WHD Gårdin tilaan Nurmaalle. Koska paikasta oli kiirinyt herkullisia vihjeitä, tartuimme tilaisuuteen. Vuoden pisimmän päivän iltana putkahdimme keskelle kaunista suomalaista luontoa ja järvimaisemaa. Ja ennen kaikkea keskelle ruoka-aittoja, jotka löytyvät ympäröivästä luonnosta, lähivesiltä ja alueen lukuisilta lähituottajilta.
Sauna, iltauinti ja hyvät unet. Seuraavana päivänä pureuduimme WHD Gårdin makuihin.
WHD Gård toimi 1930-luvulta alkaen Woikosken tehtaan mallitilana, jossa on kasvatettu sokerijuurikasta, viljaa, marjapensaita, Ayshire-karjaa, lampaita ja hevosia. Viimeisen kymmenen vuoden aikana tekemisen tahtia ovat rytmittäneet hevosten lisäksi matkailu-, juhla-, ja kokouspalvelut, joissa kaikissa lähellä kasvatettu ja itse tehty ruoka on suuressa roolissa. Ruokamaailman pääarkkitehtinä häärii keittiömestari Juho Hämäläinen, johon voi törmätä vaikka rantaheinikössä koiranputkea keräämässä.
Juho poimii ison osan keittiönsä raaka-aineista lähialueen metsistä ja rannoilta.
Etelä-Savolaisella vieraanvaraisuudella Juho otti meidät hoiviinsa ja esitteli ympäristöä. WHD Gård toimii vuoden ympäri, alueella on kokous- ja majoitustilojen lisäksi tilausravintola Hilupilttuu, Automuseo sekä paljon luontoon ja liikuntaan liittyviä harrastusmahdollisuuksia.
Kesäisin Juho tekee Ravintola Juureskellarissa työparinsa Edgarin kanssa lähiruoka-aineksista maistuvaa ruokaa keskiviikosta sunnuntaihin, tilauksesta myös muina aikoina. Jykevien kivilohkaraiden suojaama katettu terassi tuntui houkuttelevalta paikalta, mutta siirryimme sisätiloihin, koska halusimme olla kuulo- ja näköetäisyydellä Juhon ja Edgarin avokeittiöstä.
1930-luvulla rakennettu juureskellari on ravintolakäytössä toista kesää. Seinillä näkyvät vielä juureslaarien urat ja katossa luukku, josta perunat ja lantut on kellariin kipattu. Kesällä lounasta tarjoillaan klo 11 alkaen, keittiö on avoinna klo 21 asti, ja baari puoleen yöhön.
Juureskellarin seinämaalaukset ovat mäntyharjulaisen taiteiljan käsialaa.
Mukavan pienessä tilassa on helppo seurata Juhon ja Edgarin puuhia ja kysellä välillä raaka-aineiden ja valmistusmenetelmien perään.
Juureskellarin keittiössä villiyrtit ja oman kasvimaan raaka-aineet ovat hyvin edustettuina.
Juureskellarin lista kunnnioittaa satokauden parhaita antimia. Kesälistalla päivän annos vaihtuu päivittäin, usein se päätetään saman päivän aamuna. Tänään oli tarjolla korvasieniä, itse tehtyä auringonkukkaohrattoa ja lampaan juustoa. Kesällä lammastuotteita saadaan muun muassa läheiseltä Alinin lammastilalta.
Alkuruoaksi valitsimme kuitenkin versosalaattia ja paahdettua hirvipanchettaa. Metsästystä harrastava ja paikalliseen hirviseuraan kuuluva Juho on itse ideoinut kellaritilassa valmistetun hirvipanchetan. Viranomaisten kanssa asian selvittely vei aikansa (koska olemme Suomessa…). Tämä jos mikä kertoo mielestäni aika paljon ammattilaisen kunnianhimosta. Ei mennä sieltä, missä aita on matalin. Tässä tapauksessa se taisi olla vähintäänkin hirviaidan korkuinen. Mutta prosessi kannatti, kiitos sitkeydestä!
Kesäkurpitsaspagetti ja piimä sopivat hirveen hyvin versosalaatin ja suolaisen hirvipanchetan kanssa.
Millan alkuruokana oli kylmää nokkoskeittoa, nokkoschipsejä ja vaniljaöjyä.
Alkuruoan kanssa pöytään tuotiin itse leivottua tinjami foccaciaa havulevitteen kera. Leivät leivotaan täällä itse, ruisjuureen tehty ruisleipä on yksi suosikeista. Keväällä ruisleivästä syntyi myös oma jäätelö; raskijätski.
Koiranputki on kiva kuohkea lisuke hauelle.
Kalavesien äärellä kun olemme, hauki oli itseoikeutettu pääruokavalinta. Valinta ei kyllä ollut helppo, kun tarjolla oli lähitilan maalaispossuvarras, härkäburgeri ja se päivän korvasieniannos. Yrttivoilla täytetty ruodoton haukirulla veti kuitenkin pidemmän korren. Villiyrittisalaatti (niitä, joita aamulla oli kerätty), paahdettuja auringonkukansiemeniä, itse tehtyä kukkaisvinegrettiä ja graaviporkkanaa. Hauki ui hirvensalmelaisen Kuortin kalan pyydyksiin, sinne ui usein hauen lisäksi ahventa, lahnaa, kuhaa…
Kevyt savustus antoi grillitomaatille ruokaisemman maun.
Aina kun mahdollista, haluan maistaa myös kasvisruokaa. Joku minua viisaampi on sanonut kasvisruoan olevan keittiömestarin happotestin. Onko makua vai ei? Olihan sitä. Kevyesti savustettu tomaatti härkäpapucassoulen, paahdetun ruisleivän, kutunjuustolastujen ja timjamin kanssa maistui ja täytti vatsan. Kaikki annokset olivat runsaita ja ruokaisia. Lapsille saa pienemmät annokset, mutta näkö ja maku ovat identtiset aikuisten annosten kanssa.
WHD Gårdissa saadaan paljon aineksia omasta pihapiiristä ja kasvimaalta. Lähistöllä ja koko Etelä-Saimaan alueella lähiruoan tuottajia on runsaasti, yrteistä lihakarjaan ja kaikkea siltä väliltä. Eli mitä ei kasvateta itse, saadaan useimmiten lähituottajilta. Juvalla on vireillä jopa tryffeleiden kasvatus. Possuvartaiden ainekset tulevat parinkymmenen kilometrin päästä Kuvalan maatilalta ja tilateurastamolta. Koska possu on erityisen herkkä stressille, sen lihassa jos missä huomaa makueron. Vähän jäi mieltä kaivelemaan listalla ollut possuvarras, onneksi tänne pääsee uudestaan!
Kesäinen jälkiruokaherkku – marengilla!
Jos jälkiruokana tarjoillaan tyrnigranitaa, kallioimarrekermaa, vadelmaa, minttua ja marenkilastuja, kieltäytyminen jälkiruoasta ei ole vaihtoehto. Kasvimaan laidalla kasvaa melkoinen tyrnirivistö, mutta keittiön suuremmat tyrnitarpeet täyttyvät ainakin toistaiseksi kahden kilometrin päässä sijaitsevalta Heilunkankaan tyrnitilalta.
Kun suklaatorttu on tehty oikein tummasta suklaasta, maku ei ole makea, vaan suklainen.
Suklaatortun kaverina oli itse tehtyä raparperiruusujäätelöä, jonka ainekset on saatu oman pihapiirin raparpereistä ja ruusunlehdistä. Jälkiruokajuomana oli Juhon pihasauniosta ja vadelmanlehdistä fermentoima juoma. Jäiden kanssa tarjoiltuna mocktailien aatelia:)
Herkuttelun jälkeen oli aika käydä jututtamassa Juhon työparia, puutarhuri Päiviä.
Pienessä kasvihuoneessa kasvaa tomaatit ja yrtit. Päätilan suuressa kasvihuoneessa kasvaa varsinainen kauden sato.
Puutarhan lisäksi Päivillä on kokemusta keittiöstä. Kun asiansa osaavan ja innostuneen puutarhurin työparina on idearikas ja rohkea keittiömestari, uusia kokeiluja ja reseptiikkaa syntyy kuin luonnostaan. Täällä aistii työn imun, josta molemmat nauttivat. Ja mikä parasta, asiakas saa nautittavakseen maistuvan kattauksen lähiruokaa. Juhannuksen jälkeen suunnitelmissa on kylvää puutuhkaan kaskinaurista, vanhaa Eno-kantaa. Herkkuja on siis tiedossa pitkälle syksyyn, riistaviikoille ja talveen.
Tilalla on pitkät perinteet oman ruoan kasvatuksesta, jo nykyisen omistajan Clas Palmbergin äiti oli innokas puutarhuri. Päätilalla, vain kuuden kilometrin päässä WHD Gårdista oleva vanha kasvihuone on taas kunnostettu, marja- ja vadelmapensaat raivattu ja omenapuut tuottavat satoa. Clasin vaimon Sari Palmbergin visio omasta kasvimaasta ja omavaraisuudesta alkaa muuttua todeksi. Täällä huokuu into tehdä ja kokeilla. Hyötypuutarhan antimien kasvattaminen ravintolakäyttöön on haasteellista, prosessi ei ole nopea, vaan täynnä yllätyksiä. Jokainen joka on kasvattanut kasvimaalla jotain, tietää.
Kasvimaalla kasvaa lähes 50 eri lajia syötävää
WHD Gårdin kasvimaan suunnittelun Päivi aloitti kaksi vuotta sitten aloittaessaan työt täällä. Lajikkeita tulee koko ajan lisää. Kasvimaan suunnittelu ja toteutus on pitkä jatkumo, täällä ei suunnitella vain yhtä satokautta, vaan koko vuoden kirjoa ja tulevia vuosia. Vanhojen lajikkeiden rinnalle istutetaan uusia, kuten tänä keväänä pensasmustikkaa.
Omasta kanalasta saadaan tuoreita munia pienempiin tarpeisiin. Luomumunien toimittajakin löytyy 10 kilometrin päästä silloin kun tarve on suurempi.
Kalle-kukko kanalaumansa kera. Kuva Sari Selkälä, Ruokaretki.fi
WHD Gård on osa Woikoski Feelingin matkailupalveluita. Kuuden kilometrin päässä on kesäkahvila Saiman Torppa sekä Woikosken tehdasmuseo. Sama paikka, mistä löytyy uuden elämän saanut vanha kasvihuone. Etelä-savolaista vieraanvaraisuutta tarjoillaan myös 25 kilometrin päässä Kirjokiven Kartanossa. Tunnelmallisessa 1800-luvun ympäristössä pääsee nauttimaan Juhon makumaailmasta sekä Päivin pihaistutuksista. Idyllinen paikka kokoustamiseen tai perhejuhlien pitoon. Puutarhaihmiset huomio, osa Kirjokiven puiston kasvillisuudesta on peräisin 1800-luvulta!
WHD Gårdissa kasvatetaan myös silmänruokaa
Ja totta, kulttuuritien varrella täällä ollaankin. Taidekeskus Salmela ja UNESCON maailmanperintökohde Verlan ruukkikylä ovat aivan lähietäisyydellä. Ja kuitenkin itsensä löytää luonnon ja rauhan keskeltä, viekottelevien makujen ääreltä. Woikoski Feeling, erilainen maailma:)
Hyvän ruoan lisäksi WHD Gårdin kattaukseen kuuluvat mukavat uudet majoitustilat, täysimittainen AA-1 tason frisbeegolfrata, rantasauna, uinti- ja kalastusmahdollisuus, vene- ja kanoottivuokraus ja yksi Pohjoismaiden laajimmista yksityisomisteisista Automuseoista. Jos et ennen ole nähnyt vetyautoa, täältä löytyy myös sellainen!
Woikoski Feeling yhteystiedot:
WHD Gård
Nurmaankyläntie 90, 52960 Nurmaa
Saiman Torppa ja Woikosken tehdasmuseo
Virransalmentie 2023, 52920 Voikoski
Kirjokiven Kartano
Rudolf Elvingin tie 109, 47900 Vuohijärvi
Tiedustelut, myynti ja asiakaspalvelu Puh. 040 656 5981
Sähköposti: whd@woikoski.fi
Verkkosivut
Facebook-sivut
Instagram #woikoskifeeling
22.6.2017 Juho Hämäläinen 22.6.2017 Woikoski Feeling 22.6.2017 Kesäjuoma
22.6.2017 Päivän lounas 22.6.2017 Tyrnijälkiruoka 22.6.2017 Haukirulla
Tallenna
Tallenna
Tallenna
Tallenna
Tallenna
Tallenna
Tallenna
Tallenna
Tallenna
Tallenna
Tallenna
Tallenna
Tallenna
Tallenna
Tallenna
Tallenna
Tallenna
Tallenna
Tallenna
Tallenna
Tallenna
Tallenna
Tallenna
Tallenna
Tallenna
Tallenna
Tallenna
Tallenna
Tallenna
Keskellä kirkkonummelaista maaseutua sijaitseva Lugnet Life & Living on monelle tuttu lifestyle- ja sisustusliike, jossa on käsin kosketeltavan lämmin ja rento tunnelma. 1800-luvulla rakennetussa Sjökullan kartanon vanhassa kivinavetassa on sisustusliikkeen yhteydessä myös viihtyisä kahvila.
Maaliskuun alussa yrityskauppojen myötä veikkolalainen Johanna Seppälä ryhtyi Lugnetin omistajaksi. Ennen yrittäjäksi siirtymistä sisustussuunnittelijaksi opiskellut tarmokas Johanna teki uran Roviolla ja vastasi lintuperheen toimitilasuunnittelusta ja kiinteistöjohdosta. Ammattilaisen ote näkyykin uudistuneessa myymälässä ja myymälän yhteydessä olevassa tunnelmallisessa kahvilassa.
Kahvilan pehmeät sohvat kutsuvat istahtamaan. Kuva Tiko Lasonen.
Vastajauhettua kahvia, upea valikoima haudutettua teetä sekä kotona leivottuja leivonnaisia. Siinähän se. Keittiössä paistuu talon oma juurileipä. Leivonnaisia ja aamulla paistetun leivän voi ostaa myös mukaan.
Maistuvaa ja tuoretta, suolaista ja makeaa. Lugnetissa kaikki on aina itse tehtyä. Kuva Tiko Lasonen.
Tilan voi vuokrata myös yksityistilaisuuteen
Lugnetin viihtyisät tilat voi varata myös yksityiskäyttöön. Houkutteleva ajatus pitää rennon tyylikkäät illanistujaiset tuttavapiirissä, mutta kun ei jaksaisi siivota, hankkia tarjoiluja, järkkäillä kuljetuksia ja kaikkea muuta illanviettoon liittyvää. Johanna lupaa järjestää illan avaimet käteen -periaatteella. Kuulostaa ihanan helpolta, ja voin hyvin kuvitella vieraiden ihastuneet huokaukset tässä paikassa. Aloin heti miettiä tulevia viiskymppisiä, firman kymmenvuotisjuhlia tai leppoisaa kaveri-iltaa muuten vain.
Juurileipäkursseja tulossa
Lugnetin tunnelmaa täydentää tuore yhteistyö artesaanileipuri Jukka Kotkasen kanssa. Raimugido juurileipä paistuu jatkossa Lugnetin tiloissa. Kevään mittaan luvassa on myös suosittuja Raimugido-Rukiintie juurileipäkursseja. Päivän kestävällä kurssilla pääsee harjoittelemaan juurileivän leipomista kokeneen leipurin ohjauksessa. Kotkanen lupaa, että työpajan jälkeen ”leivot parempaa leipää kuin koskaan aikaisemmin”. Pakko testata!
Kurssilta saa paitsi oppia, hintaan sisältyvät myös itse leipäjuuri ja leivonnan perusvälineistö; leivontakulho, kohotusvuoka, jauhoja ja pieni viiltoveitsi – välttämätön työkalu juurileivän valmistuksessa. Sekä tietysti se itse paistettu juurileipä. Kurssin kesto on 6 tuntia, hinta 150 € / hlö. Hintaan sisältyy myös keittolounas ja kahvit.
Lemmikit tervetulleita!
Tuore yrittäjä Johanna Seppälä & koirakaveri Jare. Kuva Tiko Lasonen.
Koiraihmisiä ilahduttavat aina paikat, joissa nelijalkaiset huomoidaan, edes raikkaalla vesiannoksella. Uuden lainsäädännön myötä yhä useamman kahvilan ovet ovatkin avautuneet karvaisille lenkkikavereille. Myös Lugnetiin ovat koirat tervetulleita. Toki pitää muistaa olla huomaavainen muita asiakkaita kohtaan. Mallia ja omistajan elkeitä näyttää Jare:)
Piipahdin Lugnetissa uudistuneen myymälän avajaisviikonloppuna. Hulinasta huolimatta päällimmäisenä jäi mieleen rentous ja lämmin tunnelma. Vaikka paikka on mutkaisen tien takana, Lugnetiin on erittäin helppo tulla, mutta sieltä on vaikea lähteä pois.
Lugnet Life & Living
Sjökullan kartano Sjökullantie 425
02450 Kylmälä (Kirkkonummi)
Avoinna: katso verkkosivut www.lugnetlife.com
Facebook
Tallenna
Tallenna
Tallenna
Tallenna
Tallenna
Tallenna
Tallenna
Tallenna
Tallenna
Tallenna
Tallenna
Tallenna
Ahlmanin tilapuoti Tampereella oli täysin uusi tuttavuus minulle. Myös paikalla aiemmin vierailleiden kannattaa tilapuodissa jälleen piipahtaa, sillä sen toimintaa on uusittu aivan hiljattain.
Koivistonkylän ja Korkinmäen rajalla sijaitsee Ahlmanin ammatti- ja aikuisopisto, jonka alaisuudessa tilapuotikin toimii. Saavuin paikalle melko varhain aamusta, kuten myös kymmenet opiskelijat, joiden kahvihammasta aamutuimaan kolotti.
Kierrellessäni elokuun lopulla yöllisten sateiden jäljiltä vielä kosteassa pihapiirissä, huomasin paikan todella olevan retken arvoinen.
Portti yrttitarhaan ja perinnepihalle.
Kuvankaunis kartanoalue pitää sisällään paitsi tilapuodin, myös ravintolat Kapustan ja Annan, sekä monia muita rakennuksia. Kivenheiton päässä tilapuodista on kaunis yrttitarha, jonka tuoksut syksynkin lähestyessä olivat huumaavat. Yrttitarhaa tutkiessani mielenkiintoni kohdistui opiston ulkoilmaopetustilaan.
Opetustilan infotaulut ovat mielenkiintoista tutkittavaa.
Opetustilan vieressä on valoisa kasvihuone, jonka tunnelma on hyvin rauhallinen.
Alueelta löytyi myös perheen kanssa paikalle tuleville mielenkiintoisia tietotauluja kysymyksineen, sekä kanoja ja tietenkin lehmiä ihmeteltäväksi.
Oma lukunsa olivat vielä luontoon sijoitetut opiskelijoiden taideteokset, joiden etsiminen sinällään käy jo hauskasta leikistä. Tilan omien lehmien maitotuotteita myödään paitsi tilapuodissa, myös paikallisessa maitobaarissa, josta voi ostaa käsittelemätöntä maitoa.
Tilapuoti löytyy heti alueelle tullessa vasemmalta.
Ihasteltuani alueen ulkotiloja palasin takaisin Tilapuodille haastattelemaan työvuorossa olleita Anna Alkiomaata ja Anette Melliniä. Alkiomaa kertoi aloittaneensa opinnot Ahlmanilla vuoden alusta ja päässeensä siihen liittyvien harjoittelujen kautta Tilapuotiin.
– Tämä on siinä mielessä juuri mahtava opiskelupaikka, että pääsee opintojen ohessa oikeisiin töihin, Alkiomaa toteaa.
Ravintolapäällikkö Anette Mellin puolestaan osasi kertoa kattavasti muun muassa paikan historiasta. Vanhin rakennus tilalla on yli 110 vuoden ikäinen, ja sen on testamentannut Suomen talousseuralle kruununvuoti Gabriel Ahlman opetuskäyttöön rahvaan lapsille. Testamenttiin kuului, ettei koulutus olisi keskittynyt pelkästään talouden ja maatalouden hoitoon ja askareisiin, vaan myös lukemiseen ja laskemiseen.
Luonnollisesti testamentista ja sen toimeenpanemisesta neuvoteltiin melko pitkäänkin. Alkuun koulu toimi kiertokouluna, ja ensimmäinen pysyvä koulu perustettiinkin juuri tälle tontille, Seppälän tilalle, vasta vuonna 1904.
Alueen vanhin ja samalla sen päärakennus.
– Kouluna tämä on hyvin persoonallinen, ja tilana varmaan myös ihan Suomen mittakaavassakin, Mellin kertoo. Kierrän Aregaala-nimisen keittiömestariporukan kanssa ympäri maailmaa opettamassa ravintolakouluissa, ja kyllä tämä tila joka paikassa herättää kiinnostusta.
Mellin jatkaa, että Tilapuoti on avattu alkujaan vuonna 2009. Sen haluttiin tukevan maatalouden elinvoimaisuutta parantamalla pienten tuottajien mahdollisuutta saada tuotteitaan myyntiin. Vaikka lähiruoka onkin jo saavuttanut lähes trendin aseman, ei tämänkaltainen toiminta vielä tuolloin ollut itsestäänselvyys. Nyttemmin lähiruokaan on selvästi liitetty myös eettisyys ja terveellisyys, joiden molempien Mellin korostaa edelleen olevan Tilapuodin merkittäviä kulmakiviä.
Tarjolla on päivittäin tuoretta leipää sekä pullaa. Kuvassa Anette Mellin.
Kysyessäni Tilapuodin valttia nimenomaan ruokaretken tekemisen suhteen, Anna ja Anette suosittelevat ehdottomasti kokeilemaan paikan lounasta ja vielä mieluummin niin, että ehtii rauhassa katsella ympärilleen ja nauttia hetkestä vielä paikan päällä leivotun pullan ja kahvin kera. Erityisesti tilan juustoja Mellin kehottaa maistamaan, ja ostankin tuliaisiksi kaksi herkutteluun sopivinta.
Koska syksyisin näyttää olevan paljon tarjontaa tapahtumien suhteen, niin kalenteriin voi myös lisätä Ahlmanin perinteiset syysmarkkinat eli Läheltä hyvää -lähiruokatapahtuman 24. syyskuuta 2016. Paikalla on kymmeniä paikallisia tuottajia, ravintolat ovat auki ja luvassa on ohjelmaa myös lapsille!
Yhteystiedot
Ahlmanin Tilapuoti Hallilantie 24 33820 Tampere tilapuoti@ahlman.fi
puh 050 995 0096
Aukioloajat voit tarkistaa tilapuodin nettisivuilta.
Nettisivut
Facebook
Körötellessäni pikkutietä Kangasalta kohti etelää ja Ilolan Wanhaa Asemaa, aurinko puski sateisen aamun jälkeen väkisin esiin kuivaamaan ja lämmittämään ilmaa, jossa oli jo varhaisen syksyn tuoksua. Naakat kaartelivat upeasti vanhan keltaisen asemarakennuksen yläpuolella, ja astuaessani autosta paikallinen kukko tervehti kovalla kiekaisulla.
Vapaana tepasteleva kukko oli selvästi tottunut vieraisiin ja antoi tietää reviiristään vain kiekumalla komeasti.
Ihmettelin ja ihastelin ensin hieman pihapiirin tunnelmaa, mutta nälkä vatsassa kurnien suuntasin lounaalle.
Wanhan aseman kahvilaravintola on valoisa ja lämminhenkinen, ja henkilökunta samaa laatua. Keräsin lautasen täyteen herkkuja – joista friteeratut kesäkurpitsat dippikastikkeella on aivan pakko mainita erikseen – ja siirryin ulos syömään.
Kuten kuvaan kuuluu, valtaosa tarjolla olevasta ruuasta on peräisin joko Ilolan tilalta tai lähiseudun tuottajilta.
Kirsi takasi, että Asemalla kannattaa poiketa syömässä tai ostoksilla. Avoinna ollaan joka päivä.
Tarjolla oli perinteisiä herkkuja ja talon erikoisuuksia.
Aterian lomassa haastelin hieman Asemaa pyörittävän Kirsi Ilolan kanssa paikan historiasta ja toiminnasta. Ilola on aloittanut toimintansa 1983, ja Wanha Asema on todellakin vanha asema – Metsäkansan vanha asemarakennus siirrettiin kokonaisena maatilan yhteyteen yhdeksänkymmentäluvun puolivälissä. Siinä on mahtanut olla urakkaa kerrakseen, vaikka apuna onkin ollut junavaunu.
Ulos mennessäni taisin hieman häiritä tilan jahtimestarin päiväunia.
Vaikka alkuun olinkin kuvitellut tulevani pientilan yhteydessä olevalle kahvilalle, jäivät moiset kuvat mielestä Kirsin luetellessa Ilolan tarjontaa. Kartanolla järjestetään juhlia, majoitustiloja on vaikka kuinka monelle ja ratsastustakin on tarjolla. Savusaunastakin oli puhetta!
Aseman herkkuja oli mukava nauttia kesän viipyilevissä tunnelmissa ulkosalla.
Ilola vaikutti selvästi perhematkailuun suuntautuneelta, sillä aivan Wanhan Aseman lähituntumassa oli paitsi pupuja, lampaita ja viiriäisiä, myös valloittava perunoille perso Rosa-minipossu! Jos tuota kärsäkästä rapsutellessa ei tule hyvä mieli, niin ei sitten millään.
Hurmuripossun herkkua olivat perunat.
Olin jo tekemässä lähtöä, kun huomasin Aseman seinässä postin kyltin. Kiinnostuneena seurasin Kirsiä sisälle, ja sieltä paljastuikin vielä tutkimaton aarreaitta: pieni kyläpuoti, jonka hyllyjä koristivat gluteenittomat jauhot, lähitilojen kananmunat ja hunajapurkit.
Olo oli hyvällä tavalla kuin Koiramäen Killellä, sillä ihmeteltävää oli vaikka millä mitalla. Joskin tikkaritorni sai sokerihampaan kolottamaan melkoisen vaativasti.
Rustiikkinen puoti oli pullollaan aarteita ja paikallisesti tuotettua ruokaa.
Wanha Asema oli koristeltu kiehtovilla vanhoilla kauppatavaroilla…
…ja leluilla, jotka houkuttelevat kurkottelemaan korkealle.
– Tänä perjantaina kylmäkaapista löytyy oman tilan Angus-lihaa, Kirsi lupaili ja muisti vielä mainita, että lauantaina 20.8. vietetään jälleen Lähiruokasafaria.
Hyvästelin Kirsin kylläisenä ja tyytyväisenä. Wanhalla Asemalla oli hyvä ruoka ja vielä parempi palvelu!
Yhteystiedot
ILOLAN MAATILAMATKAILU
Vedentaantie 30 37850 Metsäkansa Valkeakoski +358 3 588 9227 / Wanha Asema
Ilolan kotisivu
Ilolan Facebook-sivut
Mutkittelevan tien varrella Kirkkonummella on syytä hiljentää Wohls Gårdin opasteiden kohdalla. Humaljärven rantamaisemissa on kustavilaistyylinen kartano, jonka maisemissa silmä lepää ja vatsa kiittää.
Yksityisasuntona, kunnalliskotina ja sotasairaalanakin toiminut lähes 200 vuotta vanha kartano sai uuden elämän vuonna 2008 kun Kirkkonummen Aktia Säätöpankkisäätiö osti tilan ja kiinteistöt Kirkkonummen kunnalta, ja kunnosti paikan uuteen kukoistukseen, vanhaa kunnioitaen. Yrittäjäpariskunta Sirpa ja Markku Häiväläinen ovat pyörittäneet kartanon ravintolatoimintaa runsaan vuoden. Jos tiloissa vielä asustaa vanhojen kokkien henkiä, he myhäilevät tyytyväisyyttään.
Tyylikästä ja tunnelmallista. Kuvaaja: Milla von Konow
Puutarhasta pöytään
Wohls Gårdin puutarhayhdistys paitsi kunnostaa ja hoitaa ympäröivää puutarhaa, viljelee myös hyötytarhaa kartanoravintolan keittiön tarpeisiin.
Kartanon hyötytarhasta poimitaan keittiöön tuoreet yrtit ja kasvikset. Kuvaaja: Milla von Konow
Kesäisin Wohls Gård työllistää tuhansia työntekijöitä. Vaahteroiden katveeseen sijoitetut mehiläispesät tuottavat hunajaa keittiön tarpeisiin sekä myyntiin. Yhdestä pesästä saadaan parhaimpina vuosina 50 – 70 kiloa hunajaa, koleana kesänä tuotto voi jäädä 20 kiloon.
Sirpa Häiväläinen on jo kokenut mehiläishoitaja. Kuvaaja: Milla von Konow 
Wohls Gårdilla on kaksi omaa pesää tuottamassa hunajaa. Kuvaaja: Milla von Konow
Se, mitä ei saada omasta puutarhasta, tilataan läheltä. Vaihtuva ruokalista elää kauden ja jopa päivän mukaan. Ruokaan intohimoisesti suhtautuvilla kokeneilla tekijöillä on periaatteena maku, tuoreus ja laatu. Tämä myös näkyy lautasella ja maistuu suussa.
15.6.2016 Volsin kartano kirkkonummella. Kuvaaja: Milla von Konow
Kesämakasiini Elwiira
Kartanoon johtavan sisääntulotien varrella on idyllinen kivimakasiini, joka toimii kesäkahvilana keskiviikosta lauantaihin klo 12-16.00, säävarauksella.
Upea kivimakasiini toimii kesäisin kahvilana. Kuvaaja: Milla von Konow
Idyllinen Elwiira on viileä pistäytymispaikka, tunnelmallinen putiikki ja uniikki jäätelöbaari. Elwiirasta saa nimittäin vielä melko harvassa paikassa tarjottavaa herkkua, ihanaa gelatomaista vuohenmaitojäätelöä. Sekin paikallista Kirkkonummelta.
Kahvin ja pienten herkkujen lisäksi myynnissä luomu- ja lähituotteita. Kuvaaja: Milla von Konow
Tapahtumia & tilaisuuksia
Kesäaikaan 1.7. – 14.8. Wohls Gård on avoinna keskiviikosta sunnuntaihin klo 12.00 – 19.00. Muina aikoina paikka on varattavissa juhliin ja tapahtumiin. Sopivan tunnelmallinen ja pieni, mutta riittävän suuri. Olisipa häät suunnitteilla, tietäisin missä ne järjestäisin!
Elokuussa kartanon historia herää eloon ohjaaja Susanna Ruohosen käsissä. Historiallisista lähteistä ja perinnetiedosta ammentava dokumentaarisfiktiivinen vaellusnäytelmä tapahtuu 400 vuotta vanhan kartanopuiston maisemissa ja tilan päärakennuksessa. Monisävyinen tarina herättää eloon Wohls Gårdin keskeiset käänteet aina 1600-luvulta Porkkalan parenteesin päättymiseen asti. Rakkaus, sota ja puutarhanhoito, siinä uniikin vaellusnäytelmän ainekset.
Näihin tunnelmiin pääsee 10.8., 11.8., 14.8., 17.8., 18.8. ja 26.8. (Taiteiden yö) klo 18.00.
Wohls Gårdista jäi erityisen hyvä maku suuhun. Hernecrépes savulohitäytteen kera ja jälkiruoaksi kanervahunajan ja kennohunajan hienojen makujen vertailua. Maukas ruoka & kaunis miljöö, mitäpä sitä muuta voisi toivoa!
Wohls Gårdin tunnelmallinen terassi järvinäkymän kera. Kuvaaja: Milla von Konow
Yhteystiedot
010 420 1519 varaukset@wohlsgard.fi Volsintie 605 B
02400 Kirkkonummi I Google Maps Wohls Gård
www.wohlsgard.fi
https://www.facebook.com/WohlsGard/
Tallenna
Tallenna
Tallenna
Tallenna
Tallenna
Tallenna
Tallenna
Tallenna